Unnamed: 0
int64 0
341
| id
stringlengths 46
46
| year
int64 1.91k
2.02k
| month
int64 1
12
| rdf:type
stringclasses 5
values | skos:prefLabel
stringlengths 34
70
| semparls:endDate
stringlengths 10
10
| semparls:speaker
stringlengths 4
25
| semparls:party
stringlengths 4
26
| semparls:content
stringlengths 61
298k
| parlsampos:facet_gender
stringclasses 3
values | parlsampos:facet_annif_subject
stringlengths 24
27
| parlsampos:facet_referenced_person
stringlengths 20
25
| semparls:isInterruptedBy
stringlengths 4
36
|
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
10 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2004_1_004_080 | 2,004 | 2 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2004 - istunto 4 - puhe 80 (Toimi Kankaanniemi) | 2004-02-05 | semparli:people/p175 | semparli:groups/Q1138982 | Herra puhemies! Ympäristöasioissa kansainväliset sopimukset ovat sinänsä paikallaan ja tarpeen, koska niin kuin täällä on todettu, nämä ongelmat eivät rajoja tunne. Mutta yhtä tärkeää kuin on sopimusten aikaansaaminen on myös niiden sisältö.
Nyt meillä on käsittelyssä Århusin sopimukseksi kutsuttu asiakirja, jonka sisällöstä ei voi olla täysin samaa mieltä hallituksen kanssa. Hallitus esittää sopimuksen ratifiointia ja hyväksymistä, voimaansaattamista, sellaisenaan. Monet muut maat ovat jättäneet varaumia. Suomen hallitus esittää kaksi selitystä, mutta ne eivät ole varaumia. Nämä selitykset eivät sopimusta miksikään muuta. Ne ovat hyvin teknisluontoisia.
Meillä on melko uusi rakennus- ja maankäyttölaki, ja sen yhteydessä annettiin järjestöille valitusmahdollisuus mielestäni jo hieman arveluttavankin laajassa mitassa, niin kuin ed. Rönni käytännön esimerkilläkin kuvasi. Silloin sitä kritisoin. Ymmärrän sen, että sillä alueella toimiva järjestö — esimerkiksi samassa kunnassa tai samalla seutukunnalla, ehkä samassa maakunnassa, jos isommasta hankkeesta on kysymys — järjestö, joka on siellä olevien ihmisten muodostama, on oikeutettu ja sillä pitää olla oikeus valituksen tekemiseen ja asioiden saattamiseen tutkittavaksi. Nyt meillä on voimassa laki, joka sallii sen maan laajuisesti. Eli Helsingistä johdetut järjestöt pystyvät missä tahansa organisoimaan valitukset ja tällä tavalla ajamaan näitä asioita. Ehkä se näinkin menee, mutta tämä on mielestäni kyllä se raja.
Nyt tällä esityksellä, sopimuksella, ollaan laajentamassa tätä oikeutta yli kansallisten rajojen. Siihen en näe minkäänlaista tarvetta, eikä se ole eduksi. Minä luotan siihen, että Suomessa hallitaan nämä järjestelmät, ja toivon, että muissakin maissa näin kehitys menee eteenpäin. Jos ne sitoutuvat tähän, niin hyvä on, jos niillä ongelmia on. Mutta ennen kaikkea omassa maassa toimivat voivat kaikkialla hoitaa näitä asioita.
Täällä on todettu, että tämän sopimuksen on ratifioinut tai hyväksynyt, 26 valtiota. Näiden joukossa ovat Albania, Armenia, Azerbaidzhan, Makedonia, Georgia, Kazakstan, Kirgistan, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Moldova, Tadzhikistan, Turkmenistan, Valko-Venäjä, sitten muutama harva EU-maa ja sellaiset maat yleensä, joilla ilmeisesti olosuhteet ovat jonkin verran erilaiset kuin esimerkiksi meillä, missä luonnonolosuhteet ovat aika lailla erilaiset kuin todellakin noissa maissa. Historiasta muistamme, että Ceausescun Romania oli aina se valtio, joka ensimmäisenä vahvisti ja hyväksyi kaikki kansainväliset sopimukset, mitä jossakin tehtiin. Eri asia on sitten, miten Ceausescun hallinto niitä pani täytäntöön.
Arvoisa puhemies! Tuossa totesin, että sopimukset sinänsä ovat tarpeen, mutta niiden sisältö on yhtä tärkeä. Tämän sopimuksen sisällön osalta ihan muutama huomio.
Täällä 2 artiklassa ovat määritelmät, ja sen 5) kohdassa on tämä, mitä tarkoitetaan yleisöllä, jolle annetaan näitä oikeuksia. Siinä todetaan: "Yleisöllä, jota asia koskee tarkoitetaan yleisöä, johon ympäristöä koskeva päätöksenteko vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, taikka yleisöä, jonka etua se koskee. Ympäristönsuojelua edistäviä ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttäviä, valtiosta riippumattomia järjestöjä pidetään tätä määritelmää sovellettaessa yleisönä, jonka etua asia koskee." Hyvin mielenkiintoinen lause. Eli nämä ympäristöjärjestöt ovat siis yleisöä, jonka etua aina ja kaikki asiat koskevat, ja niille tätä kautta tulee siis sananvalta tämän sopimuksen mukaan. Mielestäni tämä on liian avara ja laaja. Ei saksalaista ympäristöjärjestöä koske suomalaisten metsien taikka muiden hankkeiden toteuttaminen, joka koskettaa vain meitä, mutta tuon määritelmän mukaan heitä se koskee.
Edelleen 3 artiklan 4) kohdassa todetaan: "Kukin sopimuspuoli tunnustaa ympäristönsuojelua edistävät yhteenliittymät, järjestöt ja ryhmät ja tukee niitä asianmukaisesti ja varmistaa, että sen kansallinen oikeusjärjestelmä on tämän velvoitteen mukainen." Mitä tarkoittavat nämä ryhmät, minkälaisia ryhmiä, onko kolmen hengen ryhmä jo sellainen, jota tällä tarkoitetaan, riittävä, ja miten valtion pitää tukea näitä? Se on avoin kysymys. Tällaisia käsittämättömiä avaria sääntöjä, määräyksiä, artikloita tänne on kirjoitettu, jotka täytyy kyllä tarkkaan perata. Tämä vain esimerkin luontoisena.
8) kohdassa samassa 3 artiklassa määrätään, että sopimuspuolet eivät saa rangaista, vainota tai häiritä millään tavalla näiden edellä mainittujen ryhmien ja järjestöjen toimintaa. Tämä ei kuitenkaan koske oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen määräämistä, eli voidaan määrätä ne oikeudenkäyntikulut maksamaan, mutta esimerkiksi vahingonkorvausta tämän mukaan ei saa määrätä, jos ne toimivat sillä tavalla, että tuottavat jollekin vahinkoa. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi MTK ja TT, vaikken sellaisenaan niiden äänitorvi olekaan, tämmöisiä kohtia ihmettelevät eivätkä pidä järkevinä.
Saman artiklan 9) kohdassa on edelleen se asia sanottu, mihin ed. Hassi aikaisemmassa puheenvuorossa viittasi. Hän sanoi, että ulkomailla toimivat järjestöt eivät ole oikeutettuja valituksiin ja näihin toimenpiteisiin, mutta kyllä tässä 9) kohdassa sivulla 55 todetaan, että ilman kansalaisuuteen, kansallisuuteen tai kotipaikkaan liittyvää syrjintää täytyy hyväksyä tämä osallistuminen päätöksentekoon sekä oikeus muutoksenhakuun ja vireillepanoon ympäristöasioissa ja ilman, että rekisteröidyn toimipaikan sijainti tai sen toiminnan todellinen keskus olisi sen maan alueella, jossa toiminta on. Eli saksalaista tai kreikkalaista järjestöä ei voi syrjiä, ei saa tavallaan rajoittaa sen toimivaltuuksia tuon kohdan mukaan. Mielestäni tässä muutama esimerkki. En ole lukenut näitä kirjoituksia, mitä asiasta on, enkä ole kenenkään äänitorvi siinä mielessä, mutta hämmästelen, että Suomen keskustajohtoinen hallitus on tämän esityksen tällaisena tuonut ilman varaumia.
Herra puhemies! Jatkossahan meillä taitaa käydä niin, että tämän tyyppiset sopimukset hyväksyy sitten Euroopan unionin uuden perustuslain mukaan unioni meitä sitovina ja me voimme vain antaa lausunnon. Mutta aika näyttää, tuleeko joskus voimaan se perustuslaki, jota ollaan laatimassa. Se kuitenkin tekee unionista oikeushenkilön, jolle tulee oikeus solmia kansainvälisiä sopimuksia meitä sitovasti, vaikka ne olisivat meidän kansallisia etujamme vastaan. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
12 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2009_1_078_141 | 2,009 | 9 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2009 - istunto 78 - puhe 141 (Mauri Pekkarinen) | 2009-09-17 | semparli:people/p212 | semparli:groups/Q506591 | Arvoisa puhemies! Ensinnäkin todellakin eräät europarlamentaarikot paheksuivat sitä tai kommentoivat siihen tapaan, että on väärin, että Suomen aluevesille ollaan putkea laskemassa ja siitä sitten ei käydä sellaista ja sellaista keskustelua. Ensinnäkään putkea ei olla rakentamassa Suomen aluevesille, ei Suomen valtion suvereenille alueelle, ei sinne, vaan talousvyöhykkeelle, joka ei ole Suomen suvereenia aluetta sillä tavalla kuin aluevedet. Se on kansainvälistä merialuetta. Kansainvälinen merialue jakaantuu kahteen osaan: talousvyöhykkeeseen ja aavaan mereen. Tämä on sitä talousvyöhykealuetta. Siellä meidän oikeutemme ovat radikaalisti rajallisemmat kuin omilla aluevesillämme, joka on sama, tuo aluevesi, kuin normaali manneralue.
Mitä tulee taas siihen, voisiko asettaa ehtoja tälle hakemukselle, hallintolaki määrää sen, minkälaisia ehtoja voidaan tai ei voida kesken hakuprosessin asettaa ylipäänsä hakijalle, Sveitsiin kirjatulle yhtiölle, vaatimuksia kolmannen osapuolen, (Puhemies: Minuutti!) suvereenin Venäjän valtion, suhteen ei kuulu hallintolain mukaan siihen metodiin ja siihen menettelyyn, mikä Suomessa toiminnan kannalta on laillista. Minulle sopii erinomaisesti — on jo sovittu — että asianomainen valiokunta saa selvän ja seikkaperäisen selostuksen siitä, mitkä tekijät vaikuttavat nimenomaan siihen ainoaan vaiheeseen, missä valtioneuvosto asiaa käsittelee. (Puhemies: Minuutti on jo mennyt!) Se tulee, kun myönnetään tämä suostumus tai ollaan myöntämättä. En ota ollenkaan vielä kantaa siihen, mikä on lopputulos. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in2009_78_141_2 |
0 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1949_1_012_016 | 1,949 | 3 | semparls:Subcorpus2 | Vp 1949 - istunto 12 - puhe 16 (Johannes Wirtanen) | 1949-03-01 | semparli:people/p911755 | semparli:groups/Q304191 | Herra puhemies! Minä muistan itsekin ja olen lukenut kirjoista siitä, että silloin kun valtakunta irtaantui Venäjästä ja sen keisarista, käytiin paljon keskustelua, siitä, kenelle, ennen keisarille kuuluva, korkein valta voidaan siirtää. Silloin eduskunta otti korkeimman vallan haltuunsa ja siirsi sen valtionhoitajalle. Vuoden 1919 hallitusmuodon mukaan se siirrettiin kansan itsensä valitsemalle presidentille. Ei ole sopivaa, että eduskunta antaisi vallan presidentille, sillä juuri tämä, että kansa valitsee itse presidentin, antaa vallankäytölle tasapainon, eikä eduskunnasta tehdä kaiken vallan käyttäjää. Jos eduskunta valitsisi presidentin, olisi presidentti jonkinlainen eduskunnan vallitsema virkamies. Demokratian mukaan täytyy kansalla olla oikeus itsellään valita. korkeimman vallan käyttäjä. Minusta kyllä. tuntuu, että meillä on kovin paljon vaaleja. ja ärsyttäviäkin vaaleja, mutta se kuuluu kuulemma demokratian olemukseen. Mutta asia on sillä tavalla, että ihmettelen minä nyt kuitenkin, että vasemmalta on tehty tällainen ehdotus, sillä kaikissa suurissa demokratioissa kansa antaa suoraan vallan presidentille. Kun tämä ehdotus on tullut vasemmalta, olen näkevinäni tässä jonkinlaista ei-demokraattista vivahdusta. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
59 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2012_1_133_366 | 2,012 | 12 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2012 - istunto 133 - puhe 366 (Ari Torniainen) | 2012-12-19 | semparli:people/p1120 | semparli:groups/Q506591 | Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevassa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalassa olisi paljonkin keskusteltavaa. Tiet, rautatiet, laivareitit, lentoliikenne ja tietoliikenneyhteydet koskevat ja koskettavat meitä jokaista jollakin tavalla.
Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan vastuulla on erittäin tärkeä ja arvokas liikenneväylästömme. Hallitus on laittamassa painopistettä ratahankkeisiin, vaikka kuitenkin pääosa liikenteestä kulkee maanteillä. Perusväylänpidon määrärahojen pitäminen kutakuinkin nykytasolla merkitsee todellisuudessa tieverkoston jatkuvaa heikkenemistä, sillä kustannukset kuitenkin nousevat. Määrärahoihin tarvittaisiinkin jo nyt selkeä tasokorotus eikä vasta vuonna 2016. Lisäksi hallitus on tekemässä vuosille 2014—2015 suoria leikkauksia perusväylänpitomäärärahoihin, yhteensä 33 miljoonaa euroa. Isoja tiehankkeita, kuten valtatie 6 välillä Taavetti—Lappeenranta, on uudelleenarvioinnissa. Tämä ei saa kuitenkaan vaarantaa koko Suomelle tärkeää hanketta. Nopeasti kasvavasta Venäjän-liikenteestä ja runsaasta raskaasta liikenteestä johtuen kyseinen väli tarvitsee kaksi plus kaksi -kaistaisen keskikaiteella varustetun tien eli juuri samanlaisen kuin juuri valmistunut Lappeenranta—Imatra-väli on.
Teiden rakentamisessa ei kannata säästää vaan tehdä hankkeet suunnitellusti ja pitkälle tulevaisuuteen tähdäten. Tiehankkeet ovat panostusta tulevaisuuteen. Niillä voidaan myös elvyttää ja turvata työllisyyttä. Toivottavasti hallitus maaliskuun kehysriihessä osoittaa riittävät määrärahat liikennepoliittisessa selonteossa päätetyille liikenneväylähankkeille.
Liikenneinvestoinneissa rahoituksen tilanne on ongelmallinen. Suurhankkeet toteutetaan valtion budjetin kautta samalta määrärahamomentilta kuin millä rahoitetaan kaikentyyppisten väylien rakentamista ja kunnossapitoa. Siksi keskusta on esittänyt esimerkiksi Valtion infra Oy:n perustamista suurten liikennehankkeiden toteuttajaksi.
Yksityistiet ovat Suomen tieverkoston hiussuonisto, jonka tulee olla kunnossa. Niitä tarvitsevat sekä alueen asukkaat että elinkeinoelämä. Nyt hallituksen esittämät määrärahat ovat aivan liian alhaiset. Tosiasiassa voisi sanoa, että 9 miljoonaa euroa on häpeällisen vähän.
Liikkumisen ja kuljetusten kustannukset ovat valitettavasti kovassa nousussa, sillä hallitus on nostanut polttonesteiden verotusta ja väylämaksuja sekä leikannut kilometrikorvauksia. Näiden lisäksi hallitus on lakkauttamassa alueelliset kuljetustuet kokonaan vuonna 2014.
Lentoliikenne ja lentokentät ovat tärkeä osa Suomen liikenneverkkoa. Suomi kansainvälistyy, ja jos halutaan toimivat yhteydet ulkomaailmaan, tarvitaan kattava lentoasemaverkosto. Myös niin sanottujen maakuntakenttien kehittäminen tulee mahdollistaa.
Koko maahan tarvitaan nopeat ja toimivat tietoliikenneyhteydet. Langattomien yhteyksien rinnalla on oltava myös valokuituyhteydet, sillä tällä hetkellä valokuitu on suvereeni nopeuden suhteen. Keskusta tukee valokuituverkon saamista koko maahan, ja siihen tulee olla riittävä rahoitus.
Arvoisa puhemies! Rautatiet ovat suhteessa tiestön suurempaan käyttöön selvästi ylikorostuneet hallituksen linjauksissa. Nekin toki tarvitsevat lisärahaa, mutta tiestö tarvitsee nykyistä enemmän. Erityisesti perustienpito ja yksityistiet tarvitsevat lisärahoitusta, koska alempiasteinen tieverkko heikkenee jatkuvasti. Myös isot tiehankkeet, kuten tuo jo aikaisemmin mainitsemani valtatie 6, kannattaa rakentaa nyt, kun uhkana ovat taloudellisesti heikommat ajat eli taantuman jatkuminen vielä ensi vuonnakin.
Näihin perustuen keskustan esitykset perustienpidon ja yksityisteiden määrärahojen lisäyksistä ovat aivan perusteltuja. Lisäksi tärkeisiin joukkoliikennemäärärahoihin esitetään 3 miljoonan euron lisäystä. Joukkoliikenteen tulee olla koko Suomen kattavaa, ei toimia ainoastaan suurissa kaupungeissa. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
86 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2001_1_150_037 | 2,001 | 12 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2001 - istunto 150 - puhe 37 (Liisa Jaakonsaari) | 2001-12-10 | semparli:people/p147 | semparli:groups/Q499029 | Arvoisa puhemies! Siitä vaan, ed. Esko Tennilä, raikkaita erilaisia kantoja! Kun kerran eräs venäläinen opiskelijalähetystö oli ulkoasiainvaliokunnan vieraana ja he kysyivät, montako Euroopan unioniin kriittisesti suhtautuvaa on Suomen eduskunnassa, minä sanoin, että 200, kaikkihan me olemme, että ei kritiikki ole sitä, että on jyrkästi vastaan tai ilmoittaa, että ei hyväksy, vaan me olemme kaikki tässä suhteessa kriittisiä.
Mutta identiteettikysymyksestä, mistä ed. Korkeaoja puhui, haluaisin kertoa ihan oman esimerkin siitä, että ihmisellä voi olla monta identiteettiä. Kun minä olen Helsingissä, minä koen, että minä olen pohjoissuomalainen, mutta jos minä olen Pariisissa tai Berliinissä, minä koen, että minä olen suomalainen, mutta jos olen Aasiassa tai USA:ssa, minä ehdottomasti koen, että minä olen eurooppalainen. (Eduskunnasta: Entä Oulussa?) — Oulussa minä koen olevani pohjoissuomalainen niin kuin ed. Tennilä joka paikassa, että hän on lappilainen. (Välihuuto) — En minä olen pohjoissuomalainen, mutta aina kun olen Pariisissa, minä olen suomalainen. — Siis ihmisellä on näitä erilaisia identiteettejä, eivätkä ne ole vastakkaisia. Varmasti uskon, että tulevaisuudessa moni kuvaa itsensä yhä enemmän: minä olen lappilainen, minä olen — niin kuin avustajani on — Rheinland-Pfalzista, joku on Skånesta. Identiteetti muodostuu (Puhemies koputtaa) yhä enemmän alueen identiteetin mukaan, mutta silti olemme eurooppalaisia, joten ei tämä itse asiassa ole mitenkään hirveän vaikea asia. | http://schema.org/Female | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in2001_150_37_3 |
76 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2010_1_052_022 | 2,010 | 5 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2010 - istunto 52 - puhe 22 (Pertti Salolainen) | 2010-05-18 | semparli:people/p259 | semparli:groups/Q304191 | Arvoisa puhemies! Tässä oli hyvä, että ministeri Pekkarinen totesi, että tämä uusiutuva energiantuotanto on nyt viritetty äärimmilleen. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, näin on todella asianlaita. Niiden, jotka sanovat, ettei pidä rakentaa lisää ydinvoimaa, tulisi kyllä pystyä osoittamaan, mistä tämä sama määrä pystyttäisiin tuottamaan.
Vaikka olen kovin aktiivinen ympäristö- ja luontokysymyksissä, olen päätynyt kyllä siihen alun perin, että ydinvoima on välttämätön Suomelle, jos me aiomme säästää ylipäätään mitään suomalaisesta luonnosta. Mistä me kuokkisimme ne suot ja mistä me ottaisimme sen puun, jotta me pystyisimme tuottamaan? Samoin emme voi hyväksyä sitä, että meidän viimeiset koskemme rakennetaan. Eli toisin sanoen, jotta pystytään jotain säästämään, pitää rakentaa nämä ydinvoimalat. Yksi tarvitaan Venäjältä tuotavan energian korvaamiseen ja toinen tarvitaan näitten hiilivoimaloitten ja vastaavien vanhojen laitosten poistumiseen. Jos siinä nyt jää marginaalisesti vähän yli, niin silloin sitä voidaan tietysti kaupata, mutta lähtökohtahan tässä ei ole se, että Suomesta tulisi pysyvästi energiaa vievä. Eli kyllä tämä on aika tasapainoinen paketti, kun pidetään huolta tästä uusiutuvasta, ja sekin on tosiasia, että uusiutuva ei ole välttämättä sama asia kuin vähäpäästöinen. (Puhemies: Vastauspuheenvuoron aika on päättynyt!) Vähäpäästöinen on eri asia kuin uusiutuva. Tässä on kohtalaisen tasapainoisesti nämä asiat kyllä esillä. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in2010_52_22_1 |
5 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1983_1_017_014 | 1,983 | 5 | semparls:Subcorpus3 | Vp 1983 - istunto 17 - puhe 14 (Pentti Lahti-Nuuttila) | 1983-05-24 | semparli:people/p155 | semparli:groups/Q499029 | Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman erään lauseen osassa ilmaistaan tälle ajankohdalle tarpeellinen lupaus: ”Investointirahastoa kehitetään Etelä-Suomen pkt-yritysten toimintaa tukevaksi.”
Teollisuuden ja työllisyyden ongelmat kohdentuvat nyt vallan eri tavoin kuin esim. vuosikymmen sitten. Sen ovat hallituspuolueet oivaltaneet laatiessaan hallitusohjelman. Valtion investointirahasto petustettiin vuonna 1975 investointien — merkittäväksi — rahoituslähteeksi. Vuoden 1982 rahassa investointirahaston sijoitussuunnitelma oli vuonna 1975 noin 1 000 milj. mk, mutta tänä vuonna se on ainoastaan noin 350 milj. mk. Mielenkiintoista on havaita, että investointirahastoa paremmin organisoitu Kehitysaluerahasto Oy on vuosi vuodelta kasvattanut sijoitussuunnitelmansa suuruutta. Kehitysaluerahaston rahoitusehdotkin ovat paremmat kuin valtion investointirahaston. Investointirahastoa on pikku hiljaa näivetetty sen lainanantomahdollisuuksia heikentäen ja välttäen ehdotukset sen toiminnan kehittämisestä. On jopa väläytelty investointirahaston lopettamista.
Hallitusohjelman lupauksen toteuttamista on nyt onneksi lupa odottaa uutena luovana otteena investointirahaston tarkoitusten saavuttamiseksi. Investointirahaston tarkoituksenahan on rahaston varoista myönnettävillä lainoilla edistää taloudellista kasvua, alueellista kehitystä, kansainvälistä kilpailukykyä ja työllisyyden sekä tulotason parantumista. Rahaston toiminnasta saadut kokemukset ovat myönteisiä, mutta osoittavat, että kaikilta osin asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu. Tämä on johtunut toisaalta käytettävissä olleiden pääomien niukkuudesta ja osin myös kalleudesta sekä toisaalta varojen käytön kohdentumisesta. Varoja investointirahasto saa siirttoina valtion tulo- ja menoarvioissa ja ottamalla lainoja pääasiassa ulkomailta.
Rahaston koko toiminta-aikana on myönnetyistä luotoista runsas puolet ohjattu investointirahastoa koskevia säädöksiä noudattaen kehitysalueille. Metalliteollisuus on ollut keskeisessä asemassa lainanannossa. Sille on lainoista suuntautunut runsas kolmannes. Neljänneksen on saanut puu- ja paperiteollisuus sekä graafinen tuotanto. Muista toimialoista ovat näkyvimmin olleet esillä sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, tekstiili, vaate- ja nahkateollisuus sekä elintarviketeollisuus. Lainananto kuntien ja kiinteistöyritysten — teollisuustilainvestointeihin on viime vuosina laajentunut, ei kuitenkaan läheskään tarvetta vastaavasti. Investointirahasto on toiminta-aikanaan vaikuttanut keskimäärin noin 2500 uuden pysyvän työpaikan syntymiseen vuosittain. Hankkeiden kerrannaisvaikutuksia työpaikkojen syntyyn on luonnollisesti mahdotonta edes arvioida. Jotta valtion investointirahasto voisi nykyistä tehokkaammin toteuttaa sille asetetut tavoitteet, sen toimintaa on kehitettävä ja monipuolistettava luoden sille myös riittävät rahoitusvoimavarat. Rahaston toimintapiiriin pitäisi ottaa varojen kohdistaminen myös tuotekehittelyn ja markkinoinnin kehittämiseen, mikä edesauttaisi erityisesti vaikeuksissa olevien perinteisten teollisuusalojen voimavarojen uudelleen suuntaamisessa ja työpaikkojen säilyttämisessä. On — korostettava, että investointirahaston toiminta ja sen kehittäminen riippuvat olennaisesti siitä, kuinka paljon markkamääräisesti voidaan varoja saada rahaston käyttöön lähivuosina. Tärkeätä on, että rahaston toiminnan edellyttämät markkamääräiset varat ovat määrärahoina valtion budjetissa. Investointirahasto on tarjonnut valtiolle varsin joustavan tien osallistua tuotannollisten investointien rahoitukseen ja ohjata tätä rahoitusta tarkoituksenmukaisiin kohteisiin kulloisenkin suhdannevaiheen edellyttämässä määrin. Oma merkityksensä on ollut myös sillä, että investointirahaston kautta on maahamme ohjautunut tarvittavaa ulkomaista pääomaa. Valtion investointirahaston tähänastista toimintaa voidaan siis pitää monella tapaa tarpeellisena ja tuloksellisena. Kuitenkin kokonaisuutena investointirahaston lainanannon osuus maamme pääomamarkkinoilla on jatkuvasti vähentynyt. Ellei lainanannon reaalitasoa voida kohottaa, investointirahaston merkitys tuotannollisten investointien rahoituslähteenä tulee vastaisuudessa jäämään varsin vähäiseksi. Investointirahastolla on olemassa monia ajankohtaisia haasteita, joista yksi keskeisimpiä on hallitusohjelmassa mainittu tarve kehittää investointirahastoa Etelä-Suomen pktyritysten toimintaa tukevaksi. | Merkityksellistä on myös sellaisten tuotannonalojen ja hankkeiden rahoittaminen, jotka voimistavat taloudellista yhteistyötä Suomen ja Neuvostoliiton sekä Suomen ja muiden SEVmaiden välillä. Omalta osaltaan valtion investointirahaston neuvottelukunta on kantanut korteaan kekoon rahaston kehittämiseksi. Se on tehnyt lukuisia ehdotuksia siitä, millä tavoin valtion investointirahastosta annettua lakia tulisi muuttaa, jotta investointirahasto kykenisi kaikilta osin saavuttamaan sille jo vuonna 1975 asetetut ja jatkuvasti asetettavat, uudistuvat ja uudistavat tavoitteet.
Pääministeri Kalevi Sorsan IV hallituksen ohjelma on valtion investointirahaston kehittymistä rohkaiseva. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
57 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1997_1_029_093 | 1,997 | 3 | semparls:Subcorpus3 | Vp 1997 - istunto 29 - puhe 93 (Erkki Pulliainen) | 1997-03-18 | semparli:people/p240 | semparli:groups/Q196695 | Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun.
Ensiksikin hiukan hämmästelin ed. Pehkosen äskeisen puheenvuoron erästä kohtaa, jossa hän sanoi yhtyvänsä tähän selontekoon ja tulkitsi, että siinä puhuttaisiin Suomen puolustuspoliittisena linjana puolueettomuudesta. Minä olen tulkinnut, että tässä puhutaan liittoutumattomuudesta. Arvoisa puhemies! Tähän kannanottoon minä yhdyn. Minä voisin yhtyä myös tähän puolueettomuustoivomukseen, mutta se ei ole enää muotia.
Sitten näistä uhkista, joista hyvin paljon puhutaan. Henkilökohtaisesti koen uhkat kahdenlaisina, jotka kummatkin voivat olla hyvin merkityksellisiä sekä yksityisen ihmisen että yhteisön käyttäytymisessä. Nimittäin illusoriset uhkat, siis kuvitteelliset uhkat, ja todelliset uhkat. Nyt puhun näistä todellisista uhkista sellaisina kuin ne näen.
Näitä on minun mielestäni tällä hetkellä Suomen kannalta merkityksellisiä viisi kappaletta.
Yksi sisältyy oletukseen, että Suomessa vahvistuisi sellainen näkemys, että Suomen tulisi liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton jäseneksi. Siihen liittymiseen minusta myöhemmin kuvaamallani tavalla liittyy selvä uhka. Toinen liittyy Venäjän puna-armeijan nykytilaan. Tästä kohta lisää.
Kolmas Suomen puolustusvoimien sisäisiin väärinarviointeihin.
Neljäs ydinvoiman käyttöön erilaisiin tarkoituksiin itärajamme takana.
Viides oman suomalaisen yhteiskuntamme sisäiseen syrjäytymiskehitykseen.
Näistä, arvoisa puhemies, muutamia keskeisiä näkökohtia.
Jos Suomi liittyisi Naton jäseneksi, sehän johtaisi automaattisesti siihen, että ne, jotka eivät sitä hyväksy ja jotka omaavat ydinaseita, tulisivat suuntaamaan ydinaseistaan osan Suomeen osuviksi, jos ne laukaistaisiin. Edelleen nämä tahot keskittäisivät joukkoja ja aseistusta Suomen itärajan tuntumaan, joka silloin olisi hyvin pitkältä matkalta metsäisessä maastossa Naton itärajana. Rautaa rajalla olisi paljon.
Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana on televisiosta tullut hyvin merkittävä kannanotto. Se kannanotto oli äsken juuri televisiouutisissa Naton tiedottajan ilmoitus, jonka mukaan jos esimerkiksi Kie-maista joku liittyisi nyt Naton jäseneksi, niin kuin ajatellaan, siihen valtioon ei sijoitettaisi merkittävästi joukkoja, siis huom., ei sijoitettaisi merkittävästi joukkoja. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että ydinase- ja muut uhkat ja joukkojen sijoittelu-uhkat toteutuisivat niin kuin kuvasin, mutta itse välitön puolustusvalmius ei lisääntyisi.
Arvoisa puhemies! Ei tässä ole mitään järkeä. Yksinkertaisesti tässä ei vain ole yhtään mitään järkeä. Aivan sama olisi Suomen kohtalo tässä tilanteessa.
Hyvin mielenkiintoista on myös todeta se, minkälainen sitten tällainen Naton valmiussysteemi on. Muutama viikko sitten lauantaipäivänä kuuntelin Helsingin kaupungissa turvallisuuspoliittisessa seminaarissa esitelmää, jossa puolustusministeriön korkea-arvoinen upseeri esitelmöi. Hän väitti näin, että itse asiassa, jos Naton joukkojen komentaja antaa määräyksen, ei siinä paljon hetkahda mitään, että siinä muutama sata miestä vetää asennon ja sillä siisti. Edelleen hän väitti, että tällaisesta mahdollisesta jäsenyydestä Suomelle koituvat jäsenmaksut olisivat vain 200—300 miljoonaa markkaa. No, eihän tämän laatuisilla tule mitään turvallisuuslisää, siis lisäarvoa todellista tilannetta varten, jos minä siis nyt lähden siitä, että nämä arviot ovat vakavasti otettavia.
Sitten mennään erääseen toiseen vaihtoehtoon. Kun eduskunnan delegaatio oli Länsi-Euroopan unionin päämajassa, meille sikäläinen pääsihteeri ilmoitti, että jos Suomi liittyy Naton jäseneksi, siitä seuraa Suomen puolustusmenojen kaksinkertaistuminen. Sillä on tietysti kaksi merkitystä. Puolustusmenot nousevat 10:stä 20 miljardiin, mutta samalla varmasti tulee myös niille materiaalista uskottavuutta, siis todellista puolustuksellista materiaalista uskottavuutta.
Arvoisa puhemies! Olen yrittänyt näillä sanoa, että kun täällä intoillaan Nato-jäsenyyksillä, ei kovin paljon ole mietitty strategisesti eikä taktisesti eikä todellisen turvallisuuden kannalta näitä asioita. Tässä suhteessa toistan: Todellinen uhka olisi se, että liityttäisiin; uhka ei ole se, että olemme ulkopuolella.
Sitten Venäjän puna-armeijan huoltotilanteesta. Niin ikään mainittu tv-merkkinen rakkine, kuvapiironki, ilmoitti eilispäivänä juontajan välityksellä, että Jeltsin hyvään kuntoon toivuttuaan oli antanut ukaasin ja käskenyt ruokkia puna-armeijan. Tämä on hyvin mielenkiintoinen kannanotto. Se kertoo sitä, että joukot on jätetty ruokkimatta. On varsin kohtuullista, että Suomi harrastaa sellaista taloudellista yhteistyötä itäisen ystävämaan kanssa, että saadaan myös joukot ruokituiksi. Jos ne tänne tulevat, siinä vaiheessa leipää tarvitaan.
Kolmas näkökohta on luettelossani Puolustusvoimien sisäiset väärinarvioinnit, väärät tilannearvioinnit ja tulkinnat. Yksi sellainen oli vuosikymmenen alkupuolella Hornet-hankintapäätös, jossa koko optiohan nojasi siihen, että kun kenraalit ilmoittivat, että rahoitus tapahtuu raamista, niin kuin meillä maanpuolustuskurssillakin tämä asia todettiin moneen kertaan, silloin tähän optioon sisältyi usko, että juuri tänä päivänä tästä salista tulee ilmoitus, että raamit voivat rauhassa pullistella niin, että vuosina 98—99 ei Puolustusvoimissa olisi sitä taloudellista ahdinkoa, joka nyt on hyvin todennäköinen, josta on sitten seurauksena kaikenlaisia toimenpiteitä, joista täälläkin on pilvin pimein puhuttu. Siis toisin sanoen kuviteltiin jotakin, joka ei nyt näytäkään toteutuvan.
Toinen tällainen väärä tilannearviointi on siinä, että olen hyvin selkeästi ollut havaitsevinani, että nykyisellään tämä puolustaminen, sotilaallinen toiminta on äärimmäisen teknistynyttä toimeliaisuutta, jossa elektroniikka on se keskeinen väline, jolla valmiuksia ylläpidetään ja käytännön tilanteessa toimitaan. Jos nyt ajatellaan, että mistä tämä valmiuden inhimillinen tuki löytyy parhaiten, no sehän löytyy tietysti sieltä, missä Suomessa ovat elektroniikkakeskukset. No missäs yksi sellainen on, joka tiedetään ympäri maailmaa? Se on Oulussa. Nyt sitten varuskuntaa Oulusta lakkautetaan ja viedään koko se systeemi pois. Siis kaikki se synergiaetu jätetään käyttämättä. Eihän tässä ole järjen hiventäkään. (Eduskunnasta: Ei tässä hallituksessa ole!) — Joo, eivät ne kenraalit ole hallituksen kenraaleita paitsi palkollisia kylläkin, mutta eivät he poliitikkoja onneksi ole. Jos tämä politiikka olisi heidän varassaan, ed. Manninen, tämä olisi tosi kurja tilanne. Niin huonoja poliitikkoja ei ole tämän hallituksen takana kuin nämä kenraalit ovat.
Sitten ydinvoiman fissioon liittyvät uhkat. Ne koskevat kaikkia ydinvoimaloita rajan takana ja koskevat myös niitä ydinvoimalla toimivia sukellusveneitä ja muita aluksia, joita on Kuolan niemimaan rannalla todella paljon. Kerran eräällä Kuolan niemimaan reissulla sääolosuhteitten äkkiä heikennettyä jouduin helikopterista läheltä katsomaan, minkälainen romukasa siellä rannassa on. Niistä kannattaa olla todella huolissaan, eli toisin sanoen meidän kannattaa olla sitä ydinvoimaturvallisuutta lisäämässä kaikin mahdollisin tavoin. Yksi pieni vahinko, niin täällä Suomen puolella on aika ankeata olla.
Arvoisa puhemies! Viides asia on oman yhteiskuntamme syrjäytymiskehitys. Se on todellinen uhka tulevaisuudessa. Siihen kannattaa todella merkittävästi satsata silloin, kun uhkista puhutaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Törngvist. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1997_29_93_1 |
11 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1984_1_009_020 | 1,984 | 2 | semparls:Subcorpus3 | Vp 1984 - istunto 9 - puhe 20 (Martti Ratu) | 1984-02-17 | semparli:people/p911814 | semparli:groups/Q1854411 | Herra puhemies! (Ed. E. Laine: Hieman iloisempi ilme!) — Ei tarvitse iloisempi olla. — Ed. Laaksosen puheenvuoron jälkeen, joka oli ironissarkastinen, minä palaan yksinkertaiseen päiväjärjestykseen.
SKDL:n välikysymys on perin hajanainen ja sekava ja täysin propagandistinen, minkä vuoksi siitä on syytä poimia tarkasteltavaksi vain sen eräitä omituisuuksia ja epäloogisuuksia.
Heti aluksi SKDL väittää taloudellisen kasvun hidastuneen kapitalistisissa maissa. Muista maista ei siinä suhteessa puhuta eikä pukahdeta sanaakaan, vaikka niihin muuten vähän väliä viitataan. Tuskin olisi ollut syytäkään.
Sitten kerrataan fiks-ideaa työtä tekevistä thmisistä, joka on kulunut ja homehtunut fraasi. Onhan niitä toki loista tässäkin maassa, muutamia ylirikkaita etelän ihanilla rannoilla ja kasinoissa maleksivia gigoloja naisineen tai sitten joukko rappioalkoholisteja, jotka elävät kurjaa elämäänsä kustannuksellamme. Siihen se työtä tekemättömien joukko sitten suurin piirtein supistuukin.
Jonninjoutavaa ja sanoisin ulkopoliittisesti arveluttavaa on puhua reaganismista ja thatcherismista, mikä lähinnä on kanssamme ystävällisissä suhteissä olevien kansojen johtajien solvailua. Antakaamme muiden elää, niin voimme odottaa saavamme itsekin elää toisten meitä solvailematta.
Työttömyys on vakava asia, jolla ei edes opposition pidä leikitellä. Nimenomaan ei sillä pitäisi SKDL:n hekumoida, sillä ei se itse monia vuosia hallituksessa ollessaan pystynyt työttömyyttä poistamaan. Sen ministerien ansiolistalle kertyi kyllä negatiivisia pisteitä. He nimittäin jättivät käyttämättä jopa miljoonasummia työttömyyden torjumiseen tarkoitettuja rahoja. Ei työttömyyttä tässä maassa pysty poistamaan jokin yksinäinen hallitusryhmä. Kyllä täällä olevien pitäisi se tietää. Eikä sitä pysty edes koko hallituskaan poistamaan. Kyllä minun mielipiteeni on se, että siihen tarvitaan koko eduskuntaa.
Hyvinvointi koskee SKDL:n mukaan yhä harvempia. Suurempaa roskapuhetta en pitkiin aikoihin ole kuullut. Niin höpöttävät hyvinvointi- Suomessa syntyneet tyttö- ja poikalapset, jotka eivät todellista pulaa ja köyhyyttä koskaan ole nähneetkään. Tuskin he ovat viitsineet edes historian kirjoista lukea suuresta ja vaikeasta työttömyys- ja pula-ajasta, joka pahimmillaan oli vuosina 1929 —1931. Nyt on työttömilläkin parempi asema kuin silloin useilla nälkäpalkkaa nauttivilla työssä käyvillä. Olisi puhuttava näistäkin asioista totuudellisesti.
Toimintaoikeuksia ei suvaita, sanoo SKDL. Se on myös iso valhe. Nimenomaan kommunistit esim. kotikaupungissani Turussakin toimivat jopa ohi lakien ja tehtyjen sopimusten. Wärtsilän Turun telakallakin istumalakkoja on melkeinpä harva se päivä kommunistien organisoimana ja agitoimana. Missä muualla tuollaista touhua siedetään, minä kysyn vain, millä ilmansuunnalla. Toimintaoikeuksia siis on yllin kyllin ja niiden väärinkäyttöäkin ylen määrin siedetään.
Turusta minulla on myös tuore esimerkki kommunistien nyrkkipolitiikasta työllisyyden hoidossa. Urakoitsija meni konkurssiin, jolloin työntekijöille jäi palkkasaamisia. Ne tullaan kuitenkin palkkaturvalain mukaan maksamaan pennilleen valtion kukkarosta. Tämä ei tyydyttänyt kommunistista toimitsijaa, vaan hän julisti työmaan saartoon — ei kuitenkaan tuohon Saartoon kuin tuolla istuu, joskus — koska työn tilaaja ei suostunut kiristyksestä huolimatta maksamaan hänelle kuulumattomia maksuja. Tilaajalle nuo maksut eivät näet kuulu. Työmaa seisoo, työtä ei saa tehdä, kun kommunistipiiskuti estää sen. Kuulemma asia on menossa oikeuskanslerille.
Armeijamme kimpussa SKDL häärii alituisesti. Se on kummallista, kun yya-sopimuskin edellyttää meiltä kunnollista puolustuskykyä. Onko SKDL:n pyrkimyksenä tässä suhteessa häiritä Suomen ja Neuvostoliiton hyviä suhteita?
Tuotantorakenteemme ei ole tarpeeksi monipuolinen, väittää SKDL. Kyllä se on varsin monipuolinen, puunjalostus-, vuori-, elektroniikka-, kangas-, puku-, rakennusaine-, lasi-, keramiikka-, sokeri-, alkoholi-, öljynjalostus, muovi-, konepaja-, telakka- ja sähköteollisuuksineen, vain muutamia mainitakseni. Ei pienessä maassa voi olla miljoonia erilaisia tuotannon aloja. Kun maataloutemme tuotanto sivuelinkeinoineen on näiden leveysasteiden korkealaatuisinta, on jonninjoutavaa puhua monipuolisuuden puutteesta.
SKDL puhuu talouspolitiikkamme uskomuksista, jotka ovat vakiintuneet opinkappaleiksi. Tosiasia kuitenkin on, että SKDL elää Karl Marxin yli sata vuotta vanhoissa utopioissa ja uskomuksissa. Marx kuoli 1883. Kurjistumistaan on kurjistunut tämä kansa SKDL:n mielestä, kun se kertoo hyvinvointimme koskevan yhä harvempia. Ennustan kuitenkin, että SKDL saa odottaa odottamasta päästyään aikaa, jolloin nuo kurjistunet joukot verisessä vallankumouksessa sieppaavat itselleen vallan tässä rakkaassa maassa. Fi vallankumoukseen uskonut itse asiassa Patta-Kallekaan, sillä Karl Vorländer kertoo kirjassaan sosialististen aatteiden historiasta... | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1984_9_20_1 |
6 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2010_1_080_024 | 2,010 | 9 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2010 - istunto 80 - puhe 24 (Jyrki Katainen) | 2010-09-09 | semparli:people/p571 | semparli:groups/Q304191 | Arvoisa puhemies! Minä en pitkällä kepilläkään halua puuttua Yleisradion henkilöstöpolitiikkaan, en millään tavalla. (Ed. Arhinmäki: Siltä vaikuttaa!) Mutta pitää paikkansa, että olen antanut palautetta julkisuudessa, niin kuin olette voineet lukea, ja demokratiaan kuuluu se, että myös medialle voi antaa palautetta. Toivon, ettette ole, ed. Arhinmäki, ajamassa semmoista maailmaa, jossa medialle ei saa antaa palautetta. (Ed. Salo: Se oli Neuvostoliitto!) Täällä pitää pystyä antamaan palautetta itse kullekin, ja minä annan palautetta aika paljon, pitäisi antaa vielä enempikin. 90 prosenttia palautteesta, jonka annan lähiympäristölleni, on positiivista, 5 prosenttia neutraalia ja 5 prosenttia kriittistä. Minä koen, että suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on se, että me tunnemme toisemme, puhumme toistemme kanssa suoraan ja nostamme kissan pöydälle emmekä hilloa vaikeita asioita hampaankoloon. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in2010_80_24_2 |
28 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1972_1_067_097 | 1,972 | 6 | semparls:Subcorpus2 | Vp 1972 - istunto 67 - puhe 97 (Toivo Åsvik) | 1972-06-22 | semparli:people/p911799 | semparli:groups/Q585735 | Herra puhemies! Jokainen Suomen ja Neuvostoliiton välisen ystävyyden vilpitön kannattaja lienee samaa mieltä siitä, että jokaista kauppapoliittista päätöstä tehdessämme on keskeisesti tarkasteltava sitä vaikutusta, mikä tuolla päätöksellä tulisi olemaan Suomen ja Neuvostoliiton välisiin taloudellisiin suhteisiin, onko päätös omiaan heikentämään vai vahvistamaan kanssakäymistä ja ystävyyttä. Tässä tapauksessa vastaus lienee selvä. Yhä tiukempi sitoutuminen länsieurooppalaisten monopolien integraatioon suuntautuu maamme ja sosialististen maiden välisiä taloussuhteita vasp. kesäkuuta 1972. taan ja supistaa Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden osuutta kokonaiskauppavaihdostamme. Se vaikeuttaa mahdollisuuksiamme tulevaisuudessa harjoittaa yhteistyötä SEV:in kanssa. FEFTA-kausi antaa riittävän esimerkin läntisen integroitumisen vaikutuksesta kauppamme suuntautumiseen. Kun Neuvostoliiton osuus kauppavaihdostamme oli vuonna 1959 lähes 18 %, oli se viime vuoteen mennessä laskenut vajaaseen 12 %:iin, ja tämä kehitys on tapahtunut huolimatta Neuvostoliiton kaupan suosituimmuussopimuksesta. Se on tapahtunut huolimatta siitä työstä, mitä idänkauppamme puolesta on tehty. Kapitalistisen yhdentymisen vaikutus yhtyneenä maamme oikeiston puuhakkaisiin sabotointiyrityksiin — muistakaamme atomivoimalat, maakaasut, sähköveturit, Finnairin dollarikoneet — on saanu yliotteen. Myöskään yritykset Neuvostoliiton kanssa käytävän kaupan monipuolistamiseen eivät ole johtaneet tuloksiin. Suomen investointitavaroiden kokonaistuonnista tulee Neuvostoliitosta vain 3—4 %, koneiden ja laitteiden tuonnista vuonna 1970 1.4%, osuuden oltua 1960-luvun alkupuolella kaksinkertainen. Kuitenkin Neuvostoliitto on maailman toiseksi suutin koneiden ja laitteiden valmistaja. Saksan Liittotasavallan osuus investointitavaroiden tuonnista on viime vuosikymmenellä liikkunut 25 —30 %:n välillä ja Englannin osuus on ollut yli 15 %. Kulutustavaratuonnistamme tuli Neuvostoliitosta vuonna 1970 vain 3.7 %, ja osuus on laskenut vuodesta 1964 lähtien. Ruotsin osuus oli vuonna 1970 15.5% ja Englannin 18.6 %. Nämä osuudet ovat nousseet 1960-luvulla samoin kuin muiden EFTA-maiden osuus, joka oli vuonna 1970 17.7% eli jokseenkin sama kuin Länsi-Saksan. Sen lisäksi, että EFTA on pienentänyt Neuvostoliiton suhteellista osuutta kaupassamme, on se taas myöskin kierouttanut kauppamme rakennetta edelleen. Seurauksena on ollut lisääntyvä riippuvuus länsimaisesta teknologiasta, länsimaiden toimituksista, kapitalististen pulien syveneminen ja kauppataseen krooninen alijäämä ja vastaava velkaantuminen ulkomaille. Suomen pitkäaikainen ulkomainen velka lisääntyi vuosina 1960-1969 lähes viisinkertaisesti. Vapaakauppasopimuksen — solmiminen EEC:n kanssa tulisi epälemättä voimistamaan näitä tendenssejä. Neuvostoliiton kaupan lisäksi on myös kiinnitettävä huomiota muiden sosialististen maiden kanssa käymäämme kauppaan. Näiden mai: den kanssa käymämme kauppa on ollut vain 3—4% koko kaupastamme. Olisi pikaisesti poistettava tullit tästä kaupasta. Lieneekö hallituksen tarkoitus edistää kauppaa kaikkien muiden paitsi sosialististen maiden kanssa? Sosialististen maiden, ennen kaikkea Neuvostoliiton kanssa käymämme kaupan tila on hälyttävä. Mahdollinen EEC-sopimus tulee eittämättä tekemään vaikeaksi säilyttää mahdollisista tehostetuista toimenpiteistä huolimatta tämän kaupan osuuden ennallaan. Vapaakauppasopimus suuntautuu eittämättä sosialististen maiden kanssa käymäämme kauppaa vastaan, kansantaloutemme tasapainoista kehittämistä vastaan, ystävällisiä naapurisuhteita vastaan. Vapaakauppasopimuksen solmiminen EEC:n kanssa, läntisen kauppamme laajentaminen ja idänkaupan vastaava supistuminen ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto, sen ovat kommunistit ja kansandemokraatit tuoneet usein esille. Laajentuneen EEC:n ulkopuolelle jääminen ei tietenkään lopettaisi länsikauppaamme. Sellaiset väitteet sopivat vain kokoomuksen propagandaan, josta malliesimerkin antoi tämäniltaisessa istunnossa ed. Junnila puheenvuotollaan. On useaan otteeseen ja usealla taholla laskettu vientitappioiden tässä tapauksessa olevan hyvin pienet, ja vastaavasti tuonnin kasvu supistuisi huomattavasti. Sen sijaan, että kuherrellaan Naton taloudellisen perustan FEC:n kanssa, olisi tarmo suunnattava idänkauppamme kehittämiseen. Sosialististen maiden markkinat ovat laajat ja kasvavat nopeasti. Nämä maat valmistavat eturivin tuotteita. Mahdollisuudet tasapainoisen ja suunnitelmallisen, molemmille osapuolille edullisen kaupan kehittämiseen ovat laajat. On suuntauduttava tutkimaan niitä muotoja, joiden avulla kauppaa voidaan parhaiten edistää. Ensisijaisena tehtävänä on Suomen ja Neuvostoliiton välisen T:TT-sopimuksen, sopimuksen taloudellisen, teknillisen ja teollisen yhteistyön kehittämisestä ja laajentamisesta, muuttaminen yhä suuremmassa määrin kirjaimesta todellisuudeksi. Sopimukset, raamit, ovat laajat, ja niiden täyttäminen ei tapahdu itsestään, jollei siihen todellakin vilpittömästi pyritä ja sitä rakenneta. Pitemmän aikavälin ratkaisuna on sopivien yhteistoimintamuotojen kehittäminen Suomen ja Neuvostoliiton taloudellisen keskinäisavun muodossa SEV:in välille ja koko SEV:iä koskevan kauppayhteyden välillä mahdollista ja 194 11/72 tulisi edelleen kehittää. Nämä mahdolliset laajentamisen muodot ovat edelleen kartoittamatta, mutta on jo täysin selvää, että ratkaisu Suomen — ulkomaankaupan ongelmiin löytyy sieltä, ei lännen monopolien sylistä. Edustan Vaasan lääniä, jossa pienteollisuus on valtavan pitkälle kehittynyttä ja suurta. Tämän vuoksi en voi olla puuttumatta kysymykseen pienen ja keskisuuren teollisuuden mahdollisuuksista siinä tilanteessa, jos liitymme EEC:hen. Muutamia tilastonumeroita valaisemaan teollisuutemme koostumusta. Vuoden 1967 tietojen mukaan Suomessa oli pieniä yrityksiä eli sellaisia, joissa työntekijöitä on alle 100, 90% kaikista yrityksistä. Pieniä ja keskisuutia, alle 500 työntekijää, oli yhteensä 98 %, suuria yrityksiä oli vain 2 % kaikista teollisuuden yrityksistä. Pienet ja keskisuuret yritykset työllistivät 45 % kaikista teollisuuden työntekijöistä, tuottivat 38 % koko teollisuustuotannon bruttoarvosta ja 42 96 jalostusarvosta. Tämän jälkeen pienten yritysten osuus lienee jonkin verran supistunut, mutta edelieenkin ne muodostavat ylivoimaisen enemmistön kaikista yrityksistä. Pieniä yrityksiä on erityisesti sellaisilla tuotannonaloilla, jotka tuottavat enimmän osan tuotannostaan kotimarkkinoita varten. Tällaisia aloja ovat elintarvike-, huonekalu., kenkä-, vaatetus-, nahka-, kumi. ja tekstiiliteollisuus. Suomen vanhimmalla vientialalla puunjalostusteollisuudessa taas on melkein pelkästään suuryrityksiä. Metalliteollisuudessa on joukko hyvinkin suuria yrityksiä, mutta myös paljon pieniä ja keskisuuria tuotantolaitoksia. Vapaakauppasopimus EEC:n kanssa saattaisi ennen pitkää nimenomaan kotimarkkinateollisuuden yritykset hyvin epäedulliseen asemaan. Kun Suomen ulkotullit poistetaan; ryntäävät keski-eurooppalaiset vahvemmat ja kilpailukykyisemmät suuryritykset Suomen markkinoille entistä voimallisemmin. On hyvin epätodennäköistä, että Suomen pienyritykset kestäisivät tässä kovassa kilpailussa. Suuri osa niistä joutuisi lopettamaan tuotantonsa tai sulautumaan johonkin kansainväliseen monopoliin. Vaikka näille yrityksille teoriassa EEC-tullien poistuessa avautuisikin nykyistä paremmat vientimahdollisuudet EEC-alueella, vain harvat niistä kykenisivät käyttämään niitä hyväkseen, siksi pieniä ja teknologisesti jälkeen jääneitä ne ovat keski-eurooppalaisiin yrityksiin nähden. Kuten kapitalismissa yleensäkin, pienempi häviää aina suuremmalle kilpailussa. Kun tarkastellaan Suomen nykyistä tullitasoa, tulee kuva vielä selvemmäksi. Esimerkiksi tekstiili, vaatetus-, nahka ja kenkäteollisuudessa Suomen ulkotulli EEC:hen päin on ollut keskimäärin 20-——30 26. EEC:n ulkotulli näillä aloilla on ollut sitä vastoin vain noin 13 %. Suomen tullien poistaminen kokonaan tai edes osittain merkitsisi näin ollen valtavaa kilpailuedellytysten parantumista EEC:n yrityksille näillä tuotannonaloilla ja suuria vaikeuksia lukuisille suomalaisille yrityksille. Myös metalliteollisuudessa on Suomessa suhteellisen korkea ulkotulli, vajaat 20 %. Tästä ja 31 %:n devalvaatiosta huolimatta on Länsi- Saksa voimakkaasti kyennyt lisäämään metallialan tuontiaan 1960-luvulla. Sen tuonnin kasvu on ollut nopeampaa kuin useampien EFTA-maiden, joilla ei ole ollut vastassaan Suomen tullimuutia. Tämä osoittaa Länsi-Saksan metalliteollisuuden erittäin voimakasta kilpailukykyä Suomeen nähden. Voi hyvin kuvitella, mitä tapahtuisi, jos tullit kokonaan poistetaan. Jos tarkastellaan Suomen tähänastisen viennin jakautumista ttuotannonaloittain, havaitaan että Suomen pienen ja keskisuuren teollisuuden vientimarkkinoina ei EFTA- ja EEC-mailla Ruotsia lukuunottamatta ole kovinkaan suurta merkitystä. Suomen viennistä Englantiin on 4/5 edelleen puunjalosteita, ja myös EEC:n kohdalla on ylivoimaisesti suurin vientiryhmä puunjalostusteollisuuden — tuotteet. Metallin viennistä menee 1/3 SEV:in alueelle ja 1/3 Ruotsiin. Ns. uusviennistä, jonka alaan suurin osa pienistä ja keskisuurista yrityksistä kuuluu, menee 50% Ruotsiin ja 30 % Neuvostoliittoon. Kaupankäynti sosialististen maiden kanssa aleni suhteellisesti, kuten jo edellä mainitsin, jo EFTA-kaudella ja tulisi EEC:n vaikutuksestä todennäköisesti edelleen laskemaan. Kuitenkin tämä kauppa on rakenteeltaan Suomelle kaikista edullisinta. Suomi vie sosialistisiin maihin pitkälle jalostettuja teollisuustuotteita ja saa sieltä puolestaan mm. teollisuuden kipeästi kaipaamia raaka- ja polttoaineita. Niinpä sosialististen maiden kanssa käytävässä kaupassa Suomelle kertyi 1960-luvun aikana 600 milj. markan — vientiylijäämä valmiiden tavaroiden osalta, kun taas EEC:n kanssa syntyi tuontiylijäämä 900 milj. mk, EFTA:n kanssa taas 100 milj. markan tuontiylijäämä valmiiden tavaroiden osalta. Sosialististen maiden markkinat ovatkin Suomen metalliteollisuudelle ja monille kulutustavaroita tuottaville aloille ensiarvoisen tärkeitä eikä niitä ole tähän mennessä kyetty läheskään täysipainoisesti hyväksi käyttämään. Kun Suomessa kapitalistien etujärjestöt, kuten Teollisuusliitto, propagoivat EEC:n puolesta, ne puhuvat yleensä markkinoiden laajenemisestä, vientimahdollisuuksien lisääntymisestä jne. Tämä on luonnollista, sillä nämä puhujat aina edustavat suuryrityksiä, useimmiten puunjalostusteollisuutta, jotka eivät menetä mitään, vaikka Suomen ulkotullimuuria alennetaankin. Sen sijaan kotimarkkinateollisuuden asemasta vaietaan, kun ei uskalleta ilmaista eikä ilmeisesti katsoa totuutta silmiin tai ainakaan sanoa sitä ääneen. Kapitalistien integraatio ei nimittäin merkitse mitään markkinoiden laajenemista vaan markkinoiden uudelleenjakoa ja jakoa nimenomaan vahvemman hyväksi. Suurin osa yrityksistä Suomessa on kuitenkin valitettavasti heikomman puolella, mikä merkitsee sitä, että ne joko ennen pitkää menettävät itsenäisyytensä tai katoavat kokonaan. Tällöin Suomen teollisuuden tuotantopohja automaattisesti kapenee niin, että kymmenen vuoden kuluttua voidaan mahdollisesti työllistää 1 miljoona ihmistä vähemmän kuin nyt. Tämä miljoona joutuisi sitten siirtymään Ruotsiin tai Keski-Eutoopan monopolikapitalistien reservityövoimaksi. Ei suinkaan pidä ihmetellä, että kommunistit ja kansandemokraatit, heihin yhtyen Suomen kansan suuri enemmistö, vastustavat jyrkästi EEC:hen liittymistä. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
22 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2006_1_066_116 | 2,006 | 6 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2006 - istunto 66 - puhe 116 (Pekka Nousiainen) | 2006-06-06 | semparli:people/p586 | semparli:groups/Q506591 | Arvoisa puhemies! Energialla ja sen saatavuudella on erittäin korostunut merkitys nyky-yhteiskunnassa. Energian kulutus kasvaa jatkuvasti. Korkean teknologian maana olemme riippuvaisia energiasta enempi kuin monesta muusta tuotannontekijästä. Itse asiassa pidämme energiaa ja sähkön saantia varsin itsestäänselvänä asiana aina niin kauan kuin saatavuudessa ei ole ongelmia. Maantieteellinen epätasapaino energialähteiden ja energian kulutuksen välillä aiheuttaa usein ongelmia ja erityisesti paineita hinnan suhteen. Viime aikoina yhteiskunnan kasvavana huolena ovat alkaneet olla myöskin energian tuottamisen ja käytön vaikutukset elinympäristöömme.
Suomessa energiapoliittinen keskustelu on tänään hyvin ajankohtainen. Se johtuu ennen kaikkea energian hinnannoususta, sillä muun muassa raaka-aine öljyn maailmanmarkkinahinta nousi 29 prosenttia vuonna 2005 ja moottoribensiini muun muassa oli vuoden lopussa 14 prosenttia kalliimpaa kuin alkuvuonna. Suomessa energiapoliittisen keskustelun osalta on hyvin ajankohtainen vaihe menossa. Me käsittelemme energia- ja ilmastopoliittista selontekoa, ja selonteossa linjataan, kuinka Suomea koskevat kansainväliset velvoitteet kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi niin sanotulla Kioton sopimuskaudella vuosina 2008—2012 aiotaan toimeenpanna ja minkälaisiin pitemmän aikavälin tavoitteisiin tähdätään kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisen kehityksessä ja toisaalta energian saannin turvaamisessa.
Neljä vuotta sitten tehdyn ydinvoiman lisärakentamista koskevan päätöksen yhteydessä eduskunta edellytti niin sanotulla risupaketilla uusiutuvien energialähteiden, erityisesti bioenergian ja puuenergian, käytön lisäämistä ja nykyistä kestävämmän energiapolitiikan toteuttamista. Suomi on energiakulutukseltaan EU:n kärkimaita. Tähän vaikuttavat energiaintensiivinen teollisuus, pitkä talvi, kylmä ilmasto, harva asutus ja pitkät välimatkat.
Käytännössä kansallisen energia- ja ilmastostrategian laatiminen on edellyttänyt energia- ja ilmastopoliittisen kokonaisuuden laajaa tarkastelua pidemmällä aikavälillä. Skenaario ulottuukin aina vuoteen 2025 saakka. Skenaarion mukaan sähkön kokonaiskulutus kasvaa tehdyillä oletuksilla vuoden 2003 tasosta eli 85,2 terawattitunnista runsaaseen 95 terawattituntiin vuoteen 2010 mennessä ja noin 108 terawattituntiin vuoteen 2025 mennessä. Keskimääräinen vuotuinen kasvu tarkastelukaudella olisi noin 1,2 prosenttia. Vaikka menneisiin vuosikymmeniin verrattuna sähkön kokonaiskulutuksen kasvu on selvästi hidastumassa, kasvihuonekaasupäästöjen osalta olisimme kuitenkin tilanteessa, jossa päästöt ylittäisivät sopimustason ja olisivat edelleen kasvussa.
Arvoisa puhemies! Energiapolitiikan tavoitteeksi tulee asettaa selkeästi keinojen määrittäminen EU:n taakanjakovelvoitteen täyttämiseksi ja ennen kaikkea kotimaisen energiasaannin turvaaminen Suomessa eli se, miten energian saatavuus turvataan ja miten energian hinta pidetään kilpailukykyisenä. Lisäksi on luonnollisesti mietittävä energiatehokkuuden lisäämistä ja energiasäästön edistämistä ja ennen kaikkea uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä. Keskeistä on myöskin fossiilisten polttoaineiden käytön hallittu ja määrätietoinen vähentäminen sekä metsäpolitiikan puolella se, että puuraaka-aineen saanti turvataan myöskin metsäteollisuudelle jatkojalostukseen.
Arvoisa puhemies! Sähkön käyttö Suomessa on noin 85 terawattituntia tällä hetkellä. Sähkön ja lämmön yhteistuotannosta saadaan noin 31 prosenttia, ydinvoimalla tuotetaan noin 26 prosenttia, vesivoimalla noin 16 prosenttia ja hiilivoimalla ja muulla lauhteella 6,3 prosenttia sekä tuulivoimalla 0,2 prosenttia. Tuonnin osuus on kaikkiaan noin 20 prosenttia. Näin ollen Suomen primäärienergian ja sähkön hankinta on kansainvälisesti katsottuna hyvin monipuolista ja tasapainoista. Polttoaineita, maakaasua lukuun ottamatta, tuodaan kansainvälisiltä markkinoilta monista eri lähteistä. Sama koskee tuontisähköä.
Olemme osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita, jossa sähkön hinta määräytyy Nord Pool Spot -sähköpörssissä kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hintaan luonnollisesti vaikuttavat vesivoiman tarjontatilanne sekä ilmanalasta johtuvat sähkön kysynnän ja tarjonnan vaihtelut. Sähköstä meillä noin 11 terawattituntia tuodaan Venäjältä. Päästökauppa on nostanut ja nostaa edelleen sähkön hintaa, mikä on aiheuttanut erityisen suurta kritiikkiä koko järjestelmää kohtaan. Sähkön tuonti Venäjältä säilynee nykytasolla, ellei merikaapelijärjestelmä tuo siihen uutta näkökulmaa ja ratkaisua. Ratkaisu siitä syntynee syksyllä. Lisäksi Suomen ja Viron välille on rakenteilla sähkökaapeli, joka tullee käyttöön vuonna 2008. Tilanteen mukaan Suomi voi olla myöskin sähkön viejä. Päästökaupasta sähköyhtiöille perusteettomasti kertyneet voitot, niin sanotut windfall-voitot, on tarkoitus käsitellä tavalla, jolla ne saadaan hyödyttämään kotimaisen energian käytön lisäämistä, eivätkä ne ole varsinaisesti sähköyhtiöiden vapaassa käytössä.
Sähkön häiriöttömän saatavuuden turvaamiseksi riippuvuutta tuontisähköstä ei tule lisätä, vaan kasvava kysynnän tarve tulee kyetä tuottamaan kotimaassa lisäämällä vesivoiman, turpeen ja biopolttoaineen osuutta tuotannossa. Hakemusta tai ehdotusta kuudennesta ydinvoimalayksiköstä ei ole vireillä. Tässä tilanteessa on perusteltua, että turvekäyttöisten lauhdevoimaloiden toiminta turvataan syöttötariffijärjestelmällä mieluummin kuin käytettäisiin kivihiiltä sähkön tuotantoon. Olevalla turvevoimalakapasiteetilla me voisimme tuottaa noin 500—700 megawattituntia sähköä. Suomen elinkeinoelämän kannalta on edelleen tärkeätä turvata yritystoiminnan kilpailukyky mahdollisimman edullisella energialla, jonka saatavuus on turvattu, ja tällöin tulisi harkita myös sähköveron alentamista. Tätä puoltavat myöskin viimeaikaiset teollisuuden työpaikkamenetykset.
Arvoisa puhemies! Maan hallituksella onkin aina suuri velvollisuus ja tärkeä tehtävä viedä eteenpäin uusiutuvan energian käytön lisäämistä. Meillä on muun muassa bioenergiassa varsin pitkät perinteet. Energian kulutuksesta lähes neljännes tuotetaan bioenergialla, joka perustuu kotimaiseen raaka-ainepohjaan. Metsäteollisuus vastaa tuosta noin 80:tä prosenttia, ja metsähakkeen käyttö on hyvin keskeinen voimavara energian käyttöä lisättäessä.
Liikenteen biopolttoaineiden edistämistä koskevan direktiivin mukaan ohjeellinen tavoite biopolttoaineiden osuudelle liikennepolttonesteistä on ollut 2 prosenttia vuodelle 2005 ja 5,75 prosenttia vuodelle 2010. Suomen tulee vastata tähän haasteeseen ja ottaa käyttöön myöskin biokomponentti polttonesteissä. Ministeri Pekkarisen asettama työryhmä jätti mietintönsä jokunen aika sitten ja esitti 3 prosentin tavoitetta vuodelle 2010. Tuo tavoite on alimitoitettu, ja tavoitteen pitää olla kunnianhimoisempi. Toivon, että hallitus tulee ratkaisemaan tämän asian hyvin pikaisesti sekä ratkaisemaan sen, että me kykenemme sijoittamaan yhden etanolitehtaan Itä-Suomeen ja yhden Länsi-Suomeen ja näin kykenemme myöskin hoitamaan näitä aluepoliittisia näkökulmia.
Arvoisa puhemies! Energian käytön lisäämiseksi ja kotimaisen osuuden säilyttämiseksi on tuettava myöskin edelleen tutkimusta ja tuotekehitystä sekä panostettava investointeihin. On hyvä, että talousvaliokunta on pitänyt avoimena ydinvoiman lisärakentamisen ja panostukset vesivoimaan tarvittaessa. Täällä käydyssä keskustelussa Vuotos on tullut esille, ja minusta se voidaan ratkaista vain omalla Vuotos-lailla, koska korkeimman hallinto-oikeuden päätös on lopullinen. Katsotaan, löytyykö poliittista tahtoa vesivoiman käytön merkittävään lisäämiseen. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
113 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2022_1_015_008 | 2,022 | 2 | semparls:Subcorpus5 | Vp 2022 - istunto 15 - puhe 8 (Jussi Halla-aho) | 2022-02-24 | semparli:people/p1109 | semparli:groups/Q634277 | Arvoisa herra puhemies! Venäjään ei voida vaikuttaa paheksumalla, koska Venäjän johdolle riittää, että sitä pelätään. Myös talouspakotteiden teho on kyseenalainen, koska Venäjä on varautunut sotaan, kerännyt puskureita ja kasvattanut omavaraisuuttaan. Putinin hallinto voidaan pysäyttää vain Venäjän sisältä. Jotta paine tähän kasvaisi, pakotteiden pitää osua myös tavallisten ihmisten elämään — ei ainoastaan eliittiin, kuten usein ajatellaan. Kyseeseen voisivat tulla esimerkiksi yleiset matkustusrajoitukset Venäjän kansalaisille tai lentoliikenteen rajoittaminen tai lopettaminen.
Arvoisa puhemies! Onko tämä lähestymistapa pöydällä? | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
9 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1938_1_121_047 | 1,939 | 6 | semparls:Subcorpus1 | Vp 1938 - istunto 121 - puhe 47 (Vilho Annala) | 1939-06-06 | semparli:people/p910269 | semparli:groups/Q1442516 | Herra puhemies! — Tasavallan suojelulaki on nyt tullut ratkaisuvaiheeseen. Oudommin ja sekavammin on tuskin mitään esitystä täällä eduskunnassa perusteltu kuin nyt esilläolevaa lakiesitystä. Tämän asian käsittelyssä sekä täällä eduskunnassa että eduskunnan ulkopuolella on ollut jotakin hämärää. Koko ajan on ollut se tunne, että eduskuntakeskusteluissa ei niiden taholta, jotka kiivaasti tätä asiaa ajavat, ole tahdottu paljastaa todellisia tarkoitusperiä. Herra pääministeri piti tämän esityksen lähetekeskustelussa pitkän esitelmän siitä, että esityksellä on tarkoitettu yksinomaan antaa hallitukselle valtuus kumota perustuslaissa säädetyt kansalaisvapaudet vain sellaisessa tapauksessa, että valtakuntaa uhkaa jokin ulkonainen vaara. Ja samaan suuntaan kävi hänen juuri äsken esittä- mänsä lausunto. Mutta kun herra pääministeri oli antanut tuollaisen evästyksen perustuslakivaliokunnalle, niin perustuslakivaliokunta otti asian täydestä ja se teki sen mukaisesti kuin herra pääministeri oli pitänyt oikeana. Valiokunta siis muutti lakitekstin siten että lain täytäntöön panon edellytyksenä oli lähinnä juuri se seikka, josta herra pääministeri oli puhunut, poistamalla sellaiset sisäpoliittiset ja joka suunnalle venyvät perusteet kuin , valtakunnan elinedut”. Mutta tähän hän ei ollutkaan loppujen lopuksi tyytyväinen. Tyytymättömyys oli päinvastoin niin suuri, että hän katsoi olevan aihetta suorastaan vaatia kaikki sisäpoliittiset perusteet takaisin lakiin. Nämä olivat siis valiokuntakäsittelyn aikana muuttuneet herra pääministerille niin tärkeiksi, että niistä oli tehtävä suorastaan luottamuskysymys. Eduskuntakeskustelussa on muistaakseni myöskin ministeri Tanner ohimennen maininnut, että suojelulakia tarvittaisiin vain ulkopoliittisista syistä. Sensijaan eduskunnan ulkopuolella on hänenkin puolueensa taholla esitetty aivan toisenlainen käsitys. Tämän puolueen lehdistössä samoinkuin maalaisliittolaisissakin lehdissä on peittelemättömästi esitetty, että suojelulain tarkoitus ei ole sen ulkopoliittisempi kuin puoluepeliä häiritsevän poliittisen vastustajan IKL:n nujertaminen. Mutta jos tahdotaan väittää, että kaikkia lehtien kirjoitteluja ei ole ihan täydestä otettava, niin minun täytyy mainita, että myös sosialidemokraattisen puolueen puoluekokouksessa on samaa kantaa esitetty ilman, että kokouksessa saapuvilla olleet ministerit olisivat esittäneet eriävää mielipidettänsä. Ja esittäjänä ei ole joku sanomalehtimies, vaan kansanedustaja Pekkala, jonka nyt ei voi kai olettaa puhuvan aivan päättömiä. Kun hän esityksessään käsittelee, millaisia salaisia neuvotteluja sosialistien ja maalaisliiton johtajiston kanssa oli käyty hallituksen muodostamisesta ja hallitusohjelmasta ,jo aikoja ennen presidentin vaaleja”, niinkuin hänen sanansa kuuluivat, ja että nykyisen hallituksen ohjelma rakentuukin tällöin laaditun luonnoksen pohjalle, niin hän erikoisesti mainitsee erään kohdan nykyisen hallituksen ohjelmasta. , Sosialidemokraatin” kertoman mukaan herra Pekkala esitti tästä seikasta seuraavaa: ,Hallituksen ohjelmassa sanottiin m. m.: Hallitus tulee tärkeänä tehtävänään pitämään voimassaolevan kansanvallan lujittamista ja laillista järjestystä vastaan kohdistuvan kiihoitustyön estämistä. Poikkeuslainsäädäntöä ei ole voimassa pidettävä, mikäli se ei ole välttämätöntä oikeusjärjestystä vastaan toimivien hillitsemiseksi?. Tämä kohta käsitykseni mukaan”, selostaja jatkaa, ,onkin hallituksen ohjelman kaikkein tärkein kohta yleispoliittiselta kannalta katsoen, ja ne toimenpiteet, joihin hallitus IKL:ää vastaan on ryhtynyt, ovat todistuksena siitä, että hallitus on myöskin pyrkinyt noudattamaan tätä ohjelmaansa. Miten hallitus sitten on tässä tehtävässään onnistunut, siitä on vielä liian ennen aikaista puhua, koska ne oikeusjutut, joita IKL:ää vastaan on nostettu, eivät ole loppuun käsitellyt yhtä vähän kuin eräät tältä kannalta tärkeät hallituksen poikkeuslakiesityksetkään”. Siis poikkeuslait on tarkoitettu isänmaallista kansanliikettä vastaan. Tasavallan suojelulaki, herra pääministeri, on sittenkin vain erään hallituksen ohjelmakohdan toteuttamista. Se on herra Pekkalan todistus. On siis vallan turhaa pyrkiä esittämään asiaa toisessa valossa kuin mitä se todellisuudessa on. Hallitusrintaman tarkoituksista ei voida olla epätietoisia yritettiinpä lakia perustella miten tahansa. Mutta on sitten kokonaan eri asia, saavutetaanko lain avulla tavoiteltu tarkoitus. Herra pääministeri mainitsi äsken, että isänmaallisen kansanliikkeen taholla ollaan levottomia tämän Ppoikkeuslain suhteen. Ihmetteleekö herra pääministeri tätä? Meillä on kokemusta siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin nykyinen hallitus saattaa ryhtyä. Ja hän lausui sitten sen toivomuksen, että me emme kehittäisi ulkopoliittista toimintaamme sellaiseksi, että lakia tarvitsisi käyttää isänmaallista kansanliikettä vastaan (Ed. Komu: Se oli oikea toivomus!). Minä tahtoisin kysyä herra pääministeriltä ja ehkä herra Komultakin, oliko pakko pyrkiä soveltamaan isänmaalliseen kansanliikkeeseen tasavallan suojelulakia, vaikka sellaista lakia ei ollut vielä olemassakaan? Niinhän tapahtui marraskuun 22 päivänä ja sen muistaa kai myöskin herra pääministeri (Ed. Kares: Ja mitään ulkopoliittisia syitä ei ole edes oikeudessa esitetty!). Voiko herra pääministeri esittää näytteitä siitä, että isänmaallinen kansanliike olisi harjoittanut —sellaista ulkopoliittista toimintaa, että tuo marraskuun toimenpide oli välttämätön. Jos hän voi esittää, miksei niitä ole esitetty oikeudenkäynnissä? On tarpeetonta puhua siitä, että isänmaallinen kansanliike olisi jonkinlaisissa suhteissa ulkomaihin, suhteissa, jotka vaarantavat valtakuntaa. Se on sekin sumun heittämistä silmille. Ei isänmaallisella kansanliikkeellä ole mitään sellaisia suhteita (Ed. Komu: Onpa kerran pommeja järjestänyt jo!). Ovatko ne ulkopoliittisia suhteita? (Ed. Komu: Kyliä ne melkein ovat, kun niitä ulkomaille viedään !). Ei sentään ole, herra Komu, järjestellyt kanistereita (Ed. Komu: Onhan muita paukkuja järjestänyt !). Kun täällä ihmetellään sitä, että isänmaallinen kansanliike on levoton tällaisen lain suhteen, niin silloin unohdetaan kokonaan se, miten on menetelty isänmaallista kansanliikettä kohtaan ilman, että on voitu esittää sellaisia näytteitä, jotka olisivat oi-keuttaneet tuollaisen esiintymisen. Täällä eduskuntakeskustelussa on jo moneen kertaan eri tahoilta osoitettu, että suojelulain täytäntöönpano merkitsee siirtymistä mitä täydellisimpään hallinnolliseen mielivaltaan, nimitettiinpä tätä sitten diktatuuriksi tai kansanvallan korkeimmaksi ilmenemismuodoksi. Minä olen myöskin lähetekeskustelussa käsitellyt tätä kysymystä yksityiskohtaisemmin, joten minulla ei ole enää aihetta siihen puuttua. Mutta minä rohkenen jo etukäteen sanoa, että tätä kansaa ei voida koskaan väkivallan alle taivuttaa. Ei valtiollista vastustajaa väkivaltaisin keinoin tuhota, vielä vähemmin silloin, kun puolueeton tuomioistuin on todennut, että vastustajaa ei voida syyttää rikollisuudesta tai edes hyvien tapojen vastaisesta toiminnasta. Viha vastustajaa kohtaan ei ole sellainen moraalinen voima, joka pystyy vastarinnan nujertamaan. Jos tasavallan suojelulaki tarkoittaa sitä, mitä nimi sanoo, niin kyllä perusteet pitää olla toiset kuin nyt. Minä voin vielä ymmärtää niitä, jotka hyväksyvät tällaisen lain, jos sitä käytetään ja voidaan käyttää ainoastaan silloin, kun maassa on sellainen levottomuus, että rauhallisia oloja ei voida palauttaa tavallisin keinoin. Mutta tästäkään syystä ei ole mitään aihetta tällä hetkellä ryhtyä poikkeuslakeja säätämään, sillä onhan hallituksen taholta muistaakseni itse pääministerin suulla tämän lain käsittelyn yhteydessä todistettu, että maassa on rauha ja hyvä järjestys. Ja tämän voi kuka tahansa todeta, vieläpä senkin, että ellei poikkeuslakien avulla levottomuuksia provosoida, niin valtakunnan sisäistä rauhaa ei ole myöskään mikään uhkaamassa. Tällainen laki ei merkitse mitään muuta kuin ovien avaamista hallinnolliselle väkivaltapolitiikalle ja perustuslaillisen valtiojärjestyksen järkyttämistä aikana, jolloin mitkään sisäiset järkytykset eivät saisi tulla edes kysymykseen, aikana, jolloin ulkonaisen vaaran uhka päivä päivältä kasvaa ja Suomen kansalla voi olla edessään kamppailu elämästä tai kuolemasta. Jo tällaisen lakiesityksen antaminenkin on ollut yhtä harkitsematon teko kuin sisäministerin tunnetut toimenpiteet viime marraskuussa. Jos tämä laki kaikesta huolimatta säädetään ja määrätään asetuksella myös täytäntöönpantavaksi, niin tulos tulee olemaan tasan päinvastainen kuin mitä sen tarkoitus lain nimen mukaan pitäisi olla. Johan historian pitäisi osoittaa, millaisiin seurauksiin vie hallinnollinen. mielivalta. Eihän nuijasota. ole mitään muuta kuin kansan reagointia hallinnollista mielivaltaa vastaan ja se mielivalta maassa silloin muodosti sellaisen levottomuuden tilan, joka vei kansalaissotaan. Mutta vaikka kapinoitsijat kukistettiin, oli mielivallasta kuitenkin luovuttava. Ja aivan myöhäisen historian ajalta ovat puhuvana esimerkkinä sortovuosien tapahtumat, jotka päättyivät vapaussotaan. Mihin pääsi Venäjän hallitus sillä, että se riistämällä kansalaisilta perustuslain turvan koetti hallinnollisen mielivallan avulla masentaa valtiolliset vastustajansa. Se pääsi siihen, että vastarinta kasvoi ja voimistui päivä päivältä. Se ei pysynyt lopuksi enää passiivisen vastarinnan rajoissa, vaan se kehittyi aktiiviseksi vastarinnaksi, jonka huippuna oli jääkäriliike ja lopuksi irtautuminen siitä mahdista, joka oli tahtonut "asettaa väkivallan oikeuden tilalle. Varottakoon kulkemasta samoja väkivallan teitä. Kun isänmaallinen kansanliike pitää tällaista lakia tarpeettomana, niin sen eduskuntaryhmä katsoo tällaisen poikkeuslain säätämistä ei ainoastaan tarpeettomaksi, vaan kaikille valtakunnan todellisille elineduille vahingolliseksi ja vakavana ajankohtana suorastaan valtakunnalle vaaralliseksi. Tämän takia minä ilmoitan ryhmäni puolesta, että se tulee äänestämään tämän lain hyväksymistä vastaan ja samoin myöskin sen kiireelliseksi julistamista vastaan. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1938_121_47_5 |
22 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1991_1_053_098 | 1,991 | 9 | semparls:Subcorpus3 | Vp 1991 - istunto 53 - puhe 98 (Asko Apukka) | 1991-09-20 | semparli:people/p130 | semparli:groups/Q385927 | Herra puhemies! Vanha kansanviisaus sanoo, että sellainen talo ei kukoista, missä maataan vain. Talo tahtoo ränsistyä ja paikat on rempallaan, heinät mätänee seipäille ja potut jäätyy maahan. Näinhän se on, kituutellaan vain päivästä toiseen, eikä sellainen talo pysty huolehtimaan heikoimmistaan, ei sairaistaan, ei lapsistaan, ei vanhuksistaan, kaikki on yhtä ryysyrantaa. Vai mitä ministeri Pekkarinen? (Min. Pekkarinen: Näin on, näin on!)
Mutta Ahon hallituksella näyttää olevan aivan samanlainen ryysyrantafilosofia. Se esittää lamaan lääkkeeksi makaamista, makaamista, laajoja pakkolomia. Se antaa valtionyhtiöiden lomauttaa tuhansittain ihmisiä eikä huolehdi heikoimmistaan, ei vanhuksistaan, ei lapsistaan, ei opiskelijoistaan, vaan pistää juuri nämä heikoimmassa asemassa olevat ihmiset laman maksumiehiksi.
Kaikille meille on tietenkin selvää, että Suomi on vaikeuksissa, todellisissa vaikeuksissa. Sitä ei kukaan kiellä. Mutta ainakin meillä päin on ollut tapana, että niissä taloissa, missä on vaikeuksia ja missä vaikeuksista aiotaan kunnialla myöskin selvitä, pannaan asiat kuntoon vain tekemällä entistä lujemmin töitä, yötä päivää niska limassa töitä, töitä, eikä makaamalla yritetä asioita hoitaa. En ainakaan minä ole kuullut minkään tämmöisen talon millä vaikeuksia on, selviytyneen vaikeuksistaan makaamalla. Ahon hallitus kyllä näyttää uskovan vakaasti vain makaamisen parantavaan voimaan.
Herra puhemies! Olen aina tiennyt myöskin sen, että hallitusohjelma ja valtion tulo- ja menoarvio ovat kokonaan eri papereita. Sen sijaan minulla on ollut sellainen pieni usko, että niissä papereissa pitäisi ainakin löytyä pienen pieniä yhtymäkohtia, saman suuntaisuutta, koska ne yleensä ovat saman hallituksen tekemiä. Tällä kertaa kyllä näyttää siltä, että paperit on yrittämällä yrittäen tehty aivan erilaisiksi. Sekin vähä, mitä hyvää hallitusohjelmasta löytyi, on tällä budjetilla romutettu. Vai miltä, ministeri Pekkarinen, hallitusohjelman ilmaisut verrattuna budjettiin kuulostavat:
Työllisyyden turvaaminen, viennin lisääminen ja monipuolistaminen, kohtuullinen korkotaso, hyvä yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa, perusturvallisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden takaaminen, alueellisten työllisyyserojen kaventaminen, elintarvikkeiden hintatason alentaminen, opintotukijärjestelmän uusiminen, eläkeindeksien yhtenäistäminen jne. Ovatko kovasti samanlaisia kuin budjetissa olevat maininnat?
Eivätkä nämä maininnat kai voineet sitä tarkoittaa, että esimerkiksi alueelliset työllisyyserot tasaantuvat sillä, että joka osassa maata on hirvittävästi työttömiä? Tarkoittivatko sitä? Tai että työeläke- ja kansaneläkeindeksien erilaisuus poistetaan sillä, että poistetaan indeksitarkistukset molemmilta? Samanlaisiahan niistä silloin tulee, kun ei ole indeksitarkistuksia ollenkaan. Tai että korkotaso on kohtuullinen esimerkiksi pankkien kannalta? Tarkoittiko tämä sitä, ministeri Pekkarinen?
Väistämättä tulee mieleen keskustan vaalimainosten iso, kaunis, tuoreen näköinen värikuva siitä silakasta, jolla ilmeisesti oli tarkoitus viitata Holkerin hallituksen politiikkaan. (Ed. Rinne: Kilohaili se oli, ei pitänyt sekään paikkansa!) — No, mutta kansa luuli sitä silakaksi. — Edellä esittämäni logiikan mukaan se taisikin olla keskustan rohkea ennakkokuvaus tulevan hallituksensa politiikasta, vaikka äänestäjille kyllä jäi vähän toisenlainen käsitys.
Nyt mielestäni tuota silakkamainosta voisi hyvin käyttää ja täydentää hieman laittamalla vaikka kauniit, hyvinhoidetut hampaat siihen silakan viereen. Hampaidenhoitohan on tässä pula-ahon budjetiksi luonnehditussa kirjassa tulossa kaikkien ulottuville. Tosin hammashuoltoon ei uponne kovin paljon varoja tulevina vuosina, niin kuin ed. Rinne jo päivällä totesi. Ei hammashoitoon tulla kovin paljon valtion varoja satsaamaan, mitä nyt ihmisillä saattaa pieniä lohkeamia tulla hampaisiin kynsiä pureksiessa.
Herra puhemies! Muutama vuosi huudetun suuren verouudistuksen toteuttaminen on ollut varsinaista hurlumheipolitiikkaa. Vuosikymmenten oppositiopolitiikan patoutumat purkaen kokoomus ajoi Holkerin hallituksessa läpi suurituloisia suosineen verouudistuksen. Näin tehtiin siitä huolimatta, että tiedossa piti olla, ettei valtiontalouden kannalta näin olisi saanut eikä voinut menetellä. Tiedossa oli, että suurituloisten veroale jouduttaisiin maksamaan köyhän kansan hiellä ja verellä tai sitten ulkomaisella velalla.
Silloin oppositiossa ollut keskusta arvosteli verouudistuspolitiikkaa kärkevästi miltei meidän kanssamme samassa rintamassa. Lainaan tähän pienen pätkän ed. Esko Ahon keskustan ryhmäpuheenvuorosta vuosi sitten. Ministeri Pekkarinen voi kuunnella, tunnistaako täältä silloisia sanomia: ”Keskusta on mm. SAK:n ja TVK:n kanssa yhtä mieltä siitä, että verouudistus on epäsosiaalinen ja se on kasvattanut tuloeroja. Lapsiperheiden, pieni- ja keskituloisten sekä yksinhuoltajien asema on heikentynyt verouudistuksen tuloksena. Keskusta on valmis eduskunnassa sekä korjaamaan verolakeja etenkin keskituloisten osalta että toteuttamaan tulonsiirtoja, joilla pienituloisten ja lapsiperheiden asemaa parannetaan.” Näin siis nykyinen pääministeri Esko Aho vielä vuosi sitten. (Ed. Rinne: Hän tarkoitti eduskunnassa, ei hallituksessa!) — Se saattoi tarkoittaa sitä. Kun tämän päivän budjettia katsotaan, sen täytyi tarkoittaa sitä.
Miksi te, ministeri Pekkarinen, puhuitte tämmöisiä, mutta kun teiltä on tämän budjettikeskustelun aikana kysytty, eikö esimerkiksi eläkeläisten indeksitarkistusten — säilyttäminen olisi solidaarisesti oikein tehty, niin että korotettaisiin hieman suurituloisten verotusta, teistä ei kukaan ministeri ole tähän vastannut, mutta te keskustan ministerit olette kyllä täällä moneen otteeseen sanoneet, että tämä hallitus tulee vielä verotuksen epäoikeudenmukaisuuksiin puuttumaan. Miksi te tällaisia lupailette, kun nyt jos koskaan olisi aika puuttua, kun valtio on tällaisessä huutavassa hukassa? Tarvittaisiin rahaa jostakin, mutta ei taida kantti kestää, ja näitä puhuttiin silloin, kun kuviteltiin, että niistä puheista ei tarvitse vastata.
Nyt keskusta on valinnut toisenlaisen politiikan tykkänään kuin vielä vuosi sitten ja vielä keväällä ennen eduskuntavaaleja. Nyt se haluaa saattaa Holkerin verouudistuksen päätökseen panemalla maksumieheksi eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, sairaat jne., niin kuin täällä on monta kertaa todettu. Kehtaatteko te keskustalaiset, ministeri Pekkarinen, katsoa peiliin näitten puheitten jälkeen, kehtaatteko?
Niillä, joilla on vaikeuksia tarpeeksi ilman teidän hirmubudjettianne, te aiotte nämä veroalet maksattaa. Tätä ovat lukemattomat pienituloiset ihmiset kyselieet minultakin itku kurkussa. Voin kertoa esimerkin, että neljä päivää sitten soitti eräs tietääkseni keskustalainen vanhus vanhustentalolta ja sanoi, että mene sinne Helsinkiin ja pyydä kaikki muut puolueet kaatamaan tämä hallitus, mutta älä pyydä siihen joukkoon keskustaa. Minä sanoin, että keskustapuolue on hallituksessa, tuskin he siihen lähtevätkään, mutta niin kova viha siellä oli puheitten jälkeen, että kaikki muut, kokoomuskin kelpaisi siihen, mutta ei keskustapuolue. Se on aika surullista. Ihmiset kokevat tulleensa kyllä aika petetyiksi. Vastatkaa heille, keskustalaiset.
Tämän talon palkoilla on hirvittävän helppo esittää elintason tasaista leikkausta. Eihän meitä yksi palkkaluokka lotkauta mihinkään suuntaan, mutta sadankin markan menetys on katkeraa esimerkiksi asuntovelkaisessa lapsiperheessä, missä yleisintä ruokaa on kaurapuuro. Minun mielestäni, kun hallitus esittää tällaista tasaista leikkausta, sen pitäisi esittää myös yhtä aikaa halvempi vaihtoehto kaurapuurolle, että ne ihmiset siellä pärjäävät. Mutta ei hallitus ole sitä esittänyt.
Jos te tämän huutavan vääryyden käsitätte, mielestäni teidän kyllä pitäisi osata hävetä. Toivon, että yölläkin näette unta niistä itkevistä ihmisistä, jotka tuntevat tulleensa petetyiksi opintotuki-, perusturva-, eläkeuudistus- ym. lupauksillanne.
Herra puhemies! Holkerin hallituksen aikana keskustan mielestä syrjäalueet olivat tyystin unohdettuja. Mitä keskustan johtama hallitus nyt on näille alueille antanut tai luvannut? Mitä esimerkiksi Lapille on tulossa?
Työllisyysmäärärahat putoavat 100 miljoonaa markkaa. Jos alueellisten erojen kerroin säilyy 1,8:na, tietää se Lappiin ensi vuonna noin 20 prosenttia työttömiä. Näinhän se on, kun 5 prosentin aikana 1,8-kertaisena Lapissa olisi saanut olla 9 prosenttia, niin 10 prosentin aikana saa olla jo 18. Eikö se ole aika lohduttoman tuntuista?
Läänin kehittämisraha on jäädytetty alle puoleen entisestään eli 40 miljoonaan markkaan. Muistan hyvin, ministeri Pekkarinen, kuinka me vielä muutama kuukausi sitten yhdessä kauhistelimme niitä suunnitelmia, joilla 90 miljoonasta alettiin läänin kehittämisrahaa pudottaa 40 miljoonaan. Nyt se kelpaa teille hyvin. Muutama kuukausi sitten se oli kauhistus.
Sen lisäksi rakennemuutosrahat on nyt kokonaan poistettu budjetista. Niitäkin oli 40 miljoonaa. Niistä on vain maininta läänin kehittämisrahan kohdalla, mutta rahaksi ne maininnat eivät muutu. Kuntien harkinnanvaraisia avustuksia pienennetään. Viime vuonna ed. E. Aho puhui täällä hyvin runollisesti Louekosken lovesta. Muistaako ministeri Pekkarinen? Onko nyt kyseessä Ahon aukko vai Viinasen viemäri vai mikä nyt kyseessä?
Perustienpitoon Lappi saa nyt 30 miljoonaa markkaa vähemmän kuin viime vuonna. Niistäkin määrärahoista me viime vuonna keskustan kanssa täällä huusimme yhteen suuhun, ja näin käy nyt. Teiden kunnossapidosta joudutaan karsimaan tielaitoksen Lapin piirissä noin 20 miljoonaa markkaa. Onko tämä liikenneministerin limbo vai mikä tämä on?
Valtionyhtiöt on jätetty heitteille. Veitsiluodon yli 4 500 ihmisen lomautusvaroitukset eivät ole omistajaa hätkäyttäneet, pienemmistä asioista puhumattakaan.
Fi ole paljon kaivatusta ja myös keskustan puhumasta porotutkimusasemasta kuin puolen miljoonan rippeet budjetissa.
Ammattikorkeakoulut, lääninvankilat jne.? Niihin ei löydy rahoja lainkaan, aivan muutaman esimerkin vain mainitakseni.
Puoli vuotta sitten tällaista budjettia olisi ainakin keskusta kuvaillut ilmaisuilla ”kehitysaluevihamielinen” tai ”aluepoliittisesti sairas” tai jotain muuta sen laatuista.
Herra puhemies! Kokoomus ja keskusta ovat kilvan kehuneet budjettiesitystään sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi ja tasapainoiseksi. Kokoomuksen ryhmäpuhuja ed. Sasi, puolestaan uhkaili, että jos säästölait eivät oppositiolle kelpaa, tullaan ne korvaamaan yksivuotisilla verolaeilla. Sekä kokoomuksella että keskustalla on tietysti oikeus sanoa ja puhua aivan mitä lystäävät. Ne voivat uskoakin puheisiinsa, jos vain lystäävät. 101 210270E Mutta ei teidän meille opposition edustajille tarvitse vakuutella näitä asioita. Vakuutelkaa, ministeri Pekkarinen, niille ihmisille, joita teidän ”oikeudenmukaiset budjetti-ihanuutenne” koskettavat. Yrittäkää! Olettehan te joskus ennenkin onnistuneet. Yrittäkää nytkin. Sanon vain, että itänaapurissakaan ei enää elokuun vallankumous mennyt läpihuutojuttuna. Ihmiset ovat alkaneet ajatella meilläkin. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1991_53_98_3 |
38 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1917_3_025_011 | 1,917 | 12 | semparls:Subcorpus1 | Vp 1917_II - istunto 25 - puhe 11 (Emil Schybergson) | 1917-12-15 | semparli:people/p911480 | semparli:groups/Q845537 | Då senatens representant anförde, att antagligen icke en enda af :; de stadsfullmäktige i Helsingfors, som äro i tur att afgå vid årets slut, vore villiga att fortfara med sitt mandat längre än så, hördes på vänsterhåll med indignation ordet ,,lakko”. Detta ord, som eljes har sä god klang pä vänsterhäll, är synbarligen det mest förkastliga man kan tänka sig, om det kommer till användning på det motsatta hållet. För min del har jag förståelse för strejkbegreppet, finner det någon gång vara berättigadt och på sin plats, beroende på de omständigheter, som föreligga, och tänker mig, att det kan bli nödvändigt att bringa det till användning äfven från de samhällsbevarande elementenas sida. I själfva verket har det inom stadsfullmäktigkretsar varit fråga om att upphöra med verksamheten oberoende däraf, att mandatet utgått eller icke, och stadsfullmäktige i Helsingfors liksom på andra orter ha haft fullt skäl att taga frågan härom under öfvervägande. Må man påminna sig t. ex. det uppträde, som ägde rum här i somras, då stadsfullmäktige nästan blefvo föremål för misshandel, ett uppträde af den art, att till och med herr Walpas-Hänninen ansåg sig böra taga afstånd från det och väckte en ärekränkningsprocess i anledning däraf, att han utpekades ha stått bakom det hela. Sedan hafva de nya kommunalförfattningarna blifvit antagna, och herr Mäki lofvade i tiden att, då vi kommit så långt, sä skulle med ; ens de kommunala misshälligheterna upphöra af sig själft. Men de fortgå likafullt med nästan ökad intensitet. Stadsfullmäktige på de orter, där dylika uppträden förekomma, hafva all anledning att upphöra att fungera. Nu kommer den omständigheten till, att deras mandat utgår. Kan man då förtänka dem, som äro i tur att afgå, om de begagna sig af denna sin rätt? Visserligen sade herr Vuoristo eller någon annan af de föregående talarena, att, om lagen förlänger mandaten, sä är hvar och en skyldig att ställa sig stadgandet här. om till efterrättelse. Jag ber i anledning häraf att fä fästa uppmärksamheten vid, att stadsfull-. mäktige icke äro tjänstemän, säsom samma talare antydde, utan de äro fria medborgare. Och om dem gäller detsamma som om Stjernhjelm i tiden. som dä drottning Kristina mot hans vilja utnämnde honom till assessor i Dorpat, vägrade att emot-: taga platsen och pä anmärkningen, att asessorsplatsen var drottningens och hon dit kunde sätta den hon ville, svarade han, att han satte sig hvart han ville. Sä är det ocksä med stadsfullmäktige. De kunna upphämtas med väld af röda garden, fullgöra sitt uppdrag, utöfver den tid, för hvilken de blifvit valde. Det skall dä åtminstone vara ett grundlagsstadgande för att kunna medföra sädan påföljd. Man mä i denna del hafva hvilken uppfattning som hälst, sä kommer verkligheten att gestalta sig sä, att de, som vid ärets slut äro i tur' att afgä, icke längre fullgöra uppdraget, och dä det: äfven under vanliga förhällanden är mycket svärt att få fullmäktige fulltaligt tillsamman, blir det frän den 1 januari helt enkelt omöjligt. Hvad följer af ett sådant interregnum? Vi veta, att stadsfullmäktige i Helsingfors under sommarmänaderna vanligen icke sammanträda. Och under vanliga förhällanden kunde man tänka sig att ett afbrott pä några månader icke helrer 1 början af året behöfde leda till alltför menliga följder. Budgeten blir väl fastställd under de närmaste dagarna. Nämnder och öfriga myndigheter kunna fungera inom budgetens ram. Men i närvarande tid blir följden af ett sädant interregnum, att dä arbetarmassorna framställa sina anspräk, det svaret ges dem att landtdagen sä begätt, att ingen finnes, som kan ge dem besked eller villfara deras önskningar. Det medför utan tvifvel sina fördelar att sä kan ske. Men ätminstone herr Vuoristo, som var sä angelägen om att det icke skulle vara landtdagen, som kommer att bära ansvaret för ett sädant interregnum, borde icke medverka till ett beslut sädant som det ifrågavarande. Det var också han, som framhöll att om stadsfullmäktige trädde tillbaka, sä toge folket. hvarmed han naturligtvis afsäg Broholmsfolket, stadens angelägenheter om hand. Detsamma innehöll den sista punkten i det ultimatum, som öfverlämnades till stadsfullmäktige härstädes sedan elleer dä man senast hotade med kommunalstrejk. För min del är jag benägen att svara såsom fabriksägarena i Ryssland lära göra det dä arbetarna vilja öfvertaga ledningen: var sä god. Där lär det räcka högst två veckor innan samma arbetare komma till fabriksägaren och bedja honom att återtaga affärens skötsel. Någon gång har det händt att de kommit redan inom fyra dagar. Sköt om saken här i Helsingfors, betala ut miljoner i löner, om ni det vill och kan. Men landtdagen och isynnerhet vänstern har anledning att betänka sig, innan de afböja ett förslag så lojalt, som regeringens, isynnerhet om därvid göres det tillägget, att helt och hållet nya val skola äga rum åter i december nästa år, då 1 alla fall val förestå. Det finnes icke ett så omtyckt ord uti vänsterns ordbok, som ,,jarruttaminen”. Kan man dä verkligen med skäl i detta fall beskylla regeringen härför? Dess förslag går tvärtom ut pä ett genomförande så snart som möjligt af reformen. Jag har trott mig böra lämna dessa upplysningar för att man icke här i landtdagen, dä alla olyckor till följd af ett interregnum inom stadsförvaltning komma i dagen, skall kunna skylla från sig och säga att man icke kunnat tänka sig dem. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
75 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1997_1_073_059 | 1,997 | 5 | semparls:Subcorpus3 | Vp 1997 - istunto 73 - puhe 59 (Sulo Aittoniemi) | 1997-05-27 | semparli:people/p107 | semparli:groups/Q506591 | Herra puhemies! Meillä varuskuntia sijoiteltiin aikoinaan silloin, kun yya-sopimus oli voimassa jaistuttiin Neuvostoliiton polvella, hyvin pitkälti Neuvostoliiton toivomusten tai jopa painostuksen perusteella. Neuvostoliitto tunsi silloin hyvin suurta huolta siitä, että pohjoinen Suomi on liian vähän sotilaallisesti varustettu eli Kalottialueen kautta voitaisiin käyttää Suomen aluetta helposti hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Silloin muun muassa perustettiin tästä syystä juuri Sodankylään varuskunta. Nyt, kun me ajattelemme omaehtoisesti, emme enää Neuvostoliiton vaatimuksesta vaan oman puolustuksen kannalta, niin olisi tietysti voinut ajatella, että Sodankylän varuskunta olisi voitu lakkauttaa, mutta se ei ole perusteltua sikäli, että jos katsotaan maantieteellisesti, tietysti Oulun ja Vaasan varuskunnat ovat helpommin lakkautettavissa, koska siltä suunnalta, aivan kuten ed. Bremer aikoinaan sanoi, Suomea ei uhkaa minkäänlainen hyökkäys. Ruotsi ei meille hyökkää tai ei oikeastaan pystykään hyökkäämään, koska sillä ei ole sellaisia sotilaallisia valmiuksia. Näin ollen pohjoisessa täytyy olla Sodankylän varuskunta, koska siellä on kuitenkin pitkä itäraja vahdittavana, samoin Kajaani vahvistettuna ja yleensä itärajan varuskunnat, koska sotilaallinen miehitys on kuitenkin tärkeätä niillä alueilla, mistä vaara saattaisi olla uhkaamassa.
Näin ollen, jos jotakin täytyy lopettaa, se on silloin ilman muuta Oulun ja Vaasan varuskunnat. Sodankylä olisi pitänyt jättää ehkä entiselleen. Se olisi muuten voitu lakkauttaa, mutta siellä on pitkä raja itään, joka on myös puolustettava, ja näin ollen se on perusteltua. Tarkoitus on vain muuttunut, kun ennen se oli puolustusta länteen Venäjän hyväksi, nyt se on puolustusta itään päin Suomen hyväksi Sodankylän osalta. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
11 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1978_1_177_156 | 1,979 | 1 | semparls:Subcorpus2 | Vp 1978 - istunto 177 - puhe 156 (Veikko Vennamo) | 1979-01-03 | semparli:people/p911718 | semparli:groups/Q1854411 | Herra puhemies! Halventaen vennamolaisia kansanedustaja Sinisalo teki perusteettoman ja totuudenvastaisen ulkopoliittisen hyökkäyksen SMP:tä vastaan (Ed. Kortesalmi: Se ei ollutkaan ensimmäinen ketta!). Tällainen totuudenvastainen hyökkäys on provokaatiota, joka pyrkii hajoittamaan Suomen kansaa kansan tukemasta yhteisestä ulkopoliittisesta linjasta. Me ymmärrämme sinisalolaisten pyrkimyksen. Kun SMP puolustaa rehellisesti Suomen kansaa ja sen pienituloisia, on yritettävä pelotella ulkopoliittisilla valheilla rehellistä kansaa vaalien alla. SMP kannattaa nykyistä rakentavaa, virallista ulkopolitiikkaa ja hyviä suhteita Neuvostoliiton kanssa. Me olemme aina sanoneet: Neuvostoliitto ei uhkaa väkivallalla Suomea. Sitä vastoin eräät muut hallituspuolueet ovat näissä asioissa esiintyneet ja esiintyvät tänä päivänä kaksinaamaisesti. Jos kommunistit sanovat olevansa Suomen kansan asialla, he lopettavat tällaiset halveksittavat ja valheelliset ulkopoliittiset provokaatiot, jotka eivät palvele Suomen eivätkä Neuvostoliiton etuja. NUNN Varsinaisesti pyysin puheenvuoron sosialidemokraattisen — puoluesihteerin, kansanedustaja Sundgvistin laajan ulkopoliittisen puheen: johdosta. Puutun siihen vain yhdeltä, mutta hyvin tärkeältä osalta. Ellen väärin käsittänyt,- niin Sundgvist tuomitsi ihmisoikeudet, asetti ne toisen, kolmannen luokan kysymyksiksi ja katsoi, että ihmisoikeudet on unohdettava, jotta Suomen ulkopolitiikkaa voitaisiin hoitaa menestyksellisesti. Tällainen puhe on hämmästyttävää. Fivätkö sosialidemokraatit tiedä, että pienelle kansalle ihmisoikeudet ovat elinkysymys? Jos ne uhrataan, se on sama kuin uhrattaisiin koko Suomen kansa ja meidän itsenäisyytemme ja vapautemme. Fi pitäisi poliittisen tarkoituksenmukaisuuden mennä niin pitkälle, kuin mitä nyt sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri teki, kun hän kielsi myös Suomen allekirjoittaman Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksen. jne Tämä on huolestuttavaa, se on myös vakavaa ja se on vaarallista. Se on inhimillisyyden vastaista. Toivottavasti sosialidemokraattinen puolue, joka on juuri lähtenyt liikkeelle ja syntynyt puolustamaan pientä ihmistä, palaisi miettimään perusteitaan eikä päästyään valtaan myisi inhimillisyyttä ja ihmisoikeuksia, niin kuin puoluesihteeri Sundgvistin puheenvuotosta on käynyt ilmi. Joka tapauksessa Suomen kansan on syytä ottaa vakavasti tämä puheenvuoro näin vaalien alla. Onko Suomen kansa valmis tukemaan hetrahissin rationaalista kylmää sosialidemoktatiaa; joka on siis täysin unohtanut ihmisett, niin kansainvälisesti kuin kansallisesti?
Täällä ulkoministeri Väyrynen vastasi minun puheenvuortooni, kun SMP:n puolesta huolestuneena totesin, että lännestä tulevien tietojer mukaan luottamus Suomen puolueettomuuteen näyttää aina vain pahemmin horjuneen läntisessä maailmassa. Ulkoininisteri Väyrynen vastasi jä sanoi, että lännen lehdistön tiedot eivät vastaa totuutta ja että niillä ei ole merkitystä. Toivottavasti olisi näin; sillä Suomen elinkysymys on, että meillä on luottamus niin idässä kuin lärinessä. Mutta olen huolestunut tällaisesta käsityksestä siksi, että minun'on vaikea uskoa, et: tä lännen vapaa lehdistö ei edustaisi melko huomattavaa läntisen maailman yleistä mielipidettä. Nyt ulkoministeri Väyrynen väitti, että tämä lehdistö on aivan joku ulkopuolinen, yleinen kansalaisten mielipide lännessä on aivan toista. Täitä on aivan uutta; diktatuurimaissa on tällaista havaittavissa, mutta vapaassa maailmassa lehdistö aina varsin huomattavasti edustaa yleistä mielipidettä.
Tältä pohjalta toivoisin ulkoministeriön ottavan todella vakavasti huomioon Suomen luottamukselliset suhteet länteen. Toistan SMP:n järkkymättömän mielipiteen, että meidän ulkopolitiikkamme ei ole onnistunut, vaikka sitä kuinka kehuttaisiin, jos me horjutamme lännen luottamusta; maamme ulkopoliittiseen riippumattomuuteen ja ystävyys- ja avunantosopimuksen puitteissa toteutuvaan puolueettomuuteen. Se, että herra ulkoministeri esitti tällaisen käsityksen, osoittaa, että SMP:n huolestumiseen on ollut vakavaa aihetta. Toistan: Ennen toista maailmansotaa me nojasimme täysin luottamussuhteissa länteen ja unohdimme idän, ja nyt näyttää olevan niin, että asiat ovat kääntyneet päälaefleen. SMP:n huoli on, että tällainen yksipuolisuus lännen unohtamisessa voi johtaa yhtä vakaviin ja huolestuttaviin seurauksiin, kuin mitä tapahtui toisen maailmansodan aikana.
Olen siis pakotettu toteamaan, että ulkoministeri Väyrysen västine ei tyydytä alkuunkaan SMP:n eduskuntaryhmää, vaikka me vakavasti toivoisimme, että ministerin lännen lehdistön suhteen esittämä optimismi pitäisi paikkansa, koska se olisi maamme välttämättömien etujen mukaista. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1978_177_156_1 |
12 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1968_1_095_042 | 1,968 | 12 | semparls:Subcorpus2 | Vp 1968 - istunto 95 - puhe 42 (Leo Suonpää) | 1968-12-18 | semparli:people/p911561 | semparli:groups/Q585735 | Herra puhemies! Kun kokoomuspuolueen puheenjohtaja, ed. Rihtniemi, ja kokoomuspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, ed. Lähteenmäki, käyttivät puheenvuoron, ei voi muuta kuin näitten puheenvuorojen jälkeen todeta, että kumpikaan ei tuoreeltaan ole irtisanoutunut siitä kokoomuspuolueen eduskuntaryhmään kuuluvan ed. Junnilan puheenvuorossaan esittämästä väitteestä, että Neuvostoliiton huomatuin johtomies, Breshnev, on esittänyt sellaisen opin, joka määrätyissä olosuhteissa merkitsee uhkaa Suomen suvereenisuudelle. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
232 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1994_1_117_032 | 1,994 | 11 | semparls:Subcorpus3 | Vp 1994 - istunto 117 - puhe 32 (Kirsti Ala-Harja) | 1994-11-14 | semparli:people/p113 | semparli:groups/Q304191 | Arvoisa puhemies! Ed. Aittoniemi väitti, että meidän sosiaaliturvamme harmonisoidaan. Jos meille tulee sellainen seuraava eduskunta ja sellainen hallitus, joka tällaista ehdottaa, (Ed. Aittoniemi: Totta kai tulee!) mutta ei ainakaan oma puolueeni ole sillä kannalla. Päätösvalta siis säilyy Suomessa, eikä EU vaadi minkäänlaisia harmonisointeja. (Ed. Aittoniemi: Ei eduskunnalla ole mitään merkitystä!) Se on rahasta kiinni, mitä pystymme kustantamaan. Suomessahan on perusturva, (Ed. Aittoniemi: On vielä!) joka on asumiseen perustuva ja joka verorahoilla kustannetaan, ja ansioturva, johon myös työnantaja ja työntekijä itse osallistuvat, sen kustantamiseen. (Ed. Aittoniemi: Entäs viiden vuoden päästä?)
Mitä tulee huumeisiin, huumeprobleemihan on tämän päivän probleemi jo. Jo tällä hetkellä, niin kuin varmaan ed. Aittoniemi tietää, poliiseilla on yhteistyöverkot Euroopassa ja myös itäpuolelle, itänaapuriin, estämään huumeprobleemaa. (Ed. Aittoniemi: Milläs ne estää? — Puhemies koputtaa)
Mitä tulee ed. Pulliaisen kommentteihin, ed. Pulliainen kuunteli hieman huonosti. Minä jo sanoin, että tällä hetkellä meillä on yliopistojen välillä hyvin paljon yhteistyötä ja siinä on myös tutkijavaihto mukana. Tässä viidennessä puiteohjelmassa suomalaiset pääsevät nyt ensi kerran osallistumaan suunnitteluun. On tosi, että koko ajan nämä ohjelmat kehittyvät, ja on tärkeää, että niissä otetaan paremmin Suomen näkökulmat esiin kuin tähän asti. Suomi on joutunut ottamaan sellaiset ohjelmat, mitkä ovat jääneet. Fi Suomi ole voinut vaikuttaa siihen, minkälaisia ohjelmia sieltä tulee. Kyllä tämä on suuri etu. Se, että pääsemme päättämään näistä asioista, valmistelemaan ja päättämään, on EU:n suuri etu. | http://schema.org/Female | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1994_117_32_5 |
65 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2001_1_092_077 | 2,001 | 9 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2001 - istunto 92 - puhe 77 (Olavi Ala-Nissilä) | 2001-09-12 | semparli:people/p392 | semparli:groups/Q506591 | Puhemies! Ed. Nousiainen käsitteli hyvin mielestäni kuntataloutta ja aluekeskuskysymystä. Totta kai on niin, että Pääkaupunkiseudulle pitää saada vastapainoa. Ed. Kuosmaselle, joka käytti vastauspuheenvuoron — hän asuu siellä entisen Neuvostoliiton lähellä, tietääkseni hän ei ole Neuvostoliiton suuri ihailija ollut kuitenkaan: Hallinnollisilla päätöksillähän kehitys ei tahdo syntyä, vaan kyllä se syntyy yrittäjyyden ja yhteistyön kautta.
Siinä mielessä mielestäni Aluekeskusohjelman huono puoli on, että se jakaa suomalaisia seutukuntia nyt menestyjiin ja niihin, joita ei erityisesti kehitetä. Meidän pitäisi kyllä lähteä siitä, että kaikille seutukunnille annetaan kehittymisedellytyksiä niin, että osaaminen ja yrittäminen verkottuisi maakunnassa laaja-alaisesti myöskin kaikkiin seutukuntiin. Tämä on se iso haaste, ja jos Aluekeskusohjelmaa kehitetään, kyllä siinä tasapuolisuuden näkökulma on erittäin keskeinen, yrittäjyys keskeinen, eivät hallinnolliset päätökset, ed. Kuosmanen. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
19 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1917_3_101_003 | 1,918 | 8 | semparls:Subcorpus1 | Vp 1917_II - istunto 101 - puhe 3 (Artur Wuorimaa) | 1918-08-09 | semparli:people/p911772 | semparli:groups/Q506591 | On surullista nykyään esiintyä vapaalla sanalla eduskunnassa, mutta sittenkin isänmaan kohtalo ja omatunto siihen pakottavat. On hämmästyttävää, miten punainen hypnoosi on synnyttänyt jälkitautina sinisen hypnoosin. Sillä muuksi ei voi sanoa sitä kiihkoa, millä monarkistit koettavat tyhjäksi tehdä Suomen korkeinta hallitusvaltaa oman-neen eduskunnan yksimielistä päätöstä Suomen tasavallasta. Kuinka kiero ja vääristelty eikö ole se anomus, jonka nojalle perustuslakivaliokunnan pienen enemmistön päätös on rakennettu. Julkisesti väitetään siinä, että tasavallän julistamista vastusti kahdeksankymmentä sosialistia, vaikka tosiasia on, että kaikki olivat yksimielisiä tasavallan julistamisesta ja erimielisyys koski vain julistuksen muotoa. Mutta vaikka oletettaisiin, että kahdeksankymmentä sosialistia olisi ollut tasavaltaa vastaan. niin ovat kaikki porvarilliset puolueet aivan yksimielisesti julistaneet Suomen tasavallaksi. ja juuri se sama eduskunta, jossa nyt julkeasti kielletään, ettei sitä olekaan tehty. En ihmettele, jos Suomen Macehiawelli-edustaja Ingman niin väittää. Mutta, että semmoiset miehet kuin ed. Wrede ja Schybergson ovat tähän yhtyneet, se osoittaa, miten väkevä kuningashyvnoosi on näittenkin muuten itsenäisten edustajain tajunnan sumentanut. Kuningashypnoosi, niin — tekaistu ja teennäinen hbyrokraattisten luokkaetujen ajamiseen on tosiaankin kasvanut samanlaiseksi psykopatiseksi taudiksi, kuin ennen oli punaisten oikeiston luokkaetujen ja vallan tavoittelu. Niinkuin punaiset näkivät puolueensa ja isänmaan pelastuksen siinä, että tavalla millä tahansa saivat vallan käsiinsä, ja tekivät kapinan, niin kuvittelee myöskin sininen oikeisto heidän luomaansa kuningasta suuremmalla vallalla kuin missään Euroopan maassa sellaiseksi fetishiksi, puoli-jumalaksi, jonka käsissä on runsauden sarvi, josta hän toisensa perästä vetää esiin Suomen kansalle leipää ja ruokavaroja ja toisin ne rikkaudet, joiden taikavoimalla Suomen finanssit parannetaan, tai Kauko-Karjalan tai poliittisen vaikutusvallan ja mahdin. Sanalla sanoen, hän on niinkuin semmoinen henkilö, joka kaikki toimittaa ja kuntoon panee yksinään, ja silloin — niinkuin Hufvudstadsbladet kuvailee tänä päivänä — maalaisliittolaisetkin seisovat maantien vieressä hattu kädessä ja huutavat hurraata, kun hän kulkee sivutse. Minä olen vakuutettu, että se on Jumala, joka ohjaa kansojen kohtalot ja joka on tähänkin asti ilman kuningasta ohjannut meitä itsenäisyyteen ja vapauteen. Israelin Ja Juudan kansan kuninkaista olivat kaikki, paria, kolmea poikkeusta lukuunottamatta, kelvottomia, jotka veivät kansansa pahaan ja lopuksi täydelliseen häviöön, ja nykyisten kuninkaitten suuri enemmistö ei suinkaan tätä samaa kokemusta kiellä. Mutta muistan, millä sanoilla tänä vuonna Sweitsin presidentti aloitti Sweitsin liittovaltioiden edustajakokouksen Argaussa. Hän sanoi: ,Ellei Jumala olisi kansojen kohtaloitten ohjaaja, ei Sweitsin pieni tasavalta voisi säilyä suurten imperialististen valtioitten keskellä. Mutta kun me ja meidän kansamme turvaamme Jumalaan, ei mikään voi meitä kukistaa.” Huolimatta kaikesta pikkumaisesta advokatyyristä ja oikeus- ja tosiasioiden sotkemisesta, kaikesta persoonallisesta häpäisemisestä, jota oikeistolaiset ja heidän lehtensä näinäkin päivinä ovat suvainneet vyöryttää niiden yli, jotka seisovat vääjäämättä vakaumuksensa ja Suomen nykyisen tasavallan kannalla, huolimatta siitä rangaistuksen ja ehkä vangitsemisen uhkauksesta, jolla ed. Schybergson eilen ja Hufvudstadsbladet tänään uhkaavat niitä, jotka eivät taivu heidän kanssaan kulkemaan teille, jotka jokaisesta puolueettomasta ovat lain ja tosiasian vastaisia — niin pitkälle on tultu, ettei edustaja enää saa vapaasti Suomen eduskunnassa lausua ajatustansa, vaan rohjetaan uhata rangaistuksella, mitä sitten tuleekaan, kun tuntematon kuningas saapuu helsinkiläisten byrokraattien johdettavaksi — huolimatta tästä kaikesta uskallan kuitenkin vielä lausua julki ajatukseni. Joulukuun 6 päivän päätöstä ei ole vielä kumottu, sillä monarkista valtiomuotoa ei ole vielä lopullisesti hyväksytty, ja kuten monarkistit - itsekin useat kerrat ovat vakuuttaneet, ei saadakaan hyväksytyksi uusien vaalien jälkeen. Mainittu joulukuun 6 päivän valtioteko, joka on Porvoon valtiopäivien samanlaisen valtioteon vertainen, on siis pätevä siksi, kun tämä porvarillinen eduskunta sen yksimielisesti purkaa. Siksi on Suomi tasavalta, jolle on tehtävä. valtiomuoto. Kuningasta ei siis voida tasavallalle valita, ennenkuin tasavalta on julistettu kuningaskunnaksi, joka voi tapahtua, ei takaporttien kautta, vaan samanlaisella julkisella valtioteolla, kuin tasavaltakin julistettiin. Tämä on niin yksinkertainen ja selvä valtio-oikeuden aksioomi, että luulisi lainopillisia, vaikk'ei valtio-oikeudellisia, eteviä oppikirjoja kirjoittaneen professorinkin sen tajuavan. Eikä sekään horjuta tämän periaatteen toteuttamista, että ed. Wrede ja Ingman ja heidän sanomalehtensä ylvästellen kutsuvat maalaisliittolaisia tietämättömäksi, kykenemättömäksi joukkioksi, joka ei mitään ymmärrä, tai haaveilijoiksi, jotka harhailevat epätodellisuuksissa ja ilman periaatetta häilyvät sinne tänne. Olisi suotavaa, että edustajat Ingman ja Wrede muistaisivat vanhaa suomalaista sananpartta, joka sanoo: ,,pata kattilaa soimaa, yhtä musta kylki kummallakin”. Muistavathan ed. Ingman ja Wrede vielä, miten kiivaasti te orienteerauduitte venäläisen Kerenskin haaveiluvaltaan ja vastustitte maanne vaatimusta erota ryssistä ja julistaa Suomi itsenäiseksi. Missä oli silloin teidän poliittinen viisautenne ja kaukonäköisyytenne, ja kuka silloin paremmin tunsi ja älysi historian opetusta, tekö vai tietämättömyydestä parjaamanne maalaisliittolaiset? Mutta asia onkin siinä, että te käsitätte maan ja kansan edun samaksi kuin teidän pienet byrokraattiset perhe-etunne ja tältä kierolta näkökannalta hämmentyvät ne spesialitiedot, mitä omistatto maan ja kansan kohtaloitten ratkaisussa. Mutta vaikk'ei olisikaan edellämainittua estettä kuninkaanvaalille, niin ei 1772 vuoden hallitusmuodon, sen 83 8S:nkään mukaan, millään laillisella perustuksella voida valita kuningasta. Ed. Ingman on, todistaakseen kuitenkin tämän mahdolliseksi, vedonnut siihenkin, että tasavaltalaiset 5 :nnessä vastalauseessa valtiomuotoasiassa ovat myös hyväksyneet pykälän, joka sanoo, että 1772-vuoden hallitusmuoto silloin lakkaa olemasta, kun uusi valtiomuoto hyväksytään. Tämä on aivan oikein. Jollei sitä määräystä olisi, niin jäisi vanhakin hallitusmuoto voimaan. Mutta sillä ei ole tarkoitettu semmoisia kohtia vanhassa valtiomuodossa, jotka eivät enää ole voimassa, vielä vähemmän semmoista kuin 38 8, josta määräys kuninkaanvaalista ja vallanperimyksestä jo sata vuotta on ollut pois voimasta. Kun eduskunta ennen joulua otti itselleen ylimmän vallan ja asetti hallituksen, niin se ei tehnyt sitä tämän pykälän nojalla, vaan väliaikaisesti siinä lausutun periaatteen mukaan ja seuraten tilanteessa, jota ei lainsäädännössä ole edellytetty, Ruotsin säätyjen esimerkkiä kuningas Kustaa IV Adolfin valtaistuimelta syöksemisen jälkeen. Jos taas tahdotaan pitää 38 $ kaikesta huolimatta voimassa, mitä tulee vallanperimykseen ja kuninkaanvaaliin, niin ei sittenkään voi kuningasta valita, sillä edellisen hallitsijaheimon jäseniä on vielä elossa ja pykälä siinä tapauksessa kieltää kuningasvaalin. Kerrassaan surkeaan ja toivottomaan tilaan syöksevät kiihoittuneet (byrokraatit ja heidän hypnotisoimansa maan ja kansan, jos tällä laittomalla tavalla ja käyttämällä pientä äänten enemmistöä valitsevat kuninkaan, joka täten ei voi milloinkaan laillisesti tunnustetuksi hallitsijaksi tulla. Tämä on mitä vaarallisinta peliä ja tulella leikkimistä ja synnyttää tulevaisuudessa sekä kuninkaalle että byrokraateille itselleen onnettomia seurauksia. Suuresti erehdytte, jos luulette kansan syvästi kumartavan maantien vierissä täten tulleelle hallitsijalle. Kun ed. Ingman eilen paatoksella julisti kansan olevan hänen takanansa, niin on se tosiasia, että hänen takanansa alkuperäisesti oli melkein a Suomen kansasta, mutta yhtä totta on, että kansa vaali vaalilta on väistynyt ed. Ingmanin puolueesta ja nykyään se ei ole enää täyttä '/, Että ed. Ingman on vajanaisessa eduskunnassa saanut puolelleen myös muitten puolueitten, vieläpä lain pohjalla olevia tasavaltalaisia edustajia, niin ei se sisällä sitä, että heidän valitsijansa seisoisivat Ingmanin takana. Mutta jos ed. Ingmanin takana kerran seisoo kansa ja sen sankat rivit, jos kerran monarkia on voittanut yleisen mielipiteen, miks'ei sitten uskalleta vedota kansaan, kuten tehtiin Norjassa ja kuten joka vuosi tehdään Sweitsissä? Mitä pelätään? Ingmansanoo: me pelkäämme punaisia joukkoja. Eikö tämäkin ole perusteeton väite? Punaisista istuu törkeästä rikoksesta syytettyjä tai tuomittuja 70,000 vankileireissä. Näillä jo asian laatuun nähden ei ole äänestysoikeutta. Nähintäin 20,000 on kaatunut taistelussa ja yhtä monta paennut Venäjälle ja Ruotsiin. Eivät nämäkään ole äänestämässä. Vähintään 80 9, näitten vaimoista ja lapsista on saanut vaivalsapua, eivätkä myöskään ole äänioikeutettuja. Sosialistien entisistä äänestäjistä on siis vähintään 190,000 siinä tilassa, etteivät voi ottaa osaa äänestykseen. Jäännöksestä on, lukuunottamatta muutamia tuhansia, valkoisen Suomen entiset sosialistit, jotka ovat ottaneet osaa punaisen kapinan kukistamiseen ja Suomen pelastamiseen ja jotka siis työllä ovat osoittaneet olevansa Suomen laillisen järjestyksen puoltajia. Tähän tulee lisäksi entisiä sosialisteja, jotka ovat, kauhistuen sosialismin hedelmiä, muuttaneet mielipiteensä samalla tavalla, kuin ed. Ingman on omansa muuttanut. Pitäisikö näitä pitää rikollisena luokkana, jota täytyy pelätä? Paljonko siis jää joukkoja Tannerin, Ryömän. Vuolijoen ja Paasivuoren ympärille, on helppo arvata. Vihdoin täytyy todeta, että byrokraatit ovat kääntäneet käsitteet nurin. He kokevat kohdella tasavaltalaisia, jotka seisovat laillisen valtiomuodon pohjalla, ikäänkuin he olisivat kapinallisia. He koettavat lausunnoissaan ja lehdissään hypnotisoida, kuten Walpas-Hänninen Työmiehessä — hypnotisoi — kansanjoukot, että porvarit aikovat työläisiä tappaa, että tasavaltalaiset ovat liitossa punaisten kapinallisten, jopa ententevaltojen kanssa. He koettavat kylvää tätä epäluuloa ei ainoastaan omien kansalaisten, vaan Suomen liittolaisten saksalaisten mieliin ja kuitenkin he tietävät, että maalaisliittolaiset ovat paljon ennemmin olleet saksalaisliittolaisia kuin he, ja että juopa maalaisliiton ja punaisten välillä on paljon suurempi kuin punaisen ja sinisen oikeiston välillä. Me näemme kansanvapaudessa ja kansanvallassa — todellisessa, ei - punaisessa eikä sinisessä — Suomen menestymisen edellytykset. Siinä yksin me uskomme saavutettavan vahvan hallitusvallan, lujan ja turvatun järjestyksen. Ja kun hyrokraattien luoma valtiomuoto oli kuningasvaltaisempi kuin minkään muun Euroopan maan valtiomuoto, huolimatta byrokraattien ulkokullaisista vakuutteluista, että se olisi kansanvaltaisin perustuslaillinen monarkinen valtiomuoto, niin emme ole voineet saattaa maata ja kansaa syöksymään siihen onnettomuuteen. Mutta jos hallitus laillisesti ja lojaalisesti esittää valtiomuodon, joka takaa kansan vapauden, muuttuu asia toiseksi ja voidaan välttää ne peloittavat seuraamukset, jotka aina uhkaisivat laittomalla tavalla valittua kuningasta ja hänen kuningaskuntaansa, vaikka hän istuisi pistimien päällä. Muistakaamme, mitä sanoivat latinalaiset: ,vestigia terrent”. Edellä olevista syistä en voi hyväksyä puheenaolevaa perustuslakivaliokunnan mietintöä. vaan ehdotan ensimäisen vastalauseen mukaan sen hylättäväksi. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
35 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2016_1_137_308 | 2,016 | 12 | semparls:Subcorpus5 | Vp 2016 - istunto 137 - puhe 308 (Laura Huhtasaari) | 2016-12-20 | semparli:people/p1333 | semparli:groups/Q634277 | Arvoisa puhemies! Koulutus on se tie, millä me luomme uskoa tulevaisuuteen nuorille ja lapsille. Jos koululainen tulee kouluun, niin kokeeko hän, että juuri häntä on siellä tänään odotettu ja hänellä on oma paikka? Onko hänen oppimisensa tarpeeksi tuettua, ja kokeeko hän, että on hyväksytty ryhmässä? Nämä ovat niitä asioita, mitkä on opettajan tehtävä varmistaa. Mutta ainoastaan silloin, jos opettajalla on riittävästi työkaluja, hän pystyy toteuttamaan turvallisen oppimisympäristön.
Edustaja Elomaa erinomaisesti otti näitä epäkohtia jo aikaisemmin esille, esimerkiksi sen, että rehtorilla ei ole oikeutta antaa jälki-istuntoa, vain oppilaan omalla opettajalla on. Toinen asia on se, että kyllä jälki-istunto pitäisi saada osaksi oppivelvollisuutta, koska tällä hetkellähän on niin, että ainoastaan kiltit istuvat jälki-istunnossa, ja ne, jotka eivät halua, eivät sitten sitä jälki-istuntoa suorita. Lisäksi meidän on nyt vihdoin päästävä eroon sellaisesta ajattelutavasta, että koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen ei saisi puuttua. Sylvään koulun rehtori Andersson puuttui, ja hän sai huomautuksen, kun olisi pitänyt saada palkinto. Tämä on oikea suunta, ja tähän työrauhapakettiin me tulemme keväällä palaamaan. On meidän kaikkien etu, että me pystymme tukemaan jokaisen nuoren ja jokaisen lapsen kasvua ja kehitystä sillä tavalla, että opettajalla on se auktoriteetti.
Lisäksi tämä kielikokeilu, mikä on tulossa, on erittäin tärkeä. Olemme pitkään eläneet semmoisessa jäykässä ajattelussa, että jokaisen suomalaisen pitää opetella kaksi marginaalikieltä. On turha ajatella, että inhimillisen ajan ja oppimiskyvyn puitteissa voisimme opiskella kaikkia mahdollisia kieliä. Sieltä pitää pystyä valitsemaan, ja ainakin itse kokisin esimerkiksi saksan kielen, espanjan kielen tai venäjän kielen tarpeellisemmaksi, jos me ajattelemme globaalia kauppaa, kuin ruotsin kielen osaamisen. Minuun otti eräs opettaja yhteyttä ja sanoi, että no, mites tämän pakkoenglannin kanssa. Minä sanoin, että meillä ei ole sellaista kuin pakkoenglanti, meillä ainoastaan suomi ja ruotsi ovat pakollisia ja englanti on sitten vapaaehtoinen ja sen tilallehan joku oppilas voi ottaa sitten saksan. Ja kyllä kuitenkin englannille olisi enemmän perusteita. Jos meidän pitää kaksi tiettyä kieltä opiskella pakosti, niin kyllä englannille löytyy painavammat perusteet kuin ruotsin kielelle.
Nostan yhden detaljin täältä talousarviokirjasta esiin, koska tästä me keskustelimme sivistysvaliokunnassa. Tämä on se saavutettavuusdirektiivi, mikä hyväksyttiin EU-parlamentissa lokakuussa. Sen tavoitteena on, että vammaiset voivat toimia yhdenvertaisesti verkossa muiden kanssa. Itse koen, että tämä on äärimmäisen tärkeä asia. Pitää pitää huolta, että kukaan näkövammainen ei jää palvelupaitsioon. Meidän tavoitteemme tulee olla, että me tuomme uusia asiakkaita Näkövammaisten kirjaston palveluiden piiriin.
Meidän pitää pitää huolta erityisopetuksesta, meidän pitää pitää huolta perusopetuksesta, ja korkeakouluista pitää pitää huolta, ja tämä vaikuttavuuden arviointi, mikä meillä on nytten tavoitteena, on äärimmäisen tärkeä. Eihän meillä ole mitään syytä, että Ruotsi tai Tanska on meitä niin kovasti edellä näissä yliopistovertailussa. Kyllä me pystymme saavuttamaan paljon enemmän, kun siihen panostamme, ja koen, että avainasemassa on elinkeinoelämän ja koulutuksen yhdistäminen. Se on se, mikä tuo Suomen kasvu-uralle ja takaa Suomelle kasvutarinan. | http://schema.org/Female | parlsampoi:/missing_value | semparli:people/p1310 | NONE |
1 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1971_1_038_051 | 1,971 | 5 | semparls:Subcorpus2 | Vp 1971 - istunto 38 - puhe 51 (Veikko Vennamo) | 1971-05-04 | semparli:people/p911718 | semparli:groups/Q1854411 | Herra puhemies! Esillä on pohjoismaista yhteistyötä koskeva Pohjoismaiden neuvoston asia. Tämän asian ovat Pohjoismaiden neuvoston Suomen edustajat niin kuin muutkin yksimielisesti hyväksyneet Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa. Hallitus on näitten päätösten mukaan antanut esityxsen eduskunnalle. — Ulkoasiainvaliokunnassa — ovat kaikki puolueet — myös SMP — yksimielisesti tukeneet tätä asiaa, ja ulkoasiainvaliokunnan mietintö on yksimielinen. Ilmeisesti tämä asia nyt ainoassa käsittelyssä myös yksimielisesti hyväksytään eduskunnassa. Kun näin on, herättää jossain määrin ihmettelyä herra pääministerin esiintyminen nyt yllättäen tässä asiassa. Minä sain sen vaikutelman, että kysymyksessä on joko puoluepoliittinen propagandan teko tai sitten paha omatunto on pannut herra pääministerin liikkeelle ja herra pääministeri nyt osoittaa, että on luovuttu niistä virheistä, joita on tehty näissä asioissa. Suomen Maaseudun Puolue kannattaa kiinteitä ja hyviä yhteyksiä ja hyviä suhteita, myös kaupankäyntiä, Neuvostoliiton kanssa ja pohjoismaitten kanssa. Tässä suhteessa olemme pääministerin ja hallituksen kanssa samaa mieltä, mutta samalla on meidän syytä todeta, että sanoisinko Karjalaisen valtakaudella ja sosialidemoktaattien valtakaudella on mm. kauppa Neuvostoliiton kanssa mennyt kovasti alaspäin kuin lehmän häntä; vasta nyt on saatu uutta nousua. Edelleen minä haluaisin todeta, että ne tapahtumat pohjoismaisessa yhteistyössä, jotka ovat esiintyneet mm. Koiviston hallituksen aikana, jossa herra pääministerikin oc ollut osallinen, ovat herättäneet vähintään sckavia tunteita pohjoismaissa. Näyttää siltä, että tässä on pahaan omaantuntoon syytä, ja olemme iloisia, että pääministeri nyt on tehnyt synnintunnustuksen ja asettunut eduskunnan yksimielisen kannan taakse. Sitä vastoin me emme voi yhtyä kokoomuksen nöyrään kiitokseen herra pääministerille, että asiat on hirmuisen hyvin hoidettu. Kyllä meidän mielestämine tässä on ollut arvostelemisen aihetta, ja vasta nyt on syytä todeta, että pääministerikin on tullut SMP:n linjoille. (Naurua) | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1971_38_51_1 |
31 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1920_1_058_191 | 1,920 | 11 | semparls:Subcorpus1 | Vp 1920 - istunto 58 - puhe 191 (Albin Manner) | 1920-11-09 | semparli:people/p911033 | semparli:groups/Q506591 | Lakivaliokunnassa tätä asiaa käsiteltäessä kuulusteltiin asiassa asiantuntijana rajamaan komendanttia everstiluutnantti Heinrichsiä. Hän oli juuri palannut matkaltaan reunavaltioihin, Viroom ja Latviaan, jossa erikoisesti oli käyLuovun. nyt tutustumassa niihin toimenpiteisiin, joihin nämä Venäjän kanssa aikaisemmin rauhansolmineet maat olivat ryhtyneet saadakseen kontrolloitua tavarain tuontia ja vientiä Venäjälle. Häm (kertoi, että Virossa vielä silloin, kun häin sieltä lähti, noin kaksi viikkoa takaperin, oli koko maa julistettu sotatilaan juuri sitä varten, jotta luvaton tuonti ja vienti olisi voitu ehkäistä. Edelleen hän ilmoitti Latviassa tuonnin ja viennin säännöstelyn tapahtuvan myös sotatilan avulla. Siellä koko maa lukuunottamatta erästä osaa Kuurinmaasta oli myös vielä sotatilassa. Vielä hän selvitti. että siellä nyt vasta, nimittäim Virossa ja Latviassa, ollaan; menossa siihen, että tällaisella rajavyöhykkeellä, kuten meilläkin nyt on tarkoitus, koetettaisiin saada tuontia ja vientiä säännöstellyiksi. Edelleen kysyttäessä rajakomendantti ilmoitti, että sinä aikana, kuin hän on Kannaksella hoitanut komendantin tehtäviä, on johdonmukaisesti toteutettu sitä, jonka sisäministeri erään välikysymyksen yhteydessä täällä eduskunnassa lausui olevan Hallituksem päämäärä, nimittäin että työväenjärjestöillä ja kaikella soslalidemokraattisella puoluetoiminnalla tulea olemaan yhtä hyvät oikeudet Kannaksella kuin missään muualla. Silloin ei sosialidemokraattien taholta tätä vastaan mitään huomautettu. Kaikkeen tähän nähden kannatan ed. Fräntin ehdotusta, koska katson, että meillä on tarpeen ainakin ne määräykset, joita lakivaltokunta ehdattaa, koska Virossa ja Latviassa vielä tarvitaan sotatila saman tarkoituksen saavuttamiseksi. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
23 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2001_1_152_146 | 2,001 | 12 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2001 - istunto 152 - puhe 146 (Matti Väistö) | 2001-12-12 | semparli:people/p251 | semparli:groups/Q506591 | Arvoisa puhemies! Sisäasiainministeriön hallinnonala on erittäin tärkeä kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden sekä maamme alueellisen kehityksen näkökulmasta. On tärkeää, että kunnille turvataan tosiasialliset edellytykset huolehtia niistä asukkaidensa oikeudenmukaisista ja tasavertaisista hyvinvointipalveluista, joita lainsäädäntömme edellyttää. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että harkinnanvaraisia avustuksia lisätään, kuten keskusta on esittänyt. Myös valtionosuuksien indeksitarkistuksen täysimääräinen maksatus on välttämätön ensiapuna, ja kiireisesti on käynnistettävä valtionosuusjärjestelmän uudistaminen niin, että se nykyistä paremmin kohdistaa valtion rahoituksen kuntakenttään. Arvoisa puhemies! Kunnilla on yhdessä valtion kanssa vastuu myös aluekehityksestä. Tässä mielessä on tärkeää, että kunnilla on taloudellisessa mielessä riittävät edellytykset huolehtia myös elinkeinojen ja alueen kehittämisen kannalta tärkeistä tehtävistä. On tärkeää panostaa osaamisperusteiseen kehittämiseen, on tärkeää vahvistaa maakuntien liittojen asemaa. Samalla on kuitenkin huolehdittava, että valtion rahoitus, suuri aluepolitiikka, toteuttaa maan tasa-arvoista kehittämistä, niin kuin yhteisesti ja nytkin hallituksen ohjelmassakin edellytetään, mutta valitettavasti rahoitus on monilta osin jäänyt niukaksi. Tärkeää on myös huolehtia kansalaisten turvallisuudesta. Itäisimpänä kansanedustajana rohkenen edelleen ... (Ensimmäinen varapuhemies: Ed. Väistö, voisitteko siirtyä puhujakorokkeelle, koska 2 minuuttia tuli nyt ylitetyksi! ) Arvoisa puhemies! Eduskunnan ja myös EU-maiden itäisimpänä kansanedustajana rohkenen edelleen toivoa, että Rajavartiolaitoksen voimavaroihin paneuduttaisiin huolella. Tosiasia on, että nykyisellään rajavalvonta ei enää ole sillä tasolla kuin sen tulisi olla. Tämän iltapäivän aikana keskustelussa on todettu, että myös naapurimaassamme Venäjällä sikäläisen rajavartiolaitoksen toiminta on muutoksen tilassa. Tähän saakka rajapalvelu on toiminut siellä hyvin. Toivottavasti se toimii jatkossakin. Meidän on kuitenkin omalta osaltamme huolehdittava siitä, että meillä on riittävät voimavarat, myös riittävästi henkilöstöä, pitkällä ulkorajallamme. Rikollisuudestakin täällä on paljon puhuttu. Tähän liittyy yhtä lailla sekä Rajavartiolaitoksen toiminta että erityisesti myös poliisin toiminta. On tärkeää huolehtia ennalta rikollisuuden kasvusta. Se on vaikeutumassa, sen me tiedämme. Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on tullut meille valitettavasti yhä lisääntyvän huumerikollisuuden ohella ja myötä. Tähän liittyen tuntuu joskus siltä, että rikollisuus menee askeleen edellä sitä, mihin poliisin edellytykset ja voimavarat sekä toisaalta myöskin lainsäädäntö antavat mahdollisuuksia. Uskon niin, että Suomessa on edellytykset varmistaa kansalaisten hyvinvointi, varmistaa kansalaisten turvallisuus myös jatkossa, kun ratkaisuja tehdään ajoissa ja voimavaroja kohdennetaan oikein. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in2001_152_146_1 |
13 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1934_1_067_032 | 1,934 | 11 | semparls:Subcorpus1 | Vp 1934 - istunto 67 - puhe 32 (Kalle Lohi) | 1934-11-24 | semparli:people/p910992 | semparli:groups/Q506591 | Minä myönnän sen, että nyt lopullisesti hyväksyttävä vaalilain muutosehdotus ei mitään suurempia mullistuksia saa aikaan nykyiseen vaalitapaan. Tämähän on pääasiassa samalla pohjalla oleva ehdotus kuin meillä voimassaoleva vaalilaki. Mutta kaikessa tapauksessa nekin muutokset, mitkä nyt meillä ovat hyväksyttävinä, ne ovat parannuksia nykyiseen -asiaintilaan. Minä pyysin puheenvuoroa myöskin ed. Kareksen lausunnon johdosta. Hän erittäin mahtipontisesti ja laajasti kuvaili sitä surkeutta, mihin nykyinen vaalijärjestelmä kansakunnan johtaa ja on johtanut. Mutta minä odotin sitä reseptiä, minkälainen vaalilaki olisi se, johon ed. Kares pyrkii. Mutta hän ei sitä esittänyt, niinkuin ei ole myöskään sitä esitetty siltä taholta, ei perustuslakivaliokunnassa, ei suuressa valiokunnassa eikä täällä täysistunnossa, joten silloin koko tuo mahtipontinen puhe luhistuu omaan mitättömyyteensä, kun ei kykene esittämään mitään sen parempaa. Minäkin myönnän, että suhteellisella vaalitavalla, vaikkakin se on täysin kansanvaltainen, sillä on epäilemättä se heikkous, että se on omansa vaikuttamaan siihen, että kansa jakaantuu yhä pienempiin puolueisiin ja että on mahdollisuus laajalta alueelta äänet yhteenkerättynä saada pieni puoluekin valtiolliseen elämään mukaan. Ja sillä voi olla myöskin haitalliset seuraukset, kun kansakunta on jakaantunut erittäin pieniin puolueisiin, että siitä kärsii vakava valtiollisen elämän hoito. Ja sentähden minä tunnustan sen käsityksen oikeaksi, minkä ed. Kares lausui, että pitäisi pyrkiä siihen, että kansalaiset kerääntyisivät suurten aatteiden ympärille ja pyrkisivät yhdistymään niin suureksi kokonaisuudeksi kuin se suinkin on mahdollista, rikkomatta periaatteelmarraskuuta 1934. lisia pyrkimyksiä. Ja kun ed. Kares otti esimerkiksi Englannin olot, niin minä omasta puolestani olen myöskin ihaillut niitä. Ja tämän takia minusta tuntuu, että pitäisi ottaa sittenkin erittäin vakavan harkinnan alaiseksi kysymys, eikä sittenkin valtakunnan kokonaisuuden kannalta olisi parempi pyrkiä enemmistövaa leihin. Ne tosiasiat, joita ed. Hannula aikaisemmin tämän kysymyksen esillä ollessa esitti, ovat niin ilmeisiä, että sitä ei voi kukaan kieltää. Mutta toiselta puolen se seikka, johon IKL pyrkii, että, puolueet kaikki pitäisi saada hävitetyksi, niin kyllä minun pitää sanoa, että se on sula mahdottomuus mitään muuta tietä kuin täydellisen diktatuurin tietä (Eduskunnasta: Aivan!), Se on kyllä mahdollista, sen me olemme nähneet, Venäjällä ei ole kuin yksi puolue, eikä saa olla. Ei saa olla Italiassa, ei saa olla Saksassa ja tällaisia esimerkkejä on useampia. Minä olen vakuutettu siitä, että tätä ihannetta ei Suomen kansa pyri toteuttamaan. Mutta että tällainen keskitetympi puoluejärjestelmä, se epäilemättä olisi toivottava, ja minä luulen, että jos enemmistövaaleihin jouduttaisiin, niin kyllä silloin IKL olisi näyttämöltä hävinnyt. Ja tällainen kansakunnan elämän tervehdyttäminen, se olisi minun mielestäni aivan oikea ja suositeltava ja sentakia minä toivoisin, että hallitus vielä ottaisi perinpohjin tämän kysymyksen käsiteltäväkseen, koska hallituksen toimesta on: jo tätä kysymystä alustavasti tutkittu ja valmisteltu. Minä nimittäin luulisin, että tämänsuuntaisella vaalilain ja valtiopäiväjärjestyksen uudistuksella päästäisiin tosiaankin terveempiin oloihin. Silloinhan on kyllä se mahdollisuus, että yksi puolue pääsee eduskunnassa enemmistöön, miinkuin se pääsee Englannissa, mutta jos se hoitaa maan asioita huonosti, niin seuraavissa vaaleissa kansalla on tilaisuus antaa ftuomionsa ja silloin päästäisiin siihen, ettei tarvitsisi käyttää sellaista keinotekoista järjestelmää, että tehdään sopimuksia, jotka eivät ole kaikki terveitä koko yhteiskunnan kannalta (Eduskunnasta: Hyvä!). | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1934_67_32_2 |
14 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2004_1_040_172 | 2,004 | 4 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2004 - istunto 40 - puhe 172 (Leena Luhtanen) | 2004-04-15 | semparli:people/p409 | semparli:groups/Q499029 | Herra puhemies! Venäjällä on liikenneministeri tässä välillä vaihtunut, mutta edellisen liikenneministerin kanssa neuvottelut etenivät siihen suuntaan, että heillä oli todella halukkuutta lähteä tähän tilaukseen mukaan, ja he esittivät sillä tavalla käsitystänsä, että toki he soisivat, että Suomi tilaisi suurinpiirtein saman tyyppisen aluksen, mihinkä he olisivat valmiita sitten jatkossa lähtemään mukaan. Nyt nämä neuvottelut ovat edenneet Suomen ja Venäjän välillä virkamiestasolla. Uutta ministeriä en ole vielä näissä merkeissä tavannut, joten en hänen yksiselitteistä kantaansa tiedä, mutta me lähdemme siitä nyt tietysti aikaisempien neuvottelujen pohjalta, että seuraamme tätä tilannetta ja olemme kiinteässä yhteistyössä. Katsomme näin, että tietysti Suomelle on hyvin tärkeätä se, että Venäjä tilaisi Suomelta näitä monitoimimurtajia tai jäänmurtajia, mikä se heidän tilauksensa sitten onkaan, ja tässä olemme erittäin kiinteässä yhteistyössä. Me lähdemme siitä, että Suomi tekee kaikkensa sen suhteen, että Venäjän tilaukset saataisiin meidän telakoillemme. Eli asia on juuri tässä vaiheessa. | http://schema.org/Female | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
60 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2022_1_139_162 | 2,022 | 12 | semparls:Subcorpus5 | Vp 2022 - istunto 139 - puhe 162 (Katja Hänninen) | 2022-12-13 | semparli:people/p1276 | semparli:groups/Q385927 | Arvoisa puhemies! Tälläkin hetkellä miljoonat lapset eri puolilla maailmaa kärsivät sodista ja konflikteista. Nämä viattomat lapset joutuvat kokemaan kaikki sodan kauheudet ja hirveydet, ja sodan päätyttyäkin he kantavat loppuelämänsä mukanaan taakkaa, jonka aikuiset ihmiset ovat heille vallanhimossaan ja sotatoimillaan aiheuttaneet. Olen surullinen siitä, että maailma ei näytä oppineen mitään historiasta. Sodassa ei ole voittajia, vaan ainoastaan häviäjiä, ja sodasta kärsivät aina eniten he, jotka ovat sotaan syyttömiä.
Kun keväällä käsittelimme tässä salissa Suomen Nato-jäsenyyttä, äänestin liittymistä vastaan. Päätökseni ytimessä on viesti, että suhtaudun vakavasti turvallisuustilanteemme radikaaliin muutokseen, jonka Venäjän aloittama raakalaismainen hyökkäyssota on saanut aikaan. Jo sodan alkamisen aamuna jotkut ilmoittivat välittömästi, että Nato-jäsenyys on Suomelle paras — tai jopa ainoa — turvallisuuspoliittinen vaihtoehto. Ihmettelin näitä puheita silloin, sillä aina pitää olla vaihtoehtoja ja eri vaihtoehtoja tulee myös avoimesti ja kriittisestikin voida tarkastella. Ja vaikka tällä hetkellä Nato-jäsenyyttä kannattaa tutkimuksen mukaan peräti 85 prosenttia suomalaisista, niin pitää muistaa, että edelleen 15 prosenttia kansasta vastustaa jäsenyyttä. Mielestäni tämän vähemmistönkin ääni tulee kuulla, jottemme toimi kuten epädemokraattiset diktatuurit, joissa vähemmistöillä ei välttämättä ole lainkaan sananvapautta tai ihmisarvoa. Pidän erittäin tärkeänä, että myös kriittiselle keskustelulle on sijaa ja ettei kenenkään tarvitse pelätä mielipiteensä vuoksi, kuten olen kuullut joidenkin suomalaisten kokevan. Jäsenyyteen liittyy kuitenkin myös paljon erilaisia velvoitteita ja vastuita, joiden taloudellista tai inhimillistä hintaa meistä kukaan ei voi loppujen lopuksi vielä tietää. Sen vain aika näyttää.
Arvoisa puhemies! Jäsenyysprosessin käynnistyttyä kiire oli melkoinen, ja aiheelliset kriittiset huomiot jäsenyydestä tai prosessista leimattiin usein tahalliseksi hidastamiseksi. Nato-kysymykseen tulee suhtautua vakavasti, ja minulle se tarkoittaa, että emme saa tehdä paniikkiratkaisuja, vaan meidän tulee nähdä sumuisia aikoja pidemmälle niin itsemme, lastemme kuin lastenlastemme vuoksi. Se on meidän vastuumme kansanedustajina.
Suomen ulkopoliittinen linja on tehnyt meistä kokoamme suuremman rauhanvälityksen suurvallan, joka on onnistuneesti lievittänyt kansainvälisiä konflikteja. Keväällä kuulimme varoituksia, että Nato-jäsenyys voi viedä Suomen osaksi suurvaltojen välisiä poliittisia kamppailuita. Valitettavasti näin on jo käynyt, vaikka jäsenprosessi on vielä kesken.
Turkki on tehnyt Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksistä poliittisia pelinappuloita, joilla se pyrkii sopimaan itselleen lisää poliittista liikkumatilaa erityisesti Lähi-idässä. Tämä uhkaa luoda Suomelle painetta joustaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa ytimestä eli ihmisoikeusperustaisuudesta ja oikeusvaltioperiaatteesta. Tämä on asia, jota en voi tarpeeksi korostaa: Jos nyt sormea nostamatta luovumme demokraattisen yhteiskuntamme keskeisistä periaatteista, niin historia tulee kyllä muistamaan meidät. Emme voi myydä periaatteitamme ja esimerkiksi viedä aseita ihmisoikeuksia loukkaaviin, laitonta hyökkäyssotaa käyviin valtioihin.
Arvoisa puhemies! Suhtaudun edelleen Nato-jäsenyyteen kriittisesti. Kriittisyys ei tarkoita yksisilmäistä jäsenyyden vastustamista, vaan jäsenyyteen sisältyvien aitojen riskien tunnistamista. Se tarkoittaa myös vaikuttamista siihen, millaisen roolin Suomi tulee ottamaan Naton jäsenenä. Suomen tulee korostaa jäsenyydessäänkin, että jäsenyys Natossa on puolustuksellinen: maahan ei oteta ydinaseita, pysyviä sotilastukikohtia tai pysyviä Naton joukkoja.
Suomen tulee jatkossakin tehdä tiivistä yhteistyötä erityisesti Pohjoismaiden kanssa eri jäsenmaiden ihmisoikeusongelmien esiin nostamiseksi ja ihmisoikeuksien puolustamiseksi, ydinaseriisunnan edistämiseksi sekä Pohjolan pitämiseksi ydinaseettomana alueena. On niin ikään tärkeää, että Suomi jatkaa laajaan turvallisuuskäsitykseen ja ihmisoikeuksiin perustuvaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja toimii aktiivisena rauhanvälittäjänä ja aseidenriisunnan edistäjänä maailmalla. Suomen tulee lisäksi aktiivisesti edistää naisten, tyttöjen ja vähemmistöjen asemaa.
Suomen puolustus nojaa vahvaan maanpuolustustahtoon ja omaan yleiseen asevelvollisuuteen. Olen itsekin käynyt valtakunnallisen maanpuolustuskurssin, ja loppiaisen jälkeen neljäs ja nuorin poikani aloittaa asepalveluksen Sodankylässä. Äitinä toivon koko sydämestäni, ettei heidän eikä kenenkään muunkaan tarvitsisi koskaan joutua kokemaan sodan kauheuksia, ja voin vain kuvitella, millaista tuskaa ja murhetta olisi menettää oma lapsi sodan seurauksena.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen pitkä linja on tehnyt meistä rauhanrakentajan. Rauhantyölle on nyt tilausta Euroopassa enemmän kuin pitkiin aikoihin. Vaikka nyt elämme vielä sumussa, tiedän demokraattisen yhteiskuntamme ja sen periaatteiden olevan niin lujaa tekoa, että ne kantavat meidät myös sumun läpi. Olemme aina selviytyneet haastavista ajoista itseemme luottaen ja toisiamme auttaen, emmekä me mielestämme ole yksin, vaikka emme Nato-jäsenyyttä olisi hakeneetkaan.
Lopuksi vielä Mahatma Gandhin sanoin: "Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie."
Edustaja Huru, poissa. — Edustaja Koponen Ari, olkaa hyvä. | http://schema.org/Female | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
22 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1979_1_048_014 | 1,979 | 9 | semparls:Subcorpus2 | Vp 1979 - istunto 48 - puhe 14 (Tapio Holvitie) | 1979-09-28 | semparli:people/p135 | semparli:groups/Q304191 | Arvoisa puhemies! Suhdannepolitiikassa yrityksen ja erehdyksen kautta opittu budjetin rakentaminen 70-luvulla on virheellisine arviointeineen tullut jo aika monissa puheenvuoroissa esille. Kohtalokkaimpia virhearviointeja me korjaamme ja podemme yhä ja tästäkin eteenpäin. Hallituksen talouspolitiikka on ollut laman ja elvytyksen vuoroleikkiä, niin kuin meille on kerrottu, ja siinä hetkelliset taloudelliset yllätyskasvut, kuten juuri nyt mevaran neillään oleva, ovat valitettavasti jääneet usein käyttämättä hyödyksi. Vastuullinen oppositio on pyrkinyt kaikissa tilanteissa esittämään oman vaihtoehtonsa hallitusrintaman talouspoliittisille ratkaisuille ja kannanotoille.
Ehkä toisella sävyllä kuin esim. Suomen maaseudun puolue kansallinen kokoomus on osuudessaan talouspoliittisena omatuntona pelannut päättyvän vuosikymmenen aikana silloinkin ja erityisesti silloin, kun se on nähnyt kansanrintamaosapuolten käsien olevan sidotut sellaisiin ratkaisuihin, jotka kuitenkin yleisesti on todettu hyviksi. (Ed. V. Vennamo: Tukenut tätä väärää politiikkaa!) — Minä totean ed. Vennamolle, että minä puhun eri asiasta kuin hän. Minä puhun vastuullisesta oppositiopolitiikasta. Minun käsitykseni mukaan Suomen maaseudun puolueen propagandistinen sanastoarsenaali ei ole sitä. Se jättää, niin kuin Vennamo itse tietää, hyvin usein puolueen eräänlaiseen isolaatioon, autiolle saarelle poliittisen meren keskellä. (Ed. V. Vennamo: Nöyristelykö on vastuullisuutta?)
Minä totean tässä yhteydessä, että me olemme tämän keskustelun aikana kiinnittäneet erityistä huomiota kokoomuksen taholta budjetin tulojen ja menojen oikeaan suhteeseen, ylisuuriin lainanottosuunnitelmiin, korjaamatta jääneisiin verotusperusteisiin ja epärealistisiin inflaatio- ja kasvuarvioihin. En kuitenkaan puutu niihin enää, sillä minusta tuntuu, että tämä pitkäksi venynyt keskustelu budjetista on eräänlainen vertauskuva, saman kaltainen keskustelu kuin keskustelu amerikkalais-neuvostoliittolaisesta kalastussopimuksesta vuodelta 1930. Siinäkin tarkasteltiin kysymystä sekä Yhdysvaltojen että Neuvostoliiton kannalta, mutta hyvin harvat huomasivat käsitellä aihetta kalan kannalta. (Ed. V. Vennamo: Milloinkas kokoomus pääsee hallitukseen?)
Minä haluaisin omassa puheenvuorossani puuttua muuhun kuin hallituspolitiikkaan. Haluaisin keskittyä erityisesti budjetin aluepoliittisiin toimenpiteisiin, joilla tietoisesti pyritään vaikuttamaan alueellisiin toimintoihin ja mahdollisuuksiin, ja käsittelen aihetta alueella asuvan yksityisen veronmaksajan kannalta.
Kun aluepoliittiset ja muut yhteiskuntapoliittiset tavoitteet eivät ole selkeästi toisistaan erotettavissa, jää varsinaisten aluepoliittisten toimenpiteiden rajaus hyvin tulkinnanvaraiseksi. Tehtäessä päätöksiä budjettiin ovat monet intressiympyrät päällekkäin. Siinä ovat edustajien ea Y Ton omien tavoitteiden päällä vielä puoluepoliittisyyskuuta 1979 set, hallituspoliittiset ja usein nämä jo mainitut aluepoliittiset pyrkimykset. (Ed. V. Vennamo: Sekavaa fraseologiaa!) Huolestuneena voidaan aiheellisesti kysyä, toteutuuko alueellinen oikeudenmukaisuus enää silloin. Esitän tämän kysymykseni siitäkin huolimatta, herra puhemies, että ed. Vennamo yrittää minua häiritä.
Ristiriidasta aluepolitiikassa saa selvän kuvan, kun tarkastelee esim. ministeriöiden alueellisten kehittämissuunnitelmien — sisältöä; Alueellista oikeudenmukaisuusvaatimusta korostanee myös se, että aluepoliittiset tavoitteet ovat merkittävällä sijalla useiden markkamäärältään huomattavimpien menojen joukossa. Kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksien ja -avustusten yhteismäärä oli jo vuonna 1978 8 mrd, mk, valtion asuntolainojen alueelliset osuudet kohosivat lähes 2 mrd. markkaan ja työllisyysmäärärahat 4.6 mrd. markkaan. Vuoden 1980 budjetti ei ota huomioon sitä tosiseikkaa, että alueelliset kehityserot ovat selvästi kaventuneet vuosi vuodelta. Numerot kertovat selvää kieltään väestö- ja toimeentulokehityksen osalta. Budjetti ei huomaa kehitysalueitten teollisuusinvestointien muita alueita nopeampaa kasvua eikä työttömyyden lisääntymistä suhteellisesti enemmän Etelä-Suomen alueella kuin kehitysalueilla. Noita alueita me hyvin usein pidämme — vilja-aittoina, teollistuneina, rikkaina seutuina.
Huolestuttavinta lienee työllisyyden voi: makas heikkeneminen juuri eräissä maan teollistuneimmissa — lääneissä. Kehitysalueitten yhteinen muuttotappio muulle Suomelle oli vuosina 1971—1973 keskimäärin peräti 17000 henkeä vuodessa. Vuoden 1974 jälkeen se ei enää ole noussut minään vuonna 1 000 henkeä suuremmaksi. Tilanne on siis kääntynyt muutamien Etelä-Suomen läänien kohdalta aivan päinvastaiseksi. Yllättävänä tosiseikkana mainittakoon, että Turun ja Porin lääni on ollut kaksi viimeistä vuotta maan sisäisessä muuttoliikkeessä koko maan heikoimpana lääninä. Tähän samaan kysymykseen kiinnitti muutama puheenvuoro sitten huomiota keskustapuolueen Juhantalo. Hän oli tässä kysymyksessä aivan oikeassa. Etsimättä syitä syntyvyyden alueellisista eroista, siirtolaisuustappiosta tai muista väestömäärään vaikuttavista monista perusteista sillä on oma ratkai seva merkityksensä läänin kehitykseen, jonka pitäisi näkyä myös budjetin lehdillä. Kuitenkin voidaan todeta Turun ja Porin läänin muuttotappiollisimpien alueiden tässä budjetissa jää. neen täysin osattomiksi niistä varoista, joita on investoitu eri puolille maata. |
Maatalouden koneellistuminen etenkin viime vuosikymmeninä on eräillä seuduilla Varsinais- Suomessa aikaansaanut sen, että maataloudesta on vapautunut runsaasti työvoimaa, jota ei ole voitu työllistää tällä alueella eikä tarjota riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. Tästä on ollut seurauksena ihmisten hakeutuminen muualle ansiotöihin ja muutto pois kotiseudultaan sekä tästä johtuva koko seudun toimintamahdollisuuksien vaikeutuminen. Tätä osoittaa selvästi väestökato, joka erityisesti Loimaan, Salon ja Vakka-Suomen alueella on merkittävästi muita alueita suurempi. Kehitysalueiden perusteita selvittäneen kehitysalueiden neuvottelukunnan kaikissa asiaa koskevissa tutkimuksissa on kiistattomasti todettu Varsinais-Suomen seutujen alikehittyneisyys muihin varsinaisiin kehitysalueisiin kuulumattomiin alueisiin verrattuna. Vastaaviin tuloksiin on omissa tutkimuksissaan tullut myös Turun ja Porin läänin lääninhallitus, joka kehitysalueiden vyöhykejaon tarkistusryhmälle antamassaan lausunnossa katsoi mm. Loimaan seudun kehittämisen vaativan aluepo- Hiittisia toimenpiteitä ja esitti suoritettavaksi tarkemman tutkimuksen alueen sijoittamisesta kehitysalueiden II vyöhykkeeseen — turhaan.
Alueellisen kehittämisen mitat ovat kaikilla suunnilla samanlaisia läänissämme. Otan tähän keskusteluun vain yhden esimerkin, joka mielestäni on kuvaava, ja tuo esimerkki taisi vilahtaa myös keskustapuolueen Juhantalon puheenvuorossa. Se koski terveyskeskusten perustamiskustannuksia lääneittäin. En näe mitään perustettä sille, että Turun ja Porin lääni on tetveyskeskusten perustamiskustannuksissa jäänyt lääneistä viimeiseksi, heikoimmaksi. Kun paras Keski-Suomen lääni luvuissa, jotka käsittävät vuosina 1978—1979 aloitettuja hankkeita, samassa luettelossa Turun ja Porin lääni on viimeisenä 193 markalla/asukas. Nämä ovat käyttöön rakennustöiden valmistuttua tulevia maksuja 1980 ja sitä seuraavana vuonna. Tämän epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseen on käsitykseni mukaan mahdollisuuksia budjetin yksityiskohtaisessa käsittelyssä. Siihen on saatava muutoksia. Minä rohkenen toivoa, että täällä aluepoliittisiin kysymyksiin huomiota kiinnittäneet hallituspuolueitten kansanedustajat ovat silloin valmiita painamaan oikeata nappia oikealla hetkellä. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1979_48_14_4 |
8 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2018_1_122_060 | 2,018 | 11 | semparls:Subcorpus5 | Vp 2018 - istunto 122 - puhe 60 (Tytti Tuppurainen) | 2018-11-28 | semparli:people/p1126 | semparli:groups/Q499029 | Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksen mukaan säädettävässä uudessa laissa säädettäisiin jatkossa yksittäisten rekisterien ja tietojärjestelmien sijaan tarkoituksista, joihin Rajavartiolaitos saa käsitellä henkilötietoja. Henkilötietojen käsittelytarkoituksia olisivat voimassa olevaa lakia vastaavasti rajavalvonta, rajaturvallisuuden ja rajajärjestyksen ylläpitäminen, Rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten selvittäminen sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen, Rajavartiolaitoksen tutkittavien rikosten ennalta estäminen ja paljastaminen, sotilasoikeudenhoito sekä Rajavartiolaitokselle säädetyt muut tehtävät, esimerkiksi erilaiset valvontatehtävät. Tämä esitys on kannatettava — jos kohta on syytä tarkastella sitä muistaen, että arkaluonteisia henkilötietoja tulee käsitellä erityisen tarkasti ja niitä käsittelevien viranomaisten toimivallan tulee olla mahdollisimman tarkkarajainen ja selvä.
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa ja eräissä muissa viranomaisissa on pitkän ketjun lopputulos. Sen ketjun päässä on nyt päätettävä kansallinen lainsäädäntö. Esitetyt lait turvaavat ihmisten tietoturvaa ja tätä kautta korostavat perusoikeuksien suojan tasoa. Ne korottavat perusoikeuksia. Omat tietomme ja oma elämämme ovat entistä paremmin omissa käsissämme. Lainmuutosten lopputulos on siis enemmän yksilönturvaa ja enemmän vapautta.
Uudistuksen alkupää ei kuitenkaan ole kansallinen. Se on eurooppalainen. Se on suoraa seurausta Euroopan unionin tietosuoja-asetuksesta. Siis taas kerran EU parantaa ihmisten oikeuksia ja vaikutusvaltaa omaan elämäänsä. Tämän haluan tässä yhteydessä todeta ja muistuttaa taas kerran, että kun seuraavan kerran kuulemme väljähtäneen vertauksen, jossa EU:ta rinnastetaan entiseen Neuvostoliittoon, niin on hyvä pitää mielessä, että EU ei suinkaan ole kansojen vankila eikä ihmisoikeuksien rajoittaja vaan järkevää yhteistyötä kansalaisten parhaaksi. | http://schema.org/Female | semparls:linguistics/p16065 | parlsampoi:/missing_value | NONE |
73 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1989_1_126_065 | 1,989 | 12 | semparls:Subcorpus3 | Vp 1989 - istunto 126 - puhe 65 (Matti Hokkanen) | 1989-12-01 | semparli:people/p134 | semparli:groups/Q304191 | Herra puhemies! Olen iloinen siitä, että ministeri Vistbacka on käyttänyt liikenneministeriön hallinnonalaa koskevan puheenvuoron EY-integraatiotiedonannon yhteydessä. Minusta myös se lähtökohta, joka liikenneministeriöllä on, että pyritään turvaamaan suomalaisten liikenteenharjoittajien ja ennen kaikkea kuljetustoimen edut Länsi-Euroopassa, on oikea, ja oikea on se käsitys, että 300 miljoonan ihmisen EY on se veturi, joka asianomaiset säännökset selvästi on tekemässä, ja että noiden säännösten mukaisesti 5 miljoonan asuttaman suomalaisten maan tulee sitten omat säännöksensä pyrkiä harmonisoimaan.
Kun ed. E. Aho puhui yleiseurooppalaisista näkymistä, itse olen ymmärtänyt, että myös Itä-Euroopan maat ja Neuvostoliitto tuntevat suurta mielenkiintoa länsieurooppalaiseen liikennejärjestelmään ja ovat kehittämässä omia tieliikenneratkaisujaan, ilmaliikenne- ja myös rautatieratkaisujaan siihen suuntaan, että ne yhdenmukaistuisivat eurooppalaisen järjestelmän kanssa.
On tärkeää, että liikenneministeriön puolella ollaan tiiviisti mukana EY — Eftaneuvotteluissa ja että linja on sen kaltainen kuin herra ministeri meille esitti. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
0 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2011_1_079_012 | 2,011 | 12 | semparls:Subcorpus4 | Vp 2011 - istunto 79 - puhe 12 (Jouko Skinnari) | 2011-12-01 | semparli:people/p267 | semparli:groups/Q499029 | Arvoisa puhemies! Hallitushan on nyt esimerkiksi viennin osalta ryhtynyt toimenpiteisiin, että pk-yritysten kohdalla ostajaakin rahoitetaan niin, että ostajalla on varaa ostaa suomalaisen yrityksen tuotteita (Mauri Pekkarinen: Näin on ennenkin ollut!) — Mutta nyt on vielä paremmin kuin edustaja Pekkarisen aikana, näin ne ajat muuttuvat — ja tässä suhteessa se on tärkeä asia. Mutta muutoinkin sitten yritysten viennin osalta, olen aikaisemminkin kysynyt tätä, kun pääministeri on ilmoittanut Venäjänkin pääministerille, että olemme perustaneet oikein Venäjä-ministeriryhmän, niin millä tavoin siellä pk- ja pienten yritysten asemaan aiotaan kiinnittää nyt huomiota, ja millä tavoin kaikissa tilanteissa, synkimpinäkin aikoina, nimenomaan pk-yritysten ja pienten yritysten rahoitus todella käytännössä turvattaisiin ja tämä otettaisiin myös Euroopan unionin politiikassa huomioon, koska Suomessa pk-yritysten osuus viennistä, esimerkiksi Saksaan verrattuna, on tavattoman pieni. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in2011_79_12_1 |
8 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1940_1_057_006 | 1,940 | 5 | semparls:Subcorpus1 | Vp 1940 - istunto 57 - puhe 6 (Valfrid Eskola) | 1940-05-30 | semparli:people/p910352 | semparli:groups/Q499029 | Herra puhemies! — Kun siirtoväen pika-asutuslaki nyt on ehtinyt ensimmäiseen käsittelyyn, niin sanottakoon tästä muuten mitä tahansa, on se nopeuteen nähden saavutus sellaisenaan. Hallitus asetti n.s. pika-asutuskomitean huhtikuun 2 päivänä ja komitea puolestaan teki ehdotuksen hallitukselle parin viikon kuluessa, ja edelleen hallitus esityksen eduskunnalle vielä saman huhtikuun 27 päivänä. Tämä on, kuten sanottu, nopea saavutus, kun otiaa huomioon, että voimassa olevan asutuslain valmistelu kesti, ellen minä nyt vallan väärin muista, jokseenkin tasan 8 vuotta. Ja kuitenkin on nyt esillä oleva pika-asutuslaki vaikutukseltaan paljon laajempi kuin voimassa oleva asutuslaki, joka oli vain usean eri lainsäädännön kodifiointi. Että lain alkuvalmistelu on käynyt näin nopeasti, siitä on annettava suurin tunnustus professori Kivimäelle, jolla on ollut aivan erikoinen taito ja kyky ja myöskin harrastus johtaa tämän asian luovaa työtä (Ed. Räisänen: Anna vähän Parkkalillekin !). Tämä lakiehdotus on esimerkki siitä, kuinka sanoisin, alkuvalmistelusta, minkälainen henki lainsäädännölle jo alusta alkaen annetaan. Jos se pohja on huono, jolleka laki rakennetaan, on siihen erittäin vaikea saada parannuksia, mutta jos se on hyvä, niinkuin mielestäni tässä tapauksessa, on siihen vaikea ollut saada myöskin huononnuksia. Vaikka minä tunnustankin, että ed. Korvenoja on tässä suhteessa tehnyt voitavansa ja ponnistellut yön ja päivän kanssa, niin pieniä ovat sittenkin ne huononnukset, jos niitä lainkaan on todettava. N Komiteassa — suoritettiin työ sellaisella kiireellä ja vauhdilla, että oli vaikea pysyä kärryillä mukana. Professori Kivimäkihän kielsi, ettei saa tehdä muuta kuin järkeviä ehdotuksia, ja jos ei ollut ehdotusta tehdessään varma, oliko ehdotus järkevä, niin — (Ed. Komu: Vaikene kuin myyri!) — paras oli, ettei ehdotusta lainkaan tehnyt. Siitä johtui, että on sitten jälkeenpäin jopa komitean jäsenet olleet pakotettuja tarkistamaan käsitystään ja kannanottoansa lain eri yksityiskohtiin nähden. Sama tahti on jatkunut myöskin maatalousvaliokunnassa. Fi valiokunnan työskentely, niin paljon kuin siitä on puhuttukin, ole rajoittunut tavalliseen työpäivään, vaan ylitöitä on tehty, vieläpä ylen paljon. Oman aikansa on vienyt yksistään asiantuntijain kuuleminen. Paitsi niitä asiantuntijoita, joita valiokunta on kutsunut, on myöskin kutsumatonta ja tilaamatonta asiantuntemusta ollut tarjolla enemmän kuin välttämätön tarve olisi vaatinut. Työskentelyn hitaudesta ei näin ollen maatalousvaliokuntaa voida syyttää tai moittia, mutta ehkä jos syyte kerran aiotaan antaa, jonkin verran voitaisiin arvostella tätä valiokuntaa, ihme kyllä, liiallisesta puheliaisuudesta. Tämä siitä. Eräs ilmiö, jonka puolestani olen havainnut näiden muutamien kuluneiden viikko' jen aikana, on se, että mitä pitemmälle kuluu aikaa rauhan solmiamisesta Suomen ja Neuvostoliiton välillä, sitä moninaisemmiksi alkavat vastuksetkin käydä ja varsinkin kun on kysymyksessä maan luovuttaminen siirtoväelle muun Suomen suurtilojen liikamaista (Vasemmalta: Aivan!). Onpa siinä suhteessa esiintymässä jo suoranaisia vaikeuksiakin. Eduskunnan on puolestaan pidettävä lain edelleen valmistelussa kiirettä, sillä vaikeudet lisääntyvät samassa suhteessa kuin julkinen keskustelu laajenee itse onnettomuuden syntyjä syviä arvostelemaan, jolloin tietenkään arvostelulta ei kärkevyyttäkään tule aina puuttumaan. Mitä tulee itse lakiehdotukseen, sellaisena kuin se esiintyy maatalousvaliokunnan mietinnössä, niin on sekin edelleen oleellisilta osiltaan komitean lausumien suuntaviivojen mukainen. Niissä kohdin, joissa valiokunta ei ole ollut yksimielinen, on liitetty vastalauseet, jotka nyt siis joutuvat suuren valiokunnan puntaroitaviksi. Valiokuntakäsittelyssä on ollut suurena puutteena se, ettei valiokunnan varsinaisissa jäsenissä ole ainoatakaan siirtoväen edustajaa. Valiokunnan sympatia on siten joissakin tapauksissa ollut myötämielisempi nyky-Suomen rikkaille suurtilallisille kuin köyhälle, kaikkensa menettäneelle Karjalan siirtoväelle (Vasemmalta: Oikein sanottu!). Yhtä mieltä ollaan kyllä siihen asti, että maata sen menettäneelle siirtoväelle on hankittava, mutta niin pian kuin tulee kysymys, mistä sitä hankitaan, ja millä ehdoilla sitä hankitaan, näyttää yksimielisyys loppuvan. Siitä on maatalousvaliokunnan mietintö parhaana todistuksena. Suurmaanomistajat ja heidän kannattajansa maalaisliitto, niin valitettavaa kuin se onkin, ovat valmiit jakamaan kansan yhteisen omaisuuden, valtion maat ja metsät, vaikkapa ilmaiseksi, mutta eivät sallisi koskettavan yksityisten suurtilojen maihin muuta kuin poikkeustapauksissa (Ed. Räisänen: Kyllä maalaisliitto nyt on temppelin harjalla!). Jos eduskunta hyväksyisi tällaisen kannan, olisi siitä seurauksena se, että siirtoväki pakotettaisiin siirtymään Pohjois-Suomen viljelemättömille suoalueille, sillä valtiolla ei ole viljelyskelpoisia maita maan eteläosissa kuin nimeksi ja nekin tarvitaan valtion omiin tarpeisiin (Eduskunnasta: Pohjoisessa on hyvä olla!). Minä puolestani pidän suuren valtiollisen puolueen, maalaisliiton, kannalta lievintäkin sanaa käyttäen kevytmielisenä sitä kannanottoa jonka valiokunta otti lain 2 8:ään nähden. Siinä muodossa kuin laki nyt on, saatetaan asettaa kyseenalaiseksi, onko tämä laki enää lainkaan tarpeellinen, sillä metsähallitushan on valtuutettu valtion maita asuttamaan ilman lakiakin. Vain siinä tapauksessa, että maasta maksettaisiin käypä, se tarkoittaa korkein hinta, ovat suurtilalliset. taipuvaiset luovuttamaan viljelemättömiä liikamaitaan tähän tarkoitukseen. Nyt on kuitenkin tullut se ajankohta, jolloin niin paljon puhuttu ja vää- Yin siteerattu ,tavarain tasaaminen” on pantava vihdoinkin toimeen. Niiden, joilla on. maata. yli oman tarpeen, on annettava niille, jotka ovat sen menettäneet ja joilla siis maata ei ole. Saattaa asettaa kyseenalaiseksi, onko oikein ja yhteiskunnan tai kansan yhteisen edun mukaista se, että -suurtilojen liikamaista maata pakkolunastettaessa siitä lainkaan suoritetaan korvausta. Ne varat kuitenkin kerätään erinäisinä veroina köyhältä työväen luokaita, jolla ei kaikkeen tapahtuneeseen ole ollut osaa eikä arpaa. Tämä ajatus on -— nimittäin tämä maan korvauksetta luovuttaminen — esitetty julkisuudessa eräässä kirjasessa, jonka herrat edustajat ovat saaneet ja voivat sieltä sen poimia. Missään tapauksessa ei uudistiloja ole saatettava suuremman velkataakan alle, kuin mitä kohlyttävät. Lakiehdotuksen yksityiskohtiin en tässä yhteydessä paljon kajoa. Kuitenkin on syytä todeta, että lain mukaan, jos se hyväksytään maatalousvaliokunnan ehdotuksen mukaisena, voidaan perustaa tiloja, joissa om enimmäismäärä 15 ha pelloksi muunnettavaa maatalousmaata ja tarpeellinen metsämaa ja tätä pienempiä tiloja aina siitä riippuen, kuinka olosuhteet kussakin — yksityistapauksessa sen sallivat. Maamme ylempien asutusviranomaisten tuikinta voimassaolevan asutuslain 6 $:stä on täten saanut tuomionsa ja asutustoiminta siten tullut joustavammaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi. Laki antaa myöskin riittävät takeet siitä, että uutta peltoa menetetyn tilalle tulee mahdollisimman nopeasti raivatuksi ja maataloustuotannon omavaraisuus sen. kautta mahdolliseksi. Edelleen antaa laki takeet siitä, että uudistiloja tulee kunnollisesti rakennettua edellyttäen tietenkin, että riittävästi varoja tähän tarkoitukseen on käytettävissä. Lain täytäntöönpano tulee vaatimaan maamme maanmittauslaitokselta erittäin paljon, mutta toiselta puolen on maanmittareita käytettävissä tähän tehtä vään riittävästi, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä virkakunta suoriutuisi tehtävästään kaikella kunnialla. Lopuksi on sanottava, että siirtoväellä itsellään tulee olemaan edessään paljon vaikeuksia, mutta samalla kunniakas tehtävä asettuessaan heille vieraalle paikkakunnalle luomaan uudelleen kaiken sen kauniin, jonka he ovat niin raskaasti joutuneet menettämään. Toiselta puolen on vaadittava, että hallitus ryhtyy jo aivan lähiaikoina toimenpiteisiin voimassa olevan asutuslain muuttamiseksi (Ed. Erich: Oikein !), niin että asutustoiminta yleensä käy nopeammaksi ja joustavammaksi (Ed. Komu: Hyvä!). Ainakin kaikki ne, jotka tämän lain hyväksytyksi tultua ovat menettäneet ansionsa odottavat oloihinsa parannusta myöskin tässä suhteessa. Nyt on tullut myöskin se hetki, jolloin asutuslaki on muutettava kansan yhteisiä tarpeita. vastaavaksi ja se on hallituksen tehtävä, olkoon se lähivuosina kokoonpanoltaan mikä tahansa (Ed. Aattela: Hyvin puhuttu!). | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1940_57_6_9 |
3 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1989_1_091_041 | 1,989 | 10 | semparls:Subcorpus3 | Vp 1989 - istunto 91 - puhe 41 (Esko Seppänen) | 1989-10-10 | semparli:people/p254 | semparli:groups/Q585735 | Arvoisa puhemies! Lisämenoarvion leimallisin piirre on se, että verokertymät ovat kasvaneet. Ne ovat kasvaneet riippumatta nyt istuvan hallituksen toimenpiteistä. Ne ovat seurausta pitkään jatkuneesta nousukaudesta, jonka jatkuminen on edelleen näköpiirissä. Valtiolle on tullut verotuloja lisää lähes 10 miljardia markkaa arvioitua enemmän. Osa näistä rahoista palautetaan veronmaksajille. Nythän ollaan kartuttamassa erityistä veronpalautusrahastoa, joka on hallituspuolueiden vaalirahasto, ja veronpalautukset jaetaan kansalaisille ensi vuoden joulukuussa kolme kuukautta ennen eduskuntavaaleja. Verokertymässä, jota nyt on kerätty, näkyvät myös veronpalautusrahaston varat, ja siinä mielessä kysymys on vaalirahastosta, jolla ostetaan ääniä kansalaisilta heidän omilla rahoillaan.
Hallituksella olisi varaa tehdä kaikenlaisia hyödyllisiä ja tarpeellisia investointeja kansalaisten hyvinvoinnin parantamiseen, jos hallituksella olisi halua. Mutta halua puuttuu, rahaa on. Lisämenoarvio ei sisällä kovin merkittäviä toimenpiteitä. Yleensäkin se antaa kuvan siitä, että hallitus on eräänlainen virkamieshallitus, joka valmistelee juoksevia asioita pystymättä merkittäviin rakenteellisiin uudistuksiin, pystymättä verouudistukseen, pystymättä ottamaan käyttöön tarpeellisia ja hyödyllisiä haittaveroja, pystymättä korjaamaan maassa esimerkiksi asuntopulaa.
Haittaveron yhteydessä on nyt ilmennyt ongelma, kun Teollisuuden Sähköenergialiitto ilmoittaa, että 60 miljoonaa markkaa hait345 290146B taverosta karkaa ulos Neuvostoliittoon ja Ruotsiin sieltä ostettavan sähkön hinnan muodossa. Tämä on tyypillinen esimerkki siitä samasta virkamiesajattelusta, jota hallitus edustaa myös lisäbudjettiesityksessä. Siis on valmisteltu laki, jonka seurannaisvaikutukset ovat tuntemattomia. Tässä tapauksessa se oli haittavero, hiilidioksidivero, joka sähkön hinnan muodossa saa sitten aikaan 60 miljoonan markan ylimääräisen rahan karkaamisen maasta ulos ilman, että sen vastineeksi saadaan mitään. Sähkön hinta nousee myös tuonitisähkön osalta, ja myös nämä rahat menevät tuojille. Tällä tavalla hallitus ei pysty perusteellisesti valmistelemaan toimenpiteitään eikä tuomaan rakenteellisia uudistuksia, jotka eduskunta voisi hyväksyä niitä mutittamatta. Kannatan hallituksen haittaveroesitystä, mutta siihen liittyy huonon valmistelun ongelma samalla tavoin kuin lisäbudjettiesitykseen liittyy huonon valmistelun ongelma asumiskulujen rahoittamisen osalta, uuden asuntotuotannon osalta.
Asumiseen liittyviä aravamäärärahoja on pienennetty koko vuosikymmenen ajan, ja kaukana ollaan 70-luvun puolivälin tasosta, jolloin maassa puolet silloisesta ennätyksellisestä asuntorakennuskannasta oli aravarahoin rakennettua. Mutta vaikka aravarahat olivat alimitoitettuja, valtiolla on tässä käynyt ikään kuin hyvä tuuri suhdannekehityksen kuumennuttua. Nyt on käynyt sillä tavalla, että itse rahallakaan ei voida ratkaista asumisongelmaa. Itse asiassa rahallakaan ei voida ostaa uusia asuntotuotantomahdollisuuksia tässä kuumenneessa tilanteessa. Rakennusvero, jonka hallitus ehdotti, oli liian myöhässä. Se oli oikean suuntainen, ja oppositionkin olisi mielestäni pitänyt ehdottomasti tukea sitä esitystä, jos siitä olisi kehitysalueet vapautettu. On siis tarve tällaisille merkittäville toimenpiteille.
Lisäksi hallitus tässä lisämenoarviossa esittää vääriä arvioita. Nimittäin on todennäköistä, että varsinaisessa budjetissa esitetyt arviot eivät pidä paikkaansa. Varsinaisessa budjetissahan ehdotettiin, että aravarahoilla piti aloittaa 18 000 uuden asunnon rakentaminen. Nyt on aloitettu 12 000 uuden asunnon rakentaminen, ja on erittäin todennäköistä, että vuoden kahden viimeisen kuukauden aikana ei tulla aloittamaan 6 000 uuden asunnon rakentamista, mikä vastaisi 2/3:aa koko vuoden asuntokannasta. Hallitus ei siis pysty rahallakaan pääsemään tavoitteeseensa, 18 000 uuden asunnon rakentamiseen.
Tämä tuo suuria ongelmia ei vain hallitukselle vaan myös koko politiikalle, myös oppositiopuolueiden politiikalle. Nimittäin tilanne on se, että julkinen valta ei ole uskottava silloin, kun asuntoja ei ole tarjota kansalaisille. Kansalaisethan pyytävät valtiolta nykyisin aika vähän ja tyydyttävät huomattavan määrän omista tarpeistaan itse esimerkiksi ostamalla omistusasuntoja. Hallitus ei ole joutunut sen tilanteen eteen, että ihmiset vaatisivat kovin kohtuuttomia, kun he vaativat kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja edes kohtuullisessa määrin. Mutta sitä julkinen valta ei pysty aikaansaamaan, että vuokra-asuntoja tuotettaisiin yhteiskunnassamme tarpeeksi.
Tässä mielessä me kaikki poliitikot olemme samassa veneessä, kelvoton hallitus, joka on asuntopula-hallitus, ja eräällä tavalla me opposttiopoliitikot, jotka haluamme hallitukselta toimenpiteitä, mutta emme erotu tässä tilanteessa, koska hallitus ei tuota asuntoja, ja niitä asuntoja ei tule myöskään opposition haukuilla. Tarvittaisiin erityistä asuntotuotannon hätäohjelmaa, jossa yhteiskunnan voimavaroja suunnattaisiin asuntotuotantoon. Kysymys ei ole silloin vain asuntotuotannon rahoituksesta. Rahaa on tällä hetkellä käytettävissä todennäköisesti riittävästi nyt asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen. Mutta tavoitteita pitäisi nostaa ja pitäisi toimia sen puolesta, että pystyttäisiin ne tavoitteet saavuttamaan julkisen vallan toimenpitein.
Kaiken politiikan uskottavuuden säilyttämiseksi tarvittaisiin asuntotuotannon hätäohjelma, ja siihen hallitus ei näytä olevan valmis, kun se virkamiesmentaliteetilla tuo lisäbudjettiesityksiä eduskunnan käsiteltäväksi ja näyttää kiinnittävän asiaan huomiota, vaikka sillä huomiolla, jonka hallitus kiinnittää asiaan, ei tilannetta ratkaista. Perussyy asuntopulaan on se, että Suomessa on liberalisoitu pääomamarkkinat; asuntojen hinnannousu on rahoitettu tuontirahalla. Silloin asuntojen hinnannousu on rahoitettu myös sellaisille asunnoille, jotka edustavat ns. vanhaa asuntokantaa. Niiden vanhojen asuntojen hinta määräytyy uusien asuntojen rakentamiskustannusten mukaan, vaikka ne asunnot on jo rakennettu, ja tätä ansiotonta arvonnousua siirretään yhteiskunnassa yksille. Sen maksavat asuntovelalliset.
Tilanne on tullut mahdolliseksi pääomamarkkinoiden |liberalisoinnin kautta, sen kautta, että Suomea on velkaannutettu, Suomeen on otettu tuontirahaa, Suomeen on tuotu velkarahaa. Siinä mielessä edellä käydyssä integraatiokeskustelussa ei ollut tarpeeksi esillä sellainen substanssi, se asia, mikä liittyy integraatioon, eli integraation vaikutukset suomalaisten elämään ja esimerkiksi suomalaisten asuntojen hintatasoon.
Arvoisa puhemies! Tämä lisäbudjettiesitys on asuntopulahallituksen tyypillisiä esityksiä, joilla pyritään siirtämään asioita tulevaisuuteen, joilla annetaan kuva siitä, että asiat ovat hoidossa, vaikka tosiasiallisesti ne eivät ole hoidossa. Haluaisin sysätä vastuun asuntojen tuottamatta jättämisestä hallitukselle, vaikka tiedänkin, että myös oppositiopoliitikot ryvettyvät samassa tilanteessa, jossa asuntoja ei ole tarjolla, täällä eduskunnassa. Uskonkin, että oppositio olisi huomattavasti nykyistä valmiimpi tekemään yhteistyötä hallituksen kanssa tässä asiassa, jos hallituksella olisi halua tuottaa uusia asuntoja. Asuntoja ei ole, rahaa on. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
64 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2022_1_073_185 | 2,022 | 6 | semparls:Subcorpus5 | Vp 2022 - istunto 73 - puhe 185 (Toimi Kankaanniemi) | 2022-06-15 | semparli:people/p175 | semparli:groups/Q634277 | Arvoisa herra puhemies! Lämpimät kiitokset edustaja Juha Mäenpäälle, teitte erinomaisen ja ajankohtaisen lakialoitteen syksyllä, ja kiitokset tietysti hallitukselle siitä, että se lähti seuraamaan sitä lippua, jonka edustaja Mäenpää nosti korkealle ja teki tämän esityksen. Itsekin olen joskus nuorena kansanedustajana saanut jonkun lakialoitteeni tällä tavalla menemään eteenpäin, että olen tehnyt aloitteen, kerännyt siihen paljon nimiä ja sitten hallitus on tehnyt siitä oman esityksen, ja siellä kyllä perusteluissa luki nimeni, ja tietysti olin siitä silloin otettu, kun näin tapahtui. Se on aika historiallista. Ja niin kuin tässä joku totesi, ensimmäisen kauden edustaja Mäenpää saa tästä kyllä mahtavan sulan hattuunsa. Teillä varmasti on hattu, kun olette Pohjanmaalta ja teillä on nämä asusteet yleensäkin kohdallaan.
Arvoisa puhemies! Olemme tottuneet jo EU-jäsenyyden alusta lähtien siihen, että maatalouspolitiikka on unionin yhteistä politiikkaa. No, sen sijaan meillä on kyllä jatkuvasti korostettu, että metsäpolitiikka, sosiaalipolitiikka ja veropolitiikka ovat kansallista politiikkaa. Täällä edustaja Hoskonen edellisessä puheenvuorossa, edellisen asian kohdalla, puhui metsäpolitiikasta, ja taisin itsekin siitä jotain mainita. On todella tärkeää, että metsäpolitiikka pidetään kansallisissa käsissä eikä sitä esimerkiksi ympäristövouhotuksen nimissä viedä EU:n päätösvaltaan, komission varapääjohtaja Timmermansin käsiin. Hän kyllä hamuaa kaiken mahdollisen, on todella valtaa haluava ja sen kahmiva vaikuttaja, hollantilainen sosialisti. Ja niin kuin meppimme Teuvo Hakkarainen sanoi, että kun me emme neuvo hollantilaisia tulppaanien kasvattamisessa, niin ei tarvitse myöskään hollantilaisten tulla neuvomaan suomalaisia metsänomistajia metsän hoidossa ja käytössä. Se oli viisaasti sanottu. Eli metsäpolitiikka pysyköön kansallisissa käsissä, se on kohtalonkysymys.
Samaten tämä sosiaalinen ilmastorahasto on karmea esimerkki siitä, että EU:sta tehdään sosiaalinenkin tulonsiirtounioni. Emme hyväksy sitä missään tapauksessa. No, tähän asiaan nämä eivät liity, mutta tähän liittyy se, että hallitus meni kysymään maatalouden ollessa Suomessa äärimmäisessä ahdingossa lupaa komissiolta, saako maatalouden tuotantorakennusten kiinteistöveron poistaa. Niin kuin kuultiin, Ruotsissa sitä ei ole, ja Suomen hallitus menee kysymään, että ”anteeksi, saisimmeko poistaa tämän”, ja sieltä sitten sanotaan, että ette saa kuin vuodeksi. Hävytöntä alistumista. Joku viisas sanoi, että ei pidä kysyä, jos ei ole varma vastauksesta. Hallitus kysyi ja vieläpä sitten tottelee tällaisia järjettömiä vastauksia. Minusta tämä on veropolitiikkaa ja huoltovarmuuspolitiikkaa, jonka pitää olla kansallisissa käsissä, eli me pelastamme maatalouden siitä syvästä ahdingosta, jossa se tänä päivänä on, ja tätä hallitusta, joka tällä tavalla menetteli tässä asiassa, en kyllä osaa kovin korkealle arvostaa. Sen sijaan edustaja Mäenpää saa kyllä suuren arvostuksen.
Arvoisa puhemies! Ymmärtääkseni tämän vuoden kiinteistöveron ensimmäinen erä on tullut maksuun tai menee maksuun heinäkuun alussa. Ainakin itselleni tuli ensimmäinen erä heinäkuussa maksettavaksi ja toinen erä, oliko se, syyskuussa. Eli nyt viljelijät joutuvat jostakin kaivamaan sen rahan, jolla maksavat nämä kiinteistöverot, ja sitten joutuvat anomaan sen takaisin ja saavat joskus aikanaan takaisin sen valtiolta tai kunnalta. No, Verohallinto kerää ja tilittää kunnille, ja tässä tapauksessa ne eivät kunnille asti varmaankaan mene, vaan sitten se palautetaan anomuksesta. Olisi kyllä toivonut, että tässä olisi tehty pysyvä ratkaisu ja automaattinen ratkaisu niin, että viljelijöiden ei tarvitsisi tässä tilanteessa edes maksaa sitä. Ymmärrän, että byrokratia on tällaisia vaatimuksia asettamassa jossakin tilanteessa, mutta pitäisi päästä joustavampaan.
Arvoisa puhemies! Meillä on edessä huolestuttavat näkymät huoltovarmuuden ja nimenomaan ruokahuollon osalta jo ihan lähikuukausina, lähimmän vuoden aikana. Vetoan hallitukseen: tehkää toimenpiteitä maatalouden pelastamiseksi tässä maassa älkääkä alistuko Brysselin järjettömään saneluun. — Kiitos. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
18 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1914_1_011_023 | 1,914 | 2 | semparls:Subcorpus1 | Vp 1914 - istunto 11 - puhe 23 (Lauri Ingman) | 1914-02-14 | semparli:people/p910581 | semparli:groups/Q1378704 | En ollut aikonut käyttää puheenvuoroa tässä asiassa, mutta kun on eri puhujain taholta osotettu suurta huomaavaisuutta minulle, on-minun pakko sanoa muutama sana — ainakin viljatulliasiasta ja poliittisten rikosten rankaisemisesta. Minun täytyy sanoa, että minulle on täydellinen salaisuus, miten on syntynyt se taru, jota tänään eduskunnassa ovat levittäneet ensin peitetyin sanoin ed. Manner ja sitten selvin : sanoin ed. Huhta ja Piisinen. Sillä asianlaita on sellainen, niin kuin kaikki ne perustuslakivaliokunnan jäsenet, jotka is- Lauvantaina 14 p, helmikuuta. tuvat siinä pöydän päässä, missä puheenjohtaja istuu, voivat todistaa — minä olen sitä heiltä täällä vielä kysynyt — etten ole valiokunnassa puhunut viljatullilain ja poliittisia rikoksia koskevan lain mahdollisuudesta tulla hyväksytyksi laillisessa järjestyksessä halkaistua sanaa. Enkä ole ylipäänsäkään näistä asioista puhunut valiokunnassa mitään muuta, kuin että kerta olen luetellut, mitä ehdotuksia Venäjällä nykyään Suomen asiassa on tekeillä. Silloin minä mainitsin nämä ja eräitä muita. Herrat Manner y. m. olisivat siis voineet tehdä esityksensä täydelliseksi ilmoittamalla, että minä silloin muka sanoin, että kaikki nämät lait, mitä tahansa sieltä päin vain ehdotetaan, voidaan hyväksyä, jos ehdotus tulee eduskunnalle laillisessa järjestyksessä käsiteltäväksi. Niinkuin sanottu, mitään muuta, kuin että olen luetellut, mitä Suomea koskevia lakeja Venäjällä on tekeillä, en ole noista asioista puhunut enkä myöskään ole valiokunnassa yksityisesti kenellekään — sosialisti-edustajalle enempää kuin muillekaan mielipidettäni niistä esittänyt. Minun täytyy suuresti valittaa, että kun ed. Manner eilen lienee tehnyt minulle jonkun kysymyksen tästä asiasta, en sitä tarpeeksi selvästi kuullut, en edes saanut selville, että ed. Manner minulta jotakin kysyi. Nyt perästäpäin olen sen kuullut. Siinä tapauksessa, että olisin sen silloin kuullut, olisin vaikka se tietysti oli asiasta poikkeeva, toki kohteliaisuudesta ed. Manneria kohtaan vastannut. Koetan nyt korjata epäkohteliaisuuteni sillä, että ilmoitan, että minä en suinkaan, en ollenkaan, ole sillä kannalla, että nykyistä venäläistä viljatulliehdotusta ja ehdotusta rikoslaiksi poliittisista rikoksista voitaisiin hyväksyä, jos ne tänne tuotaisiin laillisessa järjestyksessä käsiteltäviksi. — Toivottavasti tämä nyt riittää, ja minä toivon, että ed. Manner ja herrat Piisinen ja Huhta myöskin saattavat omalla puolellaan julkisuuteen tämän minun juhlallisen vakuutukseni. Se on minusta ainoa tapa, millä he voivat korjata sen kokonaan totuudesta poikkeavan tiedon, jonka he ovat eduskunnassa tänään antaneet. Ed. Piisinen osoitti minulle muuten suurta kohteliaisuutta, johon en kuitenkaan käy sen enempää vastaamaan. Tahdon vain ohimennen mainita, että niinkuin siitä sitaatista Suomettaresta vuodelta 1911 näkyi, jonka hän luki, siinä puolsi viljatullia omalla nimellään eräs henkilö, joka edellytti, että saataisiin tulli myöskin Venäjältä tuodulle viljalle. Ja mitä senaattori Kairamon kirjoitukseen Pellervossa tulee, niin ei pitäisi toki olla luvatonta neuvoa kansaamme, kuinka sen tulee meneteliä sellaisen uhan ollessa oven edessä kuin viljatulliasia on, — ei edes neuvoa maanviljelijöitä, kuinka heidän tulee menetellä. Minulle on muuten perin vastenmielistä kosketella tällaista näykkimistä, ja olen sitä kosketellut ainoastaan pakosta. Sitä vastoin minulla olisi erinomaisen hyvä halu vastata ed. Mäkelinille. Mutta en voi siihenkään ryhtyä muuta kuin aivan lyhyesti. Minun nähdäkseni jokin tällainen eduskunnan julkilausuma, oli se adressin muodossa tai jossain muussa, on välttämätön jo siitä syystä, että Venäjällä johtavissa piireissä nykyään levitetään sitä käsitystä, että nykyistä venäläistä politiikkaa Suomessa vastustaa ainoastaan pieni joukko politikoivia henkilöitä, mutta että kansa kokonaisuudessan ja semminkin sen pohjakerrokset ovat aivan välinpitämättömiä siihen nähden. Ja minä valitan, että eräät lausunnot tänäänkin voivat antaa ehkä tukea sille käsitykselle, vaikka ne tietysti eivät ole miksikään semmoiseksi tueksi tarkoitettuja. Olen ed. Mäkelinin kanssa täysin yhtä mieltä siitä, että tärkein tehtävä, mikä meillä nykyään on, on kansan pohjakerrosten sekä taloudellinen että henkinen nostaminen, (Vasemmalta: Miksette sitten tee sitä?) En myöskään tahdo mennä väittämään, ettei porvarispiireissä olisi olemassa vakavia esteitä tällaiselle yritykselle. Mutta minun täytyy ed. Mäkelinille avoimesti sanoa, että sen kokemuksen perustuksella, minkä olen täällä eduskunnassa saanut, olen tullut siihen käsitykseen, että kyllä vaikeuksia tuotetaan myöskin siltä taholta, jonka puolesta ed. Mäkelin puhui. Minä en voi katsoa, että semmoisten ehdotusten esittäminen, lakiehdotusten ja muitten, joista niiden esittäjät itse tietävät, että ne nykyoloissa ovat aivan mahdottomat toteuttaa, todella olisi kansan pohjakerrosten nostamista. Päinvastoin sellaiset ehdotukset tuottavat vaikeuksia niille pyrinnöille, jotka todella sitä tarkoittavat. Ja kun. ed. Mäkelin puhui siitä, mitenkä porvarispiireissä on eduskunnan arvoa alennettu, niin myönnän, että sellaisiakin lausuntoja on porvarillisissa lehdissä ollut, mutta toisaalta en voi liioin salata sitä, että vasemmiston taholta eduskunnassa on monta kertaa näytelty sellaisia näytelmiä, jotka totisesti eivät eduskunnan arvoa ole nostaneet. | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | semparli:speeches/in1914_11_23_1 |
32 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s1996_1_018_063 | 1,996 | 2 | semparls:Subcorpus3 | Vp 1996 - istunto 18 - puhe 63 (Pekka Kuosmanen) | 1996-02-29 | semparli:people/p476 | semparli:groups/Q304191 | Arvoisa rouva puhemies! Venäjän liikennelain mukaan autossa, joka on varustettu nastarenkailla, täytyy olla varoitustarra. Kysymys liikenneministeri Linnainmaalle:
Eikö ministeriön olisi syytä harkita, että venäläisiltä rekoilta ja henkilöautoilta, kun ne ajavat täällä suomalaisilla maanteillä kesärenkailla ja nollarenkailla, vaadittaisiin joku varoitusmerkintä myös, niin että kanssamatkustajien huomio kiinnittyisi siihen, että ne autot ajavat kesärenkailla? | http://schema.org/Male | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
61 | http://ldf.fi/semparl/speeches/s2022_1_026_105 | 2,022 | 3 | semparls:Subcorpus5 | Vp 2022 - istunto 26 - puhe 105 (Merja Mäkisalo-Ropponen) | 2022-03-16 | semparli:people/p1087 | semparli:groups/Q499029 | Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos hyvin tehdystä selonteosta ja valiokunnan erinomaisesta mietinnöstä. Keskustelu täällä salissa on ollut tänään laaja-alaista, ja se on ymmärrettävää, sillä tämä asia on todella laaja ja monimuotoinen. Tilanne on myös muuttunut paljon selonteon ja jopa mietinnön laatimisen jälkeen, eli maailma on muuttunut turvallisuustilanteen suhteen oleellisesti.
Keskityn tässä puheenvuorossani subjektiiviseen kokemukseen turvallisuudesta eli turvallisuudentunteeseen, mikä on viime aikoina ollut monella tavalla vakavasti uhattuna monella meistä. Ensin meillä oli, ja on edelleen, koronapandemia ja siihen liittyvät uhkat ja nyt Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan johtuvat pelot. Erityisen haavoittuvassa asemassa näiden uhkien edessä ovat lapset, nuoret ja ikäihmiset. Yksinäisyys lisää pelon ja turvattomuuden tunnetta tämänkaltaisissa tilanteissa. Turvallisuuden kokemuksella on vaikutus kriisinsietokykyyn. Koronapandemiasta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että vahva turvallisuuden kokemus kantaa arjessa myös kriisin kohdatessa. Turvallisuudentunteeseen vaikuttavat myös aikaisemmista kriiseistä saadut kokemukset. Kriisi- ja onnettomuustilanteesta palautuminen tuleekin ottaa aiempaa selkeämmin esille ennakoinnissa, suunnittelussa ja varautumisessa.
Kuten valiokuntakin korostaa, luottamuksen- ja turvallisuudentunteessa on viranomaistoiminnan lisäksi kansalaisyhteiskunnan toimijoilla tärkeä rooli. Kokemus yhteisöllisyydestä ja yhdessä toimimisesta lisää turvallisuudentunnetta. Nyt kun turvallisuudentunne monella tavalla horjuu, tarvitaan niin sanottua me-henkeä. Kokemus osallisuudesta yhteisössä ja yhteiskunnassa lisää turvallisuudentunnetta.
Puhemies! Nyt tarvitaan yhteiskunnassa monenlaisia toimia resilienssin vahvistamiseksi. Resilienssillä tarkoitetaan henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen ja yhteisö pystyvät usein jopa tiedostamattomasti hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hyvinvointia ja vastoinkäymisten sietokykyä erilaisissa tilanteissa. Resilienssin merkitys korostuu yllättävissä ja vaikeissa tilanteissa, jotka haastavat totutut toimintamallit ja ajatukset. Resilienssiä voidaan vahvistaa muun muassa oppivan vuorovaikutuksen ja vaikeiden asioiden yhdessä kohtaamisen avulla. Näin ihmisille tulee kokemus selviytymisestä ja siitä, ettei hän ole tilanteessa yksin.
Turvallisuudentunteella on suuri merkitys yksilötasolla esimerkiksi mielenterveyteen, jaksamiseen ja osallisuuden kokemuksiin sekä yleisemminkin siihen, miten ihmiset kokevat luottamusta toisiinsa ja viranomaisiin. Vahva kokemus turvallisuudesta suojaa yhteiskuntaa myös muilta turvallisuusuhilta. Kysymys on mitä suurimmassa määrin turvallisuuden kokemuksesta, joka muodostuu muun muassa siitä, että Suomi säilyy maailman vakaimpana, vapaimpana ja parhaiten ihmisten perusoikeuksia suojelevana maana, jossa on hyvä hallinto ja riippumaton oikeuslaitos.
Arvoisa puhemies! Nostan esille vielä lasten ja nuorten syrjäytymisen, tai pikemminkin osattomuuden, turvallisuusuhkana. Meillä on tarkastusvaliokunnassa parhaillaan käsittelyssä omana selvityshankkeena nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelujärjestelmän toimivuus ja vaikuttavuus. Jo tässä vaiheessa voin todeta, että yhteiskunnassa on paljon parannettavaa näissä asioissa. Asiaan tulee panostaa paremmin, sillä lasten ja nuorten turvallisuuden varmistamisella on kauaskantoisia vaikutuksia yksilön tulevaisuuteen. Varhaiskasvatuksella, koulutuksella, kulttuurilla, liikunnalla ja nuorisotoimella on keskeinen yhteiskunnan vakautta edistävä merkitys. Lasten ja nuorten turvallisuuden kannalta myös turvallinen kasvuympäristö on merkittävä asia. Nuorten syrjäytyminen ja siitä aiheutuvat lieveilmiöt heijastuvat nopeasti ja pitkäkestoisestikin yhteiskuntaan. Korona-aika on ollut nuorille erityisen raskas kokemus, ja nyt Ukrainan sodan aiheuttamat pelot lisäävät entisestään monen nuoren psyykkistä rasitusta. Nyt on erityisen tärkeää pitää lapsista ja nuorista hyvää huolta ja varmistaa, etteivät he jää yksin. Perheillä, lähiyhteisöillä, järjestöillä, sosiaali- ja terveystoimella sekä kouluilla on tärkeä vastuu turvallisuutta tuovasta hyvinvoinnista ja sitä luovasta ympäristöstä.
Ja ihan lopuksi, arvoisa puhemies: Myös yksin asuvien ikääntyneiden tilanne voi olla psyykkisesti entistäkin raskaampi, etenkin jos taustalla ovat omat sotamuistot eikä lähellä ole ihmistä, jonka kanssa pelkoja ja pahaa oloa voisi jakaa. Nyt on tärkeää, ettei myöskään ikäihmisiä jätetä yksin. Jostain on löydettävä ne voimavarat ja resurssit, joiden avulla myös ikäihmiset saavat purkaa tunteitaan ja löytävät turvaa. Tässä tarvitaan ammattilaisia, järjestöjä ja meitä kaikkia. — Kiitos. | http://schema.org/Female | parlsampoi:/missing_value | parlsampoi:/missing_value | NONE |
End of preview. Expand
in Dataset Viewer.
- Downloads last month
- 0