Datasets:

Finnish-NLP

/

wikipedia_20230501_fi_cleaned

like 0

Follow

Finnish-NLP 34

1300

https://fi.wikipedia.org/wiki/Venus

Venus

Venus (symboli: ) on aurinkokunnan toinen planeetta Auringosta lukien. Se näkyy Maahan kirkkaana aamu- ja iltatähtenä ja on taivaan kirkkain tähtimäinen kohde. Se on mahdollista nähdä jopa päivällä ilman apuvälineitä, jos tietää, mistä etsiä. Venus kiertää Aurinkoa lähempänä kuin Maa ja tulee planeetoista lähimmäksi Maata. Kaukoputkella katsottaessa Venus näyttää useimmiten piirteettömältä kuunsirppimäiseltä kohteelta. Kaukoputkella näkyvät vain planeetan ilmakehän yläosien pilvet, joissa ei näy juurikaan yksityiskohtia. Venusta on kartoitettu planeettaa kiertävillä avaruusluotaimilla, joissa on tutkat. Planeetalla on runsaasti tuliperäisiä muodostumia. Venuksen pinnalla on yli 460 celsiusasteen kuumuus, johtuen planeetan paksusta hiilidioksidipitoisesta kaasukehästä, joka aiheuttaa voimakkaan kasvihuonevaikutuksen. Planeetan pinnalle laskeutuneiden avaruusluotaimien kuvissa näkyy pinnan kalliota, kiveä ja soraa. Suuri kaasunpaine vääristää näkyvyyttä planeetan pinnalla. Venusta on usein sanottu Maan sisarplaneetaksi. Se on kiviplaneetta, jonka koko ja koostumuskin ovat lähellä Maata. Erojakin löytyy, Venus pyörii hyvin hitaasti ja sen geologiset muodostumat ovat monilta osin erityyppisiä kuin Maassa, ja planeetan magneettikenttä on heikko. Venus on saanut nimensä roomalaisen mytologian rakkauden jumalattaren mukaan. Sen tähtitieteellinen symboli on , jota muissa yhteyksissä käytetään naisen ja naisellisuuden symbolina. Venuksen esihistoria Venuksen synnyttyä on mahdollista, että planeetta on ollut saman tapainen kuin Maa. Venus ja Maa olisivat olleet samantapaisia planeettoja noin 1-2 miljardia vuotta sitten, kun Maalla alkoi esiintyä elämää. Lisäksi deuteriumin verrattaen suuri osuus Venuksen vedystä viittaisi siihen, että Venuksella olisi ollut suuria määriä vettä. Tutkijoiden ilmastomallien avulla tekemät testit osoittivat, että noin kaksi miljardia vuotta sitten Venus ja Maa olivat mahdollisesti hyvin samanlaisia. Samat testit osoittivat myös Venuksella olleen hillitty sää, paksu pilvipeite ja mahdollisesti ajoittaisia lumisateita. Karkaava kasvihuoneilmiö on tehnyt Venuksesta aurinkokunnan kuumimman planeetan. Uskotaan, että Venuksen hidas ja vastasuuntainen pyöriminen (Maahan verrattuna) johtuisi planeetan alkuaikoina siihen törmänneestä toisesta alkuplaneetasta. Taiteilijoiden näkemyksiä elämää sisältävästä Venuksesta Kaasukehä Venuksella on hyvin tiheä, suurimmaksi osaksi hiilidioksidista koostuva kaasukehä, joka lämmittää planeettaa kasvihuoneilmiön kautta. Arvellaan että Venuksen kaasukehä ei ole alkuperäinen, vaan on syntynyt alkuaikojen jälkeen tuliperäisen toiminnan seurauksena. Venuksessa arvioidaan olevan yhtä paljon hiilidioksidia kuin Maassakin, tosin täällä se on sitoutunut maaperän karbonaattikiviin toisin kuin Venuksessa, jossa lähes kaikki hiilidioksidi on kaasukehässä. Karbonaatit ovat yhdisteitä, jotka sisältävät hiiltä ja happea. Maassa karbonaattien syntymiseen tiedetään tarvittavan vettä. Venuksessa oleva nestemäinen vesi olisi mahdollisesti kyennyt tekemään saman myös siellä, ja se olisi voinut ehkäistä niin rajun kasvihuoneilmiön syntymisen. Meille näkyvä pilvien huippu on noin 70 kilometrin korkeudessa, ja sen yllä on noin 90 kilometriin asti utua. Tiheimmät pilvet ovat noin 49-51 kilometrin korkeudessa, ja hieman harvempi keskimmäinen pilvikerros alle 57 kilometrin korkeudessa. Pilvien alapuolella on noin 30/35-45 kilometrin korkeudessa ohutta utua ja pinnalla täysin selkeää. Joissain kohdissa pilvet ovat ohuempia, joissain paksumpia. Ultraviolettivalossa näkyy enemmän pilvien piirteitä. Noin sadan kilometrin korkeudessa sijaitseva otsonikerros on Maan kerrosta satatuhatta kertaa harvempi. Pilvet esiintyvät kolmessa erillisessä kerroksessa; kaksi ylintä koostuvat pienistä rikkihappopisaroista ja alin todennäköisesti fosforihappoliuoksesta. Ylimmissä pilvikerroksissa on ultraviolettialueella havaittavissa tuhansien kilometrien kokoisia Y-kirjaimen muotoisia pilvimuodostelmia, jotka ovat varsin lyhytikäisiä, mutta uusiutuvat jatkuvasti ja ovat siten pysyvä piirre planeetan kaasukehässä. Pilvet ovat varsin harvoja, ja niiden sisällä näkyvyys on useita satoja metrejä. Pinnalla näkyvyys on jo useita kilometrejä. Pilvien rikkihappo tulee tulivuoren purkauskaasujen vesihöyryn ja rikkidioksidin reagoidessa keskenään Auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Auringon ultraviolettisäteily myös hajottaa vesihöyryä, joka karkaa avaruuteen. Kaasukehässä on yli 96 prosenttia hiilidioksidia, 3,5 prosenttia typpeä ja hyvin pieni määrä muita aineita. Kaasunpaine on pinnalla noin 92-kertainen Maan ilmanpaineeseen verrattuna ja vastaa painetta meressä noin kilometrin syvyydessä. Venuksen kaasukehässä olevasta vedystä suuri osa karkaa pois jatkuvasti pelkästään lämpötilan vaikutuksesta: tätä ilmiötä kutsutaan "termiseksi paoksi". Osa kaasukehään jäävästä vedystä on vedyn isotooppi deuteriumia, joka on hiukan raskaampaa kuin tavallinen vety, joten se ei karkaa aurinkotuulien mukana niin herkästi. Syyskuussa 2020 kansainvälinen tutkimusryhmä julkaisi radioteleskoopeilla tehtyjä mittauksia, joiden mukaan Venuksen kaasukehän pilvikerroksessa on fosfiinia (PH3) noin 20 miljardisosaa. Tutkijoiden mukaan mikään tunnettu kemiallinen reaktio ei selitä fosfiinin esiintymistä Venuksessa. Tutkijat epäilevät, että fosfiini saattaa olla peräisin jostain tuntemattomasta kemiallisesta prosessista tai mikrobitason elämästä Venuksen kaasukehässä. Marraskuussa 2020 mittauksesta löydettiin kalibrointivirhe. Virheen korjaamisen jälkeen fosfiinipitoisuus onkin vain yksi miljardisosa. Pintalämpötila on keskimäärin 464 celsiusastetta, mikä on korkeampi kuin lyijyn sulamispiste. Lämpötila ei laske koskaan alle 400 asteen, ja alavilla alueilla lähellä päiväntasaajaa lämpötila saattaa nousta jopa 500 celsiusasteeseen. Lämpötila viilenee varsin nopeasti ylöspäin mentäessä: yläkaasukehässä lämpötila jää −45 celsiusasteeseen. Erittäin korkean hiilidioksidipitoisuuden takia Venuksessa on äärimmäisen voimakas kasvihuoneilmiö, joka nostaa planeetan lämpötilaa noin 500 astetta teoreettista lämpötilaa suuremmaksi. Venuksen etäisyydellä olevan kaasukehättömän kappaleen lämpötilan tulisi olla noin 230 kelviniä eli -43 celsiusastetta. Venuksessa on saattanut olla joskus miljardeja vuosia sitten alempi lämpötila ennen kasvihuoneilmiön karkaamista käsistä. Venuksen pinnalla näyttää olevan joitakin noin 700 astetta lämpimiä kuumia kohtia, mahdollisesti toimivia tulivuoria. Venus on jopa lämpimämpi kuin kaasukehätön Merkurius, joka kiertää Aurinkoa lähes puolta lähempänä ja vastaanottaa siten lähes neljä kertaa suuremman säteilymäärän. Kaasukehä heijastaa 65 prosenttia näkyvästä valosta ja 60 prosenttia kaikesta säteilystä pois. Venuksen vastaanottama säteilymäärä on 2 613,9 W/m² kaasukehän yläosassa ja vain 1 071,1 W/m² pinnalla. Ilman kasvihuoneilmiötä kaasukehä itsessään viilentäisi planeetan pintaa huomattavasti. Pinta saa vain noin yhden prosentin yläilmakehään saapuvasta valosta; valo on suodattunut punaiseksi kuljettuaan pilvikerroksen ja hiilidioksidin läpi. Vaikka Venuksen vuorokausi kestää hieman pidempään kuin vuosi aiheuttaen saman puolen kääntymisen pitkäksi aikaa Aurinkoa kohden, lämpötila vaihtelee vain vähän planeetan päivä- ja yöpuolella. Tämä johtuu kaasukehän lämpöä jakavasta vaikutuksesta: yläkaasukehän voimakkaat, 300-500 kilometriä tunnissa puhaltavat tuulet kiertävät koko planeetan noin neljässä päivässä ja jakavat päiväpuolen saamaa lämpöä muualle planeettaan. Tuulen nopeus on noin sata metriä sekunnissa. Tuulen suuri nopeus johtuu yläilmakehän saamasta suuresta säteilyenergiasta. Nopeat tuulet ovat hyvin puuskaisia. Pinnalla tuulten nopeus on vähäinen - muutamia kilometrejä tunnissa, mutta ilmakehän tiheyden johdosta pienikin tuulenvire aiheuttaa huomattavan vastuksen. Venuksen napa-alueen yllä on napapyörre samaan tapaan kuin Maan ilmakehän ylemmissä kerroksissa. Toistaiseksi on epäselvää, tapahtuuko ilmakehässä salamointia, sillä planeettaa tutkineiden luotainten havainnot ovat ristiriidassa keskenään. Eräiden tietojen mukaan salamoita olisi toimiviksi arvioitujen tulivuorien kohdalla. Pinta Venuksen pinnalla on kaksi suurta ylänkömuodostumaa, Ishtar Terra ja Aphrodite Terra, jotka muistuttavat kooltaan Maan mantereita. Lisäksi pinnalla on vuoristoja, laaksoja ja tasankoja. Pinnalla on myös tulivuorikeiloja, pannukakkua muistuttavia kohonneita muodostumia ja repeämälaaksoja sekä suuria kivettyneen laavan peittämiä alueita. Siellä on niin tulivuoren räjähdyskraattereita kuin meteoriitin törmäyskraattereitakin. Venuksen pinnanmuodot ovat toisenlaisia kuin Maassa. Selvää laattatektoniikkaa eli mannerlaattojen liikettä ei ole, vaikka Afrodite Terran lähellä olevat maastonmuodot tuovat mieleen Maan valtamerten keskiselänteet. Silti planeetan pinta vaikuttaa uusiutuvan nopeasti voimakkaan tulivuoritoiminnan takia. Venuksen tulivuoret ovat jakautuneet melko tasaisesti planeetan pinnalle, ja Venuksen kuori näyttää olevan joka seudulla samantiheyksistä kiveä, koska painovoimamittausten mukaan suurimmat painovoimakeskittymät ovat vuorten kohdalla, toisin kuin Maassa tai Kuussa. Planeetan pinnan korkeusjakautuma on yksijakoinen, ei mantereisiin ja meriin jakautuva kuten Maassa. Noin 15 prosenttia Venuksen pinnasta on vanhaa ylänköä, ehkä planeetan alkuperäistä pintaa; loput melko tuoretta basalttilaavakiveä. Toisen luokittelun mukaan mantereita on 8 prosenttia, alamaita 25 prosenttia ja tasankoja 65 prosenttia. Uskotaan että Venuksen pinnalla olisi muutaman sadan miljoonan vuoden välein voimakkaan vulkanismin kausia. Noin 500 miljoonaa vuotta sitten olisi ollut tällainen kausi, ja vanhimmat planeetan pinnan muodostumat ovat arviolta 800-2 000 miljoonan vuoden ikäisiä. Pinnanmuodot Venuksen pinnanmuodot ovat melko matalia verrattuna muihin maankaltaisiin planeettoihin. Korkeimman ja matalimman kohdan erotus on noin 13 kilometriä, kun se esimerkiksi Maassa on noin 20 kilometriä. Pioneer-luotaimen mittausten mukaan 51 prosenttia pinnasta on korkeintaan 500 metrin etäisyydellä planeetan keskisäteestä (6 052 kilometriä), ja Magellan-luotaimen tulosten perusteella 80 prosenttia pinnasta on yhden kilometrin sisällä keskisäteestä. Vain kaksi prosenttia pinnasta on yli kahden kilometrin korkeudella. Korkeimmat vuoristot sijaitsevat Lakshmin tasangon ympärillä; huomattavimmat niistä ovat fyysikko James Clerk Maxwellin mukaan nimetyt Maxwellvuoret (11-12 km), Aknavuoret (7 km) sekä Freyjavuoret (7 km). Ylänköalueista suurin on Etelä-Amerikan kokoinen Aphrodite Terra lähellä päiväntasaajaa. Toinen merkittävä ylänkö on suunnilleen Australian kokoinen Ishtar Terra, jonka sijainti on noin 70 pohjoista leveyttä ja jossa sijaitsevat myös Maxwellvuoret. Koska Venuksessa ei ole vettä, kivet ja vuoret ovat kovempia kuin Maassa, ja ainoa eroosiota aiheuttava tekijä on vaimea tuuli. Siksi pinnanmuodot ovat monin paikoin teräväpiirteisiä ja jyrkkiä. Maxwellvuoria sekä Alpha Regio- ja Beta Regio -alueita lukuun ottamatta Venuksen kaikki pinnanmuodot on nimetty naispuolisten henkilöiden, lähinnä jumalhahmojen mukaan. Kraatterit Venuksessa on varsin vähän törmäyskraattereita, sillä pienimmät meteorit tuhoutuvat useimmiten saavuttuaan tiheään ilmakehään tai hidastuvat matkalla niin paljon, etteivät aiheuta merkittävää törmäystä. Magellan löysi Venuksesta noin 900 törmäyskraatteria, joista vain hyvin harvat olivat läpimitaltaan alle 30 kilometriä. Alle kahden kilometrin kokoisia kraattereita ei löytynyt lainkaan. Useimmat kraattereista ovat suhteellisen uusia, eivätkä ne esiinny päällekkäin. Kraattereiden ympärille on usein virrannut syntyhetkellä sulaa laavaa, jonka muodostamat laavakentät näkyvät yhä tutkakuvissa muuta ympäristöä kirkkaampina. Venuksen kraatterien iäksi arvioidaan alle 300-500 miljoonaa vuotta. Osa kraattereista on tulivuoren räjähdyskraattereita. Tuliperäisyys Venuksen pintaa hallitsee tulivuoritoiminta. Venuksessa ei ole havaittavissa Maalle tyypillistä laattatektoniikkaa, vaan noin 80 prosenttia pinnasta koostuu laavatasankojen muodostamasta mosaiikkikuviosta, jossa siellä täällä on yli sata erillistä suurta kilpitulivuorta ja lisäksi pienempiä tulivuoria sekä koronoita. Venuksen koronat ovat tuliperäisiä, 100-300 kilometrin levyisiä ja satoja metrejä kohollaan olevia sormusmaisia muodostumia, joiden keskiosat ovat painuneet. Ne ovat syntyneet, kun vaipasta peräisin oleva magma on työntänyt kuorta koholle. Keskiosien painuminen on seurausta laavan jäähtymisestä ja purkautumisesta pois koronan sivuilta. Koronat ovat mahdollisesti paikallisten "kuumien kuplien" aiheuttamia. Usein tulivuoritoiminta on keskittynyt tietylle alueelle, mutta on myös tulivuoria, jotka muodostavat laavavirtoja ympäri planeettaa. Suuret tulivuoret sijaitsevat todennäköisesti niin sanotun kuuman pisteen päällä, jossa kuumaa magmaa pääsee purkautumaan kohti pintaa. Laavan juoksevuudesta johtuu, että purkaukset ovat olleet hyvin rauhallisia ja että laava leviää helposti muodostaen eräänlaisia joenuomia. On arvioitu, että Venuksessa on satoja tuhansia tai jopa miljoonia halkaisijaltaan alle 20 kilometrin kokoisia pieniä tulivuoria. Myös nämä tulivuoret ovat kilpimäisiä ja alle kilometrin korkuisia. Aktiivisia tulivuoria ei ole toistaiseksi havaittu, mutta suuret muutokset ilmakehän rikkidioksidipitoisuudessa viittaavat niiden olemassaoloon. Muita Venuksen pinnan tuliperäisiä muodostumia ovat novat ja araknoidit, joita on löydetty vain Venuksesta. Nova muodostuu, kun suuria määriä magmaa purkautuu aukosta ja sen ympärille syntyvistä railoista muodostaen säteittäisiä harjanteita tai myös vajoamia silloin, kun magmakammio on romahtanut pinnan alapuolella. Araknoidit puolestaan ovat hämähäkinverkon muotoisia halkeamaverkostoja, joissa sisäkkäisten soikioiden välillä kulkee säteittäisiä halkeamia. Araknoideja on löydetty Venuksesta noin 250. Tektoninen aktiivisuus Venuksen kuoressa ei ole havaittavissa laattatektoniikkaa mahdollisesti siitä syystä, että kuoren rakenne on ohuempi ja heikompi kuin Maassa, jolloin planeetallemme tyypillisiä alityöntövyöhykkeitä ei pääse syntymään. Sen sijaan kuori muodostaa vain paikallisia vyöhykkeellisiä kerrostumia. Huolimatta varsinaisten tektonisten laattojen puuttumisesta Venuksen pinnalla on havaittavissa runsaasti muodostumia, jotka ovat tektonisen aktiivisuuden aiheuttamia, kuten tulivuoritoiminnasta syntyneitä poimuvuoristoja, hautavajoamia ja tessera-nimellä kutsuttuja alueita, jotka ovat hajonneet laattojen muodostamaksi mosaiikiksi pitkään kestäneen puristuksen takia. Painovoimamittausten mukaan Venuksessa ei ole lainkaan astenosfääriä, kuoren alapuolista mannerliikunnot mahdollistavaa plastista kerrosta, mikä viittaa pinnanmuodostumien syntyyn suoraan vaipan konvektiovirtausten kautta. Rakenne Venus muistuttaa sisäiseltä rakenteeltaan suuresti Maata, sillä planeetat ovat samaa kokoluokkaa ja syntyneet samalla Aurinkokunnan alueella. Yhtenäisen kuoren alla on sulasta kivimateriaalista koostuva vaippa, joka käsittää suurimman osan planeetan tilavuudesta. Sisimpänä on halkaisijaltaan noin 6 000 kilometrin kokoinen rautaydin. Venuksen tiheys ja läpimitta on hieman pienempi kuin Maalla. Venuksen magneettikenttä on hyvin heikko muihin Aurinkokunnan planeettoihin verrattuna. Tämä saattaa olla seurausta planeetan erittäin hitaasta pyörähdysajasta, josta johtuen sula rautaydin ei ole saanut aikaan kunnollista magneettikentän synnyttävää dynamoa. Sen seurauksena aurinkotuuli osuu Venuksen yläilmakehään esteettä. On arveltu, että Venuksessa on alun perin ollut yhtä paljon vettä kuin Maassa, mutta aurinkotuulen hiukkasten iskeytyessä ilmakehään sen vesimolekyylit hajosivat hapeksi ja vedyksi, joista vety kevyempänä karkasi nopeasti avaruuteen. Tämän vuoksi vedyn raskaan isotoopin deuteriumin määrä suhteessa tavalliseen vetyyn on suuri. Osa molekyylisestä hapesta yhdistyi kuoren atomien kanssa ja osa taas jäi ilmakehään muodostaen hiilen kanssa hiilidioksidia. Näkyminen Koska Venus sijaitsee lähempänä Aurinkoa kuin Maa, se näkyy keskiyöllä vain pohjoisimmilla tai eteläisimmillä leveysasteilla, suurimman elongaation aikaan myös Suomessa. Riippuen siitä, millä puolella Aurinkoa se ja Maa ovat, se saattaa päiväntasaajalla näkyä enintään 3-4 tuntia ennen Auringon nousua tai Auringon laskun jälkeen: lähempänä napoja nämä vuorokautiset näkymisajat saattavat olla pidempiäkin. Noin 60 leveysasteen pohjoispuolella se voi näkyä läpi yön. Ollessaan lähellä suurinta läntistä elongaatiotaan se näkyy aamutaivaalla, jolloin siitä käytetään myös nimitystä aamutähti. Kun se taas on lähellä suurinta itäistä elongaatiota se näkyy iltataivaalla, jolloin siitä voidaan käyttää nimitystä iltatähti (aikaisemmin myös ehtootähti). Se on kuitenkin niin kirkas, että kun se on lähellä suurinta elongaatiotaan, sen voi nähdä paljaalla silmällä jopa keskellä päivää, mikäli vain tietää tarkalleen mihin kohtaan taivasta katsoa. Venus onkin normaalisti kolmanneksi kirkkain taivaankappale Auringon ja Kuun jälkeen. Sen näennäinen kirkkaus on −4,6 magnitudia kirkkaimmillaan, joten se on huomattavasti kirkkaampi kuin kirkkain tähti Sirius. Kirkas, tähtimäinen Venus saattaa jopa heittää varjon. Venuksen kiertovaiheita on muun muassa suurin itäinen ja läntinen elongaatio, jolloin Venus näyttää olevan kauimpana Auringosta sen jommallakummalla sivuilla. Alakonjunktiossa Venus on lähimpänä meitä Auringon edessä. Silloin Venus näyttää kaukoputkella katsottuna suurelta kapealta sirpiltä tai se on pimeänä. Yläkonjunktiossa se on Auringon takana. Silloin se näyttää hyvin pieneltä täydeltä kuulta, muttei juuri erotu koska on niin lähellä Aurinkoa tai jopa Auringon takana. Yläkonjunktion aikaan ollessaan kauimmillaan Maasta Venus katoaa näkyvistä useaksi viikoksi, mutta alakonjunktion se ohittaa sen verran nopeasti, että se on havaittavissa kenties jo muutaman päivän kuluttua katoamisestaan. Jos Venus on tarpeeksi Auringon ylä- tai alapuolella alakonjunktion aikana, se on silloinkin näkyvissä erittäin kapeana sirppinä. Tehokkaalla kiikarilla ja harrastajatasoisella kaukoputkella voi nähdä Venuksen vaiheet, mutta tehokkaallakin kaukoputkella yksityiskohdat rajoittuvat vähäisiin kirkkauseroihin planeetan eri alueilla. Venuksen näennäinen läpimitta on yläkonjunktiossa 9-10 kaarisekuntia ja alakonjunktiossa noin 60 kaarisekuntia. Kierto-ominaisuudet Venuksen keskietäisyys Auringosta on noin 110 miljoonaa kilometriä, eli 0,723 AU. Venus kiertää Auringon kerran 224 vuorokaudessa. Maasta katsoen Venuksen vaiheet toistuvat huomattavasti pidemmässä synodisessa jaksossa. Planeetan rata on lähes täydellinen ympyrä. Radan soikeus eli eksentrisyys on planeetoista pienin, alle 0,7 prosenttia, ja kaltevuus Maan suhteen noin 3,4 astetta sekä Auringon päiväntasaajan suhteen 3,86 astetta. Useimpien muiden planeettojen pyörimiseen verrattuna takaperin kolmen asteen kulmassa pyörivän Venuksen pyörähdysaika on 243 vuorokautta. Planeetan pyörimisnopeus päiväntasaajalla on Maahan verrattuna pieni, vain 6,52 kilometriä tunnissa. Venuksen takaperoisen pyörimisen oletetaan johtuvan suuren protoplaneetan törmäämisestä sopivassa kulmassa planeettaan Aurinkokunnan syntyvaiheessa, jolloin Aurinkokunnassa oli muutamia kymmeniä oligarkkeja, noin Marsin kokoisia protoplaneettoja. Myös Pluto pyörii taannehtivasti (retrogradisesti) ja Uranus kyljellään näkökulmasta riippuen joko retrogradisesti tai normaaliin suuntaan. Vaiheet Koska Venus kiertää Aurinkoa Maan radan sisäpuolella, on sillä Maasta katsottuna havaittavissa selkeät vaiheet, samaan tapaan kuin Kuulla. Ollessaan alakonjunktiossa lähimmillään Maata se näkyy kaukoputkella hyvin ohuena sirppinä - poikkeuksena ylikulku, jolloin planeetta kulkee suoraan Auringon editse. Ollessaan elongaatiossa näennäisesti suurimmassa kulmassa Aurinkoon nähden (45,0-47,8) se näyttäytyy puoliksi valaistuna, itäisessä elongaatiossa iltatähtenä ja läntisessä elongaatiossa aamutähtenä. Planeetan siirtyessä yläkonjunktioon vastakkaiselle puolelle Aurinkoa se näkyy täysinäisenä, mutta kasvaneesta etäisyydestään johtuen yli kuusi kertaa alakonjunktiota pienempänä. Vaiheiden kierto kestää yhden Venuksen synodisen kiertoajan verran eli noin 584 päivää. Kirkkaimmillaan Venus on keskimäärin 37 päivää ennen ja jälkeen alakonjunktion, jolloin 25 prosenttia planeetan pinnasta näkyy valaistuna. Tällöin sen kirkkaus on −4,6 magnitudia. Himmeimmillään Venus on yläkonjunktiossa, jolloin sen kirkkaus laskee −3,5 magnitudiin. Ylikulku Venuksen ylikulku tapahtuu, kun planeetta kulkee radallaan suoraan Maan ja Auringon välistä. Ilmiö on sama kuin auringonpimennyksessä, mutta Venuksen pienestä näennäisestä koosta johtuen se näkyy vain pienenä mustana kiekkona Auringon edessä. Venuksen ylikulku on harvinainen tapahtuma, sillä sen ja Maan ratatason välinen kulma on 3,4 astetta. Siinä on havaittavissa tietty jaksollisuus, jossa kaksi ylikulkua seuraa toisiaan hieman alle kahdeksan vuoden välein ja pareja erottavat vuoroin 121,5 ja 105,5 vuoden välit. Johannes Kepler ennusti ensimmäisenä ylikulun vuodelle 1631, mutta sitä ei havaittu. Kahdeksaa vuotta myöhemmin tapahtuneen ylikulun havaitsi ensimmäisenä Jeremiah Horrocks. Edelliset ylikulut tapahtuivat 8. kesäkuuta 2004 ja 6. kesäkuuta 2012. Ne olivat havaittavissa myös Suomessa. Seuraava ylikulku tapahtuu vuonna 2117, mutta se ei näy Suomessa. Ennen nykyaikaista tähtitiedettä Venuksen ylikululla oli tärkeä tieteellinen merkitys. Sen avulla voitiin parallaksista laskea Maan etäisyys Auringosta, sillä ylikulun alkuhetki vaihteli hieman maapallon eri puolilta havaittuna. Aiemmin oli pystytty määrittämään vain planeettojen suhteelliset etäisyydet, joten kokonaiskuva Aurinkokunnan koosta pystyttiin vihdoin hahmottamaan. Vuonna 1761 ylikulussa nähtiin Venuksen ympärillä sen kulkiessa Auringon reunan ulkopuolelle kirkas rengas, josta pääteltiin planeetan kaasukehän taittavan valoa. Samoin Venuksen koskettaessa sisäpuolelta Auringon reunaa, nähtiin sen vieressä tumma pullistuma, joka johtui samasta syystä. Tutkimus Havainnot ennen avaruusaikaa Venus on Kuun ja Auringon jälkeen taivaan kirkkain kohde, joten se on varmasti tunnettu jo esihistoriallisella ajalla. Eräs varhaisimmista tunnetuista tähtitieteellisistä asiakirjoista on Babyloniasta noin vuodelta 1600 eaa. peräisin oleva havaintotaulukko, johon on merkitty planeetan ilmestymisajankohdat 21 vuoden ajalta. Babylonialaiset ja sumerit kutsuivat Venusta nimellä Dil-bat, Dil-i-pat tai Nin-Dar-Anna, joka merkitsee taivaan valtiatarta. Akkadiassa se oli puolestaan jumalatar Ištarin tähti ja Kiinassa sekä lähikulttuureissa Metallitähti kiinalaisen viiden elementin filosofian mukaan. Mayoille Venus oli tärkein taivaankappale, ja he kutsuivat sitä nimellä Chak ek, 'suuri tähti'. He havainnoivat planeetan liikkeitä tarkoin, myös päivällä, sillä he uskoivat sen sijainnin muiden planeettojen suhteen vaikuttavan elämän kulkuun maapallolla. He loivat uskonnollisen kalenterin, jossa esitettiin Venuksen täysi synodinen kierros (noin 584 päivää) viiden kierroksen jaksoissa. Asteekeilla Venuksen jumala oli Tlahuizcalpantecutli, "Aamuhämärän talon herra" tai "Sarastuksen herra". Venusta on kutsuttu vanhastaan Kointähdeksi eli Aamutähdeksi ja Iltatähdeksi eli Ehtootähdeksi, koska se on usein aamu- ja iltataivaan huomattavin tähtitieteellinen kohde. Sanassa Kointähti koi tarkoittaa aamunkoita eli aamun ensi valoa ennen auringon nousua. Varhaisimpina aikoina ei mahdollisesti ymmärretty, että Kointähti ja Iltatähti olivat sama kohde. Antiikin Kreikassa Iltatähteä kutsuttiin nimellä Hesperos, joka viittaa ilmestymiseen läntiselle taivaalle, ja Aamutähteä nimellä Fosforos. Fosforos, latinaksi Lucifer, tarkoittaa kirjaimellisesti valontuojaa: ilmestyessään itätaivaalle Venus toi mukanaan päivän valon. Lopulta oivallettiin, että kyseessä on sama kohde. Diogenes Laertios ja Plinius vanhempi väittivät, että Pythagoras olisi ensimmäisenä ymmärtänyt tämän. Assurbanipalin kirjastosta löytyneet varhaisbabylonialaisten savitaulujen jäljennökset ovat kuitenkin osoittaneet, että babylonialaiset olivat tienneet tämän jo yli tuhat vuotta ennen Pythagoraan aikaa. Vanhalla ja keskiajalla planeettojen ja Auringon oletettiin kiertävän Maata. Ei kuitenkaan oltu yksimielisiä siitä, ovatko Venus ja Merkurius lähempänä vai kauempana Maata kuin Aurinko. Eräiden myöhäisantiikin kirjoittajien mukaan Herakleides Pontoslainen olisi esittänyt jo 300-luvulla eaa., että Merkurius ja Venus kiertävät Aurinkoa Maan sijaan. Teoria ei tullut vanhalla ajalla yleisesti hyväksytyksi, mutta 1300-luvulla se esiintyi useilla kirjoittajilla. Uudella ajalla Galileo Galilei teki merkittävän havainnon nähdessään kaukoputkellaan Venuksen vaiheet vuonna 1610. Tämä oli tärkeä todiste Kopernikuksen aurinkokeskisen maailmankuvan puolesta. Lisäksi Galilei havaitsi, että planeetan näennäinen läpimitta vaihteli siten, että se oli pienimmillään täysinäisenä ja suurimmillaan sirppinä. Vuonna 1932 selvisi spektroskoopilla mitaten, että Venuksen kaasukehässä on hiilidioksidia. Vielä 1800-luvulla uskottiin yleisesti, että Venuksen pyörähdysaika on noin 24 tuntia. Hitaampaa pyörimisnopeutta ehdotti ensimmäisenä italialainen tähtitieteilijä Giovanni Schiaparelli olettaen, että Venuksen pyöriminen oli Merkuriuksen tavoin lukittunut kiertoajan mittaiseksi. Tätä vahvisti se havainto, että Venus oli kääntynyt aina samaan suuntaan Maahan nähden ollessaan alakonjunktiossa. Olettamus ei pitänyt paikkansa kummankaan planeetan kohdalla, mutta osui varsin lähelle. Lopullinen tieto pyörähdysajasta saatiin 1960-luvulla, kun vuoden 1961 konjunktiosta lähtien planeettaa havainnoitiin tutkalla useista observatorioista käsin. Pyörähdysliikkeen retrogradisuus huomattiin vasta vuonna 1964. Venuksen huomattiin säteilevän itse voimakasta radiosäteilyä, mikä viittasi 300-400 asteen lämpötilaan planeetan pinnalla yöpuolella. 1960-luvun alussa esitettiin eri selityksiä: planeetta olisi ilmassa leijuvan pölyn tai hiilidioksidin takia kuuma, tai säteily tulisi planeetan ionosfääristä. Vuodesta 1968 lähtien huomattiin tutkahavainnoilla, että Venuksessa on eri tavoin tutkasäteilyä heijastavia alueita, muun muassa Alfa Regio ja Beta Regio. 1970-luvulla pinnalta erottui jo tutkien edelleen kehittyessä kraattereita. Avaruusluotaimia Venusta kohti on lähetetty avaruusluotaimia 1960-luvun alusta lähtien. Amerikkalainen Mariner 2 lensi planeetan ohi vuonna 1962. Neuvostoliitto lähetti Venukseen monia menestyneitä luotaimia. Vuonna 1967 Neuvostoliiton Venera 4 laskeutui Venuksen kaasukehään mitaten lämpötilaa ja painetta, mutta se tuhoutui ennen pääsyä planeetan pinnalle. Vasta Venera 7 laskeutui planeetan pinnalle onnistuneesti. Vuonna 1975 Venera 9 ja 10 kiersivät Venusta ja pudottivat kuvat ottaneet kapselit Venuksen pinnalle. Vuonna 1978 Yhdysvallat lähetti Venukseen kaksi Pioneer Venus -nimistä luotainta, joista toinen pudotti mittauskapseleita eri kohtiin planeetan kaasukehää ja toinen kartoitti planeetan pinnan suureksi osaksi. Neuvostoliitto lähetti edelleen laskeutujia Venukseen 1970- ja 1980-luvuilla. Merkittäviä olivat myös tutkakartoittajaluotaimet Venera 15 ja 16. Amerikkalainen Venusta kiertänyt Magellan kartoitti Venuksen pintaa aiempaa tarkemmin 1989-1994. Sittemmin ESA:n Venus Express toimi kiertoradalla vuosina 2006-2014. Venus tieteiskirjallisuudessa Ennen avaruusluotainten havaintoja Venusta pidettiin tieteiskirjallisuudessa maankaltaisena planeettana. Se kuviteltiin usein märäksi sademetsien ja soiden peittämäksi maailmaksi. C. S. Lewisin Perelandrassa Venus taas kuvataan idylliseksi valtamerien peittämäksi planeetaksi. Edgar Rice Burroughsin Venus-kirjasarjassa hänen Amtoriksi nimittämänsä planeetta on vihreä ja merellinen, ja sitä suojaa auringonpaisteelta pysyvä pilviverho. Toiset taas ovat kuvitelleet Venusta kuumaksi aavikoksi, muttei osattu odottaa 480 asteen lämpötiloja. Venuksen asuttaminen Nasa on esittänyt suunnitelman leijailevan siirtokunnan rakentamisesta Venuksen kaasukehään ja luoda sinne pysyvän asutuksen. Asutuksen olisi tarkoitus asua kiertoradalla olevissa ilmalaivoissa noin 50 kilometrin korkeudessa, jossa ilmanpaine ja säteilysuoja ovat enemmän maan kaltaiset kuin Venuksen pinnalla. Suunnitelman mukaan aluksi retkikunnat kävisivät Venuksen kiertoradalla ja tämän jälkeen vuorossa on pysyvän asutuksen perustaminen. Suunnitelman ongelmiksi on nähty esimerkiksi ilmalaivojen täyttäminen heliumilla Venuksessa ja niiden suojaaminen rikkihapolta. Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1302

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viikingit

Viikingit

Viikingit olivat pääasiassa skandinaavista alkuperää olevia aseistautuneita merenkulkijoita 700-1000-luvuilla eli viikinkiajalla. Näitä sotureita ja kaukopurjehtijoita lähti Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta etsimään kultaa, hopeaa ja uutta maata. He ryöstelivät ympäri Eurooppaa, ottivat itselleen orjia ja matkasivat Bagdadiin ja Amerikkaan asti. Heillä oli tarunomainen maine nopeista ja rohkeista hyökkäyksistään, joista munkit kirjoittivat muistiin kauhukertomuksia luostarien ja kaupunkien ryöstöistä. Pelkkiä raakoja barbaareja viikingit eivät kuitenkaan olleet, vaan he kävivät taitavasti kauppaa, olivat erinomaisia purjehtijoita ja monitaitoisia käsityöläisiä sekä laivanrakentajia. Lisäksi viikingeillä oli rikas tarinaperinne. Etymologia Sana wícing esiintyi Skandinavian ulkopuolella anglosaksisissa, muinaisenglannilla kirjoitetuissa teksteissä jo 700-luvulla, ennen kuin viikingit aloittivat ryöstöretkensä. Sana tulee mahdollisesti sanasta wíc, 'kylä, leiri', jollaisia viikingitkin perustivat. Muinaisnorjan sana vík tarkoittaa lahtea tai poukamaa. Muinaisnorjan víkingr (mon. víkingar) viittasi yleisesti merenkulkijaan ja víking toimintaan. Muinaisnorjaan ja islantiin sana víkingr ilmestyi luultavasti vasta 900-luvun loppupuolella. Tämän perusteella jotkut ovat arvelleet, että sana on peräisin anglofriisiläiseltä alueelta ja että skandinaavit omaksuivat sen anglosakseilta. Viikinkiajan jälkeen 1300- ja 1400-luvuilla kirjoitetuissa saagoissa víkingar viittasi yleensä Skandinavian, Baltian ja Britteinsaarten merten merirosvoihin. Sana viikinki tuli uudelleen esiin romantiikan aikakaudella 1700-luvun lopulta lähtien. 1800-luvulla sanan merkitys laajennettiin koskemaan ryöstelijöiden sijaan koko aikakautta. Ketkä olivat viikinkejä? Skandinaaviset aikalaiset ilmeisesti käyttivät riimukirjoituksissa sekä myöhemmissä saagoissa esiintyvää nimitystä viikinki vain ryöstö- ja sotaretkien osanottajista. Sanalla on tällöin saattanut olla kielteinenkin merkitys, kuten nykyisin sanalla merirosvo. Nykyisin viikinkikäsite on kuitenkin laajentunut tarkoittamaan myös kaupparetkien ja tutkimusmatkojen osanottajia tai jopa skandinaavista väestöä kokonaisuudessaan. Kaiken todennäköisyyden mukaan suomalaisiakin liittyi viikinkeihin ja viikinkeihin olikin sekoittunut uralilaisia geenejä, mahdollisesti jo ennen viikinkiaikaa. Arvostettu Tallinnan yliopiston virolaisarkeologi Marika Mägi on arvostellut paljon nykyistä viikinkien käsitettä, sillä hänen mukaansa itämerensuomalaisten viikinkiaikaisilla asuma-aloilla on paljon merkkejä viikinkien toimista, myös sellaisia, jotka eivät ole vain kulttuurivaikutetta. Hän on todennut, että viikinki-käsite ei liity vain etniseen alkuperään, vaan se on ammatti. Tästä syystä Mägi katsoo, että viikinkeihin kuului skandinaavien lisäksi myös itämerensuomalaisia. Viikinkejä muistuttavia, merillä liikkuvia kauppiaita ja rosvoja asui Pohjois-Euroopassa myös slaavilaisten, balttilaisten ja suomensukuisten väestöjen keskuudessa, mutta näitä ei historiankirjoituksessa yleensä kutsuta viikingeiksi. Skandinaavisten viikinkien joukkoon sulautui jossain määrin muitakin kuin skandinaaveja. Länsi-Euroopassa puhutaan skandinaavisten viikinkien osalta normanneista, Bysantissa ja nykyään Venäjällä varjageista. Muinoin Venäjällä viikingit olivat ruseja, joka mahdollisesti juontaa juurensa sanasta soutaja. Nimitys tulee siitä, että viikingit tulivat Sisä-Venäjälle jokia pitkin. Rus-sanan merkitys kuitenkin muuttui, kun idän viikingit sulautuivat slaavilaisiin. Historialliset maininnat Varhaisin mainittu päivämäärä viikinkien ryöstöretkelle on 787, jolloin Anglosaksien kronikan mukaan joukko norjalaisia miehiä purjehti Dorsetissa sijaitsevalle Portlandin saarelle. Siellä heitä luultiin ensin kauppiaiksi, ja he tappoivat paikallisen virkamiehen tämän yrittäessä saada heitä kuninkaan kartanolle verollepantavaksi. Seuraava taltioitu ja ensimmäinen varmana pidetty hyökkäys tapahtui 8. kesäkuuta 793, kun Lindisfarnen luostari Englannin itärannikolla ryöstettiin. Tämän jälkeen kronikat ja asiakirjalähteet ovat yli 200 vuoden ajan täynnä merkintöjä viikingeistä ja heidän ryöstelystään. Adam Bremeniläinen Saksalainen pappi Adam Bremeniläinen kirjoitti noin vuonna 1075 teoksen Gesta Hammaburgensis Ecclesiae Pontificum (Hampurin piispojen historia) neljännessä osassa: Riimukivet Eri puolilta Skandinaviaa löytyy runsaasti riimukiviä, joihin on tallennettu viikinkiretkien osanottajien nimiä. Olemassa on myös riimukiviä, jotka kertovat näillä retkillä kuolleiden nimiä sekä rahoittajan nimen. Riimukivet on kirjoitettu vanhoilla germaanisilla ja skandinaavisilla aakkosilla, riimuilla. Riimukiviä on eniten keskisessä Ruotsissa, missä niitä pystytettiin viikinkiajan loppuvaiheessa 1000-luvun ensimmäisellä vuosisadalla. Riimukirjaimet ovat germaaninen muunnelma latinalaisista aakkosista. Varhaisimmat tunnetut riimukirjoitukset on löydetty Tanskasta, ja ne ajoittuvat 200-luvulle, joka sijoittuu roomalainen rautakaudelle. Saagat Saagat ovat 1100-1400-luvuilla syntyneitä islantilaisia käsikirjoituksia, jotka kertovat viikinkimenneisyyteen sijoittuvia sankaritarinoita. Saagat perustuivat suullisiin perimätietoihin, joita ilmeisesti on kuitenkin kirjoittamisen yhteydessä muokattu. Kuuluisimpia islantilaisia saagakirjailijoita olivat Snorri Sturluson ja Sæmundr fróði. Yhteiskunta Viikinkiajan Pohjoismaissa ei ollut nykyisiä valtionrajoja, eivätkä ihmiset pitäneet itseään skandinaaveina. Nykyisiä Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia asuttivat norjalaiset, tanskalaiset, svealaiset ja göötit sekä pohjoisempana saamelaiset ja idässä suomalaiset. Skandinavian väestön hierarkian huipulla olivat kuninkaat. Heidän alapuolellaan olivat jaarlit, jotka etenkin Pohjois-Skandinaviassa saattoivat tosin olla samanlaisia pikkuruhtinaita kuin kuninkaatkin. Jaarlit valvoivat vapaita kansalaisia (bóndit), jotka olivat maanviljelijöitä, käsityöläisiä tai kauppiaita. Bóndit pystyivät lisäämään vaurauttaan ja kohottamaan asemaansa osallistumalla ryöstöretkille tai kauppamatkoille. Alin yhteiskuntaluokka olivat orjat, joita olivat vangit ja monet köyhtyneet ihmiset. Sikäli kuin tiedetään, thingiin eli käräjille saattoi osallistua jokainen vapaa mies, joskin ylimykset luultavasti kykenivät melko pitkälle hallinnoimaan ja valvomaan yhteistä päätöksentekoa. Euroopan vanhin kansalliskokous, allting, kokoontui saagojen mukaan vuodesta 902 tai ainakin vuodesta 930 alkaen Islannissa. Naisten asema Naisiakin seurasi viikinkimiehiään ryöstöretkille. Korkeasäätyisillä naisilla oli ylelliset olot, mistä kertovat joidenkin saamat mahtavat venehautaukset ja riimukirjoitusten kuvaukset itsenäisistä naispuolisista maanomistajista ja rakentamisen rahoittajista. Viikinkiaika Viikinkiaika kesti 700-luvun lopulta noin 1000-luvun puoliväliin saakka. Ajan symbolisena aloituksena pidetään joskus Lindisfarnen luostarin ryöstöä vuonna 793 ja päätöksenä Stamford Bridgen taistelua vuonna 1066. Skandinaavit tekivät sekä kauppa-, ryöstö- että valloitusretkiä. On esitetty useita, joskus ristiriitaisiakin, teorioita siitä, mikä ajoi viikingit retkilleen. Syyksi on arveltu muun muassa ilmastonmuutosta, ruoan ali- tai liikatuotantoa, kelvottomia hallitsijoita, merikaupan kasvun suomia ryöstelymahdollisuuksia, merikaupan laman aiheuttamaa ryöstelytarvetta, liikaväestöä ja viikinkien perusravinnon sillin kantojen romahdusta. On spekuloitu, että tyypillinen viikinkiretkille lähtijä oli hyvin ravittu perheen nuorempi poika, joka oli jäänyt osattomaksi perinnöstä vanhimman pojan periessä perhetilan ja joka lähti etsimään itselleen maata ja omaisuutta. Länsi-Euroopassa viikinkien ryöstelyt ja valloitukset olivat kiihkeimmillään noin vuosien 830-900 välisenä aikana. 900-luvun lopulla hyökkäykset Pohjanmeren alueella alkoivat uudestaan ja huipentuivat lopulta Knuut Suuren valloituksiin. Viikinkiajan päättymiseen oli monia syitä, joista tärkein oli ehkä Euroopan poliittinen kehitys. Puolustuksen tehostuessa ryöstelylle ei enää ollut samanlaisia entisenlaisia mahdollisuuksia. Venäjän jokireiteillä ja Mustallamerellä viikinkien liikehdintä ilmeisesti väheni dramaattisesti 900-luvun lopulla. Skandinaaviset rusit tai varjagit kävivät kauppaa Venäjän jokien varsilla ja perustivat siirtokuntia itään. Viikinki-nimitystä heistä ei käytetty aikalaislähteissä. Viikingit toimivat kauttaaltaan Irlannin ja Skotlannin rannikkoseuduilla ja valloittivat sekä asuttivat laajoja alueita Englannista. He matkasivat myös ylös Ranskan ja Espanjan jokia ja saivat hallintaansa laajoja alueita Venäjältä sekä Baltian rannikolta. Lähteet kertovat myös ryöstöretkistä Välimerellä ja Kaspianmerellä saakka. Viikingit vaikuttivat suoraan tai välillisesti monen valtakunnan muotoutumiseen (esimerkiksi Englanti, Irlanti, Venäjä). Viikingit perustivat siirtokuntia, mutta sulautuivat monessa paikassa kantaväestöön. Viikingit asuttivat myös Färsaaret, Shetlandsaaret, Orkneysaaret, Hebridit, Islannin sekä Etelä-Grönlantia, josta skandinaavinen asutus kuitenkin katosi 1400-luvulla ilmaston kylmetessä. Nykyään viikinkiaikaan palautuvaa skandinaavista kieltä puhutaan vain Färsaarilla ja Islannissa. Erik Punaisen poika Leif Erikinpoika (noin 975-1020) saattoi olla ensimmäinen viikinki ja eurooppalainen Amerikan mantereella. Hän kävi sotureineen vuoden 1000 tienoilla Pohjois-Amerikassa alueilla, joita he nimittivät Marklandiksi (nykyinen Nova Scotia) ja Vinlandiksi (nykyinen Newfoundland). Viinimaa oli todennäköisesti nykyisen Newfoundlandin pohjoisosa, ja se on voinut tarkoittaa muinaisnorjaksi "laidunmaata". Viinirypäleitä Newfoundlandissa tuskin kasvoi. Aiemmin rannikon oli saagojen mukaan nähnyt Bjarni Herjolfsson, mutta hän ei ollut pystynyt tutkimaan maata. Lisäksi viikingit tekivät retkiä Jäämerellä, muttei ole todisteita siitä, että he olisivat juurikaan käyneet Vienanmerta ja Kuolan niemimaata idempänä. Viikinkiajan loppu Kristinusko alkoi toden teolla levittäytyä Skandinaviaan 900-luvulla. Kristinuskoon käännyttäminen saatiin Pohjolassa suurelta osin päätökseen seuraavien parin vuosisadan kuluessa. Skandinaaviset kansat alkoivat nähdä itsensä osana laajempaa eurooppalaista sivilisaatiota, "kristikuntaa". Yksi viikinkiajan päätepiste oli Hastingsin taistelu 1066, jossa Englannin kuningas Harald Godwininpoika hävisi normannien armeijaa johtaneelle Vilhelm Valloittajalle. Vilhelmillä oli käytössään taisteluhevosia, joiden ratsastajilla oli jalustimin varustetut satulat. Näin viikinkivalta päättyi Britanniassa, vaikkakin myös normannit olivat alueelle muuttaneita skandinaaveja. Aseistus Viikingit saattoivat kulkea ratsain, mutta he olivat jalkaväkeä eivätkä taistelleet hevosen selässä. Heillä oli yhtenäinen perusvarustus, mutta ei univormua. Viikinkisoturien aseistus oli melko samankaltainen kuin muunkin Euroopan sotureilla. Varakkaimmilla viikinkisotureilla oli polvista kaulaan ulottuva rengashaarniska ja muilla todennäköisesti nahkainen sotisopa. Jotkut käyttivät puolipallon tai kartion muotoista rautakypärää, jossa oli nenänsuojus. Toiset käyttivät päänsuojana ehkä nahkakalottia. Viikinkien kilpi oli pyöreä, noin metrin kokoinen ja laudoista koottu. Tavallisimpia hyökkäysaseita olivat miekka sekä monenlaiset keihäät ja kirveet, mutta viikingit käyttivät myös jousia ja nuolia. Vyöhön kiinnitettiin nahkatuppi, jossa pidettiin leveää veistä. Viikinkimiekka oli alkuaikoina yksiteräinen ja myöhemmin kaksiteräinen. Teriä taottiin joskus damaskointitekniikalla, jolla ne saatiin kestäviksi ja vaikuttavan näköisiksi. Miekkoja tehtiin teräksestä ja raudasta, ja ne koristeltiin hienosti, etenkin kahvaosa. Huotra oli puinen, nahalla päällystetty, ja siinä oli kangas- tai villavuoraus sekä metallinen kenkäin suojaamassa miekan kärkeä. Kolmen miekan tutkimus on osoittanut, että miekat oli tehty lähinnä koristekäyttöön, eikä niistä ollut aseiksi. Tavallisesti miekoilla kuitenkin taisteltiin, vaikka ne olivat myös koriste-esineitä. Suomesta on löytynyt enemmän viikinkiajan miekkoja kuin esimerkiksi Tanskasta tai Islannista. Laivanrakennus ja merenkulku Viikinkiretket tulivat mahdollisiksi laivanrakennustekniikan kehittyessä. Viikinkien pitkät veneet kehittyivät silloiseen olomuotoonsa juuri viikinkiaikaa edeltävänä aikana pohjanmiesten laivanrakennustekniikan kehittyessä huippuunsa. Maston ja airojen yhdistelmä oli viikinkialusten salaisuus. Viikinkiveneissä oli mastot, jotka voitiin helposti laskea alas tuulen vastuksen vähentämiseksi ja vakauden lisäämiseksi, kun alusta soudettiin tai kun oli tarpeen pitää matalaa profiilia yllätyshyökkäykseen ryhdyttäessä. Koska viikingit hautasivat mahtimiehiään, rikkaita naisia ja miehiä laivoissa, muutamia laivoja on säilynyt. Tällaisia ovat norjalaiset Osebergin laiva ja Gokstadin laiva. Avomerellä viikingit käyttivät suurta suorakulmaista purjetta, jokivesiä ja rannikkoa pitkin kuljettiin soutamalla, jolloin masto kaadettiin. Valtaosa viikinkien retkistä tehtiin rannikkoa seuraillen, ja maamerkkejä tarkkailemalla pääteltiin, kuinka pitkälle oli edetty. Rannikkoa pitkin tehdyille retkille tilaa vievää ruokaa ei tarvinnut ottaa mukaan, sillä tarvittava ravinto saatiin rannikon pysähdyspaikoista. Matkat Atlantin yli Islantiin ja Grönlantiin olivat huomattavasti hankalampia, koska merellä oltiin useita vuorokausia. Ruoaksi viikingit söivät pitkillä retkillä kuivattua kalaa tai lihaa ja hapattamatonta leipää. Nahkaleileistä he joivat vettä, maitoa tai olutta. Vaikka monia teorioita on esitetty siitä, kuinka viikingit navigoivat aavalla merellä, mistään ei ole löydetty arkeologista todistusaineistoa navigointivälineistä teorioiden tueksi. Luultavasti he tarkkailivat auringon ja Pohjantähden asemaa ja myös luontoa, aaltoja, tuulta, lintuja ja meren kaloja. Mytologia ja uskonto Viikinkien mytologia ja uskonto oli hyvin moni-ilmeinen. Tunnettuja ovat muun muassa sodan jumala Odin, ukkosen jumala Thor ja hedelmällisyyden jumalatar Freija sekä Valhalla (kaatuneiden sali), jonne Odinin naispuoliset soturit, valkyyriat johdattivat taisteluissa urheimmin taistelleet kaatuneet soturit. Odin keräsi sotajoukkoja tulevaa viimeistä taistelua varten, joka käytäisiin jumalien ja "jättiläisten" välillä. Jumalien hävitessä maailma loppuisi. Viikinkipäälliköillä saattoi olla henkilökohtainen suosikki- ja suojelijajumala, jolloin muut jäivät taka-alalle. Kristinusko alkoi levitä Skandinaviaan viikinkiajan kuluessa. 900-luvun jälkipuoliskolta lähtien skandinaaviset kuninkaat ja ylimykset alkoivat yleisesti kääntyä kristinuskoon. Viikinkejä koskevia myyttejä Sarvekkaat kypärät Viikinkien ei ole osoitettu käyttäneen sarvekkaita kypäriä. Tämä on myöhemmin 1800-luvulla romantiikan ajalla Ruotsissa muotoutunut myytti, joka perustui skandinaaviselta pronssikaudelta peräisin oleviin aitoihin esinelöytöihin. Tuolloin todella käytettiin sarvikypäriä, luultavasti seremoniallisissa yhteyksissä. Sarvikypärät saattoivat kuulua myös myöhäisroomalaisiin paraativarusteisiin. Kansainvaellus- ja merovingiajalla Odin-jumala kuvattiin toisinaan sarvipäisenä tai sarvikypäräisenä. Wagnerin oopperan puvustuksessa viikingeillä oli sarvekkaat kypärät, ja ihmiset mielsivät virheellisesti, että menneessä ajassa viikinkien kypäröissä oli sarvet. Mielikuva sarvikypäröistä on saanut lisäpontta populaarikulttuurin viikinkihahmoista, kuten muun muassa Harald Hirmuinen -sarjakuvasankarista. Ihmiskallojen käyttö kuppeina Ei myöskään ole historiallisia todisteita sille, että viikingit käyttivät ihmisten kalloja juomakuppeina. Tämän tarinan taustalla on luultavasti islanninkielisen kenningin virheellinen käännös sekä Magnús Ólafssonin kuvaus sotureista, jotka joivat "kallon kaarevista osista" (eli sarvista), joka kääntyi muotoon "tapettujen kalloista". Historioitsija Herodotos ja maantieteilijä Strabon mainitsevat joidenkin todella juoneen kallokupeista, muun muassa skyyttien on sanottu juoneen vihollisten kalloista. Sivistymättömät, likaiset raakalaiset Viikingit kuvataan joskus populaarikulttuurissa villeiksi ja likaisiksi raakalaisiksi. Viikingit käyttivät kuitenkin monenlaisia siistiytymisvälineitä, kuten kampoja, partateriä ja "korvalusikoita", joilla ehkä puhdistettiin korvakäytävät vaikusta. Kampoja löytyy viikinkiaikaisista haudoista niin paljon, että voisi kuvitella jokaisen miehen ja naisen käyttäneen niitä. Arabialainen matkamies Ibn Fadlan kuvailee matkakertomuksessaan rusien likaisuutta monin värikkäin kuvauksin. Hän esimerkiksi mainitsee inhoten, kuinka miehet ja naiset pesevät naamansa samassa astiassa aamuisin. Muslimimaailmassa tärkeä ajatus henkilökohtaisesta hygieniasta oli tuolloin ilmeisen vieras kaikkialla Euroopassa, mutta Ibn Fadlanin mukaan rusit joka tapauksessa olisivat peseytyneet joka aamu. Perintö Suullisesti välittyneet tarinat viikinkiajasta kirjoitettiin myöhemmin, 1200-luvulta alkaen, saagoiksi muinaisnorjan kielellä. Saagat kertovat usein oikeasti eläneistä ihmisistä, joskin niitä on pidettävä pikemminkin kaunokirjallisina teoksina kuin yksityiskohdissaan luotettavina dokumentteina viikinkiajan elämästä. Pohjanmiesten esikristillisten uskomusjärjestelmien (kuten blót, vanha germaaninen uhritoimitus jumalille) piirteitä säilyi kansanuskomuksissa 1800-luvulle saakka. Nykyisin uuspakanallinen suuntaus nimeltä aasainusko pyrkii entistämään ja elvyttämään vanhaa skandinaavista esikristillistä uskomusjärjestelmää. Viikingit modernissa kulttuurissa Viikinkitarinoiden juuret Varhaisimmat viikinkikulttuuria käsittelevät uuden ajan julkaisut ilmestyivät 1500-luvulla. Näitä olivat Historia de gentibus septentrionalibus (Olaus Magnus, 1555) ja vuonna 1514 painettuna julkaistu Saxo Grammaticuksen Gesta Danorum, joka oli peräisin 1200-luvun alusta. Julkaisujen määrä lisääntyi 1600-luvulta lähtien, jolloin latinaksi käännetyt Eddat julkaistiin. Muinaisten sankareiden uroteot muodostuivat tärkeäksi osaksi Ruotsin ja Tanskan kansallisvaltioiden omakuvaa. Skandinaavinen romantiikka Viikinki sanana tuli laajemmalti tunnetuksi myönteisessä merkityksessä Erik Gustaf Geijerin vuonna 1811 kirjoittaman runon Viikinki ansiosta. Sanaa käytettiin puhuttaessa romantisoiduista merenkävijöistä, joilla oli hyvin vähän yhteistä historiallisen viikinkikulttuurin kanssa. Tällä romanttisella mielikuvalla oli poliittisiakin vaikutuksia. Ruotsissa haaveiltiin vuonna 1809 Suomen sodassa menetetyn Suomen takaisinvaltaamisesta. Tuolloin haluttiin ylläpitää myyttiä tarunhohtoisesta, urheasta soturikansamenneisyydestä. Nationalistinen viikinkimyytti nousi erittäin tärkeäksi myös Islannissa, Tanskassa ja Norjassa sekä Suomenkin svekomaanisissa piireissä. Norjassa tehtiin merkittävä arkeologinen löytö, Osebergin viikinkilaiva, juuri maan itsenäistymisen aikoihin vuonna 1905. Norjassa viikinkejä käytettiin natsimiehityksen aikana 1940-1945 niin merkittävänä propaganda-aseena, että sodan jälkeen oli havaittavissa jopa pientä viikinkiväsymystä. Viikingit olivat myös brittiläisten romantikkojen suosiossa erityisesti viktoriaanisella ajalla. Saksassa Richard Wagnerin monet teokset ovat saaneet vahvoja vaikutteita skandinaavisesta mytologiasta. Ruotsalaisen Frans G. Bengtssonin vuonna 1941 julkaisemasta historiallisesta viikinkiromaanista Orm Punainen tuli Ruotsissa suuri menestys. Kirja käännettiinkin maailmansodasta huolimatta useille kielille. Saksalainen nationalismi ja kansallissosialismi Romanttiset kuvitelmat sankarillisista germaanisista viikingeistä sekä wagneriaaninen germaanimytologia vetosivat natsi-Saksan ajattelijoihin. Ne ovat nähtävissä esimerkiksi SS-järjestön tunnuksessa, joka muodostuu kahdesta sig-riimusta. Viikingit ja Suomi Kulttuurien välinen liikkuvuus oli suurta viikinkiajalla myös Suomessa. Viikinkien toiminnasta on jäänyt Suomeen useita jäänteitä. Rosalan viikinkikeskus Kemiön saaristossa sijaitsee paikalla, josta on löydetty viikinkien kauppapaikka. Saltvikissä on vanha viikinkien asuinpaikka Ahvenanmaalla. Kvarnbon seudulla on paljon muinaisjäännöksiä ja hautoja erityisesti myöhäisrautakaudelta ja viikinkiajalta 800- ja 1000-luvuilta. Halikonlahden rannalla Uskelanjoella oli vilkas viikinkisatama. Lounais-Suomalaisilla on ollut yhteyksiä myös viikinkien tärkeään kauppapaikkaan Birkaan, josta on löytynyt useita hautoja joiden esineistö on peräisin Suomesta. Viikingit tekivät Suomeen ryöstöretkiä, joista on jäänyt historiallisia viitteitä. Esimerkiksi Olavi Pyhä teki ryöstöretken Suomen etelärannikolle vuonna 1008. Retki päättyi Herdalerin taisteluun ja Olavin tappioon. Riimukivissä on muutamia merkintöjä Suomessa surmansa saaneista henkilöistä. Ruotsin Gävlessä sijaitseva riimukivi Gs 13 kertoo Egil-nimisen henkilön kuolleen Hämeeseen tehdyllä ryöstöretkellä joskus 1000-luvun alussa. Retkeä johti Freygeirr-niminen päällikkö. Riimukiven tekstin mukaan sen pystytti Egilin muistoksi hänen veljensä Brúsi. Myös riimukivi G 319 on pystytetty Suomessa 1200-luvun alussa kuolleen Auðvald-nimisen henkilön muistoksi. Ruotsin Söderby-Karlin kirkossa sijainneen, mutta myöhemmin kadonneen riimukiven U 582, pystyttivät Bjôrn ja Ígulfríðr heidän Suomessa surmansa saaneen poikansa Ótryggrin muistolle. Suomen heimot tekivät yhteistyötä viikinkien kanssa ja suomalaisia on matkannut todennäköisesti myös Viikinkien idäntiellä. Euraan haudatut lukuisat miekkamiehet on tulkittu idäntien kävijöiksi ja esimerkiksi Mynämäeltä löytynyt miekka on kuulunut Konstantinos VIII:n henkivartiokaartin miehelle. Eurasta on löytynyt myös miekan kera haudattuja naisia, ehkä naissotureita. Arkeologisten löytöjen perusteella suomalaisia on mahdollisesti liikkunut idäntien aikoihin myös Mustanmeren seuduilla. Suomalaisia on mahdollisesti myös liittynyt viikinkeihin ja oppaiksi Venäjän jokiteille, joita asuttivat sukulaiskieliä puhuvat suomensukuiset kansat. Sen sijaan suomalaisten omista isommista ryöstöretkistä ulkomaille ei ole merkkejä, vaikka tuolloisista suomalaishaudoista onkin löytynyt enemmän aseita kuin muualta Skandinaviasta. Jo viikinkiaikana pohjoisen Skandinavian populaatiossa oli uralilaisia geenejä, eli heihin oli sekoittunut suomalaisia ja saamelaisia. Tämä oli mahdollisesti tapahtunut jo ennen viikinkiaikaa. Viikinkiajalla populaatio sai lisää uralilaista perimää suomalaisista. Viikinkiaikana populaatioon sekoittui myös muita geenejä, muun muassa Britteinsaarilta, mutta uralilaiset geenit ovat ainut edelleen selvästi näkyvä osa Skandinavian asukkaiden geenejä. Ne vähenevät Skandinaviassa asteittain etelän suuntaan. Joonas Aholan tutkimusryhmän tutkimuksen mukaan viikingeillä ei ollut pysyvää asutusta Suomen etelärannikolla tai edes Ahvenanmaalla. Rannikko ei myöskään ollut asumaton, vaan jopa Uudellamaalla oli asutusta ja viljelyä Suomen viikinkiajalla, vuosina 750-1250, toisin kuin ennen on luultu. Vastarinnan ohella siihen, että Suomea ei valloitettu, vaikutti se, että harvaan asutussa Suomessa, jossa oli vain 40 000 - asukasta, ei ollut luonnonrikkauksia tai juuri muutakaan annettavaa valloittajalle. Maassa oli lähinnä turkiksia, joita ei saanut ilman suomalaisten myötävaikutusta. Kaupankäynti suomalaisten kanssa oli hyödyllisempää kuin valloitus. Tosin Suomesta on otettu arvokkaita vaaleita orjia etelän markkinoille. Katso myös Varjagit Rusit Viikinkien idäntie Harald Hirmuinen Viikinkihautajaiset Lähteet Margeson, Susan M.: Viikingit, Merkurius-kirjat, Helsinki Media 2000, ISBN -X Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Rosalan Viikinkikeskus . Jussi Katajala: Viikinkiaika. Vikings. BBC. The Viking Network. The Salme shipfind Seulonnan keskeiset artikkelit

1303

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vitsi

Vitsi

Vitsi () on kirjallinen tai suullinen huumoripitoinen lyhyt kertomus, joka voi pukea tavallisenkin tapahtuman huvittavaan muotoon. Monissa vitseissä on yhdistetty kaksi käsitteellisesti täysin eri asiaa aasinsillalla yhteen. Erityisesti suullisesti kerrottaessa kerrontatapa vaikuttaa paljon siihen, onko vitsi hauska vai ei. Vitsi voi olla myös vaikeasti tajuttava, jolloin siihen liittyy hauskuuden lisäksi älyllinen haaste. Anekdootit ja kaskut eroavat varsinaisista vitseistä siinä, että ne perustuvat todelliseen tapahtumaan ja niissä esiintyy tunnettuja todellisia henkilöitä. Vitseillä käsitellään myös kiellettyjä aiheita. Vitsin avulla aihe tulee käsitettävään muotoon. Vitseissä yleensä pitää tuntea vitsin viitetausta ennen kuin vitsi voi naurattaa. Vitsi on mauton, jos se loukkaa kohderyhmäänsä. Vitsien aihepiirejä Armeijavitsit ovat huumoria maanpuolustuksellisista asioista ja liittyvät lähinnä varusmiespalvelukseen. Niitä ovat esimerkiksi arvoasteikkoon liittyvät vitsit. Ammatteihin kohdistuvat vitsit tuovat esiin huumoria eri ammateista ja niiden käytännöistä. Ammateista kehiteltyjä vitsejä ovat muun muassa lääkärivitsit ja juristivitsit. Automerkkivitseissä tuodaan yleensä jonkin merkin huonoja ominaisuuksia esille humoristisin keinoin. Blondivitsin kohteena oleva vaaleaverinen nainen tekee tai ajattelee jotain järjetöntä. Eläinvitsit perustuvat eri eläimien ominaisuuksiin ja niihin liitettyihin mielikuviin. Esimerkiksi kettu on viekas, karhu voimakas ja lammas puolustuskyvytön. Erä- ja kalamiesten vitsit perustuvat metsästys- ja kalastustapahtumien kommelluksiin ja tapahtumien liioitteluun, ääriesimerkkinä paroni Münchhausen (katso Münchhausenin oireyhtymä). Hehkulamppuvitseissä kysytään kuinka monta sitä ja sitä tarvitaan vaihtamaan yksi katossa oleva hehkulamppu. Laihialaisvitseissä huumori perustuu laihialaisten väitettyyn ylenmääräiseen säästäväisyyteen ja siitä johtuvaan niukkuudessa elämiseen. Muualla Euroopassa samankaltaisia vitsejä kerrotaan skotlantilaisista. Maailman ohuin kirja -vitsit kohdistuvat johonkin asiaan, jonka vähäisyydelle tai olemattomuudelle vitsaillaan. Pikku-Kalle -vitsit ovat vitsejä, joiden päähenkilö on pikkupoikaikäinen Pikku-Kalle. Poliittinen vitsi pohjautuu poliittisiin suuntiin tai poliitikkoon. Rasistiset vitsit pohjautuvat ihmisrotuihin tai kansallisuuksiin. Rasistisiin vitseihin liittyy usein kohderyhmän älykkyyden aliarviointi. Seksistisissä vitseissä naisen ja miehen eroista on tehty huumoria. Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen -vitsit perustuvat kolmen henkilön, suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen, keskinäiseen kamppailuun. Keskenään voivat kamppailla myös helsinkiläinen, turkulainen ja tamperelainen. Kansainvälisesti voidaan vitsailla esimerkiksi englantilaisesta, ranskalaisesta ja venäläisestä. Uskonnollisissa vitseissä vitsi pohjautuu usein uskontoon liitettyihin stereotypioihin. Esimerkkinä näistä ovat nunnavitsit. Vitsi voi kohdistua myös uskonnolliseen kertomukseen kuten Aatamiin ja Eevaan tai kirkon erilaisiin virkoihin (rivijäseneen, pappiin, piispaan, rabbiin tai paaviin.). Uskonnollinen vitsi voi olla myös muotoa kirjeitä Jumalalle. Erikoisvitsejä Antivitsin vitsi on siinä, ettei siinä ole vitsiä, vaan se yllättää kuulijan pettämällä tämän odotukset vitsistä. Metavitsi on vitsi vitsistä tai vitsi, jonka kohde tietää olevansa osana vitsiä. Kirjallisuutta Seulonnan keskeiset artikkelit

1306

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viihde

Viihde

Viihde on yleisnimi kevyelle ajanvietteelle, sellaisille tapahtumille, esityksille tai toiminnoille, joiden tarkoitus on tuottaa huvia tai mielihyvää yksittäiselle ihmiselle tai suuremmalle yleisölle. Yleisö voi osallistua viihteeseen passiivisesti (esimerkiksi television katsominen) tai aktiivisesti (esimerkiksi videopelin pelaaminen). Esimerkkejä perinteisestä viihteestä ovat muun muassa sirkus, tanssi, huumori, taikuus, musiikki, elokuvat, pelit, huvipuistot, urheilu, teatteri, kirjat, televisio, radio ja lehdet. Useilla edellä mainituilla viihteen muodoilla on kuitenkin muitakin tarkoituksia kuin pelkkä viihdyttäminen. Viihdeteollisuus tuottaa kaupallista massaviihdettä. Viihdettä esitetään ja käsitellään monissa medioissa. Populaarimusiikkia tai kevyttä musiikkia kutsutaan usein viihdemusiikiksi. Televisiossa on paljon ajanvieteohjelmia, joita ovat muun muassa erilaiset tietovisailuohjelmat. Viihteellisiä aikakauslehtiä on runsaasti. Viihdelehdiksi voidaan osaltaan lukea myös iltapäivälehdet. Radio esittää myös paljon viihteellistä ohjelmaa. Sen lukuisat musiikkiaiheiset ohjelmat voidaan lukea viihteeksi. Kirjallisuuden saralla romaanit on ollut tapana jakaa niin sanottuun taiteelliseen korkeakirjallisuuteen ja kevyeen viihdekirjallisuuteen eli ajanvietekirjallisuuteen. Internetissä on useita portaaleja, jotka ovat ensi sijassa keskittyneet viihteeseen. Viihde-elektroniikka tarkoittaa erilaisia kodin mukavuutta lisääviä laitteita, kuten televisiota ja radiota. Kolikkopelit ovat palvelumuotoista viihde-elektroniikkaa. Katso myös Populaarikulttuuri Lähteet Seulonnan keskeiset artikkelit

1307

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ventti

Ventti

Ventti on korttipeli, jota pelataan jakajaa vastaan. Pelaaja tai pelaajat ottavat kortteja yksitellen ja yrittävät saada mahdollisimman suuren tuloksen menemättä yli pisteluvun 21 eli ventin. Erään teorian mukaan nimi on lähtöisin ranskankielisestä lukusanasta vingt-et-un eli kaksikymmentäyksi. Pistemäärän 21 ylittänyt pelaaja häviää heti. Ventin saanut voittaa suoraan, muutoin jakaja pelaa oman kätensä kun pelaajat eivät enää halua lisää kortteja. Venttiä muistuttava peli on blackjack, joka poikkeaa ventistä siinä, että kortit pelataan avoimena. Lisäksi ventissä seuraavien korttien arvot poikkeavat blackjackin arvoista. Ventissä sotamies on 11, rouva 12, kuningas 13 ja ässä on 1 tai 14 (pelaaja valitsee kumpaa arvoa haluaa kulloinkin käyttää). Blackjackissä kaikki kuvakortit ovat kymmenen pisteen arvoisia. Ässä on 1 tai 11. Venttiä voidaan pelata myös blackjackin arvoilla. Ventin muunnelma on macao. Kokeneet pelaajat eivät yleensä ota enempää kortteja, jos käden arvo on 17 tai suurempi. Muut merkitykset Puhekielessä ventti voi tarkoittaa myös lukua 21. Esimerkiksi kenttäradiota LV 217 kutsutaan puhekielessä "ventti-seiskaksi". Lähteet Korttiuhkapelit

1308

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaa%20ohjelmisto

Vapaa ohjelmisto

Vapaa ohjelmisto () on sellainen tietokoneohjelmisto, joka kunnioittaa ohjelman käyttäjän vapauksia käyttää, muokata ja jakaa kyseistä ohjelmistoa. Vapaa ohjelmisto menee usein sekaisin avoimen lähdekoodin kanssa. Vapaa ohjelmisto ja avoin lähdekoodi ei tarkoita samaa asiaa, eivätkä ole toisiaan poissulkevia. Richard Stallmanin mukaan vapaalla ohjelmistolla viitataan vapauteen ja oikeuteen levittää ohjelmistoa muutoksilla tai muuttamattomana kuten sananvapaudessa. Eric Raymondin essee The Cathedral and the Bazaar huomioi avoimen lähdekoodin käytännöllisen merkityksen ohjelmistojen kehitysmenetelmään. Vapaa ja avoin ovat eri asioita, mutta eivät estä toisiaan: avoin lähdekoodi on kehitysmenetelmä kun taas vapaa ohjelmisto on sosiaalinen liike. Vapaista ohjelmistoista puhuttaessa halutaan usein viitata eettis-normatiiviseen ajatukseen, jonka mukaan ohjelmistojen nimenomaan kuuluu olla vapaita ja omistusohjelmistot voidaan nähdä tällöin epämoraalisina. Omisteiset ohjelmistot ovat tällöin vastakohta vapaalle ohjelmistolle. Akronyymeillä FOSS (Free and Open Source Software) ja FLOSS (Free/Libre and Open Source Software) voidaan viitata saman aikaisesti avoimiin ohjelmistoihin että avoimeen lähdekoodiin. Suomeksi voidaan vastaavasti käyttää akronyymiä VALO (Vapaa ja avoimen lähdekoodin ohjelmisto). Koska englannin sana free voi tarkoittaa paitsi vapaata myös ilmaista, vapaat ohjelmistot saatetaan joskus sekoittaa ilmaisohjelmiin, joita ei kuitenkaan saa tutkia ja muuttaa vapaasti. Vaikka vapaatkin ohjelmistot tyypillisesti ovat saatavilla maksuttomasti, maksuttomuus ei ole vapaan ohjelmiston määritelmän kannalta olennaista. Vapaiden ohjelmistojen kehittämisen motiivit voivat olla teknisiä, taloudellisia tai yhteiskunnallisia. Kehittäjien kannalta merkittävää on halu kehittyä ohjelmien tuottajina oppimalla toisilta tuottajilta. Myös halu auttaa toisia on merkittävä motiivi. Yhteisyyskin luo lisäarvoa: kun minä annan ja joku toinen ja kolmas antaa, me kaikki hyödymme. Vapaiden ohjelmien kehittäjät tekevät usein kehitystyötä ansiotyön ulkopuolella. Vapaita ohjelmistoja kehitetään laajasti myös osana kaupallista yritystoimintaa tai muuna palkkatyönä. Määritelmä Vapaille ohjelmistoille on olemassa erilaisia määritelmiä. Yleisin ja hyväksytyin niistä on Free Software Foundationin (FSF) määritelmä. FSF korostaa yksilön oikeuksia ja sen näkökulma on filosofinen. Vapaan ohjelman tunnusmerkit ovat neljä perusvapautta (joiden numerointi yleisen ohjelmointitavan mukaan aloitetaan nollasta): vapaus 0: ohjelmaa saa käyttää mihin tahansa tarkoitukseen vapaus 1: ohjelman toteutustapaa saa tutkia, ja ohjelmaa saa muokata omien tarpeiden mukaiseksi vapaus 2: ohjelman kopioita saa jakaa edelleen lähimmäisen auttamiseksi vapaus 3: ohjelman muokattuja versioita saa jakaa muille, niin että niistä on hyötyä koko yhteisölle. Ohjelman muokkaaminen vaatii käytännössä ohjelman lähdekoodin. Vaikka muutoksia on mahdollista tehdä suoraan konekieliseen ohjelmaankin, tämä on virhealtista, useimmissa tapauksissa hyvin hankalaa ja tietynlaisten muutosten osalta mahdotonta. Pelkkä lähdekoodin jakelu ei kuitenkaan tee ohjelmaa vapaaksi - esimerkiksi joissakin myytävänä olevissa peleissä voi olla mukana lähdekoodia, vaikka sitä ei ole lupa levittää edelleen. FSF:n määritelmä ei ota kantaa hintaan. Ohjelmaa pitää saada myydä, mutta toisaalta ostajaa ei saa kieltää levittämästä ohjelmaa eteenpäin ilmaiseksi tai valitsemallaan hinnalla, maksamatta tekemistään lisäkopioista. Tästä seuraa, että vapaat ohjelmat käytännössä ovat yleensä saatavilla ilmaiseksikin. Vapaiden ohjelmistojen mukana voidaan kuitenkin myydä esimerkiksi tukipalveluja tai sellaisia osia, jotka eivät ole vapaita. Kaupallisten Linux-jakeluversioiden ansaintalogiikka perustuu tyypillisesti juuri tukipalvelujen myyntiin. Vapaa ohjelmisto vai avoin lähdekoodi? Vapaista ohjelmistoista puhuvat korostavat vapautta. Linuxin menestyksen myötä huomattiin myös vapaiden ohjelmistojen muita etuja, mm. varsinaiseen kehittäjätiimiin kuulumattomien mahdollisuus parantaa ohjelmistoja. Näitä käytännön etuja korostavat, johtohahmonaan Eric Raymond, alkoivat kutsua vapaita ohjelmistoja avoimen lähdekoodin ohjelmistoiksi, koska vapaus, ja varsinkaan vapauden englanninkielisen sanan free toinen merkitys ilmainen, ei istu kovin hyvin, kun ohjelmistoyrityksiä yritetään ylipuhua vapauttamaan koodinsa. Stallman ja FSF eivät kuitenkaan pidä termistä avoin lähdekoodi: kun vapauden arvoa välineenä korostetaan vapauden itseisarvon sijaan, on helppo luopua vapaudesta silloin, kun siitä luopuminen on käytännöllistä (esimerkiksi kun suljettu laiteajuri on avointa ajuria parempi aiotussa käytössä). Epävapaan laiteajurin (ja sen myötä epävapaata ajuria vaativan laitteen) torjuminen sen sijaan antaisi kilpailuvaltin niille laitevalmistajille, jotka tukevat vapaiden ajureiden kehittämistä. Linux-ytimen luojalla, suomalaisella Linus Torvaldsilla on Stallmanin kritisoima käytännöllinen suhde tietokoneohjelmien vapauteen, mikä on osaltaan johtanut kiistaan GNU/Linux-jakeluiden nimeämisestä. Jos nimessä viitataan pelkästään Linuxiin, korostetaan Torvaldsin osaa näiden käyttöjärjestelmien synnyssä ja hänen ensisijaisesti välineellistä asennoitumistaan avoimeen lähdekoodiin. Jos nimessä mainitaan GNU, huomiota annetaan GNU-hankkeelle ja sen arvomaailmalle. Vaikka avoimen lähdekoodin ja vapaiden ohjelmistojen puolestapuhujien näkökohdat ovat erilaisia, käytännön työssä he ovat usein samassa rintamassa: avoimen lähdekoodin määritelmä on käytännössä hyvin lähellä FSF:n vapaan ohjelmiston määritelmää. Esimerkiksi Mozilla ja OpenOffice vapautettiin luultavasti avoimen lähdekoodin liikkeen ansiosta, ja ne ovat merkityksellisiä vapaalle GNU/Linux-käyttöjärjestelmälle. Lisenssit Vapailla ohjelmilla on erilaisia lisenssejä. Lisenssit on tapana jakaa kahteen pääluokkaan niin sanotun copyleft-ominaisuuden perusteella: Copyleft-lisenssit vaativat, että ohjelman (joko sellaisenaan tai muokattuna) levittäminen edelleen on tehtävä alkuperäisin ehdoin (samalla lisenssillä). Ehtojen säilyttäminen koskee edelleen levittämistä ja uudelleen julkaisua. Omaan käyttöön saa toki tehdä muutoksia vailla pakkoa julkaista niitä. Copyleft-lisensseistä tunnetuin on Linux-ytimen käyttämä, FSF:n julkaisema GNU General Public License (GPL). Muita copyleft-lisenssejä ovat esim. GNU Lesser General Public License (LGPL), Mozilla-lisenssi (MPL) ja Berkeley Database (aka Sleepycat Software Product) -lisenssi. Ei-copyleft-lisenssit (esim. Zope-, X11- ja BSD-lisenssi) eivät aseta vaatimuksia muokattujen versioiden julkaisulle, jolloin omille muokatuille versioille saa halutessaan määrätä kopiointikiellon tai muita rajoituksia. Yleensä kehotetaan käyttämään jotakin vakiintunutta ja hyvää lisenssiä, oman lisenssin laatimisen sijaan. Näin koodin lainaaminen eri projektien välillä on mahdollisimman helppoa eikä ohjelmistoa levitettäessä jouduta miettimään onko ohjelmisto riittävän vapaa. Jos projektilla, johon koodia tehdään, on poikkeava lisenssi, koodin levityksen salliminen tämän ohessa myös esimerkiksi GPL:n alla edesauttaa tilannetta. Lisenssiä on vaikea muuttaa jälkikäteen, kun koodia on jo moni muuttanut. Katso myös GNU Richard Stallman Debian Free Software Guidelines Avoin lähdekoodi Jaettu lähdekoodi Suljettu lähdekoodi Avoimet sisällöt Lähteet Aiheesta muualla Miksi ohjelmistojen pitäisi olla vapaita Ensimmäinen ohjelmistojenjakamisyhteisö Euroopan vapaiden ohjelmistojen säätiö Vapaa Suomi - portaali vapaille ohjelmistoille VALO-CD: Kokoelma parhaita vapaita ja avoimen lähdekoodin ohjelmia Windowsille Vapaat ohjelmistot Seulonnan keskeiset artikkelit

1311

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vihre%C3%A4%20liitto

Vihreä liitto

Vihreä liitto (, ), lyhyemmin vihreät (lyhenne Vihr.) on suomalainen sosiaaliliberalistinen poliittinen puolue, joka on erikoistunut ympäristökysymyksiin. Vihreä liitto rekisteröitiin yhdistykseksi vuonna 1987 ja puolueeksi vuonna 1988. Puolueen jäseniä saapui Liberaalisesta Kansanpuolueesta ja 1990-luvun Nuorsuomalaisista. Vihreä liitto pääsi Lipposen I hallitukseen vuonna 1995. Puolue näkee juuriensa olevan "1980-luvun alun vihreässä liikehdinnässä, jossa oli mukana ympäristöaktivisteja, feministejä, vammaisjärjestöjen edustajia sekä 'vaihtoehtokulttuurien' ihmisiä". Ympäristökysymyksissä puolue on painottanut erityisesti ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Puolueen päihdepolitiikka on vapaamielinen. Suomalaisista poliittisista puolueista puolueen kannatusprofiili on verrattain nuorta. Kesällä 2021 vihreillä oli 7 800 jäsentä. Puolueen puheenjohtajaksi valittiin kesäkuussa 2019 Maria Ohisalo. Vihreillä on eduskunnassa 13 kansanedustajaa. Euroopan parlamentin jäseniä kaudella 2019-2024 on kolme. Huhtikuussa 2023 Ohisalo kertoi luopuvansa vihreiden puheenjohtajuudesta. Historia Vihreän liiton synty ja alkuvaiheet Vihreää liittoa edeltäneen vihreän liikkeen voi konkreettisesti sanoa saaneensa alkunsa Koijärveltä ja Helsinki-liikkeestä 1970- ja 1980-luvuilla. Molempiin osallistui merkittävä määrä vihreiden perustajajäseniä ja nykyisiä vaikuttajia, kuten Osmo Soininvaara, Pekka Sauri ja Heidi Hautala. Osmo Soininvaara on myöhemmin muistellut, että vihreän liikkeen synnyn taustalla oli suuressa määrin Suomessa 1970-luvulla vallinnut henkinen ilmapiiri. Opiskelijanuorisolla oli halua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, mikä olisi luonnollisesti kanavoitunut yliopistojen ylioppilaskuntien kautta. Tuolloin elettiin kuitenkin suomettumisen synkimpiä aikoja, ja voimansa tunnossa olleet taistolaiset olivat solutustaktiikallaan vallanneet ylioppilaskunnat ja lukuisat kansalaisjärjestöt ja Soininvaaran mukaan tällä tavoin merkittävästi tukahduttaneet keskustelua yhteiskunnallisista epäkohdista. Soininvaara itse oli toiminut Luonto-Liitossa ja Liberaalisen kansanpuolueen nuorisojärjestössä Nuorliberaaleissa. Soininvaaran mukaan varsinainen vihreän liikkeen perustamiseen johtanut verkosto syntyi nimenomaan Koijärvellä kevään ja kesän 1979 aikana. Vihreä liike toimi aluksi verkostona ja liikkeenä, eikä sillä ollut yhtä organisaatiota. Tässä muodossa se onnistui myös saamaan kaksi kansanedustajaa vuoden 1983 vaaleissa: Kalle Könkkölän ja Ville Komsin. Huomattavan moni vihreisiin siirtyneistä vaikuttajista, kuten Koijärven toimintaan osallistuneet Terhi Nieminen ja Anneli Kivitie, oli vaikuttanut aikaisemmin Liberaaleissa; toisaalta vihreiden syntyminen ajoittui osuvasti aikaan, jolloin Liberaalit yhdistyi Keskustapuolueeseen. Moni liberaali siirtyi vähitellen tämän vuoksi kannattamaan myöhemmin vihreitä, muiden muassa oikeusministeri Paavo Nikula. Ensimmäiset vuodet puolueena 1980-luvun puolivälissä kasvoi halu ja tarve organisoitua. Vuonna 1987 perustettiin Vihreä liitto useiden järjestöjen kattojärjestöksi, mutta siitä ei ollut tarkoitus tehdä puoluetta. Puolueeksi järjestäytymisellä oli kuitenkin tukea, ja erityisesti tiukat, niin sanotut ekovihreät alkoivat perustaa puoluetta, joka keskittyisi puhtaasti ekologisiin asioihin. Tämä johti maltillisempien toimijoiden järjestäytymiseen ja jopa kilpailevien yhdistysten perustamiseen samoille paikkakunnille. Vihreän liiton kokouksessa Tampereella helmikuussa 1988 päätettiin rekisteröitymisestä puolueeksi, ja Vihreä liitto merkittiin oikeusministeriön puoluerekisteriin 9. elokuuta samana vuonna. Vaikka monet ekovihreät palasivat lopulta vuonna 1988 puolueeksi muuttuneeseen Vihreään liittoon, riitely aiheutti vihreille vaalitappion vuoden 1988 kunnallisvaaleissa. Nykyisin Vihreässä liitossa toimii valtakunnallinen ympäristöasioihin keskittynyt jäsenjärjestö Ekovihreät ry, joka perustettiin vuonna 1994. Puolue kuitenkin toipui sisäisistä riidoistaan, ja eduskuntavaalit 1991 ja kunnallisvaalit 1992 olivat menestys. Esko Ahon hallituksen kaudella puolueesta muodostui lopullisesti yleispuolue: 1990-luvun alun lama siirsi ihmisten huomion arkisiin huoliin, joihin vihreidenkin oli otettava kantaa, kun kansakunta oli itsenäisyyden ajan pahimmassa talouskriisissä. Laman keskellä vuonna 1994 Osmo Soininvaara kirjoitti teoksensa Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi ja puheenjohtajana toiminut psykologi Pekka Sauri nosti esille muita aiheita ympäristöasioiden lisäksi. Kysymys Euroopan unionin jäsenyydestä jakoi puoluetta selvästi. Eduskuntaryhmä, puolueen johto, äänestäjät ja jäsenet jakautuivat asiassa kahtia. Osa vihreistä vastusti ympäristösyistä kasvuhakuista Euroopan unionia, kun taas toiset kannattivat rajatonta ja yhteistyötä lisäävää EU:ta. Kiihkeimmissä puheenvuoroissa uhkailtiin puolueen hajoamisella, jos puolue ottaisi virallisesti myönteisen kannan Euroopan unioniin. Suomessa EU:n kannatus vihreiden keskuudessa oli kuitenkin suurempaa kuin Itävallan ja Ruotsin vihreissä, jotka pohtivat jäsenyyttä samaan aikaan. Vuonna 1994 puoluekokous päätti kannattaa sitovaa kansanäänestystä EU-jäsenyydestä ja että puolue ei ota virallista kantaa asiaan. Yhdeksän kymmenestä vihreiden kansanedustajasta lupasi ennen vaaleja noudattaa kansanäänestyksen tulosta, ja he äänestivät lopulta jäsenyyden puolesta. Suomen EU-kansanäänestyksen jälkeen puoluehallitus määritteli vihreiden EU-periaatteita, joihin kuuluivat kansanvaltaisuuden ja kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen, pohjoismaisen julkisuusperiaatteen käyttöönotto, tuki EU:n laajenemiselle Keski- ja Itä-Eurooppaan sekä ympäristöpolitiikan tukeminen talouden ja markkinoiden keinoin. Vihreät vaati Suomelle ympäristökomissaarin salkkua ja esittivät komissaariksi Sirpa Pietikäistä tai Matti Wuorta. Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa vihreät hyväksyi hallitusohjelman mukaisesti Suomen jäsenyyden Euroopan talous- ja rahaliitossa, vaikka kannattajien enemmistö oli kyselytutkimusten mukaan sitä vastaan. Vuosina 1995-2011 Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa vihreät koki lievän tappion menettäessään yhden kansanedustajan. Pääministeriksi noussut SDP:n Paavo Lipponen kokosi kuitenkin laajan sateenkaarihallituksen, jossa vihreät oli mukana. Ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavistosta tuli Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri. Vuoden 1999 vaalit eivät heilauttaneet hallituksen asemaa, ja vihreät sai kaksi lisäpaikkaa. Puolue jatkoi Lipposen II hallituksessa kahdella ministerillä, jotka olivat Osmo Soininvaara ja Satu Hassi. Soininvaaran pesti kesti kaksi vuotta, sillä salkkujaossa vihreät jakoi peruspalveluministerin pestin puoliksi RKP:n kanssa. Eduskunta hyväksyi 24. toukokuuta 2002 viidennen ydinvoimalan lupahakemuksen, minkä seurauksena vihreät päätti erota hallituksesta. Puolueen mukaan ydinvoimapäätös oli kestävän kehityksen vastainen, moraaliton ja riskialtis, kun uusiutuvaan energiaan perustuvat vaihtoehdot olisivat olleet turvallisempia ja ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tehokkaampia. Eropäätöksen seurauksena vihreitä syytettiin yhteistyökyvyttömyydestä. Puolueen mukaan hallituksesta lähtemättä jättäminen olisi kuitenkin antanut puolueesta kansainvälisen "ekomerkin" ydinvoimalle. Ydinvoimakiistan pohjalla oli se, ettei hallitusohjelmassa ollut tarkkaa linjausta ydinvoiman lisärakentamisen suhteen. Eduskuntavaaleissa 2003 vihreiden kannatus jatkoi nousuaan, ja puolue sai 14 kansanedustajaa mutta jäi oppositioon. Eduskuntavaaleissa 2007 vihreiden vaaliteemoina olivat ilmastonmuutos, köyhyys ja perustulo. Puolue nosti edelleen paikkamääräänsä eduskunnassa, kun valituksi tuli 15 vihreää. Pohjois-Karjalan vaalipiiristä ehdolle asettunut puheenjohtaja Tarja Cronberg ei kuitenkaan päässyt eduskuntaan. Vihreät oli Vanhasen II hallituksessa, jossa oikeusministerinä toimi Tuija Brax ja työministerinä Tarja Cronberg. Helmikuussa 2008 puolue menetti yhden kansanedustajan Merikukka Forsiuksen loikattua kokoomukseen. Vuonna 2010 hallitus teki päätöksen kahden ydinvoimalaitosluvan esittämisestä eduskunnassa, mutta vihreät päätti tällä kertaa jäädä hallitukseen, mikä sai aikaan kritiikkiä puolueen kannattajien keskuudessa. Vuoden 2011 vaalien jälkeen Vuoden 2011 eduskuntavaaleihin Vihreät lähti "Uusi Suomi" -sloganilla ja vihreälle pohjalle sijoitetulla vaakunaleijonalla. Lisäksi puolue korosti tiedemyönteisyyttään Tiedepuolue-sivustolla. Vaaleissa puolue menetti kolmanneksen paikoistaan ja sai 10 edustajaa. Vihreät osallistui Kataisen hallitukseen, jossa kehitysministerinä toimi alun perin Heidi Hautala ja ympäristöministerinä Ville Niinistö. Kesäkuussa 2011 vihreät valitsivat ensimmäistä kertaa puheenjohtajan jäsenäänestyksen perusteella. Puoluekokous vahvisti yksimielisesti jäsenäänestyksen voittaneen Ville Niinistön valinnan puolueen uudeksi puheenjohtajaksi ja äänesti Panu Laturin jatkamaan puoluesihteerinä. Entinen puheenjohtaja Sinnemäki hävisi saatuaan alle viidenneksen kannatuksen. Puoluekokous äänesti myös mallista, jossa seuraavasta puoluekokouksesta lähtien vihreillä olisi kaksi puheenjohtajaa, ja ravintoloiden oikeudesta myydä viiniä kotiin vietäväksi, joista kumpikaan ei kuitenkaan toteutunut tiukoissa äänestyksissä. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa puolueen ehdokkaana ollut Pekka Haavisto sai ensimmäisellä kierroksella 18,7 %:n kannatuksen ja onnistui pääsemään toiselle kierrokselle. Haavisto hävisi toisen kierroksen kokoomuksen Sauli Niinistölle saatuaan 37,4 % äänistä. Vihreiden puoluekokous hyväksyi 20. toukokuuta 2012 puolueelle uuden periaateohjelman, jonka mukaan puolueen toimintaa ohjaavat vastuu ympäristöstä ja tulevaisuudesta, vapaus kaikille sekä välittäminen muista ihmisistä. Vihreät päätti lähteä Stubbin hallituksesta 18. syyskuuta 2014 Fennovoiman ydinvoimalaluvan myöntämisen takia. Puolueen puheenjohtajaksi valittiin kesällä 2017 Touko Aalto. Aalto jäi sairauslomalle syyskuussa 2018 ja ilmoitti jättävänsä puheenjohtajan tehtävän 24. lokakuuta 2018. Aallon sijaisena toimi ensimmäinen varapuheenjohtaja Maria Ohisalo. Pekka Haavisto valittiin 3. marraskuuta 2018 Aallon seuraajaksi kesään 2019 asti. Kesäkuun 2019 puoluekokouksessa Ohisalo valittiin puheenjohtajaksi ilman vastaehdokkaita. Vihreän liikkeen äänenkannattaja oli vihreiden enemmistöomistuksessa oleva Vihreä Lanka -lehti, jolle puolue maksoi vuonna 2012 lähes euroa kaikkiaan euron puolueavustuksesta. Lehti lakkautettiin joulukuussa 2019. Nimi ja tunnukset Rakenne ja organisaatio Puolueen toimielimet Puheenjohtaja valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Jos ehdokkaita puheenjohtajaksi on useampi kuin yksi, järjestetään puheenjohtajasta jäsenäänestys. Vuodesta 2004 lähtien puheenjohtajaksi on voitu valita sama henkilö korkeintaan kolme kertaa peräkkäin ja tätä ennen kaksi kertaa peräkkäin. Pekka Haavisto oli ensimmäinen puolueen puheenjohtaja, joka oli myös kansanedustaja. Aikaisemmin oli pidetty parempana jakaa valtaa niin, että kansanedustaja ei voisi olla myös puheenjohtaja. Puheenjohtajan lisäksi puoluekokous valitsee 12-jäseniseen puoluehallitukseen kolme varapuheenjohtajaa ja kahdeksan muuta jäsentä ja varajäsenet, puoluesihteerin ja puoluevaltuuskunnan, jossa on 40 jäsentä. Eduskuntaryhmä Vihreää liittoa eduskunnassa edustaa Vihreä eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii Vihreän liiton kansanedustajien yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Vihreän eduskuntaryhmän valtiopäiväkaudella 2023-2027 muodostaa 13 kansanedustajaa. Lähijärjestöt Tieteen ja teknologian vihreät Viite - Tieteen ja teknologian vihreät ry perustettiin 29. marraskuuta 2008 tarkoituksenaan tarjota jäsenistönsä asiantuntemusta vihreiden päätöksenteon tueksi, tukea vihreille tärkeiden aiheiden tutkimusta sekä kohottaa vihreiden profiilia tieteen ja teknologian asiantuntijoiden parissa. Jäsenistössä on paljon jäseniä korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista. Yhdistys hyväksyttiin Vihreän liiton jäseneksi huhtikuussa 2009. Sen puheenjohtajana toimii vuonna 2023 Hanna Holopainen. Vihreä miesliike Vihreä miesliike ry on maaliskuussa 2009 perustettu puoluepoliittinen miesliike, jonka tavoitteena on tasa-arvon ajaminen ja miesliikkeessä koettujen epäkohtien esille nostaminen yhteiskunnassa ja niihin vaikuttaminen vihreiden kautta. Yhdistys julkaisi huhtikuussa 2010 miespoliittisen ohjelman, jonka tavoitteena on sukupuolten tasa-arvon edistäminen miesten tasa-arvo-ongelmia korjaamalla. Vihreän miesliikkeen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin tutkija ja kolumnisti Jukka Relander. Maaseutu- ja erävihreät Kuopion puoluekokouksen yhteydessä 12. kesäkuuta 2011 perustettiin uusi valtakunnallinen järjestö, Maaseutuvihreät, joka sittemmin rekisteröityi nimellä Maaseutu- ja erävihreät ry. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Anne Bland Huittisista, ja yhdistyksen pyrkimys on tavoittaa vihreästä maaseudusta kiinnostuneet sekä kehittää Vihreän liiton maaseutupolitiikkaa. Maaseutu- ja erävihreät ilmoittavat tavoitteekseen toiminnan "hyvinvoivan ja monimuotoisen maaseudun puolesta." Armon vihreät Loppuvuodesta 2011 käynnisti toimintansa kristinuskoon ja kirkkoon myönteisesti suhtautuvien jäsenyhdistys Armon vihreät. Aloitteellisia asiassa olivat Heikki Hiilamo, Kirsi Ojansuu ja Jukka Relander. Armon vihreät ilmoittaa haluavansa edistää positiivista suvaitsevaisuutta suhteessa uskontoihin. Kirkon pitää yhdistyksen mielestä varjella luomakuntaa oikeilla ympäristöteoilla. Evankelis-luterilaisen kirkon tulee Armon vihreiden mukaan edelleen pitää esillä ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksiä. Kansainväliset jäsenyydet Vihreä liitto kuuluu Global Greens -järjestöön ja Euroopan vihreään puolueeseen. Euroopan parlamentissa puolueen edustajat kuuluvat Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmään. Vuonna 1993 Vihreä liitto oli perustamassa Euroopan Vihreät -puolueliittoa, jonka perustava kokous pidettiin Kirkkonummella. Vuonna 2003 Euroopan Vihreät muutti nimensä Euroopan vihreäksi puolueeksi. Liiton puheenjohtajana toimi vuosina 1994-1997 Pekka Sauri ja 2000-2006 Pekka Haavisto. Ideologia ja arvot Sijoittuminen vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella Vihreä liitto ei ole halunnut määritellä itseään perinteisen vasemmisto-oikeisto-jaottelun mukaisesti vaan käyttää Saksan vihreiden ajatusta, jonka mukaan "vihreät eivät ole vasemmalla eivätkä oikealla vaan edellä". Tampereen yliopistossa vuonna 2009 tehdyn, ehdokkaiden vaalikonevastauksia koskevan tutkimuksen mukaan vihreät ja kommunistit olivat tietyissä poliittisissa linjauksista ympäristönsuojelussa ja talouden säätelystä lähellä toisiaan, mutta esimerkiksi SDP ja Vasemmistoliitto olivat kumpaakin edellä mainittua jyrkempiä markkinatalouden vastustajia. Ville Niinistö kiisti tulkinnan. Hän on itse kuvaillut vihreitä vasemmistoliberaaliksi tai sosiaaliliberaaliksi liikkeeksi. Periaateohjelmassaan vihreät on kritisoinut sekä markkinataloutta että sosialismia, koska puolueen mielestä kumpikaan talousjärjestelmä ei ota huomioon ympäristöä, kehitysmaita ja tulevia sukupolvia taikka aineettomia, henkisiä arvoja, vaan keskittyy liiaksi rahatalouden kasvuun. Periaateohjelmassaan vihreät asettuu kannattamaan kohtuutaloutta, jossa huomioidaan ympäristö ja joka toimii kestävästi sukupolvelta toiselle. Vuosien 2010-2014 poliittisessa ohjelmassaan vihreät ei pidä monikulttuurisuutta ideologiana vaan tapahtuneena tosiasiana. Lisäksi puolueen ohjelmassa korostuu kaikille maksettava perustulo. Vuoden 2006 periaateohjelmassaan Vihreä liitto julistautui feministiseksi ja monikulttuurisuutta kannattavaksi puolueeksi. Poliittisia linjauksia ja tavoitteita Vuonna 2008 vihreiden eduskuntaryhmä esitti, että isot automarketit pidettäisiin kiinni ympäristösyistä sunnuntaisin joulunalusaikaa lukuun ottamatta. Vuoden 2018 keväällä puolue esitti äänestysikärajan laskemista 15 ikävuoteen. Vihreiden mukaan laittomien päihteiden käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei pidä rangaista. Vihreät esimerkiksi tukee kansalaisaloitetta kannabiksen käytön rangaistuksen poistamiseksi. Sen sijaan huumekaupan tulee olla rangaistavaa. Rahoitus Vihreä liitto on vastaanottanut puoluerahoitusta yksityishenkilöiltä, järjestöiltä ja yrityksiltä. Tuen antajia ovat olleet muun muassa Ammattiliitto Pro, Finanssialan Keskusliitto, Suomen Ekonomit, Tekniikan akateemiset TEK, Uusi työ, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, Itä-Helsingin Vihreät, Porvoon Vihreät, Vihreä Pohjois-Karjala, Vihreä Sivistysliitto, Varsinais-Suomen Lääkäripalvelu sekä markkinointitoimistot Huikee Marketing ja N2 Helsinki. Kannattajakunta Jäsenet Kesällä 2021 vihreillä oli 7 800 jäsentä. Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan vihreiden jäsenet erottuvat muiden puolueiden jäsenistä usealla saralla. Selvä enemmistö (63 %) vihreiden jäsenistä oli naisia, jäsenten keski-ikä oli noin 43 vuotta, lähes 70 % heistä oli työssäkäyviä ja jäsenet olivat myös selvästi korkeimmin koulutettuja. Korkeakoulututkinto oli noin 75 prosentilla, ja suurin osa heistä oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Yli puolet vihreiden jäsenistä asui Uudellamaalla. Lisäksi vihreät oli ainoa puolue, jonka jäsenistä yli 10 prosenttia oli opiskelijoita, yhteensä lähes 15 prosenttia. Työssäkäyvät vihreät olivat selkeästi useimmiten ylempiä toimihenkilöitä, joita oli kaikkiaan 64 prosenttia. Työläisiä ja yrittäjiä oli alle 10 prosenttia. Vihreiden jäsenten kotitalouden mediaanitulot ovat 3 500 euroa kuukaudessa. Demografia Vihreiden peruskannattaja on verrattain nuori, korkeasti koulutettu ja kaupungissa asuva nainen. Vihreät oli syyskuussa 2017 naisten keskuudessa selvästi suosituin puolue: 26,7 % naisista äänestäisi Yleisradion mukaan vihreitä. Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2017 julkaiseman tutkimuksen mukaan vihreiden kannattajista yhteensä 71 prosenttia on naisia. Saman tutkimuksen mukaan vihreät on suosituin puolue opiskelijoiden keskuudessa, sillä 17 prosenttia puolueen kannattajista on opiskelijoita. Poliittinen nelikenttä Turun yliopistossa vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan puolueen kannattajat ovat keskimäärin vasemmiston suuntaan kallellaan, jopa aavistuksen enemmän kuin SDP:n kannattajat. Kun puolueet asetettiin vasemmisto-oikeisto-skaalalle niiden kannattajien ideologisten itsearvioiden perusteella, Vihreä liitto oli toiseksi vasemmistolaisin eduskuntapuolue Vasemmistoliiton jälkeen. Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa vihreiden kannattajista 59 prosenttia sijoitti itsensä vasemmistoon, 14 prosenttia keskelle ja 12 prosenttia oikeistoon. Arvoliberaalisuus-arvokonservatiivisuus-ulottuvuudella arvoliberaaleja oli 68 prosenttia, arvokonservatiiveja 0 prosenttia ja keskelle asettuvia 20 prosenttia. Tutkimuksen mukaan kiteytyksenä puolueen kannattajien kannoista voidaan todeta vihreiden olevan vasemmistopuolue. Anna Kontulan vuonna 2004 valmistuneen kyselytutkimuksen mukaan entiset taistolaiset äänestivät usein vihreitä (45 % vastaajista) ja entisten taistolaisten keskuudessa vihreät olivat suositumpi valinta kuin Vasemmistoliitto. Vuonna 2012 tehdyn kyselyn mukaan ylivoimaisesti suosituin puolue toimittajien keskuudessa oli Vihreä liitto, jota 26 % kyselyyn vastanneista toimittajista kertoi kannattavansa. Kannattajien mielipiteitä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) mukaan vuonna 2012 vihreiden kannattajista 33 % tuki valikoivuuden lisäämistä asevelvollisuusjärjestelmässä ja 20 % kannatti asevelvollisuudesta luopumista ja ammattiarmeijaan siirtymistä. Myös puolueen virallinen kanta tukee asevelvollisuusjärjestelmän uudistamista valikoivampaan suuntaan. Vuonna 2013 vihreät ja RKP olivat Ylen teettämässä kyselyssä ainoat eduskuntapuolueet, joiden äänestäjien enemmistö kannattaa pakkoruotsia. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tulevaisuusbarometri vuodelta 2019 kertoo, että verrattuna muihin puolueisiin vihreiden äänestäjistä suurempi osa uskoo, että "meidän on mahdollista vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuus muodostuu". Vihreiden äänestäjistä useammat pitävät maapallon kantokykyyn sopeutumista ja elinympäristömme tulevaisuuden turvaamista tärkeänä kuin muiden puolueiden kannattajista. Vaalihistoria Eduskuntavaalit Kuntavaalit Europarlamenttivaalit Presidentinvaalit Aluevaalit Merkittäviä poliitikkoja Puoluejohto Nykyiset kansanedustajat Fatim Diarra (2023-) Tiina Elo (2019-) Bella Forsgrén (2019-) Pekka Haavisto (1987-1995, 2007-) Atte Harjanne (2019-) Hanna Holopainen (2019-) Inka Hopsu (2019-) Saara Hyrkkö (2019-) Krista Mikkonen (2015-) Maria Ohisalo (2019-) Jenni Pitko (2019-) Oras Tynkkynen (2004-2015, 2023-) Sofia Virta (2019-) Europarlamentaarikot Heidi Hautala (1995-2003, 2009-2011, 2014-) Matti Wuori (1999-2004) Uma Aaltonen (2003-2004) Satu Hassi (2004-2014) Tarja Cronberg (20111-2014) Ville Niinistö (2019-) Alviina Alametsä (20202-) 1 Nousi europarlamenttiin Hautalan aloittaessa Kataisen hallituksen kehitysministerinä. 2 Nousi europarlamenttiin Britannian erottua EU:sta. Ministerit Lipposen I hallitus: Pekka Haavisto, ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri 1995-1999 Lipposen II hallitus: Osmo Soininvaara, peruspalveluministeri 2000-2002 Satu Hassi, ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri 1999-2002 Vanhasen II hallitus: Tuija Brax, oikeusministeri 2007-2010 Tarja Cronberg, työministeri 2007-2009 Anni Sinnemäki, työministeri 2009-2010 Kiviniemen hallitus: Tuija Brax, oikeusministeri 2010-2011 Anni Sinnemäki, työministeri 2010-2011 Kataisen hallitus: Ville Niinistö, ympäristöministeri 2011-2014 Heidi Hautala, kehitysministeri 2011-2013 Pekka Haavisto, kehitysministeri 2013-2014 Stubbin hallitus: Ville Niinistö, ympäristöministeri 2014 Pekka Haavisto, kehitysministeri 2014 Rinteen/Marinin hallitus: Pekka Haavisto, ulkoministeri 2019- Maria Ohisalo, sisäministeri 2019-2021, ympäristö- ja ilmastoministeri 2022- Krista Mikkonen, ympäristö- ja ilmastoministeri 2019-2021, sisäministeri 2021- Emma Kari, ympäristö- ja ilmastoministeri 2021-2022 Presidenttiehdokkaat Heidi Hautala (2000, 2006) Pekka Haavisto (2012, 2018) Entiset kansanedustajat Touko Aalto (2015-2019) Outi Alanko-Kahiluoto (2007-2023) Janina Andersson (1995-2011) Ulla Anttila (1991-2007) Tuija Brax (1995-2015) Tarja Cronberg (2003-2007) Merikukka Forsius (1999-20081) Satu Haapanen (2011-2015) Hanna Halmeenpää (2015-2019) Satu Hassi (1991-2004, 2015-2023) Heidi Hautala (1991-1995, 2003-2009) Mari Holopainen (2019-2023) Timo Juurikkala (2009-2011) Heli Järvinen (2007-2011, 2015-2023) Emma Kari (2015-2023) Johanna Karimäki (2007-2019) Jyrki Kasvi (2003-2011, 2015-2019) Ville Komsi (1983-1987) Noora Koponen (2019-2023) Irina Krohn (1995-2006) Kalle Könkkölä (1983-1987) Hannele Luukkainen (1991-1995) Rosa Meriläinen (2003-2007) Rauha-Maria Mertjärvi (1998-2003) Ville Niinistö (2007-2019) Paavo Nikula (1991-19982) Kirsi Ojansuu (1999-2011) Eero Paloheimo (1987-1995) Olli-Poika Parviainen (2015-2019) Pirkka-Pekka Petelius (2019-2023) Erkki Pulliainen (1987-2011) Tuija Maaret Pykäläinen (1991-1999) Pekka Räty (1991-1995) Anni Sinnemäki (1999-2015) Mirka Soinikoski (2019-2023) Osmo Soininvaara (1987-1991, 1995-2007, 2011-2015) Johanna Sumuvuori (2006-2011, 2015) Iiris Suomela (2019-2023) Jani Toivola (2011-2019) Antero Vartia (2015-2019) Ozan Yanar (2015- Siirtyi kokoomuksen eduskuntaryhmään. 2 Siirtyi oikeuskansleriksi. Kritiikki Vuonna 2020 julkaistussa teoksessa Kertomuksen vaarat - Kriittisiä ääniä tarinataloudesta ja lokakuussa 2020 Touko Aalto kritisoi Vihreää puoluetta politiikanteon viestinnällisestä lähestymistavasta, jossa sisällöt eli asiakysymykset ovat toissijaisia ja jossa tavoitellaan ensisijaisesti mahdollisimman suurta suosiota ihmisten kiinnostuksenkohteita luotaavilla segmenttianalyyseillä ja lifestyle-viestinnällä. Aallon mielestä järjestys on nurinkurinen. Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1312

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vasemmistoliitto

Vasemmistoliitto

Vasemmistoliitto (, lyhenne Vas.) on suomalainen poliittiseen vasemmistoon kuuluva puolue. Se sai vuoden 2023 eduskuntavaaleissa 11 kansanedustajaa ja on siten Suomen kuudenneksi suurin puolue. Puolueen puheenjohtajana toimii Li Andersson. Puolue on vaalikaudella 2019-2023 hallituksessa, jossa sillä on kaksi ministerinsalkkua: opetusministeri ja sosiaali- ja terveysministeri. Nykyinen opetusministeri on Li Andersson, sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen. Tavoiteohjelmassaan vasemmistoliitto pyrkii parantamaan yhteiskunnan hyvinvointia, ympäristön ja talouden kestävyyttä, ihmisten välistä tasa-arvoa, vapautta ja mahdollisuutta työhön ja toimeentuloon. Vasemmistoliiton talouspoliittisena suuntauksena on elvytyksen eli julkisten investointien tukeminen. Historia Tausta ja perustaminen Puolue luotiin vuonna 1990 Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ja Suomen Kommunistisen Puolueen pohjalle. Saman vuoden lopulla myös Demokraattisen Vaihtoehdon kansanedustajat liittyivät puolueeseen. Vasemmistoliitto perustettiin 28.-29. huhtikuuta 1990 Helsingin Kulttuuritalolla ja jäähallissa pidetyssä avoimessa kokouksessa, johon otti osaa 3 500 kannattajaa. Uuden puolueen takana olivat Suomen Kansan Demokraattinen Liitto ja Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) sekä naisjärjestö Suomen Naisten Demokraattinen Liitto. Mukaan tulivat myös (SKP:n toiminnasta 1980-luvun puolivälissä suljetut) Demokraattisen Vaihtoehdon kannattajat. Idea uudesta puolueesta syntyi 1980-luvun lopussa, kun kansandemokraatit alkoivat pohtia, miten voisivat päästä eroon SKP/SKDL-kaksoisorganisaatiosta ja SKP:n sisäisistä riidoista. Vuoden 1988 presidentinvaaleja varten perustettu Liike 88 oli keskeinen välivaihe ajatuksen edistymisessä. Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Claes Andersson. Yksi vasemmistoliiton suunnittelijoista, Reijo Käkelä, siirtyi SDP:hen jo ennen puolueen perustamista, kun SKP:n vähemmistöläiset otettiin mukaan. Uudelleen perustetun SKP:n jäsenet poistuivat vasemmistoliitosta 1990-luvun puolivälissä. Claes Anderssonin kausi ) Vasemmistoliitto osallistui sekä Paavo Lipposen ensimmäiseen (1995-1999) että toiseen (1999-2003) hallitukseen pitäen hallussaan kahta ministerinsalkkua. Puoluekokouksessa 1995 vain 17 viidestäsadasta edustajasta äänesti hallitukseen osallistumista vastaan. Kansanedustajat Esko-Juhani Tennilä, Mikko Kuoppa ja Veijo Puhjo erotettiin eduskuntaryhmästä heti kauden alussa 1995 näiden äänestettyä hallitusta vastaan. Nämä perustivat sitten oman eduskuntaryhmänsä, Vasemmistoryhmän (Va-r). Ennen seuraavia eduskuntavaaleja kapinalliset kuitenkin hyväksyttiin takaisin ja asetettiin ehdokkaiksi. Kulttuuriministerinä toiminut Andersson joutui väistymään hallituksesta syyskuussa Suvi-Anne Siimeksen tultua valituksi puoluejohtajaksi. Siimeksen kausi (1998-2006) Eduskuntavaalien 2003 jälkeen vasemmistoliitto ei päässyt hallitukseen, vaikka haluja olisikin ollut, sillä Anneli Jäätteenmäen hallituksesta tehtiin edeltäjiä kapeapohjaisempi punamultahallitus. Maaliskuussa 2006 vasemmistoliittoa vuodesta 1998 johtanut Siimes ilmoitti yllättäen eroavansa tehtävästään. Erimielisyyksiin puolueensa kanssa ajautunut puheenjohtaja osoitti erotessaan syyttävän sormensa vasemmistoliiton "entisiin taistolaisiin", jotka hänen mielestään jarruttivat välttämättömiä uudistuksia. Siimes oli kritisoinut tovereitaan julkisuudessa usein jo aiemmin, mutta kulminaatiopisteeksi muodostui puolueen eduskuntaryhmän ottama kanta kriisinhallintalain käsittelyssä. Ryhmän enemmistö vaati, että EU:n taistelujoukkojen käyttöön tulisi olla suomalaisten osalta Yhdistyneiden kansakuntien tai Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön valtuutus. Suvi-Anne Siimes antoi virallisen eroilmoituksensa puoluehallituksen kokoukselle 2. maaliskuuta 2006. Eron myöntänyt hallitus päätti esittää huhtikuussa kokoontuvalle puoluevaltuustolle ylimääräistä puoluekokousta toukokuuksi. Viialaisen yhdistämishanke Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri (1990-1995) ja SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen perusti 2005 Vasemmisto yhteen -yhdistyksen, jonka tarkoituksena on edistää kahden suuren vasemmistopuolueen yhtymistä. Viialainen oli esittänyt vastaavaa usein aikaisemminkin. Ennen yhdistyksen perustamista kiersi vasemmistopiireissä aihetta käsitellyt Viialaisen ja Timo Roppolan kirjoittama muistio. Keskustellessaan muistiosta puoluehallitus katsoi, ettei yhdistämiselle ollut asiallisia perusteita tai kannatusta. Viialainen erosi vasemmistoliitosta viimein keväällä 2006 katsottuaan "maltillisten voimien joutuneen puolueessa tappiolle". Korhosen kausi ) Vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 13. toukokuuta 2006 Tampereella pidetyssä ylimääräisessä puoluekokouksessa kansanedustaja ja entinen kuntaministeri Martti Korhonen. Äänestyksessä toiseksi sijoittui 29-vuotias helsinkiläinen eduskunta-avustaja Paavo Arhinmäki. Toisella kierroksella Korhonen sai 273 ja Arhinmäki 150 ääntä. Ensimmäisellä kierroksella mukana olivat lisäksi Markus Mustajärvi (69 ääntä), Katja Syvärinen (55 ääntä) ja Erkki Virtanen (21 ääntä). Varsinaisessa puoluekokouksessa kesällä 2007 Helsingin kulttuuritalolla Korhonen valittiin jatkokaudelle yksimielisesti ilman vastaehdokasta. Sen sijaan varapuheenjohtajista äänestettiin: ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin helsinkiläinen kansanedustaja Paavo Arhinmäki ja toiseksi varapuheenjohtajaksi riihimäkeläinen lähihoitaja ja kaupunginvaltuutettu Aino-Kaisa Pekonen. Puoluesihteeriksi valittiin Sirpa Puhakka ja puoluevaltuuston puheenjohtajaksi Katja Syvärinen. Heikosti menneiden Eurovaalien jälkeen puheenjohtaja Martti Korhonen ilmoitti 10. kesäkuuta 2009 eroavansa välittömästi puolueen puheenjohtajan paikalta. Vetovastuun otti ensimmäinen varapuheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Arhinmäen kausi ) Uusi puheenjohtaja valittiin 27. kesäkuuta järjestetyssä puoluevaltuuston ylimääräisessä kokouksessa, jossa Arhinmäki voitti Merja Kyllösen äänin 34-20. Eduskuntavaalin 2011 jälkeen Vasemmistoliitto liittyi Kataisen hallitukseen, jossa se sai kaksi ministerinpaikkaa. Puheenjohtaja Arhinmäestä tuli kulttuuriministeri. Vasemmistoliiton listoilta valitut kansanedustajat Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho äänestivät Kataisen hallitukselle epäluottamusta, ja heidät erotettiin eduskuntaryhmästä. He muodostivat tällöin Vasenryhmän, mutta eivät ole pyrkineet uuden puolueen perustamiseen. Kevään 2014 kehysriihen ratkaisut johtivat siihen, että puolue ei katsonut voivansa jatkaa hallituksessa. Arhinmäki perusteli eroamista sillä, että hallitus heikentää pienituloisimpien asemaa samalla kun korottaa veroja vähemmän kuin tekee leikkauksia. Juha Sipilän hallituskaudella eduskuntavaalien 2015 jälkeen puolue toimi oppositiossa, ja vastusti erityisesti pienituloisiin kohdistuvia leikkauksia ja hallituksen yksityisten toimijoiden roolia kasvattavaa sote- ja maakuntauudistusta, joka lopulta myös kaatui hallitus mukanaan joitakin viikkoja ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Li Anderssonin kausi (2016→) Vaalikauden aikana kesällä 2016 Li Andersson valittiin neuvoa-antavan jäsenäänestyksen perusteella puolueen puheenjohtajaksi, ja uusi puheenjohtaja onnistui luotsaamaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan puolueen kasvattamaan kannatustaan edellisiin vaaleihin nähden sekä vuoden 2017 kuntavaaleissa että vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Eduskuntavaaleissa 2019 vasemmistoliiton kärkiteemoina olivat eriarvoistumisen pysäyttäminen, oikeudenmukainen ilmastonmuutoksen torjunta ja uusi työ. Puolue tarjosi vaaliohjelmassaan myös keinoja vanhustenhoidon kriisiytyneen tilanteen ratkaisemiseksi: vasemmistoliitto parantaisi palvelutalojen ja kotihoidon hoitajamitoitusta sekä perustaisi vanhusasiainvaltuutetun viran varmistamaan ikäihmisten palveluiden toteutumista. Puolue aloitti 6.6.2019 Rinteen hallituksessa neljän muun puolueen, sosialidemokraattien, keskustan, vihreiden ja RKP:n kanssa. Hallitukseen osallistumisesta järjestettiin neuvoa-antava jäsenäänestys, jossa 97 % äänestäneistä puolueen jäsenistä kannatti puolueen johdon tapaan hallitukseen osallistumista. Neuvoteltu hallitusohjelma oli julkaistu kokonaisuudessaan ennen äänestystä. Jäsenäänestystä ja hallituksen aloittamista edeltäneissä hallitusneuvotteluissa kaikkien puolueen asettamien kynnyskysymysten nähtiin täyttyneen uuden hallituksen panostaessa esimerkiksi terveydenhuoltoon, koulutukseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan leikkausten sijaan. Puolue sai hallituksesta opetusministerin sekä sosiaali- ja terveysministerin salkut, joista ensimmäiseksi valittiin puolueen puheenjohtaja Li Andersson ja jälkimmäinen jaettiin kahdeksi kahden vuoden kaudeksi niin, että Aino-Kaisa Pekonen toimii soteministerinä kaksi ensimmäistä vuotta ja Hanna Sarkkinen kaksi jälkimmäistä vuotta. Puolueen ministerit säilyivät samoina, hallituspohjan ja hallitusohjelman tapaan, pääministeri Antti Rinteen vaihtuessa Sanna Mariniin ja hallituksen Marinin hallitukseksi. Puolueen puheenjohtaja ja opetusministeri Li Anderssonin jäädessä lapsen saamisen johdosta äitiysvapaalle joulukuussa 2020 hänen tilalleen sijaiseksi kesään 2021 asti nousi puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja Jussi Saramo. Haastattelussa sijaisuuden alkaessa Saramo korosti olevansa poliittisiltä näkemyksiltään Anderssonin kanssa samoilla linjoilla todeten: "Ei meillä poliittisia näkemyseroja ole." Nimi ja tunnukset Rakenne ja organisaatio Puolueen toimielimet Vasemmistoliiton korkein päättävä elin on joka kolmas vuosi kokoontuva puoluekokous, jonka tehtävänä on valita puolueelle puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa, puoluesihteeri, puoluehallitus ja puoluevaltuusto. Kokouksissa hyväksytään puolueen ohjelmat ja asiakirjat. Puoluekokousten välillä ylintä päätäntävaltaa käyttää kaksi kertaa vuodessa kokoontuva puoluevaltuusto ja kuukausittain kokoontuva puoluehallitus. Jäsendemokratia Vuonna 2017 Li Andersson valittiin jäsenäänestyksen perusteella puolueen puheenjohtajaksi. Syksyllä 2018 puolue linjasi puheenjohtaja Li Anderssonin aloitteesta, että eduskuntavaalien 2019 jälkeisestä mahdollisesta hallitukseen osallistumisesta järjestetään neuvoa-antava jäsenäänestys. Eduskuntaryhmä Vasemmistoliittoa eduskunnassa edustaa vasemmistoliiton eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii vasemmistoliiton kansanedustajien yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän valtiopäiväkaudella 2019-2023 muodostaa 16 kansanedustajaa. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Jussi Saramo. Piirijärjestöt Puolueen järjestörakenne koostuu paikallis-, piiri- ja keskustasosta. Vasemmistoliitolla on 13 piirijärjestöä. Helsingin Vasemmistoliitto Hämeen Vasemmistoliitto Kainuun Vasemmisto Keski-Suomen Vasemmisto Kaakkois-Suomen Vasemmistoliitto Vasemmistoliiton Lapin piiri Pirkanmaan Vasemmistoliitto Pohjanmaan Vasemmisto Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto Satakunnan Vasemmistoliitto Savo-Karjalan Vasemmisto Vasemmistoliiton Uudenmaan piirijärjestö Varsinais-Suomen Vasemmistoliitto Lähiyhteisöt Vasemmistoliiton naisjärjestö on Vasemmistonaiset. Nuorisotyötä tekee puolueesta riippumaton, itsenäinen Vasemmistonuoret ja varhaisnuorisotyötä Suomen Demokratian Pioneerien Liitto. Vasemmistoliiton sivistysjärjestö on Kansan Sivistystyön Liitto. Vasemmistoliiton samoin kuin sen edeltäjien päätearkistona toimii Kansan Arkisto, joka on kaikille avoin yksityinen keskusarkisto. Muita vasemmistoliiton oheisjärjestöjä ovat Yrjö Sirolan Säätiö, Kansantalojen Liitto, Eläkeläiset ry ja Kansan Radioliitto. Lisäksi puoluetta lähellä ovat Vasemmisto-opiskelijat ry, Kulttuurityön Keskus, Hebe-säätiö, Nuorisolomat ja Lasten Toiminnan Tukisäätiö. Media Puolueen pää-äänenkannattaja on kerran viikossa paperilla ja päivittäin verkossa ilmestyvä Kansan Uutiset (KU). Vuonna 1957 ilmestymisensä aloittaneesta lehdestä tehtiin puolueen äänenkannattaja elokuussa 2000, mutta käytännössä lehti oli vastaavassa roolissa myös 1990-luvun. Vasemmistoliittoa lähellä olevia aluelehtiä ovat Porissa ilmestyvä Satakunnan Työ ja oululainen Kansan Tahto. Ruotsinkielistä vasemmistoa palvelee Ny Tid. Pirkanmaan vasemmisto julkaisee verkkolehteä Vasen Kaista, jota tehdään täysin vapaaehtoisvoimin. Vasemmistoliitto julkaisi aiemmin verkkolehteä Verstas (2004-2009) ja puolueen eduskuntaryhmä tiedotuslehteä Vau!. Kansainväliset jäsenyydet Vasemmistoliitto liittyi Euroopan vasemmistopuolueeseen vuonna 2009. Euroopan parlamentissa puolue kuuluu Euroopan yhtyneen vasemmiston/Pohjoismaiden vihreän vasemmiston (GUE/NGL) ryhmään. Pohjoismaiden neuvostossa vasemmistoliitto toimii Vasemmistososialistisessa vihreässä ryhmässä (VSG). 1. helmikuuta 2004 vasemmistoliitto oli perustamassa Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liittoa (NGLA) Reykjavíkissa yhdessä Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan veljespuolueiden kanssa. Vasemmistoliitto kuuluu vuonna 1991 perustettuun Uuteen eurooppalaiseen vasemmistofoorumiin (NELF), jonka kahdesti vuodessa järjestettäviä kokouksia on pidetty myös Suomessa. Rahoitus Vasemmistoliitto on vastaanottanut puoluerahoitusta yksityishenkilöiltä, järjestöiltä, säätiöiltä ja yrityksiltä. Tuen antajia ovat olleet mm. Ammattiliitto Pro, Avantisäätiö, JHL:n Punarinnat ja Vasemmistoryhmä, Kuljetustyön tuki ry, Metallityöväen Liitto, Osuuskunta Tradeka, Palvelualojen ammattiliitto Pam, Paperin Vasemmistoliittoryhmä, Pohjolan Yhteisö ry, Pohjolan yhtiöt, Punajuuri ry, Puutyöväenliitto, Rakennusliitto, Rautatieläisten Liitto, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto, Teollisuusalojen ammattiliitto sekä Vuokatin Demokraattinen yhdistys ry. Poliittiset linjaukset ja tavoitteet Kuntavaaliohjelma 2021 Vasemmistoliiton 2. helmikuuta 2021 julkaistu kuntavaaliohjelma koostui viidestä kärjestä. Ensimmäinen koulutukseen ja sivistykseen keskittynyt "Pienten puolella!" -kärki keskittyi neljän asian takaamiseen kunnissa koulutukseen ja sivistykseen panostamalla: varhaiskasvatusta kaikille, kohtuulliset ryhmäkoot terveissä kouluissa, tasa-arvoinen koulutie jokaiselle ja yhdenvertainen toinen aste. Toinen osio, "Reilu siirtymä!", nosti kunnat keskiöön ilmastonmuutoksen ratkaisijoina. Puolueen mielestä liikkumisesta tulisi tehdä vaivatonta ja ilmastoystävällistä, rakentamisessa ja korjaamisessa tulisi hyödyntää energiaviisaita ratkaisuja, kaavoituksen tulisi olla ilmastoviisasta ja kohtuuhintaisia asuntoja takaavaa, kuntien tulisi siirtyä pois kivihiilen ja turpeen käytöstä vuoteen 2025 mennessä sekä kunnioittaa luontoa. Kolmas, terveyteen ja hyvinvointiin keskittynyt "Tukea, hoitoa ja hoivaa kaikille, ei harvoille!" -osio, toteaa oikeuden terveyteen ja hyvinvointiin kuuluvan jokaiselle. Tämän osion mukaan mm. sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja tulisi pienentää, lääkärille pääsy taata korkeintaan viikossa maksutta, ihmisten terapiaan pääsyn mahdollisuus taata, ikäihmiselle tarjota hyvää hoivaa kotona ja palvelutaloissa, kohdistaa lisää resursseja päihteisiin liittyviä ongelmia ratkoviin palveluihin, tukea omaishoitajia, vahvistaa vammaisten palveluita ja itsemääräämisoikeutta sekä parantaa kuntien esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Kotipalveluita, lastensuojelua, nuorisotyötä kehittämällä ja tukemalla voidaan puolueen mukaan ennaltaehkäistä ongelmia. Hyvinvointipalveluiden tuottamisessa ulkoistamisia pitäisi välttää ja palvelut tuottaa julkisesti demokraattisen päätäntävallan alaisuudessa. Neljäs, "Kestävää elinvoimaa!" -osuus, kritisoi lomautuksia lyhytnäköisinä, todellisuudessa kustannuksia aiheuttavina säästöinä ja korostaa työhyvinvoinnin ja työpaikkaosallisuuden tärkeyttä, sekä edellyttää kunnan hankinnoissa hinnan lisäksi huomioitavan ympäristökysymykset, yhteiskuntavastuun ja työehdot. Kunnan on oltava reilu kaikille, hyödyntää osallistavaa budjetointia, olla tarkka kuntouttavan työtoiminnan oikeudenmukaisuudessa ja edistää kestävää elinvoimaisuuden kasvua. Viides ja viimeinen kuntavaaliohjelman osuus, "Kaikkien kunta!", näkee kunnallisen hyvinvoinnin edistäjänä taiteen, liikunnan ja sivistyksen. Kirjastojen resurssit on taattava sekä lasten ja nuorten lukutaitokasvatusta tuettava. Kunnan on tarjottava kohtuuhintaisia tiloja ja palveluita taiteen ja kulttuurin vapaan kentän toimijoille, taidelaitoisten resurssit taattava ja kohtuullisen lippuhinnoittelun keinoin helpotettava saavutettavuutta sekä tukea ja avustaa kulttuuritoimijoita. Rakennushankkeiden budjeteista tulee "prosenttiperiaatteen" mukaisesti käyttää yksi prosentti taiteeseen laadukkaan ympäristön ja taiteen saavutettavuuden takaamiseksi. Nuorille tulee puolueen mukaan tarjota maksuttomia liikuntavuoroja sekä taata kaikenikäisten kuntalaisten mahdollisuus liikkua ja kokea kulttuuria. Kaupunkitilaa tulee kehittää ei-kaupalliseen suuntaan ihmisten ehdoilla: tulee lisätä julkisten paikkojen taidetta ja omaehtoisen toiminnan mahdollistavia tiloja. Vapaaseen sivistystyöhön sekä kaikenikäisten digi- ja kielitaitojen kehittämismahdollisuuksiin tulee satsata. Reilun siirtymän ohjelma 2020 Vasemmistoliitto julkaisi 1. kesäkuuta 2020 "reilun siirtymän ohjelman" - eräänlaisen vastineen Green New Dealille. Ohjelman päämäärä on tuoda esiin puolueen askelmerkit siirtymässä kohti ilmastoystävällistä hyvinvointivaltiota. Se sisältää tavoitteita ja konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joita puolue ajaa politiikassa. Puolueen puheenjohtaja Li Andersson tiivistää sisältöä ohjelman esipuheessa: Eduskuntavaaliohjelma 2019 Eduskuntavaaleissa 2019 vasemmistoliiton kärkiteemoina olivat eriarvoistumisen pysäyttäminen, oikeudenmukainen ilmastonmuutoksen torjunta ja uusi työ. Vasemmistoliitto toivoi, että seuraava hallitus peruisi aktiivimallin, palauttaisi subjektiivisen päivähoito-oikeuden eikä leikkaisi pienituloisimpien sosiaaliturvaa. Eriarvoistumisen pysäyttäminen Vasemmistoliiton mukaan kun sosiaali- ja terveydenhuoltoa uudistetaan 2019 alkavalla vaalikaudella, lähtökohdaksi täytyisi ottaa että jokaiselle taataan vähimmäistasona mahdollisuus päästä lääkäriin viikossa maksutta. Vasemmistoliitto halusi ohjelmassaan hillitä vuokrien nousua kasvukeskuksissa. Puolue tarjosi vaaliohjelmassaan myös keinoja vanhustenhoidon kriisiytyneen tilanteen ratkaisemiseksi: vasemmistoliitto parantaisi palvelutalojen ja kotihoidon hoitajamitoitusta sekä perustaisi vanhusasiainvaltuutetun viran varmistamaan ikäihmisten palveluiden toteutumista. Oikeudenmukainen ilmastonmuutoksen torjunta Ilmastonmuutoksen torjunnasta ei vasemmistoliiton mukaan tule tehdä Suomea eriarvoistavaa kysymystä, vaan kaikki on otettava mukaan ilmastotalkoisiin. Puolueen puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan monella suomalaisella on pelko, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehtävät toimet kasvattavat eriarvoisuutta. Vasemmistoliiton tavoitteena on ratkaista ilmastokriisi niin, että lopputuloksena on aiempaa tasa-arvoisempi ja paremmin voiva yhteiskunta. Vaaliohjelmassaan Vasemmistoliitto nosti yhdeksi ratkaisuksi ilmastonmuutoksen investoinnit raiteisiin ja muuhun päästöttömään liikenteeseen. Anderssonin mukaan kaikilla suomalaisilla ei ole varaa hankkia sähköautoa ja varallisuus ei saa muodostua esteeksi ilmastotalkoisiin osallistumiselle, vaan kaikilla on oltava mahdollisuus osallistua ilmastonmuutoksen hillintään. Uusi työ Vasemmistoliitto loisi Suomeen uutta työtä nostamalla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta tukemalla itsensätyöllistäjiä ja pienyrittäjiä sekä parantamalla jokaisen suomalaisen mahdollisuutta päivittää osaamistaan työuransa aikana. Puolue parantaisi koulutuksen tasa-arvoa myös maksuttomalla toisen asteen koulutuksella ja 18 ikävuoteen asti jatkuvalla oppivelvollisuudella. Perusturva Vasemmistoliitto peruisi perusturvaan viime vuosina tehdyt leikkaukset ja yhdistäisi sitten eri etuudet yhdeksi perusturvaksi, jonka taso korotettaisiin 800 euroon kuukaudessa. Puolue muuttaisi perusturvan lopulta kaikille vastikkeettomaksi perustuloksi, mutta ei vielä alkavalla vaalikaudella. Tavoitteiden rahoitus Puolueen vaatimat korotukset sosiaalietuuksiin maksaisivat Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetin laskelmien mukaan noin miljardi euroa vuodessa. Vasemmistoliitto kiristäisi ansio- ja pääomatuloverotuksen progressiota sekä ottaisi käyttöön varallisuusveron. Suurituloisten tuloverotuksen lisäksi Vasemmistoliitto kiristäisi muun muassa listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta sekä perintö- ja lahjaveroa, ottaisi käyttöön kaivos- ja lentoverot, poistaisi yrittäjävähennyksen ja leikkaisi ympäristölle haitallisia tukia puolella miljardilla eurolla. Puolue on julkaissut 2019 "Tästä rahat!" -asiakirjan, jossa käydään yksityiskohtaisesti puolueen keinot rahoittaa ajamansa muutokset. Tavoiteohjelma 2016-2019 Tavoiteohjelmassaan vasemmistoliitto pyrkii parantamaan yhteiskunnan hyvinvointia, ympäristön ja talouden kestävyyttä, ihmisten välistä tasa-arvoa, vapautta ja mahdollisuutta työhön ja toimeentuloon. Vasemmistoliiton talouspoliittisena suuntauksena on elvytys, eli julkisten investointien tukeminen. Kuntavaaliohjelma 2017 Puolue lähti vuoden 2017 kuntavaaleihin tunnuslauseella Turvallinen tulevaisuus tehdään nyt. Vaaleissa ja niitä seuraavalla valtuustokaudella tavoitteina vasemmistoliitolla ovat maailman paras koulu ja maksuton varhaiskasvatus kaikille, kohtuuhintainen asuminen ja hyvä ympäristö, ja hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille. Vasemmistoliitto vaatii esimerkiksi kohtuullisia ryhmäkokoja, huolenpitoa henkilökunnan ja oppilaiden jaksamisesta, laatua rakentamiseen, taidetta ja viheralueita katukuvaan, kuntien energiaviisautta, joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistämistä, lyhyempiä jonoja palveluihin, tasaisemmin jakautuvaa hyvinvointia, turvallista ja arvokasta ikääntymistä riittävällä hoitajamitoituksella, ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ja perhetyöhön kunnon resurssien varaamista, ihmisten kuuntelemista heitä koskevissa asioissa, terveyskeskusmaksujen poistamista, palveluiden tuottamista julkisesti yhteisesti ja demokraattisesti valittujen aluepäättäjien valtaa. Periaateohjelma 2007 Vuoden 2007 kesäkuussa hyväksytty periaateohjelma määrittelee vasemmistoliiton perusarvoiksi tasa-arvon, vapauden ja kestävän kehityksen sekä sijoittaa puolueen "kolmanteen vasemmistoon". Vuoden 2007 periaateohjelma jatkaa vuoden 1998 puoluekokouksen punavihreää ja yleisvasemmistolaista ohjelmaa. Tätä ennen puolueella ei ollut virallista periaateohjelmaa. Puolueen periaateohjelman mukaan kolmea perusarvoa voi edistää ainoastaan demokratiassa, jota on vahvistettava. Kolmatta vasemmistoa vasemmistoliiton periaateohjelma kuvaa seuraavasti: "Kolmas vasemmisto on ajatus suurten eurooppalaisten poliittisten aatteiden liberalismin ja sosialismin historiallisesta liitosta paremman maailman rakentamiseksi. Feministinen ajattelu ja ympäristötietoisuus ovat keskeisessä asemassa kolmannen vasemmiston aatemaailmassa." Periaateohjelmassa puolue haluaa haastaa globaalin kapitalismin esittämällä sille solidaarisen ja kestävän vaihtoehdon. Tämä edellyttää oikeudenmukaista maailmantaloutta ja demokratian lisäämistä. Puolue on huolissaan myös eriarvoisuuden lisääntymisestä Suomessa. Kehittääkseen hyvinvointivaltiota ja sopimusyhteiskuntaa puolue ilmoittaa haluavansa rajoittaa kapitalismin ylivaltaa. Ohjelman mukaan pätkä-, osa-aika- ja vuokratöillä keinottelulle ja työelämän ehtojen huonontamiselle tarvitaan vahva vastavoima ammattiyhdistysliikkeestä. Vasemmistoliitto haluaa edistää myös ihmisten välistä tasa-arvoa ja tasavertaisuutta perheessä, työelämässä ja yleensä yhteiskunnassa niin, että oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet eivät riipu sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Vasemmistoliitto toivottaa periaateohjelmassa maahanmuuttajat tervetulleiksi Suomeen täysivaltaisiksi kansalaisiksi. Puolue korostaa oikeutta työhön ja toimeentuloon kaikille. Periaateohjelman mukaan vasemmistoliitolle ei riitä pelkkä mahdollisuuksien tasa-arvo, vaan se tavoittelee arkipäivässä toteutuvaa tasa-arvoa. Uskontoihin puolue suhtautuu neutraalisti, ketään ei saa puolueen mukaan syrjiä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Yrittäjyyskannat Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki otti vuonna 2011 kantaa myös pienyrittäjien aseman parantamiseksi. Vanhan ajatusmallin mukainen työväestön edun ajaminen ei ole enää ainoa tavoite, johon vasemmistoliitto pyrkii. Puolue vaati nykyistä vahvempaa lainsäädäntöä, jotta omalla työllään elävät yrittäjät voisivat toimia tasavertaisina suhteessa suurten pääomien hallitsemiin yrityksiin. Arhinmäki esitti myös kansainvälisiä sopimuksia, jotka estävät hyvinvointivaltioiden rahoituspohjaa kalvavat veroparatiisit, joita suuryritykset ja suuri pääoma käyttävät hänen mukaansa siekailematta hyväkseen. Lisäksi Arhinmäen mukaan tarvitaan käytännön parannuksia yrittäjien jokapäiväiseen arkeen. Keskeisimpänä hän piti yrittäjien sosiaaliturvan parantamista muun muassa työttömyysturvan piirin pääsyä helpottamalla. Turkistarhauskanta Vasemmistoliitto kannattaa turkistarhauksen lopettamista Suomessa. Euroopan unioni Vasemmistoliitto on kampanjoinut sosiaalisen Euroopan puolesta tarkoittaen tällä sitä, että Euroopan unionin integraatiossa olisi huomioitava myös sosiaaliset kysymykset eikä yhdentymistä pitäisi tehdä vain talouden ehdoilla. Eurovaaliohjelmassa 2014 Vasemmistoliitolla oli viisi kärkiteemaa Euroopan unionin muuttamiseksi: demokratian ja läpinäkyvyyden lisääminen, talouspolitiikan oikeudenmukaistaminen, hyvä työ ja sosiaaliturva, ihmisoikeuksien ja rauhan turvaaminen sekä unionin roolin asettaminen ympäristönsuojelussa maailman eturintamaan. Eurovaaleissa 2019 vasemmistoliitto ajaa hiilineutraalia EU:ta vuoteen 2040 mennessä, ja keinona tähän Green New Deal -tyyppistä ratkaisua jonka puolue nimeää ekologiseksi jälleenrakennukseksi. Puolueen mielestä Euroopan keskuspankin rahoitusmarkkinoiden elvytyksen sijaan tulisi elvyttää taloutta ekologisten investointien kautta, ja näin luoda myös työpaikkoja. Energiapolitiikka Vasemmistoliiton tavoitteena on hiilineutraali Suomi 2030-luvun alussa. Puolue kannattaa uusiutuviin energiamuotoihin siirtymistä ja energiatehokkuuden lisäämistä. Kivihiilen käytöstä on puolueen mukaan luovuttava 2025, turpeen käytöstä 2030-luvun alkupuolella, polttoöljyn energiakäytöstä 2030-luvulla ja maakaasusta viimeistään 2040-luvun alussa. Ydinvoimasta puolue linjaa lokakuussa 2018 julkaistussa ilmasto-ohjelmassaan seuraavasti: "Ydinvoima on ongelmallinen energiantuotantomuoto turvallisuuden, ydinpolttoaineen hankinnan ja jätteen sekä geopolitiikan kannalta. Uusi ydinvoima on myös kallista. Ongelmistaan huolimatta ydinvoima on kuitenkin kasvihuonekaasujen osalta päästötön energiantuotantomuoto, joten sitä voidaan pitää hyväksyttävänä osana energiantuotantopalettia ainakin vielä lähivuosikymmeninä. Kuitenkin tulevaisuudessa älykkäät sähköverkot ja hajautettu sähköntuotanto vähentävät tasaisen perusvoiman tarvetta. Suomessa ei ole tarvetta jo päätettyjen lisäksi uusille ydinvoimaloille." Asuntojen lämmöntuotannossa puolue näkee maalämmön keskeisenä ratkaisuna. Vasemmistoliiton mukaan yksityishenkilöiden energiaremontteihin tarvitaan tukea, joka kohdentuu pienituloisille ja niille alueille, jossa investoinnin hintaa ei välttämättä saa asuntomarkkinoiden taantumisen vuoksi takaisin. Puolueen mukaan "sinänsä energiatehokkuutta parantavat investoinnit maksavat itsensä takaisin, mutta pienituloisia helpottaisivat esimerkiksi palvelut, jossa investoinnin esimerkiksi öljykattilasta lämpöpumppuun siirtymisestä voisi maksaa takaisin kuukausimaksulla". Kannattajakunta Poliittinen nelikenttä Poliittisen nelikentän vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella vasemmistoliiton kannattajat olivat selkeästi arvoliberaaleja. Kannattajista arvoliberaaleiksi tunnistautui 55 prosenttia vuonna 2015 tehdyssä Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa. Suhteessa muihin puolueisiin, vasemmistoliiton kannattajat ovat selkeimmin vasemmalla. Puolueiden kannattajat olivat vuonna 2008 ideologisesti kauimpana kokoomuksesta. Rakenne Vasemmistoliiton kannattajista ja jäsenistä yhtä suuri osa on korkeasti koulutettuja. Vuoden 2017 tutkimuksen mukaan vasemmistoliiton kannattajista reilu neljännes oli eläkeläisiä ja viidennes opiskelijoita. Työttömien äänestäjien osuus oli noin seitsemän prosenttia. Vasemmistoliitto on ollut poliisien keskuudessa erityisen epäsuosittu puolue, joilta se keräsi 0,8 prosentin kannatuksen vuonna 2016. Anna Kontulan vuonna 2004 valmistuneen kyselytutkimuksen mukaan entiset taistolaiset äänestivät usein vasemmistoliittoa (32 % vastaajista). Ainoastaan vihreät oli entisten taistolaisten keskuudessa suositumpi valinta kuin Vasemmistoliitto. Jäsenet Vasemmistoliitossa oli vuonna 2017 noin 11 000 jäsentä. Jäsenistä yli puolet oli liittynyt puolueeseen vuoden 2011 jälkeen, ja jäsenmäärä on kasvanut viime vuosina. 1998 puolue ilmoitti jäsenmääräkseen 14 000. Alhaisimmillaan puolueen jäsenyys oli jäsentä), josta jäsenmäärä on kasvanut vuoteen 2018 tultaessa 11 400 jäseneen. Vasemmistoliiton jäsenet muodostavat yhdessä vihreiden ja sosialidemokraattien jäsenten kanssa selkeän ryhmittymän eli ns. "punavihreän kuplan". Vasemmistoliiton jäsenistö on muiden puolueiden tavoin suhteellisen vanha. Vuonna 2017 vasemmistoliiton jäsenten keski-ikä oli 55,9 vuotta ja lähes puolet puolueen jäsenistä on eläkkeellä. Vasemmistoliiton jäsenistä enemmistö on eläkeläisiä. Työssäkäyvien osuus puolueen jäsenistöstä on noin 40 prosenttia. Reilulla 35 prosentilla vasemmistoliiton jäsenistä on korkeakoulututkinto. Vasemmistoliitolla oli tutkimuksen mukaan toiseksi eniten työttömiä jäseniä perussuomalaisten jälkeen. Opiskelijoiden osuus vasemmistoliiton jäsenistä oli kuusi prosenttia. Kannattajiin nähden vasemmistoliiton jäsenet ovat noin 10 vuotta vanhempia. Vasemmistoliiton jäsenistön kotitalouksien mediaanitulot olivat 2 700 euroa kuukaudessa, mikä on selkeästi alhaisin kaikista puolueista. Vasemmistoliiton sukupuolijakauma on suhteellisen tasainen. Kolmannes puolueen jäsenistä asui vuonna 2017 Uudellamaalla. Jäsenten osuus Helsingin-Uudenmaan alueella on suhteellisesti huomattavasti suurempi kuin muualla Suomessa. Vasemmistoliiton jäsenistä 39 prosenttia on jossain työuran vaiheessa toiminut palkansaajajärjestöjen luottamustehtävissä. Kokemus työnantajajärjestöistä on vastaavasti kolme prosenttia. Tutkimuksen mukaan vasemmistoliitto näytti olevan osittain sidoksissa perinteisiin työmarkkinajärjestöihin sekä ylioppilas- ja opiskelijaverkostoihin. Eduskuntavaaleissa 2019 puolueen kaksi eniten, eli yli 10 000 ääntä saanutta ehdokasta olivat 30- ja 31-vuotiaita. Yli 5 000 ääntä saaneista ehdokkaista kolme oli 30-39-vuotiaita, viisi 40-49-vuotiaita ja yksi 50-59-vuotias. Kannattajien mielipiteitä Vuonna 2013 Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksessa vasemmistoliiton kannattajat erosivat suomalaisten enemmistöstä siten, että he eivät allekirjoittaneet väitettä, että ihminen olisi oman onnensa seppä. Heidän mielestään yhteiskunta ja olosuhteet ratkaisevat omaa tahtoa enemmän. Puolustusministeriön vuoden 2012 tutkimuksen mukaan suuri osa vasemmistoliiton kannattajista suhtautui kielteisesti Nato-jäsenyyteen. 85 prosenttia kannattajista puolsi sotilaallista liittoutumattomuutta. 23 prosenttia kannatti puolustusmäärärahojen pienentämistä. 61 prosenttia vasemmistoliiton kannattajista haluaisi ruotsin kielestä vapaavalintaisen kouluaineen. Vasemmistoliiton äänestäjistä 83 prosenttia koki vuonna 2017 läheisimmiksi puolueiksi Vihreän liiton ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen. Vasemmistoliitossa ja vihreissä uskonnolliset yhteiskunnat ja seurakunnat koetaan läheisiksi huomattavasti muita puolueita harvemmin. Merkittäviä poliitikkoja Puheenjohtajat Claes Andersson (1990-1998) Suvi-Anne Siimes (1998-2006) Martti Korhonen (2006-2009) Paavo Arhinmäki (2009-2016) Li Andersson (2016→) Varapuheenjohtajat 1. varapuheenjohtaja Salme Kandolin (1990-?) Kari Uotila (1990-1993) Katja Syvärinen (1992-1995) Suvi-Anne Siimes (1995-1998) Jorma Vokkolainen (1998-2001) Matti Huutola (2001-2004) Risto Kalliorinne (2004-2007) Paavo Arhinmäki (2007-2009) Risto Kalliorinne (2009-2013) Aino-Kaisa Pekonen (2013-2016) Hanna Sarkkinen (2016-2019) Jussi Saramo (2019-2022) Veronika Honkasalo (2022→) 2. varapuheenjohtaja Martti Korhonen (1995-1998) Esko Seppänen (1998-2001) Minna Sirnö (2001-2007) Aino-Kaisa Pekonen (2007-2013) Sari Moisanen (2013-2016) Juho Kautto (2016-2019) Minna Minkkinen (2019-2022) Jouni Jussinniemi (2022→) 3. varapuheenjohtaja Kalle Hyötynen (2013-2016) Veronika Honkasalo (2016-2019) Jouni Jussinniemi (2019-2022) Minna Minkkinen (2022→) Puoluesihteerit Matti Viialainen (1990-1995) Ralf Sund (1995-2001) Aulis Ruuth (2001-2007) Sirpa Puhakka (2007-2013) Marko Varajärvi (2013-2016) Joonas Leppänen (2016-2019) Mikko Koikkalainen (2019-2022) Anna Mäkipää (2022→) Eduskuntaryhmän puheenjohtajat Esko Helle (1990-1997) Martti Korhonen (1997-1999, 2004-2006) Outi Ojala (1999-2004) Annika Lapintie (2006-2015) Aino-Kaisa Pekonen (2015-2019) Paavo Arhinmäki (2019-2021) Jussi Saramo (2021→) Europarlamentaarikot Inna Ilivitzky (1999) Esko Seppänen (1996-2009) Marjatta Stenius-Kaukonen (1995-1996) Outi Ojala (1996-1999) Merja Kyllönen (2014-2019) Silvia Modig (2019→) Nykyiset kansanedustajat Katso myös: Luettelo kansanedustajista Li Andersson Timo Furuholm Veronika Honkasalo Mai Kivelä Anna Kontula Minja Koskela Merja Kyllönen Laura Meriluoto Aino-Kaisa Pekonen Jussi Saramo Hanna Sarkkinen Vaalihistoria Vasemmistoliitto osallistuu omilla listoillaan eduskunta-, europarlamentti- ja kuntavaaleihin. Presidentinvaalissa puolue on viimeksi asettanut oman ehdokkaansa vuonna 2018, mitä ennen edeltäneet omat ehdokkaat olivat vuosilta 2012 ja 1994. Vasemmistoliitto osallistuu myös ammattiliittojen ja osuuskuntien vaaleihin. Eduskuntavaalit Vasemmistoliiton kannatus oli eduskuntavaaleissa 2019 vahvinta Lapissa, Oulun vaalipiirissä, Varsinais-Suomessa, Helsingissä ja Satakunnassa. Puolueella on kansanedustajia kaikissa vaalipiireissä Kaakkois-Suomea, Vaasaa ja Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kuntavaalit Vasemmistoliitolla on valtuutettuja yli kahdessa sadassa Suomen kunnanvaltuustossa. Vasemmistoliitto on suurin puolue Kemin (34,6 % äänistä 2008) ja Karkkilan (32,8 %) kaupungeissa. Vuoden 2008 vaaleissa vasemmistoliiton kannatus ylitti 30 prosenttia kuudessa ja 20 prosenttia 21:ssä kunnassa. Europarlamenttivaalit Vasemmistoliitto sai edustajia europarlamenttiin vuosien 1996, 1999 ja 2004 vaaleissa, mutta vuonna 2009 puolue jäi niukasti ilman paikkaa. Vuosina 1996-2009 vasemmistoliittoa parlamentissa edustanut ja suuria äänimääriä kerännyt Esko Seppänen ei ollut enää ehdolla. Vaaleissa 2014 puolue palasi parlamenttiin, kun Merja Kyllönen valittiin mepiksi. Seuraavissa, vuoden 2019 EU-vaaleissa noin kuukautta aiemmin eduskunnasta pudonnut Silvia Modig valittiin puolueen europarlamenttiedustajaksi. Presidentinvaalit Vuoden 1994 presidentinvaalissa vasemmistoliitto asetti ehdokkaakseen puheenjohtajansa Claes Anderssonin. Hän sai 3,8 prosenttia äänistä ja sijoittui kuudenneksi yhdentoista ehdokkaan joukossa. Vuosina 2000 ja 2006 vasemmistoliitto tuki vaalit voittanutta SDP:n Tarja Halosta. Vaalien 2000 tukea koskeneessa puoluehallituksen päätöksessä ehdokasta ei mainittu nimeltä. Kuusi vuotta myöhemmin vasemmistoliitto ilmoitti tukevansa Halosen uudenlleenvalintaa. Vuonna 2012 ehdokkaana oli puheenjohtaja Paavo Arhinmäki, joka sijoittui 5,5 prosentin ääniosuudella kuudenneksi kahdeksan ehdokkaan joukossa. Vuonna 2018 vasemmistoliiton ehdokkaana oli rauha-teemalla kampanjoinut Merja Kyllönen. Maakuntavaalit Kainuun maakuntavaaleissa 2004 ja 2008 vasemmistoliitto oli toiseksi suurin puolue keskustan jälkeen. Puolue sai maakuntavaltuustoon 9 edustajaa (21,4 % äänistä) vuonna 2004 ja 12 (18,9 %) vuonna 2008. Liittojen vaalit Vasemmistoliitolla on suurin ryhmä Rakennusliiton (165 edustajaa / 77,6 % äänistä vuonna 2007) ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton (66 % v. 1997) edustajistoissa. Puolue on kerännyt yli 40 prosentin kannatusta myös muun muassa Metalliliitossa ja Kemianliitossa. Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Vasemmistoliitto Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä Vasemmistoliiton ohjelmat (Pohtiva) Suomalaiset puolueet: Vasemmistoliitto (Yle Areena 2011) Seulonnan keskeiset artikkelit

1313

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valokuvaus

Valokuvaus

Valokuvaus on menetelmä, jossa luodaan kuvia kohdistamalla valoa tai muuta sähkömagneettista säteilyä valoherkälle pinnalle. Valokuvia on perinteisesti tuotettu kemiallisesti, käyttämällä valoherkkänä pintana valoon reagoivalla aineella päällystettyä filmiä. Perinteisen kemiallisen menetelmän on nykyään lähes kokonaan syrjäyttänyt digitaalinen valokuvaus, jossa valoon reagoivana materiaalina on kameran sisään sijoitettu valoherkkä kenno, joka tallentaa kuvattavasta kohteesta pintaansa osuvan valon tietokoneille soveltuvaksi digitaaliseksi informaatioksi. Valokuvausta käytetään monilla elämänalueilla. Valokuvaajia työskentelee muun muassa tiedonvälityksessä kuten journalismissa ja markkinointiviestinnässä, dokumentoinnissa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Valokuvataide on osa kuvataidetta. Elokuva alkoi kehittyä valokuvauksesta, kun yksittäisiä valokuvia tuottavasta kamerasta kehitettiin peräkkäisiä valokuvia nopeasti filminauhalle tallentava elokuvakamera. Lääketieteessä erityisen merkittäväksi valokuvauksen muodoksi on kehittynyt ihmissilmälle näkymättömän sähkömagneettisen säteilyn, kuten röntgensäteiden käyttö kudosten "läpivalaisuun" (ks. Radiologia). Valokuvaustekniikan perusteet Filmille kuvaaminen Valokuvausfilmeissä käytetään valoherkkänä aineena yleensä jotakin hopean halogeenisuolaa (hopeahalidia), tavallisimmin hopeabromidia. Valon kulkiessa kameran objektiivin läpi filmin pinnalle muodostuu kuvattavasta kohteesta optinen kuva, kun filmipinnan eri osiin osuu eri määrä valoa. Mitä enemmän valoa johonkin filmin kohtaan osuu, sitä suuremmassa määrin hopeasuola hajoaa kemiallisesti. Reaktio tapahtuu siten, että valokvantin (fotonin) osuessa hopeahalidi-kiteeseen se rikkoo jonkin hopea-atomin ja halogeenin välisen sidoksen. Näin valotus synnyttää filmiin latentin kuvan, joka ei sellaisenaan ole mitenkään havaittava, mutta saadaan näkyviin kehittämällä filmi. Filmiä kehitettäessä sitä pidetään kehiteliuoksessa, jossa aikaisemmin valon synnyttämä atomien välinen rikkinäinen sidos aiheuttaa kemiallisen reaktion, joka puolestaan hajottaa vieressä olevien atomien sidoksia. Näin kehitys muuttaa koko hopeahalidi-rakeen (kiteen) suolasta hopeametalliksi. Tämä näkyy filmissä mustana alueena. Täten filmistä tulee negatiivi, jossa kuvatun kohteen vaaleimmat kohdat näkyvät tummina ja päinvastoin. Filmin suuri valoherkkyys johtuu siis tästä kemiallisen reaktion aiheuttamasta rikkoutuneen sidoksen moninkertaistumisesta. Kehityksen jälkeen filmi kiinnitetään kiinniteliuoksessa, johon valottumatta jäänyt osa hopeahalidista liukenee. Näin filmin valonherkkyys katoaa. Kiinnitetty ja hyvin huuhdeltu mustavalkofilmi säilyy ainakin sata vuotta normaalissa huoneilmassa. Värifilmissä väri syntyy orgaanisista väriaineista, joiden säilyvyys on suhteellisen heikko. Negatiivista valmistetaan positiivisia kopioita samaan tapaan kuin negatiivikin on syntynyt. Paperi, jolle kopioit tehdään, on päällystetty samoilla hopeahalideilla, ja kun valon annetaan hetken kulkea negatiivin ja linssin läpi, se valottuu. Sen jälkeen kuva kehitetään ja kiinnitetään samaan tapaan kuin alkuperäinen negatiivikin. Vaalet ja tummat kohdat vaihtuvat jälleen päinvastaisiksi kuin ne ovat negatiivisissa, jolloin ne tulevat yhdenmukaisiksi alkuperäisen kuvattavan kohteen vaaleiden ja tummien kohtien kanssa. Valokuvan positiivisista kopioista halutaan yleensä suurempia kuin alkuperäinen filminegatiivi; tällainen valokuvavedos tuotetaan suurennuskonetta apuna käyttäen. Digitaalikuvaus Digitaalisessa valokuvauksessa kuvattavan kohteen valo muutetaan digitaalikameran valonherkän kennon avulla digitaaliseen muotoon, tallennetaan muistikortille ja siirretään sitten tietokoneen kiintolevylle kuvankäsittelyä ja tallennusta varten. Uusimmissa digitaalikameroissa voidaan kuvia muokata myös jo suoraan kamerassa ja lähettää ne välittömästi langattomasti eteenpäin. Kuvankäsittelyä tehdään kuvankäsittelyohjelmilla. Kuvia voidaan katsella tietokoneen ruudulla tai muulla näyttölaitteella taikka tulostaa paperille tai muulle pinnalle. Historiaa Valokuvauksessa yhdistyi kaksi aiempaa keksintöä: camera obscura ja valoherkkä paperi. Näistä camera obscuralla on hyvin pitkä historia, ja sitä käytettiin varsinkin renessanssista lähtien apuna maalaamisessa. Valoherkän materiaalin puolestaan löysi saksalainen anatomian professori Johann Heinrich Schulze 1700-luvulla lähes vahingossa, mutta hän ei tutkinut sen mahdollisia käyttötarkoituksia. Englantilainen kemisti Thomas Wedgwood oli ensimmäinen, joka kehitti Schulzen keksintöä pidemmälle ja kokeili valoherkän paperin ja camera obscuran yhdistämistä. Wedgwoodin valottunut kuva hävisi kuitenkin paperilta nopeasti. Varsinaisen läpimurron valokuvakameran keksimisessä teki ranskalainen tieteilijä Nicéphore Niépce 1800-luvun alussa. Hän sai kehitetyksi valoherkkää materiaalia niin pitkälle, että sai vuonna 1826 otetuksi yksinkertaista pihanäkymää esittävän valokuvan, joka on yhä jäljellä. Niépce kehitti keksintöään taiteilija Louis Daguerren kanssa. Daguerre keksi Niépcen kuoleman jälkeen filmimateriaalin, joka oli Niépcen vastaavaa nopeampi - aiempaa filmiä joutui valottamaan tuntikausia. Daguerren keksintö - dagerrotypia - julkistettiin vuonna 1839. Myös englantilainen William Henry Fox Talbot kehitti samanlaista tekniikkaa, kun Daguerren keksintö tuotiin julki. Hänen valoherkkä materiaalinsa tuotti kuitenkin negatiivikuvan, josta vedostettiin positiivinen paperikuva, kalotyyppi. Vaikka Talbotin kuvan monistamisen mahdollistavasta tekniikasta tuli myöhemmin valokuvauksen kivijalka, Daguerren uniikkeja kuvia tuottava tekniikka omaksuttiin käyttöön ensin. Innostus Daguerren valokuvatekniikkaan hälveni 1850-luvulla, kun Frederick Scott Archer kehitti Talbotin keksintöä vastaavan tekniikan, jossa negatiivi oli paperin sijaan lasia. Tuloksena oli paljon tarkempia valokuvia, ja materiaali oli myös kestävämpää. Daguerren keksintö oli kuitenkin se tekijä, jonka ansiosta valokuvaus yleistyi nopeasti sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa heti samana vuonna sen julkistamisen jälkeen. Valokuvauksesta tuli erityisen suosittu ihmisten, maisemien, arkkitehtuurin ja sotien kuvaamisessa. Myös tiede otti sen hyvin nopeasti käyttöönsä. Valokuvauksen pelättiin vievän pohjaa pois maisema- ja muotokuvamaalaukselta, mutta näin ei täysin käynyt. Kuvataiteilijoille tuli mahdollisuus kehittää taidettaan abstraktiin suuntaan. Myöhemmin valokuvauksessakin on abstrakti suuntaus saanut jalansijan. Teollinen valokuva Vaikka valokuvaus oli hyvin suosittua, itse valokuvaajat olivat tekniikan hankaluuden vuoksi yleensä ammattilaisia. Eastman Kodak-yrityksen perustaneen George Eastmanin tavoitteena oli tehdä valokuvauksesta helppoa. Vuonna 1888 Kodak toi markkinoille rullafilmin ja sille sopivan kameran nimellä Kodak no.1. Rullafilmi auttoi sitten myös elokuvatekniikan ja kinematografin kehittämisessä. Varsinainen markkinamenestyjä oli Kodakin lapsille tarkoitettu Kodak Brownie-laatikkokamera. Tässä yksinkertaisessa kamerassa ei ollut säätöjä ja filmin taustalla oli suojapaperi, jonka vuoksi filmi voitiin vaihtaa valossa. Kameralla pystyivät amatööritkin ottamaan kuvia ja se mahdollisti kompaktin kokonsa ja halpuutensa ansiosta myös aiempaa spontaanimman ja laajemmalle levinneen valokuvauksen. Kameroiden liikuteltavuus ja valokuvamisen nopeus edelleen lisääntyi 1920-luvulla, kun alun perin elokuvausta varten kehitettyä kinofilmiä käyttäviä pienkameroita alettiin valmistaa. Valokuvia oli painettu paperille jo 1800-luvun puolivälissä, mutta menetelmä yleistyi vuosisadan lopulla. Painetusta valokuvasta on sittemmin tullut valokuvauksen keskeinen sovellusalue. Valokuvaus oli pitkään mustavalkoista, joskin erilaisia sovellutuksia värikuvauksen saralla on kehitetty aina Daguerren ja Talbotin ajoista lähtien. Varhaisemmat värikuvat on yleensä otettu kuvaamalla aiheesta kolme kuvaa: yksi punaisella suodattimella, yksi vihreällä ja yksi sinisellä. Nämä kolme kuvaa yhdistämällä saadaan värit hyvin realistisesti toistava valokuva. Monet lehdet julkaisivat tällaisia kuvia 1900-luvun alussa, mutta värikuvaus yleistyi vasta värinegatiivifilmien ja positiivisten värikääntöfilmien myötä 1940-luvulla. Uuden valokuvan murros 1990-luvulta alkaen ovat yleistyneet digitaalikamerat, jotka osin ovat syrjäyttäneet filmikamerat. Yleisimmät digikameroissa käytetyt tekniikat ovat CCD-kenno ja CMOS-kenno. Digitaalikameralla kuvattaessa kuva siirtyy puolijohdemateriaalista valmistetulta valoherkältä kennolta sähköiseksi tiedostoksi kameran muistikortille. Filmikameroilla (analogisilla kameroilla) kuva tallentuu suoraan valoherkälle filmille, joka on myöhemmin kehitettävä. 1990-luvun lopulla tapahtunut valokuvauksen digitalisoituminen on suurimpia murroksia valokuvauksen historiassa. Valokuvauksen ammattilaiset ja omistautuneet harrastelijat käyttävät vähemmän filmiä kuin ennen, sillä digitaalikuvaus on muuttanut koko valokuvauksen kentän. Koska digitaalikuvauksessa ei tarvita välimuotona paperikuvan valmistusta ja kuvat saa nopeasti kirjapainokäyttöön, kuvaajat siirtyivät nopeasti käyttämään digitaalikameroita, kun niiden tarkkuus ja sävyntoisto kehittyivät riittäviksi tavallisen uutiskuvaamisen kannalta. Filmien, valokuvapapereiden ja muiden valonherkkien materiaalien valmistus on supistunut ja useat perinteiset kameranvalmistajat ja tietotekniikan valmistajat ovat fuusioituneet. Merkittäviä tapahtumia valokuvaamisessa 1826 - Joseph Nicéphore Niépce kuvaa ensimmäisen onnistuneen valokuvan. 1839 - Sanaa photography käytetään ensimmäisen kerran. 1842 - Henrik Cajander ottaa Turussa Suomen ensimmäisen valokuvan. 1861 - James Maxwell ottaa ensimmäisen värivalokuvan. Katso myös Valokuvakoulutus Tallennetuotanto Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Dölle, Sirkku - Savia, Ratu - Vuorenmaa, Tuomo-Juhani: Katse kameraan: Valokuvamuotokuvia Museoviraston kokoelmista. Helsinki: Museovirasto ja Musta Taide 2004. Eskola, Taneli - Holopainen, Kari: Gravyyrioppi. Syvapainotyötä valokuvaajille ja taidegraafikoille. Helsinki: Musta Taide 1995. Jaakola, Ilkka: Digikuvaaja luonnossa. Docendo 2005. ISBN Kukkonen, Jukka - Vuorenmaa, Tuomo-Juhani - Hinkka, Jorma: Valokuvan taide. Suomalainen valokuva 1842-1992. Helsinki: SKS 1992. Makkonen, Pekka: "Camera Pixela ". Ammattilaisten näkemyksiä valokuvauksen digitalisoitumisesta. Helsinki: Musta Taide 2010. Aalto-yliopiston väitöskirja. Mölsä, Pekka: Digitaalinen valokuvaus on. Helsingin yliopisto 2007. Punkari, Pekka: Digifotokoulu. Docendo 2006. ISBN Tähtinen, Ritva (toim.): Valokuvauksen vuosikirja 1992. Helsinki: Suomen valokuvataiteen museo 1992. Viljanen, Jarkko - Karhula, Matti - Miettinen, Petri: Digikuvan peruskirja. Docendo 2006. ISBN . Vuorenmaa, Tuomo-Juhani (toim.): Valokuvataiteen keräilijän opas. Helsinki: Musta Taide 1999. Aiheesta muualla Suomen valokuvataiteen museo. Suomen kameraseurojen liitto, mm. paljon ohjeita. Suomen valokuvahistoriallinen yhdistys. Tähtikuvaus-FAQ. Digitaalisen valokuvauksen perusteet. Seulonnan keskeiset artikkelit

1314

https://fi.wikipedia.org/wiki/Videonpakkaus

Videonpakkaus

Videonpakkaus tarkoittaa videokuvan pakkaamista vähemmän tilaa vievään muotoon. Se on yleensä yhdistelmä kuvanpakkausta ja liikkeen pakkausta. Usein tilantarvetta saadaan pienennettyä poistamalla videokuvasta sellaista informaatiota, jota ihmissilmä ei näe (häviöllinen pakkaus). Liikkuvassa kuvassa peräkkäisten kuvien välillä on erityisen paljon toistoa, joka voidaan poistaa. Pakattu videokuva säilötään säiliömuotona käytettäviin tiedostomuotoihin. Tiedon pakkauksesta ja purkamisesta vastaa koodekki. Säiliömuotojen sisällä voidaan käyttää vaihtelevaa määrää videokoodauksia ja äänikoodauksia, joilla tehdään varsinainen sisällön pakkaus. Säiliömuodot usein tukevat erilaisia pakkausmuotoja eri koodekeilla. Koodausmenetelmät Multimedia Digitaalinen video

1316

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen%20rautatieliikenne

Suomen rautatieliikenne

Rautatieliikenne Suomessa toimii valtakunnallisen joukkoliikenteen runkokuljettajana. Suomessa junaliikennettä hoitaa pääasiassa valtion omistama VR-Yhtymä ja rataverkkoa ylläpitää liikenne- ja viestintäministeriön alainen Väylävirasto (vuoteen 2009 asti Ratahallintokeskus ja vuoteen 2019 asti Liikennevirasto). Rautatieliikenne Helsingin seudun lähiliikennettä lukuun ottamatta vapautettiin kilpailulle vaiheittain vuosina 2007-2021. Helsingin seudulla kalustosta vastaa Pääkaupunkiseudun Junakalusto Oy. VR:n lisäksi Suomessa operoivia rautatieyrityksiä ovat Fenniarail ja Aurora Rail. Vuosina 2020-2022 tavaraliikenteessä toimi myös virolainen Operail Finland. Yleistä VR:n matkustajajunia kulki vuonna 2011 päivittäin kaukoliikenteessä noin 300 junavuoroa ja pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä noin 900 junavuoroa. Eri matkustajaryhmiä palvelevat junat on ryhmitelty nopeisiin Pendolino-juniin, nykyaikaisiin InterCity-juniin, hieman vanhempiin pikajuniin sekä paikallisjuniin eli taajamajuniin ja lähijuniin. Pendolino-junien kohderyhmänä ovat liikematkustajat, InterCity- ja taajamajunat ovat kaupunkien välisen liikenteen peruskalustoa. Taajamajunat liikennöivät väleillä, joilla kaukojunat eivät kulje ja pysähtyvät asemilla, joilla pitkän matkan junat eivät pysähdy. Rautatieliikenteeseen kuuluvat lisäksi jatkoyhteyksiä tarjoavat rautatieasemat ja matkakeskukset. Joissakin junissa ei käytetä erillistä veturia, vaan vaunut ovat moottorivaunuja. Näin toimivat muun muassa pääkaupunkiseudun lähijunat ja nopeat Pendolino-junat ja Dm12-kiskobussit. Näissä etuna on, että junan suunta voidaan vaihtaa nopeasti, kun veturia ei tarvitse viedä junan toiseen päähän. Lisäksi lyhyessä junassa on energiataloudellisempaa käyttää moottorivaunuja kuin raskasta veturia ja muutamaa vaunua. InterCity-junissa käytetään Edo-ohjausvaunua. Se on junaan liitettävä vaunu, jonka toisessa päässä on ohjaamo, mutta jossa ei ole vetokoneistoa. Ohjausvaunun tarkoitus on nopeuttaa toimintoja pääteasemilla, kun veturia ei tarvitse siirtää junan päästä toiseen. Junaa voidaan ohjata ohjausvaunusta käsin, jolloin veturi työntää junaa vaunuletkan perältä. Kilpailukykyisin juna on suurten kaupunkien välillä, jossa se on usein henkilöautoa selvästi nopeampi. Lähiliikenteessä juna on erityisen nopea Helsinki-Riihimäki-rataosalla sekä Helsinki-Lahti-oikoradalla. Kaukoliikenteessä junien matka-ajat Helsingistä ovat erityisen kilpailukykyisiä Hämeenlinnaan, Joensuuhun, Jyväskylään, Ouluun, Seinäjoelle, Tampereelle, Turkuun ja Vaasaan. Useimmat näistä kaupungeista kuuluvat Pendolino-liikenteen piiriin ja rataosat on kunnostettu suuremmille nopeuksille. Junaliikenteen tarjonta jakautuu rataverkolla epätasaisesti. Etelä-Suomessa matkustajia on paljon ja junia kulkee tiheästi Helsingistä Turkuun, Tampereelle ja Kouvolaan. Etelä-Suomen tiheä asutus mahdollistaa usein kulkevat junavuorot. Muualla maassa asukkaita on huomattavasti harvemmassa kuten myös junayhteyksiä. Useimmilla joko lähtö- tai kohdepaikkana on Helsinki, sillä matkustajista paljon suurempi osa on matkustamassa Helsinkiin tai Helsingistä kuin muiden kaupunkien välillä. Säästösyistä suuri osa Suomen entisistä rautatieasemista on lakkautettu ja niistä monet ovat nykyään yksityiskäytössä. Nykyään suurin osa Suomen henkilöjunakalustosta on jo sähkövetoista. Monilla vähemmän liikennöidyillä rataosuuksilla ajetaan silti yhä henkilöjunia dieselvetureilla tai dieselkiskobusseilla (Dm12). Vanhat pikajunien siniset vaunut poistuvat vähitellen liikenteestä, kun niiden tilalle ostetaan IC²-vaunuja ja Pendolino-yksikköjä. Suomessa rautatieliikenteen osuus tavaraliikenteestä on eurooppalaisittain korkea. Tähän vaikuttaa teollisuuden rakenne. Suomessa vientiteollisuutta sijaitsee sisämaassa. Historia Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa suhteellisen myöhään. Vielä vuonna 1846 arvioitiin, että Suomessa ei tulisi koskaan olemaan tarvetta kuin yhdelle rautatielinjalle, joka kulkisi Pietarista Turkuun. Ensimmäinen rataosuus avattiin 31. tammikuuta 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välillä; tästä muodostui myöhemmin Suomen päärata. 1870 valmistui yhteys Pietariin, joka siihen aikaan oli tärkeä yhteys keisarikunnan pääkaupunkiin. Koska Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän valtakuntaa, täällä alettiin käyttää venäläistä raideleveyttä (5 jalkaa eli 1 524 mm; Venäjällä nykyisin 1 520 mm). Helsinki-Hämeenlinna-rataosuuden jatkeeksi rakennettiin rata Toijalan kautta Tampereelle sekä haararata Toijalasta Turkuun, jotka avattiin liikenteelle 22. kesäkuuta 1876. Näin maan kolme suurinta kaupunkia oli yhdistetty. Vuonna 1878 seurasi yhteys Tampereelta Haapamäen kautta Seinäjoelle ja Vaasaan ja 1884 myös Oulu oli liitetty Seinäjoelle. 1909 rautatiet veivät vihdoin myös Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Rautateiden rakentaminen loppui sen jälkeen pitkäksi aikaa, eivätkä sodat parantaneet tilannetta. Moskovan välirauhan katkaistua rautatieyhteyden Joensuusta Parikkalaan vuonna 1944, rakennettiin yhteys 1960-luvulla Parikkalasta Onkamoon. Vuosikymmeniä myöhemmin, 1960-luvulla ja 1970-luvulla saatiin vihdoin rakennettua lisää rataa, esimerkiksi oikorata (Tampere-)Lielahti-Parkano-Seinäjoki, joka lyhensi Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välistä matka-aikaa selvästi. Laaja sähköistysprojekti alkoi vuonna 1968. Myöhäisen aloituksen etuna oli, että voitiin käyttää uusinta tekniikkaa eli 25 kV ja 50 Hz, joka on vielä nykyäänkin paras tekniikka. Sähköistämisen etuna on pienempi energiankulutus ja saasteettomuus. Sähköistäminen aloitettiin Helsingistä Kirkkonummelle vievällä rataosuudella. Aikataulumukainen sähköjunaliikenne Kirkkonummelle alkoi 26. tammikuuta 1969. Monet reitit saatiin sähköistettyä vasta 1990-luvulla, kuten Tampere-Jyväskylä vuonna 1994 ja Helsinki-Turku vuonna 1995. Sähköistämisen alkuaikoina järjestettiin tv- ja lehtikampanja, jossa korostettiin sähköjunan hiljaisuutta moottori- ja höyrykalustoon verrattuna ja kansalaisia varoitettiin onnettomuusriskistä. Myös ajolankojen korkeajännite oli kampanjan aihe. Suomen rautatiet 100 vuotta - Suomen postilaitoksen vuonna 1962 julkaisemat merkit: Suomen rautateillä käytettyjä vetureita ovat valmistaneet muun muassa tamperelaiset Tampella ja Lokomo. Tampella valmisti vetureita vuosina 1898-1957 ja Lokomo 1915-1969. Veturituotantoa jatkoi Valmet, yritysjärjestelyjen myötä Transtech, viimeiset Dr16-veturit 1990-luvulla. Linjavetureita Suomessa ei enää valmisteta, mutta Saalasti Oy:n tytäryhtiö Teräspyörä Oy valmistaa erilaisia järjestelyvetureita. Nykyisestä sähköveturikalustosta Sr1 on neuvostoliittolaista, Sr2 sveitsiläistä tuotantoa. Junayksiköistä Sm3 Pendolino ja Sm6 Allegro puolestaan italialaisia. Paikallisliikenteessä höyryjunien tilalle tulivat 1950-luvun lopulta lähtien niin sanotut Lättähattu-kiskobussit. Niissä oli matkustajapaikkoja 56 + 7, suurin nopeus oli 95 km/h (osalla kalustoa 115 km/h). Suurin mahdollinen yhteenliitettävä vaunumäärä oli 10 vaunua. Viimeiset Lättähatut poistuivat säännöllisestä matkustajaliikenteestä vuonna 1988, mutta niitä käytetään edelleen museojunissa. Lisäksi niitä oli käytössä henkilöliikenteestä poistumisen jälkeen sähköratojen työ- ja tarkastusvaunuiksi (Ttv) muutettuina. Suurnopeusjunayhteys Helsingin ja Pietarin välillä avattiin joulukuussa 2010. Allegro-nimellä markkinoitu yhteys käyttää vuonna 2006 valmistunutta Kerava-Lahti-oikorataa, joka on Suomen ainoa varsinainen suurnopeusrata ja jolla suurin sallittu nopeus on 220 km/h. Lahti-Luumäki-osuudella sallittu nopeus on rataparannusten avulla nostettu 200 kilometriin tunnissa. Allegron matka-aika oli vuonna 2011 Helsinki-Pietari-välillä 3 tuntia, 36 minuuttia ja reitin pituus 417 kilometriä. Tavoitteena on lyhentää matka-aika edelleen kolmeen tuntiin sekä Venäjällä että Suomessa tehtävien rataparannusten avulla. Parannukset kohdistuvat myös muille kuin Allegron käyttämille osuuksille siten, että tavaraliikenteen siirtyminen osin pois Allegro-junien reitiltä mahdollistuu. Allegro-junien liikenne keskeytettiin keväällä 2022 Venäjän Ukrainaa vastaan aloittamien sotatoimien vuoksi. Helsinkiä kiertävä lähiliikenteelle tarkoitettu Kehärata valmistui vuonna 2015. Vuonna 2017 valmistui Liikenneviraston Seinäjoki-Oulu-välillä teettämä laaja perusparannushanke, jossa rakennettiin kaksoisraideosuuksia ja poistettiin tasoristeykset koko osuudelta. Matkustajajunien suurimmat sallitut nopeudet nousivat koko rataosuudella. Rautatieliikenteen kilpailu avattiin VR:n ohella yksityisille toimijoille vaiheittain. Kilpailu vapautui tavaraliikenteen osalta 1. tammikuuta 2007, EU-maiden välisen henkilöliikenteen osalta 1. tammikuuta 2010, Venäjän yhdysliikenteen osalta 22. joulukuuta 2016 ja henkilöliikenteen osalta 1. tammikuuta 2021. HSL-alueen sisäinen lähiliikenne tosin kilpailutettiin erikseen vuonna 2021, jolloin sen liikennöitsijäksi valittiin kymmenen vuoden sopimuksella VR. Nykyään jo muutama VR:n ulkopuolinen liikennöitsijä harjoittaa Suomessa tavaraliikennettä, ja henkilöliikenteen osalta Turun seudun lähijunaliikennettä on suunniteltu aloitettavaksi 2020-luvulla. Matkustajamäärien kehitys Viimeisten 30 vuoden aikana junan markkinaosuus matkustajienkuljetuksessa on laskenut Suomessa, kuten useimmissa muissakin Euroopan maissa. Vuonna 1996 osuudet eri kulkuvälineiden mukaan jakaantuivat seuraavasti: Henkilöauto: 79,4 % Linja-auto: 12,6 % Juna: 5,2 % Lentokone: 1,2 % Laskien absoluuttisina lukuina junaliikenne kuitenkin kasvoi. Vuonna 1996 henkilökilometrit kasvoivat noin 2,2 % (vuosikymmenen alun laman jälkimainingeissa). Henkilökilometrien kehitys miljardeissa: , , , , , ,3 Rahtikuljetukset erottuivat edukseen kehittymällä suotuisasti vuosien 1960 ja 1983 välillä (luvut miljardeissa nettotonnikilometreissä): , , , , , ,0 Matkustusaika ja nopeudet Matkustusajat ja keskinopeudet nopeimmilla junavuoroilla Helsingistä tai Helsinkiin (2007). Lisäksi junayhteyksien määrät yhteensä Helsingistä paikkakunnalle ja takaisin arkivuorokautena. Taulukosta voi havaita, että junien aikataulut hidastuivat vuodesta 1991 vuoteen 2006 useilla reiteillä. Vuonna 2006 otettiin käyttöön Kerava-Lahti-oikorata, joka mahdollisti Helsingistä Lahden kautta kulkevien junayhteyksien tuntuvan nopeuttamisen. Vuoden 2006 jälkeen aikatauluja on kuitenkin väljennetty useaan otteeseen. Junia on jouduttu hidastamaan muun muassa lisääntyneen liikenteen ja ratojen huonokuntoisuuden takia. Suomen suurin keskinopeus on Tikkurilan ja Lahden välillä, jossa Pendolinon keskinopeus on 165 km/h. Nopein lähiliikenneväli on Tikkurilan ja Keravan välinen osuus, jossa pääkaupunkiseudun R- ja Z-junavuorojen keskinopeus on 98 km/h. Tulevaisuus Suomessa matkat kaupunkien välillä ovat pitkät ja asukkaita on vähän. Tämä matkustajapotentiaalin vähäisyys johtaa siihen, että junia ajetaan yleensä melko harvoin. Poikkeuksena tähän sääntöön ovat Helsingistä Turkuun, Tampereelle ja Kouvolaan johtavat radat, joilla kysyntä on suurempaa ja junaliikenne tiheää. Lisäksi Pohjanmaan radalla Tampereelta Ouluun kysyntää on merkittävästi, mutta radan yksiraiteisuus ja kohtauspaikkojen puute rajoittavat junaliikenteen tiheyttä. Tulevaisuudessa ratoja on tarkoitus kunnostaa päällysrakennetta ja raiteita uusimalla sekä tasoristeyksiä poistamalla, jotta nopeudet voidaan nostaa aina 220 kilometriin tunnissa saakka. Rataverkon laajuuden takia töiden tekeminen kestää kauan. Ensin kunnostetaan vilkasliikenteisimmät rataosat ja vaiheittain edetään muille reiteille. Kaikkia rataosia ei koskaan tulla kunnostamaan suurille nopeuksille, koska liikennemäärät perustelevat vain Helsingistä säteittäin lähtevien pääreittien parantamisen. Lopuilla rataosilla enimmäisnopeudeksi jää 140 km/h. Suomen vilkkaimmillakaan reiteillä matkustajia ei ole niin paljoa, että olisi taloudellisesti järkevää rakentaa erilliset raiteet suurnopeusjunille. Nopeuksien nostamiseen on pyritty olemassa olevilla radoilla. Koska vanhat radat ovat mutkaisia, normaalijunilla suuret nopeudet olisivat matkustajan kannalta epämukavia. Tämän takia VR on hankkinut kallistuvakorisia Pendolino-junia, joilla voidaan ajaa suurinta radan kestämää nopeutta tinkimättä matkustusmukavuudesta. Käytännössä kuitenkin ratojen kunto ja kapasiteetti on monilla rataosuuksilla (kuten Helsinki-Turku) pakottanut VR:n ajamaan Pendolino-junia samalla aikataululla kuin IC2-kalustoa, jolloin kallistuvan korin mahdollistamaa suurempaa nopeutta ei hyödynnetä. Pendolino-yksiköille tehtiin vuosina 2012-2014 laajahkot muutostyöt, joissa muun muassa rajoitettiin korien kallistamisen liikerata pienemmäksi, Maaliskuussa 2012 pääministeri Kataisen hallitus kehysriihessään päätti pitkään vallinneesta linjasta poiketen rahoittaa ratahankkeita yhteensä suuremmalla summalla kuin tiehankkeita. Rahoitettavien hankkeiden joukossa ovat Seinäjoki-Oulu-osuuden perusparannuksen lisäksi muun muassa Helsingin ratapihan asetinlaitteen uusiminen, lisäraiteita Kerava-Riihimäki-osuudelle ja Riihimäen kolmioraide. Lisäksi tehtiin periaatepäätös kaksoisraiteen rakentamisesta osuudelle Luumäki-Imatra-Venäjän raja ja päätettiin rahoittaa Helsingin keskustan Pisararadan suunnittelua. Ratayhteyden avaamisesta Tornion ja Haaparannan kautta Ruotsin yleiseurooppalaisen normaaliraideleveyden rataverkolle on keskusteltu, mutta asia ei ole edennyt poliittisessa päätöksenteossa. Vaihtoehtoina olisivat muun muassa Kemi-Tornio-välin (20 km) sähköistäminen, jolloin junanvaihdon järjestäminen Torniossa helpottuisi, ja toisena vaihtoehtona yleiseurooppalaisen raiteen jatkaminen Haaparannalta Kemiin, jossa on pysyväisluonteinen liikennetarjonta Rovaniemen ja Oulun välillä. Yleiseurooppalaiseen raideleveyteen pääsy Haaparannan kautta avaisi myös pääsyn junalla Norjan Narvikin satamaan, josta on erinomainen laivayhteys sekä Jäämerelle että Atlantille. Junat Junatyypit Lähijuna Taajamajuna Pikajuna InterCity Pendolino Moottorivaunut Sm1 - lähiliikennejuna (junayksikköön kuuluu vetovaunu Sm1 ja liitevaunu Eio) Sm2 - lähiliikennejuna (junayksikköön kuuluu vetovaunu Sm2 ja liitevaunu Eioc) Sm3 - suurnopeusjuna "Pendolino" (junayksikköön kuuluu kuusi vaunua, joista ensimmäinen ja viimeinen ovat vetovaunuja) Sm4 - lähiliikennejuna (junayksikkö koostuu kahdesta Sm4-vetovaunusta) Sm5 - lähiliikennejuna (junayksikkö koostuu neljästä Sm5-vetovaunusta) Sm6 - suurnopeusjuna "Allegro" (junayksikköön kuuluu seitsemän vaunua, joista ensimmäinen ja viimeinen ovat vetovaunuja) Dm12 - dieselmoottorivaunu tai kiskobussi vähäliikenteisille radoille Sähköveturit Sr1 Sr2 Sr3 Dieselveturit Tve4 Tve5 Dv12 Dv16 Dr14 Dr16 Dr18 Dr20 Vaunutyypit Lähiliikennevaunut - Lähi- ja kaukoliikenteen lisävaunut. Siniset vaunut - Pikajunien vaunut. Nämä ovat myös VR:n vanhimpia käytössä olevia vaunuja. InterCity-vaunut - InterCity- ja InterCity²-junien vaunut. Rataverkko Vuoden 2018 lopussa Liikenneviraston hallinnoiman rataverkon pituus oli 5 926 kilometriä, josta 3 330 kilometriä oli sähköistetty. Kaksi- tai useampiraiteisia ratoja oli 692 kilometriä. Artikkeleita Suomen rataverkon osuuksista Haapamäki-Pori-rata (pääosin lakkautettu 1985) Haapamäki-Seinäjoki-rata Hangon rata (Karjaa-Hanko) Heinolan rata (Lahti-Heinola) Huutokoski-Parikkala-rata (Huutokoski-Savonlinna-Parikkala) Iisalmi-Kontiomäki-rata Iisalmi-Ylivieska-rata Ilomantsin rata (Joensuu-Ilomantsi) Joensuu-Kontiomäki-rata Jyväskylä-Haapajärvi-rata Karjalan rata (Kouvola-Joensuu) Kehärata (Vantaankoski-Lentoasema-Hiekkaharju) Keravan kaupunkirata Kolarin rata (Tornio-Kolari) Lahden oikorata (Kerava-Lahti) Lahti-Kouvola-rata Laurila-Kelloselkä-rata Martinniemen rata (Haukipudas-Martinniemi; purettu 1999) Orivesi-Jyväskylä-rata (ns. Jämsän rata) Otanmäen rata (Murtomäki-Otanmäki) Oulu-Kontiomäki-rata Oulu-Tornio-rata Parkanon oikorata Pieksämäki-Joensuu-rata Pohjanmaan rata (Seinäjoki-Oulu) Päärata (Helsinki-Tampere + Pohjanmaan rata) Raahen rata (Tuomioja-Raahe) Rantarata (Helsinki-Turku satama) Rauman rata (Rauma-Kokemäki) Savon rata (Kouvola-Iisalmi) Siilinjärvi-Viinijärvi-rata Suupohjan rata (Seinäjoki-Kaskinen) Tampere-Haapamäki-rata Turku-Toijala-rata Uudenkaupungin rata (Turku-Uusikaupunki-Hangonsaari) Vaasan rata (Seinäjoki-Vaasa) Valkeakosken rata (Toijala-Valkeakoski) Vantaankosken rata (Helsinki-Vantaankoski) Vartiuksen rata (Kontiomäki-Vartius-valtakunnanraja) Ämmänsaaren rata (Kontiomäki-Ämmänsaari) Asemat Matkustajainformaatio HELMI-järjestelmä on vilkkaimmilla asemilla käytössä oleva infomonitorijärjestelmä. Se on automaattinen, aikataulupohjainen ja myöhästymistietoa antava sähköinen infojärjestelmä. Osalla alueiden asemista on vain kaukokuulutuslaitteet. Järjestelmä on käytössä VR:n lähiliikennealueella vilkkaimmilla asemilla. Lisäksi se on käytössä Turussa, Riihimäellä, Tampereella, Seinäjoella, Jyväskylässä, Kouvolassa ja Lappeenrannassa. Katso myös Eija Ahlberg Suomen raitioliikenne Yöjuna Suomessa Lähteet Aiheesta muualla VR Junat kartalla Vaunut.org, rautatieharrastajien kokoontumispaikka Seisake.net, monia rautateihin liittyviä artikkeleita Suomen leveäraiteiset rataosat valmistumisjärjestyksessä Suomi Hakemisto Maantieteellis tilastollisia ja Teollisuutta koskevia tietoja, Ivan Uschakoff, Weilin & Göös, 1898 (Sivu 155, Lista valtion ja yksityisten rautateistä, sekä tilastollisia tietoja valtionrautateistä.) Valtionrautatiet on merkittävä työllistäjä Elävä arkisto, Yleisradio Kirjallisuutta Laakso, Mikko: Oikeilla raiteilla : raideammattilaisten työn historia. Raideammattilaisten yhteisjärjestö JHL. Helsinki : Siltala, 2017. ISBN . Seulonnan keskeiset artikkelit

1317

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaasan%20yliopisto

Vaasan yliopisto

Vaasan yliopisto on suomalainen yliopisto Vaasassa, jossa voi opiskella kauppatieteitä, tekniikkaa sekä hallinto- ja viestintätieteitä. Yliopiston strategiset painoalat ovat johtaminen ja muutos, energia ja kestävä kehitys sekä rahoitus ja taloudellinen päätöksenteko. Vaasan yliopistossa on noin 5 000 opiskelijaa, ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita yli 300. Tammikuusta 2023 lähtien rehtorina on ollut Minna Martikainen. Historia Vaasan yliopisto on perustettu vuonna 1966 nimellä Vaasan kauppakorkeakoulu. Vuonna 1980 nimi muutettiin Vaasan korkeakouluksi. Toiminnan edelleen laajetessa otettiin vuonna 1992 käyttöön nykyinen nimi Vaasan yliopisto. Vaasan yliopistossa on järjestetty viisi tohtoripromootiota. Ensimmäinen promootio järjestettiin vuonna 1988, toinen 1998, kolmas 2006, neljäs vuonna 2011 ja viides yliopiston juhlavuonna 2018. Kunniatohtoreiksi on promovoitu muun muassa professori Bengt Holmström, yliasiamies Esko Aho, arkkipiispa John Vikström, kauppaneuvos Eero Lehti, puheenjohtaja Jorma Ollila, terveystieteiden tohtori Paula Risikko ja pääjohtaja Timo Ritakallio. Yliopiston vuosikymmenet 1961 - Vaasan Kauppakorkeakoulun Säätiö perustetaan 1966 - Valtioneuvosto hyväksyy Vaasan kauppakorkeakoulun valtionavun saajaksi 1968 - Ensimmäiset 150 opiskelijaa aloittavat Vaasan kauppakorkeakoulussa 1975 - Ensimmäinen tohtorinväitöstilaisuus 1977 - Korkeakoulu valtiollistetaan 1980 - Humanistisen alan koulutus alkaa, nimi muuttuu Vaasan korkeakouluksi 1983 - Yhteiskuntatieteellisen alan koulutus alkaa 1988 - Teollisuusekonomikoulutus alkaa 1988 - Järjestetään yliopiston ensimmäinen promootio 1990 - DI-koulutus alkaa yhteistyössä Teknillisen korkeakoulun kanssa 1991 - Vaasan korkeakoulusta tulee Vaasan yliopisto 1994 - Uusi kampus Palosaarelle 1996 - Tekniikan tutkimuskeskus Technobothnia valmistuu ylläpitäjinään yliopisto, Vaasan ammattikorkeakoulu ja Svenska yrkeshögskolan (nyk. Novia) 1998 - Toinen promootio 2001 - Tiedekirjasto Tritonia valmistuu Vaasan yliopiston sekä Hankenin ja Åbo Akademin Vaasan yksiköiden yhteiseksi kirjastoksi ja oppimiskeskukseksi 2004 - Yliopisto saa oikeuden antaa DI-tutkintoja 2006 - Kolmas promootio järjestetään tohtoripromootiona, maistereille on ensimmäisen kerran oma valmistujaisjuhla 2006 - Yhteistyösopimus TAIKin kanssa Länsi-Suomen muotoilukeskus Muovasta 2010 - Humanistinen ja Hallintotieteellinen tiedekunta yhdistetään Filosofiseksi tiedekunnaksi 2011 - Neljäs promootio 2018 - Yliopiston rakenne uudistui. Aiempien tiedekuntien sijaan Vaasan yliopistossa on 1.1.2018 lähtien neljä akateemista yksikköä: Johtamisen yksikkö, Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö, Markkinoinnin ja viestinnän yksikkö sekä Tekniikan ja innovaatiojohtamisen yksikkö. Yliopistoon perustettiin kolme uutta tutkimusalustaa: Digitaalinen talous, InnoLab ja VEBIC. 2018 - Viides promootio Yksiköt Akateemiset yksiköt Yliopistoon valitaan vuosittain n. 700 uutta opiskelijaa. Yliopiston rakenne uudistui 1.1.2018. Aiempien tiedekuntien sijaan Vaasan yliopistossa on nykyisin neljä akateemista yksikköä: Johtamisen yksikkö, Laskentatoimen ja rahoituksen yksikkö, Markkinoinnin ja viestinnän yksikkö sekä Tekniikan ja innovaatiojohtamisen yksikkö. Erillislaitokset Täydennyskoulutusta tarjoaa Levón-instituutti, joka myös vastaa Vaasan yliopiston avoimen yliopiston tarjonnasta. Vuonna 2018 toimintansa aloittanut Kielikeskus Linginno on erikoistunut monipuoliseen kielten ja viestinnän opetukseen. Tiedekirjasto Tritonia on yliopiston, Vaasan ammattikorkeakoulun sekä Yrkeshögskolan Novian Vaasan ja Pietarsaaren yksiköiden yhteinen kirjasto. Tutkimus Vaasan yliopisto määrittelee itsensä vastuulliseen liiketoimintaan suuntautuneeksi, tehokkaaksi ja kansainvälisesti kilpailukykyiseksi tiedeyliopistoksi, jonka painopistealueita ovat johtaminen ja muutos, energia ja kestävä kehitys sekä rahoitus ja taloudellinen päätöksenteko. Yliopisto kertoo yhdistävänsä vahvan tieteenalakohtaisen osaamisensa kauppatieteissä, tekniikassa, hallinto- ja viestintätieteissä globaaleihin muutostrendeihin monitieteisissä tutkimusalustoissaan. Yliopisto edistää tutkimusalustojen avulla monitieteisyyttä, tieteidenvälisyyttä ja poikkitieteisyyttä, jotta tutkimuksella voitaisiin parhaiten ratkaista monimutkaisia yhteiskuntaa kohtaavia ongelmia. Yliopisto on sitoutunut tekemään eettisesti kestävää ja vastuullista tutkimusta. Kampusalue Yliopisto sijaitsee merenrantakampuksella Palosaarella. Osa yliopiston tiedekunnista ja laitoksista toimii vanhan puuvillatehtaan uudistetuissa tiloissa. Yliopiston uudet rakennukset ovat suunnitelleet arkkitehdit Käpy ja Simo Paavilainen. Entisen Vaasan puuvillatehtaan länsipäädyn neljä kerrosta ovat yliopiston käytössä. Tämän Fabriikiksi nimetyn rakennuksen peruskorjaus valmistui vuoden 2008 syyskuussa. Yliopisto uudistaa parhaillaan Palosaaren kampustaan allianssimallilla. Tavoitteena on kestävän kehityksen mukainen ja vetovoimainen kampus. Osana kampuskehitystä yliopisto ja Vaasan kaupunki ostivat yliopiston käyttämät rakennukset ja maa-alueen huhtikuussa 2019. Hallinto Yliopistokollegio Vaasan yliopiston korkein valvoja on yliopistokollegio. Vaasan yliopiston yliopistokollegio on 15-jäseninen toimielin, jotka edustavat professoreita, muita opettajia, tutkijoita, muuta henkilökuntaa sekä opiskelijoita. Hallitus Yliopiston ylin päättävä elin on yhdeksänjäseninen hallitus, joista neljä edustaa yliopistoyhteisöä ja viisi on sen ulkopuolelta. Hallituksen valitsee vaaleilla valittu yliopistokollegio. Hallituksen kokoonpano 2022-2025 Mari Kiviniemi, toimitusjohtaja, Kaupan liitto (hallituksen puheenjohtaja) Juha Kytölä, teknologiajohtaja, Wärtsilä (hallituksen varapuheenjohtaja) Mervi Airaksinen, toimitusjohtaja, Microsoft Oy Timo Aukia, toimitusjohtaja, Timo Aukia Oy ja Jaakko Aukia Oy Marko Kohtamäki, professori, Vaasan yliopisto Susanna Kultalahti, tutkijatohtori, Vaasan yliopisto Timo Rothovius, professori, Vaasan yliopisto Aleksi Sandroos, opiskelija, Vaasan yliopisto (2022-2023) Tommi Sottinen, professori, Vaasan yliopisto Markku Stenborg, finanssineuvos, Valtiovarainministeriö Marja Vettenranta, koulutusvastaava, Vaasan yliopisto Hallituksen toimikausi on nelivuotinen. Opiskelijan osalta toimikausi on kaksivuotinen, jonka jälkeen suoritetaan opiskelijajäsenen uudelleenvalinta. Rehtorit ja johtoryhmä Yliopiston käytännön toimintaa johtaa hallituksen valitsema rehtori, joka vastaa yliopiston tehtävien tuloksellisuudesta, taloudellista ja tehokkaasta hoitamisesta. Rehtorin tukena tehtävässä on johtoryhmä. Vararehtorit toimivat rehtorin sijaisena ja edustavat yliopistoa tutkimuksen ja opetuksen verkostoissa. Kunniatohtorit Kunniatohtorit vuoden 1988 promootiossa Kunniatohtorit vuoden 1998 promootiossa Kunniatohtorit vuoden 2006 promootiossa Kunniatohtorit vuoden 2011 promootiossa Neljännessä promootiossa promovoitujen 43 yliopistossa väitelleen tohtorin lisäksi kunniatohtoreiksi vihittiin seuraavat kunniatohtorit. Kunniatohtorit vuoden 2018 promootiossa Lähteet Kirjallisuutta Katajamäki, Hannu (1998): Oman alueensa yliopisto. Vaasan yliopiston kolme vuosikymmentä. Vaasa: Vaasan yliopisto. Leinamo, Kari & Ronkainen, Suvi (2018). Yhteinen tahto. Vaasan yliopisto 50 vuotta. Vaasa: Vaasan yliopisto. ISBN Juhlakirja ladattavana pdf-tiedostona Aiheesta muualla Vaasan yliopiston kotisivut Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan (VYY) kotisivut Vaasan yliopiston julkaisuarkisto Seulonnan keskeiset artikkelit

1318

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaaleanpunainen

Vaaleanpunainen

Vaaleanpunainen tarkoittaa punaisen vaaleita sävyjä, joita on useita. Nimeä pinkki käytetään suomen kielessä sekä viittaamaan tiettyyn voimakkaaseen vaaleanpunaiseen sävyyn, että viittaamaan yleisesti vaaleanpunaiseen. Käyttö ja symboliikka Vaaleanpunainen ja muut pastellivärit yleistyivät vaatetuksessa vasta 1700-luvulla. Tätä ennen se oli harvinainen väri, koska aatelisto suosi tummempia punaisen sävyjä. Vaaleanpunaisen yleistymiseen vaikutti erityisesti Ludvig XV:n rakastajatar Madame de Pompadour (1721- -luvun Englannissa vaaleanpunaista käytettiin poikalasten vaatetuksessa ja aikuiset miehet suosivat tummanpunaista. Vaaleanpunaista pidettiin maskuliinisena värinä, ja tytöt puettiin usein valkoiseen ja siniseen. Nykyään vaaleanpunainen yhdistetään tyttöihin ja naiseuteen ja vastaavasti sininen poikiin ja miehuuteen. Tyypillisesti tytöille suunnatut lelut tehdään vaaleanpunaisiksi. Vaaleanpunainen on muuttunut maskuliinisesta väristä feminiiniseksi väriksi 1930- ja 1940-lukujen aikana, jolloin myös sininen on muuttunut poikien väriksi. Yhdysvalloissa vaaleanpunainen nousi suureen suosioon naisten vaatetuksessa ja sisustuksessa 1950-luvun puolessavälissä presidentti Dwight D. Eisenhowerin puolison Mamien vaikutuksesta. Stanley Donenin elokuvassa Rakastunut Pariisissa (Funny Face, 1957) on laulu "Think Pink", jolla muotilehden päätoimittaja Maggie Prescott (Kay Thompson) julistaa uuden muotitrendin alkaneeksi. Monet feministit ovat tuominneet vaaleanpunaisen, koska heistä se edustaa naisia sortavaa, vanhaa naiskuvaa. Kuitenkin monet muut naiset ovat halunneet säilyttää vaaleanpunaisen ja muita naiseuden stereotyyppisiä ominaisuuksia ja olla ylpeitä niistä. Miehillä vaaleanpunaiseen pukeutuminen on yhdistetty usein homoseksuaalisuuteen. Natsien keskitysleireillä seksuaalirikolliset (joihin myös homoseksuaalit laskettiin) joutuivat käyttämään tunnuksenaan vaaleanpunaista kolmiota (katso Keskitysleirivankien tunnukset). Yleisesti halvat vaaleanpunaiset muoviset esineet voidaan nähdä klišeisinä tyyppiesimerkkeinä niin sanotusta krääsästä tai kitchistä, pinnallisuutta ja huonoa makua ilmentävästä turhasta tavarasta. Helsingissä heräsi vuonna 1996 vilkas keskustelu nykytaiteen museo Kiasman rakennustyömaata ympäröineestä vaaleanpunaisesta aidasta, joka kulki Mannerheimin patsaan läheltä. Kilpailun voittajatyönä toteutettu ratkaisu oli muun muassa kuvanveistäjä Laila Pullisen ja arkkitehti Osmo Siparin mielestä hyvän maun vastainen ja häpäisi lähistöllä olevia kansallisia monumentteja. Tunnettuja vaaleanpunaisia asioita Ihmisen huulet ja limakalvopinnat ovat tyypillisesti vaaleanpunaisia. Tunnetuimpia vaaleanpunaisia eläimiä lienevät flamingot, joiden höyhenten värin synnyttää niiden ruokavalioon kuuluvan planktonin sisältämä karotenoidi. Vaaleanpunainen (tai ruusunpunainen) talo, Casa Rosada on Argentiinan hallituksen ja presidentin työskentelypaikka. Vaaleanpunainen pantteri tunnetaan Peter Sellersin komedioista, sekä piirroshahmona. Pink Panther on alun perin brittiläisten kaukopartioiden aavikkopinkillä () maalattujen Land Roverien lempinimi. Aavikkopinkki sulautuu hyvin aavikon hiekkamaastoon. Barbie-nuken logo on vaaleanpunainen. Suurin osa Barbien huonekaluista ja tavaroista (hiusharjasta avoautoon) on tehty vaaleanpunaisesta muovista. Vaaleanpunaista samppanjaa, roseesamppanjaa, pidetään romanttisena juomana. Se on usein erittäin kallista ja koko Champagnen alueen samppanjatuotannosta vain 3-4 % on vaaleanpunaista. Sanonnoissa Vaaleanpunaisten lasien läpi maailmaa katseleva ihminen näkee vain hyvät asiat. Katso myös Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen Roosa nauha Lähteet Viitteet Aiheesta muualla coloria.net - vaaleanpunainen Värit Seulonnan keskeiset artikkelit

1319

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaate

Vaate

Vaate on yksittäinen vaatekappale, päälle puettavien vaatteiden eli vaatetuksen osa. Vaatteiden tavallisimmat valmistusmateriaalit ovat nahka, kasvi- ja eläinkuidut sekä erilaiset tekokuidut. Tavallisimmat ylävartaloon puettavat vaatteet ovat paita, liivi ja takki. Vastaavasti alavartalossa eli jaloissa käytetään housuja tai hameita. Jalkaterien peittona pidetään sukkia ja jalkineita. Koko vartaloa peittäviä vaatteita tai vaatekokonaisuuksia ovat muun muassa puku, mekko ja kaapu. Käsissä pidettävien vaatekappaleiden yleisnimitys on käsine ja päässä pidettävien päähine. Syitä vaatteiden käyttöön Brittiläinen taidehistorioitsija James Laver (1899-1975) jakaa syyt vaatteiden käyttöön kolmeen pääasiaan: Suojaavuus: vaatteita käytetään suojaamaan kylmältä, kosteudelta, tuulelta, auringolta ja muilta ympäristöoloilta sekä muiden katseilta. Hierarkia: vaatteet valitaan nykyisen tai halutun sosiaalisen aseman ja elämäntyylin mukaisesti. Viehätysvoima: vaatteilla on suuri merkitys ihmisen seksuaalisen puoleensavetävyyden ja muun miellyttävyyden ja haluttavuuden korostamisessa niin kuin kulloisenkin ajan ja kulttuurin normit edellyttävät ja sallivat. Vaatteiden käyttöön ja niiden valintaan vaikuttavat vaatteiden kantajasta riippumattomina tekijöinä ikä, sukupuoli, ammatti, sosiaalinen asema, maantieteellinen sijainti, vuodenaika, vuorokaudenaika, muoti sekä kulloisenkin tekemisen tai tilanteen luonne. Kantajasta riippuvia tekijöitä ovat oma persoonallisuus, asenteet itseä ja muita kohtaan ja tapa kantaa vaatteita. Koot Vaatekokoja ilmaisemaan on kehitetty useita eri koodistoja, joista käytetyimpiä ovat erilaiset numerokoodit. Yleisessä käytössä ovat myös kirjainlyhenteet XS-S-M-L-XL, jotka vastaavat englannin kielen sanoja extra small, small, medium, large ja extra large (suom. erittäin pieni, pieni, keskikoko, suuri, erittäin suuri). Monissa mallistoissa XL:ää suuremmat koot ilmoitetaan useiden X-kirjainten avulla, esimerkiksi XXXL (tai 3XL), ja XS:ää pienemmät koot vastaavasti esimerkiksi XXS (tai 2XS). Kokokoodin vastaavuus vaatteen todelliseen kokoon vaihtelee paitsi valmistajittain myös maittain, ja siksi kokovertailu eri maista tuotujen vaatteiden välillä voi olla vaikeaa. Kokomerkinnät Suomessa yleisimmin käytössä olevat naisten kokonumerot ovat väliltä 32-46. Isokokoisimmille naisille suunnatuissa mallistoissa kokonumerot voivat jatkua kokoon 56 asti tai pidemmälle. Erityisiä kokomerkintöjä Rintaliivien koot ilmoitetaan numeron (rinnanympärys) ja kirjaimen (kuppikoko) yhdistelmänä. Kauluspaidoissa koko ilmoitetaan kaulan ympärysmitan ja hihan pituuden avulla. Miesten puvuissa numerokoodiin liitetään ruumiinrakennetta osoittava kirjain. Lasten vaatteissa koot ilmoitetaan useimmiten lapsen pituuden mukaan. Jotkin mallistot ilmoittavat lasten vaatteiden koon iän mukaan. Valmistus Vaatteiden valmistajan perinteinen nimitys on ollut räätäli. Erityisesti kenkien valmistamiseen keskittynyt henkilö on suutari. Vaatteiden ja kenkien valmistamisen muuttuminen pääosin teolliseksi on siirtänyt näiden ammattien toimenkuvan enemmän korjaajiksi. Valmistuksessa voidaan käyttää myös mallinukkeja. Katso myös Pesumerkki Lähteet Aiheesta muualla Vaatteiden kokotaulukot, Stockmann Seulonnan keskeiset artikkelit

1320

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vety

Vety

Vety on jaksollisen järjestelmän ensimmäinen alkuaine. Sen kemiallinen merkki on H (). Vety on epämetalli, mutta jaksollisessa järjestelmässä se on sijoitettu ensimmäiseen pääryhmään yhdessä alkalimetallien kanssa. Vedyn elektronit nimittäin jakautuvat energiatasoille samalla tavoin kuin alkalimetalleillakin yleensä: sillä on vain yksi elektroni, joka on siis sen valenssielektroni. Normaalissa ilmanpaineessa huoneenlämmössä vety on väritön, hajuton ja mauton, tulenarka, ilmaa huomattavasti kevyempi kaasu, joka esiintyy luonnossa kaksiatomisina molekyyleinä (H2). Vedyn sulamispiste on −259 C ja kiehumispiste on −253 C (n. 14 ja 20 K). Vedyn moolimassa IUPACin standardin mukaisesti on [1,00784; 1,00811] g/mol . Tunnetuin vety-yhdiste on vesi, jonka molekyylikaava on H2O. Keveydestään huolimatta vesi esiintyy huoneenlämpötilassa nesteenä, mikä johtuu vesimolekyylien välisistä vetysidoksista. Vedellä on korkea kiehumispiste, mikä on tehnyt mahdolliseksi nykyisen kaltaisen elämän syntymisen. Vetyä on maapallolla eniten nimenomaan vesimolekyyleissä, ja sitä on maapallon maankuoren kokonaismassasta 0,14 %. Vety on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine, ja se toimii tähtien polttoaineena niissä tapahtuvissa fuusioreaktioissa. Esiintyminen Maailmankaikkeudessa Vety on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine ja sitä on noin 74 % maailmankaikkeudessa esiintyvän aineen massasta. Maailmankaikkeuden atomeista 90 % on vetyä, 9 % heliumia ja 1 % muita aineita. Spektroskooppisilla laitteilla tehdyillä mittauksilla on saatu selville, että Auringosta ja muista tähdistä suurin osa on vetyä. Auringossa vetyä fuusioituu jatkuvasti heliumiksi. Reaktio on Maassa olevan elämän kannalta elintärkeä, sillä ilman Auringon tuottamaa energiaa Maassa ei olisi riittävästi lämpöä elämälle. Vety (ja helium) oli ensimmäinen alkuaine maailmankaikkeudessa, ja muut alkuaineet syntyivät myöhemmin tähdissä vedyn fuusioituessa . Metallinen vety on ainakin teoriassa mahdollinen suuressa paineessa kuten suurten planeettojen ytimissä, esimerkiksi Jupiterissa. On yritetty tosin saada aikaan kokeellisesti suprajohtavaa vetyä myös laboratorio-olosuhteissa alentamalla vaadittavaa painetta tuottamalla litium- ja natriumhydridejä. Maapallolla Maapallolla vety on kymmenenneksi yleisin alkuaine, joten se on selvästi harvinaisempaa kuin muualla maailmankaikkeudessa. Vedyn keveyden vuoksi sen osuus Maan kokonaismassasta on vain 0,9 prosentin luokkaa ja maankuoren massasta vieläkin vähemmän, noin 0,15 %. Universumin massasta vedyn osuuden on arveltu olevan jopa 73 %. Vapaana alkuaineena vety on maapallolla harvinainen, ja se esiintyy lähes aina sitoutuneena kemiallisiksi yhdisteiksi. Tulivuorenpurkauksissa ja öljynporauksen yhteydessä saattaa kuitenkin vapautua pieniä määriä vetykaasua. Suurin osa maapallolla esiintyvästä vedystä on sitoutuneena veteen, joka on vedyn ja hapen yhdiste. Muita luonnossakin esiintyviä epäorgaanisia vety-yhdisteitä ovat muun muassa maaperässä esiintyvät ammoniumsuolat. Vetyä esiintyy myös lähes jokaisessa orgaanisessa yhdisteessä. Hiilivedyissä on vain hiili- ja vetyatomeja. Muissakin orgaanisissa yhdisteissä osa vetyatomeista on sitoutunut yleensä suoraan hiiliatomiin, mutta osa esimerkiksi happiatomiin, kuten alkoholeissa ja karboksyylihapoissa, tai typpiatomiin kuten amiineissa. Monimutkaisempia hiiltä, vetyä ja muitakin alkuaineita sisältäviä orgaanisia yhdisteitä ovat esimerkiksi sellaiset biologisesti tärkeät aineet kuin proteiinit, rasvat ja hiilihydraatit sekä myös DNA. Vetyä on sitoutuneena myös fossiilisissa polttoaineissa, joista maaöljy ja maakaasu ovat pääosin hiilivetyjä. Myös kivihiilen huokosissa on yleensä metaania (kaivoskaasua), joka on yksinkertaisin hiilivety. Merivedestä voi tulla polttoainelähde, jos hallittu fuusiorektio saadaan maan päällä aikaan. Merivedestä saadaan vetyä fuusioreaktion polttoaineeksi. Ominaisuudet Fysikaaliset ominaisuudet Puhdas vety on normaalioloissa olomuodoltaan kaasua. Vetykaasu (H2) on huomattavasti ilmaa keveämpää: 0 C:n lämpötilassa ja normaalissa ilmanpaineessa vedyn tiheys on noin 0,09 g/dm3, kun ilman tiheys vastaavissa olosuhteissa on 1,3 g/dm3. Myös nestemäisenä ja kiinteänä vedyn tiheys on huomattavasti pienempi kuin muiden alkuaineiden tiheydet vastaavissa olomuodoissa. Nestemäisen vedyn tiheys kiehumispisteessään on noin 0,07 g/cm3 ja kiinteän vedyn tiheys sulamispisteessään on 0,0763 g/cm3. Vedyn sulamis- ja kiehumispiste ovat alkuaineista toiseksi alhaisimmat, sillä ainoastaan heliumilla on vetyä alhaisempi sulamis- ja kiehumislämpötila. Vedyn sulamispiste 1,013 baarin paineessa on −259,4 C ja kiehumispiste −252,9 C. Nestemäinen vety, jota tuotti ensimmäisen kerran brittiläinen kemisti James Dewar vuonna 1898, on väritöntä muuten paitsi suurina määrinä, jolloin se näyttää vaalean siniseltä. Kiinteä vety on väritöntä. Isotoopit Vetyä esiintyy luonnossa kolmena isotooppina: 1H, 2H ja 3H. Laboratorioissa on kuitenkin pystytty syntetisoimaan myös muita vedyn isotooppeja, joita ovat 4H, 5H, 6H ja 7H. Ne ovat hyvin epävakaita, eikä niitä esiinny luonnossa. 1H eli protium () eli tavallinen vety on yleisin vedyn isotooppi, jota on 99,98 % kaikista vetyatomeista. Isotoopissa on vain yksi protoni, josta nimi protium tulee. Isotoopin ytimessä ei siis ole ainoatakaan neutronia. 2H tai D, deuterium, ("toinen"), on toiseksi yleisin vedyn isotooppi, jota on noin 0,015 % Maassa olevasta vedystä. Isotoopin ytimessä on yhden protonin lisäksi yksi neutroni. Deuterium ei ole radioaktiivista, eikä se aiheuta merkittävää myrkytysvaaraa. Vesimolekyyliä, jossa on tavallisen vedyn sijasta deuteriumia, kutsutaan raskaaksi vedeksi. Raskasta vettä käytetään esimerkiksi ydinvoimaloissa CANDU-reaktoreissa hidastimena. Monia deuteroituja orgaanisia yhdisteitä, kuten deuteroitua kloroformia, käytetään liuottimina NMR-spektroskopiassa. Deuteriumia käytetään tulevaisuudessa myös fuusioreaktoreissa polttoaineena. 3H tai T, tritium ("kolmas"), on hyvin harvinainen vedyn isotooppi, jonka ytimessä on yksi protoni ja kaksi neutronia. Kaikesta vedystä sitä on . Tritium on radioaktiivista, ja se hajoaa beetahajoamisen kautta helium-3:ksi. Tritiumin puoliintumisaika on noin 12,32 vuotta. Tritiumin löysivät Ernest Rutherford, M. L. Oliphant ja Harteck vuonna 1934 pommittaessaan deuterium-atomeja deuteroneilla eli deuterium-atomin ytimillä. Pieniä määriä tritiumia muodostuu yläilmakehässä, kun kosmiset säteet iskeytyvät typpimolekyyleihin. Tritiumia voidaan myös valmistaa reaktoreissa pommittamalla litium-6:ta neutroneilla. Tritium voi esiintyä kaasumaisena, mutta yleisimmin muodossa, jossa yksi vesimolekyylin protium-atomeista on korvautunut sillä. Tritiumin hajoamisessa syntyvät elektronit voivat virittää muiden aineiden elektroneja, joten sitä käytetään itsevalaisevana aineena rannekellojen näytöissä ja poistumistiekylteissä. Muita käyttökohteita ovat merkkiaineena isotooppigeokemiassa ja lääketieteessä tutkittaessa lääkeaineiden metaboliaa. Yksi energiantuotannon kannalta lupaavimmista fuusioreaktioista on deuteriumin ja tritiumin fuusio. Siinä vapautuu energiaa 16 MeV, mutta se vaatii noin 40 miljoonan kelvinin lämpötilan. Orto- ja paravety Useampiatomisilla molekyyleillä voi olla niin kutsuttuja spin-isomeerejä. Vedyllä niitä on kaksi: orto- ja paravety. Niiden olemassaolon havaitsi R. Mecke vuonna 1924 spektroskooppisesti, ja Werner Heisenberg selitti ne kvanttimekaniikan avulla vuonna 1927. Ortovedyssä vetymolekyylin atomien spinit ovat toisiinsa nähden samansuuntaiset ja paravedyssä vastakkaiset. Näiden isomeerien fysikaalisissa ominaisuuksissa on eroja, ja niiden sulamis- ja kiehumispisteet, höyrystymislämmöt ja lämpökapasiteetit eroavat toisistaan. Esimerkiksi ortovedyn kiehumispiste on 0,24 C korkeampi kuin paravedyllä. Myös vety-yhdisteillä, kuten vedellä on orto- ja paraisomeerinsä. Huoneenlämpötilassa vedystä 75 % on ortomuodossa ja loput on paravetyä. Nestemäisessä vedyssä paramuoto on sen sijaan vallitseva, koska se on silloin stabiilimpi, ja absoluuttisessa nollapisteessä kaikki vety on paravetynä. Orto- ja paravety ovat kineettisessä tasapainossa. Ortovety voi muuntua para-isomeerikseen. Muuntuminen on eksotermistä eli lämpöä vapauttavaa, minkä vuoksi vetykaasua haihtuu säilytyspulloistaan. Häviön minimoimiseksi vetykaasu johdetaan nesteytysvaiheessa vesipitoisen rauta(III)oksidin lävitse. Rauta(III)oksidi, platina, palladium tai typpimonoksidi toimivat katalyytteinä ja muuntavat ortovedyn paravedyksi. Kemialliset ominaisuudet Sijainti jaksollisessa järjestelmässä Vakiintuneen käytännön mukaan vety sijoitetaan jaksollisessa järjestelmässä ensimmäiseen eli alkalimetallien sarakkeeseen. Vety kuitenkin poikkeaa monella tavalla muista ryhmään kuuluvista alkuaineista: esimerkiksi se ei reagoi veden kanssa kuten litium, natrium tai kalium, ja sitä pidetään yleensä epämetallina. Kemialliselta kannalta vedyllä kuitenkin on myös metallimaisia ominaisuuksia kuten positiivinen hapetusluku. Joskus vety on sijoitettu halogeeneihin eli 17. ryhmään, koska vedyn rakenne on lähellä halogeenien rakennetta eli yhden elektronin päässä täydestä elektronikuoresta. IUPAC suosittelee nykyään vedyn sijoitettavaksi niin, että se on ensimmäisen jakson alkuaineena jaksollisen järjestelmän ylimmällä rivillä, taulukon keskellä niin ettei se kuulu mihinkään pääryhmistä. Vedyn tavallisin hapetusluku on +I, mutta muutamat metallit voivat yhtyä vedyn kanssa hydrideiksi, joissa sen hapetusluku on poikkeuksellisesti −I. Vedyn ionisoitumisenergia on noin 1 310 kJ/mol, siis paljon suurempi kuin varsinaisilla alkalimetalleilla, joilla se on noin 400-500 kJ/mol. Tässä suhteessa vety muistuttaa enemmänkin halogeeneja. Myös vedyn elektronegatiivisuus on paljon suurempi kuin varsinaisten alkalimetallien. Vetyä yhdistää alkalimetalleihin kuitenkin sen alhainen elektroniaffiniteetti, toisin sanoen energia, joka vapautuu tai sitoutuu, kun kaasumaisessa muodossa olevan alkuaineen atomiin lisätään yksi elektroni. Vedyn elektroniaffiniteetti on 73 kJ/mol eli vetyyn sitoutuu energiaa 73 kJ/mol. Muilla alkalimetalleilla vastaava arvo on 46-60 kJ/mol ja halogeeneilla se on −270 - −349 kJ/mol. Yhdistävänä tekijänä on myös se, että vedyn uloin atomiorbitaali on alkalimetallien tapaan s-orbitaali, mutta halogeeneilla uloin orbitaali on p-orbitaali. Reaktiivisuus Vety esiintyy kaksiatomisena molekyylinä, joka on tavallisissa lämpötiloissa hyvin pysyvä, eikä kovin reaktiivinen. Tämä johtuu osittain vetymolekyylin vetyatomien välisen kovalenttisen sidoksen suuresta sidosenergiasta, joka on 436 kJ/mol. Molekyylin hajottamiseen tarvitaan suuri määrä energiaa, eivätkä kaikki vetymolekyylit ole hajonneet vetyatomeiksi edes yli 4 700 C:n lämpötilassa. Hapen ja halogeenien kanssa se kuitenkin reagoi hyvin voimakkaasti, jopa räjähdysmäisesti, muodostaen vettä tai vetyhalogenideja. Atomaarinen vety sen sijaan on hyvin reaktiivista. Se on voimakas pelkistin, joka pelkistää jopa natriummetallia natriumsuoloista, ja erityisen voimakkaasti se reagoi halogeenien ja muiden voimakkaiden hapettimien kanssa. Siksi atomaarista vetyä ei esiinny luonnossa vapaana. Sidokset Vety muodostaa itsensä ja muiden alkuaineiden kanssa kovalenttisen sidoksen, koska vedyn elektronegatiivisuus on korkea 2,1. Vety muodostaa niin sanotun σ-sidoksen eli yksinkertaisen sidoksen. Sidos on pyörähdyssymmetrinen: vety pystyy pyörimään sidoksen suhteen ilman, että sidos katkeaa. Hybridisaatiomallissa vety on poikkeus siinä mielessä, että vedyn atomiorbitaali ei hybridisoidu muun orbitaalin kanssa. Vety on olennaisessa osassa myös vetysidoksen synnyssä molekyylien välille. Vetysidos on vahvin heikko sidos, joka syntyy poolisessa molekyylissä olevien vedyn ja hapen, typen tai fluorin (N, O, F) välille. (Molekyylin vety muodostaa vetysidoksen toisen molekyylin N, O, F-atomin kanssa.) Yhdisteillä, joilla esiintyy vetysidoksia, on poikkeuksellisen korkea sulamis- ja kiehumispiste. Tämä johtuu vetysidosten voimakkuudesta. Erityisen korkea sulamis- ja kiehumispiste on vedellä, sillä vesimolekyyli muodostaa neljä vetysidosta. Elämän kannalta veden korkea sulamis- ja kiehumispiste ovat elintärkeitä. Hapot ja emäkset Happo ja emäs on Brønsted-Lowry-teoriassa määritelty siten, että happo on aine, joka luovuttaa positiivisen vetyionin (H+) eli protonin emäkselle. Emäs taas on aine, joka vastaanottaa vetyionin hapolta. Happamat vesiliuokset syntyvät, kun happo luovuttaa yhden protonin vedelle, jolloin liuokseen syntyy oksoniumioneja (H3O+). Oksoniumionit aiheuttavat liuoksen happamuuden. Emäksiset vesiliuokset syntyvät, kun emäs reagoi veden kanssa muodostaen hydroksidi-ioneja (OH−). Happamuus tai emäksisyys riippuu liuoksessa olevien oksonium- ja hydroksidi-ionien lukumäärästä. Vedyn yhdisteet Vedyn binäärisiä yhdisteitä kutsutaan hydrideiksi ja ne voidaan jakaa sidostenperusteella kolmeen luokkaan kovalenttiset, ionisidokselliset ja metalliset yhdisteet. Kovalenttisia yhdisteitä ovat vedyn ja muiden epämetallien yhdisteet, kuten ammoniakki, vesi ja vetyhalogenidit. Näistä monet ovat olomuodoltaan huoneenlämpötilassa kaasuja. Ionisidokselliset hydridit sisältävät anionina hydridi-ionin (H−). Näitä vety muodostaa elektropositiivisten alkali- ja maa-alkalimetallien kanssa. Ionisidokselliset hydridit reagoivat kiivaasti veden kanssa vapauttaen vetykaasua esimerkkinä natriumhydridin reaktio NaH + H2O -> NaOH + H2 Siirtymämetallien ja lantanoidien sekä aktinoidien kanssa vety muodostaa metallisia hydridejä. Metallisille hydrideille tyypillistä on metallimainen kiilto ja sähkönjohtokyky. Näissä yhdisteissä vety pienikokoisena pääsee diffundoitumaan metallihilaan ja muodostaa niin kutsuttuja välisijayhdisteitä. Nämä ovat useimmiten koostumukseltaan epästoikiometrisiä ja rakenteeltaan monimutkaisia. Metallisen hydridiin perustuu eräiden metallien tutkiminen vedyn varastointitapana, koska ne lämmitettäessä vapauttavat vedyn. Esimerkiksi platina pystyy näin sitomaan vetyä jopa 900 kertaa oman tilavuuteensa nähden. Vedyn varastoimiseen tutkitaan myös metalliseoshydridejä esimerkiksi lupaavimmiksi ovat osoittautuneet TiNi2- ja LaNi2-seokset. Tärkeitä epäorgaanisia vety-yhdisteitä ovat esimerkiksi vesi, kaikki epäorgaaniset hapot, ammoniakki ja natriumhydroksidi. Historia Vedyn löytäminen Sveitsiläistä, 1500-luvulla elänyttä alkemistia Paracelsusta pidetään ensimmäisenä vedyn havaitsijana. Liuottaessaan rautaa rikkihappoon hän huomasi kehittyvän kaasua, jota hän kuvaili sanoin "ilmaa nousee ja hajoaa kuin tuuli". Paracelsus ei ollut varma, mitä oli tuottanut, eikä hän myöskään selvittänyt vedyn ominaisuuksia. Vuonna 1670 englantilainen Robert Boyle tuotti vetyä sekoittamalla rautaviilajauhoa laimeaan suolahappoon ja rikkihappoon. Boyle kuvasi vetyä tulenaraksi kaasuksi, jonka vertaista hän ei ollut koskaan aiemmin havainnut, ja nimitti sitä "Marsin palavaksi liuokseksi". Boyle huomasi syntyneen kaasun palavan ainoastaan, jos ilmaa oli saatavilla. Hän myös havaitsi, että palamisessa kului ilmaa ja palamistuotteet painoivat enemmän kuin palaneet aineet. Puhdasta vetyä valmisti ensimmäisenä englantilainen kemisti-fyysikko ja Britannian rikkaimpiin kuulunut Henry Cavendish vuonna 1766 antamalla raudan reagoida laimean rikkihapon kanssa. Hän itse ei kuitenkaan uskonut löytäneensä vetyä, vaan oletti sen olevan flogistonia. Hän arveli kaasun lähtevän metallista eikä haposta, ja käytti siitä nimeä "metallien palava ilma". Tutkimuksissaan Cavendish havaitsi vedyn ja ilman seoksen räjähtävän, ja hän päätti myös laskea vedyn tiheyden. Laskelmissaan hän pääsi lopputulokseen, että vety on keveämpää kuin ilma. Tutkittuaan räjähdyksessä tiivistynyttä pisaraa hän totesi sen olevan vettä. Tämän vuonna 1781 tehdyn kokeen ansiosta hän tuli todistaneeksi Aristoteleen ja muiden antiikin luonnonfilosofien olleen väärässä, kun nämä väittivät veden olevan alkuaine. Cavendishia pidetään vedyn löytäjänä, mutta nimen sille antoi ranskalainen kemisti Antoine Lavoisier. Lavoisier todisti vuonna 1783, että vesi sisältää Cavendishin aiemmin löytämää "palavaa ilmaa" ja happea. Lavoisier antoi vedylle nimen hydrogène. Nimen lähtökohtana ovat kreikankieliset sanat ὕδωρ (hydor, vesi) ja γίγνομαι (gignomai, muodostaa, synnyttää) eli vedenmuodostaja. Nimi tulee vedyn palamisreaktiosta, josta syntyy reaktiotuotteena vettä. Myös suomenkielinen sana vety viittaa veden muodostamiseen; se esiintyi ensimmäisen kerran kirjakielessä vuonna 1851. Kylmätutkimus Vielä 1900-luvun alussa vedylle oli keksitty vain muutamia käyttökohteita: sitä käytettiin niin sanotuissa kalkkivaloissa, jotka olivat teatterien parrasvaloja, ja ilmalaivojen täyttökaasuna. Kryogeniikka eli matalien lämpötilojen tutkiminen alkoi vuoden 1880 tienoilla. Ranskalainen kaivosinsinööri Louis Cailletet ilmoitti vuonna 1877 havainneensa nestemäisiä happipisaroita. Muutamaa päivää aiemmin sveitsiläinen fyysikko Raoul Pictet oli ilmoittanut myös onnistuneensa hapen nesteyttämisessä, mutta eri tavalla. Matalien lämpötilojen tutkimus oli 1900-luvun vaihteessa hyvin kallista, ja vain harvat yliopistot kykenivät tarjoamaan tarvittavia laboratorio-olosuhteita. Hapen nesteyttämisen jälkeen alkoi kansainvälinen kilpailu siitä, kuka onnistuisi ensimmäisenä vedyn nesteyttämisessä. Kilpailua käytiin lähinnä Euroopassa, sillä suurin osa fyysikoista oli siihen aikaan eurooppalaisia. Kilpailu oli riitojen ja prioriteettikysymysten värittämää alusta alkaen, ja hätäiset tulokset olivat tavallisia arvovallasta kilpailtaessa. Ensimmäisenä onnistui vuonna 1898 skotlantilainen kemisti James Dewar, jonka työtä helpotti hänen aiempi keksintönsä vakuumikryostaatti eli termospullo. Termospullo johtaa huonosti lämpöä, koska siinä on kaksi hopeoitua lasiseinää, joiden välissä on tyhjiö. Dewar käytti sitä pitääkseen hyvin kylmät nesteet kylminä ja onnistui valmistamaan nestemäistä vetyä yhteensä 20 millilitraa. Sen jälkeen Dewar halusi valmistaa kiinteää vetyä, missä hän onnistuikin jo seuraavana vuonna. Harold Urey havaitsi Columbian yliopiston kollegoidensa kanssa spektroskooppisissa tutkimuksissaan höyrystyneessä vedyssä poikkeavaa ainetta, jonka rakenne oli muuten sama kuin vedyn, mutta sillä oli ytimessään yksi neutroni. Deuteriumiksi nimetyn aineen atomimassa oli kaksinkertainen verrattuna vetyyn. Ureyn johdolla tutkijat tuottivat elektrolyysin avulla kahdesta deuteriumatomista ja yhdestä happiatomista koostuvaa raskasta vettä. Raskaalla vedellä on sovelluksia muun muassa ydinvoimaloissa. Rooli atomimallin kehittymisessä Vety on 1900-luvulla kehittyneen atomimallin keskeisin alkuaine, sillä se on rakenteeltaan niistä yksinkertaisin. Vetyatomin ytimessä on yksi protoni, jota kiertää alimmalla energiatasolla yksi elektroni. Vedyn yksinkertaisen rakenteen ansiosta vedyn tuottamaa spektriä ja spektrissä näkyviä spektriviivoja oli helppo tutkia. Valon hajaantuminen spektriin on tunnettu jo keskiajalta asti. William Wollaston tutki vuonna 1802 Auringon spektriä ja havaitsi siinä muutamia pieniä tummia viivoja, mutta hän luuli niitä värien rajoiksi eikä kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Kaksitoista vuotta myöhemmin Joseph von Fraunhofer havaitsi Auringon spektriä tutkiessaan satoja viivoja, ja tutkiessaan Kuun ja planeettojen heijastaman valon spektriä hän totesi niidenkin spektreissä esiintyvän samoja viivoja. Hän havaitsi niitä myös tähtien spektreissä, mutta niiden paikka ja voimakkuus poikkesivat toisistaan. Fraunhoferin havainnot osoittivat, että spektriviivat liittyivät valonlähteen ominaisuuksiin. Spektroskopian perusperiaatteet loivat 1850-luvun lopulla Robert Bunsen ja Gustav Kirchhoff. Johann Balmer keksi vuonna 1885 yksinkertaisen kaavan, jonka avulla voitiin laskea vedyn spektriviivojen aallonpituudet. Samanlaisia kaavoja yritettiin kehitellä muillekin alkuaineille, mutta mitään yhtenäistä kaavaa, jota kaikki alkuaineet noudattaisivat, ei pystytty rakentamaan. Spektriviivojen syytä ei myöskään osattu vielä selittää tyhjentävästi. Niels Bohr kuitenkin kykeni selittämään omalla atomimallillaan vedyn spektriviivat. Bohrin mukaan elektronit kulkevat tietyillä radoilla atomin ytimen ympärillä, mutta ne pystyvät myös siirtymään korkeammalle tai alemmalle energiatasolle. Kun elektroni absorboi fotonin, elektroni siirtyy ylempään energiatilaan, jos sen absorboima energia on sama kuin kahden energiatilan vaatimien energioiden erotus. Atomin sanotaan virittyneen. Tämän seurauksena havaitsijaa kohti tuleva säteily heikkenee sellaisilla aallonpituuksilla, jotka vastaavat perustilan ja viritystilojen energioiden erotuksia. Spektriin ilmestyy joukko tummia viivoja, absorptioviivoja. Emissioviivoja eli kirkkaita viivoja tumman pohjan päällä esiintyy kaasuilla. Tavallisesti tutkittavat kaasut ovat hyvin kuumia, jolloin ne ovat virittäytyneitä. Viritystila ei kuitenkaan kestä kauan, ja elektroni siirtyy alemmalle energiatasolle luovuttaen fotonin. Tämä havaitaan emissioviivana. Bohrin malli kykeni ensimmäistä kertaa selittämään vedyn spektriviivat. Valmistus Vetyä valmistetaan teollisuudessa usealla tavalla. Pääasiallisesti käytettyjä tapoja on viisi: 1) Vetyä voidaan valmistaa maakaasusta tai maaöljystä sekä vesihöyrystä katalyytin, joka on usein nikkeliä, läsnä ollessa. Reaktiossa syntyy hiilimonoksidia ja vetyä, ja se tapahtuu 800-1 000 C:n lämpötilassa ja 10-50 ilmakehän paineessa. Suurin osa teollisesti tuotetusta vedystä valmistetaan tällä tavoin metaanista. maakaasu (metaani) CH4 + H2O → CO + 3H2 maaöljy C12H26 + 12H2O → 12CO + 25H2 2) Hehkuvan hiilen joukkoon johdetaan vesihöyryä, jolloin syntyy hiilimonoksidin ja vedyn seos, niin kutsuttua vesikaasua. C + H2O → CO + H2 3) Vety voidaan erottaa vesikaasusta tai vesikaasu johtaa katalyyttiä sisältävän putken läpi noin 400 C:n lämpötilassa. Putkessa hiilimonoksidi reagoi vesihöyryn kanssa, jolloin muodostuu vedyn ja hiilidioksidin seos. CO + H2O → CO2 + H2 4) Vetyä muodostuu myös maaöljyn sisältämien hiilivetyjen krakkauksessa. Lisäksi muodostuu alkuaine hiiltä. 5) Vetyä voidaan valmistaa myös vedestä elektrolyysillä: Anodireaktio: 4[OH]− → O2 + 2H2O + 4e− Katodireaktio: 2[H3O]+ + 2e− → H2 + 2H2O Yleisesti: [OH]− + [H3O]+ → O2 + 2H2 Suuressa mittakaavassa vedyn tuottaminen elektrolyyttisesti ei ole taloudellisesti kannattavaa, koska sähköenergia on kallista. Korkean lämpötilan elektrolyysi saattaa muuttaa tätä tilannetta varsinkin jos primäärienergialähteeksi saadaan erittäin korkean lämpötilan reaktori, kaksoisfluidireaktori tai muu edullinen korkean lämpötilan energialähde. 6) Epäjalon metallin reagoidessa jonkin hapon kanssa syntyy suolaa ja samalla vety vapautuu, esimerkiksi: Zn + 2HCl → ZnCl2 + H2 7) Vetyä on laboratoriossa valmistettu myös fotolyysin avulla hajottamalla vettä galliumnitridin ja auringonvalon avulla. Käyttö Tällä hetkellä vetyä käytetään eniten kemianteollisuudessa, kun kidevedetöntä ammoniakkia tehdään osana lannoitteiden valmistusprosessia. Valmistus tapahtuu Haber-Bosch-menetelmällä, jossa vety ja typpi yhdistyvät ammoniakiksi. Toinen huomattava käyttäjä on öljynjalostus, jossa vedyn avulla voidaan kasvattaa hiilivetyjen vety-hiilisuhdetta ja saada ne palamaan puhtaammin. Muita käyttökohteita ovat muun muassa oksidien poisto rautamalmeista, rikin poisto öljystä ja metanolin valmistus hiilimonoksidista. Yhteensä vetyä käytetään noin 50 miljoonaa tonnia vuodessa, ja kulutus kasvaa nykyisin noin 4-10 % vuodessa. Suuria määriä vetyä käytetään myös tyydyttymättömien kasvirasvojen kovettamiseen vedyttämällä. Vety liittyy tyydyttymättömien rasvojen kaksoissidoksiin, jolloin niistä tulee yksinkertaisia sidoksia ja rasvahapot muuttuvat tyydyttyneiksi. Vetyä on käytetty myös muun muassa ilmapallojen täytteenä ja heliumin rinnalla ilmalaivojen täyttökaasuna. Vedyn vaarallisuus tuli esille muun muassa ilmalaiva Hindenburgin tuhossa. Hindenburgissa käytettiin vetyä, koska Yhdysvalloilla oli heliumin teollisen valmistuksen monopoli eikä se myynyt heliumia esim. Saksalle. Nykyään tosin vaikuttaa siltä, että onnettomuuden todellinen syy olikin ilmalaivan ulkokuoren erittäin tulenarka kyllästeaine. Nestevety on nestemäistä ajoainetta käyttävien kantorakettien tehokkaimpia polttoaineita. Hapettimena on yleensä nestehappi. Komponenttien pysymiseksi nestemäisinä tulee lämpötilan olla kylmä, vähintään −183 C. Tällaista seosta kutsutaan kryogeeniseksi ajoaineeksi. Koska polttoaine tulee pitää hyvin kylmänä, sen pitkäaikainen säilyttäminen on hankalaa. Vetyä on myös mahdollista käyttää kaasuturbiinin polttoaineena. Neuvostoliitossa rakennettiin Tupolev Tu-154 -matkustakoneesta prototyyppi, johon asennettiin vetyä polttava NK-88-suihkumoottori. Koneelle lennettiin koelentoja ensimmäisen kerran huhtikuussa 1988. Käyttö Suomessa VTT arvioi kesällä 2021, että Suomen ja EU:n päästötoimet nostavat veyteknologian kaupallisten sovellusten kysyntää lähivuosina. Vedyn avulla esimerkiksi tuulivoimalan tuottamaa energiaa voidaan varastoida ja muuttaa myöhemmin sähköksi tai lämmöksi. Vedystä voidaan valmistaa myös muita tuotteita. Vantaan Energia suunnitteli tuottavansa vedyn avulla hiilineutraalia maakaasua, jota voidaan käyttää liikenteen polttoaineena. Käyttö polttokennoissa Polttokennot muuntavat vedyn sisältämän kemiallisen energian sähkö- ja lämpöenergiaksi. Polttokenno koostuu positiivisesta katodista ja negatiivisesta anodista, joita yhdistää elektrolyytti. Polttokennoon syötetään vety- ja happikaasuja, jolloin vetymolekyylit kulkeutuvat anodille ja happiatomit katodille ja kennossa tapahtuva energiaa vapauttava kokonaisreaktio on 2 H2 + O2 → 2 H2O Elektrolyytti vaikuttaa polttokennon toimintalämpötilaan ja hyötysuhteeseen, ja polttokennot voidaan jakaa ryhmiin elektrolyytin mukaan, kuten alkali-, sulakarbonaatti-, fosforihappo-, protoninvaihto- ja kiinteäoksidipolttokennoihin. Protoninvaihtopolttokenno on osoittautunut lupaavimmaksi autojen energianlähteenä. Suurimmat ongelmat, jotka haittaavat polttokennojen soveltamista laajaan käyttöön energianlähteenä, liittyvät kustannuksiin ja polttokennojen kestävyyteen. Polttokennojen korkea hinta johtuu suurelta osin siitä, että katalyyttinä käytetään platinaa ja iridiumia, joka on platinaakin harvinaisempi jalometalli. Katso myös Antivety Pimeäfermentaatio Vetytalous Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Kauranen, Pertti & Solin, Jussi & Törrönen, Kari & Koivula, Jouko & Laurikko, Juhani: Vetytiekartta - Vetyenergian mahdollisuudet Suomelle, Tutkimusraportti, VTT, 3.4.2013 (pdf) Periodictable: Technical data for Hydrogen Human Metabolome Database: Hydrogen KEGG: Hydrogen ChemBlink: Hydrogen Webmineral: Mineral Species containing Hydrogen (H) Mindat: The Mineralogy of Hydrogen Seulonnan keskeiset artikkelit

1321

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vatikaani

Vatikaani

Vatikaani (, ), myös Vatikaanivaltio (, ), on Italian pääkaupungin Rooman ympäröimä, pinta-alaltaan ja väkiluvultaan maailman pienin itsenäinen valtio. Pinta-alaltaan se on vain 44 hehtaaria. Vatikaanin suvereeni valtionpäämies on paavi. Valtiomuodoltaan Vatikaani on absoluuttinen monarkia, missä paavilla on täydellinen lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta. Käytännössä ylintä valtaa käyttävät paavin lisäksi tämän nimittämät kardinaalit, joiden tehtäviin kuuluu muun muassa paavin valitseminen. Puhekielessä Vatikaanilla voidaankin tarkoittaa paitsi valtiota itseään, myös katolisen kirkon ylintä johtoa. Vatikaanilla itsellään ei ole poliittista tai sotilaallista vaikutusvaltaa. Infrastruktuuriltaan ja taloudeltaan se on täysin sidoksissa naapuriinsa Italiaan. Valtio ei kuulu Yhdistyneisiin kansakuntiin muuten kuin tarkkailijajäsenenä Pyhän istuimen kautta. Tästä huolimatta Vatikaanilla on paljon kansainvälistä painoarvoa, koska Vatikaanista käsin johdetaan katolista kirkkoa. Maantiede Vatikaanivaltion alue Vatikaani on yksi Euroopan kääpiövaltioista, ja se on täysin Rooman kaupungin ympäröimä. Vatikaanissa ei ole lainkaan vesistöjä, eikä siellä harjoiteta maanviljelyä, vaan pinta-alasta 100 prosenttia on kaupunkimaastoa. Vatikaanilla ei myöskään ole minkäänlaisia luonnonvaroja, eikä maassa ole teollisuutta. Vatikaani sijaitsee samannimisellä kukkulalla, jonka lähellä virtaa Tiberjoki. Vatikaanin kukkula on loiva, eivätkä korkeuserot ole kovinkaan suuria. Vatikaanin korkein kohta sijaitsee nimeämättömässä paikassa 75 metrin korkeudella merenpinnasta; alin kohta on 19 metrin korkeudella. Vatikaanivaltion 44 hehtaarin alueeseen kuuluu suurimmaksi osaksi muurein ympäröity Vatikaanin kukkulan alue Pietarinkirkon välittömässä läheisyydessä. Pietarinkirkon ja sen edessä olevan aukion lisäksi Vatikaanivaltion alueella sijaitsevat paavin Apostolinen palatsi, Vatikaanin museot (joiden yhteydessä on Sikstuksen kappeli ja paavillinen pinakoteekki eli maalauskokoelma), Vatikaanivaltion hallintorakennus eli kuvernementti sekä muita hallintorakennuksia, sveitsiläiskaartin kasarmi, L'Osservatore Romano -lehden toimitus ja painotalo, pieni osa Paavali VI:n audienssihallista sekä laaja Vatikaanin puutarha. Vuoden 1929 lateraanisopimusten mukaan sekä Pietarinkirkko että sen edessä oleva Pietarinaukio ovat avoinna yleisölle. Vaikka aukio kuuluukin Vatikaanivaltioon, turvallisuudesta sen alueella vastaa Italian poliisi eikä sveitsiläiskaarti. Poliisin valtuudet päättyvät kuitenkin Pietarinkirkkoon johtavien portaiden juurelle. Erityisten seremonioiden ajaksi Pietarinaukio voidaan myös sulkea yleisöltä. Tällöin myös poliisivoimien on vetäydyttävä pois aukiolta Italian valtion alueelle. Vatikaanivaltion ja Italian välinen raja ei ole selkeä saksalaisen hautausmaan Camposanto Teutonicon kohdalla eikä Paavali VI:n audienssihallissa. Rajanvedossa on virallisissakin kartoissa pieniä eroja. Käytännössä rajan täsmällisellä kululla ei ole merkitystä, koska Pyhä istuin nauttii näillä alueilla erityisiä, nk. eksterritoriaalioikeuksia. Niiden perusteella alueet ovat paavin suorassa hallintavallassa, vaikka ne kuuluvatkin Italian valtion alueeseen. Pyhän istuimen eksterritoriaaliset alueet Camposanto Teutonicon ja Paavali VI:n audienssihallin lisäksi Pyhä istuin nauttii eksterritoriaalioikeuksia useilla alueilla ja useissa rakennuksissa Rooman sisä- ja ulkopuolella. Oikeudet perustuvat vuoden 1929 lateraanisopimuksiin. Alueet eivät siis kuulu Vatikaanivaltioon, mutta ne ovat silti paavin hallinnassa ja hänen jurisdiktionsa alaisia. Kansainvälisen oikeuden kannalta niiden asemaa voidaan siis verrata vieraiden valtioiden suurlähetystöjen alueisiin. Lisäksi ne kuuluvat Vatikaanin posti- ja puhelinlaitoksen piiriin, ja niillä noudatetaan Vatikaanivaltion oikeusjärjestystä. Tärkeimmät eksterritoriaalialueista ovat varhaiskristilliset basilikat San Giovanni in Laterano eli Lateraanibasilika, Santa Maria Maggiore ja San Paolo fuori le mura. Lateraanisopimusten mukaan jokainen Italian valtion alueella sijaitseva kirkko, jossa paavi suorittaa ulkopuolisilta suljetun uskonnollisen seremonian, on tämän seremonian ajan eksterritoriaalinen. Ilmasto Vatikaanin ilmasto: talvet ovat leutoja ja sateisia; talvi kestää syyskuusta toukokuuhun. Toukokuusta syyskuuhun ilmasto on kuuma, ja kesät ovat kuivia. Historia Ennen Lateraanisopimuksia 1300-luvulle saakka paavillinen hallinto sijaitsi Lateraanipalatsissa. Vatikaani () tarkoitti Tiberjoen oikealla puolella sijaitsevaa kukkulaa, jolla antiikin aikana sijaitsi keisari Neron rakennuttama Vaticanuksen sirkus. Kukkulan nimi tulee etruskista, vaikka aiemmin sen on uskottu johdetun latinan 'ennustajaa' tarkoittavasta sanasta vates (vrt. vāticinātiō 'ennustus'). Sirkuksen pohjoispuolella sijaitsi pieni hautausmaa, jonne oletetaan haudatun apostoli Pietari. Pian alueelle rakennettiin ensimmäinen kirkko ja 300-luvulla suurempi Konstantinuksen basilika. Näin Vatikaanista tuli keskeinen pyhiinvaelluskohde. Seuraavina vuosisatoina alueelle rakennettiin lisää rakennuksia, jotka tarjosivat pyhiinvaeltajille majapaikan. 800-luvulla paavi Leo IV rakennutti alueen suojaksi linnoituslaitteet (civitas leonina). Paavin katedraalikirkkona pysyi kuitenkin edelleen Lateraanikirkko. Rooman valtakunnan romahdettua paavit perustivat Kirkkovaltion niin sanotun Konstantinuksen lahjakirjaan vedoten. Vuonna 751 tämä oikeus vahvistettiin. Lahjakirjassa keisari Konstantinus antaa paavi Sylvester I:lle ja hänen seuraajilleen vallan Roomaan ja Länsi-Rooman kaupunkeihin. Tämä oli niin sanottu Pyhän Pietarin perintö. Lisäksi asiakirjan mukaan paaville annettiin keisarin arvomerkit ja papeille senaattorin arvo. Konstantinukselle jäi lahjakirjan mukaan Itä-Rooma. Lahjakirjan mukaan lahjoituksen syynä oli paavin keisarille antamat kristinuskoa koskevat neuvot. Paavi oli lahjakirjan mukaan myös kastanut hänet. Katolinen kirkko myönsi lahjakirjan väärennökseksi vasta 1800-luvulla. Paavien palattua Avignonista Roomaan vuonna 1377 ja skisman päätyttyä Vatikaanista tuli paavillisen hallinnon, kuurian, Kirkkovaltion ja koko katolisen kirkon keskus. Skisman jälkeen uutta kirkollista yhtenäisyyttä pyrittiin korostamaan suuriluonteisilla, vuosisatoja kestäneillä rakennushankkeilla. Esimerkiksi Pietarinkirkko korvattiin uudella, entistä suuremmalla kirkolla. Kirkkovaltio laajeni samanaikaisesti. 1800-luvulle saakka se kattoi nykyisen Keski-Italian. Vuonna 1798 Ranskan vallankumouksen vaikutuksesta se julistettiin kuitenkin tasavallaksi, jonka alueet liitettiin vuonna 1808 Italian kuningaskuntaan. Wienin kongressissa Kirkkovaltio perustettiin jälleen uudestaan. Italian yhdistymisvaiheessa kuningas Viktor Emanuel II miehitti Kirkkovaltion sotilaallisesti vastoin paavi Pius IX:n tahtoa. Tästä alkoi Vatikaanin vankeutena tunnettu aika, jolloin paavinistuin säilytti viileät suhteet Italian valtioon ja jolloin paavit kieltäytyivät poistumasta Pietarinkirkon lähialueilta. Pius IX:tä seuranneet paavit pitivät edelleen suhteet Italiaan kylminä. Pius IX:tä paavinistuimelle seurasi ensin Leo XIII, sitten Pius X ja Pius XI:n edeltäjä Benedictus XV. Vasta Benedictus XV:n pontifikaatin aikana alkoivat jonkinasteiset neuvottelut Italian valtion kanssa. Lateraanisopimukset ja Vatikaanin perustaminen Vuonna 1922 paaviksi valittu Pius XI halusi lopettaa Italian ja Pyhän istuimen välisen riidan ja onnistuikin tässä. Jo vuonna 1919, jolloin Benedictus XV oli ollut paavina, oli aloitettu neuvottelut paavillisen kuurian ja Italian valtion välillä. Ennen virallisia neuvotteluja Pius XI:n aikana oli käyty myös muutamia epä- ja puolivirallisia neuvotteluja Italian kanssa. Pius XI kävi 1929 virallisia neuvotteluja fasistisen Italian johtajan Benito Mussolinin kanssa. Neuvottelujen tuloksena solmittiin samana vuonna lateraanisopimukset, jotka takasivat Vatikaanille itsenäisyyden ja katoliselle kirkolle suosituimmuusaseman Italiassa. Sopimukset siis perustivat Vatikaanin valtion, ja ne antoivat myös takaisin paavinistuimen riippuvuuden ja paaville määräysvallan Vatikaanissa. Lateraanisopimuksissa sovittiin myös konkordaatista Italian ja paavinistuimen välillä. Konkordaatin seurauksena katolisuudesta tehtiin valtionuskonto ja kouluissa alettiin opettaa uskontoa katolisen kirkon mukaisesti. Paavinistuin sai lisäksi korvauksia sitä kohtaan Italian ja paavinistuimen kiistassa saamistaan vääryyksistä. Korvausten summa oli 1 750 miljoonaa Italian liiraa. Paavi joutui tekemään itsekin vastapalveluksen Mussolinille, kuten esimerkiksi lopettamaan fasisteja vastustavan kristillisen kansanpuolueen tukemisen. Paavi Pius XI kielsikin pappeja osallistumasta politiikkaan, jolloin muun muassa kansanpuoluetta johtava Luigi Sturzo lähti vapaaehtoisesti maanpakoon. Hallinto ja politiikka Hallitsija Valtiomuodoltaan Vatikaanivaltio on teokratia, ja valtion perustuslain mukaan ylin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeusvalta Vatikaanivaltiossa kuuluu paaville. Vatikaanivaltio on siis absoluuttisesti hallittu monarkia. Paavi on samanaikaisesti sekä Vatikaanivaltion päämies että katolisen kirkon johtaja. Paavi on katolisessa kirkossa Rooman piispa, ja koska apostoli Pietarin katsotaan kirkon piirissä hoitaneen myös tätä virkaa, pidetään paavia katolisessa kirkossa Pietarin seuraajana. Täten paavilla katsotaan olevan ylivalta-asema kirkon piirissä. Vaikka Vatikaanivaltiolla itsellään ei olekaan suurta poliittista painoarvoa, paavilla on lukuisia kansainvälisiä vaikutusmahdollisuuksia, ja virallisena noin miljardin katolilaisen hengellisenä johtajana hänellä itsellään on myös poliittista painoarvoa. Virkamiehistö Vaikka paavi onkin suvereeni valtionpäämies, paavillinen kuuria hoitaa katolisen kirkon organisaatiota. Kuuria koostuu pääosin kuuriakardinaaleista, eli kuuriassa työskentelevistä kardinaalin arvon saaneista katolilaisista, sekä alemmista virkamiehistä. Kuuria jakaantuu muun muassa kongregaatioihin, jotka vastaavat kukin omasta alastaan. Kongregaation johtajana toimii yleensä korkea-arvoinen kardinaali; esimerkiksi uskonopin kongregaatiota johti aikanaan myöhemmin paavina toiminut Benedictus XVI. Kuurian tehtäviin kuuluu myös muun muassa erilaisten kansainvälisten kokousten järjestäminen katolilaisten hengellisten johtajien kesken. Paavillisen kuurian virastoista kaikkein tärkein on valtiosihteeristö, jonka johtajana toimii kardinaalivaltiosihteeri, joka on samanaikaisesti myös kardinaalikollegion johtaja. Valtiosihteeristö vastaa tehtävistöltään ja asemaltaan maallisissa valtioissa toimivia ulkoministeriöitä. Kuuria pääsee pääosin työskentelemään itsenäisesti, mutta se on aina paavin määräysvallan alainen. Samoin korkeimpien kuurian johtajien virka on aina sidoksissa hallitsevaan paaviin; paavin kuollessa suurin osa kuurian johtajista menettää asemansa. Yleensä uusi paavi kuitenkin nimittää vähintään osan kuurian johdosta takaisin virkoihinsa, vaikkakaan tähän ei ole minkäänlaista pakkoa, ja yleensä paavi vaihtaakin ainakin kuurian johtoa oman politiikkansa mukaisiin henkilöihin. Sisäpolitiikka Paavin valta-aseman takia sisäpoliittiset muutokset ovat mahdollisia vasta paavin kuoleman jälkeen. Kukin paavi harjoittaa paavinkautensa eli pontifikaattinsa aikana sellaista politiikkaa kuin haluaa, ja ainoastaan hallitsevalla paavilla on mahdollisuus päättää tämän politiikan sisällöstä. Paavia on mahdotonta erottaa virastaan, joten käytännössä paavi pystyy harjoittamaan haluamaansa politiikkaa aina elämänsä loppuun asti. Paavin valta lakkaa kuitenkin olemasta heti hallitsevan paavin kuoltua. Tällöin katolinen kirkko joutuu sedisvakanssiin eli tilaan, jossa paavin piispanistuin on tyhjänä. Paavillinen valta siirtyy tällöin kardinaalikollegiolle. Nimellisesti korkeinta valtaa paavin kuoleman jälkeen pitää camerlengo-niminen kardinaalikamariherra, jonka tehtäväksi siirtyy paavinvaalin eli konklaavin järjestäminen. Konklaavi on käytännössä ainoa tilanne, jossa kardinaalit voivat konkreettisesti muuttaa paavillisen politiikan kurssia. Konklaaveissa onkin yleensä nähtävissä muutoshalu kardinaalien keskuudessa; diplomaattista paavia seuraa uskonnollinen paavi ja pitkäaikaista paavia lyhytaikainen paavi. Tästä syystä edellisen paavin lähipiiriin kuuluneilla kardinaaleilla ei välttämättä ole mahdollisuuksia konklaavissa, vaan kollegio pyrkii usein etsimään edellisestä paavista erottuvaa ehdokasta. Konklaavin kulun ennustaminen on kuitenkin usein vaikeaa, eikä konklaavi välttämättä päädy ilmiselviltä vaikuttaviin ratkaisuihin, ja vaali onkin usein yllätyksellinen. Tätä kuvaa Roomassa käytetty sanonta: "joka menee konklaaviin paavina, tulee ulos kardinaalina". Valinnan ennustamattomuutta lisää se, että uuden paavin on saatava kardinaalien kahden kolmanneksen enemmistö puolelleen, ja koska kardinaalikollegio on yleensä paavikysymyksessä jakaantunut, on ennakkosuosikkien vaikea saada tarvittavaa kannatusta kasaan. Erimieliset kardinaalit joutuvatkin usein etsimään eri osapuolia tyydyttäviä kompromissiehdokkaita. Pyhä istuin Vatikaanivaltio on Pyhän istuimen hallintovallan alainen. Kansainvälisoikeudellisesti Pyhä istuin on kansainvälisen oikeuden valtioton subjekti, joka edustaa ulospäin paavinistuinta ja katolista kirkkoa. Vatikaanivaltiolla ei ole omia suurlähettiläitä, vaan sitä edustavat Pyhän istuimen nimittämät lähettiläät ja suurlähettiläät eli nuntiukset. Näillä on kuitenkin Vatikaanivaltion kansalaisuus, niin kauan kuin he ovat Pyhän istuimen diplomaattisessa palveluksessa. Pyhällä istuimella on pysyvän tarkkailijan status Yhdistyneissä kansakunnissa ja lisäksi se on tarkkailijana tai täysjäsenenä monissa YK:n alajärjestöissä. Vatikaanivaltio on nykyisin ainoa kiistatta itsenäinen valtio joka ei ole YK:n varsinainen jäsen. Pyhän istuimen alaisuudessa olevat, eksterritoriaalioikeuksien alaiset eksklaavit Roomassa ja sen ympäristössä eivät kuulu Vatikaanivaltion valtioalueeseen. Ulkopolitiikka Pyhä istuin vastaa Vatikaanivaltion ulkopolitiikasta. Paavit ovat jo historiansa ensimmäisiltä vuosisadoilta lähtien harjoittaneet ahkeraa ulkopolitiikkaa, jossa paavinistuin on pyrkinyt puuttumaan muiden valtioiden ja myös kirkkokuntien sekä piispanistuinten toimintaan. Nykyaikana Vatikaanin ulkopolitiikka on yhä aktiivista, ja paavi suorittaakin useita valtiovierailuja eri maihin ja ottaa usein kantaa ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin. Varsinkin paavi Johannes Paavali II:n (paavina 1978−2005) aikana paavi sai paljon näkyvyyttä maailman mediassa, ja Johannes Paavali II:n poliittinen painoarvo ja moraalinen valta oli merkittävää. Esimerkkinä voidaan pitää Vatikaanin ja paavin toimintaa kommunistisessa Puolassa, Johannes Paavali II:n kotimaassa, missä vuonna 1980 Puolan kansalaisten ja kommunistihallinnon välinen kiista kärjistyi entisestään Solidaarisuus-liikkeen perustamisen takia. Samalla Vatikaani tuki liikettä, vaikkakin vain hiljaisesti. Kommunisminvastaisen solidaarisuusliikkeen tunnustamista 31. elokuuta 1980 voidaan pitää voittona Vatikaanille, vaikkei valtio ollutkaan virallisesti puuttunut asiaan. Huolimatta katolisen kirkon osallistumattomuudesta solidaarisuusliikettä koskeviin neuvotteluihin, sillä lienee kuitenkin ollut vaikutusta tapahtumiin. Johannes Paavali II:n vierailu kommunistisessa Puolassa aiheutti suoranaisen paavia seuraavan kansanliikkeen, ja paavi huomioitiin suurena uhkana aina Neuvostoliitossa asti. Vatikaanivaltion ulkopolitiikkaan paavin välityksellä kuuluvat myös paavien suorittamat vierailut eri valtioissa. Vierailut yleistyivät erityisesti Paavali VI:n (paavina 1963−1978) aikana, ja hän olikin ensimmäinen kaikilla viidellä mantereella vieraillut paavi. Hän vieraili pontifikaattinsa aikana muun muassa Israelissa, Intiassa, Italiassa, Yhdysvalloissa, Portugalissa, Turkissa, Kolumbiassa, Sveitsissä, Ugandassa, Pakistanissa, Filippineillä ja Australiassa. Matkojensa aikana paavi osallistui useisiin erilaisiin kokouksiin ja tapahtumiin, esimerkiksi kansalliseen eukaristiaa käsittelevään konferenssiin Italiassa. Lisäksi paavi tapasi matkoillaan useita valtionpäämiehiä. Myöhemmin paavi Johannes Paavali II rikkoi Paavali VI:n hallussa olleen paavien matkustusennätyksen käymällä yhteensä 129 valtiossa, ja matkojen yhteispituudeksi tuli toista miljoonaa kilometriä. Johannes Paavali II suoritti myös useita moraalisiksi ulkopoliittisiksi avauksiksi katsottavia vastaanottoja ja vierailuita. Hän vastaanotti 1982 PLO:n johtajan Jasser Arafatin Vatikaanissa. 1986 hän vieraili Roomassa juutalaisessa synagogassa. 1989 Johannes Paavali II vastaanotti Vatikaanissa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Mihail Gorbatšovin. 1995 paavi tapasi vierailullaan Etelä-Afrikan tasavallassa poliittisena vankina tunnetuksi tulleen Nelson Mandelan apartheid-rotusorron lakkauttamiseen pyrkineestä Afrikan kansalliskongressista (ANC). 1998 Kuubassa hän tapasi maan presidentin Fidel Castron. Vuonna 2001 hän vieraili moskeijassa Syyriassa. Yksi esimerkki Pyhän istuimen suhteista toisiin valtioihin on Pyhän istuimen ja Kiinan väliset suhteet, jotka ovat viime aikoina viilentyneet. Syynä on kiista oikeudesta nimittää piispoja. Vatikaanivaltio ja paavi pitävät oikeutenaan nimittää tai vähintäänkin hyväksyä uusien piispojen nimitykset, mutta Kiinan hallitus pitää tätä sen sisäisiin asioihin puuttumisena. Viime aikoina Kiina onkin nimittänyt muutaman piispan ilman paavin hyväksyntää. Kiinan ja Vatikaanin välejä on myös hiertänyt kysymys Taiwanista. Kiinan kansantasavallan kommunistihallitus onkin arvostellut paavia ja Pyhää istuinta diplomaattisuhteista Taiwaniin. Vuonna 1999 Kiinan hallitus esti paavin vierailun Hongkongissa juuri Taiwaniin solmittujen diplomaattisuhteiden vuoksi. Vatikaanivaltiolla on ollut perustamisestaan saakka suhteita diktatuureihin, ensimmäisenä Mussolinin johtamaan fasistiseen Italiaan. Paavi Pius XI hyväksyi 1933 konkordaatilla kansallissosialismin ja Hitlerin johtaman puolueen. Armeija ja turvallisuuspolitiikka Sveitsiläiskaarti vastaa yhdessä Vatikaanin santarmien kanssa Vatikaanivaltion sisäisestä järjestyksestä. Nimi "sveitsiläiskaarti" johtaa juurensa siitä, että sen sotilaat, kaikki sata, koulutetaan Sveitsissä. Sveitsiläiskaarti on itse Vatikaanin valtiota vanhempi, ja se perustettiin keskiajalla (tarkemmin sanoen vuonna 1506) paavi Julius II:n käskystä, kun tämä halusi Vatikaania turvatakseen tuoda Kirkkovaltioon palkkasotilaita Helvetiasta. Sveitsiläiskaarti on näin ollen maailman vanhin armeija. Se on joutunut taisteluun vain kerran historiassaan, kun se 1527 puolusti paavia keisari Kaarle V:n sotajoukkoja vastaan Vuonna 1929 solmittujen lateraanisopimusten mukaan Italian valtio vastaa Vatikaanin ulkoisesta turvallisuudesta. Sveitsiläiskaartin lisäksi Vatikaania suojaavat sen muurit. Oikeusjärjestelmä Lainsäädäntövaltaa Vatikaanivaltiossa hoitaa, mikäli paavi ei varaa päätösvaltaa itselleen tai delegoi sitä jollekulle kuurian kardinaaleista, seitsemästä kardinaalista koostuva Vatikaanivaltion paavillinen komissio. Paavi nimittää sen jäsenet viideksi vuodeksi kerrallaan. Komissio työstää lakiehdotukset, jotka valtiosihteeristö tarkastaa ja lähettää edelleen paaville hyväksyttäväksi. Komissio on pääasiassa vastuussa Vatikaanin talous- ja finanssipolitiikasta. Käytännön toimeenpanovallasta vastaa Vatikaanivaltion hallintovirasto. Sen johtaja on samalla myös Vatikaanivaltion asioista vastaavan paavillisen komission johtaja. Hänen apunaan on hallintoviraston johtajana toimiva yleissihteeri, joka johtaa keskushallintoa. Tärkeät hallinnolliset kysymykset alistetaan paavilliselle komissiolle tai valtiosihteeristölle ja sitä kautta viime kädessä paaville. Oikeusjärjestelmä koostuu alioikeudesta, vetoomustuomioistuimesta ja viraltapano-oikeudesta. Oikeusistuimet käyttävät paavin niille delegoimaa valtaa, ja ne antavat tuomionsa paavin nimissä. Perustuslain mukaan hänellä on oikeus ottaa mikä tahansa riita- tai rikosasia käsiteltäväkseen missä tahansa oikeusprosessin vaiheessa ja siirtää sen käsittely toiseen instanssiin tai ratkaista asia itse. Tällaisessa tilanteessa kaikki muut oikeudelliset keinot menettävät merkityksensä. Myös mistä tahansa oikeusistuimen päätöksestä voi vedota paaviin. Talous Itsenäisenä valtiona Vatikaanilla on myös oma valtion talous. Vaikka valtio ei kuulukaan Euroopan unioniin, sillä on EU:n kanssa kahdenvälinen sopimus siitä, että maan virallinen valuutta on euro. Ennen euroa Vatikaanissa käytettiin Italian liiroja. Kuten muillakin euromailla, Vatikaanilla on oikeus lyödä omia kolikoitaan. Koska Vatikaanin eurokolikkojen lukumäärä on hyvin rajattu, ne ovat suosittu keräilykohde. Vaikka Vatikaani kuuluu euroalueeseen, koskevat siellä käytyä kauppaa samanlaiset tullimääräykset kuin Euroopan sisämarkkinoiden ulkopuolella käytävää kauppaa yleensäkin. Vatikaanilla on siis Ahvenanmaan tapainen erikoiskohtelu. Vatikaanivaltion pääasialliset tulonlähteet ovat kiinteistöjen tuotot, Vatikaani omistaa noin 2 400 vuokrataloa valtioalueensa ulkopuolella, sekä Vatikaanin alueella sijaitsevien liikkeiden tuottama liikevoitto. Vatikaanin supermarketin, huoltoaseman, apteekin ja vaatetusliikkeen tulot menevät suoraan valtion kassaan. Lisätuloja valtio saa matkamuistomyymälöistä, museoiden pääsylipputuloista sekä lahjoituksista. Tärkeä tulonlähde ovat myös Vatikaanin omien eurokolikoiden ja muistomitalien sekä postimerkkien myynti keräilijöille. Vatikaani omistaa myös kultaa, joka on varastoituna pankkiholveihin New Yorkissa, noin 850 kiinteistöä, joiden yhteenlaskettu arvo on noin 1,5 miljardia euroa sekä lukemattoman määrän mittaamattoman arvokkaita taideaarteita. Vatikaanivaltion laissa on nimenomainen määräys siitä, että kirkollisveroja ei saa käyttää valtion kulujen peittämiseksi. Eri puolilla maailmaa koottavat kirkollisverot käytetään paikallisten seurakuntien ja hiippakuntien menojen peittämiseksi. Keskiaikaisen perinteen mukaan katolisissa kirkoissa kerätään kerran vuodessa erityinen kolehti, niin kutsuttu pietarinpenninki, Pyhälle istuimelle. Tätäkään ei kuitenkaan saa käyttää Vatikaanivaltion menojen kattamiseen, vaan sillä rahoitetaan maailmanlaajuisen katolisen kirkon toimintaa. CIA:n tietojen mukaan Vatikaanin budjetissa tulot ja menot ovat noin 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Liikenne ja viestintä Vatikaanivaltiolla on vuodesta 1933 ollut oma rautatieasema ja 852 metriä rautatietä. Normaalisti Vatikaanin rautatietä käytetään vain tavarankuljetukseen. Asemarakennuksessa on vuodesta 2003 sijainnut tavaratalo. Vielä paavi Johannes Paavali II:n aikana rautatie oli myös osittain paavin käytössä, vaikkakin Johannes Paavali II käytti asemaa vain kahdesti, vuonna 1979 matkustaakseen seuraavalle rautatieasemalle Roomaan ja 2002 matkustaakseen Assisiin. Rautatie on henkilökuljetukseen suhteellisen tarpeeton, koska lähimmältä Rooman metroasemalta on arviolta noin kymmenen minuutin kävelymatka Vatikaanin pohjoisosiin. Vatikaani on myös varustettu itsenäisellä ja modernilla puhelinverkostolla. Vatikaanissa on myös postilaitos. Väkilukuun suhteutettuna Vatikaanista lähetetäänkin Guinnessin ennätysten kirjan mukaan eniten kirjeitä maailmassa, eli vuoden 2004 tietojen mukaan 7 200 kirjettä henkilöä kohden. Vatikaanin alueella sijaitsee myös huoltoasema, josta on mahdollista ostaa verotonta bensiiniä, joka on roomalaisten huoltoasemien myymää polttoainetta halvempaa. Bensiiniä ei kuitenkaan saa ostaa kuka tahansa, vaan vain pieni etuoikeutettujen ihmisten joukko. Vatikaanin alueella ei ole lentokenttää. Helikopterikenttä kuitenkin on. Vatikaanin yleisradio on nimeltään Radio Vaticana, joka on Euroopan yleisradiounionin jäsen. Kanava toimi itsenäisenä vuoteen 2017 saakka, jonka jälkeen se liitettiin osaksi Vatikaanin viestintävirastoa (lat. Dicasterium pro Communicatione) paavi Franciscuksen määräyksestä. Radio Vaticana toimii 35 kielellä, mukaan lukien suomeksi. Kanavan alaisuudessa toimii Vatican News, joka julkaisee uutisia ja ylläpitää mm. Vatican Media Live -lähetystä YouTubessa. Lisäksi sillä on neljä omaa podcast-lähetystään mukaan lukien latinankieliset uutiset. Yksi tunnetuimmista Vatikaanin medioista on L'Osservatore Romano, jota pidetään virheellisesti Vatikaanin virallisena lehtenä. Tämä rooli kuuluu kuitenkin Acta Apostolicae Sedis -lehdelle. Vatikaanilla on oma verkkotunnuksensa (.va). Kansalaisista 60,1 % käyttää internetiä (joulukuu 2018). Vuonna 2017 maassa oli 20 Facebookin käyttäjää. Väestö Vatikaanivaltiolla on noin 618 kansalaista. Heidän joukossaan on suunnilleen 104 sveitsiläiskaartilaista. Yhteensä vain 246 kansalaista asuu Vatikaanissa vakituisesti eli yli puolet kansalaista oleskelee ulkomailla toimien esim. diplomaatteina. Asukkaita Vatikaanissa on (helmikuu 2019) yhteensä 453, joista osalla ei ole maan kansalaisuutta, ja yksi lemmikkieläin (koira). Vatikaanin kansalaisoikeudet eivät toimi Ius sanguinis- tai Ius soli -periaatteella, vaan ne on aina sidottu johonkin virkaan tai tehtävään. Tämän vuoksi kansalaisoikeudet myös lakkaavat, kun henkilö lähtee virasta tai tehtävästä. Kansalaisuus on siis ajallisesti rajattu, eikä se korvaa toisen maan kansalaisuutta. Koska paavi hallitsee yleensä kuolemaansa asti, kansalaisuus on hänen kohdallaan käytännössä elinikäinen. Virastaan eronnut paavi Benedictus XVI säilytti kuitenkin Vatikaanin kansalaisuutensa kuin myös asuntonsa Vatikaanissa. Lisäksi hänellä oli edelleen synnyinmaansa Saksan kansalaisuus, johon Vatikaanin kansalaisuus ei vaikuta. Vatikaanin kansalaisuus kuuluu paavin lisäksi sveitsiläiskaartilaisille, kuurian korkeille virkamiehille ja niille kardinaaleille, jotka asuvat Vatikaanissa tai muualla Roomassa. Kansalaisuuden saavat myös ne papit ja maallikot, jotka asuvat paavin antamalla erikoisluvalla pysyväisluonteisesti Vatikaanin alueella. Tämän lisäksi myös nuntiuksilla ja muilla Pyhän istuimen lähettiläillä on Vatikaanin kansalaisoikeudet, niin kauan kuin heidän lähetyskirjansa on voimassa. Näitä Rooman ulkopuolella asuvia Vatikaanivaltion kansalaisia on noin puolet kaikista Vatikaanin kansalaisista. Niistä noin 3 000 henkilöstä, jotka työskentelevät Vatikaanissa, hyvin harvalla on Vatikaanivaltion kansalaisuus, eivätkä he yleensä myöskään asu valtion alueella. Heidät voidaan karkeasti jakaa viiteen ryhmään: Henkilökunta: kokit, siivoojat, oppaat, kamaripalvelijat, myyjät, kirjastonhoitajat, entisöijät jne. Papisto: papit, joista monet tosin työskentelevät myös hallintotehtävissä tai taidehistorijoitsijoina jne. Turvallisuushenkilökunta: sveitsiläiskaarti, santarmit sekä museoiden ja kirkkojen vartijat. Radio ja lehdistö: L'Osservatore Romanon toimitus ja Vatikaanin radion henkilökunta. Vatikaanivaltion yhteydessä toimivien yliopistojen ja tutkimuslaitosten opettajat ja tutkijat. Vatikaanin kansalaisista kaikki ovat katolilaisia, ja katolisuus onkin siten ainoa valtiossa esiintyvä uskonto. Vatikaanin kansalaisuuden edellytyksenä onkin käytännössä katolinen usko, sillä esimerkiksi kardinaalius, paavius tai sveitsiläiskaartin jäsenyys vaativat kaikki katolisen uskonnon. Samoin käytännössä paavilliseen kuuriaan otetaan jäseniksi vain katolilaisia. Rikollisuus Vatikaanin rikollisuustilastot ovat väkilukuun suhteutettuina maailman kärkiluokkaa. Tämä johtuu ennen kaikkea Vatikaanin erittäin alhaisesta väkiluvusta, sillä rikollistilastoja ei suhteuteta Vatikaanissa vuosittain vieraileviin miljooniin turisteihin. Vuonna 2002 laaditun raportin mukaan Vatikaanin rikollisuusaste väkilukuun suhteutettuna on esimerkiksi naapurimaa Italiaan verrattuna kaksikymmenkertainen. Samassa raportissa myös todetaan esimerkiksi Pietarinkirkon ja Vatikaanin museon olevan "taskuvarkaiden paratiisi". Vatikaanin rikollisuus on kuitenkin pääosin turisteihin kohdistuvia pienrikoksia ja taskuvarkauksia, vaikkakin myös vakavia rikoksia sattuu joskus. Esimerkiksi vuonna 1998 yksi sveitsiläiskaartin jäsenistä ampui komentajansa sekä tämän vaimon ja surmasi sitten itsensä. Yksikään vanki ei istu Vatikaanissa kärsimässä tuomiotaan. Tämä johtuu siitä, että Vatikaani lähettää kiinni ottamansa rikolliset Italian puolelle, missä nämä kärsivät tuomionsa. Vatikaanin poliisivoimina toimii Corpo della Gendarmeria. Sen tehtävä on pitää yllä yleistä järjestystä Vatikaanin alueella. Poliisivoimiin voivat hakea vähintään 178 cm pitkät, naimattomat, katoliset miehet, joilla on suosituskirje omalta seurakunnaltaan. Kulttuuri Rakennukset Vatikaanissa sijaitsee useita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia. Esimerkiksi Pietarinkirkko, jossa on yhdistetty sekä renessanssityyliä että barokkia, on merkittävä historiallinen rakennus. Kirkko on peräisin 1600-luvulta, vaikkakin sen rakennustyöt aloitti jo paavi Julius II vuonna 1506. Pietarinkirkko valmistui vuonna 1615, ja se vihittiin käyttöön vuonna 1626. Pietarinkirkko on maailman suurimpia kirkkoja; sen pituus on 212 metriä, korkeus 133 metriä, pinta-ala 23 000 m² ja tilavuus yli 60 000 m³. Kokonsa perusteella Pietarinkirkko on maailman suurin uskonnollinen rakennus, vaikkakin joidenkin olemassa olevien kirkkojen pinta-ala sekä korkeus ovat sitä suurempia. Nykyisin Pietarinkirkko on pääosin paavin käytössä. Pienen Vatikaanin alueelle mahtuu myös apostolisena palatsina tunnettu rakennuskompleksi, johon kuuluu Sikstuksen kappeli. Paavien kiinnostuksen kulttuurisesti merkittävien rakennusten tekemiseen taustalla oli tärkeässä osassa paavi Nikolaus V:n pontifikaatti 1400-luvulla. Nikolaus oli tieteiden ja taiteiden suosija, ja hänen merkityksensä varsinkin Vatikaanin bibliofilialle oli merkittävää. Nikolaus V katsoikin, että oppineistolle suunnattujen kirjoitusten lisäksi kirkon tuli myös tarjota oppimattomalle kansalle vaikuttavia rakennuksia. Kuolinvuoteellaan paavi sanoikin kardinaaleilleen: Maalaukset ja freskot Vatikaanivaltion kuuluisimmat maalaukset ja freskot ovat Michelangelon maalaamat Sikstuksen kappelin koristukset. Kappelin kuuluisimmat freskot ovat Michelangelon Luomiskertomus ja Viimeinen tuomio. Viisi katon keskellä olevista yhdeksästä maalauksesta kuvaa luomiskertomusta: Valon ja pimeän erotus, Auringon ja kuun luominen, Taivaan ja veden erotus ja kahdessa erillisessä kuvakentässä Aatamin ja Eevan luominen. Jumalan kuva esiintyy näissä freskoissa sellaisena kuin se on elänyt ihmisten mielissä sukupolvesta toiseen. Hänellä on vakaa katse, ryppyinen otsa ja tuulessa liehuva harmaa tukka ja parta. Lyhennetyn perspektiivin ansiosta hän näyttää joissain kuvissa tulevan taivaasta suoraan katsojaa kohti. Tunnetuin ja vaikuttavimpana pidetty luomiskertomuksen kuvista on Aatamin luominen. Michelangelon freskossa Jumala antaa ihmiselle elämän koskettamalla tätä sormenpäällä. Aatami makaa maassa, ja Jumala lähestyy enkelien kannattamana ja laajaan viittaan kääriytyneenä kuin purjehtien avaruudessa. Aatami näyttää heräävän syvästä unesta ja katsoo hartaana Jumalan isällisiä kasvoja. Hän jaksaa vaivoin nostaa kättään ja ojentaa etusormeaan. Käsien kosketus on kuvan sommittelun keskipiste ja siihen on keskitetty koko maalauksen jännitys ja energia. Tätä Michelangelon sommittelua pidetään yhtenä taidehistorian suurimmista saavutuksista ja se on eräs tunnetuimmista kuvataiteen teoksista. Paratiisista karkotuksessa Michelangelo ilmaisi tapahtumien dramatiikan karun pelkistetyssä maisemassa. Aatamin ja Eevan vartalot ovat pelokkaasti kyyryssä ja heidän kasvoillaan on kärsivän vääristynyt ilme. Nainen ei ole tässä esitetty yksin syylliseksi vaan kummatkin näyttävät jakavan syyllisyytensä. Paratiisia esittävässä kuvassa Aatami ja Eeva on kehystetty heitä ympäröivään tilaan, mutta karkotuksen jälkeen he näyttävät joutuneen uhkaavan äärettömään ympäristöön. Viimeinen tuomio on alttariseinällä oleva jättiläismäinen fresko, jossa on yli 390 ihmishahmoa. Michelangelo ei tehnyt kuvaan kehystä, joten teos on kuin osa kappelin seinien ulkopuolelle jatkuvaa laajaa kokonaisuutta. Jeesus on valtaistuimellaan pyhimysten keskellä ratkaisemassa elävien ja kuolleiden kohtalon. Maria on painautunut häntä vasten. Pelastetut nousevat alhaalta haudoistaan enkelten tukemina taivaaseen. Alhaalla oikealla näkyvät kadotukseen tuomitut matkalla manalaan, jossa heitä odottavat pelottavat paholaiset. Michelangelo oli tässä kuvauksessaan selvästi saanut vaikutteita Danten Jumalaisen näytelmän Helvetistä. Veistokset Vatikaanin Pietarinkirkko ei ole pelkästään arkkitehtuurisesti merkittävä rakennus; se sisältää myös joukon keskiajan merkittävimpien taiteilijoiden teoksia. Gian Lorenzo Bernini oli mukana koristamassa Pietarinkirkon sisätiloja tekemällä kirkkoon useita merkittäviä taideteoksia. Atriumin baldakiini eli alttarikatos, joka hallitsee Pietarinkirkon sisätilojen arkkitehtuuria, on Berninin veistämä. Kolmenkymmentä metriä korkea alttarikatos on työstetty erittäin tarkasti, ja se onkin täynnä erilaisia yksityiskohtia. Berninin käsialaa on myös paavi Aleksanteri VII:n muistomerkki. Kirkossa on lukuisia huomattavia veistoksia. Niihin kuuluvat muun muassa Michelangelon kuuluisa, vuonna 1499 valmistunut veistos Pietà, joka esittää neitsyt Mariaa sylissään kuollut Jeesus. Alkujaan veistos valmistettiin Konstantinuksen basilikaa varten, mutta myöhemmin se siirrettiin uudempaan Pietarinkirkkoon. Veistosta pidetään yhtenä Michelangelon tuotannon tärkeimmistä teoksista. Pietarinkirkossa on myös Pollaiuolon, Canovan ja Thorvaldsenin veistämät paavien muistomerkit. Pietarinkirkossa oleviin lukuisiin paavien muistomerkkeihin kuuluvat Gregorius XIII:n muistomerkki, Klemens XIII:lle rakennettu monumentti ja Johannes XXIII:n muistoksi pystytetty muistomerkki. Pietarinkirkon paavien muistomerkit edustavat eri aikakausien tyylisuuntia. Berninin toteuttamat Aleksanteri VII:n ja Urbanus VIII:n muistomerkit ovat barokkia, kun taas Pollaiuolon tekemä Sixtus IV:n muistomerkki on renessanssityylinen. Tiede Bibliofilia Paavien harjoittaman tieteen historiassa merkittäväksi virstapylvääksi voidaan katsoa paavi Nikolaus V:n pontifikaatin vuosina 1447-1455. Nikolaus V oli ensimmäinen humanistisista paaveista, ja hän suosikin suuresti tieteitä ja taiteita. Vatikaanin tieteitä kyseinen paavi tuki erityisesti kirjojen osalta, sillä innokkaana bibliofilian harrastajana hän päätti perustaa Roomaan kirjasto "oppineiden yhteiseksi hyväksi" ja hankkia sinne "kaikki kreikkalaiset ja latinalaiset kirjat, jotka ovat paavin ja apostolisen istuimen arvoisia". Nikolaus V keräsi kirjoja ympäri Eurooppaa lähettämällä asiamiehiään etsimään niitä, ja hänen kuollessaan paavinistuimelle jäi haltuunsa kyseisen aikakauden laajin kirjakokoelma, joka käsitti yli 1 200 käsikirjoitusta. Näiden joukossa oli useita kreikankielisten antiikin filosofien kuten Aristoteleen teoksia, joita Nikolaus V:n Roomaan hankkineet idästä tulleet oppineet olivat kääntäneet. Nikolaus V:n toiminnan seurauksena syntyikin Vatikaanin kirjasto Biblioteca Apostolica Vaticana, joka on yhä erittäin merkittävä tieteellinen kirjasto. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa hallinneen paavi Leo XIII:n toimiin kuuluu Vatikaanin arkistojen avaaminen tutkijoiden käyttöön vuonna 1883. Paavi perusteli päätöstään avata arkistot myös protestanttisille tutkijoille sanoen: "Kirkolla ei ole mitään pelättävää totuudessa." Leo XIII:n päätöksen seurauksena useat Euroopan valtiot perustivat Roomaan omia tutkimuslaitoksiaan. Samalla valtiot lähettivät historiantutkijoitaan tutustumaan arkistoihin. Lisäksi tutkijoiden työtehtäviin kuului jäljentää omaa maataan koskevia asiakirjoja. Leo XIII arvosti tieteellistä tutkimusta muutenkin, minkä seurauksena hän muun muassa modernisoi Vatikaanin observatorion. 1900-luvulla hallinnut paavi Pius XI oli Nikolaus V:n tapaan tieteitä ja taiteita tukenut paavi. Vasta lateraanisopimusten ja niiden tuomien korvausten jälkeen Pius XI saattoi alkaa taloudellisesti auttaa tieteitä ja taiteita. Pius XI:n toimiin kuuluikin muun muassa paavillisen tiedeakatemian uudelleenorganisointi, jonka jäseneksi otettiin esimerkiksi suomalainen Nobelin palkinnon myöhemmin voittanut tiedemies Artturi Ilmari Virtanen. Pius XI lisäsi myös Vatikaanin kokoelmiin lähetyshistoriallis-etnografisen museon. Pius XI myös kartutti Vatikaanin kirjaston kokoelmia, olihan hän itsekin entinen kirjastonhoitaja. Huomattavien lahjoitusten vastaanottamisten lisäksi Pius XI myös osti erilaisia kokoelmia. Ensimmäisen maailmansodan mullistusten takia markkinoilla liikkui paljon erilaisia kirjastoja, joista suuri osa oli hajonneen Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian alueelta. Sivistyneen humanistipaavi Nikolaus V:n tapaan Pius XI lähetti asiamiehiä ympäri Eurooppaa hankkimaan Vatikaaniin kirjallisuutta sekä käsikirjoituksia. Tähtitiede Vatikaania hallinnoiva Pyhä istuin omistaa myös Vatikaanin observatorion, joka on yksi maailman vanhimmista tähtitieteellisistä instituuteista. Paavien kiinnostus tähtitiedettä kohtaan voidaan ajoittaa paavi Gregorius XIII:nteen, joka muun muassa kutsui jesuiittoihin kuuluvia matemaatikkoja ja tähtitieteilijöitä tekemään tieteellistä tutkimustyötä. Nykyinen Vatikaanin observatorio juontaa juurensa paavi Leo XIII:n julistukseen Ut Mysticam, joka julkaistiin vuonna 1891. Alkujaan observatorio sijaitsi eräällä kukkulalla Pietarinkirkon takana, mutta paavi Pius X antoi sille uuden ja suuremman sijaintipaikan Vatikaanin puutarhojen alueelta. Vasta paavi Pius XI siirsi observatorion toiminnan pois Vatikaanista paavin kesäasunnolle Castel Gandolfoon. Entistä Vatikaanin observatoriota Vatikaanin alueella ei myöskään voitu enää 1980-luvulla käyttää Rooman valosaasteen takia, joten observatoriolle perustettiin toinen tutkimuslaitos Italian ulkopuolelle Yhdysvaltain Arizonaan. Jesuiittojen hallinnoiman teleskoopin spektroskooppi on nimetty Luciferiksi. Urheilu Vatikaanilla on jalkapallomaajoukkue ja krikettimaajoukkue. Vuoden 2019 tammikuussa se ilmoitti perustaneensa yleisurheilumaajoukkueen ja aikoo liittyä Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n jäseneksi ja osallistua tulevaisuudessa myös olympialaisiin. Lähteet Vatikaanivaltion verkkosivut Viitteet Aiheesta muualla Vatikaanin viralliset verkkosivut Pyhän istuimen viralliset verkkosivut News.va - Vatikaanin uutistoimisto Vatikaani Globalis.fi -sivustolla Seulonnan keskeiset artikkelit 41.5 Etelä-Eurooppa

1322

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4kivaltaviihde

Väkivaltaviihde

Väkivaltaviihde on viihdettä, joka perustuu väkivallan näyttämiseen. Väkivaltaviihteen tärkeimmät kanavat ovat elokuvat, televisio ja videopelit. Hollywood tuottaa paljon väkivaltaviihdettä. Joidenkin mielestä väkivaltaviihde saattaa aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä. Väkivaltaviihteen vaikutuksista on käyty kiivasta keskustelua, mutta kiistattomia tutkimustuloksia ei ole vielä saatu. Ongelmana väkivaltaviihteen tutkimuksessa näyttää olevan mediaväkivallan vaikutusten näkeminen liian yksinkertaisena syy-seuraussuhteena. Mediaväkivallan vaikutusten kolme suosituinta mallia ovat katharsismalli, sosiaalisen oppimisen malli ja kultivaatiomalli. Katso myös gore splatter Viihde

1323

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20vuosisadoista

Luettelo vuosisadoista

Tämä on luettelo vuosituhansista ja vuosisadoista. Vuosisatojen sivut sisältävät listat vuosikymmenistä ja vuosista. Katso myös Historian teemasivu. Kolmastoista vuosituhat eaa. - Kahdestoista vuosituhat eaa. - Yhdestoista vuosituhat eaa. - Kymmenes vuosituhat eaa. - Yhdeksäs vuosituhat eaa. - Kahdeksas vuosituhat eaa. - Seitsemäs vuosituhat eaa. - Kuudes vuosituhat eaa. - Viides vuosituhat eaa. Vuosisadat Seulonnan keskeiset artikkelit

1324

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vermon%20ravirata

Vermon ravirata

Vermon ravirata on Espoon Leppävaarassa sijaitseva Helsingin ravirata. Se on Suomen keskusravirata, jonka viikoittainen kilpailupäivä on muiden pohjoismaisten pääratojen tapaan keskiviikko. Vermon ravirata aloitti toimintansa joulukuussa 1977. Sen omistaa Vermon Ravirata Oy, jonka suurin osakkeenomistaja on Helsingin Keskusraviseura ry. Vuonna 2013 Vermossa järjestettiin yhteensä 67 ravit. Joka keskiviikko ovat ohjelmassa Toto65-ravit ja lauantaisia Toto75-kilpailuja oli vuonna 2013 yhteensä seitsemän. Vermon raviradan merkittävin ravitapahtuma on vuodesta 1980 lähtien ajettu kansainvälinen Finlandia-ajo. Lisäksi ohjelmassa on useita muita vuosittaisia suurkilpailuja. Ravitapahtumien ohella Vermossa järjestetään joka vuosi muun muassa Kansallinen poninäyttely. Historia Vermo on Oulunkylän ja Käpylän raviratojen jälkeen Helsingin kolmas ravirata. Suunnittelu aloitettiin 1970-luvun alkupuoliskolla, kun Käpylän raviradan viereen alettiin rakentaa Helsingin Messukeskusta, jonka alle osa sen alueesta jäi. Yksi Vermon raviradan syntyyn keskeisesti vaikuttaneista hahmoista oli professori Erkki Rajakoski, joka myös toimi Vermon Ravirata Oy:n ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän kuitenkin menehtyi sairauskohtaukseen vajaat puoli vuotta ennen uuden ravikeskuksen valmistumista. Ravirata päätettiin rakentaa entiselle Mäkkylän upseerivirkatalon niitylle, josta ravirataosakeyhtiö vuokrasi noin 20 hehtaarin suuruisen maa-alueen. Osa radan huoltoalueesta sijaitsee Ison Huopalahden entisen kaatopaikan alueella. Ensimmäiset ravikilpailut Vermossa järjestettiin 27. joulukuuta 1977. Yleisöllä oli ensimmäisiin raveihin vapaa pääsy ja ne ajettiin ilman ennakkomainontaa, koska tarkoituksena oli "koeajaa" henkilökuntaa ja tekniikkaa varsinaisia avajaisraveja varten. Mainonnan puuttumisesta huolimatta paikalle tuli yleisöä tuhatmäärin. Teknisiltä ongelmiltakaan ei vältytty, vaan kahden ensimmäisen lähdön totopeli jouduttiin mitätöimään tietokonevikojen vuoksi. Ensimmäisen Vermossa ajetun ravilähdön voitti Seppo Sarkolan ohjastama kolmevuotias tamma Adrienne. Virallisesti ravirata avasi porttinsa 31. joulukuuta 1977 järjestetyissä avajaisraveissa, joissa pidettiin myös asiaan liittyvät juhlallisuudet. Helsingin kaupunki ilmoitti lokakuussa 2022 ettei se tule jatkamaan omistamansa raviradan maa-alueen vuonna 2030 päättyvää vuokrasopimusta Vermon Ravirata Oy:n kanssa. Rakennukset ja toiminnot Vermon raviradan kolmikerroksisen päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti Risto Manérus. Katsomossa on yhteensä noin 2 000 istumapaikkaa ja se käsittää 480 hengelle tarkoitetun ravintola Ravillan. Lisäksi katsomorakennuksessa on kolme baaria sekä kaksi kahvilaa. Kesäaikana yleisöä palvelee myös terassiravintola. Vermon tiloissa on raviradan oman toimiston lisäksi Suomen Ravivalmentajat ry:n toimisto. Vermon varikkoalueella toimii kahvila, hevostarvikemyymälä sekä hevosklinikka. Valmennustoimintaa Vermossa harjoittavat muun muassa Pekka Korpi, sekä Pertti Puikkonen. Raviradan vieressä sijaitsevalle entisen betoniaseman tontille on ollut suunnitelmissa kaavoittaa ratsastuskeskus. Vermon suurkilpailut Arvid Åvallin Tammaderby Erkki Rajakoski Memorial Erkon Pokaali Espoon palkinto Finlandia-ajo Glenn Kosmos Memorial Helsinki-ajo Käpylä Grand Prix Lämminveristen Suomen mestaruus Suuri Suomalainen Derby Tawaststjernan muistoajo Tähtisprintteri Uudenmaan Upein Lähteet Huomiot Espoon rakennukset ja rakennelmat Suomen raviradat Helsingin urheilupaikat Leppävaara

1325

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vesi

Vesi

Vesi (kemiallinen kaava H2O, kemiallisena yhdisteenä voidaan käyttää myös systemaattisia nimiä; oksidaani, divetymonoksidi tai divetyoksidi) on huoneenlämmössä nesteenä esiintyvä vedyn ja hapen muodostama epäorgaaninen kemiallinen yhdiste ja vedyn palamistuote. Kaikki maapallon vesi, eli vety ja happi (myös jäänä) on peräisin samasta lähteestä kuin muukin maapallon materia, eli Aurinkoa kiertäneistä kaasuista, jäästä ja pölystä koostuneesta kertymäkiekosta. Vettä on tullut maapallolle sen muodostumisen jälkeenkin siihen törmänneiden asteroidien ja komeettojen mukana. Vettä on saatavilla lähes kaikkialla maapallolla, ja se on yksi kaiken tunnetun elämän perusehdoista. Vesi on puhtaana hajutonta, mautonta ja läpinäkyvää. Veteen liuenneet yhdisteet kuitenkin voivat muuttaa näitä ominaisuuksia. Ihmisen hajuaisti ei ole kehittynyt haistamaan vettä, koska sille ei ole biologista tarvetta, mutta sen sijaan aistit kykenevät tunnistamaan juomaveden mahdolliset epäpuhtaudet jossain määrin. Vesi toimii maapallolla universaalina liuottimena ja veteen on lähes poikkeuksetta aina liuenneena jotain yhdisteitä. Myös tislattu vesi, josta on poistettu suoloja tislaamalla, voi sisältää liuenneita kaasuja. Kemiallisena yhdisteenä veden systemaattinen nimi on divetymonoksidi. Siitä voitaisiin hydridinä käyttää myös nimeä oksidaani. Käytännössä näitä nimiä ei kuitenkaan juuri käytetä edes tieteellisissä yhteyksissä. Sanaa divetymonoksidi on kuitenkin käytetty huijaus- ja pelottelutarkoituksessa. Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet Kiinteässä olomuodossa vesi on jäätä ja kaasuna vesihöyryä. Vesi voi esiintyä kolmessa olomuodossaan erityisessä kolmoispisteessä (273,16 K; 6 mbar), joka toimii myös celsius- ja kelvin-asteikkojen määritelmänä. Vesi on myös ainoa aine, joka esiintyy Maan luonnonoloissa kolmessa olomuodossa. Vesimolekyyli on poolinen, koska molekyylin happiatomilla on suurempi elektronegatiivisuus, sen puoli molekyylistä saa negatiivisen osittaisvarauksen. Tämä johtaa molekyylien välisiin vetysidoksiin, jotka aiheuttavat vedelle sen suhteellisen korkeat sulamis- ja kiehumispisteet. Vedessä vetysidoksen vastaanottajana ja luovuttajana on happi. Vesimolekyyli pystyy muodostamaan happiatomista neljä tetraedrisesti suuntautuvaa vetysidosta. Huoneenlämpöinen ja normaalissa paineessa nestemäinen vesi on kuitenkin jatkuvassa liikkeessä ja muodostaa muiden vesimolekyylien kanssa keskimäärin vain 3,4 vetysidosta. Jäässä molekyylit ovat paikallaan ja muodostavat täydet neljä vetysidosta. Vedelle on vastikään löydetty uusi, neljäs olomuoto. Hyvin ahtaissa oloissa vesi ottaa kuusikulmaisen muodon, jossa vetyatomit ympäröivät happea kuudelta eri suunnalta. Tämän 'kuusikulmaisen veden' kuvaillaan muistuttavan kaasua, muttei sitä kuitenkaan täysin ole. Puhdas vesi ei johda sähköä mainittavasti, mutta veteen liuenneet aineet (erityisesti metalli-ionit) parantavat veden johtavuutta huomattavasti. Valo läpäisee veden hyvin, eikä vesikasvien yhteyttäminen ilman tätä ominaisuutta onnistuisikaan. Vedellä on suhteellisen suuri lämmönvarauskyky. Siksi sitä käytetään mm. lämpöä kuljettavana nesteenä erilaisissa lämmitys- ja lämmönvarausjärjestelmissä. ominaislämpökapasiteetti: neste 4 186 J/(K·kg), kiinteä (jää 0 C) 2 060 J/(K·kg) ominaissulamislämpö: 333 kJ/kg (0 C) ominaishöyrystymislämpö: 2 260 kJ/kg (100 C) tiheys: 4 C 1 000 kg/m3 = 1,000 kg/l = 1,000 g/cm3, muissa lämpötiloissa veden tiheys on pienempi kolmoispiste: lämpötila: 273,16 K (0,01 C), paine: 611,73 Pa (noin 0,006 bar). Biologiset ominaisuudet ja merkitys elämälle Koheesion vuoksi vesi on rakenteellisempaa kuin useimmat muut nesteet. Koheesio eli samanlaisten molekyylien molekyylienvälinen yhdistävä vuorovaikutus johtuu vedessä vetysidoksista ja aikaansaa muun muassa veden pintajännityksen. Yksittäinen vetysidos kestää vain joitain sekunnin biljoonasosia, mutta uusia muodostuu alati. Koheesio yhdistettynä haihtumisimuun, adheesioon ja juuripaineeseen mahdollistaa veden nousun kasveissa juuritasolta korkeimpiinkin osiin. Ylimpien vesimolekyylien haihtuminen nostaa koko alempien vesimolekyylien koheesion vuoksi yhtenäistä ketjua vastaavan määrän ylöspäin. Adheesio eli erilaisten molekyylien molekyylienvälinen yhdistävä vuorovaikutus saa vesimolekyylit tarttumaan myös kasvin soluihin ja näin vastustamaan gravitaation alaspäin vetävää voimaa. Vesi varastoi hyvin lämpöä eli sen ominaislämpökapasiteetti on suhteellisen suuri 4,186 kJ/(K·kg) (neste). Vesi voi siis varastoida tai luovuttaa suuren määrän lämpöä suhteellisen pientä lämpötilan muutosta vastaan. Tämän vuoksi suuret vesimassat voivat tasata ilmaston lämpötilaa varastoimalla auringosta tulevaa lämpöä lämpiminä ajanjaksoina (päivä, kesä) luovuttaakseen sitä kylminä aikoina (yö, talvi). Tästä syystä rannikkoseutujen ilmasto on yleisesti leudompi kuin sisämaiden. Veden suuri ominaislämpökapasiteetti johtuu vetysidoksista, joiden rikkominen vaatii suhteellisen suuren määrän energiaa. Vedellä on korkea höyrystymislämpö. Trooppisten alueiden merenpinnat sitovat suuret määrät lämpöä höyrystyessään. Kun höyry kulkeutuu napoja kohti kylmemmille alueille, se jäähtyy ja kondensoituu takaisin nesteeksi luovuttaen lämpöä. Veden vuoksi Maan lämpötila pysyy melko tasaisena ja elämälle suotuisana. Korkeasta höyrystymislämmöstä johtuu myös haihtumisjäähtyminen eli haihtumisesta johtuva pinnan jäähtyminen. Ilmiö perustuu kineettisiltä energioiltaan suurienergiaisimpien molekyylien eli kuumimpien molekyylien poistumiseen kaasuna, jolloin pinnalle jäävien molekyylien keskimääräinen kineettinen energia eli lämpö laskee. Haihtumisjäähtymisellä on suuri merkitys organismien lämmönsäätelyssä. Esimerkiksi kasvit eivät ylikuumene auringonpaisteessa lehdistä haihtuvan veden vuoksi. Ihmisen iholta tapahtuva hien haihtuminen laskee ruumiinlämpötilaa kuumissa olosuhteissa ja rasituksen aikana. Vesi laajenee jäätyessään, mistä johtuu, että jää kelluu veden pinnalla. Jään pienempi tiheys johtuu vetysidosten muodostamasta kidejärjestelmästä. Sulaessaan jään tiheys kasvaa, kun kidejärjestelmä löystyy ja rikkoutuu, painuu kasaan. Yli 4 C:n lämpötiloissa vesi käyttäytyy kuin muutkin nesteet, eli laajenee lämmetessään (tiheys pienenee). Jään vettä pienempi tiheys mahdollistaa eliöiden selviytymisen järvissä ja merissä talvella, sillä jää muodostaa pinnalle eristekerroksen. Näin vedet eivät yleensä jäädy pohjaan saakka paitsi pienimmissä lammissa kylminä talvina. Samoin veden poikkeuksellinen lämpölaajeneminen mahdollistaa elämälle välttämättömät vesistöjen syksyiset ja keväiset täyskierrot. Vesi on tiheimmillään 4 celsiusasteessa. Vesi on hyvä liuotin muodostaen vesiliuoksia (aq). Ioniset ja pooliset aineet liukenevat veteen parhaimmin. Veteen suuntautuvia aineita kutsutaan hydrofiilisiksi, vettä pakoilevia aineita hydrofobisiksi. Hydrofobisia yhdisteitä ovat esimerkiksi pitkiä hiiliketjuja sisältävät aineet kuten öljyt. Vesi luonnonvarana Nimenomaan makea vesi eli suolaa sisältämätön vesi on elämän elinehto. Maapallon vesivaroista 97 prosenttia on suolaista merivettä. Jäljelle jäävää kolmea prosenttia edustavasta makeasta vedestä puolestaan suurin osa on vaikeasti käytettävissä jäätiköissä (77 %) tai maa- ja kallioperässä (22 %). Vain noin 1 % maailman makeasta vedestä on helposti hyödynnettävissä järvissä, joissa ja tekoaltaissa: se tarkoittaa minimaalista 0,036 prosentin osuutta maapallon kaikesta vedestä. Vain 0,001 % vedestämme leijuu vesihöyrynä pilvissä. Teollisuusmaiden kotitalouksissa vettä käytetään keskimäärin 250 litraa/henkilö/päivä, kun taas teollisuudessa vettä käytetään keskimäärin 1 500 litraa/henkilö/päivä. Kuivilla ja kuumilla alueilla vettä käytetään maanviljelyyn päivässä useita tuhansia litroja per henkilö. Keskimäärin 74 % vesivaroista käytetään kasteluun - kehitysmaissa kastelun osuus saattaa olla kuitenkin jopa noin 90 % vedenkäytöstä. Vesivoiman tuotanto nielee maailmassa 18 % ja kotitalouskäyttö 8 % varannoista. Suomessa on erittäin paljon järviä, joten juomakelpoista vettä käytetään moniin muihinkin tarkoituksiin. Suomessa on myös poikkeuksellisen paljon luonnonvaraisia lähteitä, joita voidaan hyödyntää myös juomavetenä. Vesi on joillakin alueilla maapallolla rajallinen luonnonvara ja voi johtaa jopa sotiin kyseisillä alueilla. Eräs tunnettu vesikiista on Turkin ja Syyrian välillä. Vesi ja ihminen Fysiologinen merkitys Ihminen on noin 62-prosenttisesti vettä, ja jo muutaman prosentin nestehukka heikentää työkykyä merkittävästi. Kahdenkymmenen prosentin vajaus johtaa kuolemaan. Koska vettä poistuu ihmisessä monella tavalla, ihminen tarvitsee elääkseen jatkuvasti merkittäviä määriä vettä. Ihminen kuolee ensimmäisenä hapenpuutteeseen (minuuteissa), sitten vedenpuutteeseen (vuorokausia) ja ravinnonpuutteeseen vasta viikkojen tai kuukausien jälkeen. Veden haihtuminen vaatii paljon energiaa, ja käytännössä viilentää ihmisen ruumista. Tämän voi todeta itsekin helposti: nuolaisemalla kämmenselkää ja puhaltamalla siihen. Tämä on yksi hikoilun ja turkittomuuden etu. Kulttuurimerkitys Maanviljelyssä vesi tuli erityisen tärkeään asemaan, sitä tarvittiin juomiseen ja ruoanlaittoon verrattuna valtavia määriä. Makeaa vettä on saatavilla suuria määriä suurien jokien alueilla (Niili, Eufrat, Huanghe eli Keltainenjoki). Ne synnyttivät ensimmäiset suuret kulttuurit. Myös veden kyky sammuttaa tuli on tehnyt vedestä tärkeän. Vettä pidettiin vuosisatojen ajan yhtenä klassisista alkuaineista. Vasta 1700-luvulla Henry Cavendish havaitsi, että vedyn palaessa syntyy vettä. Tämä osoitti että vesi ei ole alkuaine vaan vedyn ja hapen kemiallinen yhdiste. Energiakäyttö Virtaavia vesiä on pitkään valjastettu voimantuotantoon. Kuitenkin vasta teollisena aikana tämä energiantuottotapa nousi merkittävään asemaan patojen ja vesivoimaloiden rakentamisen myötä. Katso myös Maapallon veden alkuperä Veden kiertokulku Jää Vesihöyry Vesijohtovesi Tislattu vesi Vedenväri Divetymonoksidihuijaus Hana Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Anniina Wallius: Elämä vaatii vettä (YLE Uutiset, 24.08.2007) PubChem: Water Human Metabolome Database: Water KEGG: Water Seulonnan keskeiset artikkelit

1327

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vallanjako-oppi

Vallanjako-oppi

Vallanjako-oppi on valtioteoria, jonka mukaan toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttava eri elimille. Se on vaikuttanut useimpiin nykyaikaisiin valtiosääntöihin. Opin on kehittänyt ranskalainen Montesquieu. Vallanjako-oppi on esitelty Montesquieun pääteoksessa Lakien henki. Samaa olivat aiemmin jo hahmotelleet Niccolò Machiavelli, John Locke ja James Harrington. Montesquieun Ranskan monarkiaa arvostelevat kirjoitukset ovat kuitenkin tärkeimpiä oppia määritteleviä töitä. Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa. Suomen hallitusmuodossa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta alkuperäisestä mallista luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa. Perusajatus säilyi kuitenkin edelleen uuden perustuslain esitöissä. Periaate Täydellistä vallan kolmijakoa harjoittavassa maassa kaikki kolme vallankäytön elementtiä ovat riippumattomia toisistaan. Tällöin jokaisella elementillä on oma tehtävänsä. Suomessa vallan kolmijako tapahtuu seuraavasti: lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, toimeenpanovaltaa käyttävät presidentti sekä valtioneuvosto, ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Suomessa vallan kolmijako ei toteudu täydellisesti, sillä samat henkilöt voivat olla säätämässä ja toimeenpanemassa lakeja. Hallitusvalta on tehty osittain riippuvaiseksi lainsäädäntövallasta, sillä hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta. Tämä periaate tunnetaan parlamentarismina. Sovellukset Presidenttijohtoiset valtiot ovat tietynlainen sekamuoto parlamentarismista ja monarkiasta. Esimerkiksi Suomen valtiomuototaistelun seurauksena luovuttiin monarkistisista haaveista, mutta hyväksyttiin valtionpäämiehen vahva hallinnollinen rooli. Suomen hallitusmuotoa tuolta ajalta on kuvattu ranskalaistyyppiseksi. Nykyisessä perustuslaissa on omaksuttu näkemys, jonka mukaan kansa eli eduskunta on nostettu kansanvallan periaatteen mukaisesti kahden muun valtiovallan yläpuolelle. Presidenttikeskeisissä valtioissa valtion päänä ja korostettuna vallankäyttäjänä on yleensä presidentti. Kriitikoiden mukaan jokainen tällainen valtio on ajautunut vähintään kerran kriisiin lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan keskinäisten jännitteiden vuoksi (Suomessakin itsenäisen Suomen historian alkuvuodet ja autonomian ajan eduskunnan ja senaatin suhde). Parlamentarismissa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat yleensä kytkettyjä toisiinsa, sillä toimeenpanevan elimen pitää nauttia lakia säätävän elimen luottamusta. Parlamentti voi siis erottaa hallituksen antamalla sille epäluottamuslauseen. Katso myös Neljäs valtiomahti Kansalaisyhteiskunta Oikeusvaltio Laillisuusperiaate Lobbaus Checks and balances Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1329

https://fi.wikipedia.org/wiki/Veturi

Veturi

Veturi on junan vetämiseen ja työntämiseen tarvittava kulkuneuvo, jonka tehtävänä on toisaalta tuottaa junan vetämiseen/työntämiseen tarvittavaa vetovoimaa ja toisaalta toimia veturimiehistön työtilana tarvittavine hallintalaitteineen. Tekniikka Nykyaikaisen diesel- ja sähköveturin pääosat ovat telit, koriosat (joko erillinen runko konesuojineen tai itsekantava kori), koneisto, jossa vetovoiman kehittämiseen tarvittava pääkoneisto ja lisäksi erilaiset apukoneistot ja -laitteet, sekä erilaiset ohjaus- ja kommunikaatiolaitteet sisältävä ohjaamo. Vanhoissa veturityypeissä oli jäykkä runko pyörästöineen telikäytön sijaan. Nykyisin Suomessa käytössä olevia veturityyppejä ovat sähköveturit ja sähköistämättömillä rataosuuksilla, sekä vaihtotöissä dieselveturit. Dieselvetureita käytetään toisinaan myös sähköistetyillä rautateillä, lähinnä tavarajunavetureina. Lisäksi on eroteltava moottorivaunut ja -junat, joissa koneisto on sulautettu vaunuun. Ennen diesel- ja sähkövetureita oli yleisesti käytössä höyryvetureita, joissa voimaa antava höyry saatiin polttamalla joko kivihiiltä tai halkoja, joskus turvetta tai polttoöljyä. Nämä polttoaineet sekä tarvittava vesi kulkivat mukana joko veturiin liitetyssä apuvaunussa, tenderissä, tai ns. tankkivetureissa veturin omissa säiliöissä. Varsinaisen veturiosan voidaan näissä katsoa koostuvan jäykästä rungosta eli kehyksestä, höyrykattilasta tulipesineen sekä pyörästöstä siihen kiinteästi kytkettyine höyrykoneineen ja kuljettajasuojuksesta eli ajohytistä, jossa oli paitsi veturin ja sen höyrykattilan laitteistojen hallintalaitteet, myös tulipesän suuluukut polttoaineen syöttöä varten. Höyryveturissa ajotehtäviin keskittyvän kuljettajan lisäksi oli lämmittäjä, joka huolehti höyrykattilan käytöstä eli polttoaineen ja veden syötöstä sekä koneiston usein käsin tapahtuvasta voitelusta. Polttoaineen täydennyspaikoilla lämmittäjä huolehti hiilien tai halkojen ottamisesta sekä veden täydentämisestä. Veturinlämmittäjän työ jatkui veturinkuljettajaa työssään avustavana koneapulaisena diesel- ja sähkövetureissakin. VR poisti koneapulaisen vaiheittain eri veturiluokista. Lopullisesti veturiin jäi yksi kuljettaja 1990-luvun alkupuolella. Kookkaan höyryveturin tenderiin saattoi mahtua jopa 13 tonnia hiiltä ja 28 kuutiometriä eli tonnia vettä, joka silti saattoi riittää vain alle sadan kilometrin ajoon. 1920-luvulta alkaen rakennettiin joitakin höyryturbiinivetureita. Osa näistä oli suoravetoisia, osassa turbiini käytti sähkögeneraattoria. Samoihin aikoihin rakennettiin myös ensimmäiset kaasuturbiiniveturit. Yksittäisiä vetureita rakennettiin vielä 1960-luvulla, ja alun perin TGV-junien suunniteltiin käyttävän sähkön sijaan kaasuturbiinia. Katso myös Dieselveturi Höyryturbiiniveturi Höyryveturi Kaasuturbiiniveturi Lokomo - aikaisempi veturivalmistaja Suomessa Luettelo Suomen muistomerkkivetureista Sähköveturi Laatikkolumiaura Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Kuljetusmahdollisuudet ja metsien nollaraja - Metsässä jäädytetyllä ajouralla ilman kiskoja kulkeva telaketjuhöyryveturi - Kuva 3: Nuorttin konesavotan höyryveturi tukkikuorman vedossa (kuva), Oulu.fi / Lapin metsämuseon kokoelmat Sandbergin veturi - Jäädytetyillä raiteilla kulkeva metsätyöveturi (kuva), Rovaniemi.fi / Lapin metsämuseon kokoelmat Rautatiekalusto Seulonnan keskeiset artikkelit

1330

https://fi.wikipedia.org/wiki/Junanvaunu

Junanvaunu

Vaunu on junaan liitettävä joko henkilöiden tai tavaroiden kuljetukseen rautateitse tarkoitettu vaunu. Vaunuja voidaan kytkeä junan perään useampia. Vaunussa ei ole omaa moottoria, vaan sen vetämiseen tarvitaan veturi. Vaunut liitetään veturiin kytkimen avulla, kytkimiä on käytössä useampia; yleisin on ruuvi- tai lenkkikytkin. Vaunut jaetaan käyttötarkoituksensa mukaisesti matkustaja-, tavara-, liite- ja ohjausvaunuihin. Vaunuja on tehty useita erilaisia malleja, jotta ne soveltuisivat paremmin erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten muun muassa ravintola-, yö-, päivä-, ja konduktöörivaunut. Rautatiekalusto

1331

https://fi.wikipedia.org/wiki/Virroitin

Virroitin

Virroitin välittää sähkövirran raiteen keskilinjan yläpuolelle ripustetusta ajojohtimesta sähköveturin tai raitiovaunun apulaitteille, tehonsäätölaitteistolle ja edelleen sähkömoottorille. Virroitintyyppejä ovat sekä rautatie- että raitioliikenteessä käytettävät lyyra- eli kaarivirroitin ja saksivirroitin sekä ainoastaan raitiovaunujen ja johdinautojen käyttämä tankovirroitin, joka on raitioliikenteessä enimmäkseen poistunut käytöstä. Vetureilla pyritään ajamaan pääsääntöisesti lähtöaseman suuntaan osoittava virroitin ylhäällä, jotta mahdollisten vaurioiden siirtyminen veturin katolla oleville sähkölaitteille tai toiselle virroittimelle vältettäisiin. Akkukäyttöisissä sähköbusseissa käytetään myös virroittimia ajoakkujen latauksessa. Euroopassa kehitetyssä OPP-charge standardin mukaisessa latausjärjestelmässä virroitin on sijoitettu esimerkiksi linja-autojen päätepysäkeille pystytettyihin lataustolppiin, josta virroitin laskeutuu lataustilanteessa bussin katolle asennettuihin kiinteisiin virroitinkiskoihin, josta latausvirta välittyy ajoneuvon ajoakkuihin. Löytyy myös päinvastaisia latausratkaisuja, joissa liikkuva virroitin on kiinnitetty ajoneuvon katolle (panto on the roof). Lataustilanteissa virroitin nousee ajoneuvon katolta lataustolppaan asennettuihin latauskiskoihin. Rautatietekniikka Raitiotietekniikka

1333

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viipuri

Viipuri

Viipuri (, , , ) on kaupunki Luoteis-Venäjällä Suomenlahden pohjoisrannikolla Viipurinlahden perukassa Karjalankannaksen länsipäässä. Viipurissa oli Venäjän vuoden 2022 väestönlaskennan mukaan 73 001 asukasta (1.1.2022). Kaupunki on samalla Leningradin alueen asukkaan Viipurin piirin hallinnollinen keskus. Viipuri on alun perin ollut Vuoksen rannalla sijainnut karjalaisten kauppapaikka. Viipuri on kuulunut keskiajasta alkaen Ruotsille, sen jälkeen vuodesta 1710 Venäjälle, vuodesta 1812 Suomen suuriruhtinaskunnalle ja vuodesta 1917 lähtien itsenäiselle Suomelle. Suomi joutui luovuttamaan Viipurin Neuvostoliitolle talvisodan päättyessä 1940. Jatkosodan alussa Suomi valtasi kaupungin 1941, mutta Neuvostoliitto otti kaupungin takaisin haltuunsa Viipurin-Petroskoin operaatiossa 1944. Kaupungin keskusta sijaitsee niemellä Viipurinlahden äärimmäisen perukan Suomenvedenpohjan ja sen eteläpuolisen Viipurinlahden osan, Viipurista Uuraaseen ulottuvan Suomenvedenselän välissä. Vanhan kaupunkikeskustan länsipuolella on Linnasaari, jonka erottaa keskustasta kapea Linnasalmi. Sillä sijaitsevalla pienellä saarella on keskiaikainen Viipurin linna. Historia Viipuri on alun perin ollut Vuoksen rannalla sijainnut karjalaisten kauppapaikka. Arkeologisten kaivausten perusteella kauppapaikka on ollut käytössä jo 900-luvulla. Viipurin varhaiseen olemassaoloon viittaa myös noin vuodelta 1100 oleva ruotsalainen riimukivi, johon henkilön kuolinpaikaksi on merkitty Uiburk, joskin se saattaa viitata myös Tanskan Viborgiin. Viipurin seudulla on mainittu myös olleen 1100- ja 1200-luvulla Novgorodin valtapiiriin kuuluva kylä ja kauppapaikka. Kaupunki sijaitsee Viipurinlahden perukassa eli Suomenvedenpohjassa paikalla, jossa vielä uudella ajalla oli Vuoksen läntisen laskuhaaran suu, joka oli merkittävän vesireitin läntinen päätepiste Laatokalle. Vesireitin itäinen päätepiste sijaitsi Vuoksen suulla Käkisalmessa Läntinen laskuhaara kuitenkin kuivui maankohoamisen myötä vähitellen 1600-1800-luvuilla. Vielä 1600-luvun lopulla kaupungin sanotaan sijainneen Vuoksen virran varrella. Ruotsin osana Eerikinkronikan mukaan upplantilaiset rakensivat Viipurin linnan vuonna 1293 kolmannen ristiretken yhteydessä. Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on kuitenkin tullut esille merkkejä kivilinnaa edeltäneistä hirsirakennuksista. Löytöinä on myös ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella alkuperäistä varustusta pidetään karjalaisten linnoituksena, jonka upplantilaiset sittemmin valloittivat. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Kuningas Eerik Pommerilainen myönsi Viipurille kaupunkioikeudet vuonna 1403. Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli sittemmin Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki. Ruotsalaisissa lähteissä Viipurin linna mainitaan ensi kerran vuonna 1295 (kuningas Birgerin kirjeessä), mutta novgorodilaisten kronikassa kerrotaan, että ruotsalaiset perustivat linnan Karjalaan vuonna 6801 (länsimaisen ajanlaskun mukaan vuonna 1293). Myöhemmin Viipurin kaupunki mainitaan kirjallisissa lähteissä 1336 ja Viipurin raati 1393. Dominikaanit perustivat Viipuriin luostarin 1398, ja fransiskaanikonventti perustettiin 1400-luvun alussa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu Viipurin porvari oli saksalainen Ewert von Balven Tallinnasta (1393), samoin saksalainen oli ensimmäinen tunnettu raatimies Magnus Schröder (1410). Kaukokauppa oli suureksi osaksi itämeren saksalaisista hansakaupungeista kuten Lyypekistä ja Tallinnasta saapuneiden hansakauppiaiden hallinnassa. Vienti suuntautui enimmäkseen Tallinnaan, missä tavarat myytiin läntiseen Eurooppaan. Karjalaiset olivat kylläkin enemmistönä tavallisten kaupunkilaisten joukossa. Koska Viipuri oli kaukana Tukholmasta, Viipurin linnalääniä hallittiin kuin itsenäistä valtakuntaa. Hämeen ja Turun linnalääneillä oli Viipuria kiinteämpi yhteys Tukholmaan ja vähemmän itsemääräämisoikeutta. Linnan ympärille kehittynyt kaupunki oli linnanherran suojeluksessa ja Viipuri oli ainoa Suomen kaupunki, jonka ympärillä oli kaupunginmuuri. Venäjän keisarikunta ja Suomen suuriruhtinaskunta Suuren Pohjan sodan aikana Pietari Suuren venäläisjoukot valtasivat kaupungin vuonna 1710, ja sen jälkeen vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Venäjän keisarikunta sai Viipurin Ruotsilta. Venäjään liittyminen hyödytti suuresti Karjalan taloutta, kun kauppa suuntautui kasvavaan Pietarin kaupunkiin. Rahtitalonpojat ansaitsivat rahaa kuljettamalla rahtia hevoskärryllä tai reellä. Pääkaupunkiin saatettiin myös muuttaa työn perässä. Omalta asuinpaikalta käsin saattoi myydä maataloustuotteita tai harjoittaa sivuelinkeinoja. Näin pääsi miltei jokainen karjalainen rahatalouden piiriin. Toisaalta maatalous taantui, kun venäläinen halpa vilja valtasi markkinoita. Jo 1700-luvulla Venäjään liitetty Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Talouselämässä ja kaupungin hallinnossa saksalaisilla oli määräävin asema ja kaupungissa asui paljon saksalaisia kauppiassukuja. Viipurin on myös sanottu olleen suuriruhtinaskunnan kansainvälisin kaupunki: siellä asui suomenkielisten lisäksi venäjän-, ruotsin- ja saksankielisiä asukkaita. Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus Suomen kolmanneksi hovioikeudeksi. Topelius kuvasi liikkuvuuteen tottunutta karjalaista kansaa: Suomen tasavallan aika ja sotavuodet Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella; valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Maailmansotien välisenä aikana rakennettiin muun muassa Viipurin kirjasto. Vuonna 1931 Viipurissa järjestettiin Herättäjäjuhlat. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen neljänneksi suurin kaupunki Helsingin, Tampereen ja Turun jälkeen. Viipuri oli asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki. Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin. Vaikka Puna-armeija ei saanut sitä vallattua, Moskovan rauhassa se jäi muun luovutetun Karjalan osana Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhoutuneen kaupungin nopeasti asuinkelpoiseksi. Suomi menetti kaupungin jatkosodassa uudelleen 20. kesäkuuta 1944. Viipurin kuuluminen Neuvostoliiton alueeseen vahvistettiin uudestaan Moskovan välirauhansopimuksessa 19. syyskuuta 1944. Stalin oli jo Teheranin konferenssissa marraskuussa 1943 ilmoittanut vaativansa vuoden 1940 rajoja ja ettei hän suostunut edes keskustelemaan Churchillin ja Rooseveltin ehdotuksesta, että rauhanneuvottelujen helpottamiseksi Viipuri voitaisiin jättää Suomelle. Viipurin kaupunginosat 1930 Vuoden 1930 väestönlaskennassa Viipurin kaupungin rajojen sisällä olevia kaupunginosia olivat: Väestönlaskennassa olivat mukana myös eräät Viipurin kaupungin rajojen ulkopuolella sijaitsevat alueet. Niistä Viipurin maalaiskunnassa sijaitsivat: Edellä mainittujen lisäksi Viipurin tietojen yhteydessä on mainittu myös Uuras, joka oli jakautuneena Viipurin maalaiskunnan, Vahvialan ja Johanneksen kuntien kesken. Kaupungin alueliitokset 1920- ja 1930-luvulla Viipurin kaupunkiin tehtiin vuosien mittaan useita alueliitoksia. Esimerkiksi vuoden 1930 väestönlaskennan jälkeen tehdyissä aluejärjestelyissä vuonna 1932 Viipurin maalaiskunnasta siirrettiin Viipurin kaupunkiin 858 henkeä ja vuoden 1933 alueliitoksessa 11 271 henkeä. Uuras liitettiin osaksi Viipurin kaupunkia vuonna 1936. Seuraavassa on lueteltu Viipuriin tehtyjä alueliitoksia. Vuonna 1924 Papulan, Huusniemen, Karjalan, Tiiliruukin, Kangasrannan, Kolikkoinmäen ja Talikkalan esikaupungit liitettiin Viipurin maalaiskunnasta Viipurin kaupunkiin. Vuonna 1928 Kelkkalan, Liimatan ja Maaskolan esikaupungit liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin. Vuonna 1932 Ravansaari, Kuurinsaari, Mentsinsaari, Suonionsaaren kylä ja osia Karppilan kylästä liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin. Uuraan satama-alue liitettiin Johanneksen kunnasta Viipurin kaupunkiin. Vuonna 1938 Osia Ykspään, Kärjen ja Karppilan kylistä liitettiin kaupungista takaisin maalaiskuntaan. Nämä alueet oli liitetty kaupunkiin vuosina 1932 ja 1933. Toisaalta samana vuonna osia Suurperon ja Hämäläisen kylistä liitettiin maalaiskunnasta kaupunkiin. Lehdistö Suomen aikana Seuraavassa on lueteltu Viipurissa ilmestyneitä sanomalehtiä ennen kaupungin luovuttamista Neuvostoliitolle. Viipuri Neuvostoliiton ja Venäjän osana Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan. Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, joista osa on huonokuntoisia ja rapistuneita kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, jota tosin on nyttemmin restauroitu. Kaupungin sodanjälkeiseen luonteeseen on vaikuttanut rajan läheisyys. Asukkaina on paljon rajavirkailijoita ja teollisuustyöntekijöitä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimii yli 20. Venäjän presidentti Dmitri Medvedev nimesi 25. maaliskuuta 2010 Viipurin "sotilaskunnian kaupungiksi". Venäjällä kaupunki voi saada tällaisen arvonimen, mikäli kaupungissa tai sen lähistöllä on ollut kovia taisteluita ja joissa venäläisen näkemyksen mukaan isänmaan puolustajat ovat osoittaneet urheutta, sitkeyttä ja yleistä sankaruutta. Väestö ennen toista maailmansotaa Seuraavassa taulukossa on esitetty Viipurin väkiluku eräinä vuosina. Vuosien 1930 ja 1939 luvut ovat ajankohdan 31.12. mukaiset ja perustusvat kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin merkittyyn väestöön. Vuosien 1850 ja 1860 sekä 1900 ja 1910 välillä Viipurin väkiluku laski, ja muina aikaväleinä se oli nousussa. Väkiluvun kasvuun vaikuttivat myös kaupunkiin Viipurin maalaiskunnasta tehdyt alueliitokset. Vuoden 1870 väestönlaskennan perusteella Viipurissa oli 13 466 asukasta (1.3.1870). Asukkaista suomenkielisiä oli 6 845 henkeä, ruotsinkielisiä 2 261, venäjänkielisiä 3 257, saksankielisiä 610 ja puolankielisiä 234. Suomenkielisten osuus väestöstä oli siis 50,8 %, ruotsinkielisten 16,8 %, venäjänkielisten 24,2 %, saksankielisten 4,5 % ja puolankielisten 1,7 %. Vuoden 1930 väestönlaskennassa Viipurin kaupungin hallinnollisella alueella oli 52 253 asukasta. Viipurin rajojen ulkopuolella sijainneissa, mutta väestönlaskennassa mukana olleissa osissa Viipurin maalaiskuntaa ja Uuraassa oli yhteensä 19 986 asukasta, joten koko väestönlaskenta-alueen väkiluku oli 72 239 henkeä. Koko väestönlaskenta-alueen väestöstä suomenkielisiä oli 67 609, ruotsinkielisiä 2 103, venäjänkielisiä 1 807 ja saksankielisiä 439 asukasta. Tämän perusteella suomenkielisiä oli 93,6 %, ruotsinkielisiä 2,9 %, venäjänkielisiä 2,5 % ja saksankielisiä 0,6 % väestönlaskenta-alueen asukkaista. Sodan aikaiset väestönsiirrot Talvisodan aikana, osittain jo sen edellä Viipurin koko väestö evakuoitiin muualle Suomeen. Välirauhan aikana tyhjentyneeseen kaupunkiin siirrettiin asukkaita muualta Neuvostoliitosta. Kun Suomi jatkosodassa valtasi Viipurin, osa sen entisistä asukkaista muutti sinne takaisin, mutta joutui jälleen poistumaan kaupungista, kun Neuvostoliitto vuonna 1944 valloitti sen uudestaan. Väestö toisen maailmansodan jälkeen Sodan jälkeen Viipurissa ei asunut suomalaista väestöä, vaan sinne siirrettiin asukkaita muualta Neuvostoliitosta. Ensimmäisessä toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliiton väestönlaskennassa vuonna 1959 Viipurin asukasluku oli pienempi kuin ennen sotia. Sotia edeltänyt väkiluku ylittyi vuoden 1979 väestönlaskentaan mennessä. Enimmillään Viipurissa oli asukkaita lähes 81 000 henkeä viimeisessä Neuvostoliiton ajan väestönlaskennassa. Vuoteen 2002 tultaessa kaupungin asukasluku oli hieman vähentynyt ja vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan se oli taas noussut lähes 80 000 henkeen. Seuraavassa on edellä selostettujen tietojen perusteella laadittu kuvaaja Viipurin väestönkehityksesta vuodesta 1815 vuoteen 2010. Pylväiden päissä näkyvät luvut ovat tuhansia asukkaita sadan asukkaan tarkkuuteen pyöristettynä. Musta pystyviiva on merkitty toista maailmansotaa edeltäneiden ja senjälkeisten väkilukutietojen väliin. Nyky-Viipurin naapurit ja kaupunginosat Viipurin kaupunkikunnan naapureita ovat nykyään: etelässä Johanneksen kaupunkikunta, lännessä Tienhaaran maalaiskunta, pohjoisessa Antrean kaupunkikunta ja idässä Gontšarovon maalaiskunta. Sisäisesti Viipurin kaupunki on 15. lokakuuta 2008 lähtien ollut jaettuna kymmeneen kaupunginosaan (), jotka ovat: Talous ja liikenne Viipuri on teollisuuskaupunki. Se on myös eräs suomalaisten Venäjän lähialueiden turistikohteita. Kaupunkiin pääsee junalla, henkilö- tai linja-autolla, reittitaksilla tai vesiteitä pitkin. Viipurin rautatieasema on Lappeenrannan kautta Pietarin Suomen asemalle johtavan pääradan tärkein asema Venäjän puolella ennen Pietarin kaupunkia. Suomesta Viipuriin johtavat veneily- tai laivaväylät saapuvat Suomenlahden tai Saimaan kanavaa suunnalta. Viipurin satama on yksi Leningradin alueen kauppasatamia. Kulttuuri ja koulutus Nähtävyyksiä Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä keskiajan lopulta peräisin oleva niin sanottu Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin vanha raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun vuonna 1989 tulipalossa pahoin vaurioitunut ja 2000-luvulla korjattu Weckrothin talo. Monet Viipurin vanhan kaupungin rakennukset ovat nykyään huonokuntoisia. Kaupungissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta. Suomalaisen toisen maailmansodan jälkeen syntyneen sukupolven mieleen Monrepos'n puisto on jäänyt Aili Runteen sanoittamasta, Erik Lindströmin säveltämästä ja laulajatar Annikki Tähden tulkitsemasta ikivihreästä iskelmästä Muistatko Monrepos'n. Viipurin taidemuseo on kunnostettu Eremitaašin sivutoimipisteeksi. Viipurin pääkatu on Leninin valtakatu (aiemmin Torkkelinkatu). Suomalainen lauluperinne Viipuri oli ennen sotia merkittävä suomalainen kulttuurikaupunki. Vielä nykyisin muutama kuoro vaalii viipurilaisia lauluperinteitä. Näitä ovat esimerkiksi Helsingin yliopiston Wiipurilaisen osakunnan kuoro ja mieskuoro Viipurin Lauluveikot. Jälkimmäinen perustettiin Viipurissa vuonna 1897. Sotien jälkeen Helsinkiin muuttaneet kuoron entiset jäsenet jatkoivat toimintaa; kuoro konsertoi yhä niin Suomessa kuin muuallakin. Ohjelmistossa Viipuria ja Karjalaa muistellaan esimerkiksi kappaleilla Muistatko Monrepos'n (Erik Lindström) ja Karjala (Olli Nykänen). Tapahtumat Viipurissa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Vanhoillislestadiolaisten suviseurat järjestettiin Viipurissa vuonna 1922 ja herännäisyyden herättäjäjuhlat vuonna 1931. Ystävyyskaupungit Viipurilla on nykyään kolme ystävyyskaupunkia: Lappeenranta (Suomi) Nyköpingin kunta (Ruotsi) Bodø (Norja) Katso myös Luettelo tunnetuista viipurilaisista (ennen Neuvostoliitolle luovuttamista Viipurissa syntyneitä tai asuneita) Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Markus Lehtipuu: Karjala, Suomalainen Matkaopas. Aiheesta muualla Halvalla lähtee - Viipurin hintataso ja 15 muuta faktaa (menaiset.fi) Hyvin säilynyt Viipuri (mondo.fi) Viipuri teoksessa Nordisk familjebok ("Uggleupplagan", 1904-1926) Puolustusvoimain katsaus 9: Viipuri suomalaisten valtaushetkellä elo-syyskuussa 1941, Elonet.fi Ylen Elävä arkisto: Venäläinen Viipuri 2000 Viipuri-keskuksen sivut Wiipuri-Yhdistys ry:n sivut - sisältää kuvia VirtuaaliViipuri (virtuaaliviipuri.tamk.fi) Kuvia Alvar Aallon kirjastosta, sekä piirustukset (sivu espanjaksi) Viipurin Lauluveikot Ry:n kotisivu Ylen Elävä arkisto: Eeli Aallon elokuva Wiipurini Seulonnan keskeiset artikkelit

1336

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir%20Nabokov

Vladimir Nabokov

Vladimir Vladimirovitš Nabokov, salanimi V. Sirin, (; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta - 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita. Nuoruus Vladimir Nabokov syntyi Pietarissa vanhaan aristokraattiseen sukuun. Hänen isänsä Vladimir Nabokov oli perustuslaillisdemokraattisen puolueen johtohahmoja ja kirjoitti useita kirjoja ja artikkeleita rikoslaista ja politiikasta. Vladimir Nabokov omaksui jo lapsena venäjän, ranskan ja englannin kielen. Venäjän vallankumouksen vuoksi hän pakeni Berliiniin vuonna 1919. Ura Euroopan-aika Venäjällä Nabokov oli ehtinyt julkaista kaksi runokokoelmaa, Stihi (1916) ja Dva puti (1918). Hän muutti perheensä mukana Englantiin 1919. Nabokov opiskeli Trinity Collegessa. Hänen pääaineensa oli ensin eläintiede, mutta hän vaihtoi sen pian ranskan- ja venäjänkieliseen kirjallisuuteen. Nabokov valmistui hyvin arvosanoin vuonna 1922. Nabokov käänsi laajasti englanniksi venäläistä kirjallisuutta, muun muassa Aleksandr Puškinin tuotantoa. Hän oli myös kirjallisuudentutkija, ehkäpä kuuluisimpana työnään tutkielma Nikolai Gogolista. Lisäksi hän julkaisi salanimellä V. Sirin venäjäksi Lewis Carrollin romaanin Liisan seikkailut ihmemaassa. Nabokov kirjoitti Englannissakin runoja, pääosin venäjäksi mutta myös englanniksi. Vuonna 1923 ilmestyi kaksi kokoelmaa hänen venäjänkielisiä runojaan. Nabokov asui vuosina 1922-1940 Saksassa ja Ranskassa. Hän jatkoi runouden parissa mutta kirjoitti myös näytelmän ja useita toteutumattomia elokuvatarinoita. Hänen vuosina 1923-1924 kirjoittama näytelmä Tragedija gospodina Morna ("Herra Mornin tragedia") ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1997. Nabokov omaksui vuoteen 1925 mennessä proosan omaksi tyylikseen. Hänen esikoisromaaninsa on Mašenka. Kirjassa on omaelämäkerrallisia piirteitä, ja siinä kuvataan muun muassa Nabokovin ensimmäistä suhdetta ja perheen tilaa. Romaaneja hän kirjoitti salanimellä V. Sirin. Nabokov siirtyi jo toisessa romaanissaan Kuningas, rouva, sotamies (1928) tyyliteltyyn muotoon, joka on hänen tuotannolleen tyypillistä. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt shakkiromaani Lužinin puolustus toi Nabokoville mainetta parhaana nuorena venäläisemigranttikirjailijana. 1930-luvun alkupuoliskolla Nabokovilta ilmestyi neljä romaania ja pienoisromaani. Yhdysvalloissa englanninkielisiä teoksia Nabokov muutti 1940 Yhdysvaltoihin. Vuodesta 1940 hän julkaisi teoksensa englanniksi. Nabokovin ensimmäiset englanninkieliset romaanit olivat Sebastian Knightin todellinen elämä (1941) ja Väärin päin (Bend Sinister, 1947). Nabokov toimi venäläisen kirjallisuuden professorina ja julkaisi perhosia käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia. Hän julkaisi 1944 kriittisen teoksen Nikolai Gogolista, ja hän sai 1945 Yhdysvaltain kansalaisuuden. Lolita ja paluu Eurooppaan Nabokovin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Lolita (1955), joka kertoo vanhemman miehen intohimoisesta suhteesta 12-vuotiaaseen tyttöön. Teos yhdessä Nakobovin muiden romaanien kanssa nosti hänet yhdeksi 1900-luvun kirjallisuuden suurista nimistä. Lolita ja sen seurauksena syntynyt kiinnostus hänen aiempiin teoksiinsa toi Nabokoville vaurautta. Hänen aiemmat romaaninsa eivät olleet tuottaneet muutamaa sataa dollaria enempää. Nabokov palasi 1959 Eurooppaan ja asui kuolemaansa asti Montreaux'ssä Sveitsissä. Hän ei kuitenkaan koko elinaikanaan hankkinut asuntoa, vaan asui Sveitsissäkin hotellissa. Nabokovin Kalvas hehku ilmestyi 1962. Siinä Nabokov käytti epätyypillistä romaanimuotoa, sillä teos koostui runosta ja sitä kommentoivasta hullusta kirjallisuussaivartelijasta. Nabokovin 17. romaani Ada: Sukutarina, joka oli myös hänen pisimpänsä, oli parodia perhekronikasta. Nabokov kirjoitti 1960-luvulla romaanien lisäksi neljäosaisen kommentaarin Aleksandr Puškinin teoksesta Jevgeni Onegin ja omaelämäkerran Puhu, muisti, joka käsittelee hänen Euroopan-vuosiaan. Nabokovin novelleista maineikkaimpia on "Vanen sisarukset" (suom. Heikki Karjalainen; "The Vane Sister", 1959), jonka poissaolevina päähenkilöinä ovat kaksi sisarusta, itsemurhan tehnyt Sybil Vane ja novellin alkaessa äsken kuollut Cynthia Vane, muina henkilöinä D ja kertoja. Novelli ilmestyi alun perin 1959 The Hudson Review -julkaisussa, mutta se on sittemmin julkaistu useissa kokoelmissa. Novellin viimeisen kappaleen alkukirjaimista muodostuu kuolleiden sisarusten viesti haudan takaa. Nabokovilta jäi hänen kuollessaan vuonna 1977 keskeneräinen romaanikäsikirjoitus The Original of Laura, jonka on arveltu olevan seksuaalisisällöltään Lolitaakin provokatiivisempi. Vaikka kirjailija määräsi kuolinvuoteellaan käsikirjoituksen poltettavaksi, se päätettiin julkaista vuonna 2009. Käsikirjoitus koostuu 138 arkistokortista, jotka on julkaistu teoksessa sellaisenaan. Lisäksi niiden teksti on ladottu myös tavanomaisena tekstinä. Tyyli Kirjailijana Nabokov tunnetaan monimutkaisesta juonenkuljetuksesta ja nokkelista sanaleikeistä. Suomessa Nabokovin tuotantoa erityisesti narratologiselta kannalta on tutkinut yleisen kirjallisuustieteen professori Pekka Tammi. Suomennetut teokset Kuningas, rouva, sotamies (Korol, Dama, Valet, 1928) Luzinin puolustus (Zaštšita Lužina, 1930) Silmä (1930) Naurua pimeässä (Kamera Obskura, 1933: engl. Laughter in the Dark) Lahja (1938) Lumooja (1939) Sebastian Knightin todellinen elämä (The Real Life of Sebastian Knight, 1941) Nikolai Gogol (1944) Lolita (Lolita, 1955) Pnin (Pnin, 1957) Nabokovin tusina (1958) Nabokov Nabokovista (1. p.), Puhu, muisti (2. p.) (Speak, Memory, 1967) Ada: Sukutarina (Ada or Ardor: A Family Chronicle, 1969) Läpinäkyväisiä (Transparent Things, 1972) Väärin päin (Bend Sinister, 1947) Suomentamattomia teoksia Машенька (1926, engl. Mary) Подвиг (1932, engl Glory) Отчаяние (1934, engl. Despair) Приглашение на казнь (1936, engl. Invitation to a Beheading) Look at the Harlequins (1974) The Original of Laura (postuumi, 2009) Лекции по Русской литературе, Lectures on Russian Literature (1981, 1996 (rus) Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Brian Boyd: Vladimir Nabokov: The Russian Years, Princeton University Press, 1990 Julkaistu myös yhteisniteenä. Princeton University Press, Princeton, NJ, 1990 Aiheesta muualla Ovaska, Anna: Kaapattu kirja ja kalvaasti hehkuva totuus. Niin & näin 3/2015. Kulttuuriykkönen (Jakke Holvas, Heikki Karjalainen ja Kristiina Drews keskustelevat) Yle Areena (audio) Venäläiset kirjailijat Venäläiset novellikirjailijat Amerikanvenäläiset Yhdysvaltalaiset kirjailijat Yhdysvaltalaiset kriitikot Postmodernistinen kirjallisuus Vuonna 1899 syntyneet Vuonna 1977 kuolleet Seulonnan keskeiset artikkelit

1337

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valokuitu

Valokuitu

Valokuitu on ohut lasista tai muovista (esim. akryylimuovi) vedetty kuitu, jonka tarkoituksena on johtaa valoa. Valon taajuus on satoja terahertsejä ja tietoliikenteessä moduloidulla LED- tai laservalolla voidaan lähettää tietoa suurella nopeudella. Paksumpaa muovikuitua käytetään myös valonjohteena sisustuksessa. Valokuitu koostuu ytimestä (core) ja sitä ympäröivästä kuoresta (cladding) sekä mekaanista suojaa antavasta pinnoitteesta (coating). Valokuiduista valmistetaan useita kuituja sisältäviä valokaapeleita. Valokuitu Suomen tietoliikenteessä Suomen tietoliikenne perustuu nykyisin valokuidusta rakennettuun runkoverkkoon, joka kuljettaa puhelinkeskusten välistä tietoliikennettä. Ensimmäiset puhelinverkon valokaapelit otettiin käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 1976 ja Suomessa vuonna 1979. Valokuitutekniikka Yksimuotokuidut Valo kulkee halkaisijaltaan 5-10 mikrometriä eli noin 0,005-0,01 mm paksussa ytimessä heijastumalla suoraan päästä päähän. Kuitujen valmistuksessa käytettävän lasin on oltava erittäin puhdasta, koska tyypilliset valokuituyhteydet ovat pituudeltaan useita kilometrejä. Tyypilliset yksimuotokuidulle tarkoitetut IP-verkkokäytössä olevat moduulit tukevat 11 kilometrin linkkejä. Moduuleja on saatavilla myös pidemmille matkoille, mutta ne ovat hinnaltaan kalliimpia ja yhteensopivuus on heikompi verrattuna lyhyen matkan lähettimiin. Todella pitkien yhteyksien rakentamiseen voidaan käyttää optisia vahvistimia, jolloin signaalia ei tarvitse välillä muuttaa sähköiseen muotoon. Tyypillisesti erbiumilla seostetusta lasikuidusta valmistetuilla laseroivilla vahvistimilla signaalin voimakkuus voidaan palauttaa alkuperäiselle lähetystasolle ja yhteyttä jatkaa edelleen useita kilometrejä. OS2 = ns. vesipiikitön Monimuotokuidut Monimuotokuitujen ytimet ovat halkaisijaltaan 50-70 mikrometriä. Monimuotokuidussa valo kulkee heijastumalla sekä taittumalla kuidun ytimen ja lasikuoren rajapinnasta. Lyhyille yhteyksille valokuituja valmistetaan myös muovista (POF, Plastic Optical Fiber). Edullisilla ja helppokäyttöisillä muovikuiduilla yhteyksien pituudet ovat tyypillisesti vain kymmenien tai satojen metrien mittaisia (yleensä korkeintaan 200-300 metriä). Rakennuskaapeloinnissa monimuotokuiduilla tehdään siirtymiset kerrosten välillä. Rakennusten välillä voidaan myös käyttää monimuotokuitua, mikäli niiden etäisyys ei kasva liian suureksi. Monimuotokuituluokat (OM1, OM2, OM3, OM3 Plus (tai OM4) Tilaajayhteyksien toteutusmalleja Fiber to the node (FTTN): Kuituyhteys ulottuu kaupunginosan, asuinalueen tai vastaavan keskittimeen (solmu). Fiber to the curb (FTTC): Yhteys ulottuu korttelin tai muun pienalueen laitekaappiin. Fiber to the premises (FTTP) tai Fiber to the building (FTTB): Yhteys ulottuu kiinteistön tai rakennuksen jakamoon. Fiber to the home (FTTH): Yhteys ulottuu pientaloon tai huoneistoon. FTTx-toteutuksissa, pois lukien FTTH, toteutetaan yhteyden loppupää kuparikaapeloinnilla ja sopivalla verkkotekniikalla, esim. Ethernet, DSL, HomePNA tai PLC. Hybrid fibre-coaxial: (HFC) Valokuitu- ja koaksiaalikaapelin (kaapeli-tv) hybridiverkko. Käyttö esim. DOCSIS-järjestelmässä. Valokuitu sisustuksessa Valokuitua käytetään myös sisustuksessa, esimerkiksi saunan valaistukseen ja olohuoneessa koristeena. Näissä on yleensä vain yksi valonlähde, josta erkanee kuituja useaan suuntaan ja valo karkaa kuitujen toisesta päästä. Katso myös Kuituliitin Dispersio Kokonaisheijastuminen Ramansironta Snellin laki TOSLINK Optinen tiedonsiirto vapaassa tilassa Kvanttisalaus Lähteet Aiheesta muualla Helkama Bica: FLASH CORD 2001, Valokaapelit tele- ja tietoverkoissa, 4. painoksen uusintapainos, 2004, 113 sivua (pdf) Helkama Bica: Kaapeloidun valokuidun ominaisuudet (pdf) Helkama Bica: Valokaapelit - yleiskatsaus Fiber to the Home Council Europe Kuituoptiikka Dataliikenne Siirtotiet Seulonnan keskeiset artikkelit

1338

https://fi.wikipedia.org/wiki/Virve%20%28verkko%29

Virve (verkko)

Virve (Suomen viranomaisradioverkko) on maailman ensimmäinen maanlaajuinen Tetra-standardiin perustuva viranomaisradioverkko. Verkon operoinnista vastaa kokonaan valtio-omisteinen Suomen Erillisverkot -konserniin kuuluva Suomen Virveverkko Oy. Verkkoa käyttävät viranomaiset ja luvan saaneet yksityiset toimijat. Suomen Virveverkko Oy:n omistajaohjauksesta vastaa valtioneuvoston kanslia. Liikenne- ja viestintäministeriö on päättänyt käyttäjäryhmistä, joilla on oikeus käyttää Virve-verkon palveluita. Virven käyttäjiä ovat viranomaiset, kuten pelastustoimi, poliisi, sosiaali- ja terveystoimi, puolustusvoimat, rajavartiolaitos, tulli, hätäkeskus ja kunnat. Virveä käytetään myös muussa turvallisuuskriittisessä toiminnassa, kuten teollisuudessa, vartioinnissa, järjestyksenvalvonnassa ja arvokuljetuksissa. Historia Virvetekniikan on toteuttanut Nokia ja myöhemmin EADS Secure Networks Oy ja hankinnoista verkon rakennuttamisessa vastasi sisäasiainministeriö. Järjestelmä käyttää taajuusaluetta 380-400 MHz. ECC:n taajuuspäätöksen mukaan Virve toimii välillä 380-385 MHz ja 390-395 MHz. Tämän lisäksi kansallisesti on Virvelle osoitettu lisäksi välistä 385-390 MHz sekä yläpuolelta 385-386 MHz sekä 395-396 MHz. Nämä viimeksi mainitut 1 MHz:n lisäkaistat on tarkoitettu viranomaistoimintaan siinä tapauksessa, että TETRA TEDS tai joku muu nopeaa datasiirtoa tarjoava tekniikka halutaan viranomaiskäyttöön. Arviona on se, että myös loput alueesta, 386-390 MHz sekä 396-400 MHz tulee viranomaiskäyttöön vuosikymmenen 2010-2020 kuluessa. Virve-verkon taajuusalue asettuu alinta Suomessa käytettävää GSM:n taajuutta alemmaksi, minkä vuoksi tukiasemia tarvitaan täten vähemmän siksi, että pidemmät radioaallot kulkevat kauemmas kuin lyhyemmät. Digitaalinen Virve on salattu, toisin kuin analogiset vastineensa, ja se on yhdistänyt saman radioverkon käyttäjiksi kaikki aiemmin erillisiä radioverkkoja käyttäneet viranomaiset. Verkko mahdollistaa kuvansiirron ja samat digitaaliset lisäpalvelut kuin GSM. Käytännössä verkon välityskapasiteetin säästämiseksi tukiaseman alueella pyritään viestimään mahdollisimman paljon puheen asemesta tekstiviesteillä ja kuuntelemalla koko ryhmää tilannekuvan saamiseksi. Periaatteena on se, että pyritään tietoliikenteellisesti säästeliääseen viestintään, jotta tilanteen muuttuessa ei verkko kuormitu liikaa uusien toimijoiden tullessa verkkoon tukiaseman alueella. Lisäksi verkossa on käytössä ryhmäpuheluominaisuus, joka mahdollistaa nopean ja tehokkaan viestinnän puheryhmän sisällä. Verkkoon on kaavailtu peräti 50 000 päätelaitetta. Vuoden 2007 elokuussa päätelaitemäärä oli noin 29 000. Tukiasemien tehoksi on asetettu 25 wattia, ajoneuvoasemien teho on 10 wattia ja kannettavien laitteiden teho 0,5-2 wattia. Verkko jaetaan puheryhmiin, joita voidaan yhdistellä ja muokata kulloinkin tarvittavan operaation mukaisesti. Verkkoa käyttävät enimmäkseen ns. turvallisuusviranomaiset eli pelastustoimi, poliisi, vankeinhoitolaitos, Suomen puolustusvoimat, sosiaali- ja terveystoimi, Hätäkeskuslaitos, rajavartiolaitos ja tulli, mutta muitakin Liikenne- ja viestintäministeriön määrittelemiä käyttäjäryhmiä on. Lisäksi viranomaiset myöntävät erikseen joko määrä-aikaisesti, sopimuspohjaisesti tai erillisiin tapahtumiin rajatun Virve-järjestelmän käyttöoikeuden myös muille erikseen määritetyille tahoille, kuten esimerkiksi joillekin vartioimisliikkeille. Tällöin myös työtehtävissä olevat vartijat voivat käyttää Virveä, vartioimisliikkeillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta päästä viranomaisille tarkoitettuihin puheryhmiin. Valtakunnallisesti verkko koostuu viidestä solusta: Osaverkko 1 - Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat, Suomenlahden rannikko, Ahvenanmaa Osaverkko 2 - entinen Itä-Suomen lääni, Keski-Suomen maakunnat Osaverkko 3 - Satakunta, Uusimaa, Itä-Uusimaa, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi Osaverkko 4 - entinen Oulun lääni Osaverkko 5 - entinen Lapin lääni Virveä hallinnoi ja verkon ylläpidosta ja kehityksestä vastaa Suomen Erillisverkot Oy, jonka omistaa kokonaisuudessaan Suomen valtio. Yhtiön omistajaohjauksesta vastaa sisäasiainministeriö. Virve-verkon palvelut Virve-järjestelmä tukee lukuisia palveluita, joita ei ole ollut aikaisempien sukupolvien erillisverkoissa. Ryhmäliikenne Ryhmäpuhelut Virve-verkossa vastaavat muodoltaan tavanomaista simplex-radiopuhelinliikennettä. Käyttäjä voi osallistua haluamaansa ryhmäpuheluun. Järjestelmä huolehtii siitä, että vain yksi käyttäjä pystyy puhumaan kerrallaan. Käyttäjä voi myös kuulua useampaan ryhmään samanaikaisesti. Ryhmäpuhelu voi toimia koko verkossa tai ainoastaan osassa verkkoa. Ryhmäpuhelua ei voi kuunnella sille määritetyn alueen ulkopuolelta. Suuronnettomuuksien varalta voidaan muodostaa suuronnettomuuspuheryhmiä. Ensihoitopalvelussa toiminta jaetaan luokittelutoimintaan, hoitotoimintaan ja kuljetustoimintaan. Tätä varten on tavanomaisista puheryhmistä eriytetty suuronnettomuuden puheryhmämalli, SURO. SURO-puheryhmät sopeutetaan ennakkoon valmiiksi toiminta-alueen mukaisesti. SURO-mallissa toiminta-alueelle tulevat ensiksi ilmoittautuvat paikalle olevalle lääkintäjohtajalle. Tämä ilmoittautumispuheryhmä voidaan merkitä joko TULO-puheryhmäksi tai Kynnys-puheryhmäksi. Ensihoitopalvelun sisäistä toimintaa varten on lääkintäjohtajalla ja ensihoidon sektorijohtajilla johtopuheryhmä, LÄÄKJ. Kukin sektorijohtaja käyttää lisäksi oman sektorinsa, luokittelutoiminnan, hoitotoiminnan tai kuljetustoiminnan puheryhmää. Edellä kuvatun kaltaisesti tarvitaan TULO-, LÄÄKJ-, luokittelu-, hoito- ja kuljetusryhmät, viisi puheryhmää tavanomaisesta toiminnasta poikkeavalle suuronnettomuuden ensihoidolle kohteessa. Toimintaa varmistetaan hankkimalla lääkintäjohtajalle yksi Virve-puhelin jokaista puheryhmää varten. On myös mahdollista, että on kuusi puheryhmää ja kuusi Virve-puhelinta yhden lääkintäjohtajan käytössä, jolloin toiminnallisesti kyse on kuin kuudesta radioverkosta. Käytännössä runsas puhelinten hallinta hoidetaan nimittämällä lääkintäjohtajalle avustaja. Kuudes Virve-puhelin ja puheryhmä voidaan osoittaa lääkintäjohtajan viestinnälle tilannekuvaa alueen hoitolaitoksen lääkintäpäällikölle. Lisäksi toimintaan voi liittyä muita ryhmiä, kuten sosiaalipalvelut, kriisipalvelut ja vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Virve-verkko luotiin tuottamaan viranomaisille oma valtakunnallinen, luotettava ja suojattu radioverkko. Verkon suunnittelu aloitettiin 1990-luvun alussa, kun käytössä olevien kymmenien analogisten viranomaisverkkojen ylläpito todettiin kalliiksi. Myös viranomaisten viestiliikenteen kasvaneet vaatimukset, kuten viranomaisten välinen yhteistyö, vauhdittivat Virven käyttöönottoa. Vuonna 1995 päätettiin investoida 134 miljoonaa euroa uuteen viranomaisten yhteiskäyttöiseen radioverkkoon. Verkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1998. Koko maan kattavaksi Virve-verkko valmistui 2002. Valmistuessaan verkko oli maailman ensimmäinen maankattava viranomaisten yhteiskäyttöinen Tetra-verkko. Virve-verkko korvasi noin 50 vanhaa analogista ja alueellisesti palvellutta verkkoa. Vastaavia Tetra-standardin mukaisia viranomaisverkkoja on laajasti käytössä lähes kaikissa Euroopan maissa. Esimerkiksi Norjan Tetra-verkko valmistui vuonna 2015 ja Saksan 2016. Vuonna 2016 Virve-liittymiä on käytössä 37 000 ja käyttäjiä yli . Uusien käyttäjäryhmien myötä liittymämäärä kasvaa tasaisesti. Tukiasemia verkossa on noin 1 400 kappaletta, jolla saavutetaan maanlaajuinen radiopeitto. Tämä on mahdollista Tetrassa käytettävän GSM-verkkoja matalamman taajuuden (380-430 MHz) ansiosta, koska vähäisemmän taajuuden aallot ovat pidempiä kuin suurtaajuisten aallot. Matkapuhelimet aluksi Suomessa olivat 450 MHz:n taajuudella toimivia niin kuin muuallakin Pohjoismaissa (NMT-450), mutta ne siirtyivät vähitellen 800-1 900 MHz:n taajuuksille, aikaisempaa lyhyemmille aallonpituuksille. Suomen viranomaisverkon 1 400 tukiasemasta vain noin 10 % on aggregatisoitu, joten 90 %:ssa tukiasemista akut ehtyvät tuntien kuluessa verkkosähkökatkoksessa matkapuhelinverkon tapaan. Toteutus Virven tekniikan on toteuttanut Nokia. Usean liiketoimintakaupan myötä Tetra-teknologian kehitys on päätynyt Airbus Defence and Spacelle. Digitaalinen Virve on salattu toisin kuin aiemmin käytetyt analogiset verkot. Verkko mahdollistaa samat digitaaliset lisäpalvelut kuin GSM. Lisäksi verkossa on käytössä ryhmäpuheluominaisuus, joka mahdollistaa nopean ja tehokkaan viestinnän puheryhmän sisällä. Ryhmäpuhelu onkin Virven tärkein ominaisuus. Virven käyttäjäorganisaatio saa käyttöönsä maan kattavan virtuaalisen radioverkon, joiden tilaajia ja puheryhmiä organisaation pääkäyttäjä pystyy itse hallinnoimaan. Kukin pääkäyttäjä kykenee hallinnoimaan vain oman organisaationsa tietoja. Vaihtoehtoisesti organisaatio voi antaa pääkäytön operaattorin hoidettavaksi. Päätelaittein Virvessä voidaan käyttää käsiradiopuhelimia tai kiinteästi asennettuja ajoneuvoradioita. Lisäksi operaatioiden johdosta vastaavat tahot kuten johtokeskukset voivat käyttää käyttöpaikkaa (DWS), jolla voidaan tarvittaessa hallinnoida organisaation tilaajia ja puheryhmiä. Myös erilaisten tilannekuva- ja kenttäjohtamisjärjestelmien kytkeminen Virveen on mahdollista. Virve-verkon palvelut Virve-järjestelmä tukee useita palveluita, joita ei ole ollut aikaisempien sukupolvien analogisissa verkoissa. Puhepalvelut Ryhmäpuhelu Ryhmäpuhelut Virve-verkossa vastaavat muodoltaan tavanomaista simplex-radiopuhelinliikennettä. Käyttäjä voi osallistua haluamaansa ryhmäpuheluun. Järjestelmä huolehtii siitä, että vain yksi käyttäjä pystyy puhumaan kerrallaan. Käyttäjä voi myös kuulua useampaan ryhmään samanaikaisesti. Ryhmäpuhelu voi toimia koko verkossa tai ainoastaan osassa verkkoa. Yksilöpuhelu Yksilöpuhelut voivat olla kahden päätelaitteen välisiä, hätäkeskuksen ja päätelaitteen välisiä tai kahden hätäkeskuksen välisiä puheluita. Käyttäjä voi myös soittaa puhelun yleiseen puhelinverkkoon. Hätäkutsu Hätäkutsu voidaan suorittaa päätelaitteen hätäpainikkeella, ja se välittyy oman alueen hätäkeskukseen yksilöpuheluna. Jos hätäkutsua ei poimita, 20 sekunnin kuluttua se siirtyy normaalina hätäpuheluna hätäkeskuksen hätävaihteeseen (112). Suorakanava Suorakanavatoiminne (lyh. DMO, ) mahdollistaa päätelaitteiden välisen suoran yhteyden ilman tukiasemia eli ilman verkkopalvelua. Suorakanavatoimintoa voidaan käyttää esimerkiksi tilanteissa, joissa yhteys kiinteään verkkoon on menetetty. Datapalvelut Lyhytsanoma Lyhytsanomat toimivat samalla tavalla kuten tekstiviestit GSM-verkossa. Lyhytsanomien kohteena voi olla myös ryhmä, jolloin kaikki ryhmän jäsenet toimivat viestin vastaanottajina. Statusviesti Käyttäjä voi lähettää keskukselle tai toisille käyttäjille ennalta sovituilla statusviesteillä tilansa. Viesti välitetään ilman puheluyhteyden muodostamista. Statusviestejä käytetään myös erilaisiin laiteohjauksiin esimerkiksi paloasemien kuulutuslaitteistojen ja väestönsuojelusireenien kauko-ohjaukseen hätäkeskuksesta. Paikannus Käyttäjän sijainti voidaan määritellä karkeasti tukiasemien perusteella ja tarkemmin lyhytsanomilla tapahtuvan GPS-paikannuksen avulla. Sijaintia voivat seurata esimerkiksi hätäkeskus tai muut kiinteiden päätelaitteiden (DWS) käyttäjät sekä esimerkiksi kenttäjohtamisjärjestelmien käyttäjät. Useissa päätelaitteissa on sisäänrakennettu GPS-vastaanotin, jonka antama paikannustiedon tarkkuus on 10 metrin luokkaa. Päätelaitteen sisäisen GPS:n tuottamaa tietoa voidaan seurata reaaliaikaisesti. Pakettidata Virven pakettidatapalvelut otettiin käyttöön vuoden 2001 jälkeen. Pakettidatan siirtonopeus on yhdellä kanavalla 7,2 kbit/s. Yhden kanavan teoreettinen siirtonopeus on 9,0 kbit/s, mutta osa kanavan nopeudesta menee eri ohjaus- ja välitystietojen käsittelyyn. Lähteet Aiheesta muualla Pelkkä viranomaiskännykkä ei aina riitä - armeijan tyylisiä kenttäpuhelinverkkoja rakennetaan yhä tunnelitiloihin Yle, 2018 Radiotekniikka

1340

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vastus

Vastus

Vastus, resistori, on elektroniikassa komponentti, joka vastustaa tasa- ja vaihtovirran kulkua. Vastuskomponentin sähkövastus eli resistanssi mitataan ohmeissa. Tarkkuus, jolla se osuu määriteltyyn määrään ohmeja ilmaistaan toleranssilukuna. Toisinaan puhekielessä suuretta resistanssi sanotaan vastukseksi. Vastustyypit Säätyvät vastukset Joidenkin vastusten arvo on tarkoitettu riippuvan jostain ulkoisesta tekijästä. Termistorit ovat vastuksia, joiden vastusarvo riippuu lämpötilasta. Positiivisen lämpötilakertoimen vastusta kutsutaan PTC-termistoriksi (Positive Temperature Coefficient) ja negatiivisen lämpötilakertoimen vastusta NTC-termistoriksi (Negative Temperature Coefficient). Jos vastuksen arvo riippuu jännitteestä (Voltage Dependent Resistor, VDR-vastus) tällaista vastusta nimitetään varistoriksi. Vastuskomponenttia, jonka vastus säätyy valon mukaan (LDR Light Dependent Resistor), kutsutaan valovastukseksi. Mekaanisesti säädettävät vastukset luokitellaan työkalusäätöisiin trimmereihin ja käsisäätöisiin potentiometreihin. Lankavastus voi myös olla työkalulla aseteltava. Silloin sen suojakuoressa on vastuksen pituinen aukko, josta vastuslanka näkyy. Langan päällä on liikkuva metallirengas, joka ruuvimeisselillä kiristetään haluttuun vastusarvoon. Kiinteät vastukset Tavallisimpia kiinteitä vastuksia ovat massavastus, kalvovastus ja lankavastus. Massavastus valmistetaan puristamalla hiilikvartsiseos lieriömäiseen muotoon, jonka päälle tulee suojakerros. Aikaisemmin massavastus oli yleisin kiinteä vastustyyppi. Kalvovastus valmistetaan höyrystämällä lieriömäisen keraamisen rungon päälle tavallisesti spiraalimainen kalvo, jonka päälle tulee suojalakka tai -massa. Haluttuun resistanssiin voidaan vaikuttaa kalvonauhan pituudella, leveydellä ja paksuudella. Kalvovastukset jaetaan tavallisesti kolmeen alatyyppiin. Hiilikalvovastuksen kalvo on hiiltä ja se on halvin ja ehkä yleisin vastustyyppi. Metallikalvovastuksen kalvo on nikkelikromia ja se on myös yleinen vastustyyppi. Metallioksidikalvovastuksen kalvo on tinaoksidia. Lankavastus on muodoltaan lieriömäinen tai kulmikas. Lankavastus valmistetaan kiertämällä vastuslankaa eristerungon ympärille. Vastusarvo riippuu langan pituudesta ja paksuudesta. Vastuslankana käytetään esimerkiksi kuparin ja nikkelin seosta eli konstantaania tai krominikkeliä. Tavallisesti lankavastus kestää huomattavasti enemmän tehoa kuin massa- tai kalvovastus. Vastuslangan oheisen kuvan mukaisella kaksoiskierteellä voidaan ehkäistä vastuksen itseinduktanssia, eli loisinduktanssia. Esimerkiksi suurilla taajuuksilla käytetään pieni-induktanssisia vastuksia. Vastuslangan kaksoiskierteen vastakkaisiin suuntiin kulkevat vastuslangat kumoavat toistensa induktanssin. Vastusarvon ilmaiseminen Vastuksen arvo ja toleranssi voidaan ilmaista vastukseen painetuin numeroin. Toinen tapa ilmaista on värikoodi, ns. RETMA (Radio Electronics Television Manufacturers Association) -sarjat. Siinä sallittuja vastusarvoja on 6, 12, 24, 48, 96 tai 192 kpl per dekadi. Niiden vastaavat nimitykset ovat E6, E12, E24, E48, E96 ja E192. Vastaavat toleranssit 20 %, 10 %, 5 %, x %, 1 % ja 0,5 % (myös 0,25 % ja 0,1 %). Kullekin numerolle 0 …9 on oma värinsä, samoin toleransseille ja joskus myös lämpötilakertoimelle. Standardi EIA värikooditaulukko EIA-RS-279: Punaisesta violettiin värit ovat samassa järjestyksessä kuin sateenkaaressa. Vastuksen tehonkesto Vastuksilla on rajallinen tehonkesto, (esimerkiksi 1/8 W, 1/4 W, 1/2 W jne.), joka määrää suurimman keskimääräisen tehon tietyssä ympäristön lämpötilassa (yleensä 23 astetta), jonka vastus kestää ilman ilmoitetun toleranssin ylittymistä. Sähköteho lasketaan virran I ja jännitteen U tulona: , mikä Ohmin lain avulla voidaan kirjoittaa myös muotoihin , missä R on resistanssi. Vastusten käyttötarkoituksia Vastuksia voidaan käyttää mm. seuraaviin tarkoituksiin elektroniikan kytkennöissä: jännitteen muuttaminen - vastusjako esim. mittauspiireissä suodattimet - esim. RC-piirit virran rajoittaminen Lämmitysvastukset Sähkölämmittimissä on vastuselementtejä, joissa sähköenergia muuttuu lämpöenergiaksi. Tyypillisesti näissä vastuksissa lämmityselementti on valmistettu metallilangasta. Katso myös Ohmin laki Potentiometri Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Lisää tietoa vastuksista, muun muassa värikoodit Vastuksien (ja muidenkin komponenttien) RETMA-sarjoja Vastuksen koon värikoodilaskuri ResistorGuide.com: Wirewound resistor Elektroniikan komponentit Seulonnan keskeiset artikkelit

1341

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viittomakielet

Viittomakielet

Viittomakielet eli viitotut kielet ovat gesturaalis-visuaalisia kieliä: niissä käytetään käsien ja kehon liikkeitä sekä ilmeitä kielellisen viestin ilmaisemiseen (gesturaalisuus), ja viesti vastaanotetaan näön kautta (visuaalisuus). Viesti välitetään käsimuotojen, käsien, vartalon ja suun liikkeiden sekä ilmeiden avulla. Viittomakieli ei ole vain tapa esittää puhuttua kieltä, vaan se on itsenäinen, luonnollinen kieli, joka vielä usein on käyttäjänsä äidinkieli (vrt. viitottu puhe). Viittomakielen ilmaisuja käytetään myös eritasoisesti vammaisten ja neurologisesti poikkeavien puhetta tukevassa ja korvaavassa kommunikaatiossa. Viittomakielten syntyminen Viittomakielet ovat kehittyneet kuurojen yhteisöissä. Niitä käyttävät syntymästään saakka kuurojen lisäksi muiden muassa kuuroutuneet, huonokuuloiset, viittomakielisten omaiset ja ystävät, kuurojen parissa työskentelevät, tutkijat ja tulkit. Viittomakieliä ei tule pitää pelkästään kuurojen kielinä, sillä suuri osa niiden käyttäjistä on kuulevia henkilöitä, jotka ovat mukana kuurojen yhteisöissä. Viitotut kielet eivät myöskään ole uusi keksintö - niitä on käytetty yhtä kauan kuin kuurojen yhteisöjä on ollut. Historiallisesti niiden synnyllä ei katsota olevan yhteyttä luonnollisiin kieliin. Joidenkin tutkijoiden mukaan viittomakieliä käytettiin jopa ennen puhuttuja kieliä. Ensimmäisen kerran viittomakieltä alettiin käyttää kouluopetuksessa vuonna 1775 Ranskassa. Koulutuksen aloitti Charles Michel d'Epée. Maailman viittomakielet Yleistä Erilaisia viittomakieliä on maailmassa satoja, jotka eroavat viittomistoltaan ja kieliopiltaan toisistaan. Kieliopeissa ja viittomissa on tosin löydettävissä tiettyjä samankaltaisuuksia, mikä helpottaa eri kieliä viittovien kuurojen kommunikointia. Viittomakielillä ei myöskään ole suoraa yhteyttä puhuttuihin kieliin. Esimerkiksi Englannissa, Irlannissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa puhutaan englantia, mutta viittomakielet eroavat kaikissa maissa toisistaan (amerikkalainen viittomakieli on itse asiassa läheistä sukua ranskalaiselle viittomakielelle). Kaikissa maissa on omat käsimerkit eli viittomat. Keinotekoinen kieli gestuno on yritys luoda yhtenäinen kansainvälinen viittomakieli. Gestuno ei ole käytössä kovin yleisesti, mutta eräitä gestunon viittomia käytetään kansainvälisen viittomisen yhteydessä. Gestuno on osittain verrattavissa puhuttujen kielten esperantoon. 1960- ja 1970-luvun vaihteessa pohjoismaisia viittomakieliä yritettiin yhtenäistää, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Projektista jäi pohjoismaisiin kieliin muutama yhtenäinen viittoma, kuten viikonpäivien viittomat. Eräitä viittomakieliä amerikkalainen viittomakieli, ASL, ameslan australialainen viittomakieli, auslan brittiläinen viittomakieli, BSL gestuno jukatekin viittomakieli nicaragualainen viittomakieli portugalilainen viittomakieli ruotsalainen viittomakieli suomalainen viittomakieli suomenruotsalainen viittomakieli tasankointiaanien viittomakieli uusiseelantilainen viittomakieli Lingvistiikkaa Maailman viitotut kielet ovat keskenään kieliopillisesti hyvin samankaltaisia verrattuna puhuttujen kielten kielioppien erilaisuuksiin. Eroavuuksia on, mutta kattavaa viittomakieliä vertailevaa tutkimusta ei ole tehty. Topic-comment Viitottujen kielten tendenssi näyttää olevan topic-comment-rakenne, eli pääasia kerrotaan ensin, sitten sen määreet. Esimerkiksi adjektiivit seuraavat (pääosin) substantiivia. Päällekkäiset elementit Puhutut kielet ovat lineaarisia (yksiulotteisia), mutta viitotuissa kielissä käytetään useampia kielellisiä tasoja päällekkäin. Esimerkkinä suomen kielen ajoin autoa tarvitsee lisämääreitä, jos halutaan kertoa asiasta tarkemmin: Ajoin autoa kuoppaisella tiellä. Viittomakielissä viittomat voivat ottaa visuaalisia määreitä, jotka lisäävät viittoman antamaa kielellistä informaatiota. Siten AJAA-KUOPPAISTA-TIETÄ voi olla yksi viittoma samalle käsitteelle, johon puhuttu kieli tarvitsee kolme sanaa. Käsien asennon ja liikkeiden lisäksi muut kielelliset tekijät, ilmeet ja kehon liikkeet, voivat antaa päällekkäistä informaatiota. Siten lauseet ajoin autoa ja ajoin autoa kuoppaisella tiellä mutta en välittänyt siitä voivat olla viitottuna ajallisesti yhtä pitkiä ja sisältää saman määrän viittomia. Kirjoitusjärjestelmät Viittomakielille ei ole yleisesti käytössä olevaa kirjoitusjärjestelmää, ja arkikäytössä viittomakieliä kirjoitetaan tuskin koskaan. Kielen päällekkäiset elementit ja kolmiulotteisuus vaikeuttavat yksinkertaisen kirjoitusjärjestelmän kehittämistä. Sutton SignWriting on yksi varsinkin Yhdysvalloissa käytössä oleva järjestelmä. Hampurin yliopiston kehittämää HamNoSys-kirjoitusjärjestelmää käytetään joskus lingvistisissä tutkimuksissa. Yleisin tapa kirjoittaa muistiin viittomakieltä on glossien käyttö. Glosseissa viittomat kirjoitetaan ylös käyttäen niitä parhaiten vastaavaa puhutun kielen sanaa. Lisäksi käytetään numeroita ilmaisemaan viittoman paikkaa tai suuntaa, sekä kirjaimia, välimerkkejä ja alleviivauksia kertomaan toistosta, ilmeistä tai muista kielellisistä tekijöistä. Wikipediassa käytetään glosseja esitettäessä esimerkkejä viittomista tai viittomakielisistä lauseista. Kuulevien viittomakielet Viittomakieliä tai viitottuja kommunikaatiomenetelmiä syntyy myös kuulevien yhteisöissä. Usein kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesti kielestä, vaan merkkijärjestelmästä. Amerikan intiaanit käyttivät heimojen välisessä viestinnässä viitottua pidgin-kieltä kun heimojen puhutut kielet olivat erilaisia. Salaseurat ja rikolliset ovat käyttäneet käsien liikkeisiin perustuvia merkkikieliä. Viittomia tai käsimerkkejä käytetään myös silloin, kun puhe on mahdotonta tai pitää pysyä hiljaa, kuten sotilasoperaatioissa, meluisassa pörssisalissa ja sukeltaessa. Kuulevat käyttävät puheen tukena eleitä, jotka ovat kulttuuriin sidonnaisia. Etenkin Italiassa eleet ovat niin voimakkaasti puhutun italian osa, että jotkut italialaiset pystyvät ilmaisemaan monimutkaisiakin käsitteitä pelkillä eleillä. Suomen viittomakielet Suomessa on kaksi eri viittomakieltä: suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli. Aiemmin on ollut kiistanalaista, ovatko ne erillisiä kieliä vai onko suomenruotsalainen suomalaisen variaatio, mutta nykyisin niitä pidetään erillisinä kielinä. Karin Hoyer on väitöskirjassaan tutkinut kolmea aiemmin dokumentoimatonta viittomakieltä, joista suomenruotsalainen on yksi. Kaksi muuta ovat albanialainen ja kosovolainen. Väitös perustuu kielten sanakirjahankkeisiin. Suomessa viittomakielten asema on tunnustettu lainsäädännössä. Viittomakielisiä ja heidän kielellisiä oikeuksiaan käsitellään muun muassa Suomen perustuslaissa ja viittomakielilaissa. Viittomakielen päivät Kansainvälistä, YK:n julistamaa viittomakielen päivää on vietetty vuosittain 23. syyskuuta vuodesta 2018 lähtien. 12. helmikuuta puolestaan vietetään Suomessa kansallista viittomakielen päivää, jolla juhlistetaan maan kahta viittomakieltä. Katso myös Kuurojen Liitto Suomalainen viittomakieli Suomenruotsalainen viittomakieli Taktiiliviittominen Tukiviittomat Viitottu puhe Viittomanimi Lähteet Kirjallisuutta Rissanen, T.: Viittomakielen perusrakenne. Helsingin yliopisto 1985. Aiheesta muualla Kuurojen Liitto - tietoa viittomakielistä kantti.net - Perustietoa viittomakielestä Viittomakieliä Viittomakielen oppimistulokset perusopetuksen 7.-9. vuosiluokilla Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 12.2.2016 Seulonnan keskeiset artikkelit

1342

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viinilasi%20%28soitin%29

Viinilasi (soitin)

Viinilasia voi käyttää idiofonisena soittimena siten, että kostutettua sormenpäätä liu'utetaan pitkin lasin reunaa jolloin se alkaa resonoimaan. Viinilasien resonanssitaajuus ihmisen kuulon alueella minkä vuoksi sen kuulee äänenä. Syntyvän äänen korkeutta voidaan virittää lasin nestemäärää säätämällä. Suurempi nestemäärä tekee lasista raskaamman jolloin sen on vaikeampi värähdellä ja ääni madaltuu. Kun lasi alkaa värähtelemään se jatkaa sitä vaikka sormen ottaisi pois, mitä käytetään hyväksi laseilla soitettaessa. Nykyisin esiintyviä viinilasinsoittajia ovat muun muassa Anna ja Arkadiusz Szafraniec jotka esiintyvät nimellä GlassDuo ja Robert Tiso. Historia Viinilasella soittamisen keksi irlantilainen Richard Pockrich vuonna 1741. Hänellä oli 25 vedellä viritettyä viinilasia jotka oli kiinnitetty laatikkon. Pian hänen jälkeensä tuli muitakin artisteja jotka soittivat viinilaseilla. 1800-luvun loppuun mennessä Euroopassa soitettiin paljon musiikkia viinilaseilla. Vaikka viinilasin soittajat esiintyivät usein sirkuksissa, varietee-esityksissä ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa, tuolloin myös useat tunnetut säveltäjät esimerkiksi Mozart, Beethoven ja Tšaikovski sävelsivät musiikkikappaleita varta vasten viinilaseille. Lähteet Aiheesta muualla Idiofonit

1343

https://fi.wikipedia.org/wiki/Video%20CD

Video CD

Video CD () on Philipsin, Sonyn, Matsushitan sekä JVC:n vuonna 1993 julkaisema videonlevitysformaatti. Se oli ensimmäinen täysin digitaalinen optinen videoformaatti. Video CD:tä ei pidä sekoittaa vuonna 1987 julkaistuun CD Video (ns. CDV) -formaattiin, jonka video on analogista Laserdisc-videota ja ääni Audio-CD:istä tuttua digitaalista PCM-audiota. Kuten CDV:ssäkin, myös Video CD:n video varastoidaan tavalliselle CD-levylle, standardin nimen mukaisesti. 700 mb CD-levylle saadaan mahdutettua videota 74 minuutin verran. Yleistä Kaikki DVD-soittimet toistavat vähintäänkin tehdaspainetut ns. VCD-levyt, koska se vaatimus kuuluu DVD-standardiin. Useimmat soittimet toistavat sen lisäksi käyttäjän itse CD-R- tai CD-RW-levylle polttaman Video CD:n. Video CD -levyissä ei ole yleensä valikkoa (vaikkakin se on mahdollinen), ja ne ovat helppokäyttöisiä; levy asetetaan soittimeen, painetaan play ja toisto alkaa. Kappalehaut sekä eteen ja taaksepäin kelaukset ovat mahdollisia. Yksi VCD:n heikko lenkki on CD-levyn alhainen kapasiteetti, jonka vuoksi esim. täyspitkä elokuva (n. 120 minuuttia) ei sovi yhdelle levylle, vaan se joudutaan jakamaan kahdelle levylle. Tätäkin pitempiä elokuvia on olemassa, jolloin kaksikaan levyä ei riitä. VCD ei ollut koskaan suosittu Euroopassa tai Yhdysvalloissa, toisin kuin Aasiassa, jossa elokuvia on julkaistu hyvinkin paljon VCD:nä, sekä siellä on ollut myös ns. Stand-Alone VCD soittimia. Tekniikka VCD käyttää videonpakkauksessa vuonna 1989 valmistunutta MPEG-1-standardia sekä siihen kuuluvaa äänenpakkausta, MPEG-1 Audio Layer II, eli MP2, jonka bittinopeus on 224 kbps. Video pakataan PAL- ja SECAM-alueilla kuvakokoon 352 x 288, ja vastaavasti NTSC 352 x 240. Kuvasuhde on aina 4:3. Videon kuvanopeus on PAL-alueella 25 kuvaa sekunnissa, NTSC:lle vastaava on 30 fps. Video on aina progressiivista, minkä takia lomittelusta johtuvia virheitä (kuten värinä, sahalaidat liikkuvissa kuvissa jne) kuvassa ei ole. Videon bittinopeus ilmoitetaan useimmiten vakiona, mutta todellisuudessa se vaihtelee yleensä n. kbps välillä. Kuten Audio CD:n Red Book -standardissakin, myös VCD:n White Book -standardin mukaisesti järjestelmän, videon sekä äänen sisältävän MPEG-PS (MPEG Program Stream) multipleksin bittinopeus saa olla enintään 1400 kbps. Bittivirrassa saattaa olla tämän ylittäviä hetkellisiä huippuja. MPEG-PS-multipleksit ovat MPEGAV-kansiossa ikään kuin ".MPG" tiedostoina, mutta ".DAT"-kääreissä. Tekniseltä tasolta alkaen VCD:n kuvanlaatua pidetään VHS-videon vastaavaa huonompana. Tämä vertailu on kuitenkin jokseenkin epäreilu, sillä analogista VHS-videota ei voi suoraan verrata täysin digitaaliseen VCD:hen. Kummallakin on omat erilaiset heikkoutensa. Siinä missä VHS kärsii värikohinasta ja muista analogisen kuvan virheistä, VCD:n kuvavirheitä puolestaan ovat voimakkaasta videon pakkauksesta johtuen ns. "palikoituminen", eli pieni bittivirta ei kykene tallentamaan kaikkia kuvan yksityiskohtia. Tätä esiintyy varsinkin nopeissa liikkeissä tai paljon liikkuvia yksityiskohtia sisältävissä kohtauksissa, esim. vesisade tai tiheä lintuparvi. Myös kohinainen kuva saattaa tätä aiheuttaa, ja vähentää samalla pakkauksen tehokkuutta, sillä enkooderi pitää kohinaa kuvan yksityiskohtina. Toinen rajusta pakkauksesta ilmenevä ongelma on kohteiden ääriviivojen reunoilla esiintyvä ns. "moskiittokohina". Nämä pakkausvirheet ovat tuttuja myös voimakkaasta JPEG-pakkauksesta, jota MPEG pakkaus jonkin verran muistuttaa. Myös erottelukyky on heikohko, mutta digitaalisen luonteensa mukaisesti kaikki levyllä oleva informaatio saadaan luettua ja toistettua bitintarkasti. Standardiin kuuluu myös mahdollisuus toistaa still-kuvia äänen kanssa resoluutiolla 704x480 (NTSC), ja 704x576 (PAL ja SECAM). Nämä kuvat VCD-levyllä on tallennettu PICTURES-kansioon. MP2:n äänenlaatua on isoilla bittivirroilla kbps) kehuttu tilatunnustaan sekä uskollisuudestaan alkuperäistä lähdettä kohtaan. Sen on sanottu vastaavan n. 192kbps bittivirralla pakattua MP3-ääntä, mutta jotkin tahot sanovat MP2:en säilyttävän äänen vaihe-erot lähempänä alkuperäistä kuin MP3, jossa varsinkin pienillä (128 kpbs) bittivirroilla niiden kanssa saattaa tulla ongelmia. Myös musiikin nopeat transientit saattavat olla hankalia. Kuvantoistotekniikka

1344

https://fi.wikipedia.org/wiki/Varietee

Varietee

Varietee on näyttämö, jolla esitetään hilpeitä laulu-, tanssi-, ilveily-, kabaree- tms. esityksiä tai siksi kutsutaan sellaisen sisältöistä esitystä. Suomalaisista varieteeteattereista ehkä kaikkein kuuluisin on Uusi Iloinen Teatteri, joka esiintyy joka kesä Linnanmäen Peacock-salissa. Katso myös Kabaree Music hall Revyy Vaudeville Aiheesta muualla Vuosisadan vaihteen varieteetähtiä, Kuva, 02.03.1938, nro 5, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

1345

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4lityspalvelin

Välityspalvelin

Välityspalvelin eli välipalvelin () varastoi ja suodattaa verkossa siirrettäviä tiedostoja. Välipalvelimia käytetään tyypillisesti WWW-sivujen varastoimiseen, mutta muussakin verkkoliikenteessä - kuten FTP:ssä - voi toki niitä käyttää. Varastoiminen tarjoaa suosituille tiedoille nopeat latausajat ja vähentää verkon kuormitusta tuomalla tiedostot lähemmäksi niiden hakijoita. Intranetissä välityspalvelinta käytetään Internet-yhteyksien luomiseen yhdessä palomuurin kanssa. Intranetia hyödyntävä yritys haluaa tavallisesti välityspalvelimella rajoittaa työntekijöidensä Internetin käytön työnteon kannalta hyödyllisiin sivustoihin. Internetissä välityspalvelimet ovat tavallisia. Todennäköisesti jokainen sivu kulkee välityspalvelimen kautta ennen päätymistään selaimeen. Monesti sivut ladataan asiakkaalle suoraan välityspalvelimen muistista, jolloin sivuun juuri tehdyt muutokset eivät näy. Välityspalvelinta käytetään myös IP-osoitteen eli nettiosoitteen salaamiseen. Esimerkiksi jos ei haluta julkiseksi omaa nettiosoitetta, vaikkapa sähköpostissa tai nettikeskustelupalstan valvojille (jälkimmäisestä syystä on väärinkäytöksien vuoksi usein estetty monet proxy-palvelimet joillekin nettisivustoille). Määritelty välityspalvelin Internet-yhteyden muodostamisessa voidaan määrittää käytettävä välityspalvelin. Määrityksen voi muuttaa palveluntarjoajan suosittelemasta ja käyttää kolmannen osapuolen välityspalvelinta, tai jättää välityspalvelimen kokonaan määrittelemättä. Kaikki liikenne välittyy määritellyn välityspalvelimen kautta. Palvelimeen jää merkinnät kaikista yhteyksistä ja niiden liikenteestä. Välityspalvelin voi piilottaa asiakkaan henkilöllisyyden, jolloin sivustot, joilla asiakas käy, näkevät vain välityspalvelimen osoitteen tapahtumarekistereissään. Anonyymiä yhteyttä haluava voi siis määritellä itselleen jonkin yleisen välityspalvelimen, joka peittää käyttäjien tiedot. Yleensä välityspalvelimia ei voi kuitenkaan käyttää niiden omien Intranetien ulkopuolelta. Läpinäkyvä välityspalvelin Tavallinen tapa seurata Internetin käyttöä työpaikoilla ja oppilaitoksissa on läpinäkyvien välityspalvelimien käyttö. Nimitys tulee siitä, että käyttäjän ei tarvitse määritellä välityspalvelimen osoitetta Internet-yhteyttä muodostaessaan. Käyttäjä ei voi myöskään kiertää läpinäkyvää välityspalvelinta. Välityspalvelimella voi määrittää, mitkä sivut ovat kiellettyjä. Välityspalvelimen lokista eli tapahtumarekisteristä voidaan kätevästi tarkastella sen välittämää liikennettä. Näin voidaan selvittää, mitä Internet-sivuja Intranetin käyttäjät ovat katselleet. Liikennettä voidaan näin myös rajoittaa. Välityspalvelinohjelmistoja Squid Apache Lähteet World Wide Web Seulonnan keskeiset artikkelit

1346

https://fi.wikipedia.org/wiki/Virtuaaliosoite

Virtuaaliosoite

Virtuaaliosoite tai looginen osoite on suorittimen käyttämä osoite, jonka muistinhallintamekanismi muuttaa fyysiseksi osoitteeksi, muistiosoitteeksi. Vaikka virtuaalimuisti vaatii toimiakseen virtuaaliosoitteet, näitä käsitteitä ei pidä sotkea keskenään. Myös sellaisissa järjestelmissä, joissa ei ole virtuaalimuistia, voi olla virtuaaliosoitteita. Suorittimen kyky viitata muistiin muodostaa osoiteavaruuden, fyysinen muisti puolestaan muistiavaruuden. Nykykoneissa fyysinen muisti on käytännössä aina pienempi kuin osoiteavaruus, mutta vanhimmissa koneissa tilanne saattoi olla päinvastoin. Virtuaaliosoitteiden tärkein merkitys on siinä, että ne antavat jokaiselle prosessille samanlaisen osoiteavaruuden. Näin jokainen ohjelma (tai sen näkemä osoiteavaruus) alkaa osoitteesta nolla. Tämä mahdollistaa sen, että sama ohjelma voidaan sijoittaa eri kohtaan fyysistä muistia muuttamatta sen sisäisiä muistiviittauksia. Ennen virtuaaliosoitejärjestelmiä piti ohjelma instrumentoida käynnistyksen yhteydessä siten, että sen muistiosoitteet toimivat kulloisessakin suorituspaikassa oikein. Kun virtuaaliosoitteisiin lisätään oikeustarkistuksia, voidaan huolehtia siitä, että ohjelmat eivät pääse koskemaan toistensa muistipaikkoja. Virtuaaliosoitteiden muuttaminen muistiosoitteiksi Yksinkertaisimmat mekanismit virtuaaliosoitteiden muuttamiseksi muistiosoitteiksi olivat segmenttirekisterit ja sivurekisterit. Nykyjärjestelmät käyttävät yleensä sivuttavaa muistinhallintaa, jota toteuttamaan tarvitaan muistinhallintayksikkö (, MMU). Tämä yksikkö huolehtii sekä virtuaaliosoitteiden muuttamisesta fyysisiksi osoitteiksi että mahdollisista oikeustarkistuksista. Segmenttirekisterit Segmentoivissa järjestelmissä virtuaaliosoite yhdistetään segmenttirekisterin kanssa, jolloin saadaan varsinainen muistiosoite. Yhdistäminen voi tarkoittaa yhteenlaskua, pitkän osoitteen muodostamista laittamalla segmenttirekisterin arvo ja virtuaaliosoite yhdeksi pitkäksi luvuksi, tai näiden kahden tavan sekamuotoa, jossa rekisterin arvo ja virtuaaliosoite ovat osittain päällekkäin yhteenlaskua tehtäessä. Varsinaisen segmenttirekisterin lisäksi järjestelmissä on usein myös segmentin pituuden määrittelevä rekisteri, jolla voidaan tarkistaa, että ohjelma ei viittaa sille varatun muistin ulkopuolelle. Segmenttirekistereillä voidaan helposti tuottaa tarvittava illuusio siitä, että kaikkien prosessien osoiteavaruudet alkavat nollasta. Erottamalla koodisegmentti datasegmentistä saavutetaan kaksi asiaa: koodisegmenttiin ei voi kirjoittaa, ja sama koodisegmentti voidaan jakaa useamman prosessin kesken, mikä säästää keskusmuistin tarvetta. Segmenttirekisterillä on myös luonteva säätää oikeuksia segmenttikohtaisesti, mutta virtuaalimuistin toteutukseen segmentit ovat kömpelöitä. Segmenttirekistereitä ei yleensä ole monta. Intel käyttää arkkitehtuurissaan neljää segmenttirekisteriä (käsky, pino, data ja ekstra). Käytettävä segmenttirekisteri riippuu siitä, noudetaanko viittauksella käsky, siirretäänkö tietoa pinoon tai pinosta vai data-alueelta. Mahdollista ekstrasegmenttiä varten on omat viittausmuotonsa. Sivurekisterit muistuttavat hieman segmenttirekistereitä, mutta niitä on useampia, ja käytettävä sivurekisteri ei määräydy siitä, missä tarkoituksessa muistiin viitataan, vaan virtuaaliosoitteen ylimpien bittien avulla. Jos oletamme, että virtuaaliosoite on 16-bittinen, voitaisiin siitä varata kolme ylintä bittiä sivurekisterin valintaan. Näin tarvitaan kahdeksan sivurekisteriä. Kun suoritin sitten viittaa muistiin, valitaan kolmen ylimmän bitin osoittama sivurekisteri, jonka arvo yhdistetään virtuaaliosoitteen 13 alimpaan bittiin samalla tapaa kuin segmenttirekistereilläkin; saatu arvo on varsinainen muistiosoite. Sivurekisterille ei välttämättä ole asetettu mitään arvoa, jolloin viittaus sivuun aiheuttaa aina ajonaikaisen virheen. Kuten segmentoivassa muistissa oli segmentin pituusrekisteri, oli sivurekisterikoneissa yleensä sivunpituusrekisteri, jolla huolehdittiin siitä, että muistiosoitukset eivät menneet toisen prosessin alueelle. Sivurekisterikoneessa sivun koko riippui koneen arkkitehtuurista. Esimerkissämme sivun maksimikoko oli 8 kilotavua. Sivuttava muistinhallinta Sivuttava muistihallinta eli sivutus, on loogisesti sivurekisteri-idean jatko. Kun segmentti- ja sivurekisterit ovat selvästi suorittimen sisäisiä, on sivuttava muistinhallinta yleensä ratkaistu erillisellä muistihallintayksiköllä, joka tosin voi fyysisesti sijaita samalla sirulla suorittimen kanssa. Sivuttavassa muistinhallinnassa muisti on jaettu tasakokoisiin sivuihin, joten sivunpituustieto on tarpeeton. Sivun koko on usein joko neljä tai kahdeksan kilotavua, mutta pienimmät sivutusjärjestelmät ovat käyttäneet 512 tavun sivuja ja suurimmat megatavuluokkaa olevia sivuja. Sivun koko on monissa järjestelmissä ohjelmallisesti muutettavissa. Kuten sivurekisteriratkaisussa on myös sivuttavassa muistinhallinnassa virtuaalimuistiosoite jaettu (ainakin) kahteen osaan. Alin osa on osoite viitattavan sivun sisällä, ja siihen tarvitaan yleisessä 4 kilotavun sivussa 12 alinta bittiä. Ylempien bittien avulla etsitään oikea muistisivun alkuosoite. Koska pitkissä osoitteissa tämä aiheuttaisi valtavan määrän sivurekistereitä, jotka kaikki tulee vaihtaa ajettavaa prosessia vaihdettaessa, käytetään muunnokseen keskusmuistissa olevaa sivutaulua. Virtuaaliosoitteen ylimmillä biteillä valitaan sivutaulusta oikea rivi, jolta varsinaisen muistisivun osoite löytyy. Prosessia vaihdettaessa riittää vaihtaa sivutaulun alkuun osoittavan rekisterin arvo. Koska edellä oleva tapa viitata muistiin aiheuttaisi jokaista ohjelman tekemää muistiviittausta kohti ainakin kaksi viittausta (ensin sivutaulun arvon lukeminen, jonka jälkeen lasketulla osoitteella varsinainen viittaus), käytetään apuna assosiatiivista välimuistia, jossa on muutaman viimeksi viitatun sivun tiedot. Tästä välimuistista käytetään useissa järjestelmissä nimitystä TLB (). Tämän välimuistin koko ei yleensä ole kovin suuri, muutamasta rekisteristä noin sataan. Huomaa, että vaikka TLB on välimuisti, se on sitä vain osoitteille. Tavallisesti välimuisti tarkoittaa suorittimessa tai muistinhallintayksikössä olevia muistipaikkoja, joilla voidaan vähentää varsinaisia keskusmuistiin asti meneviä muistiviittauksia. Normaalin välimuistin tapaan myös TLB voi olla hierarkkinen. Sivuttava virtuaalimuisti Kun edellä olevaan sivuttavaan muistinhallintaan lisätään tieto siitä, onko sivu keskusmuistissa vai ei, ja jos ei ole, mistä se voidaan löytää, saadaan aikaan virtuaalimuistijärjestelmä. Virtuaalimuistijärjestelmässä koko ohjelman ei tarvitse olla kerrallaan keskusmuistissa, vaan osa siitä voi sijaita massamuistilla, tavallisesti levyllä. Kun tällaiseen massamuistilla olevaan sivuun viitataan, aiheutuu tästä keskeytys, ja käyttöjärjestelmä noutaa halutun sivun keskusmuistiin. Viitanneelle ohjelmalle tämä operaatio on loogisesti näkymätön, mutta kuluttaa tietenkin aikaa. Koska virtuaalimuistijärjestelmissä sivutaulunkin koko kasvaa ylettömän suureksi - varsinkin, kun useimmissa ohjelmissa osoiteavaruudesta käytetään vain pientä osaa - siirretään usein osa sivutaulustakin pois keskusmuistista. Tällöin virtuaalimuistiosoitteen yläosa, jolla alun perin valittiin suoraan sivu sivutaulusta, jaetaan kahteen osaan, josta ylempi osa on aina keskusmuistissa ja alempi haetaan sinne tarvittaessa samaan tapaan kuin yllä kuvattiin tavalliselle muistisivulle. Tällainen virtuaalimuistijärjestelmä on nimeltään kaksitasoinen sivutaulu. Sivutaulussa voi olla useampiakin tasoja, jopa neljä. Sivutauluratkaisu vie aina aika paljon keskusmuistitilaa, koska jokaiselle prosessille pitää olla oma sivutaulunsa. Tämän takia suurilla osoiteavaruuksilla käytetään myös käänteistä sivutaulua, jonka koko riippuu ainoastaan keskusmuistin koosta. Avukseen käänteinen sivutaulu tarvitsee toisen tietorakenteen, jonka avulla massamuistilla oleva sivu löytyy. Muistin suojaus Segmentoivassa muistissa muisti suojataan segmenttikohtaisesti siten, että sitä voi käyttää vain asianomainen prosessi ja käyttöjärjestelmä. Samalla voidaan määritellä, voidaanko segmentin sisältöä muuttaa vai vain lukea. Sivuttavassa muistissa oikeudet ovat sivukohtaisia, eli jokaista sivua kohti voidaan määritellä, ketkä voivat lukea ja ketkä muuttaa sen sisältöä. Näin mahdollistetaan se, että esimerkiksi ajettava ohjelma jaetaan usean prosessin kesken, kun prosessit eivät vahingossa pääse muuttamaan ajettavaa koodia. Samalla tavalla voidaan luoda yhteisen datamuistin alueita, joissa voi olla esimerkiksi ohjelman käyttämiä merkkijonoja ja muuta sellaista tietoa, jota ei ole tarkoitus ohjelman ajon aikana muuttaa. Muistin suojaus voi perustua myös valtakirjoihin (). Tällaisessa ratkaisussa valtakirja sisältää muistissa olevan olion osoitteen ja käyttöoikeustiedot. Viittaukset olioon on tehtävä aina tämän valtakirjan kautta. Rakenne on harvinainen, vaikka sitä on joissain konearkkitehtuureissa kokeiltu, kuten Nokian Mikko-sarjan viimeiseksi jääneessä minitietokoneessa MPS-10. Lähteet Ilkka Haikala ja Hannu-Matti Järvinen: Käyttöjärjestelmät (luku 4), Talentum 2003, ISBN . Käyttöjärjestelmätekniikka

1347

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4limuisti

Välimuisti

Välimuisti () on pieni ja nopea tietokoneen muisti, jonka tehtävä on nopeuttaa toimintaa ja vähentää viiveitä. Välimuistissa pyritään pitämään sellaisten muistipaikkojen sisältöjä, joihin todennäköisesti pian viitataan. Muistihierarkia Tietokoneen muistihierarkiassa välimuisti on lähellä suoritinta, jonka jälkeen tulee keskusmuisti ja muut ratkaisut. Tietokoneen varsinaisen suorittimen lisäksi muilla piireillä kuten grafiikkasuorittimella voi olla omaa muistia sekä omaa välimuistia. Ihannetapauksessa tietokoneessa olisi käytettävissä suuri määrä hyvin nopeaa muistia, mutta käytännössä tilanne on aina toinen: suurikapasiteettisesta muistista on vaikea tehdä nopeaa, ja nopea muisti on kallista. Tästä syystä on järkevää tehdä muistista hierarkia, jossa mahdollisimman lähellä suoritinta on pienin ja nopein muisti, vähän siitä kauempana vähän suurempi ja vähän hitaampi, ja kaikkein kauimpana suurin ja hitain. Nopeimmassa muistissa pyritään pitämään aina sitä osaa tiedosta, jota suurimmalla todennäköisyydellä tullaan pian tarvitsemaan, ja hitaimmassa muistissa on tallessa kaikki talletetut tiedot. Välimuisti voidaan toteuttaa esimerkiksi SRAM-tekniikalla ja suurempi muisti DRAM-tekniikalla. Pysyvästi tallennetut tiedot puolestaan tallennetaan suurikapasiteettiselle massamuistille. Suorittimen rekisterit ja massamuistilaitteet kuten kiintolevyt voidaan myös ajatella osaksi muistihierarkiaa, vaikka ne toimivatkin eri tavalla: rekistereiden käyttö on määritelty jo ohjelmakoodissa ja kiintolevylle sivuttamisesta huolehtii käyttöjärjestelmä virtuaalimuistin avulla. Tietokoneohjelmien muistinkäyttö on yleensä toistuvaa ja paikallista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jotain kohtaa muistista on juuri käytetty, sitä tai sen lähellä olevia muistipaikkoja tullaan suurella todennäköisyydellä käyttämään lähitulevaisuudessa. Välimuisti perustuu näihin huomioihin. Aina kun muistista haetaan tietoa, tarkastetaan ensin löytyykö tieto välimuistista. Jos tieto löytyy jo ennestään välimuistista, se haetaan suoraan sieltä. Tätä kutsutaan välimuistin osumaksi. Jos tietoa ei löydy välimuistista, se haetaan hitaammasta muistista ja talletetaan samalla välimuistiin. Tätä kutsutaan välimuistihudiksi (). Jos välimuisti on täysi, siellä ollut vanhempi tieto väistyy uuden tieltä. Jos välissä on ollut paljon muita muistioperaatiota ennen kuin samaa tietoa tarvitaan uudelleen, tieto ei enää olekaan välimuistissa, ja se pitää hakea uudestaan hitaammasta muistista. Koska edellisten muistioperaatioiden käyttämien osoitteiden lähellä olevia osoitteita tullaan suurella todennäköisyydellä käyttämään, välimuistiin tallennetaan yleensä joitain muistipaikkoja haetun osoitteen ympäriltä. Tällöin myös näihin lähimuistiosoitteisiin viittaavat muistihaut voivat osua välimuistiin, vaikka kyseisestä osoitteesta ei olekaan haettu tietoa hiljattain. Välimuistin osumien suhdetta kaikkien muistioperaatioiden määrään kutsutaan välimuistin osumatarkkuudeksi. Tämä luku ei ole mikään kiinteä yleispätevä luku, vaan se vaihtelee järjestelmän kuormitusasteen ja ohjelmien käyttäytymisen mukaan. Suorittimen välimuistin toteutusteknisiä ominaisuuksia Jotta välimuistista olisi mahdollisimman paljon hyötyä, pitäisi mahdollisimman suuren osan muistihauista osua dataan, joka on välimuistissa. Muita välimuistin suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä ovat välimuistin hakuaika osuman sattuessa sekä hudista seuraava viive. Välimuistin suorituskykyyn vaikuttavat mm. seuraavat seikat koko assosiatiivisuus lohkokoko korvauspolitiikka kirjoituspolitiikka Koko Suurempaan välimuistiin mahtuu luonnollisesti enemmän dataa, jolloin välimuistihuteja tapahtuu harvemmin. Suuren välimuistin huonona puolena on se, että sieltä hakeminen vaatii monimutkaisempaa logiikkaa, joka saattaa hidastaa jokaisen lukuoperaation suoritusta ja siten koko välimuistia. Suuri välimuisti vaatii myös paljon pinta-alaa piiriltä, ja hakunopeuden parantaminen rinnakkaisuutta lisäämällä kasvattaa pinta-alaa edelleen. Assosiatiivisuus Keskusmuistiin tehdään viittaus muistipaikan osoitteella. Osoite kertoo, missä muistipaikassa haluttu tieto on. Koska välimuisti on pienempi kuin varsinainen muisti, ei jokaisella keskusmuistin alkiolla voi olla omaa kopiota välimuistissa. Tämän takia käytetään assosiatiivista muistia. Assosiatiivisessa muistissa on kaksi eri tietoa: osoite eli mikä keskusmuistin muistipaikka on kyseessä ja kopio varsinaisen muistipaikan sisällöstä. Kun assosiatiivisesta muistista haetaan tietoa, ei tiedetä, missä assosiatiivisen muistin muistipaikassa tieto on, vaan muistissa olevasta osoitetiedosta päätellään oikea muistipaikka. Erilaiset assosiatiiviset muistit eroavat toisistaan siinä, kuinka vapaasti keskusmuistissa oleva muistipaikka voidaan sijoittaa välimuistiin: kun täysassosiatiivisessa välimuistissa mikä tahansa keskusmuistin muistipaikka voi olla missä välimuistin muistipaikassa tahansa, suorasijoittavan välimuistin tapauksessa jokaista keskusmuistin osoitetta kohden on olemassa vain yksi mahdollinen välimuistipaikka, jossa data voi olla. Yleensä käytetään näiden välimuotoa eli joukkoassosiatiivista välimuistia, jolloin jokaisella keskusmuistiosoitteella on esimerkiksi 4 tai 8 mahdollista paikkaa välimuistissa. Assosiatiivisuutta kasvattamalla pystytään vähentämään huteja (eli tilanteita, joissa tieto ei löydy välimuistista), mutta toisaalta tällöin vaadittava monimutkaisempi hakulogiikka hidastaa välimuistin toimintaa. Suorasijoittava välimuisti on kaikkein yksinkertaisin toteuttaa, ja siksi sellaisen kanssa voidaan käyttää erittäin suuria kellotaajuuksia. Täysassosiatiivinen välimuisti tarjoaa parhaan osumatarkkuuden, mutta on hitain. Välimuistin koko vaikuttaa myös siihen, saavutetaanko suurella assosiatiivisuudella etua. Pienissä välimuisteissa suuresta assosiatiivisuudesta on suurin etu, suurissa välimuisteissa taas pienen assosiatiivisuuden mahdollistama nopea toiminta tarjoaa paremman kokonaissuorituskyvyn. Lohkokoko Välimuistilohko on pala dataa, joka haetaan aina kerrallaan välimuistiin. Suuresta lohkokoosta on hyötyä, kun dataa luetaan esimerkiksi peräkkäisistä osoitteista. Jo ensimmäisestä osoitteesta lukeminen aiheuttaa myös seuraavassa osoitteessa olevan datan lukemisen välimuistiin, jolloin seuraavasta lukuoperaatiosta seuraa osuma eikä huti. Mitä isompi lohko on, sitä useampi data-alkio on alun perin ladattu välimuistiin, ja sitä pidempään menee, ennen kuin dataa tarvitaan seuraavasta lohkosta, jota ei ole vielä ladattu muistista. Suuren lohkokoon haittapuoli on kasvanut muistikaistan tarve; vaikka muistista haluttaisiin lukea vain yksi tavu, sieltä pitää silti ladata aina kokonainen välimuistilohko. Tämän takia välimuistihudit myös aiheuttavat suuremman viiveen. Nykyisillä prosessoreilla välimuistilinjan koko on luokkaa 32-128 tavua. Korvauspolitiikka Jos välimuisti ei ole suorasijoittava, eli jokaiselle muistiosoitteelle on useampi paikka mihin kohtaan välimuistia sen sisältämä data voidaan tallettaa, nousee esiin kysymys, miten valitaan se paikka, mihin kohtaan välimuistia data ladataan. Välimuistissa on tyypillisesti jotain aiemmin käytettyä dataa, joka pitää heittää pois uuden datan tieltä. Uuden datan tallennuspaikka välimuistissa pitäisi valita siten, että pois heitetään sellaista dataa, jota ei kovin suurella todennäköisyydellä tarvita kovin pian. Yksi vaihtoehto valintaan on valita sellainen kohta välimuistia, jonka käyttämisestä on kulunut pidemmän aikaa. Tämä kuitenkin vaatii kirjanpidon kaikista välimuistihauista, mikä voi olla epäkäytännöllistä. Toinen, yllättävän toimiva tapa valintaan on yksinkertaisesti arpoa, mikä vanha data poistetaan uuden tilalta välimuistista. Välimuistin koon kasvaessa suureksi eri korvausalgoritmien väliset erot myös tasoittuvat. Korvattavaa välimuistilohkoa ei myöskään kaikissa arkkitehtuureissa suoraan poisteta, vaan se saatetaan sijoittaa ns. uhrivälimuistiin (), jossa säilytetään viimeksi häädettyjä lohkoja. Joissain tilanteissa tällainen rakenne saattaa vähentää välimuistihuteja huomattavasti. Suurin hyöty uhrivälimuistista saavutetaan ensisijaisen välimuistin ollessa suorasijoittava tai joukkoassosiatiivinen. Kirjoituspolitiikka Kun prosessori kirjoittaa dataa muistiin, välimuisti voi toimia kahdella eri tavalla. Välimuisti voi kirjoittaa datan heti suoraan keskusmuistiin. Välimuistia kutsutaan tällöin läpikirjoittavaksi välimuistiksi (engl: write-through). Datan kirjoittaminen heti muistiin asti saattaa kuitenkin johtaa turhiin kirjoituksiin, esimerkiksi jos samaan osoitteeseen kirjoitetaan monta kertaa peräkkäin. Jos välimuisti ei kirjoita tietoa suoraan keskusmuistiin, se merkitsee muutetun muistipaikan likainen-bitillä, jotta data osataan kirjoittaa myöhemmin keskusmuistiin. Tätä kutsutaan takaisinkirjoittavaksi välimuistiksi (engl: write-back). Takaisinkirjoittava välimuisti mahdollistaa paremman suorituskyvyn, mutta tekee välimuistikirjanpidosta monimutkaisempaa ja hankaloittaa moniprosessorijärjestelmien toteutusta, koska moniprosessorijärjestelmien pitää tällöin tietää, mitä muut prosessorit ovat omiin välimuisteihinsa kirjoittaneet. Synkronointi ja yhtenäisyys Usean suorittimen jaettua muistia käyttävissä tietokoneissa välimuisti on tyypillisesti yhtenäistä, joka tarjoaa yksinkertaisen ja tehokkaan abstraktion muistista ohjelmoijille. Grafiikkaprosessorien (GPU) ja suorittimien (CPU) välillä yhtenäisyyden toteuttaminen on vaikeaa: nämä voivat olla eri valmistajien tekemiä. Muun muassa valikoivaa välimuistia (selective caching) on ehdotettu ratkaisuna. Heterogeeniseen ympäristöön on myös aluekohtainen yhtenäisyys. Yhtenäisyyden hallintaan on hakemistopohjainen ratkaisu ja väylän haistelu (bus snooping): hakemistorakenne skaalautuu paremmin kuin haistelu, joka vaatii lähetyksen jokaiselle suorittimille; väylän haistelu on yleinen pienissä järjestelmissä. Tyypillinen välimuistirakenne nykytietokoneessa Suorittimen sisäinen välimuisti on tyypillisesti toteutettu SRAM-tyyppisellä muistilla, keskusmuistin ollessa hitaampaa DRAMia. Nykyaikaisilla prosessoreilla on tyypillisesti keskusmuistin ja prosessorin rekisterien lisäksi kaksi tai kolme välimuistitasoa. Syynä useampiin välimuistitasoihin on se, että suurikokoisen ja samaan aikaan erittäin nopean välimuistin toteuttaminen on nykyteknologialla erittäin kallista. Välimuistitasot nimetään L1, L2 ja L3, joista L1 ensimmäisen tason välimuisti ja pienin. L1 on usein jaettu käskyjen ja datan välillä (L1i ja L1d). Suorittimen ytimellä on yksinoikeus L1-tason välimuistiin, kun taas seuraava L2-tason välimuisti voi olla jaettu ytimien kesken. Ensimmäisen eli L1-tason välimuisti on jaettu tyypillisesti erillisiin data- ja ohjelmavälimuisteihin, joista voidaan lukea samanaikaisesti (Harvardin arkkitehtuuri). L1-tason välimuisti on hyvin lähellä prosessorin ydintä. Prosessorin käskyn dekoodausyksikkö sekä lataus- ja talletusyksiköt on suoraan liitetty L1-välimuistiin ja välimuistin väylät on suunniteltu täysin näitä silmällä pitäen. L1-välimuistin kirjoituspolitiikkana on useimmiten läpikirjoitus. Prosessorin kanssa samalla piirillä on yleensä myös L2-tason välimuisti. Monta prosessoriydintä sisältävällä L2-välimuisti saattaa olla jaettu prosessoriytimien kesken. L2- ja L1-välimuistien välillä on tyypillisesti 128-256-bittinen väylä, jonka avulla koko välimuistilohko siirtyy verrattaen nopeasti L1-välimuistilinjalle. L2-välimuistin kirjoituspolitiikka on useimmiten takaisinkirjoittava ja lohkon koko on yleensä sama kuin L1-välimuistissakin. L2-välimuistin osuus koko prosessoripiirin pinta-alasta on tyypillisesti noin puolet. Joissain arkkitehtuureissa on lisäksi vielä suurempaa ja hitaampaa L3-välimuistia, joka on yleensä eri piirillä kuin itse prosessori. L3-välimuisti saattaa myös SRAMin sijasta olla jotain eksoottisempaa DRAM-pohjaista normaalia DRAMia nopeampaa muistityyppiä. Myös L4-tason välimuistia on joissakin prosessoreissa. Historiaa Suurtietokoneet käyttivät välimuistia pitkään ja konsepti tuli suosituksi 1970-luvulla, kun ferriittirengasmuistia korvattiin puolijohteisiin perustuvilla mikropiireillä. Mikropiirit vaativat vähemmän tilaa, mutta tietyt piirit olivat nopeampia, tuottivat enemmän lämpöä ja olivat kallimpia kuin toiset, jotka olivat halvempia ja hitaampia. DRAM-muisti oli pitkään suorittimien kellotaajuuksiin nähden niin nopeaa, että juuri mitään tarvetta välimuistille ei ollut; pystyttiin tekemään suurikokoinen keskusmuisti, joka ei ollut pullonkaulana prosessorille. Joissain prosessoreissa tosin oli jonkinlaisia puskureita, joihin käskyjä luettiin muistista etukäteen ennen niiden suoritusta, ja näiden puskurien toiminta oli lähellä välimuistin toimintaa. Varhaiset suorittimien käskykannat pyrkivät pakkaamaan käskyihin mahdollisimman paljon toimintoja, jolloin muistikapasiteetin tarve olisi pieni. RISC-suorittimien myötä syntyi ajattelu yksinkertaisesta käskykannasta, joka olisi erittäinen nopea, mutta lisäsi muistikaistan tarvetta ja riippuu siten välimuistin käytöstä. Motorola 68020 sisälsi 256 tavun välimuistin käskyille. Motorola 68030 sisälsi 256 tavun datavälimuistin. Seuraavassa Motorola 68040:ssä välimuistia oli 4 kilotavua. IBM PC -yhteensopivissa ensimmäinen välimuistin sisältänyt suoritin oli Intel 80486. 80486:n ensimmäisissä malleissa oli 8 kilotavun L1-tason välimuisti, joka myöhemmissä versioissa nousi 16 kilotavuun. Useimmilla 486-emolevyillä oli myös 64-256 kiB L2-välimuisti. Mikropiirien integrointitiheyden kasvun ansiosta on ollut mahdollista kasvattaa piirille integroitujen välimuistien kapasiteettia. Koska suorittimien ja muistin välinen nopeusero kasvaa jatkuvasti suuremmaksi, nykyään huomattava osa useiden uusien suoritinpiirien pinta-alasta onkin käytetty välimuistiin tilanteen kompensoimiseksi. Vuonna 1996 Digital Equipment Corporationin Richard Sites kertoi tietokannan suorituskyvyn vertailusta eri suorittimilla, jossa kaksi erilaista suoritinta käytti suuren osan ajasta muistin odottamiseen. Sites myös arvioi tilanteen vaikeutumista ja muistijärjestelmien suunnittelusta tulevan merkittävin osa mikroprosessorien suunnittelua. Vuonna 2022 L3-tason välimuistia voi olla 96 megatavua, joka järjestetään pinoksi, jotta muisti sijaitsee fyysisesti lähellä suoritinta. Muut välimuistit Levyvälimuistit Käyttöjärjestelmän levyvälimuisti Tietokoneen keskusmuistia saatetaan käyttää myös välimuistina tietokoneen levylle. Tällöin käyttöjärjestelmä varaa muistista alueen tätä varten, ja kun tiedosto luetaan levyltä, siitä tehdään samalla kopio keskusmuistiin. Kun tiedostoon viitataan seuraavan kerran, se voidaan lukea nopeammin mikäli se löytyy levyvälimuistista. Levyvälimuistin hallinnasta huolehtii koneen käyttöjärjestelmä ja se on toteutettu täysin ohjelmallisesti. Yleensä käyttöjärjestelmä hyödyntää kaiken ylimääräisen keskusmuistikapasiteetin levyvälimuistina. Kovalevyn sisäinen välimuisti Kovalevyillä on myös usein oma pieni kovalevyn ohjauselektroniikan yhteydessä oleva välimuisti. Tätä käytetään lähinnä kirjoituspuskurina josta kovalevyn elektroniikka voi kirjoittaa datan fyysiselle levypinnalle optimaalisemmassa järjestyksessä; lukuoperaatioiden nopeuteen kovalevyn sisäisellä välimuistilla ei ole kovin paljon vaikutusta, sillä sen koko on tyypillisesti melko pieni ja käyttöjärjestelmän välimuisti toimii melko hyvin. Ohjelmalliset välimuistit Verkkoselaimen välimuisti Verkkoselain tallettaa verkosta ladattuja tiedostoja koneen muistiin tai kovalevylle. Kun sama verkkosivu ladataan uudestaan, selain voi lukea sivun ja sen sisältämät kuvat suoraan omasta välimuististaan eikä sen tarvitse hakea niitä verkon yli palvelimelta. DNS-välimuisti Internetin nimipalvelun eli DNS:n nimitietoja voidaan myös tallettaa välimuistiin; kun kone haluaa selvittää jonkun koneen IP-osoitteen, se tarkistaa ensin, onko sillä tämä tieto välimuistissaan: jos on, se lukee sen sieltä, jos ei, se suorittaa nimipalvelimelle kyselyn, odottaa vastausta ja vastauksen saatuaan tallettaa nimitiedon välimuistiinsa. DNS-välimuisti voidaan toteuttaa sekä asiakaskoneella että DNS-palvelimella. Lähteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Muistit Tietokonearkkitehtuuri Seulonnan keskeiset artikkelit

1348

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vektorigrafiikka

Vektorigrafiikka

Vektorigrafiikka on tietokonegrafiikkaa, joka perustuu koordinaatistoon sidottuihin objekteihin, kuten suoriin, monikulmioihin eli polygoneihin, ympyröihin, kaariin jne. Objektien muodot ja ominaisuudet esitetään koordinaatein sekä matemaattisin funktioin. Tämä mahdollistaa sen, että vektorigrafiikalla luodun kuvan kokoa voidaan muuttaa (skaalata) ilman, että kuvasta tulee rakeinen kuten bittikarttakuvasta suurennettaessa, sekä sen, että kuvan muotoa voidaan muuttaa: esimerkiksi kiertää (rotaatio) koordinaatistossa. Kuvan tallennuskoko riippuu kuvan yksityiskohtien määrästä pikselimäärän sijaan, minkä ansiosta vektorigrafiikka on resoluutioriippumatonta, ja tallennuskoko on yleensä pienempi kuin bittikarttagrafiikkaa sisältävillä tiedostoilla. Vektorigrafiikkaa käytetään esimerkiksi tietokoneavusteisessa suunnittelussa (CAD) ja piirtografiikan tuottamisessa sekä kolmiulotteisessa grafiikassa. Vektorigrafiikka ei perusperiaatteensa myötä sovellu digitaalisiin valokuviin, vaan niissä käytetään pikseligrafiikkaa. Vektori- ja pikseligrafiikkaa voidaan myös yhdistää. Tällöin vektorigrafiikalla luotuja polygoneja pinnoitetaan pikseligrafiikan kuvilla. Rasterikuvan muuttamista vektorimuotoon kutsutaan vektoroinniksi. Tiedostomuodot Portable Document Format (PDF) ja Postscript (PS) ovat vakiintuneet tulostettavan materiaalin muodoiksi. Yleistyvä tiedostomuoto vektorigrafiikan tiedostomuodoksi on Scalable Vector Graphics (SVG). Myös cad-ohjelmat ovat vektorigrafiikkaohjelmia ja niillä on omat tiedostomuotonsa. Vektorigrafiikan piirtämiseen sopivia sovellusohjelmia ovat muun muassa ammattilaisten suosima Adobe Illustrator, ilmainen Inkscape (entinen Sodipodi), CorelDRAW ja Macromedia FreeHand, jonka kehitys on lopetettu Adoben ostettua Macromedian. Inkscape on saatavilla kaikille alustoille, FreeHandista ja Illustratorista on saatavilla versiot Windowsille ja macOS:lle, CorelDRAW'sta vain Windows-versio. Intaglio ja DrawBerry ovat saatavilla vain macOS:lle. Tietokonenäytöt Aiemmin tietotekniikassa käytettiin paljon tietokonenäyttölaitteita, jotka oli suunniteltu nimenomaan viivoista koostuvan vektorigrafiikan esittämiseen bittikarttagrafiikan sijaan. Vektorinäyttöjä käytettiin myös jonkin verran varhaisissa videopeleissä, kuten Asteroids- ja Battlezone-peleissä sekä Vectrex-pelikonsolissa. Muun muassa interaktiivinen graafinen järjestelmä nimeltä oN-Line System (NLS) näytti vektorigrafiikkaa tekstin lisäksi. Evans and Sutherland Picture System 330/340 oli vektorigrafiikkaa näyttävä laite, jota käytettiin VAX-11/780:n kanssa. Silicon Graphicsin vaikutuksesta rasterigrafiikkaa käyttävät näytöt kehittyivät 1980-luvun lopulla. Pelit Useat pelit ovat käyttäneet täyttämätöntä vektorigrafiikkaa rasterinäytöillä ennen varsinaista 3D-kiihdytystä. Esimerkkejä näistä ovat alkuperäinen Elite sekä Star Wars kolikkopeli. Myöhemmin laskentatehon kasvaessa käytettiin varjostettuja, täytettyjä vektoreita kuten Amiga-versiossa Elite-pelistä ja Falcon-lentosimulaattorissa sekä Zarch-pelissä. Katso myös Bittikarttagrafiikka Lähteet Aiheesta muualla Inkscape, avoimen lähdekoodin ohjelma vektorigrafiikan piirtoon Tietokonegrafiikka Seulonnan keskeiset artikkelit

1349

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaali

Vaali

Vaali tai vaalit on äänestys, jossa äänestäjät valitsevat ehdokkaiden joukosta yhden tai useampia henkilöitä toimimaan vallankäyttäjinä merkittävissä luottamustehtävissä. Modernissa demokraattisesti toimivassa valtiossa tärkeimmät vaalit ovat parlamenttivaalit, joissa kansalaiset valitsevat edustajia käyttämään lainsäädäntövaltaa. Vaaleja käytetään yleisesti myös järjestöissä, yhdistyksissä ja yrityselämässä valittaessa henkilöitä merkittäviin tehtäviin. Vaalin vaiheet Jokaisessa vaalipiirissä järjestetään oma vaali, josta pääsee läpi vaalitavasta riippuen yksi tai useampi ehdokas. Ennen vaaleja on ehdokasasettelu, jossa puolueet, valitsijayhdistykset tai vastaavat laativat omat ehdokaslistansa. Ehdokkaiden täytyy olla vaalikelpoisia. Ehdokkaat käyvät usein vaalikampanjan, jonka he rahoittavat vaalirahoituksella. Kampanjaa johtaa joskus vaalipäällikkö. Jotkin organisaatiot kuten televisiokanavat saattavat laittaa vaaliehdokkaat vaalikaranteeniin, jotta nämä eivät saisi ylimääräistä julkisuutta juuri ennen vaaleja. Äänestäjillä tulee olla äänioikeus. Joissain vaaleissa voi olla äänestysvelvollisuus. Äänestäjät voivat käytetystä vaalitavasta riippuen äänestää yhtä tai useampaa yksittäistä ehdokasta tai koko vaalilistaa. Äänestystapana voi olla esimerkiksi lippuäänestys, sähköinen äänestys tai käsiäänestys. Äänestystavasta riippuu paljon se, onko vaalissa vaalisalaisuutta. Äänestys tapahtuu viimeistään vaalipäivänä, jota monissa vaaleissa edeltää ennakkoäänestys. Vaaleissa voi olla vaalitarkkailijoita, jotka valvovat, suoritettiinko vaalit lainmukaisesti ja ilman vaalivilppiä. Vaalitulosta pyritään ennustamaan ennen vaaleja järjestettävillä mielipidetiedusteluilla ja vaalipäivänä tehtävillä ovensuukyselyillä. Nykyisin useilla tiedotusvälineillä on verkkosivuillaan omat vaalikoneet, joiden avulla äänestäjät voivat vertailla omia kantojaan puolueiden ja ehdokkaiden kantoihin. Kun äänestysaika on loppunut, vaalihuoneistot suljetaan ja ääntenlaskijat alkavat laskea ääniä. Vaalituloksen kehittymistä voidaan kokoontua seuraamaan eri puolueiden vaalivalvojaisissa. Äänten tarkistuslaskennan jälkeen julistetaan vaalitulos. Vaalitavat Vaalitapa on menetelmä, jonka avulla muutetaan vaaleissa annetut äänet edustuspaikoiksi. Vaalitapaan kuuluu vaalilistojen rakentuminen, äänten antamisen tapa, ääntenlaskumenetelmä ja voittajien määrittely. Käytetyllä vaalitavalla on suuri merkitys ehdokasasetteluun, vaalikampanjointiin, vaalin tulokseen, äänestysaktiivisuuteen, vaalien jälkeisiin poliittisiin voimasuhteisiin ja poliittiseen vakauteen, maan puoluerakenteeseen sekä hallintoelinten edustavuuteen paikallisesti, etnisesti sekä naisten kannalta. Kaksi länsimaisissa demokratioissa yleisintä äänestystapaa ovat yhden voittajan enemmistövaalitapa, joka on yleinen etenkin Yhdysvalloissa, sekä monen voittajan suhteellinen vaalitapa, joka on yleinen etenkin Euroopassa. Enemmistövaalitavassa valitaan vain eniten ääniä saanut ehdokas, ja suhteellisessa vaalitavassa paikat jaetaan suhteessa puolueiden saamiin äänimääriin. Katso myös Esivaali Vaalilautakunta Valitsijamies Äänikynnys Suomen vaaleja Aluevaalit Eduskuntavaalit Kuntavaalit Suomen europarlamenttivaalit Suomen presidentinvaali Muita merkittäviä vaaleja Europarlamenttivaalit Yhdysvaltain presidentinvaali Lähteet Viitteet Aiheesta muualla Vaalit.fi, Oikeusministeriö Eri puolilla maailmaa käydyt ja tulevat vaalit IFES Election Guide Suomen vaalitutkimusportaali Kuvankaunis ehdokas voi harhauttaa äänestäjää - "Huolestuttavaa, että ulkonäöllä on niin paljon merkitystä vaaleissa" Yle, 2017 Seulonnan keskeiset artikkelit

1350

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valtio

Valtio

Valtio tarkoittaa sekä aluetta että oikeusjärjestelmää. Poliittisesti ja alueellisesti valtio on itsenäinen ja yhtenäinen kokonaisuus. Toisaalta se on hallinnollinen, oikeudellinen ja taloudellinen järjestelmä. Julkisoikeuden mukaan valtio on ihmisyhdyskunta, joka määrätyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa. Määrittely Valtio on osa yhteiskuntaa. Max Weberin klassisen määritelmän mukaan valtio on organisaatio, jolla on legitiimi väkivaltamonopoli tietyllä maantieteellisellä alueella. Usein valtiosta puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan itsenäisiä eli suvereeneja valtioita. Sellaisia on maailmassa nykyisin noin 200, ja Etelämannerta lukuun ottamatta maapallon kaikki maa-alueet kuuluvat nykyisin johonkin valtioon. Merellä luetaan valtion alueeseen kuuluvaksi rannikon läheisyydessä olevat aluevedet, mutta niiden ulkopuolella olevat vesialueet eivät kuulu mihinkään valtioon vaan niitä sanotaan kansainvälisiksi vesiksi. Nykyisin suvereenisuuden pitämisestä itsenäisen valtion tunnusmerkkinä on luovuttu. Muun muassa Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat vapaaehtoisesti luovuttaneet Euroopan unionin toimielimille osan hallitus- ja lainsäädäntövallastaan. Itsenäisten valtioiden ohella on olemassa myös autonomisia valtioita, jotka kuuluvat jonkin muun valtion alaisuuteen, mutta joilla on enemmän tai vähemmän laaja itsehallinto. Esimerkiksi Suomi oli vuosina 1809-1917 Venäjän keisarikuntaan kuulunut autonominen suuriruhtinaskunta. Liittovaltio on valtio, jonka alue jakautuu pienempiin osavaltioihin, joilla on rajallinen itsehallinto. Osavaltioilla ei tyypillisesti ole omaa ulkopolitiikkaa, eikä valuuttaa. Sanan etymologia Suomen kielen sana valtio on johdos sanasta valta. Sanan kehitti ilmeisesti Paavo Tikkanen vuonna 1846, ja sitä käytti ensimmäisen kerran Rietrikki Polén seuraavana vuonna Suometar-lehdessä ilmestyneessä matkakertomuksessaan. Aiemmin samassa merkityksessä oli käytetty muun muassa sanoja valtakunta, riikki ja kruunu. Valtion toiminta Vallan kolmijako-opin mukaan valtion tehtävien hoitamista voidaan tarkastella puitteista, jotka ovat lainsäädäntö, lainkäyttö ja toimeenpanovalta. Lainsäädännöllä luodaan yksilöiden toimintaa ohjaavia, rajoittavia ja turvaavia oikeussäännöksiä, joita sitten tuomioistuin soveltaa lainkäytöllä käytännössä. Toimeenpanovaltaan on aikaisemmin luettu edellisiin puitteisiin kuulumaton toiminta, toisinaan se on rinnastettu käsitteeseen hallinto. Todellisuudessa toimeenpanovalta käsittää enemmän kuin pelkän lakien toimeenpanemisen tai pelkän hallinnon, ja se jakautuu Suomessa sekä tasavallan presidentin ja valtioneuvoston käyttöön että julkisen hallinnon käyttöön. Valtiovalta kuuluu Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n mukaan kansalle. Eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa. Perustuslaki kumosi 17. päivänä heinäkuuta 1919 annetun Suomen hallitusmuodon, joka nimestään huolimatta oli myös perustuslaki. Valtion yleistä hallintoa varten taas on olemassa valtioneuvosto. Kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta, myös Suomen perustuslaki noudatti aiemmin tätä periaatetta. Nykyään Suomi on parlamentaarinen, eli eduskunta on muita tärkeämpi valtioelin. Julkinen hallinto toimii hierarkkisesti järjestäytyneenä maantieteellisten alueiden pohjalta. Ylimmät valtioelimet muodostuvat eduskunnasta, tasavallan presidentistä ja valtioneuvostosta. Keskushallinnon tasoon kuuluvat valtioneuvosto, ministeriöt ja muut keskusyksiköt. Väliasteen hallinto koostuu lääninhallituksista ja toimialakohtaisesta aluehallinnosta (piirihallinto). Alimpana hallinnon tasona toimii valtion paikallishallinto sekä kunnat ja kuntayhtymät. Riippumaton tuomioistuinlaitos on osa julkista hallintoa Tuomioistuinlaitos ei kuitenkaan ole täysin riippumaton, sillä se saa rahoituksensa valtiolta ja presidentti nimittää korkeimman oikeuden tuomarit, joilla on suurin vaikutusvalta lainsäädännön tulkitsemisessa. Valtion tehtävät Valtion tehtävät ja tavoitteet ovat eri aikoina ja eri tilanteissa vaihdelleet huomattavasti. Valtion yleisenä tehtävänä on ulkomaiden ja kotimaan välisten ehtojen ja edellytysten, järjestäminen, suojaaminen ja kehittäminen. Valtion ensisijaisia tehtäviä, jotka ylipäänsä tekevät valtiosta valtion, ovat turvallisuustehtävät: yhteiskunnan suojeleminen ulkoista vihollista vastaan (Suomessa puolustusvoimat), sisäisen järjestyksen ylläpitäminen (poliisi), ja rikosten rankaiseminen ja riitojen ratkaiseminen (oikeuslaitos). Erimielisyyksiä ilmenee erityisesti siitä, mitkä ovat valtion kannalta "toissijaiset" tehtävät eli mitkä yksilöiden kannalta tärkeät tehtävät valtion olisi päävastuullisesti hoidettava. Näitä tehtäviä ovat talouspoliittiset, sosiaalipoliittiset ja kulttuuripoliittiset tehtävät. Yhdysvaltain 28. presidentti Woodrow Wilson jaotteli valtion tehtävät 1900-luvun alussa seuraavasti: järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä rikosten rankaisu ja määrittely oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen Valtion toiminta rahoitetaan pääasiassa veroilla. Niiden ohella valtiolla voi olla muitakin tuloja, esimerkiksi valtiolle kuuluvan omaisuuden tuottoja. Valtiolla on verotusoikeus. Aatteena anarkismi vastustaa valtiota. Tällä ajatuksella on kuitenkin eroavaisuus marxilaiseen näkemykseen, jossa valtiovallan valtaamisen jälkeen valtion on kuoleuduttava, eli demokratian keinoin toimivan valtion olemassaoloa ei ole sinänsä syytä vastustaa aatteellisista syistä. Marxilaisten mielestä demokratia on varmempi keino valtion säilymiselle kuin avoin diktatuuri, joka yleisesti ottaen saa työtätekevät kansanjoukot helpommin valtaansa, ja valtion toimintaan on myös rajalliset vaikutukset vaikuttaa demokratian keinoin. Valtiomuoto Valtioita voidaan jaotella muun muassa valtiomuodon eli sen mukaan, keillä on oikeus osallistua valtiovallan käyttöön. Demokraattisissa valtioissa valta kuuluu kansalle, joka käyttää sitä vaaleilla valitun parlamentin tai muun edustuslaitoksen välityksellä, toisinaan, esimerkiksi eräissä antiikin Kreikan valtioissa suoraankin. Monarkioissa korkein valta kuuluu yhdelle henkilölle ja on tavallisimmin perinnöllinen, joskin monissa nykyisissä monarkioissa hallitsijalla on enää rajoitetusti valtaoikeuksia tai pelkästään edustuksellisia tehtäviä. Diktatuurivaltioissa valta on keskitetty yhdelle henkilölle tai hänen johtamalleen puolueelle. Valtio-käsitteen historiaa Valtio käsitteenä alkoi tulla laajempaan käyttöön keskiajan loppupuolella, jolloin se on liitetty voimakkaasti hallitsijaan ja siihen, mitä hallitsija omisti ja ketkä hänen alamaisiaan olivat. Vasta 1600-luvulla alettiin erottaa toisistaan käsitteinä hallitsija ja valtio instituutiona. Kehitys näkyi muun muassa siinä, että hallitsijasta koituvat hallinnolliset kustannukset alettiin erottaa omaksi kokonaisuudekseen valtion laitosten menoissa ja tuloissa. Tällöin valtion käsitteeseen liitettiin muun muassa valtion ylläpitämä väkivaltakoneisto, jolla viitattiin poliisiin ja armeijaan. Valtio-käsitteen filosofiaa Klassinen Platonin teos Valtio (Politeia) on lähtökohtana käsitteen filosofisille tulkinnoille. Thomas Moren Utopia vuodelta 1516 on tulkinnoista tunnetuimpia. Katso myös Osavaltio Luettelot valtioista Lähteet Aiheesta muualla Politiikka Yhteiskuntatypologia Seulonnan keskeiset artikkelit

1351

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vompatit

Vompatit

Vompatit (Vombatidae) ovat australialaisia pussieläimiä. Ne ovat yöeläimiä, joita voi tavata Kaakkois-Australiassa elinalueillaan pitkissä maanalaisissa käytävissä, ruohoalueilla ja harvapuisissa metsissä. Vompatit käyttävät ravinnokseen juuria, ruohoa ja sieniä ja kiskovat ruokaa puiden ja kasvien juurista vahvoilla kynsillään. Niiden hampailla ei ole juuria. Vompatit voivat olla 70-120 senttimetrin pituisia ja 15-35 kilogramman painoisia. Ne ovat eläneet Australiassa jo 15 miljoonaa vuotta. Vompatteja on kolmea lajia. Paljaskuonovompatti (Vombatus ursinus) elää Etelä-Australian ja Tasmanian vuoristoissa, karvakuonovompatti (Lasiorhinus latifrons) Etelä-Australian tasangoilla ja pohjankarvakuonovompatti (Lasiorhinus krefftii) Queenslandissä, Itä-Australiassa. Pohjankarvakuonovompatti on äärimmäisen uhanalainen. Niitä on jäljellä alle sata yksilöä Epping Forest National Park -luonnonpuistossa. Kaksi muuta lajia ovat kuitenkin suhteellisen yleisiä. Täysikasvuinen naarasvompatti saa touko-heinäkuussa yhden poikasen, jonka alkukehitys tapahtuu muiden pussieläinten tapaan emon pussissa. Miljoonia vuosia sitten eli Australiassa jättiläisvompatti Phascolonus. Vompatin uloste on epätavallisen kuutiomainen. Lähteet Aiheesta muualla Jukka Korpela: Vompatit (Vombatidae) Fauna of Australia: Vombatidae (pdf) Seulonnan keskeiset artikkelit

1352

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valko-Ven%C3%A4j%C3%A4

Valko-Venäjä

Valko-Venäjän tasavalta eli Valko-Venäjä (, , lyhyesti Беларусь, Belarus tai Белоруссия, Belorussija) on sisämaavaltio, joka sijaitsee maantieteellisesti keskellä Eurooppaa, mutta kuuluu historiallisesti ja poliittisesti Itä-Eurooppaan. Valkovenäläiset ovat olleet usein alistettuna jonkin voimakkaamman valtion alaisuudessa. Historiansa alussa itäslaavit asuttivat Kiovan Rusiksi kutsuttua valtakuntaa ja sen hajottua itäslaavit jakautuivat pikkuhiljaa omiksi kansoikseen. Tämän jälkeen valkovenäläiset ja nykyiset Valko-Venäjään kuuluvat alueet ovat olleet muun muassa osa Liettuan suuriruhtinaskuntaa, Puola-Liettuaa, Venäjän keisarikuntaa ja Neuvostoliittoa. Läntisen ja itäisen Euroopan raja-alueet ovat olleet useiden sotien taistelukenttiä. Myös Neuvostoliiton vainot ja toisen maailmansodan tuhot näkyvät kerrostumina maan kulttuurissa ja asuinpaikoilla. Valko-Venäjän kaakkoisosassa on paikoin maankäyttörajoituksia Neuvosto-Ukrainassa vuonna 1986 tapahtuneen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta seuranneen radioaktiivisen laskeuman johdosta. Nykyään Valko-Venäjä on autoritaarinen presidenttijohtoinen tasavalta, jossa asuu noin 9,5 miljoonaa ihmistä. Talouselämä on ollut Neuvostoliiton hajottuakin valtiojohtoista; miltei kaikki maa- ja metsäomaisuus sekä merkittävä osa yritystoiminnasta on valtion hallinnassa. Valko-Venäjää on arvosteltu sen ihmisoikeustilanteen takia. Valko-Venäjä on tulliunionissa Venäjän ja Kazakstanin kanssa ja kuuluu Euraasian talousunioniin. Maa on valtioliitossa Venäjän kanssa vuodesta 1999. Liitto on melko löyhä, ja Venäjä on esittänyt sen vahvistamista, mitä Valko-Venäjän presidentti on vastustanut. Nimi Valtion nimen Valko-Venäjä alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Yhden version mukaan nimi juontuu siitä, että keskiajalla ilmansuuntia symboloivat tietyt värit: esimerkiksi valkoinen tarkoitti länttä. 1600-luvulta lähtien Venäjän länsiosaa on kutsuttu Valko-Venäjäksi. Itsenäistyessään 1991 maa halusi eroon venäjänkielisestä Belorussija-nimestä, joka oli vakiintunut Venäjän laajennettua. Valko-Venäjä otti nimekseen vanhemman nimensä Belarus, jossa alku bela tarkoittaa vaaleaa ja loppu -rus kantasanaa, josta myös Venäjän venäjänkielinen nimi on peräisin. 2020-luvulla asiasta on tullut poliittinen kysymys, sillä maa haluaisi, että Venäjästä luovuttaisiin sen nimessä kansainvälisesti. 2019 marraskuussa Ruotsin ulkoministeri Ann Linde kertoi maan siirtyvän käyttämään nimeä Belarus nimen Vitryssland sijaan. Samoin Norjassa ja Tanskassa on hiljattain siirrytty käyttämään nimeä Belarus. Myös suomenruotsissa nimi on Belarus. Suomessa nimisuositukset antaa Kotimaisten kielten keskus, joka pitää kynnystä vakiintuneiden nimien muuttamisessa korkeana. Maantiede Valko-Venäjä on maaperältään tasainen sisämaavaltio Itämeren ja Mustanmeren valuma-alueiden vedenjakaja-alueella. Maa sijaitsee keskellä maantieteellistä Eurooppaa. Rajanaapureita ovat Puola ja Liettua lännessä, Venäjä idässä, Ukraina etelässä ja Latvia pohjoisessa. Maaston keskikorkeus on 100-200 metriä merenpinnasta. Maan korkein kohta, Dzjaržynskin mäen huippu, (Hara Dzjažynskaja) on 345 metriä merenpinnasta. Maassa on 11 000 pääosin pientä järveä. Merkittävin joki on maan itäosissa etelään virtaava Dnepr; myös Dneprin sivujoet Pripet maan eteläosissa ja Bjarezina ovat merkittäviä purjehduskelpoisia virtoja. Itämereen laskevat Väinäjoki Valko-Venäjän pohjoisosissa ja Niemen maan länsiosissa. Valko-Venäjä on verraten soista. Suurin suoalue on Polesia maan eteläosassa. Ilmastonsa puolesta Valko-Venäjä kuuluu merellisen ja mantereisen ilmaston vaihettumisalueeseen. Itämeren ja Pohjois-Atlantin vaikutus näkyy esimerkiksi talvilämpötiloissa, jotka ovat selvästi samoilla leveysasteilla sijaitsevia Kanadan tai Siperian eteläosia lauhempia. Atlantilta saapuvat matalapaineet ovat tyypillisiä, joskin myös esimerkiksi Mustanmeren suunnalta nousevien lämpimämpien ilmamassojen vaikutus näkyy. Tammikuun keskilämpötila on −6 C ja heinäkuun noin 18 C. Keskimääräinen sademäärä on 550-700 millimetriä. Valko-Venäjän pinta-alasta 27 % on viljelysmaata. Metsät peittävät 38 %, niityt ja laidunmaat kattavat 16 % ja suot noin 4 % kokonaispinta-alasta. Valko-Venäjällä on 94 020 km² metsää sekä 1 950 km² istutuksia (2000). Valko-Venäjän perustuslain 13. artiklan mukaan sen maatalousmaa, metsät ja maaperän mineraalivarat sekä vesivarat ovat valtion omaisuutta. Maatalousmaa ja metsävarat ovat siis kansallista omaisuutta, joskin esimerkiksi yritykset voivat vuokrata maata käyttöönsä pitkäaikaisin sopimuksin. Asunto- ja mökkitontit ovat usein yksityisomistuksessa. Turvetta on soissa runsaasti, ja sitä käytetään myös kotitalouksien polttoaineena erityisesti maaseudulla. Paikallinen energiantuotanto (puu, turve, pienimuotoinen öljyntuotanto) kattaa vain 5 % maan energiatarpeista. Maaperässä on laajoja kaliumsuola-, kalkkikivi- ja fosfaattiesiintymiä, joita hyödynnetään muun muassa lannoitetuotannossa. Tšernobylin ydinvoimalan 4-reaktorin onnettomuus Neuvosto-Ukrainassa vuonna 1986 aiheutti ydinlaskeumaa Valko-Venäjän alueella. Valko-Venäjän pinta-alasta 21 % eli 43 000 km² luokiteltiin Tšernobylin onnettomuuden seurauksena radioaktiivisesti saastuneeksi. Kymmeniä tuhansia ihmisiä evakuoitiin, osa siirrettiin pysyvämmin pois kotiseuduiltaan. Pahimmin saastuneille alueille Ukrainan vastaisen kaakkoisrajan ja Mazyrin välille perustettiin suuri Polesian säteily-ekologinen suojelualue. Radioaktiivisuuden heikennyttyä rajoitusalueiden laajuutta on vähitellen pienennetty ja haittakorvauksia saavien määrää vähennetty. Euroopan ympäristövirasto EEA:n vuoden 2007 yhteenvedon mukaan ilmanlaatu, erityisesti ihmisen toiminnasta syntyneet pienhiukkaset, ovat Valko-Venäjällä merkittävä kansanterveyteen vaikuttava tekijä. Pienhiukkasten (koko alle 2,5 mikrometriä) arvioitiin vuonna 2000 vaikuttaneen Valko-Venäjällä keskimäärin 6-9 kuukautta elinikää lyhentävästi. Valko-Venäjän ilmanlaatu arvioitiin tällä kriteerillä vähintään yhtä hyväksi kuin esimerkiksi Alankomaissa, Saksassa, Puolassa, tai Ukrainassa, joissa antropogeenisten pienhiukkasten arvioitiin lyhentävän elinikää keskimäärin 6-36 kuukautta. Valko-Venäjän viidestä luonnon- tai kansallispuistosta Puolan puolelle ulottuva Bialowiezan metsä on otettu Unescon maailmanperintöluetteloon. Valko-Venäjän puoleinen osa sijaitsee Brestin kaupungin pohjoispuolella. Historia Esihistoria Ensimmäisten asukkaiden uskotaan saapuneen Valko-Venäjän alueen eteläosiin viime jääkauden mannerjään vetäytyessä joskus 35 000- vuotta sitten keskipaleoliittisella kaudella. Myöhäispaleoliittisia kivikauden asutuksia perustettiin nykyisen Valko-Venäjän eteläosiin Homelin alueelle 23 000-27 000 vuotta ennen nykypäivää. Homelin alueelta on löydetty jälkiä arkeologisissa kaivauksissa muun muassa Kalinkavitšyn ja Tšatšerskin piireistä. Slaavit saapuivat Valko-Venäjälle ajanlaskun jälkeisinä vuosisatoina. Valkovenäläisten etninen perusta pohjautuu eritysesti kolmeen itäslaavilaiseen heimoon: dregovitšeihin, krivitšeihin ja radimitšeihin. Näiden ohella balttilaiset jatvingit mainitaan usein. Polatskin ruhtinaskunta Asutusta syntyi usein jokien varsille, ja joidenkin arvioiden mukaan Polatsk perustettiin jo 400-luvulla Väinäjoen keskijuoksulle. 800-1100-luvuilla Polatskin ruhtinaskunta nousi voimakkaimmaksi vallaksi pohjoisessa. Se mainitaan historiallisissa dokumenteissa 862. Polatsk oli vahva ruhtinaskunta ja oli liki kaksi vuosisataa paljolti riippumaton sekä Kiovan Rusistä että Novgorodista. Polatskin ruhtinaskunta hallitsi tärkeää jokireittiä Itämerelle ja osaa Dneprin yläjuoksusta. Näin ruhtinaskunta sääteli kauppaa Pohjois-Euroopan ja Bysantin välillä. Osaksi tästä syystä Vladimir Suuri hyökkäsi Polatskiin vuonna 980. Ajoittain ruhtinaskunta piti läheisiä Rutenian keskuksia vasalleinaan ja hallitsi balttienkin maita lännessä. Polatskissa oli myös vahva piispanistuin. Vuonna 1068-1069 Polatskin ruhtinas hallitsi muutaman kuukauden koko Kiovan Rusia. Polatsk alistettiin 1129 Kiovan Rusin alamaiseksi ja 1240 edelleen Liettuan yhteyteen. Vähäisempiä voimia olivat Turaun ja Vitsebskin ruhtinaskunnat. Mongolit valloittivat suuren osan Kiovan Rusia 1230-1240-luvuilla, mutta Polatskin, Vitsebskin ja Mahiljoun ruhtinaskuntien valloitus ei onnistunut. Mongolivalta piti monia Rusin maita otteessaan seuraavat pari vuosisataa, jolloin sen vallalta säästyneiden ruhtinaskuntien huomio kohdistui länteen moneksi vuosisadaksi. Liettuan suurruhtinaskunnan, Puola-Liettuan ja Venäjän keisarikunnan osana Valko-Venäjä joutui liettualaisten ja Liettuan suuriruhtinaskunnan alaisuuteen 1200-1400-luvuilla. Suuriruhtinaskunnan ensimmäinen johtaja Mindaugas kääntyi taitavasti ensin ortodoksiseen uskoon, ja sitten 1250-luvulla länsiliittoutumisen johdosta katolisuuteen. Mindaugasin valtakunnan hallintokeskuksena toimi Navahrudak. Suuriruhtinas Gediminasin aikana vuonna 1323 pääkaupunki siirrettiin Vilnaan. Vuonna 1569 Liettuan suuriruhtinaskunnasta tuli osa Puola-Liettuaa Puolan valittujen kuninkaiden alaisuudessa. Puolan ja Ruotsin kuningas Sigismund III Vaasan valtakauden alussa (1592-1597) imperiumi kattoi Ruotsin (mukaan lukien Suomen), Baltian, Puolan, Valko-Venäjän, suuren osan Ukrainaa ja Moldovan. Venäjän tsaaritar Katariina II:n aikana Puolan jaoissa 1772, 1793 ja 1795 Valko-Venäjä siirtyi osaksi Venäjän keisarikuntaa. Aluehallintoa varten keisarikunta perusti valkovenäläisille alueille Grodnon, Minskin, Mogiljovin, Vilnan ja Vitsebskin kuvernementit. Vuosina 1809-1917 maata hallitsivat samat tsaarit kuin Suomen suuriruhtinaskuntaakin. Valko-Venäjä oli sotatantereena ensimmäisessä maailmansodassa, jonka itärintaman taistelut pyyhkivät Valko-Venäjän yli. Venäjän vallankumouksen jälkeen ja Saksan miehityksen aikana 1917 perustettiin lyhytaikainen Valko-Venäjän kansallinen tasavalta. Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta Vuonna 1919 perustettiin Neuvostoliiton perustajajäseniin kuulunut Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta. Neuvostoliiton suunnitelmatalous tuotiin Valko-Venäjälle vuosien 1928-1937 aikana. Teollistuminen ja varsinkin maatalouden kollektivisointi synnytti väkivaltaisuuksia, joissa tuhansia talonpoikia kuoli ja - vainottua maaseudun asukasta joutui muuttamaan pois kotiseudultaan. Toteutettu talouspolitiikka johti nälänhätään. Samalle venäläistämisen ja suunnitelmatalouden jaksolle, erityisesti vuosiin 1930, 1933 ja 1937-1938, ajoittuivat Stalinin vainot ja laajamittainen kansanmurha. Stalinin vainoissa tapettiin satoja tuhansia ihmisiä ja katkaistiin erityisesti kansallisen älymystön kehitys kymmeniksi vuosiksi. Osa näistä julmuuksista - esimerkiksi Minskin läheisen Kurapatyn alueen teloitukset (1937-1941) - nousivat laajempaan tietoisuuteen vasta 1980-luvulla. Noin puolet Valko-Venäjän nykyisestä alueesta oli joutunut Puolan ja Neuvosto-Venäjän välisen sodan seurauksena Puolalle vuonna 1921. Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton jakaessa Puolan toisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1939 salaisen Molotov-Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti, läntisen Valko-Venäjän alueet (kartan keltaoranssi alue) liitettiin Valko-Venäjän sosialistiseen neuvostotasavaltaan (vaaleanvioletti alue). Vuonna 1940 Valko-Venäjän väkiluku oli väestönlaskennan mukaan runsas 9,0 miljoonaa. Natsi-Saksa valtasi Valko-Venäjän alueen nopeasti vuoden 1941 kesä-elokuussa, jonka seurauksena maan eri osat oli miehitettynä vuosiin 1943-1944 saakka. Natsi-Saksan idän yleissuunnitelman tavoitteena oli muodostaa Valko-Venäjästä osa Saksan hallitsemia alueita, joihin jätettäisiin noin 25 % paikallisista erilaisiin palvelutehtäviin ja 75 % Valko-Venäjän asukkaista aiottiin siirtää tai hävittää. Muilta kuin saksalaisilta kiellettiin ala-astetta ylempi koulutus. Suunnitelman edistämiseksi maahan perustettiin kymmeniä keskitysleirejä ja useisiin kaupunkeihin juutalaisten gettoja. Valko-Venäjän alueella sijainneista tuhoamisleireistä suurin oli Minskin eteläpuolella sijainnut Maly Trastsjanets. Toisen maailmansodan aikana yli ihmistä ryhtyi vastarintaan partisaaneina ja sodan seurauksena lähes kolmasosa valkovenäläisistä kuoli joukkotuhonnan ja sotatoimien seurauksena. Läntinen Białystokin maakunta liitettiin sodan jälkeen osaksi Puolaa. Valko-Venäjän väkiluku palautui sotaa edeltävälle tasolle 1970-luvulla. Vuonna 1986 Neuvosto-Ukrainassa tapahtuneen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena Kaakkois-Valko-Venäjän alueita saastui radioaktiivisilla hiukkasilla ydinlaskeuman seurauksena. Laskeuma kohteli pahiten maan viljavaa kaakkoisosaa ja siellä erityisesti Homelin ja Mahiljoun alueita. Itsenäisyyden aika Valko-Venäjä julistautui melko vastahakoisesti suvereeniksi 27. heinäkuuta 1990, ja siitä tuli virallisesti Valko-Venäjän tasavalta 25. elokuuta 1991. Venäjän Boris Jeltsin, Ukrainan Leonid Kravtšuk ja Valko-Venäjän Stanislau Šuškevitš tapasivat 8. joulukuuta 1991 Valko-Venäjällä Belavežskaja Puštšassa ja julistivat Neuvostoliiton puretuksi ja Itsenäisten valtioiden yhteisön perustetuksi. Presidentti Šuškevitš kannatti demokratiaan ja vapaaseen markkinatalouteen siirtymistä, mutta parlamentti pysäytti uudistukset. Aljaksandr Lukašenka syytti Šuškevitšia korruptiosta ja sai tämän häviämään luottamusäänestyksen, mutta myöhemmin korruptioväitteet osoittautuivat tekaistuiksi. Uuden perustuslain jälkeisissä presidentinvaaleissa kesällä 1994 Lukašenka valittiin Valko-Venäjän presidentiksi 45 prosentin ääniosuudella. Hän on pitänyt valtaa siitä lähtien. Vuoden 1995 kansanäänestyksillä presidentille annettiin valta hajottaa parlamentti, tiivistää taloussuhteita Venäjään, tehdä venäjästä toinen maan virallisista kielistä ja hyväksyä neuvostoaikaista lippua muistuttava uusi lippu Valko-Venäjän viralliseksi tunnukseksi. Hajanainen oppositio käyttää vielä toisinaan vuosien 1991-1995 valtiollisia tunnuksia. Vuonna 1999 Valko-Venäjä solmi valtioliiton Venäjän kanssa. Venäjän ja Kazakstanin kanssa käynnistyi kesällä 2011 Euraasian talousunionin tavoitteita toteuttava maiden välinen tulliliitto. Heinäkuussa 2019 presidentti Aljaksandr Lukašenka tuli olleeksi vallassa yhtäjaksoisesti 25 vuotta. Entinen kolhoosinjohtaja Lukašenka tuli valtaan Valko-Venäjän ensimmäisissä - ja toistaisesti ainoissa - demokraattisissa presidentinvaaleissa vuonna 1994. Sen jälkeen hän on keskittänyt itselleen valtaa ja luonut autoritaarisen systeemin, jossa presidentti kontrolloi käytännössä kaikkia yhteiskunnan valtarakenteita. Ulkopolitiikan kulmakivenä on erittäin läheinen suhde Venäjään, mutta tässä suhteessa on ollut jonkinlaista vaihtelua ja Venäjä-suhteen läheisyydessä on ollut eri vaiheita. Korkeiden virkamiesten valinnassa on keskeistä henkilökohtainen lojaalisuus presidentille. Lukašenkaa on kutsuttu Euroopan viimeiseksi diktaattoriksi. Toisaalta on arveltu, että Venäjä saattaa painostaa siitä taloudellisesti ja poliittisesti riippuvaista Valko-Venäjää aikaisempaa voimakkaammin maiden yhdistymisen hyväksymiseksi. Marraskuussa 2019 Valko-Venäjällä äänestettiin parlamenttivaaleissa, joissa suurta osaa opposition ehdokkaista ei edes päästetty ehdolle. Edellisessä parlamentissa alahuoneen 110 paikasta 2 kuului opposition edustajille. Tällä kertaa viranomaiset sulkivat heidätkin vaalien ulkopuolelle. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin mukaan maassa ei ole pidetty yksiäkään vapaita vaaleja sen jälkeen, kun presidentti Aljaksandr Lukašenka nousi valtaan yli 25 vuotta sitten. Lukašenka ilmoitti olevansa jälleen ehdolla vuoden 2020 presidentinvaaleissa, joissa hänen uudelleenvalintaansa pidettiin itsestään selvänä. Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka torjui joulukuussa 2019 jyrkästi väitteet, joiden mukaan Venäjä ja Valko-Venäjä valmistelisivat pitkälle menevää valtioliittoa, jolla olisi yhteinen hallitus ja parlamentti. Maat ovat olleet virallisesti valtioliitossa vuodesta 1999, mutta sopimus on ollut monilta osin vain kuollut kirjain. Lukašenka voitti elokuun 2020 vaalit. Lukašenkan vastainen oppositio ei hyväksynyt tätä, vaan nousi osoittamaan laajasti mieltään. Tämä ajoi Valko-Venäjän poliittiseen kriisiin. Vuonna 2021 puhkesi Valko-Venäjän ja Euroopan unionin rajakriisi, kun kymmenettuhannet maahanmuuttajat pääasiassa Irakista ja Afrikasta pyrkivät Liettuaan, Latviaan ja Puolaan Valko-Venäjän rajojen kautta. Politiikka ja hallinto Presidentti, parlamentti ja oikeuslaitos Valko-Venäjää hallitsee presidentti ja kaksikamarinen parlamentti. Presidentillä on vahvat valta-oikeudet ja perustuslain takaama oikeudellinen immuniteetti sekä kunnian ja arvon suoja. Perustuslain mukaan presidentin itsensä tulisi olla Valko-Venäjän tasavallan perustuslain, ihmisten ja kansalaisten oikeuksien ja vapauksien takaaja. Valko-Venäjän presidentin nimitys- ja erotusoikeus on kattava; se ulottuu valtion poliittisen, oikeudellisen, turvallisuusviranomaisten ja viestinnällisen johdon sekä keskusvirastojen johdon ohella maakuntien eli alueiden (voblasts) samoin kuin suomalaista kuntatasoa vastaavien hallintopiirien (raion) poliittisiin ja hallinnollisiin johtajiin. Presidentti voi muuttaa useiden nimittämiensä johtajien roolia tai työnkuvaa. Toimeenpanovaltaa käyttää pääministerin johtama hallitus eli ministerineuvosto, jonka presidentti nimittää. Pääministerin presidentti nimittää edustajainhuoneen suostumuksella. Ministerineuvoston ja Valko-Venäjän parlamentin toimitilat ovat hallituksen talossa Minskin Itsenäisyyden aukiolla. Parlamentin ylähuoneessa eli tasavallan neuvostossa (soviet respubliki) on 64 paikkaa. Edustajista kahdeksan nimittää presidentti ja 56 edustajaa valitaan paikallisneuvostoista, kaikki nelivuotiskausille. Alahuone eli edustajainhuone tai kansalliskokous (natsionalnoje sobranije) on 110-paikkainen, jonka kaikki edustajat valitaan yleisellä äänioikeudella nelivuotiskaudelle. Vuodesta 1996 lähtien parlamentilla on ollut lähinnä seremoniallinen funktio. Oikeusjärjestelmän tuomioistuimet jakautuvat kolmeen ryhmään: perustuslakituomioistuimeen, yleisiin tuomioistuimiin ja taloustuomioistuimiin. Tasavallan presidentti valitsee 12-henkisen perustuslaillisen tuomioistuimen presidentin ja viisi muuta tuomaria, loput valitsee parlamentin ylähuone. Yleisiä tuomioistuimia ovat korkein oikeus, alueelliset ja Minskin oikeudet (hovioikeustaso) ja alimpana oikeusasteena paikalliset kaupunkien tai piirien oikeusistuimet sekä sotaoikeudet. Myös taloustuomioistuimet on järjestetty kolmiportaisesti. Kaikki tuomioistuinten tuomarit nimittää virkaansa Valko-Venäjän presidentti. Oikeusvaltioperiaatetta ei tunneta tai noudateta. Asemansa puolesta vahvoilla oleva presidentti saattaa ottaa kantaa oikeustapauksien rangaistusvaatimuksiin tuomioistuinkäsittelyn aikana. Valko-Venäjällä on vankeudessa kansainvälisesti vertaillen iso osa väestöstä. Suhteellinen vankimäärä on Euroopan 2. ja maailman 3. suurin, joskin sija on vaihdellut hieman lähteen ja vuoden mukaan. Keväällä 2013 vangittuna oli 438 henkeä sadasta tuhannesta, kun Euroopassa keskimäärin vankeja oli vain kolmannes tästä (154/ henkeä). Valko-Venäjää suurempi osuus väestöstä oli vankina vain Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Sisäpolitiikka, poliittinen oppositio ja kansalaisten perusoikeudet Keskeisten oppositiopoliitikkojen vaalikelpoisuutta on rajoitettu. Vuoden 2006 presidentinvaalien alla presidenttiehdokas Aljaksandr Milinkevitšin keskeisiä vaalityöntekijöitä ja kannattajia vangittiin. Myös Milinkevitš vangittiin Tšernobyliä koskevan mielenosoituksen yhteydessä seuraavana syksynä. Muualla Euroopassa tätä pidettiin vakavana ihmisoikeusrikkomuksena, ja Milinkevitšille myönnettiin EU:n korkein ihmisoikeuspalkinto, Saharov-palkinto. Sama ihmisoikeuspalkinto oli myönnetty Valko-Venäjän toimittajayhdistykselle vuonna 2004. Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin hallinnossa Valko-Venäjää nimitettiin Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi presidentti Lukašenkan autoritaarisen aseman vuoksi, mihin länsimaiset tiedotusvälineet ovat myös tarttuneet. Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, joka ei ole saanut jäsenyyttä Euroopan neuvostossa. Opposition rauhanomainen mielenosoitus vuoden 2010 joulukuun 19. päivän presidentinvaalien äänestyksen jälkeen hajotettiin tarpeetonta väkivaltaa käyttäen poliisivoimin. Noin 600 mieltään osoittanutta opposition kannattajaa, lukuisia lehdistön edustajia sekä enemmistö opposition presidenttiehdokkaista pidätettiin. Vaalien rehellisyyttä ja niihin liittyneitä Valko-Venäjän toimenpiteitä on kritisoitu runsaasti myös kansainvälisesti. Rikossyyte väitetyistä mellakoista, joita esimerkiksi Etyjin tarkkailijat luonnehtivat rauhanomaiseksi mielenilmaukseksi, nostettiin kaikkiaan 32 ihmiselle. Useille opposition presidenttiehdokkaista annettiin vuoden vankeustuomio. Lisäksi vankilaan tuomittiin vaalityön avainhenkilöitä, toimittajia, järjestöaktiiveja ja entinen poliisi. Useita vangituista on kansainvälisesti luonnehdittu poliittisiksi vangeiksi. Euroopan neuvosto totesi maaliskuussa 2012 Valko-Venäjällä olevan vankiloissa yhä 12 poliittista vankia. Euroopan neuvosto tuomitsi myös Valko-Venäjän kuolemanrangaistukset, joita oli pantu toimeen maaliskuussa 2012 ja joiden kohteena olivat vuoden 2011 Minskin metropommi-iskuihin osallistuneet miehet. Valko-Venäjä on ainoa maa Euroopassa, jossa kuolemanrangaistus on mahdollinen rangaistus rikoksista ja kuolemanrangaistuksia myös pannaan toteen. Neuvosto ilmaisi huolensa myös siitä, ettei Valko-Venäjällä kunnioiteta humanitaarisia oikeuksia eikä noudateta oikeusvaltion ja demokratian perusperiaatteita. Euroopan neuvoston asettamassa matkustuskiellossa EU:n alueelle ja taloudellisten pakotteiden (kuten varojen jäädytys) piirissä oli keväällä 2012 yhteensä 243 henkilöä ja runsas 30 yritystä tai organisaatiota. Syyskuun 2012 parlamenttivaaleja leimasi Valko-Venäjän ulkopuolella ristiriitainen vastaanotto. Länsimaat tuomitsivat vaalit epärehellisiksi, kun taas Venäjä ja IVY-maat ja niiden vaalitarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä. Valko-Venäjän vaalikomitean mukaan äänestysprosentti oli 74,3, vaikka riippumattomien tarkkailijoiden mukaan äänestysaktiivisuus jäi hyvin alhaiseksi. Vapauksien kehitys Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Valko-Venäjä ei ole vapaa maa. Valko-Venäjä on autoritaarinen valtio, jossa vaaleja väärennetään avoimesti ja kansalaisvapauksia rajoitetaan ankarasti. Vuonna 2020 Aljaksandr Lukašenka, joka pitää yllä lujaa otetta armeijasta ja turvallisuusjoukoista, tyrmäsi massiivisen demokratiaa edistävän protestiliikkeen, joka sai alkunsa hänen uudelleenvalintansa vilpillisessä presidentinvaaleissa. Sittemmin turvallisuusjoukot ovat väkivaltaisesti pahoinpidelleet ja pidättäneet mielivaltaisesti toimittajia ja tavallisia kansalaisia, jotka haastavat hallintoa joko protestoimalla, raportoimalla tapahtumista tai julkaisemalla mielipiteitä verkossa. Oikeuslaitokselta ja muilta toimielimiltä puuttuu riippumattomuus, eivätkä ne valvo Lukašenkan valtaa. Ulkopolitiikka ja ulkosuhteet Valko-Venäjän ulkopolitiikka noudattaa virallisesti avoimuutta kaikkiin suuntiin ja maa on liittoutumaton. Käytännössä Valko-Venäjä on kuitenkin vuoden 2010 presidentinvaalien jälkeen suuntautunut entistä vahvemmin kohti Venäjää, kun yhteistoiminnan edistäminen Euroopan yhteisön kanssa on ainakin osaksi hiljentynyt. Vastapainoksi maa on hakenut "strategista kumppanuutta" eli esimerkiksi rahoitusta ja raaka-aineita mm. Kiinan ja Venezuelan suunnalta ja pyrkinyt edistämään kaupallista toimintaa Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Venäjä on Valko-Venäjän tärkein kumppani kaupan, politiikan ja kulttuurin alalla. Vuonna 1999 presidentit Jeltsin ja Lukašenka allekirjoittivat sopimuksen maiden välisestä valtioliitosta. Tätä sopimusta on pantu käytäntöön vain osittain, sillä sen mukaan maat siirtyvät esimerkiksi yhteisen perustuslain ja valuutan piiriin. Yhteistyötä on kuitenkin tehty esimerkiksi sotilasvoimien, talouden ja tieteen saralla. Vuonna 2012 voimaan astunut tulliliitto Venäjän ja Kazakstanin kanssa oli askel kohti maiden yhteistä talousaluetta. Valko-Venäjä on hyvin riippuvainen Venäjältä peräisin olevasta energiasta ja lainarahoituksesta. Maan suhteet Euroopan unioniin ja länsimaihin lähtivät lupaavasti liikkeille itsenäistymisen jälkeisinä vuosina 1991-1994. Lukašenkan noustua presidentiksi vuonna 1994 kansallinen suhtautuminen oppositioon ja kansalaisyhteiskuntaan vaikutti nopeasti länsisuhteita heikentävästi. Neuvottelut EU-jäsenyydestä ja unioniin liittymisestä keskeytettiin vuonna 1995. Toukokuussa 2009 Valko-Venäjä kuitenkin sopi Prahan huippukokouksessa yhtenä osapuolena Eurooppa-suhteidensa kehittämisestä osana Euroopan unionin itäistä kumppanuusohjelmaa. Suomen ulkoasiainministeriö käynnisti Suomen Vilnan suurlähetystön alaisuudessa toimivan Minskin yhteistoimiston 1. lokakuuta 2010. Valko-Venäjä avasi vastavuoroisesti suurlähetystön Helsingissä helmikuussa 2012. Valko-Venäjä tuki Ukrainaa, kun Venäjä kaappasi Krimin vuonna 2014. Maat kiistelivät keskenään öljy- ja kaasutoimituksista, eikä Valko-Venäjä antanut Venäjän perustaa lentotukikohtaa maahansa. Maiden välit olivat edelleen huonot vuoden 2017 alussa. Asevoimat ja puolustuspolitiikka Valko-Venäjän asevoimiin kuuluu kolme pääosaa: maavoimat, ilmavoimat ja ilmapuolustusjoukot sekä erikoisjoukot. Maan presidentti toimii asevoimien ylipäällikkönä. Maan puolustusministeri, kenraaliluutnantti Juryi Žadobin ja hänen apunaan toimivat kenraalimajurin arvoiset varapuolustusministerit johtavat puolustusministeriön ja asevoimien keskeisiä osia. Maan puolustus nojautuu yleiseen asevelvollisuuteen. Iältään 18-27-vuotiaita miehiä koskee 12-18 kuukauden varusmiespalvelu; 12 kuukauden palvelulla voivat selvitä yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta valmistuneet. 17-vuotiaat voivat hakeutua myös kadeteiksi ja opiskella sotilashenkilöinä maan korkeakouluissa. Maan asevoimissa palvelee noin 65 000 henkilöä, joista 50 000 on sotilaita ja loput toimivat erilaisissa puolustusministeriön siviilitehtävissä. Varsinaisten sotilaiden ohella sisäministeriön puolisotilaallisiin joukkoihin kuuluu noin henkeä. Vuonna 2007 reserviläisiin luettiin noin henkeä. Valko-Venäjä käyttää asevoimiinsa noin 1-1,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan eli noin 4-5 prosenttia maan budjetista. Vuonna 2008 puolustusbudjetti oli 674 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (1,1 % BKT:stä). Vuoden 2013 puolustusbudjetiksi on arvioitu runsas 700 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (1,4 % BKT:stä). Tämä on hieman enemmän kuin mitä maa käyttää julkiseen terveydenhuoltoon. Puolustusbudjetti on kuitenkin kansainvälisesti varsin matalalla tasolla. Vuonna 2007 Valko-Venäjän maavoimilla oli 1 586 taistelupanssarivaunua (T-55, T-72 ja T-80). Ilmavoimilla oli tuolloin 175 taistelukonetta (MiG-29, Su-24, Su-25, Su-27) ja 50 hyökkäyskopteria. Perustuslakinsa 18. artiklan mukaan Valko-Venäjä on neutraali ja ydinaseeton valtio. Maassa aiemmin olleet ydinaseet siirrettiin Venäjälle joulukuuhun 1996 mennessä. Maa on tasapainoillut sotilaspoliittisesti lännen ja idän välillä. Valko-Venäjä on 2000-luvulla osallistunut Naton rauhankumppanuusohjelmaan ja maan sotilaita osallistui myös useisiin Naton harjoituksiin. Maan todellinen neutraalius on myös kyseenalaistettu. Vuonna 2010 hyväksytty Venäjän puolustusdoktriini muistuttaa arvioiden mukaan jo sotilasliittoa, sillä sen mukaan valtioliiton suuremman osapuolen mukaan hyökkäys valtioliiton johonkin osaan tulkitaan hyökkäykseksi koko valtioliittoa kohtaan. Myös Valko-Venäjän oma puolustusdoktriini vuodelta 2002 edistää yhteispuolustusta Venäjän kanssa. Lisäksi Valko-Venäjän johto vahvisti 2012 käynnistävänsä yhteisen ilmapuolustuksen Venäjän kanssa. Keväällä 2013 Venäjä ilmoitti aikovansa avata uusilla venäläishävittäjillä varustetun lentotukikohdan Valko-Venäjän alueelle vuoteen 2015 mennessä. Ensimmäiset venäläishävittäjät sijoitetaan maahan jo ennen 2013 loppua. Sijaintipaikaksi on ehdolla maan länsiosassa oleva Brestin alueen Baranavitšy, jossa on jo ennestään aktiivinen sotilaslentokenttä ja siihen liittyvä koneiden huolto-organisaatio. Valko-Venäjän ilmapuolustus koki nolon imagotappion, kun ruotsalainen siviililentokone ylitti Valko-Venäjän itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuna 4. heinäkuuta 2012 maan Liettuan puoleisen valtakunnanrajan ilman hyväksyttyä lentosuunnitelmaa ja pudotti 800 sananvapautta puolustavilla viesteillä varustettua pehmonallea ennen maan ilmatilasta poistumistaan. Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliittoon vedoten venäläisellä hävittäjätukikohdalla tehostetaan maiden yhteistä ilmapuolustusta. Aluejako Valko-Venäjällä on kuusi hallinnollista aluetta (, ja yksi horad, pääkaupunki Minsk. Alueet jaetaan edelleen piireiksi eli rajoneiksi. Keskeisimmät kaupungit ovat samoin maakuntien alaisia osa-alueita kaupunkeina tai kaupunkipiireinä. Valko-Venäjällä asui 14. lokakuuta 2009 suoritetun väestönlaskennan mukaan ihmistä (1999 väkiluku ). Ainoastaan pääkaupunki Minskissä väkiluku kasvoi tänä aikana, muissa maakunnissa väki väheni 5-11 %. Kaupungistuminen jatkui 2000-luvulla eli pääkaupungin ohella useat pienemmät kaupungit kasvoivat samalla kun ympäröivän maaseutuväestön määrä väheni. Virallisen väestöarvion mukaan vuosina 2012-2014 Valko-Venäjän väkiluvun väheneminen päättyi. Asukasmäärä kasvoi yhä Minskissä ja lasku pysähtyi Minskin alueella; muilla alueilla väkiluku väheni yhä vuosina 2012-2014 lievästi. Väestö jakautui alueittain seuraavasti: Kunkin maakunnan osa-aluejako on esitetty kyseistä maakuntaa kuvaavassa artikkelissa. Suurimmat kaupungit Taulukossa kaupunkien nimet ovat ensin valkovenäjänkielisessä muodossa. Luvut perustuvat vuoden 2009 väestönlaskentaan. Kaupunkien sijainti selviää oheisesta kartasta. Maakuntien pääkaupungit on esitetty vahvennettuna. Talous Valko-Venäjän bruttokansantuote oli Maailmanpankin mukaan vuonna 2012 yhteensä 63 267 miljoonaa USD ja henkeä kohti 6 685 USD. Ostovoimakorjattu (PPP) BKT oli vuonna miljoonaa USD, jonka perusteella maa sijoittui kansantalouden suuruuden perusteella 63. sijalle maailman 180 valtion joukossa. Ostovoimakorjattu kansantuote asukasta kohden oli tällöin 15 900 USD (per capita). Kansalaisten ostovoimakorjattu kansantuote on keskimäärin hieman pienempi kuin Romaniassa tai Bulgariassa asuvilla, mutta hieman korkeampi kuin Kazakstanin ja kaksinkertainen Ukrainan asukkaiden ostovoimaan nähden. Kansallisen tilastokeskuksen arvio maan ostovoimakorjatuksi BKT:ksi vuonna 2012 oli hieman edellistä arviota korkeampi (162,84 mrd. USD (PPP), henkeä kohden 17 205 USD (PPP). Tämän tilaston ostovoimakorjatussa maavertailussa Kazakstanin BKT henkeä kohden oli Venäjän tavoin Valko-Venäjää korkeammalla tasolla (2011). Maan BKT:stä teollisuus muodosti vuonna 2012 kaikkiaan 31,8 prosentin osuuden, maatalous, metsästys ja metsätalous 8,4 %, rakentaminen 6,9 %, kauppa 14,3 %, liikenne ja tietoliikenne 7,1 %, muut toimialat 18,7 % ja tuotteiden nettoverojen osuus oli 12,8 %. Valko-Venäjän kansantalous kasvoi vuosina 2001-2011 voimakkaasti lamavuotta 2009 lukuun ottamatta; vuosina 2012-2013 kasvu oli vähäisempää. Voimakkaan kasvun vastapainona kuluttajahintojen inflaatiovauhti on pääsääntöisesti pysynyt BKT:n kasvua suurempana, mikä ilmenee oheisesta pylväsdiagrammista. Jos tarkastellaan Valko-Venäjän oman valuutan arvoa kuluttajahintojen inflaation sijaan, esimerkiksi vuonna 2011 inflaatio oli kahden devalvaation seurauksena 108,7 %. Valko-Venäjän ruplan (BYR) kurssia on pyritty pitämään vakaana erityisesti raaka-ainekaupassa keskeiseen Yhdysvaltain dollariin nähden, samalla kun euron ja Venäjän ruplan virallisen vaihtokurssin on annettu muuttua. Valuutta devalvoitiin touko- ja lokakuussa 2011. Valuutan vaihtokurssi on hiipunut myös kesästä 2013 lähtien tuntuvasti alaspäin niin dollariin kuin euroonkin nähden. Valko-Venäjän rupla devalvoitiin asteittain vuodenvaihteessa 2014-2015. Tammikuun 19. päivään mennessä Valko-Venäjän ruplan vaihtokurssi oli laskenut 21 prosenttia dollariin ja 17 prosenttia euroon nähden verrattuna devalvaatioita edeltävään joulukuun 29. päivän 2014 kurssiin. Uusi merkittävä devalvoituminen tapahtui elokuun lopulla 2015, jolloin (26.8.2015) yhdellä eurolla sai jo virallisen kurssin mukaan 20 474 Valko-Venäjän ruplaa. Valkovenäläinen taloustieteen professori totesi tuoreimman devalvoitumisen osoittavan Valko-Venäjän viranomaisten - sekä kansallispankin että hallituksen - avuttomuutta markkinavoimien synnyttämien kurssimuutosten edessä. Vuonna 2012 Valko-Venäjän tuonnin arvo oli 45,404 miljardia USD. Suurimmat tuontimaat olivat Venäjä (59,4 %), Saksa (5,9 %), Kiina (5,1 %), Ukraina (5,0 %), Puola (2,1 %), Italia (1,5 %), USA (1,4 %), Alankomaat (1,0 %) ja Tšekin tasavalta (1,0 %). Tuonti koostui seuraavasti: mineraalituotteet (kuten öljy ja maakaasu: 39,4 %), koneet, laitteet ja kulkuneuvot (22,9 %), kemianteollisuuden tuotteet (12,4 %), metallit ja metallijalosteet (10,1 %), maataloustuotteet ja maatalouden raaka-aineet (7,8 %) ja muu tuonti (7,4 %). Viennin arvo oli 45,991 miljardia USD (2012). Vientimaista suurimmat olivat Venäjä (35,4 %), Alankomaat (16,5 %), Ukraina (12,1 %), Latvia (7,1 %), Saksa (3,8 %), Liettua (2,6 %), Puola (2,1 %), Kazakstan (1,8 %), Italia (1,5 %), Iso-Britannia (1,2 %) ja Viro (1,1 %). Vientituotteita jakautuivat seuraavasti: mineraalituotteet (kuten kaliumsuolat ja öljynjalosteet: 36,2 %), kemianteollisuuden tuotteet (21,7 %), koneet, laitteet ja kulkuneuvot (17,9 %), maataloustuotteet ja maatalouden raaka-aineet (kuten liha, maitotaloustuotteet, sokeri 10,6 %), metallit ja metallijalosteet (5,5 %) ja muu vienti (8,1 %). Vuonna 2018 elintarvikkeiden viennin arvo oli 5,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Maan taloudellinen riippuvuus Venäjän kanssa käytävästä kaupasta on vahvaa ja kasvanut jonkin verran 2010-luvulla. Vuonna 2019 viennistä 43 prosenttia suuntautui Venäjälle (2011: 37%) ja tuonnista 62 prosenttia oli Venäjältä (2011: 64%). Myös valtionvelkansa osalta Valko-Venäjä on tullut riippuvaisemmaksi venäläisestä lainarahasta. Valko-Venäjä on yli 90-prosenttisesti riippuvainen Venäjältä tuotavasta energiasta. Vuosien 2011-2020 suunnitelman mukaan energiariippuvuutta vähennetään 55 prosenttiin energiatehokkuutta parantamalla, tuuli- ja ydinvoimalla. Maaliskuussa 2011 Valko-Venäjän presidentti vahvisti suunnitelman rakentaa venäläisten lainoittama 2,4 GW:n ydinvoimala Astravetsiin Liettuan vastaisen rajan tuntumaan. Heinäkuussa 2016 Valko-Venäjällä toteutettiin rahanuudistus, jolloin paikallisen rahan arvoa pienennettiin suhteessa 10 000:1. Kierrossa olleista, vuoden 2000 rahanuudistuksen mukaisista Valko-Venäjän ruplista (BYR) katosi neljä nollaa verrattuna Valko-Venäjän uuteen ruplaan (BYN). Vuoden 2020 alussa minimipalkka Valko-Venäjällä oli 375 BYN (eli noin 121 EUR, kurssilla 1 BYN = 0,32 EUR), ja vuonna 2020 keskimääräinen palkkataso oli 2 930 BYN (eli 939 EUR). Paljolti vuonna 2011 tehtyjen devalvointien ja Venäjän kanssa solmitun, Valko-Venäjälle edullisempaa energiaa takaavan toimitussopimuksen seurauksena maan pitkään alijäämäinen kauppataseen vaje kääntyi alkuvuonna 2012 ylijäämäiseksi. Esimerkiksi valkovenäläisten lämmön- ja sähköntuotannossa keskeisen maakaasun toimitushinta (168 USD / 1 000 m³ kaasua vuodelle 2012) sovittiin noin 40 % vuoden 2011 tasoa alhaisemmaksi. Maaöljyn toimitussopimus vuosille 2012-2015 turvasi puolestaan valkovenäläisten öljynjalostamoiden tarpeet (Naftan ja Mazyrin öljynjalostamo). Osana maakaasun toimitussopimusjärjestelyjä, Valko-Venäjän valtio myi loput (50 %) maakaasun siirtoputkistoyhtiöstään venäläisen Gazpromin valkovenäläiselle tytäryritykselle 2,5 miljardilla dollarilla. Näin Gazprom sai hallintaansa Jamal-Eurooppa-maakaasuputken kriittisen, Venäjän ja Keski-Euroopan välisen osan. Kesällä 2012 syntyi kiista valkovenäläisten öljynjalostustuotteiden laajamittaisesta viennistä tullivapaasti vilpillisten asiapapereiden avulla. Öljytoimitukset katkaistiin Venäjältä kiistelyn ajaksi. Loppuvuoden 2012 kauppatase kääntyi vahvasti alijäämäiseksi ja käänsi koko vuoden kauppataseen alijäämälle. Valko-Venäjän vaihtotase oli vuonna 2012 kuitenkin hieman ylijäämäinen. Lukašenkan hallitus on joutunut Venäjän ja muiden maiden painostuksen kohteeksi talouden vapauttamiseksi. Vaikka hallinto on vähitellen vapauttanut taloutta, pienyritykset kärsivät edelleen epäselvästä lakijärjestelmästä ja valtionyritysten yksityistämisiä myös vastustetaan. Työttömyysaste on matala (virallisesti pysynyt alle 2 %). Osana kesäkuussa 2011 käynnistynyttä kolmivuotista 178 yrityksen yksityistämisohjelmaa, muun muassa rakennus- ja huonekalualan yrityksiä on myyty esimerkiksi latvialaisille ja venäläisille ostajille. Myös tärkeän matkapuhelinoperaattori MTS:n valkovenäläisen osan 51 %:n osakekantaa on yritetty myydä useaan otteeseen, mutta pääosa ostajaehdokkaista on pitänyt pyydettyä kauppahintaa ylisuurena. Venäjältä ja muista maista on lisäksi pyritty hankkimaan lisäksi suuria, jopa 1-2 miljardin dollarin ennakkomaksuja jättimäisen Belaruskali-kaivosyhtiön tuotannosta. Kaivosyhtiö on kokonaisuudessaankin kaupan. Venäläisen sijoittajan omistama yksityinen kaivosyritys Slavkali on puolestaan rakentamassa tuotantolaitosta Ljubanin piirin kaliumsuolavarantojen hyödyntämiseksi. Valko-Venäjän talous on erittäin valtiojohtoista. Valtion osuus on noin puolet maan BKT:stä, valtiolliset organisaatiot ja yritykset työllistävät lähes puolet väestöstä. Teollisuustuotannosta yli 70 prosenttia on valtiollista (2019). Valtiollisissa pankeissa (Belarusbank, Belagroprombank) on noin 60 prosenttia pankkivarallisuudesta ja -pääomasta. Liikenne Valko-Venäjän maantieverkko on pituudeltaan 86 392 kilometriä, joista 74 651 kilometriä on päällystetty (2010). Linja-autoilla matkusti vuonna 2012 yhteensä 1 435,8 miljoonaa matkustajaa (matkojen lukumäärä). Henkilöautoja on melko vähän eli 243 ajoneuvoa tuhatta asukasta kohden (2009), kun Suomessa henkilöautoja oli tuolloin 520 kappaletta tuhatta asukasta kohden. Keskeisimmät Minskiin johtavat valtatiet (M1-M6) muuttuivat useille käyttäjäryhmille maksullisiksi elokuussa 2013. Muiden kuin Euraasian talousunionin maiden (Valko-Venäjä, Venäjä, Kazakstan, Armenia, Kirgisia, Tadžikistan, Uzbekistan) ajoneuvojen ja raskaan liikenteen tulee pitää etäluettavaa tiemaksulaitetta näkyvillä tietullipisteitä sisältävillä valtateillä liikkuessaan. Rautateitä on yhteensä 5 537 kilometriä (2013). Rataverkkoa ylläpitää ja junaliikenteestä vastaa Valko-Venäjän kansallinen rautatieyhtiö Belaruskaja tšyhunka (БЧ, Valko-Venäjän rautatiet). Maan rautateillä kulki vuonna 2012 kaikkiaan 100,5 miljoonaa matkustajaa (matkojen määrä). Valko-Venäjällä on yhteensä 65 lentokenttää (2012). Siviililentoliikenteen kentistä merkittävimpiä ovat Minskin kansallinen lentoasema (Minsk-2) ja Minskin vanha lentoasema (Minsk-1). Kunkin maakunnan pääkaupungissa on oma kansainvälinen lentokenttänsä, joskin vähäistä reittiliikennettä on viime vuosina ollut vain Brestin, Homelin ja Hrodnan lentoasemille. Kansallisella lentoyhtiö Belavialla on suoria reittilentoja myös Suomeen. Julkisen matkustajaliikenteen kuljetussuoritteessa vuonna 2012 (matkustajakilometreissä mitaten) linja-autoliikenteen osuus oli 40,0 prosenttia, rautateiden 35,5 %, kaupunkitaajamien sähköisten liikennevälineiden (johdinbussit, raitiovaunut, Minskin metro) 16,3 %, lentoliikenteen 8,0 % ja taksien 0,2 %. Valko-Venäjän tavaraliikenteessä kulki vuonna 2012 yhteensä 484,4 miljoonaa tonnia rahtia. Tästä putkikuljetusten osuus oli 137,4 miljoonaa tonnia, maanteitse siirrettiin 189,3 miljoonaa, rautateitse 153,7 miljoonaa ja vesiteitä pitkin 4,0 miljoonaa tonnia rahtia. Maantierahdin osuus on kasvanut merkittävästi koko 2000-luvun, ja se nousi tonnimäärältään suurimmaksi kuljetustavaksi vuonna 2010, vaikkei vielä ole saavuttanut 1990-luvun puolivälin huomattavasti korkeampia tonnimääriä. Kun tarkastellaan myös kuljetusmatkaa havaitaan, että suurin kuljetussuorite (miljoonaa tonnikilometriä) syntyi putkikuljetuksista, jota seuraavat rautatie- ja maantiekuljetus (2012). Tavara kulkee maanteitse siis keskimäärin huomattavasti lyhyemmän matkan kuin putki- tai rautatierahti. Putkikuljetusten merkitys selittyy Valko-Venäjälle Venäjältä saapuvilla merkittävillä öljy- ja kaasuputkilla. Vaikka osa putkitse tuoduista raaka-aineista käytetään Valko-Venäjällä, enemmistö esimerkiksi öljyputkiyhtiö Gomeltransneft Družban maan eteläosien kautta kuljettamasta maaöljystä ja öljytuotteista jatkaa Puolaan tai Ukrainaan. Maakaasun siirtoputkistosta vastaa nykyään kaasujätti Gazprom tytäryhtiönsä (Gazprom Transgaz Belarus) avulla. Väestö Valko-Venäjän asukasluku oli lokakuun 2009 väestönlaskennassa . Heistä naisia oli ,7 %) ja miehiä ,5 %). Asuinpaikkansa perusteella kaupunkilaisia oli 74,3%  ja maaseudun asukkaita 25,7 %. Kaupungistumisaste kohosi 76,3 prosenttiin vuoden 2013 alkuun mennessä. Väkiluku jatkoi laskuaan vielä vuonna 2012, mutta 2013 se pysähtyi. Vuoden 2013 alun väkiluvuksi ilmoitettiin oli . Marraskuun 2013 alkuun mennessä väkiluku oli syntyvyyden kasvun ja maahanmuuton seurauksena kääntymässä lievästi positiiviseksi: marraskuun 2013 alun väkiluvuksi arvioitiin . Syntyvyys on yhä pienempää kuin kuolleisuus, joskin erotus on pienentynyt merkittävästi syntyvyyden noustessa vuosien 2005 ja 2013 välillä. Väestöpyramidin perustella syntyvyys kävi alimmillaan maan itsenäistymisen tienoilla ja muutama vuosi sen jälkeen. Maa on kuitenkin muuttovoittoinen: maahan saapuu erityisesti muista IVY-maista enemmän väkeä kuin maasta muuttaa pois. Väestön ikä ja terveys Vuonna 2012 väestön keski-ikä oli 39,15 vuotta. Alle 15-vuotiaita oli 15,1 % ja yli 60-vuotiaita 19,3 % väestöstä. Naisia oli enemmän ikäryhmässä 30-34-vuotiaat tai tätä vanhemmat, ja miehiä tätä nuoremmissa valkovenäläisissä. Lapsikuolleisuus on pientä, taso on pudonnut kolmasosaan vuosien 1990 ja 2012 välillä. Vastasyntyneiden kuolleisuus on IVY-maiden alhaisin (3,4/1 000 vuonna 2012). Maassa on lääkäreitä hieman ja muuta hoitohenkilökuntaa 20 % enemmän kuin WHO:n Euroopan alueen vertailumaissa keskimäärin samaa väestömäärää kohden. Syntyvien tyttöjen odotettavissa oleva elinikä on 77,6 ja poikien 66,6 vuotta (2012). Eliniänodote on ollut nousussa vuoden 2002 jälkeen. Tärkeimpiä kuolinsyitä olivat vuonna 2008 verenkiertoelimistön sairaudet (53 %), syövät (14 %) ja ulkoiset syyt kuten onnettomuudet, myrkytykset, tapaturmat, tapot ja itsemurhat (11 %). 15-60-vuotiaiden kuolleisuus on miehillä noin kolme kertaa naisia suurempaa (suhde 307/103 tuhatta henkeä kohden). Tämän ikäryhmän miesten kuolleisuus on huomattavan korkea, merkittävästi myös koko maailman keskiarvoon (190 tuhannesta) verrattuna. Aikuisten terveydellisistä riskitekijöistä korkeaa verenpainetta esiintyi selvästi Euroopan alueen vertailutasoa enemmän. Miehillä tupakoinnista ja alkoholista johtuvat riskitekijät ovat koholla, naisten tupakointi oli puolestaan selvästi Euroopan yleistä tasoa harvinaisempaa Väkilukuun suhteutettuna Valko-Venäjällä tehdään Venäjän ja Liettuan ohella ehkä eniten itsemurhia maailmassa. Myös tieliikenteessä kuolee suhteellisesti katsottuna enemmän väkeä kuin esimerkiksi Suomessa, vaikka autoistumisaste on alhainen. Vuonna 2010 tieliikenteessä kuoli 1 190 henkeä, joista 76 % oli miehiä. Surmansa saaneista 50 % on jalankulkijoita tai pyöräilijöitä. Matkailijalla on syytä olla perusrokotukset kunnossa, sillä Valko-Venäjällä esiintyy esimerkiksi jäykkäkouristusta (Tetanus) ja kurkkumätää selvästi Suomea enemmän. Myös MRP-yhdistelmärokoretta (tuhkarokko-sikotauti-vihurirokko) suositellaan kaikille maahan matkustaville. Lisäksi riskiarvion perusteella voidaan joillekin suositella hepatiitti- ja puutiaisaivotulehdusrokotuksia. Etninen tausta ja kielet Vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan asukkaista 83,7 % oli valkovenäläisiä, 8,3 % venäläisiä, 3,1 % puolalaisia, 1,7 % ukrainalaisia ja 0,8 % muita. Laskennassa 2,4 % väestöstä ei ilmoittanut kansallisuuttaan. Valtion virallisia kieliä ovat valkovenäjä ja venäjä. Vuoden 2009 väestönlaskennassa valkovenäjän ilmoitti äidinkielekseen 53,2 % (5,0584 miljoonaa) ja venäjän 41,5 % (3,9481 miljoonaa) väestöstä. Kotikielenä valkovenäjä (23,4 % väestöstä) kuitenkin oli harvinaisempi kuin venäjä (70,2 %). Muita Valko-Venäjällä puhuttuja kieliä ovat jiddiš, puola, ukraina, tataari ja liettua. Koulutus Valko-Venäjän koulutusjärjestelmä jakautuu neljään tasoon: esiasteeseen, perusasteeseen, toiseen asteeseen ja korkea-asteeseen. Koulutus esikoulusta korkea-asteen opintoihin saakka on pääsääntöisesti ilmaista. Väestöstä noin kolmannes on jonkintasoisen koulutuksen tai opiskelun piirissä. Aikuisista miltei kaikki (99,7 %) osaavat lukea. Korkeakouluissa opiskelee kansainvälisesti vertaillen suuri osuus väestöstä. Koulutuksen organisoinnista ja valvonnasta vastaa maan Opetusministeriö. Varhaiskasvatusta annetaan lapsille kotona tai esimerkiksi päiväkodeissa ja esikouluissa (taso 0). Varsinaista esikouluopetusta saa 71,4 % lapsista. Yleinen oppivelvollisuus on 6-15-vuotiailla. Tämä sisältää pakollisen 9-luokkaisen opetuksen: neljä alkeisopetuksen (taso 1, enintään 24-27 viikkotuntia) ja viisi perusopetuksen luokkaa (taso 2, enintään 31-38 viikkotuntia). Opetusviikko on kuusipäiväinen, johon sisältyy viisi koulupäivää ja yksi liikunnalle, muulle kasvatukselle tai työharjoittelulle varattu päivä. Pakollisiin oppiaineisiin kuuluu muun muassa maan molempien virallisten kielten (venäjä ja valkovenäjä) sekä yhden vieraan kielen (englanti, saksa, ranska, espanja tai kiina) opiskelu. Vieraan kielen opiskelu aloitetaan 3. luokalla. Enemmistö kouluista on valtiollisia. On myös erityiskouluja fyysistä tai psyykkistä erityistukea tarvitseville. Yleisen oppivelvollisuuden jälkeen nuorella on kolme väylää jatkaa opintojaan: ammattikoulu (1-3 vuotta), yleinen toisen asteen koulutus (2-vuotinen lukiota vastaava koulu) tai toisen asteen ammatillinen koulutus (2-4 vuotta). Ammattikouluja on noin 210 ja niissä opiskelee vuosittain 75 000 opiskelijaa. Toisen asteen ammatillisia oppilaitoksia on puolestaan noin 225, joista kymmenkunta on yksityistä; oppilaitoksissa opiskelee vuosittain runsas opiskelijaa. Joukkoon kuuluu esimerkiksi tekniikkaan, taide-alaan ja kielikoulutukseen keskittyviä oppilaitoksia sekä ammatillisia lyseoita tai kymnaaseja, joista osaassa voi suorittaa kaksoistutkinnon, eli lukiota vastaavan yleisen oppimäärän ja ammatillisen diplomin. Suuri osa nuorista jatkaa oppivelvollisuuden jälkeen toisen asteen yleisiin kouluihin (perusopetusta täydentävät luokat 10 ja 11). Koulun 11. luokan jälkeen suoritettava eri oppiaineiden keskitetty testaus () on tavallisin reitti korkea-asteen oppilaitoksiin. (vertaa Yhtenäinen valtiollinen koe Venäjällä). Pääsyvaatimuksissa vaadittavien oppiaineiden lista vaihtelee korkeakouluttain. Valko-Venäjällä toimii yli 50 korkea-asteen opetusta antavaa oppilaitosta, joista kymmenkunta on yksityistä ja kaksi uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämää. Opiskella voi päätoimisesti, iltaopiskeluna tai etäopiskeluna. Ensimmäisen korkeakouluasteen tai ammatillisen spesialisti-nimikkeen suorittamiseen on varattu 4-6 vuotta, jonka jälkeen voi jatkaa 1-2 vuotta maisteriksi (ylempi korkeakoulututkinto). Vuonna 2010 korkeakouluopiskelijoita oli yli . Korkeakouluopinnot voivat olla maksullisia tai näennäisesti ilmaisia. Lukukausimaksun maksaa noin puolet valkovenäläisistä opiskelijoista ja kaikki ulkomaalaiset opiskelijat; ulkomaalaisille maksu on pääaineesta ja korkeakoulusta riippuen 700-3 500 USD lukuvuodessa. Ilmaista opetusta saaneet sitoutuvat hyvityksenä tekemään valmistuttuaan kaksi vuotta työtä valtion osoittamassa työpaikassa, josta maksettava palkka voi olla vaatimaton. Yliopistoista tunnetuimpiin lukeutuvat Valko-Venäjän valtionyliopisto, Hrodnan valtionyliopisto, Valko-Venäjän kasvatustieteellinen valtionyliopisto, Hrodnan lääketieteellinen valtionyliopisto, Valko-Venäjän kansallinen tekninen yliopisto ja Valko-Venäjän informatiikan ja radioelektroniikan valtionyliopisto. Valko-Venäjän korkeakoulujärjestelmää ei ole ainoana maana Euroopassa toistaiseksi hyväksytty mukaan Bolognan prosessiin. Arvioinneissa on katsottu esimerkiksi akateemisen vapauden olevan riittämätöntä. Myös yliopistojen itsenäisyyden on katsottu olevan erittäin vajavaista, koska tutkinnot on hyväksytty ja korkeakoulujen rehtorit nimetty valtiojohtoisesti. Maan korkeakouluissa suoritetaan eurooppalaisittain katsottuna melko vähän tohtoritutkintoja, mutta määrä on nousussa: vuonna 2010 tohtoriohjelmista valmistui runsas 30 ja vuonna 2012 yli 60 henkeä. Uskonto Väestön uskonnollisesta suuntautumisesta ei ole virallisia lukuja. Valko-Venäjän ulkoministeriön raportin mukaan vuonna 2011 väestöstä 48,3 prosenttia oli ortodokseja, 7,1 prosenttia katolilaisia, 3,5 prosenttia muita uskontoja ja 41,1 prosenttia väestöstä oli uskontokuntiin kuulumattomia. Valko-Venäjän ortodoksit kuuluvat hallinnollisesti Moskovan patriarkaattiin omana eksarkaattina. Maan uskonnonvapaudesta ja uskonnollisten tilastojen edustavuudesta on esitetty kritiikkiä. Yhdysvaltojen mukaan valtio suosii ortodokseja ja esimerkiksi katolisen kirkon itse ilmoittaman jäsenmäärän perusteella katolisia olisi loppuvuonna 2010 lähes 15 % koko väestöstä (1,4 miljoonaa 9,5 miljoonasta). Vuonna 2011 kansallisen tiedeakatemian jumalanpalveluksissa kävijöiden haastetteluun pohjautuvan arvion mukaan 57,3 % väestöstä olisi ortodokseja, 34,5 % katolisia ja 3,1 % protestantteja. Kulttuuri Maailmanperintökohteet ja suosituimmat nähtävyydet Valko-Venäjällä on neljä Unescon maailmanperintöluetteloon liitettyä kohdetta, näistä Bialowiezan aarniometsä () luonnonarvojensa perusteella ja kolme muuta kulttuuriperintönsä perusteella. Kulttuurikohteet ovat Mirin linna, Njasvižin kartano ja Jäämeren rannalta Norjasta Suomen, Baltian, Valko-Venäjän, Ukrainan ja Moldovan läpi Mustanmeren rannalle ulottuva Struven kolmiomittausketju. Vuonna 2011 valkovenäläisen Narodnaja Gazeta -sanomalehden järjestämän, Valko-Venäjän seitsemän ihmeen yleisöäänestyksessä maan merkittävimpiin nähtävyyksiin valittiin: 1. Belavežskaja Puštšan kansallispuisto, 2. sankarilinnoituksen arvon vuonna 1965 saanut Brestin linnoitus, 3. Naratšjärvi, 4. Mirin linna, 5. Polatskin ortodoksinen Pyhän Sofian katedraali, 6. Mjadzelin piirin Budslaun kylässä sijaitseva, Jumaläidin ikonille omistettu katolinen kansallispyhäkkö ja 7. Babruiskin linnoitus. Kirjallisuus Valko-Venäjän kirjallisuuden ja valkovenäjän kielen alkutaipaleelle lukeutuvat piispa Kirill Turovilainen sekä raamatunkääntäjä ja kirjanpainaja Frantsysk Skaryna. 1800-luvun alkupuolella, Valko-Venäjän ollessa Venäjän imperiumin osana, valkovenäjää puhuttiin lähes yksinomaan maaseudulla. Hallintokieli oli venäjä ja sivistyneistön pääkieli puola. Valkovenäläisen kirjallisuuden voidaan kuitenkin katsoa uudelleensyntyneen 1800-luvun puolivälin tienoilla. Tieteellinen kiinnostus ja nationalismin Valko-Venäjän kansan alkuperästä kehitti samalla valkovenäjän kirjakielen yhtenäisyyttä. Vintsent Dunin-Martsinkevitš (1808-1884) ja Frantsišak Bahuševitš (1840-1900) kuuluvat merkittävimpiin valkovenäjäksi kirjoittaneisiin kirjailijoihin tuolla vuosisadalla. 1900-luvun alun vallankumoukset (1905 ja 1917) loivat tilaa valkovenäjän kielen kukoistukselle. Kielellisen nousun aikaa edustavat ja valkovenäjän klassikkokirjailijoihin kuuluvat muun muassa Janka Kupala (1882-1942), Jakub Kolas (1882-1956), Zmitrok Bjadulja (1886-1941), Maksim Bahdanovitš (1891-1917), Maksim Haretski (1893-1938) ja Uladzimir Zylka (1900-1933). 1930-luvulla valkovenäjänkieliset kirjailijat alistettiin pidätyksien ja vainojen kautta paljolti sosialistisen elämäntavan ja Stalinin palvelijoiksi. Vuosikymmenen loppuun mennessä merkittävä osa valkovenäläisistä kirjailijoista oli ammuttu tai kuollut vankilassa. Tunnettuja valkovenäläisiä kirjailijoita Neuvostoliiton ja itsenäisen Valko-Venäjän ajalta ovat esimerkiksi Uladzimir Karatkevitš (1930-1984), Vasil Bykau (1924-2003), Svetlana Aleksijevitš (s. 1948) ja Andrei Hadanovitš (s. 1973). Svetlana Aleksijevitšille myönnettiin vuoden 2015 kirjallisuuden Nobel-palkinto. Sanan- ja ilmaisunvapaus tiedotusvälineissä ja taiteessa Valko-Venäjällä rajoitetaan median, poliittisen opposition ja ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa. Maassa ei ole tosiasiallista mielipiteen- ja sananvapautta eikä niihin sisältyvää painovapautta. Yleismaailmallisesti nämä oikeudet sisältyvät kaikille kuuluviin humanitaarisiin perusoikeuksiin, jotka on lueteltu Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa (esim. artikla 19). Esimerkiksi Valko-Venäjän "huonoon valoon saattamisesta", kehityksen "petollisesta" kuvaamisesta tai "presidentin arvostelemisesta" voi seurata rikossyyte. Kansainvälisesti sananvapausasioita seuraavan Toimittajat ilman rajoja -järjestön luokituksessa Valko-Venäjän lehdistön vapaus on arvioitu viime vuosina huonoksi. Vuoden 2013 maatilastoissa Valko-Venäjän sijoitus oli 157 eli alin eurooppalaisen valtion sija tässä 179 maan vertailussa. Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan joulukuun 2010 presidentinvaalien ja niitä seuranneiden mielenosoitusten uutisoinnin seurauksena oli kuukautta myöhemmin yhä pidätettynä tai vangittuna 10 toimittajaa. Toimittajien kameroita, tietokoneita ja muita työvälineitä on takavarikoitu toimituksiin tehtyjen ratsioiden ohella myös kotietsinnöissä. Vangittujen toimittajien määrässä Valko-Venäjä oli kuudentena. Tiedotusvälineiden edustajien pidätyksiä, vangitsemisia ja karkotuksia on tapahtunut myös vuoden 2011 aikana. Kuvataiteet ja arkkitehtuuri Valkovenäläisiin kuvataiteilijoihin kuuluvat esimerkiksi Frantsysk Skaryna, Napoleon Orda ja Marc Chagall. Valkovenäläisistä arkkitehdeista tunnetuimpiin kuuluvat esimerkiksi pääkaupungin julkisrakennusten suunnittelijoina maineeseen nousseet Iosif Lanhbard, Vladimir Korol ja Viktar Kramarenka. TV, radio ja tietoliikenne Televisio- ja radiolähetystoiminta on valtiollisessa valvonnassa. Suurin sähköisen median toimija on valtiollinen Belteleradyjokampanija (). Se operoi useaa tv- ja radioasemaa, joiden ohjelmia voi seurata perinteisten vastaanottimien välityksellä tai Internetin kautta. Muita kansallisia tv-kanavia ovat esimerkiksi ONT ja STV. Kaapelikanavina ja satelliittivastaanoton kautta katsellaan myös ulkomaalaisia, erityisesti venäläisiä tv-kanavia. Lukuisia valkovenäläisiä radiokanavia voi kuunnella internetin kautta suoratoistona myös ulkomailla. Matkapuhelinliittymiä oli tuhatta asukasta kohden 1 128 kappaletta ja kotitalouksien kiinteitä puhelinliittymiä 379 kappaletta (2012). Kiinteissä puhelinyhteyksissä valta-asema on valtiollisella Beltelekam-yrityksellä. Matkapuhelinoperaattoreista suurimmat ovat MTS, A1 ja Life. Vuoden 2010 kesällä Valko-Venäjällä arvioitiin olevan runsas 4,4 miljoonaa internetin käyttäjää (46,2 % väestöstä). Kansallisen tilaston mukaan maassa oli kuitenkin käytössä jo 883 internetliittymää tuhatta asukasta kohden (2012). Urheilu Valko-Venäjä on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1994 alkaen. Talviolympialaisista se on saanut yleensä yhden tai kaksi mitalia, mutta kesäolympialaisista vähintään 12. Sotšissa 2014 ampumahiihtäjä Darja Domratšava kuitenkin voitti peräti kolme kultamitalia. Lontoon 2012 kisoista kultaa puolestaan toivat kivääriampuja Sjarhei Martynau ja tenniksen sekanelinpelistä Viktoryja Azarenka ja Maks Mirny. Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2014 järjestettiin Valko-Venäjällä. Kisavalmisteluilla perusteltiin esimerkiksi monien uusien hotellien ja monitoimihallien rakentamista. Lähteet Aiheesta muualla Valko-Venäjän Helsingin suurlähetystön yhteystiedot Virallista tietoa Valko-Venäjältä (Belarus.by) The Virtual Guide to Belarus Valko-Venäjän hallinnon varsin kattava e-Government linkkilista Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Belarus Suomi-Valko-Venäjä-Seura (SVVS) ry Ylen Elävä arkisto: Valko-Venäjä - Euroopan viimeinen diktatuuri Youtube: Belarus: new Europe, which you never heard abour before (Valko-Venäjän kehityspankin tuella tehty esittelyvideo Valko-Venäjän kansantaloudesta) Matkaoppaat, kaupunki- ja maakartat Valko-Venäjästä Suomen Ulkoministeriön matkustustiedote Valko-Venäjä Auswertiges Amt - Belarus (Saksan ulkoasianhallinnon sivut Valko-Venäjästä) US Department of State - Background Note: Belarus (Yhdysvaltain Ulkoministeriön taustoitus Valko-Venäjästä) Kirjanen turistitietoa Minskistä - Minsk in your pocket (pdf) Matkaopas Lonely Planet: Belarus (lonelyplanet.com) Valko-Venäjän kompaktit kaupunkikuvaukset ja -kartat (bycity.org) Directory of Museums (Valko-Venäjän museohakemisto) (museum.by) Portaali, jolla mm. zoomattava kartta Minskistä metroasemineen (myminsk.com) Minskin online kartta (interfax.by) WikiMapia - zoomattava satelliittikartta; valkovenäläisten kohteiden selitykset pääosin tai Zoomattava kartta Valko-Venäjän eri alueista (oblast) ja niiden osista, esimerkiksi Minskin alue eli maakunta Valko-Venäjän junanradat General detail, downloadable PDF map of Belarus Uutistoimistot ja media (linkkien toiminnassa voi olla katkoja, osoitteet voivat vaihtua) Belta - Valko-Venäjän tasavallan virallinen uutistoimisto (belta.by) , , , ja Interfax (interfax.by) (Links to) Media in Belarus (e-belarus.org) Belorusskie novosti - Belarus News (naviny.by) ja Charter 97 (charter97.org) , ja Belarusian Association of Journalists (BAJ, baj.by) ja Uutisia valkovenäläisestä politiikasta (udf.by) ja Muita linkkejä Keski- ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu: Valko-Venäjä (metla.fi) Seulonnan keskeiset artikkelit 41.6 Itä-Eurooppa

1354

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wei-kuningaskunta

Wei-kuningaskunta

Wei-kuningaskunta eli Cao Wei (魏 [wèi], ) oli yksi Kiinassa Kolmen kuningaskunnan kaudella vallasta kilpailleista valtioista. Sen pääkaupunkina toimi Luoyang. Han-dynastian rappeutuessa Kiinan pohjoisosat olivat viimeisen Han-keisarin konsulin Cao Caon komennossa. Vuonna 213 hän sai tittelin Wei Gong (Wein herttua) ja kymmenen kaupunkia alueekseen. Alue sai nimekseen "Wein valtio". Jo tuohon aikaan Kiinan eteläosat olivat jaettuna kahden sotapäällikön hallintaan (myöhemmin Shu Han -kuningaskunta ja Wu-kuningaskunta). Vuonna 216 Cao sai nimikkeen Wei Wang (Wein kuningas). Cao kuoli 220 ja hänen poikansa Cao Pi peri Wein kuninkaan arvonimen ja viran keisarillisena konsulina. Samana vuonna Cao Pi kaappasi keisarillisen valtaistuimen itselleen ja julisti perustaneensa Cao-Wei-dynastian, mutta Shu Han -valtion Liu Bei kiisti heti tämän oikeuden valtaistuimeen ja Wu-valtion Sun Quan teki samoin vuonna 222. Wei valloitti Shu Han -kuningaskunnan 263. Kuitenkin jo vuonna 265 Sima Yan, Wein keisarillinen konsuli, kukisti Wei-dynastian ja perusti Jin-dynastian. Katso myös edellinen kausi: Han-dynastia vallitseva suurempi jakso: Kolme kuningaskuntaa muut kuningaskunnat: Shu Han -kuningaskunta ja Wu-kuningaskunta seuraava kausi: Läntinen Jin-dynastia Kiinan historia

1355

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wu-kuningaskunta

Wu-kuningaskunta

Wu-kuningaskunta (吳 [wú], 222 - 280), viralliselta nimeltään Itäinen-Wu, oli yksi Kiinassa Kolmen kuningaskunnan kaudella vallasta kilpailleista valtioista. Han-dynastian loppuaikoina sotapäällikkö Sun Quan hallitsi Wu-valtiota, joka oli alue Jangtse-joen eteläpuolella Suzhoun ympärillä. Sen jälkeen kun Cao Wei -kuningaskunnan Cao Pi ja Shu Han -kuningaskunnan Liu Bei olivat julistaneet itsensä keisareiksi, Sun Quan teki samoin vuonna 222 väittäen aloittaneensa Itäisen-Wu-dynastian. Eteläinen Kiina kehittyi yhdeksi Kiinan taloudellisista, kulttuurellisista ja poliittisista keskuksista Wu-vallan aikana. Tältä ajalta ovat myös ensimmäiset kirjalliset merkinnät Taiwanin saaresta. Wu-kuningaskunta oli yhteydessä Taiwanin väestöön ja lähetti sinne viranomaisiaan. Ensimmäinen Jin-dynastian keisari Sima Yan valloitti kuningaskunnan vuonna 280. 58 vuodellaan siitä jäi pitkäikäisin kolmesta kuningaskunnasta. Katso myös Kiinan dynastiat edellinen kausi: Han-dynastia vallitseva suurempi jakso: Kolme kuningaskuntaa muut kuningaskunnat: Wei-kuningaskunta ja Shu Han -kuningaskunta seuraava kausi: Läntinen Jin-dynastia Kiinan historia

1356

https://fi.wikipedia.org/wiki/Microsoft%20Windows

Microsoft Windows

Microsoft Windows on IBM PC -yhteensopiville tarkoitettujen graafisten käyttöliittymien ja käyttöjärjestelmien perhe, jonka Microsoft esitteli vuonna 1985. Se on maailman käytetyin henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmä, ja se toimitetaan nykyään tavallisesti pakettina ostetun tietokonelaitteiston mukana valmiiksi asennettuna. Perheeseen kuuluvat myös Windows CE-, Pocket PC-, Windows Mobile- ja Windows Phone -käyttöjärjestelmät. Historia Windows kehitettiin alun perin MS-DOSin käyttöliittymäksi, ohjelmaksi, jolla pyrittiin helpottamaan IBM:n valmistamien IBM PC -koneiden ja yhteensopivien henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöä. Ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1985. Tarkoituksena oli parantaa niiden kilpailumahdollisuuksia Applen Macintosh-koneita vastaan. Yhteistyötä tehtiin paljon IBM:n kanssa, ja Microsoft oli kehittämässä IBM:n OS/2-käyttöjärjestelmää. Windows 3.0:n julkaisun jälkeen Microsoft sanoutui irti OS/2-yhteistyöstä. Windows tarkoittaa ikkunoita. Graafisista käyttöjärjestelmistä käytettiin 1980-luvulla monesti nimeä ikkunointijärjestelmä (), koska niissä oli siirreltäviä "ikkunoita". Windowsin kehitysvaiheessa siitä käytettiin nimityksiä Interface Manager ja Interface Office Manager, kunnes nimeksi valittiin Microsoft Windows. Microsoft oli lisensoinut graafisen käyttöliittymän elementtejä Xeroxilta Windowsiin. Myöhemmin Microsoft sai varhaisen version Macintoshista ennen sen julkaisua. Windows 1.0:n käyttöliittymässä oli useita elementtejä, jotka olivat identtisiä Macintoshin vastaaviin. Seurauksena Apple Computer haastoi Microsoftin oikeuteen käyttöliittymänsä ulkoasun kopioinnista maaliskuussa 1988. Juttu päättyi Microsoftin eduksi vuonna 1993. Kesken jutun Xerox haastoi Applen oikeuteen graafisen käyttöliittymän kopioinnista. Windows mahdollisti myös tietokoneen koko muistin hyödyntämisen MS-DOSin 640 kiB:n rajoituksen sijaan. Vähitellen DOS-ohjelmat alkoivat siirtyä graafiseen ympäristöön. Vuonna 1995 julkaistu Windows 95 oli seuraava askel: se uudisti muun muassa käyttöliittymän ja mahdollisti pitkien (yli 8-merkkisten) tiedostonimien käytön. Windows 95:lle julkaistu DirectX-rajapinta mahdollisti viimein myös pelien siirtymisen Windows-ympäristöön. Windows-käyttöjärjestelmäpakettiin lisättiin uusien versioiden myötä kiinteästi kytkettyjä sovellusohjelmia, kuten Internet Explorer ja Windows Media Player. Microsoft aloitti vuonna 1988 Windows NT:n kehityksen: käyttöjärjestelmä perustui paljolti VMS-käyttöjärjestelmään DEC:lta palkatun pääsuunnittelija David Cutlerin ja hänen ryhmänsä johdosta. Windows NT julkaistiin huhtikuussa 1993. Ensimmäisen version versionumeroksi tuli suoraan 3.1, koska OS/2 oli tuolloin jo versiossa 3. Ensimmäiset versiot eivät menestyneet, ja laajalti käytetty tuli vasta Windows NT 4.0:sta. NT suunniteltiin vakautta vaativiin työasemiin ja palvelimiin. Koska se ei tarvinnut alleen 16-bittistä DOS-käyttöjärjestelmää, se pystyi käyttämään täysipainoisesti hyväkseen Intelin 32-bittisten x86-suorittimien muistinsuojaus- ja moniajo-ominaisuuksia. Käyttöjärjestelmä siirrettiin myös MIPS-, Alpha- ja PowerPC-suorittimille. NT tuki myös moniprosessorointia. Windowsista julkaistiin ensimmäinen kannettaviin pienlaitteisiin tarkoitettu Windows CE -versio vuonna 1996. Microsoft oli jo pitkään yrittänyt sulauttaa yritys- ja kotikäyttäjien Windowseja yhteen, mutta se tapahtui vasta vuonna 2001, kun julkaistiin Windows Me:n ja Windows 2000:n seuraaja, NT-teknologiaan pohjautuva Windows XP. Sen jälkeen pidettiin muutaman vuoden tauko, kunnes julkaistiin Windows Vista vuonna 2007. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin Windows 7. Vuonna 2012 julkaistiin Windows 8 ja seuraavana vuonna päivitys Windows 8.1. Vuonna 2010 Microsoft ilmoitti Itanium-suorittimien tuen päättymisestä: Windows Server 2008 R2 oli viimeinen versio, joka tuki Itaniumia. Heinäkuussa 2015 Microsoft julkaisi Windows 10 -version. Microsoft on aiemmin ilmoittanut julkaisevansa Windows 10X -version, jonka julkaisu on myöhemmin peruttu. Uuden version ei ollut tarkoitus korvata Windows 10:aa pöytätietokoneissa, vaan se oli tarkoitettu lähinnä kannettaviin ja muihin pienikokoisiin laitteisiin, vähin poikkeuksin. Windows 10:n seuraaja Windows 11 julkaistiin 5. lokakuuta 2021 ja Windows 10:n joidenkin versioiden tuki päättyy vuonna 2025: aiemmin Microsoft on kertonut yhtiön siirtyvän Software as a Service -malliin ja Windows 10:n olevan "viimeinen Windows". Windows 11:n uudet ominaisuudet perustuvat laajalti perutun Windows 10X:n kehitystyöhön. Markkinaosuus Sen markkinaosuus oli 77,12 prosenttia työpöytäkäytössä henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmistä vuonna 2014. Vuonna 2020 Windows oli suosituin käyttöjärjestelmä työpöytäkäytössä IDC:n ilmoittamana. Käyttöjärjestelmän osuus oli 80,5 % kun Chrome OS:llä oli 10,8 % ja macOS:llä 7,5 % osuus. Määrä perustuu myytävissä tietokoneissa (kannettavat, pöytäkoneet ja työasemat) mukana olevaan käyttöjärjestelmään. Vuonna 2021 verkkosivustojen kävijämäärien mukaan Windowsin osuus työpöytäkäytössä oli 75,5 % StatCounterin ilmoittamana StatCounter käyttää seurantaan osallistuvien verkkosivustojen kävijämääriä tuloksissa selainten ilmoittamien tietojen mukaan. Verkkosivujen palvelimista Windowsia on käytetty 28,9 prosentissa. Windowsin versiot ja jakelut MS-DOS:iin pohjautuvat Windows 1. : 1.0 Comdexissa vuonna 1983 esitelty esituotantoversio, 1.01 lopullinen julkaisuversio) Windows 2.0 (marraskuu 1987) Windows 2.1x (toukokuu 1988) Windows 3.0 (toukokuu 1990) Windows 3. ) Koodinimi Janus Windows 3. ) Windows ) (myös OSR2, OSR2.1, ja OSR2.5) Koodinimi Chicago Windows ) (myös Second Edition, 1999) Koodinimi Memphis Windows Me (Millennium Edition, syyskuu 2000) Koodinimi Millennium Windows NT Windows NT 3. ) Windows NT 4. ) Windows 2000 (Windows NT 5.0) (helmikuu 2000) Windows XP (Windows NT 5. ) Whistler Windows Server 2003 (Windows NT 5. ) Windows Vista (Windows NT 6.0 -loppukäyttäjille) (2007) Windows Server 2008 (Windows NT 6.0 -palvelimiin) (2007) Windows 7 (Windows NT 6.1 -loppukäyttäjille) (22. lokakuuta 2009) Windows Server 2008 R2 (22. lokakuuta 2009) Windows 8 (Windows NT 6.2 (Build 9200, RTM) (26. lokakuuta 2012) Windows Server . syyskuuta 2012) Windows 8.1 (18. lokakuuta 2013) Windows Server 2012 R2 (17. lokakuuta 2013) Windows 10 (29. heinäkuuta 2015) Windows Server . lokakuuta 2016) Windows Server . toukokuuta 2019) Windows 11 (5. lokakuuta 2021) Windows Server ) Windows CE Windows CE (Windows Embedded Compact) (1996) Windows Embedded Industry (2006) Windows Embedded Standard (2009) Windows Embedded Handheld 6. ) Pocket PC Pocket PC ) Pocket PC ) Windows Mobile Windows Mobile 2003 (kesäkuu 2003) Windows Mobile 2003 SE (2004) Windows Mobile ) Windows Mobile ) Windows Mobile 6. ) Windows Mobile 6. ) Windows Phone Windows Phone ) Windows Phone 7. ) Windows Phone 7.8 (epävirallisesti 2012, virallinen julkaisu 2013) Windows Phone ) Windows Phone 8.1 (2. huhtikuuta 2014) Emulointi Emulointi, yhteensopivuusrajapinnat ja virtuaalikoneiden käyttö mahdollistaa joidenkin Windows-sovelluksien käytön ilman Microsoft Windowsia jopa muilla kuin PC-yhteensopivilla koneilla. Virtual PC ReactOS Win4Lin VMware Virtualbox Wine Lähteet Aiheesta muualla Microsoftin oma Windows-sivu Historiaa: aikajana Seulonnan keskeiset artikkelit

1361

https://fi.wikipedia.org/wiki/Winnie%20Mandela

Winnie Mandela

Winnie Madikizela-Mandela (26. syyskuuta 1936 Transkei, Etelä-Afrikka - 2. huhtikuuta 2018 Johannesburg, Etelä-Afrikka) oli eteläafrikkalainen poliitikko, joka on toiminut monissa valtiollisissa tehtävissä ja johtanut ANC:n naisjaostoa. Hän oli naimisissa Nelson Mandelan kanssa 38 vuotta kesäkuusta 1958 maaliskuuhun 1996, jolloin johannesburgilainen tuomioistuin myönsi heille avioeron. Aviomiehensä vankeusvuosien aikana Winnie Mandelasta tuli merkittävä rotusortohallituksen vastustaja Etelä-Afrikassa, ja hänet määrättiin useiksi vuosiksi kotiarestiin Brandfortin kaupunkiin. Apartheid-hallinnon kaaduttua hän toimi poliittisissa tehtävissä muun muassa Etelä-Afrikan ensimmäisessä demokraattisessa hallituksessa. Myöhemmin Winnie Mandela oli ANC:n toimeenpanevan komitean jäsen ja kansanedustaja. Hän sai edustajanpaikan Etelä-Afrikan parlamenttiin vuoden 2009 vaaleissa. Glasgow'n yliopiston opiskelijat äänestivät Winnie Mandelan rehtorikseen kaudelle 1987-1990. Winnie Mandela tuomittiin toukokuussa 1991 kuudeksi vuodeksi vankeuteen osallisuudesta neljän nuorukaisen sieppaukseen ja pahoinpitelyyn. Muilutuksessa kolmea nuorta miestä kidutettiin. Neljänneltä, James Seipeiltä (alias Stompie Moeketsi), leikattiin kurkku auki Winnie Mandelan käskystä. Hän oli 14-vuotias. Huhtikuussa 2003 Winnie Mandela tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen useista varkauksista ja petoksista. Heinäkuussa 2004 varkaustuomiot kumottiin ja petostuomio lievennettiin ehdolliseksi. Oikeuden mukaan Winnie Mandela ei tavoitellut omaa etua syytteenalaisissa teoissa. Lähteet Aiheesta muualla Eteläafrikkalaiset poliitikot Rikolliset Apartheidinvastaiset aktivistit Rehtorit Vuonna 1936 syntyneet Vuonna 2018 kuolleet

1362

https://fi.wikipedia.org/wiki/World%20Trade%20Centers%20Association

World Trade Centers Association

World Trade Center Association (WTCA) perustettiin vuonna 1970 New Yorkissa. Sen tarkoitus on kerätä yhteen niin julkisia kuin yksityisiäkin yrityksiä ja tarjota näille ulkomaankauppaa edistäviä palveluita ja tietoa. Keskuksia on maailmassa yli kolmesataa noin 90 maassa. Keskusten välistä yhteistyötä organisoi kattojärjestö World Trade Centers Association, joka on voittoa tavoittelematon epäpoliittinen järjestö. Suomessa on kolme World Trade Centeriä, jotka sijaitsevat Aleksanterinkadulla Helsingissä, Helsinki-Vantaan lentoasemalla sekä Linnankadulla Turussa. New Yorkin World Trade Center New Yorkin World Trade Center oli World Trade Centereista tunnetuin. Se oli rakennuskompleksi, johon kuului kokonaisuudessaan seitsemän rakennusta. Projektin suunnitteli amerikanjapanilainen arkkitehti Minoru Yamasaki. Noin 50 000 ihmistä teki töitä päivittäin näissä rakennuksissa. New Yorkin World Trade Centerin rakennukset WTC1, WTC2, WTC3, WTC6 ja WTC7 tuhoutuivat syyskuun 11. päivän iskussa vuonna 2001. Iskujen jälkeen alue on rakennettu täysin uudelleen. Lähteet Aiheesta muualla WTCA OnLine Kansainvälisen kaupan järjestöt Yritykset Seulonnan keskeiset artikkelit

1363

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wicca

Wicca

Wicca on 1940-1960-lukujen aikana Isossa-Britanniassa syntynyt uuspakanallinen uskonto. Sen perustajana voidaan pitää Gerald Gardneria, joka kokosi aineistoa eri lähteistä sekä muokkasi opillisen ja rituaalisen perustan uskonnolle. Wicca edustaa osittain feminististä ajattelua. Toisinaan wiccasta on käytetty myös nimityksiä noituus ja uusnoituus. Kaikki noidat eivät ole wiccoja, ja kaikki wiccat eivät halua itseään nimitettävän noidiksi. Historia Tausta Uuspakanuuden nousun taustalla oli romantiikan aikakaudella 1800-luvulla länsimaissa herännyt mielenkiinto esikristillisiin perinteisiin. Toinen syy oli mystisten esoteeristen uskontojen, kuten spiritismi, nousu. Kolmas tekijä oli lisääntynyt tietämys alkuperäiskansojen harjoittamista uskonnoista, kuten šamanismista. 1800-luvun lopulla perustettiin vaikutusvaltaiset okkulttiset järjestöt Teosofinen seura ja Kultaisen aamunkoiton hermeettinen veljeskunta. Varsinainen uusnoituus koki uuden nousun 1950-luvulla Britanniasta käsin. Wiccan syntyyn vaikutti muun muassa Charles G. Leland, joka julkaisi teoksessaan Aradia eli noitaevankeliumi (1899) kuvauksen Italiassa säilyneestä Dianaa ja hänen tytärtään Aradiaa palvovien noitien kultista. Aradiassa puolustettiin naisten tasa-arvoista asemaa uskonnollisessa elämässä. Wiccan perustaminen Wiccan perustajana voidaan pitää brittiläistä Gerald Gardneria, joka kertoi saaneensa initiaation noituutta harjoittavaan ryhmään vuonna 1939. Hän halusi elvyttää ja säilyttää esikristillisen uskonnon, jonka Gardner uskoi olleen noitavainojen todellisena kohteena. Hän kokosi aineistoa eri lähteistä sekä muokkasi niistä opillisen ja rituaalisen perustan wiccalle. Gardner julkaisi ennen Englannin noituuslakien purkamista (1951) salanimellä kirjan High Magic's Aid ja myöhemmin kirjat Witchcraft Today (1954) sekä The Meaning of Witchcraft (1959). Gardner kirjoitti Doreen Valienten avustuksella rituaaliset ja muut tekstit aikaisempien rituaalien osien ja muiden tekstien (muun muassa Kultainen aamunkoitto, Aleister Crowley) pohjalta. Tunnettu runo Wiccan Rede on Valienten käsialaa. Uskonto jakaantuu ja leviää Ajan myötä wicca-liike jakaantui muiden uskontojen tavoin eri suuntauksiin, kuten traditionaalisiin ja eklektiseen. 1970-luvun lopussa Yhdysvalloissa syntyi wiccalaisuuden feministinen muoto, reclaiming. Wiccalaiset käyttävät joskus nimitystä "vanha uskonto", jonka taustalla ovat brittiläisen antropologin Margaret Murrayn käsitykset neoliittiselta ajalta periytyvästä "Suurta äitijumalatarta" palvoneesta noitauskonnosta, joka olisi selviytynyt nykypäiviin asti. Gardner järkeili, että wicca olisi tämän esikristillisen uskon suora perillinen. Nykyään Murrayn teorioita pidetään erittäin kiistanalaisina. 1970-luvulta alkaen liikkeeseen vaikutti feminismi ja ekologinen ajattelu. Wiccan suuntaukset Nykyisin jakautuu kahteen kenttään, traditionaaliseen wiccaan (kuten gardnerilainen wicca ja alexandrialainen wicca) sekä uuswiccaan (eli eklektiseen wiccaan). Traditionaalinen wicca keskittyy yhteisöiksi ("coven") siinä missä uuswiccat kokoavat uskontonsa julkisista lähteistä ja harjoittavat sitä usein yksin. Traditionaalisella wiccalla tarkoitetaan alkuperäisessä muodossa harjoitettavaa wiccaa. Traditionaalisen wiccan harjoittajaksi ei voi ryhtyä ilman pätevän traditionalistin initiaatiota ja perinteen koulutusta. Eklektinen wicca saattaa muuntaa viitekehystään halutessaan. Kirjailija ja noita Starhawk erottaa toisistaan wiccan ja puhdasoppisen uskonnon ja sanoo wiccan hylkäävän kaikki dogmit ja pyhät kirjat. Wiccalaiset "ottavat oppinsa luonnosta ja saavat innoituksen Auringon, Kuun ja tähtien liikkeistä, lintujen lennosta, puiden hitaasta kasvusta ja vuodenaikojen kierrosta". Oppi Traditionaalinen wicca korostaa vuorovaikutusta sekä miespuolisten että naispuolisten jumaluuksien kanssa. Sen sijaan eklektinen wicca korostaa usein naispuolista jumalatarta. Toinen oppi on jumaluuden läsnäolo kaikessa elävässä. Jumala saatetaan yhdistää metsään, villieläimiin ja aurinkoon: nimityksiä ovat esimerkiksi Metsän Herra, Sarvipää ja aurinkopoika. Jumalatar yhdistetään maahan ja hedelmällisyyteen (Äiti maa) tai kuuhun ja veteen sekä sisäiseen näkemykseen ja luovuuteen. Jumaluuksista voidaan myös käyttää eri alueiden mytologioiden mukaisia nimiä. Wiccoille kuu ja sen vaiheet ovat jumalattaren ja hänen vaihtelevan ilmenemisensä tunnuksia. Maa on vertauskuva pysyvälle jumalattarelle, kaikkeuden ja elämän perustalle. Uusi ja kasvava kuu on neidon vertauskuva, täysikuu äidin sekä pienenevä ja pimeä kuu vanhan naisen. Kuun vaiheet voidaan myös jakaa viiteen, jolloin uusi kuu symboloi neitsyttä, kasvava kuu rakastajatarta, täysikuu äitiä, pienenevä kuu isoäitiä ja pimeä kuu akkaa tai isoäidin äitiä. Uuspakanuudessa katsotaan, että pyhän ja maallisen, henkisen ja aineellisen välillä ei ole eroa. Maailma on kokonaisuudessaan pyhä. Elämän pyhyys ja jumalien läsnäolo ilmenee juuri luonnossa. Etiikka ja elämäntapa Nykyiset uuspakanuusliikkeet ovat rajat ylittäviä ja maailmanlaajuisia. Uskontoa harjoitetaan osana nykyaikaista elämäntapaa, mutta samalla ne ovat vastareaktio ihmisten irtautumiselle luonnosta. Uuspakanuus liittää itsensä luontoon ja puhuu itsestään luonnonuskontona. Uuspakanauskonnot keskittyvät kokemukseen ja rituaaleihin. Sen sijaan perinteisillä uskonopeilla on vähemmän merkitystä. Wiccan keskeinen moraalinen ohjenuora on niin sanottu Wiccan Rede. Sen tunnetuin yksittäinen lause on "tee mitä haluat, kunhan et vahingoita". Toinen redessä esiintyvä ajatus on, että jokaisen teon uskotaan palaavan tekijälleen kolminkertaisena. Rituaalit Aurinkopyhät Wiccan kahdeksaa suurta pyhäpäivää kutsutaan sapateiksi. Ne juhlistavat maanviljelyksellistä kehää (suuret sapatit) sekä auringon kiertoa (pienet sapatit). Sapattien aikana suoritetaan rituaaleja, joiden tarkoituksena on auttaa ihmistä tuntemaan yhteyttä luonnon kiertokulkuun ja juhlistaa sen käännekohtia. Suuria sapatteja ovat samhain, imbolc, beltane ja lughnasadh. Pienemmät sapatit ovat tasauksina ja seisauksina, yule talvipäivänseisauksena, litha kesäpäivänseisauksena, ostara kevätpäiväntasauksena ja mabon syyspäiväntasauksena. Esbatia vietetään täydenkuun aikaan, joita vuodessa on 12-13 kertaa. Yleisesti ottaen kuun vaiheiden juhlat eli esbatit ovat rituaalista työskentelyä varten ja auringon kiertokulkua ja maanviljelyksen käännekohtia merkitsevät sapatit ovat juhlimista varten. Sapatteja kutsutaan yleisesti niiden kelttiläisillä nimillä, mutta myös suomennettuja nimiä käytetään. Aurinkopyhät ovat: 21.-22.12. Yule, talvipäivänseisaus, joulu: valon ja kevään toivon juhla, talven selän taittuminen, auringon uudelleensyntymä, vuoden pisin yö. 1.-2.2. Imbolc, Kynttilänpäivä, kyntteli, valojuhla, brighid: ensimmäinen kevään tulon juhla, valon lisääntyminen. 19.-21.3. Ostara, kevätpäiväntasaus, kevätjuhla: toinen kevään tulon juhla, luonnon herääminen. 1.5. Beltane, toukoyö, vappu: kolmas kevään tulon juhla, hedelmällisyyden juhla. 20.-22.6. Litha, kesäpäivänseisaus, juhannus: vuoden pisin päivä, aurinko voimakkaimmillaan. 1.-2.8. Lughnasadh, elojuhla, lammas: ensimmäinen sadonkorjuujuhla, luonto hedelmällisimmillään. 22.-23.9. Mabon, syyspäiväntasaus, syysjuhla: toinen sadonkorjuujuhla, auringon heikkeneminen. 31.10. Samhain, kekri, halloween: kolmas sadonkorjuujuhla, kuolleiden juhla. Perusosatekijät Wiccan rituaalit ovat hyvin moninaisia. Ne voidaan jakaa yhdeksään eri perusosatekijään, joita kuitakin voidaan suorittaa monin eri tavoin. Itsensä puhdistautuminen esimerkiksi kylvyssä. Rituaalipaikan puhdistaminen Maagisen ympyrän luominen Yhteyden luominen yliluonnolliseen eli invokaatio Juhlaan liittyvät rituaalimenot Magian harjoittaminen Ylimääräisen energian käyttäminen pois esimerkiksi päätösaterialla Yliluonnollisen kiittäminen Hajotetaan maaginen ympyrä Siirtymäriitit Elämänkaaren eri vaiheiden juhliin kuuluvat etenkin häät, lasten nimenanto ja hautajaiset, joihin on liitetty rituaaleja. Uuden jäsenen ottamiseen on traditionaalisessa wiccassa omat rituaalit. Hakijan tulee olla täysi-ikäinen ja kaikkien ryhmän jäsenten on hyväksyttävä hänet. Ryhmissä on ylipappi tai ylipapitar. Yhteisö kokoontuu pääsääntöisesti ainoastaan uskonharjoitusta varten. Wicca Suomessa Suomessa tärkeimmät uuspakanalliset liikkeet ovat wicca ja uusšamanismi. Wicca on ollut osana uuspakanajärjestöjä 1970-luvun lopulta lähtien, mutta pelkästään traditionaalista wiccaa harjoittava yhteisö, Wicca ry, perustettiin vuonna 2000. Osa suomalaisista wiccoista järjestäytyi Suomen vapaa wicca-yhdyskunta -nimiseksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Yhdyskunta haki opetusministeriöltä virallisen uskontokunnan asemaa vuonna 2001. Ministeriö ja edelleen korkein hallinto-oikeus hylkäsivät hakemuksen sillä perusteella, että wiccalaisuudessa ei ole "yhtenäistä ja vakiintunutta, esimerkiksi uskontunnustukseen, pyhiin kirjoituksiin tai muihin pyhinä pidettyihin perusteisiin perustuvaa oppijärjestelmää". Yhdyskunnan vähäinen toiminta loppui kielteiseen päätökseen ja päätöksestä ei tehty valitusta. Suomalaisten luonnonuskontojen yhteistyöjärjestön Pakanaverkko ry:n mukaan vaatimukset uskonnolliseksi yhdyskunnaksi hyväksymiselle on laadittu hierarkkisten ja dogmaattisten kirjauskontojen näkökulmasta. Myös reclaiming-wiccalaiset perustivat vuonna 2007 Oulussa Reclaiming Finland ry:n. Wiccan ja uuspakanoiden määrän arviointi on vaikeaa. Vuonna 2005 puhtaasti järjestäytyneitä uuspakanoita oli 500 henkilöä, mutta kokonaiskannattajamäärän arvioidaan olevan tästä kaksinkertainen. Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Wiccalaista kirjallisuutta Englanniksi Aiheesta muualla wicca.fi Traditionaalinen wicca Wicca. Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry. Wicca. Pakanaverkko ry. Grönroos, Marko: Metsola . Sunela, Eeva: Tekniikan todellinen velho. Polyteekkari 4/2002. Wicca saa tehdä mitä haluaa, kunhan ei vahingoita. Ylen Elävä arkisto. 15 Rajatieto

1364

https://fi.wikipedia.org/wiki/Warchalking

Warchalking

Warchalking tarkoittaa avoimesta WLAN-tukiasemasta ilmoittavien symbolien piirtämistä liidulla julkisiin paikkoihin. Warchalking-symbolit suunnitteli ryhmä kaveruksia kesäkuussa 2002, ja ne julkaisi Matt Jones. Symbolien esikuvana olivat kiertävien työläisten Yhdysvalloissa toisilleen jättämät piirrossymbolit. Sana warchalking on ilmeisesti viite vuonna 1983 julkaistuun elokuvaan Sotaleikit (War Games). Elokuvassa oli krakkereita, jotka käyttivät ohjelmaa soittaakseen sattumanvaraisiin numeroihin ja toivoivat löytävänsä modeemin. Tämä tekniikka tuli tunnetuksi nimellä wargames dialing (joskus väärinkirjoitettu wardialing), josta warchalking myöhemmin johdettiin. Wi-Fi-verkon löydettyään "sotaliiduttaja" piirtää erikoismerkinnän läheiseen julkiseen paikkaan, kuten seinään, jalkakäytävälle, tai valopylvääseen. Kaikki asiaan tutustuneet tunnistavat sen tarkoituksen ja tulevat nettiin. Käsite on teoreettinen, käytännössä "sotaliidutusta" harrastetaan hyvin harvoin jos koskaan. Sen sijaan symboleita on käytetty kaupalliseen tarkoitukseen ja WWW:ssä hakemistosymboleina. Esimerkiksi panOULU-verkon kylteissä on avoimen verkon warchalking-symboli. Katso myös Wardriving Aiheesta muualla Tietoverkkojen tietoturva Wi-Fi

1365

https://fi.wikipedia.org/wiki/Washington%20%28osavaltio%29

Washington (osavaltio)

Washington on Yhdysvaltain osavaltio länsirannikolla, maan luoteisnurkassa Kanadan rajalla. Sitä ei tule sekoittaa itärannikolla sijaitsevaan maan pääkaupunkiin, Washingtoniin, joka ei siis sijaitse Washingtonin osavaltiossa. Washingtonin osavaltion suurimmat kaupungit ovat Seattle, Spokane ja Tacoma; pääkaupunki on Olympia. Washington tunnetaan suurista Kaskadivuoristaan, jylhistä havumetsistään ja punaisista omenoistaan. Washington on nimetty Yhdysvaltojen ensimmäisen presidentin George Washingtonin mukaan, mutta nimi on vain kunnianosoitus, sillä hän oli ollut pitkään kuolleena ennen osavaltion perustamista, eikä hän ikinä käynyt lähelläkään sen aluetta. Itse asiassa alue oli Washingtonin aikaan täysin tuntematonta muille paitsi intiaaneille. Washingtonin osavaltion suurin kaupunki Seattle on puolestaan nimetty tunnetun intiaanipäällikön Seattlen mukaan. Maantiede Washington rajautuu lännessä Tyyneen valtamereen, etelässä Oregoniin (rajana toimii suurimmaksi osaksi Columbiajoki), idässä Idahoon ja pohjoisessa Kanadan puolella Brittiläiseen Kolumbiaan. Point Roberts on Washingtoniin kuuluva eksklaavi, jonne pääsee maitse ainoastaan Kanadan puolelta. Washingtonin pinta-ala on  km², josta  km² on maata ja 12 317 km² vettä. Veden osuus on 6,67 %. Kaskadien korkea vuorijono kulkee osavaltion läpi pohjois-eteläsuunnassa. Vuorijonon länsipuolelle jäävässä läntisessä Washingtonissa on enimmäkseen lämpötilaltaan leuto merellinen ilmasto, jota leimaavat märät talvet ja kuivat kesät. Osavaltion länsiosassa esiintyy runsaasti tiheitä havumetsiä ja lauhkean vyöhykkeen sademetsiä. Vuorijonon itäpuolelle jäävä itäinen Washington on ilmastoltaan kuivahko. Osavaltion itäosassa esiintyy laajoja puolikuivia aroja ja joitakin kuivia aavikoita. Aivan itäisimmissä osissa ilmasto muuttuu vähemmän kuivaksi. Palousen alueella osavaltion rajalla on huomattavaa maataloutta, mutta myös metsäisiä ja vuoristoisia alueita esiintyy. Kaskadien vuorijonossa on useita tulivuoria, jotka ovat huomattavasti korkeampia kuin muut vuoret. Pohjoisesta etelään tulivuoret ovat Mount Baker, Glacier Peak, Mount Rainier, Mount St. Helens ja Mount Adams. Vaikka ne kaikki luokitellaan aktiivisiksi, St. Helens on ainoa, joka purkautuu aktiivisesti - viimeksi vuonna 1980 johtaen 57 ihmisen menehtymiseen. Ilmasto Koska Washington sijaitsee mantereen tuulenpuoleisella rannikolla, sen ilmasto on merellinen rannalta aina Kaskadivuoristoon asti. Vuorten itäpuolella ilmasto on sekoitus meri- ja mannerilmastosta. Vuoden lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila Seattlessa on noin 24,5 astetta. Keskimääräinen alin on aina nollan yläpuolella, kylmimmillään joulukuussa +2 astetta. Korkein osavaltiossa koskaan mitattu lämpötila on ollut 47,8 C ja alin −44,4 C. Historia Nykyinen osavaltion alue on ollut asuttuna tuhansien vuosien ajan. Marmesin luolasta on löytynyt metsästäjä-keräilijöiden työkaluja kymmenentuhannen vuoden ajalta ja läntisen pallonpuoliskon vanhimpiin kuuluvia luurankoja. Washingtonin alueella on elänyt sekä luoteisrannikon intiaaneja että ylätasangon intiaaneja. Eurooppalaisten ensimmäinen kiinnostus alueeseen liittyi Koillisväylän etsimiseen, turkiskauppaan ja lähetystyöhön. Turkiskauppa oli pääosin Yhdysvaltojen käsissä vuodesta 1812 alkaen, mutta Britannian Hudson's Bay Company hallitsi tiettyjä alueita 1840-luvulle asti. Washington on erotettu Oregonista vuonna 1853. 1850-luvulla kultaa etsittiin Washingtonin alueelta, mutta merkittävämpää oli alueen toimiminen tukikohtana Alaskan ja Yukonin kultaryntäyksissä 1890-luvulla. 1800-luvun loppuun mennessä pääosa intiaaneista oli siirretty reservaatteihin. Toisen maailmansodan aikana monet Yhdysvaltojen raskaista pommikoneista rakennettiin Boeingin tehtailla Washingtonissa, ja telakoilla tehtiin sota-aluksia. Hanford Worksin ydinvoimala valmistui vuonna 1943, ja sillä oli tärkeä osa ydinaseen kehittelyssä. Vuonna 1980 St. Helensin tulivuori purkautui. Vuonna 1999 Maailman kauppajärjestö WTO kävi Seattlessa pitkään neuvotteluja vapaakauppasopimuksista. Neuvottelut tulivat kuuluisiksi laajoista mielenosoituksista globalisaatiota vastaan. Washingtonilaiset yritykset menestyivät maailmanmarkkinoilla, etunenässä Microsoft, Boeing ja Starbucks. Hallinto Washingtonin lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinen osavaltion parlamentti. Ylähuoneessa eli senaatissa on 49 jäsentä, alahuoneessa eli edustajainkokouksessa on 98 jäsentä. Parlamentti aloittaa istuntokautensa tammikuun toisena maanantaina. Parittomina vuosina se kestää 105 päivää, parillisina vuosina 60 päivää. Kuvernööri saa kutsua parlamentin ylimääräiseen istuntoon, ja parlamentti saa myös itse päättää ylimääräisestä istunnosta kahden kolmasosan enemmistöllä. Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää kuvernööri. Osavaltio on jaettu 39 piirikuntaan. Talous Washingtonin bruttokansantuote vuonna 2010 oli 341 miljardia Yhdysvaltain dollaria, jolla se sijoittui 14. sijalle liittovaltiossa. Henkeä kohti tulot olivat 45 599 dollaria. Merkittävät toiminnat osavaltiossa ovat lentokoneiden suunnittelu ja valmistus (Boeing), tietotekniikka, elektroniikka, bioteknologia, alumiinituotanto, puutuotteet, kaivostoiminta ja turismi. Kaivostoiminta tuottaa kivihiiltä, mursketta, sementtiä, kultaa, hiekkaa ja soraa. Maatalouden tuottavimmat haarat ovat omenat, maitotuotteet, nautakarja, vehnä ja perunat. Kalastus on merkittävä elinkeino, saaliina saadaan erilaisia lohikaloja, turskaa, kampelaa, silliä, tonnikalaa, kampasimpukoita ja taskurapuja. Osavaltiossa on merkittävä määrä vesivoiman tuotantoa. Merkittäviä määriä kaupasta Aasian kanssa tapahtuu Washingtonin satamien kautta. Osavaltion suurimmat työllistäjät ovat Microsoft Redmondissa, lentokenttäyhtiö Sea-Tac Intl Airport-Sea ja terveydenhoitoalalla toimiva Providence Health & Svc. Liikenne Washingtonissa on kaikkiaan 52 lentoasemaa. Suurin niistä ovat Seattle-Tacoman kansainvälinen lentoasema. Washingtonissa on 42 satamaa. Suosituimmat niistä ovat Olympia, Seattle ja Tacoma. Väestö Washingtonin 6,7 miljoonasta asukkaasta 81,6 % on valkoisia. Osuus on hiukan suurempi kuin Yhdysvalloissa keskimäärin. Suurimmat kaupungit Seattle as. vuonna 2010 Spokane as. Tacoma as. Vancouver as. Bellevue as. Everett as. Kent 92 411 as. Yakima 91 067 as. Renton 90 927 as. Spokane Valley 89 755 as. Federal Way 89 306 Bellingham 80 885 as. Kennewick 73 917 as. Auburn 70 180 as. Lakewood 58 163 as. Washingtonissa on useita yliopistoja. Vuoden 2014 4icu-vertailun mukaan niistä parhaita olivat Washingtonin yliopisto Seattlessa, Washingtonin osavaltionyliopisto Pullmanissa ja Länsi-Washingtonin yliopisto Bellinghamissa. Osavaltion alueella toimii 29 liittovaltion tunnustamaa alkuperäiskansojen heimoa, joiden reservaatit sijaitsevat ympäri osavaltion aluetta. Kulttuuri Washingtonissa on tarjolla kansallisesti tunnettua korkeakulttuuria: Seattlen sinfoniaorkesteri, Ooppera ja teatteri tunnetaan koko Yhdysvalloissa. Seattlen taidemuseossa on laajat itämaisen taiteen kokoelmat. Osavaltion kansallislintu on amerikantikli ja nimikkokukka Rhododendron macrophyllum. Urheilu Suurkaupunki Seattle on vetänyt puoleensa ammattilaisurheilua. Osavaltiossa on muutenkin paljon junioriurheilua, joka ei ole rajoittunut vain Seattlen seuduille. Kentissä sijaitsee moottorirata Pacific Raceways, jossa järjestetään vuosittain muutamia tapahtumia. Galleria Lähteet Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1366

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wolmar%20Schildt

Wolmar Schildt

Wolmar Styrbjörn Schildt (Wolmari Kilpinen, W. Kilpinen) (31. heinäkuuta 1810 Laukaa - 8. toukokuuta 1893 Jyväskylä) oli suomalainen Jyväskylän piirilääkäri, fennomaani, uudissanaston kehittäjä ja suomentaja. Schildt käytti vuosina 1867-1870 toimittamassaan sanomalehdessä itsestään säännöllisesti sukunimeä Kilpinen. Schildt oli vahvasti vaikuttamassa ensimmäisen suomenkielisen oppikoulun, Jyväskylän yläalkeiskoulun, syntyyn Jyväskylässä 1858. Hän oli ensimmäinen, joka ehdotti Keski-Suomen läänin perustamista. Schildt nai vuonna 1841 Matilda Fredrika Vilhelmina Wadenstjernan, joka oli hänen pikkuserkkunsa äidin puolelta. Maanviljelysneuvos ja valtiopäivämies Aatos Schildt oli heidän poikansa. Wolmar Schildt oli itse aatelissäädyssä valtiopäiväedustaja 1863-1864. Nuoruus ja opiskelu Schildt syntyi Laukaan Pernasaaressa kapteeni Wolmar Johan Schildtin ja Eeva Wadenstiernan aatelisperheeseen. Syntymäkoti oli äidin isän, everstiluutnantti C. W. Wadenstiernan vuonna 1806 rakennuttama. Talo on edelleen pystyssä Laukaan avovankilan alueella Vuonteen Pernasaaressa. Talon seinälle asetettiin muistolaatta vuonna 2005. Schildt sai yliopistoon johtavan opetuksen kotonaan ja suoritti vuonna 1825 ylioppilastutkinnon Turussa, jossa aloitti opiskelun. Turun suurpalon johdosta yliopisto siirtyi Helsinkiin vuonna 1828. Hän sai opiskeluaikanaan ensimmäiset kosketukset suomen kielen vaalimisen aatteeseen ja kerrotaan hänen jo lapsena sanoneen, että suomen kieli on oleva tässä maassa hovikielenä. Samoja virikkeitä hän tosin oli saanut jo kotoaan, sillä sekä äiti että isä osasivat suomea. Ylioppilaana Schildt alkoi opiskella luonnontieteitä filosofisessa tiedekunnassa ja suoritti maisterin tutkinnon. Vuonna 1833 hän jatkoi lääketieteellisessä tiedekunnassa, josta valmistui lääketieteen kandidaatiksi kesällä 1836 ja lisensiaatiksi keväällä 1838. Schildt vihittiin lääketieteen tohtoriksi vuonna 1840 ja hänen väitöskirjansa aiheena oli "Staphylom i Ögat" (sarveiskalvon pullistuma silmässä). Silmälääkärin erikoislääkäripaikkoja ei kuitenkaan Suomessa ollut. Syyskuussa 1838 Schildt määrättiin Jyväskylään hoitamaan Saarijärven piirin piirilääkärin virkaa, ja viran tultua avoimeksi hänet nimitettiin siihen kesäkuun alussa 1839. Schildt lähti marraskuussa 1847 ulkomaiselle opintomatkalle E. A. Ingmanin kanssa. He harrastivat lääketieteen opintoja Wienissä ja Pariisissa ja kävivät tutustumassa sairaaloihin monissa kaupungeissa. Pariisista he palasivat kotiin todistettuaan siellä vuoden 1848 vallankumousta. Schildt kirjoitti vuonna 1857 ensimmäisen suomenkielisen piirilääkärin vuosikertomuksen. 1850-luvulla ne kirjoitettiin yleisesti ruotsiksi, sillä se oli useimpien piirilääkärien äidinkieli. Yhteiskunnallisena vaikuttajana Koulutuksen edistäjänä Jyväskylässä Wolmar Schildt halusi kehittää kouluttautumismahdullisuuksia Jyväskylässä. Aluksi hän teki aloitteen ala-alkeiskoulun perustamisessa Jyväskylään ja se perustettiinkin 1847, joskin opetus oli ruotsiksi. Jyväskylän yliopistohanke Wolmar Schildt haaveili jo 1800-luvun puolivälissä ensimmäisen suomenkielisen yliopiston saamisesta Jyväskylään. Suunnitelma ei saanut laajempaa kannatusta, mutta Schildt uskoi toiveensa toteutumiseen. Tulevan yliopiston tarpeisiin hän perusti 7. maaliskuuta vuonna 1860 Jyväskylän Yliopistorahaston, joka kasvoi lähinnä hänen omien lahjoitustensa ja hänen ystäviensä tuella. "Perustetaan myös Yli-opiston rahasto tulevina jaukaisina aikoina ehkä saatavalle Suomen kieliselle Yli-opistolle Jyväskylän kaupuntiin". Rahasto, jossa oli perustusvaiheessa 1 rupla (Schildt) ja 50 kopeekkaa (A.F. Tawastsjerna) eli noin kuusi markkaa, oli Schildtin kuollessa suuruudeltaan 70 000 silloista markkaa, mikä vastannee arvoltaan noin euroa. Schildtin ideoima yliopisto perustettiin Jyväskylään vuonna 1966. Vuonna 1984 Jyväskylän Yliopistoyhdistys, Keski-Suomen Kauppakamari, Keski-Suomen liitto, Jyväskylän kaupunki, Keski-Suomen Säästöpankki, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Keski-Suomen Lääkäriyhdistys, Suomen Kulttuurirahasto ja Schildt-suvun sukuseura perustivat Wolmar Schildtin elämäntyön kunnioittamiseksi Schildtin rahaston. Sen tehtävänä on tukea ja edistää yliopiston sekä muiden Keski-Suomessa sijaitsevien tutkimuslaitosten tutkimus- ja opetustoimintaa. Rahasto jakaa Schildtin palkinnon tutkimushankkeelle sellaiselta alalta, johon Schildtin toiminta kohdistui. Sanaseppo Wolmar Schildt oli yksi 1800-luvun merkittävimmistä suomen kielen niin sanotuista sanasepoista. Hän keksi arviolta noin 500 uudissanaa, joista ensimmäiset hän julkaisi 1842. Hänen keksimiään sanoja on yleisessä käytössä yli sata, esimerkiksi tiede, taide, jalkine, kirje, sairaala, vankila, päätelmä, tietoniekka, taitoniekka, suure, ympyrä, neliö, uskonto, puoliso, henkilö, yhtiö, eristää, jalostaa, itsenäistyä, olettaa, sisustaa, toteuttaa, vähentää. Hän erosi muista sanasepoista siinä, että hän julkaisi sanojaan listoina. Hän lähetti näitä listoja tuttavalleen Elias Lönnrotille. Eniten Schildt kehitti uudissanastoa 1840-luvulla. Hän oli uudissanojen kehittämisessä puritistinen, mikä johti epäonnistumisiin. Schildt onnistui parhaiten a- ja ä-loppuisissa substantiivijohdannaisissa, mutta keksi myös uusia yhdyssanoja ja verbijohdoksia. Kehitellessään oitta- ja öittä-tyyppisiä verbejä hän suosi itäsuomalaisittain i:ttömiä muotoja. Schildt käytti elämänsä loppuun asti monia sellaisiakin itse keksimiään uudissanoja, jotka eivät vakiintuneet suomen kieleen. Piirilääkärinä toiminut Schildt kehitti myös lääketieteen alan suomenkielistä sanastoa. Hänen lääketieteen alan sanalistansa Försök till en medicinsk terminologi för Finska språket julkaistiin Duodecimissa kuitenkin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1902. Venykekirjoitus Schildt yritti turhaan vakiinnuttaa suomen kieleen venykekirjoitusjärjestelmän, jossa pitkät vokaalit merkitään yhdellä kirjaimella, jonka päällä on ns. venyke. Myös diftongit kirjoitetaan siinä yhdellä kirjaimella, esimerkiksi uo kirjoitetaan ȯ ja ie taas ė. Schildt ajoi ideaa uupumatta ja varojaan säästämättä, muun muassa sponsoroimalla kirjoituskilpailuja, joihin osallistumisen ehtona oli venykekirjoituksen käyttö. Schildt piti sitkeästi kiinni tästä periaatteesta, vaikka se haittasi hänen tekstiensä julkaisemista ja rikkoi ystävyyssuhteita. Jälkeenpäin asian ainoana hyvänä puolena voi pitää sitä, että kun kirjapainot joutuivat hankkimaan erikoiskirjasimia venykekirjoitukseen, ne samalla siirtyivät vähitellen fraktuurakirjaimista antiikvaan. Schildtin kuolinilmoitus julkaistiin venykekirjoituksella ja hänen hautakivensä teksti Jyväskylän vanhalla hautausmaalla on kirjoitettu venykekirjoituksella. Lähistöllä on venykkeen mukaan nimetty katu, Jyväskylän Puistokadusta haarautuva Venykekuja. Kunnianosoituksia Wolmar Schildtin mukaan on nimetty Jyväskylän kouluista Kilpisen koulu sekä Schildtin lukio. Wolmar Schildt ehdotti Keski-Suomen läänin perustamista ensimmäisenä 18. huhtikuuta 1856, minkä kunniaksi Keski-Suomen päiväksi on valittu huhtikuun 18. päivä. Myös Jyväskylän yliopisto on kunnioittanut Schildtiä: Vuonna 1984 yliopisto järjesti 50-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi kutsukilpailun, jossa etsittiin Seminaarinmäen kampuksella olevalle Wolmar Schildtin mukaan nimetylle Schildtin aukiolle sisäänkäyntiä, jonka tuli symboloida yliopiston perustamista ja merkitystä. Lisäksi teoksella haluttiin kunnioittaa Wolmar Schildtiä, joka esitti ensimmäisenä ajatuksen, että Jyväskylään perustettaisiin yliopisto. Kilpailun voitti Pero Luostarisen suunnittelema bysantinsininen Yliopistoportti-niminen teos, joka valmistui 1987. Kun yliopiston kirjasto peruskorjattiin 2019-2021, sen ravintola, kahvila ja opiskelutilat nimettiin Schildtin keksimien sanojen mukaan. Ravintola sai nimen Taide ja kahvila sai nimen Tiede. Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Kirkkopuiston ohi kulkeva Kilpisenkatu on nimetty Schildtin käyttämän kirjailijanimen mukaan, tosin aluksi nimellä Kilpikatu. Kilpisenkadun eteläpäästä lähtevä rautatien ja Rantaväylän ylittävä Lutakonaukiolle päättyvä kevyen liikenteen silta on nimetty Kilpisen sillaksi. Jyväskylässä on nimetty katuja myös Schildtin kehittelemien uudissanojen pohjalta: Taidepolku, Tiedepolku, Sananiekantie, Taitoniekantie. Yksi messu- ja kongressikeskus Paviljongin auditorioista on nimetty Schildtin mukaan Wolmariksi (sali A3). Myös kaupunginkirjastossa yksi saleista on nimetty Schildtin kunniaksi nimellä Wolmarinsali. Teokset (Fennica luetteloinut tekijänimellä Schildt, Wolmar) Jyväskylän lyseon alkuvaiheita ja alkuvaikeuksia, 1958 Muutama sana suomenkielen rikastumisesta, 1844 Ne suomalaiset sukunimet joita Wiitasaaren emäpitäjän miehiset yksilöt omasivat v. 1834, 1859 Nîtæ næitæ, nîtelmiæ, væitelmiæ, vestelmiæ, sotielmia, sovinto, 1889 Sananen suomen kielen ulkomuodosta ja venytysmerkistä, 1856 Sanapuvullinen kysymys, 1863 Vähän suomalaisista sukunimistä, 1857 Suomennoksia Eukleides, Neljä ensimmäistä kirjaa ynnä viidennen määritykset Euklideen alkeista mittaustieteessä, suom. W. Kilpinen [Schildt] Lähteet Aiheesta muualla Keski-Suomen profeetta. Aikansa vaikutusvaltaisin paikallispatriootti Wolmar Styrbjörn Schildt-Kilpinen, Aamulehti, 20.03.1937, nro 77, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Fennistit Suomalaiset kielitieteilijät Suomalaiset kirjailijat Suomalaiset aateliset Suomen suuriruhtinaskunnan aatelissäädyn valtiopäivämiehet Suomentajat Jyväskylän historia Vuonna 1810 syntyneet Vuonna 1893 kuolleet

1367

https://fi.wikipedia.org/wiki/Walt%20Disney%20World

Walt Disney World

Walt Disney World on suuri lasten ja aikuisten lomakeskus Floridassa. Se on yksi Disneyn kuudesta huvipuistosta. Samaan konseptiin perustuvat myös vastaavat teemapuistot Los Angelesissa, Pariisissa, Tokiossa ja Hongkongissa. Walt Disney World Floridassa on maailman suurin teemamaailma, jonka pinta-ala on noin 120 neliökilometriä ja joka sijaitsee noin 32 kilometriä Orlandosta lounaaseen. Walt Disney World avattiin 1. lokakuuta 1971. Walt Disney World koostuu useammasta teema-alueesta. WDW:llä on myös oma keskustansa Disney Downtown, jossa sijaitsee muun muassa myymälöitä, ravintoloita, yökerhoja, AMC-elokuvateatteri, viisikerroksinen pelihalli (Disney Quest) sekä Cirque du Soleil -sirkusryhmän La Nouba -teatteri. WDW:lta löytyy myös toinen "iltakeskus" Boardwalk, jossa sijaitsee ravintoloita ja pubeja sekä muuta iltaviihdettä koko perheelle. WDW alue käsittää yli 25 000 hehtaaria tai 43 neliömailia. Se on kaksi kertaa isompi kuin Manhattan ja 60 kertaa Monacon kokoinen. Alueella on 4 elämyspuistoa (ja 1 uusi rakenteilla), 2 vesipuistoa, 34 hotellia, leirintäalue ja yli 100 ravintolaa, ostoskeskus, luonnonsuojelualue sekä useita järviä, puroja ja kanaaleja. Yleiseen liikumiseen on olemassa nelikaistasia moottoritieosuuksia, yksiraiteinen rautatie ja vesibusseja. Floridan osavaltiossa vain Miamilla ja Jacksonvillellä on isompi bussiliikenne kuin WDW:llä. WDW:llä on yli 50 000 työntekijää, mikä tekee siitä suurimman yksittäisen työnantajan koko Yhdysvalloissa. Hahmojen, esiintyjien sekä työntekijöiden asujen pyykkiä pestään 16 000 koneellista päivittäin. Joka vuosi Disney-ravintolat myyvät 10 miljoonaa hampurilaista, 7 miljoonaa hotdogia, 50 miljoonaa Coca-Colaa, neljä miljoonaa kiloa ranskalaisia ja 150 tonnia popcornia. Teema-alueet Magic Kingdom Magic Kingdom -alue rakennettiin vuoden 1971 avajaisiin ensimmäisenä. Se koostuu edelleen pienemmistä teema-alueista, jotka sijaitsevat keskuslinnan ympärillä. Ympärillä olevat teema-alueet on nimetty seuraavasti: Fantasyland, Tomorrowland, Adventureland ja Frontierland. Alueen koko on 0,433 km². EPCOT Epcot on alue, joka sisältää paljon erilaista toimintaa. Alueet on nimetty seuraavasti: Universe of Energy, Wonders of Life, Horizons ja World of Motions. Lisäksi tällä alueella sijaitsee yhdestätoista maasta rakennettu teemoitettu maailma, tämä eri maiden paviljonki onkin vanhin ja pisimpään auki ollut maailmoiden näyttely maailmassa. Puisto avattiin 1. lokakuuta 1982. Epcot on niin sanottu Tulevaisuuden keksintöjen alue. Disney Hollywood Studios Disney Hollywood Studios -maailma sisältää toimintaan, elokuvaan, animaatioon ja televisioon liittyviä teemoja. Puisto avattiin 1. toukokuuta 1989. Alueen koko on 0,546 km². Animal Kingdom Animal Kingdom käsittelee eläviä eläimiä sekä sukupuuttoon kuolleita hirmuliskoja. Puisto avattiin 22. huhtikuuta 1998. Alueen koko on kaksi neliökilometriä, ja se jakaantuu seitsemään erilaiseen kohteeseen. Iso osa puistosta on safarin peitossa, jossa elää vakituisesti satoja eläimiä ympäri maailman. Vierailijoilla mahdollisuus päästä tutustumaan ja näkemään esim. Afrikan eläimiä. Lokakuussa 2011 Disney ilmoitti alkavansa 2013 rakentaa Animal Kingdomin lisäaluetta. Uusi alue on Avatar-elokuvasta tuttu Pandora. James Cameron on yksi puiston alueen pääsuunnittelijoista. Star Wars Land Disneylandiin ryhdyttiin rakentamaan Star Wars Land -teemapuistoa huhtikuussa 2016. Vesipuistot Elämyspuistojen lisäksi WDW:ssä on kaksi vesipuistoa. Blizzard Beach on talvisella teemalla rakennettu vesipuisto. Puiston taustatarinana on satu lumimyrskystä, joka iski Floridaan ja paikallinen krokotiili perusti talviteemapuiston. Polttavan auringon alla kuitenkin lumi alkoi sulaa ja näin syntyi vesipuisto. Vesipuiston erikoisuutena on muun muassa SummitPlummit, vesiliukumäki, joka on miltei pystysuora ja jossa laskija "putoaa" liun alas. Typhoon Lagoon on alueen toinen vesipuisto. Se sisältää muun muassa riuttatankin, jossa kävijä voi snorklata haiden kanssa. Vesipuiston sydämenä toimii suuri allas, jossa on maailman suurimpiin lukeutuva aaltokone. Turisteilla on mahdollisuus esimerkiksi opetella surffaamaan puistossa. Katso myös Disneyland Paris Lähteet Aiheesta muualla Walt Disney Worldin kotisivut Yhdysvaltain huvipuistot Walt Disney Parks and Resorts Floridan rakennukset ja rakennelmat Seulonnan keskeiset artikkelit

1369

https://fi.wikipedia.org/wiki/William%20McKinley

William McKinley

William McKinley (29. tammikuuta 1843 Niles, Ohio - 14. syyskuuta 1901 Buffalo, New York) oli Yhdysvaltain 25. presidentti (1897-1901). Ennen presidentiksi nousuaan McKinley palveli Unionin armeijassa sisällissodassa, josta hän kotiutui vänrikkinä. Sodan jälkeen McKinley toimi Ohion kuvernöörinä ja Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä ennen valintaansa presidentiksi. Presidenttinä McKinley muistetaan suojatullien kannattamisesta ja voitokkaasta sodasta Espanjaa vastaan. McKinleyn presidenttikaudella Filippiinit, Puerto Rico, Guam ja Havaiji liitettiin osaksi Yhdysvaltoja. McKinley valittiin myös toiselle presidenttikaudelle, mutta hänet murhattiin pian toisen kauden alkamisen jälkeen. Elämä Nuoruus William McKinley syntyi Nilesissä, Ohiossa 29. tammikuuta 1843. Hänen samanniminen isänsä työskenteli puuhiiliteollisuudessa johtotehtävissä. McKinley kävi hetken aikaa Allegheny Collegea ja ryhtyi tämän jälkeen opettajaksi. McKinleyn ollessa 18-vuotias Etelävaltiot erosivat Yhdysvalloista ja aloittivat pian tämän jälkeen sisällissodan. McKinley värväytyi sodan syttymisen jälkeen armeijaan, jossa hänet määrättiin majuri Rutherford B. Hayesin komentamaan Ohion 23. vapaaehtoisrykmenttiin. Syyskuussa 1862 käydyn Antietamin taistelun jälkeen taistelussa kunnostautunut McKinley ylennettiin vänrikiksi. Sodan päätyttyä vuonna 1865 McKinley sai brevet-ylennyksen majuriksi. Sodan jälkeen McKinley palasi takaisin Ohioon ja ryhtyi opiskelemaan lakia. McKinley sai lakimiehenoikeudet vuonna 1867 ja asettui aloilleen Cantonin kaupunkiin. Poliittisen uran alku Sodan jälkeen McKinley liittyi mukaan republikaanisen puolueen toimintaan. Hän tuki 1867 entistä komentajaansa Hayesia, joka pyrki Ohion kuvernööriksi, ja heti seuraavana vuonna Ulysses S. Grantia tämän presidentinvaalikampanjassa. McKinley valittiin 1869 Starkin piirikunnan syyttäjäksi, ja hän meni 1871 naimisiin Ida Saxtonin kanssa. Varsinaisen poliittisen uransa McKinley aloitti vuonna 1877, jolloin hänet valittiin Ohion edustajaksi Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. McKinley edusti osavaltiotaan edustajainhuoneessa vuosia 1882-1884 lukuun ottamatta aina vuoteen 1891 asti. Kongressissa McKinley tuli tunnetuksi suojatullien puolestapuhujana. McKinleyn mielestä suojatullit auttoivat yritysten lisäksi myös tavallisia kansalaisia, sillä ne mahdollistaisivat korkean palkkatason. Kongressikautensa lopulla hän ajoi kongressissa läpi McKinley Tariff of 1890 -lakiehdotuksen, jonka myötä Yhdysvalloissa otettiin käyttöön sen historian korkeimmat tullimaksut. McKinley hävisi vuonna 1890 edustajainhuoneen vaaleissa demokraattien ehdokkaalle, minkä seurauksena hänen kongressiuransa päättyi seuraavan vuoden alussa. Vaalitappion syynä on pidetty nousseita kuluttajahintoja, joiden syypäänä pidettiin republikaanien ajamia suojatulleja. Vuonna 1892 McKinley valittiin Ohion kuvernööriksi, ja hän palveli virassa kaksi kautta aina vuoteen 1896 asti. McKinleyn kuvernöörinvalintaa edesauttoi merkittävä teollisuusmies ja hänen hyvä ystävänsä Mark Hanna. Nousu presidentiksi Hannan avustuksella republikaanipuolue valitsi McKinleyn presidenttiehdokkaakseen vuoden 1896 vaaleihin. Hänen vastaehdokkaansa vaaleissa oli demokraattien ja populistipuolueen yhteisehdokas William Jennings Bryan. Vuoden 1893 paniikki ja sitä seurannut lama olivat heikentäneet demokraattien suosiota. Vaalien pääteemaksi nousi Yhdysvaltain rahapolitiikka. McKinley kannatti kultakantaan sidottua dollaria, Bryan taas sekä kultaan että hopeaan perustuvaa kaksimetallikantaa. Bryan matkusti ennen vaaleja ympäri maata ja piti satoja puheita, joissa hän puolusti kaksimetallijärjestelmää ja sanoi sen auttavan erityisesti maanviljelijöitä ja velkaantuneita. McKinley sen sijaan kampanjoi lähinnä kotikaupungissaan ja piti vain muutamia tarkkaan harkittuja puheita. Varsinaisen kampanjoinnin hoiti Mark Hanna, joka hankki suhteidensa avulla McKinleylle huomattavan määrän vaalitukea suuryrityksiltä ja järjesti tilaisuuksia, joissa muut republikaanit puhuivat McKinleyn puolesta. McKinley voitti vaalit lopulta selvästi valitsijamiesäänin 271-176. Hän vannoi virkavalansa 4. maaliskuuta 1897. Presidenttinä McKinley jatkoi aluksi suojatullien nostamista. Hän kutsui heti presidenttikautensa alussa kongressin ylimääräiseen istuntoon, jonka tarkoituksena oli suunnitella suojatullien kohottamista. Istunnon seurauksena syntyi heinäkuussa 1897 hyväksytty Dingley Tariff -laki, joka nosti suojatullit ennätyskorkealle. Toisen kautensa alkuun mennessä McKinley oli kuitenkin luopunut korkeiden suojatullien kannattamisesta ja puhui juuri ennen kuolemaansa kansainvälisen kaupankäynnin puolesta. McKinleyn presidenttikausien tärkeimmät vaiheet liittyivät Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan. Hänen kaudellaan Yhdysvallat hylkäsi eristäytymispolitiikan ja ryhtyi aktiivisesti puuttumaan muiden maiden sisäpolitiikkaan. Parhaiten tämä näkyi Kuubassa, jossa saarta hallinnut Espanja oli tukahduttanut väkivalloin Kuuban itsenäisyyttä ajaneen liikkeen. Valtaosa yhdysvaltalaisista olisi keltaisen lehdistön innoittamina halunnut Yhdysvaltojen auttavan Kuuban itsenäistymistä, mutta McKinley oli aluksi haluton osallistumaan konfliktiin. Tilanne muuttui helmikuussa 1898, kun Espanjan Yhdysvaltain ministerin Enrique Dupuy de Lôme kirjoittama kirje, jossa McKinleytä kuvattiin heikoksi presidentiksi, vuoti julkisuuteen. Pian tämän jälkeen yhdysvaltalainen sotalaiva USS Mainella tapahtui voimakas räjähdys, joka upotti laivan Havannan satamassa ja surmasi 266 yhdysvaltalaissotilasta. Vaikka myöhemmät tutkimukset osoittivat räjähdyksen tapahtuneen laivan sisällä, yhdysvaltalaislehdet väittivät laivan uponneen espanjalaisten asettaman miinan takia. Yhdysvaltalaiset halusivat kostaa Havannan tapahtumat Espanjalle ja vaativat McKinleytä hyökkäämään Kuubaan. Maaliskuussa McKinley antoi Espanjalle listan vaatimuksista, joihin kuului muun muassa kuubalaisten itsenäisyysliikkeiden väkivaltaisen kohtelun lopettaminen ja Kuuban itsenäistymisprojektin aloittaminen. Espanja suostui useimpiin McKinleyn vaatimuksiin, mutta kieltäytyi luopumasta viimeisestä siirtomaastaan. Tämän seurauksena Yhdysvallat julisti huhtikuussa 1898 sodan Espanjalle. Lyhyeksi jäänyt sota alkoi toukokuun alussa ja päättyi Yhdysvaltain voittoon elokuun puolivälissä. Sodan seurauksena Kuuba itsenäistyi ja Espanjan hallussa olleet Filippiinit, Puerto Rico ja Guam siirtyivät Yhdysvalloille. Uusien alueiden liittäminen Yhdysvaltoihin herätti vastustusta osassa kongressiedustajia, joiden mielestä merentakaisten alueiden liittäminen Yhdysvaltoihin ilman näiden asukkaiden omaa suostumusta oli väärin. McKinley kuitenkin kannatti aluelisäyksiä, sillä hänen mielestään Yhdysvalloilla oli "velvollisuus huolehtia ulkomaalaisista". Itsenäisyyttä vaatineiden filippiiniläisten aloittaessa kapinan pian sodan päättymisen jälkeen McKinley lähetti alueelle yhdysvaltalaisia sotilaita rauhoittelemaan tilannetta. Voittoisan sodan jälkeen Yhdysvalloissa alettiin jälleen puhumaan myös Havaijin liittämisestä Yhdysvaltoihin. Presidentti Grover Cleveland oli vuonna 1894 tyrmännyt Havaijin vastavalitun presidentin Sanford Dolen pyynnön liittää Havaiji osaksi Yhdysvaltoja, mutta McKinley suostui ehdotukseen vuonna 1898. Kiinan suhteen Yhdysvallat ryhtyi McKinleyn presidenttikaudella harjoittamaan niin kutsuttua avoimien ovien politiikkaa, jonka tarkoituksena oli tukea Yhdysvaltain taloudellisia intressejä Kiinassa ja vahvistaa näin Yhdysvaltain asemaa maailmankaupassa. Osana avoimien ovien politiikkaa McKinley lähetti Yhdysvaltain sotilaita tukahduttamaan ulkomaalaisia vaikutteita vastustanutta bokserikapinaa. Uudelleenvalinta ja murha Ensimmäisen kautensa jälkeen McKinley valittiin suoraan puolueensa presidenttiehdokkaaksi. Vaaleissa hänen vastaehdokkaansa oli jälleen William Jennings Bryan. McKinley, jonka suosio oli voitokkaan sodan ja hyvän taloustilanteen ansiosta nousussa, voitti vaalit vielä edellisiäkin vaaleja selvemmällä erolla. Uudelleenvalintansa jälkeen McKinley lähti kiertämään Yhdysvaltain länsiosia. McKinley saapui 5. syyskuuta 1901 Buffaloon, jossa hän puhui yli 50 000 kuulijalle panamerikkalaisessa teollisuusnäyttelyssä. Seuraavana päivänä McKinley tapasi kansalaisia näyttelyssä. Kesken tapaamisten detroitilainen anarkisti ja työttömäksi jäänyt tehdastyöläinen Leon Czolgosz ampui lähietäisyydeltä kaksi laukausta McKinleytä kohti. Laukauksista toinen osui presidentin rintaan ja toinen vatsaan. McKinley vietiin buffalolaiseen sairaalaan. Aluksi McKinley näyttikin toipuvan vammoistaan, mutta luotien aiheuttamat kuoliot heikensivät pian hänen vointiaan. McKinley menehtyi vammoihinsa lopulta aamuyöllä 14. syyskuuta. McKinleyn kuoltua presidentiksi nousi varapresidentti Theodore Roosevelt. Leon Czolgosz teloitettiin lokakuussa 1901. Yksityiselämä McKinley meni vuonna 1871 naimisiin pankkiirin tyttären Ida Saxtonin kanssa. Kaksi vuotta naimisiinmenon jälkeen Saxtonin äiti ja kaksi tytärtä menehtyivät lyhyen ajan sisällä. Kuolemat järkyttivät Saxtonia, jonka terveys heikkeni tapahtumien jälkeen merkittävästi. Saxton ei koskaan toipunut menetyksistään ja oli loppuelämänsä ajan invalidi. Tästä huolimatta McKinley pysyi vaimonsa rinnalla aina kuolemaansa saakka. Perintö McKinleyn muistoa on vaalittu Yhdysvalloissa usein eri tavoin. Pohjois-Amerikan korkein vuori Denali oli vuosien 1896-2015 aikana nimetty McKinleyn mukaan Mount McKinleyksi. McKinleyn syntymäpaikalla Ohiossa on nykyään McKinleyn elämänvaiheista kertova museo ja tämän mukaan nimetty julkinen kirjasto. Lisäksi McKinley on kuvattuna 1900-luvun puolivälissä käytöstä poistetun 500 dollarin setelin viimeisessä versiossa. Lähteet Aiheesta muualla 99.3 Yhteiskuntaelämän edustajat Ohion kuvernöörit Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenet Yhdysvaltain presidentit Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot Yhdysvaltalaiset henkirikosten uhrit Vuonna 1843 syntyneet Vuonna 1901 kuolleet Seulonnan keskeiset artikkelit

1370

https://fi.wikipedia.org/wiki/William%20Howard%20Taft

William Howard Taft

William Howard Taft (15. syyskuuta 1857 - 8. maaliskuuta 1930) oli Yhdysvaltojen 27. presidentti vuosina 1909-1913 ja korkeimman oikeuden puheenjohtaja vuosina 1921-1930. Hän kuului republikaanipuolueeseen. Taft on ainoa henkilö, joka on toiminut sekä Yhdysvaltain presidenttinä että korkeimman oikeuden tuomarina. Taftin isä oli tuomari, ja Taft opiskeli oikeustiedettä Yalen yliopistossa. 34-vuotiaana hänet nimitettiin liittovaltion piirituomariksi, minkä jälkeen presidentti McKinley lähetti hänet hallintojohtajaksi Filippiineille vuonna 1900. Taftista tuli sotaministeri presidentti Theodore Rooseveltin hallituksessa, ja sen jälkeen Rooseveltin seuraaja vuoden 1908 presidentinvaaleissa. Osa republikaaneista ei ollut tyytyväisiä Taftiin, ja kun puolue valitsi Taftin ehdokkaakseen seuraavissa presidentinvaaleissa, tyytymättömät jäsenet perustivat lyhytikäisen progressiivisen puolueen. Taftia edeltänyt presidentti Theodore Roosevelt osallistui vaaleihin puolueen ehdokkaana: republikaanipuolueen jakautuminen auttoi demokraattipuolueen ehdokkaan Woodrow Wilsonin vaalivoittoon. Presidenttiytensä jälkeen Taft toimi professorina Yalen yliopistossa, kunnes presidentti Warren G. Harding nimitti hänet korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi vuonna 1921. Hän erosi virasta hieman ennen kuolemaansa vuonna 1930. Lähteet Yhdysvaltain presidentit Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtajat Yhdysvaltain sotaministerit Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot Amerikanirlantilaiset Vuonna 1857 syntyneet Vuonna 1930 kuolleet

1371

https://fi.wikipedia.org/wiki/Woodrow%20Wilson

Woodrow Wilson

Thomas Woodrow Wilson (28. joulukuuta 1856 Staunton, Virginia, Yhdysvallat - 3. helmikuuta 1924 Washington, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja akateemikko, joka toimi Yhdysvaltain 28. presidenttinä vuosina 1913-1921. Hän oli Andrew Jacksonin jälkeen toinen demokraatti, joka palveli kaksi peräkkäistä kautta Valkoisessa talossa. Wilson on Yhdysvaltain historian oppineimpia presidenttejä. Wilson valittiin Yhdysvaltain presidentiksi marraskuussa 1912. Toiselle kaudelle hänet äänestettiin 7. marraskuuta 1916. Woodrow Wilson on Yhdysvaltojen historiassa merkittävä presidentti, sillä hänen presidenttikaudelleen ajoittuvat ensimmäinen maailmansota ja Yhdysvaltojen osallistuminen kyseiseen sotaan, Yhdysvaltain keskuspankin perustaminen sekä Versailles'n rauha, jota Wilson oli neuvottelemassa. Wilsonin osuus rauhansopimuksen synnyssä oli merkittävä, sillä se pohjautui hänen esittelemäänsä Neljäntoista kohdan ohjelmaan sekä sisälsi Kansainliiton perustamisen. Kansainliiton perustaminen oli Wilsonin ajatus ja hän kiersi Euroopassa ja Yhdysvalloissa markkinoimassa ajatusta. Wilson koki pettymyksen, kun Yhdysvaltain republikaanienemmistöinen senaatti äänesti Kansainliiton jäsenyyttä vastaan. Yhdysvallat ei liittynyt Kansainliittoon. Akateeminen ura Wilson sai presbyteerisen kasvatuksen isältään, joka toimi pappina. Hän valmistui Princetonin yliopistosta ja toimi lakimiehenä jonkin aikaa, mutta kääntyi politologian opiskelujen puoleen ja väitteli tohtoriksi Johns Hopkinsin yliopistossa. Hän opetti oikeustiedettä ja kansantaloustiedettä Princetonissa, Bryn Mawr Collegessa ja Wesleyan Universityssä Connecticutissa. Vuonna 1902 hänestä tuli Princetonin yliopiston rehtori. Samaan aikaan hän osallistui myös politiikkaan sanomalehtikirjoituksin ja puhein. Hänen pyrkimyksensä yliopiston uudistamiseen joutuivat vastatuuleen, joten hän suostui New Jerseyn kuvernööriehdokkaaksi tuli valituksi vuonna 1911. Poliittisen uran alku ja sisäpolitiikka Wilson nimitettiin vuonna 1912 demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi. Hän sai taakseen valitsijamiesten enemmistön, vaikka hän sai noin miljoona ääntä vähemmän kuin kaksi republikaaniehdokasta yhteensä. Republikaanien hajanaisuus siis auttoi Wilsonin voittoon. Myös kongressiin tuli demokraattienemmistö. Hän alkoi toteuttaa sisäpoliittisia uudistuksia ja sai maanlaajuista suosiota muun muassa trustien valtaa rajoittavilla toimilla. Uudistuksiin sisältyivät suojelutullimaksujen poistaminen, verotuksen uudistaminen siirtymällä progressiiviseen tuloveroon ja Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmän luominen. Wilsonin ulkopolitiikka Yhdysvaltojen lähialueilla Wilsonille huolta aiheuttivat Meksikon, Haitin ja Dominikaanisen tasavallan levottomuudet. Vuonna 1915 Wilsonin johdolla Yhdysvaltojen joukot tekivät Haitiin maihinnousun ja miehittivät maata vuoteen 1934 asti. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Wilson pyrki pitämään maansa sodan ulkopuolella ja yritti toimia välittäjänä sotivien maiden välillä. Saksalaisten suorittamasta matkustajalaiva RMS Lusitanian upottamisesta (toukokuu 1915) alkaen Yhdysvalloissa voimistui vaatimus, että sotaan on osallistuttava. Toukokuussa 1916 Wilson totesi, että Yhdysvaltojen saattaa olla pakko liittyä sotaan, jotta se saadaan loppumaan. Samalla hän ehdotti kansainvälisen rauhanjärjestön perustamista. Vuoden 1916 aikana Wilson kävi vaalikamppailua ja hänet valittiin presidentiksi toiselle kaudelle. Wilson esitti virkaanastujaispuheessaan rauhansuunnitelman, jonka tarkoitus oli lopettaa sota ilman kummankaan osapuolen voittoa. Kun Saksa ilmoitti aloittavansa Atlantilla rajoittamattoman sukellusvenesodan, Yhdysvallat katkaisi 3. helmikuuta 1917 diplomaattisuhteet Saksaan. Yhdysvallat julisti sodan Saksalle 6. huhtikuuta 1917 ja toukokuussa sen joukkoja alkoi saapua länsirintamalle. Maan valmius sodankäyntiin oli kuitenkin heikko. Voimasuhteiden muutos alkoi tuntua vasta vuonna 1918, kun keskikesällä rintamalla oli 1,2 miljoonaa amerikkalaista sotilasta. Sota päättyi Saksan antautumiseen marraskuussa 1918. Sen jälkeen alkoivat neuvottelut rauhanehdoista. Wilson esitti jo 8. tammikuuta 1918 Neljäntoista kohdan ohjelman, jossa sotaan johtaneita kiistoja pyrittiin ratkaisemaan, eikä ohjelmassa ollut erityisiä rangaistuksia Saksalle. Rauhaa solmittaessa alkuvuonna 1919 Ranska ja Britannia kuitenkin vaativat kovia rauhanehtoja Saksalle, ja lopullinen Versailles'n rauha 1919 oli Ranskan ja Britannian vaatimusten mukainen. Wilsonin ajatus rauhanjärjestön perustamisesta toteutui, kun Kansainliitto perustettiin 25. tammikuuta 1919, mutta hänen pettymyksekseen Yhdysvallat ei liittynyt sen jäseneksi. Tämän taustalla oli, että demokraatit menettivät marraskuussa 1918 enemmistön senaatissa, ja republikaanit vastustivat Kansainliittoon liittymistä. Wilson yritti vaikuttaa asiaan ennen lopullista päätöstä järjestämällä laajan puhekiertueen Yhdysvalloissa. Kiertueen aikana syyskuun lopussa 1919 presidentin terveys murtui. Hän hoiti kuitenkin vuoteen 1921 ulottuneen presidenttikautensa loppuun. - Senaatti vaati muutoksia myös Pariisin rauhansopimukseen, mitä Wilson ei hyväksynyt. Tämän erimielisyyden takia Yhdysvallat ei ratifioinut Pariisin rauhansopimusta. Wilson sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1919 Kansainliiton perustamisesta. Lähteet Aiheesta muualla Vuonna 1856 syntyneet Vuonna 1924 kuolleet Seulonnan keskeiset artikkelit

1372

https://fi.wikipedia.org/wiki/Warren%20G.%20Harding

Warren G. Harding

Warren Gamaliel Harding (2. marraskuuta 1865 - 2. elokuuta 1923) oli Yhdysvaltain 29. presidentti (1921-1923) ja maan kuudes virkakautensa aikana kuollut presidentti. Elämä Hän syntyi Monroen piirikunnassa Ohiossa. Harding sai työnsä johdosta ilmaisia junalippuja, jota hän käytti hyödykseen matkustamalla ympäri Ohiota. Matkustaessaan Harding sai paljon poliittisia ystävyyssuhteita ja yhteyksiä. Tällöin Harding alkoi kehittää puhetaitoa julkisesti, keskittyen erityisesti puheisiin, joissa ylisti poliittista esikuvaansa, Alexander Hamiltonia. Harding keräsi mainetta loistavana puhujana, jonka karismaattinen, ystävällinen persoona, uskollisuus ja painotus puolueen sisäiseen harmoniaan saivat hänet etenemään taidokkaasti Ohion republikaanisen puolueen politiikassa. Hänet valittiin 1899 Ohion senaattiin. Presidenttikausi ja jälkimaine Harding päätyi republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 1920, kun kaksi puolueen pääehdokasta ajautui pattitilanteeseen. Hänen maineensa puolueen mustana hevosena toimi hänen edukseen presidenttiehdokkuuden aikana. Hardingin vaalikampanja otti mallia William McKinleyn kampanjasta Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 1896. Tämä osoittautui viisaaksi päätökseksi, sillä Harding sai vaaleissa 60,3 prosentin kannatuksen. Hardingin kuoltua paljastui useita skandaaleja, jotka vahingoittivat hänen mainettaan. Ennen kuolemaansa Harding ilmaisi olleensa huolissaan joistain hallituksensa jäsenistä. Osa hänen ministereistään teki loistavaa työtä, mutta jotkut heistä paljastuivat epäpäteviksi. Hardingin mainetta vahingoittivat erityisesti hallinnon sisäministeri, Albert B. Fall ja oikeuskansleri Harry M. Daugherty. He olivat osallisena monissa poliittisissa skandeeleissa. Esimerkiksi Fall oli ottanut lahjuksia eräältä öljy-yhtiöltä. Jotkut kritisoivat Daughertyn nimitystä oikeuskansleriksi, mutta toisten mielestä Hardingin valinta oli nimityksen aikaan viisas valinta. Eugene P. Trani ja David L. Wilson kuvailivat Daughertyä ensiluokkaiseksi ongelmien ratkaisijaksi, johon Harding voi luottaa. Joidenkin arvostelijoiden mukaan Harding on Yhdysvaltain presidenteistä saavutuksiltaan heikoin. Lähteet Aiheesta muualla Yhdysvaltain osavaltioiden varakuvernöörit Yhdysvaltain presidentit Yhdysvaltain senaatin jäsenet Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot Amerikanirlantilaiset Vuonna 1865 syntyneet Vuonna 1923 kuolleet

1374

https://fi.wikipedia.org/wiki/Watergate-skandaali

Watergate-skandaali

Watergate oli tietovuoto, poliittinen skandaali ja perustuslaillinen kriisi Yhdysvalloissa vuosina 1972-1974. Se johti presidentti Richard Nixonin eroon. Vähän ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja vuonna 1972 silloisen presidentti Nixonin yksityiset avustajat, lempinimeltään "Putkimiehet", murtautuivat kilpailevan demokraattisen puolueen vaalitoimistoon, josta he jäivät kiinni itse teossa. Kyseinen toimisto sijaitsi Washingtonissa Watergaten hotelli- ja toimistorakennuksessa, josta skandaali sai nimensä. Eräät presidentin alaisuudessa työskentelevät henkilöt alkoivat jarruttaa murron tutkimuksia. Tämän seurauksena lehdistö ryhtyi penkomaan murron taustoja. Vuonna 1973 varmistui Putkimiesten yhteys Nixonin uudelleenvalintakomiteaan, mikä edelleen laajensi rikostutkintaa. Suojellakseen itseään Nixon erotti avustajiaan. Estääkseen tietovuotoja hän oli nauhoittanut ja arkistoinut kaikki Valkoisen talon puhelinkeskustelut, jotka jouduttiin luovuttamaan tutkittaviksi. Ratkaisevasta nauhasta oli pyyhitty pitkä, Nixonin syyllisyyden tai syyttömyyden todistava osa pois. Nixon erosi oma-aloitteisesti virastaan vuonna 1974, ja hänen seuraajansa Gerald Ford armahti hänet. Murto Lauantaina 17. kesäkuuta 1972 vartija Frank Wills oli kierroksellaan Watergate-rakennusryhmän luona, kun hän huomasi, että toimistorakennuksen oven salvassa oli teippiä, joka esti sitä menemästä lukkoon. Wills poisti sen, mutta myöhemmin palatessaan huomasi, että ovi oli jälleen teipattu. Tällöin Wills soitti poliisille. Se saapui alle kahdessa minuutissa. Sisälle päästyään poliisit löysivät teippiä useista ovista - lisäksi huoneita oli pengottu. Viisi miestä (Bernard Barker, Virgilio Gonzalez, Eugenio Martínez, James McCord ja Frank Sturgis) pidätettiin epäiltynä murtautumisesta demokraattien päämajaan. Murtautujilla oli salakuuntelulaitteita, kyynelkaasukyniä, filmirullia, lukkosepän työkaluja ja tuhansia dollareita sadan dollarin seteleinä. DNC:n päämajaan oli murtauduttu myös 28. toukokuuta, kun FBI-agentti G. Gordon Liddyn johtama ryhmä oli käynyt asentamassa salakuuntelulaitteita. 18. kesäkuuta 1972 Washington Post oli kuitenkin kertonut, että pidätetyillä oli myös tiirikoita, sorkkarautoja, vastaanotin, jolla voi kuunnella poliisiradiota ja puhelinkeskusteluita, radiopuhelin, 2 kameraa, 40 filmirullaa ja 6500 dollaria. Edward Martin (alias James W. McCord) sanoi olleensa entinen CIA-agentti. Frank Sturgis (alias Frank Fiorini) oli palvellut vuonna 1958 Kuuban sotilastiedustelussa. Hän oli Kansainvälisen antikommunistisen prikaatin päällikkö. 23 prikaatilaista oli mennyt Sikojenlahden maihinnousun jälkeisenä vuonna, 1962, Kuuban Matanzasin maakuntaan aloittamaan sissisotaa. Myös Martinez ja Gonzalez olivat lähtöisin Kuubasta. Maanantaina 19.6. Washington Post kertoi, että McCord oli palkattu asentamaan CRP:n turvajärjestelmiä ja että kaikki viisi olivat pidätettäessä esiintyneet valenimillä. Lehti kertoi saaneensa tiedot soittamalla republikaanien puheenjohtajalle Bob Dolelle sekä John Mitchellille, joka on CRP:n johtaja ja entinen oikeusministeri. CRP Washington Post oli löytänyt yhteyden McCordin ja Nixonin uudelleenvalintakampanjan (Committee for the Re-Election of the President CRP, epävirallinen nimi CREEP) välillä, kun Carroll Kilpatrick, lehden toimittaja Valkoisessa talossa, oli huomannut hänen nimensä sunnuntain jutussa. "Minä tunnen sen miehen", hän sanoi soittaessaan toimitukseen. FBI löysi vielä vahvemman yhteyden: Bernard Barkerin osoitekirjasta löytyi E. Howard Huntin puhelinnumero ja hotellista löytyi Huntin allekirjoittama hotellilasku. FBI:n selonteon mukaan FBI:n Washingtonin palkallistoimisto oli soittanut Alexander Butterfieldille Valkoiseen taloon. Tämä oli kertonut, että Hunt oli työskennellyt Charles Colsonille. Colson oli presidentin erikoisneuvonantaja. Myöhemmissä tutkimuksissa ilmeni, että CRP oli maksanut murtomiehille dollaria Nixonin kampanjarahoista. Summaan sisältyvät maksut vaitiolosta Nixonin suojelemiseksi ja väärien todistusten antaminen oikeudessa. CRP oli perustettu vuoden 1970 lopulla, ja keväällä 1971 se avasi toimiston Washington DC:ssä. CRP:llä oli kytkös Watergate-skandaaliin. Lisäksi se piti lahjuskassoja ja teki rahanpesua. "Cash in Capital Raid Traced to Mexico", uutisoi New York Times etusivullaan 31.7.1972. Miten asia oli selvinnyt? - Murtomiehiltä löydetyistä 100 dollarin seteleistä useimmilla oli peräkkäiset sarjanumerot. FBI jäljitti setelit miamilaiseen pankkiin, jossa entisellä CIA-agentilla, Bernard Barkerilla, oli tili. Barker oli tallettanut pankkiin 5 shekkiä, yhteensä  dollaria. 4 shekkiä oli peräisin meksikolaisesta pankista, mutta viides, 25 000 dollaria, oli amerikkalaisesta pankista eräältä Kenneth Dahlbergilta. Dahlberg oli presidentti Nixonin CRP:n johtajia. Muutama päivä shekkien tallettamisen jälkeen Barker nosti samat dollaria käteisenä. Nixonin leiri vastaa hyökkäämällä 18. kesäkuuta 1972 Nixonin lehdistösihteeri Ronald Ziegler kuittasi Washington Postin etusivun uutisen "kolmannen luokan murtojuttuna". Viisi päivää myöhemmin Valkoisen talon kansliapäällikkö Bob Haldeman sanoi Nixonille: "FBI ei ole hallinnassa … heidän tutkimuksensa on saamassa tuloksia, koska he ovat pystyneet jäljittämään rahat." Haldeman ehdotti, että meidän pitää saada Vernon Walters (CIA:n johtaja) sanomaan Pat Graylle (FBI:n johtaja), että pysyy erossa jutusta, joka ei ole tämän reviirillä. Nixon hyväksyi suunnitelman. "Pelatkaa kovaa. Näin he pelaavat, ja näin me aiomme pelata." Tämä keskustelu, "savuava ase", oli myöhemmin ratkaiseva todiste Nixonia vastaan. Tausta Presidentti Nixonin kauna lehdistöä kohtaan oli syvä ja pitkäaikainen. Jotta voisi ymmärtää Watergate-jutun logiikkaa, on syytä tarkastella "Tricky Dickin" temppujen historiaa. Vuoden 1950 Kalifornian senaattorinvaaleissa Nixon syytti vastaehdokastaan Helen Douglasia kommunistisympatioista viittaamalla jopa tämän alushousujen väriin. "Vaalien tarkoitus ei ole voittaa vastustaja, vaan tuhota hänet", sanoi Nixonin kampanjastrategi Murray Chotiner. Nixon sai noin ääntä enemmän kuin Douglas ja pääsi senaattiin. Vuoden 1952 presidentinvaaleissa voittoa uhkasivat syytökset lahjusrahastosta. Nixon selvitteli ensin TV-puheessaan laajasti raha-asioitaan myönteiseltä kannalta. Sitten hän sanoi, että vaimo Pat ei käyttänyt minkkiä, vaan "kunnon republikaanien kangastakkia". Yllättäen Nixon myönsi saaneensa lahjan. Se oli cockerspanieli, jolle tytär Tricia antoi nimen "Checkers (tammipeli)" - "Lapset rakastavat sitä", jatkoi Nixon, "ja haluan vain sanoa tämän, juuri nyt, että riippumatta siitä, mitä he sanovat siitä, aiomme pitää sen." Puhe varmisti Nixonille varapresidentin paikan. Vuoden 1960 presidentinvaalit Nixon hävisi täpärästi John F. Kennedylle. Kennedy voitti äänellä 68 miljoonasta äänestäneestä eli alle 0,2 prosentin erolla. Nixon myönsi julkisesti, että Kennedy voitti vaalit, mutta myöhemmin väitti omaelämäkerrassaan, että Teksasissa ja Illinoisissa oli ollut laajalti petoksia. Kalifornian kuvernöörinvaaleissa 1962 Nixonin panettelut eivät enää purreet äänestäjiin: "Tämä on ollut likaisin kampanja, missä olen ollut. Tämä mies (Nixon) väittää, että olen pehmeä kommunismille tai kommunistien suosija", sanoi voittanut Edmund Brown. Demokraatit nostivat oikeusjutun Nixonin kampanjaa vastaan ja voittivat. Syytöksen mukaan Nixonin leiri oli rahoittanut demokraattien nimellä toiminutta vaalikyselyä, jossa yritettiin yhdistää Brown äärivasemmistoon. Tuomari määräsi Nixonin kampanjan maksamaan symboliset 100 dollaria vahingonkorvauksina. Nixonin vaalikampanjan järjestelyjä johti H. R. (Bob) Haldeman - sama mies, joka oli Watergaten aikana Valkoisen talon kansliapäällikkö. Tappionsa jälkeen Nixon sanoi lehdistölle: "Teillä ei ole enää Nixonia potkittavana, koska tämä on viimeinen lehdistötilaisuuteni." Brown soitti Kennedylle ja sanoi: "Luulen todella, että hän on psykoottinen. Hän on kyvykäs mies, mutta hän on hullu." - "Yeah", vastasi presidentti. Vuonna 1968 Nixon oli päässyt presidentiksi vetoamalla "hiljaiseen enemmistöön" ja lupaamalla "kunniakasta Vietnamin sodan loppua". 9. toukokuuta 1969 Valkoisessa talossa luettiin New York Timesin etusivun juttua, jonka mukaan Yhdysvallat oli laajentanut sodan Kambodžan puolelle. Tällaisten vuotojen tukkimiseksi ja syyllisten saamiseksi kiinni FBI määrättiin asentamaan 17 salakuuntelulaitetta, joista 13 meni Valkoisen talon henkilökunnan ja 4 lehdistön puhelimiin. Ohimennen mainittakoon, että USA pudotti Kambodžaan tonnia pommeja ja näissä pommituksissa kuoli noin kambodžalaista. Pentagonin paperit Vain viisi päivää ennen presidentti Nixonin virkaanastujaisia, vuonna 1969, valmistui erittäin salainen tutkimus. Julkaisuun liittyvillä tapahtumilla oli ratkaiseva merkitys Watergate-skandaalin syntymiseen. Kyseinen 7000-sivuinen tutkimus, Pentagonin paperit, paljasti, että kaikki hallitukset Trumanista Johnsoniin olivat tietoisesti johtaneet amerikkalaisia harhaan Yhdysvaltain toimien suhteen Kaakkois-Aasian sodissa. Tutkimusta johtaneen Leslie Gelbin alaisuudessa oli ollut 36 henkilöä. Yksi heistä, Daniel Ellsberg, jakoi kopioita tutkimuksesta sekä kongressiin että lehdistölle. New York Times alkoi julkaista Pentagonin papereita 13. kesäkuuta 1971. Nixon sanoi Henry Kissingerille: "Ihmiset pitäisi polttaa tällaisesta … laitetaan se koiranpentu (vuotaja) vankilaan." 15. kesäkuuta oikeusministeriö määräsi Timesille väliaikaisen julkaisukiellon kansalliseen turvallisuuteen viitaten. Presidentti kielsi kaikkia Valkoisen talon virkamiehiä puhumasta New York Timesille. Sitten Kissinger kertoi, mitä Ruotsin Olof Palme oli sanonut. - "Se todistaa sodan", Nixon keskeytti lauseensa ja jatkoi, "mutta se osoittaa myös, että se on osa salaliittoa, mielestäni." Kissinger oli samaa mieltä. 17. kesäkuuta 1971 Kissinger, Haldeman ja Nixon keskustelivat jälleen vuodosta. He arvelivat, että vuotaja voisi olla joko Ellsberg tai Gelb. Nixon käski avustajiaan varastamaan Vietnam-asiakirjat Brookings-instituutista, jossa oli vielä paljastamattomien papereiden kopiot, sekä lisäämään salaista tiedustelua. Nixon piti Pentagonin papereiden julkaisemista paitsi laittomana myös todisteena laajasta vasemmiston salaliitosta, jonka tarkoitus oli viedä häneltä oikeudet ja kaataa hänen hallituksensa. Kissinger ei ymmärrä, mitä murto Brookingsiin hyödyttäisi. Haldemanin ja Nixonin mukaan papereiden avulla voisi kiristää Johnsonia, joka oli määrännyt Vietnamiin pommitustauon hieman ennen vaaleja, vaikka toisaalta oli riski, että Brookings on siirtänyt paperit muualle. Kissinger ei vieläkään ymmärrä. New York Timesin saama julkaisukielto tehosi, kunnes Washington Postista tuli Timesin manttelinperijä. Kun Post sai julkaisukiellon, Boston Globe alkoi julkaista Pentagonin papereita ja sai vuorostaan kiellon. Oikeudellinen läiskintä jatkui, kunnes yli kymmenen lehteä oli saanut kopiot salaisista papereista. New York Times väitti, että salaisten papereiden julkaiseminen oli sekä rutiinia että olennainen osa vapaan lehdistön toimintaa. Juttu meni korkeimpaan oikeuteen nimellä "New York Times Co. v. The United States". 30. kesäkuuta 1971 oikeus päätti äänin 6-3, että media saa jatkaa julkaisemista. Muutamaa tuntia aiemmin Mike Gravel oli lukenut Pentagonin papereita senaatissa 3 ½ tuntia ja siirtänyt niitä myös kongressin kirjastoon. Seuraavana aamuna (1.7.1971) huolestunut Nixon soitti Haldemanille ja sanoi: "Vastassamme on vihollinen, salaliitto. He käyttävät kaikkia keinoja. - Me käytämme kaikkia keinoja. Onko selvä? … Haluan, että Brookings-instituutin kassakaappi tyhjennetään." Putkimiehet Vasta myöhemmin osattiin yhdistää Watergate ja yhdysvaltalaisen sotilasalan tutkijan Daniel Ellsbergin käyttämän psykiatrin toimistoon tehty murto. Ellsberg itse oli vuotanut salaisia Pentagonin asiakirjoja lehdistölle ja oli syytteessä vakoilusta, varkaudesta ja salaliitosta. Murron tehneet Hunt ja G. Gordon Liddy eivät löytäneet mitään, jonka avulla voisivat saattaa Ellsbergin julkisuudessa huonoon valoon. Siksi he tuhosivat koko toimiston jälkien peittämiseksi. Murto yhdistettiin Valkoiseen taloon vasta paljon myöhemmin ja Ellsbergiin kohdistunut oikeudenkäynti päätettiin keskeyttää. Presidentti Nixon ja hänen neuvonantajansa Bob Haldeman keskustelivat 23. kesäkuuta mahdollisuudesta käyttää CIA:ta FBI:n tutkimuksien jarruttamiseksi. Keskustelu nauhoitettiin, mikä oli Nixonin suosima vakiokäytäntö, joka tosin pidettiin salassa. Nixon pyysi CIA:ta jarruttamaan FBI:n rikostutkimuksia ja väitti, että kyseessä oli kansallinen turvallisuus. Itse asiassa rikos ja monet muut likaiset temput oli tehty CRP:n nimissä, pääosin Huntin ja Liddyn alaisuudessa. He olivat myös työskennelleet Valkoisen talon erikoistutkintaryhmässä, joka sai lempinimekseen "Valkoisen talon putkimiehet" tai "Putkimiehet". Ryhmän tehtävänä oli tutkia tietovuotoja, joista hallinto ei halunnut suuren yleisön tietävän, sekä suorittaa demokraattien ja sodanvastustajien vastaisia operaatioita. Ryhmään kuuluivat ainakin David Young, E. Howard Hunt, G. Gordon Liddy ja Frank Sturgis. On edelleen kiistanalaista, kuinka paljon Valkoisen talon keskeisillä hahmoilla (kuten John Mitchell, Bob Haldeman, Charles Colson ja John Ehrlichman sekä Nixon itse) oli osaa tapahtumien suunnittelussa. CRP:n johtajana Mitchell hyväksyi yhdessä kampanjajohtaja Jeb Stuart Magruderin ja Fred LaRuen kanssa Huntin ja Liddyn vakoilusuunnitelmat sekä murtautumisen toimistoon. On epäselvää, oliko suunnitelmassa mukana korkeampia henkilöitä. Syvä kurkku McCord ilmoitti kuulusteluissa olevansa CIA:n agentti. Washingtonin piirisyyttäjän toimisto alkoi tutkia McCordin ja keskustiedustelupalvelun välisiä yhteyksiä ja totesi lopulta McCordin saaneen rahoitusta CRP:ltä.The Washington Postin toimittaja Bob Woodward oli myös paikalla syytteenluvussa, ja hän alkoi tutkia murtoa Carl Bernsteinin kanssa seuraavien kuukausien aikana. Suurin osa Washington Postin julkaisemasta materiaalista oli jo FBI:n ja muiden hallituksen tutkijoiden tiedossa - etenkin kun nämä olivat useimmiten lähteinä - mutta lehtijutut pitivät Watergate-skandaalin otsikoissa liaten presidentinkanslian julkisuuskuvaa. Woodwardin tärkeimmän sisäpiirissä olleen yhteyshenkilön "Syvän kurkun" henkilöllisyys paljastui vasta vuosikymmeniä myöhemmin toukokuussa 2005, kun FBI:n entinen kakkosmies W. Mark Felt kertoi Vanity Fair -lehden haastattelussa olleensa Watergate-uutisten lähde, ja Bob Woodward vahvisti tiedon. Tietovuotajan henkilöllisyys olikin yksi lehdistön historian suurimpia arvoituksia. Murtomiesten tuomio 8. tammikuuta 1973 murtomiehet joutuivat Liddyn ja Huntin kanssa tuomiolle. McCordia ja Liddyä lukuun ottamatta kaikki myönsivät syyllisyytensä, mutta jokainen tuomittiin osallisuudesta salaliittoon, murtautumisesta ja salakuuntelusta. CRP oli maksanut syyllisille, jotta nämä tunnustaisivat syyllisyytensä, mutteivät sanoisi mitään. Tämä suututti tuomari John Siricaa niin paljon, että hän antoi 30 vuoden vankeusrangaistukset, mutta vihjasi, että rangaistukset lyhenisivät, mikäli ryhmä olisi yhteistyöhaluisempi. McCord suostui ja kertoi CRP:n osallisuudesta murtoon ja murtomiesten lahjomiseen. Senaatin tutkinta Watergaten yhteys presidentin uudelleenvalintakampanjan rahoituskomiteaan kasvatti rikoksen huomattavuutta sekä poliittisia panoksia merkittävästi. Sen sijaan, että tutkimukset olisivat päättyneet oikeudenkäynnin ja tuomion jälkeen, ne kasvoivat entistäkin laajemmiksi. Senaattori Sam Ervinin johtama komitea perustettiin tutkimaan Watergatea, ja pian Valkoisen talon henkilökuntaa ryhdyttiin haastamaan todistajiksi oikeuteen. 30. huhtikuuta Nixonin oli pakko pyytää kahden vahvimman avustajansa, Haldemanin ja Ehrlichmanin, eroa. Molemmat joutuivat pian syytteeseen ja lopulta vankilaan. Hän erotti myös Valkoisen talon neuvonantajan John Deanin, joka oli juuri todistanut Senaatin edessä ja josta tulisi myöhemmin avaintodistaja Nixonia vastaan. Samana päivänä Nixon nimesi Elliot Richardsonin uudeksi oikeusministeriksi ja antoi hänelle oikeuden nimetä erikoisneuvonantajan koko ajan paisuvalle Watergate-tutkinnalle. Jotta uuden neuvonantajan riippumattomuus säilyisi, hänet pidettäisiin erillään tavanomaisesta oikeusministeriön hierarkiasta. Richardson nimesi 18. toukokuuta tehtävään Archibald Coxin. Televisioitu Senaatin kuuleminen oli alkanut edellisenä päivänä. Nauhat Senaatin Watergate-komitean koko kesän 1973 jatkuneet kuulustelut näytettiin televisiossa, mikä oli poliittisesti tuhoisaa Nixonille. Dean oli tähtitodistaja, ja useat entiset virkamiehet antoivat raskauttavia todistuksia. Senaatin tutkijat saivat perjantaina 13. heinäkuuta tietoonsa ratkaisevan tärkeän asian: Alexander Butterfield paljasti, että Valkoiseen taloon asennettu nauhoitusjärjestelmä tallensi presidentin toimistossa automaattisesti kaiken. Nämä nauhoitukset todistaisivat, valehteliko Nixon vai Dean. Sekä Cox että Senaatti jättivät 23.7. haasteen, jossa nauhoja vaadittiin pikaisesti todistusaineistoksi. Lauantai-illan verilöyly Toukokuussa 1973 tuleva oikeusministeri Elliot L. Richardson oli nimittänyt professori Archibald Coxin jutun erikoissyyttäjäksi. Cox pyysi Nixonilta yhdeksän keskustelun nauhoituksia. Kun Nixon kieltäytyi luovuttamasta nauhoja, tuomari John Sirica antoi presidentille haasteen. Nixon vastasi, että "presidentti ei ole tuomioistuinten pakollisten prosessien alainen", ja presidentin lakimiehet vetosivat johtajan etuoikeuteen tai loukkaamattomuuteen, "executive privilege". Cox huomautti, että etuoikeudet on menetetty, jos keskusteluissa on ollut rikollista ainesta. Nixon valitti asiasta, mutta muutoksenhakutuomioistuin piti Sirican määräyksen voimassa. Nixon yritti kiertää päätöksiä esittämällä 19.10. Coxille kompromissina, että nauhoituksista tehtäisiin kirjallinen versio. Senaattori John C. Stennis kuuntelisi nauhat ja selvittäisi, onko kirjallinen versio pätevä. Huonokuuloisena tunnettu Stennis kertoi myöhemmin, että hän ei olisi suostunut kuuntelemaan nauhoja. Cox ei hyväksynyt Nixonin peliä. Vastavetona Nixon määräsi oikeusministeri Elliot Richardsonin erottamaan Coxin. Oikeusministeri kieltäytyi ja erosi välittömästi. Seuraavaksi Nixon pyysi apulaisoikeusministeri William Ruckelshausia erottamaan Coxin. Tämäkin kieltäytyi ja erosi. Kolmantena Nixon pyysi varaoikeuskansleri Robert Borkia tehtävään. Tämä totteli. Lehdistö antoi lauantain 20.10.1973 tapahtumille nimen "Saturday Night Massacre". Vaikka Borkin kollegat ovatkin puolustaneet hänen päätöstään, tapaus nosti valtavaa kritiikkiä ja varjosti Borkin loppuelämää. Syytökset vallan väärinkäytöstä saivat Nixonin julistamaan 17. marraskuuta lehdistötilaisuudessa, että hän on ansainnut kaikki rahansa eikä ole koskaan estänyt oikeutta: "En ole konna". Vielä yhdeksän kuukautta Vaikka Nixon kieltäytyi luovuttamasta alkuperäisiä nauhoja, hän salli lukuisien muokattujen puhtaaksikirjoitettujen nauhojen julkaisemisen. Nämä vahvistivat pääpiirteissään Deanin version ja uusi skandaali oli jo odottamassa: tärkeä 18,5 minuutin mittainen osa eräästä nauhasta löydettiin päällenauhoitettuna. Nauha ei ollut koskaan päässyt Valkoisen talon ulkopuolelle, ja syy langetettiin Nixonin sihteerin Rose Mary Woodsin niskoille. Hän sanoi tuhonneensa nauhan vahingossa, koska oli painanut väärää nauhurin poljinta vastatessaan puhelimeen. Selitys oli hieman ontuva, sillä puhelimeen vastaaminen ja kyseisen polkimen painaminen vaati asentoa, joka olisi ollut voimistelijallekin hankala. Lisäksi hänen olisi pitänyt pysyä tässä asennossa koko 18 ja puolen minuutin ajan. Myöhemmät tutkimukset osoittivat, että kyseinen kohta oli poistettu useita kertoja, mahdollisesti jopa yhdeksään otteeseen. Kiista nauhojen saatavuudesta meni aina Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen, jossa 24. heinäkuuta 1974 yksimielisesti todettiin Nixonin executive privilege pätemättömäksi ja määrättiin nauhat luovutettavaksi erikoissyyttäjä Leon Jaworskille. Nixon totteli määräystä ja luovutti nauhat 30. heinäkuuta. Virkarikossyytteet ja eroaminen 1. maaliskuuta 1974 seitsemän presidentin entistä avustajaa - Haldeman, Ehrlichman, Mitchell, Colson, Gordon Strachan, Robert Mardian ja Kenneth Parkinson - oli saanut syytteen Watergate-tutkimusten hidastamisesta. Suuri valamiehistö nimesi myös Nixonin osalliseksi salaliittoon, mutta tätä ei kerrottu julkisuuteen. Dean, Magruder ja eräät muut henkilöt olivat jo myöntäneet syyllisyytensä. Nixonin asema muuttui entistä hankalammaksi ja edustajainhuone aloitti viralliset tutkimukset, joiden tarkoituksena oli selvittää, oliko presidentti mahdollisesti syyllistynyt virkarikokseen. 27. heinäkuuta komitea päätyi suosittelemaan äänin 27-11 ensimmäisen virkasyytteen antamisesta presidentille rikostutkinnan estämisestä. 29. heinäkuuta suositeltiin toista syytettä vallan väärinkäytöstä ja 30. heinäkuuta annettiin kolmas suositus kongressin halveksunnasta. Elokuussa julkaistiin uusi siihen asti piilossa pysynyt nauha, joka oli nauhoitettu 23. kesäkuuta 1972 - vain muutama päivä murron jälkeen. Nauhalla Nixon ja Haldeman suunnittelivat tutkimusten jarruttamista tekaistujen väitteiden avulla, joiden mukaan kansallinen turvallisuus olisi vaarassa. Tätä nauhaa kutsuttiin "savuavaksi aseeksi", ja viimeisetkin Nixonin puolestapuhujat hylkäsivät hänet. Kymmenen kongressin jäsentä ilmoitti äänestävänsä nyt viraltapanon puolesta, kun äänestys tulisi koko edustajainhuoneen sekä senaatin käsittelyyn. Johtavat republikaanisenaattorit kertoivat Nixonille, että tämän tuomitsemiseen riittävä äänimäärä oli olemassa. Niinpä presidentti ilmoitti koko Yhdysvaltoihin televisioidussa lähetyksessä, että hän eroaa virastaan 9. elokuuta alkaen. Nixonia ei koskaan tuomittu ja virkarikosprosessi jäi myös kesken, sillä ero teki näistä oikeustoimista merkityksettömiä. Nixonin seuraajaksi tuli Gerald Ford, joka armahti 8. syyskuuta Nixonin kaikista rikoksista, jotka hän oli virkakautenaan mahdollisesti tehnyt. Nixon väitti kuolemaansa asti olevansa viaton, mutta armahduksen hyväksyminen viittasi monien silmissä aivan toiseen suuntaan. Tuomiot Nixonin avustajista Dean myönsi syyllisyytensä ja vietti neljä kuukautta todistajansuojeluohjelmassa yhteistyöhaluisena todistajana. Colison myönsi syyllisyytensä Ellsbergin tapaukseen, jolloin häntä ja Strachania koskevat syytteet CRP:n toiminnan salaamisesta hylättiin. Loput viisi Watergate-seitsikosta joutuivat oikeuden eteen lokakuussa 1974, ja 1. tammikuuta 1975 kaikki - Parkinsonia lukuun ottamatta - todettiin syyllisiksi. Valitustuomioistuin myönsi Mardianille uuden oikeudenkäynnin 1976, ja kaikki häntä koskevat syytteet sittemmin hylättiin. Haldeman, Ehrlichman ja Mitchell käyttivät hyväkseen kaikki juridiset valitusmahdollisuutensa. Lopulta Ehrlichman myöntyi vankilatuomioonsa vuonna 1976 ja loput kaksi syytettyä tekivät samoin vuonna 1977. Seuraukset Watergaten vaikutukset eivät päättyneet Nixonin eroon ja muutaman avustajan vangitsemiseen. Skandaali johti epäsuorasti uusien lakien säätämiseen, jotka muuttivat kampanjoiden rahoitustapoja. Lisäksi se oli tärkeä vaikuttava tekijä säädettäessä tiedonvapauslakia ja hallituksen työntekijöiden rahoitusseurantaa koskevia lakeja. Watergate oli avain uuteen aikakauteen, jossa joukkotiedotusvälineet alkoivat kertoa entistä aggressiivisemmin poliitikkojen tekemisistä. Tämän lisäksi toimittajista tuli entistä kyynisempiä politiikan suhteen. Uudet toimittajat pyrkivät hakemaan entistä hanakammin uusia skandaaleja siinä toivossa, että heistä voisi tulla seuraava Woodward tai Bernstein. Skandaalin poliittiset ja journalistiset vaikutukset myöhempään kehitykseen ovat olleet merkittävät. Monet suuremmat skandaalit ovat sittemmin saaneet peräänsä gate-liitteen - myös Yhdysvaltojen ulkopuolella. Esimerkkeinä voidaan mainita muun muassa Whitewatergate, Contra-/Irangate ja Climategate. Suomessa pääministeri Jäätteenmäen eroon johtanutta tietovuotoa keväällä 2003 on kutsuttu Irakgateksi. Lähteet Johnson, KC: Watergate. Brooklynin yliopisto. Arkistoitu Streichler, Stuart: Watergate's Ironic Legacy. Boston Review, 16.6.2022, Arkistoitu Viitteet Aiheesta muualla How the Watergate scandal changed Washington (mukana kirjan Watergate: A New History tekijä Garrett Graffin): 12.6.2022; Youtube - CBS; 8min 43s. McCrystal, Cal ym.: Watergate: raportti tapahtumista ja niiden taustasta. Suomennos: Häilä, Arto & Karkkolainen, Heikki & Vitikka, Jaakko. Jälkisanat Okker, Jaakko. Helsinki-Tapiola. Weilin+Göös, 1974. ISBN (nid.), ISBN (sid.). Watergate-skandaali Ylen elävässä arkistossa Seulonnan keskeiset artikkelit

1376

https://fi.wikipedia.org/wiki/Xia-dynastia

Xia-dynastia

Xia-dynastia (夏 [Xià]) hallitsi Kiinassa noin vuosina 2100-1600 eaa. Tältä ajalta ei ole säilynyt kirjoituksia, vaan dynastiaa koskevat tiedot on kirjoitettu yli tuhat vuotta myöhemmin. Niinpä yksityiskohdat ja tarkat vuodet ovat epävarmoja, jopa dynastian olemassaolosta on esitetty epäilyjä vaikka arkeologiset todisteet puhuvatkin sen puolesta. Arkeologisiin löytöihin kuuluu Xia-dynastian palatsi, joka rakennettiin 1700 eaa. Erlitoussa Keski-Kiinassa sijaitsevat palatsialueen jäänteet ulottuvat runsaan kahden tuhannen neliömetrin alueelle. Suhteellisen hyvin säilyneestä palatsista voi päätellä, että se on toiminut mallina myöhempien dynastioiden suurikokoisemmille palatseille. Pronssikautisen palatsin raunioista löytyi myös pronssista esineistöä. Tällä sivulla nimet on kirjoitettu mandariinikiinan mukaisesti pinyin-latinisaatiota käyttäen. Nimet on esitetty myös kiinalaisin merkein. Nimet ovat ensin perinteisillä merkeillä, sitten hakasulkeissa pinyinillä kirjoitettuina, ja vielä lopuksi aaltosulkeissa yksinkertaistetuilla merkeillä mikäli ne poikkeavat perinteisistä. Ennen Xia-dynastiaa - mytologiaa Kiinan kulttuuri on todennäköisesti vanhin näihin päiviin saakka säilynyt kulttuuri maailmassa. Kiinalaiset sanovat joskus heillä olevan "5000 vuotta historiaa ja 7000 vuotta kulttuuria". Aivan näin pitkistä ajanjaksoista ei ole kiistattomia todisteita, ja suuri osa kertomuksista muinaisista ajoista on sijoitettava mytologian puolelle. Vanhojen myyttien mukaan ennen Xia-dynastiaa Kiinassa olivat hallinneet Kolme hallitsijaa ja viisi keisaria. Näiden nimet vaihtelevat eri lähteissä, mutta tavallisimmin mainitaan Kolmena hallitsijana Fuxi (伏羲), Shennon (神农) ja Huangdi eli Keltainen keisari (黃帝), jotka hallitsivat kolmannen vuosituhannen alkupuolella ennen ajanlaskumme alkua. Näitä olisivat seuranneet Viisi keisaria, joista kaksi viimeistä olivat tavallisimman käsityksen mukaan Yao (堯) ja Shun (蕣). Shunin jälkeen valtaan nousi Xia-dynastian perustaja Yu (大禹) eli Dayu, joka toisinaan myös mainitaan Yaon ja Shunin ohella kolmantena kulta-ajan keisareista. Xia-dynastia Aiemmat historioitsijat ovat epäilleet Xia-dynastian olemassaoloa, arvelleen sen olleen vain yksittäinen valtio monien kulttuurikeskuksien joukossa, mutta 二里頭 [Erlitou] (二里头) -löydöt viittaavat Xia-dynastian olemassaoloon. Arkeologit ovat löytäneet kaupunkimaista asutusta, pronssiesineitä ja hautoja Anyangista (安陽 / 安阳) Henanin (河南) provinssista, samoista paikoista, joista muinaiset kiinalaiset tekstit kertovat. Löydöissä on merkkejä laajasta kaupankäynnistä. Ensimmäinen hallitsija, jonka poika astui puolijumalana isältään peritylle valtaistuimelle oli Keltaisen keisarin pojanpojan(pojan)?poika 大禹 [Dayu]. Hän oli siis ensimmäinen Xia-dynastian keisari ja päätti Viiden keisarin valta-ajan. Viisi keisaria olivat valinneet taidoiltaan ja hyveellisyydeltään parhaan henkilön seuraajakseen. Dayun sanotaan saaneen Keltaisenjoen tulvat hallintaan ja perustaneen Yhdeksän Provinssia (九州 [jiuzhou]). Dayun sanotaan hallinneen vuodesta 2205 eaa. vuoteen 2197 eaa., toisten lähteiden mukaan 1989 eaa. - 1978 eaa. Hänen ministereinään toimivat 稷 [Ji], 契 [Xie] ja 皋陶 [Gaotao]. Seuraavat hallitsijat olivat: 帝啟 [di Qi] (帝启), keisari Qi 太康 [Taikang] "Mahtava geng", jossa kangin 康 sijasta on 庚 [geng] 中康 [Zhongkang] "Keskimmäinen geng" 帝相 [di Xiang], keisari Xiang 小康 [Xiaokang] "Pieni geng" 帝杼 [di Zhu], keisari Zhu 帝芒 [di Mang], keisari Mang 帝泄 [di Xie], keisari Xie 不降 [Buxiang], Voittamaton 帝扃 [di Jiong], keisari Jiong 帝厪 [di Jin], keisari Jin 孔甲 [Kongjia] 帝皋 [di Gao], keisari Gao 帝發 [di Fa] (帝发), keisari Fa Viimeinen Xia-dynastian hallitsija oli turmeltunut kuningas 桀 [Jie], jonka kukisti Shang-dynastian ensimmäinen hallitsija. Katso myös Kiinan esihistoria 2200-luku eaa. 2100-luku eaa. 2000-luku eaa. 1900-luku eaa. 1800-luku eaa. 1700-luku eaa. 1600-luku eaa. 1500-luku eaa. Lähteet Aiheesta muualla Kiinan dynastiat Seulonnan keskeiset artikkelit

1377

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yuan-dynastia

Yuan-dynastia

Yuan-dynastia (mongoliksi Dai Ön Yeke Mongghul Ulus; kiinaksi 元朝 [Yuán cháo]) hallitsi Kiinaa 1271-1368. Sitä kutsutaan myös mongolidynastiaksi. Sitä edelsi Song-dynastia ja seurasi Ming-dynastia. Vuonna 1231 mongolit valtasivat Korean ja sen kautta myöhemmin hyökkäilivät myös Japaniin. 1200-luvun puoleenväliin mennessä mongolit olivat ottaneet haltuunsa Pohjois-Kiinan ja Keski-Aasian muslimivaltiot. Valtavan Mongolivaltakunnan resursseja käyttäen Kublai-kaani jatkoi Eteläisen Song-dynastian valtaamista. Kublai-kaani onnistuikin aloittamaan Yuan-dynastian, ensimmäisen alkuperältään ei-kiinalaisen dynastian, joka hallitsi koko Kiinaa. Kanton vallattiin 1279, mikä lopetti Eteläisen Song-dynastian. Han-kiinalaiset joutuivat sorron kohteeksi Yuan-dynastian aikana. Valtion virkoihin valittiin mongoleja tai Mongolivaltion alistamien muiden kansojen edustajia mieluummin kuin kiinalaisia. Kulttuurin alalla tapahtui kehitystä mongolivallan alla. Erityisesti kansankielistä kirjallisuutta alettiin kirjoittaa enemmän. Lisäksi mongolit toivat uusia elementtejä valtaamiltaan alueilta, esimerkiksi eurooppalaisia soittimia. Laaja ulkomaalaisen vallan vastustus han-kiinalaisten keskuudessa synnytti lukuisia kapinoita, jotka lopulta ajoivat mongolit takaisin Mongolian aroille. Tätä seurasi valtakamppailu, jonka seurauksena syntyi Ming-dynastia. Katso myös osittain samanaikaisesti myös Eteläinen Song-dynastia Yuan-dynastian hallitsijat Kiinan dynastiat Mongolivaltakunta Seulonnan keskeiset artikkelit

1378

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksinkertaistetut%20merkit

Yksinkertaistetut merkit

Yksinkertaistetuilla merkeillä () tarkoitetaan nykyään Kiinan hallituksen nimittämän uudistuskomitean vuonna 1954 laatimaa merkkien yksinkertaistamissuunnitelmaa (汉字简化方案). Tämä suunnitelma yksinkertaisti useita merkkejä, mutta joidenkin merkkien piirtovetojen määrä ei kuitenkaan vähentynyt muutoksella, vaan jopa lisääntyi, kun niiden useista käytössä olleista epävirallisista muodoista vakiinnutettiin käyttöön vain yksi muoto. Yksinkertaistetut merkit ovat olleet käytössä manner-Kiinassa vuodesta 1956 lähtien, sen sijaan Taiwanissa ja Hongkongissa käytetään yhä perinteisiä merkkejä. Myös Singaporessa on siirrytty käyttämään yksinkertaistettuja kirjoitusmerkkejä. Historia Merkkejä on yksinkertaistettu useita kertoja ennen 1950-lukua, mutta yksinkertaistukset eivät yleensä ole jääneet viralliseen käyttöön, vaan lähinnä käsin kirjoittamisen helpottamiseksi. Aluksi 1956 käytöstä poistettiin joitakin merkkejä kokonaan. Vuonna 1964 julkaistiin pidempi lista yksinkertaistetuista merkeistä, jossa radikaalien (kirjoitusmerkkien runkojen) määrää vähennettiin 189:ään alkuperäisestä 214:stä. Lisäksi yksinkertaistaminen on johtanut siihen, että osa merkeistä on niin samannäköisiä, että ne sekoitetaan keskenään. Merkkien yksinkertaistuksen tarkoituksena oli lukutaitoisuuden parantaminen. On vaikeaa arvioida, missä määrin yksinkertaistus on asiaan vaikuttanut, mutta lukutaitoprosentti on noussut huomattavasti vuoden 1956 jälkeen ja on nykyään selvästi yli 80 %. Todelliseksi syyksi merkkien yksinkertaistukselle on myös väitetty Kiinan kommunistisen puolueen halua katkaista kiinalaisten side omaan historiaansa, sillä perinteiset merkit edustivat vanhoja tapoja, joita vastaan Mao hyökkäsi kulttuurivallankumouksen yhteydessä. Käyttö alueittain Hongkong Hongkongissa käytetään perinteisiä merkkejä, ja kaupungissa nousee aina säännöllisesti kohu, kun virallisissa yhteyksissä käytetään yksinkertaisia merkkejä. Hongkongissa väitellään Esimerkiksi vuonna 2016 Hongkongin hallintojohtaja Leung Chun-ying sai osakseen kritiikkiä, kun tämä käytti yksinkertaisia merkkejä Facebook-tilillään. Kansalaisaktivistit ovat vastustaneet yksinkertaistettujen merkkien käyttöä Hongkongissa, sillä perinteiset merkit nähdään osana paikallista identitettiä. Yksinkertaistettujen merkkien vastustaminen on osa Manner-Kiinan jatkuvan vaikutusvallan kasvamisen vastustusta hongkongilaisten keskuudessa. Singapore Singapore alkoi yksinkertaistaa kiinan kielen kirjoitusmerkkejä 1960-luvun lopulla julkaisemalla listan kirjoitusmerkeistä, joita kouluissa oli tarkoitus käyttää. Näistä 498 oli yksinkertaistettuja ja 502 perinteisiä. Vuodesta 1993 lähtien Singaporen käyttämät kirjoitusmerkit ovat olleet samat kuin Manner-Kiinassa. Malesia Malesiassa käytetään myös perinteisiä merkkejä esim. kauppojen kylteissä, sanomalehdissä ja kalligrafiassa. Kirjoitusmerkkien yksinkertaistaminen aloitettiin 1970- ja 1980 -luvuilla. Lähteet Katso myös Kiinan kirjoitusjärjestelmä Kiinan kirjoitusjärjestelmä

1379

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistynyt%20kuningaskunta

Yhdistynyt kuningaskunta

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (, ), virallisesti myös Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti tai Yhdistynyt kuningaskunta, on saarivaltio Pohjois-Euroopassa. Se muodostuu Englannista, Skotlannista ja Walesista, jotka sijaitsevat Ison-Britannian saarella, sekä Irlannin saarella sijaitsevasta Pohjois-Irlannista. Tämän lisäksi Yhdistyneellä kuningaskunnalla on hallussaan eräitä näiden lähellä sijaitsevia saaria ja saaristoja sekä muutamia kaukaisia merentakaisia alueita. Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-ala on neliökilometriä ja asukasluku noin 67,8 miljoonaa. Brittiläinen imperiumi oli maailmanhistorian suurin imperiumi. Imperiumi alkoi Englannin siirtomaista Pohjois-Amerikassa ja hallitsi parhaimmillaan yli neljäsosaa maailman väestöstä ja pinta-alasta. Imperiumi on hallinnut aikoinaan esimerkiksi koko Britteinsaaria, Kanadaa, Australiaa, Yhdysvaltojen itärannikkoa (kolmetoista siirtokuntaa), Uutta-Seelantia, noin puolta Afrikasta (Etelä-Afrikasta Egyptiin), Intiaa, Palestiinaa (nykyään Israel), Jordaniaa, Irakia, Kuwaitia, Qataria, Yhdistyneitä arabiemiirikuntia, Omania, Jemeniä, Bhutania, Burmaa (nykyään Myanmar), Malesiaa, Singaporea, Bruneita, suurinta osaa Karibian saaristosta ja Oseanian saaristosta, Kyprosta, Maltaa, Hongkongia, sekä Falklandinsaaria ja Gibraltaria, joita Britannia hallitsee vieläkin. Brittiläinen imperiumi oli supervalta ja pitkään myös ainoa sellainen. Britannian asevoimat olivat aikanaan maailman suurimmat ja sen laivasto hallitsi maailman kaikkia meriä. Britannia saavutti asemansa monien suurien sotien kautta, varsinkin kun se oli niissä voittajien puolella johtavassa asemassa. Tällaisia sotia olivat esimerkiksi seitsenvuotinen sota, Napoleonin sodat sekä ensimmäinen ja toinen maailmansota. Maailmansotien jälkeinen suuri velka aiheutti Brittiläisen imperiumin lopun ja siirtokuntien rauhallisen itsenäistymisen. Britannia menetti supervalta-asemansa vuoden 1956 Suezin kriisissä. Britannia on kuitenkin tänäkin päivänä suurvalta ja kuuluu YK:n turvallisuusneuvostoon. Valtiolla on maailman neljänneksi suurin ydinase-arsenaali, ja myös sen asevoimat ovat budjetiltaan neljänneksi suurimmat. Britannian talous oli vuonna 2019 maailman kuudenneksi suurin. Maantiede Yhdistynyt kuningaskunta koostuu Ison-Britannian saaresta ja Pohjois-Irlannista Irlannin saarella, sekä noin tuhannesta pienemmästä saaresta, joita on etenkin Skotlannin rannikolla. Sitä ympäröi Atlantin valtameri, sen osat Pohjanmeri, Irlanninmeri ja Englannin kanaali. Rannikon rikkonaisuuden vuoksi mistään kohtaa maata ei ole yli 125 kilometriä merelle. Ison-Britannian saaren erottaa mantereesta Doverin kohdalla kapeimmillaan 35 kilometrin levyinen Englannin kanaali. Doverista kulkee meren ali Kanaalin tunneli Ranskaan. Irlannin tasavallan vastaista maarajaa on 360 kilometriä. Suurin osa Englannista on kumpuilevaa alankoa. Suurimmat joet ovat Lontoon läpi virtaava Thames ja Severn, joka laskee länteen Bristolin kanaaliin. Englannin rannikolla ovat Scillynsaaret ja Wightsaari. Wales on enimmäkseen vuoristoista, ja sen korkein huippu Snowdon ulottuu 1 085 metriin. Skotlannissa pinnanmuodot vaihtelevat, etelässä ovat Alamaat ja pohjoisessa sekä lännessä Ylämaat, kuten myös Skotlannin korkein huippu, 1 343 metriä korkea Ben Nevis. Sisämaahan ulottuu monia vuonoja (firth) ja niiden suuntaisena kulkee syviä järviä (loch). Näistä kuuluisin lienee Loch Ness, joka sijaitsee koko Skotlannin poikki ulottuvassa Glen Moren laaksossa. Skotlannin rannikolla on useita saaria ja saariryhmiä, joista huomattavimmat ovat Hebridit, Orkneysaaret ja Shetlandinsaaret. Englannin suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Lontoo (7,6 miljoonaa asukasta vuonna 2008), Birmingham (1,0 miljoonaa ja metropolialueella 2,4 miljoonaa asukasta) ja Manchester , metropolialueella 2,3 miljoonaa asukasta). Skotlannissa suurimmat kaupungit ovat Glasgow asukasta) ja Edinburgh ). Walesin suurin kaupunki on Cardiff ) ja Pohjois-Irlannin Belfast ). Ilmasto Britannian ilmasto tunnetaan vaihtelevana. Sää on yleisesti viileää tai lauhkeaa, pilvet ja sade ovat yleisiä, mutta poutajaksojakin esiintyy kaikkina vuodenaikoina. Alueelliset erot ovat pieniä. Suurimmat sademäärät saadaan Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Englannin vuorilla, yli 1 500 millimetriä, paikoin jopa 5 000 millimetriä vuodessa. Lähes kaikki asutus on kuitenkin alle 300 metrin korkeudella merenpinnasta, ja siellä sateet ovat vähäisempiä. Idässä on kuivempaa kuin lännessä. Sumua esiintyy yleisesti varsinkin talvipuolella vuotta. Lunta voi sataa missä tahansa, mutta alavilla mailla se harvoin pysyy muutamaa päivää pitempään. East Angliassa maan kaakkoisosassa kylmimpien kuukausien eli tammi- ja helmikuun keskimääräinen vuorokauden alin lämpötila on noin yksi aste, kun taas heinä- ja elokuussa päivän ylin on keskimäärin 22 astetta. Pohjois-Skotlannissa kylmimpien kuukausien eli tammi- ja helmikuun keskimääräinen vuorokauden alin lämpötila on hiukan pakkasen puolella, kun taas heinä- ja elokuussa päivän ylin on keskimäärin 16 astetta. Korkein Britanniassa koskaan mitattu lämpötila oli 38,5 C Faveshamissa elokuussa 2003. Alin lämpötila, −27,2 C, on mitattu Skotlannissa useita kertoja: 1895, 1982 ja 1995. Luonto ja luonnonsuojelu Luonnontilassa suurin osa Britanniasta olisi tammipitoisen sekametsän peitossa. Metsiä on kuitenkin raivattu maanviljelyksen tieltä pronssikaudesta alkaen. Puut on hakattu myös rakennusten tarpeisiin ja poltettavaksi puuhiileksi metallien sulatusta varten. Lähes koko maa-ala soveltuu maanviljelykseen korkeimpia ylänköjä ja joitakin suoalueita lukuun ottamatta. Britanniassa elää noin 65 luonnonvaraista nisäkäslajia ja 259 lintulajia. Britanniassa on viisitoista kansallispuistoa: kymmenen Englannissa, kaksi Skotlannissa ja kolme Walesissa. Puistoja on perustettu 1950-luvulta alkaen, ja ne suojelevat luonnon lisäksi maalaismaisemaa ja kulttuuriperintöä. Niinpä niiden alueella asutaan ja harjoitetaan maanviljelystä. Puistojen maa on pääosin yksityisessä omistuksessa, jonkin verran kuuluu säätiöille kuten National Trust. Historia Varhaiset vaiheet Ennen roomalaisaikaa Britanniassa asui walesilaisia kansoja, skotlantilaisia piktejä ja Britannian omaa kantaväestöä. Julius Caesar aloitti brittien valloituksen 55-54 eaa., ja Britannian provinssi, joka käsitti nykyisen Englannin ja Walesin, oli osa Rooman valtakuntaa 400-luvulle asti. Roomalaisten valloitettua Britannian saaret britit joutuivat tiiviiseen yhteyteen Manner-Euroopan kanssa. Roomalaisten jälkeen maahan hyökkäsivät anglit, saksit ja juutit 500-luvulla ja normannit 1066. Normannivallan aikana Englantiin alkoivat kehittyä nykyiset ominaispiirteet, kuten Lontoon asema talouden, kulttuurin ja politiikan keskuksena, kirkon vahva mutta erillinen asema, edustuksellinen hallinto ja vahva yliopistolaitos. Skotlanti ajautui Englannin vallan alle, ja 1100-luvulla Henrik II valloitti myös Irlannin. Häntä seuranneet kuninkaat joutuivat yhteenottoihin papiston ja aateliston kanssa, minkä seurauksena Juhana Maaton joutui tekemään myönnytyksiä ja julkaisemaan säädöskokoelma Magna Cartan. Robert Bruce palautti Skotlannin itsenäisyyden 1314, ja Tudorit nousivat Englannin hallitsijaksi ruusujen sodan (1455-1485) jälkeen. Tudor-hallitsija Henrik VIII perusti Englannin kirkon ja liitti Walesin virallisesti osaksi Englantia. Henrik otti vuonna 1541 tittelin Irlannin kuningas, jonka jälkeen voidaan puhua Irlannin kuningaskunnasta. Englanti aloitti siirtomaavalloituksensa Elisabet I:n kaudella. Englannissa oli lyhyt tasavaltalaiskausi 1600-luvun puolivälissä sisällissodan jälkeen. Se päättyi 1660, kun Kaarle II nousi Englannin kuninkaaksi. Englanti ja Skotlanti olivat saman hallitsijan hallitsemia vuodesta 1603, ja ne liittyivät pysyvästi Ison-Britannian kuningaskunnaksi 1707. Suurvalta-aika ja maailmansodat Vuonna 1801 voimaan tullut unionilaki yhdisti Irlannin kuningaskunnan ja Ison-Britannian kuningaskunnan, jolloin muodostui Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Vuonna 1922 Irlannin 26 kreivikuntaa muodostivat Irlannin vapaavaltion, kuuden jäädessä liittoon, jonka nimeksi vaihdettiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta 1927. Yhdistynyt kuningaskunta oli 1800-luvun merkittävin teollisuus- ja sotilasmahti ja siirtomaavalta, joka laajimmillaan käsitti noin 30 miljoonaa neliökilometriä ja lähes neljäsosan maapallon väestöstä. Silloin syntyi sanonta, ettei Aurinko koskaan laske Brittiläisen imperiumin yltä. Teollisena vallankumouksena tunnettu muutos käynnistyikin Britanniassa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, mikä nosti maan maailmanjohtavaksi talousmahdiksi. Lisäksi Britannian siirtomaavalta oli suurimmillaan Viktorian aikana (1837-1901). 1900-luvun alkuun mennessä muut maat olivat saavuttaneet teollistumisessa brittien etumatkan. 1920-luvun aikana imperiumi alkoi hajota, kun Irlanti itsenäistyi 1921, vaikkakin kuusi Ulsterin provinssia pysyivät emämaassaan ja muodostivat Pohjois-Irlannin. Vuonna 1926 Australia, Kanada ja Uusi-Seelanti saivat itsenäisyyden, mutta liittyivät Brittiläiseen kansainyhteisöön. Siirtomaavallan purkautuminen jatkui toisen maailmansodan jälkeen, alkaen Intian ja Pakistanin itsenäistymisestä 1947. Ensimmäisessä maailmansodassa Yhdistynyt kuningaskunta oli yksi ympärysvalloista Venäjän, Ranskan ja Yhdysvaltain rinnalla Saksaa vastaan. Yhtenä voittajavaltioista se oli solmimassa Versailles'n rauhaa. Sodassa kuoli satoja tuhansia brittejä. Toisessa maailmansodassa Yhdistynyt kuningaskunta oli yksi liittoutuneista, jälleen yhdessä Ranskan ja Yhdysvaltain sekä Neuvostoliiton kanssa Saksaa vastaan. Kun Saksa hyökkäsi Puolaan, Yhdistynyt kuningaskunta julisti antamiensa turvatakuiden mukaisesti Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939. Sodan levitessä Belgiaan britit onnistuivat evakuoimaan suuren osan joukkojaan Dunkerquesta kanaalin yli. Saksalaiset kävivät brittejä vastaan kiivasta ilmasotaa, mutta taistelu Britanniasta ei onnistunut eikä Adolf Hitler miehittänyt Britanniaa. Pohjois-Afrikassa britit torjuivat italialaiset Egyptissä, ja joutuivat taistelemaan myös avuksi tulleita saksalaisia vastaan. Sota Välimerellä käsitti myös laajaa laivastosodankäyntiä, ja lentokoneet operoivat lentotukialuksilta. Maailmansotien jälkeen Toisen maailmansodan jälkeen Britannia luopui siirtomaistaan Intiassa, ja maahan alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota ilmaisen terveydenhoidon ja koulutuksen myötä. Vuonna 1956 Britannia yritti vielä harjoittaa suurvaltapolitiikkaa pääosin brittiläisessä omistuksessa olleen Suezin kanavan kansallistanutta Egyptiä vastaan, ja hyökkäsi maahan Ranskan ja Israelin tuella. Epäonnistunut operaatio johti konservatiivipääministeri Anthony Edenin eroon. Britannian siirtomaat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa itsenäistyivät pääasiassa 1960-luvulla alkaen Ghanan itsenäisyydestä 1957. Vuonna 1973 Britannia liittyi Euroopan yhteisöön. Pohjois-Irlannin tilanne kärjistyi 1972 verisen sunnuntain jälkeen. Irlannin tasavaltalaisarmeija aloitti tämän jälkeen terrorikampanjan, jonka uhreja oli myös lukuisia Englannin maaperällä. Margaret Thatcherin johtamien konservatiivien hallitus vuosina 1979-1990 teki monia radikaaleja uudistuksia, yksityisti suuren osan valtion yrityksiä ja nujersi ammattiliitot. Thatcherin suosio oli huipussaan Argentiinaa vastaan käydyn vuoden 1982 voittoisan Falklandin sodan jälkeen. Vuonna 1990 hänet kuitenkin syrjäytti John Major. Vuonna 1997 Tony Blairin johtama Työväenpuolue saavutti suuren vaalivoiton, ja Blair nousi pääministeriksi. Vuonna 1998 solmittiin Pitkäperjantain sopimus rauhan saamiseksi Pohjois-Irlantiin. Seuraavana vuonna Walesiin ja Skotlantiin perustettiin omat parlamentit. Blair asettui 2003 Yhdysvaltain tueksi Irakin sodassa, etsimään ja tuhoamaan Irakin väitettyjä joukkotuhoaseita. Vuonna 2004 Blair myönsi olleensa väärässä joukkotuhoaseista, mutta piti sotaa edelleen oikeutettuna. Työväenpuolue voitti vuonna 2005 Blairin johdolla kolmannet peräkkäiset parlamenttivaalit. Vuonna 2007 Britannia alkoi vetää joukkojaan Irakista ja Gordon Brown nousi pääministeriksi ja työväenpuolueen johtoon 10 vuotta pääministerinä olleen Tony Blairin seuraajana. Vuosina 2008-2009 Britannia oli pahan pankkikriisin kourissa. Keskuspankki laski koron 1,5 prosenttiin, mikä on alin luku sen 315-vuotisessa historiassa. Valtio tuki pankkeja voimakkaasti, ja työttömyysluvut nousivat. Vuosina 2009-2010 useat kansanedustajat jäivät kiinni kulukorvausten väärinkäytöstä. Vuoden 2010 parlamenttivaaleissa konservatiivit saivat eniten paikkoja mutta eivät määräenemmistöä. David Cameron perusti koalitiohallituksen yhdessä liberaalidemokraattien kanssa. 43-vuotias uusi pääministeri Cameron oli Britannian nuorin pääministeri melkein 300 vuoteen ja kyseessä oli maan ensimmäinen koalitiohallitus vuoden 1945 jälkeen. 23. kesäkuuta 2016 pidetyssä kansanäänestyksessä 51,9% äänesti Britannian EU:sta eroamisen puolesta. Pääministeri David Cameron ilmoitti eroavansa sen jälkeen. Heinäkuussa 2016 uudeksi pääministeriksi ja konservatiivijohtajaksi Cameronin tilalle tuli Theresa May, jonka hallitukseen tuli ulkoministeriksi konservatiivien Brexit-siiven näkyvin hahmo Boris Johnson. Mayn julistamien ennenaikaisten parlamenttivaalien tulos kesäkuussa 2017 oli konservatiiveille pettymys, sillä odotettua suurmenestystä ei tullut. Puolue pysyi juuri ja juuri suurimpana, mutta menetti parlamentissa enemmistöasemansa. Toukokuussa 2019 pääministeri May erosi, koska hän ei saanut parlamenttia hyväksymään neuvottelemaansa EU-erosopimusta. Heinäkuussa 2019 Boris Johnsonista tuli Britannian uusi pääministeri ja konservatiivipuolueen johtaja. Joulukuussa 2019 pidetyissä ennenaikaisissa Britannian parlamenttivaaleissa pääministeri Boris Johnsonin konservatiivit ottivat murskavoiton. Vaalitulos antoi Johnsonille vahvan mandaatin jatkaa EU-eron ajamista. Britannian ero Euroopan unionista (Brexit) toteutui lopulta 31. tammikuuta 2020. Eroa seurasivat kauppaneuvottelut EU:n kanssa. Unionin kanssa käytävässä kaupassa Britannia joutuu edelleen noudattamaan EU:n sääntöjä, joista maa ei ole enää päättämässä. Yhteiseen sopimukseen sisältyy siirtymäaika, joka kestää vuoden 2020 loppuun. Siirtymäaikana EU-oikeuksia sovelletaan Britanniassa normaalisti. Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA lopetti rikollisen ja aseellisen toimintansa vuonna 2006. Britanniassa on tehty useita terrori-iskuiksi luokiteltuja rikoksia vuosituhannen vaihteen jälkeen. Osa rikoksista on kohdistunut yksittäisiin ihmisiin, toisilla on pyritty saamaan aikaan mahdollisimman paljon tuhoa siviileille. Tuhoisimpia näistä iskuista ovat olleet Lontoon pommi-iskut vuonna 2005 ja Manchesterin isku vuonna 2017. Yhdistynyttä kuningaskuntaa 70 vuoden ajan hallinnut kuningatar Elisabet II kuoli 8. syyskuuta 2022. Politiikka Yhdistynyt kuningaskunta on parlamentaarinen monarkia, jonka hallitsijana on kuningas Charles III. Monarkilla on periaatteessa laajat valtaoikeudet, mukaan lukien oikeus julistaa sota ja valita pääministeri. Teoriassa koko Yhdistyneen kuningaskunnan hallinto on olemassa monarkin suopeudesta. Käytännössä hallitsija ei käytä suurta valtaa, vaan valtaa käyttää monarkin nimissä demokraattisesti valittu parlamentti ja pääministeri. Yhdistynyt kuningaskunta on harvoja maita maailmassa, jolla ei ole virallista perustuslakia, vaan kaikkia maan lakeja voidaan periaatteessa muuttaa yksinkertaisella parlamentin enemmistöllä. Käytännössä kuitenkin 700-vuotinen perinne estää niiden vaihtelemisen päähänpistojen mukaan. Maassa puhutaan kuitenkin kirjoittamattomasta perustuslaista, joka ohjaa valtioelinten toimintaa ja jonka mukaan esimerkiksi hallitsija pysyttelee poliittisten päätösten ulkopuolella ja tälle lain mukaan kuuluvaa ylintä toimeenpanovaltaa käyttää pääministeri. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on kaksikamarinen. 650-jäseniseen alahuoneeseen () jäsenet valitaan vaalilla ja ylähuoneeseen () nimitetään. Ylähuoneen jäseninä ovat noin 700 elinikäisen henkilökohtaisen aateluuden saanutta ja Englannin kirkon piispat. Vuoden 1999 Lords Act lopetti ylähuoneen periytyvän jäsenyyden, mutta sen 92 elossa olevaa paikkansa perinyttä saivat jäädä jäseniksi. Alahuoneen jäsenet valitaan yhden edustajan vaalipiireistä. Alahuoneen vaalit on pidettävä vähintään viiden vuoden välein, mutta usein ne järjestetään ennen määräaikaa. Pääministeri on yleensä alahuoneen suurimman puolueen johtaja, vuodesta 2022 Rishi Sunak. Pääpuolueet ovat 1920-luvulta lähtien olleet konservatiivipuolue ja työväenpuolue. Yhden ehdokkaan vaalipiirien vaalijärjestelmä suosii kaksipuoluejärjestelmää, ja jompikumpi puolueista on yleensä hallitusvastuussa. Kolmanneksi suurin puolue on liberaalidemokraattinen puolue, joka muodostettiin vuonna 1988 vanhan liberaalipuolueen ja sosiaalidemokraattisen puolueen yhdistyessä. Se kannattaa vaalijärjestelmän muuttamista ja kaksipuoluejärjestelmästä luopumista. Vuoden 2010 vaaleissa liberaalidemokraatit saivat 23 prosenttia äänistä, mutta alle kymmenen prosenttia paikoista. Vuonna 2010 valitussa alahuoneessa konservatiiveilla on 305 paikkaa, työväenpuolueella 258, liberaalidemokraateilla 57 ja muilla 30. Vuonna 1999 perustettiin Skotlannin parlamentti ja Walesin parlamentti, joista Skotlannin parlamentilla on lainsäädäntövaltaa. Pohjois-Irlannilla on vuodesta 2003 oma 108-jäseninen kansalliskokous ja lisäksi 18 paikkaa Westminsterin parlamentissa. Vallan siirto Belfastiin jäädytettiin vuonna 2003, mutta vietiin loppuun vuonna 2010. Skotlannin kansanäänestyksessä syyskuussa 2014 Skotlanti torjui itsenäisyyden ja päätti säilyä osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Eri maissa toimivat muun muassa nationalistiset Walesin Plaid Cymru, Skotlannin kansallispuolue ja Cornwallin Mebyon Kernow, jotka kannattavat joko autonomian lisäämistä tai maiden itsenäisyyttä. Vuoden 2019 parlamenttivaalien jälkeen parlamentin alahuoneessa konservatiiveilla on 364 paikkaa, työväenpuolueella 203 paikkaa, Skotlannin kansallispuolueella 48 paikkaa ja liberaalidemokraateilla 12 paikkaa. Tämä tarkoittaa, että konservatiiveilla on suurin parlamentaarinen enemmistö sitten pääministeri Margaret Thatcherin vuoden 1987 vaalivoiton. Ulkopolitiikka Yhdistynyt kuningaskunta on jäsenenä Kansainyhteisössä ja Natossa. Sillä on pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ja veto-oikeus sen päätöksiin. Vuoteen 2003 mennessä se oli käyttänyt oikeuttaan 32 kertaa, 23 kertaa tukeakseen Yhdysvaltoja ja yksin Zimbabwea koskevissa kysymyksissä. Vuosina 1973-2020 Iso-Britannia kuului Euroopan unioniin. Britannian hallitus aloitti kesäkuussa 2016 pidetyn Brexit-kansanäänestyksen jälkeen prosessin, jonka seurauksena valtio erosi unionista 31. tammikuuta 2020 ensimmäisenä EU:sta eronneena valtiona. Yhdistynyt kuningaskunta on yksi harvoista ydinasevaltioista. Sen pelotteeseen kuuluu neljä Vanguard-luokan ballistista ohjussukellusvenettä, jotka on kukin aseistettu kuudellatoista Trident II -ohjuksella ja 48 ydinkärjellä. Järjestelmä otettiin käyttöön 1994 korvaamaan vuonna 1968 käyttöön otetut Resolution-luokan sukellusveneet ja Polaris-ohjukset. Ilmavoimat luopui WE.177-ydinaseista 1998 ja laivasto 1992. Trident-ohjusten suunniteltu käyttöikä päättyy 2024. Vuonna 2006 pääministeri ilmoitti Britannian suunnittelevan sukellusveneiden ja Trident-ohjusten uusimista mikä jatkaisi niiden käyttöaikaa 2040-luvulle asti. Yhdistyneellä kuningaskunnalla on perinteisesti ollut läheinen suhde (special relationship) Yhdysvaltoihin. Ilmauksen muotoili jo Winston Churchill, mutta sen jatkuminen on kyseenalaistettu 2010-luvulla. Osat Yhdistyneen kuningaskunnan osat: NUTS-järjestelmän ylimmällä tasolla Yhdistynyt kuningaskunta jakaantuu 12 alueeseen: yhdeksän aluetta (region), Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti. Englannissa on yhdeksän aluetta jaettu edelleen 34 kreivikuntaan (county) ja 47 yhtenäishallintopiiriin. Tämän aluejaon ulkopuolella on 36 metropolialuetta ja 33 Lontoon osa-aluetta. Skotlannissa on 32 paikallisneuvoston johtamaa aluetta. Walesissa on 22 kuntaa, joista 10 on kaupunkipiirikuntia (county borough), yhdeksän kreivikuntia ja kolme kaupunkeja. Pohjois-Irlannissa on 26 kuntaa. Yhdistyneellä kuningaskunnalla on brittiläisen imperiumin jäänteinä myös joukko erillisalueita. De jure nämä brittiläiset merentakaiset alueet (entiset kruununsiirtomaat) eivät ole Yhdistyneen kuningaskunnan osia, mutta Yhdistynyt kuningaskunta hoitaa niiden ulkopolitiikan. Näitä ovat: Anguilla Bermuda Brittiläinen Intian valtameren alue () Brittiläiset Neitsytsaaret () Caymansaaret Falklandsaaret Gibraltar Montserrat Pitcairn Saint Helena Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret () Turks- ja Caicossaaret. Näihin verrattavassa asemassa ovat myös Britannian läheisyydessä sijaitsevat itsehallinnolliset saaret Mansaari () sekä Jersey ja Guernsey. Lisäksi Yhdistyneellä kuningaskunnalla on sotilastukikohdat Akrotiri ja Dhekelia Kyproksella. Se on vaatinut neliökilometrin kokoista aluetta Antarktikselta. Valtion nimitykset Suomen kielessä koko valtiosta käytetään yleiskielessä nimitystä Britannia, Iso-Britannia tai Englanti. Tosiasiassa Englanti on kuitenkin vain yksi Yhdistyneen kuningaskunnan osa. Britit, varsinkin walesilaiset, skotit ja pohjoisirlantilaiset, voivat pitää loukkaavana nimen käyttöä koko valtiota tarkoittavana. Suomen kielen lautakunta suosittelee mieluiten käyttämään nimeä Britannia, mutta hyväksyy myös nimen Englanti koko valtiolle. Vuodesta 1801, jolloin Irlanti tuli osaksi kuningaskuntaa, vuoteen 1921, jolloin Irlanti itsenäistyi, valtion nimenä oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Tämän edeltäjänä oli Ison-Britannian kuningaskunta, joka muodostui vuonna 1707 Englannin ja Skotlannin kuningaskuntien yhdistyessä. Talous Yhdistyneen kuningaskunnan bruttokansantuote on maailman suurimpia. Ostovoimakorjattuna (arviolta 3,93 biljoonaa dollaria vuonna 2023) se on maailman yhdeksäs ja Euroopan toinen (Saksan jälkeen) vuonna 2023. Euroopan maista Ranska on bruttokansantuotteella mitattuna suunnilleen samaa tasoa Britannian kanssa, myös asukasta kohden laskettuna. Inflaatio, korot ja työttömyys (4,4 % vuonna 2017) ovat pysyneet matalina. Iso-Britannia oli teollisen vallankumouksen kehto, mutta nykyisin teollisuus tuottaa enää viidenneksen bruttokansantuotteesta (vuonna  %). Kivihiilen louhinta on lähes täysin loppunut. Teollisuuden osuus taloudesta on edelleen vähentymässä. Pohjanmeren öljy- ja kaasuvarat ovat loppumassa, ja maa on ollut energian nettotuoja vuodesta 2005. Sähköstä 80 % tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, mikä teki Yhdistyneestä kuningaskunnasta 2008 maailman kahdeksanneksi suurimman hiilidioksidipäästöjen tuottajan. Vuonna  % sähköstä tuotettiin kaasulla, 28 % kivihiilellä, 16 % ydinvoimalla ja 7 % uudistuvista energianlähteistä. Uudistuvien energialähteiden osuus aiotaan nostaa 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Maatalous on tehokasta ja pitkälle koneistettua, ja se tuottaa 60 % kulutetusta ruoasta alle 2 %:lla työvoimasta. Maatalous on kokenut takaiskuja hullun lehmän taudin ja vuoden 2001 laajan suu- ja sorkkatautikriisin vuoksi. Palveluala, erityisesti pankkitoiminta sekä vakuutus- ja yrityspalvelut tuottavat suurimman osan BKT:sta, ja ne työllistävät yli 80 % työvoimasta. Lontoon City on globaali talouskeskus ja Lontoon pörssi maailman suurimpia. Matkailu on myös tärkeä tulonlähde, ja maassa vieraileekin yli 30 miljoonaa matkailijaa joka vuosi, mikä tekee siitä maailman kuudenneksi suosituimman matkailukohteen. Laman myötä matkailijoiden määrä ja heidän kuluttamansa rahamäärä ovat vähentyneet. Tärkeimpiä vientituotteita ovat teollisuustuotteet, polttoaineet, kemikaalit, elintarvikkeet, juomat ja tupakka. Viennin suurimpia kohdemaita ovat Yhdysvallat, Saksa, Ranska, Irlanti ja Belgia. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on jättänyt liittymättä euroalueeseen, ja mielipidetiedustelujen mukaan kansa tukee päätöstä. Liikenne Britanniassa on 505 lentokenttää, joista yhdeksällä on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Vuonna 2011 vilkkaimmat kentät olivat Heathrow, Gatwick, Manchester, Stansted, Luton, Edinburgh, Birmingham, Glasgow ja Bristol. Rautateitä on 16 454 kilometriä. Vuonna 2010 rautateillä tehtiin 1 353 miljoonaa matkaa, yhteensä 65 miljardia kilometriä. Junaliikenne kasvoi edellisvuoteen verrattuna noin 6-7 prosenttia. Junista 90,9 prosenttia kulki ajallaan. Kansainvälinen junayhteys tulee Eurotunnelia pitkin Kanaalin ali, ja sitä kulkevat junat tuovat myös autoja. Rahtisatamia ovat Dover, Felixstowe, Immingham, Liverpool, Lontoo, Southampton ja Teesport Englannissa, Forth Ports Skotlannissa ja Milford Haven Walesissa. Matkustajalautat liikennöivät Holyheadista Irlantiin, Doverista Ranskaan, Harwichistä ja Hullista Hollantiin ja Belgiaan, Portsmouthista Espanjaan ja Newcastlesta Norjaan ja Ruotsiin. Britanniassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Väestö Heinäkuussa 2011 Yhdistyneessä kuningaskunnassa arvioitiin olevan asukasta. Etnisesti jaoteltuna englantilaiset muodostavat 81,5 %, skotit 9,6 %, iiriläiset 2,4 %, walesilaiset 1,9 %, pohjoisirlantilaiset 1,8 % sekä länsi-intialaiset, intialaiset, pakistanilaiset ja muut 2,8 % väestöstä. Vuoden 2011 väestönlaskennassa 59,5 prosenttia väestöstä ilmoitti itsensä kristityiksi. Vuonna 2018 tehdyssä kyselyssä näin vastasi enää 38 prosenttia. Vuoden 2007 tilaston mukaan kymmenen prosenttia väestöstä kävi viikoittain kirkossa, eniten säännöllisiä kirkossa kävijöitä oli Pohjois-Irlannissa, vähiten Walesissa. Englannin kirkko on virallinen valtiokirkko. Katolisella kirkolla on noin viisi miljoonaa jäsentä. Valtakieli on englannin kieli. Yli puoli miljoonaa walesilaista puhuu kelttiläisiin kieliin kuuluvaa kymriä, jolla on virallisen kielen asema Walesissä ja jolla myös lähetetään radio- ja televisio-ohjelmia. Gaelia puhuu noin 58 000 ihmistä Skotlannissa, enimmäkseen Hebrideillä. Pohjois-Irlannissa 95 000 ihmistä puhuu iiriä. Kaikkiaan maassa puhutaan Ethnologuen määritelmien mukaan 12:ta alkuperäistä kieltä. Suurimpia maahanmuuttajien kieliä ovat punjabi (itä- ja länsipunjabilla yhteensä puhujaa), urdu ja bengali molempia) sekä joskus bengalin murteeksi laskettava sylheti puhujaa) WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Britannian alkoholinkulutus on maailmassa 22. sijalla, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna hiukan yli kymmenen litraa aikuista kohti. Suomen, Belgian ja karibialaisen Saint Lucian kulutus on likimain samalla tasolla. Koulutus Koulutus on pakollista viiden ja kuudennentoista ikävuoden välillä, mutta tammikuussa 2007 hallitus ilmoitti pidentävänsä pakollisen koulutuksen 18 ikävuoteen asti. Suurin osa lapsista käy ilmaista julkista koulua. Yhdenteentoista ikävuoteen asti käydään primary schoolia, sen jälkeen secondary schoolia. Neljäntoista ja kuudentoista ikävuoden välillä opiskellaan GCSE-kokeeseen. Kuudennentoista ikävuoden jälkeen oppilas voi valita sixth form collegen, joka päättyy A-tason (Advanced Level) kokeeseen, jossa kirjoitetaan 2-5 ainetta, ja jonka jälkeen voi pyrkiä yliopistoon. Skotlannissa kokeiden nimet ovat Standards Grades ja National Qualifications. Pohjois-Irlannin järjestelmä eroaa jonkin verran edellä kuvatusta. Suurimmat kaupunkialueet Britanniassa on 12 metropolialuetta, joiden väkiluku ylittää miljoonan: Kulttuuri Yhdistynyt kuningaskunta muodostuu neljästä toisiinsa sitoutuneesta kansakunnasta, ja vaikka elämäntapa on laajalti samankaltainen, kulttuurissa on eroja niin näiden kansakuntien välillä kuin paikallisella ja alueellisella tasolla. Skotlannin kansallispuolueen keskeinen kysymys on talous, etenkin Pohjanmeren öljytulojen jakautuminen, kun taas Walesin kansallispuolue on kiinnostunut kielen ja kulttuurin säilyttämisestä. Murre ja puhetapa kertovat usein ihmisen taustasta ja kotiseudusta. Oman jalkapallojoukkueen kannattamisesta on tullut monille tärkeä ylpeyden aihe. Merkittävimpiä matkailukohteita suurimpien kaupunkien lisäksi historialliset kohteet kuten Oxford, Cambridge, St Andrews, York ja Bath. Kuuluisia luonnonnähtävyyksiä ovat Doverin valkoiset kalliot, Giant's Causeway Pohjois-Irlannissa ja Loch Ness Skotlannissa. Maisemistaan ovat tunnettuja Walesin ja Skotlannin vuoristot, Englannin järvialue Lake District ja Peak District. Kristittyjen juhlapäivien ja uudenvuoden lisäksi vietetään Guy Fawkesin yötä 5. marraskuuta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on lukuisia kuuluisia yliopistoja ja korkeakouluja, joista vanhimmat ovat Cambridgen ja Oxfordin yliopistot. Britanniassa on syntynyt monta maailmankuulua tutkijaa, kuten Sir Isaac Newton, James Watt, Charles Darwin, Michael Faraday, Charles Babbage, Alexander Fleming, Alan Turing, Tim Berners-Lee, Richard Dawkins ja Stephen Hawking. Kirjallisuus Brittiläinen kirjallisuus kuuluu eurooppalaisen kulttuurin keskeisimpiin. Sillä on pitkä historia ja suuri kulttuurinen vaikutus koko länsimaalaiseen kirjallisuuteen. Ensimmäinen merkittävä englanninkielinen kirjallinen tuotos oli Geoffrey Chaucer'n 1300-luvulla kirjoittama Canterburyn tarinoita. Tapauksesta tekee merkittävän se, että suurin osa hovirunoilijoista käytti tuohon kulttuurin valtakieltä latinaa. Elisabet I:n ajan kuuluisin brittiläinen hahmo oli William Shakespeare, jota pidetään eräänä kaikkien aikojen merkittävimmistä kirjailijoista ja etevimmistä englannin kielen taitajista. Shakespearen kirjallinen tuotanto on laajaa sisältäen näytelmiä, sonetteja ja runoja. Erityisen tunnettu hän on juuri näytelmistään, joista kuuluisimpia ovat Kesäyön uni, Romeo ja Julia, Hamlet ja Othello. Romaaneja alettiin kirjoittaa suuremmissa määrin 1700-luvulta alkaen. 1800-luvun alussa kirjallisuutta hallitsi romantiikan aikakausi, jolloin runouden saralla vaikuttivat William Blake, John Keats ja Lordi Byron. Viktoriaaninen aikakausi oli englantilaisessa kirjallisuudessa realismin kulta-aikaa. Sitä edustivat Jane Austen, Brontën sisarukset (Charlotte, Emily ja Anne), Charles Dickens, George Eliot ja Thomas Hardy. Näistä erityisesti Charles Dickensin töillä sanotaan olevan merkittävä vaikutus brittiläiseen kulttuuriin, muun muassa jouluperinteen virkoamiseen 1800-luvun Englannissa Joulutarinan myötä. Ensimmäisen maailmansodan myötä nousi sotakirjallisuuden ja -runouden suosio. Romaanikirjallisuudesta kehittyi pian suosituin kirjallisuuden muoto ja se on sitä nykyäänkin. Muita maineikkaita brittiläisiä romaanikirjailijoita ovat muun muassa Sherlock Holmesin luoja Arthur Conan Doyle, Mary Shelley (Frankenstein), J. R. R. Tolkien (Taru sormusten herrasta), Rudyard Kipling (Viidakkokirja), D. H. Lawrence, George Orwell (Eläinten vallankumous, Vuonna 1984), Salman Rushdie, Zadie Smith, Agatha Christie, Virginia Woolf ja J. K. Rowling (Harry Potter). Runoilijoista mainittavia ovat esimerkiksi T. S. Eliot, Ted Hughes, John Milton, Alfred Tennyson ja Rudyard Kipling. Nobelin kirjallisuuspalkinnon ovat brittikirjailijoista saaneet Rudyard Kipling vuonna 1907, John Galsworthy 1932, T. S. Eliot 1948. Bertrand Russell 1950, Winston Churchill 1953, Elias Canetti 1981, William Golding 1983, V. S. Naipaul 2001, Harold Pinter 2005 ja Doris Lessing 2007. Teatteri Brittiläisellä teatterilla on pitkät perinteet Shakespearen ajoista asti. Nykyään Lontoon West End on teatterimaailman keskus. Sir Andrew Lloyd Webber on hallinnut West Endiä monta vuotta, valloittanut myös Broadwayn ja hänen musikaaleistaan on tehty suosittuja elokuvia. Maailmankuulu Royal Shakespeare Company toimii Shakespearen kotikaupungissa Stratford-upon-Avonissa ja esiintyy myös muualla. Merkittäviä nykyisiä näytelmäkirjailijoita ovat Alan Ayckbourn, John James Osborne, Harold Pinter, Tom Stoppard ja Arnold Wesker. Musiikki Musiikilla on keskeinen merkitys Britanniassa, jossa on tehty paljon merkittävää ja maailmanlaajuisesti tunnettua popmusiikkia. Britanniaa pidetään länsimaisen populaarimusiikin supervaltana Yhdysvaltojen ohella. Kaikkien aikojen suosituin brittiläinen yhtye on The Beatles joka on myös maailman kaikkien aikojen menestyksekkäin yhtye. Yhtyeeltä on myyty maailmanlaajuisesti yli miljardi äänitettä. Muita tunnettuja ja suosittuja brittiläisiä yhtyeitä ovat 1960-luvulta lähtien olleet muun muassa The Rolling Stones, Queen, The Who, The Kinks ja kitaristi Eric Claptonista tunnettu Cream sekä walesilainen Tom Jones. Näiden ja monien muidenkin 1960-luvulla toimineiden brittiyhtyeiden saavuttamaan maailmanmenestykseen on viitattu englanninkielisellä käsitteellä "the British Invasion". Britanniasta ovat lähtöisin myös muun muassa Led Zeppelin, Pink Floyd, Elton John, David Bowie, Dire Straits, The Police, Deep Purple, Sex Pistols, Genesis, Saxon, Phil Collins, Black Sabbath, Iron Maiden, Def Leppard, George Michael, The Smiths, Judas Priest ja monet uudemmatkin jättimenestykset kuten One Direction, Depeche Mode, The Wanted, Oasis, Radiohead, Spice Girls, Coldplay ja Robbie Williams. Kuuluisia brittisäveltäjiä ovat esimerkiksi Henry Purcell, Edward Elgar, Ralph Vaughan Williams, Benjamin Britten ja Andrew Lloyd Webber (muun muassa Oopperan kummitus). Britanniassa on monia korkeatasoisia orkestereita kuten BBC:n sinfoniaorkesteri ja Royal Philharmonic Orchestra. Lontoo on yksi maailman musiikkikeskuksista, siellä sijaitsevat monet tärkeät konserttisalit ja Royal Opera House, yksi maailman tärkeimmistä oopperataloista. Elokuva ja televisio Vuonna 1999 Brittiläinen elokuva-instituutti kutsui tuhat asiantuntijaa arvioimaan maan kaikkien aikojen parhaita elokuvia. Eniten ääniä saivat Kolmas mies (1949), Lyhyt onni (1945) ja Arabian Lawrence (1962). Sadasta parhaasta brittiläisestä elokuvasta Alec Guinness on yhdeksän, Michael Caine on seitsemän ja Julie Christie kuuden pääosassa. David Lean ohjasi niistä kuusi. Brittiläissyntyiset Alfred Hitchcock ja Charles Chaplin tekivät suuren osan urastaan Yhdysvalloissa. Britannian television kulmakivi on valtion omistama yleisradioyhtiö BBC, jolla on useita kanavia televisiossa ja radiossa. BBC:n televisiokanavat ovat julkisen palvelun kanavia, joilla ei esitetä mainoksia. Se toimii myös televisiosarjojen ja ohjelmien tuottajana. BBC:n tuotanto on valtavan laajaa ja käsittää niin draamaa, komediaa (britcom), dokumentteja kuin pitkiä elokuviakin. Suomalaisille tuttuja sarjoja BBC:ltä ovat muun muassa komediasarjat Pokka pitää, Monty Pythonin Lentävä Sirkus, dekkarisarjat Neiti Marple ja Uusi Sherlock. BBC:n ohjelmistoon kuuluu myös kaikkien aikojen pitkäikäisin tv-sarja Doctor Who. BBC omistaa myös oikeudet useisiin suurenluokan urheilutapahtumiin, muun muassa olympialaisiin, jalkapallon EM- ja MM-kisoihin sekä F1-sarjaan (vuosina 2008-2015, vuodesta 2016 alkaen oikeudet ovat Channel 4 -kanavalla). BBC myös edustaa Britanniaa Euroopan Yleisradioyhtiön jäsenenä myös Eurovision laulukilpailuissa. BBC:llä on merkittävä rooli televisiotekniikan ja radioviestinnän kehityksen historiassa. Se oli toisen maailmansodan aikana yksi tärkeimmistä joukkoviestimistä maailmassa ja sen radiolähetyksiä kuunneltiin ympäri Eurooppaa. Se myös otti ensimmäisenä eurooppalaisena tv-yhtiönä käyttöön säännölliset värilähetykset BBC Two -kanavalla vuonna 1967. Kaupallisia kanavia toimii Britanniassa useita, joista suurimmat (ja samalla ainoat koko maan kattavat) ovat julkisomisteinen, mutta mainosrahoitteinen Channel 4 ja kaupallinen ITV (ent. Channel 3). Näistä ITV on pitkäikäisempi ja luotiin aikoinaan useiden tv-alan toimijoiden yhteenliittymänä tuomaan kilpailua BBC:lle. ITV omistaa nykyään tv-toimijat Granada Televisionin ja Yorkshire Televisionin ja on siksi kasvanut selkeästi britannian toiseksi suurimmaksi mediayhtiöksi. ITV on lähettänyt kanavillaan monia brittiläisen television klassikoita, muun muassa Sherlock Holmesin seikkailut, Mr. Bean ja pitkäikäisiä draamasarjoja Emmerdale ja Sydämen asialla (Heartbeat). Channel 4 esittää etupäässä nuorille suunnattuja amerikkalaisia ohjelmia ja on kehittänyt kansainvälisesti tunnetun Big Brother-formaatin. Britannia on myös hyvin tunnettu koomikoistaan, joista kuuluisimpiin lukeutuvat John Cleese ja Monty Python -huumoriryhmä, Rowan Atkinson sekä Sacha Baron Cohen. Suomen katsoituimpien televisiosarjojen joukossa on useita brittisarjoja kuten Emmerdale, Neiti Marple, Midsomerin murhat ja Avaran luonnon näyttämät Richard Attenboroughin juontamat BBC:n luontodokumentit. Lehdistö Kuvataiteet Vanhimmat Britteinsaarilta löytyneet taide-esineet ovat kivikauden hautalöytöjä. Pronssikaudella käytettiin kuparia, tinaa ja Wessexissä myös kultaa. Keltit toivat uusia taideperinteitä, metallien rinnalla käytettiin kiveä ja puuta. Roomalaisten valtakaudella alettiin tehdä patsaita, rintakuvia ja hautamonumentteja. Uusina materiaaleina he toivat lasin ja mosaiikit. 1800-luvulla kehittyi englantilaiseksi koulukunnaksi kutsuttu maalauksen tyylisuunta muotokuviin ja maisemamaalauksiin. Sen kärkinimiä olivat Joshua Reynolds, George Stubbs ja Thomas Gainsborough. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla brittiläinen taide oli radikaaleimmillaan, ja sitä edustivat William Blake, John Constable, William Hogarth ja William Turner. Ennen kaikkea Turnerin lähes abstraktit maisemat vaikuttivat myöhemmin suuresti impressionismin kehitykseen. 1840-luvulta alkaen vaikuttivat brittiläiset prerafaeliitit, jotka maalasivat värikkäitä ja yksityiskohtaisia maalauksia usein uskonnollisista aiheista. William Morrisin perustama arts and crafts -liike tuotti Viktorian aikakaudelle tyypillisiä tapetteja ja kaakeleita. Beatrix Potterin kuvittamat lastenkirjat ovat ihastuttaneet vuodesta toiseen. 1900-luvun merkittäviin brittitaiteilijoihin kuuluvat Henry Moore, Lucian Freud, Barbara Hepworth, Frank Auerbach ja Francis Bacon. Reaktiona abstraktin ekspressionismin syntyi 1950-luvulla pop-taide, jota edustivat Richard Hamilton, Eduardo Paolozzi, Peter Blake, Allen Jones ja David Hockney. 1980-luvun lopulla Young British Artists -liikkeeseen kuuluivat Damien Hirst ja Tracey Emin. 2000-luvulla esillä ovat olleet myös Mark Wallinger, Chris Ofili, Gilbert & George, Mike Nelson ja Steve McQueen. Vuodesta 1984 alle 50-vuotiaalle brittiläiselle taiteilijalle on myönnetty suuri Turner-palkinto. Maan suurimpia taidelaitoksia ovat Allied Artists Association, Royal College of Art, Royal Society of Arts, Royal Academy of Arts, Tate Britain ja Tate Modern. Ruoka Brittiläisen ruokakulttuurin tunnetuin ilmentymä on tukeva englantilainen aamiainen. Siihen kuuluu usein makkaroita, munia keitettyinä, paistettuina tai munakokkelina, paistettua pekonia, paahtoleipää, herkkusieniä, paistettuja tomaatteja ja papuja. Toinen tärkeä ateria on fish and chips, joka on uppopaistettua leivitettyä kalaa ja ranskalaisia perunoita. Fish and chips -annoksia myydään nakkikioskia vastaavissa kojuissa sekä pubeissa oluen kanssa. Sunnuntailounaalla briteillä on ollut kautta aikojen tapana syödä paahtopaistia ja Yorkshire puddingia. Sen lisäksi ympäri Britanniaa on useita suosittuja alueellisia ruokia, kuten Skotlannissa haggis (täytetty lampaan mahalaukku) ja Walesissa Welsh Rarebit (paahtoleipä, jossa on runsaasti munaa ja juustoa). Britit ovat erittäin suuria teen ja oluen ystäviä. Iltapäivätee kehittyi käsitteenä brittikulttuuriin 1840-luvulla, ja nykyään viidesosa maailman teestä kulutetaan Britanniassa. Teetä tarjotaan usein kahviloissa höystettynä erilaisilla lisukkeilla. Olut on Britannian kansallisjuoma, ja sitä tuotetaan maassa 1 200 eri merkkiä. Olutta juodaan myös isoista kolpakoista, mutta tarkoituksena ei ole humaltuminen. Nuoret juovat ns. limuviinoiksi kutsuttuja sekoituksia nopeasti humaltumistarkoituksessa. Skotlantilainen viski on puolestaan merkittävä vientituote. Yhteiskuntaluokat Britanniassa yhteiskuntaluokilla on suurempi merkitys kuin etnisellä taustalla. Monet määrittelevät itsensä työväenluokan tai keskiluokan edustajiksi. Harvat myöntävät kuuluvansa yläluokkaan, mutta siihen määritellään yleensä maaomaisuutta perineet aateliset. Työväenluokkainen tausta on kunniallinen mutta vähävarainen. Koulutus on vähäistä, asunto on vuokralla ja palkkaa saadaan viikoittain, tyypillisesti teollisuustöistä. Työväenluokka liitetään työväenpuolueen ja ammattiliittojen arvoihin, mutta tosielämässä luokkarajat eivät ole niin suoraviivaisia kuin luokkajärjestelmän arvostelijoiden ja poliitikkojen puheissa. Vaikka luokkajärjestelmää pidetään vanhakantaisena, esimerkiksi lasten koulumenestys on edelleen voimakkaasti sidoksissa yhteiskuntaluokkaan. Urheilu Ison-Britannian suosituin laji on jalkapallo, ja laji onkin kehitetty Englannissa. Englannin jalkapalloliitto on maailman vanhin jalkapalloliitto. Englannilla, Skotlannilla, Walesilla ja Pohjois-Irlannilla on omat jalkapallon maajoukkueensa. FIFA:n rankingissa tammikuussa 2012 Englanti oli viides, Skotlanti 48, Wales 49 ja Pohjois-Irlanti 87. Englanti on voittanut kertaalleen maailmanmestaruuden kotikisoissaan 1966, ja kaikki muutkin ovat pelanneet vähintään kertaalleen MM-kilpailuissa. Jalkapallon lisäksi muun muassa rugby ja kriketti ovat suosittuja joukkuelajeja Isossa-Britanniassa. Niiden juuret ovat Britanniassa, ja Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa pelataan sekä rugby leagueta että rugby unionia. Suosituimpia yksilölajeja ovat uinti, snooker, tennis, yleisurheilu, moottoriurheilu, golf ja nyrkkeily. Merkittäviä britannialaisia urheilutapahtumia ovat muun muassa Britannian avoin golfturnaus, Wimbledonin tennisturnaus ja Royal Ascot -laukkakilpailu. Wimbledon on tennismaailman tärkein kilpailu, joka on järjestetty jo 125 kertaa. Silverstonen radalla ajettiin vuonna 1950 ensimmäinen maailmanmestaruuden osakilpailu moottoriurheilulajissa, jonka nimeksi tuli Formula 1. Vaikka monissa lajeissa Englannilla ja Skotlannilla on omat joukkueet, olympialaisiin Iso-Britannia on osallistunut aina yhteisellä joukkueella. Nykyisin se lähettää kesäolympialaisiin noin 300, ja talviolympialaisiin 30-50 urheilijaa. Lontoo on isännöinyt olympialaisia vuosina 1908, 1948 ja 2012. Mitaleita britit ovat saaneet satoja, ja maa on pärjännyt erityisesti yleisurheilussa, tenniksessä, soudussa, purjehduksessa ja taitoluistelussa. Viisissä perättäisissä olympiakisoissa kultaa voittanutta soutajaa Steve Redgravea on kutsuttu Britannian suurimmaksi olympiaurheilijaksi. Katso myös Englanti Pohjois-Irlanti Skotlanti Wales Luettelo Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoista Britannian kuninkaallinen perhe Brittiläinen keittiö Lähteet Viitteet Aiheesta muualla 41.4 Britteinsaaret Seulonnan keskeiset artikkelit

1380

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvallat

Yhdysvallat

Amerikan yhdysvallat (, lyh. USA) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta liittopiiristä, Washington (DC):stä, sekä useista erillisalueista. Se on väkiluvultaan maailman kolmanneksi suurin valtio. Maapinta-alaltaan Yhdysvallat on maailman neljänneksi laajin valtio, vesialueet mukaan luettuna se on maailman kolmanneksi laajin. Yhdysvaltain väestö on etnisesti ja sosioekonomiselta asemaltaan varsin moninainen: se on muotoutunut toisen vuosituhannen jälkipuoliskolla ensisijaisesti eurooppalaisista siirtolaisista ja toissijaisesti Afrikasta tuoduista orjista. Tuonnempana Yhdysvallat on saanut muuttovoittoa latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta. Yhdysvallat on tasavalta ja liittovaltio. Kolmetoista Britannian siirtokuntaa perustivat liittovaltion 1700-luvun lopussa. Itsenäisyysjulistus annettiin 4. heinäkuuta 1776 ja maa tunnustettiin vapaussodan jälkeen vuonna 1783. Yhdysvaltain perustuslaki otettiin käyttöön 1787. Seuraavan vuosisadan aikana maa laajeni, mutta osavaltioiden erimielisyydet ajoivat maan sisällissotaan, joka käytiin vuosina 1861-1865. Toisen maailmansodan voittajavaltiona Yhdysvalloista tuli sotilaallisesti johtava länsimaa. 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Yhdysvalloista tuli maailman ainoa supervalta. Yhdysvaltojen bruttokansantuote on Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan noin 26,9 biljoonaa dollaria vuonna 2023. Markkinahintaisena se on maailman suurin ja ostovoimakorjattuna Kiinan jälkeen toiseksi suurin. Maantiede Topografia ja vesistöt Yhdysvaltain kokonaispinta-ala on  km², mistä maata on  km² ja vettä  km². (Pinta-alaan lasketaan mukaan Yhdysvaltain "manneralue" ja Alaska sekä Havaiji.) Se on pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurin valtio. Mantereen sisäosia hallitsee laaja tasankoalue, joka ulottuu Meksikonlahdelta Kanadan rajalle ja sieltä Alaskaan. Se jaetaan kolmeen osaan: Atlantin ja Meksikonlahden rannikkotasankoihin, sisämaan Suuriin tasankoihin ja Kanadan kilpeen. Suuri tasanko levittäytyy Kalliovuorten itäpuolella suunnilleen manteren puolivälissä. Sen koillispuolella on Keskilänneksi tai Maissivyöhykkeeksi kutsuttu alue, jonka maaperä ja ilmasto ovat suotuisia maanviljelylle, etenkin maissin kasvatukselle. Idässä Appalakkien vuorijono kulkee pohjois-eteläsuunnassa lähes koko Yhdysvaltojen poikki ja erottaa itärannikon sisämaan tasangosta. Lännessä Suuret tasangot päättyvät Kalliovuoriin, jotka muodostavat suuren osan läntisestä Yhdysvalloista. Vuoristo ulottuu pohjoisessa Kanadaan ja etelässä lähes Meksikoon asti. Keskiosassa Kalliovuoret muodostavat suuria pohjois-eteläsuuntaisia jonoja, joiden huiput kohoavat kahteen kilometriin. Pohjoisessa on yksittäisiä huippuja, jotka jatkuvat Alaskaan asti. Eteläisin osa, Coloradon laakio, on sedimenttikivien muodostama ylänköalue kilometrin verran tasankojen yläpuolella. Sitä halkovat monet rotkot, kuten Grand Canyon, hiekkaerämaat ja vulkaaniset huiput. Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja 81 prosenttia maailman maanjäristyksistä. Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea. Kanadan kilven alueella jääkauden muokkaamaa maisemaa pilkkovat lukuisat järvet; Minnesotan osavaltiota kutsutaan kymmenen tuhannen järven maaksi. Isotjärvet Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla muodostavat maailman suurimman makeavetisen vesistön. Yhdysvaltain pisimmät joet ovat Missouri ja Mississippi, joilla on myös laajimmat valuma-alueet, mutta suurin virtaama on Saint Lawrencessa sekä Ohio- ja Columbiajoissa Isojenjärvien alueella. Ilmasto Yhdysvaltojen suurella, maantieteellisesti monimuotoisella alueella esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Manneralueellakin koetaan ajoittain olosuhteita, jotka ovat yhtä kuumia kuin tropiikin aavikot tai yhtä kylmiä kuin napa-alueet. Sää voi myös muuttua nopeasti ja rajusti kaikkina vuodenaikoina. Suurin osa Yhdysvalloista sijaitsee keskileveysasteiden liikkuvien matalapaineiden reitillä. Ne tuovat rintamineen sateita ja nopeita lämpötilanmuutoksia etenkin maan koillisosaan. Polaaririntaman aaltoilujen mukaan Keskilännen tasangoille virtaa vuoroin arktista tai polaarista ilmamassaa pohjoisesta tai trooppista massaa Karibialta ja Meksikonlahdelta. Sen vuoksi talvella ja keväällä lämpötila voi muuttua yli 20 astetta muutamassa tunnissa. Tyynenmeren rannikolla ja muualla Kalliovuorten länsipuolella säänvaihtelut ja vuodenaikojen erot ovat paljon pienempiä. Rajuimpia sääilmiöitä ovat hurrikaanit, joita tulee sekä Atlantilta että Tyynenmeren puolelta. Hurrikaaneja esiintyy kesäkuusta joulukuuhun, eniten elo- ja syyskuussa. Tuhoisia hurrikaaneja ovat olleet esimerkiksi Galveston vuonna 1900, Betsy vuonna 1952, Andrew vuonna 1992 ja Katrina vuonna 2005. Paljon pienempiä, mutta myös tuhoisia ovat tornadot, joita esiintyy eniten Floridassa ja Suurten tasankojen alueella, jota kutsutaan nimellä Tornado Alley. Se ulottuu Texasin pohjoisosista Kansasiin ja itään Tennesseehen. Luonto ja luonnonsuojelu Yhdysvaltojen alue voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan kasvillisuuden perusteella: metsä-, ruohikko- ja pensasalueeseen. Metsät ovat alkujaan peittäneet maan itärannikon, länsirannikon keski- ja pohjoisosat, lännen ylänköalueet ja leveän vyöhykkeen maan pohjoisosassa. Ruohikko peitti maan sisäosat, missä sademäärä ei riitä metsän kasvuun, ja länsiosan sisämaassa oli pensaikkoa. Ihminen on vaikuttanut kasvillisuuteen suuresti. Esimerkiksi maan kaakkoisosassa luontaiset sekametsät ovat väistyneet taloudellisesti tuottavampien havumetsien tieltä, ja tasankojen ja preerian ruohokasvit ovat suurelta osin eurooppalaista alkuperää. Lähes 60 prosenttia maa-alueesta (Alaskaa lukuun ottamatta) on menettänyt pääosan alkuperäisestä kasvillisuudestaan. Eläimistö on monipuolinen, ja sen näyttävimpiä lajeja ovat valkopäämerikotka, hirvi, myskihärkä, karibu, ahma, biisoni, harmaakarhu, puuma ja susi. Yhdysvaltojen manneralueella elää noin 460 matelija- ja sammakkoeläinlajia, joihin kuuluu alligaattoreita, kilpikonnia, liskoja, käärmeitä, sammakoita ja konnia. Lintuja on tavattu yli 800 lajia. Yhdysvalloissa on 21 Unescon maailmanperintökohdetta. Niistä kaksitoista on suojeltu luontoarvojen takia, kuten Evergladesin, Yellowstonen ja Yosemiten kansallispuistot. Maassa on kaikkiaan 417 kansallispuistoyksikköä, joita hallinnoi National Park Service. Monet suojelualueet ovat kuitenkin liian pieniä, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi. Asutuksen leviäminen, kaivostoiminta ja öljynporaus pienentävät monien lajien elintilaa. Historia Varhaishistoria Ennen eurooppalaisten tuloa Pohjois-Amerikkaa asuttivat intiaanit, joiden esivanhemmat olivat vaeltaneet sinne Beringinsalmen kautta vähintään 12 000 vuotta, mahdollisesti jopa 40 000 vuotta sitten. Intiaanit jakautuivat kulttuurillisesti ja kielellisesti yli 300 heimoon. Heimot harjoittivat biisonien, hirvien ja peurojen metsästystä. Myös maanviljelyä, kalastusta ja keräilyä harjoitettiin olosuhteiden salliessa. Eurooppalaisten siirtokunnat 1500-luvun alussa eurooppalaiset alkoivat tutkia nykyistä Yhdysvaltain aluetta. Espanjalaiset perustivat nykyisen Yhdysvaltain alueen ensimmäiset siirtokunnat: Pensacolan 1559, Fort Carolinen 1564 ja St. Augustinen 1565. Järjestelmällinen siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan alkoi, kun Englannin kuningas Jaakko I perusti 1606 Lontoon ja Plymouthin kauppakomppaniat. Britit perustivat 1607 nykyiseen Virginiaan Jamestownin siirtokunnan. Mayflower-laivalla Englannista lähteneet, uskonnollista vainoa paenneet siirtolaiset (, "pyhiinvaeltajat") perustivat Plymouthin siirtokunnan nykyiseen Massachusettsiin. Paikalliset intiaanit auttoivat heitä selviytymään ja opettivat elintärkeän maissinviljelyn taidon. Vuonna 1626 hollantilaiset perustivat Uuden Amsterdamin kaupungin (nykyinen New York) Hudsonjoen suulle ja Orangen siirtokunnan joen yläjuoksulle. Englanti valtasi Hollannin siirtokunnat 1644. Ranskalaiset tutkivat ja asuttivat Isojenjärvien aluetta ja Mississippin vartta. Ranska menetti siirtomaansa Pohjois-Amerikassa seitsenvuotisessa sodassa 1763. Yhdysvaltain itsenäistyminen Vuonna 1760 Yhdysvalloissa oli eurooppalaista, ja heidän määränsä kasvoi nopeasti. Englanti kiristi siirtokuntien verotusta. Tämä johtui todennäköisesti tapahtumista toisella puolen maailmaan brittiläisessä imperiumissa: nälänhätä Bengalissa oli aiheuttanut työvoiman kadon ja Englannin Itä-Intian kauppakomppanian tulot olivat romahtaneet. Lontoon hallitus totesi komppanian olevan liian suuri kaatumaan ja tullakseen hätiin nosti verotusta muualla. Vuonna 1773 säädetty teelaki suututti Amerikan uudisasukkaat. Siirtokuntien mukaan Britannialla ei ollut oikeutta verottaa siirtokuntia ilman näiden edustusta parlamentissa. Vastalauseena siirtokuntalaiset heittivät niin sanotuilla Bostonin teekutsuilla 1773 tullista vapautetun teelastin mereen. Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776, mistä seurasi pitkä vapaussota Britanniaa vastaan. Itsenäisyystaistelujen johtajia olivat George Washington, Sam Adams, Benjamin Franklin, Patrick Henry, John Adams ja Thomas Jefferson. Franklinin neuvottelema liittosopimus Ranskan kanssa toi lisävoimia amerikkalaisille. Sota päättyi 1781, kun britit antautuivat Yorktownissa. Yhdysvalloissa oli aluksi kolmetoista osavaltiota, jotka liittoutuivat vuonna 1781 konfederaatioartikloilla. Artiklat toimivat pohjana vuoden 1787 perustuslaille, jota täydennettiin vuonna 1791 kymmenellä ensimmäisellä lisäyksellä, joka tunnetaan nimellä Bill of Rights. Maan ensimmäinen presidentti oli George Washington. 1800-luku Vuonna 1823 Monroen oppina tunnettu julistus kongressille vaati, että Euroopan valtiot pitäytyvät Amerikan mantereiden asioiden ulkopuolella ja vastaavasti Yhdysvallat ei puutu Vanhan maailman asioihin. Vuoteen 1848 mennessä Yhdysvaltain alue lähes kolminkertaistui. Uusille alueille siirtyi uudisasukkaita, ja vuosina 1837-1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Mississippijoen länsipuolelle. Vuonna 1848 Kaliforniasta löydettiin kultaa, ja alueelle alkoi suuri kultaryntäys. Vuodesta 1619 alkaen Pohjois-Amerikkaan oli rahdattu orjiksi yli kymmenen miljoonaa afrikkalaista. Orjuus oli 1800-luvulla Yhdysvaltojen suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä. Lisäksi kiistoja aiheutti osavaltioiden ja liittovaltion suhde. Andrew Jacksonin presidenttikausilla muodostui kolme erilaista talousaluetta: kaupan ja teollisuuden pohjoinen, maanviljelijöiden länsi ja puuvillaplantaasien etelä. Sisäpolitiikassa pohjoinen ja länsi olivat yleensä liitossa. Ristiriidat johtivat Yhdysvaltain sisällissotaan 1861. Sodan voittivat pohjoiset osavaltiot, jotka estivät eteläisten osavaltioiden irtautumisen Yhdysvalloista. Orjuus lakkautettiin ja lähes neljä miljoonaa orjaa vapautettiin. Sisällissodan jälkeen Yhdysvaltoihin alkoi virrata yhä enemmän maahanmuuttajia. He työskentelivät teollisuudessa tai siirtyivät uudisasukkaiksi maan läntiseen osaan. Kehittyvän kapitalismin nurjana puolena ilmenivät suuryhtiöiden monopolien hyväksikäyttö, suuret tuloerot ja kaupunkien slummit. Lännessä oli ristiriitoja valkoisten uudisasukkaiden ja intiaanien sekä pientilallisten ja suurkarjankasvattajien välillä, ja rajaseudun vähäisen lainvalvonnan takia syntyi käsite "villi länsi". Kun Yhdysvallat voitti sodan Espanjaa vastaan vuonna 1898, Puerto Rico, Guam ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvalloille. 1900-luvun alkupuoli ja maailmansodat Ensimmäisessä maailmansodassa Yhdysvallat oli aluksi puolueeton, mutta liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917. Taloudellisesti maa oli aikaisemmin ollut velkaa muille, mutta sodan vuoksi tilanne kääntyi toisinpäin. Myös kulttuurisesti Yhdysvallat astui maailmanvalloituksen tielle, ja sen hegemonia säilyi 1960-luvulle asti. Yhdysvaltojen talous kasvoi 1920-luvulla, mutta vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen alkoi 1930-luvun lama. Vuonna 1932 presidentti Franklin Roosevelt aloitti New Deal -suunnitelmansa, jolla hallitus osallistui talouteen laman lieventämiseksi. Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani hyökkäsi Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Sodan lopulla Yhdysvallat pommitti Hiroshimaa ja Nagasakia ydinaseilla. Toinen maailmansota oli kallis ja siinä kaatui puoli miljoonaa amerikkalaista. Sota kuitenkin paransi Yhdysvaltain taloudellista asemaa, kun maan teollisuus kasvoi ja teknologiaa kehitettiin, ja sodan päättyessä Yhdysvalloissa oli yli puolet maailman teollisuustuotannosta. Vuonna 1945 perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka päämaja sijoitettiin New Yorkiin. Kylmän sodan aika Toisen maailmansodan jälkeen alkoi kylmä sota, jossa olivat vastakkain kaksi suurvaltaa: Neuvostoliitto ja sitä tukevat kommunistiset maat ja Yhdysvallat ja sitä tukevat kapitalistiset maat. Yhdysvallat osallistui Korean sotaan 1950-1953 ja Vietnamin sotaan 1964-1975. Lisäksi maa tuki Sikojenlahden maihinnousuyritystä Kuubaan ja oli mukana Kuuban ohjuskriisissä. Neuvostoliittoa vastaan käytiin myös avaruuskilpaa. Presidentti Kennedy asetti Yhdysvaltain tavoitteeksi miehitetyn kuulennon, jonka teki Apollo 11 vuonna 1969. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat kaupungistui ja koki voimakkaan talouskasvun kauden. Kansalaisoikeusliike pyrki saamaan kaikille maan asukkaille kansalaisoikeudet ja lisäämään tasa-arvoa. Se taisteli erityisesti tummaihoisiin kohdistuvaa rasismia kohtaan. Taloudellisesti Yhdysvallat sukelsi 1970-luvulla stagflaatioon, joka huipentui presidentti Carterin kauden inflaatioon ja suurtyöttömyyteen. Presidentti Reaganin kaudella aloitettu liberalisointi aloitti uuden kasvun. Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen 1991. 1990-luvulta tähän päivään 1990-luvulla Yhdysvallat kävi Persianlahden sodan. Presidentti Clintonin kaudella Yhdysvallat koki maan historian suurimman taloudellisen kasvun, johon vaikuttivat digitaalinen vallankumous ja internetin luomat uudet toimintamahdollisuudet. Vuonna 2001 syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen presidentti George W. Bush julisti terrorismin vastaisen sodan ja Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin. Vuonna 2003 Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ja syrjäytti diktaattori Saddam Husseinin. Vuonna 2008 Yhdysvaltojen talous romahti, mikä aloitti maailmanlaajuisen taantuman. Taloudelliset ongelmat jatkuivat presidentti Obaman kaudella. Vuonna 2014 Yhdysvaltojen talous oli elpynyt suurimmilta osin. Yhdysvallat solmi heinäkuussa 2015 Kuuban kanssa diplomaattisuhteet 54 vuoden tauon jälkeen. Vuosina 2009-2017 maan johdossa oli kaksi kautta historian ensimmäinen afroamerikkalainen presidentti, demokraattien Barack Obama. Presidentin keskeinen tavoite oli ajaa läpi lainsäädäntö kohtuuhintaisesta terveydenhuollosta. Niin sanottu Obamacare-uudistus hyväksyttiin maaliskuussa 2010. Obaman hallinto oli keskeisesti mukana neuvottelemassa kasvihuonekaasujen päästöjä leikkaavaa Pariisin ilmastosopimusta. Yhdysvallat allekirjoitti sopimuksen yhdessä 184 muun valtion kanssa joulukuussa 2015. Iranin ydinsopimusta ja suhteiden normalisointia Kuubaan pidetään Obaman hallinnon ulkopoliittisina saavutuksina. Obaman seuraajana tammikuussa 2017 aloittanut republikaani Donald Trump toteutti elokuussa 2017 Yhdysvaltain vetäytymisen Pariisin ilmastosopimuksesta ja toukokuussa 2018 maan vetäytymisen Iranin ydinsopimuksesta. Trumpin kauden aikana Yhdysvallat löi terroristijärjestö Isisin sekä neuvotteli uusiksi suuria kauppasopimuksiaan. Yritysveroa laskettiin, yritysten säätelyä purettiin, työttömyys laski, pörssikurssit nousivat ja maahanmuuttoa rajoitettiin. Toisaalta maassa jo pitkään vallinnut poliittinen kahtiajako syveni. Hallinto Liittovaltio Yhdysvallat on perustuslaillinen liittotasavalta, jonka hallinto määritellään perustuslaissa. Yhdysvallat koostuu osavaltioista, joita on nykyään 50. Osavaltioilla on rajoitettu itsehallinto, mutta liittovaltion laki ylittää osavaltioiden lait. Osavaltiot vastaavat muun muassa terveyspalveluista ja rikoslaista ja myöntävät kansalaisille erilaisia lupia, kuten ajokortin. Yhdysvaltain perustuslaki noudattaa vallan kolmijako-oppia, joten liittovaltion hallinnossa on erotettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta. Liittovaltion lainsäädäntövaltaa pitää kongressi. Se on kaksikamarinen ja koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneeseen kuuluu 435 jäsentä, ja sen kausi on kaksi vuotta. Senaatin kausi on kuusi vuotta, ja kolmasosa senaatin jäsenistä valitaan joka toinen vuosi kuusivuotiskaudelle. Toimeenpanovalta on presidentillä ja hänen hallinnollaan, joten presidentin asema liittovaltion johdossa on vahva. Presidentin toimikausi on nelivuotinen, ja hänet valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä. Nykyisenä presidenttinä toimii Joe Biden, joka vannoi virkavalansa tammikuussa 2021. Presidentti voi veto-oikeudellaan estää kongressin hyväksymän lain voimaantulon, mutta riittävän yksimielinen kongressi voi kahden kolmasosan enemmistöllä kumota presidentin veton, jolloin laki tulee voimaan vetosta huolimatta. Tuomiovallan korkein, lakia tulkitseva elin on korkein oikeus, jossa on yhdeksän tuomaria. Yhdysvalloissa on käytössä tapaoikeus, joten ennakkotapaukset ja lakien tulkinnat ovat tärkeässä asemassa. Oikeuslaitos vastaa myös perustuslain tulkinnasta. Osavaltio- ja paikallishallinto Yhdysvallat jaetaan 50 osavaltioon ja yhteen kongressin alaiseen liittopiiriin, Washington DC:hen. Yhdysvaltoihin kuuluu lisäksi territorioita Karibianmerellä ja Tyynellämerellä. Niistä Puerto Ricolla ja Pohjois-Mariaaneilla on laajempi itsehallintosopimus Yhdysvaltain kanssa. Yhdysvaltain osavaltioilla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osavaltioiden välillä on usein suuria eroja esimerkiksi omistusoikeuden, rikoslain, tuomioistuimien, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Osavaltion korkein vaaleilla valittu viranomainen on kuvernööri. Jokaisessa osavaltiossa on myös parlamentti, joka Nebraskaa lukuun ottamatta on kaksikamarinen. Osavaltioilla on oikeus säätää itse lakinsa, kunhan ne eivät riko liittovaltion perustuslakia. Korkein oikeus voi kumota osavaltioiden tai liittovaltion lakeja, jos ne rajoittavat ihmisten tai osavaltioiden perustuslaillisia vapauksia. Osavaltiot jakaantuvat piirikuntiin, joilla on omat valtuustonsa. Piirikuntia on 3 141. Ne huolehtivat esimerkiksi infrastruktuurista, poliisi- ja pelastustoimesta sekä terveydenhuollosta. Kaupungit on pääasiassa muodostettu piirikuntien sisälle, ja niillä on omat hallintoelimensä. Jotkin kaupungit, kuten San Francisco ja Denver, ovat kasvaessaan yhdistyneet piirikuntaansa. Suuret kaupungit, kuten New York, Atlanta, Chicago, Dallas ja Houston, saattavat levittäytyä useamman piirikunnan alueelle. Piirikuntien ja kaupunkien roolit vaihtelevat eri osavaltioissa ja alueilla, sillä perustuslaki sallii osavaltioiden järjestää paikallishallinnon kunkin alueen erityispiirteisiin soveltuvalla tavalla. Intiaaniheimoilla on joitakin suvereeneja oikeuksia. Niillä on itsenäinen hallinto liittovaltion alaisuudessa, mutta yleensä osavaltioiden vaikutuksen ulkopuolella. Heimojen kansalaisuus ja äänioikeus on yleensä rajattu vain alkuperäisten heimojen jälkeläisille, mutta heimot voivat määrätä jäsenyysvaatimukset vapaasti. Politiikka Sisäpolitiikka Yhdysvalloissa on kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Useimmissa osavaltioissa on käytössä brittiläisissä maissa tyypillinen enemmistövaalitapa. Pääpuolueiden lisäksi itsenäiset ehdokkaat sekä muut puolueet, kuten vihreä puolue ja libertaaripuolue ovat keränneet äänestäjiä etenkin paikallisvaaleissa, mutta liittovaltion tasolla lähes kaikki kuvernöörit, senaattorit ja kongressiedustajat kuuluvat jompaankumpaan pääpuolueeseen. Vuonna 2019 ainoat poikkeukset ovat sitoutumattomat senaattorit Bernie Sanders ja Angus King. Yhdysvaltojen pääpuolueet ovat poliittisesti hajanaisempia kuin eurooppalaiset vastineensa - niitä voi pitää lähinnä vaaleja varten rakennettuina "sateenvarjo-organisaatioina" vailla yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta. Perinteisesti kuitenkin demokraatit ovat olleet vapaamielisempiä ja republikaanit konservatiivisempia. Ideologisesti erottavimpiä tekijöitä löytyy sosiaalipolitiikasta, jotka nousevat tärkeiksi etenkin presidentinvaaleissa. Näitä ovat muun muassa demokraattien korostamat ihmisoikeudet, aborttikanta ja ilmastonmuutos, sekä republikaanien korostamat vapaa aseenkanto-oikeus, alhainen veroaste sekä kuolemanrangaistus. Yhdysvalloissa järjestetään liittovaltio-, osavaltio- ja paikallistason äänestyksiä jatkuvasti ja edustajien lisäksi äänestyslipuissa kysytään yleensä lukuisia muita kysymyksiä. Vuoden 2010 vaaleissa oli 37 osavaltiossa yhteensä 160 lisäkysymystä, joiden aiheet vaihtelivat marihuanan käytöstä aborttiin ja tuloverotukseen. Vaikka Yhdysvaltojen perustuslaki erottaa valtion ja kirkon toisistaan, valtaosa amerikkalaisista haluaa johtajiensa olevan tunnustuksellisia kristittyjä. Vuonna 2004 tehdyn haastattelun mukaan 72 % vastaajista sanoi, että presidentillä pitää olla uskonnollinen vakaumus, mutta 65 %:n mielestä kirkon ei pitäisi asettua yhdenkään ehdokkaan puolelle. Kun presidentti Obama ei maininnut Jumalaa kiitospäivän puheessa, media ja yleisö reagoivat voimakkaasti. Presidentin puheet loppuvat aina sanoihin "God Bless You" (). Ulkopolitiikka Yhdysvaltojen taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikutus on suuri, joten maan ulkopolitiikkaa seurataan tarkkaan ja siitä kiistellään paljon ympäri maailmaa. Yhdysvalloilla on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä suhdeverkostoista: lähes jokaisessa maassa on Yhdysvaltain edustusto ja näillä puolestaan oma edustustonsa Washingtonissa. Erään mielipidekyselyn mukaan amerikkalaisten mielestä heidän lähimmät liittolaisensa ovat Britannia, Kanada, Australia, Israel ja Japani. Yhdysvallat on perustajajäsen useissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten Yhdistyneissä kansakunnissa, G8-ryhmässä, Kansainvälisessä valuuttarahastossa, Natossa ja Tyynenmeren puolustusliitossa ANZUSissa. Yhdysvallat isännöi Yhdistyneiden kansakuntien päämajaa, joka toimii kansainvälisellä alueella New Yorkissa. Vuonna 2006 Yhdysvallat antoi kehitysapua 23,5 miljardia dollaria. Absoluuttisesti apu oli suurempi kuin millään muulla valtiolla, mutta suhteellisesti teollisuusmaiden pienimpiä, 0,18 % bruttokansantulosta. Kun yksityishenkilöiden lähettämä kehitysapu lasketaan mukaan, Yhdysvallat lähetti kehitysapuna 192 miljardia dollaria, mikä oli bruttokansantuloon suhteutettuna kuudenneksi eniten maailmassa. Kylmän sodan vuosina (1946-2000) Yhdysvallat sekaantui muiden maiden vaaleihin 81 kertaa. Samoihin aikoihin (1947-1989) Yhdysvallat yritti vaihtaa jonkin toisen maan johtajat mieluisampiin salaisilla operaatioilla yhteensä 64 kertaa. Yhdysvaltain käyttämiin menetelmiin kuuluivat johtajien salamurhayritykset, vallankaappausten rahoittaminen, toisinajattelijoiden tukeminen ja vallankumousten lietsominen. Yhdysvallat sekaantui muiden maiden asioihin myös sotilaallisilla operaatioilla kaikkiaan 34 kertaa (1946-2002). Asevoimat Yhdysvaltain asevoimat koostuvat maavoimista, laivastosta, ilmavoimista ja merijalkaväestä. Asevoimia hallinnoi puolustusministeriö. Rannikkovartiostosta vastaa kotimaan turvallisuuden virasto Department of Homeland Security, mutta se siirtyy laivaston hallintoon sodan aikana. Yhdysvaltain asevoimien budjetti vuonna 2010 oli 419,3 miljardia dollaria, ja niiden palveluksessa oli kaikkiaan yli kolme miljoonaa henkeä. Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Kansalliskaartin joukot osallistuvat koulutukseen kaksi viikkoa vuodessa ja sitoutuvat työskentelemään puolustusvoimille tarpeen vaatiessa. Yhdysvaltain puolustusvoimilla on yhteistyösopimuksia useiden maiden kanssa, ja ne ovat vahvasti läsnä muun muassa Tyynenmeren saarilla, Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Afganistanissa, Irakissa, Saksassa ja Atlantilla. Yhdysvalloilla on yhteensä 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella. Yhdysvalloilla on toiseksi eniten ydinaseita Venäjän jälkeen ja sillä on ydinasejakosopimukset Euroopan maiden, kuten Saksan ja Alankomaiden kanssa. Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja täysin omassa kokoluokassaan. Niiden osuus kansantuotteesta on neljä prosenttia. Yhdysvallat on myös huomattava aseiden viejä. Maan osuus maailman virallisesta asekaupasta oli vuonna 2008 kongressin selvityksen mukaan noin 68 prosenttia. Yhdysvaltain aseteollisuuden tärkeimpiä asiakkaita olivat Arabiemiraatit, Afganistan, Saudi-Arabia, Taiwan ja Egypti. Kriminaalipolitiikka Yhdysvaltain vankiloissa oli vuonna 2013 yhteensä noin 2,3 miljoonaa vankia, mikä on selvästi enemmän kuin missään muussa maassa. Vankien osuus oli noin 0,91 prosenttia maan aikuisväestöstä. Väkilukuun suhteutettuna Yhdysvalloissa oli Seychellien jälkeen maailman toiseksi eniten vankeja vuonna 2016. Vankilaväestön määrä on nelinkertaistunut vuodesta 1980, ja vankeinhoitoon käytettävät menot ovat kasvaneet kolminkertaisesti verrattuna julkiseen koulutukseen käytettäviin menoihin. Maan korkea vankiluku johtuu laajalti ankaroituneista rangaistuksista ja kasvaneesta huumerikollisuudesta. 1970-luvulla aloitetun huumeiden vastaisen sodan tarkoituksena oli pyrkiä pienentämään maan huumeongelmaa koventamalla huumerikoksista langetettavia rangaistuksia, mutta tosiasiassa maan huumeongelmat ja samalla rikos- ja vankiluvut ovat merkittävästi kasvaneet. Myös psykiatrisen laitoshoidon korvaaminen avohoidolla on johtanut vankilaväestön kasvamiseen. Monet psykoosista ja muista mielenterveyden häiriöistä kärsivät ovat siis vankilassa aikaisemman psykiatrisen laitoshoidon sijaan. Osavaltioiden vankiluvuissa on suuria eroja: vuonna 2013 Yhdysvaltain osavaltioista Louisianassa oli eniten (1,42 % aikuisväestöstä) ja Mainessa vähiten (0,35 % aikuisväestöstä) vankeja suhteessa väkilukuun. Useimmissa Yhdysvaltain osavaltioissa käytetään yhä kuolemanrangaistusta. Yhdysvallat on ainoita länsimaita, joissa yhä teloitetaan ihmisiä. Eniten kuolemanrangaistuksia määrätään etelävaltioissa, varsinkin Texasissa. Kuolemantuomion käyttö ei Yhdysvalloissa ole kuitenkaan väkilukuun suhteutettuna erityisen yleistä: vuosien 1976-2010 välillä Yhdysvalloissa toimeenpantiin 1 268 teloitusta, ja vuonna 2010 teloitettiin yhteensä 46 tuomittua. Talous Yhdysvaltojen markkinahintainen bruttokansantuote, noin 25,5 biljoonaa dollaria vuonna 2022, on maailman suurin. Ostovoimalla mitattuna Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin talous Kiinan jälkeen ja ennen Intiaa. Sen osuus maailmantaloudesta oli vuonna 2022 noin 16 prosenttia. Maa on kolmannella sijalla YK:n inhimillisen kehityksen indeksin mukaan ja sen bruttokansantuote henkeä kohti on sukupolvesta toiseen ollut maailman korkeimpia. Yhdysvaltain dollari on yleisin kansainvälisessä taloudessa käytetty rahayksikkö. Sen korkotasoa ohjaa 1913 perustettu itsenäinen keskuspankki Federal Reserve System. Vuoden 2011 loppupuolella 62:ta prosenttia maailman valuuttavarannoista säilytettiin Yhdysvaltain dollareina. Yhdysvaltain vaihtotase on ollut vuodesta toiseen alijäämäinen; kansantalouden kokoon suhteutettuna alijäämä ei tosin ole poikkeuksellisen suuri: 2010-luvulla suhteellinen alijäämä vaihteli kahden ja kolmen prosentin välillä. 2010-luvun lopun tilanteessa vaihtotase oli ylijäämäinen viimeksi vuonna 1991, tuolloinkin vain aavistuksen verran eli noin 2,9 miljardia dollaria. Yhdysvallat on jäämässä monella mittarilla Kiinasta jälkeen, mutta maa säilyttänee taloudellisen supervalta-asemansa, sillä sen rahoitussektori on kehittyneempi ja palvelualat ovat kehittyneemmät. Lisäksi Kiinan taloudessa on tehottomuuksia eikä sen valuutta ole kansainvälisesti yhtä merkittävä. Yhdysvaltain suuria luonnonvaroja alettiin hyödyntää voimaperäisesti 1800-luvulla. Maahanmuutto takasi työvoiman saannin ja kasvavat kotimaanmarkkinat. Yhdysvaltoihin kertyi suuria pääomia, joita sijoitettiin runsaasti ulkomaille. Yhdysvaltalaiset suuryhtiöt nousivat merkittäviksi toimijoiksi useiden maiden talouselämässä. Tammikuussa 2018 kiinalainen Dagong-luottoluokitusyhtiö laski Yhdysvaltojen luottoluokituksen luokkaan BBB+. Talouden sektorit Yhdysvaltain tärkein sektori on palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta. Maatalous tuottaa 1,2 % bruttokansantuotteesta, ja yhdessä metsä- ja kalatalouden kanssa se työllistää 0,7 % työvoimasta. Maatalouden pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, hedelmät ja vihannekset sekä puuvilla. Karjatalous keskittyy ennen kaikkea Kansasin, Iowan, Nebraskan ja Teksasin osavaltioihin. Vuonna 2010 koko Yhdysvalloissa teurastettiin 33 miljoonaa nautaa, lähes miljoona vasikkaa, 114 miljoonaa sikaa ja 2,5 miljoonaa lammasta. Myös maitokarjaa, vuohia ja biisoneita kasvatetaan. Ammattikalastajat toimivat sekä Atlantin että Tyynenmeren puolella. Tärkeimpiä saaliskaloja ovat turska, ahvenet, lohikalat, kampelakalat ja pienet sillikalat. Yhdysvalloissa on noin kolme miljoonaa neliökilometriä metsää. Maan itäosassa on enimmäkseen yksityisten omistamaa lehtimetsää, kun taas länsiosassa havumetsät ja julkinen omistus ovat tyypillisempiä. Yhdysvaltain alueella on esimerkiksi kulta-, öljy-, kivihiili- ja uraaniesiintymiä. Sen kivihiilivarat ovat yli neljänneksen koko maailman kivihiilivarannosta. Merkittävimmät teollisuustuotteet ovat kemikaalit, transistorit, lentokoneet, autot ja autojen osat, tietokoneet, tietoliikennevälineet ja lääkkeet. Yhdysvaltain kauppatase on ollut negatiivinen 1960-luvulta asti. Tärkeimmät vientimaat 2010 olivat Kanada (19 %), Meksiko, Kiina ja Japani. Tuonti oli suurinta Kiinasta (19,5 %), Kanadasta, Meksikosta, Japanista ja Saksasta. Vuonna 2010 Yhdysvalloissa kävi noin 60 miljoonaa vierailijaa ja se oli maailman toiseksi suosituin turistikohde. Vuonna 2011 Yhdysvaltojen suurimmat yritykset olivat vähittäismyyntikauppaketju WalMart öljy-yhtiö Exxon Mobil' energiayhtiö ConocoPhillips asuntorahoittaja Fannie Mae monialayritys General Electric Vuonna 2012 yleisin ammattiryhmä oli toimistotyöt joita teki 16 % työvoimasta, toiseksi yleisin myyntityöt (11 % työvoimasta). Yleisimmät yksittäiset ammatit olivat vähittäiskaupan myyjä ja kassatoimihenkilö. Työllisyys ja työvoimapolitiikka Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat. Työttömyys oli ennen vuoden 2008 taantumaa pitkään pysynyt noin viidessä prosentissa, mutta sen jälkeen se on ollut noin yhdeksän prosenttia. Ansiosidonnainen työttömyyskorvaus vaihtelee eri osavaltioissa noin 100 eurosta korkeintaan 1 400 euroon kuukaudessa bruttona. Korvausta maksetaan enintään kymmenestä viikosta puoleen vuotta. Syrjintä on Yhdysvalloissa tiukasti kielletty, mutta juuri muita lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä ei ole. Vuonna 2000 yksityissektorin työntekijöistä 7,2 % oli liittynyt ammattiyhdistyksiin. Maassa on kymmeniä miljoonia laillisia ja laittomia maahanmuuttajia erityisesti Meksikosta, Väli-Amerikasta ja Aasiasta. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoihin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista. Liittovaltio, osavaltio ja paikallishallitukset kuluttavat noin 24 % kansantuotteesta. Yhdysvalloissa on liittovaltion tulovero sekä muutaman prosentin osavaltio- ja paikallistuloveroja. Alimmat tuloluokat eivät nykyään maksa lainkaan tuloveroja. Yritysverotus on Yhdysvalloissa hieman korkeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Yhdysvalloissa ei ole arvonlisäveroa, mutta osavaltiot saattavat kerätä muutamien prosenttien myyntiveroa. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa myynnit ovat toistaiseksi vapaita myyntiverosta. Osavaltio- ja paikallistasolla on omaisuus- ja kiinteistöveroja. Kansainvälisen työjärjestön mukaan Yhdysvalloissa on maailman toiseksi korkein tuottavuus työtuntia kohti. Palkkataso ja tuloerot Vuonna 2005 keskivuosipalkka vaihteli Yhdysvalloissa koulutuksen mukaan niin, että pelkän high schoolin käyneiden keskipalkka oli noin 32 000 dollaria ja tohtorikoulutettujen 79 000 dollaria. Maassa on melko suuret tuloerot. Vuonna 2007 niitä mittaava gini-kerroin oli 45, mikä on maailman 41. suurin, Bulgarian ja Kamerunin välissä. Kotitalouksien tulot vaihtelevat huomattavasti myös alueittain, amerikkalaisen mittapuun mukaan köyhästä Mississippistä rikkaaseen Marylandiin. Vuonna 2011 köyhiä oli koko väestöstä yli 15 %, eli 46 miljoonaa henkilöä. Köyhyys on tässä määritelty tietyn perhekoosta riippuvan, kuluttajahintaindeksillä vuosittain korjatun tulorajan mukaan. Lisäksi 3,2 miljoonalla yhdysvaltalaisella on käytettävissään rahasumma, joka vastaa alle 53 euroa kuussa. Yhdysvalloissa on 10-12 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, jotka tulevat köyhistä maista kuten Meksikosta. Globalisaation vastainen liike on vaatinut liittovaltiota puuttumaan siihen, että työpaikat siirtyvät Yhdysvaltojen korkean palkkatason vuoksi esimerkiksi Eurooppaan tai Aasiaan. Toisaalta on huomautettu, että uusia työpaikkoja on syntynyt koko ajan ja köyhien maiden lisäksi myös amerikkalaiset hyötyvät muuttoliikkeestä. Liikenne Auto on vaikuttanut merkittävästi Yhdysvaltain kaupungistumiseen ja se on useimpien pääasiallinen kulkuneuvo. Liittovaltio alkoi jo 1930-luvulla suunnitella moottoritiejärjestelmää, joka yhdistäisi eri osavaltioiden tärkeimmät kaupungit. Interstate Highway -järjestelmän ensimmäiset tieosuudet rakennettiin 1940-luvulla, mutta koko verkosto valmistui vasta 2000-luvun alussa. Järjestelmän pisin tie, Interstate 90 Seattlestä Bostoniin, on 4 860 kilometriä pitkä. Ajoluvan myöntämisperusteet vaihtelevat osavaltioittain. Toisaalla ajokortti-ikä on 16, toisaalla 18 vuotta, ja joissakin osavaltioissa ajo-opetuksen voi aloittaa jo 14-vuotiaana. Rautateitä Yhdysvalloissa on kilometriä. Niitä käytetään pääasiassa rahtiliikenteeseen ja henkilöliikennettä on asukaslukuun nähden varsin vähän. Pitkän matkan matkustajaliikennettä hoitaa Amtrak, ja monissa suurissa kaupungeissa on lisäksi lähijunaliikennettä. Pitkän matkan linja-autoyhtiöistä tunnetuin on Greyhound. New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista. Matkustajamäärillä mitattuna maailman 30:stä vilkkaimmasta lentoasemasta 17 on Yhdysvalloissa. Maailman vilkkain lentoasema on Hartsfield-Jackson Atlantassa. Rahtimäärillä mitattuna maailman 30:stä vilkkaimmasta lentokentästä 11 on Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman toiseksi vilkkain Memphisin kansainvälinen lentoasema. Kaikkiaan Yhdysvalloissa on 15 079 lentokenttää, enemmän kuin missään muussa maailman valtiossa. Yhdysvaltojen kauppalaivastoon kuuluu 418 alusta, ja lisäksi yli 700 muihin maihin rekisteröityä alusta on yhdysvaltalaisessa omistuksessa. Suurimmat rahtisatamat ovat Baton Rouge, Corpus Christi ja Houston. Vilkkain risteilyalusten lähtöpaikka on Miami. Luonnontieteet ja teknologia Yhdysvalloissa on vaikutettu pitkään tieteen kehitykseen. Thomas Edison kehitti muun muassa hehkulampun ja on yksi eniten patentteja saaneista ihmisistä. Amerikan keksintösäätiön luettelossa suurista amerikkalaisista keksijöistä ja keksinnöistä ovat muun muassa Alexander Graham Bell (puhelin), Samuel Morse (lennätin), Henry Ford (liukuhihna), Robert Fulton (höyrylaiva), Jonas Salk (poliorokote) ja Wrightin veljekset (lentokone). Myös monet muualta tulleet tutkijat, kuten Albert Einstein ja Kurt Gödel ovat luoneet olennaisen osan urastaan Yhdysvalloissa. Yhdysvallat kulutti 2000-luvun alkupuolella bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehitykseen 2,7 %, mikä oli enemmän kuin Kiinassa tai Euroopassa keskimäärin, mutta vähemmän kuin Japanissa tai Pohjoismaissa. EU on kirimässä kiinni Yhdysvaltojen etumatkaa sekä rahoituksen että tulosten osalta. Amerikkalaiset ovat saaneet eniten Nobel-palkintoja luonnontieteissä toisesta maailmansodasta lähtien, erityisesti fysiikan ja lääketieteen palkintoja. Yhdysvallat on ollut myös avaruustutkimuksen johtavia maita, ja Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle Apollo 11 -lennolla heinäkuussa 1969. Human Genome Project-projekti on ollut tärkeä askel kohti monien sairauksien, kuten syövän ja Alzheimerin taudin parantamista. Väestö Yhdysvaltain väkiluvuksi arvioitiin 1. heinäkuuta 2018 noin 327,2 miljoonaa asukasta. Väestönkasvu oli 0,6 % vuonna 2018. Vuonna 1800 Yhdysvaltain väkiluvuksi ilmoitettiin 5,3 miljoonaa, vuonna 1850 noin 23 miljoonaa ja vuonna 1900 noin 76 miljoonaa. Väkiluku kasvoi yli 30 % joka vuosikymmen aina sisällissotaan asti. Sen jälkeen suhteellinen kasvu hidastui selvästi, mutta absoluuttinen väestömäärän lisäys pieneni vasta suuren laman vuosikymmenellä eli 1930-luvulla. Tuolloin väkiluku kasvoi seitsemisen prosenttia eli noin yhdeksän miljoonaa henkeä. Toinen maailmansota ei juuri verottanut Yhdysvaltain väestöä, ja väestönkasvu kiihtyi 1940- ja 1950-luvuilla. Vuonna 1950 väkiluku oli noin 150 miljoonaa. 1960-1980-luvuilla väestömäärän absoluuttinen lisäys pysyi melko vakiona, joten suhteellinen väestönkasvu hidastui. 1990-luvulla kasvu kiihtyi noin kolmeentoista prosenttiin. Määrällinen kasvu oli noin 33 miljoonaa, eli suurempi kuin yhdenkään aiemman vuosikymmenen saldo. Vuonna 2000 väkiluku oli noin 280 miljoonaa. 2000-luvun taitteen jälkeen sekä suhteellinen että absoluuttinen kasvu on hidastunut. 2010-luvun lopulla väestönkasvu oli 0,6 %, eli noin kaksi miljoonaa henkeä vuodessa. Yhdysvaltain väkiluku ylitti sadan miljoonan rajan vuonna 1915. Kahden sadan miljoonan raja ylittyi 1967 ja kolmen sadan miljoonan raja lokakuussa 2006. Yhdysvaltain väkiluku yli kolminkertaistui 1900-luvulla. Kalifornia ohitti New Yorkin runsasväkisimpänä osavaltiona 1960-luvulla. Yhdysvaltain demografisena megatrendinä on ollut koillisten osavaltioiden väestöosuuden pienentyminen, jota vastoin läntisten ja eteläisten osavaltioiden väestöosuus on suurentunut. 2010-luvulla Kalifornian väestöosuus ei enää juuri kasvanut, Texasin ja Floridan nopea kasvu sen sijaan jatkui. 2020-luvun taitteessa Kaliforniassa elää noin 40 miljoonaa ihmistä, eli kaksin verroin enemmän kuin New Yorkin osavaltiossa. Myös Texas ja Florida ovat väestömäärältään New Yorkin osavaltiota suurempia. Hitaasti kasvava Pennsylvania ohitti Illinoisin viidenneksi suurimpana osavaltiona. Illinois on yksi harvoista osavaltioista, jonka väkiluku pieneni vuosina 2010-2018. Ohio säilytti asemansa seitsemänneksi väekkäimpänä osavaltiona, mutta nopeasti kasvavat Georgia ja Pohjois-Carolina hengittävät sen niskaan. Hitaan kasvun Michigan on pudonnut sijalle kymmenen, mutta toisaalta sen väestö nousi yli kymmeneen miljoonaan. Rodut ja etnisyys Yhdysvalloissa vakituisesti asuvat ihmiset määrittelevät itse väestönlaskennan yhteydessä, mihin etniseen ryhmään kuuluvat. Väestönlaskentavirasto luokittelee ihmiset heidän ilmoitustensa perusteella kuuteen eri "päärotuun" (race): valkoiset (caucasian), mustat ja afroamerikkalaiset, intiaanit ja eskimot, aasialaiset, Tyynenmeren saarten alkuperäisasukkaat ja viimeisenä luokkana "jokin muu rotu". Latinoihin (Hispanic) luetaan rotuun katsomatta henkilöt, joiden juuret ovat espanjankielisessä kulttuurissa. Latinotaustaisia ihmisiä on yli viidennes Kalifornian, Texasin, Arizonan, Nevadan, Floridan ja Coloradon osavaltioiden asukkaista. Uskonto Yhdysvaltain perustuslaki suojelee kaikkia uskontoja ja erottaa valtion uskonnosta. Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakenikin Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on paettu uskonnollista vainoa, esimerkiksi mormonit muuttivat Salt Lake Cityn seudulle, autiomaan keskelle. Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain väestöstä 46,5 % on protestantteja, 20,8 % katolilaisia, 1,6 % mormoneja, 0,8 % Jehovan todistajia, 0,5 % ortodokseja, 0,4 % muita kristittyjä, 5,9 % muita uskontoja ja 22,8 % uskontokuntiin kuulumattomia. Kielet Yhdysvalloilla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Maassa on ajoittain keskusteltu englannin kielen virallistamisesta, mutta ehdotukset ovat kohdanneet vastustusta eivätkä kongressialoitteet ole menneet läpi. Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu kotikielenään englantia. Amerikanenglanti eroaa esimerkiksi brittienglannista sanastoltaan ja korostukseltaan. Espanja on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat etenkin latinalaisesta Amerikasta tulleet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiä Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen. Ranskaa puhutaan laajalti osissa Ranskan entisiä siirtomaa-alueita, Mainessa ja Louisianassa, joissa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltioiden de facto virallisena kielenä. Kiinan puhujia on noin kaksi miljoonaa ja muita yli miljoonan puhujan kieliä ovat saksa, vietnam ja tagalog. Ethnologue-kirjan mukaan Yhdysvalloissa on 176 elävää kieltä. Alkuperäisväestö ei useinkaan enää puhu heimonsa alkuperäistä kieltä. Navajon puhujia on eniten, vuonna 1990 heitä oli . Yli kymmenentuhannen puhujan intiaanikieliä ovat läntinen apašši, cherokee, chocktaw ja dakota. Suurimmat kaupungit Yhdysvalloissa on useita merkittäviä kaupunkeja, joista New York, Los Angeles ja Chicago ovat niin sanottuja alfa-luokan maailmankaupunkeja. Suurkaupunkeja hallitsevat ruutuasemakaavaan rakennetut pilvenpiirtäjäkeskustat. Terveys Yhdysvaltain valtiollisen lääketiedeakatemian Institute of Medicinen mukaan Yhdysvallat on ainoa vauras teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikille kansalaisille saatavilla olevaa terveydenhoitojärjestelmää. Yhdysvaltain väestöstä noin 85 % on jonkin sairausvakuutuksen piirissä. Noin 60 prosentilla sairausvakuutus on työnantajan tarjoama. Lisäksi esimerkiksi eläkeläisillä (Medicare) ja lapsilla (Medicaid) on liittovaltion tai osavaltion rahoittama sairausvakuutus. Noin 46 miljoonalla ihmisellä eli 15 % väestöstä, ei ole sairausvakuutusta. Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa. Vuonna 2004 julkinen sektori rahoitti terveydenhuollon kustannuksista 44 %, yksityiset vakuutukset 36 % ja potilasmaksut 15 %. Yhdysvalloissa käytetään terveydenhuoltoon enemmän rahaa kuin missään muualla sekä absoluuttisesti että suhteessa bruttokansantuotteeseen tai asukaslukuun. Terveydenhuoltoa on silti pidetty melko tehottomana. Toisaalta Yhdysvallat on johtava maa biolääketieteellisessä tutkimuksessa ja käytti siihen väkilukuun suhteutettuna kolme kertaa enemmän rahaa kuin Eurooppa vuonna 2004. Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Yhdysvalloissa käytetään alkoholia 8,5 litraa aikuista kohti, mikä on suunnilleen saman verran kuin Kanadassa, Argentiinassa ja Thaimaassa. Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan 74 % yhdysvaltalaisista oli ylipainoisia (painoindeksi yli 25). Luku on maailman yhdeksänneksi korkein; Yhdysvaltojen edellä on vain joukko Tyynenmeren saarivaltioita ja Kuwait. Yhdysvalloissa elinajanodote on 78,6 vuotta. Vuodesta 2014 alkaen kansalaisten elinajanodote on laskenut 0,3 vuodella. Kansainvälisessä tilastossa Yhdysvallat on 29. sijalla. Koulutus Yhdysvalloissa koulutus on pääosin osavaltioiden vastuulla. Koulumainen opetus alkaa esikoulun jälkeen ja jaetaan kolmeen vaiheeseen: alakoulu, keskikoulu ja high school. Koulutukseen liittyvät lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti, mutta koulujen aloitusikä on yleisimmin kuusi vuotta. High school kattaa koululuokat 7-12 tai 8-12, ja se jaetaan joskus kahteen osaan. Vuoden 2009 PISA-vertailussa yhdysvaltalaiset opiskelijat olivat lukutaidossa ja luonnontieteissä lähellä OECD-maiden keskitasoa, mutta menestyivät matematiikassa selvästi keskiarvoa heikommin. Vuonna 2009 julkisissa kouluissa oli 49,4 miljoonaa oppilasta ja yksityiskouluissa 4,7 miljoonaa. 68 % yksityiskouluista oli uskonnollisesti suuntautuneita. Vuonna 2007 kotiopetuksessa oli 1,5 miljoonaa koululaista, mitä vanhemmat perustelivat tyytymättömyydellä koulun uskonnolliseen ja moraaliseen arvomaailmaan, ympäristöön tai opetuksen tasoon. Korkeakoulut ovat Yhdysvalloissa joko julkisia tai yksityisiä. Noin 70 % korkea-asteen opiskelijoista käy julkisia kouluja. Lukuvuosi julkisessa nelivuotisessa korkeakoulussa maksaa keskimäärin 15 000 dollaria, mutta yksityisessä kaupallisessa korkeakoulussa hinta voi olla kaksinkertainen. Useimmat päätoimiset opiskelijat saavat opintotukea, joka kattaa noin puolet kuluista. Stipendejä voi saada paitsi opintomenestyksen, myös taiteellisen tai urheilulahjakkuuden tai johonkin vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella. Silti monet vanhemmat säästävät lastensa korkeakouluopintoja varten vuosien ajan. Enemmistö maailman parhaista yliopistoista on eri vertailujen mukaan yhdysvaltalaisia. Kärkisijoilla ovat Harvardin, Berkeleyn ja Stanfordin yliopistot. Perherakenne Vuonna 2007 vähintään 18-vuotiaista yhdysvaltalaisista noin 58 prosenttia oli avioliitossa, 6 prosenttia leskiä, 10 prosenttia eronneita ja 25 prosenttia ei ollut koskaan naimisissa. Kulttuuri Yhdysvalloissa tunnetaan käsite amerikkalainen unelma, ajatus maasta joka tarjoaa yhtäläiset menestymisen mahdollisuudet jokaiselle hänen kykyjensä ja saavutuksiensa mukaisesti, sosiaalisesta luokasta tai syntyperästä huolimatta. Amerikkalaisen unelman juuret voidaan nähdä jo Yhdysvaltain perustuslaissa, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on yhtäläinen oikeus "vapauteen ja onnellisuuden tavoitteluun". Yhdysvaltojen kulttuurissa on huomattavia alueellisia eroja, vaikka sisäinen muuttoliike on voimakasta. Maan koillisosa on tiheästi asuttua ja kaupungistunutta. Keskilänsi on maanviljelysaluetta, ja alueen auto- ja terästeollisuus on taantunut. Lännen avariin maisemiin liittyy kansallisia myyttejä individualismista ja yksilön rajattomista mahdollisuuksista. Etelän valtiot on yhdistetty orjuuteen ja mustan väestön kansalaisoikeustaisteluun, mutta niitä leimaavat myös aurinkoinen ilmasto ja eläkeläisten yhteisöt. Kalifornian ja maan lounaisosien erityispiirteitä ovat espanjankielinen kulttuuri ja paikalliset ruokalajit. Villin lännen historia rikollisineen, pyssysankareineen, intiaaneineen ja karjapaimenineen on osa americanaa eli yhdysvaltalaista kansallisromantiikkaa. Musiikki Yhdysvaltojen musiikki on kehittynyt maahanmuuttajien musiikkiperinteiden pohjalta, mikä on ominaista monikulttuuriselle maalle. Blues syntyi etelävaltioiden orjien keskuudessa, kun afrikkalaisen ja eurooppalaisen musiikin perinteet yhdistyivät. New Orleansissa syntyi 1900-luvun alussa jazz, jossa yhdistyivät orjien laulut, ragtime ja eurooppalainen torvisoitto. Bluesiin kehittyi rhythm and blues, joka yhdessä valkoisten country-musiikin kanssa synnytti rock and rollin 1950-luvulla. Elvis Presleyn levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli miljardi kappaletta. Tämä tekee hänestä kaikkien aikojen myydyimmän artistin. Yhdysvaltojen asema kevyessä musiikissa on edelleen vahva, ja musiikin vienti on Yhdysvalloista maailman kärkeä. Eniten American Music Award -palkintoja ovat saaneet Mariah Carey, Whitney Houston, Michael Jackson, Eagles ja Janet Jackson. Kun brittiläisen musiikkilehden asiantuntijat asettivat vuonna 2008 maailman sinfoniaorkesterit paremmuusjärjestykseen, 15 parhaan joukossa oli kuusi yhdysvaltalaista orkesteria: Chicagon, Clevelandin, Los Angelesin, Bostonin, New Yorkin ja San Franciscon sinfoniaorkesterit. Yhdysvalloissa on 135 oopperataloa, joista vanhin ja suurin on New Yorkissa sijaitseva Metropolitan-ooppera. Teatteri ja elokuva New Yorkin Broadwaylla on 39 teatteria, joista jokaisessa on ainakin 500 paikkaa. Vuonna 2010 ne hankkivat yhteensä kymmenen miljardin dollarin tulot. Yhdysvaltojen rooli elokuvan historiassa on merkittävä. Ranskalaisten Lumièren veljesten ohella Thomas Edison kehitti varhaista tekniikkaa. 1920-luvulla suuret amerikkalaiset elokuvatuotantoyhtiöt loivat pohjan varsinaiselle elokuvateollisuudelle, Hollywoodista tuli elokuvan pääkaupunki ja äänielokuva vakiinnutti asemansa. John Waynestä tuli 1940- ja 1950-luvulla kansallisen itseluottamuksen vertauskuva. Marilyn Monroeta on sanottu maailman tunnetuimmaksi filmitähdeksi. Walt Disneyn maailmankuulujen piirroselokuvien, sarjakuvien ja näytelmäelokuvien ympärille on kasvanut kokonainen mediaimperiumi. 2010-luvulla Yhdysvalloissa tuotetaan maailman kolmanneksi eniten elokuvia Intian ja Nigerian jälkeen. Yhdysvalloissa on tuotettu lukuisia maailmanlaajuisia menestyselokuvia, kuten Tuulen viemää (1939), Tähtien sota (1977), Titanic (1997) ja Avatar (2009). American Film Instituten vuonna 2007 valitsemat parhaat yhdysvaltalaiset elokuvat ovat Citizen Kane (1941), Kummisetä (1972) ja Casablanca' (1942). Kuvataide, arkkitehtuuri ja muoti 1800-luvun taidemaalareista tunnetuin on Thomas Eakins, joka maalasi realistisia sisä- ja ulkokuvia amerikkalaisesta arkielämästä. Eurooppalaista modernia taidetta esiteltiin Yhdysvalloissa laajassa näyttelyssä, joka kiersi New Yorkissa, Bostonissa ja Chicagossa vuonna 1913. Näyttely rohkaisi myös yhdysvaltalaisia taiteilijoita, kuten Georgia O'Keeffeä, kokeilemaan uusia muotoja. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa syntyi uusia taidesuuntia, kuten Jackson Pollockin ja Willem de Kooningin edustama abstrakti ekspressionismi ja Andy Warholin pop-taide. Monet modernin arkkitehtuurin suuret nimet ovat amerikkalaisia Frank Lloyd Wrightistä Frank Gehryyn. New Yorkia pidetään Pariisin, Lontoon ja Milanon ohella yhtenä neljästä muotimaailman pääkaupungista. Tunnettuja yhdysvaltalaisia muotitaloja ja -suunnittelijoita ovat Vera Wang, Calvin Klein, Ralph Lauren ja Donna Karan. Kirjallisuus ja filosofia Itsenäinen, eurooppalaisesta kirjallisuudesta erkaantunut amerikkalainen kirjallisuus kehittyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. 1800-luvun merkittävimpien kirjailijoiden joukossa olivat Edgar Allan Poe, James Fenimore Cooper ja Herman Melville. Humoristista tyyliä kehitti Mark Twain, joka oli ensimmäisiä itärannikon ulkopuolella syntyneitä suuria kirjailijoita. Myös William Sydney Porter eli O. Henry oli kiinnostunut etäisten paikkojen elämästä ja murteista. 1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys osana maailmankirjallisuutta kasvoi. Tällöin oli vallalla yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat muun muassa Theodore Dreiser, Jack London ja Upton Sinclair. Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway ja William Faulkner, ja 1930-luvulla astui esiin John Steinbeck pula-ajan kuvauksillaan. Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot, ja kaikki kolme saivat Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös realismin edustajat, kuten Saul Bellow, J. D. Salinger ja Truman Capote. Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalaisten kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison. 1970-luvulla alkoi postmoderni liike, jonka nimiin kuuluvat muun muassa Paul Auster, Toni Morrison, Philip Roth ja Raymond Carver. Ralph Waldo Emerson ja Henry David Thoreau olivat amerikkalaisen filosofian uranuurtajia. Sisällissodan jälkeen Charles S. Peirce, William James ja John Dewey olivat johtajia pragmatismin kehittämisessä. 1900-luvulla Willard Van Orman Quine ja Richard Rorty kehittivät analyyttistä filosofiaa. Ruokakulttuuri Yhdysvaltalaisessa keittiössä sekoittuvat eri kansallisuuksien perinteet, ja ruokalajit vaihtelevat osavaltioittainkin. Atlantin rannikolla syödään runsaasti kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa. Jambalaya on kotoisin New Orleansista. Erityisesti kiinalaiset ja italialaiset siirtolaiset ovat kehittäneet uusia, amerikkalaisia versioita kotimaidensa ruokalajeista. Vuonna 2007 tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset kokivat seuraavat ruokalajit erityisen amerikkalaisiksi: hampurilaiset, barbeque-ruoka, leivitetyt rasvassa uppopaistetut kanapalat eli nugetit, makaroni-juustopaistos ja omenapiirakka. Juhlapäivät Liittovaltion tasolla on määritelty seuraavat yksitoista juhlapäivää. Ne ovat yleisiä vapaapäiviä, ja jos ne osuvat viikonloppuun, työntekijät saavat vastaavasti edellisen perjantain tai seuraavan maanantain vapaaksi. Näiden kymmenen päivän lisäksi monilla uskonnollisilla ja etnisillä ryhmillä sekä alueilla on omia juhlapäiviään. Urheilu Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo, jotka ovat kaikki myös syntyneet Yhdysvalloissa. Amerikkalainen jalkapallo on näistä katsotuin. Amerikkalaisen jalkapallon mestaruusottelu, Super Bowl on yksi Yhdysvaltain suurimmista tapahtumista. Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on yhdysvaltalaisten joukkuelajien pelaajia. Joukkuelajien rinnalla NASCAR-autoilu on suosittua, ja se onkin amerikkalaisen jalkapallon jälkeen toiseksi seuratuin laji televisiossa. Toinen suosittu autourheilusarja on Indy Racing League, ja sen Indianapolis 500 -tapahtumaa on ajettu vuodesta 1911. Yhdysvallat toimii isäntänä myös muille huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Kolme suosituinta lautailuharrastusta - lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu - on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen on syntynyt laaja alakulttuuri. Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on saanut kesäolympialaisissa eniten mitaleja kautta aikojen ja talviolympialaisissa toiseksi eniten. Uimari Michael Phelps on olympiahistorian eniten kultamitaleita saavuttanut urheilija. Hänellä 23 kultaa ja yhteensä 28 mitalia. Urheilulla on merkittävä asema myös yhdysvaltalaisissa yliopistoissa ja collegessa. Vuosittain noin urheilijaa saa joko täyden tai osittaisen stipendin opiskeluja varten. Miesten suosituimmat yliopistolajit ovat amerikkalainen jalkapallo, koripallo, yleisurheilu, baseball ja jalkapallo ja naisten koripallo, yleisurheilu, lentopallo, softball ja jalkapallo. Lähteet Hakusana Yhdysvallat teoksessa Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla The U.S. Government's Official Web Portal. Yhdysvaltain valtion verkkoportaali. White House - Yhdysvaltain presidentti. Senate. Yhdysvaltain senaatti. House. Yhdysvaltain edustajainhuone. Supreme Court. Yhdysvaltain korkein oikeus. Seulonnan keskeiset artikkelit 44 Pohjois-Amerikka

1381

https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4kaupunkiseudun%20yhteisty%C3%B6valtuuskunta

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta

YTV (, ) oli vuosina 1970-2009 Suomen pääkaupunkiseudun lakisääteinen yhteistyöelin. YTV-alueeseen kuuluivat pääkaupunkiseudun kaupungit Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen. YTV:n tehtävänä oli edistää pääkaupunkiseudun kehitystä tuottamalla korkeatasoisia joukkoliikenteen, jätehuollon, ilmansuojelun ja kehityssuunnittelun palveluita. YTV vastasi muun muassa bussien seutuliikenteen ja kaupunkiratojen liikenteen suunnittelusta ja tilaamisesta, mutta ei liikennöinnistä. YTV:n olemassaoloaikana Helsingin kaupungin sisäisen joukkoliikenteen suunnitteli ja osin liikennöi Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL. Erillissopimusten perusteella YTV antoi palveluita myös muille Uudenmaan kunnille. Kerava otti seutulippujärjestelmän osittain käyttöön maaliskuun 2006 alussa sekä loput lipputuotteet 1. tammikuuta 2007 alkaen. Kirkkonummi otti käyttöön seutulippujärjestelmän junaliikenteessä ja osassa linja-autoliikennettä 1. tammikuuta 2007 alkaen. Kirkkonummi liittyi YTV Jätehuollon järjestämän jätehuollon piiriin 1. huhtikuuta 2008. YTV:n toiminta lakkautettiin vuoden 2009 lopussa. Samalla sen tehtävät siirrettiin kahdelle uudelle kuntayhtymälle: Helsingin seudun liikenne (HSL) ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY). Organisaatio ja talous YTV:n asioista päättivät seutukokous ja hallitus. Toimintaorganisaation johdossa oli yhteistyöjohtaja. Seutukokouksessa 23. tammikuuta 2009 valittiin tammikuussa 2008 Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajaksi siirtyneen Hannu Penttilän tilalle uudeksi yhteistyöjohtajaksi Raimo Inkinen (vihr), joka aloitti työssään 9. maaliskuuta 2009. Organisaation toiminta oli vuoden 2006 alusta jakautunut neljään tulosalueeseen, jotka olivat liikenne, jätehuolto, seutu- ja ympäristötieto (kuten ilmanlaatu) sekä yhteiset palvelut. Vuoden 2005 alusta Espoon, Vantaan ja Kauniaisten sisäisen liikenteen hoitoon liittyvät tehtävät siirtyivät YTV:lle. Kerava liittyi sopimusperusteisesti lippu- ja taksajärjestelmään (ns. 3. vyöhyke) 1. maaliskuuta 2006 alkaen, Kirkkonummi 1. tammikuuta 2007 alkaen. YTV:n toimintatulot vuonna 2008 olivat 304,1 miljoonaa euroa ja toimintakulut 291,5 miljoonaa euroa ilman sisäisiä eriä. Liikenteen tulosalueen osuus toimintatuloista on noin 71 %, jätehuollon noin 28 %. Toimintatuotoista joukkoliikenteen lipputulot muodostavat 39,1 %, jätteen käsittely- ja kuljetusmaksut 27,1 %. Kuntaosuuksilla rahoitetaan 29,6 % ja muilla toimintatuotoilla 4,2 %. Tiedot ovat YTV:n hallituksen 27. helmikuuta 2009 allekirjoittamasta vuoden 2008 tilinpäätöksestä. Historia Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n esivaiheena toimineen Pääkaupunkiseudun yhteistyötoimikunnan (YTT) perustava kokous pidettiin 16. kesäkuuta 1970. YTT perustui seudun kunnanjohtajien (Helsingin ylipormestari Teuvo Aura, Espoon kauppalanjohtaja Teppo Tiihonen, Kauniaisten kauppalanjohtaja Åke Almark ja Helsingin maalaiskunnan kunnanjohtaja Lauri Lairala) aloitteeseen. Näistä kunnista muodostettiin tuolloin virallisesti pääkaupunkiseutu. Ensimmäisen merkittävän palvelutehtävän YTV sai vuonna 1982, jolloin seudun kunnat siirsivät sopimusperusteisesti jätehuoltotoimintansa. Uuden vaiheen pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä aloitti varsinkin seutulipun käyttöönotto vuonna 1986 ja seudun bussiliikennöitsijöiden liikenteen omien tilaajatehtävien siirtyminen YTV:lle. Lisäksi tuosta vuodesta lähtien YTV alkoi yhteistyössä HKL:n kanssa päättää seudun joukkoliikenteen hinnoista. Jo 1970-luvulta lähtien Helsingin sisäisen liikenteen matkalippujen tarkastus ja tilaamistehtävät olivat HKL:n hallussa. YTV:n lopettaminen ja toiminnan siirtäminen HSL:lle ja HSY:lle Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan koordinaatioryhmä hyväksyi 18. tammikuuta 2008 YTV:n jäsenkuntien kaupunginjohtajien esityksen pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen sekä vesi- ja viemärilaitosten uudelleenorganisoinnista. Myös kaupunginhallitukset hyväksyivät esityksen ja organisaatiomuutosten valmistelu aloitettiin maaliskuussa 2008. Sopimusluonnokset hyväksyttiin kaupunginvaltuustoissa joulukuussa 2008, Espoossa vesilaitosten yhdistämisen osalta tammikuussa 2009. Tavoitteena on saada organisaatiomuutokset voimaan 1. tammikuuta 2010. YTV lakkautettiin 31. joulukuuta 2009. Samalla 1. tammikuuta 2010 aloitti toimintansa uusi henkilöliikennelakiin perustuva kuntayhtymä, Helsingin seudun liikenne (HSL). Pääkaupunkiseudulla aiemmin toimineista organisaatioista uuteen joukkoliikenteen kuntayhtymään siirtyivät YTV Liikenne sekä HKL:n suunnittelu- ja tilaajatoiminnot sekä matkalippujen tarkastus. HKL:ään jäävät edelleen raitio- ja metroliikennettä liikennöivät toimintayksiköt. Uuden HSL-kuntayhtymän perustajajäseniä ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kerava, Kirkkonummi ja Kauniainen. HSL:n liikevaihdoksi vuonna 2010 budjetoitiin 500 miljoonaa euroa, ja henkilöstön määrä oli noin 330. HSL:n sisaryhtymä, Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) on Suomen suurin vesi- ja ympäristöalan toimija. Se on tarjonnut vuoden 2010 alusta alkaen vesi- ja jätehuoltopalveluita yhteensä yli miljoonalle Helsingin seudun asukkaalle. HSY tuottaa myös seutu- ja ympäristötietoa muun muassa ilmanlaadusta ja asumisesta. Uudessa kuntayhtymässä yhdistyivät YTV Jätehuolto ja seutu- ja ympäristötieto sekä Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan vesilaitokset. Logot YTV:n ensimmäinen logo oli käytössä 1970-luvun alusta 1990-luvun alkupuolelle asti. Siinä oli tyylitelty Y-kirjain, sen alla vaakunakilven napa ja yläpuolella pienoiskoossa Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan vaakunat. Logon vasemmalla puolella oli kirjaimet YTV ja oikealla puolella ruotsiksi SAD. Toinen logo tuli käyttöön vuonna 1992 ja viimeinen vuonna 2005. Kritiikkiä Matkustajien yksityisyys ja oikeusturva YTV:tä on kritisoitu matkustajien yksityisyyttä loukkaavan matkakorttijärjestelmän rakentamisesta. Järjestelmä tallensi sen käytön alkuvaiheessa kortinhaltijan kaiken liikkumisen julkisilla kulkuvälineillä tietokantaan, jossa tiedot oli teoriassa mahdollista yhdistää kortin omistajaan, muun muassa henkilötunnukseen. Oikeus tähän oli kuitenkin vain muutamalla palvelupisteen työntekijällä ja sekin kortinhaltijan itsensä pyynnöstä, jos hän epäili esimerkiksi, että kortilla on jäljellä liian vähän arvoa. Tietojen keruu lopetettiin tietosuojavaltuutetun väliintulon jälkeen, koska hän ei hyväksynyt esitettyjä perusteluja. Matkakorttiin ladatulla rahalla eli "arvolla" maksusta ei jää asiakkaalle tositetta, joten virhe järjestelmässä voisi johtaa perusteettomaan tarkastusmaksuun. Katso myös Lauri Lairala Lähteet Aiheesta muualla YTV - 40 vuotta yhteistyötä pääkaupunkiseudulla YTV:lle Big Brother - Julkishallinnon Isovelipalkinto - kielteinen palkinto kansalaisoikeusjärjestö EFFI:ltä Espoon liikenne Helsingin liikenne Kauniaisten liikenne Uudenmaan historia Vantaan liikenne

1382

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinvoima

Ydinvoima

Ydinvoima eli ydinenergia (vanhahtavasti atomivoima eli atomienergia) on energiantuotantoa, joka perustuu atomiytimien sidosenergian vapautumiseen fissio- tai fuusioreaktiossa tai muissa ydinreaktioissa, kuten radioaktiivisessa hajoamisessa. Ydinvoiman tuotannossa osa ydinpolttoaineen atomien massasta muuttuu energiaksi, joten ydinpolttoaineen energiasisältö on tavanomaisiin polttoaineisiin verrattuna hyvin suuri. Vapautuneen energian määrää voidaan ilmaista Albert Einsteinin löytämällä massan ja energian ekvivalenssin määräävällä yhtälöllä E = mc2. Fissioreaktiossa atomeita halkaistaan ja fuusioreaktiossa atomeita yhdistetään. Ydinvoima perustuu vahvaan vuorovaikutukseen fissio- ja fuusiovoimien tapauksessa ja heikkoon vuorovaikutukseen radioaktiivisuuden käytössä energianlähteenä. Ydinvoimalla katetaan noin 10,1 prosenttia maailman sähköntuotannosta ja 4,3 prosenttia primäärienergiasta (vuonna 2020). Fissiovoimaloiden hiilidioksidipäästöt ovat alhaiset, mutta fissiovoimalat tuottavat radioaktiivista ydinjätettä, jonka loppusijoituksesta tai kierrätyksestä tulee huolehtia. Fuusiovoimalat ovat tutkimuksen alaisena ja koevoimala ITER sijaitsee Cadarachessa, Ranskassa. Fuusiovoiman ei uskota olevan valmista kaupalliseen käyttöön ennen vuotta 2050. Ydinvoiman muodot Ydinvoimaa hyödynnetään pääasiassa sähköntuotantoon ydinvoimalaitoksissa ja ydinkäyttöisillä aluksilla. Ydinvoimaa käytetään jossain määrin myös muun muassa avaruudessa, majakoissa, vedenpuhdistuksessa ja tutkimuksessa. Suurin osa ydinvoimasta on sähkön tuotantoa ydinreaktorilla. Reaktorissa hallittu fissioketjureaktio tuottaa lämpöä, jolla kiehutetaan vettä. Höyry johdetaan turbiiniin, joka muuttaa lämpöenergian liike-energiaksi, jonka generaattori muuttaa edelleen sähköenergiaksi. Tämä on ydinvoimalaitosten ja ydinkäyttöisten laivojen ydinreaktorien toimintatapa. Harvinaisempaa on radioaktiivisessa hajoamisessa syntyvän energian hyödyntäminen muun muassa avaruusluotaimissa. Hallitulla fuusioreaktiolla ei toistaiseksi ole tuotettu energiaa, mutta ydinfuusio saattaa tulevaisuudessa muodostua tärkeäksi energianlähteeksi. Fissio Ylivoimaisesti merkittävin ydinvoiman muoto on hallitun fissioreaktion hyödyntäminen. Fissiossa atomiydin halkeaa kahdeksi tai useammaksi kevyemmäksi atomiytimeksi, ja atomi hajoaa yhtä moneksi kevyemmän alkuaineen atomiksi. Lisäksi reaktiossa ytimestä sinkoutuu neutroneita, ja osa sen massasta muuttuu energiaksi. Eräissä alkuaineissa voi suotuisissa olosuhteissa syntyä ketjureaktio, jossa fissiossa vapautuvat neutronit törmäävät muihin atomeihin ja aiheuttavat uusia fissioita. Jos kussakin fissiossa vapautuneet neutronit aiheuttavat keskimäärin ainakin yhden uuden fission, ketjureaktio pysyy käynnissä, muutoin se väistämättä pysähtyy. Ydinreaktorin tehon säätö perustuu yleensä vapaiden neutronien absorbointiin säätösauvoilla tai muilla keinoilla. Ydinpolttoaineiksi kelpaavilta aineilta vaaditaan muutamia tekijöitä. Ensinnäkin vain harvat aineet pystyvät ylläpitämään ketjureaktiota eli ovat fissiilejä. Toisaalta taas energiaa saadaan vapautettua ainoastaan raskaista ytimistä, jotka hajoavat keskiraskaiksi ytimiksi. Tämä johtuu siitä, että keskiraskaiden alkuaineiden ytimien sidososuus (ytimen sidosenergia ytimen hiukkasten lukumäärää kohti) on suurempi kuin raskaiden tai keveiden aineiden sidososuus. Sidososuuden kasvaessa vapautuu ytimien rakenneosasten väliltä potentiaalienergiaa. Keveiden aineiden potentiaalienergiaa saadaan vapautettua fuusiolla. Ydinpolttoaineessa käytetään yleensä uraanin fissiiliä isotooppia U-235 tai plutoniumin fissiiliä isotooppia Pu-239 tai molempia. Plutonium tuotetaan keinotekoisesti ydinreaktorilla, mutta uraania esiintyy luonnossa. Luonnon uraaniesiintymissä tiedetään jopa syntyneen luonnonydinreaktoreita, joissa ketjureaktio on käynnistynyt itsestään ja pysynyt käynnissä, kunnes polttoaine on loppunut. Fuusio Fissiolle vastakkainen reaktio on fuusio, jossa kaksi kevyen alkuaineen atomiydintä yhdistyy muodostaen uuden raskaamman alkuaineen. Samalla vapautuu hyvin suuria määriä energiaa. Yleensä fuusiossa yhdistyy kaksi vetyatomia, jolloin muodostuu heliumatomi. Fuusioreaktion vaatima suunnattoman korkea lämpötila ja siihen liittyvät ongelmat ovat tähän asti osoittautuneet suureksi tekniseksi esteeksi hallitun fuusioreaktion energiakäytössä. Toistaiseksi fuusion voimalaitoskäyttö vaikuttaisi olevan vähintään vuosikymmenien päässä. Luonnossa Auringon ja muiden tähtien energia on peräisin fuusioreaktiosta. Auringon energia on maapallon pääasiallinen energianlähde, sillä kaikki ihmisen käyttämä energia on tavalla tai toisella lähtöisin Auringosta, lukuun ottamatta ydinvoimaa ja geotermistä energiaa. Radioaktiivisuus energianlähteenä Radioaktiivisuuden käyttö energianlähteenä perustuu heikkoon vuorovaikutukseen. Radioaktiivisessa hajoamisessa vapautuvaa energiaa voidaan hyödyntää laitteissa, jotka kuluttavat suhteellisen vähän energiaa. Radioaktiivisuuteen perustuva isotooppiparisto (RTG) on vakaa ja pitkäikäinen voimanlähde syrjäisiin tai muuten eristettyihin järjestelmiin. Tyypillisiä käyttötarkoituksia ovat majakat, avaruusluotaimet ja satelliitit, aiemmin myös sydämentahdistimet. Hyvin pienet määrät radioaktiivista ainetta riittävät myös antamaan energiaa itsevalaiseviin pintoihin joissain pimeässä näkyvissä kylteissä sekä mittaristojen, kompassien tai kellojen viisareissa yms. Luonnossa radioaktiivinen hajoaminen on maan sisäisen lämmön lähde ja siten muun muassa tulivuorten ja kuumien lähteiden voimanlähde. Tätä kautta radioaktiivista hajoamista hyödynnetään geotermisessä energiassa esimerkiksi Islannissa ja Japanissa. Ydinvoiman historia Ensimmäiset vihjeet atomin sisällä tapahtuvista reaktioista saatiin vuonna 1896, kun Antoine Henri Becquerel havaitsi radioaktiivisuuden. Ytimen olemassaolosta saatiin viitteitä vuonna 1919, kun Ernest Rutherford altisti typpikaasun alfahiukkassäteilylle: osa hiukkasista törmäsi ja jäi typpiatomiin transmutatoiden eli muuttaen ne hapeksi. Reaktiossa atomi emittoi protonin, jonka myöhemmät tutkimukset osoittivat ydinhiukkaseksi. Toisen ydinhiukkasen, neutronin, löysi Sir James Chadwick vuonna 1932. Pian italialainen Enrico Fermi kollegoineen havaitsi, että uraaniin törmätessään hitaat neutronit synnyttävät kohteessa ainakin neljää erilaista ainetta. Vähän myöhemmin saksalaiset Otto Hahn ja Fritz Strassmann osoittivat yhteistyössä Lise Meitnerin kanssa, että reaktiossa uraaniatomit halkeavat. Keinotekoinen fissio oli keksitty. Vuonna 1939 Fermi pakeni Italian fasisteja Yhdysvaltoihin; Niels Bohr puolestaan pakeni saksalaisten miehitystä Tanskasta. He aloittivat yhteistyön Columbian yliopistossa ja kehittivät energianlähteeksi käyvän ketjureaktion käsitteen. Energiakäytöstä tutkimuksen painopiste siirtyi kuitenkin nopeasti ydinaseen kehittämiseen. Vuonna 1940 alkoi Yhdysvaltain hallituksen Manhattan-projekti, jonka tavoitteena oli ydinaseen kehittäminen. Vuonna 1942 Enrico Fermin johdolla rakennettiin ensimmäinen kokeellinen ydinreaktori Chicagon yliopistoon. Tämä oli ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, kun ihminen toteutti hallitun fissioiden ketjureaktion. Vuotta myöhemmin Oak Ridgessä kokeiltiin plutoniumin tuotantoon tarkoitettua reaktoria, ja jo vuoteen 1945 mennessä Hanfordissa oli käynnissä kolme täysimittaista reaktoria. Toisen maailmansodan päätyttyä atomiytimen energian hyödyntäminen oli kaksijakoista: toisaalta ydinaseiden tuhovoima ja määrä kasvoivat nopeasti, mutta toisaalta myös ydinvoiman, säteilyn ja radioaktiivisuuden rauhanomainen hyödyntäminen lisääntyi monissa käyttökohteissa kuten lääketieteessä, tutkimuksessa, energiantuotannossa, merenkulussa, maanviljelyssä ja avaruustutkimuksessa. Ensimmäinen sähköntuotantoon tarkoitettu ydinreaktori saavutti kriittisyyden 27. kesäkuuta 1954 Neuvostoliitossa, Obninskissa lähellä Moskovaa. Vuonna 1956 Calder Hallissa, Englannissa aloitti toimintansa ensimmäinen kaupallinen ydinvoimalaitos. Vuonna 1957 aloitti toimintansa ensimmäinen ydinvoimalaitos Yhdysvalloissa Shippingportissa. 1950-luvun jälkeen ydinvoimaloiden määrä on kasvanut huomattavasti. Vuoteen 1964 mennessä maailmassa oli 14 reaktoria kytkettynä sähköverkkoon, vuonna reaktoria, vuonna 1975 jo 167, vuonna ja vuonna . Ydinvoiman käyttö Ydinvoimaa käytetään hyvin vaihtelevissa käyttötarkoituksissa voimalaitoksista sukellusveneisiin ja satelliiteista majakoihin. Ydinpolttoaineen suuri energiasisältö mahdollistaa toisaalta suurten energiamäärien tuottamisen pienillä materiaalivirroilla ja toisaalta sallii pitkäkestoisen energiantuotannon ilman tarvetta lisätä polttoainetta. Vuonna 2020 ydinvoimalla tuotettiin 4,3 prosenttia maailman primäärienergiasta. Fossiilisilla polttoaineilla tuotettiin noin 83 prosenttia primäärienergiasta. Maailman sähköntuotannosta ydinvoiman osuus oli 10,1 prosenttia vuonna 2020. Vielä 1990-luvulla ydinvoiman osuus oli noin 17 prosenttia. 2000-luvulla osuus on laskenut, koska maailman sähkönkulutus on kasvanut, mutta ydinvoimalla tuotetun sähkön määrä on pysynyt suunnilleen ennallaan. Kulutuksen kasvu on katettu hiilivoimalla, maakaasulla ja uusiutuvilla energiamuodoilla. Ydinvoima maailmalla Ydinvoimaa pidetään useissa maissa jatkuvaan, mittakaavaltaan suureen sähkönkulutukseen sopivana energiamuotona. Suurin ydinvoiman osuus on Ranskassa, joka tuottaa 71 prosenttia sähköstään ydinvoimalla (vuonna 2020). Sähkömarkkinoilla voimalaitosten ajojärjestyksestä tavallisesti muotoutuu sellainen, että kulutuksen laskiessa ensimmäisinä tuotantoa vähennetään kalliiden muuttuvien kustannusten voimalaitoksissa, kuten maakaasuvoimaloissa. Suhteellisen edullista sähköä tuottavia ydinvoimaloita käytetään yleensä miltei tauotta perusvoimantarpeen kattamiseen. Ydinvoimalaitoksen tuotantoa voidaan toki tarvittaessa myös säätää ja niin yleisesti tehdään paljon ydinsähköä tuottavissa maissa. Marraskuussa 2021 maailmassa tuotettiin sähköä 442 ydinreaktorilla 32 eri maassa. Niiden teho oli yhteensä  megawattia. 10,1 prosenttia maailman sähköstä tuotettiin ydinvoimalla vuonna 2020. EU-maissa 26,4 prosenttia sähköstä tuotettiin ydinvoimalla vuonna 2019. Marraskuussa 2021 rakenteilla oli 51 uutta reaktoria 19 eri maahan: Arabiemiraatteihin, Argentiinaan, Bangladeshiin, Brasiliaan, Etelä-Koreaan, Intiaan, Iraniin, Iso-Britanniaan, Japaniin, Kiinaan, Pakistaniin, Ranskaan, Slovakiaan, Suomeen, Ukrainaan, Turkkiin, Valko-Venäjälle, Venäjälle ja Yhdysvaltoihin. Suurimmat ydinvoiman tuottajamaat ovat Yhdysvallat, Ranska ja Kiina. Näissä kolmessa maassa sijaitsee lähes puolet maailman ydinreaktoreista, ja yhdessä ne tuottavat hieman yli puolet maailman ydinenergiasta. Muita suuria ydinenergiamaita ovat Japani, Venäjä ja Etelä-Korea. Suomi on 17. suurin ydinvoiman tuottaja 2 794 megawatin teholla neljässä reaktorissa. Vuodesta 1998 vuoteen 2010 maailmassa ydinvoimalla tuotetun sähkön määrä kasvoi 14 prosenttia. Seuraavien kahden vuoden aikana se laski 11 prosenttia, kun monet maat sulkivat reaktoreita Fukushiman onnettomuuden jälkeen. Vuodesta 2012 vuoteen 2019 ydinsähkön tuotanto on taas kasvanut 10 prosenttia. Pohjoismaissa ydinvoimaa tuotettiin marraskuussa 2021 Suomessa neljällä ja Ruotsissa kuudella reaktorilla. Ruotsin hallitus päätti 1980 luopua ydinvoimasta sen jälkeen, kun maassa oli järjestetty kansanäänestys, jossa kaikki vaihtoehdot sisälsivät ydinvoimasta luopumisen. Vuonna 2009 Ruotsin hallitus päätti kumota päätöksen ydinvoimasta luopumisesta ja sallia uusien ydinreaktoreiden rakentamisen. Reaktorityypeistä kevytvesireaktori on selvästi yleisin. Marraskuussa 2021 niitä oli toiminnassa yhteensä 367, joista 305 painevesireaktoreita ja 62 kiehutusvesireaktoreita. Seuraavaksi yleisin on raskasvesireaktori, joita oli 48 kappaletta. Lisäksi toiminnassa oli 24 grafiittihidasteista reaktoria, joista 12 kaasujäähdytteistä ja 12 vesijäähdytteistä, sekä 3 hyötöreaktoria. Ydinvoima Suomessa Suomessa on viisi kaupallista ydinreaktoria kahdella paikkakunnalla. Vuonna 2020 ne tuottivat 19 prosenttia Suomen primäärienergiasta ja 34 prosenttia Suomen sähköntuotannosta. Suomessa ydinvoimaloiden käyttöaste on yleensä ollut yli 90 prosenttia, mikä on parempi kuin maailman keskiarvo. Sähköntuotannossa olevista ydinreaktoreista kolme sijaitsee Satakunnassa Eurajoen Olkiluodon saarella, lähellä Raumaa. Niiden omistaja on Teollisuuden Voima TVO. Kaksi reaktoria ovat Fortumin omistuksessa, ja ne sijaitsevat Itä-Uudellamaalla Loviisassa Hästholmenin saarella. Olkiluodon 900 megawatin kiehutusvesireaktorit valmisti ruotsalainen Asea-Atom, nykyinen monikansallinen ABB. Loviisan 500 megawatin painevesireaktorit ovat neuvostoliittolaisen Atomenergoexportin tuotosta. Loviisan ensimmäinen yksikkö aloitti sähköntuotannon helmikuussa 1977 ja toinen yksikkö marraskuussa 1980. Olkiluodon reaktorit käynnistettiin vuosina 1978 ja 1980. Ydinvoimaa piti rakentaa aikoinaan Suomeen nykyistä enemmän. Muun muassa Helsinki osti 1970-luvulla osan Sipooseen kuuluvasta Granön saaresta uutta ydinvoimalaitosta varten. Pääkaupunkiseudulle perustettiin myös yhtiö, Helsingin Seudun Lämpövoima Oy, ydinvoimalan rakentamiseksi. Voimaloita ei lopulta rakennettu läheskään suunniteltua määrää. Suurin syy lisärakentamisen tyssäämiseen oli ydinvoiman riskejä pelännyt kansa. Toisen syy oli maakaasun ja kivihiilen hintojen lasku. Espoon Otaniemessä on pieni Triga-tutkimusreaktori, joka käynnistettiin 1962. Reaktorin tuottamaa säteilyä käytettiin tutkimuksen lisäksi aivokasvainten boorineutronikaappaushoitoon. Hoitotoiminta päättyi 2012, ja reaktori suljettiin lopullisesti 2015. Reaktorin omistaja VTT aikoo purkaa sen. Olkiluoto 3 ja suunnitteilla olevat ydinvoimalat Eduskunta antoi vuonna 2002 TVO:lle luvan rakentaa kolmas ydinvoimalaitosyksikkö Olkiluotoon. Rakentaminen alkoi vuonna 2005. Alun perin yksikkö oli tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2009, mutta projekti viivästyi pahasti, ja voimala aloitti vasta huhtikuussa 2023. Uusi laitos on tekniikaltaan ns. kolmannen sukupolven kevytvesireaktori ja malliltaan eurooppalainen painevesireaktori eli EPR. Voimalan sähköteho on 1 600 megawattia. Uuden voimalan toimitti ranskalais-saksalainen Areva-Siemens-konsortio. Rakennusprojektin aikana raportoitiin huomattava määrä laatu- ja toimintopoikkeamia, joiden johdosta hankkeen toteutusaikataulu viivästyi. Eduskunta päätti 1. heinäkuuta 2010 myöntää luvat vielä kahden uuden ydinvoimalan rakentamiseksi. Näistäkin luvista toinen myönnettiin TVO:lle, joka aikoi rakentaa Olkiluotoon vielä yhden ydinvoimalayksikön. Eduskunta myönsi luvan Olkiluoto 4:lle äänin 120-72, mutta TVO perui projektin vuonna 2015 . Toinen lupa myönnettiin uudelle tulokkaalle, vuonna 2007 perustetulle Fennovoimalle, äänin 121-71. Uusi ydinvoimala rakennetaan Pyhäjoelle. Ydinvoimalaitos Ydinvoimalaitoksessa ydinreaktori tuottaa lämpöä, joka kuumentaa pääkiertopiirin vettä. Kiehutusvesireaktorissa pääkiertopiirin vesi höyrystyy. Höyry pyörittää turbiinia ja lauhdutetaan takaisin vedeksi lauhduttimessa. Painevesireaktorissa taas pääkiertopiirin kuuma vesi johdetaan höyrystimiin, joissa toisiopiirin vesi höyrystetään. Höyry johdetaan turbiiniin ja sieltä lauhduttimeen. Lauhdutinta jäähdytetään joko vesistöstä saatavalla vedellä tai jäähdytystornin avulla. Turbiini pyörittää generaattoria, joka tuottaa sähköä. Ydinpolttoainekierto Ydinvoimalaitokset käyttävät tavallisesti polttoaineenaan uraanioksidia, jossa on 3-5 prosenttia fissiiliä uraani-235:ttä. Polttoaineena voidaan käyttää myös plutonium-239:ää, jota syntyy ydinreaktorin toimiessa ja joka voidaan kierrättää uudeksi polttoaineeksi. Ydinpolttoaineen energiatiheys on erittäin suuri, koska ydinvoimaloiden energiantuotanto perustuu fissioreaktioon eikä hapettamiseen, kuten polttolaitoksissa. Maailman kaikkien reaktoreiden vuodessa kuluttama uraani - noin 70 000 tonnia - mahtuisi kuutioon, jonka särmät ovat 15 metriä pitkät. Ydinpolttoaineen valmistus alkaa uraanikaivokselta. Tyypillinen tuhannen megawatin ydinvoimalaitos kuluttaa vuodessa polttoainetta noin kolmen kuutiometrin verran, minkä polttoaineen valmistusta varten kaivetaan noin 50 000 tonnia uraanimalmia. Vastaavan kokoinen hiilivoimala kuluttaa hiiltä yli kolme miljoonaa tonnia vuodessa, ja tavallisesti hiilikaivoksissa kutakin hiilitonnia kohti on täytynyt kaivaa yli kymmenen kertaa suurempi määrä kiveä. Näin ollen samansuuruisen energiamäärän tuottamiseen hiilellä tarvitaan kaikkiaan yli 500-kertainen määrä kaivostoimintaa. Koska luonnonuraanista vain 0,7 prosenttia on uraanin fissiiliä isotooppia U-235, täytyy luonnonuraani väkevöidä kevytvesireaktoreissa tarvittavaan suurempaan pitoisuuteen erillisissä väkevöintilaitoksissa. Polttoaineen valmistuksessa uraanioksidi puristetaan ja sintrataan keraamisiksi, tavallisesti sylinterinmuotoisiksi napeiksi, joiden pituus ja halkaisija ovat noin 1 cm. Napit ovat kovia, kiinteitä ja materiaali vaikeasti liukenevaa. Kukin nappi riittää noin 10 000 kilowattitunnin sähkön tuottamiseen. Uraaninapit pinotaan sauvoiksi ohutseinämäisten zirkoniumputkien sisälle. Putket hitsataan päistään umpinaisiksi ja kootaan nipuiksi. Nämä niput laitetaan reaktoriin, jossa vesi kulkee sauvojen välissä ja lämpenee ydinreaktioiden tapahtuessa nippujen sisällä. Ydinpolttoainetta valmistetaan kaupallisessa mittakaavassa Argentiinassa, Belgiassa, Brasiliassa, Kanadassa, Kiinassa, Ranskassa, Saksassa, Intiassa, Japanissa, Kazakhstanissa, Etelä-Koreassa, Pakistanissa, Romaniassa, Venäjällä, Espanjassa, Ruotsissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Ydinpolttoaineen olomuoto ei muutu käytön aikana, vaan käytetty polttoaine pysyy kokonaisuudessaan reaktorissa polttoaineen vaihtojen välillä. Käyttämätön ydinpolttoaine ei säteile merkittävästi, eikä sen lyhytaikainen käsittely vaadi erityisiä suojatoimia. Käytetty ydinpolttoaine sen sijaan säteilee voimakkaasti ja aiheuttaa vaaran lähellä oleskeleville, jos säteilysuojelusta ei huolehdita. Käytettyä polttoainetta säilytetään ja käsitellään vesialtaassa, joka vaimentaa säteilyn miltei täysin. Polttoainenippuja on säilytettävä vesialtaissa useita vuosia, ennen kuin ne voidaan siirtää muualle jatkokäsittelyyn. Käytetty ydinpolttoaine on mahdollista kierrättää 95-prosenttisesti jälleenkäsittelyn avulla, jolloin vain noin 5 prosenttia polttoaineesta jää jätteeksi. Suomalaisten ydinvoimaloiden polttoainetta ei kuitenkaan jälleenkäsitellä, koska ydinenergialaki kieltää käytetyn ydinpolttoaineen maastaviennin ja maahantuonnin. Jos jälleenkäsittelyä ei tehdä, käytetty ydinpolttoaine on ydinjätettä. Käytetyn ja käyttämättömän ydinpolttoaineen kuljetuksia on käsitelty artikkelissa ydinpolttoainekierto. Ydinpolttoaineen riittävyys Pääartikkeli Uraanin esiintyminen Uraani on uusiutumaton luonnonvara, jota kuitenkin on maankuoressa suhteessa sen kulutukseen niin huomattava määrä, ettei sen ehtyminen ennakoitavissa olevalla aikajänteellä ole realistinen mahdollisuus. Uraania on maapallolla kaikkiaan noin 63 biljoonaa tonnia, ja maankuoressa sen pitoisuus on noin 4 miljoonasosaa. Tämän lisäksi käytössä ovat olemassa olevat uraanivarastot, ydinpolttoaineen jälleenkäsittely sekä ydinaseriisunnasta saatava polttoaine. Noin 40 % maailman ydinsähköstä tuotetaan tällä hetkellä näistä kaivostoimintaa kaipaamattomista polttoaineenlähteistä. OECD:n ydinenergiajärjestön NEA:n ja YK:n alaisen IAEA:n yhteisen raportin mukaan alle 130 dollarin kilohinnalla taloudellisesti käytettävissä olevat tunnetut malmivarannot ovat runsaat 4,7 miljoonaa tonnia, mikä riittäisi nykyisten reaktorien tarpeisiin seuraavaksi 85 vuodeksi. Tunnettujen varantojen lisäksi maankuoressa on kuitenkin toistaiseksi löytämättömiä uraanivaroja. Nykyisin kaivostoiminta edellyttää vähintään 1000 ppm pitoisuutta uraania malmissa, jotta sen hyödyntäminen olisi kannattavaa. Näissä esiintymissä on Yhdysvaltojen energiaministeriössä tehdyn geologisen kartoituksen perusteella noin 90 miljoonaa tonnia uraania. NEA:n ja IAEA:n uraanivarantojen inventoinnista vastaavat tutkijat ovat arvioineet, että nykykaivostoiminnalle hyödynnettävät tavanomaiset varannot uraania riittävät ainakin vuosisadoiksi, kun huomioidaan tunnettujen varantojen lisäksi toistaiseksi löytämättömät esiintymät, joita geologian nojalla maankuoressa arvioidaan olevan. Käytettävissä olevan uraanin määrä riippuu voimakkaasti uraanin hinnasta, koska mitä korkeampi hinta on, sitä köyhempiä esiintymiä voidaan hyödyntää panostamalla enemmän kaivostoimintaan. Uraanin hinnan kaksinkertaistuminen kasvattaa uraanivarat kymmenkertaisiksi, hinnan kymmenkertaistuminen jo noin 300-kertaisiksi. Jos viime vuosina nähdystä uraanin hinnan yli kymmenkertaistumisesta edes osa on pysyvää, on seurauksena taloudellisesti kiinnostavien uraanivarojen erittäin huomattava kasvu aivan uuteen suuruusluokkaan. Raakauraanin osuus ydinsähkön hintarakenteessa on vain joitakin prosentteja, joten uraanin huomattavakaan kallistuminen ei nostaisi sähkön hintaa kovinkaan merkittävästi. Uraanin riittävyyteen vaikuttaa merkittävästi myös käytetty tekniikka. Ydinvoimaloiden polttoainetaloudellisuus kehittyy koko ajan, mikä kasvattaa uraanivarantojen energiasisältöä. Toisaalta kierrättämällä ydinpolttoaine jälleenkäsittelyn kautta yli 90 % polttoaineesta on mahdollista palauttaa ydinpolttoainekiertoon. Merkittävimmin polttoainevaroja kasvattaisi kuitenkin hyötöreaktorien laajempi käyttäminen, sillä ne kykenevät käydessään tuottamaan enemmän polttoainetta kuin kuluttavat. Lisäksi hyötöreaktorit voivat käyttää polttoaineena uraania huomattavasti yleisempää toriumia. Toistaiseksi hyötöreaktoritekniikka on tuotantokäytössä kuitenkin vain Venäjällä, vaikka kokeita on tehty muun muassa Yhdysvalloissa, Ranskassa, Japanissa ja Britanniassa. Kaikkein eniten ydinpolttoaineen riittävyyttä lisäisi fuusioreaktorien käyttöönotto, sillä ne voivat käyttää polttoaineenaan tavallisesta vedestä saatavaa vetyä. Ydinjätehuolto Ydinvoiman käytössä ydinpolttoaine muuttuu ydinjätteeksi, koska ydinreaktioiden aikana polttoaineeseen syntyy fissiotuotteita, joista osa haittaa reaktorin toimintaa. Jätteen suuresti kohonnut radioaktiivisuus johtuu näistä polttoainesauvoihin kertyneistä fissiotuotteista. Käytetyn ydinpolttoaineen ja muun korkea-aktiivisen jätteen lisäksi ydinvoimalassa syntyy matala- ja keskiaktiivisia ydinjätteitä esimerkiksi huoltojen ja voimalan normaaliin käyttöön liittyvän toiminnan aikana. Ydinturvallisuuden kannalta merkittävin vaikutus on käytetyllä ydinpolttoaineella, eli korkea-aktiivisella ydinjätteellä. Ydinvoiman käytössä tilavuudessa laskettuna eniten syntyy matala- ja keskiaktiivisia ydinjätteitä, joihin kuuluvat muun muassa heikosti radioaktiiviset aineet tai aktiivisten aineiden tahrimat työvaatteet, suojavarusteet, työvälineet, laitteet, osat sekä suodattimet ja suodatusjätteet. Näiden jätteiden aktiivisuus laskee nopeasti ja ne alun alkaenkin sisältävät vain pienen osan voimalan tuottamasta radioaktiivisuudesta. Usein näiden jätteiden radioaktiivisuuden puoliintumisaika on niin lyhyt, että jätteet yksinkertaisesti varastoidaan odottamaan radioaktiivisuuden häipymistä omia aikojaan. Kun aktiivisuus on laskenut tarpeeksi, jätteet kierrätetään tai toimitetaan tavalliseen jätehuoltoon. Ne jätteet, joiden kohdalla odottaminen kestäisi liian pitkään - noin vuosisadan tai enemmän - säilytetään vartioiduissa varastoissa tai loppusijoitetaan paikkaan, jossa vartiointi ei ole tarpeen, yleensä suljettuun kallioluolaan. Monilla mailla on käytössä loppusijoituslaitoksia matala- ja keskiaktiivisille ydinjätteille. Ydinvoimateollisuuteen verrattuna suurempia määriä matala-aktiivisia jätteitä syntyy muualla yhteiskunnassa: EU:n alueella maatalous, rakentaminen, öljyn- ja kaasuntuotanto, hiilen ja turpeen poltto, jätevesien puhdistus ja muu ihmisen toiminta synnyttävät vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja luonnon radioaktiivisuutta sisältäviä jätteitä, jotka saattavat ylittää radioaktiivisuudeltaan matala-aktiivisten ydinjätteiden vapaarajan. Suomessa matala- ja keskiaktiiviset jätteet varastoidaan laitospaikalle yhteen keskitettyyn varastoon ja samoin välivarastoidaan käytetty ydinpolttoaine. Myös vanhojen ydinvoimaloiden purkamisen yhteydessä syntyy radioaktiivista matala- ja keskiaktiivista jätettä. Korkea-aktiivinen ydinjäte on pääasiassa käytettyä ydinpolttoainetta, ja se sisältää suurimman osan kaikesta ydinvoimalan tuottamasta radioaktiivisuudesta. Korkea-aktiivinen ydinjäte sisältää lukuisan määrän uraanin fissiotuotteita, joista monet ovat voimakkaasti radioaktiivisia eri alkuaineiden isotooppeja, kuten plutoniumin isotoopit Pu-238 sekä Pu-239, ksenon-135 kaasu ja jodi-131. Käytetyssä ydinpolttoaineessa eli korkea-aktiivisessa ydinjätteessä on yhä jäljellä käyttökelpoista uraania, mutta sitä ei voida enää käyttää reaktorissa, koska reaktorin toiminta voi häiriintyä fissiotuotteiden vaikutuksesta. Tuore korkea-aktiivinen ydinjäte säteilee erittäin voimakkaasti, ja se tuottaa runsaasti lämpöä. Tästä syystä jätettä on jäähdytettävä jatkuvasti vesialtaassa. Käytetyn ydinpolttoaineen aktiivisuus kuitenkin laskee aluksi nopeasti: ensimmäisenä vuonna reaktorista poiston jälkeen aktiivisuus on laskenut 99 prosenttia. Tällöin iso osa fissiotuotteista on hajonnut toisiksi alkuaineiksi. Koska korkea-aktiivinen ydinjäte sisältää myös puoliintumisajaltaan pitkäkestoisia alkuaineita, kestää kauan, ennen kuin säteily on vaimentunut niin paljon, että käytetyn polttoaineen lähellä on turvallista oleskella lyhytaikaisesti. Kuparisen loppusijoituskapselin vieressä voi olla muutaman vuosikymmenen kuluttua. Itse polttoaineen läheisyydessä voi oleskella lyhyitä aikoja noin tuhannen vuoden kuluttua. Loppusijoituksen suunnittelussa tavoitellaan kuitenkin noin sadan tuhannen vuoden eristysaikaa, sillä esimerkiksi jauhemaisessa olomuodossa elimistöön joutuessaan jäte on vaarallista eliöille vielä pitkään. Käytetyn ydinpolttoaineen jätehuoltoon on esitetty lukuisia erilaisia ratkaisuja. Noin 95 prosenttia käytetystä polttoaineesta voitaisiin kierrättää jälleenkäsittelyllä, jota tehdään pääasiassa Ranskassa ja Japanissa. Muista jätehuollon vaihtoehdoista geologinen loppusijoitus on merkittävin ja kustannuksiltaan edullisin. Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Kansainvälisen atomienergiajärjestön, OECD:n ydinenergiajärjestö NEA:n ja Euroopan yhteisöjen yhteinen kanta on, että Vuodesta 1978 NEA on koonnut yhteen jäsenmaitaan edustavista asiantuntijoista ydinjätehuoltokomitean (Radioactive Waste Management Committee, RWMC) kehittämään ydinjätehuollon suuntaviivoja. RWMC:n mukaan alan asiantuntijoiden parissa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että loppusijoituksen suunnittelulla voidaan saavuttaa riittävä turvallisuustaso pitkälle tulevaisuuteen ja että ydinsähköstä hyötyneiden sukupolvien velvollisuus on toteuttaa ydinjätehuolto kestävällä tavalla. Asiantuntijoiden luottamus geologiseen loppusijoitukseen on jäsenmaissa vahvistettu lukuisissa kansallisissa turvallisuusselvityksissä ja ympäristölupaprosesseissa. RWMC myös tunnistaa yhtä suopean suhtautumisen olevan harvinaisempaa vähemmän asiaa tuntevien parissa. Myös YK:n Agenda 21 -ohjelmajulistuksessa kannustetaan jäsenmaita keskittymään geologisen loppusijoituksen tutkimiseen sen ympäristö- ja turvallisuusetujen vuoksi. Käytetyn polttoaineen loppusijoitusta ei ole vielä aloitettu missään, mutta loppusijoitushankkeita on käynnissä useissa maissa, muun muassa Suomessa. Greenpeace, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto ja monet muut kansalaisjärjestöt vastustavat ydinvoimaa ja ydinjätteen geologista loppusijoitusta, koska ydinjätettä voi päätyä pohjaveteen ja sitä kautta muualle elinympäristöön. Greenpeace vaatii jätteen säilömistä maanpäällisiin varastoihin ydinvoimaloiden yhteyteen, kunnes nykyisiä suunnitelmia turvallisempi loppusijoitusratkaisu on löydetty. Ympäristövaikutukset ja turvallisuus Päästöt tuulivoiman luokkaa Ydinvoimalan toiminta ei tuota suoria hiilidioksidipäästöjä, mutta ydinvoimalan rakentaminen, uraanin tuotanto ja rikastus sekä jätehuolto aiheuttavat päästöjä. Ydinvoiman koko elinkaaren kasvihuonekaasujen päästöt ovat noin 12 grammaa hiilidioksidiekvivalenttia yhtä tuotettua kilowattituntia kohti. Tämä on Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n useiden eri tutkimusten perusteella laskema mediaaniarvo. Ydinvoiman elinkaaren päästöt ovat samaa luokkaa kuin tuulivoimalla (11 g/kWh) mutta paljon pienemmät kuin hiilivoimalla (820 g/kWh) ja maakaasulla (490 g/kWh). IPCC luokitteleekin ydinvoiman, kuten myös uusiutuvat energiamuodot, vähäpäästöiseksi energiaksi. Tärkein fossiilisten käytön vähentäjä Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC toteaa vuoden 2007 raportissaan, että fossiilisten polttoaineiden osuuden pieneneminen maailman energiantuotannossa reilun 30 vuoden takaisesta 86 prosentista 81 prosenttiin vuonna 2004 "johtuu pääasiassa ydinvoiman käytön lisäämisestä" IPCC:n mukaan ydinvoimateknologia voi energiatehokkuuden, uusiutuvien energiamuotojen, hiilidioksidin talteenoton ja monen muun teknologian ohella olla merkittävässä roolissa ilmastonmuutoksen hillinnässä. IPCC:n arvioiden mukaan ydinvoiman osuus maailman sähköntuotannosta voisi nousta vuoden prosentista 18 prosenttiin vuonna 2030. Kansainvälinen energiajärjestö IEA:n arvion mukaan ydinvoimalla voisi vuoteen 2030 vähentää yli kolme prosenttia maailman energiantuotannon päästöjä verrattuna perusuraan. Merkittävinä haasteina ydinvoiman lisärakennukselle ovat kuitenkin muun muassa turvallisuuskysymykset, ydinjätteen käsittely ja kustannukset. Lämpövoimaloiden normaalit haitat Merkittävimmät ydinvoimalaitoksen välittömät haittavaikutukset ovat kaikille lämpövoimalaitoksille yhteisiä, eivätkä ne koske erityisesti ydinvoimalaitoksia. Näistä ydinvoiman tapauksessa huomattavin on lauhduttimen jäähdytykseen käytetyn meriveden lämpeneminen. Mereen palatessaan se lämmittää vesistöjä ja saattaa aiheuttaa paikallisia ekosysteemimuutoksia suosien paikallisesti lämpimän alueen lajeja kylmän alueen lajien kustannuksella. Muita vaikutuksia ovat muun muassa paikallinen melu ja liikenne laitosalueelle. Kaivostoiminta haitallista mutta vähäistä Ydinvoima aiheuttaa muiden energiantuotantotapojen tapaan myös välillisiä haittavaikutuksia. Ydinpolttoaineena käytettävän uraanin hankinta tuhoaa ympäristöä. Uraanikaivokset vaativat laajoja maa-alueita, jopa useita satoja neliökilometrejä, kuten Rössingin kaivos Namibiassa, ja näin tuhoavat ekosysteemejä, kuten muut kaivokset. Uraanikaivostoiminta aiheuttaa usein paikallisia ympäristöongelmia ja työtapaturmia sekä työperäisiä sairauksia. Uraanikaivoksien ympäristövaikutukset ovat suuria varsinkin kehittyvissä maissa. Suuri osa uraanista tuotetaan Afrikassa ja Keski-Aasiassa sekä Kiinassa, joissa ei noudateta ympäristönormeja asiaan kuuluvalla tavalla. Entisessä Neuvostoliitossa uraania louhittiin pakkotyöleireillä ja radioaktiivinen jätekivi dumpattiin jokiin esim. Krasnojarskin alueella. Uraanikaivostoiminnasta syntyy suuria määriä radioaktiivista ja raskasmetallipitoista (esim. arseeni ja lyijy) pölyä hiekkaa, kiveä ja lietettä. Uraanikaivosten historiassa Iso-Britannia, Ranska, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto louhivat uraanimalmia etenkin Afrikassa, jossa jälkeen jäi tuhoutunutta ympäristöä ja saastuneita kyliä ja vesiä. Uraanimalmi on kemiallisesti myrkyllistä ja radioaktiivista, vapauttaen hajotessaan gammasäteilyä sekä alfa- ja beetahiukkasia, jotka voivat vahingoittaa DNA:ta. Kokonaisuutena tarkasteltuna kuitenkin koko ydinpolttoainekierto aiheuttaa vähemmän ympäristövaikutuksia ja henkilövahinkoja suhteessa tuotettuun energiaan kuin fossiilisten polttoaineiden käyttö. Osittain tämä johtuu energiantuotannossa tarvittavan uraanin suhteellisen pienistä määristä, jolloin kaivostoimintaa on vähemmän kuin esimerkiksi kivihiilen kohdalla. Suhteessa tuotettuun energiaan hiilikaivosten aiheuttamat haitat ovat moninkertaisia verrattuna uraanikaivoksiin. 1 200 megawatin ydinvoimalan polttoaineen tuottamiseen tarvitaan 200-350 tonnia luonnonuraania vuodessa. Ydinvoimalla tiukemmat turvallisuusvaatimukset Ympäristöterveyden emeritusprofessori Jouko Tuomiston mukaan ydinvoimalle on asetettu tiukemmat turvallisuusvaatimukset kuin muille voimalatyypeille, mikä tekee ydinvoiman rakentamisen vaikeaksi. Säteilyturvallisuus Ydinvoiman käyttöön liittyy ionisoiva säteily ja radioaktiivisuus, joiden huomioon ottamisen tarve tekee ydinvoiman käytöstä erilaista muihin energianlähteisiin verrattuna. Ydinvoimalaitoksen prosessissa esiintyy ionisoivan säteilyn eri lajeja ja radioaktiivisia aineita, joille altistuminen suurina määrinä on terveydelle vaarallisia. Ydinvoimalaitoksen eräät työntekijät voivat työssään altistua ionisoivalle säteilylle ja heidän kohdallaan on huolehdittava säteilysuojelusta. Ydinvoimalaitokset erottelevat toiminnassaan syntyvät radioaktiiviset aineet, jotka joko laitetaan odottamaan luonnollisen hajoamisen kautta tapahtuvaa muuttumista stabiileiksi aineiksi tai loppusijoitetaan. Tarkemmin aihetta käsitellään artikkelissa ydinjätehuolto. Joitain kaasumaisia tai nestemäisiä radioaktiivisia aineita on hyvin vaikeaa eristää, joten niiden tarkkaan valvottu päästäminen tarpeeksi laimennettuna ympäristöön sallitaan. Esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalan kohdalla aktiiviset päästöt veteen olivat vuonna 2006 0,6 gigabecquerelliä. Saman laitoksen tritiumpäästöt veteen olivat vuonna 2006 2,46 terabecquerelliä. Ydinvoimalaitosten toiminta Suomessa aiheuttaa eniten altistuvalle väestöön kuuluvalle yksilölle alle 0,05 mikrosievertin vuosiannoksen, mikä on alle 0,05 % viranomaisten määrittelemästä 100 mikrosievertin rajasta ja noin 0,0001 %:n lisäys säteilyannokseen, jonka keskivertosuomalainen saa luonnollisista säteilylähteistä vuosittain. Muu osa väestöä saa vielä pienemmän annoksen. Näin vähäpätöiset säteilyannokset paitsi alittavat taustasäteilyssä esiintyvän luonnollisen vaihtelun, niin täysin katoavat siihen. On selvää, että mitään terveysvaikutuksia ei näin pienillä muutoksilla säteilyssä ole koskaan havaittu. Ydinturvallisuus Pääartikkeli: Ydinturvallisuus Ydinreaktorissa syntyy radioaktiivisia fissiotuotteita, kun uraaniatomit halkeavat fissioreaktioissa. Jos reaktori vaurioituu niin, että fissiotuotteita pääsee leviämään ympäristöön, niiden lähettämä säteily voi aiheuttaa vahinkoa ihmisille. Ydinvoiman käyttöön liittyvää onnettomuusriskiä ei pystytä täysin poistamaan, mutta huolellisella suunnittelulla ja käytöllä riski saadaan hyvin pieneksi. Ydinturvallisuuden kolme perustoimintoa ovat ketjureaktion hallinta, reaktorin jäähdytys ja radioaktiivisten aineiden leviämisen estäminen. Jos nämä perustoiminnot pystytään hoitamaan, niin ydinvoiman käyttö on turvallista. Ketjureaktion hallinnan menettäminen voi johtaa ns. reaktiivisuusonnettomuuteen, jossa ydinreaktorin teho kasvaa äkillisesti, kuten tapahtui Tšernobylin onnettomuudessa. Tällöin reaktorin polttoaine kuumenee nopeasti, mikä voi johtaa sen vaurioitumiseen ja radioaktiivisten aineiden vapautumiseen. Ydinreaktorit pyritään suunnittelemaan siten, että lämpötilan nousu tai jäähdytysveden kiehuminen hidastaa ketjureaktiota. Tämä estää reaktorin tehon hallitsemattoman kasvun. Ketjureaktion nopeaa pysäyttämistä varten reaktoreissa on pikasulkujärjestelmä, joka työntää säätösauvat reaktorin sydämeen. Jos säätösauvat jumittuvat, niin ketjureaktio voidaan pysäyttää myös pumppaamalla reaktoriin booriliuosta, joka absorboi neutroneja. Ydinreaktoria täytyy jäähdyttää vielä ketjureaktion pysäyttämisen jälkeenkin, koska fissiotuotteiden radioaktiivisessa hajoamisessa syntyy jälkilämpöä. Suuren reaktorin jälkilämpöteho on niin suuri, että se voi sulattaa polttoainesauvat. Ydinreaktorit varustetaan hätäjäähdytysjärjestelmillä, joilla reaktoriin voidaan pumpata lisää jäähdytysvettä, vaikka normaalit jäähdytysjärjestelmät eivät toimisi. Three Mile Islandin ja Fukushiman onnettomuudet johtuivat siitä, että reaktoreiden jäähdytys ei toiminut. Radioaktiivisten aineiden leviämisen estämistä varten ydinvoimalassa on useita peräkkäisiä leviämisesteitä. Reaktorin normaalin toiminnan aikana lähes kaikki radioaktiiviset aineet ovat polttoainesauvojen sisällä. Siksi pelkkä vesivuoto ei aiheuta suurta säteilyvaaraa, ellei siihen liity polttoaineen vaurioitumista. Onnettomuustilanteessa polttoainesauvat voivat rikkoutua, jolloin radioaktiiviset aineet pääsevät vapautumaan paineenkestävään suojarakennukseen. Jos suojarakennus pysyy ehjänä, kuten Three Mile Islandin onnettomuudessa, niin päästöt ympäristöön jäävät hyvin pieniksi. Ydinonnettomuudet Pääartikkeli: YdinonnettomuusKatso myös: Luettelo ydinonnettomuuksistaSiviilikäytössä olevissa ydinvoimaloissa on sattunut kolme vakavaa onnettomuutta. Pahin niistä oli Tšernobylin reaktorin räjähdys Ukrainan alueella Neuvostoliitossa 26. huhtikuuta 1986. Yli 30 työntekijää kuoli onnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Maailman terveysjärjestön WHO:n vuoden 2006 arvion mukaan jopa 9 000 ihmistä voi kuolla Tšernobylin säteilyn aiheuttamiin syöpiin. UNSCEAR:in vuoden 2008 raportissa arvioidaan mahdolliseksi syöpäkuolemien maksimimääräksi 4000. Ero WHO:n ja UNSCEAR:in arvioiden välillä selittyy sillä, että WHO käyttää LNT-mallia hyvin pienten 20:n vuoden aikana saatujen säteilyannosten, 10-20 mSv (keskimäärin 0,5-1 mSv/vuosi), mahdollisesti aiheuttamien syöpien arviointiin, mitä UNSCEAR ei tee, vaan asettaa alarajaksi 30 mSv (keskimäärin 1,5 mSv/vuosi). Vertailun vuoksi Suomessa yli ihmisen Radon-kaasun vuoksi saaman säteilyannoksen on arvioitu olevan yli 10 mSv/vuosi eli 20:ssa vuodessa yli 200 mSv. Vastaavasti ilmansaasteiden arvioidaan aiheuttavan vuosittain jopa enneneaikaista kuolemaa Euroopassa ja 8,8 miljoonaa maailmanlaajuisesti. Onnettomuuden aiheuttamien taloudellisten vahinkojen on arvioitu nousseen satoihin miljardeihin euroihin. Historian toiseksi pahin ydinvoimalaonnettomuus sattui Japanissa, kun 11. maaliskuuta 2011 tapahtunut maanjäristys aiheutti tsunamin, joka tuhosi Fukushiman ydinvoimalan sähköjärjestelmät. Sähkökatkos pysäytti voimalan jäähdytysjärjestelmät, ja kolmen reaktorin sydämessä polttoaine ylikuumeni ja lopulta suli. Noin 30 kilometrin alueelta voimalan ympäriltä evakuoitiin noin henkilöä. Evakuoinnissa kuoli 51 ihmistä. Suoria säteilyn haittavaikutuksia ei ole havaittu. Ihmisten saamat säteilyannokset jäivät niin pieniksi, että ne eivät oleellisesti lisää syöpäsairauksia. Onnettomuuden aiheuttamien taloudellisten vahinkojen on arvioitu nousseen satoihin miljardeihin euroihin. Three Mile Islandin onnettomuus Harrisburgissa Yhdysvalloissa 28. maaliskuuta 1979 alkoi virheestä syöttövesijärjestelmän huoltotöissä. Sen jälkeen auki jumittuneen varoventtiilin kautta vuoti niin paljon jäähdytysvettä, että reaktorin sydän ylikuumeni ja suli osittain. Päästöt ympäristöön jäivät hyvin pieniksi, koska suojarakennus pysyi ehjänä. Onnettomuusreaktori vaurioitui käyttökelvottomaksi. Seitsenportaisella INES-asteikolla Three Mile Islandin onnettomuus kuuluu luokkaan 5, kun Tšernobylin ja Fukushiman onnettomuudet ovat korkeimmassa luokassa 7. Vuonna 2013 ICRP:n muistiossa arvosteltiin kovin sanoin ihmisten säteilynsuojaustarkoitukseen tehdyn ns. LNT-mallin käyttämistä hyvin pienten säteilyannosten aiheuttamien syöpätapausten lukumäärän arviointiin suurten ihmismäärien kohdalla (aggregointi). Säteilyturvasta vastaavat kansainväliset järjestöt (ICRP, UNSCEAR) eivät ole pitäneet tällaista käyttöä hyväksyttävänä. Muistiossa tällaisista arvioista käytettiin ilmaisuja: spekulatiiviset, todistamattomat, havaitsemattomat ja haamuluvut. Säteilyasiantuntijat pitävät yleisesti alle 100 millisievertin (mSv) säteilyannoksia niin pieninä, että niiden mahdollisesti aiheuttamia syöpiä ei pystytä tilastollisesti havaitsemaan, kuten em. ICRP:n muistiossa todetaan. Itse LNT-hypoteesiakin kohtaan on esiintynyt lisääntyvää kritiikkiä, sillä sen käytön pienten säteilymäärien kohdalla katsotaan aiheuttavan enemmän haittoja (mm. irrationaalinen säteilypelko) kuin hyötyjä. Hormeesi-teorian kannattajien mielestä sitä vastoin pienet, taustasäteilyn luokkaa olevat, säteilyannokset ovat hyödyllisiä. Eläinkunta, mukaan lukien ihmiset ja muut eliöt ovat heidän mukaansa sopeutuneet miljoonien vuosien kuluessa taustasäteilyyn ja olisivat kuolleet sukupuuttoon ilman sopeutumista. Epidemiologisilla tutkimuksilla ei käytännössä voida osoittaa kumpaakaan näkökantaa (LNT, hormeesi) sen paremmin oikeaksi kuin vääräksi, koska tähän vaadittu otoskoko kasvaa niin suureksi. Suolakaivoksissa syvällä maan alla, jossa taustasäteily on voitu eliminoida, on kuitenkin voitu osoittaa että organismit voivat paremmin ja kasvavat nopeammin, kun niihin kohdistuu taustasäteilyä verrattuna siihen että sitä ei ole. Vuonna 2017 julkaistiin Bristolin yliopiston koordinoima tutkimus , jossa päädyttiin siihen että ketään ei olisi kannattanut evakuoida Fukushimasta pitkäksi aikaa, koska evakuoinnista oli asukkaille enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä säteilyannokset olisivat jääneet niin pieniksi ilman evakuointia. Tutkimuksessa tultiin samaan tulokseen Tšernobylin vuoden 1990 noin ihmistä koskeneen evakuoinnin osalta. Ydinvoima, ydinaseet ja ydinaseriisunta Katso myös: Ydinase ja YdinaseriisuntaYdinaseen voi rakentaa uraanin isotoopeista 233 ja 235 sekä plutoniumin isotoopista 239. Samoja isotooppeja voidaan käyttää myös ydinreaktorin polttoaineena. Sen takia näiden isotooppien tuottamista ja käsittelyä valvotaan tarkasti. Ydinaseen rakentamiseen kelpaavista isotoopeista luonnossa esiintyy vain uraani-235:ttä, jota on luonnonuraanissa 0,7 prosenttia. Ydinvoimaloissa käytetään polttoaineena yleensä matalasti rikastettua uraania, jossa uraani-235:n osuus on nostettu 3-5 prosenttiin. Ydinasetta varten uraani täytyy rikastaa yli 90-prosenttiseksi. Samantyyppisillä sentrifugeilla voidaan rikastaa uraania sekä ydinvoimaloita että ydinaseita varten. Plutonium on keinotekoinen alkuaine, jota valmistetaan ydinreaktorissa säteilyttämällä neutroneilla uraani-238:aa, jota on luonnonuraanista 99,3 prosenttia. Syntynyt plutonium erotetaan kemiallisesti. Ydinasekelpoinen plutonium sisältää vähintään 93 prosenttia isotooppia 239. Ydinreaktorissa syntyy kuitenkin myös plutoniumin raskaampia isotooppeja, jotka haittaavat ydinaseen toimintaa. Sen takia tavallisten ydinvoimaloiden pitkään reaktorissa säteilytetty polttoaine ei sovellu ydinaseen rakentamiseen. Asekelpoista plutoniumia tuotettaessa reaktorin polttoainetta täytyy vaihtaa hyvin usein, jotta plutoniumin raskaampia isotooppeja ei ehdi syntyä liikaa. Ydinaseen voi rakentaa myös uraani-233:sta, jota voidaan tuottaa ydinreaktorissa säteilyttämällä neutroneilla luonnossa esiintyvää torium-232:ta. Toriumia voidaan käyttää myös rauhanomaiseen ydinenergian tuotantoon torium-ydinpolttoainekierrossa. Uraanin ja plutoniumin leviäminen ydinaseisiin pyritään estämään kansainvälisillä sopimuksilla ja niiden valvonnalla. Ydinsulkusopimuksessa ydinaseettomat valtiot sitoutuvat siihen, etteivät ne hanki ydinaseita. Sopimuksen viralliset ydinasevaltiot Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Iso-Britannia ja Ranska puolestaan sitoutuvat siihen, etteivät ne avusta muita maita ydinaseen hankkimisessa. Ydinsulkusopimuksen noudattamista valvoo kansainvälisesti IAEA, EU:ssa Euratom ja Suomessa Säteilyturvakeskus. Valvonta ei rajoitu pelkästään uraaniin, plutoniumiin ja toriumiin, vaan se käsittää myös laitteet, joita voidaan käyttää ydinreaktoreissa, uraanin rikastuksessa tai käytetyn ydinpolttoaineen käsittelyssä. Ydinvoimaloita käytetään myös ydinaseriisuntaan. Ydinaseiden plutoniumia hävitetään laimentamalla se ydinpolttoaineeksi kelpaavaksi ja sen jälkeen käyttämällä sitä ydinvoimalaitoksissa sähkön tuottamiseen. Ydinaseista saatavan MOX-polttoaineen käyttäminen voimalaitoksissa on kohdannut vastustusta eri järjestöiltä, jotka pitävät prosessia tehottomana ja katsovat siihen liittyvän muun muassa suuria ydinaseiden leviämiseen ja ydinturvallisuuteen liittyviä riskejä. Esimerkiksi Japanin ydinvoimaonnettomuudessa pahasti vaurioituneessa Fukushima Daiichi 3 -reaktorissa käytettiin MOX-polttoainetta. Ydinvoiman valvonta Ydinvoiman kaupallinen käyttö on alusta asti perustunut tiukalle viranomaisvalvonnalle, jonka synty ajoittuu 1950-luvun Yhdysvaltoihin. Amerikkalaisen Atomic Energy Commissionin säädöstön pohjalta on hyvin pitkälti laadittu nykyaikainen ydinvoiman rauhanomaista käyttöä koskevat säännöt ympäri maailman. Ydinvoiman käytön periaatteiden pääasiallisina ohjenuorina ovat, että käytön hyötyjen on oltava haittoja suuremmat ja sen on aina oltava turvallista. Esimerkiksi Suomessa ydinenergialaissa ( ) määrätään seuraavaa: 5 § Yhteiskunnan kokonaisetu Ydinenergian käytön tulee olla, sen eri vaikutukset huomioon ottaen, yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. 6 § Turvallisuus Ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Muunlainen ydinenergian käyttö on Suomessa laitonta. Ydinenergialain ja muiden ydinenergiaa koskevien lakien ja määräysten noudattamista valvotaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Päävastuu valvonnasta on aina paikallisella viranomaisella. Esimerkkinä tyypillisestä kaupallisen ydinvoiman valvontajärjestelmästä tässä annetaan suomalainen valvonta. Työ- ja elinkeinoministeriö eli TEM vastaa ydinenergian ylimmästä valvonnasta sekä ydinenergian käytön johdosta Suomessa. Ministeriö valmistelee alan lainsäädännön ja huolehtii sen täytäntöönpanosta. TEM osallistuu Suomen edustajana ydinalan kansainvälisten sopimusten valmisteluun. TEM valvoo Suomen ydinjätehuoltoa ja hallinnoi ydinsähkön hintaan lisätyistä maksuista kerättyä Valtion ydinjäterahastoa. TEM edustaa Suomea Euratomissa, IAEA:ssa ja OECD:n atomienergiajärjestössä (NEA) sekä pohjoismaisessa ydinturvallisuuden tutkimusohjelmassa (NKS). Säteilyturvakeskus eli STUK on ydinvoimalaitosten suunnittelua ja käyttöä valvova laitosoperaattoreista ja poliittisista päättäjistä riippumaton viranomainen. Muissa maissa on vastaavat ydinturvallisuuden valvontaviranomaiset. Euroopan atomienergiayhteisö eli Euratom on Euroopan unionin ydinvoima-alan yhteisö, jolla on viranomaisvaltuudet. Se valvoo ydinvoiman käyttöä Euroopan unionin alueella. Kansainvälinen atomienergiajärjestö eli IAEA on Yhdistyneiden kansakuntien ydinenergiajärjestö, joka valvoo ydintekniikan ja ydinaineiden käyttöä kansainvälisesti. Sillä on valvontaoikeus kaikissa ydinsulkusopimuksen allekirjoittajamaissa. Ydinsulkusopimuksen piiriin kuuluvat Pakistania, Intiaa ja Israelia lukuun ottamatta kaikki maailman itsenäiset valtiot. Ydinvoiman taloudellisuus Lappeenrannan teknillisen yliopiston laskelman mukaan ydinvoima on Suomen olosuhteissa toiseksi halvin sähköntuotantomuoto tuulivoiman jälkeen. Suurin osa ydinvoiman kustannuksista on pääomakustannuksia. Yliopiston laskelmassa pääomakustannukset muodostavat 62 prosenttia kokonaiskustannuksista, kun reaalikorko on viisi prosenttia. Polttoaineen osuus ydinvoiman kustannuksista on vain 13 prosenttia. Loput 25 prosenttia ovat käyttö- ja kunnossapitokustannuksia, joihin sisältyy rahojen varaaminen ydinvoimalan purkamiseen ja ydinjätteen loppusijoitukseen. Jos ydinvoimala aiheuttaa vahinkoja sivullisille, niin voimalaitoksen haltijan eli voimayhtiön täytyy korvata vahingot. Suomen ydinvastuulain mukaan taloudellinen vastuu on rajoittamaton. Voimayhtiön täytyy ottaa vastuuvakuutus, joka korvaa vahinkoja 700 miljoonaan euroon asti. Ydinsähkön hintaan on sisällytetty suuri joukko varsinaisen sähköntuotannon kustannusten ulkopuolisia odotettavissa olevia tai mahdollisia kustannuksia. Aivan kaikkia ulkoiskustannuksia ei ydinsähkön hinnan kuitenkaan arvioida sisältävän. Euroopan komission julkaisemassa tutkimuksessa on laskettu sähkön tuotannon ulkoiskustannuksia eri energianlähteillä. Ydinvoiman ulkoiskustannuksiksi tutkimuksessa saatiin 0,2-0,5 c/kWh. Tätä voi verrata hiileen (2-15 c/kWh), öljyyn (3-11 c/kWh), kaasuun (1-4 c/kWh), biomassaan (0-5 c/kWh) ja tuulivoimaan (0,05-0,25 c/kWh). Eri energiateknologioiden kehitykseen sijoitettujen resurssien määrä vaihtelee suuresti. Esimerkiksi vuonna 1999 Yhdysvalloissa ydinvoimaa tuettiin 685 miljoonalla dollarilla (n. 0,1 c/kWh) tuulivoiman tukiaisten ollessa 38,4 miljoonaa (n. 1 c/kWh) ja vesivoiman 3,8 miljoonaa dollaria (n. 0,001 c/kWh). Ydinenergian kehitystyön aikana 1947-1961 Yhdysvallat panosti erään arvion mukaan yhteensä 39,4 miljardin dollarin arvosta (15,30 dollaria/kWh) uuteen energianlähteeseen. Tätä on verrattu tuulivoiman tukeen, joka on ollut 1,2 miljardia dollaria (0,46 dollaria/kWh) yhtä pitkällä 15 vuoden jaksolla 1975-1989. Suhteutettaessa tuet nykypäivään asti tuotetun energian määrään on laskettu, että tuet nostaisivat ydinenergian hintaa laskennallisesti 1,2 c/kWh. Vastaavasti aurinkoenergian tuotantoa on tuettu 51 c/kWh ja tuulienergian tuotantoa 4 c/kWh. OECD-maissa ydinenergian tutkimukseen panostettiin vuosina 1995- miljardia dollaria. Tämä sisältää fuusiotutkimuksen. Samalla aikavälillä uusiutuvaa energiaa ja energian säästöä tutkittiin OECD-maiden julkisilla varoilla 9 miljardilla dollarilla. Ydinvoima ja yhteiskunta Ydinvoiman käyttö on voimakkaasti polarisoitunut poliittinen kysymys ja sitä koskevaa keskustelua ja argumentointia esiintyy tuon tuostakin medioissa. Aiheen tiimoilta järjestetään myös mielenosoituksia, mainoskampanjoita ja muita mielenilmauksia. Ydinvoimakielteiset mielenosoitukset ovat myönteisiä yleisempiä, kun taas maksettuun ilmoitteluun turvautuu useammin atomivoimaa puolustava osapuoli. Useimmissa mielipidemittauksissa ydinvoiman käyttö saa osakseen enemmän kannatusta kuin vastustusta. Vastustajia on kuitenkin merkittävä vähemmistö. Ydinvoiman lisärakentamisesta mittaukset antavat vaihtelevia tuloksia. Ydinvoimasta käytävä poliittinen kiistely on sikäli merkittävää, että ydinvoiman tuotantoon liittyy vahvasti poliittinen lupamenettely, johon yleensä liittyy laaja julkinen keskustelu. Ydinvoiman tuotantomäärä ei siis kasva tai vähene vapaasti kysynnän mukaan, vaan sen käytön sallimisesta ja rajoittamisesta päättävät vaaleilla valitut poliitikot. Viime vuosikymmenien näkyvällä ydinvoimakeskustelulla on tuntuva vaikutus nykypäivän ydinvoimapolitiikassa. Monissa maissa ydinvoiman käyttö on poliittisella päätöksellä pysähtynyt tai kääntynyt laskuun. 1950-1980-luvuilla ydinvoiman kasvu oli erittäin nopeaa ja eräissä maissa, kuten Ranskassa, sillä korvattiin fossiilisten polttoaineiden käyttö sähköntuotannossa lähes kokonaan. Suomi ja Ruotsi (ks. kaavio oikealla) ovat esimerkkejä maista, joissa ydinvoiman tuotantoa on pitkään kasvatettu määrätietoisesti. Sen seurauksena fossiilisten polttoaineiden osuus kokonaisenergiantuotannosta on selvästi pienempi kuin teollisuusmaissa yleensä. Ruotsissa ja Suomessa on lisäksi mahdollista käyttää biopolttoaineita ja vesivoimaa merkittävästi, mikä myös näkyy kaavioissa. Saksa ja Tanska ovat maita, joissa ydinvoiman käyttö on vähäistä. Tanskassa ydinvoimaan tuotantoa ei ikinä edes aloitettu ja Saksassa aluksi kasvanut ydinvoiman tuotanto on päätetty lopettaa. Maiden energiantuotanto tapahtuu enimmäkseen fossiilisilla polttoaineilla samalla kun uusiutuvien energianlähteiden käyttöä on pyritty lisäämään. Maat ovat keskittyneet lähinnä tuulivoiman lisärakentamiseen biopolttoaineiden ja vesivoiman ollessa näissä maissa mahdollisuuksiltaan rajallisia. Huoltovarmuuden kannalta ydinvoima muodostuu lähiaikoina Suomessa merkittäväksi tekijäksi. Fennovoiman suunnitteilla oleva Hanhikiven ydinvoimala sekä rakenteilla oleva Olkiluoto 3 lisäävät Suomen ydinvoimakapasiteetin noin kaksi kertaa nykyistä suuremmaksi. Suurten ja alueellisesti erittäin keskitettyjen tuotantopaikkojen vuoksi ydinvoima on myös haavoittuva energiantuotantotapa. Sotilaallinen tai terrori-isku esimerkiksi Olkiluodon tai Loviisan ydinvoimala-alueille voisi aiheuttaa merkittävää haittaa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla mahdollisen säteilylaskeuman vuoksi. Toisaalta myös sähkönsaanti voisi vaikeutua merkittävällä tavalla. Ydinvoiman tulevaisuus Ydinvoiman kehitystyö jatkuu aktiivisena ympäri maailman. Ydinvoimalle etsitään jatkuvasti uusia sovelluskohteita ja olemassa olevaa tekniikkaa parannetaan. Toisaalta myös uusia ydinenergiamuotoja tutkitaan. Ydinvoiman käytön hyväksyttävyyteen vaikuttavat toisaalta ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvien ihmisten huolet ydinvoiman haitoista ja toisaalta myönteisesti suhtautuvien painottamat edut. Ydinvoimakeskustelu jatkunee siis aktiivisena tulevaisuudessakin. Kasvava energiantarve ja Kioton ilmastosopimus on saanut monet maat rakentamaan tai suunnittelemaan lisäydinvoiman rakentamista, ja kasvanutta kysyntää varten on lisättävä uraanintuotantoa. Uraanin riittävyys ydinenergian tarpeisiin riippuu siitä, miten paljon ydinvoiman tuotanto kasvaa ja mitä teknologiaa uusi ydinvoima tulee hyödyntämään. Koska uraania on kallioperässä runsaasti, uraanin riittävyys sinänsä ei muodosta teknistä estettä ydinvoiman käytön laajallekaan lisäämiselle (ks. artikkeli uraanin esiintyminen). Ympäristötoimittaja Rob Edwards on esittänyt, että uraanin kysynnän kasvu voi johtaa uraanintuotannon lisääntymiseen erityisesti kehitysmaissa. Tämä saattaisi pahentaa kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia, koska kehitysmaiden ympäristönormit ovat heikompia ja niiden valvominen on kehittynyttä maailmaa tehottomampaa. Toistaiseksi kuitenkin suurin osa maailman uraanintuotannosta on pysynyt kehittyneissä maissa. Erityisesti Kanada ja Australia ovat lisänneet tuotantoaan, ja yhdessä ne tuottivat vuonna 2005 enemmän uraania kuin kaikki muut tuottajamaat yhteensä. Ydinvoiman määrän tämänhetkistä kehitystä käsitellään edellä osiossa ydinvoiman käyttö'. Pieni modulaarinen reaktori Suurten ydinvoimaloiden rakennusprojektien viivästymisten takia on alettu harkita pienempien reaktoreiden rakentamista. Alle 300 megawatin pieniä modulaarisia ydinreaktoreita (SMR, Small Modular Reactor) voitaisiin rakentaa sarjatuotantona tehtaassa ja kuljettaa laitospaikalle kokonaisina moduuleina. Tämä voisi nopeuttaa rakentamista ja alentaa kustannuksia. Pienemmän tehon ansiosta pienreaktori voisi olla helpompi rakentaa turvalliseksi passiivisilla jäähdytysjärjestelmillä. Pienreaktoreita voitaisiin käyttää myös kaukolämmön tuotantoon. Pienreaktoreita ei ole vielä kaupallisesti saatavilla, mutta prototyyppejä on rakenteilla muun muassa Kiinassa. Suomessa pienreaktorit nousivat laajaan julkiseen keskusteluun vuonna 2017, kun Helsingissä, Espoossa, Kirkkonummella ja Nurmijärvellä tehtiin valtuustoaloitteet, joissa vaadittiin selvitystä pienreaktorien mahdollisuuksista sähkön ja kaukolämmön tuotannossa fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi. Hyötöreaktori Hyötöreaktorit, jotka tuottavat uutta ydinpolttoainetta toimiessaan, voivat käyttää uraani-235:n (0,7 prosenttia maankuoren uraanista) lisäksi myös uraani-238:a (99,3 prosenttia maankuoren uraanista). Hyötöreaktoreissa voidaan uraanin lisäksi ydinpolttoaineena hyödyntää mahdollisesti huomattavasti yleisempää toriumia. Toistaiseksi toriumin käyttö ei ole ollut kannattavaa, koska uraania on saatavilla edullisesti, mutta tulevaisuudessa toriumilla voidaan mahdollisesti kasvattaa saatavilla olevan ydinpolttoaineen riittävyyttä. Koereaktorikokeita on tehty ympäri maailman, mutta teollisessa käytössä hyötöreaktoritekniikka on tällä hetkellä ainoastaan Venäjällä. Kasvavan kysynnän aiheuttama uraanin hinnan nousu voi johtaa hyötöreaktorien kehityksen nopeutumiseen, koska ne käyttävät uraania nykyisiä reaktoreita tehokkaammin. Hyötöreaktorien polttoaineeseen liittyy kuitenkin muun muassa ydinaseiden leviämiseen liittyviä riskejä, ja MIT:n tekemän tutkimuksen mukaan ei ole odotettavissa, että uudet reaktori- ja polttoaineteknologiat pystyisivät yhtä aikaa vastaamaan kustannuksiin, turvallisuuteen, ydinjätteisiin ja ydinaseiden leviämiseen liittyviin riskeihin. Se suositteleekin nykyisen teknologian käyttämistä myös tulevina vuosikymmeninä. Kiihdytinreaktori Eräs ydinreaktoreiden kehityssuunta on kiihdytinreaktori eli ADS (Accelerator Driven Systems). ADS saattaa muodostua merkittäväksi tavaksi hävittää pitkäikäisiä radioaktiivisia aineita ja tehdä samalla sähköä. Samaan pystyvät jossain määrin myös hyötöreaktorit. Tällä käsittelyllä käytetyn ydinpolttoaineen aktiivisuus putoaa tuhannen vuoden kuluessa alle luonnonuraanin aktiivisuuden. Nykyisin geologinen loppusijoitus on yleisesti parhaana pidetty mutta silti erittäin kiistelty käytetyn polttoaineen ydinjätehuollon vaihtoehto. Hyötöreaktoreilla tai kiihdytinvoimaloilla voitaisiin myös parantaa polttoaineiden saatavuutta huomattavasti, sillä ne pystyvät käyttämään uraanin ja toriumin kaikki luonnossa esiintyvät isotoopit hyödyksi. Yksi hyötöreaktoritekniikan kehitysalueista on niiden polttoainekierron kehittäminen sellaiseksi, ettei ydinaseisiin kelpaavia materiaaleja syntyisi. Fuusio Tulevaisuudessa fuusioreaktio saattaa tarjota miltei ehtymättömän energianlähteen. Fuusioenergian hyödyntäminen käytännössä on kuitenkin vuosikymmenten päässä. Fuusioenergian hinta saattaa myös muodostua suhteellisen korkeaksi. Kansainvälinen ITER-tutkimushanke tähtää toimivan, voimalaitoskoon fuusioreaktorin prototyypin rakentamiseen Cadaracheen Ranskaan. Kun ITER:n käyttö näillä näkymin 2025 alkaa, voidaan alkaa suunnitella ensimmäisiä prototyyppivoimalaitoksia reaktorin käytöstä saatujen kokemusten perusteella. Fuusiovoiman on arveltu olevan tuotantokäytössä aikaisintaan 2050. Fuusio hyödyntää vedyn kahta isotooppia, deuteriumia ²H ja tritiumia ³H, ja perustuu atomien yhdistämiseen, päinvastoin kuin fissio. Reaktiotuote on helium, kemiallisesti stabiili ja myrkytön jalokaasu. Fuusioreaktorin polttoaineena käytettävää tritiumia voidaan tuottaa litiumista. Nykyisellä energiankulutuksella tunnetut litium-varannot kestäisivät 3 000 vuotta, ja merivedestä erotettu litium kestäisi 60 miljoonaa vuotta. Monimutkaisempaan fuusioprosessiin, joka käyttäisi vain deuteriumia merivedestä, polttoainetta riittäisi 150 miljardiksi vuodeksi. Vertailuksi auringon jäljellä olevaksi eliniäksi arvioidaan 5 miljardia vuotta. Lähteet Aiheesta muualla Tämä luettelo sisältää ydinvoimaa käsitteleviä tieteellisiä ja viranomaissivustoja sekä muita epäpoliittisia sivustoja. Linkkejä ydinvoimaa vastaan tai sen puolesta kampanjoiville sivustoille löytyy artikkelista ydinvoimakeskustelu. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten sivuja Massachusettsin teknillisen korkeakoulun (MIT) tutkimus ydinvoiman tulevaisuudesta Los Alamos Research Quarterly ydinvoimasta - Kalifornian yliopiston tutkimuslaboratorion kausijulkaisun artikkeli (syksy 2003) Idaho National Laboratoryn ydinvoimasivut ITER - kansainvälinen fuusioreaktorihanke Ydinvoima-alan viranomaisten ja hallitustenvälisten järjestöjen sivuja Työ- ja elinkeinoministeriön ydinenergiasivut Säteilyturvakeskuksen ydinturvallisuussivut YK:n atomienergiajärjestö IAEA:n sivut Euroopan atomienergiayhteisö Euratom - EU:n ydinenergiaviranomainen OECD:n atomienergiajärjestö NEA - Hallitustenvälinen yhteistyöelin ydintekniikan, ydintutkimuksen, ydinturvallisuuden, lainsäädännön ja ympäristönsuojelun alalla. Office of Nuclear Energy - Yhdysvaltojen energiaministeriön ydinvoimaosasto Energiateollisuus: Ydinvoima Euroopassa 62.09 Energia Seulonnan keskeiset artikkelit

1384

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhten%C3%A4isyys

Yhtenäisyys

ksti = Ylhäältä alas: punainen alue A, violettinen alue B, keltainen alue C ja oranssinen alue D ovat kaikki yhtenäisiä, kun taas alimmassa kuvassa olevat alueiden E1, E2, E3 ja E4 yhdessä muodostama tason osa ei ole yhtenäinen. Alueet A ja B ovat lisäksi yhdesti yhtenäisiä eli niiden genus on 0, kun taas C ja D eivät ole: C:n genus (eli käytännössä siinä olevien "reikien" lukumäärä) on 1 ja D:n 4. } Yhtenäisyys on yksi topologisen avaruuden ominaisuuksista. Avaruuden sanotaan olevan yhtenäinen, jos siinä ei ole kahta sellaista erillistä ei-tyhjää avointa joukkoa, joiden yhdiste on koko avaruus. Jos avaruus ei ole yhtenäinen, se on epäyhtenäinen. Toisin sanoen avaruus M on epäyhtenäinen, jos se koostuu mielivaltaisten, ei-tyhjien avointen joukkojen pistevieraista unioneista eli on olemassa sellaiset M:n avoimet osajoukot A ja B, että Yhtenäisyyttä vahvempi ominaisuus on polkuyhtenäisyys. Topologisen avaruuden X osajoukko on yhtenäinen joukko, jos se X:n aliavaruutena on yhtenäinen avaruus. Esimerkiksi taso on yhtenäinen avaruus, mutta jos siitä poistetaan yksi molemmissa päissä äärettömiin ulottuva suora, jäljelle jäävä tason osa on epäyhtenäinen. Myös jos tasosta poistetaan kahden samankeskisen ympyrän väliin jäävä rengasmainen alue, jäljelle jäävä tason osa on epäyhtenäinen, samoin kahden erillisen suljetun kiekon yhdiste. Muodollinen määritelmä Topologisen avaruuden X sanotaan olevan epäyhtenäinen, jos se on kahden erillisen ei-tyhjän avoimen joukon yhdiste. Muussa tapauksessa X:n sanotaan olevan yhtenäinen. Topologisen avaruuden osajoukkoa sanotaan yhdisteeksi, jos se on yhtenäinen alkuperäisen avaruuden aliavaruutena. Joskus määritellään lisäksi, että tyhjä joukko ainutlaatuisine topologioineen ei ole yhtenäinen, mutta tässä artikkelissa ei noudateta tätä käytäntöä. Topologiselle avaruudelle X seuraavat ehdot ovat yhtäpitävät: X on yhtenäinen, eli sitä ei voida jakaa kahdeksi erilliseksi ei-tyhjäksi avoimeksi joukoksi. X:ää ei voida jakaa kahdeksi erilliseksi ei-tyhjäksi suljetuksi joukoksi. Ainoat X:n osajoukot, jotka ovat sekä avoimia että suljettuja, ovat X ja tyhjä joukko. Ainoat X:n osajoukot, joiden reuna on tyhjä, ovat X ja tyhjä joukko. X:ää ei voi muodostaa kahden erillisen ei-tyhjän erillisen joukon yhdisteenä, toisin sanoen joukkoja, joista kummallakaan ei ole yhteisiä pisteitä toisen joukon sulkeumankaan kanssa. Kaikki jatkuvat kuvaukset X:stä joukkoon {0,1} ovat vakioita, kun {0,1} on kahden pisteen avaruus varustettuna diskreetillä topologialla. Myös seuraavat ehdot ovat yhtäpitävät: on epäyhtenäinen. On olemassa :n separaatio . Yhtenäiset komponentit Seuraavassa järjestysrelaationa käytetään joukkojen inkluusiota, toisin sanoen joukon A sanotaan olevan "suurempi" kuin B, jos B on A:n osajoukko. Ei-tyhjän joukon edellä sanotussa mielessä suurimpia yhtenäisiä osajoukkoja (jotka siis eivät ole minkään yhtenäisen joukon aitoja osajoukkoja) sanotaan avaruuden yhtenäisiksi komponenteiksi tai lyhemmin komponenteiksi. Jokaisen topologisen avaruuden X komponentit muodostavat X:n osituksen: ne ovat erillisiä ja ei-tyhjiä, ja niiden unioni on koko avaruus. Jokainen komponentti on alkuperäisen avaruuden suljettu osajoukko. Tästä seuraa, että jos niiden lukumäärä on äärellinen, ne kaikki ovat myös avoimia joukkoja. Jos komponentteja on äärettömän monta, asia ei kuitenkaan välttämättä ole näin; esimerkiksi rationaalilukujen joukon komponentit käsittävät kukin vain yhden pisteen (yhden luvun) eivätkä ole avoimia. Olkoon se topologisen avaruuden X komponentti, johon piste x kuuluu, ja kaikkien sellaisten joukkojen leikkaus, joihin x kuuluu ja jotka ovat sekä avoimia että suljettuja. Sitä sanotaan x:n kvasikomponentiksi. Silloin . Pisteen x kvasikomponentti sisältyy siis kokonaisuudessaan samaan avaruuden komponenttiin. Jos avaruus on kompakti Hausdorff-avaruus tai lokaalisti yhtenäinen, kaikkien pisteiden kvasikomponentit ovat samalla myös avaruuden komponentteja. Epäyhtenäiset avaruudet Jos avaruuden kaikki komponentit käsittävät kukin vain yhden pisteen, sitä sanotaan täysin epäyhtenäiseksi. Tälle sukua on käsite täydellinen separaatio. Avaruudella X sanotaan olevan täydellinen separaatio, jos sen mille tahansa kahdelle pisteelle x ja y voidaan valita erilliset avoimet ympäristöt U ja V, niin että , ja . Jos avaruudella on täydellinen separaatio, se on selvästikin täysin epäyhtenäinen, mutta ei välttämättä päin vastoin. Esimerkkinä voidaan käsitellä avaruutta, joka saadaan muodostamalla rationaalilukujen joukosta kaksi kopiota ja yhdistämällä ne samastamalla kummankin muun joukon kaikki toisiaan vastaavat pisteet nollaa lukuun ottamatta. Tuloksena saatu avaruus varustettuna tekijätopologialla on täysin epäyhtenäinen. Tarkastelemalla kahta nollapisteen kopiota voidaan kuitenkin todeta, että kyseessä ei ole täydellinen separaatio. Itse asiassa tämä avaruus ei ole edes Hausdorff-avaruus, ja avaruudella voi olla täydellinen separaatio vain, jos se on Hausdorff-avaruus. Esimerkkejä Reaalilukujen joukko on yhtenäinen, samoin kaikki euklidiset avaruudet , missä n on positiivinen kokonaisluku. Reaaliakselin avoimet ja suljetut välit ovat yhtenäisiä. Tosin se voidaan muodostaa esimerkiksi välien [0, 1] ja [1, 2] yhdisteenä, mutta näistä jälkimmäinen ei ole avoin joukko avaruudessa [0, 2]. Kahden avoimen välin yhdiste S = (0, 1) ∪ (1, 2) on epäyhtenäinen reaalilukujen osajoukko, koska piste 1 ei kuulu joukkoon T = (0, 1] ∪ (1, 2) on yhtenäinen reaalilukujen joukossa Jos tasosta poistetaan yksi molemmissa suunnissa äärettömiin jatkuva suora, jäljelle jäävä tason osa ei ole yhtenäinen. Taso, josta on poistettu kahden samankeskisen ympyrän välinen alue, ei ole yhtenäinen. Kahden erillisen suljetun kiekon yhdiste ei ole yhtenäinen. Rationaalilukujen joukko ei ole yhtenäinen. Esimerkiksi joukot ja ovat molemmat avoimia, ja yhdessä ne käsittävät koko :n (koska ei ole rationaaliluku). Jokainen kupera joukko on yhtenäinen ja samalla yhdesti yhtenäinen. Jos euklidisesta tasosta poistetaan origo eli piste (0, 0), jäljelle jäävä tason osa on yhtenäinen, mutta ei yhdesti yhtenäinen. Jos kolmiulotteisesta yhtenäisestä avaruudesta poistetaan origo, jäljelle jäävä osa on yhtenäinen ja myös yhdesti yhtenäinen. Jos taas suorasta poistetaan yksi nollapiste, jäljelle jäävä osa ei ole yhtenäinen. Jos joukosta poistetaan mikä tahansa piste (luku), jäljelle jäävä joukko on epäyhtenäinen. Sen sijaan vaikka joukosta , kun n≥2 poistettaisiin ääretön mutta numeroituva määrä pisteitä, jäännös on edelleen yhtenäinen. Jokainen diskreetti avaruus, jossa on vähintään kaksi pistettä, on epäyhtenäinen ja lisäksi täysin epäyhtenäinen. Yksinkertaisin tällainen avaruus on diskreetti kahden pisteen avaruus. Äärellinenkin avaruus saattaa olla yhtenäinen. Esimerkiksi diskreetin valuaatiorenkaan spektri käsittää vain kaksi pistettä ja on yhtenäinen. Se on esimerkki Sierpińskin avaruudesta. Cantorin joukko on täysin epäyhtenäinen. Koska siihen kuuluu ylinumeroituva määrä pisteitä, sillä on myös ylinumeroituva määrä komponentteja. Jos avaruus X on homotooppisesti ekvivalentti yhtenäisen avaruuden kanssa, X itsekin on yhtenäinen. Topologin sinikäyrä on yhtenäinen, mutta ei polkuyhtenäinen eikä lokaalisti yhtenäinen. Yleinen lineaarinen ryhmä (toisin sanoen niiden reaalisten n × n -matriisien ryhmä, joilla on käänteismatriisi), muodostuu kahdesta komponentista: toisen niistä muodostavat ne matriisit, joiden determinantti on positiivinen, toisen ne, joiden determinantti on negatiivinen. Tämä avaruus ei siis ole yhtenäinen. Sen sijaan on yhtenäinen. Yleensäkin kääntyvien rajoitettujen operaattorien joukko kompleksisessa Hilbertin avaruudessa on yhtenäinen. Polkuyhtenäisyys Topologisessa avaruudessa X polku pisteestä x pisteeseen y on sellainen jatkuva kuvaus f väliltä [0,1] X:ään, että f(0) = x ja f(1) = y. Se, että on olemassa polku pisteestä x pisteeseen y, on avaruuden pisteiden välinen ekvivalenssirelaatio, ja tämän ekvivalenssirelaation ekvivalenssiluokkia sanotaan avaruuden polkukomponenteiksi. Avaruutta X sanotaan polkuyhtenäiseksi, jos siinä on vain yksi polkukomponentti eli mitkä tahansa kaksi pistettä voidaan yhdistää toisiinsa polulla. Joskus määritellään tässäkin erikseen, että tyhjä joukko ei ole polkuyhtenäinen. Jokainen polkuyhtenäinen avaruus on yhtenäinen. On kuitenkin olemassa yhtenäisiä avaruuksia, jotka eivät ole polkuyhtenäisiä; sellaisia ovat esimerkiksi pitkä suora L* sekä topologin sinikäyrä. Reaalilukujen joukon osajoukot kuitenkin ovat yhtenäisiä, jos ja vain jos ne ovat polkuyhtenäisiä. Tällaisia joukkoja ovat yksialkioiset joukot sekä avoimet, suljetut ja puoliavoimet välit, mukaan luettuna sellaiset välit, jotka jommassakummassa tai molemmassa päässä ulottuvat äärettömyyteen. Myös :n ja :n avoimet osajoukot ovat yhtenäisiä, jos ja vain jos ne ovat polkuyhtenäisiä. Samoin on laita äärellisten topologisten avaruuksien osajoukkojen. Kaariyhtenäisyys Avaruutta X sanotaan kaariyhtenäiseksi, jos sen mitkä tahansa kaksi pistettä voidaan yhdistää kaarella, toisin sanoen sellaisella polulla f joka on homeomorfismi yksikkövälin [0, 1] ja sen kuvan f([{0, 1] välillä. Voidaan osoittaa, että jokainen Hausdorff-avaruus, joka on polkuyhtenäinen, on myös kaariyhtenäinen. Esimerkki avaruudesta, joka on polkuyhtenäinen mutta ei kaariyhtenäinen, saadaan lisäämällä ei-negatiivisten reaalilukujen joukkoon [0, ∞) toinen nollapiste 0'. Tässä avaruudessa voidaan määritellä osittainen järjestysrelaatio määrittämällä, että 0'<a kaikilla positiviivisilla luvuilla a, mutta että luvuista 0 ja 0' kumpikaan ei ole toista suurempi tai pienempi. Sen jälkeen tämä joukko voidaan varustaa järjestystopologialla, joka saadaan asettamalla avoimet välit (a, b) = {x | a < x < b} ja puoliavoimet välit [0, a) = {x | 0 ≤ x < a}, [0', a) = {x | 0' ≤ x < a} topologian kannaksi. Näin saatu avaruus on T1-avaruus, mutta ei Hausdorff-avaruus. Selvästikin tämän avaruuden pisteet 0 ja 0' voidaan yhdistää polulla, mutta ei kaarella. Lokaali yhtenäisyys Topologista avaruutta sanotaan lokaalisti yhtenäiseksi pisteessä x, jos jokainen pisteen x ympäristö sisältää yhtenäisen avoimen ympäristön. Avaruus on lokaalisti yhtenäinen, jos sillä on yhtenäisten joukkojen muodostama kanta. Voidaan osoittaa, että avaruus X on lokaalisti yhtenäinen, jos ja vain jos sen jokaisen avoimen osajoukon jokainen komponentti on avoin. Topologin sinikäyrä on esimerkki yhtenäisestä avaruudesta, joka ei ole lokaalisti yhtenäinen. Vastaavasti topologista avaruutta sanotaan lokaalisti polkuyhtenäiseksi', jos sillä on polkuyhtenäisten joukkojen muodostama kanta. Lokaalisti polkuyhtenäisen avaruuden avoin osajoukko on yhtenäinen, jos ja vain jos se on polkuyhtenäinen. Tämä on yleistys edellä esitetystä tuloksesta, jonka mukaan ja ovat lokaalisti polkuyhtenäisiä. Myös kaikki topologiset monistot ovat lokaalisti polkuyhtenäisiä. Sen enempää lokaalista yhtenäisyydestä kuin lokaalista polkuyhtenäisyydestäkään ei välttämättä seuraa yhtenäisyys eikä polkuyhtenäisyys. Esimerkiksi avaruus , joka on kahden avoimen välin yhdiste, on lokaalisti yhtenäinen ja lokaalisti polkuyhtenäinen, mutta ei yhtenäinen eikä polkuyhtenäinen. Joukko-operaatiot Yhtenäisten joukkojen leikkaus ei välttämättä ole yhtenäinen. Myöskään yhtenäisten joukkojen yhdiste ei välttämättä ole yhtenäinen. Tarkastellaan esimerkkinä yhtenäisten joukkojen kokoelmaa , joiden yhdiste on . Jos on epäyhtenäinen ja avaruuden separaatio, jossa ja ovat erillisiä avoimia joukkoja :ssä, jokaisen :n sisältyy kokonaan joko joukkoon tai , sillä muussa tapauksessa ja muodostaisivat :n separaation, mikä on vastoin oletusta, että se on yhtenäinen. Tämä merkitsee, että jos yhdiste on epäyhtenäinen, kokoelma voidaan jakaa kahteen alikokoelmaan niin, että alikokoelmien yhdisteet ovat erillisiä ja avoimia joukkoja :ssä, kuten oheisessa kuviossa. Eräissä erityistapauksissa tästä seuraa, että yhtenäisten joukkojen yhdiste on yhtenäinen. Erityisesti: Jos kokoelman kaikkien joukkojen leikkaus ei ole tyhjä, niiden yhdiste on yhtenäinen. Jos yksikään kahden joukon leikkaus ei ole tyhjä (), joukkoja ei voida jakaa kahteen kokoelmaan, joiden yhdisteet olisivat toisistaan erillisiä, ja näin ollen niiden yhdiste on yhtenäinen. Jos joukot voidaan järjestää "yhdistetyksi ketjuksi", toisin sanoen ne voidaan indeksoida kokonaisluvuilla niin, että , niiden yhdiste on yhtenäinen. Jos joukot ovat pareittain erilliset ja tekijäavaruus on yhtenäinen, myös on yhtenäinen. Muussa tapauksessa jos olisi :n separaatio, niin olisi tekijäavaruuden separaatio (koska ovat erillisiä ja avoimia tekijäavaruudessa. Yhtenäisten joukkojen joukkoerotus ei välttämättä ole yhtenäinen. Kuitenkin jos X⊇Y ja niiden erotus X\Y epäyhtenäinen (ja voidaan siten muodostaa kahden avoimen joukon yhdisteenä ), on unionin Y ja jokaisen X\Y:n komponentin leikkaus yhtenäinen. Tämä voidaan todistaa seuraavasti: Tehdään vastaoletus, että Y∪X1 ei ole yhtenäinen. Silloin se voitaisiin muodostaa kahden erillisen avoimen joukon yhdisteenä: Y∪X1 = Z1∪Z2. Koska Y on yhtenäinen, sen täytyy kokonaisuudessaan sisältyä jompaankumpaan näistä komponenteista. Nyt tiedetään, että:X = (Y∪X1)∪X2 = (Z1∪Z2)∪X2 = (Z1∪X2)∪(Z2∩X1) Viimeisessä yhdisteessä yhdistetyt joukot ovat erillisiä ja avoimia X:ssä, ja näin ollen olemassa X:n separaatio, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että X on yhtenäinen. Näin ollen Y∪X1:n täytyy olla yhtenäinen.mot. Lauseita Päälause. Olkoot X ja Y topologisia avaruuksia ja f: X → Y jatkuva kuvaus. Jos X on yhtenäinen, myös sen kuva f(X) on yhtenäinen, ja jos X on polkuyhtenäinen, myös sen kuva f(X) on polkuyhtenäinen. Tätä tulosta voidaan pitää väliarvolauseen yleistyksenä. Jokainen polkuyhtenäinen avaruus on yhtenäinen. Jokainen lokaalisti polkuyhtenäinen avaruus on lokaalisti yhtenäinen. Lokaalisti polkuyhtenäinen avaruus on polkuyhtenäinen, jos ja vain jos se on yhtenäinen. Topologisen avaruuden yhtenäisen osajoukon sulkeuma on yhtenäinen. Yhtenäiset komponentit ovat aina suljettuja, mutta eivät välttämättä avoimia. Lokaalisti yhtenäisen avaruuden komponentit ovat myös avoimia. Avaruuden yhtenäiset komponentit ovat polkuyhtenäisten komponenttien erillisiä yhdisteitä. (Polkukomponentit eivät välttämättä ole sen enempää avoimia kuin suljettujakaan.) Yhtenäisen avaruuden jokainen tekijäavaruus on yhtenäinen. Samoin lokaalisti yhtenäisen avaruuden jokainen tekijäavaruus on lokaalisti yhtenäinen, polkuyhtenäisen avaruuden jokainen tekijäavaruus polkuyhtenäinen ja lokaalisti polkuyhtenäisen avaruuden jokainen tekijäavaruus lokaalisti polkuyhtenäinen. Yhtenäisten joukkojen karteesinen tulo varustettuna tulotopologialla on yhtenäinen. Samoin polkuyhtenäisten joukkojen karteesinen tulo on polkuyhtenäinen. Jokainen lokaalisti yhtenäisen avaruuden avoin osajoukko on lokaalisti yhtenäinen. Samoin jokainen lokaalisti polkuyhtenäisen avaruuden avoin osajoukko on lokaalisti polkuyhtenäinen. Jokainen monisto on lokaalisti polkuyhtenäinen. Graafit Graafeilla on lokaalisti polkuyhtenäisiä osajoukkoja, nimittäin ne osajoukot, joiden sisällä mitkä tahansa kaksi pistettä voidaan yhdistää sen kaarista muodostuvalla polulla. Mutta aina ei ole mahdollista muodostaa pisteiden joukolle topologiaa, jossa samat joukot olisivat yhtenäisiä. Esimerkiksi 5-syklissä se ei käy päinsä, kuten ei missään muussakaan n-syklissä, kun n on pariton ja suurempi kuin 3. Näin ollen yhtenäisyyden käsite voidaan muotoilla riippumatta avaruuden topologiasta. Tämän ymmärtämiseksi tarkastellaan niiden konnektiivisten avaruuksien kategoriaa, jotka muodostuvat konnektiivisuusaksioomat toteuttavien yhtenäisten osajoukkojen kokoelmien joukoista; niiden morfismeja ovat ne funktiot, jotka kuvaavat yhtenäiset joukot yhtenäisiksi joukoiksi. Topologiset avaruudet ja graafit ovat tällöin molemmat erikoistapauksia konnektiivisista avaruuksista; itse asiassa äärellisiä konnektiivisia avaruuksia ovat äärelliset graafit ja vain ne. Toisaalta jokainen graafi voidaan yksikäsitteisellä tavalla muuntaa topologiseksi avaruudeksi käsittelemällä sen solmuja pisteinä ja kaaria yksikkövälin kopioina. Tällöin voidaan osoittaa, että graafi on yhtenäinen (graafiteoreettisessa mielessä), jos ja vain jos se on yhtenäinen topologisenä avaruutena. Vahvempia yhtenäisyyden muotoja Topologisille avaruuksille on olemassa vahvempia yhtenäisyyden mjuotoja, esimerkiksi: Jos topologisessa avaruudessa X ei ole olemassa kahta erillistä ei-tyhjää avointa osajoukkoa, X' on yhtenäinen, ja niinpä hyperyhtenäiset avaruudet ovat myös yhtenäisiä. Koska yhdesti yhtenäisen avaruuden määritelmään sisältyy, että sen on oltava mukaan polkuyhtenäinen, se on myös yhtenäinen. Jos kuitenkin polkuyhtenäisyyden vaatimus poistetaan määritelmästä, avaruus saattaa toteuttaa määritelmän muut ehdot, vaikkei se olisikaan polkuyhtenäinen. Yhtenäisyyttä vahvempi käsite on avaruuden kutistuvuus. Jokainen kutistuva avaruus on polkuyhtenäinen ja näin ollen myös yhtenäinen. Katso myös Polkuyhtenäisyys Lokaalisti yhtenäinen avaruus Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Topologia

1385

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20Suomen%20yliopistoista

Luettelo Suomen yliopistoista

Tämä on luettelo Suomen yliopistoista. Opetuskielet Ruotsinkielisiä ovat Svenska handelshögskolan ja Åbo Akademi. Kaksikielisiä (opetuskielinä sekä suomi että ruotsi) ovat Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Maanpuolustuskorkeakoulu ja Taideyliopisto. Muut yliopistot ovat suomenkielisiä. Katso myös Yliopistolaitos Suomessa Lähteet Aiheesta muualla Luettelot Suomen oppilaitoksista

1386

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yleinen%20kymmenluokittelu

Yleinen kymmenluokittelu

Kirjastoluokituksista yleinen kymmenluokitus eli UDK () on Suomessa käytössä monissa tieteellisissä erikoiskirjastoissa, korkeakoulujen, yliopistojen ja muiden oppilaitosten kirjastoissa. UDK perustuu tieteenalojen jakamiseen kymmeneen pääluokkaan ja tarvittaessa alaluokkiin. Pienempien alaluokkien kautta hierarkia syvenee edelleen kohti yksityiskohtaisempaa tietoa. UDK-luokitusta päivitetään ja laajennetaan jatkuvasti. Tässä on Tampereen yliopiston kirjaston käyttämä luokittelu, joka on luotu Deweyn luokittelun pohjalta. 0 Yleisteokset. Bibliografiat. Kirjastotiede. Tiedotustutkimus 1 Filosofia. Psykologia. Rajatieto 2 Uskonto. Uskontotiede 3 Yhteiskuntatieteet 4 Maantiede. Kansatiede 5 Luonnontieteet. Matematiikka. Lääketiede 6 Tekniikka. Käytännön talous. Atk. Liiketaloustiede 7 Taide. Liikunta 8 Kaunokirjallisuus. Kirjallisuustiede. Kielitiede 9 Historia Katso myös Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä Wikipedian luokat yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmän (YKL) mukaisesti. Diderot'n ja d'Alembertin puu, Encyclopédien luokittelujärjestelmä. Metsäalan kymmenluokittelu (FDC) Kirjastotieteellis-bibliografinen luokittelu Lähteet Aiheesta muualla Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä Helsingin kaupunginkirjaston luokitusjärjestelmä UDC Summary (Lyhennetty UDK, joka sisältää noin 2 600 luokkaa. Pääasiassa Kansalliskirjaston ja Helsingin yliopiston kirjaston tekemä uudistettu suomennos julkaistu 21.6.2018.) Kirjastotiede Luokittelujärjestelmät

1388

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistyneet%20kansakunnat

Yhdistyneet kansakunnat

Yhdistyneet kansakunnat (YK) on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö. YK perustettiin toisen maailmansodan jälkeen 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia. YK:n organisaatio muodostuu kuudesta pääelimestä sekä New Yorkissa sijaitsevasta päämajasta. Pääelimet ovat yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto, huoltohallintoneuvosto, kansainvälinen tuomioistuin ja sihteeristö. Niiden lisäksi YK:n rakenteeseen kuuluu ohjelmia ja rahastoja, erillisiä järjestöjä sekä erityisjärjestöjä. YK:n perustamispäivä 24. lokakuuta on kansainvälinen Yhdistyneiden kansakuntien päivä, ja se aloittaa YK:n aseidenriisuntaviikon. Organisaatio YK:n organisaatio muodostuu kuudesta pääelimestä sekä New Yorkissa sijaitsevasta päämajasta. YK:n pääelimiä ovat yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto, huoltohallintoneuvosto, kansainvälinen tuomioistuin ja sihteeristö. Näiden elimien tehtävät ja kokoonpano on määritelty Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjassa. Pääelimien lisäksi YK:n rakenteeseen kuuluu ohjelmia ja rahastoja, kuten Unicef ja UNHCR, erillisiä järjestöjä kuten IAEA ja WTO sekä erityisjärjestöjä kuten ILO, FAO ja WHO. Yhdistyneiden kansakuntien viralliset kielet ovat puhujamäärältään maailman suurimpien kielien joukkoon kuuluvat englanti, ranska, espanja, venäjä, kiina ja arabia: näistä päivittäisessä käytössä ovat englanti ja ranska. Pääelimet Yleiskokous Yleiskokous on YK:n päätöksentekopaikka, johon jokainen jäsenvaltio voi osallistua. Yleiskokouksen istunnot pidetään kerran vuodessa New Yorkissa YK:n päämajassa syyskuun ja joulukuun välillä. Muina aikoina yleiskokouksen tehtäviä hoitavat kuusi pääkomiteaa ja YK:n sihteeristö sekä muut sen alaisuudessa toimivat järjestöt ja toimielimet. Kaikilla jäsenvaltioilla on yleiskokouksessa yksi ääni. Useimmissa asioissa päätöksentekoon riittää yksinkertainen enemmistö. Suurissa kysymyksissä kuten budjetin hyväksymisessä ja kansainväliseen rauhaan liittyvissä kysymyksissä tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö. Nykyään pyritään kuitenkin mieluiten yksimielisyyteen. Yleiskokouksen päätökset edustavat kansainvälisesti hyväksyttyjä käsityksiä ja yleistä moraalia, mutta yleiskokous ei kuitenkaan voi pakottaa maita noudattamaan päätöksiään. Jäsenvaltiot voivat myös käyttää yleiskokouksessa puheenvuoroja mistä tahansa aiheesta. Turvallisuusneuvosto YK:n turvallisuusneuvostolla on YK:n peruskirjan mukaan päävastuu rauhan ja turvallisuuden säilyttämisestä maailmassa. Neuvostolla on 15 jäsentä, joista viisi on pysyviä (Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Ranska ja Iso-Britannia) ja loput valitaan kaksivuotiskausiksi yleiskokouksessa. Turvallisuusneuvosto kutsutaan koolle tarvittaessa, ja sen päätöksiä on YK:n jäsenmaiden noudatettava. Turvallisuusneuvosto voi esimerkiksi asettaa maille taloudellisia pakotteita tai aseidenvientikieltoja, tai se lähettää jollekin alueelle rauhanturvajoukkoja tai valtuuttaa jäsenvaltiot käyttämään sotilaallisia keinoja rauhan turvaamiseksi. Turvallisuusneuvosto antaa myös lausuntoja pääsihteeriehdokkaista ja uusista jäsenmaista. Talous- ja sosiaalineuvosto YK:n talous- ja sosiaalineuvosto koordinoi YK:n ja sen ohjelmien ja erityisjärjestöjen taloudellisia asioita yleiskokouksen valtuuttamana. Sen toimialaan kuuluvat myös kehitysyhteistyön edistäminen ja yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa sekä vuosituhattavoitteiden toteutumisen seuraaminen. Neuvostossa keskustellaan myös tärkeistä kansainvälisistä kysymyksistä. Neuvoston alaisuudessa toimii muun muassa YK:n ihmisoikeustoimikunta. Talous- ja sosiaalineuvostolla ei ole valtuuksia tehdä jäsenmaita sitovia päätöksiä. Neuvostoon kuuluu 54 maata, jotka yleiskokous valitsee kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Huoltohallintoneuvosto YK:n huoltohallintoneuvosto perustettiin huolehtimaan siirtomaiden itsenäistymisestä, ja se valvoi 1990-luvulle asti huoltohallintoalueita. Sen jälkeen se ei ole ollut toiminnassa, ja se kokoontuu vain tarvittaessa. Kansainvälinen tuomioistuin Kansainvälinen tuomioistuin sijaitsee Haagissa Alankomaissa. Sen tärkein tehtävä on valtioiden välisten kiistojen selvittäminen. Valtioiden osallistuminen käsittelyihin on vapaaehtoista. Sihteeristö YK:n sihteeristö vastaa järjestön hallinnosta ja toteuttaa yleiskokouksen ja muiden toimijoiden päätöksiä. Sihteeristö toimii New Yorkissa, Genevessä, Wienissä ja Nairobissa. Sillä on seitsemän osastoa ja useita toimistoja, joissa työskentelee yhteensä noin 14 000 henkilöä yli 160 maasta. Sihteeristöä johtaa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri, joka on myös YK:n hallinnollinen johtaja. Hänet valitaan viisivuotiskaudeksi. Nykyinen pääsihteeri on portugalilainen António Guterres, joka astui virkaansa vuoden 2017 alussa. Järjestöt Yhdistyneiden kansakuntien järjestöt ovat YK-järjestelmän operationaalisia toimijoita. Ne myös osallistuvat oman alansa linjausten ja politiikkojen luomiseen. Järjestöjen päämajat sijaitsevat eri puolilla maailmaa, minkä lisäksi niillä on eri maissa kenttätoimistoja. Järjestöjen toiminta perustuu vapaaehtoisrahoitukseen. YK:n järjestöjä ovat rahastot ja ohjelmat, erityisjärjestöt sekä ulkopuoliset kumppanijärjestöt, jotka kuuluvat YK-järjestelmään mutta eivät toimi YK:n alaisuudessa. Erityisjärjestöt YK:n erityisjärjestöt ovat laillisesti itsenäisiä kansainvälisiä järjestöjä, joilla on omat sääntönsä, jäsenkuntansa, toimielimensä ja taloutensa. Jotkin niistä ovat aloittaneet toimintansa jo kauan ennen YK:n perustamista. Erityisjärjestöjen ja YK:n yhteistyö on määritelty niiden välisessä yhteistyösopimuksessa. Rahastot ja ohjelmat YK:n rahastot ja ohjelmat ovat yleiskokouksen päätöksellä perustettuja järjestöjä, joita on perustettu YK:n perustamisen jälkeen ilmenneisiin tarpeisiin. Rahastot ja ohjelmat toimivat taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen sekä ihmisoikeuksiin liittyvillä osa-alueilla, ja ne tekevät paljon kenttätyötä. Niillä on omat hallintoelimensä, ja suuri osa niiden rahoituksesta on vapaaehtoista eikä tule YK:n budjetista. Rahastojen ja ohjelmien jäseniksi lasketaan kaikki YK:n jäsenvaltiot. Muita YK-organisaatioita Yhteistyöorganisaatiot Kansalaisjärjestöt Yhdistyneiden kansakuntien ihanteita vaalimaan ja järjestöä koskevaa tiedotusta hoitamaan on moniin maihin perustettu kansalaisjärjestöjä. Yksi näistä on Suomen YK-liitto. Päämäärät ja toiminta Yhdistyneiden kansakuntien päämäärät ja periaatteet määritellään YK:n peruskirjassa vuodelta 1945. YK:n neljä päämäärää ovat: kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä toimiminen niitä vaarantavien uhkien poistamiseksi kansakuntien välisten ystävällisten suhteiden kehittäminen valtioiden välisen yhteistyön aikaansaaminen kansainvälisissä kysymyksissä sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäminen toimiminen kansainvälisenä keskuksena, joka auttaa eri maita yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. YK on toiminut perustamisestaan lähtien useasti rauhanturvaajana konfliktien aikana ja rauhanrakennusprosesseissa. Se on avustanut kriisien keskellä ja tukenut yhteiskuntien jälleenrakennusta. Se on myös pyrkinyt ennalta ehkäisemään konfliktien syntyä ja vaikuttamaan kriisitilanteiden syihin jo ennen niiden laajenemista. Koska YK:lla ei ole omaa armeijaa, sen rauhanedistämistoiminta vaatii jäsenmaiden panostusta kuten sotilas- ja siviilihenkilöstön luovuttamista YK:n käyttöön. YK edistää ihmisoikeuksia ja on luonut kansainvälisoikeudellisen ihmisoikeusnormiston. YK:n johdolla laadittu sopimusjärjestelmä kattaa huomattavan osan inhimillisen elämän osa-alueista. YK toimii myös aktiivisesti sopimusten toimeenpanon ja noudattamisen valvonnassa. YK edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä pyrkii poistamaan köyhyyttä ja vähentämään epätasa-arvoisuutta. Kestävän kehityksen edistämiseksi YK:n alaisuudessa toimii laaja verkosto erikoistuneita järjestöjä. YK:n toiminta on osaltaan auttanut rauhanomaisen ratkaisun löytymisessä yli 80 entisen siirtomaavaltion itsenäistyessä ja noin 170 alueellisen konfliktin ratkaisussa. Maailmanjärjestö on ollut mahdollistamassa vapaita vaaleja ainakin 45 valtiossa. Lisäksi YK on auttanut yli 80 poliittisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen sekä ihmisoikeuksiin liittyvän sopimuksen täytäntöönpanossa. YK on julistanut useita kansainvälisiä vuosipäiviä, joita vietetään maailmanlaajuisesti sen jäsenvaltioissa. Joitain tällaisia teemapäiviä ovat Kansainvälinen rauhanpäivä, Maailman ruokapäivä ja Kansainvälinen lasten päivä. Rahoitus Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristö laatii sääntömääräisen talousarvion joka toinen vuosi, ja yleiskokous hyväksyy sen istunnossaan. YK:n sääntömääräinen budjetti vuosille 2016-2017 on 5,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Budjetista rahoitetaan esimerkiksi päämajan henkilöstön palkkoja ja matkustuskuluja. Rauhanturvatoimintaa, katastrofiapua tai alajärjestöjen kehitysyhteistyön rahoitusta ei lasketa kuuluvaksi sääntömääräisen talousarvion piiriin. Jäsenvaltiot maksavat osuutensa niiden maksukykyyn perustuvan prosenttiasteikon mukaisesti, jonka yleiskokous on hyväksynyt. Vuosina 2019-2021 suurimmat maksajat ja niiden osuudet sääntömääräisestä budjetista ovat: Vauraimmat jäsenmaat maksavat lisäksi vapaaehtoisia avustuksia, joilla rahoitetaan YK:n järjestöjen toimintaa. Nobelin rauhanpalkinnot Yhdistyneille kansakunnille, sen järjestöille ja sen alaisuudessa työskennelleille henkilöille on myönnetty useita Nobelin rauhanpalkintoja. 1950 - Ralph Bunche 1954 - Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1961 - pääsihteeri Dag Hammarskjöld 1965 - Unicef 1969 - Kansainvälinen työjärjestö 1981 - Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1988 - YK:n rauhanturvajoukot 2001 - YK ja sen pääsihteeri Kofi Annan 2005 - Kansainvälinen atomienergiajärjestö ja Mohamed ElBaradei 2007 - IPCC ja Al Gore 2013 - Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2020 - Maailman ruokaohjelma Historia Atlantin julistuksesta Yhdistyneiksi kansakunniksi Alun perin Yhdistyneet kansakunnat perustettiin liittoutuneiden maiden perustalle. Yhdistyneitä kansakuntia olivat ne maat, jotka liittyivät Winston Churchillin ja Franklin Rooseveltin 14. elokuuta 1941 taistelulaiva HMS Prince of Walesilla allekirjoittamaan kahdeksan kohdan Atlantin julistukseen. Julistuksessa määriteltiin Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan toista maailmansotaa koskevia tavoitteita, ja sitä on verrattu Yhdysvaltain presidentti Wilsonin neljäntoista kohdan ohjelmaan. Atlantin julistus oli osa Rooseveltin politiikkaa liittää Yhdysvallat toiseen maailmansotaan Britannian puolelle kuitenkaan sotaa itse julistamatta. Akselivaltoja vastaan taistelleet liittoutuneet 26 valtiota allekirjoittivat tammikuussa 1942 Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen, jonka pohjana toimi Atlantin julistus ja jossa käytettiin ensimmäistä kertaa termiä Yhdistyneet kansakunnat. Liittoutuneiden lisäksi julistuksen allekirjoitti 21 muuta valtiota. Britannian, Kiinan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton edustajat määrittelivät lokakuussa 1943 Moskovan julistuksissa, että kansainvälisen rauhan ylläpitämiseksi oli perustettava kansainvälinen järjestö. Sen hallintorakenteita alettiin suunnitella Dumbarton Oaksin konferenssissa lokakuussa 1944. Jaltan konferenssissa helmikuussa 1945 sovittiin kansakuntien kokouksien järjestämisestä San Franciscossa. Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja laadittiin huhti-kesäkuussa 1945 kokoontuneessa San Franciscon konferenssissa, jossa oli edustettuna 46 valtiota. Pohjana käytettiin ehdotuksia, jotka oli aiemmin laadittu Dumbarton Oaksin ja Jaltan konferensseissa. Peruskirjan allekirjoitti 26. kesäkuuta 1945 San Franciscossa 50 valtiota ja Puola myöhemmin 15. lokakuuta 1945. Se astui voimaan 24. lokakuuta 1945, kun turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsentä ja suurin osa muista YK:n silloisista jäsenvaltioista oli sen ratifioinut. YK:n jäsenyys määriteltiin avoimeksi kaikille "rauhaa rakastaville valtioille", jotka hyväksyvät peruskirjan vaatimukset ja ovat järjestön mielestä halukkaita ja kykeneviä täyttämään nämä vaatimukset käytännössä. Toisessa maailmansodassa hävinneellä puolella olleet valtiot saattoivat liittyä jäseniksi vasta myöhemmin, kun niiden suhteet voittajiin oli saatu sopimuksin selvitetyksi. Kylmän sodan aika Kun 51 valtion edustajat kokoontuivat Lontoossa tammikuussa 1946 ensimmäisiin tapaamisiin, maailmanpoliittinen tilanne oli jo muuttumassa. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin piti helmikuussa puheensa, jossa hän kertoi maailman olevan jakaantunut kahteen taloudelliseen ja poliittiseen järjestelmään. Britannian pääministeri Winston Churchill julisti maaliskuussa, että rautaesirippu on jakanut Euroopan. Eurooppa jakautui lopullisesti kahteen toisilleen vihamieliseen liittoumaan, kun Nato perustettiin huhtikuussa 1949. YK:n ensimmäiset vuosikymmenet olivat pitkälti Yhdysvaltojen valtakautta. Se näkyi erityisesti kansainvälistä kauppaa määritelleessä GATT-sopimuksessa, Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) ja Maailmanpankissa, jotka sisäistivät nopeasti Yhdysvaltojen taloudellisen ylivallan. YK:n hallinnollinen pääpaino oli alkuun ollut turvallisuusneuvostossa, mutta se siirtyi yleiskokoukseen, joka oli keskeisessä asemassa Yhdysvaltain ja sen liittolaisten taistelussa sosialistisia valtioita vastaan. Uusia jäseniä valittiin nihkeästi, ja sosialistimailla oli hyvin heikot mahdollisuudet saada enemmistö yleiskokoukseen. Vaikka kylmä sota vaikutti YK:n tehokkuuteen sen ensimmäisinä vuosikymmeninä, se sai aikaan kuitenkin myös monia myönteisiä kehitysaskelia. Vuonna 1948 YK antoi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, ja samana vuonna se lähetti ensimmäiset rauhanturvaajansa Lähi-itään ja Etelä-Aasiaan. YK toimi myös aktiivisesti toisen maailmansodan jäljiltä olleiden pakolaisten puolesta, mikä johti vuonna 1950 pakolaisjärjestö UNHCR:n perustamiseen. Kiinan kansantasavallan perustamista 1. lokakuuta 1949 seurasi Kiinan ja Neuvostoliiton liittouma ja heinäkuussa 1950 Korean sodan käynnistyminen. Sota oli YK:n ensimmäinen vakava haaste. Neuvostoliitto boikotoi turvallisuusneuvoston istuntoja, joissa Kiinan tasavalta edusti Kiinaa. Neuvostoliiton vaatimus Kiinan kansantasavallan jäsenyydestä sai aikaan sen, että Yhdysvallat liittolaisineen kykeni käymään Korean sodan (1950-1953) YK:n nimissä. Näin Neuvostoliiton liittolaiset, Pohjois-Korea ja sitä tukevat kommunistisen Kiinan vapaaehtoiset, voitiin tuomita hyökkääjinä YK-järjestelmänkin puitteissa. Korean sodan yhteydessä hyväksyttiin niin sanottu "Uniting for Peace" -päätöslauselma, joka antoi Korean operaation valvonnan Yhdysvaltain asevoimille. Päätöslauselma hyödynnettiin myös Suezin ja Unkarin kriiseissä 1956, Lähi-idän kriisissä 1958 ja Kongossa 1960. Yleiskokouksen merkitys kasvoi entisestään, kun turvallisuusneuvoston toiminta käytännössä halvaantui Neuvostoliiton alettua käyttää ahkerasti veto-oikeuttaan. Neuvostoliitto vastusti päätöslauselmia vuosina 1946-1965 kaikkiaan 103 kertaa, kun Yhdysvallat puolestaan teki ensimmäisen vetonsa vasta 1970. Neuvostoliiton innokas veto-oikeutensa käyttäminen johtui Yhdysvaltojen valta-asemasta. Yhdysvallat liittolaisineen pyrki nostamaan esille ihmisoikeuksia, taloudellista kehitystä ja kollektiivista turvallisuutta, mutta Neuvostoliitto painotti valtioiden itsemääräämisoikeutta. Kaksinapaisuudesta moni-ilmeisemmäksi Yhdistyneiden kansakuntien jäsenistö alkoi hiljalleen monipuolistua 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa, jolloin YK:hon hyväksyttiin 43 uutta valtiota. Ne olivat pääasiassa entisiä siirtomaita, jotka valtasivat nopeasti kaksi kolmasosaa paikoista. Järjestön ilme ja sen kaksinapainen suhtautuminen maailmanpoliittisiin kysymyksiin alkoikin uusien jäsenten myötä muuttua ja saada uusia näkökulmia. Moni uusista valtiosta ei ollut valinnut puoltaan lännen ja idän välisessä taistelussa, ja 25 tällaista valtiota perustivat vuonna 1961 Sitoutumattomien maiden liikkeen. Sitoutumattomien maiden liikkeen keskeisiä huolenaiheita oli talouden epätasainen jakautuminen etelän ja pohjoisten valtioiden välillä. Ensimmäisessä kauppa- ja kehityskonferenssissa 1964 perustettiin G77-ryhmittymä huolehtimaan siitä, että kehitysapu pysyy YK:n toiminnan keskiössä. Yhteiskunnalliset kysymykset, kehitysyhteistyö, naisten aseman parantaminen ja ihmisoikeudet nousivat 1960- ja 1970-luvuilla entistä keskeisimmiksi aiheiksi. YK:n kehitysohjelma perustettiin 1965. Se on johtanut siitä saakka monia kansainvälisiä kehitystoimintaprojekteja. YK järjesti 1970-luvulla 15 sosiaalisia ja taloudellisia asioita käsitellyttä maailmankonferenssia. Niistä ensimmäinen oli vuonna 1972 Tukholmassa järjestetty maailmankonferenssi ympäristökysymyksistä ja viimeinen vuonna 1980 Kööpenhaminassa pidetty YK:n naisten vuosikymmenen maailmankonferenssi. Yhdysvaltain vaikutusvalta YK:ssa romahti kehitysmaiden tulon myötä. Se myös hyökkäsi kehitysmaiden ja sitoutumattomien maiden politiikkaa vastaan ja vaati niiltä poliittisten vaatimusten lisäksi vastuunottoa. Yhdysvallat irtautui järjestön toiminnasta, kun se ei enää pystynyt toteuttamaan sen avulla omaa politiikkaansa. Neuvostoliitollakin oli omat vaikeutensa yleiskokouksen kanssa, joten erityisesti Intia, Brasilia ja Japani onnistuivat vahvistamaan omaa asemaansa. Kylmästä sodasta uuden vuosituhannen haasteisiin Neuvostoliiton kaaduttua ja kylmän sodan loputtua poliittinen valta hajautui useammalle valtiolle ja myös monille yrityksille ja järjestöille. YK:ssa uusi aikakausi näkyi yhteisymmärryksen lisääntymisenä, eikä turvallisuusneuvostossa käytetty enää veto-oikeutta kovinkaan usein. YK:ssa haluttiin 1990-luvulla täydentää rauhanturvaamista pakotteilla ja voimatoimilla, jotka sen peruskirjan VII luku mahdollisti. Käänne tapahtui jo vuonna 1990, kun YK:n turvallisuusneuvosto valtuutti Yhdysvallat johtamaan liittouman käyttämään kaikkia keinoja Kuwaitin vapauttamiseksi. Persianlahden sodassa ei kuitenkaan toimittu peruskirjan mukaan, sillä sotilaalliset toimet olivat Yhdysvaltain presidentin alaisuudessa eikä turvallisuusneuvoston alaisen esikuntavaliokunnan alaisuudessa. Turvallisuusneuvosto hyväksyi 1990-luvulla Yhdysvaltain johtamat voimatoimet myös Somaliassa, Kroatiassa ja Bosniassa, mutta varsinkin epäonnistumiset Somaliassa ja Bosniassa aiheuttivat huolta YK:n mahdollisuudesta rauhaan pakottamisessa. YK:ssa nostettiin 1990-luvulla aktiivisesti esiin myös esimerkiksi köyhyys, naisten asema ja ihmisoikeudet. Näiden tiimoilta järjestettiin suuria maailmankonferensseja, joiden pohjalta luotiin 2000-luvun maailmanlaajuiset kehitystavoitteet. YK järjesti syyskuussa 2000 niin sanotun vuosituhathuippukokouksen, joka oli ensimmäinen yleiskokouksen tapaaminen, jossa oli paikalla kaikkien jäsenvaltioiden päämiehet. Sen yhteydessä koottiin vuosituhatjulistus. Huomiota siitä ovat saaneet erityisesti vuosituhattavoitteet, joiden päämääränä oli vastustaa köyhien maiden kehittymistä jarruttavia tekijöitä. YK:n rauhanoperaatiot ovat 2000-luvulla muuttuneet entistä kunnianhimoisemmiksi, ja niiden tavoitteena on auttaa vielä sodan jälkeenkin yhteiskunnan jälleenrakentamisessa. Työn tukemiseksi perustettiin 2005 rauhanrakennuskomissio. Rauhanrakennus sai myös takapakkia, kun Yhdysvallat ja Britannia hyökkäsivät ilman kansainvälisen yhteisön täyttä tukea Irakiin maaliskuussa 2003. Jäsenyyksien historiaa Yhdistyneisiin kansakuntiin liittyivät sen perustamisen yhteydessä myös Neuvostoliittoon kuuluneet neuvostotasavallat Ukraina ja Valko-Venäjä, jotka olivat kärsineet erityisen paljon oltuaan taistelualueina toisessa maailmansodassa. Neuvostoliitto epäili brittiläisen kansainyhteisön maiden tuovan Britannialle moninkertaisen äänimäärän, kun taas Yhdysvaltain osavaltioiden ryhtyminen suoraan YK:n jäseniksi Valko-Venäjän tai Ukrainan tapaan olisi voinut olla Yhdysvaltain perustuslain vastaista. Pohjoismaista Norja ja Tanska kuuluivat perustajajäseniin. Ruotsi ja Islanti liittyivät jäseniksi vuonna 1946. Toisessa maailmansodassa hävinneellä puolella olleille valtiolle, muun muassa Suomelle, mahdollisuus anoa YK:n jäsenyyttä muodostui vasta Pariisin rauhansopimuksen tultua voimaan syksyllä 1947. Kuitenkin suurvaltojen, lähinnä Neuvostoliiton sekä Yhdysvaltain ja sen liittolaisten, välisestä tasapainopolitiikasta johtui se, ettei 1950-1954 Yhdistyneisiin kansakuntiin otettu uusia jäseniä, ennen kuin niitä oli riittävän suuri ja tasapuolinen joukko. Vasta 14. joulukuuta 1955 YK:n jäseniksi hyväksyttiin samanaikaisesti Albania, Bulgaria, Ceylon (nyk. Sri Lanka), Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Jordania, Kambodža, Laos, Libya, Nepal, Portugali, Romania, Suomi ja Unkari. Kylmän sodan vuoksi myös molemmat Saksat olivat kauan YK:n ulkopuolella ja hyväksyttiin jäseniksi vasta vuonna 1973. Lisäksi molemmat Koreat pääsivät YK:n jäseniksi vasta vuonna 1991. Kun Afrikassa sijainneet entiset siirtomaat etupäässä 1960-luvulla itsenäistyivät, ne liittyivät yleensä YK:n jäseniksi lyhyen ajan kuluessa itsenäistymisestään. Sama juttu tapahtui myös kylmän sodan päättyessä Jugoslavian ja Neuvostoliiton hajoamisten yhteydessä syntyneiden uusien valtioiden kohdalla. Poikkeuksena oli valkoisen vähemmistöhallituksen itsenäiseksi julistama Rhodesia, nykyinen Zimbabwe, joka ei saanut kansainvälistä tunnustusta, ennen kuin siellä 1980-luvulla oli siirrytty enemmistövaltaan. Merkittävä muutos Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioiden piirissä tapahtui 1971, kun Yhdistyneiden kansakuntien perustajajäsen, Kiinan tasavalta, syrjäytettiin Yhdistyneistä kansakunnista ja Kiinaa edustamaan valittiin Kiinan kansantasavalta Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenen oikeuksin. Tämä Yhdysvaltain aikaansaama hanke perustui Richard Nixonin hallinnon ulkoasiainministeri Henry Kissingerin diplomatiaan, minkä tarkoituksena oli päästä vetämään yhdysvaltalaisjoukot Vietnamista ilman, että Yhdysvaltain liittolaisena toiminut Etelä-Vietnam olisi hävinnyt Vietnamin sodan Kiinan kansantasavallan Pohjois-Vietnamille myöntämän tuen vuoksi. Toinen mahdollistaja Yhdysvaltain Mao Zedongin johtaman Kiinan kansantasavallan tunnustamiseksi 1976 oli Kiinan ja Neuvostoliiton välirikko sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli Hruštševin johdolla sanoutunut irti stalinismista. Syrjäytettyään Kiinan tasavallan Yhdistyneistä kansakunnista Yhdysvallat kuitenkin takasi lainsäädännöllään Taiwanin tosiasiallisen itsenäisyyden sotilasavun ja turvallisuustakuiden muodossa. Taiwan 1971 oli Guomindangin hallitsema diktatuuri, jota johti Tšiang Kai-šek, joka piti kiinni tiukasti yhden Kiinan politiikasta eli siitä, että Kiinan tasavalta Taiwanilla on Kiinan valtion ainoa laillinen edustaja, ja Kiinan kansantasavalta on kapinallinen osa tätä Kiinaa. Myös Kiinan kansantasavalta pitää vielä nykyään kiinni yhden Kiinan politiikasta, jonka mukaan Taiwan on Kiinan kansantasavallan kapinallinen maakunta. Kiinan tasavallan demokratisoiduttua Guomindang joutui välillä oppositioon, ja jotkut kannattavat myös yhden Kiinan politiikasta luopumista ja Taiwanin itsenäisyyttä. Sveitsi kieltäytyi pitkään liittymästä YK:hon, koska ei katsonut sen soveltuvan yhteen puolueettomuutensa kanssa. Vasta syyskuussa 2002 se liittyi jäseneksi samaan aikaan kuin tuolloin itsenäistynyt Itä-Timor. 28. kesäkuuta 2006 Montenegro liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin 192. jäsenvaltiona. Viimeksi järjestöön liittyi 14. heinäkuuta . jäsenvaltio, Etelä-Sudan. Suomi ja YK Jäseneksi 1955 Suomi jätti jäsenhakemuksen heti Pariisin rauhansopimuksen tultua voimaan 1947. Suurvaltapoliittisista syistä Suomi samoin kuin useat muutkin maat kuitenkin hyväksyttiin jäseniksi vasta 14. joulukuuta 1955. Jo edellisenä vuonna oli kuitenkin perustettu Suomen YK-liitto tiedotusta antamaan ja koulutusta järjestämään. Suomi korosti asemaansa YK:n jäsenenä ja puolueettomana rauhanturvaamisen kannattajana. Suomen ensimmäinen merkittävä ulkopoliittinen toimi Yhdistyneiden kansakuntien piirissä oli kiireellä järjestetty osallistuminen UNEF I -rauhanturvaoperaatioon Siinailla Suezin kriisin jälkeen. Sittemmin Suomi on ollut aktiivinen rauhanturvatoiminnassa, kansainvälisen oikeuden kehittämisessä, ihmisoikeuskysymyksissä, aseidenriisunnassa sekä monenkeskisissä kehitysyhteistyöhankkeissa. 1960-luvulta alkaen Suomi on antanut kehitysapua. Suomi on toiminut muun muassa yleiskokouksen puheenjohtajamaana 2000-2001 sekä turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä 1969-1970 ja 1989-1990. Muutamia suomalaisia on ollut YK:ssa korkeissa asemissa. Helvi Sipilä oli järjestön ensimmäinen naispuolinen apulaispääsihteeri. Martti Ahtisaari on toiminut apulaispääsihteerinä, pääsihteerin erityisedustajana Namibiassa ja erityislähettiläänä Kosovo-neuvotteluissa. Harri Holkeri toimi yleiskokouksen puheenjohtajana Suomen puheenjohtajakaudella. Lisäksi Ensio Siilasvuo toimi YK:n apulaispääsihteerinä johtaessaan Lähi-idän rauhanoperaatioita. Suomi maksaa vuonna 2019 YK:lle jäsenmaksua sääntömääräiseen budjettiin noin 11,7 miljoonaa dollaria. Sen lisäksi Suomi antaa vapaaehtoista rahoitusta YK:n erityisjärjestöjen toimintaan, kuten YK:n väestörahastolle, lastenrahastolle ja tasa-arvojärjestölle. Suomen YK-politiikasta vastaa ulkoasiainhallinto yhteistyössä muiden ministeriöiden, viranomaisten, eduskunnan ja yksityisen sektorin kanssa. Suomen YK-politiikan muotoilemiseen ja kehittämiseen osallistuu myös aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja laaja järjestökenttä. Suomen ulkoministeriön vuonna 2008 julkaiseman Suomen YK-strategian mukaan Suomi pitää YK:ta keskeisimpänä monenkeskisen yhteistyön välineenä. Suomella on pysyvä edustusto YK:n päämajassa New Yorkissa sekä useissa YK:n erityis- ja kumppanuusjärjestöissä. YK:lla ei Suomessa ole virallista edustajaa. Suomen YK:n suurlähettiläät Arvostelua Yhdistyneitä kansakuntia on historiansa aikana paitsi kiitelty, myös arvosteltu monesta syystä. Länsimaiset hallitukset ovat syyttäneet YK:ta paisuneeksi ja tehottomaksi. On huomautettu, että YK käyttää 2010-luvulla rahaa 40 kertaa enemmän kuin se käytti 1950-luvun alussa. Kehittyvät maat ovat nähneet YK:n epädemokraattisena ja rikkaiden maiden johtamana. Arvostelua on herättänyt myös muun muassa YK:n byrokraattisuus, korruption peittely ja sen turvallisuusneuvoston epädemokraattinen politiikka. YK:ta on myös syytetty diktaattorien pesäksi. YK:n on sanottu käyvän sotaa rauhan puolesta mutta katsovan kansanmurhia vierestä. YK:n ihmisoikeusneuvostoa on usein syytetty islamilaisten ja afrikkalaisten maiden etujen ajamisesta. Monet länsimaiset hallitukset ja joukko aktivistiryhmiä ovat arvostelleet YK:n vuonna 2009 hyväksymää päätöslauselmaa, jossa tuomitaan "uskonnon solvaaminen" ihmisoikeusrikoksena. Arvostelijoiden mukaan islamilaisten maiden aloitteesta syntynyttä päätöslauselmaa voidaan käyttää sananvapauden rajoittamiseen muslimimaissa. Vatikaani arvosteli vuonna 2018 YK:ta uskonnonvastaisuudesta köyhien maiden avustustoiminnan yhteydessä. Islamilaiset maat pitävät YK:n ihmisoikeuksien julistusta liian länsimaisena ja ovat laatineet omat ihmisoikeuksien julistuksensa. Valtioiden yksinoikeus kansainvälisessä päätöksenteossa saattaa polkea alleen yksittäisten ihmisten ja ryhmien tarpeita. YK-järjestelmässä tätä epäkohtaa ovat pyrkineet korjaamaan erilaiset kansalliset tai kansainväliset kansalaisjärjestöt. YK:n asettaman ryhmän 2000-luvun alussa julkaisemassa raportissa myönnettiin järjestössä olevan monia hallinnollisia ongelmia ja sirpaloitumisesta johtuvaa tehottomuutta, ja että se ei pystynyt auttamaan avuntarvitsijoita tarpeeksi hyvin. Katso myös Luettelo Yhdistyneiden kansakuntien suurlähettiläistä Luettelo Yhdistyneisiin kansakuntiin liittyvistä lyhenteistä Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Yhdistyneiden kansakuntien viralliset sivut. Suomen pysyvä YK-edustusto. Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan virallinen suomennos. Suomen YK-liiton sivusto Yhdistyneistä kansakunnista. Jäsenvaltiot. Yhdistyneet Kansakunnat. Seulonnan keskeiset artikkelit

1389

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylikulku

Ylikulku

Ylikulku on tapahtuma, jossa taivaankappale kulkee toisen taivaankappaleen editse tietyn havainnoitsijan näkösäteeltä katsottuna. Ylikulku Auringon suhteen Yleensä ylikululla viitataan jonkin planeetan kulkemiseen Auringon editse Maasta katsottuna. Aurinkokunnan planeetoista tämä on mahdollista vain Merkuriukselle ja Venukselle, jotka kiertävät Aurinkoa Maan radan sisäpuolella. Aiemmin Venuksen ylikuluilla oli tähtitieteellistä merkitystä, sillä niiden avulla pystyttiin määräämään Maan ja Venuksen keskinäinen etäisyys suurella tarkkuudella. Kun yksi planeettojen välinen etäisyys tunnetaan, planeettojen etäisyydet Auringosta voidaan johtaa siitä. Nykyään näitä mittauksia tehdään tutkalla, jolloin ei tarvitse odottaa harvinaisia ylikulkuja. Viimeisin Venuksen ylikulku tapahtui 6. kesäkuuta 2012, seuraava tapahtuu 10. joulukuuta 2117 ja siitä seuraava 8. joulukuuta 2125. Edellinen Merkuriuksen ylikulku nähtiin Suomessa 11. marraskuuta 2019 ja seuraava on 13. marraskuuta 2032. Kuun ylikulkua kutsutaan auringonpimennykseksi. Ylikulut muiden tähtien suhteen Liikkuessaan taivaalla aurinkokunnan kappaleet (Kuu, planeetat, pikkuplaneetat ja planeettojen kuut) saattavat peittää taustataivaan tähtiä. Tällaisia tapahtumia kutsutaan tähdenpeitoksi. Eksoplaneettojen ylikulut Ylikuluilla on merkitystä eksoplaneettojen etsinnässä ja tutkimuksessa, sillä kulkiessaan keskustähden ja havaitsijan välisen näkösäteen poikki riittävän suuri eksoplaneetta aiheuttaa muutoksen tähden kirkkaudessa, jolloin planeetan olemassaolo ja kiertoaika voidaan havaita tähden valokäyrästä. Ylikulku voi myös aiheuttaa muutoksia tähden spektriin, mikä mahdollistaa eksoplaneetan ilmakehän koostumuksen määrittämisen. Ylikulkumenetelmällä eksoplaneettoja etsivät esimerkiksi CoRoT- ja Kepler-avaruusteleskoopit. Kulkiessaan jonkin taustataivaan tähden editse eksoplaneetta voi myös toimia gravitaatiolinssinä, jolloin sen olemassaolo havaitaan taustataivaan tähden kirkastumisesta. Lähteet Astrometria Tähtitieteelliset tapahtumat

1390

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaaehtoisten%20marssi

Vapaaehtoisten marssi

Vapaaehtoisten marssi () on ollut Kiinan kansantasavallan kansallislaulu vuodesta 1949 lähtien. Vapaaehtoisten marssin kirjoitti runoilija Tian Han (田汉) ja sävelsi Nie Er (聂耳) Kiinan-Japanin sodan (1937-1945) aikana. Laulu oli alun perin elokuvan "Pojat ja tyttäret myrskyn aikana" tunnussävel. Elokuva kuvaa kiinalaisten vapaaehtoisten taistelua japanilaista miehittäjää vastaan 1930-luvun Koillis-Kiinassa, antaen samalla kuvallisen ilmauksen Kiinan kansan päättäväisyydestä taistella maansa ja kansansa vapauden puolesta. Mao Zedongin johtamien kommunistien otettua Kiinassa vallan ja julistettua kansantasavallan vuonna 1949 laulusta tuli Kiinan kansantasavallan kansallislaulu. Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana 1960- ja 1970-luvuilla "Vapaaehtoisten marssi" oli kielletty ja Tian Han kuoli vankeudessa vuonna 1969. Kansallislaulu korvautui miltei kokonaan maolaisilla ja vallankumouksellisilla lauluilla. Kulttuurivallankumouksen jälkeen vapaaehtoisten marssi tuli jälleen käyttöön. Jonkin aikaa sitä laulettiin toisin sanoin, mutta alkuperäiset palautettiin vuonna 1982. Siitä tehtiin virallinen kansallislaulu 4. joulukuuta 1982. Laulun sanat Yksinkertaistetuilla merkeillä ja pinyin-latinisaatiolla. Käännös Nouskaa! Te jotka ette halua olla orjia, Omalla verellämme ja lihallamme rakennamme uuden Kiinan muurin! Erittäin vaikeat ajat ovat koittaneet Kiinan kansalle, Jokainen on pakotettu huutamaan viimeisen karjahduksensa! Nouskaa, nouskaa, nouskaa! Meitä on kymmeniätuhansia samanmielisiä Kohtaamaan vihollisen tulitus, marssikaamme! Kohtaamaan vihollisen tulitus, marssikaamme! Marssikaamme! Marssikaamme! Eteenpäin! Lähteet Aiheesta muualla Vapaaehtoisten marssi eri formaateissa Kansallislaulut Kiinan musiikki Marssit

1391

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksipuoluej%C3%A4rjestelm%C3%A4

Yksipuoluejärjestelmä

Yksipuoluejärjestelmä on valtio, jossa yksi puolue tai koalitio johtaa maata, eivätkä muut puolueet saa asettaa ehdokkaita vaaleissa. Jossain tapauksissa sitoutumattomat ehdokkaat saavat asettua ehdolle. Useimmissa tapauksissa yksipuoluejärjestelmän takana on ollut sosialistinen, nationalistinen tai fasistinen ideologia. Useat yksipuoluejärjestelmät syntyivät siirtomaiden vapautustaisteluista, kun siirtomaaisännät joutuivat lopulta hyväksymään jonkin suositun liikkeen neuvotteluosapuoleksi ja luovuttamaan tälle vallan. Näin kävi esimerkiksi Algeriassa, jossa FLN nousi valtaan 1962. Kansandemokratioissa johtava puolue oli marxistis-leninistinen ja näitä valtioita kutsuttiin sosialistisiksi. Useimmissa kansandemokratioissa oli teknisesti ottaen useita puolueita, mutta muut puolueet tunnustivat kommunistisen puolueen johtavan aseman. Esimerkiksi Saksan demokraattisen tasavallan parlamenttiin valittiin kiinteä määrä eri puolueiden ja kansalaisjärjestöjen edustajia siten, että johtavalla puolueella SED:llä ja sen liittolaisilla oli aina enemmistö. Tämä on ollut ja on edelleen käytäntö myös Kiinassa. Tšekkoslovakiassa ja monessa muussa itäblokin maassa kansanrintama muodosti pysyvän hallituskoalition. Äärioikeistolaiset (muun muassa fasistiset) yksipuoluejärjestelmät ovat yleensä syntyneet oikeistopuolueiden tukemista vallankaappauksista, jotka on tehty vasemmiston toiminnan estämiseksi. Valtaan päästyään äärioikeistolaiset ryhmät ovat kuitenkin lopettaneet ja kieltäneet myös muiden oikeistopuolueiden toiminnan. Näin kävi esimerkiksi Saksassa ja Chilessä. Nykyiset yksipuoluevaltiot Entiset yksipuoluevaltiot Entiset reformiliikkeiden yksipuoluevaltiot Entiset vasemmistolaiset yksipuoluevaltiot Entiset marxilais-leninistiset yksipuoluevaltiot Entiset oikeistolaiset yksipuoluevaltiot Entiset fasistiset ja nationalistiset yksipuoluevaltiot Lähteet Politiikan käsitteet Poliittiset järjestelmät Valtiomuodot

1392

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ymp%C3%A4rist%C3%B6puolue

Ympäristöpuolue

Ympäristöpuolueet ovat puolueita, joiden poliittisessa ohjelmassa ympäristötavoitteet ovat selkeässä asemassa. Harvan ympäristöpuolueen ohjelmassa on yksinomaan ympäristökysymyksiin liittyviä tavoitteita, vaan etenkin suurimmat ympäristöpuolueet ottavat kantaa kaikkiin poliittisesti merkittäviin kysymyksiin. Ympäristöpuolueiden lähtökohdat voivat vaihdella suuresti, mutta useimmat nojaavat tavoitteissaan kestävän kehityksen periaatteisiin, joihin kuuluvat ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys. Teoriassa ympäristöpuolueet voivat olla sekä vasemmistolaisia että oikeistolaisia. Käytännössä kaikki länsimaiset ympäristöpuolueet kuitenkin sijoittuvat oman maansa poliittisessa kartassa joko keskustaan tai vasemmistoon, mutta esimerkiksi Italiassa oikeistolaisen Lega Nordin ohjelmaan kuuluu ympäristönsuojelu ja puolue on kuulunut ennen EU:ssa vihreiden ryhmään. Suomessa merkittävin ympäristöpuolue on Vihreä liitto. Kirjallisuutta Puolueet Vihreät puolueet de:Die Grünen

1393

https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin%20keskusta

Helsingin keskusta

Helsingin ydinkeskusta sijaitsee päärautatieaseman ympäristössä, johon suuri osa keskustan palveluista on keskittynyt. Tavallisimmin siihen luetaan kuuluvaksi Kluuvin kaupunginosa Kaisaniemen puistoa lukuun ottamatta sekä Kampin kaupunginosan itäisimmät ja pohjoisimmat korttelit. Täten sen rajoina voi suunnilleen pitää etelässä Bulevardia ja Esplanadin puistoa, idässä Unioninkatua, pohjoisessa Kaisaniemen puiston eteläreunaa, josta se jatkuu päärautatieaseman, Sanomatalon ja Kiasman pohjoispuolitse Rautatiekaduille, sekä lännessä ehkä Fredrikinkatua, jolloin Kampin keskus olisi osa ydinkeskustaa. Helsingin ydinkeskustan vain 2 km² laajuinen alue on yhä yritystoiminnan ja työpaikkojen ehdoton keskittymä. Sen itälaidalla sijaitsee myös Helsingin yliopiston keskustakampus. Keskustassa sijaitsee koko Helsingin seudun työpaikoista kymmenen prosenttia ja toimistotyöpaikoista lähes puolet. Keskustatunneli ja kävelykeskusta Helsingin keskustan tärkein kauppa-alue ulottuu Sokokselta ja Kampin keskuksesta Stockmannille ja Aleksanterinkadulle. Tällä vyöhykkeellä on suunniteltu keskustan muuttamista autottomaksi kävelykeskustaksi, jos Helsingin keskustatunneli toteutuu. Kävelykeskustan takana ovat vahvimmin Vasemmistoliiton ja Vihreiden kannattajat, autoilukeskustaa taas kannattavat Kokoomuksen ja RKP:n äänestäjät. Vahvimman kannatuksen autoton keskusta saa keski-ikäisiltä, eniten autoilua puolustavat taas 18-24-vuotiaat. Yli puolet Suomen pääkaupunkiseudun asukkaista kannattaa ydinkeskustan rauhoittamista yksityisautoilta. Liikekeskusta ja asumiskeskusta Perinteisesti Helsingin keskustassa on ollut sekä liiketoimintaa että asumista. 1960-1970-luvuilla keskustan vanhoja taloja purettiin isompien tieltä, asuntoja muutettiin yhä enemmän toimistoiksi ja keskustasta uhkasi tulla pelkkä liikekeskusta asumisen etääntyessä kauemmas lähiöihin. Lähiöissä oli enemmän luontoa ja asukkaat mieltyivät tilaviin asuntoihin ahtaiden keskusta-asuntojen jälkeen. 1980-luvulla kehitys kääntyi ja keskusta-asumisen arvostus alkoi kasvaa. 2000-luvulla kehitys on mennyt toiseen pisteeseen, eli että keskusta-asuminen ja keskustan viihdepalvelut ovat hyvin suosittuja, mutta työpaikat ovat alkaneet valua moottoriteiden varsille esikaupunkeihin. Helsingin keskustan rooli on siis historiansa aikana ja vielä nykyäänkin elänyt aikakautensa mukana toteuttaen kulloisiakin ihanteita. Kuvia Lähteet Aiheesta muualla Helsingin alueellinen jako

1394

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain%20presidentti

Yhdysvaltain presidentti

Yhdysvaltain presidentti () on Yhdysvaltain valtionpäämies ja hallituksen johtaja, korkein liittovaltion toimeenpaneva viranomainen sekä asevoimien ylipäällikkö. Presidentin toimikausi on neljä vuotta, ja sama henkilö voidaan valita korkeintaan kahdeksi kaudeksi. Yhdysvaltain varapresidentti valitaan samalla kertaa. Yhdysvallat oli maailman ensimmäinen maa, jonka valtionpäämiehenä on presidentti. Presidentin valtuudet Yhdysvaltain presidentin tehtävä antaa laajat valtuudet. Perustuslain mukaan presidentin tulee "huolehtia lakien panemisesta täytäntöön". Tämän vastuun kantamiseksi presidentti johtaa liittovaltion toimeenpanevaa elintä - noin neljän miljoonan ihmisen kokoista hallintoa, johon siviilihallinnon lisäksi kuuluu yli miljoona aktiivipalveluksessa olevaa sotilashenkilöä. Presidentti asettaa virkakautensa aikana noin 6 000 henkilöä. Hänellä on myös veto-oikeus kongressin säätämiin lakeihin, muttei oikeutta tehdä omia lakiesityksiä eikä kongressin hajotusoikeutta. Richard Neustadtin mukaan presidentin tärkein valtaoikeus on valta, jota käytetään taivuttelemaan ihmisiä. Yksi presidentin velvollisuuksista on pitää kansakunnan tila -puhe. Nykyään se on tapana pitää tammikuun viimeisellä viikolla. Edellytykset tehtävään Yhdysvaltain perustuslain artikla 2, 1. momentti asettaa seuraavat edellytykset tehtävään: syntyperäinen Yhdysvaltain kansalainen vähintään 35 vuoden ikä asunut Yhdysvalloissa vähintään 14 vuotta Presidentti valitaan Yhdysvalloissa välillisillä vaaleilla eli äänestäjiksi rekisteröityneet kansalaiset äänestävät kussakin osavaltiossa valitsijamiehiä, jotka valitsevat presidentin ehdokkaiksi asettuneiden henkilöiden joukosta. Kunkin osavaltion valitsijamiehet asettuvat kaikki oman osavaltionsa suorassa kansanvaalissa eniten ääniä saaneen ehdokkaan taakse (poikkeuksena Maine ja Nebraska). Vuodesta 1951 enimmäisaika presidenttinä on rajoitettu kahteen kauteen tai kymmeneen vuoteen perustuslain 22. lisäyksellä. Jälkimmäinen tilanne on mahdollinen silloin, kun presidentti ei jostakin syystä pysty hoitamaan virkaansa loppuun asti, ja esimerkiksi varapresidentti toimii presidenttinä enintään kaksi vuotta, minkä jälkeen tämä voi itse tulla valituksi kahdelle virkakaudelle. Jos varapresidentti hoitaa virkaan valitun presidentin tointa yli kaksi vuotta, voidaan hänet sen jälkeen valita virkaan vain yhdeksi kaudeksi. Virkaanastuessaan presidentti vannoo virkavalansa varapresidentin jälkeen 20. tammikuuta. Presidentin virkavala pyritään ajoittamaan puoleenpäivään. Presidentin virkavala on muodoltaan seuraavanlainen:"I do solemnly swear (or affirm) that I will faithfully execute the Office of President of the United States, and will to the best of my ability, preserve, protect and defend the Constitution of the United States." Yhdysvaltain presidentit Elossa olevat entiset presidentit Pisin ja lyhin elinikä Presidentin palkka ja muut etuisuudet Ensimmäinen kongressi äänesti palkan puolesta George Washingtonille, mutta tämä ei ottanut rahoja vastaan. Vuodesta 2001 lähtien presidentti on nauttinut noin vuosipalkkaa ja sen lisäksi kulukorvauksia. Valkoinen talo Yhdysvaltain presidentti asuu perheineen ja työskentelee Valkoisessa talossa Washington DC:ssä. Asunto säädettiin vuoden 1790 asuinpaikka-asetuksessa, joka määräsi liittovaltion pysyvän pääkaupungin perustamisesta. Valkoisen talon keskusrakennuksessa sijaitsevat presidenttiperheen asuinhuoneistot ja joitain suuria vastaanottohuoneita. Länsisiivessä on presidentin työhuone, ja itäsiivessä on presidenttipuolison työhuone. Kunnianosoituksia Ensimmäinen käyttökolikossa kuvattu Yhdysvaltain presidentti oli Lincoln, joka ikuistettiin 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi pronssipenniin vuonna 1909. Myös Washington, Jefferson, F. D. Roosevelt, Kennedy ja Eisenhower ovat saaneet kuvansa kolikkoon. Monessa setelissä on presidenttien kuvat: Washington (1 dollari), Jefferson ($2), Lincoln ($5), Jackson ($20), Grant ($50), McKinley ($500), Cleveland ($1 000), Madison ($5 000) ja Wilson ($ ). Postimerkeissä presidenttejä on kuvattu vuodesta 1847 lähtien. George Washingtonin mukaan on nimetty Washingtonin osavaltio. Neljän osavaltion pääkaupungit on nimetty presidenttien mukaan: Jackson, Mississippi; Jefferson City, Missouri; Lincoln, Nebraska ja Madison, Wisconsin. Washingtonin mukaan on nimetty eniten kuntia, 31. Harding oli viimeinen presidentti (1921-1923), jonka mukaan on nimetty kunta. Presidenttien mukaan on nimetty useita vuoria. Mount McKinley oli nimensä vaihtoon asti Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren nimenä. Nykyisin korkein presidentin mukaan nimetty vuori on Mount Lincoln Coloradossa (4 354 m.). Joista tunnetuimpia ovat Jefferson River ja Madison River, jotka laskevat Missouriin. Rio Roosevelt sijaitsee Amazoniassa ja nimettiin Theodore Rooseveltin käynnin kunniaksi. Galleria Katso myös Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Yhdysvaltain presidentinvaali Yhdysvaltain presidentiksi valittu Yhdysvaltain presidentin virka-auto Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaiset Yhdysvaltain presidentin virkavala Presidentin kirjasto Tietoja Yhdysvaltain presidenteistä Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Frame, Gregory: The American President in Film and Television : Myth, Politics and Representation. Peter Lang, 2018. ISBN . Aiheesta muualla Seulonnan keskeiset artikkelit

1395

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yle%20Teema

Yle Teema

Yle Teema on elokuville, dokumenteille ja musiikille omistautuva Yleisradion kulttuurikanava ja ohjelmakokonaisuus. Teema aloitti toimintansa 27. elokuuta 2001. Teema tavoittaa viikoittain 2,5 miljoonaa suomalaista. Teema muutti jaetulle kanavapaikalle 5 ruotsinkielisen Yle Femin kanssa 24. huhtikuuta 2017. Päätös asiasta tehtiin lokakuussa 2016. Kanavapaikan nimeksi tuli Yle Teema & Fem. Kanavapaikalla nähdään Teeman ohjelmia iltaisin tiistaista lauantaihin kello 20.00 alkaen sekä iltapäivisin joka päivä kello 12.00-17.25 [4]. Lisäksi Yle Teema on Yle Areenassa omana kokonaisuutenaan. Kanavan ohjelmistoon kuuluu paljon dokumentteja ja kulttuuriin liittyviä asiaohjelmia, kuten historiadokumentteja, Elävän arkiston aineistoja sekä tiededokumentteja. Teeman katsotuinta ohjelmistoa ovat elokuvat. Vuonna 2012 itsenäisyyspäivänä esitetty Tuntematon sotilas oli kanavan katsotuin ohjelma katsojaa). Kanava esittää elokuvia vähintään viitenä päivänä viikossa, ja Teemalauantain toinen ohjelma on myös yleensä elokuva. Elokuville omistettuja ohjelmapaikkoja ovat Keskiviikon Kino, Perjantain Kino, Kino Klassikko, Uusi Kino ja torstain Kino Suomi ja loppuvuodesta esitettävä viisipäiväinen Teeman elokuvafestivaali. Teemalauantai koostuu dokumentista ja pitkästä elokuvasta, jotka liittyvät temaattisesti toisiinsa ja usein myös kanavan muuhun ohjelmistoon. Vuodesta 2014 Teema on välittänyt suorana Oscar-gaalan. Kanavalla esitetään myös monipuolisesti musiikkia. Vuonna 2014 Teema valittiin vuoden musiikkimediaksi Musiikki & Media -tapahtumassa. Sama palkinto tuli Teemalle myös vuonna 2016. Yle Teema nousi M&M:n brändimittauksessa vuonna 2009 suomalaisten eniten arvostamaksi televisiokanavaksi ja toiseksi arvostetuimmaksi mediaksi Aku Ankan jälkeen. Yle Teema HD aloitti lähetyksensä 28. tammikuuta 2014. Kanava tarjosi lähetykset teräväpiirtomuodossa. Tarjolla on myös tilaääni, kun sellainen on saatavilla. Kanavauudistuksen jälkeen Teeman ohjelmistoa voi HD muodossa seurata Yle Teema & Fem HD kanavapaikalta. Yle Teeman sijaitessa kanavapaikalla 7 ohjelmatarjonta alkoi iltapäivällä ja jatkui noin puoleenyöhön asti. Muina aikoina kanavalla näkyi kanavan tulevia ohjelmia esittelevä Teematieto, jonka taustalla soi Yle Radio 1. Kanavan ohjelmistoa Gran Hotel Iskelmä-Suomi Silkkitie 30 päivässä Suomensukuiset 30 päivässä Venäjän halki 30 päivässä Kosketuksessa Hetkiä kaupungissa Treme Odessan kummisetä Viinakeisarin salaisuus Se päivä muutti Suomen Hulluuden historia Sininen laulu Sami Yaffa - Sound Tracker Aiempaa ohjelmistoa Abitreenit (nykyisin vain netissä) Candlefordin postineiti Francon aika - näin sen koimme Kausikortti (syksyllä 2013 ohjelman korvasi RSO Musiikkitalossa) Kupla Monty Pythonin Lentävä Sirkus Olipa kerran elämä Perhelääkäri (esiintynyt myös alkuperäisellä nimellä Médico de Familia) Ranskalainen kylä Talo Espanjassa (2007) Talo Italiassa (2005) Talo Ranskassa (2010) Popkult Yhteinen sävel Mullan alla Tie Roomaan: Kaksi pientä elefanttia Logot Lähteet Aiheesta muualla Yle Teeman verkkosivut Ylen televisiokanavat Vuonna 2001 perustetut televisiokanavat

1397

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinreaktori

Ydinreaktori

Ydinreaktori on tekninen laite, jolla tuotetaan ja ylläpidetään ydinreaktioita. Fissioreaktoreita käytetään varsinkin sähköntuotantoon ydinvoimaloissa. Muita käyttökohteita ovat muun muassa tutkimus, säteilyn tuottaminen (esimerkiksi sädehoitoon), isotooppien valmistaminen (mm. lääketieteen käyttöön), toimiminen kulkuneuvon (laiva tai sukellusvene) voimanlähteenä. Fuusioreaktoreita ei ole toistaiseksi operatiivisessa käytössä, mutta toimivia koereaktoreita on tehty. Historia Siviiliydintekniikan juuret ovat sotilastarkoituksiin kehitetyssä tekniikassa. 1950-luvun ydinaseiden kehitysprojektien tuloksena tarvittiin väkevöityä uraania ja plutoniumia, jonka tuotantoon ensimmäiset reaktorit rakennettiin.Viite? Siviilikäytön ydinreaktoreiden kehitykseen vaikutti eniten Yhdysvaltain ydinsukellusveneohjelma, jonka tavoitteena oli kehittää kompakti reaktori sukellusveneiden toiminta-ajan pidentämiseen. Tämän ohjelman aikana kehitetyt kevytvesihidasteiset kiehutus- ja painevesireaktorit tarvitsivat väkevöityä uraania, jota Yhdysvalloilla oli käytössään riittävästi - kiitos sotilastarkoituksiin rakennetun väkevöintikapasiteetin. Kapasiteetti riittikin aina 1970-luvulle, jolloin vuoden 1970 Almelon sopimuksen perusteella avattiin Alankomaissa uusi väkevöintilaitos. Yhdysvallat kielsi väkevöidyn uraanin maastaviennin vuoteen 1956 asti. Tämän vuoksi Ranska ja Britannia kehittivät aluksi kaasujäähdytteiset reaktorit, jotka saattoivat käyttää polttoaineenaan luonnonuraania. Brittiläinen Magnox-malli on edelleen käytössä. Ensimmäinen brittiläinen kaupallinen laitos tuotti myös plutoniumia aseteollisuuden tarpeisiin. Ranskassa viimeiset kaasujäähdytteiset reaktorit suljettiin 1994. Niiden kehitystyö keskeytettiin jo 1969 painevesireaktorien hyväksi. Kanada seurasi omia polkujaan, koska sillä oli käytössään toisen maailmansodan aikaisen aseohjelman aikainen kapasiteetti raskaan veden tuotantoon. Kanadan reaktori hyödynsi raskasta vettä ja luonnonuraania. Neuvostoliitossa kehitettiin kaksi siviilireaktoria vuodesta 1954 lähtien, ensimmäisen Obninskin ydivoimalaitoksessa käyttöön otetun AM-1-reaktorin jälkeen. Ensimmäinen, RBMK on grafiittihidasteinen ja kevytvesijäähdytteinen reaktorimalli. Reaktorista rakennettiin kahta mallia, 1000 megawatin ja 1500 megawatin sähköntuotantotehoon kykenevät RBMK-1000 ja RBMK-1500-mallit. Reaktoria ei rakennettu missään muualla kuin Neuvostoliitossa. Sielläkin kaikki nykyisen Venäjän ulkopuolella olevat laitokset on sittemmin suljettu. Nykyisen Venäjän ulkopuolella Tšernobylin lisäksi Ignalinan ydinvoimalaitos nykyisen Liettuan tasavallan alueella olivat ainoat joissa tyypin reaktoreita oli käytössä. Toinen versio on painevesireaktori VVER joka pitkälti vastaa länsimaissa kehitettyä painevesireaktoria, lukuun ottamatta pieniä eroavaisuuksia suunnittelussa. Näitä ovat esimerkiksi: VVER-reaktorissa höyrystimet ovat vaakatasossa ja polttoainekanavat kuusikulmaisen muotoisia, kun PWR-reaktorissa höyrystimet ovat pystysuunnassa ja polttoainekanavat neliönmuotoiset. NL:n ensimmäinen painevesireaktori otettiin käyttöön 1964. Tätä mallia on myyty myös muille maille. Esimerkiksi Suomessa Loviisan ydinvoimaitoksen kaksi reaktoria ja suunnitteila oleva Hanhikiven voimalaitos ovat tätä tyyppiä. Loviisassa kuitenkin reaktorin hallintajärjestelmät ovat länsimäistät tekoa. Hanhikivi I on vasta suunnitteluvaiheessa. Ydinvoimareaktori Ydinvoimalaitoksissa reaktorin tehtävänä on tuottaa lämpöä ydinpolttoaineesta. Tämä tapahtuu ylläpitämällä, säätämällä ja valvomalla reaktorissa tapahtuvaa ketjureaktiota, jossa polttoaineen (tavallisesti uraanin tai plutoniumin, mutta myös torium on mahdollinen) atomien fissio tuottaa lämpöä. Voimalaitosreaktorit ovat yleisimmin kevytvesihidasteisia reaktoreita (painevesireaktori tai kiehutusvesireaktori). Lisäksi käytössä on grafiittihidasteisia reaktoreita (Venäjä RBMK, Britannia ja Ranska), sekä raskasvesireaktoreita joita on rakennettu ainakin Kanadassa ja Intiassa. Reaktoriin ladataan ydinpolttoainetta yleensä 3-5 vuoden ajaksi huoltoseisokkien yhteydessä, paitsi eräissä reaktorityypeissä (mm. CANDU ja RBMK), jotka sallivat polttoaineen vaihdon reaktorin ajon aikana. Reaktorin käydessä polttoaineessa tapahtuu fissioketjureaktio, joka pitää itseään yllä. Reaktorin säätö tapahtuu ketjureaktiota ylläpitävää neutronivuota hallitsemalla. Reaktorin säätö Kevytvesireaktorin käynnissä pysyminen vaatii kolmea asiaa: väkevöityä ydinpolttoainetta, joka reagoi neutroneja, jotka aiheuttavat fissiot hidastinainetta, joka jarruttaa neutroneja niin etteivät ne karkaa reaktorista aiheuttamatta fissiota. Tätä voi verrata tulisijaan, jossa tarvitaan polttoainetta, kuumuutta ja happea tulen ylläpitämiseksi. Jos yksikin menetetään, reaktio ei kykene jatkumaan. Kevytvesireaktori on suunniteltu siten, että sen toimiessa nämä kolme ehtoa täyttyvät juuri ja juuri. Reaktorin säätöä varten reaktorisydämestä voidaan poistaa tai sinne voidaan käytön aikana lisätä neutroneja absorboivia säätösauvoja. Täten reaktorin teho voidaan valita vapaasti suunnitellulta tehoalueelta ja ydinvoimalan energiantuotantoa voidaan säätää kulutuksen mukaisesti. Toisaalta reaktori voidaan sammuttaa milloin tahansa työntämällä tarpeeksi säätösauvoja reaktoriin. Sammuttaminen kestää parhaimmillaan vain noin sekunnin. Kevytvesihidasteisen reaktorin - kevytvesireaktorin - luonteeseen kuuluu, että se on luonnostaan vakaa. Mahdollisessa toimintahäiriössä ketjureaktion kiihtyminen nostaa jäähdytys- ja hidastinaineena toimivan veden lämpötilaa ja pienentää täten veden tiheyttä. Veden tiheyden pieneneminen puolestaan vähentää veden kykyä hidastaa neutronien nopeutta ketjureaktion syntymiseen vaadittavaan nopeuteen. Kevytvesihidasteisessa reaktorissa on tehon negatiivinen takaisinkytkentä; tehon epätarkoituksenmukainen nousu laskee reaktorin tehoa. Reaktorityypit Ydinreaktoreita voidaan jaotella monella eri tavalla. Yksi tapa on käyttötarkoituksen mukaan tutkimusreaktoreihin, lääketieteellisiin reaktoreihin, isotooppien tuotantoreaktoreihin, voimalaitosreaktoreihin, laivareaktoreihin, avaruusreaktoreihin jne. Toinen tapa on neutronien nopeuden mukaan hitaisiin ja nopeisiin reaktoreihin. Suurimmassa osassa reaktoreita fissioissa syntyviä neutroneita täytyy jarruttaa hidastinaineella, etteivät liian monet karkaa reaktorista synnyttämättä uusia fissioita. Nopeissa reaktoreissa hidastamista ei tehdä, vaan reaktion jatkuminen varmistetaan muuten, esimerkiksi käyttämällä väkevämpää polttoainetta. Kolmas tapa jaotella reaktoreita onkin hidastinaineen mukaan lähinnä kevytvesireaktoreihin, raskasvesireaktoreihin ja grafiittihidasteisiin reaktoreihin. Neljäs tapa jaotella reaktoreita on jäähdytyksen mukaan muun muassa kaasujäähdytteisiin ja kiehutus- ja painevesireaktoreihin. Suurin osa maailman voimalaitosreaktoreita on kevytvesireaktoreita, joko painevesi- tai kiehutusvesityyppiä. Tässä reaktorit on luokiteltu hidastinaineen mukaan. Kevytvesireaktorit Ydinvoimareaktorien selkeä pääosa on kevytvesireaktorit. Varsinkin uusissa voimalaitoksissa miltei kaikissa on kevytvesireaktori, joita on kahta tyyppiä: painevesireaktori (, ) kiehutusvesireaktori (BWR) Grafiittihidasteiset reaktorit Lähinnä Britanniassa käytetään kaasujäähdytteisiä, grafiittihidasteisia reaktoreita (GCR). Neuvostoliitossa kehitetty RBMK-reaktori on vesijäähdytteinen grafiittihidasteinen reaktori, jota käytetään nykyään vain Venäjän federaation alueella. RBMK on surullisenkuuluisa Tšernobylin onnettomuusreaktorina. RBMK:ssa on useita vain sille tyypillisiä suunnittelupuutteita, jotka osaltaan mahdollistivat onnettomuuden. Esimerkiksi toisin kuin kevytvesireaktorit, se ei ole kaikilla tehoalueilla luonnostaan vakaa, mikä osaltaan mahdollisti onnettomuuden käynnistäneen nopean tehopiikin. kaasujäähdytteinen reaktori (GCR) grafiittihidasteinen vesijäähdytteinen kanavareaktori (RBMK) nestemäisellä metallilla jäähdytetty reaktori (LMR), käytetään usein hyötöreaktoreissa Raskasvesireaktorit Kanadassa kehitetty CANDU voi käyttää luonnonuraania polttoaineenaan, joten uraanin väkevöintiä ei vaadita. Toisaalta reaktori tarvitsee miltei yhtä vaikeasti valmistettavaa raskasta vettä. CANDUn polttoainetta voi vaihtaa reaktorin käytön aikana, mikä tekee ydinaineiden valvonnasta kevytvesireaktoreita hankalampaa. paineistettu raskasvesireaktori (CANDU) Kehittyneet reaktorit Maailmalla tutkitaan eräitä edistyksellisiä reaktorityyppejä, joita ei vielä ole laajalti käytössä. Pisimmällä ollaan nopean hyötöreaktorin kehityksessä. Niitä on ollut sähkön tuotantokäytössä muun muassa Japanissa, Ranskassa ja Venäjällä. Hyötöreaktorin suurin etu on polttoainetaloudellisuus: reaktori voi tuottaa toisesta halvasta, yleisestä ja muuten ydinreaktioon sopimattomasta aineesta kuten U-238 isotoopista ydinreaktioon sopivaa fissiiliä ainetta kuten esimerkiksi Pu-239-isotooppia transmutaation, avulla. Lisäksi vaikutusala, eli hajoamistodennäköisyys, U-238 kaltaiselle nuklidille on suurempi kuin esimerkiksi kevytvesireaktorissa. nopea hyötöreaktori neljännen sukupolven reaktori fuusioreaktori Nopeassa reaktorissa ei käytetä hidastinainetta. Fuusioreaktorin toiminta perustuu fission - atomiytimien pilkkomisen -sijasta fuusioon - atomiytimien yhdistämiseen. Ydinreaktorisukupolvet Ydinreaktorisukupolvi-jaottelua käytetään ydinvoimalaitoksien luokitteluun. Ensimmäinen, toinen ja kolmas sukupolvi Toisen sukupolven voidaan laskea alkaneen 1970-luvun alussa kevytvesireaktoreiden ja niiden vaatiman polttoaineen väkevöimisteknologian kehittymisen myötä. 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa rakennetut toisen sukupolven kevytvesireaktorit muodostavat ylivoimaisen enemmistön käytössä olevista reaktoreista. Kolmannen sukupolven reaktorit ovat hyväksyttyjä ja jo käytössä olevia laitoksia, jotka hyödyntävät kehityksen uudempaa antia. Suurimmat edistysaskeleet on otettu odotetun käyttöiän kasvattamisessa noin 40:stä 60 vuoteen ja turvallisuudessa, erityisesti vakavien tapaturmien seurausten vähentämisessä. Neljännen sukupolven reaktorit Neljännen sukupolven reaktorit ovat tutkimuksen alla. Vaikka niitä ei odoteta saatavan kaupalliseen käyttöön ennen vuotta 2030, niiden tutkimukseen panostetaan, sillä fuusiovoiman ei odoteta olevan hyödynnettävissä ennen vuosisadan puoliväliä. Tekniikaltaan ja toimintaperiaatteiltaan tutkimuksen kohteena on monia eri tyyppejä, mutta yleisesti voidaan sanoa seuraavaa Erityisiä odotuksia uudelta tekniikalta uusien polttoaineiden saaminen hyödynnettäviksi (suurempi osa luonnonuraanista, torium) uraanivarantojen riittävyyden parantaminen ja sitä myötä ydinvoiman elinkaaren pidentäminen yleisesti polttoaineen uudelleenkierrätys reaktorissa lopullisen jätteen radioaktiivisuuden, sen puoliintumisajan, lämmöntuoton sekä kokonaismäärän pienentäminen niin sanottujen korkean lämpötilan reaktorien lämmön samanaikainen hyödyntäminen muuhunkin kuin sähkön tuottoon Tekniikan asettamia vaatimuksia ja ongelmia käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelylaitoksien rakentaminen paljon korkeampi säteilytaso monissa polttoainekierron osavaiheissa, joissa myös ihmisiä työskentelemässä Vuonna 2001 perustettiin valtioiden välinen yhteistoimintaelin Generation IV International Forum (GIF) koordinoimaan seuraavan sukupolven ydintekniikan kehitystä jasenmaissa. Vuonna 2009 jäseninä oli 12 maata ynnä Euroopan atomienergiayhteisö Euratom. Reaktorityypit Erittäin korkean lämpötilan reaktori Ylikriittisellä vedellä jäähdytetty reaktori Sulasuolareaktori Kaksoisfluidireaktori Hyötöreaktorit Kaasulla jäähdytetty nopea reaktori Natriumilla jäähdytetty nopea reaktori Sulalla metallilla jäähdytetty hyötöreaktori Lyijyllä jäähdytetty nopea reaktori Katso myös Ydinvoima Raskasvesi Lähteet Choppin et al.: Principles of Nuclear Power, 19. luku Viitteet Ydinvoima Ydinfysiikka Ydinreaktorityypit Seulonnan keskeiset artikkelit

1398

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yliopisto

Yliopisto

Yliopisto () on tieteellistä tutkimusta tekevä ja korkeinta tieteellistä opetusta antava laitos. Täydelliseen yliopistoon on vanhastaan kuulunut neljä tiedekuntaa: teologinen, oikeustieteellinen, lääketieteellinen ja filosofinen, mutta yliopistoihin kuuluu nykyään usein myös muita tiedekuntia, esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellinen, teknillinen, valtiotieteellinen, humanistinen, hallintotieteellinen, maatalous-metsätieteellinen ja kauppatieteellinen tiedekunta. Jos tiedekunta on suuri tai yliopistossa on vain yksi tiedekunta, sen ja laitoksen välissä voi olla myös osastotaso; tämä on ollut aiemmin tyypillinen ratkaisu teknillisellä alalla. Yliopistoilla on itsehallinto, autonomia. Yliopiston muodostavat opettajat ja opiskelijat, jotka ovat jakautuneet opintoaloittain perinteisissä yliopistoissa tiedekuntiin, jotka ovat edelleen jakautuneet laitoksiin. Yliopiston päätehtävät ovat tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Yliopiston tutkimustehtävä on sama kuin tieteellisellä akatemialla. Suomessa 2000-luvulla tehty lainmuutos lisäsi yliopistoille niin sanotun kolmannen tehtävän, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden. Tarkkaan ottaen tämä tehtävä on neljäs, sillä jo edellinen laki mainitsee yliopiston kolmantena tehtävänä "kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa". Opettajina yliopistoissa toimivat muun muassa professorit, dosentit, yliopistolehtorit, lehtorit ja apulaisopettajat, tunti- ja erikoisopettajat, yliassistentit, assistentit, opettavat tutkijat ja yliopisto-opettajat. Opiskelijoina ovat yliopiston kirjoihin hyväksytyt henkilöt, joilta vaaditaan tietty perustietomäärä; edellytyksenä voi olla esimerkiksi suoritettu ylioppilastutkinto. Opetus annetaan pääasiassa luentoina ja seminaariharjoituksina, teknillisellä alalla myös harjoitustöinä ja taiteellisella alalla alanmukaisilla tehtävillä. Etenkin ammattiin valmistaviin opintoihin kuuluu usein pakollista työharjoittelua. Aivan uusia oppimisen mahdollisuuksia avaa Internetin ja muiden uusien viestimien käyttö, jolloin puhutaan virtuaaliyliopistosta. Yliopistoihin kuuluu varsinaisten opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavien laitosten lisäksi erillislaitoksia, joista yleisimmät ovat kirjasto ja kielten opetusta antava kielikeskus. Lisäksi joillakin yliopistoilla on muun muassa sairaaloita lääketieteen opetusta ja harjoittelu- eli normaalikouluja opettajankoulutusta varten. Yliopistojen keskinäistä paremmuutta mitataan yliopistovertailuilla, joiden tuottamilla yliopistorankingeilla arvioidaan nykyisin olevan suuri vaikutus yliopistojen houkuttelevuuteen potentiaalisten opiskelijoiden ja tutkijoiden silmissä. Historiaa Länsimaisen historian ensimmäisenä yliopistona on joskus pidetty Platonin Akatemiaa. Islamilaisen maailman madrasoja kutsutaan usein yliopistoiksi (esim. Timbuktun yliopisto). Laajalle levinneen käsityksen mukaan mallia Euroopan yliopistoihin otettiin Fatima al-Fihrin vuonna 859 perustamasta Al-Karaouinen yliopistosta, jossa monet eurooppalaiset oppineet kävivät opiskelemassa matematiikkaa ennen kuin arabialaiset numerot ja nolla olivat vielä käytössä Euroopassa. Guinnessin ennätysten kirjan ja myös Unescon mukaan se on maailman vanhin edelleen toimiva yliopisto. Todellisuudessa Fatima al-Fihri on myyttinen henkilö, joka mainitaan islamilaisessa kirjallisuudessa vasta yli 400 vuotta myöhemmin. Tällöin hänen kerrotaan perustaneen moskeijan eikä yliopistoa. Al-Karaouinen moskeijan yhteyteen syntyi 1000-luvulla islamilainen korkeampi oppilaitos eli madrasa. Se kuitenkin erosi monin tavoin yliopistosta. Tieteenhistorioitsija Toby E. Huff katsoo, että eurooppalaisen yliopistolaitoksen esikuvana ei missään ollut islamilainen madrasa, vaan kaupunkeihin syntyneet muut korporaatiot, kuten ammatilliset killat. Yliopistoja islamilaisiin maihin alettiin perustaa vasta 1800-luvun loppupuolella. Myös ajatus kristityistä tai juutalaisista islamilaisen madrasan opiskelijoina on historiallisesti mahdoton. Euroopan yliopistolaitos sellaisena kuin sen tunnemme kuitenkin syntyi 1100-luvulla kolmella taholla: Salernossa (800-luku) Etelä-Italiassa lääketieteen opetuksen järjestäytyessä, Bolognassa (1088) Pohjois-Italiassa lainopin opiskelijoiden yhteenliittymänä sekä Pariisissa (1150) lähinnä jumaluusopin opettajien pyrkiessä vapautumaan kirkollisesta vallasta. Pariisin yliopisto neljine tiedekuntineen muodostui eurooppalaisen yliopistolaitoksen esikuvaksi. Oppilaat jakautuivat kotiseudun mukaan kansakuntiin, nationes (osakunta). Englannissa ensimmäiset yliopistot olivat Oxfordin (1167) ja Cambridgen (1209) yliopistot. Ensimmäinen saksalainen yliopisto perustettiin Prahaan vuonna 1348. Pohjoismaiden ensimmäisiä yliopistoja olivat Lundin yliopisto, jonka historia alkaa jo vuodesta 1425, mutta joka määritelmällisesti yliopistona perustettiin vasta vuonna 1666, Uppsalan yliopisto (1477), Kööpenhaminan yliopisto (1478), Tarton yliopisto silloisessa Ruotsissa (1632) ja Turun Akatemia (1640). Berliiniin 1809 perustettu yliopisto (Humboldtin yliopisto) on toiminut esikuvana niin sanotulle sivistysyliopistolle, jonka kantavana voimana on ajatus tieteen sivistävästä merkityksestä ja jolle on ominaista opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen yhdistäminen. Englannin ja Skotlannin vanhat yliopistot rakentuvat college-järjestelmälle. Myös Yhdysvaltojen monimuotoinen yliopistolaitos on lähinnä college-tyypin pohjalta syntynyt. Siellä on tavallinen niin sanottu kampusyliopisto, erillinen omalla alueellaan puistoineen ja rakennuksineen sijaitseva yliopistokaupunki. Naisten yliopistokoulutus tuli yleisesti mahdolliseksi huomattavasti myöhemmin kuin miesten. Suomessa 1850-luvun lopulta naisilla oli vapaa kuunteluoikeus Venäjän yliopistoissa. Helsingissä naisilla oli 1870-luvulta alkaen oikeus anoa erillisoikeutta suorittaa yliopisto-opintoja. Vuonna 1897 he saivat oikeuden liittyä osakuntiin. Oikeuden yliopistossa opiskeluun naiset saivat vasta 1901 ja 1910-luvulla he muodostivat jo 40 % ylioppilaista. Osassa Eurooppaa yliopistoissa on ollut vanhastaan tapana aloittaa luennot 15 minuuttia yli tasan. Tästä käytännöstä käytetään nimitystä akateeminen vartti. Käytännön kerrotaan syntyneen siitä, että sekä professorit että ylioppilaat saivat ajan kirkonkellon lyönneistä tasatunteina. Tutkinnot Alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot Opiskelijat voidaan valita koulutusohjelmiin valintakokeiden sekä opintosuoritusten tai muiden ansioiden perusteella, jotka ovat erilaisia eri maissa, tieteenaloilla ja yliopistoissa. Bolognan prosessin ansiosta koko Euroopassa yliopistoissa voi suorittaa kandidaatintutkintoja (180 opintopistettä, kuvataiteen ja sotatieteen alalla 210 opintopistettä) ja näiden päälle rakentuvia maisterintutkintoja (120 opintopistettä, psykologian ja musiikin aloilla 150 opintopistettä); yhteensä perustutkinnon laajuus on näin 300 tai 330 opintopistettä. Lääketieteen aloilla perustutkinto on lisensiaatin tutkinto (360 opintopistettä). Perustutkinnon jälkeen voidaan yliopistossa suorittaa tieteellisiä, taiteellisia tai ammatillisia jatkotutkintoja. Tutkinnoista kandidaatin tutkinto on alempi korkeakoulututkinto ja maisterin tutkinto ylempi korkeakoulututkinto. Varsinaisessa tutkintonimikkeessä ei aina ole mukana sanaa maisteri. Esimerkiksi tekniikan maisteria ei ole, vaan tutkintonimike on diplomi-insinööri tai arkkitehti. Tieteelliset jatkotutkinnot Tieteellisiä jatkotutkintoja ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Poikkeuksen tekevät lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen lisensiaatin tutkinnot, jotka lasketaan ylemmiksi korkeakoulututkinnoiksi. Yliopistot Suomessa Suomessa on useiden yhdistämisten jälkeen 14 yliopistoa. Vuonna 2004 suoritettiin yhteensä noin 18 300 tutkintoa, joista 3 100 oli alempia korkeakoulututkintoja, 12 600 ylempiä korkeakoulututkintoja ja 1 400 tohtorintutkintoa. Yliopistoista kaksi on ruotsinkielisiä ja kolme kaksikielisiä. Suomen yliopistolaitos laajeni huomattavasti 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin perustettiin seitsemän uutta yliopistoa ja vanhoja yliopistoja valtiollistettiin. Vuoden 2010 alusta kaikki opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan kuuluvat yliopistot muuttuvat itsenäisiksi juridisiksi yksiköiksi. Kaksi yliopistoa, Aalto-yliopisto ja Tampereen yliopisto toimivat säätiöinä, muut yliopistot ovat julkisoikeudellisia yksiköitä. Maanpuolustuskorkeakoulu kuuluu Puolustusvoimiin. Suomessa oli aiemmin käytäntönä, että yliopistoissa tuli olla vähintään neljä tiedekuntaa, muutoin oppilaitoksen nimenä oli korkeakoulu. Nykyään termillä korkeakoulu kuitenkin tarkoitetaan sekä yliopistoja että ammattikorkeakouluja, ja monet entiset korkeakoulut ovatkin vaihtaneet nimensä yliopistoiksi. Katso myös Akateemiset rituaalit Luettelo yliopistoista Yliopistotutkintojen lyhenteet Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Aiheesta muualla Yliopistokoulutus (Opetusministeriö) Seulonnan keskeiset artikkelit

1399

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yves%20Klein

Yves Klein

Yves Klein (28. huhtikuuta 1928 Nizza - 6. kesäkuuta 1962 Pariisi) oli ranskalainen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan yksivärisistä maalauksistaan ja installaatioistaan, erityisesti tavaramerkiksi rekisteröimällään sinisellä akryylipigmentillä (International Klein Blue eli IKB) tehdyistä teoksistaan. Klein avioitui saksalaisen taiteilijan Rotraut Uecker kanssa 21. helmikuuta 1962. Heille syntyi poika 6. elokuuta 1962, vain kaksi kuukautta hänen kuolemansa jälkeen. Erityisen kuuluisia ovat hänen antropometriansa, joissa hän elokuvatuissa performansseissa siveli alastomia naisia sinisellä maalilla rinnoista reisiin ja käytti heitä siveltiminään. Kleinin taiteilijanura oli varsin lyhyt, vain kahdeksan vuoden mittainen ja päättyi hänen kuolemaansa sydänkohtaukseen. Klein saavutti Tokion Kōdōkan-instituutissa 4. asteen mustan vyön judossa vuonna 1952, ja elätti itseään vuosien ajan opettamalla judoa omassa urheiluseurassaan. Ura päätoimisena urheiluvalmentajana antoi hänelle kokemusta ihmisvartalosta, joka johti vartalopainannan käyttöön taiteellisessa työssä. Klein näki mielessään ottelutilanteen jännitteet ja ottelijoiden näkymättömät painaumat tatamilla. Henkisen ja ruumiillisen olotilan yhteyden näyttäminen oli hänelle luontevaa ja ruumiinkielen tulkinta oli jatkuva aihe koko hänen taiteellisen uransa ajan. Luovutusseremoniat vuosina 1959-1962 Klein teki kaikkiaan yhdeksän luovutusseremoniaa, joista viimeisin oli Aineettoman kuvallisen herkkyyden vyöhykkeen luovutusseremonia. Se järjestettiin Pariisissa Seine-joen rannalla 10. helmikuuta 1962. Seremoniassa Klein myi aineettoman taideteoksen amerikkalaiselle kirjailijalle Michael Blankfortille. Teoksen hinta piti maksaa aidolla kullalla ja ostoksesta tehtiin kuitti. Kaupan jälkeen kulta heitettiin seremoniallisesti Seine-jokeen todistajan läsnä ollessa ja kuitti poltettiin. Tapahtumaan osallistuivat taiteilijan ja ostajan lisäksi taiteiden virallinen valvoja François Mathey Musée des Arts Décoratifs -museosta sekä todistaja, joka tässä tilaisuudessa oli kuvataidekriitikko, valokuvaaja ja kirjailija Pierre Descargues. Seremonian tarkoituksena oli palauttaa kulta luontoon ja saavuttaa siihen osallistujille aineeton kuvallinen herkkyys. Jos seremonian sääntöjä rikottiin tai kulta otettiin taloudelliseen hyötykäyttöön, rikkeen tekijää uhkasi oman herkkyytensä menettämistä ikuisiksi ajoiksi. Lähteet Aiheesta muualla Yves Kleinin teokset Valtion taidemuseon kokoelmissa. Aineettoman kuvallisen herkkyyden vyöhykkeen luovutusseremonia Tampereella 1.6.2016 . Ranskalaiset performanssitaiteilijat Ranskalaiset taidemaalarit Vuonna 1928 syntyneet Vuonna 1962 kuolleet

1403

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdynt%C3%A4

Yhdyntä

Yhdyntä on seksuaalisen kanssakäymisen muoto, jossa siitintä liikutetaan emättimen sisällä. Laajemmassa merkityksessä yhdynnällä voidaan viitata myös muihin samankaltaisiin seksuaalisen toiminnan muotoihin, kuten anaaliseksiin. Usein yhdyntää jatketaan siemensyöksyyn asti. Yhdyntä ihmisillä Kosiskelumenot Ihmiset viestittävät halukkuuttaan yhdyntään sekä tietoisesti että tahattomasti. Ruumiilliset aistimukset ja mielikuvat voimistavat kiihottumista. Etologi Desmond Morrisin mukaan ihmisten kosiskelumenot vaihtelevat kulttuurista riippuen, mutta useimmiten ne noudattavat tiettyä mallia ensimmäisestä katsekontaktista lopulliseen sukupuoliyhdyntään. Tyypillisiä yksinkertaistettuja vaiheita ovat vastakkaisen sukupuolen sukupuolisen vetovoiman analysointi ja sitä seuraava katsekontakti, johon ei vielä liity kehojen yhteyttä. Tämän jälkeen seuraa tyypillisesti äänikontakti valittuun kumppaniin. Vaihe on helppo keskeyttää tunteita loukkaamatta mikäli kumppani ei ole sopiva. Seuraavassa vaiheessa on kyse ensimmäisestä fyysisestä kontaktista, joka usein naamioidaan tarkoituksettomaksi kosketukseksi tai jonkinlaiseksi avuliaaksi järjestelyksi. Esimerkiksi kädestä kiinni pitäminen on eräs klassinen ensikosketus. Tätä läheisempi kontakti voi olla käsivarren vieminen olkapäiden ympärille, joka vie kehot lähemmäksi toisiaan. Seuraavaan vaiheeseen kuuluu monissa kulttuureissa syleily ja suudelma suulle. Ensimmäisiä vakavia merkkejä seksuaalisesta kiinnostuksesta on käsien vaelteleminen keholla. Tästä vaiheesta on vaikea lopettaa ja kääntyä taaksepäin ilman kiistelyä. Vaihetta seuraa tyypillisesti esileikki, joka edeltää yhdyntää ja lähes väistämättä johtaa siihen. Esileikin tarkoituksena on kiihottaa osapuolia. Ihmisillä riittävä kiihottuminen on tärkeää, jotta yhdyntä onnistuisi ja ylipäätään voisi alkaa. Esileikkejä on monenlaisia, tyypillinen esileikki on kumppanin sukupuolielinten hyväileminen. Useimmille naisille esileikki on erittäin tärkeä vaihe. Vaiheittaisen etenemisen etuina aina lopulliseen yhdyntään on se, että kumpikin osapuoli voi tarvittaessa jättäytyä pois prosessista, ennen kuin se on kehittynyt liian pitkälle. Jokaisessa vaiheessa pari oppii lisää toisistaan ja on paremmin tietoinen siitä kuinka hyvin tai huonosti he sopisivat toisilleen. Menetelmä on jokseenkin samankaltainen kuin parinmuodostamisrituaalit muilla lajeilla. Pitkäaikaisessa parisuhteessa yhdyntää eivät edellä yllä kuvatun kaltaiset kosiskelumenot. Silloin osapuolet tietävät, millä tavoin toista voi lähestyä, kun haluaa ilmaista halukkuutensa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Kosiskelumenot ovat erilaisia riippuen osapuolten mieltymyksistä, myös silloin jos osapuolet eivät ole parisuhteessa keskenään. Seksuaalinen reaktiosarja Seksin aikana kehossa tapahtuu erilaisia muutoksia, jotka helpottavat yhdyntää. Seksuaalinen reaktiosarja voidaan jakaa neljään vaiheeseen: kiihottuminen, tasannevaihe, orgasmi ja laukeaminen. Kiihottumisvaiheessa keho valmistautuu yhdyntään. Sydämen lyönti nopeutuu, verenkierto voimistuu ja lihakset jännittyvät. Hengitys kiihtyy, iho punastuu, nännit kovettuvat, syljen eritys voimistuu ja aistit terävöityvät. Miehen siitin täyttyy verestä (erektio), jolloin tavallisesti pehmeä elin kasvaa, kovettuu ja nousee pystyyn. Naisen häpykieli paisuu, emättimen sisäpinta kostuu ja emättimen sisäosat leventyvät. Muutokset tekevät emättimeen työntymisestä helpompaa. Kiihottumisvaiheen muutosten nopeus vaihtelee muutamasta sekunnista useisiin minuutteihin. Tähän vaikuttavat seksuaalinen halukkuus, ikä ja yleiskunto. Tasannevaiheen alulle ei ole selkeää rajaa. Hengitys kiihtyy edelleen ja lihakset pysyvät jännittyneinä. Naisen emätin supistuu ja häpykieli vetäytyy sisään, jottei kosketusherkäksi muuttunut elin saisi liikaa stimulaatiota. Emättimen uloin osa muuttuu väriltään tummanpunaiseksi ja paisuu. Tasannevaiheen nimestä huolimatta kiihottuminen etenee yhä. Vaiheen pitkittäminen voimistaa orgasmia. Orgasmi on yhdynnän nautinnollisin vaihe ja huipentuma. Se kestää vain muutaman sekunnin, ja on seksuaalisen reaktiosarjan lyhyin vaihe. Yhdynnän aikana syntynyt jännitys purkautuu nopeasti. Miehen siitin sykkii tasaisesti ja siemenneste purkautuu ulos. Myös naisen emätin supistelee. Sekä miehillä että naisilla peräaukon sulkijalihas supistelee. Lihakset kouristelevat, syke nousee huippuunsa ja hengitys tihenee entisestään. Orgasmi ilmeisesti tuntuu miehellä ja naisella samalta. Tavallisesti naisen orgasmi kestää kuitenkin miehen orgasmia pidempään. Laukeamisvaiheessa keho palaa normaalitilaan. Siitin pienenee ja naisen sukuelimet palaavat entiselleen. Palautumiseen voi mennä jopa useita tunteja. Naiset voivat saada useita orgasmeja peräkkäin ja kiihottua uudelleen heti laukeamisvaiheen alettua. Miehillä kiihottuminen orgasmin jälkeen on vaikeampaa, ja siihen voi mennä muutamia minuutteja tai jopa useita tunteja. Varsinaista yhdyntää edeltää usein esileikki. Anaaliyhdynnässä siitin työnnetään emättimen sijaan peräaukkoon. Vuonna 2005 julkaistun, 500 parin aineistolla tehdyn tutkimuksen mukaan emätinyhdyntä kestää 33 sekunnista 44 minuuttiin, keskimäärin 5,4 minuuttia. Esileikkiaikaa ei mitattu. Yhdyntä saattaa kestää vanhemmilla miehillä kauemmin kuin nuorilla, koska peniksen tuntoherkkyys vähenee iän myötä. Vanhemmilla miehillä esiintyy toisaalta useammin erektio-ongelmia. Lisääntyminen Jos yhdyntä jatkuu laukeamiseen asti, siemenneste siirtyy uroksen kehosta naaraan sukuelimistöön, missä se voi hedelmöittää munasolun ja johtaa uuden elämän syntyyn. Jotkin eläinlajit harjoittavat yhdyntää vain tiettyinä aikoina vuodesta. Lisääntymiskaudella muuttunut hormonitoiminta valmistaa eläimen lisääntymiselimet yhdyntää varten. Kauden päätyttyä hormonitasot palaavat entiselleen, eikä eläin kykene hedelmöittämään tai hedelmöittymään, muttei toisaalta myöskään koe siihen halua. Jotkin selkärankaiset eivät harjoita yhdyntää, vaan naaras laskee munat kehon ulkopuolelle, minkä jälkeen koiras hedelmöittää ne. Näin menettelevät esimerkiksi monet kalat. Ihmiset käyttävät usein ehkäisyä, mikäli yhdynnän tarkoituksena ei ole lisääntyminen. Kondomilla voidaan lisäksi vältää sukupuolitautien leviäminen. Yleisyys ja halukkuus Ensimmäinen yhdyntä Seksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja on Suomessa 16 vuotta. Suomalainen mies aloittaa yhdynnät keskimäärin melkein 18-vuotiaana, nainen 17-vuotiaana. Viidennes miehistä ja kymmenesosa naisista aloitti yhdynnät 21-vuotiaana tai vanhempana. Vastaavasti seurustelu alkoi miehillä keskimäärin 17,5-vuotiaana, naisilla 16,5-vuotiaana. Molemmat aloitusiät putosivat 1960-luvulla. Yhdynnät aloitti tilapäiskumppanin kanssa 30 % miehistä ja neljännes naisista. Juuri kukaan ei aloittaessaan ollut kihloissa eikä naimisissa. Ensimmäisessä yhdynnässään 75 % naisista käytti kondomia, 10 % ei mitään ehkäisyä, keskeytettyä yhdyntää 3 %. Naisista 7 % ja miehistä 4 % oli ollut vastahakoisia ensimmäiseen yhdyntäänsä, mutta juuri kukaan ei ollut pakotettu. Miehistä 30 % ja naisista 40 % kertoi kumppanin olleen aloitteellisempi heidän ensimmäiseen yhdyntäänsä. Tällaisten miesten osuus on kasvanut paljon 2000-luvulla ja aloitteellisempien miesten pienentynyt. Naisten halukkuus ensimmäiseen yhdyntään on ollut paljon aiempaa suurempi 1970-luvulta lähtien. Puolet nuorista oli ollut rakastunut ensimmäiseen yhdyntäkumppaniinsa; ennen 1970-lukua neljä viidestä naisesta, miehistä vain hieman nykyistä useampi. Kumppanien määrä Yhdyntäkumppanien määrä on Suomessa keski-ikäisellä naisella yleensä 5-7 ja miehellä 7-10. Keskiarvot ovat kaksinkertaisia, koska jotkut raportoivat satoja kumppaneita. Naisista 15 % ja miehistä 10 % kertoi, että heillä oli ollut vain yksi kumppani elämänsä aikana. Yli 40-vuotiaista miehet raportoivat enemmän kumppaneita kuin naiset. Naisilla yhdyntäkumppanien määrä on kasvanut mutta hidastuvasti. Miehillä kumppanien määrä ei juuri ole muuttunut vuodesta 1992. Nuorimmistakin useimmilla oli ollut enintään yksi seksikumppani viimeisen vuoden aikana. Tilastoja voi vääristää se, että homomiehillä on yleensä enemmän kumppaneita kuin lesboilla. San Franciscossa tutkimuksessa melkein puolella homomiehistä oli yli 500 kumppania. Halukkuus yhdyntöihin Suomessa noin puolessa parisuhteista mies on halukkaampi - miesten itsensä mielestä sitäkin useammassa - 15 % nainen ja 30 % osapuolet olivat suunnilleen yhtä halukkaita (FINSEX 2015). 18-24-vuotiaista naisista kuitenkin lähes puolet koki molempien haluavan seksiä yhtä usein, samanikäisistä miehistä kolmannes. Kumppaniaan useammin haluavista miehistä viidesosa ja naisista kymmenesosa piti yhdyntämäärää sopivana. Miehistä kaksi kolmannesta ja naisistakin suurin osa oli tyytyväisiä yhdyntämäärään, jos kumppani halusi seksiä useammin. Naiset pitivät usein kumppaniaan halukkaampana osapuolena, mutta miehet itse kokivat vielä sitäkin useammin olevansa halukkaampi osapuoli. Miehistä kaksi kolmannesta halusi yhdyntää vähintään kahdesti viikossa. Keskimäärin miehet halusivat 10-11 kertaa kuukaudessa, 65-75-vuotiaat miehet 5 kertaa ja 18-24-vuotiaat reilut 15 kertaa. Luku oli melkein sama niillä miehillä, joiden kumppani halusi seksiä vielä useammin. 18-24-vuotiaat naiset halusivat yhdyntöjä noin 15 kertaa kuussa mutta saivat niitä vain reilut reilun kolmanneksen siitä, nuorten miesten saantisuhde oli hieman tätäkin heikompi. Naisten ilmoittama yhdyntämäärätoive oli aika sama kuin se, miten usein he tunsivat seksuaalista halua, miehillä pienempi. Naisistakin (parisuhteessa?) 61 % tuntee halua useammin kuin heillä on yhdyntöjä. Naisista, jotka halusivat kumppaniaan harvemmin, puolet halusi yhdyntää harvemmin kuin kerran viikossa. Suhteissa, joissa nainen oli halukkaampi, miesten halukin näyttää olleen samaa luokkaa kuin muissa suhteissa. Halua ainakin kerran päivässä tunsi 39 % miehistä (nuorista yli puolet) ja 12 % naisista (nuorista joka viides), muutaman kerran viikossa 77 % miehistä (nuorista 90 %) ja 46 % naisista, ei lainkaan 2 % ja 9 %. Halun puutetta usein kokevien osuus oli vuodesta 1992 vuoteen 2015 kasvanut naisilla 14 ja miehillä 7 prosenttiyksikköä. Miehistä 26 % ilmoitti, että kumppani koki usein halun puutetta, naisista 42 % koki usein halun puutetta. Useimmilla halun puutteesta raportoineilla ei ollut yhtään yhdyntää tuoreimman kuukauden aikana. Jopa joka päivää yhdyntää toivoneista naisista jotkut raportoivat halun puutetta ja vähintään kahdesti viikossa yhdyntää haluavista 10-20 % koki melko usein halun puutetta. Puolet miehistä ja viidesosa naisista tunsi halua paljon useammin kuin sai yhdyntöjä. Keskimäärin toivottu yhdyntämäärä oli miehillä 2-4-kertainen toteutumaan nähden ja naisillakin toteumaa suurempi kaikissa ikäluokissa. Kerroin supistui iän myötä. Neljä viidestä miehestä ja kaksi kolmesta naisista toivoi suurempaa yhdyntämäärä kuin oli. Silti 40 % miehistä ja 48 % naisista piti yhdyntöjen määrää sopivana. Paljon entistä suurempi osa keski-ikäisistä naisista haluaisi seksiä useammin kuin sitä oli. Katso myös Luettelo seksiasennoista Lähteet Viitteet Lisääntyminen Seksuaalinen toiminta

1404

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteiskuntaj%C3%A4rjestelm%C3%A4

Yhteiskuntajärjestelmä

Yhteiskuntajärjestelmällä tarkoitetaan yleensä sitä, miten taloudellinen ja poliittinen valta on järjestetty yhteiskunnan sisällä. Käytännön yhteiskuntajärjestelmät ovat yleensä olleet valtion laajuisia. Käytännön yhteiskuntajärjestelmiä edustavat mm. kapitalismi eli nk. porvarillinen parlamentarismi, diktatuuri, feodalismi ja ns. reaalisosialismi eli proletariaatin diktatuuri. Yhteiskuntateorioissa ja utopioissa on esitetty myös muunlaisia yhteiskuntajärjestelmiä, jotka ovat ainakin toistaiseksi jääneet toteutumatta reaalimaailmassa laajassa mittakaavassa. Näitä ovat mm. anarkismi ja kommunismi. Katso myös Poliittinen järjestelmä Sosiaaliset järjestelmät Stratifikaatio Lähteet Politiikan käsitteet Systeemit

1405

https://fi.wikipedia.org/wiki/Zhou-dynastia

Zhou-dynastia

Zhou-dynastia (周 [Zhou]) hallitsi Kiinassa 1046 eaa.-256 eaa. Zhou-dynastia hallitsi käytännöllisesti katsoen koko Kiinaa vain niin sanotun Läntisen Zhoun ajan 1046-771 eaa. eli noin 300 vuotta. Vuonna 771 eaa. barbaarien tukemat aateliset surmasivat Zhou-dynastiaan kuuluneen kuninkaan, ja uusi pääkaupunki siirrettiin itään. Samaan aikaan maa hajosi itsenäisiin feodaalivaltioihin, ja alkoi poliittisesti hajanainen kausi Itäinen Zhou, jota leimasivat eri maakuntien väliset poliittiset valtataistelut ja sodat Kevään ja syksyn ja varsinkin taistelevien läänitysvaltioiden aikakaudella. Lopulta taistelevista valtioista yksi, Qin-dynastia, nousi valtaan 221 eaa. Zhou-dynastia Shang-dynastian läntisillä rajoilla, Weijoen laaksossa nykyisessä Shaanxin provinssissa, elänyt Zhou-heimo kukisti melko äkillisesti Shang-dynastian viimeisen hallitsijan, jonka kerrotaan olleen turmeltunut tyranni. Zhou-dynastian perusti Ji-perhe. Dynastian pääkaupunki oli Hào Weijoen laaksossa nykyisen Xi'anin kaupungin lähellä, paikassa jossa Weijoki yhtyy Keltaiseen jokeen. Varhaiset Zhou-kuninkaat levittivät valloittaen ja kolonialisoiden vähitellen kulttuurinsa kattamaan suurimman osan nykyistä Kiinaa Chang Jiangista (Jangtse-joki) pohjoiseen. Zhou oli dynastioista pitkäikäisin, ja aloitti opin hallitsijan taivaallisesta mandaatista. Tällä opilla selitettiin ja perusteltiin edellisten dynastioiden kaatuminen ja tuotiin laillisuutta nykyiselle ja tuleville hallitsijoille. Hallitsijan nimitykseksi tuli "Taivaan poika". Zhoun kaudella alettiin valmistaa raudasta työkaluja, ja maanviljely kehittyi tehokkaammaksi. Tieverkostoa ja kanavia kehitettiin, mikä yhdisti valtion eri osia. Kaupankäynti kehittyi ja kolikot otettiin käyttöön. Hallinto kehittyi muistuttamaan Euroopan feodaalijärjestelmää, jossa paikalliset lääninherrat olivat kuninkaan vasalleja. Vuonna 771 eaa. vallankumouksellisten aatelisten tukemat hyökkäävät barbaarit tappoivat Zhou-dynastian kuninkaan Youwangin. Pääkaupunki siirrettiin Luoyangiin, joka on nykyisessä Henanin provinssissa. Tämä siirto merkitsi historiankirjoituksessa siirtoa Läntisestä Zhousta Itäiseen Zhou-dynastiaan. Zhoun valta vähitellen heikkeni ja valtion hajaantuminen alkoi. Itäinen Zhou-dynastia jakaantuu kahteen pienempään aikakauteen, joista ensimmäinen, 770 eaa.-476 eaa. on saanut aikansa aikakirjoista nimityksen Kevättä ja syksyä, jälkimmäinen tunnetaan Taistelevien läänitysvaltioiden kautena (475 eaa.-221 eaa.). Zhou-dynastian aikakauden jako Zhou-dynastian alkamisen ajankohdasta on ollut erilaisia käsityksiä. Uusimmat löydöt ajoittavat sen vuoteen 1046 eaa. Läntinen Zhou 1046 eaa.-771 eaa. Itäinen Zhou 770 eaa.-256 eaa. Kevättä ja syksyä 770 eaa.-476 eaa. Taistelevat läänitysvaltiot 475 eaa.-221 eaa. Hallitsijat Lähteet Aiheesta muualla Kiinan dynastiat Seulonnan keskeiset artikkelit

1406

https://fi.wikipedia.org/wiki/1900-luku

1900-luku

1900-luku oli vuosisata, johon kuuluivat vuodet 1900-1999. 1900-luvulla mullistui lähes jokainen elämän osa-alue: tiede, teknologia, ajattelu, kulttuuri ja yhteiskunta. Vuosisadan tärkeitä ilmiöitä olivat esimerkiksi kolonialismin huipennus ja siirtomaavallan purkautuminen, ensimmäinen ja toinen maailmansota, ydinvoima, avaruustutkimus, kylmä sota, globalisaatio, väestönkasvu, ympäristöongelmat ja digitaalinen vallankumous. Maailmanpolitiikka Imperialismi ja Euroopan hegemonia 1900-luvun alussa eurooppalaiset suurvallat hallitsivat lähes koko maailmaa. Merkittävimmät näistä siirtomaavalloista olivat Britannia, Ranska, Saksa, Itävalta-Unkari ja Venäjä, jotka olivat kilpailijoita niin taloudellisesti, sotilaallisesti kuin poliittisestikin. Vuonna 1914 eurooppalaisten hallussa oli 85 % maapallosta. Imperialistista ulkopolitiikkaa perusteltiin näkemyksellä, jonka mukaan siirtomaiden alistettu väestö olisi jotenkin eurooppalaisia alempiarvoista. Yhdysvallat oli laajentunut joukosta brittiläisiä siirtokuntia 1800-luvun mittaan koko Pohjois-Amerikan levyiseksi; voitokkaat sodat ennen vahvaa Meksikoa vastaan ja uudisasutuksen leviäminen länteen olivat tehneet siitä mantereen kiistattoman valtiaan, joka alkoi itsekin hankkia siirtomaita ja laajentaa vaikutuspiiriään. Vuoteen 1902 mennessä Yhdysvallat oli lyönyt Espanjan aiemmin laajan siirtomaaimperiumin ja ottanut sen alusmaat haltuunsa nousten merkittävimpien imperialististen valtojen joukkoon. Japani oli Meiji-restauraation myötä modernisoinut nopeasti itsensä vaikka säilyttikin oman kulttuurinsa. Näin Japani vältti monen muun Aasian maan kohtalon eikä joutunut länsimaiden siirtomaaksi. Sen sijaan se itse laajeni suurvallaksi miehittäen vuoteen 1910 mennessä Korean ja Formosan eli Taiwanin. Muista siirtomaavalloista poiketen Venäjä ei hankkinut itselleen alueita merten takaa vaan laajeni maateitse itään, Keski-Aasiaan turkkilaisten heimojen alueelle ja lopulta aina kaukoitään Tyynenmeren rannoille asti. Samoin Itävalta-Unkari oli laajentunut Balkanille, ja siihen kuuluneet olivat kaikki Euroopassa. Siten valtakunnan maa-alue oli näennäisen yhtenäinen, mutta sen alaisuudessa asui useita kansallisuuksia, ja niiden väliset ristiriidat tekivät etnisesti kirjavasta Balkanista epävakaan. Kiina joutui 1800-luvun myötä yhä enemmän alistetuksi läntisille siirtomaavalloille. Keisarinna Cixin johdolla Kiina yritti vuonna 1900 pyristäytyä eroon ulkomaalaisista, mutta tämä niin sanottu boksarikapina päättyi kiinalaisten kannalta epäonnisesti. Qing-dynastia kaatui vuonna 1911, minkä seurauksena Kiina julistettiin tasavallaksi ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Ensimmäinen maailmansota 1914-1918 Ensimmäinen maailmansota oli vuosina 1914-1918 käyty maailmanlaajuinen sota, jonka tapahtumat kuitenkin keskittyivät enimmäkseen Euroopassa käytyihin taisteluihin. Sodan osapuolet jaetaan kahteen ryhmään: keskusvaltoihin ja ympärysvaltoihin. Keskusvaltoihin kuuluivat Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Osmanien valtakunta, jälkimmäisen ryhmän tärkeimmät osallistujat taas olivat Britannia, Venäjä, Ranska ja Yhdysvallat. Ensimmäinen maailmansota oli laajin siihen mennessä käyty sota. Aiempiin sotiin verrattuna se oli ollut myös paljon intensiivisempi, sillä taisteluja oli 1914-1918 käyty lähes taukoamatta. Sodan aikana mobilisoitiin yhteensä 65 miljoonaa sotilasta. Kuolleita oli yhteensä 8 miljoonaa ja haavoittuneita 21 miljoonaa. Lisäksi 6,6 miljoonaa siviiliä kuoli. Ensimmäinen maailmansota oli myös historiallisesti erittäin merkittävä: Venäjän, Saksan ja Itävalta-Unkarin keisarihuoneet kaatuivat, uusia valtioita syntyi ja sodan rauhansopimuksen katsotaan historiankirjoituksessa olevan yhtenä osatekijänä toisen maailmansodan synnylle. Myös läntiset ympärysvallat Britannia ja Ranska olivat kärsineet sodasta pahoin, ja niiden talous oli köyhtynyt merkittävästi. Yhdysvallat sen sijaan aloitti nousun maailmanlaajuiseksi suurvallaksi. Samoin Japani oli noussut ja havitteli laajentumista Tyynellämerellä. Sotien välinen aika Sodan jälkeen voittajavaltiot yrittivät ratkaista niitä ongelmia, jotka sen olivat aiheuttaneet. Ympärysvalloilla oli kuitenkin myös monia vaatimuksia, joilla he tavoittelivat korvausta sodasta. Rauhansopimukset synnyttivätkin ratkaisujen lisäksi myös joukon uusia ongelmia, jotka aikanaan johtivat toiseen maailmansotaan. Sotaan mahdollisesti johtavien ongelmien ratkaisemiseksi jatkossa perustettiin Kansainliitto vuonna 1920, mutta sen toimivalta osoittautui käytännössä vähäiseksi ja monet suurvalta-jäsenvaltiot haluttomiksi noudattaa sen periaatteita. Maailmansodan aikana alkanutta Venäjän sisällissotaa käytiin vuoteen 1922 saakka. Sodan päätteeksi muodostettiin uusi suurvalta Neuvostoliitto. 1930-luvun suuri lama aiheutti maailmanlaajuisen taloustaantuman. Lamasta seurasi ennennäkemättömän laajaa työttömyyttä, mikä johti myös poliittisiin levottomuuksiin. 1930-luvulla useat Euroopan maat muuttuivat diktatuureiksi. Toinen maailmansota 1939-1945 Eurooppa ajautui toiseen suursotaan vuosina 1939-1945. Toisen maailmansodan pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat sekä Britannian, Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltain johtamat liittoutuneet. Kansallissosialistisen Saksan laajentumispyrkimyksistä alkanut sota vaati yhteensä 70-85 miljoonaa ihmishenkeä. Toinen maailmansota päättyi liittoutuneiden voittoon. Kohti nykyaikaa Toisen maailmansodan jälkeen alkoi nykyajaksi kutsuttu aikakausi. Kylmä sota oli toisen maailmansodan jälkeen syntynyt vastakkainasettelun aika, jossa kilpailivat kaksi suurvaltaa, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto liittolaisineen, kaksi aatesuuntaa, demokratia ja kommunismi, sekä kaksi talousjärjestelmää, lännen markkinatalousjärjestelmä ja kommunistimaiden suunnitelmatalous. Kylmä sota loppui Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1990. Yhdistyneet kansakunnat perustettiin maailmanlaajuiseksi hallitusten väliseksi yhteistyöjärjestöksi vuonna 1945. Järjestö julkaisi vuonna 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Siirtomaiden vapautuminen alkoi pääosin toisen maailmansodan jälkeen ja huipentui 1950-1960-luvuilla, jolloin suurin osa afrikkalaisista siirtomaista itsenäistyi. Osa itsenäistymisistä tapahtui sotien kautta. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa haluttiin estää uudet suursodat. Tätä varten perustettiin vuonna 1952 Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, josta kehittyi vuonna 1957 Euroopan yhteisö. Euroopan yhteisöstä tuli vuonna 1992 Euroopan unioni. 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimpiä sotia olivat Korean sota 1950-1953, Vietnamin sota 1959-1975, Afganistanin sota 1979-1989, Irakin-Iranin sota 1980-1988, Persianlahden sota 1990-1991 ja Jugoslavian hajoamissodat 1991-2001. Aatehistoria 1900-luvulla syntyneitä tai vuosisadan aikana merkittävästi vaikuttaneita yhteiskunnallisia aatteita ja liikkeitä olivat muun muassa sosialismi, työväenliike, kommunismi, fasismi, nationalismi, liberaali demokratia, eugeniikka, feminismi, kansalaisoikeusliike ja ympäristöliike. Politiikan saralla sosialismi alkoi vaikuttaa entistä merkittävämmin. Karl Marx oli julkaissut Kommunistisen manifestinsa jo 1848, mutta vasta 1900-luvun alkuvuosina kommunismi todella nousi merkittäväksi tekijäksi, varsinkin Venäjällä. Siellä levottomuudet olivat jo johtaneet vallankumoukselliseen liikehdintään 1905, ja maahan oli perustettu sosiaalidemokraattinen puolue 1903. Puolueen merkitys vuoden 1905 vallankumouksessa oli kuitenkin vähäinen, sillä Venäjällä toimi myös monia muita liikkeitä ja puolueen johtohenkilöt olivat useimmat maanpaossa Sveitsissä. Muualla maailmassa perustettiin myös työväenpuolueita, esimerkiksi Suomessa 1899 ja Britanniassa 1900. Esiintyi myös useita demokratiaa ja tasa-arvoa edistämään pyrkineitä liikkeitä, liberalismi levisi, ja naisten äänioikeus nousi keskustelun aiheeksi. Ensimmäisenä maailmassa he saivat äänioikeuden Uudessa-Seelannissa 1893 ja ennen 1900-luvun alkua myös eräissä Yhdysvaltojen osavaltioissa ja suurimmassa osassa Australiaa ja Mansaarta. Suomen naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa 1906. Tiede ja teknologia Länsimaissa 1900-luku oli edistyksen vuosisata. Tätä symboloivat vuonna 1901 ensimmäisen kerran jaetut Nobel-tiedepalkinnot. Samana vuonna tiedonsiirron mullisti Guglielmo Marconi, joka lähetti ensimmäistä kertaa langattomalla lennättimellä viestin Atlantin yli. Kymmenessä vuodessa tiedonsiirron mullistivat Marconin kehittelemät langaton lennätin ja radio. Puhelin yleistyi vähän myöhemmin 1910-luvulla. Wrightin veljesten lentokone lensi ensimmäisen kerran 1903, minkä jälkeen lentokoneet ja ilmailu kehittyivät nopeasti. Ford taas saattoi kuuluisan T-mallin sarjatuotantoon valmistaen ensimmäistä kertaa maailmassa halpoja ja aiempaa paljon useampien saatavilla olevia autoja. Tämä mullisti lopulta liikenteen, ja Ford puolestaan mullisti tuotantomenetelmät liukuhihnatuotannollaan. 1907 kehitetty muovi tulisi mullistamaan synteettiset materiaalit ja Albert Einsteinin vuonna 1905 kehittämä suhteellisuusteoria fysiikan. Kolauksen teknologiausko sai RMS Titanicin upottua 1912 mukanaan yli tuhat matkustajaa. Tieteen saavutuksia 1905 Albert Einstein julkaisi erityisen suhteellisuusteoriansa ja 1915 yleisen suhteellisuusteoriansa. 1928 Alexander Fleming keksi penisilliinin. DNA:n rakenne selvitettiin 1953. Vuosisadan loppuvuosina kyettiin monia kasvi- ja eläinlajeja kloonaamaan. Ensimmäiset transneptuniset kohteet löydetään; Pluto vuonna 1930 ja vuodesta 1992 lähtien kun Albion löydettiin, niitä on löytynyt yhä lisää ja lisää. Keksintöjä ja tekniikkaa lentokone Wrightin veljekset rakensivat ensimmäisen lentokoneen 1903 traktorit sarjatuotantoon 1910-luvulla penisilliini elektroniikan ja tietotekniikan mullistavan nopea kehitys: Tietokoneet lisälaitteineen. Ensimmäinen elektroninen tietokone rakennettiin 1944. maailmanlaajuiset tietoverkot (internet) televisio matkapuhelin avaruustoiminta vuosisadan loppupuoliskolla satelliitit: ensimmäisenä neuvostoliittolainen Sputnik 1 1957 avaruuslennot: ensimmäinen miehitetty lento neuvostoliittolainen Juri Gagarin Vostok 1:llä 1961 Ensimmäiset ihmiset Kuussa 1969 avaruusluotaimia Taide ja kulttuuri Kuvataide 1900-luvun merkittäviä taidesuuntauksia olivat muun muassa: Jugend eli art nouveau Postimpressionismi Fauvismi Ekspressionismi Kubismi Dada Abstrakti taide Futurismi Konstruktivismi Art deco Surrealismi Bauhaus Funktionalismi Abstrakti ekspressionismi Pop-taide Minimalismi Postmodernismi Graffiti Arkkitehtuuri Modernistinen arkkitehtuuri syntyi 1900-luvulla edellisen vuosisadan teräsbetonirakenteiden kehittelyn ja suurten liiketalojen myötä. Saksalaisen Walter Gropiuksen perustama taide- ja arkkitehtuurikoulu Bauhaus oli vuosina 1919-1933 yksi uuden arkkitehtuurin syntysijoja. Le Corbusier kehitti idean funktionaalisesta arkkitehtuurista eli talosta asuinkoneena ilman kauneuspyrkimyksiä. Jotkin persoonalliset modernit arkkitehdit, kuten Frank Lloyd Wright ja Alvar Aalto, torjuivat kuitenkin tyyliin kuuluneen puritaanisuuden ja persoonattomuuden. Le Corbusierin rakennusten tuntomerkeiksi tulivat myöhemmin amebamaiset ja biomorfiset muodot ja epäsäännölliset pohjakaavat. Postmodernistinen arkkitehtuuri otti 1970-luvulta alkaen käyttöön modernismin torjumia muotoaiheita esimerkiksi klassisesta arkkitehtuurista ja pyrki leikittelevyyteen ja huomiotaherättävyyteen. Sitä seurasi 1990-luvulla nykyarkkitehtuuri. Elokuva ja televisio Elokuva kehittyi 1900-luvulla uudeksi taide- ja viihdemuodoksi. Elokuvat olivat lyhytfilmejä 1910-luvulle asti, jolloin ne alkoivat pidetä, Ranskassa syntyi niin sanottu taide-elokuva, ja ajatus itsenäisestä elokuvadraamasta alkoi hahmottua. Los Angelesiin perustettiin Hollywoodin elokuvakeskus vuonna 1905. Sen jälkeen amerikkalaisen elokuvan vaikutus kasvoi voimakkaasti, ja Hollywood on hallinnut maailman elokuvamarkkinoita ensimmäisestä maailmansodasta alkaen. Saksassa tehtiin 1920-luvulla ekspressionistisia elokuvia, Ranskassa impressionistisia ja avantgardistisia, ja Neuvostoliitossa vallankumouksellisia. Amerikkalaisen mykkäelokuvan suurin tähti oli koomikko Charlie Chaplin. Äänielokuva alkoi syrjäyttää mykkäelokuvia 1920-luvun lopulla, mikä lisäsi käsikirjoituksen merkitystä. Monenlaiset elokuvan lajityypit nousivat kukoistukseen niin Hollywoodissa kuin Euroopassakin. Teatterielokuvien rinnalle tulivat vuosisadan loppupuolella ensin televisio ja sitten video, ja myös digitaalitekniikka ja erikoistehosteiden kehitys muuttivat elokuvaa. Musiikki Länsimainen musiikki uudistui täysin 1900-luvulla, ja populaarimusiikki nousi taidemusiikin rinnalle kulttuuritekijäksi. Romantiikan perinteitä jatkoivat vuosisadan alkupuolella esimerkiksi Richard Strauss, Gustav Mahler ja Jean Sibelius. Toinen musiikin valtavirtaus oli ekspressionismi. Elektronisesti ja tietokoneen avulla tuotettu musiikki laajensi musiikin käsitteen sisältöä vuosisadan loppupuolella. Jazz levisi Yhdysvalloista 1920-luvulla Eurooppaan. Sitä seurasivat nuorisokulttuurin syntyminen ja rock and roll 1950-luvulla. Populaarikulttuurin merkittävä artisti 1960-luvulla oli brittiläinen The Beatles -yhtye. Urheilu Kilpaurheilusta tuli suosittua, ja olympialaiset ja jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut nousivat maailman seuratuimmiksi mediatapahtumiksi. Merkittäviä tapahtumia 1905: Venäjän vuoden 1905 vallankumous 1912: Matkustajalaiva RMS Titanic upposi Atlantilla 1912: Kiinan keisarivalta kukistui ja tasavalta perustettiin. 1914-1918: Ensimmäinen maailmansota. 1917: Bolševikkien Lokakuun vallankumous Venäjällä, Suomi itsenäistyi. 1919: Versaillesin rauhansopimukset 1919: Saksan keisarivalta kaatui, Itävalta-Unkari hajosi ja menetti suuria alueita keski-Euroopassa, Ottomaanien valtakunta hajosi ja siitä jäi jäljelle nykyinen Turkki 1922: Neuvostoliitto perustettiin. 1923: Ottomaanien valtakunta kaatui lopullisesti ja Mustafa Kemal Atatürk perusti Turkin tasavallan ja nousi sen ensimmäiseksi presidentiksi. 1933: Adolf Hitlerin valtaannousu, kansallissosialistinen Saksa 1939-1945: Toinen maailmansota 1944: Normandian maihinnousu 1945: Adolf Hitler teki itsemurhan 1945: Atomipommit tuhosivat Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit, toinen maailmansota loppui. 1947: Intia ja Pakistan itsenäistyvät, samoin sen jälkeen muutaman vuoden kuluessa useimmat muutkin Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa sijainneet siirtomaat (Algeria kuitenkin vasta 1962). 1949: Kiinan kansantasavalta perustettiin. 1950-1953: Korean sota. 1953: Josif Stalin kuoli. 1960: Useimmat Ranskan afrikkalaiset siirtomaat itsenäistyvät, samoin sen jälkeen muutaman vuoden kuluessa enimmät muutkin Afrikan maat. 1961: Berliinin muurin rakentaminen alkaa Länsi-Saksan ja Itä-Saksan väliin 1962: Algeria itsenäistyi 1962: Kuuban ohjuskriisi. 1963: Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy murhattiin. 1964-1975: Vietnamin sota 1966: Kiinan kulttuurivallankumous alkoi 1969 : Neil Armstrong laskeutui Apollo 11-kuuraketissa ensimmäisenä ihmisenä vieraalle taivaankappaleelle 1973: Öljykriisi 1979: Iranin vallankumous 1986: Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus 1990: Länsi-Saksa ja Itä-Saksa yhdistyivät Saksaksi 1991: Persianlahden sota 1991: Neuvostoliitto hajosi. 1992: Tšekkoslovakia hajosi. 1992: Jugoslavia hajosi. 1997: Walesin prinsessa Diana kuoli auto-onnettomuudessa Ranskassa. Eurooppa yhdentyi 1990-luvulla. Katso myös 1900-luvun filosofia Lähteet Viitteet Kirjallisuutta Muutosten vuosisata -kirjasarja, osat 1-10, WSOY 1992-1996 Aiheesta muualla

1407

https://fi.wikipedia.org/wiki/1917

1917

Tapahtumia Ensimmäinen maailmansota (1914-1918) jatkui. Tammikuu-maaliskuu 1. tammikuuta - Hyvinkää erotettiin itsenäiseksi kunnaksi Hausjärven ja Nurmijärven kunnista. 1. tammikuuta - Humppilan vuonna 1852 valmistunut puukirkko tuhoutui tulipalossa. 5. tammikuuta - Tanska myönsi Islannille rajoitetun itsemääräämisoikeuden. 13. tammikuuta - Vienanjoen suistossa 25 kilometriä pohjoiseen Arkangelista sijainnut Ekonomiian satama-alue tuhoutui, kun satamassa olleiden Semen Cheliuskin ja Bayropea laivojen 2 000 tonnin ammuslastit sekä laiturialueille varastoidut 3 000 tonnin ammustarvikkeet räjähtivät. Kuolonuhreja oli vähintään 600, eikä lopullinen määrä selvinnyt koskaan. 22. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson vaati "rauhaa ilman voittoa" Eurooppaan. 25. tammikuuta - Yhdysvallat osti Neitsytsaaret Tanskalta 25 miljoonalla dollarilla. Saaret siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan 31. maaliskuuta. 30. tammikuuta - Pohjois-Meksikossa Pancho Villaa etsineet kenraali John J. Pershingin johtamat yhdysvaltalaiset joukot lopettivat etsinnät ja vetäytyivät Yhdysvaltain puolelle helmikuun alkuun mennessä. 30. tammikuuta - Suomen Sukututkimusseuran perustava kokous pidettiin. 1. helmikuuta - Ympärysvaltojen kauppasaarrosta kärsinyt Saksa ilmoitti aloittavansa rajoittamattoman sukellusvenesodan. 3. helmikuuta - Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet Saksaan. 6. helmikuuta - Trondheimissa pidettiin ensimmäinen pohjoismaiden saamelaisten yhteinen kokous, jonka muistoksi päivää vietetään nykyään saamelaisten kansallispäivänä. 14. helmikuuta - Ranskan poliisi vangitsi vakoilusta epäillyn tanssija Mata Harin Pariisissa. 24. helmikuuta - Yhdysvallat sai tiedon Saksan tarjouksesta palauttaa kaakkoislänsi Meksikolle, jotta Meksiko ryhtyisi sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvallat julkisti Saksan tarjouksen sisältäneen Zimmermann-sähkeen tekstin 1. maaliskuuta. 28. helmikuuta - Armas Launiksen Kullervo-oopperan kantaesitys oli Suomalaisessa Oopperassa. 7. maaliskuuta - New Orleansista kotoisin ollut Original Dixieland Jass Band-yhtye julkaisi maailman ensimmäisen jazzäänitteen Livery Stable Blues. 8. maaliskuuta - Pietarissa alkoivat Kansainvälisenä naistenpäivänä naisten mielenosoitukset ja lakot sekä elintarvikepulaa että sotaa vastaan. Seuraavana päivänä Pietarin kaduilla oli jo mielenosoittajaa, jotka vaativat tsaari Nikolai II:n eroamista. Lakot pysäyttivät lähes kaikki kaupungin tehtaat 10. maaliskuuta mennessä. 11. maaliskuuta - Helmikuun vallankumous (juliaanisen kalenterin mukaan 26.2.): Petrogradissa lakkoja ja levottomuuksia, armeijan rykmenttejä siirtyi mielenosoittajien puolelle. 12. maaliskuuta - Väkijoukko tunkeutui Špalernajan vankilaan Petrogradissa, vapautti vangit ja sytytti rakennuksen tuleen. Vapautuneiden vankien joukossa oli yli 70 suomalaista "kalterijääkäriä". 15. maaliskuuta - Venäjän keisari Nikolai II luopui vallasta. Ruhtinas Georgi Lvov muodosti Venäjän uuden hallituksen. 16. maaliskuuta - Suomen kenraalikuvernööri Franz Seyn ja senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Mihail Borovitinov vangittiin Helsingissä ja kuljetettiin Pietariin. 16. maaliskuuta - Venäläiset Itämeren laivaston sotilaat nousivat illan aikana kapinaan Helsingissä. He surmasivat parin päivän aikana useita upseereita, muun muassa Itämeren laivaston komentajan vara-amiraali A. I. Nepeninin. 18. maaliskuuta - Saksalainen sukellusvene U-64 upotti Ranskan taistelulaiva Dantonin Välimerellä 35 km:n päässä Sardiniasta. 19. maaliskuuta - Venäjän väliaikainen hallitus nimitti Suomen uudeksi kenraalikuvernööriksi Mihail Stahovitšin. 20. maaliskuuta - Venäjän väliaikainen hallitus vangitsi keisari Nikolai II:n ja hänen perheensä. 20. maaliskuuta - Venäjän väliaikainen hallitus kumosi helmikuun manifestin ja muut Suomen perustuslakien vastaisesti syntyneet lait. Sensuuriviranomaiset lopettivat työnsä Suomessa. 21. maaliskuuta - Suomen senaatti määräsi keisari Nikolai II:n kuvat poistettaviksi virastojen seiniltä ja kumosi määräykset liputuksesta keisarillisina juhlapäivinä. 26. maaliskuuta - Suomeen nimitettiin uusi, Oskari Tokoin johtama senaatti. 28. maaliskuuta - Siperiaan vuonna 1914 karkotettu tuomari P. E. Svinhufvud palasi Suomeen. Huhtikuu-kesäkuu 4. huhtikuuta - Suomen eduskunta kokoontui valtiopäiville ensimmäistä kertaa maailmansodan puhkeamisen jälkeen vuoden 1916 eduskuntavaalien tuloksen mukaisessa kokoonpanossa. Eduskunnan puhemieheksi valittiin 5. huhtikuuta sosialidemokraattien Kullervo Manner. 6. huhtikuuta - Yhdysvallat julisti sodan Saksalle. 16. huhtikuuta - Maanpaossa Sveitsissä ollut V. I. Lenin saapui Suomen asemalle Petrogradiin. Hän julkisti seuraavana päivänä ns. Huhtikuun teesinsä joissa vaadittiin muun muassa vallan siirtämistä työläisten muodostamille neuvostoille. 16. huhtikuuta - Ranskalaiset aloittivat länsirintamalla epäonnistuneen Nivellen offensiivin. 17. huhtikuuta - Suomen Ammattijärjestö SAJ vaati kahdeksan tunnin työaikaa. Metalliteollisuudessa tämä toteutui 18. huhtikuuta alkaneen metallityöläisten lakon tuloksena. 23. huhtikuuta - Leipä säännösteltiin Suomessa elintarviketilanteen vaikeuduttua. 1. toukokuuta - Suomessa pidetyissä vappupuheissa vaadittiin kahdeksan tunnin työaikaa, kunnallista demokratiaa ja elintarvikepulan ratkaisemista. 7. toukokuuta - Raumalla alkoi kaksi viikkoa kestänyt kunnallinen yleislakko, millä paikallinen työväenliike vaati kunnallista demokratiaa. Lakko päättyi 20. toukokuuta osapuolten hyväksyttyä senaatin sovintoehdotuksen, jolla työväestö sai lisäpaikkoja Rauman kaupunginvaltuustossa. 13. toukokuuta - Fatiman Neitsyt Maria ilmestyi kolmelle paimenessa olleelle lapselle Portugalissa Fátiman kaupungin lähistöllä. 17. toukokuuta - Yhdysvalloissa maanpaossa ollut Lev Trotski saapui Pietariin. 18. toukokuuta - Aleksandr Kerenskistä tuli Venäjän sota- ja meriministeri. 29. toukokuuta - Eduskunta hyväksyi kieltolain. 29. toukokuuta - Maataloustuottajain keskusliitto (MTK) perustettiin maanviljelijöiden etujärjestöksi. 2. kesäkuuta - Elintarvikepulan helpottamiseksi Suomen senaatti sai mahdollisuuden määrätä rajahintoja tärkeille elintarvikkeille sekä päättää elintarvikkeiden varastoinnista ja jakelusta. Suomessa siirryttiin viljan kulutusta säännelleeseen leipäkorttijärjestelmään henkilökohtaisten annosten perustuessa työn raskauteen, ja leipäviljan käyttö eläinten rehuna kiellettiin. Elintarvikehuoltoa hoitamaan perustettiin elintarvikekeskuskomitea, läänitasolla toimineet lääninkomiteat ja kuntatasolla toimineet elintarvikelautakunnat. 7. kesäkuuta - Viikon kestänyt Messinesin taistelu alkoi länsirintamalla, kun englantilaiset räjäyttivät saksalaisten asemien alle kaivettuihin tunneleihin sijoitetut miinat. Räjähdykset synnyttivät 19 suurta kraatteria. 29. kesäkuuta - Eduskunta hyväksyi lain, joka takasi täydet kansalaisoikeudet Suomessa asuville juutalaisille. Heinäkuu-syyskuu 1. heinäkuuta - Venäjän väliaikaisen hallituksen sotaministeri Aleksandr Kerenskin "Kerenskin hyökkäys" itärintamalla Galitsiassa kohti Lvovia alkoi. 2. heinäkuuta - Kreikka liittyi maailmansotaan ympärysvaltojen puolella. 11. heinäkuuta - Venäjän väliaikainen hallitus siirsi Suomeen levottomuuksien varalta neljä rykmenttiä käsittävän 5. Kubanin kasakkadivisioonan. 13. heinäkuuta - Huittisten meijerikahakka käynnistää suojeluskuntien ja työväen järjestyskaartien perustamisen. 14. heinäkuuta - Eduskunta hyväksyi yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat uudet kunnallislait sekä kahdeksan tunnin työaikalain. 16. heinäkuuta - "Heinäkuun päivät": Petrogradin sotilaat ja työläiset nousivat kapinaan hallitusta vastaan. Bolševikit päättivät tukea kapinaa, joka kesti 21:nteen heinäkuuta asti. Hallituksen kukistettua sen Lenin joutui pakenemaan piiloon Suomeen, ja Trotski sekä Lunatšarski vangittiin. 16. heinäkuuta - Kerenskin hyökkäys pysähtyi kasvaneiden tappioiden takia. 18. heinäkuuta - Suomen suuriruhtinaskunnan eduskunta hyväksyi valtalain, jonka mukaan korkeimman vallan Suomessa oli määrä siirtyä eduskunnalle. 19. heinäkuuta - Saksalaiset ja itävaltalaiset aloittivat 19. heinäkuuta vastahyökkäyksen Venäjää vastaan Kerenskin hyökkäyksen jälkeen. Venäläisten rintama murtui seuraavana päivänä ja he perääntyivät Länsi-Ukrainassa sijaitsevalle Zbrutsj-joelle. 20. heinäkuuta - Serbian pakolaishallitus ja Jugoslavian komitea allekirjoittivat Korfun julistuksen, joka loi pohjan Jugoslavian valtion perustamiselle ensimmäisen maailmansodan jälkeen. 21. heinäkuuta - Sotaministeri Aleksandr Kerenski nousi Venäjän väliaikaisen hallituksen johtoon. 25. heinäkuuta - Kanada otti käyttöön "väliaikaisen" tuloveron (4-25 %). 31. heinäkuuta - Venäjän väliaikainen hallitus hajotti Suomen eduskunnan ja määräsi pidettäväksi uudet eduskuntavaalit. 31. heinäkuuta - Passchendaelen taistelu alkoi Belgian Flanderissa Ypresin lähellä. Taistelut jatkuivat 6. marraskuuta saakka ja hyökkäävät englantilaiset joukot saivat pieniä maastovoittoja, mutta eivät kyenneet läpimurtoon. 2. elokuuta - Edwin Harris Dunning laskeutui ensimmäisenä maailmassa lentokoneella liikkeessä olevan laivan (lentotukialukseksi muunnettu taisteluristeilijä HMS Furious) kannelle Scapa Flowssa Orkney-saarilla. Dunning kuoli kaksi päivää myöhemmin kun tuulenpuuska heitti hänen Sopwith Pup -lentokoneensa uuden laskuyrityksen aikana laivan kannelta mereen. 3. elokuuta - Venäjän pääesikunta siirsi Suomeen lisäjoukkoina yhden ratsuväkidivisioonan ja jalkaväkiprikaatin. Siten Suomessa oli yli venäläistä sotilasta, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 3. elokuuta - Saksalaiset valtasivat Riian kaupungin venäläisiltä. 9. elokuuta - Turun voimellakka - Voin hinnan alentamista vaatinut väkijoukko murtautui Turussa Valion voivarastoon vieden 25 000 kiloa voita ja 400 juustoa, jotka päätyivät lopulta kaupungin elintarvikelautakunnalle voikortteja vastaan jaettaviksi. Helsingissä väkijoukot murtautuivat 11. elokuuta Valion voivarastoon ja alkoivat siirtämään voita sieltä kauppoihin. Voista oli tullut pulaa kaupungeissa kuivan kesän aiheuttaman vähentyneen maidontuotannon takia. Lisäksi vielä osa voista meni Suomessa olleen venäläisen sotaväen muonitukseen ja Valio vei myös voita Venäjälle. 14. elokuuta - Kiinan tasavalta julisti sodan Saksalle ja Itävalta-Unkarille. 15. syyskuuta - Brittiläinen aseistettu smakki HMS Nelson upposi Pohjanmerellä saksalaisen sukellusveneen tulituksessa. Aluksen taistelussa kaatuneelle kapteenille Thomas Crispille myönnettiin postuumi Viktorian risti -ansiomitali. 17. - 18. elokuuta - Pörssitalon mellakka Helsingissä. 17. elokuuta - Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Oskari Tokoi erosi. Hänen tilalleen tuli professori E. N. Setälä. 1. syyskuuta - Jyväskylän ja Pieksämäen välisellä rataosalla Laukaassa sijaitseva Pönttövuoren tunneli avattiin liikenteelle. Tunneli poistettiin käytöstä rataosan sähköistyksen ja uuden tunnelin valmistuttua vuonna 1995. 9. syyskuuta - "Kornilovin kapina": Venäjän armeijan ylipäällikkö Lavr Kornilov määräsi Petrogradia puolustaneen kolmannen ratsuväkiarmeijakunnan ottamaan kaupungin sotilaskomentoon. Pääministeri Kerenski syytti Kornilovia aikeesta perustaa sotilasdiktatuuri ja erotti hänet. Kornilov ja hänen tukijansa pidätettiin. Heinäkuussa pidätetyt vapautettiin ja työläisille jaettiin aseita kaupungin puolustamiseksi. 11. syyskuuta - "Upseerien uimakoulu": Kornilovin kapinasta kiihtyneet venäläiset sotilaat surmasivat 11 kenraalia ja everstiä Viipurissa. 17. syyskuuta - Venäjän väliaikainen hallitus erotti kenraalikuvernööri Mihail Stahovitšin ja nimitti hänen tilalleen duuman jäsenen Nikolai Vissarionovitš Nekrasovin. 17. syyskuuta - Saksan armeija käynnisti Operaatio Albionin. 18. syyskuuta - Maataloustuottajain Keskusjärjestö (MTK) perustettiin. 26. syyskuuta - Suomessa vallinneen elintarvikepulan vuoksi kiellettiin perunan käyttö eläinten ruoaksi. Lokakuu-joulukuu 1. lokakuuta - Suomessa otettiin jälleen käyttöön leijonavaakunalla varustetut postimerkit. Tätä merkkisarjaa kutsutaan nimellä Saarisen malli, ja se oli käytössä vuoteen 1930 saakka. 1. lokakuuta - Eduskuntavaalien ensimmäinen päivä. Vaaleissa sosialidemokraatit menettivät enemmistönsä. 17. lokakuuta - Trans-Australian rata valmistui. 20. lokakuuta - Venäjän perustuslakia säätävää kansalliskokousta valmistellut Venäjän tasavallan väliaikainen neuvosto eli esiparlamentti kokoontui ensimmäisen kerran Mariinskin palatsissa Pietarissa. Vallanottoa valmistelleet bolševikit lähtivät pois esiparlamentista jo sen ensimmäisenä istuntopäivänä. 26. lokakuuta - Brasilia julisti sodan keskusvalloille, kun saksalainen sukellusvene oli kolme päivää aikaisemmin upottanut brasilialaisen laivan. 31. lokakuuta - Suomen evankelis-luterilainen kirkko vietti uskonpuhdistuksen 400-vuotisjuhlaa. 1. marraskuuta - Hiitola-Käkisalmi-Kiviniemi-Raasuli-rata avattiin väliaikaiselle liikenteelle. 2. marraskuuta - Balfourin julistus; Ison-Britannian ulkoministeri Arthur Balfour toi julki kannan, jonka mukaan Britannian hallitus tuki sionistien aikeita perustaa juutalaisille oma valtio Palestiinaan. 6. marraskuuta - Kolmas Ypresin taistelu päättyi: kanadalaiset valtasivat Ypresin Belgiassa. 7. marraskuuta - Lokakuun vallankumous (juliaanisen kalenterin mukaan 25.10.): Leninin bolševikit ottivat vallan Kerenskin johtamalta Venäjän väliaikaiselta hallitukselta. 7. marraskuuta - Britit valtasivat Gazan osmaneilta. 7. marraskuuta - Venäläiset matruusit tappoivat Suomen rikkaimman miehen Alfred Kordelinin Mommilassa. 14. marraskuuta - Suomessa alkoi yleislakko, "marraskuun lakko", joka päättyi 19. marraskuuta. 15. marraskuuta - Eduskunta julistautui Suomen korkeimman vallan haltijaksi äänin 127-68. Tämä korvasi aiemman valtalain, jota Venäjän väliaikainen hallitus ei hyväksynyt. Eduskunta alkoi heti käyttää ottamiaan valtaoikeuksia ja vahvisti uudet kunnallislait, joissa kunnallisvaaleista tehtiin demokraattiset ja äänioikeus annettiin kaikille yli 20-vuotiaille, sääti kahdeksan tunnin työpäivän ja nimitti uuden senaatin. Tämä on ollut ainoa kerta Suomen historiassa, kun Eduskunta on nimittänyt hallituksen. 20. marraskuuta - Ukraina julistettiin tasavallaksi. 24. marraskuuta - Kittilässä puhkesi kapina, jonka yhteydessä ammuttiin Lapin kihlakunnan kruununvouti Axel Sandström. 16. marraskuuta - Georges Clemenceau tuli Ranskan pääministeriksi. 26. marraskuuta - National Hockey League perustettiin Kanadassa. 27. marraskuuta - Suomessa muodostettiin Svinhufvudin senaatti. 28. marraskuuta - Heikki Nurmion kirjoittama Jääkärien marssi, jonka Jean Sibelius aiemmin samana syksynä kolmessa päivässä sävelsi, esitettiin ensimmäistä kertaa Libaussa jääkäripataljoonan miehistölle järjestetyssä illanvietossa. 4. joulukuuta - P. E. Svinhufvudin senaatti jätti eduskunnalle ehdotuksen tasavaltaisesta hallitusmuodosta ja antoi eduskunnalle tiedonannon, jossa Suomi julistettiin itsenäiseksi. 4. joulukuuta - Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK) perustettiin. 6. joulukuuta - Eduskunta hyväksyi äänin 100-88 Santeri Alkion ehdotuksen, joka vahvisti kannan, jonka mukaan Suomi on riippumaton tasavalta, ja valtuutti hallituksen ryhtymään toimiin Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustamiseksi. 6. joulukuuta - 1 635 ihmistä kuoli Halifaxin räjähdysonnettomuudessa Kanadan Nova Scotiassa. 7. joulukuuta - Yhdysvallat julisti sodan Itävalta-Unkarille. 11. joulukuuta - Ison-Britannian joukot valloittivat 400 vuotta Osmanien valtakunnan hallinnassa olleen Jerusalemin. 11. joulukuuta - Liettuan maapäivät julisti maan riippumattomaksi Venäjästä. 14. joulukuuta - Suomen senaatti vaati venäläisten sotajoukkojen välitöntä poistamista Suomesta. 15. - 18. joulukuuta - Turun mellakat - Turussa hajotettiin ja ryöstettiin miliisilakon aikana kaupungin keskustan liikkeitä. 15. joulukuuta - Saksa ja uusi valtio Neuvostoliitto sopivat aselevon. 15. joulukuuta - Ensimmäinen NHL-näytösottelu pelattiin Montrealissa Montreal Canadiensin ja Montreal Wanderersin välillä. 18. joulukuuta - Venäjän armeijassa palvellut kenraaliluutnantti C. G. E. Mannerheim palasi Suomeen. 20. joulukuuta - Venäjällä perustettiin salainen poliisi Tšeka, jonka johtoon valittiin puolalaissyntyinen Feliks Dzeržinski. 22. joulukuuta - Rauhanneuvottelut alkoivat Brest-Litovskissa Valko-Venäjällä. 22. joulukuuta - Suomessa annettiin asetus siviilirekisteristä. 26. joulukuuta - Ensimmäiset oppilaat aloittivat Vimpelin sotakoulussa. 31. joulukuuta - Joukko ahvenanmaalaisia julkaisi adressin, jossa anottiin maakunnan liittämistä Ruotsiin. 31. joulukuuta - Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden. Syntyneitä Tammikuu-maaliskuu 5. tammikuuta - Wieland Wagner, saksalainen oopperalaulaja (k. . tammikuuta - Jane Wyman, yhdysvaltalainen näyttelijä, presidentti Ronald Reaganin ensimmäinen puoliso (k. . tammikuuta - Leo James Rainwater, vuoden 1975 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen ydinfyysikko (k. . tammikuuta - Jerry Wexler, yhdysvaltalainen äänilevytuottaja (k. . tammikuuta - Mamadou Madeira Keita, malilainen poliitikko ja ministeri (k. . tammikuuta - William Markus, suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä (k. . tammikuuta - Otto Leisner, tanskalainen radio- ja televisioisäntä (k. . tammikuuta - Oskar Morawetz, kanadalainen säveltäjä ja pianisti (k. . tammikuuta - Gunnar Bøe, norjalainen poliitikko (k. . tammikuuta - Pauli Sarkkula, suomalainen koripalloilija (k. . tammikuuta - Ilya Prigogine, vuoden 1977 Nobelin kemianpalkinnon saanut belgialainen fyysikko ja kemisti (k. . tammikuuta - Edgar Barth, saksalainen Formula 1 -kuljettaja (k. . tammikuuta - Kalle Komulainen, suomalainen runoilija (k. . tammikuuta - Paul Frère, belgialainen kilpa-autoilija (k. . helmikuuta - Sinikka Kallio, suomalainen kirjailija ja kääntäjä (k. . helmikuuta - Kishan Lal, intialainen maahockeypelaaja (k. . helmikuuta - Yahya Khan, Pakistanin presidentti 1969-1971 (k. . helmikuuta - Reino Koivula, suomalainen arkkitehti ja professori (k. . helmikuuta - Vivica Bandler, suomalainen teatterinjohtaja, -ohjaaja ja akateemikko (k. . helmikuuta - Jukka L. Mäkelä, suomalainen sotakirjailija (k. . helmikuuta - Sári Gábor ("Zsa Gábor"), unkarilais-yhdysvaltalainen näyttelijä ja seurapiirinainen (k. . helmikuuta - Harry Krogerus, suomalainen hyönteistieteilijä (k. . helmikuuta - Erkki Huurtamo, suomalainen lakimies, poliitikko ja maaherra (k. . helmikuuta - Sidney Schechtel ("Sidney Sheldon"), yhdysvaltalainen kirjailija (k. . helmikuuta - Jagjit Singh Aurora, intialainen kenraali (k. . helmikuuta - Herbert A. Hauptman, vuoden 1985 Nobelin kemianpalkinnon saanut yhdysvaltalainen matemaatikko (k. . helmikuuta - Tea Helenelund, suomalainen kuvanveistäjä (k. . helmikuuta - Tuulikki Pietilä, suomalainen taidegraafikko ja professori (k. . helmikuuta - Antero Alpola, suomalainen toimituspäällikkö ja käsikirjoittaja (k. . helmikuuta - Karl Trasti, norjalainen poliitikko (k. . helmikuuta - Anthony Burgess, englantilainen kirjailija, kriitikko ja toimittaja (k. . helmikuuta - Erhard Jakobsen, tanskalainen poliitikko (k. . helmikuuta - John Connally, yhdysvaltalainen poliitikko (k. . helmikuuta - Jussi Tenkku, suomalainen filosofian professori (k. . maaliskuuta - Ib Stetter, tanskalainen poliitikko (k. . maaliskuuta - Väinö Leskinen, suomalainen poliitikko (k. . maaliskuuta - A. J. Greimas, ranskalainen semiootikko (k. . maaliskuuta - Earl Bellamy, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja (k. . maaliskuuta - Göran Schildt, suomenruotsalainen kirjailija (I Odysseus kölvatten) (k. . maaliskuuta - Vilho Niitemaa, suomalainen historiantutkija (k. . maaliskuuta - sir Christopher Foxley-Norris, Britannian kuninkaallisten ilmavoimien kenraali ja aktivisti (k. . maaliskuuta - Dinu Lipatti, romanialainen pianisti (k. . maaliskuuta - Vera Lynn, englantilainen laulaja (k. . maaliskuuta - Anton Coppola, yhdysvaltalainen kapellimestari ja säveltäjä (k. . maaliskuuta - John Kendrew, vuoden 1962 Nobelin kemianpalkinnon saanut brittiläinen biokemisti (k. . maaliskuuta - Cyrus Vance, Yhdysvaltain ulkoministeri (1977-1980) (k. . maaliskuuta - Marjatta Seppälä, suomalainen kirjailija (k. . maaliskuuta - Severi Seppänen, suomalainen näyttelijä (k. . maaliskuuta - Herbert Saffir, yhdysvaltalainen insinööri (k. . maaliskuuta - Els Aarne, virolainen säveltäjä (k. . maaliskuuta - Saara Heino, suomalainen opettaja, merkonomi ja lastenkirjailija (k. 1995) Huhtikuu-kesäkuu 1. huhtikuuta - Mark Evans Austad, yhdysvaltalainen diplomaatti (k. . huhtikuuta - Sinikka Kuula, suomalainen pianisti (k. . huhtikuuta - Aimo Saukko, suomalainen näyttelijä (k. . huhtikuuta - Hubertus Ernst, alankomaalainen katolinen piispa (k. . huhtikuuta - Mailis Vaaja, oik. Mailis Laaksonen, suomalainen näyttelijä (k. . huhtikuuta - Robert Burns Woodward, vuoden 1965 Nobelin kemianpalkinnon saanut yhdysvaltalainen kemisti (k. . huhtikuuta - Robert Manzon, ranskalainen Formula 1 -kuljettaja (k. . huhtikuuta - Reino Kalliolahti, suomalainen näyttelijä (k. . huhtikuuta - Barry Nelson, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . huhtikuuta - Sven Hassel, tanskalainen kirjailija (k. . huhtikuuta - Björn Landström, suomalainen taiteilija ja kirjailija (k. . huhtikuuta - Arvo Hautala, suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja (k. . huhtikuuta - Ella Fitzgerald, yhdysvaltalainen jazzlaulaja (k. . huhtikuuta - I. M. Pei, kiinalaissyntyinen yhdysvaltalainen arkkitehti (k. . huhtikuuta - Taisto Ahtola, suomalainen taidemaalari ja taidemuseon intendentti (k. . huhtikuuta - Celeste Holm, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . toukokuuta - Olof Ottelin, suomalainen sisustusarkkitehti ja kalustesuunnittelija (k. . toukokuuta - Felix Forsman, suomalainen elokuvaaja (k. . toukokuuta - Osmo Vesikansa, suomalainen sosiaalipäällikkö ja partioliikkeen vaikuttaja (k. . toukokuuta - Lou Harrison, yhdysvaltalainen säveltäjä (k. . toukokuuta - George Gaynes, yhdysvaltalainen näyttelijä ja oopperalaulaja (k. . toukokuuta - Nathan Davis, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . toukokuuta - Samuli Paronen, suomalainen kirjailija (k. . toukokuuta - Aino Kallio-Ericsson, suomalainen arkkitehti (k. . toukokuuta - Liisa Linko-Malmio, suomalainen laulaja ja laulupedagogi (k. . toukokuuta - John F. Kennedy, Yhdysvaltain presidentti (k. 1963) (murhattiin) 1. kesäkuuta - William S. Knowles, vuoden 2001 Nobelin kemianpalkinnon saanut yhdysvaltalainen kemisti (k. . kesäkuuta - Howard Metzenbaum, yhdysvaltalainen demokraattipoliitikko ja senaattori (k. . kesäkuuta - Ilmari Soisalon-Soininen, suomalainen teologi ja professori (k. . kesäkuuta - Dino Paul Crocetti ("Dean Martin"), yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja (Rio Bravo) (k. . kesäkuuta - Eric Hobsbawm, brittiläinen historioitsija (k. . kesäkuuta - Lise Nørgaard, tanskalainen toimittaja ja kirjailija (k. . kesäkuuta - John Bennett Fenn, vuoden 2002 Nobelin kemianpalkinnon saanut yhdysvaltalainen kemisti (k. . kesäkuuta - Ernst Sarin, suomalainen kirjailija (k. . kesäkuuta - Faídon Gkizíkis, kreikkalainen kenraali, Kreikan presidentti (1973-1974) (k. . kesäkuuta - Lea Pyykkö, suomalainen venäläisen kirjallisuuden suomentaja (k. . kesäkuuta - Käthe Grasegger, saksalainen alppihiihtäjä (k. . kesäkuuta - A. E. Hotchner, amerikkalainen kirjailija (k. . kesäkuuta - Lena Horne, yhdysvaltalainen jazzlaulaja, näyttelijä ja tanssija (k. 2010) Heinäkuu-syyskuu 2. heinäkuuta - Olavi Ryyppö, suomalainen taidegraafikko ja taidemaalari (k. . heinäkuuta - Oiva Oksanen, suomalainen kirjallisuuden suomentaja (k. . heinäkuuta - Heribert Barrera i Costa, katalonialainen kemisti ja poliitikko (k. . heinäkuuta - Pekka Kuusi, suomalainen sosiaalipoliitikko (k. . heinäkuuta - Valle Ojaniemi, suomalainen opettaja, Kevätpörriäisen perustaja (k. . heinäkuuta - Christiane Rochefort, ranskalainen kirjailija (k. . heinäkuuta - Pentti Aalto, suomalainen sanskritin ja vertailevan kielitieteen professori (k. . heinäkuuta - Gudmund Harlem, norjalainen poliitikko (k. . heinäkuuta - Bertil Nordahl, ruotsalainen jalkapalloilija ja valmentaja (k. . heinäkuuta - Unto Koistinen, suomalainen taidemaalari ja taidegraafikko (k. . elokuuta - Ernst Mether-Borgström, suomalainen taidemaalari (k. . elokuuta - Antonio Lauro, venezuelalainen säveltäjä (k. . elokuuta - Ljubov Kabo, venäläinen kirjailija (k. . elokuuta - Robert Mitchum, yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja (k. . elokuuta - Kalle Salo, suomalainen kirjallisuuden kääntäjä (k. . elokuuta - Vasiľ Biľak, slovakialainen kommunistipoliitikko (k. . elokuuta - Richard Arthur Allan Browne ("Dik Browne"), yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä (Harald Hirmuinen) (k. . elokuuta - Jack Lynch, irlantilainen poliitikko (k. . elokuuta - Kenneth E. Hagin, yhdysvaltalainen helluntailainen saarnaaja (k. . elokuuta - Leonid Hurwicz, vuoden 2007 Nobelin taloustieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen taloustieteilijä (k. . elokuuta - Erkki Savolainen, suomalainen nyrkkeilijä (k. . elokuuta - Samuel Dolin, kanadalainen säveltäjä ja musiikkipedagogi (k. . elokuuta - John Lee Hooker, yhdysvaltalainen blues-muusikko, laulaja ja kitaristi (k. . elokuuta - Melchior Ferrer ("Mel Ferrer"), yhdysvaltalainen näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja (k. . elokuuta - Eero Kiviranta, suomalainen kirjailija (k. . elokuuta - Isabel Sanford, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . syyskuuta - Paul Zoungrana, burkinalainen katolinen arkkipiispa ja kardinaali (k. . syyskuuta - Pál Maléter, unkarilainen kenraali (k. . syyskuuta - John Cornforth, vuoden 1975 Nobelin kemianpalkinnon saanut australialainen kemisti (k. . syyskuuta - Alpo Savolainen, suomalainen pikajuoksija ja pesäpalloilija (k. . syyskuuta - Miguel Serrano, chileläinen fasisti-ideologi (k. . syyskuuta - Ferdinand Marcos, Filippiinien diktaattori (presidentti 1965-1986) (k. . syyskuuta - Carlos Puebla, kuubalainen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä (k. . syyskuuta - Ettore Sottsass, italialainen muotoilija ja arkkitehti (k. . syyskuuta - Herbert Lom, tšekkiläinen näyttelijä (k. . syyskuuta - June Foray, yhdysvaltalainen ääninäyttelijä (k. . syyskuuta - Pentti Pekkarinen, suomalainen kansanedustaja ja ministeri (k. . syyskuuta - Maire Virkkunen-Harki, suomalainen mezzosopraanolaulaja, laulunopettaja ja muotitaiteilija (k. . syyskuuta - Asima Chatterjee, intialainen kemisti (k. . syyskuuta - Maininki Sippola-Wilska, suomalainen laulaja ja kansakoulunopettaja (k. . syyskuuta - Phil Rizzuto, yhdysvaltalainen baseball-pelaaja ja urheiluselostaja (k. . syyskuuta - Esa Anttala, suomalainen kirjailija (k. 1977) Lokakuu-joulukuu 2. lokakuuta - Christian de Duve, vuoden 1974 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut belgialainen biologi (k. . lokakuuta - Luis Carniglia, argentiinalainen jalkapalloilija ja valmentaja (k. . lokakuuta - Aimo Tukiainen, suomalainen kuvanveistäjä ja professori (Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas) (k. . lokakuuta - Rodney Robert Porter, vuoden 1972 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut brittiläinen biokemisti (k. . lokakuuta - Thelonious Monk, yhdysvaltalainen jazzpianisti (k. . lokakuuta - Eino Poutiainen, suomalainen SMP:n kansanedustaja (k. . lokakuuta - Roque Máspoli, uruguaylainen jalkapalloilija (k. . lokakuuta - Arthur M. Schlesinger Jr., yhdysvaltalainen historioitsija ja yhteiskuntakriitikko (k. . lokakuuta - Erkki Salomaa, suomalainen poliitikko, tutkija ja ammattiyhdistysmies (k. . lokakuuta - Marsha Hunt, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . lokakuuta - Šams Pahlavi, Iranin viimeisen šaahin Mohammad Reza Pahlavin sisar (s. . lokakuuta - Jean-Pierre Melville, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja (k. . lokakuuta - John Birks Gillespie ("Dizzy Gillespie"), yhdysvaltalainen jazz-trumpetisti (k. . lokakuuta - Arne Andersson, ruotsalainen keskimatkojen juoksija (k. . lokakuuta - Nikolai Ogarkov, Neuvostoliiton marsalkka (k. . lokakuuta - William McNeill, kanadalainen historioitsija (k. . marraskuuta - Erich Rudorffer, saksalainen sotilaslentäjä (k. . marraskuuta - Mauno Kuusisto, suomalainen laulaja (k. . marraskuuta - Henry Theel, suomalainen laulaja (k. . marraskuuta - Lars Mikander, suomalainen yritysjohtaja (k. . marraskuuta - Indira Gandhi, Intian pääministeri (1966-1977 ja 1980-1984) (k. . marraskuuta - Andrew Huxley, vuoden 1963 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut englantilainen fysiologi ja biofyysikko (k. . marraskuuta - Noboru Terada, japanilainen uimari ja olympiavoittaja (k. . joulukuuta - Tauno Aalto, suomalainen näytelmäkirjailija 2. joulukuuta - Erkki Pohjanheimo, suomalainen pommituslentäjä, lennonopettaja ja koelentäjä (k. . joulukuuta - Ken Downing, brittiläinen Formula 1 -kuljettaja (k. . joulukuuta - Ottorino Volonterio, sveitsiläinen Formula 1 -kuljettaja (k. . joulukuuta - James Jesus Angleton, yhdysvaltalainen CIA:n vastavakoilun johtaja (k. . joulukuuta - Dezső Lemhényi, unkarilainen vesipalloilija (k. . joulukuuta - Tauno Äikää, suomalainen urkuri ja pianisti (k. . joulukuuta - Aarne J. Aarnio, suomalainen teollisuusjohtaja ja vuorineuvos (k. . joulukuuta - Dick Kinney, yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija (k. . joulukuuta - Arthur C. Clarke, brittiläissyntyinen tieteiskirjailija (2001 Avaruusseikkailu) (k. . joulukuuta - David Bohm, yhdysvaltalainen kvanttifyysikko ja filosofi (k. . joulukuuta - Heinrich Böll, vuoden 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut saksalainen kirjailija (Nainen ryhmäkuvassa) (k. . joulukuuta - Freddie Francis, brittiläinen elokuvaohjaaja ja -kuvaaja (k. . joulukuuta - Miklós Gimes, unkarilainen toimittaja (k. . joulukuuta - Sakari Talvitie, suomalainen toimittaja (k. . joulukuuta - Onni Palaste, suomalainen sotakirjailija (k. . joulukuuta - David Hampshire, brittiläinen kilpa-autoilija (k. 1990) Kuolleita Tammikuu-maaliskuu 2. tammikuuta - Léon Flameng, ranskalainen ratapyöräilijä ja olympiavoittaja (s. . tammikuuta - Anton Salakari, suomalainen työväenliikkeen aktiivi ja sosiaalidemokraatti (s. . tammikuuta - Edward Tylor, brittiläinen kansatieteilijä ja antropologi (s. . tammikuuta - K. J. Jalkanen, suomalainen lyseon lehtori ja historiantutkija (s. . tammikuuta - William F. Cody ("Buffalo Bill"), villin lännen biisoninmetsästäjä, sotilas ja sirkusjohtaja (s. . tammikuuta - Eliel Aspelin-Haapkylä, suomalainen historioitsija, professori ja valtioneuvos (s. . tammikuuta - Yrjö Koskinen Yrjö-Koskinen, suomalainen poliitikko, vapaaherra ja kouluhallituksen ylitirehtööri (s. . tammikuuta - Albert Niemann, saksalainen tenori (s. . tammikuuta - George Dewey, yhdysvaltalainen laivastoamiraali (s. . tammikuuta - Jakob Knudsen, tanskalainen pappi ja kirjailija (s. . tammikuuta - Sven Saarikoski, suomalainen jääkäri (s. . tammikuuta - Evelyn Baring Cromer, Ison-Britannian pääkonsuli Egyptissä (s. . helmikuuta - Anton Haus, itävaltalainen suuramiraali (s. . helmikuuta - John William Waterhouse, brittiläinen taidemaalari (s. . helmikuuta - Octave Mirbeau, ranskalainen journalisti, taidekriitikko ja kirjailija (s. . helmikuuta - Reguel Wolff, suomalainen liikemies ja toimitusjohtaja (s. . helmikuuta - Thorsten Waenerberg, suomalainen taidemaalari ja opettaja (s. . maaliskuuta - Manuel de Arriaga, Portugalin ensimmäinen presidentti (1911-1915) (s. . maaliskuuta - Valdemar Psilander, tanskalainen näyttelijä (s. . maaliskuuta - Wilho Sipilä, suomalainen lääninrovasti ja kansanedustaja (s. . maaliskuuta - Ferdinand von Zeppelin, saksalainen kenraali, kreivi ja ilmailun uranuurtaja (zeppeliini) (s. . maaliskuuta - Robert Wirén, suomalaissyntyinen Venäjän laivaston amiraali (s. . maaliskuuta - Franz Brentano, saksalainen filosofi (s. . maaliskuuta - Adrian Nepenin, venäläinen vara-amiraali (s. . maaliskuuta - Ranavalona III, Madagaskarin viimeinen kuningatar (s. . maaliskuuta - Hedvig Ståhlberg, suomalainen opettaja, myöhemmän presidentti K. J. Ståhlbergin ensimmäinen puoliso (s. . maaliskuuta - Edvin Bergroth, suomalainen insinööri, teollisuusjohtaja ja vuorineuvos (s. . maaliskuuta - Emil Adolf von Behring, vuonna 1901 ensimmäisen Nobelin lääketieteen palkinnon saanut saksalainen lääkäri ja bakteriologi (s. 1854) Huhtikuu-kesäkuu 1. huhtikuuta - Scott Joplin, yhdysvaltalainen ragtime-pianisti ja säveltäjä (s. . huhtikuuta - Kössi Kanto, suomalainen näyttelijä (s. . huhtikuuta - Wivi Nordberg, suomenruotsalainen kirjailija (s. . huhtikuuta - Minna Krohn, suomalainen lastenlehti Pääskysen toimittaja (s. . huhtikuuta - Richard Olney, yhdysvaltalainen lakimies ja poliitikko (s. . huhtikuuta - Ludovic Lazarus Zamenhof ("Dr. Esperanto"), liettuanjuutalainen silmälääkäri ja kielitieteilijä (esperanton kehittäjä) (s. . toukokuuta - José Enrique Rodó, uruguaylainen esseisti (s. . toukokuuta - Alfred John North, australialainen lintutieteilijä (s. . toukokuuta - Janne Hautala, suomalainen toimittaja ja työväenliikkeen poliitikko (s. . toukokuuta - Joseph B. Foraker, yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko (s. . toukokuuta - Isaac Bentham, brittiläinen vesipalloilija (s. . toukokuuta - Aatu Ruotsalainen, suomalainen SDP:n kansanedustaja (s. . toukokuuta - Maksim Bahdanovitš, valkovenäläinen runoilija ja kääntäjä (s. . toukokuuta - Villem Reiman, virolainen kansanvalistaja ja opettaja (s. . kesäkuuta - Fredrik Aalto, suomalainen kirjailija (s. . kesäkuuta - Edvard Valentin Emeleus, suomalainen pankinjohtaja, Suomen Yleisen Työnantajaliiton ensimmäinen johtaja (s. . kesäkuuta - Teresa Carreño, venezuelalainen pianisti (s. . kesäkuuta - Ossian Wuorenheimo, suomalainen senaattori ja elinkeinoelämän vaikuttaja (s. . kesäkuuta - Dragutin Dimitrijević, serbialainen upseeri ja tiedustelujohtaja (s. . kesäkuuta - Gustav von Schmoller, saksalainen taloustieteilijä ja sosiaalipoliitikko (s. 1838) Heinäkuu-syyskuu 7. heinäkuuta - Selim Osvald Wasastjerna, suomalainen lääkäri ja lahjoittaja (s. . heinäkuuta - Tom Thomson, kanadalainen taidemaalari (s. . heinäkuuta - Hugo Simberg, suomalainen taidemaalari ja -graafikko ("Haavoittunut enkeli") (s. . heinäkuuta - Octave Lapize, ranskalainen maantie- ja ratapyöräilijä (s. . heinäkuuta - Erik Landell, ruotsalais-suomalainen Vapaakirkon saarnaaja ja kirjailija (s. . heinäkuuta - Leo Lehmussaari, suomalainen taidemaalari (s. . heinäkuuta - Runar Appelberg, suomalainen jääkäri (s. . heinäkuuta - Jevgeni Bauer, venäläinen elokuvaohjaaja (s. . heinäkuuta - Emil Theodor Kocher, vuoden 1909 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut sveitsiläinen kirurgi ja tutkija (s. . heinäkuuta - Ririkumutima, Burundin kuningaskunnan sijaishallitsija 2. elokuuta - Jaan Mahlapuu, virolainen Venäjän ilmavoimien hävittäjälentäjä (s. . elokuuta - George Granfelt, suomalainen hovioikeudenneuvos ja RKP:n kansanedustaja (s. . elokuuta - Tom Thomson, kanadalainen taidemaalari (s. . elokuuta - Eduard Buchner, vuoden 1907 Nobelin kemianpalkinnon saanut saksalainen biokemisti (s. . elokuuta - Matti Fält, suomalainen jääkäri ja puuseppä (s. . elokuuta - Thomas Crisp, englantilainen merikapteeni (s. . elokuuta - Adolf von Baeyer, vuoden 1905 Nobelin kemianpalkinnon saanut saksalainen orgaanisen kemian tutkija (s. . syyskuuta - Ecaterina Teodoroiu, romanialainen vänrikki ja kansallissankari (s. . syyskuuta - Marian Smoluchowski, puolalainen tilastollisen fysiikan tutkija (s. . syyskuuta - Otto Sarvi, suomalainen maanmittaushallituksen ylitirehtööri ja Oulun läänin kuvernööri (s. . syyskuuta - Karl Hällström, suomalainen apteekkari, kuoronjohtaja ja säveltäjä (s. . syyskuuta - Georges Guynemer, ranskalainen hävittäjälentäjä (s. . syyskuuta - Viktor Magnus von Born, suomalainen poliitikko ja vapaaherra (s. . syyskuuta - Maria Tschetschulin, Suomen ensimmäinen ylioppilastutkinnon suorittanut nainen (s. . syyskuuta - Edgar Degas, ranskalainen kuvanveistäjä ja impressionistinen taidemaalari (s. . syyskuuta - Edvard Rudolf Neovius, suomalainen matemaatikko, professori ja senaattori (s. . syyskuuta - Martti Kykkling, suomalainen kansanedustaja (s. 1857) Lokakuu-joulukuu 7. lokakuuta - Osku Velho, suomalainen runoilija, kääntäjä ja jääkärivärväri (s. . lokakuuta - Sarah Aaronsohn, turkinjuutalainen vakooja (s. . lokakuuta - Hussein Kamel, Egyptin sulttaani (1914-1917) (s. . lokakuuta - Alfred Emil Ingman, suomalainen sotilas- ja vankilapappi sekä nuortenkirjailija (s. . lokakuuta - Max Oker-Blom, suomalainen lääkäri ja hygienian professori (s. . lokakuuta - Margaretha Geertruida Zelle ("Mata Hari"), alankomaalainen tanssija ja vakoilija (s. 1876) (teloitettiin) 15. lokakuuta - Gösta Michelsson, suomalainen kadettiupseeri (s. 1878) (teloitettiin) 16. lokakuuta - Walter Flex, saksalainen sotakirjailija (s. . lokakuuta - Albin Koponen, suomalainen apteekkari, keksijä ja lääketehtailija (s. . lokakuuta - Maximilian Bayer, saksalainen sotilas, kirjailija, partioliikkeen kehittäjä ja jääkäripataljoona 27:n komentaja (s. . marraskuuta - Alfred Kordelin, suomalainen liikemies ja mesenaatti (s. 1868) (tapettiin Mommilassa) 8. marraskuuta - Adolph Wagner, saksalainen taloustieteilijä ja professori (s. . marraskuuta - Lili'uokalani, Havaijin kuningatar (1891-1893) (s. . marraskuuta - Vera Slutskaja, venäläinen vallankumouksellinen (s. . marraskuuta - Émile Durkheim, ranskalainen sosiologi ja antropologi (s. . marraskuuta - John W. Foster, yhdysvaltalainen kenraali ja diplomaatti (s. . marraskuuta - Adolf Reinach, saksalainen filosofi (s. . marraskuuta - Auguste Rodin, ranskalainen kuvanveistäjä (Ajattelija) (s. . marraskuuta - Paul Sinebrychoff, suomalainen tehtailija, kauppaneuvos ja taiteenharrastaja, Sinebrychoffin panimon johtaja (s. . joulukuuta - John January, yhdysvaltalainen jalkapalloilija (s. . joulukuuta - Nikolai Duhonin, venäläinen kenraali (s. . joulukuuta - Mendele Mojkher Seforim, venäjänjuutalainen kirjailija, nykyaikaisen heprean- ja jiddišinkielisen kirjallisuuden uranuurtaja (s. . joulukuuta - Mackenzie Bowell, Kanadan pääministeri (1894-1896) (s. . joulukuuta - Andrew Taylor Still, yhdysvaltalainen lääkäri, kirjailija ja keksijä, osteopatian perustaja (s. . joulukuuta - Lucien Petit-Breton, oik. Lucien Mazan, ranskalainen maantiepyöräilijä (s. . joulukuuta - Juho Piirainen, suomalainen insinööri ja tehtailija (s. . joulukuuta - Ivan Goremykin, venäläinen poliitikko ja ministeri (s. . joulukuuta - Gaston Alibert, ranskalainen kalpamiekkailija ja olympiavoittaja (s. . joulukuuta - Gustaf Nyström, suomalainen arkkitehti ja Teknillisen korkeakoulun rehtori (s. . joulukuuta - Wilhelm Neumann-Torborg, saksalainen kuvanveistäjä (s. 1856) Kuolinpäivä ei tiedossa Kaarlo Braxén, suomalainen näyttelijä Nobelin palkinnot Nobelin fysiikanpalkinto: Charles Glover Barkla Nobelin kirjallisuuspalkinto: Karl Adolph Gjellerup ja Henrik Pontoppidan Nobelin rauhanpalkinto: Kansainvälinen Punainen Risti Muuta Kirjallisuusvuosi 1917 Lähteet 1910-luku nv:1901 - 1950

1408

https://fi.wikipedia.org/wiki/6.%20joulukuuta

6. joulukuuta

6. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 340. päivä (341. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 25 päivää. 6. joulukuuta vietetään Suomen tasavallan itsenäisyyspäivää monin juhlavin menoin. Päivän juhlallisuuksiin kuuluvat sotilaalliset paraatit, sankarivainajien kunnioittaminen sekä muun muassa Suomen tasavallan presidentin järjestämä juhlavastaanotto presidentinlinnassa. Myös Suomen ulkomaanedustustot järjestävät vastaavat vastaanotot. Monissa Euroopan maissa (varsinkin katolisissa) vietetään Pyhän Nikolauksen päivää ja usein lapset saavat joululahjansa. Nikolausta pidetäänkin Joulupukin esikuvana. Nimipäivät - suomalainen kalenteri: Niko, Niilo, Niklas, Niki, Niila, Nikolas, Nikolai - suomenruotsalainen kalenteri: Nils, Niklas, Nicolas, Nico, Nicole, Nicolina - ortodoksinen kalenteri: Nikolai, Niko, Niilo - saamenkielinen kalenteri: Niillas, Nigá, Nibá, Nigo, Nihkke, Nihkko, Nilá, Nilsa, Nillá - vanhemmissa kalentereissa: Nicolaus, Nikolaus Tapahtumia 963 - Leo VIII valittiin paaviksi. 1534 - Quiton kaupunki perustettiin Ecuadorissa. 1648 - New Model Armyn sotilaat estivät kuninkaalle myötämielisten parlamentin jäsenten pääsyn alahuoneeseen Westminsterissä. 1877 - Washington Postin ensimmäinen numero ilmestyi. 1884 - Washington-monumentti valmistui. 1914 - Pancho Villan ja Emiliano Zapatan joukot valtasivat Méxicon. 1917 - Suomen eduskunta hyväksyi senaatin esittämän itsenäisyysjulistuksen. 1917 - Halifaxin räjähdysonnettomuus surmasi yli 1 900 ihmistä ja tuhosi osan Halifaxin kaupungista Nova Scotiassa Kanadassa. 1921 - Ison-Britannian ja Irlannin sopimus allekirjoitetaan. 1922 - Ison-Britannian ja Irlannin sopimus astuu voimaan, Irlannin vapaavaltio syntyy. 1939 - Talvisota: venäläisten eteneminen pysäytettiin linjalla Inkilä-Kuolemajärvi-Summa-Yskjärvi-Pasurinda-Vuoksi-Kiviniemi-Taipale, eli ns. Mannerheim-linjalle. 1941 - Jatkosota: Iso-Britannia julisti sodan Suomelle, Unkarille ja Romanialle. 1941 - Jatkosota: suomalaiset valtasivat Poventsan. 1941 - Jatkosota: Suomen eduskunta liitti Moskovan rauhan vuoksi 1940 luovutetut alueet Suomeen (ilman kansainvälistä tunnustusta), vaikka Suomen puolustusvoimat ei niitä kokonaisuudessaan saanutkaan sodan aikana miehitetyksi. 1943 - Kairon toinen konferenssi päättyi. Siinä päätettiin muun muassa Burman operaatiosta. 1978 - Espanjan uusin perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä. 1982 - Guatemalan sisällissota: yli 200 ihmistä surmattiin Dos Erresin verilöylyssä. 1982 - Pommi-isku surmasi 17 ihmistä Ballykellyn kylässä Pohjois-Irlannissa. 1989 - Marc Lépine surmasi 14 nuorta naista ja itsensä Montrealissa. 1992 - Äärihinduaktivistit tuhosivat 1500-luvulla rakennetun Baburin moskeijan Ayodhyassa Intiassa. 1997 - Venäläinen Antonov An-124 -rahtilentokone syöksyi maahan ja osui asuntokompleksiin Irkutskin lähellä Siperiassa, 67 ihmistä sai surmansa. 1998 - Hugo Chávez valittiin presidentinvaalissa Venezuelan presidentiksi 56,2 prosentin ääniosuudella. 2001 - Kanadalainen Newfoundlandin provinssi muutti virallisesti nimensä nimelle Newfoundland ja Labrador. 2006 - Nasa julkaisi Mars Global Surveyor -luotaimen ottamia valokuvia, joiden katsottiin tukevan näkemystä nestemäisen veden läsnäolosta Marsissa. 2008 - Kreikassa puhkesi mellakoita. Syntyneitä 1421 - Henrik VI, Englannin kuningas (k. - Baldassare Castiglione, italialainen kirjailija (k. - George Monck, englantilainen sotilas, Albemarlen ensimmäinen herttua (k. - Carl Sparre, ruotsalainen kreivi, valtaneuvos, Tukholman ylikäskynhaltija ja Turun akatemian kansleri (k. - Sophie von La Roche, saksalainen kirjailija (k. - Warren Hastings, brittiläinen siirtomaavirkamies (k. - Louis-Joseph Gay-Lussac, ranskalainen fyysikko ja kemisti (k. - Vilhelm II, Alankomaiden kuningas (k. - August Sicard von Sicardsburg, itävaltalainen arkkitehti (k. - Gustaf Tigerstedt, suomalainen ruukinpatruuna, sahanomistaja ja valtiopäivämies (k. - Friedrich Max Müller, saksalainen kieli- ja uskontotieteilijä (k. - Frédéric Bazille, ranskalainen taidemaalari (k. - Arthur af Hällström, suomalainen arkkitehti (k. - Emil Mantila, suomalainen oopperalaulaja (k. - Tatu Pekkarinen, suomalainen kuplettilaulaja (k. - Ira Gershwin, yhdysvaltalainen sanoittaja (k. - Gunnar Myrdal, vuoden 1974 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut ruotsalainen taloustieteilijä, poliitikko ja ministeri (k. - Agnes Moorehead, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. - Ève Curie, ranskalais-yhdysvaltalainen pianisti, journalisti ja diplomaatti (k. - Niilo Tarvajärvi, suomalainen radio- ja televisiotoimittaja (k. - Paul de Man, belgialaissyntyinen filosofi, kirjallisuuskriitikko ja -teoreetikko (k. - Dave Brubeck, yhdysvaltalainen jazzpianisti (k. - George Porter, vuoden 1967 Nobelin kemianpalkinnon saanut brittiläinen kemisti (k. - Guy Thys, belgialainen jalkapallovalmentaja (k. - Pentti Lund, suomalainen jääkiekkoilija (k. - Martti Katajisto, suomalainen näyttelijä (k. - Alain Tanner, sveitsiläinen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja (k. - Daniel Lisulo, Sambian pääministeri 1978-1981 (k. - Henryk Górecki, puolalainen säveltäjä (k. - Kyllikki Saari, 17-vuotiaana Isojoella surmattu suomalaistyttö (k. - Bruce Nauman, yhdysvaltaltainen taiteilija 1941 - Richard Speck, yhdysvaltalainen joukkomurhaaja (k. - Peter Handke, vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut itävaltalainen kirjailija 1945 - Shekhar Kapur, intialainen elokuvaohjaaja ja -tuottaja 1948 - Keke Rosberg, suomalainen Formula 1 -kuljettaja ja maailmanmestari 1950 - Mamoru Fujisawa ("Joe Hisaishi"), japanilainen säveltäjä 1956 - Randy Rhoads, yhdysvaltalainen kitaristi ("Ozzy Osbournen yhtye") (k. - Peter Buck, yhdysvaltalainen muusikko ("R.E.M.") 1958 - Nick Park, brittiläinen animaattori ja elokuvantekijä (Wallace ja Gromit) 1959 - Satoru Iwata, japanilainen toimitusjohtaja (Nintendo) 1961 - Jonathan Melvoin, yhdysvaltalainen rock-muusikko ("The Smashing Pumpkins") (k. - Judd Apatow, yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja 1968 - Karl Ove Knausgård, norjalainen kirjailija 1969 - Torri Higginson, kanadalainen näyttelijä 1971 - Ryan White, yhdysvaltalainen AIDS-aktivisti (k. - Katja Gauriloff, suomalainen dokumentti- ja elokuvaohjaaja 1976 - Lindsay Price, yhdysvaltalainen näyttelijä 1979 - Tommy Wirkola, norjalainen elokuvaohjaaja 1982 - Alberto Contador, espanjalainen maantiepyöräilijä 1982 - Antti Holma, suomalainen näyttelijä 1987 - Jack DeSena, yhdysvaltalainen näyttelijä 1989 - Aku Sipola, suomalainen näyttelijä 1990 - Tamira Paszek, itävaltalainen tennispelaaja 1991 - Coco Vandeweghe, yhdysvaltalainen tennispelaaja 1994 - Giánnis Antetokoúnmpo, kreikannigerialainen koripalloilija 1997 - Sabrina Ionescu, yhdysvaltalainen koripalloilija 1998 - Ella Junnila, suomalainen yleisurheilija Kuolleita 343 - Pyhä Nikolaus, Myran piispa ja pyhimys (s. noin - Alfonso I, Portugalin ensimmäinen kuningas (s. - Klemens VI, paavi (s. - Jan van Scorel, hollantilainen renessanssiajan taidemaalari (s. - Anton Praetorius, saksalainen pappi (tuli tunnetuksi noitavainojen ja kidutuksen vastustajana) (s. - Joseph Black, skotlantilainen kemisti ja fyysikko (s. - William Bligh, brittiläinen vara-amiraali ja Uuden Etelä-Walesin kuvernööri (s. - Kevork IV Konstantinopolilainen, Armenian apostolisen kirkon katolikos 1887 - Heinrich Ernst Schirmer, saksalais-norjalainen arkkitehti (s. - Jefferson Davis, yhdysvaltalainen poliitikko (Konfederaation eli Etelävaltojen presidentti) (s. - Werner von Siemens, saksalainen keksijä (s. - Yrjö Blomstedt, suomalainen arkkitehti ja kansatieteilijä (s. - Allan Schulman, suomalainen arkkitehti (s. - Jarl Hemmer, suomenruotsalainen kirjailija ja runoilija (s. - Runar Finnilä, suomalainen arkkitehti (s. - Uuno Laakso, suomalainen näyttelijä (s. - Frantz Fanon, martiniquelainen psykiatri ja filosofi (s. - João Goulart, Brasilian presidentti (s. - Anni Aitto, suomalainen näytteljä (s. - Ronnie Österberg, suomalainen rumpali (s. - Yrjö Ilvessalo, suomalainen metsätieteilijä ja professori (s. - Martta Kinnunen-Piippo, suomalainen näyttelijä (s. - Arto Tuominen, suomalainen näyttelijä (s. - Roy Orbison, yhdysvaltalainen rock-artisti (s. - Richard Stone, vuoden 1984 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut brittiläinen taloustieteilijä (k. - Don Ameche, yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä (s. - Irma Kyllikki Nissinen-Kaasalainen, suomalainen viulutaiteilija ja konserttimestari (s. - Raymond Goethals, belgialainen jalkapallovalmentaja (s. - Leila Itkonen, suomalainen näyttelijä (s. - Tom Krause, suomalainen oopperalaulaja (s. - Jean-Philippe Léo Smet ("Johnny Hallyday"), ranskalainen laulaja (s. - Ulla-Christina Sjöman, suomalainen karismaattisen liikkeen saarnaaja ja kristillinen kirjailija (s. - Antti Isotalus, suomalainen kaupunginjohtaja (s. - Tabaré Vázquez, Uruguayn presidentti (s. - Kåre Willoch, Norjan pääministeri 1981-1986 (s. - János Kóbor, Unkarilaisen Omega-yhtyeen päälaulaja (s. 1943) Katso myös: kalenteri ~ 5. joulukuuta, 7. joulukuuta Joulukuu -12-06 Suomen liputuspäivät

1409

https://fi.wikipedia.org/wiki/1997

1997

1997 (MCMXCVII) oli normaalivuosi, joka alkoi keskiviikosta. Tapahtumia Tammikuu 1. tammikuuta - Paimio muuttui kaupungiksi. Porvoon mlk liitettiin Porvoon kaupunkiin, Lohjan kunta Lohjan kaupunkiin ja Heinolan mlk Heinolan kaupunkiin. 1. tammikuuta - Komet Bomb 3" -ilotulitusraketit aiheuttivat uudenvuodenyönä eriasteisia vammoja ainakin 200 henkilölle, pahimmillaan luunmurtumia ja sokeutumisia. 8. tammikuuta - Venäjän presidentti Boris Jeltsin joutui sairaalahoitoon keuhkokuumeen vuoksi. 8. tammikuuta − Monacon ruhtinaskunta aloitti 700-vuotisjuhlallisuuksiensa vieton. 10. tammikuuta − Lapin lääninoikeus kumosi kunnallisvaalien tulokset Keminmaan kunnassa ennakkoäänestykseen liittyneiden epäselvyyksien vuoksi. 15. tammikuuta - Tanskassa juhlittiin kuningatar Margareeta II:n 25-vuotista hallituskautta. 16. tammikuuta - Tuhannet albanialaiset osoittivat mieltään hallitusta vastaan maan pääkaupungissa Tiranassa menetettyään rahansa sijoitusyhtiöiden keinottelun seurauksena. Mellakat levisivät nopeasti muuallekin maahan ja Albania ajautui sisällissodan partaalle. 17. tammikuuta - Helsingin käräjäoikeus tuomitsi valtakunnansovittelija Jorma Reinin neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Syyte pahoinpitelystä hylättiin. Reini erotettiin virastaan seuraavana päivänä, koska hänen katsottiin menettäneen tapauksen vuoksi valtakunnansovittelijalta vaadittavan luottamuksen. 18. tammikuuta - Ruandassa Hutu-militantit tappoivat kolme espanjalaista avustustyöntekijää ja kolme sotilasta. 18. tammikuuta - Uuden Valamon luostarin johtaja, arkkimandriitta Panteleimon nimitettiin Suomen ortodoksisen kirkon uudeksi apulaispiispaksi. 19. tammikuuta - Jasser Arafat palasi Hebroniin Länsirannalle 30 vuoden jälkeen ja liittyi juhlistamaan Länsirannan viimeisen miehitetyn kaupungin luovutusta. 20. tammikuuta - Bill Clinton aloitti toisen kautensa Yhdysvaltain presidenttinä. 20. tammikuuta - Zairen hallitus julisti virallisesti sodan maan itäosan tutsikapinallisia vastaan. 23. tammikuuta - Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän toimitusjohtaja, varatuomari Juhani Salonius nimitettiin uudeksi valtakunnansovittelijaksi. 27. tammikuuta − Tšetšenian asevoimien komentaja Aslan Mašadov valittiin maan presidentiksi. 27. tammikuuta - Presidentti Martti Ahtisaari matkusti valtiovierailulle Italiaan. 28. tammikuuta - Etelä-Afrikassa harjoitettua apartheid-politiikkaa tutkinut komissio ilmoitti valkoihoisten poliisien tunnustaneen mustaihoisen ihmisoikeustaistelijan Steve Bikon vuonna 1977 tehdyn murhan. Bikosta oli kuolemansa jälkeen tullut rotusorron vastaisen taistelun symboli. 29. tammikuuta - Liikenneturva ilmoitti, että Suomen tieliikenne oli vuoden 1996 aikana vaatinut 396 kuolonuhria. Näin alhaisia lukuja oli ollut edellisen kerran 1950-luvulla. Nuorten osuus liikenneonnettomuuksissa kuolleista oli kuitenkin kasvanut. Helmikuu 1. helmikuuta − Kolme suomalaista rauhanturvaajaa kuoli heidän helikopterinsa törmättyä korkeajännitelinjaan ja pudottua järveen Makedoniassa. 1. helmikuuta − Hämeen läänin maaherra Kaarina Suonio siirtyi Tampere-talon toimitusjohtajaksi eläkkeelle jäävän Carl Öhmanin tilalle. Uutta maaherraa ei tulevan lääniuudistuksen takia nimitetty. 3. helmikuuta - Helsingin Senaatintorilla vihittiin käyttöön pieni lumikirkko, joka pysyi pystyssä kolme viikkoa. Kirkossa vieraili noin 60 000 ihmistä ja siellä pidettiin useat häät. Kirkko oli pystytetty samalla paikalla 1700- ja 1800-luvuilla sijainneen Ulrika Eleonoran kirkon mallin mukaan. 4. helmikuuta - O. J. Simpson tuomittiin syylliseksi Nicole Brown Simpsonin ja Ron Goldmanin kuolemiin murhasyytteen jo rauettua. Hänet määrättiin dollarin vahingonkorvauksiin. 4. helmikuuta - Serbian presidentti Slobodan Milošević hyväksyi opposition voiton marraskuun 1996 vaaleissa kiistettyään sen ensin. 4. helmikuuta - Uudelleen perustettu Suomen Kommunistinen Puolue hyväksyttiin oikeusministeriön puoluerekisteriin. 4. helmikuuta - Suomen valtio myi omistamansa, vuonna 1953 perustetun Kemijoki Oy:n osakkeet Enso-Gutzeit Oy:lle, Imatran Voima Oy:lle ja UPM-Kymmene Oy:lle 2,1 miljardilla markalla. 5. helmikuuta - Sveitsissä kolme suurta pankkia julkisti 71 miljoonan dollarin rahaston muodostamisen holokaustin uhreille ja heidän perheilleen. 6. helmikuuta − Hallitus teki päätöksen uusien läänien pääkaupungeista. Etelä-Suomen läänin pääkaupungiksi tuli Hämeenlinna, Länsi-Suomen läänin pääkaupungiksi Turku ja Itä-Suomen läänin pääkaupungiksi Mikkeli. 7. helmikuuta - Ecuadorin parlamentti erotti äänin 44-34 presidentti Abdala Bucaramin, jonka katsottiin useaan otteeseen esiintyneen virkakautensa aikana julkisuudessa presidentin arvolle sopimattomalla tavalla. Maahan julistettiin poikkeustila, kun kolme eri henkilöä oli julistautunut uudeksi presidentiksi. 7. helmikuuta − Kesko myi valtaosan ostamistaan Tuko Oy:n osakkeista Wihuri Oy:n, Stockmannin ja Heinon Tukku Oy:n muodostamalle osakasryhmälle 2,2 miljardilla markalla. 9. helmikuuta - The Simpsons (Simpsonit) ylitti sarjan The Flintstones (Kiviset ja Soraset) ennätyksen pisimpään pyörineenä animaatiosarjana. 13. helmikuuta - Hubble-avaruusteleskoopin korjaustyöt aloitettiin avaruuskävelyllä avaruussukkula Discoverystä. 19. helmikuuta - Deng Xiaoping, Kiinan viimeinen merkittävä vallankumouksellinen, kuoli 92 vuoden ikäisenä. 22. helmikuuta - Dollyn, ensimmäisen kloonatun lampaan, syntymä heinäkuussa 1996 julkistettiin Roslinissa, Skotlannissa. 23. helmikuuta - Presidentti Martti Ahtisaari ja rouva Eeva Ahtisaari matkustivat Etelä-Amerikkaan ja vierailivat matkansa aikana Brasiliassa, Argentiinassa ja Chilessä. 24. helmikuuta - 6,5:n richterin maanjäristys Turkmenistanissa ja Iranissa vaati 100 kuolonuhria. 27. helmikuuta - 7,1:n richterin maanjäristys Pakistanissa: 60 kuollutta. 28. helmikuuta - 6,1:n richterin maanjäristys Iranissa: 1 100 kuollutta. 28. helmikuuta - North Hollywoodin pankkiryöstö Los Angelesissa; molemmat ryöstäjät kuolivat ja 17 haavoittui. Maaliskuu 3. maaliskuuta − Albanian hallitus julisti maahan levottomuuksien vuoksi poikkeustilan. Levottomuuksissa oli saanut surmansa noin 1600 ihmistä. 4. maaliskuuta - Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton esti liittovaltion rahoituksen käyttämisen ihmisen kloonauksen tutkimiseen. 6. maaliskuuta - Pablo Picasson Tete de Femme varastettiin galleriasta Lontoosta. Se löydettiin viikkoa myöhemmin. 6. maaliskuuta - Helsingin hovioikeus lievensi "Tikuna ja Takuna" tunnettujen liikemiesten Jari Tannerin ja Jukka Malmisen sekä pankinjohtaja Risto Iso-Lotilan talousrikoksista helmikuussa 1996 saamia vankeustuomioita. Tannerin rangaistus lyheni viiteen ja puoleen vuoteen ja Malmisen kuuteen vuoteen sekä Iso-Lotilan neljään vuoteen ja kahdeksaan kuukauteen. Oikeuden päätöksen mukaan tuomitut olivat aiheuttaneet Osuuspankkien Keskuspankille (OKO) kymmenien miljoonien markkojen vahingot. 8. maaliskuuta - Yhdysvallat esti veto-oikeudellaan YK:n turvallisuusneuvostossa Euroopan valtioiden ajaman päätöslauselman hyväksymisen. Päätöslauselmassa oli vaadittu Israelia luopumaan uusien juutalaissiirtokuntien rakentamisesta miehitetyille palestiinalaisalueille. 11. maaliskuuta - Räjähdys ydinjätteen uudelleenkäsittelylaitoksessa Japanissa altisti 35 työntekijää vähäaktiiviselle radioaktiivisuudelle. 14. maaliskuuta - Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton joutui polvileikkaukseen kaaduttuaan portaissa. Tapaturman vuoksi Clintonin ja Venäjän presidentin Boris Jeltsinin huipputapaamisen alkua Helsingissä lykättiin yhdellä päivällä. 15. maaliskuuta - Venäjän presidentti Boris Jeltsin sanoi Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa suhtautuvansa kielteisesti Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. 18. maaliskuuta - Venäläisen An-24-koneen peräsin hajosi matkalla Turkkiin. Koneen pudotessa saivat kaikki 50 kyydissä ollutta surmansa. Tapaus johti kaikkien An-24-koneiden lentokieltoon. 20. maaliskuuta - Alain Robert pidätettiin luvattomasta kiipeämisestä Petronas Towersin kaksoispilvenpiirtäjään. 20. maaliskuuta - Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin tapasivat Helsingissä. Clinton ja Jeltsin keskustelivat tasavallan presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä mm. Naton laajenemisesta ja Euroopan turvallisuuskysymyksistä. 21. maaliskuuta − Presidentti Martti Ahtisaari nimitti syyskuun alussa virkoihinsa astuvat uudet maaherrat. Etelä-Suomen läänin maaherraksi tuli liikenneministeri Tuula Linnainmaa, Länsi-Suomen läänin maaherraksi Tampereen yliopiston kansleri Heikki Koski ja Itä-Suomen läänin maaherraksi Vantaan kaupunginjohtaja Pirjo Ala-Kapee. 23. maaliskuuta - Noin kymmenentuhatta ihmistä osoitti Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä mieltään presidentti Aleksandr Lukašenkon Venäjä-myönteistä ulkopolitiikkaa vastaan. 25. maaliskuuta - Viidentoista Euroopan unionin jäsenmaan ulkoministerit ja parlamenttien puhemiehet viettivät unionin 40-vuotisjuhlia Italian pääkaupungissa Roomassa. 26. maaliskuuta - Marshall Applewhiten johtaman Heaven's Gate (Taivaan Portti) -kultin joukkoitsemurhan jäljiltä löydettiin 39 ruumista. Itsemurhan aika valittiin Hale-Bopp-komeetan ilmestymisen vuoksi, ja kaikilla kultisteilla oli jalassaan uudet Nike-lenkkitossut. 27. maaliskuuta - Voimakas lumipyry koetteli Suomen lounaisosaa. 31. maaliskuuta - Oklahoma Cityssä Yhdysvalloissa alkoi oikeudenkäynti vuoden 1995 pommi-iskusta syytettyä Timothy McVeighiä vastaan. Huhtikuu 2. huhtikuuta − Presidentti Martti Ahtisaari nimitti kokoomuksen kansanedustajan Matti Auran uudeksi liikenneministeriksi Etelä-Suomen läänin maaherraksi siirtyvän Tuula Linnainmaan tilalle. Linnainmaan tilalle eduskuntaan nousi rakennusmestari Juhani Sjöblom. 8. huhtikuuta − Zairen presidentti Mobutu Sese Seko julisti levottomuuksien vuoksi hätätilan koko maan alueelle. 11. huhtikuuta − Postipankki ilmoitti lopettavansa noin tuhat työpaikkaa eri puolilla Suomea vuoteen 2000 mennessä. 12. huhtikuuta − Ruotsi sai ensimmäisen naispiispan, kun kirkkoherra Christina Odenberg valittiin Lundin hiippakunnan piispaksi. Odenberg astui virkaansa 5. kesäkuuta. 19. huhtikuuta - Presidentti Martti Ahtisaari vihki käyttöön Helsingin Pasilaan valmistuneen Hartwall Areenan. 21. huhtikuuta - Ensimmäiset avaruushautajaiset: Pegasus-raketti vei 24 ihmisen tuhkat kiertoradalle. Joukossa oli muun muassa Gene Roddenberryn ja Timothy Learyn tuhkat. 21. huhtikuuta − Ranskan presidentti Jacques Chirac hajotti kansalliskokouksen ja määräsi pidettäväksi uudet vaalit touko-kesäkuun vaihteessa. 22. huhtikuuta - 126-päiväinen panttivankikriisi alkoi Japanin suurlähettilään tiloissa Limassa. 71 panttivankia vapautettiin lopulta kommandoiskussa, jossa kaksi sotilasta kuoli ja kaikki 14 kapinallista surmattiin. Yksi panttivanki kuoli sydänkohtaukseen. 22. huhtikuuta − Yhdysvallat otti käyttöön talouspakotteet Burmaa vastaan maassa tapahtuneiden ihmisoikeusloukkausten vuoksi. 22. huhtikuuta - Aamulehti-yhtymä ja MTV Oy perustivat yhteisen Alma Media -viestintäyrityksen. 22. huhtikuuta - Kansanedustaja Risto Kuisma erosi SDP:n eduskuntaryhmästä ja perusti yhteisen eduskuntaryhmän nuorsuomalaisten Risto E. J. Penttilän ja Jukka Tarkan kanssa. 25. huhtikuuta − Taidemaalari Kimmo Kaivannon maalaama presidentti Martti Ahtisaaren muotokuva paljastettiin Valtioneuvoston linnassa. 25. huhtikuuta − Valmet Oy:n Uudenkaupungin autotehdas ilmoitti keskeyttävänsä Lada Samara -henkilöautojen tuotannon kolmeksi viikoksi menekkivaikeuksien vuoksi. Samara-autoja oli koottu Uudessakaupungissa keväästä 1996 alkaen. Toukokuu 1. toukokuuta - Työväenpuolue nousi valtaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa 18 vuoden konservatiivihallinnon jälkeen. 1. toukokuuta - Suomen ja Viron välillä astui voimaan viisumivapaus. 2. toukokuuta - Tony Blairista tuli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri. 3. toukokuuta - Euroviisut järjestettiin Dublinissa Irlannissa. Kilpailun voitti isäntämaan naapurimaa Iso-Britannia. 7. toukokuuta - Suomi allekirjoitti Haagin sotarikostuomioistuimen kanssa sopimuksen, jonka mukaan Jugoslavia-oikeudenkäynneissä tuomittuja voitiin sijoittaa suomalaisiin vankiloihin. 10. toukokuuta - Maanjäristys koillisessa Iranissa lähellä Ardekulia surmasi 2 400 ihmistä. 10. toukokuuta − Paavi Johannes Paavali II aloitti historialliseksi luonnehditun valtiovierailun Libanonissa. Edellinen Lähi-idässä vieraillut paavi oli ollut Paavali VI vuonna 1964. 11. toukokuuta - IBM:n Deep Blue voitti Garri Kasparovin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tietokone voitti šakin suurmestarin. 12. toukokuuta - Radio Nova aloitti lähetykset. Lähetykset kuuluivat aluksi Helsingin, Turun, Tampereen ja Lahden ympäristöissä, mutta syyskuun alkuun mennessä kuuluvuusalueen oli tarkoitus kattaa 85 prosenttia koko Suomesta. 12. toukokuuta − Presidentti Martti Ahtisaari ja rouva Eeva Ahtisaari matkustivat valtiovierailulle Etelä-Afrikkaan ja Tansaniaan. Kyseessä oli ensimmäinen Suomen presidentin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan tekemä virallinen vierailu. Vierailuun osallistui arvovaltainen suomalainen talouselämän valtuuskunta. 13. toukokuuta - Hallitus sai eduskunnalta äänin 126-54 luottamuslauseen äänestettäessä Suomen Keskustan välikysymyksestä, jossa hallitusta oli syytetty Suomen alueellisen eriarvoisuuden kasvattamisesta ja työttömyyden vähentämisen laiminlyönnistä. 15. toukokuuta − Hallitus esitti eduskunnalle Euroopan talous- ja rahaliittoa (EMU) koskeneen selonteon. Hallitus katsoi, että Suomen oli syytä osallistua ensimmäisten maiden joukossa EMU:n kolmanteen vaiheeseen. 23. toukokuuta - Veikka Gustafsson onnistui nousemaan ensimmäisenä suomalaisena ilman happilaitteita Mount Everestin huipulle. Gustafsson oli aiemmin käynyt Mount Everestin huipulla, happilaitteiden avulla, vuonna 1993. 25. toukokuuta - Majuri Johnny Paul Koromah kaappasi vallan Sierra Leonessa presidentti Ahmad Tejan Kabbahilta. 26. toukokuuta - Ranskan pääministeri Alain Juppé jätti hallituksensa eronpyynnön oikeiston kärsittyä selvän tappion kansalliskokouksen vaaleissa. 27. toukokuuta − Naton pääsihteeri Javier Solana ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin allekirjoittivat Naton ja Venäjän suhteet määritelleen peruskirjan Pariisissa. 31. toukokuuta − Kaakkois-Aasian valtioiden liitto (ASEAN) kutsui Burman, Kambodžan ja Laosin jäsenikseen heinäkuusta lähtien. Kambodžan jäsenyys kuitenkin hylättiin pian maan sisäisen tilanteen epävakauden vuoksi. Kesäkuu 1. kesäkuuta - Suomen neljäs valtakunnallinen TV-kanava Nelonen aloitti toimintansa. 2. kesäkuuta - Timothy McVeigh tuomittiin 15 murhasta ja salaliitosta roolistaan 1995 Oklahoma Cityn pommi-iskuissa. 3. kesäkuuta - Ruotsin päähallituspuolueen, sosialidemokraattien puoluehallitus päätti maan vetäytyvän Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) jäsenyydestä sen kolmannen vaiheen alkaessa vuonna 1999, koska Ruotsin työttömyystilanne oli vaikea ja taloustilanne haavoittuva eikä EMU-jäsenyydellä ollut kansalaisten kannatusta. 6. kesäkuuta − Presidentti Martti Ahtisaari nimitti hovioikeudenneuvos Matti Kuusimäen Suomen ensimmäiseksi valtakunnansyyttäjäksi. Kuusimäki astui uuteen virkaansa lokakuun alussa. 6. kesäkuuta − Presidentti Martti Ahtisaari myönsi arkkitehti Juha Leiviskälle akateemikon arvonimen. 7. kesäkuuta - Tunnuksella "_eci" tunnettu henkilö julkisti C-kielisen ohjelman, joka pystyi kaatamaan verkossa olevat Windows 95 ja Windows NT -käyttöjärjestelmät. Ohjelma tultiin myöhemmin tuntemaan WinNukena. 8. kesäkuuta − Keminmaalla järjestettiin uudet kunnallisvaalit Lapin lääninoikeuden mitätöityä syksyn 1996 vaalien tulokset. 8. kesäkuuta - Liberaalinen Kansanpuolue valitsi uudeksi puheenjohtajakseen dosentti Altti Majavan tehtävän jättäneen Pekka Rytilän tilalle. LKP oli pudonnut eduskunnasta vuoden 1995 vaaleissa. 8. kesäkuuta - Ahvenanmaalla vietettiin maakunnan itsehallinnon 75-vuotisjuhlia. 9. kesäkuuta - Tammelassa Lounais-Hämeessä paloi 250 hehtaaria metsää. Kahden kylän asukkaat jouduttiin evakuoimaan ja liikenne valtatie 2:lla katkaisemaan. Suuria metsäpaloja syttyi saman päivän aikana myös Mäntyharjulla Etelä-Savossa, Laihialla ja Nurmossa Pohjanmaalla sekä Pihtiputaalla Keski-Suomessa. 10. kesäkuuta - Punakhmerien johtaja Pol Pot määräsi tapettavaksi oikean kätensä, Son Senin, ja hänen 11 perheenjäsentään tämän ehdotettua rauhaa hallituksen kanssa. Pol Pot pakeni pohjoiseen tukikohtaansa, jossa Punakhmerit asettivat hänet kotiarestiin. 12. kesäkuuta - Irlannin presidentti Mary Robinson valittiin YK:n uudeksi ihmisoikeusvaltuutetuksi. Virkaan oli ollut ehdolla myös YK:n ihmisoikeusraportoijana entisen Jugoslavian alueella toiminut Elisabeth Rehn. 12. kesäkuuta - Kuvanveistäjä Pekka Jylhä voitti presidentti Urho Kekkosen 100-vuotismuistomerkin suunnittelukilpailun ehdotuksellaan Lähde. Muistomerkki oli tarkoitus sijoittaa Hakasalmen puistoon Helsingissä. 14. kesäkuuta − Perussuomalaiset-puolue valitsi uudeksi puheenjohtajakseen puoluesihteeri Timo Soinin ja uudeksi puoluesihteeriksi Rolf Sormon. Molemmat olivat aiemmin toimineet myös Suomen maaseudun puolueessa. 16. kesäkuuta − Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Erkki Rantala valittiin Vantaan uudeksi kaupunginjohtajaksi Itä-Suomen läänin maaherraksi siirtyvän Pirjo Ala-Kapeen tilalle. 19. kesäkuuta - Hämeenlinnassa avattiin Suomen ensimmäinen vankilamuseo. Museo sijaitsee Hämeen linnan vieressä vuonna 1993 käytöstä jääneessä lääninvankilassa. 19. kesäkuuta - McLibel-oikeudenkäynti päättyi McDonald'sin voittoon. 27. kesäkuuta - Tanskan korkein oikeus totesi, etteivät pääministeri Poul Nyrup Rasmussen ja Tanskan hallitus olleet rikkoneet perustuslakia allekirjoittaessaan Maastrichtin sopimuksen vuonna 1993. Joukko Tanskan kansalaisia oli tehnyt kanteen Rasmussenia vastaan, koska heidän mielestään Maastrichtin sopimus olisi ollut Tanskan perustuslain vastainen antaessaan muille valtioille oikeuden päättää Tanskan sisäisistä asioista. 27. kesäkuuta - Korkein oikeus vahvisti valtakunnansovittelija Jorma Reinin erottamisen virastaan ja hylkäsi siten lopullisesti Reinin tekemän valituksen. 27. kesäkuuta - Vihreän liiton kansanedustajan Paavo Nikulan johtama, perustuslain uudistamista selvittänyt komitea julkisti mietintönsä, jonka mukaan presidentin valtaoikeuksia vähennettäisiin ja vastaavasti hallituksen ja eduskunnan valtaoikeuksia lisättäisiin. Mietinnössä esitettiin pääministerin valinnan siirtämistä presidentiltä eduskunnalle ja ulkopolitiikan johtoa presidentille yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Heinäkuu 1. heinäkuuta - Yhdistynyt kuningaskunta palautti Hongkongin Kiinan kansantasavallalle. 3. heinäkuuta - Bolivian viranomaiset ilmoittivat tutkijaryhmän löytäneen Bolivian armeijan sotilaiden vuonna 1967 teloittaman sissijohtajan Ernesto "Che" Guevaran ruumiin. Guevaran ruumis lennätettiin Kuubaan pari viikkoa myöhemmin. 4. heinäkuuta - Nasan Mars Pathfinder laskeutui Marsiin. 4. heinäkuuta − Korkein oikeus alensi Ulf Sundqvistin ja muiden STS-Pankin entisten johtajien maksettavaksi hovioikeudessa langetettuja korvaussummia 26 miljoonasta markasta yhdeksään miljoonaan markkaan. 8. heinäkuuta − Naton huippukokous päätti kutsua Puolan, Tšekin ja Unkarin järjestön jäseniksi vuoden 1999 alusta lukien. 10. heinäkuuta - Helsingin käräjäoikeus tuomitsi yhdysvaltalaisen Steven Thomasin 14 vuodeksi vankeuteen 17 tapon yrityksestä, jotka olivat tapahtuneet vuosina 1993-1996. HI-virusta kantanut Thomas oli ollut suojaamattomassa sukupuolisuhteessa useiden suomalaisten naisten kanssa ja naisista viisi oli saanut HIV-tartunnan. 15. heinäkuuta - Muotisuunnittelija Gianni Versace murhattiin kotinsa ulkopuolella Miamissa. 16. heinäkuuta - Useita pohjoiskorealaisia sotilaita haavoittui Etelä- ja Pohjois-Korean rajalla sattuneessa kahakassa. Maat syyttivät välikohtauksesta toisiaan. 16. heinäkuuta - YK:n pääsihteeri Kofi Annan esitteli ohjelman, jonka tavoitteena oli karsia järjestön sisäistä byrokratiaa ja ohjata näin säästyvät varat kehitysmaiden avustusohjelmiin. 16. heinäkuuta - Itä-Karjalasta läheltä Karhumäkeä löytyi joukkohauta, johon oli vuosina 1937 ja 1938 haudattu vähintään 9000 Josif Stalinin vainojen uhria. Joukossa arveltiin olevan myös useita suomalaisia. 20. heinäkuuta - Entinen sotapäällikkö Charles Taylor voitti Liberian presidentinvaalit. Taylorin puolue voitti samanaikaisesti järjestetyt parlamenttivaalit 75 prosentin ääniosuudella. 22. heinäkuuta − Italialainen tuomioistuin tuomitsi entisen SS-upseerin Erich Priebken viideksi vuodeksi vankeuteen 335 ihmisen vuonna 1944 tehdystä murhasta. Syyttäjä ja Priebke valittivat tuomiosta. 23. heinäkuuta - Digital Equipment Corporation nosti antitrusti-syyteen suoritinvalmistaja Inteliä vastaan. 28. heinäkuuta − Suomi ja Latvia allekirjoittivat maiden välisen viisumivapautta koskeneen sopimuksen Latvian pääkaupungissa Riiassa. Sopimus astui voimaan marraskuun alussa. Elokuu 1. elokuuta - Lentokonevalmistajat Boeing ja McDonnell Douglas yhdistyivät. 1. elokuuta - Poliisi ampui Lahdessa kerrostaloasunnon ikkunasta torille ja kaduille umpimähkään ammuskelleen nuoren miehen puolitoista tuntia kestäneen piirityksen jälkeen. 4. elokuuta − Suomi ja Liettua allekirjoittivat maiden välisen viisumivapaussopimuksen. 6. elokuuta - Microsoft osti 150 miljoonalla dollarilla talousvaikeuksiin joutuneen kilpailijansa Apple Computerin osakkeita. 6. elokuuta - 228 ihmistä kuoli lento-onnettomuudessa Korean Airin koneen iskeydyttyä maahan Guamilla. 12. elokuuta − YK:n pääsihteeri Kofi Annan saapui kaksipäiväiselle vierailulle Suomeen. 24. elokuuta - Michael Jackson konsertoi Suomessa, Helsingin Olympiastadionilla. 25. elokuuta - Itä-Saksan entinen puoluejohtaja Egon Krenz tuomittiin kuudeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen osallisuudesta Itä-Saksasta länteen pyrkineiden pakolaisten surmaamiseen. Kaksi muuta entisen Itä-Saksan kommunistipuolueen johtohenkilöä sai kolmen vuoden vankeustuomion. 27. elokuuta - Presidentti Martti Ahtisaari ja Suomessa valtiovierailulla ollut Islannin presidentti Ólafur Ragnar Grímsson vihkivät käyttöön Suomen pisimmän sillan, joka yhdistää Raippaluodon mantereeseen lähellä Vaasaa. 30. elokuuta - Parkanossa Pirkanmaalla sijainneelta turkistarhalta päästettiin vapaiksi satakunta minkkiä. Teon tekijöitä ei saatu selville. 31. elokuuta - Walesin prinsessa Diana vietiin sairaalaan auto-onnettomuuden jälkeen Pariisissa. Hänet julistettiin kuolleeksi kolme tuntia kolarista, kesken leikkauksen eli kello 3.57 seuraavana aamuna. Syyskuu 1. syyskuuta - Suomessa tuli voimaan lääniuudistus. Vanhat läänit yhdistettiin suurlääneiksi ja uudet maakunnat rajoineen vahvistettiin virallisesti. 3. syyskuuta - Uudenkaupungin autotehtaalla alkoi Porsche Boxster -autojen valmistus. 3. syyskuuta - Kolmelta Pohjanmaalla sijainneelta turkistarhalta päästettiin vapaiksi yli tuhat minkkiä ja kettua. Kaikille kolmelle tarhalle oli maalattu Eläinten vapautusrintaman tunnus EVR. 5.-7. syyskuuta - Moskovan kaupunki vietti 850-vuotisjuhliaan. 5. syyskuuta - Kansainvälinen olympiakomitea myönsi vuoden 2004 kesäolympialaiset Kreikan pääkaupungille Ateenalle. 6. syyskuuta - Prinsessa Dianan hautajaiset keräsi Westminster Abbeyyn suuren väkijoukon. Hautajaisia seurasi television välityksellä noin kaksi miljardia ihmistä eri puolilla maailmaa. 7. syyskuuta - Ensimmäinen uuden sukupolven hävittäjän F/A-22 Raptorin koelento. 11. syyskuuta - Skotlanti äänesti oman parlamenttinsa luomisesta 290 vuoden Englannin-liiton jälkeen. 12. syyskuuta - Allen Pace teki historian suurimman käteisryöstön. 13. syyskuuta - Kalajoella riehui Suomen oloissa harvinaisen voimakas trombi. 16. syyskuuta − SDP:n kansanedustaja Ilkka Joenpalo siirtyi Teknisten liiton johtajaksi ja erosi eduskunnasta. Hänen tilalleen tuli aiemminkin kansanedustajana toiminut työsuojelutarkastaja Arto Lapiolahti. 17. syyskuuta - Odottaessaan pääsyä tarkastuskohteeseensa UNSCOM:n asetarkastajat videokuvasivat irakilaisia polttamassa dokumentteja ja kaatamassa tynnyreitä jokeen. 21. syyskuuta - Tyrvään Pyhän Olavin kirkko paloi tuhopolttajan sytyttämänä. 21. syyskuuta − Presidentti Martti Ahtisaari matkusti viralliselle vierailulle Japaniin ja tapasi keisari Akihiton ja pääministeri Ryutaro Hashimoton. 24. syyskuuta − SDP:n puolueneuvosto asettui tukemaan Suomen liittymistä Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n jäseneksi. 26. syyskuuta − 11 ihmistä sai surmansa ja tuhannet menettivät kotinsa Italian keskiosassa sattuneissa kahdessa maanjäristyksessä. Franciscus Assisilaisen kirkko vaurioitui pahoin. 26. syyskuuta - 235 ihmistä kuoli vuoden pahimmassa lento-onnettomuudessa Indonesiassa. 28. syyskuuta - Suomen Keskustan puoluekokous antoi julkilausuman, jonka mukaan Keskusta vastusti Suomen osallistumista Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n kolmanteen vaiheeseen. Keskusta vaati julkilausumassa kansanäänestyksen järjestämistä Suomen EMU-jäsenyydestä. Puoluesihteeri Pekka Perttula siirtyi eduskuntaryhmän sihteeriksi ja uudeksi puoluesihteeriksi valittiin puolueen järjestöpäällikkö Eero Lankia. Lokakuu 1. lokakuuta − Tanskalainen olutpanimo Carlsberg osti 60 prosenttia Suomen suurimman olutpanimon Sinebrychoffin osakekannasta. Kauppahintaa ei paljastettu. 7. lokakuuta - Juutalainen maailmankongressi arvioi Natsi-Saksan ryöstäneen juutalaisilta kultaa ja muita arvoesineitä yhteensä noin viiden miljardin dollarin arvosta vuosina 1933−1945. Saksa oli käyttänyt näin saamistaan varoista osan sodankäyntikuluihinsa. 7. lokakuuta − Toinen valtiovarainministeri Arja Alho erosi. Eron taustalla oli kohu, joka syntyi pankinjohtaja Ulf Sundqvistille talvella 1995 määrättyjen yli 10 miljoonan markan vahingonkorvausten "kohtuullistamisesta" 1,2 miljoonaan markkaan. Uudeksi valtiovarainministeriksi valittiin Jouko Skinnari. 7. lokakuuta − Postipankki ja Suomen Vientiluotto Oy yhdistyivät valtion omistamaksi PV-konserniksi, josta tuli liikevaihdolla mitattuna Suomen toiseksi suurin pankkikonserni. Konsernin nimeksi vaihtui huhtikuussa 1998 Leonia. 8. lokakuuta - Kolme vuotta Pohjois-Korean muodollisena johtajana toiminut Kim Jong Il valittiin virallisesti maan johtajaksi. Käytännössä muutos ei juuri näkynyt. 13. lokakuuta - Ison-Britannian ilmavoimien lentäjä Andy Green rikkoi ensimmäisenä äänivallin autolla. Greenin auto eteni Nevadan autiomaassa Yhdysvalloissa lähes 1223 kilometrin tuntinopeudella. 13. lokakuuta - Suomalainen Merita Pankki ja ruotsalainen Nordbanken ilmoittivat yhdistyvänsä. 15. lokakuuta - Ensimmäinen maanpäällisen yliääninopeusennätyksen teki Thrust SSC -tiimi Britanniassa. 22. lokakuuta - Tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen surmasi kaksi poliisia Helsingissä. Surmansa saivat ylikonstaapeli Eero Holsti ja vanhempi konstaapeli Antero Palo. 27. lokakuuta − Elinkeinoelämän valtuuskunnan Suomen Gallupilla teettämästä mielipidetiedustelusta ilmeni, että suomalaisista 59 prosenttia vastusti ja 21 prosenttia kannatti Suomen liittymistä Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n jäseneksi. Tutkimuksen mukaan 50 prosenttia haastatelluista ilmoitti kuitenkin kannattavansa EMU-jäsenyyttä, mikäli useimmat EU-maat liittyisivät liiton jäseniksi. 27. lokakuuta - Presidentti Martti Ahtisaari matkusti viralliselle vierailulle Sveitsiin. 28. lokakuuta - Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti purkaa vuoden 1994 alussa perustetun Suomen PT Oy:n ja aloittaa valmistelut Telecom Finlandin yksityistämiseksi. 30. lokakuuta - Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuomittiin au pair Louise Woodward syylliseksi vauvan ravistelemisesta kuoliaaksi. 31. lokakuuta - Irlannin päähallituspuolueen Fianna Fáilin ehdokas Mary McAleese valittiin Irlannin uudeksi presidentiksi. Edellinen presidentti Mary Robinson oli eronnut virasta tultuaan valituksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetuksi. Marraskuu 1. marraskuuta − Keskon kanta-asiakasohjelma Plussa käynnistyi ja saavutti nopeasti valtavan suosion Suomessa. 8. marraskuuta − Kiinassa juhlittiin Kolmen solan padon rakennustyön etenemistä vaiheeseen, jossa Jangtse-joki käännettiin uuteen uomaan. Padon tieltä oli tarkoitus siirtää muualle noin 1,2 miljoonaa ihmistä. 12. marraskuuta - Šeikki Ramzi Yousef tuomittiin syylliseksi vuoden 1993 World Trade Centerin pommi-iskuun. 14. marraskuuta − Presidentti Martti Ahtisaari myönsi syöpätutkija ja lääkäri, vapaaherra Albert de la Chapelle'lle ja fyysikko Olli Lounasmaalle akateemikon arvonimen. 16. marraskuuta - Kiina vapautti terveyssyistä vankilasta demokratia-aktivisti Wei Jingshengin 18 vuoden vankeuden jälkeen. 16. marraskuuta − Unkarissa järjestettiin kansanäänestys maan Nato-jäsenyydestä. Jäsenyyttä kannatti yli 85 prosenttia äänestäneistä. 17. marraskuuta - Islamilaismilitantit tappoivat 62 turistia Hatšepsutin temppelin ulkopuolella Luxorissa Egyptissä . 18. marraskuuta − Sanoma Osakeyhtiö aloitti uuden valtakunnallisen viisipäiväisen Taloussanomat-lehden julkaisemisen. 19. marraskuuta - Carlislessa Iowassa Bobbi McCaughey synnytti seitsemän lasta toisessa tunnetussa tapauksessa, jossa kaikki seitsoset syntyivät elävinä. 20. marraskuuta - Ympäristöjärjestö Greenpeace ilmoitti sulkevansa Helsinkiin vuonna 1989 avaamansa toimiston joulukuun aikana talousvaikeuksien vuoksi. 22. marraskuuta − Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) asettui tukemaan Suomen liittymistä Euroopan talous- ja rahaliiton jäseneksi. 24. marraskuuta - New Yorkin pörssi sulki kaupankäynnin Dow Jones -teollisuusindeksin pudottua 554,26 pistettä. 27. marraskuuta - Venäjän presidentti Boris Jeltsin kehotti suomalaisia lopettamaan keskustelun Karjalan palauttamisesta. 27. marraskuuta − YK:n pääsihteeri Kofi Annan nimitti ihmisoikeustarkkailija Elisabeth Rehnin henkilökohtaiseksi edustajakseen Bosnia-Hertsegovinaan tammikuusta 1998 lukien. Joulukuu 1. joulukuuta − Presidentti Martti Ahtisaari myönsi presidentti Urho Kekkosen elämäkerran kirjoittajalle dosentti Juhani Suomelle professorin arvonimen. Kekkosen elämäkerrasta oli valmiina kuusi osaa, joista tuorein ulottui vuoteen 1972 saakka. 3. joulukuuta - 121 maan edustajat solmivat jalkaväkimiinojen valmistuksen ja käytön kieltävän sopimuksen Ottawassa. Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Venäjä eivät allekirjoittaneet sopimusta. Myös Suomi jättäytyi ainoana EU-maana sopimuksen ulkopuolelle. 5. joulukuuta − Ruotsin valtakunnansyyttäjä pyysi korkeinta oikeutta nostamaan uuden syytteen Olof Palmen murhasta aikanaan epäiltyä Christer Petterssonia vastaan. Tukholman käräjäoikeus oli tuominnut Petterssonin vankeuteen heinäkuussa 1989, mutta Svean hovioikeus oli vapauttanut hänet pian sen jälkeen näytön puutteessa. 6. joulukuuta - Orimattilalainen turkistarhaaja ampui haulikolla viittä hänen tarhalleen tunkeutunutta eläinaktivistia, joista yksi joutui sairaalahoitoon. 8. joulukuuta - Vasemmistoliitto valtuutti suorittamansa jäsenäänestyksen perusteella puolueen eduskuntaryhmän äänestämään Suomen EMU-jäsenyyden puolesta. Jäsenäänestyksessä 52 prosenttia puolueen jäsenistä oli kannattanut EMU-jäsenyyttä ja 41 prosenttia oli vastustanut sitä. 9. joulukuuta − Iso-Britannian yleisradioyhtiö BBC ilmoitti lopettavansa suomenkieliset radiolähetyksensä vuoden lopussa. BBC oli lähettänyt suomenkielisiä uutisia vuodesta 1940 alkaen. 9. joulukuuta - Kirjailija Antti Tuuri sai Finlandia-palkinnon romaanistaan Lakeuden kutsu. 12. joulukuuta − Pariisissa alkoi oikeudenkäynti maailman kuuluisimmaksi terroristiksi luonnehdittua Ilich Ramirez Sanchezia (tunnettu myös nimillä "Carlos" ja "Shakaali") vastaan. Hän oli tehnyt palestiinalaisten nimissä useita näyttäviä terrori-iskuja 1970- ja 1980-luvuilla. Carlos oli pidätetty Sudanissa elokuussa 1994 ja luovutettu sieltä Ranskaan. Hänet tuomittiin 23. joulukuuta elinkautiseen vankeuteen. 16. joulukuuta - Ulkoministeriön asettama työryhmä esitti, että Suomi aloittaisi jalkaväkimiinoista luopumisen vuonna 2001 ja liittyisi Ottawan sopimukseen vuonna 2006 sekä tuhoaisi miinansa vuoteen 2010 mennessä. Suomen jättäytyminen Ottawan sopimuksen ulkopuolelle oli herättänyt maailmalla laajaa ihmetystä. 17. joulukuuta - Helsingin hovioikeus lievensi yhdysvaltalaisen Steven Thomasin Helsingin käräjäoikeudessa 17 tapon yrityksestä heinäkuussa saaman 14 vuoden vankeustuomion 11 vuoden ja kuuden kuukauden vankeudeksi. Jutun asiakirjat julistettiin salaisiksi 40 vuoden ajaksi uhrien yksityisyyden suojelemiseksi. Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja antoi Helsingin käräjäoikeuden tuomarille huomautuksen Thomasin liian ankaran tuomion vuoksi. 18. joulukuuta − Eteläkorealainen oppositiojohtaja Kim Dae-jung valittiin maan uudeksi presidentiksi. 19. joulukuuta - Suurelokuva Titanic sai ensi-iltansa. 21. joulukuuta − Liettuassa järjestettiin presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Toiselle kierrokselle selvisivät Arturas Paulauskas ja Valdas Adamkus. 22. joulukuuta − Hallitus päätti antaa Suomen EMU-jäsenyyden eduskunnan päätettäväksi helmikuussa 1998. 25. joulukuuta − Sambian entinen presidentti Kenneth Kaunda pidätettiin epäiltynä osallisuudesta lokakuussa tehtyyn vallankaappausyritykseen. Hänet vapautettiin kesäkuussa 1998. 29. joulukuuta - Hongkongissa alettiin tappaa kanoja yritettäessä estää tappavan influenssan leviäminen. 30. joulukuuta - Militantit tappoivat 400 ihmistä neljässä kylässä Algeriassa. Tuntematon päivämäärä Heinäkuu - Aasian talouskriisi lähti liikkeelle Thaimaasta. Heinä-elokuu - Suomen vesistöissä oli pitkään jatkuneen lämpimän ja tyynen sään vuoksi poikkeuksellisen runsaasti sinilevää. Amsterdamin sopimus Euroopan unionista tehtiin. Syyskuu - Korkein oikeus määräsi Kerstin Campoyn luovuttamaan 5- ja 6-vuotiaat poikansa näiden isälle Yhdysvaltoihin ja kehotti Jämsän käräjäoikeutta panemaan lasten palauttamisen täytäntöön. Tämän jälkeen Kerstin Campoy painui poikiensa kanssa maan alle. Ennen vuodenvaihdetta Vaasan hovioikeus peruutti lasten noutokäskyn ja palautti huoltajuuden poikien äidille. Campoy ja hänen poikansa Alexander ja Jonathan olivat tulleet Yhdysvalloista Suomeen lokakuussa 1996. E18-tien moottoritieosuus Turku ja Kaarina välillä avattiin liikenteelle. Syntyneitä 7. tammikuuta - Aleksi Saarela, suomalainen jääkiekkoilija 11. tammikuuta - Cody Simpson, australialainen laulaja 13. tammikuuta - Connor McDavid, kanadalainen jääkiekkoilija 16. tammikuuta - Jessica Rautelin, suomalainen moniottelija 20. helmikuuta - Roosa Timonen, suomalainen tennispelaaja 2. maaliskuuta - Becky G, yhdysvaltalainen laulaja 3. maaliskuuta - Camila Cabello, amerikankuubalainen laulaja ja lauluntekijä 16. maaliskuuta - Haruka Toko, japanilainen jääkiekkoilija 20. maaliskuuta - Tuulia Timo, suomalainen koripalloilija 9. huhtikuuta - Roni Peiponen, suomalainen jalkapalloilija (k. . huhtikuuta - Benjamin Peltonen, suomenruotsalainen laulaja 15. huhtikuuta - Maisie Williams, englantilainen näyttelijä (Game of Thrones) 17. huhtikuuta - Jalissa Trotter, yhdysvaltalainen lentopalloilija 23. huhtikuuta - Maddison Brown, australialainen näyttelijä ja malli 2. toukokuuta - Topi Piipponen, suomalainen jääkiekkoilija 12. toukokuuta - Frenkie de Jong, alankomaalainen jalkapalloilija 16. kesäkuuta - Veeti Vainio, suomalainen jääkiekkopuolustaja 17. kesäkuuta - KJ Apa, uusiseelantilainen näyttelijä 21. kesäkuuta - Ferdinand Habsburg, itävaltalais-unkarilainen autourheilija, Habsburg-hallitsijasuvun jälkeläinen 12. heinäkuuta - Malala Yousafzai, vuoden 2014 Nobelin rauhanpalkinnon saanut pakistanilainen rauhanaktivisti 25. heinäkuuta - Matti Pyre, suomalainen entinen jalkapallopelaaja 26. heinäkuuta - Sebastian Aho, suomalainen jääkiekkoilija 10. elokuuta - Luca Marini, italialainen ratamoottoripyöräilijä 24. elokuuta - Alan Walker, norjalainen musiikkituottaja ja DJ 1. syyskuuta - Jeon Jungkook, korealaisen BTS-yhtyeen laulaja 17. syyskuuta - Auston Matthews, yhdysvaltalainen jääkiekkoilija 30. syyskuuta - Max Verstappen, belgialais-alankomaalainen rata-autoilija 8. lokakuuta - Marco Odermatt, sveitsiläinen alppihiihtäjä 12. lokakuuta - Taika Nummi, suomalainen kilpakävelijä 16. lokakuuta - Naomi Ōsaka, japanilainen tennispelaaja 15. marraskuuta - Krista Tervo, suomalainen moukarinheittäjä 16. marraskuuta - Alisa Vainio, suomalainen yleisurheilija 19. marraskuuta - Vilma Nissinen, suomalainen maastohiihtäjä 6. joulukuuta - Sabrina Ionescu, yhdysvaltalainen koripalloilija 16. joulukuuta - Zara Larsson, ruotsalainen laulaja Kuolleita Nobelin palkinnot Nobelin fysiikanpalkinto: Steven Chu, Claude Cohen-Tannoudji ja William Daniel Phillips Nobelin kemianpalkinto: Paul D. Boyer, John E. Walker ja Jens Christian Skou Nobelin lääketieteen palkinto: Stanley Prusiner Nobelin kirjallisuuspalkinto: Dario Fo Nobelin rauhanpalkinto: ICBL ja Jody Williams Tapahtumia aiheittain Elokuvat Kirjallisuus Musiikki Urheilu Videopelit Vuosi 1997 fiktiossa Sarjakuvaromaanin V niin kuin verikosto tapahtumat on sijoitettu tähän vuoteen. Elokuvan Pako New Yorkista (1981) tapahtumat on sijoitettu tähän vuoteen. Elokuvan Terminator 2 - Tuomion päivä mukaan Skynet-tietokonejärjestelmä tulee tietoiseksi 29. elokuuta ja tuhoaa ihmiskunnan suurkaupungit ydinaseilla. Lähteet Aiheesta muualla

1410

https://fi.wikipedia.org/wiki/1943

1943

Tapahtumia Tammikuu-maaliskuu 11. tammikuuta - Yhdysvallat ja Britannia luopuivat aluevaatimuksistaan Kiinassa. 14. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt matkusti ensimmäisenä USA:n presidenttinä lentokoneella. Hän tapasi Winston Churchillin Casablancassa Marokossa. 18. tammikuuta - Varsovan gheton kansannousu alkoi. 21. tammikuuta − Edistyspuolueen kansanedustaja, metsätieteilijä ja entinen pääministeri A. K. Cajander kuoli. Hänen tilalleen eduskuntaan tuli professori Kalle Kauppi. 23. tammikuuta - Britit valloittivat Tripolin Pohjois-Afrikassa. 27. tammikuuta - Yhdysvaltain ensimmäinen omin voimin suoritettu ilmahyökkäys Saksaan, 50 konetta pommitti Wilhelmshavenia. 30. tammikuuta - Adolf Hitler siirsi sotalaivaston ylipäällikön suuramiraali Erich Raederin syrjään ja nimitti tämän tilalle suuramiraali Karl Dönitzin. 31. tammikuuta - Ossi Elstelän ohjaama elokuva Katariina ja Munkkiniemen kreivi sai ensi-iltansa. Pääosissa olivat Leif Wager ja Regina Linnanheimo. 2. helmikuuta - Stalingradin taistelu päättyi Saksan 6. armeijan antautumiseen. 3. helmikuuta - Päämajassa Mikkelissä pidettiin Suomen ylimmän poliittisen ja sotilasjohdon yhteinen neuvottelu, jossa todettiin, että Suomen oli pyrittävä irti tappiolliselta näyttävästä sodasta, mutta tämän tuli tapahtua mahdollisimman vaarattomasti. Päämajan tiedustelupäällikkö eversti Aladár Paasonen totesi alustuksessaan Saksan häviävän suursodan ja että Suomi saisi olla tyytyväinen, mikäli se selviäisi sodasta edes vuoden 1940 Moskovan rauhan ehdoin. 9. helmikuuta - Yhdysvallat ilmoitti Guadalcanalin valloitetuksi kuusikuukautisen taistelun jälkeen. 11. helmikuuta - Eversti Aladár Paasonen teki eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle selkoa sodan siihenastisesta kulusta ja odotettavissa olevasta kehittymisestä. Monet kansanedustajat syyttivät realistisen selostuksen antanutta Paasosta tappiomielialan lietsomisesta. 14. helmikuuta - Neuvostoliitto vapautti Rostovin. 15. helmikuuta - Risto Ryti valittiin uudelleen Suomen tasavallan presidentiksi. Vaalin toimittivat vuosien 1937 ja 1940 valitsijamiehet. 16. helmikuuta - Neuvostoliiton talvioffensiivi valloitti jälleen Harkovan. 18. helmikuuta - Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels julisti "totaalisen sodan". 19. helmikuuta - Kasserinen solan taistelu: Rommelin Afrika Korps käynnisti vastahyökkäyksen yhdysvaltalaisjoukkoja vastaan Tunisiassa, Yhdysvaltain ensimmäinen merkittävä häviö. 20. helmikuuta - Tulivuori Parícutin muodostui Meksikoon yllättäen alkaneessa purkauksessa. 28. helmikuuta - Operaatio Gunnerside: Norjan vastarinta hyökkäsi raskasvesitehdasta vastaan Vemorkissa. 1. maaliskuuta - Heinz Guderian nimitettiin panssarijoukkojen tarkastajaksi. 2. maaliskuuta - Bismarckin meren taistelu: Yhdysvaltain ja Australian ilmavoimat tuhosivat japanilaisten täydennyssaattueen. Japani menetti kaikki kahdeksan kuljetusalusta, neljä hävittäjää ja 2 890 miestä. 5. maaliskuuta - Professori Edwin Linkomies muodosti uuden hallituksen. Isänmaallinen kansanliike jätettiin hallituksen ulkopuolelle ja ulkoministeriksi tuli Rolf Wittingin tilalle Henrik Ramsay. 7. maaliskuuta - Neuvostoliiton korkein neuvosto myönsi Josif Stalinille Neuvostoliiton marsalkan arvonimen. 14. maaliskuuta - Risto Orkon ohjaama elokuva Jees ja just sai ensi-iltansa. Elokuva pohjautui Armas J. Pullan teoksiin "Ja pöh!" sanoi sotamies Ryhmy ja "Ole viisaasti höperö!" sanoi vääpeli Ryhmy. 14. maaliskuuta − 17. maaliskuuta − Majuri Jukka Puustisen johtama 581 miehen vahvuinen sissiosasto tuhosi Rukajärven suunnalla venäläisen 27. divisioonan Jeljärven huoltotukikohdan ja rautatieasema-alueen. Suomalaisten tappiot retkellä olivat 32 kaatunutta ja vangiksi jäänyttä. 15. maaliskuuta - Itä-Karjalan sotilashallinnon esikunta siirrettiin Joensuusta Äänislinnaan. 25. maaliskuuta - Hankoon perustettiin vastaanottoleiri inkeriläistä siirtoväkeä varten. Toinen leiri perustettiin Lohjalle 31. maaliskuuta. 26. maaliskuuta - Komendöörinsaarten taistelu: Yhdysvaltain laivasto havaitsi Japanin täydennyskuljetuksen Aleutteihin kuuluvalle Kiskan saarelle. 29. maaliskuuta - Ensimmäiset inkeriläiset saapuivat Viron Paldiskista laivalla Hankoon. Huhtikuu-kesäkuu 1. huhtikuuta - Stutthofin keskitysleirillä puhkesi toinen pilkkukuume-epidemia. SS:n tietojen mukaan kesäkuun puoliväliin mennessä 1 100 vankia oli sairaalaparakeissa. Leirin johto kuitenkin halusi piilotella kuolinsyitä keskitysleirien tarkastuselimiltä ja paikalliselta väestöltä ja rekisteröi vain 18 kuolemantapausta pilkkukuumeesta johtuneeksi. Syyskuuhun mennessä noin 1 500 vankia oli kuollut tautiin. 5. huhtikuuta - Gestapo pidätti saksalaisen pastori Dietrich Bonhoefferin. Hänet teloitettiin Hitlerin käskystä 9. huhtikuuta 1945. 6. huhtikuuta - Antoine de Saint-Exupéryn kirja Pikku prinssi julkaistiin. Hän liittyi lentäjänä Vapaan Ranskan ilmavoimiin ja katosi tiedustelulennolla Välimerellä heinäkuun lopulla 1944. 7. huhtikuuta - Italian diktaattori Benito Mussolini vieraili Adolf Hitlerin luona. Huhtikuun aikana Saksassa vierailivat myös Unkarin valtionpäämies Miklos Horthy (17. huhtikuuta), Norjan johtaja Vidkun Quisling (19. huhtikuuta) ja Slovakian presidentti Josef Tiso (23. huhtikuuta). 13. huhtikuuta - Itä-Puolasta läheltä Katynia löydettiin vuodelta 1940 peräisin olleet noin 4000 puolalaisen upseerin joukkohaudat. Puolan pakolaishallitus vaati Neuvostoliitolta selvitystä vuonna 1939 vangittujen puolalaisten kohtalosta ja kansainvälisen Punaisen Ristin tutkimuksia asiassa, minkä seurauksena Neuvostoliitto katkaisi suhteensa pakolaishallitukseen. Saksa käytti löytöä hyväkseen Neuvostoliiton vastaisessa propagandassaan. 19. huhtikuuta - Saksalaiset joukot hyökkäsivät Varsovan ghettoon pidättääkseen jäljelle jääneet juutalaiset, mikä aloitti Varsovan gheton kansannousun. 19. huhtikuuta - Sekatyömies Toivo Koljonen tuomittiin Huittisten käräjillä kuolemaan kuudesta murhasta ja teloitettiin Turussa myöhemmin vuoden aikana. Koljonen oli viimeinen Suomessa siviilirikoksista kuolemaan tuomittu ja teloitettu henkilö. 22. huhtikuuta - Albert Hofmann havaitsi LSD:n hallunogeeniset ominaisuudet. 24. huhtikuuta - Saksan itärintamalla ollut suomalainen SS-pataljoona päätettiin kotiuttaa. 4. toukokuuta - Kirjailija Jarno Pennanen pidätettiin ja tuomittiin kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta ja valtiosalaisuuksien ilmaisemisesta viholliselle. Tuomion taustalla oli Pennasen toiminta SNS-seurassa. 11. toukokuuta - Yhdysvallat hyökkäsi Attulle Aleuteilla karkottaakseen sitä miehittäneet japanilaiset. 13. toukokuuta - Saksalaiset ja italialaiset joukot antautuivat Pohjois-Afrikassa. 16. toukokuuta - Operaatio Chastise: RAF:n Dam Bustersien hyökkäys saksalaisia Moehnen, Sorpen ja Ederin patoja vastaan Ruhrin alueella. 19. toukokuuta - Lotta Svärd -järjestön puheenjohtaja Fanni Luukkonen vieraili Adolf Hitlerin päämajassa Kotkanpesässä ja sai saksalaisen Kotka-ritarikunnan ristin tunnustuksena "bolsevismia vastaan käydystä taistelusta". 21. toukokuuta - Ruotsi solmi diplomaattisuhteet Lontoossa olleen Norjan pakolaishallituksen kanssa. 22. toukokuuta - Neuvostoliitto lakkautti Kominternin. 2. kesäkuuta - Suomalainen SS-pataljoona palasi kotimaahan. Pataljoonan kotiinpaluujuhla oli 3. kesäkuuta Tampereella Pyynikin kentällä. Kotiinpaluun jälkeen pataljoona lakkautettiin 11. heinäkuuta 1943 ja sotilaat sijoitettiin eri joukko-osastoihin. 4. kesäkuuta - Sotilasvallankaapaus Argentiinassa, Ramon Castillo syöstiin vallasta. 4. kesäkuuta - Puolustusvoimain lippujuhlaa vietettiin ensimmäisen kerran marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä. 11. kesäkuuta - Heinrich Himmler määräsi Varsovan juutalaisghetot tuhottaviksi. 11. kesäkuuta - Vahvasti linnoitettu Sisilian eteläpuolella sijaitseva Pantellerian saari antautui liittoutuneille. 26. kesäkuuta - Neuvostoliittolaiset partisaanit surmasivat yli 30 siviiliä useisiin Suomussalmen kyliin tekemissään hyökkäyksissä. Heinäkuu-syyskuu 4. heinäkuuta - Neuvostoliittolainen partisaaniosasto väijytti aamuyöllä Inarin Laanilassa linja-auton ja teki iskun läheiseen kestikievariin. Useita siviilejä sai surmansa, joukossa Oulun hiippakunnan piispa Yrjö Wallinmaa. 5. heinäkuuta - Kurskin taistelu alkoi kello 4.40. 10. heinäkuuta - Liittoutuneiden maihinnousu Sisiliassa alkoi. 11. heinäkuuta - Suomalaiset SS-miehet olivat viimeistä kertaa koolla Hangossa. Miehet siirtyivät Suomen omiin joukko-osastoihin. 12. heinäkuuta - Kurskin taistelun suurin panssaritaistelu 1 500 panssarivaunun kesken, Neuvostoliitto menetti 322 vaunua, saksalaiset vähemmän. 15. heinäkuuta - Kurskin taistelun vastahyökkäys käynnistyi Neuvostoliiton keskisellä rintamalla. 19. heinäkuuta - Roomaa pommitettiin ensimmäisen kerran sodassa. 24. heinäkuuta - Operaatio Gomorrah: britit ja kanadalaiset pommittivat Hampuria öisin, amerikkalaiset päivisin. Marraskuuhun mennessä yli 50 000 ihmistä sai surmansa ja rakennusta tuhoutui. 25. heinäkuuta - Italian Gran Consiglio del Fascismon vedettyä tukensa Benito Mussolinilta hänet pidätettiin ja marsalkka Pietro Badoglio asetettiin maan johtoon. Maahan julistettiin poikkeustila ja neuvottelut Liittoutuneiden kanssa aloitettiin. 27. heinäkuuta - Hampurin pommitus vähän ennen puoltayötä aiheutti tulimyrskyn, joka surmasi 40 000 ja poltti 21 km² kaupungin keskustasta. 11. elokuuta - Neuvostoliiton joukot saavuttivat jälleen Harkovan. 13. elokuuta - Winston Churchill, Franklin D. Roosevelt ja William Lyon Mackenzie King aloittivat Quebecin ensimmäisen konferenssin. 17. elokuuta - USA:n 7. armeija kenraali George S. Pattonin komentamana saapui Messinaan, brittien 8. armeija sotamarsalkka Bernard L. Montgomeryn komentamana muutama tunti myöhemmin. Koko Sisilia oli näin liittoutuneiden hallussa. 17. elokuuta - Yhdysvaltain ja Kanadan joukot nousivat maihin Kiskalle, jonka japanilaiset ovat evakuoineet jo heinäkuussa. 20. elokuuta - 33 poliittista vaikuttajaa, ns. rauhanoppositio, jätti presidentti Risto Rytille kirjelmän, jossa vaadittiin pikaista rauhaa. Salaiseksi tarkoitettu kirjelmä vuoti ruotsalaisen Dagens Nyheterin kautta julkisuuteen ja herätti kohun Saksan johdossa. 28. elokuuta - Helsingin Puhelinyhdistyksen Kasarmikadun toimitalossa räjähti viisi pommia. Pommien asettajia ei saatu selville. 29. elokuuta - Saksalaiset hajottivat Tanskan hallituksen sen kieltäydyttyä rikkomasta lakkoja ja osoitettua tyytymättömyyttä miehitysvaltaa vastaan. 3. syyskuuta - Liittoutuneet nousivat maihin Italian mantereelle Montgomeryn johdolla. 4. syyskuuta - Josif Stalin rehabilitoi ortodoksisen kirkon. Hän tapasi metropoliitta Sergiuksen, keskusteli tämän kanssa pitkään ystävällisesti ja määräsi Pyhän synodin perustettavaksi uudelleen. 8. syyskuuta - Kenraali Dwight D. Eisenhower julkisti Italian kanssa viisi päivää aiemmin allekirjoitetun Cassibilen aselevon, jolla Italia käytännössä antautui. 23. syyskuuta - Italian sosiaalinen tasavalta (Salòn tasavalta) perustettiin Pohjois-Italiaan, johtajanaan saksalaisten kommandojen vapauttama Benito Mussolini. 28. syyskuuta - Saksan sodanjohto antoi määräyksen Ohje 50, joka käsitti valmistautumisen puolustustoimenpiteisiin siltä varalta, että Suomen puolustus romahtaa ja Neuvostoliitto valtaa Etelä-Suomen - Suomea vastaan käytävän sodan mahdollisuutta ei käskyssä huomioitu. Tällöin puolustus ryhmitettäisiin uudelle linjalle Karesuvanto-Ivalo-Petsamo. Petsamo tuli pitää joka tilanteessa: kaivoksesta saatava nikkeli oli elintärkeää Saksan sotateollisuudelle. 28. syyskuuta - Ompelija Martta Koskinen teloitettiin Malmilla Helsingin mlk:ssa tuomittuna osallistumisesta SKP:n maanalaiseen toimintaan. Hän oli viimeinen Suomessa oikeuden päätöksellä teloitettu nainen. Lokakuu-joulukuu 13. lokakuuta - Italian uusi hallitus liittyi liittoutuneisiin ja julisti sodan Saksalle. 14. lokakuuta - Suomessa vieraillut saksalainen kenraali Alfred Jodl vaati Suomea taistelemaan Saksan rinnalla sodan loppuun saakka. 14. lokakuuta - Sobibórin tuhoamisleirin juutalaisten vankien onnistui nousta kapinaan. Leirin vastarintamiehet tappoivat 11 SS-miestä ja joukon ukrainalaissyntyisiä vartijoita. Noin puolet leirin 600 senhetkisestä vangista pääsi karkuun. Vangeista suurin osa saatiin kiinni, mutta noin 50 säilyi vapaina sodan loppuun. SS:n päällikkö Heinrich Himmler käski kapinan jälkeen sulkea ja hävittää leirin ja istuttaa puita sen paikalle. 22. lokakuuta - RAF pommitti Kasselia. 26. lokakuuta - Valtion tiedoituslaitos ilmoitti raportissaan sodan pitkittymisen lisänneen sodanvastaista mielialaa ja yleistä levottomuutta suomalaisten keskuudessa. 1. marraskuuta - Operaatio Goodtime: Yhdysvaltain merijalkaväki nousi maihin Bougainvillessä Salomonsaarilla. 3. marraskuuta - Yli 18 000 juutalaista ammuttiin Majdanekin keskitysleirissä. 3. marraskuuta - Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm sanoi puheessaan Helsingin Työväenyhdistyksen Norja-illanvietossa, että Suomessa ei tunneta sympatiaa Natsi-Saksaa kohtaan ja ylisti norjalaisten vastarintataistelijoiden toimintaa saksalaisia miehittäjiä vastaan. Saksa vaati Fagerholmin erottamista hallituksesta. 15. marraskuuta - Heinrich Himmler määräsi romanit asetettavaksi samalle tasolle kuin juutalaiset ja vietäviksi keskitysleireille. 16. marraskuuta - 160 USAF:n pommittajaa iski vesivoimalaitokseen ja raskasvesitehtaalle Norjan Vemorkissa. 18. marraskuuta - 440 RAF:n pommittajaa iski Berliiniin, aiheuttaen vain vähäistä tuhoa ja surmaten 131. RAF menetti yhdeksän konetta. 20. marraskuuta - Yhdysvaltain merijalkaväki nousi maihin Kiribatilla Tarawan ja Makinin atolleilla. 20. marraskuuta - Neuvostoliiton Tukholman-lähettiläs Aleksandra Kollontai ilmoitti Ruotsin ulkoministeriölle, että Neuvostoliiton johto on valmis keskustelemaan Suomen edustajien kanssa rauhasta, mikäli suomalaiset ovat tähän halukkaita, ja että Neuvostoliiton tarkoituksena ei ole tehdä Suomesta provinssia, ellei Suomen tuleva politiikka Neuvostoliittoa siihen pakota. 21. marraskuuta - Höyrylaiva Oulu II katosi miehistöineen Perämerellä. 22. marraskuuta - Presidentti Franklin D. Roosevelt, pääministeri Winston Churchill ja Kiinan tasavallan johtaja Tšiang Kai-šek tapasivat Kairossa. 22. marraskuuta - Ranskalaiset vapauttivat Libanonin hallituksen jäsenet, jotka olivat 1941 julistaneet maan itsenäiseksi. Päivää pidetään maan itsenäisyyden virallisena tunnustuksena. 27. marraskuuta - Kirjailija Hella Wuolijoki tuomittiin vakoilusta ja maanpetoksesta elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. Neuvostoliiton Suomeen desanttina lähettämä Kerttu Nuorteva ja hänen avustajansa Valtteri Teerikangas tuomittiin vakoilusta kuolemaan. Tuomiot lähetettiin sotaylioikeuden vahvistettaviksi. Kuolemantuomioita ei kuitenkaan ehditty panna täytäntöön ennen Moskovan välirauhaa. 28. marraskuuta - Teheranin konferenssi: Roosevelt, Churchill ja Stalin tapasivat Teheranissa neuvotellakseen sotastrategiasta ja sopivat kesäkuun 1944 maihinnoususta Eurooppaan. 1. joulukuuta - Saksa vaati takeita siitä, ettei Suomi ryhdy Neuvostoliiton kanssa neuvotteluihin erillisrauhasta. 4. joulukuuta - Jugoslaviassa vastarintajohtaja Tito julisti väliaikaisen Jugoslavian demokraattisen hallituksen perustetuksi. 17. joulukuuta - Sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm erosi hallituksesta. 24. joulukuuta - Kenraali Dwight D. Eisenhower nimitettiin liittoutuneiden ylipäälliköksi. 28. joulukuuta - Biskajanlahden taistelu käytiin Britannian kuninkaallisen laivaston risteilijöiden ja Kriegsmarinen välillä 29. joulukuuta - Suomi torjui Saksan vaatiman liittosopimuksen. 31. joulukuuta - Vuosalmen linja-autoturma. Syntyneitä Tammikuu-maaliskuu 1. tammikuuta - Pekka Koskinen, suomalainen rikosoikeuden professori (k. . tammikuuta - Egon Schultz, itäsaksalainen rajavartioston kersantti (k. . tammikuuta - Eero Murtomäki, suomalainen valokuvaaja ja kirjailija 14. tammikuuta - Mariss Jansons, latvialainen kapellimestari 14. tammikuuta - Ralph M. Steinman, vuoden 2011 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut kanadalainen immunologi ja solubiologi (k. . tammikuuta - Aarno "Loka" Laitinen, suomalainen toimittaja (k. . tammikuuta - Janis Joplin, yhdysvaltalainen rock- ja blues-laulaja (k. . tammikuuta - Einar Førde, norjalainen poliitikko (k. . tammikuuta - Sharon Tate, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . tammikuuta - Tobe Hooper, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja (k. . tammikuuta - Sirkka-Liisa Lonka, suomalainen taidemaalari ja graafikko 28. tammikuuta - Marie-Louise Pleiss ("Ria Bartok"), ranskalainen yé-yé-laulaja (k. . tammikuuta - Tytti Parras, suomalainen kirjailija (k. . tammikuuta - Dick Taylor, brittiläinen rock-basisti 29. tammikuuta - Irma Urrila, suomalainen laulaja 30. tammikuuta - Ilpo Mansnerus, suomalainen huilisti ja kapellimestari 31. tammikuuta - Joan Spillane, yhdysvaltalainen uimari ja olympiavoittaja 1. helmikuuta - Rauno Keltanen, suomalainen laulaja, laulunopettaja ja kuoronjohtaja 3. helmikuuta - Jere Lahti, suomalainen yritysjohtaja, vuorineuvos ja kansanedustaja (k. . helmikuuta - Eero Pilkama, suomalainen toimittaja ja toimitusjohtaja 3. helmikuuta - Laila Räikkä, suomalainen näyttelijä 4. helmikuuta - Hallvard Bakke, norjalainen poliitikko 7. helmikuuta - Einari Vidgrén, suomalainen teollisuusneuvos ja metsäkoneyrityksen perustaja (k. . helmikuuta - Joseph Stiglitz, vuoden 2001 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen ekonomisti 15. helmikuuta - Griselda Blanco, kolumbialainen huumekauppias (k. . helmikuuta - Juhani Suomi, suomalainen politiikan tutkija 17. helmikuuta - Tapio Parkkinen, suomalainen dramaturgi ja käsikirjoittaja 19. helmikuuta - Tim Hunt, vuoden 2001 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut brittiläinen biokemisti 20. helmikuuta - Mike Leigh, englantilainen elokuvaohjaaja 20. helmikuuta - Tapani Mörttinen, suomalainen kokoomuslainen poliitikko 22. helmikuuta - Horst Köhler, Saksan liittopresidentti 2004- . helmikuuta - Olli Alho, suomalainen radiojohtaja 25. helmikuuta - George Harrison, englantilainen muusikko ("The Beatles") (k. . helmikuuta - Jukka Kajava, suomalainen kriitikko (k. . maaliskuuta - Matti Pelttari, suomalainen poliitikko ja Rovaniemen kaupunginjohtaja (k. . maaliskuuta - Lynn Rachel Redgrave, brittiläinen näyttelijä (k. . maaliskuuta - Bobby Fischer, yhdysvaltalainen šakinpelaaja (maailmanmestari) (k. . maaliskuuta - David Cronenberg, kanadalainen elokuvaohjaaja 15. maaliskuuta - Tuula Elomaa, suomalainen näyttelijä 16. maaliskuuta - Harry van Hoof, alankomaalainen säveltäjä, kapellimestari ja musiikin sovittaja 16. maaliskuuta - Johannes Koroma, Teollisuuden ja Työnantajain keskusliiton ensimmäinen toimitusjohtaja 1993- . maaliskuuta - Kirsti Muinonen, suomalainen taidemaalari 17. maaliskuuta - Alpo Ruuth, suomalainen kirjailija (k. . maaliskuuta - Mario J. Molina, vuoden 1995 Nobelin kemianpalkinnon saanut meksikolainen kemisti (k. . maaliskuuta - Mario Monti, italialainen komissaari 20. maaliskuuta - Eino Siuruainen, suomalainen poliitikko 23. maaliskuuta - Nils-Aslak Valkeapää, saamelainen taiteilija (k. . maaliskuuta - Conchata Ferrell, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . maaliskuuta - Evangelos Odysseas Papathanassiou, Vangelis, kreikkalainen elektronisen musiikin säveltäjä (k. . maaliskuuta - Eric Idle, brittiläinen näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja ja muusikko (Monty Python) 29. maaliskuuta - John Major, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 1990- . maaliskuuta - Jarmo Porola, suomalainen televisiotuottaja (k. . maaliskuuta - Christopher Walken, yhdysvaltalainen näyttelijä Huhtikuu-kesäkuu 3. huhtikuuta - Peter Benson, brittiläinen näyttelijä (k. . huhtikuuta - Jonathan Lynn, brittiläinen televisiokäsikirjoittaja, näyttelijä ja ohjaaja 7. huhtikuuta - Seppo Rustanius, suomalainen elokuvaohjaaja 11. huhtikuuta - Poul Nielson, tanskalainen poliitikko 14. huhtikuuta - Brian Law, brittiläinen kapellimestari, kuoronjohtaja, urkuri ja cembalisti 15. huhtikuuta - Ritva Grunberg, suomalainen keraamikko (k. . huhtikuuta - Robert Lefkowitz, vuoden 2012 Nobelin kemianpalkinnon saanut yhdysvaltalainen lääkäri ja tieteilijä 16. huhtikuuta - Erkki Liikanen, suomalainen muusikko ja juontaja 16. huhtikuuta - Tuula Nyman, suomalainen näyttelijä (k. . huhtikuuta - Louise Glück, vuoden 2020 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut yhdysvaltalainen esseisti ja runoilija 26. huhtikuuta - Mikko Elo, suomalainen poliitikko 28. huhtikuuta - Jacques Dutronc, ranskalainen laulaja, lauluntekijä, kitaristi, säveltäjä sekä näyttelijä 5. toukokuuta - Michael Palin, brittiläinen koomikko, näyttelijä ja kirjailija 6. toukokuuta - Andreas Baader, saksalainen terroristi (k. . toukokuuta - Pirkko Talvio-Jaatinen, suomalainen kääntäjä ja kirjailija 13. toukokuuta - Johan Bargum, suomalainen kirjailija 14. toukokuuta - Jack Bruce, skotlantilainen rock- ja jazzmuusikko, bassokitaristi, laulaja ja sellisti (k. . toukokuuta - Ólafur Ragnar Grímsson, Islannin presidentti 1996- . toukokuuta - Pekka Laiho, suomalainen näyttelijä 16. toukokuuta - Sakari Warsell, suomalainen radiotoimittaja ja muusikko 20. toukokuuta - Albano Carrisi, italialainen muusikko 20. toukokuuta - Pentti-Oskari Kangas, suomalainen muusikko ja matkailuyrittäjä 20. toukokuuta - Antti Siltavuori, suomalainen teollinen muotoilija 21. toukokuuta - John Dalton, brittiläinen basisti 22. toukokuuta - Betty Williams, vuoden 1976 Nobelin rauhanpalkinnon saanut pohjoisirlantilainen rauhanaktivisti (k. . toukokuuta - James Levine, yhdysvaltalainen pianisti ja kapellimestari 27. toukokuuta - Priscilla Maria Veronica White ("Cilla Black"), englantilainen laulaja (k. . kesäkuuta - Charles Haid, yhdysvaltalainen näyttelijä 2. kesäkuuta - Crescenzio Sepe, italialainen katolinen arkkipiispa ja kardinaali 6. kesäkuuta - Richard Smalley, vuoden 1996 Nobelin kemianpalkinnon saanut brittiläinen kemisti 7. kesäkuuta - Juhani Syrjä, suomalainen kirjailija 15. kesäkuuta - Poul Nyrup Rasmussen, Tanskan pääministeri 1993- . kesäkuuta - Barry Manilow, yhdysvaltalainen muusikko 19. kesäkuuta - Jussi Kylätasku, suomalainen kirjailija (k. . kesäkuuta - Maria Rosa Marco, Salomé, espanjalainen laulaja 22. kesäkuuta - J. Michael Kosterlitz, vuoden 2016 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut brittiläinen fyysikko ja professori 22. kesäkuuta - Gordon Matta-Clark, yhdysvaltalainen kuvataiteilija (k. . kesäkuuta - James Levine, yhdysvaltalainen kapellimestari ja pianisti 23. kesäkuuta - Albert Pintat, Andorran hallituksen päämies 2005- . kesäkuuta - Klaus von Klitzing, vuoden 1985 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut saksalainen fyysikko 30. kesäkuuta - Rock-Jerry (oik. Kaj Järnström), suomalainen muusikko Heinäkuu-syyskuu 3. heinäkuuta - Kurtwood Smith, yhdysvaltalainen näyttelijä 3. heinäkuuta - Svein Sundsbø, norjalainen poliitikko 4. heinäkuuta - Carmelo Bosco, italialainen urheilutieteiden tutkija (k. . heinäkuuta - Mary Kvidal, norjalainen poliitikko 4. heinäkuuta - Simo Parpola, suomalainen kielitieteilijä ja assyriologi 14. heinäkuuta - Eldbjørg Løwer, norjalainen poliitikko 15. heinäkuuta - Juha Karvonen, suomalainen liikuntalääketieteen dosentti 15. heinäkuuta - Maria Pellegrini, italialais-kanadalainen oopperalaulaja 19. heinäkuuta - David Griffin, englantilainen näyttelijä 19. heinäkuuta - Thomas Sargent, vuoden 2011 Nobelin taloustieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen taloustieteilijä 21. heinäkuuta - Barbara Schlick, saksalainen oopperalaulaja 24. heinäkuuta - Mikko Ala-Leppilampi, suomalainen juoksija (k. . heinäkuuta - Elina Ylivakeri, suomalainen malli ja varatuomari (k. . heinäkuuta - Mick Jagger, brittiläinen muusikko ("The Rolling Stones") 28. heinäkuuta - Finis Conner, yhdysvaltalainen liikemies 28. heinäkuuta - Maarit Niiniluoto, suomalainen toimittaja ja kirjailija 28. heinäkuuta - Richard Wright, englantilainen kosketinsoittaja Pink Floyd -yhtyeen jäsen (k. . heinäkuuta - Ralf Forsström, suomalainen lavastaja ja pukusuunnittelija 29. heinäkuuta - Michael Holm, saksalainen muusikko 30. heinäkuuta - Giovanni Goria, italialainen poliitikko, pääministeri 1987-1988 (k. . elokuuta - Hilkka Lehtonen, suomalainen arkkitehti ja professori 3. elokuuta - Christina, Ruotsin prinsessa 4. elokuuta - Vicente Alberto Álvarez Areces, espanjalainen poliitikko (k. . elokuuta - Ilari Paatso, suomalainen näyttelijä (k. . elokuuta - Ronnie Spector, yhdysvaltalainen laulaja (k. . elokuuta - Pervez Musharraf, pakistanilainen kenraali ja presidentti (k. . elokuuta - Mattiesko Hytönen, suomalainen televisiotoimittaja 17. elokuuta - Yukio Kasaya, japanilainen mäkihyppääjä 17. elokuuta - Robert De Niro, yhdysvaltalainen näyttelijä 18. elokuuta - Hannu Mäkelä, suomalainen kirjailija 18. elokuuta - Gianni Rivera, italialainen jalkapalloilija 24. elokuuta - Jan Otto Andersson, suomalainen professori ja vasemmistoliittolainen poliitikko 24. elokuuta - Tuula Meisaari, suomalainen näyttelijä 27. elokuuta - Robert von Bahr, ruotsalainen musiikkituottaja ja levy-yhtiön johtaja 29. elokuuta - Peter von Bagh, suomalainen elokuvaohjaaja ja -historioitsija (k. . elokuuta - Arthur B. McDonald, vuoden 2015 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut kanadalainen fyysikko 30. elokuuta - Robert Crumb, yhdysvaltalainen sarjakuvataiteilija 30. elokuuta - Jean-Claude Killy, ranskalainen alppihiihtäjä ja autourheilija 30. elokuuta - David Maslanka, yhdysvaltalainen säveltäjä (k. . syyskuuta - Kirsti Kolle Grøndahl, norjalainen poliitikko 1. syyskuuta - Turo Unho, suomalainen näyttelijä, teatteriohjaaja ja käsikirjoittaja (k. . syyskuuta - Marianne Jelved, tanskalainen poliitikko 6. syyskuuta - Richard Roberts, vuoden 1993 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut brittiläinen biokemisti 6. syyskuuta - Roger Waters, englantilainen muusikko ("Pink Floyd") 13. syyskuuta - Géza Szilvay, unkarilais-suomalainen musiikinopettaja ja musiikkivaikuttaja 14. syyskuuta - Antti Hammarberg ("Irwin Goodman"), suomalainen laulaja ja säveltäjä (k. . syyskuuta - Marcos Valle, brasilialainen laulaja ja lauluntekijä 15. syyskuuta - Eine Joutsijoki, suomalainen toimittaja, runoilija ja kirjailija (k. . syyskuuta - Jussi Raittinen, suomalainen viihdemuusikko 15. syyskuuta - Jouni Uitto, suomalainen ihotautilääkäri ja professori 17. syyskuuta - Anthony Zinni, yhdysvaltalainen merijalkaväen kenraali 18. syyskuuta - Sirpa Tabet, suomalainen kirjailija 20. syyskuuta - Jyrki Nousiainen, suomalainen näyttelijä 23. syyskuuta - Julio Iglesias, espanjalainen muusikko 24. syyskuuta - Tony Swartz, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . syyskuuta - Kaarina Turunen, suomalainen näyttelijä 29. syyskuuta - Katariina Juselius, suomalainen taloustieteilijä 29. syyskuuta - Lech Wałęsa, vuoden 1983 Nobelin rauhanpalkinnon saanut puolalainen sähköasentaja, poliitikko ja Solidaarisuus-liikkeen perustaja, Puolan presidentti 1990- . syyskuuta - Johann Deisenhofer, vuoden 1988 Nobelin kemianpalkinnon saanut saksalainen biokemisti Lokakuu-joulukuu 7. lokakuuta - Oliver North, yhdysvaltalainen politiikan kommentaattori, televisiojuontaja, sotahistorioitsija ja kirjailija 8. lokakuuta - R. L. Stine, yhdysvaltalainen kirjailija 11. lokakuuta - John Nettles, englantilainen näyttelijä 12. lokakuuta - Odd Einar Dørum, norjalainen poliitikko 18. lokakuuta - Birthe Rønn Hornbech, tanskalainen poliitikko 22. lokakuuta - Catherine Deneuve, ranskalainen näyttelijä 24. lokakuuta - Seppo Paakkunainen ("Paroni"), suomalainen jazzmuusikko 26. lokakuuta - Aulis Gerlander, suomalainen hallitusneuvos 29. lokakuuta - Norman Hunter, englantilainen jalkapalloilija ja valmentaja (k. . lokakuuta - Antti Heikkilä, suomalainen jääkiekkoilija ja jääkiekkovaikuttaja 30. lokakuuta - Seppo Mäkinen, suomalainen jääkiekkoilija 1. marraskuuta - Martti Palo, suomalainen näyttelijä (k. . marraskuuta - Reima Kampman, suomalainen psykiatri, sivupersoonien tutkija (k. . marraskuuta - Sam Shepard, yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija, elokuvakäsikirjoittaja, näyttelijä ja ohjaaja (k. . marraskuuta - Michael Spence, vuoden 2001 Nobelin taloustieteen palkinnon saanut yhdysvaltalais-kanadalainen ekonomisti 8. marraskuuta - Martin Peters, englantilainen jalkapalloilija ja valmentaja (k. . marraskuuta - Martti Manninen, suomalainen virkamies ja tasavallan presidentin ent. neuvonantaja 21. marraskuuta - Jacques Laffite, ranskalainen kilpa-autoilija 29. marraskuuta - Danièle Ciarlet ("Zouzou"), ranskalainen malli, näyttelijä ja laulaja 1. joulukuuta - Finn Kydland, vuoden 2004 Nobelin taloustieteen palkinnon saanut norjalainen ekonomisti 4. joulukuuta - Mikko Järvinen, suomalainen iskelmälaulaja 8. joulukuuta - Jim Morrison, yhdysvaltalainen muusikko ("The Doors") (k. . joulukuuta - Lasse Holm, ruotsalainen muusikko 9. joulukuuta - Roswitha Möhring, suomalainen malli ja muotinäytsten järjestäjä 11. joulukuuta - John Kerry, yhdysvaltalainen poliitikko ja ulkoministeri 12. joulukuuta - Richard Brixel, ruotsalainen kuvanveistäjä 16. joulukuuta - Steven Bochco, yhdysvaltalainen televisiotuottaja ja käsikirjoittaja 17. joulukuuta - Christopher Cazenove, brittiläinen näyttelijä (k. . joulukuuta - Keith Richards, brittiläinen kitaristi ("The Rolling Stones") 19. joulukuuta - Mulatu Astatke, etiopialainen muusikko ja säveltäjä 19. joulukuuta - Sam Kelly, brittiläinen näyttelijä (k. . joulukuuta - Sirkka-Liisa Anttila, suomalainen kansanedustaja ja ministeri 21. joulukuuta - Aimé Anthuenis, belgialainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja 23. joulukuuta - Silvia Sommerlath, Ruotsin kuningatar 23. joulukuuta - Harry Shearer, yhdysvaltalainen näyttelijä 24. joulukuuta - Tarja Halonen, Suomen tasavallan 11. presidentti 30. joulukuuta - Erkki Komulainen, suomalainen kasvatustieteilijä 30. joulukuuta - Bror-Erik Wallenius, suomalainen urheilutoimittaja 31. joulukuuta - Pete Quaife, englantilainen muusikko (k. 2010) Kuolleita Tammikuu-maaliskuu 7. tammikuuta - Mohammad Hassan Mirza, iranilainen kruununtavoittelija (s. . tammikuuta - Nikola Tesla, kroatialainen fyysikko ja keksijä (s. . tammikuuta - Andres Larka, virolainen kenraali ja poliitikko (s. . tammikuuta - Kaarle Nordlund, Tampereen kaupunginjohtaja 1929-1943 (s. . tammikuuta - Robin George Collingwood, brittiläinen filosofi ja historioitsija (s. . tammikuuta - Heikki Tandefelt, suomalainen taidemaalari ja Suomenlinnan museon intendentti (s. . tammikuuta - Paul Troupp, suomalainen näyttelijä ja laulaja-lauluntekijä (s. . tammikuuta - A. K. Cajander, suomalainen metsätieteilijä ja poliitikko (s. . tammikuuta - Nikolai Vavilov, venäläinen kasvitieteilijä ja geneetikko (s. . tammikuuta - Pekka Leppänen, suomalainen kirjakauppias, valtiopäivämies ja nuorsuomalaisten kansanedustaja (s. . helmikuuta - Hannes Närhi, suomalainen näyttelijä ja lavastaja (s. . helmikuuta - Juho Mannermaa, Oulun hiippakunnan piispa (s. . helmikuuta - David Hilbert, saksalainen matemaatikko (s. . helmikuuta - Hans Scholl, saksalainen Valkoinen Ruusu -vastarintaryhmän jäsen (s. . helmikuuta - Sophie Scholl, saksalainen Valkoinen Ruusu -vastarintaryhmän jäsen (s. . maaliskuuta - Ita Wegman, sveitsiläinen antroposofi (s. . maaliskuuta - Akilles Järvinen, suomalainen yleisurheilija (s. . maaliskuuta - Artturi Kannisto, suomalainen kielentutkija (s. . maaliskuuta - Gustav Vigeland, norjalainen kuvanveistäjä (s. . maaliskuuta - Leonard Darwin, englantilainen poliitikko, ekonomisti ja eugeenikko (s. . maaliskuuta - Olavi Ehrnrooth, suomalainen sotilaslentäjä (s. . maaliskuuta - Arthur Humble Evans, englantilainen lintutieteilijä (s. . maaliskuuta - Sergei Rahmaninov, venäläinen säveltäjä ja pianisti (s. . maaliskuuta - Tekla Hultin, suomalainen kirjailija ja kansanedustaja (s. 1864) Huhtikuu-kesäkuu 3. huhtikuuta - Conrad Veidt, saksalainen näyttelijä (s. . huhtikuuta - Alexandre Millerand, Ranskan presidentti 1920-1924 (s. . huhtikuuta - Isoroku Yamamoto, japanilainen amiraali (s. . huhtikuuta - Hjalmar Aarnio suomalainen tukkukauppias (s. . huhtikuuta - Signe Tandefelt, suomalainen taidemarvostelija ja taidemaalari (s. . huhtikuuta - Leo Smit, alankomaalainen säveltäjä (s. . huhtikuuta - Beatrice Webb brittiläinen sosiologi, sosiaalihistorioitsija ja sosialisti (s. . toukokuuta - Jaakko Karvonen, suomalainen lääkäri ja pääjohtaja, arkkiatri (s. . toukokuuta - Viktor Lutze, saksalainen Obergruppenfürher ja SA:n johtaja (s. . toukokuuta - Iikka Törrönen, suomalainen koripalloilija (s. . toukokuuta - Akseli Karhi, suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja (s. . toukokuuta - Henri La Fontaine, vuoden 1913 Nobelin rauhanpalkinnon saanut belgialainen juristi, professori, pasifisti ja sosialisti (s. . toukokuuta - Helen Herron Taft, Yhdysvaltain presidentti William Howard Taftin leski (s. . toukokuuta - Johannes Orasmaa, virolainen kenraalimajuri, Kaitseliiton viimeinen päällikkö 1925-1940 (s. . toukokuuta - K. A. Wrede, suomalainen arkkitehti (s. . toukokuuta - Edsel Ford, yhdysvaltalainen autotehtailija (s. . toukokuuta - Alice Tegnér, ruotsalainen säveltäjä ja musiikinopettaja (s. . toukokuuta - Aino Haverinen, suomalainen operettitaiteilija (s. . kesäkuuta - Leslie Howard, unkarilais-englantilainen näyttelijä (s. . kesäkuuta - Harald Åkerman, suomalainen upseeri ja itsenäisyysaktivisti (s. . kesäkuuta - Walter George, brittiläinen keskimatkojen juoksija (s. . kesäkuuta - Vilho Nurmilahti, Suomen ensimmäinen kauppatieteiden tohtori (s. . kesäkuuta - Joseph Sweetman Ames, yhdysvaltalainen fyysikko (s. . kesäkuuta - Edvard Fazer, suomalainen pianisti ja oopperanjohtaja (s. . kesäkuuta - Karl Landsteiner, vuoden 1930 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut itävaltalainen biologi ja fyysikko, veriryhmien löytäjä (s. . kesäkuuta - Frida Uhl, itävaltalainen kirjailija, kriitikko ja kääntäjä (s. . kesäkuuta - Carlo Wieth, tanskalainen näyttelijä (s. 1885) Heinäkuu-syyskuu 1. heinäkuuta - Fjodor Vidjajev, neuvostoliittolainen meriupseeri ja sukellusveneen päällikkö (s. . heinäkuuta - Władysław Sikorski, Puolan pakolaishallituksen pääministeri (s. . heinäkuuta - Yrjö Wallinmaa, Oulun hiippakunnan piispa (s. . heinäkuuta - Olli Kiiskinen, suomalainen kunnankirjuri ja Maalaisliiton kansanedustaja (s. . heinäkuuta - Jean Moulin, ranskalainen vastarintaliikkeen johtaja (s. . heinäkuuta - Aukusti Luoma, suomalainen pankinjohtaja ja Kokoomuksen kansanedustaja (s. . heinäkuuta - August Ramsay, suomalainen matemaatikko, vakuutus- ja pankkimies ja ministeri (s. . heinäkuuta - Paavo Kostioja, suomalainen näyttelijä ja oopperalaulaja (s. . elokuuta - Lin Sen, Kiinan presidentti (s. . elokuuta - Marika Papagkika, kreikkalainen rebetiko-laulaja (s. . elokuuta - Walter Thiel, saksalainen raketti-insinööri (s. . elokuuta - Hans Jeschonnek, saksalainen ilmavoimien kenraalieversti ja esikuntapäällikkö (s. . elokuuta - Pertti Uotila, suomalainen kansatieteilijä, upseeri, toimittaja ja runoilija (s. . elokuuta - Wäinö Tammenoksa, suomalainen insinööri ja vuorineuvos (s. . elokuuta - William Lyon Phelps, yhdysvaltalainen tietokirjailija, kriitikko ja tutkija (s. . elokuuta - Henrik Pontoppidan, vuoden 1917 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut tanskalainen kirjailija (s. . elokuuta - Gunnar Wahlroos, suomalainen arkkitehti (s. . elokuuta - Simone Weil, ranskalainen filosofi (s. . elokuuta - Onni Tolvanen, suomalainen kansansivistyksen edistäjä (s. . elokuuta - Vladimirs Petrovs, latvialainen shakinpelaaja (s. . elokuuta - Boris III, Bulgarian tsaari (s. . elokuuta - Eemu Myntti, suomalainen taidemaalari (s. . syyskuuta - Juho Mäkelä, suomalainen taidemaalari (s. . syyskuuta - Friend Richardson, yhdysvaltalainen lehtimies ja poliitikko (s. . syyskuuta - Pekka Karunki, suomalainen kirjailija (s. . syyskuuta - Ugo Cavallero, italialainen marsalkka (s. . syyskuuta - Ernst Linder, suomalais-ruotsalainen kenraali (s. . syyskuuta - Matti Jurva, suomalainen laulaja ja lauluntekijä (s. . syyskuuta - Ernst Trygger, Ruotsin pääministeri 1923-1924 (s. . syyskuuta - Martta Koskinen, suomalainen maanpetoksesta tuomittu ompelija, viimeinen Suomessa teloitettu nainen (s. . syyskuuta - Maria Jotuni, suomalainen kirjailija (s. . syyskuuta - Franz Oppenheimer, saksalainen sosiologi ja poliittinen taloustieteilijä (s. 1864) Lokakuu-joulukuu 6. lokakuuta - Joseph Veltjens, saksalainen liikemies ja sotilaslentäjä (k. . lokakuuta - Radclyffe Hall, englantilainen runoilija ja kirjailija (s. . lokakuuta - Pieter Zeeman, vuoden 1902 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut alankomaalainen fyysikko (s. . lokakuuta - Max Wertheimer, saksalainen psykologi, yksi hahmopsykologian perustajista (s. . lokakuuta - André Antoine, ranskalainen näyttelijä, teatterinjohtaja ja elokuvaohjaaja (s. . lokakuuta - Konstantínos Dimitriádis, kreikkalainen kuvanveistäjä (s. . lokakuuta - Max Reinhardt, itävaltalais-saksalainen teatterinjohtaja ja ohjaaja (s. . marraskuuta - Bernhard Lichtenberg, saksalainen natsien juutalaisvainoja vastustanut katplinen pappi (s. . marraskuuta - Elsa Pliekšāne ("Aspazija"), latvialainen runoilija ja näytelmäkirjailija (s. . marraskuuta - Dwight Frye, yhdysvaltalainen näyttelijä (s. . marraskuuta - Herbert A. Fricker, kanadalainen kuoronjohtaja, urkuri, pedagogi ja säveltäjä (s. . marraskuuta - Lorenz Hart, yhdysvaltalainen sanoittaja (s. . marraskuuta - Hilma Rantanen, suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja (s. . joulukuuta - Johan Ludwig Mowinckel, norjalainen laivanvarustaja, poliitikko ja Norjan pääministeri (s. . joulukuuta - Oskar Messter, saksalainen elokuva-ala keksijä, kuvaaja ja tuottaja (s. . joulukuuta - John Harvey Kellogg, yhdysvaltalainen lääkäri, maissihiutaleiden keksijä (s. . joulukuuta - Thomas Waller ("Fats Waller"), yhdysvaltalainen jazzpianisti (s. . joulukuuta - Elfriede Scholz, saksalainen kirjailija (s. . joulukuuta - Ludwig von Reuter, saksalainen amiraali (s. . joulukuuta - Beatrix Potter, englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja (s. . joulukuuta - Matti Luoma-aho, suomalainen Maalaisliiton kansanedustaja (s. 1885) Nobelin palkinnot Nobelin fysiikanpalkinto: Otto Stern Nobelin kemianpalkinto: George de Hevesy Nobelin lääketieteen palkinto: Henrik Dam ja Edward Doisy Muuta Elokuvavuosi 1943 Kirjallisuusvuosi 1943 Lähteet

1411

https://fi.wikipedia.org/wiki/24.%20joulukuuta

24. joulukuuta

24. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 358. päivä (359. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä seitsemän päivää. 24. joulukuuta on jouluaatto. Nimipäivät - suomalainen kalenteri: Aatami, Eeva, Eevi, Eveliina - suomenruotsalainen kalenteri: Adam, Eva, Evelina, Eevi - ortodoksinen kalenteri: Jenni - saamenkielinen kalenteri: Áttán, Evá - vanhemmissa kalentereissa: Aatam, Eewa, Ewa, Vallikki Tapahtumia 640 - Johannes IV paaviksi. 1294 - Bonifatius VIII valittiin paaviksi paaviudesta luopuneen Pyhä Celestinus V:n tilalle. 1715 - Ruotsalaiset joukot miehittivät Norjan. 1777 - James Cook löysi maailman suurimman koralliatollin, Kiritimatin, jota kutsutaan usein Joulusaareksi. 1814 - Gentin rauha allekirjoitettiin Yhdysvaltain ja Ison-Britannian välillä. 1818 - Tarinan mukaan Franz Gruber sävelsi laulun "Jouluyö, juhlayö". 1865 - Joukko Etelävaltioiden upseereja perusti Ku Klux Klanin. 1871 - Verdin Aida-oopperan kantaesitys Kairossa. 1906 - Kanadalainen keksijä Reginald Fessenden lähetti Brant Rockista Massachusettsista, maailman ensimmäisen viihteellisen radio-ohjelman. 1913 - 73 ihmistä sai surmansa tahallaan aiheutetussa Calumetin paniikissa. Joukossa oli 50 amerikansuomalaista nuorta ja lasta. 1914 - Ensimmäinen maailmansota: Ypresissä Belgiassa saksalaiset ja brittiläiset sotilaat toteuttivat epävirallisen joulurauhan ja keskeyttivät vihollisuudet vaihtaen jopa lahjoja. 1914 - Agatha Miller meni naimisiin eversti Archibald Christien kanssa. 1924 - Albaniasta tuli tasavalta. 1937 - Yrjö Väisälä löysi asteroidin 1460 Haltia. 1941 - Toinen maailmansota: japanilaiset joukot valloittivat Kuchingin Malesiassa. 1942 - Toinen maailmansota: ranskalainen monarkisti Ferdinand Bonnier de La Chapelle murhasi Ranskan laivastoamiraali François Darlanin Algerissa. 1946 - Ranskan neljäs tasavalta perustettiin. 1951 - Libya itsenäistyi Italiasta ja Idris I julistettiin Libyan kuninkaaksi. 1953 - Rautatiesillan romahdettua mutatulvan ("lahar") takia Tangiwaissa Uudessa-Seelannissa syöksyi täysi matkustajajuna Whangaehu-jokeen, 153 ihmistä sai surmansa. 1966 - Yhdysvaltain sotilasvoimien vuokraama Canadairin CL44 syöksyi pieneen kylään Etelä-Vietnamissa, 129 ihmistä sai surmansa. 1968 - Pohjois-Korea vapautti 11 kuukauden vankeusajan jälkeen vakoilusta syytetyn yhdysvaltalaisen USS Pueblon miehistön. 1968 - Apollo-ohjelma: Apollo 8:n miehistö siirtyi ensimmäisinä ihmisinä Kuun kiertoradalle. 1974 - Pyörremyrsky Tracy aiheutti tuhoa Darwinissa Australiassa, 64 ihmistä sai surmansa mittavien aineellisten tuhojen lisäksi. 1979 - Neuvostoliitto lähetti joukkoja Afganistaniin tukemaan maan marxilaista hallitusta. 1979 - Ensimmäisen eurooppalaisen Ariane-rakettiperheen kantoraketin, Ariane 1:n, laukaisu Guyanan avaruuskeskuksesta. 1989 − Neuvostoliiton parlamentti tuomitsi Molotov-Ribbentrop-sopimuksen ja siihen liittyneen salaisen lisäpöytäkirjan sekä Neuvostoliiton vuonna 1979 suorittaman Afganistanin miehityksen. 1994 - Venäläiset joukot hyökkäsivät Tšetšenian pääkaupunkiin Groznyyn. 1994 - GIA:n terroristit kaappasivat Air Francen lentokoneen 8969 Algerissa. 1995 - Askar Akajev voitti Kirgisian presidentinvaalit 72 prosentin ääniosuudella 2002 - New Delhin metron avajaiset. Syntyneitä n. 1166 - Juhana Maaton, Englannin kuningas (k. - Ignatius Loyola, jesuiittojen perustaja ja järjestön ensimmäinen johtaja (k. - Israel Kolmodin, ruotsalainen teologi ja virsirunoilija (k. - Anders Johan Lexell, suomalainen tähtitieteilijä (k. - William Paterson, yhdysvaltalainen poliitikko (k. - Eugène Scribe, ranskalainen näytelmäkirjailija ja libretisti (k. - Adam Mickiewicz, puolalainen runoilija (k. - Christopher Houston Carson ("Kit Carson"), yhdysvaltalainen sotilas ja rajaseutujen tuntija (k. - James Prescott Joule, englantilainen fyysikko (k. - Charles Hermite, ranskalainen matemaatikko (k. - Maria Andersson, tiettävästi pisimpään elänyt suomalainen (k. - Elisabet ("Sissi"), Itävallan keisarinna (k. - Thorvald Thiele, tanskalainen tähtitieteilijä ja matemaatikko (k. - Lydia Koidula, virolainen kirjailija (k. - Yrjö I, Kreikan kuningas 1863-1913 (k. - Paavo Cajander, suomalainen runoilija ja suomentaja (s. - Suzuki Kantarō, Japanin pääministeri (1945) (k. - Emanuel Lasker, saksalainen šakin maailmanmestari ja matemaatikko (k. - Richard Teichmann, saksalainen shakkimestari (k. - Sigrid Schauman, suomalainen taidemaalari ja taidekriitikko (k. - Juan Ramón Jiménez, vuoden 1956 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut espanjalainen runoilija (k. - Manó Kertész Kaminer ("Michael Curtiz"), unkarilaissyntyinen yhdysvaltalainen Oscar-palkittu elokuvaohjaaja (Casablanca) (k. - Mario Bonnard, italialainen elokuvanäyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja (Mutta rakkauteni ei kuole koskaan) (k. - Yrjö Raevuori, suomalainen varatuomari ja kunnallisvaikuttaja (k. - Rudolf Koivu, suomalainen taidemaalari (k. - Ruth Chatterton, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. - Georges Guynemer, ranskalainen hävittäjälentäjä (k. - Varma Lahtinen, suomalainen näyttelijä (k. - Ida Appelberg, suomalainen näyttelijä (k. - Frans Wilhelm Pörhölä ("Ville Pörhölä"), suomalainen yleisurheilun heittolajien monitaitaja (olympiavoittaja) (k. - Väinö Sipilä, suomalainen kestävyysjuoksija (k. - Howard Hughes, yhdysvaltalainen lentäjä, elokuvatuottaja, playboy, eksentrikko ja miljardööri (k. - Franz Wachsmann ("Franz Waxman"), saksalainen Oscar-palkittu elokuvasäveltäjä (Auringonlaskun katu) (k. - Fritz Leiber, yhdysvaltalainen tieteis- ja fantasiakirjailija (k. - Kim Jong-suk, pohjoiskorealainen kommunisti, Kim Il-sungin ensimmäinen puoliso ja Kim Jong-ilin äiti (k. - Bill Dudley, yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja (k. - Ava Gardner, yhdysvaltalainen näyttelijä (Mogambo) (k. - Marty Marshall ("Michigan Bomber"), yhdysvaltalainen nyrkkeilijä (k. - Lee Dorsey, yhdysvaltalainen soul- ja rhythm and blues -laulaja (k. - Mary Higgins Clark, yhdysvaltalainen jännityskirjailija (k. - Renée Colliard, sveitsiläinen alppihiihtäjä (olympiavoittaja) 1936 - Klaus Järvinen, suomalainen musiikkipedagogi ja musiikkineuvos (k. - Anthony Fauci, yhdysvaltalainen immunologi 1943 - Tarja Halonen, Suomen 11. presidentti 1945 - Ian Fraser Kilmister ("Lemmy"), brittiläinen muusikko ("Motörhead") (k. - Hamid Karzai, Afganistanin presidentti 2004- - Lee Daniels, yhdysvaltalainen ohjaaja ja tuottaja (Precious) 1960 - Glenn McQueen, kanadalainen tietokoneanimaattori (Pixar) (k. - İlham Əliyev, Azerbaidžanin presidentti 1961 - Maarit Tastula, suomalainen toimittaja 1961 - Wade Williams, yhdysvaltalainen näyttelijä (Pako) 1963 - Timo Jutila, suomalainen jääkiekkoilija (maailmanmestari) 1963 - Neil Turbin, yhdysvaltalainen laulaja ("Anthrax") 1966 - Diedrich Bader, yhdysvaltalainen näyttelijä ja koomikko 1970 - Amaury Nolasco, puertoricolaissyntyinen yhdysvaltalainen näyttelijä (Pako) 1971 - Ricky Martin, puertoricolainen laulaja 1973 - Stephenie Meyer, yhdysvaltalainen kirjailija (Houkutus-kirjasarja) 1973 - George Edward Pope ("Eddie Pope"), yhdysvaltalainen jalkapalloilija 1974 - Ryan Seacrest, yhdysvaltalainen radio- ja televisiojuontaja 1975 - Ville Tiisanoja, suomalainen kuulantyöntäjä 1981 - Dima Bilan, venäläinen laulaja 1984 - Mikko Kotamäki, suomalainen laulaja ("Swallow the Sun") 1991 - Louis Tomlinson, brittiläinen laulaja-lauluntekijä ("One Direction") 1992 - Serge Aurier, norsunluurannikkolainen jalkapalloilija Kuolleita 820 - Leo V (Armenialainen), Bysantin keisari (s. - John Dunstable, englantilainen säveltäjä (s. - Vasco da Gama, portugalilainen tutkimusmatkailija (s. - William Makepeace Thackeray, brittiläinen kirjailija ja satiirikko (s - William John Macquorn Rankine, skotlantilainen insinööri ja fyysikko (s. - Johann Benedict Listing, saksalainen matemaatikko (s. - Ivan Goremykin, venäläinen poliitikko ja ministeri (s. - Gunnar Nordström, suomalainen teoreettinen fyysikko (s. - Alban Berg, itävaltalainen klassisen musiikin säveltäjä (s. - François Darlan, ranskalainen amiraali (s. - Bernard Herrmann, yhdysvaltalainen säveltäjä (s. - Norma Talmadge, yhdysvaltalainen mykän elokuvan aikakauden näyttelijä (s. - Wilhelm Ackermann, saksalainen matemaatikko (s. - Juan Velasco Alvarado, perulainen kenraali ja sotilasdiktaattori (s. - Karl Dönitz, saksalainen amiraali, Saksan valtakunnanpresidentti 1945 (s. - Heikki Liimatainen, suomalainen yleisurheilija (s. - Louis Aragon, ranskalainen historioitsija, runoilija ja kirjailija (s. - Peter Lawford, yhdysvaltalainen näyttelijä (s. - Gardner Fox, yhdysvaltalainen sarjakuvakäsikirjoittaja (s. - Richard van der Riet Woolley, englantilainen tähtitieteilijä ja Astronomer Royal (s. - Joop den Uyl, Alankomaiden pääministeri (s. - Pierre Culliford ("Peyo"), belgialainen sarjakuvapiirtäjä ja -käsikirjoittaja ("Smurffit") (s. - Alfred Foster, yhdysvaltalainen matemaatikko (s. - John Osborne, englantilainen näytelmäkirjailija, näyttelijä ja yhteiskuntakriitikko (s. - João Figueiredo, Brasilian presidentti (s. - Maurice Couve de Murville, ranskalainen poliitikko ja diplomaatti (s. - Laurence Chisholm Young, saksalainen matemaatikko (s. - Harold Pinter, vuoden 2005 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut brittiläinen näytelmäkirjailija (s. - Stan Benjamin, amerikkalainen baseballpelaaja. (s. 1914). 2010 - Elisabeth Beresford, englantilainen lastenkirjailija (s. - Richard Adams, englantilainen kirjailija (s. - Rick Parfitt, englantilainen kitaristi ja laulaja ("Status Quo") (s. - Liz Smith, englantilainen näyttelijä (s. - Dick Orkin, yhdysvaltalainen radiotuottaja ja -näyttelijä (s. - Alec Aalto, suomalainen diplomaatti (s. - Martha Erika Alonso Hidalgo, meksikolainen poliitikko ja kuvernööri (s. - Rafael Moreno Valle Rosas, meksikolainen poliitikko ja kuvernööri (s. - Esko Vuorela, suomalainen taloustieteilijä (s. - Kelly Fraser, kanadalainen inuiitti poplaulaja ja lauluntekijä (s. 1993) Katso myös: kalenteri ~ 23. joulukuuta, 25. joulukuuta Joulukuu -12-24

1412

https://fi.wikipedia.org/wiki/2000

2000

2000 (MM) oli karkausvuosi, joka alkoi lauantaista. Yhdistyneiden kansakuntien julistamia vuoden teemoja olivat kansainvälinen matematiikan vuosi ja kansainvälinen rauhankulttuurin vuosi. Muut ajanlaskut Kiinalaisen kalenterin mukaan vuosi 2000 oli lohikäärmeen vuosi. Tapahtumia Tammikuu 1. tammikuuta - Y2K meni ohi ilman ennustettuja katastrofeja. 1. tammikuuta - Ruotsissa kirkko erotettiin valtiosta. 1. tammikuuta - Kuusamo ja Ulvila muuttuivat kaupungeiksi. 1. tammikuuta - Sveitsin perustuslaki tuli voimaan. 1. tammikuuta - Millennium Dome -näyttelyhalli avattiin Lontoon lähellä Greenwichissä. 4. tammikuuta - Norjan historian pahimmassa junaonnettomuudessa henkilöjunien yhteentörmäyksessä Åstassa kuoli 19 ihmistä ja 68 loukkaantui. 6. tammikuuta - Yleisradio aloitti alueellisen TV-uutistoiminnan Lounais-, Keski- ja Pohjois-Suomessa. 10. tammikuuta - AOL julkisti ostavansa Time Warnerin 162 miljardilla dollarilla historian suurimmassa mediafuusiossa. 10. tammikuuta - Conservation International -ympäristöjärjestö julkaisi raportin maailman uhatuimpien eläinlajien tilanteesta. 12. tammikuuta - Turkin hallitus päätti lykätä kurdijohtaja Abdullah Öcalanin kesäkuussa 1999 saaman kuolemantuomion täytäntöönpanoa kansainvälisen painostuksen vuoksi. 14. tammikuuta - YK:n tuomioistuin tuomitsi viisi Bosnian kroaattia 25 vuodeksi vankeuteen vuonna 1993 tehdystä yli sadan muslimin murhasta. 18. tammikuuta - Kolme ihmistä kuoli ja useita loukkaantui kahden moottoripyöräjengin jäsenten välienselvittelyssä eräässä pizzaravintolassa Lahdessa. Ampujat tuomitaan elinkautisiin rangaistuksiin. 21. tammikuuta - Vallankaappaus Ecuadorissa. Protestoinut väkijoukko ja sitä hajottamaan määrätyt sotilaat eversti Lucio Gutiérrezen johdolla syöksivät vallasta presidentti Jamil Mahuadin. 24. tammikuuta - Eurajoen kunnanvaltuusto hyväksyi ydinjätteen loppusijoituspaikan rakentamisen kunnan alueelle. Suurimmaksi osaksi maan alle rakennettavan sijoituspaikan oli tarkoitus valmistua käyttökuntoon vuonna 2020. Helmikuu 2. helmikuuta - Uusi kaapelikanava TVTV! aloitti lähetykset Suomessa. Myöhemmin kanava vaihtoi nimekseen SubTV (sittemmin Sub). 4. helmikuuta - Venäjän entinen pääministeri Jevgeni Primakov ilmoitti vetäytyvänsä presidentinvaalista. Primakovia oli pidetty väliaikaisen presidentin Vladimir Putinin pahimpana kilpailijana. 6. helmikuuta - Tarja Halonen valittiin Suomen presidentiksi voitettuaan Esko Ahon 51 %-48 % 6. helmikuuta - Wayne Gretzkyn pelipaita 99 jäädytettiin jokaisen NHL-hallin kattoon. 9. helmikuuta - Pikajuna törmäsi pakettiautoon ja suistui raiteilta Iin pohjoispuolella. 9. helmikuuta - Mosambikin tulvat alkoivat, satojatuhansia ihmisiä joutui kodittomiksi. 9. helmikuuta - Kurdistanin työväenpuolue PKK ilmoitti lopettavansa aseellisen taistelun Turkin hallitusta vastaan. 17. helmikuuta - Microsoft julkaisi Windows 2000 -käyttöjärjestelmän 24. helmikuuta - Helsingin hovioikeus piti voimassa Jarno Elgille ja Terhi Tervashongalle käräjäoikeudessa langetetut vankeustuomiot, jotka liittyivät Hyvinkäällä marraskuussa 1998 tehtyyn paloittelumurhaan. Elg ja Tervashonka hakivat valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. 24. helmikuuta - Troolari Kingston upposi eteläisellä Selkämerellä, jolloin neljä kalastajaa hukkui. 25. helmikuuta - Hallituksen kokoonpanoon tuli muutoksia ulkoministeri Tarja Halosen tultua valituksi presidentiksi. Kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja siirtyi ulkoministeriksi ja hänen tilalleen tuli työministeri Sinikka Mönkäre. Uudeksi työministeriksi nimitettiin kansanedustaja Tarja Filatov. Työministeriksi oli aluksi kaavailtu kansanedustaja Virpa Puistoa, joka oli kuitenkin kieltäytynyt. Halosen tilalle kansanedustajaksi tuli varasijalta aiemminkin eduskunnassa ollut Ilkka Taipale. 29. helmikuuta - Indonesian presidentti Abdurrahman Wahid vieraili Itä-Timorissa ja pyysi alueen asukkailta anteeksi Indonesian miehityskaudellaan aiheuttamia kärsimyksiä. 29. helmikuuta - Pohjois-Suomen vesioikeus myönsi Kemijoki Oy:lle luvan Vuotoksen tekojärven rakentamiseksi Kemijokeen, mikä merkitsi, että alueella saatiin aloittaa raivaustyöt. Maaliskuu 1. maaliskuuta - Uusi presidentti Tarja Halonen astui virkaansa ja uusi Suomen perustuslaki tuli voimaan. 1. maaliskuuta - Hans Blix astui UNMOVIC-asetarkastajien johtoon. 3. maaliskuuta - Chilen entinen presidentti, 84-vuotias kenraali Augusto Pinochet palasi kotimaahansa Espanjasta. Pinochet'n paluu aiheutti välittömästi suuret mielenosoitukset, joissa vaadittiin hänen vangitsemistaan. 9. maaliskuuta - Lahdessa vihittiin käyttöön uusi konsertti- ja kongressitalo, Sibeliustalo. 10. maaliskuuta - NASDAQ-pörssin kaikkien aikojen ennätys: 5048 pistettä. 15. maaliskuuta - Suomen Keskustan puheenjohtaja Esko Aho pyysi virkavapautta kansanedustajan tehtävistä siirtyäkseen opiskelemaan ja luennoimaan Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin. Eduskunnan puhemiesneuvosto ei puoltanut Ahon hakemusta. 18. maaliskuuta - Taiwanin presidentinvaalit: Chen Shui-bianista tuli Kiinan tasavallan presidentti. 26. maaliskuuta - Vladimir Putin valittiin Venäjän presidentiksi. 31. maaliskuuta - Helsingin hovioikeus muutti kansanedustaja Rainer Erlundille käräjäoikeudessa langetetun tuomion. Erlund tuomittiin nyt lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä 45 päivän ehdolliseen vankeuteen ja 10 000 markan korvauksiin. Syyte kotirauhan rikkomisesta hylättiin. RKP:n puheenjohtaja, puolustusministeri Jan-Erik Enestam pyysi eduskuntaa selvittämään, voiko Erlund jatkaa kansanedustajana, mutta prosessi raukesi Erlundin kuoltua 16. huhtikuuta. Huhtikuu 1. huhtikuuta - Japanin pääministeri Keizo Obuchi sai aivohalvauksen ja vaipui koomaan. Hän kuoli 14. toukokuuta. 3. huhtikuuta - Microsoft tuomittiin syylliseksi monopoliasemansa väärinkäyttöön. 5. huhtikuuta - Yoshiro Morista tuli uusi Japanin pääministeri. 7. huhtikuuta - Mars Odyssey -luotain laukaistiin matkaan. 14. huhtikuuta - Maunulan kaupunginosassa Helsingissä sijainneesta kerrostaloasunnosta löytyi miehen ruumis, jota alettiin kutsua "Maunulan muumioksi". Miehen todettiin olleen kuolleena noin kuusi vuotta. Julkisuudessa heräsi keskustelu yksinäisten, syrjäytyneiden ihmisten asemasta Suomessa. 14. huhtikuuta - Vihreän liiton kansanedustaja Osmo Soininvaara nimitettiin peruspalveluministeriksi äitiyslomalle jäävän Eva Biaudet'n tilalle. Alun perin ministerivaihdoksen oli määrä tapahtua keväällä 2001. 19. huhtikuuta - Vaasan hallinto-oikeus kumosi Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksen, jolla Kemijoki Oy oli saanut luvan raivaustöiden aloittamiseen Vuotoksen suunnitellun tekojärven alueella. Vuotoksen tekojärven rakentamisesta oli kiistelty yli 30 vuotta. 23. huhtikuuta - Jolon panttivankikriisi alkoi: Abu Sayyafin sissit kaappasivat 11 turistia ja kymmenen sukelluslomakohteen työntekijää Malesiasta ja veivät heidät pienelle Jolon saarelle Filippiineille. Panttivankien joukossa oli kaksi suomalaista, Seppo Fränti ja Risto Vahanen. 25. huhtikuuta - Eduskunta myönsi Esko Aholle vajaan vuoden virkavapauden kansanedustajan työstä äänin 91-77. Kansanedustaja Sulo Aittoniemi äänesti ainoana keskustalaisena Ahon virkavapautta vastaan. 26. huhtikuuta - Espoolainen maatalous- ja metsätieteiden maisteri Christina Gestrin nousi eduskuntaan veneonnettomuudessa kuolleen Rainer Erlundin tilalle. 26. huhtikuuta - Pesäpallon sopupeliskandaalin syyteharkinta valmistui. Vantaan käräjäoikeudessa nostettiin syytteet petoksesta 21 pelaajaa ja muuta pesäpallojoukkueiden jäsentä vastaan. Syytteet koskivat kolmea miesten Superpesikseen kuulunutta, elokuussa 1998 pelattua pesäpallo-ottelua. Toukokuu 2. toukokuuta - Belgian parlamentin nimittämä asiantuntijaryhmä alkoi selvittää Kongon demokraattisen tasavallan entisen pääministerin Patrice Lumumban kuolemaa. Lumumba oli murhattu Kongon sisällissodan aikana vuonna 1961 ja Belgian silloisen hallituksen epäiltiin olleen vastuussa teosta. 2. toukokuuta - Presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi saapuivat viralliselle vierailulle Ruotsiin. 5. toukokuuta - Copterline-yhtiö aloitti säännöllisen helikopteriliikenteen Helsingin ja Tallinnan välillä. 7. toukokuuta - Venäjän uusi presidentti Vladimir Putin vannoi virkavalansa Moskovan Kremlissä. 11. toukokuuta - Keski-Suomen alueella koettiin Suomen oloissa poikkeuksellisen voimakas maanjäristys, jonka voimakkuudeksi mitattiin 2,8 Richterin asteikolla. Järistys ei kuitenkaan aiheuttanut mainittavia vahinkoja. 11. toukokuuta - Intian väkiluku ylitti miljardin. 13. toukokuuta - Ainakin 15 ihmistä kuoli ja 560 loukkaantui ilotulitevaraston räjähdyksessä Enscheden kaupungissa Alankomaissa. Räjähdys tuhosi yli 400 rakennusta. 13. toukokuuta - Euroviisut järjestettiin Tukholmassa. Kilpailun voitti Tanska edustajanaan Olsen Brothers kappaleella "Fly on the Wings of Love". 18. toukokuuta - Virolainen Olari Elts voitti toisen kansainvälisen Jean Sibelius -kapellimestarikilpailun. 20. toukokuuta - Yli tuhat mielenosoittajaa muodosti ihmisketjun Lapinlahden sairaalan ympärille Helsingissä. Mielenosoittajat vaativat sairaalan säilyttämistä psykiatrisena hoitolaitoksena. 25. toukokuuta - Israel vetäytyi Libanonista 22 vuoden miehityksen jälkeen. 26. toukokuuta - Japanin keisari Akihito ja keisarinna Michiko saapuivat viralliselle vierailulle Suomeen. 27. toukokuuta - Linnanmäen huvipuisto täytti 50 vuotta. Kesäkuu 2. kesäkuuta - Ikaalisten käräjäoikeus tuomitsi jääkiekkoilija Teemu Selänteen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta lähes markan sakkoihin. Selänne oli ajanut kolarin jääkiekkojohtaja, kansanedustaja Kalervo Kummolan kanssa Ikaalisissa heinäkuussa 1999. 4. kesäkuuta - Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasivat Moskovassa. 5. kesäkuuta - Ukraina ilmoitti sulkevansa Tšernobylin ydinvoimalan lopullisesti vuoden loppuun mennessä. Voimalan neljästä reaktorista oli toiminnassa vielä yksi. 6. kesäkuuta - Presidentti Tarja Halonen matkusti valtiovierailulle Venäjälle. Presidentti Vladimir Putin torjui ehdotuksen Karjalan palauttamisesta Suomelle ja sanoi keskustelun aiheesta olevan haitaksi Suomen ja Venäjän suhteille. 12. kesäkuuta - Helsingin kaupunki juhli 450-vuotispäiväänsä. 13. kesäkuuta - Etelä-Korean presidentti Kim Dae Jung ja Pohjois-Korean johtaja Kim Jong Il tapasivat Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa. Tapaamista pidettiin merkittävänä edistysaskeleena kohti maiden jälleenyhdistymistä. 17. kesäkuuta - Turussa vietettiin tuomiokirkon 700-vuotisjuhlia. 22. kesäkuuta - Helsingin hovioikeus tuomitsi STS-Pankin entisen pääjohtajan Ulf Sundqvistin kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen velallisen epärehellisyydestä. 22. kesäkuuta - Jyväskylän käräjäoikeus hylkäsi Jyväskylässä maaliskuussa 1998 sattuneen junaonnettomuuden vuoksi veturinkuljettajaa vastaan nostetun syytteen kymmenestä kuolemantuottamuksesta. 25. kesäkuuta - Zimbabwessa pidettiin parlamenttivaalit. Presidentti Robert Mugaben ZANU-PF -puolue kärsi raskaan tappion, mutta säilyi parlamentin suurimpana ryhmänä. 30. kesäkuuta - Yhdeksän nuorta kuoli ja yli 20 loukkaantui Roskilden rockfestivaaleilla Tanskassa syntyneessä tungoksessa. Esiintymislavan eteen pakkautuneista osa kaatui ja jäi takaa tulevien jalkoihin. Heinäkuu 1. heinäkuuta - Ruotsin ja Tanskan yhdistävä lähes kahdeksan kilometrin pituinen Juutinrauman silta avattiin liikenteelle. 1. heinäkuuta - Tasavallan presidentti Tarja Halonen nimitti kirjailija Leena Krohnin, taidemaalari Silja Rantasen, sellotaiteilija Seppo Kimasen sekä jazzmuusikko Henrik Otto Donnerin uusiksi taiteilijaprofessoreiksi. 2. heinäkuuta - Vicente Fox voitti vaalit Meksikossa ensimmäisenä oppositiosta valittuna presidenttinä sitten Francisco I. Maderon vuonna 1911. 6. heinäkuuta - Tasoristeysonnettomuus Kuivaniemen Myllykankaalla. 10. heinäkuuta - Nigeriassa bensiiniputki räjähti ja tappoi 250 kyläläistä, jotka olivat keräämässä vuotavaa bensiiniä. 25. heinäkuuta - Air Francen Concorde putosi nousun jälkeen Pariisissa surmaten 109 ihmistä koneessa ja viisi maassa. 27. heinäkuuta - Jopa perulaista tuli Liman kaduille vastustamaan presidentti Alberto Fujimorin aikomusta asettua uudelleen ehdolle vaaleissa. Elokuu 8. elokuuta - Viimeinen F-18C Hornet luovutettiin Suomen ilmavoimille Kuorevedellä. 8. elokuuta - 13 ihmistä kuoli ja kymmeniä loukkaantui pommin räjähtäessä eräässä jalankulkutunnelissa lähellä Puškinin metroasemaa Moskovassa. 10. elokuuta - Sri Lankan 84-vuotias pääministeri Sirimavo Bandaranaike erosi virastaan heikentyneen terveytensä vuoksi. Tullessaan virkaansa vuonna 1960 Bandaranaike oli ollut maailman ensimmäinen naispääministeri. Bandaranaike kuoli 10. lokakuuta. 11. elokuuta - Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) johtaja Jasser Arafat kävi Suomessa lyhyellä vierailulla. 12. elokuuta - Venäläinen ydinsukellusvene Kursk upposi Barentsinmerellä. Kaikki 118 merimiestä menehtyivät. 14. elokuuta - Presidentti Urho Kekkosen perikunta ilmoitti, että Kekkosen päiväkirjat vuosilta 1958-1981 julkaistaan tohtori Juhani Suomen toimittamana neliosaisena kirjasarjana. 16. elokuuta - Lapin lennoston Saab 35 Drakenit lensivät viimeiset lentonsa. 24. elokuuta - Linjebussin nimi muutettiin Suomessa muotoon Connex Finland Oy. Tytäryhtiöiden/aputoiminimien nimenmuutokset tapahtuivat seuraavasti: Linjebuss Vantaa - Connex Vantaa, Linjebuss Espoo - Connex Espoo ja Sirolan Liikenne - Connex Helsinki. 25. elokuuta - Ruotsin posti ilmoitti, että kaikki maan postikonttorit lakkautetaan huhtikuun alusta 2001 alkaen. Uudistuksessa arvioitiin katoavan noin 5000 työpaikkaa. Postipalvelut oli tarkoitus siirtää asiamiespostien hoidettaviksi. 26. elokuuta - Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi vihittiin avioliittoon presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä. Syyskuu 1. syyskuuta - Liikenneministeriö muutti nimensä liikenne- ja viestintäministeriöksi. Uuden nimen katsottiin paremmin sopivan ministeriön muuttuneeseen toimenkuvaan. 1. syyskuuta - Kansanedustaja Ville Itälä nimitettiin uudeksi sisäministeriksi. Hänen edeltäjänsä Kari Häkämies palasi aiempaan virkaansa Kuopion kaupunginjohtajaksi. 3. syyskuuta - Presidentti Urho Kekkosen syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta. Juhlapäivän kunniaksi paljastettiin Helsingin Hakasalmen puistossa Urho Kekkosen muistomerkki, kuvanveistäjä Pekka Jylhän teos Lähde. Pääministeri Paavo Lipponen aiheutti juhlatunnelmaan särön arvostelemalla puheessaan kovin sanoin Kekkosen sisäpoliittista vallankäyttöä. 6. syyskuuta - Viimeinen ruotsalainen asevalmistaja, Bofors, myytiin yhdysvaltalaiselle United Defenselle. 9. syyskuuta - Abu Sayyafin sissien panttivankeina 140 vuorokautta olleet Seppo Fränti ja Risto Vahanen sekä kaksi muuta henkilöä vapautettiin. Viimeiset kolme panttivankia vapautuivat 19. syyskuuta. 14. syyskuuta - Microsoft julkaisi Windows Me -käyttöjärjestelmän 15. syyskuuta - Sydneyssä käynnistyivät 27:nnet kesäolympialaiset. 15. syyskuuta - Vantaan Hakunilassa syntyi rajuja tappeluja suomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten - lähinnä somalialaissyntyisten - koululaisten välillä. Tappelut johtivat monien somalioppilaiden jäämiseen kotiin muutaman koulupäivän ajaksi, myöhemmin myös oikeudenkäynteihin. 16. syyskuuta - Perun presidentti Alberto Fujimori ilmoitti eroavansa virastaan, mutta ei tarkentanut eronsa ajankohtaa. 17. syyskuuta - Noin 7 000 aktivistia muodosti ihmisketjun kiisteltyjen VR:n makasiinien ympärille Helsingin keskustassa. Mielenosoittajat vaativat makasiinien säilyttämistä ja kunnostamista. 17. syyskuuta - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uusi Katekismus otettiin käyttöön. 22. syyskuuta - Presidentti Tarja Halonen nimitti tohtori Sinikka Salon Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi syrjäyttäen hallituksen asettamat ehdokkaat. Halosen menettely sai kansalaisilta kiitosta. 24. syyskuuta - Jugoslaviassa järjestettiin presidentinvaalit, jotka oppositio voitti. Presidentti Slobodan Milošević hylkäsi tuloksen. 26. syyskuuta - Autolautta M/S Express Samina ajoi karille Pároksen saaren edustalla, Kreikassa, kaatuen oikealle kyljelleen ja upoten. 79 ihmistä kuoli. 28. syyskuuta - Tanskassa kansanäänestyksessä enemmistö ei halunnut ottaa euroa käyttöön. 28. syyskuuta - Oppositiojohtaja Ariel Sharon vieraili Temppelivuorella tuhatpäisen aseistetun retkikuntansa kanssa ja julisti siellä alueen ikuisesti Israelin alueeksi. Tapahtuma johti Al-Aqsan kansannousuun. Lokakuu 1. lokakuuta - Maailman tunnetuimpiin pikkuautoihin kuuluvan Minin valmistus päättyi Isossa-Britanniassa. Autoa oli tehty noin viisi miljoonaa kappaletta. 1. lokakuuta - Kansanedustaja Jorma Huuhtanen siirtyi Kansaneläkelaitoksen uudeksi pääjohtajaksi Pekka Tuomiston jäädessä eläkkeelle. Huuhtasen tilalle eduskuntaan tuli Markku Rossi. 2. lokakuuta - Elokuvaa Harry Potter ja viisasten kivi alettiin kuvata. 5. lokakuuta - Joukkomielenosoitus Belgradissa johti presidentti Miloševićin eroon, häntä seurasi opposition Vojislav Koštunica. 9. lokakuuta - Unkarilais-itävaltalainen säveltäjä György Ligeti sai Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston myöntämän Sibelius-palkinnon. Edellinen Sibelius-palkinto oli myönnetty puolalaiselle Krzysztof Pendereckille ja suomalaiselle Aulis Salliselle vuonna 1983. 10. lokakuuta - Helsingin hovioikeus piti voimassa käräjäoikeuden päätöksen olla tuomitsematta Sanna Sillanpäätä rangaistukseen helmikuussa 1999 tapahtuneesta kolmoissurmasta. 12. lokakuuta - Adenissa Jemenissä USS Cole -hävittäjä vaurioitui pahasti, kun pieni räjähteillä lastattu vene törmäsi sen kylkeen; 17 miehistön jäsentä kuoli ja 39 haavoittui. 12. lokakuuta - Sadas avaruussukkulalento avaruussukkula Discoverylla. 12. lokakuuta - Suomen pisin moottoritie otettiin käyttöön, kun pääministeri Paavo Lipponen avasi liikenteelle valtatie 3:n moottoritieosuuden Valkeakosken Jutikkalasta Lempäälän Kuljuun. 15. lokakuuta - Kymmeniätuhansia kaloja kuoli kalankasvattamolla Vammalassa, kun läheiseltä tynnyrinpuhdistamolta pääsi jokeen myrkyllisiä pesuaineita. 22. lokakuuta - Suomessa pidettiin kunnallisvaalit. Suurimmaksi kuntapuolueeksi nousi Suomen Keskusta. 23. lokakuuta - Yhdysvaltain ulkoministeri Madeleine Albright saapui historialliselle vierailulle Pohjois-Koreaan ja tapasi maan johtajan Kim Jong Ilin. Neuvottelujen päätteeksi ilmoitettiin Pohjois-Korean keskeyttävän ydinohjelmansa toistaiseksi. 24. lokakuuta - Norsunluurannikon sotilasjohtaja Robert Guéï julisti itsensä vaalivoittajaksi. Ensimmäisten tulosten mukaan hänen kilpailijansa Laurent Gbagbo oli 11 %-yksikön johdossa ääntenlaskussa, jolloin sotilaat keskeyttivät sen. Abidjanissa syntyi pian levottomuuksia ja Guéï joutui pakenemaan. 29. lokakuuta - Kirgisian presidentti Askar Akajev valittiin kolmannelle virkakaudelle yli 74 prosentin ääniosuudella. Ulkomaiset vaalitarkkailijat pitivät vaaleja vilpillisinä. 31. lokakuuta - Viimeinen Multics-käyttöjärjestelmää ajanut tietokone poistettiin käytöstä. 31. lokakuuta - Helsingin hovioikeus alensi Suomen Tietotoimiston hiihtäjä Jari Räsäselle maksettavaksi määrättyjä korvauksia ja poisti kokonaan suurimmalle osalle Suomen Hiihtoliiton johtohenkilöistä määrätyt korvaukset. Muiden muassa Esko Aho ja Marjo Matikainen-Kallström jäivät korvauksitta. Päätoimittaja Kari Väisäselle ja toimittaja Johanna Aatsalo-Salliselle langetetut ehdolliset vankeustuomiot lievennettiin sakoiksi. Räsänen, Hiihtoliitto ja valtionsyyttäjä ilmoittivat tyytymättömyytensä ratkaisuun ja hakivat valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta. Aatsalo-Sallinen oli eronnut Suomen Tietotoimiston palveluksesta keväällä 2000, Väisänen jo heinäkuussa 1999 käräjäoikeuden päätöksen jälkeen. Marraskuu 1. marraskuuta - Jugoslavian liittotasavalta hyväksyttiin YK:n jäseneksi. 1. marraskuuta - Turun seudun käräjäoikeus tuomitsi ns. Euran Daltonit eli Leevi, Erkki ja Pekka Koistisen ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Veljeksistä nuorin, Lasse Koistinen, sai ehdollisen tuomion. Veljekset olivat tehneet yli sata huoltoasemiin, pankkeihin ja posteihin kohdistunutta varkautta Lounais-Suomen alueella vuosina 1997-1999. 5. marraskuuta - Helsingin Tähtitorninmäellä paljastettiin Suomen vuonna 1942 Natsi-Saksalle luovuttamien juutalaisten muistomerkki, jonka olivat suunnitelleet Nils Haukeland ja Rafael Wardi. Paljastuspuheessaan pääministeri Paavo Lipponen pyysi maailman juutalaisilta anteeksi Suomen toisen maailmansodan aikaisen poliittisen johdon osuutta miljoonien juutalaisten kuolemaan. 7. marraskuuta - Yhdysvaltain presidentinvaaleissa George W. Bush voitti varapresidentti Al Goren, mutta tulokset viivästyivät kuukaudella ääntenlaskun epäselvyyksien vuoksi. 9. marraskuuta - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous pyysi juutalaisyhteisöltä anteeksi sitä, että kirkko oli vaiennut Natsi-Saksan rikoksista juutalaisia vastaan eikä ollut puuttunut juutalaisten luovuttamiseen Suomesta Saksaan vuonna 1942. 11. marraskuuta - Kaprunin funikulaaripalo: Itävallan Kaprunissa kuoli 155 laskettelijaa tulipalossa köysiradan tunnelissa. 11. marraskuuta - Varatuomari Paavo M. Petäjä valittiin Hiihtoliiton puheenjohtajaksi Esko Ahon jälkeen. 14. marraskuuta - Koulutyttö Eveliina Lappalainen surmattiin Imatralla. 14. marraskuuta - Netscape Navigator 6.0 julkaistiin kahden vuoden ja Mozilla-selaimen kehityksen jälkeen. 15. marraskuuta - Teollisuuden Voima Oy jätti kauppa- ja teollisuusministeriölle hakemuksen viidennen ydinreaktorin rakentamiseksi Suomeen. 16. marraskuuta - Bill Clintonista tuli ensimmäinen USA:n presidentti, joka vieraili virassaan Vietnamissa. 17. marraskuuta - Perun kongressi erotti korruptiosta syytetyn presidentti Alberto Fujimorin, joka oli jo paennut Japaniin. 22. marraskuuta - Huumorilehti Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi ilmoitti lopettavansa lehden julkaisemisen. 27. marraskuuta - Jean Chrétien valittiin uudelleen Kanadan pääministeriksi. 27. marraskuuta - Norjassa avattiin liikenteelle maailman pisin, yli 24 kilometriä pitkä maantietunneli Lærdalissa Oslon ja Bergenin välillä. 28. marraskuuta - Alankomaat laillisti ensimmäisenä maana maailmassa eutanasian eli armokuoleman. Joulukuu 1. joulukuuta - Miss Maailma -kilpailut pidettiin Lontoon Millennium Domessa, Priyanka Chopra voitti. 1. joulukuuta - Chilen entinen presidentti Augusto Pinochet määrättiin pidätettäväksi ja asetettavaksi oikeuden eteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. 4. joulukuuta - Kirjailija Johanna Sinisalo sai Finlandia-palkinnon esikoisromaanistaan Ennen päivänlaskua ei voi. 14. joulukuuta - Presidentti Vladimir Putin saapui vierailulle Kuubaan ensimmäisenä Venäjän valtionpäämiehenä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Putinin ja Kuuban presidentin Fidel Castron ilmoitettiin päässeen sopimukseen Kuuban huomattavien neuvostoaikaisten velkojen maksusta. 15. joulukuuta - Tšernobylin ydinvoimala Ukrainassa suljettiin lopullisesti. 20. joulukuuta - Nokian seurakunnan kirkkovaltuusto päätti, ettei kirkossa järjestettyjä suosittuja torstai-iltoja jatketa. Tilaisuudet järjestänyt kirkkoherra Markku Koivisto pyysi virkavapaata ja ilmoitti herätysliikkeen jatkavan toimintaansa Nokian herätys -nimisenä yhdistyksenä. 24. joulukuuta - Helsingin ja Tallinnan välillä 20 vuotta liikennöinyt autolautta Georg Ots teki viimeisen matkansa. Alus oli pitkään ollut ainoa matkustajalaiva Suomen ja Viron välillä. 30. joulukuuta - Pommiräjähdysten sarja surmasi 22 ihmistä Manilassa Filippiineillä. 30. joulukuuta - Tunnistamaton miespuolinen henkilö murhasi nelihenkisen Miyazawan perheen näiden kotitalossa Setagayassa Japanissa. Muuta Tuntematon päivämäärä Suosittu virtuaalihotelli Habbo avasi ovensa ensimmäisenä maailmassa Suomessa. Tuolloin Habbon nimi oli Hotelli Kultakala. Myöhemmin Hotelli Kultakala laajeni muihin maihin ja nimikin kansainvälistyi. Brittiläinen Stagecoach-yhtiö myi pohjoismaiset toimintonsa, Stagecoach Finlandin ja ruotsalaisen Swebusin norjalaiselle Concordia Busille. Suomen yhtiön nimi muutettiin Concordia Bus Finlandiksi. Ruotsalaiseen Robinson-formaattiin perustunut Selviytyjät-TV-sarja aloitti tosi-TV-trendin. Ohjelmistomarkkinoilla alkoi helmikuussa laskukausi Y2K-paniikin jälkeen. Euroopan unionissa solmittiin Nizzan sopimus. IT-kupla paisui maksimiinsa. Yhdysvaltalaista Gilmoren tytöt -sarjaa (Gilmore Girls) alettiin tehdä. Pahkasika-lehden 77. ja viimeinen numero julkaistiin. Syntyneitä 2. tammikuuta - Anni Järvenpää, suomalainen taitolustelija 4. tammikuuta - Rhiannon Leigh Wryn, yhdysvaltalainen näyttelijä 5. tammikuuta - Larisa Roxana Giurgiu, ("Roxen") romanialainen laulaja 8. tammikuuta - Noah Cyrus, yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja 13. tammikuuta - Adam Ginning, ruotsalainen jääkiekkoilija 26. tammikuuta - Nico Gross, sveitsiläinen jääkiekkoilija 3. helmikuuta - Dominik Bokk, saksalainen jääkiekkoilija 4. helmikuuta - Enoch Banza, kinshasankongolais-suomalainen jalkapalloilija 4. helmikuuta - Arttu Korkeasalo, suomalainen kuulantyöntäjä 4. helmikuuta - Vincent Thill, luxemburgilainen jalkapalloilija 8. helmikuuta - Mathilde Gremaud, sveitsiläinen freestylehiihtäjä 8. helmikuuta - Tommi Mäkinen, suomalainen pikajuoksija 9. helmikuuta - Eetu Mäki, suomalainen jääkiekkoilija 28. helmikuuta - Moise Kean, italialainen jalkapalloilija 5. maaliskuuta - Jack Aitchison, skotlantilainen jalkapalloilija 9. maaliskuuta - Nika Križnar, slovenialainen mäkihyppääjä 10. maaliskuuta - Luis Estrada, kuubalainen lentopalloilija 15. maaliskuuta - Kristian Kostov, bulgarialais-venäläinen laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä 15. maaliskuuta - Rasmus Kupari, suomalainen jääkiekkoilija 15. maaliskuuta - Emily Walton, englantilainen näyttelijä 16. maaliskuuta - Niklas Ansamaa, suomalainen ohjelmoija ja yrittäjä 21. maaliskuuta - Tyrese Cooper, yhdysvaltalainen pikajuoksija 24. maaliskuuta - Emmaliina Tulkki, suomalainen jalkapalloilija 27. maaliskuuta - Juho Hyvärinen, suomalainen jalkapalloilija 30. maaliskuuta - Saga Andersson, suomalainen seiväshyppääjä 30. maaliskuuta - Niklas Jokelainen, suomalainen jalkapalloilija 30. maaliskuuta - Tobias Åkerman, suomalainen jääkiekkoilija 3. huhtikuuta - Mathias Emilio Pettersen, norjalainen jääkiekkoilija 9. huhtikuuta - Jackie Evancho, yhdysvaltalainen crossover-laulaja 11. huhtikuuta - David Gustafsson, ruotsalainen jääkiekkoilija 11. huhtikuuta - Morgan Lily, yhdysvaltalainen näyttelijä 13. huhtikuuta - Rasmus Dahlin, ruotsalainen jääkiekkoilija 23. huhtikuuta - Chloe Kim, yhdysvaltalainen lumilautailija 26. huhtikuuta - Timi Zajc, slovenialainen mäkihyppääjä 26. huhtikuuta - Olga Heikkala, suomalainen näyttelijä ja laulaja 27. huhtikuuta - Toni Utunen, suomalainen jääkiekkoilija 28. huhtikuuta - Anni Kärävä, suomalainen freestylehiihtäjä 4. toukokuuta - Amara Miller, yhdysvaltalainen näyttelijä 4. toukokuuta - Niklas Nordgren, suomalainen jääkiekkoilija 10. toukokuuta - Destanee Aiava, australialainen tennispelaaja 19. toukokuuta - Samuel Purola, suomalainen pikajuoksija 25. toukokuuta - Claire Liu, yhdysvaltalainen tennispelaaja 1. kesäkuuta - Willow Shields, yhdysvaltalainen näyttelijä 10. kesäkuuta - Ellie Delvaux ("Blanche"), belgialainen laulaja ja lauluntekijä 10. kesäkuuta - Santeri Salmela, suomalainen jääkiekkoilija 16. kesäkuuta - Bianca Andreescu, kanadalainen tennispelaaja 6. heinäkuuta - Jesperi Kotkaniemi, suomalainen jääkiekkoilija 12. heinäkuuta - Vinícius Júnior, brasilialainen jalkapalloilija 13. heinäkuuta - Penny Oleksiak, kanadalainen uimari 25. heinäkuuta - Preston Bailey, yhdysvaltalainen näyttelijä 27. heinäkuuta - Kali Rodriguez, yhdysvaltalainen näyttelijä 29. heinäkuuta - Linnea Melotindos, suomalainen jääkiekkoilija 8. elokuuta - Rose ja Grace Attard ("Jodie ja Mary"), brittiläiset siamilaiset kaksoset (Mary k. . elokuuta - Daniela Vismane, latvialainen tennispelaaja 11. elokuuta - Rocco John Ritchie, yhdysvaltalaisen viihdetaiteilijan Madonna Cicconen ja brittiläisen ohjaajan Guy Ritchien poika 13. elokuuta - Aamu Milonoff, suomalainen näyttelijä 15. elokuuta - Adam Boqvist, ruotsalainen jääkiekkoilija 17. elokuuta - Gazzy Garcia ("Lil Pump"), yhdysvaltalainen rap-artisti ja lauluntekijä 17. elokuuta - Peetro Seppälä, suomalainen jääkiekkoilija 23. elokuuta - Arttu Ruotsalainen, suomalainen jääkiekkomaalivahti 31. elokuuta - Angel Gomes, englantilainen jalkapalloilija 28. syyskuuta - Frankie Jonas, yhdysvaltalainen näyttelijä 1. lokakuuta - Kalle Rovanperä, suomalainen ralliautoilija 5. lokakuuta - Anttoni Honka, suomalainen jääkiekkoilija 6. lokakuuta - Amanda Pace, yhdysvaltalainen näyttelijä 8. lokakuuta - Miiro Linjala, suomalainen jääkiekkoilija 10. lokakuuta - Emma Nopanen, suomalainen näyttelijä 12. lokakuuta - Frida Hämäläinen, suomalainen aitajuoksija 31. lokakuuta - Willow Smith, yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja 2. marraskuuta - Alphonso Davies, kanadalainen jääkiekkoilija 8. marraskuuta - Jasmine Thompson, englantilainen laulaja ja lauluntekijä 10. marraskuuta - Mackenzie Foy, yhdysvaltalainen malli ja näyttelijä 20. marraskuuta - Kiia Nousiainen, suomalainen jääkiekkoilija 20. marraskuuta - Connie Talbot, brittiläinen laulaja 26. joulukuuta - Isac Elliot, suomalainen pop-artisti 30. joulukuuta - Roosa Heikkiniemi, suomalainen lentopalloilija Kuolleita Nobelin palkinnot Nobelin fysiikanpalkinto: Zhores Alferov, Herbert Kroemer ja Jack St. Clair Kilby Nobelin kemianpalkinto: Alan J. Heeger, Alan MacDiarmid ja Hideki Shirakawa Nobelin lääketieteen palkinto: Arvid Carlsson, Paul Greengard ja Eric Kandel Nobelin kirjallisuuspalkinto: Gao Xingjian Nobelin rauhanpalkinto: Kim Dae Jung Tapahtumia aiheittain Elokuvat Kirjallisuus Musiikki Urheilu Videopelit Vuosi 2000 fiktiossa Elokuvan Kalmanralli ) tapahtumat sijoittuvat tähän vuoteen. Romaanin Kallokaiini (1940) tapahtumat sijoittuvat tähän vuoteen. Katso myös Vuoden 2000 miehittämättömät avaruuslennot Lähteet Aiheesta muualla 2000

1413

https://fi.wikipedia.org/wiki/1918

1918

Tapahtumia Tammikuu - maaliskuu 8. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson piti "Neljäntoista kohdan puheensa", jossa hän luonnosteli ensimmäisen maailmansodan jälkeistä uutta Eurooppaa. Puheen katsotaan johtaneen Kansainliiton syntyyn. 18.-19. tammikuuta - Venäjän perustuslakia säätävä kansalliskokous kokoontui ainoaan istuntoonsa. 22. tammikuuta - Ukraina julistautui itsenäiseksi. 27. tammikuuta - Suomen sisällissota puhkeaa. 6. helmikuuta - Britanniassa naiset saivat äänioikeuden. Äänioikeusikäraja oli 30 vuotta; miehillä se oli 21 vuotta. Naisten äänioikeusikäraja laskettiin 21 vuoteen vuonna 1928. 10. helmikuuta - Neuvosto-Venäjä keskeytti Saksan kanssa käymänsä rauhanneuvottelut Brest-Litovskissa. 14. helmikuuta - Neuvosto-Venäjä siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun, edellinen päivä oli juliaanisen kalenterin mukaan 1. helmikuuta. 16. helmikuuta - Liettua julistautui itsenäiseksi. 18. helmikuuta - Saksa aloitti uudelleen sotatoimet Neuvosto-Venäjää vastaan. 21. helmikuuta - Viimeinen Carolinanaratti-papukaijalajin tunnettu edustaja kuoli Cincinnatin eläintarhassa. 24. helmikuuta - Viro julistautui itsenäiseksi. 25. helmikuuta - Saksa miehitti Viron pääkaupungin Tallinnan. 3. maaliskuuta - Ensimmäinen maailmansota: Itävalta-Unkari ja Saksa sekä Neuvosto-Venäjä solmivat Brest-Litovskin rauhan, sota itärintamalla päättyy. 4. maaliskuuta - Ensimmäinen vahvistettu espanjantautitapaus havaittiin Yhdysvaltain armeijan Camp Funstonin koulutusleirillä Fort Rileyssä Kansasissa. 5. maaliskuuta - Neuvosto-Venäjän pääkaupunki siirrettiin Pietarista Moskovaan. 21. maaliskuuta - Toinen Sommen taistelu alkoi länsirintamalla. 23. maaliskuuta - Saksalainen 210 mm:n Pariisi-rautatietykki alkoi tulittaa Pariisia 114 kilometrin päästä. Tykki ampui maalis-elokuussa 1918 saksalaisten lähteiden mukaan 367 laukausta, ranskalaisten mukaan 320 laukausta, joista 183 putosi Pariisiin. 256 ihmistä kuoli ja 620 haavoittui tykin tulesta. 25. maaliskuuta - Valko-Venäjä julistautui itsenäiseksi. Huhtikuu - kesäkuu 1. huhtikuuta - Britannian Kuninkaalliset ilmavoimat (RAF) perustettiin yhdistämällä Royal Flying Corps ja Royal Naval Air Service. 12. huhtikuuta - Saksan Itämeren-divisioona valloittaa Helsingin ja pitää valtausparaatin seuraavana päivänä. 21. huhtikuuta - Saksalainen sotilaslentäjä Manfred von Richthofen (Punainen Paroni) kuoli ilmataistelussa saatuaan luodin osuman sydämeensä Sommen yläpuolella. 28. huhtikuuta - Arkkiherttua Frans Ferdinandin Sarajevossa murhannut Gavrilo Princip kuoli vankilassa. 14. toukokuuta - Venäjän sisällissota: vapaaehtoinen vallankumousarmeija, myöhempi tšekkoslovakialainen legioona aloitti taistelun bolševikkeja vastaan. 26. toukokuuta - Georgia julistautui itsenäiseksi. 28. toukokuuta - Armenia ja Azerbaidžan julistautuivat itsenäisiksi. 1. kesäkuuta - Ensimmäinen maailmansota: Belleaun metsän taistelu alkoi. Heinäkuu - syyskuu 6. heinäkuuta - Vasemmistoeseripuolueen kapina alkoi Moskovassa. He murhasivat Saksan suurlähettilään Wilhelm von Mirbach-Harffin provosoidakseen uuden sotatilan Saksan ja Neuvosto-Venäjän välille. 11. heinäkuuta - Liettuan kuningaskunta julistettiin. 15. heinäkuuta - 6. elokuuta - Toinen Marnen taistelu käytiin. Kyseessä oli viimeinen merkittävä saksalaisten hyökkäys länsirintamalla. Se päättyi saksalaisten tappioon, kun ympärysvallat aloittivat panssarivaunujen tukeman vastahyökkäyksen saksalaisten sivustaan. 17. heinäkuuta - Venäjän keisari Nikolai II perheineen surmattiin Jekaterinburgissa. 1. elokuuta - Venäjän sisällissota: Britannian joukot miehittivät Arkangelin, komentajan käskettiin tukea Valkoista armeijaa. 8. elokuuta - Amiensin taistelu: Australian ja Kanadan joukot aloittivat hyökkäyksen Saksan linjoja vastaan. Saksalainen kenraali Erich Ludendorff kutsui päivää myöhemmin mustaksi päiväksi Saksan armeijalle. 12. elokuuta - Urachin herttua Wilhelm Karl Florestan Gero Crescentiusille lähetettiin kutsu tulla Liettuan kuninkaaksi nimellä Mindaugas II. 30. elokuuta - Eseripuolueen Faina Kaplan ampui Neuvosto-Venäjän johtajaa Vladimir Leniniä. Samana päivänä murhattiin Neuvosto-Venäjän poliittisen poliisin Pietarin-päällikkö Moisei Uritski. 29. syyskuuta - Ympärysvaltojen joukot murtautuivat länsirintamalla saksalaisten Hindenburg-linjan läpi. 29. syyskuuta - Bulgaria pyysi ensimmäisenä keskusvalloista aselepoa sen jälkeen, kun serbialaisten, ranskalaisten ja kreikkalaisten joukkojen syyskuun puolivälissä aloittama hyökkäys oli murtanut bulgarialaisten puolustuslinjat Makedoniassa. Lokakuu - joulukuu 3. lokakuuta - Saksan keisari Vilhelm II nimitti Max von Badenin Saksan kansleriksi. 28. lokakuuta - Tšekkoslovakia julistautui itsenäiseksi. 30. lokakuuta - Mudroksen aselepo : Turkki ja ympärysvallat solmivat aselevon. 2. marraskuuta - Urachin herttualle lähetetty kutsu tulla Liettuan kuninkaaksi peruttiin ja hyväksyttiin perustuslaki, jossa ei mainittu valtiomuotoa. 3. marraskuuta - Itävalta-Unkari solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa. 8. marraskuuta - Saksan armeija poisti uskollisuutensa keisarilta. 9. marraskuuta - Saksan keisari Vilhelm II:n ilmoitettiin luopuneen kruunusta. 10. marraskuuta - Sosiaalidemokraatti Friedrich Ebert perusti Saksan uudeksi hallitukseksi kansanvaltuutettujen neuvoston. 11. marraskuuta - Saksa solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa. 11. marraskuuta - Itävalta-Unkarin hallitsija, Itävallan keisari Kaarle I luopui kruunusta. 11. marraskuuta - Puola julistautui itsenäiseksi. 14. marraskuuta - Kenraali Józef Piłsudskista tuli Puolan valtiojohtaja. 14. marraskuuta - Tomáš Masaryk valittiin Tšekkoslovakian presidentiksi. 16. marraskuuta - Unkari julistettiin tasavallaksi. 18. marraskuuta - Latvia julistautui itsenäiseksi. 22. marraskuuta - Puna-armeija aloitti hyökkäyksen Viroon Narvan rajakaupungissa. 28. marraskuuta - Puna-armeija valtasi Narvan rajakaupungin Viron rajalla. 1. joulukuuta - Islannista tuli Tanskan alainen autonominen kuningaskunta. 1. joulukuuta - Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta, myöhempi Jugoslavia perustettiin. 1. joulukuuta - Ruotsin naiset saivat äänioikeuden. 21. joulukuuta - Puna-armeija eteni Virossa ja valtasi Tarton kaupungin. 27. joulukuuta - Ison-Puolan kapina alkoi. 30. joulukuuta - Ensimmäiset suomalaisvapaaehtoiset ns. I Suomalainen Vapaajoukko saapuivat Tallinnaan ja osallistuivat Viron tasavallan joukkojen tukena Viron vapaussotaan. Suomi Tammikuu - maaliskuu 4. tammikuuta - Ranska, Ruotsi, Saksa ja Neuvosto-Venäjä tunnustivat Suomen itsenäisyyden. 5. tammikuuta - Kreikka tunnusti Suomen itsenäisyyden. 6. tammikuuta - Helsingin järjestyskaarti vaihtoi nimensä Helsingin punakaartiksi ja julistautui riippumattomaksi sosiaalidemokraattisesta puolueesta. 9. tammikuuta - Sipoon kahakassa kaatui kaksi punakaartilaista, kun Helsingin punakaarti otti yhteen paikallisen suojeluskunnan kanssa Sipoossa. Svinhufvudin senaatti lähetti ratsumestari Harald Åkermanin Ruotsiin ostamaan aseita suojeluskunnille sekä järjestelemään jääkäreiden paluuta Suomeen. 10. tammikuuta - Norja ja Tanska tunnustivat Suomen itsenäisyyden. 11. tammikuuta - Sveitsi tunnusti Suomen itsenäisyyden. 12. tammikuuta - Eduskunta päätti antaa senaatille valtuudet lujan järjestysvallan luomiseen porvaripuolueiden äänin 97-85. 13. tammikuuta - Itävalta-Unkari tunnusti Suomen itsenäisyyden. 13. tammikuuta - Vladimir Lenin lupasi suuren asetoimituksen Suomen punakaarteille. 15. tammikuuta - Venäjän armeijassa 30 vuotta palvellut kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim valittiin Sotilaskomitean puheenjohtajaksi Claes Charpentierin tilalle. 16. tammikuuta - Senaatti myönsi rahoituksen poliisivoimien perustamista varten ja ilmoitti bolševikkien Suomen aluekomitealle, ettei niitä ollut suunnattu maassa vielä olevaa venäläistä sotaväkeä vastaan. Vasemmisto tulkitsi, että hallituksen poliisivoimat oli näin ollen muodostettu Suomen työväenliikkeen kukistamiseksi. 19.-20. tammikuuta - Viipurissa käytiin Pietisen tehtaan kahakka, jota osa tutkijoista pitää sisällissodan alkuna. 23. tammikuuta - Joukko eri puolilta Karjalankannasta koottuja suojeluskuntalaisia yritti miehittää Viipurin, mutta sai haltuunsa vain kaupungin rautatieaseman, minkä jälkeen punakaarti ajoi heidät illansuussa pakoon Viipurinlahdella sijaitsevalle Venäjänsaarelle. 25. tammikuuta - Suomen senaatti julisti suojeluskunnat maan viralliseksi armeijaksi nimellä Suomen tasavallan joukot, minkä työväenliike näki hyökkäyksenä Suomen työväestöä kohtaan. 25. tammikuuta - Senaattori Jalmar Castrén neuvotteli Suomen aluekomitean edustajan Ivar Smilgan kanssa venäläisen sotaväen poistamisesta maasta. Smilga ilmoitti venäläisten poistuvan Suomesta joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa. 26. tammikuuta - Suomen työväen toimeenpaneva komitea teki päätöksen vallankumouksen aloittamisesta. Työväen järjestyskaartit ja Helsingin punakaarti yhdistyivät Suomen Punaiseksi Kaartiksi. 28. tammikuuta - Mannerheimin johtamat suojeluskuntajoukot aloittivat venäläisten varuskuntien aseistariisunnan Pohjanmaalla. Suurimmat varuskunnat riisuttiin samana päivänä pääosin verettömästi, mutta Vaasan valtauksessa kuoli kaksi suojeluskuntalaista sekä ainakin 15 venäläistä. 29. tammikuuta - Mikkelin punakaartit antautuivat valkoisille. 31. tammikuuta - Punaiset teloittivat 15 suojeluskuntalaista Suinulan verilöylyssä Kangasalla. 1. helmikuuta - Osa Svinhufvudin hallituksen ministereistä aloitti toimintansa Vaasassa muodostamalla Vaasan senaatin. 5. helmikuuta - Saksa päätti hajottaa Jääkäripataljoona 27:n, jotta suomalaiset jääkärit voitiin kotiuttaa auttamaan valkoisia. 7. helmikuuta - Uuteenkaupunkiin kokoontuneet Vakka-Suomen suojeluskunnat vetäytyivät jään yli kohti Ahvenanmaata. 8. helmikuuta - Kuopion valtaus tapahtui verettömästi, kun kasarmialueelle ryhmittynyt punakaarti antautui käytännössä taistelutta. 12. helmikuuta - Mäntyharjun ja Mikkelin välillä käytiin kiivaita taisteluita. Punaiset joutuivat saarroksiin, mutta raivasivat ulospääsyn ja pakottivat valkoiset perääntymään. 13. helmikuuta - Jääkäripataljoona 27 hajotettiin. Liepājan kaupungissa järjestettiin jääkäreiden sotilasvala- ja lipunvihkiäistilaisuus. 15. helmikuuta - Ahvenanmaan miehitys alkoi ruotsalaisen laivasto-osaston maihinnousulla Eckeröhön. 17.-19. helmikuuta - Godbyn taistelut käytiin, joiden jälkeen valkoiset teloittivat kahdeksan Turun punakaartin jäsentä Färjsundetin jäällä. Yhteenotot jäivät sisällissodan ainoiksi taisteluiksi Ahvenanmaalla. 18. helmikuuta - Yleinen asevelvollisuus astui voimaan Vaasan senaatin päätöksellä. 21. helmikuuta - Punaisten ensimmäinen maanlaajuinen yleishyökkäys alkoi. Karjalan rintamalla alkoi Raudun taistelu, Satakunnan rintamalla puolestaan Pomarkun taistelut. 23. helmikuuta - Antrean rintamalla vieraillut valkoisten ylipäällikkö sekä kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim antoi kuuluisan miekkavalansa. 28. helmikuuta - Alankomaat tunnusti Suomen itsenäisyyden. 1. maaliskuuta - Suomen kansanvaltuuskunta ja Neuvosto-Venäjän hallitus solmivat valtiosopimuksen. Neuvosto-Venäjä sitoutui kotiuttamaan venäläiset joukot Suomesta ja luovuttamaan linnoitukset Suomen punaisille, mutta päätösten toimeenpano viivästyi. Pieni määrä venäläisiä sotilaita jäi vapaaehtoisesti Suomeen taistelemaan punaisten rinnalle. 2. maaliskuuta - Vatikaani tunnusti Suomen itsenäisyyden. 3. maaliskuuta - Brest-Litovskin rauhansopimus päätti Neuvosto-Venäjän ja Keskusvaltojen väliset sotatoimet. Sopimus velvoitti Neuvosto-Venäjän vetämään viimeisetkin joukkonsa pois Suomesta ja jätti Saksalle vapaat kädet Suomen alueella. 5. maaliskuuta - Saksalaiset nousivat maihin Eckerössä ja miehittivät ruotsalaisten hallussa olleen Ahvenanmaan. 6. maaliskuuta - Suomen ilmavoimat syntyi saatuaan ensimmäisen lentokoneensa lahjoituksena ruotsalaiselta Eric von Rosenilta. 7. maaliskuuta - Suomi solmi liittosopimuksen Saksan kanssa. 7. maaliskuuta - Saksa miehitti Ahvenanmaan. 10. maaliskuuta - Punaisten toinen yleishyökkäys alkoi. 15. maaliskuuta - Valkoisten suurhyökkäys Hämeen rintaman pohjoisosassa alkoi Kurun taistelulla. Samalla alkoi Tampereen taistelu. 16. maaliskuuta - Längelmäellä käytiin Länkipohjan taistelu, jonka jälkeen valkoiset teloittivat ainakin 80 antautunutta punakaartilaista Länkipohjan verilöylyssä. 17. maaliskuuta - Ison-Britannian ulkoasiainministeri Arthur Balfour sähkötti maan Washingtonin suurlähettiläälle, että Saksa pyrkii Suomen miehittämisellä Murmanskiin ja Kuolan niemimaalle. 24. maaliskuuta - Valkoiset piirittivät Tampereen. 28. maaliskuuta - Punaisten Tampereen-päämajan räjähdys tapahtui. Huhtikuu - kesäkuu 3. huhtikuuta - Saksan interventio alkoi Itämeren-divisioonan noustessa maihin Hangossa. 6. huhtikuuta - Tampereen taistelu päättyi valkoisten voittoon. 8. huhtikuuta - Kansanvaltuuskunta pakeni Helsingistä Viipuriin. 13. huhtikuuta - Saksan Itämeren-divisioona valtasi Helsingin. 26. huhtikuuta - Kansanvaltuuskunta pakeni Neuvosto-Venäjälle. 29. huhtikuuta - Viipurin taistelu päättyi valkoisten voittoon. 4. toukokuuta - Senaatti palasi Helsinkiin. 5. toukokuuta - Viimeiset punaiset antautuivat Kymenlaaksossa Ahvenkoskella ja sisällissodan sotatoimet päättyivät. 5. toukokuuta - Kyösti Kallio piti Nivalan kirkossa sovinnonpuheen, jossa hän vaati valkoisten ja punaisten välisen vihanpidon lopettamista. 15. toukokuuta - Venäläiset vetäytyivät Inon linnakkeesta, jonka jälkeen ylipäällikkö Mannerheim julisti sodan päättyneeksi. 15. toukokuuta - Eduskunta kokoontui ensimmäisen kerran sisällissodan päätyttyä. Sosialidemokraattisista kansanedustajista oli paikalla ainoastaan Matti Paasivuori, ja myös suuri osa porvaripuolueiden kansanedustajista oli poissa. 16. toukokuuta - Valkoiset järjestivät voitonparaatin Helsingissä. 27. toukokuuta - P. E. Svinhufvud valittiin Suomen valtionhoitajaksi ja Paasikiven I hallitus aloitti. - Ruotsalainen prikaati pitää lähtökatselmuksen kenraali Mannerheimille Helsingissä ja palaa Turun kautta takaisin Ruotsiin. 29. toukokuuta - Vahvistettiin laki, jolla nykyinen Suomen lippu otettiin käyttöön. 31. toukokuuta - Ylipäällikkö Mannerheim erosi, ja hänen tilalleen tuli kenraalimajuri Karl Fredrik Wilkman. Valtiorikosoikeus perustettiin. 10. kesäkuuta - Ahvenanmaa erotettiin Turun ja Porin läänistä omaksi läänikseen. Heinäkuu - syyskuu 22. heinäkuuta - Eduskunta antoi lain korkeimmasta oikeudesta ja korkeimmasta hallinto-oikeudesta. 24. heinäkuuta - Komppania suomalaisia sotilaita kaatoi 1910 pystytetyn Pietari Suuren patsaan Viipurin Tervaniemessä. 2. elokuuta - Eduskunta antoi lain suojeluskunnista. 7. elokuuta - Suomen hallitusmuodosta (tasavalta vai kuningaskunta) päättäminen siirtyi vaalien yli, kun asian kiireelliseksi julistaminen ei saanut eduskunnassa vaadittavaa 5/6:n enemmistöä taakseen. Kansanedustajat K. J. Ståhlberg ja Santeri Alkio jättivät samana päivänä senaatin puheenjohtajalle esityksen kansanäänestyksen järjestämisestä hallitusmuodosta. 9. elokuuta - Eduskunta päätti äänin 58-44 pyytää hallitusta aloittamaan kuninkaan vaalin valmistelut vuoden 1772 hallitusmuodon 38. pykälän mukaisesti. 26. elokuuta - Saksan keisari Vilhelm II otti vastaan Saksassa vierailleen valtionhoitaja P. E. Svinhufvudin ja kieltäytyi sallimasta poikansa prinssi Oskarin valitsemista Suomen kuninkaaksi. 28. elokuuta - Suomen Kommunistinen Puolue perustettiin Moskovassa. 1. syyskuuta - Repolan kunta ilmoitti irtautuvansa Venäjästä ja liittyvänsä Suomeen. 6. syyskuuta - Saksan ulkoasiainhallinto suostui Hessenin prinssin Friedrich Karlin asettumiseen Suomen kuningasehdokkaaksi. 16. syyskuuta - Suomen Sosialidemokraatti -lehti aloitti säännöllisen ilmestymisen. Lokakuu - joulukuu 1. lokakuuta - Oikeusministeriöön perustettiin rikosrekisteri. 9. lokakuuta - Saksan keisarin lanko maakreivi Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen valittiin Suomen kuninkaaksi. 15. lokakuuta - Vahvistettiin vuokra-alueiden lunastuslaki eli torpparivapautus. 30. lokakuuta - Kaikki alle neljän vuoden vapausrangaistukseen tuomitut punaiset pääsivät ehdonalaiseen vapauteen. 11. marraskuuta - Ensimmäisen Maailmansodan katsotaan päättyväksi. 27. marraskuuta - Suomen senaatin virallinen nimi muutettiin valtioneuvostoksi ja senaattorin virkanimike vaihdettiin ministeriksi, lisäksi senaatin toimituskunnat muuttuivat ministeriöiksi ja senaatin prokuraattori valtioneuvoston oikeuskansleriksi. 27. marraskuuta - Ingmanin I hallitus aloitti. 8. joulukuuta - Nuorsuomalaisen Puolueen ja Kansanpuolueen enemmistöt perustivat Kansallisen Edistyspuolueen. 9. joulukuuta - Suomalaisen puolueen enemmistö ja Nuorsuomalaisen puolueen vähemmistö perustivat Kansallisen Kokoomuspuolueen. 12. joulukuuta - Gustaf Mannerheim valittiin Suomen valtionhoitajaksi. 14. joulukuuta - Friedrich Karl ilmoitti, ettei ryhdy Suomen kuninkaaksi. 16. joulukuuta - Saksan Itämeren divisioona piti lähtöparaatin Helsingissä ja poistui Suomesta. Syntyneitä Tammikuu-maaliskuu 1. tammikuuta - Willy den Ouden, alankomaalainen uimari (k. . tammikuuta - Kai Noramies, suomalainen kuvanveistäjä, taidemaalari, graafikko ja kemisti (k. . tammikuuta - Onni Paronen, suomalainen lentomestari ja hävittäjälentäjä (k. . tammikuuta - Ilmari Koppinen, suomalainen veteraaniurheilija, apulaisprofessori ja sotaveteraani 11. tammikuuta - Edward A. Murphy, yhdysvaltalainen ilmailuinsinööri (Murphyn laki) (k. . tammikuuta - José Guillermo Lovell, argentiinalainen nyrkkeilijä ja olympiamitalisti (k. . tammikuuta - João Figueiredo, Brasilian presidentti (1979-1985) (k. . tammikuuta - Gamal Abdel Nasser, Egyptin presidentti (1956-1970) (k. . tammikuuta - Eliel Muoniovaara, suomalainen arkkitehti (k. . tammikuuta - Jaakko Suolahti, suomalainen historioitsija, antiikin tutkija (k. . tammikuuta - Gertrude B. Elion, vuoden 1988 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen biokemisti (k. . tammikuuta - Gerhardt Boldt, saksalainen upseeri ja tietokirjailija (k. . tammikuuta - Oral Roberts, yhdysvaltalainen helluntailainen evankelista (k. . tammikuuta - Tranquilo Cappozzo, argentiinalainen soutaja ja olympiavoittaja (k. . tammikuuta - Nicolae Ceaușescu, Romanian kommunistidiktaattori, presidentti (1974-1989) (k. 1989, teloitettiin) 27. tammikuuta - Elmore James, yhdysvaltalainen blues-kitaristi ja laulaja (k. . tammikuuta - Antonín Mrkos, tšekkiläinen tähtitieteilijä, monien asteroidien ja komeettojen löytäjä (k. . tammikuuta - Suzanne Flon, ranskalainen näyttelijä (k. . tammikuuta - John Forsythe, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . tammikuuta - Aili Jokelin, suomalainen teatteripukusuunnittelija (k. 2012/ . helmikuuta - Muriel Spark, skotlantilainen kirjailija (k. . helmikuuta - Osmo Ikola, suomalainen kielitieteilijä (k. . helmikuuta - Julian Schwinger, vuoden 1965 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko (k. . helmikuuta - Volodymyr Štšerbytskyi, ukrainalainen kommunistipoliitikko (k. . helmikuuta - Henri Légaré, kanadalainen katolinen arkkipiispa (k. . helmikuuta - Victor Procopé, suomalainen RKP:n kansanedustaja (k. . helmikuuta - Alma Kaukinen, Lady Ostapeck, amerikansuomalainen valokuvaaja (k. . helmikuuta - Robert Wadlow, yhdysvaltalainen jättiläinen (maailman pisin ihminen: 272 cm) (k. . helmikuuta - Maja Ekelöf, ruotsalainen kirjailija ja siivoustyöntekijä (k. . helmikuuta - Bobby Riggs, yhdysvaltalainen tennispelaaja (k. . helmikuuta - Theodore Sturgeon, yhdysvaltalainen tieteiskirjailija (Enemmän kuin ihminen) (k. . helmikuuta - Harold Brownlow Martin, australialainen lentäjä ja Kuninkaallisten ilmavoimien kenraali (k. . maaliskuuta - Michael Rye, yhdysvaltalainen ääninäyttelijä (k. . maaliskuuta - Paavo Vesterinen, suomalainen keskustalainen kansanedustaja (k. . maaliskuuta - Arthur Kornberg, vuoden 1959 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen biokemisti (k. . maaliskuuta - James Tobin, vuoden 1981 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen taloustieteilijä ("Tobinin veron" kehittäjä) (k. . maaliskuuta - Kaarina Koivisto, suomalainen aforismikirjailija (k. . maaliskuuta - Frederick Reines, vuoden 1995 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko (k. . maaliskuuta - Göran von Bonsdorff, suomalainen politiikan tutkija ja professori (k. . maaliskuuta - Oddvar Berrefjord, norjalainen poliitikko (k. . maaliskuuta - Tauno Pylkkänen, suomalainen säveltäjä (k. . maaliskuuta - Émile Zinsou, Dahomen (nyk. Beninin) presidentti (1968-1989) (k. 2016) Huhtikuu-kesäkuu 5. huhtikuuta - Juan Ferrero, espanjalainen kehonrakentaja (k. . huhtikuuta - Jussi Himanka, suomalainen toimittaja (k. . huhtikuuta - Alfredo Ovando, bolivialainen kenraali ja diktaattori, presidentti (1969-1970) (k. . huhtikuuta - Betty Ford, Yhdysvaltain presidentti Gerald Fordin puoliso (k. . huhtikuuta - Cornell Capa, unkarilais-yhdysvaltalainen valokuvaaja (k. . huhtikuuta - Nikolai Karakulov, neuvostoliittolainen pikajuoksija (k. . huhtikuuta - Spike Milligan, irlantilainen koomikko (k. . huhtikuuta - Veikko Asikainen, suomalainen jalkapalloilija ja maajoukkueen kapteeni (k. . huhtikuuta - Gabriel Axel, tanskalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja (k. . huhtikuuta - Kaija Ikävalko, suomalainen taidemaalari (k. . huhtikuuta - Kai Siegbahn, vuoden 1981 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut ruotsalainen fyysikko (k. . huhtikuuta - Gunnar Korhonen, suomalainen yritysjohtaja ja ministeri (k. . huhtikuuta - Maurice Druon, ranskalainen kirjailija (k. . huhtikuuta - Aleksandr Ponomarjov, neuvostoliittolainen jalkapalloilija ja valmentaja (k. . toukokuuta - Saara Isojärvi, suomalainen kirjailija (k. . toukokuuta - Kakuei Tanaka, Japanin pääministeri (1972-1974) (k. . toukokuuta - Zayid ibn Sultan Al Nahyan, Yhdistyneiden Arabiemiraattien perustaja ja presidentti (1972-2004) (k. . toukokuuta - Eva Kolstad, norjalainen feministi ja poliitikko (k. . toukokuuta - Marjatta Kurenniemi, suomalainen kirjailija (k. . toukokuuta - Alli Vaittinen-Kuikka, suomalainen sairaanhoitojohtaja, sosiaalineuvos ja kansanedustaja (k. . toukokuuta - Richard Feynman, vuoden 1965 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko (Feynmanin graafit) (k. . toukokuuta - Julius Rosenberg, yhdysvaltalainen kommunisti (k. . toukokuuta - Eddy Arnold, yhdysvaltalainen kantrilaulaja (k. . toukokuuta - Birgit Nilsson, ruotsalainen oopperalaulaja (k. . toukokuuta - Edward B. Lewis, vuoden 1995 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen geneetikko (k. . toukokuuta - Ahti Vuorensola, suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari (k. . toukokuuta - Yasuhiro Nakasone, Japanin pääministeri (1982-1987) (k. . toukokuuta - Vilho Ylönen, suomalainen ampuja (k. . kesäkuuta - Armas Puolimatka, suomalainen teollisuusjohtaja ja vuorineuvos (k. . kesäkuuta - Edwin G. Krebs, vuoden 1992 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen biokemisti (k. . kesäkuuta - John D. Roberts, yhdysvaltalainen kemisti (k. . kesäkuuta - Jerome Karle, vuoden 1985 Nobelin kemianpalkinnon saanut yhdysvaltalainen tiedemies (k. . kesäkuuta - Franco Modigliani, vuoden 1985 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut italialais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä (k. . kesäkuuta - Yrjö Kärkkäinen, suomalainen Rajavartiolaitoksen kenraaliluutnantti (k. . kesäkuuta - Eira Käär, suomalainen keramiikkataiteilija (k. . kesäkuuta - Matti A. Mela, suomalainen kirjailija (k. 2000) Heinäkuu-syyskuu 2. heinäkuuta - Odd Sagør, norjalainen poliitikko (k. . heinäkuuta - Klaus Krogerus, suomalainen yritysjohtaja, toimittaja ja tietokirjailija (k. . heinäkuuta - Taufa'ahau Tupou IV, Tongan kuningas (1965-2006) (k. . heinäkuuta - Johnnie Parsons, yhdysvaltalainen kilpa-autoilija (k. . heinäkuuta - Jarl Wahlström, suomalainen Pelastusarmeijan johtaja (k. . heinäkuuta - Alberto Ascari, italialainen kilpa-autoilija ja maailmanmestari (k. . heinäkuuta - Ingmar Bergman, ruotsalainen Oscar-palkittu elokuva- ja teatteriohjaaja (k. . heinäkuuta - Bertram Brockhouse, vuoden 1994 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut kanadalainen fyysikko (k. . heinäkuuta - Reinaldo Gorno, argentiinalainen kestävyysjuoksija ja olympiamitalisti (k. . heinäkuuta - Nelson Mandela ("Madiba"), vuoden 1993 Nobelin rauhanpalkinnon saanut eteläafrikkalainen vapaustaistelija ja Etelä-Afrikan presidentti (1994-1999) (k. . heinäkuuta - Jopie Selbach, alankomaalainen uimari (k. . heinäkuuta - Eero Sipilä, suomalainen säveltäjä, musiikkipedagogi ja urkuri (k. . heinäkuuta - Samuli Suomela, suomalainen maataloustieteen professori ja ministeri (k. . heinäkuuta - Penaia Ganilau, Fidžin ensimmäinen presidentti (1987-1993) (k. . heinäkuuta - Veikko Leppänen, suomalainen kuvanveistäjä (k. . heinäkuuta - Paul D. Boyer, vuoden 1997 Nobelin kemianpalkinnon saanut yhdysvaltalainen biokemisti (k. . elokuuta - Artur Brauner, puolalaissyntyinen saksalainen elokuvatuottaja (k. . elokuuta - Eeva Lilja, suomalainen nuortenkirjailija (k. . elokuuta - Robert Aldrich, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja (k. . elokuuta - Lauri Kokkonen, suomalainen näytelmäkirjailija, lääninkouluneuvos ja professori (k. . elokuuta - Bernd Alois Zimmermann, saksalainen säveltäjä (k. . elokuuta - Lars Pettersson, suomalainen taidehistorioitsija (k. . elokuuta - Frederick Sanger, vuosien 1958 ja 1980 Nobelin kemianpalkinnot saanut englantilainen kemisti (k. . elokuuta - Shankar Dayal Sharma, Intian presidentti (1992-1997) (k. . elokuuta - Tauno Penttinen, suomalainen runoilija (k. . elokuuta - Louis Bernstein ("Leonard Bernstein"), yhdysvaltalainen kapellimestari ja säveltäjä (k. . elokuuta - Katherine Johnson, yhdysvaltalainen matemaatikko (k. . elokuuta - Kaarlo Neuvonen, suomalainen geologi, paleomagnetismin tutkija (k. . elokuuta - Ole Wasz-Höckert, suomalainen lääkäri, kansanedustaja ja professori (k. . elokuuta - Ossian Wuorenheimo, suomalainen eversti (k. . syyskuuta - Helen Wagner, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . syyskuuta - Derek Barton, vuoden 1969 Nobelin kemianpalkinnon saanut brittiläinen kemisti (k. . syyskuuta - Kjølv Egeland, norjalainen kirjallisuustieteilijä ja poliitikko (k. . syyskuuta - Oscar Luigi Scalfaro, italialainen poliitikko (k. . syyskuuta - Sanelma Kuusisto, suomalainen runoilija (k. . syyskuuta - Emilio Q. Daddario, yhdysvaltalainen demokraattipoliitikko (k. . syyskuuta - Martin Ryle, vuoden 1974 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut brittiläinen radioastronomi ja Astronomer Royal (k. 1984) Lokakuu-joulukuu 1. lokakuuta - Nathalie Lind, tanskalainen poliitikko (k. . lokakuuta - Kenichi Fukui, vuoden 1981 Nobelin kemianpalkinnon saanut japanilainen kemisti (k. . lokakuuta - Heikki Siren, suomalainen arkkitehti (k. . lokakuuta - André Pilette, belgialainen Formula 1 -kuljettaja (k. . lokakuuta - Curt Lincoln, suomalainen liikemies ja kilpa-autoilija (k. . lokakuuta - Jens Christian Skou, vuoden 1997 Nobelin kemianpalkinnon saanut tanskalainen kemisti (k. . lokakuuta - Yigal Allon, israelilainen Työväenpuolueen poliitikko (k. . lokakuuta - Lauri Sutela, suomalainen kenraali (k. . lokakuuta - Helge Nielsen, tanskalainen poliitikko (k. . lokakuuta - Tony Rolt, brittiläinen kilpa-autoilija (k. . lokakuuta - Margarita Carmen Cansino ("Rita Hayworth"), yhdysvaltalainen näyttelijätär (k. . lokakuuta - Bobby Troup, yhdysvaltalainen näyttelijä, jazzpianisti ja lauluntekijä (k. . lokakuuta - Olavi J. Mattila, suomalainen teollisuusjohtaja ja ministeri (k. . lokakuuta - Heikki Törmä, suomalainen kansanedustaja (SDP, TPSL) (k. . lokakuuta - Eric Ericson, ruotsalainen kuoronjohtaja ja professori (k. . lokakuuta - Diana Serra Cary ("Baby Peggy"), yhdysvaltalainen lapsinäyttelijä (k. . lokakuuta - Tuire Orri, suomalainen laulaja ja näyttelijä (k. . marraskuuta - Tomira Savtschenko, suomalainen elokuvakriitikko (k. . marraskuuta - Billy Graham, yhdysvaltalainen pappi ja evankelista (k. . marraskuuta - Hardi Tiidus, virolainen televisiotoimittaja, tietokirjailija ja kääntäjä (k. . marraskuuta - Spiro Agnew, yhdysvaltalainen poliitikko (Yhdysvaltain varapresidentti) (k. . marraskuuta - Ernst Otto Fischer, vuoden 1973 Nobelin kemianpalkinnon saanut saksalainen kemisti (k. . marraskuuta - Werner Aspenström, ruotsalainen runoilija ja kirjailija (k. . marraskuuta - Pauli Hirvonen, suomalainen ilmailukirjailija (k. . marraskuuta - Mikko Juva, suomalainen professori ja Suomen arkkipiispa (k. . marraskuuta - Pekka Oivio, suomalainen ammattiyhdistysjohtaja (k. . marraskuuta - Efrem Zimbalist Jr., yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . joulukuuta - Ove Guldberg, tanskalainen poliitikko (k. . joulukuuta - Robert Ettinger, yhdysvaltalainen tieteilijä, kryoniikan perustaja (k. . joulukuuta - Eero Salovaara, suomalainen ekonomi, OTK:n pääjohtaja 1966-1981 (k. . joulukuuta - Erkki Aho, suomalainen muusikko ja kapellimestari (k. . joulukuuta - Helena Tynell, suomalainen lasimuotoilija (k. . joulukuuta - Aleksandr Solženitsyn, vuoden 1970 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut venäläinen kirjailija ja historioitsija (Vankileirien saaristo) (k. . joulukuuta - Seija Sora, suomalainen näyttelijä (k. . joulukuuta - Kurt Waldheim, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri ja Itävallan presidentti (1986-1992) (k. . joulukuuta - Helmut Schmidt, Saksan liittokansleri (1974-1982) (k. . joulukuuta - Dave Bartholomew, yhdysvaltalainen muusikko, lauluntekijä ja musiikkituottaja (k. . joulukuuta - Ahmed Ben Bella, Algerian ensimmäinen presidentti (1963-1965) (k. . joulukuuta - Anwar Sadat, vuoden 1978 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Egyptin presidentti (1970-1981) (k. . joulukuuta - Mado Robin, ranskalainen koloratuurisopraano (k. 1969) Kuolleita Tammikuu-maaliskuu 3. tammikuuta - Johan Wilhelm Runeberg, suomalainen lääketieteen professori, valtioneuvos ja RKP:n kansanedustaja (s. . tammikuuta - Georg Cantor, saksalainen matemaatikko, joukko-opin perustaja (s. . tammikuuta - Emil Jellinek, itävaltalainen diplomaatti, liikemies, kilpa-ajaja ja autoteollisuuden kehittäjä (s. . tammikuuta - Antti Santaholma, suomalainen kauppias, laivanvarustaja ja sahateollisuuden harjoittaja (s. . tammikuuta - Teodor Hjelt, suomalainen merenkuuntarkastaja, merikapteeni ja Helsingfors Segelsällskapin kommodori (s. . helmikuuta - Juho Halme, suomalainen yleisurheilija ja toimittaja (s. . helmikuuta - Ivar Thomé, suomalainen arkkitehti (s. . helmikuuta - Valter Thomé, suomalainen arkkitehti (s. . helmikuuta - William Thomé, suomalainen metsänhoitaja (s. . helmikuuta - Reino Vuolle, suomalainen jääkäri (s. . helmikuuta - Gustav Klimt, itävaltalainen taidemaalari (s. . helmikuuta - Taavi Pesonen, suomalainen näyttelijä (s. . helmikuuta - Louis Renault, vuoden 1907 Nobelin rauhanpalkinnon saanut ranskalainen lakimies (s. . helmikuuta - Abd-ul-Hamid II, Turkin sulttaani 1876-1909 (s. . helmikuuta - Ernesto Teodoro Moneta, vuoden 1907 Nobelin rauhanpalkinnon saanut italialainen sanomalehtimies ja pasifisti (s. . helmikuuta - Vilho Penttilä, suomalainen arkkitehti (s. . helmikuuta - Arlex Blomqvist, suomenruotsalainen runoilija (s. . maaliskuuta - Johannes Jääskeläinen, suomalainen insinööri, varatuomari ja lääninsihteeri (s. . maaliskuuta - Hjalmar Marttinen, suomalainen voimistelija, Jyryn komppanian päällikkö (s. . maaliskuuta - Frank Wedekind, saksalainen näytelmäkirjailija ja näyttelijä (s. . maaliskuuta - Oskar August Rosenqvist, suomalainen taloustieteilijä (s. . maaliskuuta - César Cui, venäläinen säveltäjä ja musiikkikriitikko (s. . maaliskuuta - Lili Boulanger, ranskalainen säveltäjä (s. . maaliskuuta - Claude Debussy, ranskalainen säveltäjä (s. . maaliskuuta - Hugo Salmela, suomalainen punakaartilaispäällikkö (s. 1884) Huhtikuu-kesäkuu 8. huhtikuuta - Willy Hussmann ("Willy Heinz"), Suomen sisällissotaan osallistunut saksalainen sotilas (s. . huhtikuuta - Niko Pirosmani, georgialainen naivistinen taidemaalari (s. . huhtikuuta - Jüri Vilms, virolainen toimittaja, valtiomies ja juristi (s. . huhtikuuta - Karl Ferdinand Braun, vuoden 1909 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut saksalainen fyysikko (s. . huhtikuuta - Manfred von Richthofen ("Punainen paroni"), saksalainen hävittäjälentäjä (s. . huhtikuuta - Gavrilo Princip, bosnianserbialainen anarkisti (Sarajevon laukausten ampuja) (s. 1894) (tuberkuloosi) 3. toukokuuta - Oskar Kaipio, suomalainen SDP:n kansanedustaja (s. . toukokuuta - Juhani Siljo, suomalainen kirjailija ja runoilija (s. . toukokuuta - Jussi Rainio, suomalainen toimittaja, osuustoimintamies ja kansanedustaja (s. . toukokuuta - Toivo Kuula, suomalainen säveltäjä (Häämarssi) (s. . toukokuuta - Albin Krabbe, suomalainen näyttelijä (s. . toukokuuta - Algot Untola ("Algoth Tietäväinen", "Maiju Lassila", "Irmari Rantamala"), suomalainen lehtimies ja kirjailija (s. . toukokuuta - Elli Kokko, suomalainen punakaartin naiskomppanian päällikkö (s. . toukokuuta - Georgi Plehanov, venäläinen sosialistipoliitikko (s. . kesäkuuta - Richard Faltin, suomalainen säveltäjä, urkuri ja musiikkipedagogi (s. . kesäkuuta - Charles W. Fairbanks, Yhdysvaltain varapresidentti (s. . kesäkuuta - Walter Johan Borg, suomalainen kauppias, idealisti ja sosialisti (s. . kesäkuuta - Arrigo Boito, italialainen säveltäjä, kirjailija ja oopperalibretisti (s. . kesäkuuta - Mikael Aleksandrovitš Romanov, venäläinen suuriruhtinas, keisari Aleksanteri III:n poika (s. . kesäkuuta - Helmi Selin, suomalainen kirjailija (s. 1874) Heinäkuu-syyskuu 3. heinäkuuta - Mehmet V, Osmanien valtakunnan sulttaani (1909-1918) (s. . heinäkuuta - Georg Edvard Ramsay, suomalainen jalkaväenkenraali (s. . heinäkuuta - Wilhelm von Mirbach-Harff, saksalainen kreivi ja diplomaatti (s. . heinäkuuta - Mihail Murjajov, venäläinen puna-armeijan komentaja ja sotilaskapinan johtaja (s. . heinäkuuta - bolševikkien teloittamat Venäjän keisariperheen jäsenet: Nikolai II, Venäjän keisari (1894-1917) (s. 1868) Aleksandra Fjodorovna, Venäjän keisarinna, keisari Nikolai II:n puoliso Olga, Nikolai II:n tytär (s. 1895) Tatjana, Nikolai II:n tytär (s. 1897) Marija, Nikolai II:n tytär (s. 1899) Anastasia, Nikolai II:n tytär (s. 1901) Aleksei, Nikolai II:n poika (s. . heinäkuuta - Peter Nansen, tanskalainen kirjailija (s. . elokuuta - Kurt Ekman, suomenruotsalainen kirjailija (s. . elokuuta - Vilho Itkonen, suomalainen sosialistinen agitaattori, arkkiveisujen tekijä, kansanperinteen kerääjä ja filosofi (s. . elokuuta - Eusebi Güell, katalonialainen liikemies (s. . elokuuta - František Plesnivý, itävalta-unkarilainen arkkitehti (s. . elokuuta - Ernst Sundvik, suomalainen fysiologisen kemian ja farmakologian professori (s. . elokuuta - Moisei Uritski, venäläinen vallankumouksellinen (s. . elokuuta - Francis Cromie, brittiläinen laivaston kapteeni ja laivastoattasea (s. . syyskuuta - Faina Kaplan, venäläinen sosialistivallankumouksellinen (s. . syyskuuta - Gunnar Mörn, suomenruotsalainen toimittaja (s. . syyskuuta - Emil Hällström, suomalainen kapellimestari ja säveltäjä (s. . syyskuuta - Məşədi Əzizbəyov, azerbaidžanilainen bolševikki ja vallankumousjohtaja (s. . syyskuuta - Stepan Šaumjan, armenialainen kommunisti, vallankumouksellinen ja bolševikki (s. . syyskuuta - Magomed-Ali Dahadajev, dagestanilainen bolševikkijohtaja (s. . syyskuuta - Gustaf Adolf Ramsay (nuorempi), suomalainen Venäjän armeijan kenraalimajuri (s. . syyskuuta - Georg Simmel, saksalainen sosiologi ja filosofi (s. 1858) Lokakuu-joulukuu 5. lokakuuta - Roland Garros, ranskalainen hävittäjälentäjä (s. . lokakuuta - Tuomas Suokas, suomalainen talollinen, kauppias ja valtiopäiväedustaja (s. . lokakuuta - António Fragoso, portugalilainen säveltäjä ja pianisti (s. . lokakuuta - Konstantin Kovanko, venäläinen eversti ja diplomaatti, Viaporin viimeinen venäläinen komendantti (s. . lokakuuta - César Ritz, sveitsiläinen liikemies ja hotellinomistaja (s. . lokakuuta - Egon Schiele, itävaltalainen taidemaalari (s. . lokakuuta - István Tisza, unkarilainen poliitikko (s. 1861), murhattiin 1. marraskuuta - Nikolai Podgurski, venäläinen kontra-amiraali (s. . marraskuuta - Wilfred Owen, englantilainen sotilas ja runoilija (s. . marraskuuta - Olga Rozanova, venäläinen avantgardetaiteilija (s. . marraskuuta - Guillaume Apollinaire, ranskalainen runoilija ja taidekriitikko (s. . marraskuuta - Victor Adler, itävalta-unkarilainen sosialistipoliitikko (s. . marraskuuta - Tahvo Kruus, suomalainen maakauppias, pankinjohtaja ja kansanedustaja (s. . marraskuuta - John Bauer, ruotsalainen taidemaalari ja kuvittaja (s. . joulukuuta - Edmond Rostand, ranskalainen näytelmäkirjailija ja runoilija (s. . joulukuuta - Albert Kukkonen, suomalainen kansanrunoilija (s. . joulukuuta - Osvald Sivén, suomalainen Kammion hermotautisairaalan ylilääkäri ja aktivistijohtaja (s. . joulukuuta - Sidónio Pais, Portugalin presidentti 1918 (s. . joulukuuta - Claes Charpentier, suomalainen kenraaliluutnantti (s. . joulukuuta - Eilert Adelsteen Normann, norjalainen taidemaalari (s. . joulukuuta - Rudolf Kobert, saksalainen farmakologi (s. . joulukuuta - Adolf Aarno, suomalainen kuvanveistäjä (Suomen ensimmäisen moottorilentoyrityksen tekijä 1911) (s. 1879) Nobelin palkinnot Nobelin fysiikanpalkinto: Max Planck Nobelin kemianpalkinto: Fritz Haber Muuta Kirjallisuusvuosi -luku

1414

https://fi.wikipedia.org/wiki/1991

1991

Vuosi 1991 oli normaalivuosi, joka alkoi tiistaista. Tapahtumia Tammikuu 1. tammikuuta - Suomi liittyi Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen (CERN) jäseneksi. 1. tammikuuta - Metsäteollisuusyhtiöt Rauma-Repola Oy ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy yhdistyivät Repola Oy:ksi, jonka pääjohtajaksi tuli Rauma-Repolan pääjohtaja Tauno Matomäki. 4. tammikuuta - YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi yksimielisesti Israelin väkivallan palestiinalaisia kohtaan. 4. tammikuuta - Kansainvälinen Punainen Risti ja useat muut avustusjärjestöt varoittivat ainakin 20 miljoonaa ihmistä uhkaavasta nälänhädästä Afrikassa. Tilannetta kuvattiin lähes yhtä vakavaksi kuin vuosina 1984-1985, jolloin noin miljoona ihmistä kuoli nälkään. 5. tammikuuta - Sosialististen maiden talousjärjestö SEV päätettiin lakkauttaa. Samalla Neuvostoliitto lopetti talousapunsa Kuuballe. 6. tammikuuta - Pekingissä alkoivat salaiset oikeudenkäynnit vuoden 1989 opiskelijamielenosoituksiin osallistuneita vastaan. Syytettyinä oli 70 henkilöä. 13. tammikuuta - Vilnan verilöyly: Neuvostoliiton joukot valtasivat Vilnan tv-keskuksen Liettuassa tunkeutuen tuhannen sitä puolustaneen siviilin muurin läpi. 13. tammikuuta - Portugalin presidentti Mario Soares valittiin toiselle virkakaudelle. Soares sai yli 70 prosenttia annetuista äänistä. 14. tammikuuta - Antti "Irwin Goodman" Hammarberg kuoli sydänkohtaukseen Haminassa 47-vuotiaana. 14. tammikuuta - Ihmisyydenpuolue ja Riippumattomat Sitoutumattomat Eläkeläiset Suomessa -puolue merkittiin puoluerekisteriin. RSES:n jäsenistö koostui pääosin Suomen Eläkeläisten Puolueesta erotetuista ja eronneista jäsenistä ja sen nimeksi vaihdettiin myöhemmin vuoden aikana Eläkeläiset Kansan Asialla. 15. tammikuuta - YK:n turvallisuusneuvoston asettama takaraja Irakin vetäytymisellä Kuwaitista umpeutui. 16. tammikuuta - Persianlahden sota alkoi massiivisilla ilmaiskuilla ja ohjusiskuilla Irakia vastaan kello 03 Irakin aikaa. 17. tammikuuta - Irakin presidentti Saddam Hussein julisti "kaikkien taistelujen äidin olevan käynnissä". Irak ampui kahdeksan Scud-ohjusta Israeliin ja Saudi-Arabiaan. 17. tammikuuta - Saksan liittopäivät valitsi Helmut Kohlin yhdistyneen Saksan ensimmäiseksi liittokansleriksi. 17. tammikuuta - Presidentti Mauno Koivisto vahvisti asetuksen Kiteen, Nivalan ja Orimattilan kuntien muuttumisesta kaupungeiksi vuoden 1992 alussa. 19. tammikuuta - Ainakin kolme Scud-ohjusta räjähti Tel Avivissa surmaten 17 ihmistä. Israel vannoi puolustautuvansa, mutta pidättäytyi hyökkäyksestä. Yhdysvallat siirsi Patriot-ohjuksia Israeliin. 20. tammikuuta - Irakin televisio haastatteli alas ammuttuja liittouman lentäjiä. Saudi-Arabiaan ammuttiin kymmenen ohjusta, joista ohjustentorjunta ampui alas yhdeksän ja yksi putosi mereen. 22. tammikuuta - Irakilaiset sytyttivät tuleen Kuwaitin öljylähteitä ja öljysäiliöitä. Kuusi ohjusta ammuttiin Saudi-Arabiaan ja yksi osui Tel Aviviin. 23. tammikuuta - Ympäristöministeriö julkisti teettämänsä selvityksen, jonka mukaan elohopeapäästöt olivat Suomessa kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. 25. tammikuuta - Eduskunta hyväksyi syyslukukauden 1991 alussa voimaan astuvat uudet peruskoulu- ja lukiolait, jotka siirsivät lähes kaiken kouluja koskevan päätösvallan kunnille. 26. tammikuuta - Ensimmäisessä ilmataistelussa Yhdysvaltain F-15-koneet pudottivat kolme Irakin MiG-23-konetta. Irakilaiset koneet laskeutuvat turvaan Iraniin. Persianlahteen päästetty öljy uhkasi Saudi-Arabian teollisuutta, suolanpoistolaitoksia ja meren eliöstöä. 27. tammikuuta - Siad Barre pakeni Mogadishusta. 29. tammikuuta - Rovaniemen kihlakunnanoikeus tuomitsi vuonna 1989 konkurssin tehneen Poro ja Riista Oy:n toimitusjohtajan kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen sekä sakkoihin ja korvauksiin jatketusta törkeästä veropetoksesta ja väärennyksistä. Yhtiö oli toimittanut markkinoille suuria määriä syötäväksi kelpaamatonta poronlihaa ja nostanut lähes 14 miljoonan markan arvosta valtion vientitukea eli liikevaihtoveron palautusta väärin perustein vuosina 1986-1988. 30. tammikuuta - Irakin joukot etenivät panssarivaunuin Saudi-Arabian puolelle, missä niitä olivat vastassa Yhdysvaltain merijalkaväki, saudien ja Qatarin joukot. Yhdysvallat menetti 11 sotilasta. Saudit ja qatarilaiset valtasivat seuraavana päivänä takaisin Khafjin kylän. 31. tammikuuta - Tšekkoslovakia hyväksyttiin Euroopan neuvoston jäseneksi. 31. tammikuuta - Sisäministeriö ilmoitti, että Suomesta oli vuoden 1990 aikana hakenut turvapaikkaa 2 725 henkilöä - näistä yli puolet somaleja -, mikä oli yli 15 kertaa enemmän kuin vuonna 1989. Hakijoiden joukossa oli ollut myös toistakymmentä nuorta neuvostoliittolaista lentokonekaapparia. Turvapaikkahakemuksia oli ehditty käsitellä vain 364 ja vajaa kolmannes hakijoista oli saanut turvapaikan tai oleskeluluvan. Helmikuu 1. helmikuuta - Maanjäristys surmasi yli 300 ihmistä Pakistanissa. 6. helmikuuta - Yhdysvaltain F-15-koneet pudottivat neljä Irakin hävittäjää, jotka yrittivät paeta Iraniin 120 muun irakilaisen koneen tavoin. 9. helmikuuta - Liettualaiset äänestivät itsenäisyyden puolesta. 11. helmikuuta - Islanti tunnusti ensimmäisenä valtiona Liettuan itsenäisyyden. Neuvostoliitto lähetti Islannille nootin, jossa se syytti Islantia puuttumisesta Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. 12. helmikuuta - Vuoden 1989 Pekingin opiskelijamielenosoitusten pääideologeiksi nimetyt kaksi kiinalaista toisinajattelijaa tuomittiin "laittomien järjestöjen" perustamisesta ja "kumouksellisesta toiminnasta" 13 vuoden vankeuteen. 13. helmikuuta - Häivepommittajien pudottamat laserohjatut pommit tuhosivat bunkkerin Bagdadissa. Irakin hallitus väitti 500 siviilin saaneen surmansa, Yhdysvallat väitti bunkkerin olleen sotilaskohde. 15. helmikuuta - Irak tarjoutui vetäytymään Kuwaitista, jos Israel vetäytyisi miehitetyiltä arabien mailta, Irakin velat annettaisiin anteeksi ja liittouma maksaisi Irakin jälleenrakennuksen. Presidentti Bush tyrmäsi tarjouksen huijauksena. 15. helmikuuta - Tšekkoslovakiaan, Unkarin ja Puolan välillä solmittiin Visegrádin sopimus koskien maiden yhteistyötä markkinatalouteen siirtymiseksi. 16. helmikuuta - Yhdysvaltain USS Tripoli ja USS Princeton vaurioituivat miinoista Persianlahdella. 16. helmikuuta - Koleran ilmoitettiin leviävän Perussa. Tautiin oli tammikuun alusta lähtien sairastunut noin 13 000 ihmistä, joista oli kuollut lähes sata. 19. helmikuuta - Venäjän presidentti Boris Jeltsin vaati Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatšovin eroa ja korkeimman päätösvallan siirtämistä tasavaltojen päämiesten muodostamalle neuvostolle. 20. helmikuuta - Suuri joukko mielenosoittajia kaatoi Albanian entisen puoluejohtajan Enver Hoxhan patsaan maan pääkaupungissa Tiranassa. 21. helmikuuta - Neuvostoliitto ilmoitti päässeensä sopimukseen Irakin kanssa sen vetäytymisestä. Presidentti Bush hylkäsi tarjouksen. 22. helmikuuta - Irakilaiset sytyttivät tuleen kuudenneksen Kuwaitin 950 öljylähteestä. 22. helmikuuta - Presidentti Ramiz Alia otti henkilökohtaisesti vallan käsiinsä Albaniassa. Neljä ihmistä kuoli ja useita loukkaantui mielenosoittajien ja poliisin yhteenotoissa Tiranassa. 23. helmikuuta - Persianlahden sota: lyhyt maasotavaihe alkoi 04 Saudi-Arabian aikaa joukkojen ylitettyä Kuwaitin rajan Saudi-Arabiasta. Ainakin 200 öljylähdettä ja varastoa sytytettiin tuleen. 23. helmikuuta - Armeija kaappasi vallan Thaimaassa. 25. helmikuuta - Persianlahden sota: Saddam Hussein ilmoitti joukkojen vetäytyvän Kuwaitista Neuvostoliiton rauhanehdotuksen mukaan. Scud-ohjus osui parakkiin Saudi-Arabiassa ja surmasi 28 yhdysvaltalaista sotilasta. 25. helmikuuta - Varsovan liitto päätettiin lakkauttaa sotilaallisena järjestönä. 25. helmikuuta - Oikeudenkäynti Bulgarian entistä puoluejohtajaa Todor Živkovia vastaan alkoi maan pääkaupungissa Sofiassa. Živkovia syytettiin valtion varojen kavaltamisesta. Myöhemmin häntä vastaan nostettiin syyte myös maanpetoksesta, koska hän oli aikanaan suunnitellut Bulgarian liittämistä Neuvostoliittoon. Živkov oli ensimmäinen oikeuteen joutunut itäeurooppalainen kommunistijohtaja. 25. helmikuuta - Suomen väkiluku ylitti Väestörekisterikeskuksen mukaan viiden miljoonan rajan. 25. helmikuuta - Ruotsalainen Wallenberg-konserni osti autovalmistaja Saab-Scania Ab:n 12,8 miljardin kruunun kauppahinnalla. 26. helmikuuta - Saddam Hussein ilmoitti joukkojen vetäytyvän täydellisesti. Irakilaisia on otettu vangiksi 30 000 ja päivän aikana lukema nousi 63 000:een. 26. helmikuuta - Tim Berners-Lee esitteli ensimmäisen verkkoselaimen. 26. helmikuuta - Lähes kaikki Euroopan talouskomission (ECE) jäsenmaat, myös Suomi, allekirjoittivat sopimuksen ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA). Sopimus velvoitti jäsenmaat selvittämään suurten taloushankkeiden vaikutukset ympäristöön ennen niiden toteuttamista. 27. helmikuuta - Persianlahden sota päättyi tulitaukoon Irakin ja liittouman joukkojen välillä. Maaliskuu 3. maaliskuuta - Amatöörikuvaaja George Holliday nauhoitti tilannetta, jossa Los Angelesin poliisi pahoinpiteli Rodney Kingia. Vuotta myöhemmin jury hylkäsi syytteet LAPD:n poliiseja vastaan, mikä johti nelipäiväisiin mellakoihin Yhdysvalloissa. Mellakoissa kuoli 55 ihmistä ja tuhottiin omaisuutta miljardin dollarin arvosta. 4. maaliskuuta - Neuvostoliiton parlamentti ratifioi Saksojen yhdistymissopimuksen, mutta jätti Saksassa olevien neuvostojoukkojen kotiuttamisaikataulun vielä avoimeksi. 5. maaliskuuta - Chilen presidentti Patricio Aylwin julkisti raportin, jonka mukaan hänen edeltäjänsä Augusto Pinochetin valtakaudella oli surmattu yli 2 000 toisinajattelijaa. 8. maaliskuuta - Kouluhallitus ja ammattikasvatushallitus yhdistettiin uudeksi opetushallitukseksi. Uuden viraston pääjohtajaksi tuli kouluhallituksen pääjohtajana toiminut Vilho Hirvi. 9. maaliskuuta - Belgradissa puhkesi mielenosoituksia Slobodan Miloševićia vastaan. Kaksi ihmistä kuoli armeijan panssareiden tukahduttaessa mielenilmauksen. 13. maaliskuuta - Yhdysvaltain oikeusministeriö julisti Exxonin suostuneen miljardin dollarin korvauksiin M/S Exxon Valdezin öljyvuodosta Alaskassa 1989. 13. maaliskuuta - Itä-Saksan entinen puoluejohtaja Erich Honecker siirrettiin Berliinin lähellä sijaitsevasta sotilassairaalasta Neuvostoliittoon, mikä nostatti vastalauseiden myrskyn Saksassa. 14. maaliskuuta - Yhdistyneessä kuningaskunnassa vapautettiin kuusi miestä, joita pidettiin 16 vuotta vankilassa tuomittuina IRA:n pommi-iskusta Birminghamissa, kun havaittiin poliisin väärentäneen todisteita. 14. maaliskuuta - Neuvostoliittolaisen matkustajakoneen Suomeen kesäkuussa 1990 kaapannut opiskelija Oleg Kozlov tuomittiin Latvian pääkaupungissa Riiassa viideksi vuodeksi "keskimmäisen kuriasteen" työleirille. 15. maaliskuuta - Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton miehitysjoukot luopuivat virallisesti lopuista oikeuksistaan Saksassa. 17. maaliskuuta - Suomessa pidettiin eduskuntavaalit. Vaaleihin asetti ehdokkaita kaikkiaan 17 rekisteröityä puoluetta, mikä oli enemmän kuin koskaan aiemmin. Suomen Keskusta lisäsi paikkalukuaan 15:llä, kun taas SDP menetti kahdeksan ja Kokoomus peräti 13 paikkaa. 24. maaliskuuta - SDP:n puolueneuvosto hyväksyi puolueen johdon esityksen SDP:n jäämisestä oppositioon. SDP oli ollut mukana miltei kaikissa Suomen poliittisissa hallituksissa vuodesta 1966 lähtien. 26. maaliskuuta - Tukholman saaristosta löydettiin vuonna 1525 uponneen Kustaa Vaasan lippulaivan Svanenin hylky. 27. maaliskuuta - Maailman ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin Suomessa Radiolinjan verkossa. 27. maaliskuuta - Lieksan alueelle perustettiin Kolin kansallispuisto. 31. maaliskuuta - Georgiassa järjestettiin kansanäänestys maan tulevaisuudesta. Äänestäneistä 98 prosenttia kannatti maan itsenäistymistä. Etelä-Ossetian alue boikotoi äänestystä. Maalis-huhtikuu - Irakin tasavaltalaiskaarti ja armeija tukahduttivat kansannousut maan etelä- ja pohjoisosissa Irakin sodan jälkeen. Huhtikuu 3. huhtikuuta - YK:n turvallisuusneuvoston päätös 687 määräsi Irakin purkamaan kaikki joukkotuhoaseensa ja ballistiset ohjuksensa. 4. huhtikuuta - Uusi eduskunta kokoontui. Puhemieheksi valittiin Keskustan Esko Aho, ensimmäiseksi varapuhemieheksi SDP:n Saara-Maria Paakkinen ja toiseksi varapuhemieheksi Kokoomuksen Ritva Laurila. 9. huhtikuuta - Saksan hallitus vahvisti tiedot, joiden mukaan Itä-Saksan salainen poliisi Stasi ja länsisaksalainen terrorijärjestö Punainen armeijakunta (RAF) olivat olleet läheisessä yhteistyössä 1970- ja 1980-luvuilla. 9. huhtikuuta - Georgian parlamentti palautti voimaan vuonna 1918 annetun itsenäisyysjulistuksen. 18. huhtikuuta - Irak luovutti kemiallisten aseiden materiaalia YK:n tarkastajille ja ilmoitti, ettei sillä ole biologisia aseita. 21. huhtikuuta - Eduskunta hyväksyi Ahvenanmaan uuden, vuoden 1993 alussa voimaan tulevan itsehallintolain. 22. huhtikuuta - Liechtenstein liittyi Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) seitsemänneksi täysjäseneksi. 24. huhtikuuta - Etelä-Afrikan presidentti Frederik de Klerk kävi Tanskassa lyhyellä vierailulla. Tämä oli hänen ensimmäinen käyntinsä Pohjoismaissa. Tanskan kansankäräjillä ei päästy vasemmiston vastustuksen vuoksi päättämään Etelä-Afrikan vastaisten pakotteiden poistamisesta. 26. huhtikuuta - Pääministeri Esko Ahon hallitus aloitti työnsä. Edellinen Harri Holkerin hallitus oli noussut hallitusten ikätilaston kärkeen ohitettuaan toimikautensa viimeisinä päivinä edeltäjänsä, Kalevi Sorsan neljännen hallituksen. 27. huhtikuuta - SDP:n puheenjohtaja Pertti Paasio sanoi, että Suomen on syytä varautua hakemaan Euroopan yhteisön jäsenyyttä. 28. huhtikuuta - Arkkipiispa John Vikström vihki Helsingin yliopiston dogmatiikan professorin Eero Huovisen Helsingin hiippakunnan uudeksi piispaksi Helsingin tuomiokirkossa. 29. huhtikuuta - Trooppinen sykloni surmasi ainakin ihmistä Bangladeshissa. 30. huhtikuuta - Kaksi entisen Itä-Saksan symbolia siirtyi historiaan. Viimeiset Trabant-autot valmistuivat ja lentoyhtiö Interflug teki viimeiset reittilentonsa. Tuhansia ihmisiä jäi työttömiksi yhtiöiden toiminnan loputtua. 30. huhtikuuta - Eduskunnan puhemiehistöön tuli muutoksia Ahon hallituksen nimityksen jälkeen. Puhemieheksi valittiin Kokoomuksen Ilkka Suominen ja toiseksi varapuhemieheksi Keskustan Mikko Pesälä. Toukokuu 1. toukokuuta - Valtioneuvoston tiedotuspäällikkö Tom Westergård siirtyi Vaasan läänin maaherraksi edellisen maaherran Mauno Kangasniemen jäätyä eläkkeelle. Westergård oli puoluekannaltaan sosialidemokraatti. 4. toukokuuta - Euroviisut järjestettiin Roomassa. Kilpailun voitti äärimmäisen niukasti Ruotsin Carola kappaleella Fångad av en stormvind. Ranskan Amina kappaleella C'est le dernier qui a parle qui a raison oli saanut saman verran pisteitä, mutta Carola kuitenkin voitti, koska sillä oli enemmän korkeita pisteitä kuin Aminalla. 14. toukokuuta - Uusi Kiina -uutistoimisto ilmoitti Kiinan entisen johtajan Mao Zedongin lesken, niin sanottuun Neljän koplaan kuuluneen Jiang Qingin tehneen itsemurhan. Hän oli vapautunut elinkautisesta vankeudesta vain hieman aiemmin. 15. toukokuuta - Edith Cresson muodosti Ranskan uuden hallituksen. Hänestä tuli Ranskan ensimmäinen naispääministeri. 15. toukokuuta - Hallitus antoi kauppa- ja teollisuusministeriölle valtuudet valmistella päätöstä Vuotoksen tekojärven rakentamisesta ja kumosi Sorsan kolmannen hallituksen vuonna 1982 tekemän päätöksen, jonka mukaan allasta ei rakenneta. 19. toukokuuta - Tohtori Pekka Sauri valittiin Vihreän liiton uudeksi puheenjohtajaksi. 21. toukokuuta - Intian pääministeri Rajiv Gandhi murhattiin pommi-iskussa tämän vaalikampanjamatkallaan. 21. toukokuuta - Etiopian diktaattori Mengistu Haile Mariam luopui vallasta ja pakeni Zimbabween, josta hän sai turvapaikan. 24. toukokuuta - Guns N' Roses aloitti rock-musiikin historian pisimmän maailmankiertueen. 24. toukokuuta - Presidentti Mauno Koivisto esitti hallitukselle ulkopoliittisen katsauksen, jonka mukaan Suomi sulki tässä vaiheessa pois jäsenyyden Euroopan yhteisössä. 26. toukokuuta - Lauda Airin Boeing 767 putosi lähellä Bangkokia, onnettomuudessa kuoli 223 ihmistä. 31. toukokuuta - Presidentti Mauno Koivisto sanoi Kotimaa-lehdelle antamassaan haastattelussa, että Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulisi etääntyä valtiosta ja mahdollisesti valmistautua luopumaan virallisesta asemastaan. Kesäkuu 6. kesäkuuta - Eduskunta hyväksyi Kyrönjoen suojelulain. 7. kesäkuuta - Suomen markka sidottiin yksipuolisesti seuraamaan Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttayksikköä ecua. 7. kesäkuuta - Viihdesarja Kummelin pilottijakso lähetettiin. 8. kesäkuuta - Washingtonissa järjestettiin Persianlahden sodan voitonparaati. 8. kesäkuuta - Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen valittiin Kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajiksi valittiin edelleen kansanedustaja Heikki A. Ollila ja ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen sekä uutena kansanedustaja Riitta Jouppila. Puoluekokous hyväksyi kannanoton, jonka mukaan Suomen oli asetettava tavoitteekseen Euroopan yhteisön jäsenyys. 9. kesäkuuta - Yli 600 vuotta lepotilassa ollut ja sammuneeksi luultu tulivuori Pinatubo alkoi purkautua Filippiineillä. Varotoimista huolimatta purkauksen aiheuttamissa maanjäristyksissä ja mutavyöryissä sai surmansa noin 550 ihmistä ja noin ihmistä joutui jättämään kotinsa. Kyseessä oli yksi historian suurimmista tunnetuista tulivuorenpurkauksista.<ref>Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 80. Helsinki: Otava, 1991.</ref> 12. kesäkuuta - Boris Jeltsin valittiin Venäjän federaation presidentiksi. 12. kesäkuuta - Eduskunta hyväksyi yksimielisesti presidentinvaalin muuttamisen suoraksi kansanvaaliksi ja siirtymisen uuteen vaalitapaan jo seuraavissa, vuoden 1994 vaaleissa. 14. kesäkuuta - Seitsemän sotaharjoituksiin osallistunutta varusmiestä hukkui Taipalsaarella, kun heidän kuljettamansa venäläinen BTR-60-miehistönkuljetuspanssarivaunu upposi. 15. kesäkuuta - Kansainvälinen olympiakomitea myönsi vuoden 1998 talvikisat Japanin Naganolle. 17. kesäkuuta - Apartheid: Etelä-Afrikka lopetti ihmisten rodun mukaisen syntymärekisteröinnin. 17. kesäkuuta - Saksa ja Puola solmivat ystävyyssopimuksen, jossa Oder-Neisse-linja määriteltiin maiden pysyväksi rajaksi. Puola lupasi taata saksalaisvähemmistönsä oikeudet ja Saksa puolestaan tukea Puolan pyrkimyksiä päästä Euroopan yhteisön jäseneksi. 20. kesäkuuta - Saksan liittopäivät hyväksyi äänin 337-320 liittopäivien ja hallituksen siirtymisen Bonnista Berliiniin. Saksan liittoneuvosto jäi edelleen toistaiseksi Bonniin. 23. kesäkuuta - Norjan kuningas Harald V ja kuningatar Sonja vihittiin tehtäviinsä Trondheimin tuomiokirkossa tuhat vuotta vanhojen perinteiden mukaan. Mielipidemittausten mukaan 84 prosenttia norjalaisista kannatti monarkiaa. 24. kesäkuuta - Presidentti Mauno Koivisto matkusti vierailulle Moskovaan ja tapasi sen aikana muiden muassa Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatšovin ja Venäjän presidentin Boris Jeltsinin. 25. kesäkuuta - Kroatia ja Slovenia julistivat itsenäistyvänsä Jugoslaviasta. 26. kesäkuuta - Kahdeksan tutkijan ryhmä aloitti Yhdysvalloissa Arizonan osavaltiossa Biosfääri II -kokeilun sulkeutumalla pinta-alaltaan 1,3 hehtaarin suuruisen lasikuvun alle. Kokeilun tarkoituksena oli kehittää itsenäinen, ekologisessa tasapainossa oleva elinympäristö, joka voisi toimia Maan ilmakehän ulkopuolella. Kokeilun piti kestää kaksi vuotta, mutta se ajautui vaikeuksiin ja keskeytettiin heinäkuussa 1992. Myös kokeilun eettiset perusteet kyseenalaistettiin. 28. kesäkuuta - Sosialististen maiden talousjärjestön (SEV) toiminta päättyi virallisesti. Heinäkuu 1. heinäkuuta - Varsovan liitto hajotettiin virallisesti. 1. heinäkuuta - Ruotsi jätti jäsenhakemuksen Euroopan yhteisöön. 1. heinäkuuta - Maailman ensimmäinen GSM-verkko (Radiolinja) aloitti toimintansa Suomessa. 1. heinäkuuta - Yhdysvallat purki Etelä-Afrikan vastaiset talouspakotteet. 6. heinäkuuta - Slovenian sota päättyi. 7. heinäkuuta - Brionin sopimus päätti kymmenpäiväisen sodan Slovenian ja Jugoslavian välillä ja viivytti Slovenian ja Kroatian itsenäistymistä kolmella kuukaudella. 10. heinäkuuta - Pohjois-Korea anoi YK:n jäsenyyttä. 11. heinäkuuta - Tyynellä valtamerellä ja Havaijilla nähtiin täydellinen auringonpimennys, joka kesti pisimmillään 6 min 53 s. 21. heinäkuuta - Somalian sisällissodan osapuolet solmivat tulitauon ja sopivat vallanjaosta. Presidentiksi valittiin Ali Mahdi Mohamed kahdeksi vuodeksi. 22. heinäkuuta - Presidentti Mauno Koivisto vahvisti uuden puolustustilalain ja valmiuslain, jotka oli säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä ja hyväksytty vaaditulla 2/3 enemmistöllä kaksilla peräkkäisillä valtiopäivillä. Lait antoivat hallitukselle laajat valtuudet poikkeusolojen, muun muassa taloudellisten ja poliittisten kriisien aikana. 28. heinäkuuta - Saksan ympäristöviranomaiset arvioivat, että entisen Itä-Saksan alueen ympäristön puhdistaminen länsieurooppalaiselle tasolle vaatii yli 10 miljardia Suomen markkaa kymmenen vuoden aikana. 31. heinäkuuta - Filippiinit päätti sallia entisen presidentin Ferdinand Marcosin lesken Imelda Marcosin paluun yli viisi vuotta kestäneestä maanpaosta kotimaahansa. Elokuu 1. elokuuta - Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush piti Ukrainassa vieraillessaan ns. Chicken Kiev -puheen, jossa hän varoitti ettei Yhdysvallat tue "paikallisdespotismiin" johtavia itsenäistymishankkeita ja varoitti etnisestä vihasta lähtevästä nationalismista. 4. elokuuta - Kreikkalainen risteilyalus MS Oceanos upposi Etelä-Afrikan rannikolla, turma ei vaatinut kuolonuhreja. 4. elokuuta - Kansanedustaja Tina Mäkelä valittiin Suomen maaseudun puolueen uudeksi puheenjohtajaksi. 5. elokuuta - Etelä-Korea anoi YK:n jäsenyyttä. 6. elokuuta - Tim Berners-Lee lähetti alt.hypertext-uutisryhmään viestin, jossa hän esitteli ensimmäistä kertaa julkisesti World Wide Web -projektin. 7. elokuuta - Venäläinen poliitikko Vladimir Žirinovski kyseenalaisti antamassaan lausunnossa Suomen itsenäisyyden, koska hänen mielestään Vladimir Leninillä ei olisi ollut valtuuksia sen myöntämiseen vuonna 1917. 8. elokuuta - Varsovan radiomasto, joka siihen aikaan oli kaikkien aikojen korkein rakennelma, romahti. 10. elokuuta - Kiina ilmoitti liittyvänsä kansainväliseen ydinsulkusopimukseen Japanin pääministerin Toshiki Kaifun vieraillessa Pekingissä. 12. elokuuta - Suomen puolustusvoimat ilmoitti ostavansa entisen Itä-Saksan aseita ja ampumatarvikkeita yhteensä 200 miljoonalla markalla. 12. elokuuta - Metallica julkaisi viidennen albuminsa Metallican, joka tunnetaan myös "Black Albumina" sen kannen värityksen vuoksi. 14. elokuuta - Ruotsin radio kertoi, että ruotsalaiset tiedusteluelimet olivat varautuneet toisesta maailmansodasta lähtien aina 1980-luvulle saakka ottamaan vastaan Suomen pakolaishallituksen, mikäli Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n kerrottiin rahoittaneen toimia, joilla oli varauduttu Suomen ja Ruotsin mahdolliseen miehitykseen. Suomen puolustusministeri Elisabeth Rehn sanoi, ettei Suomessa ollut tiedetty tällaisista suunnitelmista. 18. elokuuta - Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšovin ilmoitettiin olevan "sairaana" ja hänet asetettiin arestiin loma-asunnolleen Krimillä. Kahdeksan kovan linjan kannattajan ryhmä asetti varapresidentti Gennadi Janajevin Neuvostoliiton johtoon. 19. elokuuta - Albania ja Israel solmivat diplomaattisuhteet. 20. elokuuta - Viro julistautui itsenäiseksi. ihmistä kerääntyi Moskovassa parlamenttitalon edustalle tukemaan presidentti Gorbatšovia. 21. elokuuta - Latvia julistautui itsenäiseksi. Neuvostoliiton vallankaappaus päättyi armeijan joukkojen tukiessa Gorbatšovia. 22. elokuuta - Presidentti Mauno Koivisto sanoi Neuvostoliiton vallankaappauksen panneen Suomen ulkopoliittisen linjan kovalle koetukselle, koska Suomi oli yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa puuttunut Neuvostoliiton sisäisiin asioihin arvostelemalla neuvostojohdon poliittisia ratkaisuja. 24. elokuuta - Venäjä ja Ukraina julistautuivat itsenäisiksi. 25. elokuuta - Opiskelija Linus Torvalds lähetti viestin comp.os.minix-uutisryhmään kertoen kehittämästään käyttöjärjestelmän ytimestä. 25. elokuuta - Valko-Venäjä julistautui itsenäiseksi. 25. elokuuta - Suomi aloitti Baltian maiden kanssa neuvottelut normaalien diplomaattisuhteiden palauttamisesta. Uutta tunnustusta maiden itsenäisyydelle ei pidetty tarpeellisena, koska Suomi oli tunnustanut Baltian maiden itsenäisyyden jo 1920-luvulla eikä ollut tunnustanut niiden liittämistä Neuvostoliittoon vuonna 1940. Diplomaattisuhteet palautettiin Suomen ja Baltian maiden välille 29. elokuuta. 27. elokuuta - Euroopan yhteisön jäsenmaat sopivat Baltian maiden tunnustamisesta. Muutamassa päivässä liki 40 maata ilmoitti tunnustavansa tai oli jo tunnustanut niiden itsenäisyyden. 27. elokuuta - Moldova julistautui itsenäiseksi. Romania tunnusti sen välittömästi. 29. elokuuta - Neuvostoliiton kommunistinen puolue lopetettiin. 30. elokuuta - Azerbaidžan julistautui itsenäiseksi. 31. elokuuta - Kirgisia ja Uzbekistan julistautuivat itsenäisiksi. Syyskuu 1. syyskuuta - Yhdysvallat tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden. 2. syyskuuta - Asianajaja Matti Wuori valittiin ympäristöjärjestö Greenpeacen johtoon. 6. syyskuuta - Neuvostoliitto tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden. 6. syyskuuta - Leningrad muutti nimensä kansanäänestyksen jälkeen takaisin Pietariksi. 6. syyskuuta - Itä-Saksan viimeinen puoluejohtaja Lothar de Maizière erosi kaikista poliittisista tehtävistään. 7. syyskuuta - Venäjän presidentti Boris Jeltsin tunnusti Viron, Latvian ja Liettuan itsenäisyyden. 9. syyskuuta - Tadžikistan julistautui itsenäiseksi valtioksi. 10. syyskuuta - Grungeyhtye Nirvana teki läpimurtonsa kappaleellaan Smells Like Teen Spirit. 11. syyskuuta - Neuvostoliitto ryhtyi kotiuttamaan Kuubassa olleita sotilaitaan. 13. syyskuuta - Lotta Svärd -järjestön perustamisesta tuli kuluneeksi 70 vuotta. Merkkipäivänä järjestettyyn juhlatilaisuuteen Helsingin Finlandia-talossa osallistui noin 1 600 entistä lottaa. 13. syyskuuta - Ensimmäiset Suomen Baltian maiden suurlähettiläät nimitettiin virkoihinsa. Suomen Tallinnan-suurlähettilääksi tuli ulkoministeriön neuvotteleva virkamies Jaakko Kaurinkoski, Riian-suurlähettilääksi suurlähettiläs Antti Lassila ja Vilnan-suurlähettilääksi ulkoministeriön neuvotteleva virkamies Taisto Tolvanen. 15. syyskuuta - Sosialidemokraatit kärsivät murskatappion Ruotsin valtiopäivävaaleissa. Ingvar Carlssonin hallitus erosi vaalien jälkeen ja Kokoomuksen Carl Bildt muodosti uuden hallituksen. 16. syyskuuta - Albanian presidentti Ramiz Alia allekirjoitti ETYKin päätösasiakirjan Helsingissä. 17. syyskuuta - YK:n jäsenmaiden lukumäärä nousi 166:een, kun Baltian maat, Mikronesia, Marshallsaaret sekä Etelä- ja Pohjois-Korea hyväksyttiin järjestön jäseniksi. 17. syyskuuta - Linux-ydin versio 0.01 julkaistiin. 19. syyskuuta - Pankkikriisi alkoi: SKOP joutui Suomen Pankin haltuun. 19. syyskuuta - Jäämies Ötzi löytyi Alpeilta. 21.-30. syyskuuta - IAEA:n tarkastajat löysivät Irakin salaisen ydinohjelman dokumentit, jotka viranomaiset takavarikoivat estäen tarkastajia lähtemästä elleivät he luovuttaisi niitä kaikkia. Tästä seurasi nelipäiväinen pattitilanne. Irak luovutti, kun YK:n turvallisuusneuvosto uhkasi seuraamuksilla. 23. syyskuuta - Armenia julistautui itsenäiseksi. 24. syyskuuta - Tuhannet mielenosoittajat vaativat Zairen pääkaupungissa Kinshasassa maan presidentin Mobutu Sese Sekon eroa. Yli sata ihmistä kuoli hallituksen joukkojen hajottaessa mielenosoituksen aseellisesti. Ranska ja Belgia lähettivät joukkojaan Mobutun tueksi. 27. syyskuuta - Amer-yhtymä myi Marimekon Kirsti Paakkasen omistamalle Workidea Oy:lle. 30. syyskuuta - Haitissa tehtiin sotilasvallankaappaus kenraali Raoul Cedrasin johdolla. Presidentti Jean-Bertrand Aristide pakeni Venezuelaan. Yhdysvallat ja Euroopan yhteisö keskeyttivät talousapunsa Haitille ja Amerikan valtioiden yhteisö OAS julisti Haitin kauppasaartoon. 30. syyskuuta - Ruotsin valtiopäivät saivat ensimmäisen naispuhemiehen, kun tehtävään valittiin Kokoomuksen Ingegerd Troedsson. Lokakuu 1. lokakuuta - Syvästi tappiollinen sanomalehti Uusi Suomi muutettiin viikkolehdeksi. 3. lokakuuta - Arviolta 25 000-40 000 ihmistä osallistui Helsingissä palkansaajakeskusjärjestöjen järjestämään, hallituksen ja työnantajajärjestöjen politiikkaa vastustaneeseen suurmielenosoitukseen. 5. lokakuuta - Ukrainan presidentti Leonid Kravtšuk pyysi maailman juutalaisilta anteeksi ukrainalaisten osallistumista Natsi-Saksan rikoksiin juutalaisia vastaan toisen maailmansodan aikana. Syyskuun lopussa oli tullut kuluneeksi 50 vuotta Babyn Jarin rotkossa lähellä Kiovaa toimeenpannusta verilöylystä, jossa oli ammuttu lähes 34 000 juutalaista. 5. lokakuuta - Neuvostoliitto hyväksyttiin Kansainvälisen valuuttarahaston liitännäisjäseneksi. 8. lokakuuta - Kroatia katkaisi suhteet Jugoslaviaan. 8. lokakuuta - Kuvanveistäjä Erkki Salmela voitti Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlarahan suunnittelukilpailun. Kultaista, tuhannen markan arvoista rahaa lyötiin 35 000 kappaletta keväällä 1992 ja hopeista, sadan markan arvoista rahaa kappaletta joulukuussa 1992. 10. lokakuuta - Kuuban presidentti Fidel Castro vakuutti Kuuban kommunistisen puolueen järjestyksessä neljännessä puoluekokouksessa Kuuban pysyvän sosialistisena maana. Castro valittiin uudelle kaudelle puolueen ensimmäiseksi sihteeriksi ja toiseksi sihteeriksi samoin uudelle kaudelle valittiin hänen veljensä, puolustusministeri ja asevoimien komentaja Raúl Castro. 10. lokakuuta - Jaakko Lassila erosi Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajan paikalta epäonnistuneiden ns. Kouri-kauppojen vuoksi. 10. lokakuuta - Perustuslaillinen Oikeistopuolue ja Suomen Eläkeläisten Puolue poistettiin puoluerekisteristä niiden jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa. 11. lokakuuta - YK:n turvallisuusneuvoston päätös 715 määräsi Irakin hyväksymään kaikki komission asettaman tarkastajat. Irak protestoi päätöstä kutsuen sitä laittomaksi. 15. lokakuuta - Viron presidentti Arnold Rüütel, Latvian presidentti Anatolis Gorbunovs ja Liettuan presidentti Vytautas Landsbergis allekirjoittivat ETYKin päätösasiakirjan Helsingissä. 15. lokakuuta - SDP:n puheenjohtaja Pertti Paasio ilmoitti jättävänsä tehtävänsä. 18. lokakuuta - Neuvostoliitto ja Israel solmivat uudelleen 24 vuotta poikki olleet diplomaattisuhteensa, jotka olivat katkenneet vuoden 1967 kuuden päivän sodan vuoksi. 25. lokakuuta - Merivoimat karkotti sotaharjoitusten yhteydessä Suomen aluevesillä liikkuneen sukellusveneen varoituspommeilla. 27. lokakuuta - Turkmenistan julistautui itsenäiseksi valtioksi. 29. lokakuuta - Galileo-avaruusluotain tapasi 951 Gaspra -asteroidin ensimmäisenä luotaimena. 29. lokakuuta - Ukrainan parlamentti päätti, että Tšernobylin ydinvoimala suljetaan vuoden 1993 aikana. Viimeinen voimalan neljästä reaktorista sammutettiin kuitenkin vasta joulukuussa 2000. Marraskuu 1. marraskuuta - Suomen Keskustan kansanedustaja Eino Siuruainen siirtyi Oulun läänin maaherraksi Ahti Pekkalan jäätyä eläkkeelle. Siuruaisen tilalle eduskuntaan tuli maaliskuun vaaleissa pudonnut rehtori Tellervo Renko. 2. marraskuuta - Metropoliitta Bartolomeos I valitaan yksimielisesti uudeksi Konstantinopolin ja Uuden Rooman Arkkipiispaksi ja Ekumeeniseksi Patriarkaksi. 3. marraskuuta - Suomi ja Neuvostoliitto pääsivät yksimielisyyteen YYA-sopimuksen korvaavasta uudesta naapuruussopimuksesta. Paineet YYA-sopimuksen purkamiseksi olivat kasvaneet Saksan yhdistymisen jälkeen. 4. marraskuuta - Filippiinien entisen presidentin Ferdinand Marcosin leski Imelda Marcos palasi kotimaahansa, jossa hän sai kannattajiltaan sankarin vastaanoton. Imelda Marcosia odotti Filippiineillä myös syyte valtion varojen kavaltamisesta. 7. marraskuuta - Izzy Stradlin jätti Guns N' Rosesin. 8. marraskuuta - Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi uuden kirkkolain sekä kirkko- ja vaalijärjestyksen, joiden arvioitiin tulevan voimaan vuonna 1994. 12. marraskuuta - Indonesian joukkojen tekemässä verilöylyssä Dilin Santa Cruzin hautausmaalla tapettiin ainakin 271 itätimorilaista ja saman verran ihmisiä katosi. 14. marraskuuta - Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta syyttivät Libyaa Lockerbien pommi-iskusta 1988. 14. marraskuuta - Kambodžan prinssi Norodom Sihanouk palasi Phnom Penhiin 13 vuoden maanpaon jälkeen. 14. marraskuuta - Suomen markkaa devalvoitiin 14 prosentilla, mitä on kutsuttu myöhemmin Suomen 1990 luvun laman lähtölaukaukseksi. 16. marraskuuta - Suomen Työväen Säästöpankin pääjohtaja Ulf Sundqvist valittiin SDP:n puheenjohtajaksi. 18. marraskuuta - Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg pyysi eroa virastaan, mutta presidentti Mauno Koivisto pyysi häntä jatkamaan. Myös pankin johtokunnan jäsen Kalevi Sorsa oli pyytänyt eroa, mutta hän perui eronsa keskusteltuaan Koiviston kanssa. Kullberg ja Sorsa olivat vastustaneet markan devalvointia. 22. marraskuuta - YK:n turvallisuusneuvosto valitsi järjestön uudeksi pääsihteeriksi egyptiläisen Boutros-Ghalin. 22. marraskuuta - Eduskunta hylkäsi kansanedustaja Marjatta Stenius-Kaukosen eroanomuksen. Stenius-Kaukonen oli perustellut anomustaan "politiikan moraalisella rappiolla". 27. marraskuuta - YK:n turvallisuusneuvosto päätti rauhanturvaajien lähettämisestä Jugoslaviaan. 29. marraskuuta - Viikkolehdeksi muutetun Uuden Suomen viimeinen numero ilmestyi. 30. marraskuuta - Suomi-Neuvostoliitto-Seura muutti nimensä Suomen ja Venäjän kansojen ystävyysseuraksi, jonka puheenjohtajaksi valittiin vesi- ja ympäristöhallituksen pääjohtaja Kaj Bärlund. Joulukuu 1. joulukuuta - Ukrainalaiset äänestäjät päättivät maan itsenäistymisestä. Venäjä, Puola ja Kanada tunnustivat ensimmäisinä Ukrainan itsenäisyyden. 4. joulukuuta - Lentoyhtiö Pan American World Airways lopetti toimintansa. 4. joulukuuta - Tamperelainen Kansan Lehti ilmestyi viimeisen kerran. Lehti oli perustettu vuonna 1899. 7. joulukuuta - Japanin hyökkäyksestä Yhdysvaltain Pearl Harborin laivasto- ja lentotukikohtaan tuli kuluneeksi 50 vuotta. Tapauksen seurauksena Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan. 8. joulukuuta - Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina perustivat Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY), jonka päämaja sijoitettiin Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin. 8. joulukuuta - Moldovan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin presidentinvaalien ainoa ehdokas Mircea Snegur. 12. joulukuuta - Ensimmäiset suomalaiset YK:n rauhanturvajoukoissa palvelleet naiset matkustivat palveluspaikkoihinsa Libanonin eteläosaan ja Golanin kukkuloille, joissa he osallistuivat UNIFIL-operaatioon. 13. joulukuuta - Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan liittyivät IVY:n jäseniksi. 15. joulukuuta - Suomenlinna ja Vanha Rauma hyväksyttiin YK:n maailmanperintöluetteloon. 16. joulukuuta - Kazakstan itsenäistyi. Maan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Nursultan Nazarbajev. 17. joulukuuta - Valmiiksi neuvotellun Suomen ja Neuvostoliiton uuden naapuruussopimuksen allekirjoittaminen peruuntui. 21. joulukuuta - Ukraina, Valko-Venäjä ja Kazakstan lupasivat siirtää alueillaan olleet Neuvostoliitolle kuuluneet ydinaseet Venäjälle tuhottaviksi. 25. joulukuuta - Mihail Gorbatšov erosi Neuvostoliiton presidentin virasta. 26. joulukuuta - Neuvostoliiton Korkein neuvosto kokoontui ja päätti Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton purkamisesta. 27. joulukuuta - SAS:n lentokone MD-81 syöksyi maahan Etelä-Ruotsissa. Koneessa oli 122 matkustajaa ja 7 miehistön jäsentä, jotka kaikki selviytyivät hengissä ja joista vain 23 loukkaantui. 30. joulukuuta - Suomi tunnusti Venäjän, Armenian, Azerbaidžanin, Kazakstanin, Kirgisian, Moldovan, Tadžikistanin, Turkmenistanin, Ukrainan, Uzbekistanin ja Valko-Venäjän itsenäisyyden sekä Venäjän aseman Neuvostoliiton seuraajavaltiona. Georgian tunnustaminen lykättiin toistaiseksi maan sekavan sisäisen tilanteen vuoksi. 31. joulukuuta - Neuvostoliitto lakkasi lopullisesti olemasta. Syntyneitä 2. tammikuuta - Davide Santon, italialainen jalkapalloilija 3. tammikuuta - Joonas Nättinen, suomalainen jääkiekkoilija 4. tammikuuta - Olivia Tennet, uusiseelantilainen näyttelijä ja tanssija 19. tammikuuta - Erin Sanders, yhdysvaltalainen näyttelijä 21. tammikuuta - Brittany Tiplady, kanadalainen näyttelijä 10. helmikuuta - Emma Roberts, yhdysvaltalainen näyttelijä 5. helmikuuta - Sanni Utriainen, suomalainen keihäänheittäjä 7. helmikuuta - Rachel Sibner, yhdysvaltalainen näyttelijä 17. helmikuuta - Ed Sheeran, englantilainen laulaja, lauluntekijä ja tuottaja 17. helmikuuta - Bonnie Wright, englantilainen näyttelijä (Harry Potter) 18. helmikuuta - Malese Jow, yhdysvaltalainen näyttelijä 25. helmikuuta - Gerran Howell, walesilainen näyttelijä 27. helmikuuta - Adam Almqvist, ruotsalainen jääkiekkoilija 28. helmikuuta - Sarah Bolger, irlantilainen näyttelijä 3. maaliskuuta - Víctor Elías, espanjalainen näyttelijä 5. maaliskuuta - Sara Parikka, suomalainen näyttelijä 8. maaliskuuta - Devon Werkheiser, yhdysvaltalainen näyttelijä 11. maaliskuuta - Qian Lin, kiinalainen laulaja 16. maaliskuuta - Sandhja Kuivalainen, suomalais-guayanalainen poplaulaja 16. maaliskuuta - Admir Mehmedi, sveitsiläinen jalkapalloilija 26. maaliskuuta - Brittney Wilson, kanadalainen näyttelijä 28. maaliskuuta - Amy Bruckner, yhdysvaltalainen näyttelijä 29. maaliskuuta - Toni Rajala, suomalainen jääkiekkoilija 4. huhtikuuta - Jamie Lynn Spears, yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja 7. huhtikuuta - Anna Ryrberg, ruotsalainen näyttelijä 10. huhtikuuta - Amanda Michalka, yhdysvaltalainen laulaja ("Aly & AJ") ja näyttelijä 12. huhtikuuta - Magnus Pääjärvi-Svensson, ruotsalainen jääkiekkoilija 13. huhtikuuta - Niilo Syväoja, suomalainen näyttelijä 18. huhtikuuta - Joey Gaydos, yhdysvaltalainen näyttelijä 20. huhtikuuta - Marieke Lucas Rijneveld, alankomaalainen kirjailija 22. huhtikuuta - Jaak Madison, virolainen poliitikko ja kansanedustaja 27. huhtikuuta - Lara Gut, sveitsiläinen alppihiihtäjä 27. huhtikuuta - Annituuli Kasurinen, suomalainen ääninäyttelijä 28. huhtikuuta - Aleisha Allen, yhdysvaltalainen näyttelijä 5. toukokuuta - Raúl Jiménez, meksikolainen jalkapalloilija 6. toukokuuta - Dominik Kanaet, kroatialainen jääkiekkoilija 9. toukokuuta - Pernille Kaae Høier, tanskalainen näyttelijä 17. toukokuuta - Daniel Curtis Lee, yhdysvaltalainen näyttelijä 19. toukokuuta - Jordan Pruitt, yhdysvaltalainen laulaja 21. toukokuuta - Sarah Ramos, yhdysvaltalainen näyttelijä 24. toukokuuta - Erika Umeda, japanilainen laulaja 26. toukokuuta - Julianna Rose Mauriello, yhdysvaltalainen näyttelijä 29. toukokuuta - Kristen Alderson, yhdysvaltalainen näyttelijä 3. kesäkuuta - Sara Sieppi, Miss Suomi 2011 (alun perin 1. perintöprinsessa ennen Pia Pakarisen kruunusta luopumista) 4. kesäkuuta - Jordan Hinson, yhdysvaltalainen näyttelijä 6. kesäkuuta - Ville Hyvärinen, suomalainen jääkiekkoilija 7. kesäkuuta - Tommi Kivistö, suomalainen jääkiekkoilija 18. kesäkuuta - Willa Holland, yhdysvaltalainen malli ja näyttelijä 28. kesäkuuta - Suvi Hurme, suomalainen näyttelijä 5. heinäkuuta - Jason Dolley, yhdysvaltalainen näyttelijä 7. heinäkuuta - Devon Alan, yhdysvaltalainen näyttelijä 7. heinäkuuta - Alessandro Lindblad ("Alesso"), ruotsalainen musiikkituottaja ja DJ 9. heinäkuuta - Mitchel Musso, yhdysvaltalainen näyttelijä 12. heinäkuuta - Erik Per Sullivan, yhdysvaltalainen näyttelijä 13. heinäkuuta - Natalie Minnevik, ruotsalainen näyttelijä 1. elokuuta - Sebastian Holmgård, suomalainen kitaristi, laulaja, lauluntekijä ja sanoittaja 4. elokuuta - River Viiperi, espanjalainen malli 9. elokuuta - Alexis Kaufman (Alexa Bliss), yhdysvaltalainen vapaapainija 16. elokuuta - Evanna Lynch, irlantilainen näyttelijä (Harry Potter') 17. elokuuta - Austin Butler, yhdysvaltalainen näyttelijä, malli ja laulaja 28. elokuuta - Kyle Massey, yhdysvaltalainen näyttelijä 4. syyskuuta - Carter Jenkins, yhdysvaltalainen näyttelijä 5. syyskuuta - Skandar Keynes, englantilainen näyttelijä 11. syyskuuta - Kyrre Gørvell-Dahll ("Kygo"), norjalainen musiikkituottaja ja DJ 14. syyskuuta - Lauri Dalla Valle, suomalainen jalkapalloilija 20. syyskuuta - Spencer Locke, yhdysvaltalainen näyttelijä 25. syyskuuta - Emmy Clarke, yhdysvaltalainen näyttelijä 4. lokakuuta - Nicolai Kielstrup, tanskalainen laulaja 7. lokakuuta - Lay Zhang, kiinalainen näyttelijä ja laulaja 15. lokakuuta - Gabriella Cilmi, australialainen laulaja 16. lokakuuta - Jedward, irlantilainen pop-duo 17. lokakuuta - Alex Vanopslagh, tanskalainen poliitikko 19. lokakuuta - Christopher Gerse, yhdysvaltalainen näyttelijä 6. marraskuuta - Camila Finn, brasilialainen malli 9. marraskuuta - Ronja Stanley ("Ronya"), suomalais-brittiläinen laulaja 15. marraskuuta - Shailene Woodley, yhdysvaltalainen näyttelijä 24. marraskuuta - Eetu Pesonen ("Eeddspeaks"), suomalainen videobloggaaja 2. joulukuuta - Charlie Puth, yhdysvaltalainen laulaja 4. joulukuuta - Isabella Lueen ("Levina"), saksalainen laulaja ja lauluntekijä 8. joulukuuta - Miika Roine, suomalainen jääkiekkoilija 13. joulukuuta - Jay Greenberg, yhdysvaltalainen säveltäjä 19. joulukuuta - Tyler Morley, kanadalainen jääkiekkoilija 24. joulukuuta - Louis Tomlinson, yhtyeen One Direction jäsen 26. joulukuuta - Mai Villadsen, tanskalainen poliitikko 31. joulukuuta - Camila Giorgi, italialainen tennispelaaja Kuolleita Nobelin palkinnot Nobelin fysiikanpalkinto: Pierre-Gilles de Gennes Nobelin kemianpalkinto: Richard R. Ernst Nobelin lääketieteen palkinto: Erwin Neher ja Bert Sakmann Nobelin kirjallisuuspalkinto: Nadine Gordimer Nobelin rauhanpalkinto: Aung San Suu Kyi Tapahtumia aiheittain Elokuvat Kirjallisuus Musiikki Urheilu Videopelit Lähteet

1415

https://fi.wikipedia.org/wiki/1606

1606

Tapahtumia 2. lokakuuta - Vaasan kaupunki perustettiin. Siirtolaiset saapuivat Virginiaan Syntyneitä 6. kesäkuuta - Pierre Corneille, ranskalainen näytelmäkirjailija (k. . heinäkuuta - Corfitz Ulfeldt, tanskalainen kreivi ja poliitikko (k. . heinäkuuta - Rembrandt, hollantilainen taidemaalari (k. . elokuuta - Maria Anna Espanjalainen, espanjalainen prinsessa, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna, Böömin ja Unkarin kuningatar, keisari Ferdinand III:n puoliso Samuel Hartman, suomalainen kaunopuheisuuden ja latinan professori ja kirkkomuusikko (k. 1653) Arvid Wittenberg, Ruotsin armeijan ylipäällikkö (k. 1657) Kuolleita 20. tammikuuta - Alessandro Valignano, italialainen jesuiittalähetyssaarnaaja (s. . tammikuuta - Guy Fawkes, englantilainen ruutisalaliittoainen (s. . maaliskuuta - Justus Lipsius, flaamilainen kielentutkija ja humanisti (s. . huhtikuuta - Joakim Scheel, saksalaissyntyinen Ruotsin laivaston yliamiraali (s. . toukokuuta - Vale-Dmitri I, oik. Grigori Otrepjev (?), Venäjän tsaariksi julistautunut kruununtavoittelija Hannu Fordell, suomalainen nuijasodan aikainen nimismies ja talonpoikien edustaja Arvid Henrikinpoika Horn, Pohjanmaan käskynhaltija ja valtaneuvos (s. ennen vuotta 1577) Matts Larsson Kruus, ruotsalainen valtaneuvos Johannes Clementis Mentzius, suomalainen kirkkoherra ja ramistinen filosofi Petrus Petrosa, Pietari Eerikinpoika, Petrus Erici, suomalainen poliittinen seikkailija 1600-luku

1416

https://fi.wikipedia.org/wiki/2.%20lokakuuta

2. lokakuuta

2. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 275. päivä (276. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 90 päivää. Nimipäivät suomalainen kalenteri: Valio suomenruotsalainen kalenteri: Ludvig ortodoksinen kalenteri: Kiprian, Stiina, Antti, Antero saamenkielinen kalenteri: Vállju vanhemmissa kalentereissa: Leodegarius, Leonhard, Ludvik, Ludwig, Ludwik, Luikko, Theophius, Wollrad, Äänis Tapahtumia 1187 - Saladin valtasi Jerusalemin. 1606 - Vaasan kaupunki perustettiin. 1652 - Tulipalo tuhosi suuren osan Oulun kaupunkia. 1904 - Hererojen ja namojen kansanmurha alkoi Lothar von Trothan antaessa tuhoamiskäskyn. 1916 - Taavetti Lukkarinen hirtettiin Oulussa. 1928 - Opus Dei perustettiin. 1932 - Pesäpallon ensimmäinen Itä-Länsi -ottelu pelattiin Helsingissä. 1937 - Rafael Trujillo määräsi 20 000 Dominikaanisessa tasavallassa asuvaa haitilaista surmattavaksi. 1944 - Varsovan kansannousu tukahdutettiin. 1950 - Charles Schulzin piirtämiä Tenavat-sarjakuvia julkaistiin ensimmäistä kertaa yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä. 1955 - ENIAC-tietokone sammutettiin. 1958 - Guinea itsenäistyi. 1959 - Hämärän rajamailla -televisiosarjan ensiesitys yhdysvaltalaisella CBS-televisiokanavalla. 1968 - Meksikon asevoimien toimeenpanemassa Tlatelolcon verilöylyssä kuoli vain 10 päivää ennen Meksikon olympialaisten avajaisia joitakin satoja mielenosoittajia.<noinclude> 2006 - Charles Carl Roberts ampui viisi koululaista pennsylvanialaisessa amishien koulussa. 2015 − Valio-myrsky kaatoi puita ja aiheutti sähkökatkoksia Pohjanmaalla, Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Syntyneitä 1452 - Rikhard III, Englannin kuningas (k. - Kaarle Albert, Sardinian kuningas (k. - Gunnar Wennerberg, ruotsalainen poliitikko, ministeri ja runoilija (k. - Paul von Hindenburg, saksalainen sotamarsalkka ja valtakunnankansleri (k. - Ferdinand Foch, Ranskan marsalkka, ympärysvaltojen länsirintaman komentaja ensimmäisessä maailmansodassa (k. - William O'Brien, irlantilainen poliitikko (k. - William Ramsay, vuoden 1904 Nobelin kemianpalkinnon saanut skotlantilainen kemisti, jalokaasujen löytäjä (k. - Marthinus Theunis Steyn, Oranjen vapaavaltion viimeinen presidentti (1896-1902) (k. - Werner Söderström, suomalainen kirjankustantaja (WSOY:n perustaja) (k. - Mohandas Karamchand Gandhi ("Mahatma Gandhi"), intialainen vapaustaistelija (k. - Cordell Hull, vuoden 1945 Nobelin rauhanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen poliitikko (k. - Lempi Rothovius, kaikkien aikojen vanhin suomalainen (k. - Julius Henry Marx ("Groucho Marx"), yhdysvaltalainen koomikko (k. - Toivo Loukola, suomalainen kestävyysjuoksija (olympiavoittaja) (k. - Graham Greene, brittiläinen kirjailija (Hiljainen amerikkalainen) (k. - Lal Bahadur Shastri, Intian pääministeri 1964-1966 (k. - Víctor Paz Estenssoro, Bolivian presidentti 1952-1956, 1960-1964 ja 1985-1989 (k. - Alexander Robertus Todd ("Alexander R. Todd"), vuoden 1957 Nobelin kemianpalkinnon saanut skotlantilainen kemisti (k. - Ville Salminen, suomalainen elokuvaohjaaja ja näyttelijä (k. - Bengt Johansson, suomalainen säveltäjä (k. - Veikko Helasvuo, suomalainen musiikin historian professori (k. - Christian de Duve, vuoden 1974 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut belgialainen biologi (k. - Ștefan Kovács, romanialainen jalkapallovalmentaja (k. - John Gurdon, vuoden 2012 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut brittiläinen kehitys- ja solubiologi 1933 - Ragni Malmstén, suomalainen laulaja (k. - Johnnie Cochran, yhdysvaltalainen asianajaja (k. - Mikko Nousiainen, suomalainen teatterinjohtaja ja näyttelijä (k. - Juri Glazkov, neuvostoliittolainen kosmonautti (k. - Göran Sonnevi, ruotsalainen runoilija ja kirjallisuuden kääntäjä 1940 - Gheorghe Gruia, romanialainen käsipalloilija (olympiamitalisti) (k. - Kavuri Samba Siva Rao, intialainen poliitikko, ministeri ja liikemies 1945 - Don McLean, yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä 1948 - Trevor Brooking, englantilainen jalkapalloilija 1948 - Siim Kallas, Viron pääministeri 2002- - Donna Karan, yhdysvaltalainen muotisuunnittelija 1948 - Persis Khambatta, intialainen näyttelijä ja malli (k. - Anna-Lou Leibovitz ("Annie Leibovitz"), yhdysvaltalainen valokuvaaja 1949 - Richard Meyers ("Richard Hell"), yhdysvaltalainen muusikko 1950 - Mike Rutherford, englantilainen muusikko ("Genesis") 1951 - Romina Power, yhdysvaltalaissyntyinen laulaja ja näyttelijä 1951 - Gordon Matthew Sumner ("Sting"), brittimuusikko ("The Police") 1951 - Hannu Väisänen, suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija (Toiset kengät) 1953 - Ernest Bai Koroma, Sierra Leonen presidentti 2007- - Philip Oakey, brittiläinen muusikko ("The Human League") 1956 - Charles Michael Adler ("Charlie Adler"), yhdysvaltalainen ääninäyttelijä 1959 - Luis Fernández, ranskalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja 1959 - Jussi Kivi, suomalainen kuvataiteilija 1960 - Glenn Anderson, kanadalainen jääkiekkoilija 1960 - Ritva-Liisa Korhonen, suomalainen oopperalaulaja 1961 - Pertti Korhonen, suomalainen yritysjohtaja 1962 - Tapani Bagge, suomalainen kirjailija 1962 - Jeffrey Glenn Bennett ("Jeff Bennett"), yhdysvaltalainen ääninäyttelijä 1963 - Maria Ressa, vuoden 2020 Nobelin rauhanpalkinnon saanut filippiiniläinen toimittaja ja uutissivuston perustaja 1967 - Frankie Fredericks, namibialainen juoksija (maailmanmestari) 1967 - Ardem Patapoutian, vuoden 2021 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut libanonilais-yhdysvaltalainen molekyylibiologi ja neurotieteilijä 1968 - Tittamari Marttinen, suomalainen kirjailija 1968 - Jana Novotná, tšekkiläinen tennispelaaja (k. - Natasha Little, englantilainen näyttelijä 1970 - Kelly Ripa, yhdysvaltalainen näyttelijä ja televisiojuontaja 1971 - James Root, yhdysvaltalainen kitaristi ("Slipknot", "Stone Sour") 1973 - Andri Danylko ("Vjerka Serdjutška"), ukrainalainen koomikko, laulaja ja tanssija 1973 - DeShaun Dupree Holton ("Proof"), yhdysvaltalainen rap-artisti (k. - Marisol Nichols, yhdysvaltalainen näyttelijä 1973 - Lene Grawford Nystrøm, norjalainen laulaja 1975 - Pasi Lyytikäinen, suomalainen säveltäjä 1977 - Lasse Mellberg ("Redrama"), suomenruotsalainen rap-artisti 1978 - Ayumi Hamasaki ("Ayu"), japanilainen laulaja 1978 - Seppo Honkonen, suomalainen teatteriohjaaja ja dramaturgi 1979 - Maja Ivarsson, ruotsalainen laulaja ("The Sounds") 1984 - Tero Järvenpää, suomalainen keihäänheittäjä 1987 - Phil Kessel, yhdysvaltalainen jääkiekkoilija 1993 - Aaro Vainio, suomalainen autourheilija 1997 - Tammy Abraham, englantilainen jalkapalloilija 2002 - Jacob Sartorius, yhdysvaltalainen laulaja Kuolleita 1764 - William Cavendish, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri (s. - Samuel Adams, yhdysvaltalainen vallankumousjohtaja (s. - François Jean Dominique Arago, ranskalainen matemaatikko (s. - Svante Arrhenius, vuoden 1903 Nobelin kemianpalkinnon saanut ruotsalainen kemisti (s. - Elias Muukka, suomalainen taidemaalari, professori ja piirustuksen opettaja (s. - Juho Sunila, Suomen pääministeri (1927-1928 ja 1931-1932) (s. - Marcel Duchamp, ranskalainen taiteilija (s. - Paavo Nurmi ("Lentävä suomalainen"), suomalainen pitkänmatkan juoksija (yhdeksänkertainen olympiavoittaja) (s. - Roy Harold Scherer ("Rock Hudson"), yhdysvaltalainen näyttelijä (Jättiläinen) (s. - Ahti Karjalainen, suomalainen säveltäjä ja kapellimestari (s. - Madeleine Carroll, englantilainen näyttelijä (39 askelta) (s. - Peter Medawar, vuoden 1960 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut brasilialaissyntyinen biologi (s. - Demetrios I, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka (s. - Unto Miettinen, suomalainen radiotoiittaja ja professori (s. - Joonas Kokkonen, suomalainen säveltäjä (Viimeiset kiusaukset) (s. - Gene Autry, yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä (s. - Olivier Gendebien, belgialainen kilpa-ajaja (s. - Ossi Korteniemi, suomalainen poliitikko (s. - Ahmed Said Khadr, Al Qaidan rahoittajaksi epäilty egyptiläis-kanadalainen avustustyöntekijä (s. - Brian Friel, pohjoisirlantilainen näytelmäkirjailija (s. - Coleridge Goode, jamaikalais-brittiläinen jazzkontrabasisti (s. - Mary Hesse, englantilainen filosofi (s. - Neville Marriner, brittiläinen kapellimestari ja viulisti (s. - Thomas Round, brittiläinen oopperalaulaja (s. - Klaus Huber, sveitsiläinen säveltäjä (s. - Tom Petty, yhdysvaltalainen rockmuusikko (s. - Voitto Scharlin, suomalainen toimitusjohtaja ja kauppaneuvos (s. - Geoff Emerick, brittiläinen studiotyöntekijä (s. - Gia Qantšeli, georgialainen säveltäjä (s. - Anja Angel, suomalainen toimittaja ja kirjailija (s. - Ahti Susiluoto, suomalainen taidemaalari, taidekriitikko ja runoilija (s. 1940) Katso myös: kalenteri ~ 1. lokakuuta, 3. lokakuuta Lokakuu -10-02

1417

https://fi.wikipedia.org/wiki/1900

1900

1900 (MCM) oli normaalivuosi (ei karkausvuosi), joka alkoi maanantaista. Vaikka vuosi oli jaollinen neljällä, vuosi ei poikkeuksellisesti ollut karkausvuosi. Huomaa 1900 ei ole karkausvuosi, koska gregoriaanisessa kalenterissa tasavuosisadat ovat karkausvuosia vain jos itse vuosisataa osoittava luku (tässä 19) on neljällä jaollinen. Tapahtumia tammikuu-maaliskuu 1. tammikuuta - Nigeriasta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatti. 5. tammikuuta - Irlantilaisnationalistijohtaja John Redmond kutsui kansan kapinaan brittihallintoa vastaan. 6. tammikuuta - Lehdet ilmoittivat kolmen miljoonan ihmisen kuolevan nälkään Intiassa. 6. tammikuuta - Buurisota: buurit hyökkäsivät Ladysmithiin, yli tuhat ihmistä sai surmansa. 8. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti William McKinley asetti Alaskan sotilasvalvonnan alle. 13. tammikuuta - Vilhelm II antoi asetuksen, jonka mukaan Saksan armeijan komennuskieli on saksa. 13. tammikuuta - Ensimmäinen sortokausi: Venäläinen valtiosihteeri Vjatšeslav von Plehwe nimitettiin Suomen ministerivaltiosihteeriksi. 14. tammikuuta - Tosca-oopperan ensi-ilta Roomassa. Näyttelijät saivat tappouhkauksia ja nimettömiä kirjeitä. 24. tammikuuta - Buurisota: Spion Kopin taistelu. 24. tammikuuta - Hallitukset Lontoossa ja Pretoriassa aloittivat neuvottelut buurisodan lopettamiseksi. 27. tammikuuta - Suomen suuriruhtinaskunnassa avattiin lakisääteiset valtiopäivät kireissä tunnelmissa. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin lukemassa valtaistuinpuheessa keisari-suuriruhtinas kielsi valtiopäiviä puuttumasta yleisvaltakunnallisiin asioihin. Tästä huolimatta valtiopäivät hyväksyi keisarille lähetetyn anomuksen, jossa arvosteltiin kenraalikuvernööri Bobrikovin politiikkaa. 27. tammikuuta - Boksarikapina: ulkomaalaiset diplomaatit vaativat Pekingissä, että boksarikapinallisia rangaistaan. 30. tammikuuta - Buureja vastaan taistelleet Yhdistyneen kuningaskunnan joukot Etelä-Afrikassa pyysivät lisävoimia. tammikuussa - Suomen ensimmäinen radioyhteys Suursaaren ja Kymin Kuutsalon välillä. Yhteyden rakensi fyysikko Aleksandr Popov. Radiota tarvittiin väliaikaisesti Suursaaressa karille ajaneen panssarilaiva General-Admiral Graf Apraksinin pelastustoimissa. 5. helmikuuta - Kuutsalon radioasemalta lähetettiin maailman ensimmäinen hätäsanoma. Lavansaaren luona oli ajelehtivalle jäälautalle jäänyt 50 inkeriläistä kalastajaa. Suursaaren radioaseman vastaanottama sanoma välitettiin lähellä olleelle jäänmurtaja Jermakille, joka pelasti lautalla olleet. 8. helmikuuta - Yhdistyneen kuningaskunnan joukot hävisivät taistelun buureille Ladysmithissä. 13. helmikuuta - Saksan valtiopäivät hyväksyi vuoden 1899 Ison-Britannian ja Saksan sopimuksen, jossa Britannia luovutti Saksalle Upolun, Savaiin, Monolon ja Apolimaan sekä Yhdysvalloille Tutuilan ja muita saaria Polynesiassa. Saksa luopui Tongasaarista, eteläisistä Salomonsaarista ja Shortlandsaarista. 14. helmikuuta - Buurisota: Etelä-Afrikassa 20 000 Yhdistyneen kuningaskunnan sotilasta valtasi Oranjen vapaavaltion. 17. helmikuuta - Buurisota: Paardebergin taistelu. 17. helmikuuta - Giacomo Puccinin ooppera Madama Butterfly sai ensiesityksensä Milanon La Scala -teatterissa. 22. helmikuuta - Havaijista tuli virallisesti Yhdysvaltain territorio. 23. helmikuuta - Buurisota: Hart's Hillin taistelu. 27. helmikuuta - Buurisota: Yhdistyneen kuningaskunnan sotajohtajat vastaanottivat Etelä-Afrikassa ehdottoman antautumisen buurikenraali Piet Cronjelta. 27. helmikuuta - Lontoossa perustettiin Labour Presentation Commitee, työväenpuolueen edeltäjä. Ramsay MacDonald valittiin puolueen sihteeriksi. 11. maaliskuuta - Buurisota: Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Lordi Salisbury torjui buurijohtaja Paul Krugerin rauhantunnustelut. 13. maaliskuuta - Buurisota: Yhdistynyt kuningaskunta miehitti Bloemfonteinin Oranjen vapaavaltiossa. 13. maaliskuuta - Naisten ja lasten työpäivä rajoitettiin lailla 11 tuntiin Ranskassa. 16. maaliskuuta - Sir Arthur Evans löysi Knossoksen rauniot Kreetalla. huhtikuu-kesäkuu 1. huhtikuuta - Jokainen ranskalainen poliisi määrättiin kantamaan asetta. 1. huhtikuuta - Kuningatar Viktoria muodosti Irlantilaisen kaartin. 4. huhtikuuta - Anarkisti ampui Walesin prinssi Edvardia tämän ottaessa osaa Belgian kuninkaan syntymäpäiväjuhliin. 14. huhtikuuta - Pariisin maailmannäyttely avattiin. 15. huhtikuuta - Pariisin maailmannäyttely alkoi. 1. toukokuuta - Ruutiräjähdys Pleasant Valley Coal Companyn hiilikaivoksessa Utahin Scofieldissä surmasi 200 kaivostyöläistä. Uhreista 60-70 oli amerikansuomalaisia, pääasiassa Keski-Pohjanmaalta tulleita siirtolaisia. 2. toukokuuta - Ruotsin kuningas Oskar II julisti tukevansa Yhdistynyttä kuningaskuntaa buurisodassa. 4. toukokuuta - Itävalta-Unkarin keisari Frans Joosef I saapui monipäiväiselle vierailulle Saksaan vahvistamaan maiden suhteita. 14. toukokuuta - Pariisin kesäolympialaiset alkoivat. 17. toukokuuta - Buurisota: Yhdistyneen kuningaskunnan joukot vapauttivat Mafekingin. 17. toukokuuta - Boksarit tuhosivat kolme kylää lähellä Pekingiä ja tappoivat 60 kiinalaista kristittyä. 17. toukokuuta - Kirjailija L. Frank Baumin Ihmemaa Oz julkaistiin  Chicagossa. 18. toukokuuta - Buurilähetystö matkusti Yhdysvaltoihin pyytämään apua. 18. toukokuuta - Yhdistynyt kuningaskunta julisti Tongan protektoraatikseen. 21. toukokuuta - Venäjä tunkeutui Mantšuriaan. 23. toukokuuta - Kersantti William Harvey Carneystä tuli ensimmäinen afroamerikkalainen, jolle myönnettiin Medal of Honor. Mitali myönnettiin Carneyn urheudesta Fort Wagnerin taistelussa Yhdysvaltain sisällissodassa. 24. toukokuuta - Buurisota: Yhdistynyt kuningaskunta liitti Oranjen vapaavaltion alueisiinsa nimellä Orange River Colony. 25. toukokuuta - Buurisotilaat äänestivät sodan jatkumisen puolesta. 28. toukokuuta - Boksarit hyökkäsivät belgialaisen henkilökunnan kimppuun Fengtain rautatieasemalla. 29. toukokuuta - Kiinan hallitus tuomitsi boksarikapinalliset. 30. toukokuuta - Boksarit valtasivat Tianjinin. 31. toukokuuta - Rauhanturvaajia useista maista saapui Kiinaan. 31. toukokuuta - Buurisota: lordi Robertin johtamat Yhdistyneen kuningaskunnan joukot valtasivat Johannesburgin. 1. kesäkuuta - Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli ja piispanistuin siirrettiin keisari Nikolai II:n julistuksella Kuopiosta Ouluun. Hiippakunnan nimenä säilyi Kuopion hiippakunta 17. heinäkuuta 1923 asti, jolloin nimi muutettiin asetuksella Oulun hiippakunnaksi. 5. kesäkuuta - Buurisota: Yhdistyneen kuningaskunnan joukot valtasivat Pretorian. 12. kesäkuuta - Saksan Reichstag hyväksyi laivaston laajentamisen mahdollistaneen toisen laivastolain. 15. kesäkuuta - Senaatin kulkulaitostoimikunta ilmoitti suomalaisten postimerkkien lakkauttamisesta. Venäläiset postimerkit tulivat pakollisiksi ulkomaanliikenteessä 14. elokuuta ja kotimaanliikenteessä 14. tammikuuta 1901. 17. kesäkuuta − Suomalainen Voimistelu- ja Urheiluliitto (SVUL) perustettiin Helsingissä Kansanvalistusseuran laulu- ja soittojuhlien ja Helsingin Ponnistuksen voimistelujuhlien yhteydessä. 20. kesäkuuta - Boksarikapina: boksarit kokosivat noin 20 000 ihmistä Pekingin lähellä ja tappoivat satoja eurooppalaisia mukaan lukien Saksan suurlähettilään vapaaherra Klemens von Ketterin. Keisari Vilhelm II vaati suurvaltojen yhteisoperaatiota Kiinaa vastaan. Samana päivänä kiinalaiset joukot aloittivat 55 päivää kestäneen Pekingin länsimaisen lähetystökorttelin piirityksen. 20. kesäkuuta - Keisari Nikolai II antoi kielimanifestin. Venäjän kieli määrättiin virkakieleksi Suomessa. 21. kesäkuuta - Kiina julisti virallisesti sodan Yhdysvalloille, Britannialle, Saksalle, Ranskalle ja Japanille leskikeisarinna Cixin ediktillä. 29. kesäkuuta - Bobrikov lakkautti ikuisiksi ajoiksi Nya Pressen -sanomalehden. heinäkuu-syyskuu 2. heinäkuuta - Zeppeliinin ensimmäinen lento lähellä Friedrichshafenia Saksassa. 9. heinäkuuta - Boksarikapina: eurooppalaiset joukot valtasivat takaisin Tianjinin Kiinassa. 19. heinäkuuta - Pariisin metron ensimmäinen linja Porte de Vincennes - Porte Maillot avattiin liikenteelle. 27. heinäkuuta - Saksan keisari Vilhelm II:n ns. hunnipuhe herätti maailmanlaajuista huomiota. Keisari vertasi saksalaisia hunneihin, jotka kuningas Etzelin johdolla tuhosivat Kiinaa ja vakuutti että kiinalainen vielä tuhannen vuoden päästä muistaa saksalaisten nimen. 29. heinäkuuta - Italialainen anarkisti Gaetano Bresci surmasi Italian kuninkaan Umberto I:n. 14. elokuuta - Suomalaisten postimerkkien käypäisyys ulkomaille menevissä kirjeissä päättyi ja samalla otettiin protestina käyttöön niin sanottu Gallen-Kallelan surumerkki. 14. elokuuta - Boksarikapina: kansainvälinen joukko länsimaiden, Venäjän ja Japanin sotilaita Yhdistyneen kuningaskunnan komennon alaisuudessa valtasi Pekingin ja päätti lähetystökorttelin piirityksen vapauttaen eurooppalaiset panttivangit. Leskikeisarinna Cixi pakeni seuraavana päivänä Pekingistä ja kansainvälisen retkikunnan joukot valtasivat Pekingin Kielletyn kaupungin 17. elokuuta. 27. elokuuta - Yhdistyneen kuningaskunnan joukot löivät buurikommandot Bergendalissa. 1. syyskuuta - Suomen ensimmäinen nykymuotoinen osuustoimintalain mukainen osuuskauppa avattiin Tampereella. 4. syyskuuta − Helsingin ensimmäinen sähköraitiovaunu aloitti liikennöinnin linjalla Töölö−Hietalahti. 8. syyskuuta - Voimakas hurrikaani iski Teksasin Galvestoniin surmaten noin 8 000 ihmistä. 17. syyskuuta - Filippiinien ja Yhdysvaltain sota: Juan Caillesin komentamat filippiiniläiset joukot löivät eversti Benjamin F. Cheathamin komentamat yhdysvaltalaisjoukot Mabitacissa. lokakuu-joulukuu 28. lokakuuta - Pariisin kesäolympialaiset päättyivät. 6. marraskuuta - Yhdysvaltain republikaanisen puolueen istuva presidentti William McKinley valittiin uudelle kaudelle voitolla Yhdysvaltain demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaasta William Jennings Bryanista. McKinleyn uudelleenvalinta synnytti levottomuuksia Filippiineillä, koska vastaehdokkaan oli uskottu myöntävän maalle itsenäisyyden. 12. marraskuuta - Pariisin maailmannäyttely päättyi. 10. joulukuuta - Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen selitti myöntyväisyyssuunnan periaatteet Uudessa Suomettaressa julkaistussa avoimessa kirjeessään. 14. joulukuuta - Fyysikko Max Planck piti Saksan fysikaalisen seuran tilaisuudessa luennon valon hiukkasluonteesta. Tästä sai alkunsa kvanttiteorian kehitys. 31. joulukuuta - Portugalin kuningas Kaarle I armahti joukon vankeja vuosisadan vaihtumisen kunniaksi. Vapauteen pääsivät muun muassa sotilaallisesta niskoittelusta tuomitut ja poliittiset vangit. tuntematon päivämäärä joulukuu - Carl Gustav Jung aloitti psykiatrina Zürichin yliopistossa. Maapallon väkiluku Maapallon väkiluku: noin Afrikka: Aasia: Japani: noin Eurooppa: Latinalainen Amerikka: Pohjois-Amerikka: Oseania: Syntyneitä tammikuu-maaliskuu 5. tammikuuta - Niilo Tahkolahti, suomalainen kirjailija (k. . tammikuuta - Richard Halliburton, yhdysvaltalainen toimittaja ja maailmankulkuri (katosi . tammikuuta - Väinö Hannikainen, suomalainen säveltäjä ja harpisti (k. . tammikuuta - Tauno Putkonen, suomalainen lääkäri, iho- ja sukupuolitautiopin professori (k. . tammikuuta - Aune Ylppö, suomalainen hammaslääketieteen tutkija ja professori (k. . tammikuuta - Aleksanteri Ahola-Valo, suomalainen kirjailija (k. . tammikuuta - Ella Eronen, suomalainen näyttelijätär ja lausuntataiteilija (k. . helmikuuta - Jacques Prévert, ranskalainen kirjailija (k. . helmikuuta - Adlai Stevenson, yhdysvaltalainen poliitikko (k. . helmikuuta - Heidi Blåfield, suomalainen näyttelijä (k. . helmikuuta - Hans-Georg Gadamer, saksalainen filosofi (k. . helmikuuta - Urpo Hansson, suomalainen näyttelijä (k. . helmikuuta - Vasili Tšuikov, Neuvostoliiton marsalkka (k. . helmikuuta - Luis Buñuel, espanjalainen elokuvaohjaaja (k. . maaliskuuta - Morris K. Jessup, yhdysvaltalainen tiedemies, kirjailija ja valokuvaaja (k. . maaliskuuta - Kurt Weill, saksalainen säveltäjä (k. . maaliskuuta - Aarne Koskelo, suomalainen yritysjohtaja (k. . maaliskuuta - Sylvi Kekkonen, suomalainen kirjailija, presidentti Urho Kekkosen puoliso (k. . maaliskuuta - Giórgos Seféris, vuoden 1963 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut kreikkalainen runoilija ja diplomaatti (k. . maaliskuuta - Zarah Leander, ruotsalainen näyttelijä ja laulaja (k. . maaliskuuta - Frédéric Joliot-Curie, vuoden 1935 Nobelin kemianpalkinnon saanut ranskalainen fyysikko (k. . maaliskuuta - Ida Pappinen, suomalainen näyttelijä ja laulaja (k. . maaliskuuta - Erich Fromm, saksalaissyntyinen psykologi ja filosofi (k. . maaliskuuta - Akseli Kaskela, suomalainen urheiluvaikuttaja (k. . maaliskuuta - John McEwen, Australian pääministeri (k. 1980) huhtikuu-kesäkuu 2. huhtikuuta - Paula Repo, suomalainen lastenkirjailija 5. huhtikuuta - Spencer Tracy, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. . huhtikuuta - Sándor Márai, unkarilainen kirjailija (k. . huhtikuuta - Wolfgang Pauli, vuoden 1945 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut itävaltalaissyntyinen fyysikko (k. . huhtikuuta - Charles Richter, yhdysvaltalainen seismologi ja keksijä (k. . huhtikuuta - Jan Oort, alankomaalainen astronomi (k. . huhtikuuta - Cecily Lefort, englantilainen toisen maailmansodan sankaritar (k. . toukokuuta - Ignazio Silone, italialainen kirjailija (k. . toukokuuta - A. W. Lawrence, brittiläinen arkeologi ja historioitsija (k. . toukokuuta - Cecilia Payne-Gaposchkin, brittiläinen tähtitieteilijä (k. . toukokuuta - Helene Weigel, itävaltalainen näyttelijätär (k. . toukokuuta - Ragnar Ypyä, suomalainen arkkitehti (k. . toukokuuta - Hans Frank, saksalainen SS-upseeri, miehitetyn Puolan kenraalikuvernööri 1939-1945 (k. . toukokuuta - Alain Grandbois, kanadalainen runoilija (s. . kesäkuuta - Alfredo Le Pera, argentiinalainen toimittaja, näytelmäkirjailija ja laulunsanoittaja (k. . kesäkuuta - Dennis Gabor, vuoden 1971 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut unkarilainen fyysikko (k. . kesäkuuta - Elli Ylimaa, suomalainen näyttelijä (k. . kesäkuuta - Martin Bormann, saksalainen natsijohtaja (katosi . kesäkuuta - Jennie Tourel, venäläis-yhdysvaltalainen oopperalaulaja (k. . kesäkuuta - Louis Mountbatten, englantilainen amiraali (k. . kesäkuuta - Antoine de Saint-Exupéry, ranskalainen lentäjä ja kirjailija (k. 1944) heinäkuu-syyskuu 1. heinäkuuta - Marcus Adeney, kanadalainen sellisti, säveltäjä, kirjailija ja musiikkipedagogi (k. . heinäkuuta - Robert Desnos, ranskalainen runoilija (k. . heinäkuuta - Nathalie Sarraute, venäläis-ranskalainen kirjailija (k. . heinäkuuta - Zelda Fitzgerald, yhdysvaltalainen kirjailija (k. . heinäkuuta - Eyvind Johnson, vuoden 1974 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut ruotsalainen kirjailija (k. . elokuuta - Elizabeth Bowes-Lyon, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar, myöhemmin kuningataräiti, kuningas Yrjö VI:n puoliso (k. . elokuuta - Ingvald Serenius, suomalainen arkkitehti (k. . elokuuta - Cecil Howard Green, brittiläis-yhdysvaltalainen geofyysikko (k. . elokuuta - Eero A. Wuori, suomalainen poliitikko, ammattiyhdistysjohtaja ja suurlähettiläs (k. . elokuuta - Hector Gratton, kanadalainen säveltäjä, kapellimestari, pianisti ja pedagogi (k. . elokuuta - Yrjö Lindegren, suomalainen arkkitehti (k. . elokuuta - Vijaya Lakshmi Pandit, intialainen poliitikko ja diplomaatti (k. . elokuuta - Ernst Křenek, itävaltalaissyntyinen säveltäjä ja musiikkikirjailija (k. . elokuuta - Sir Hans Adolf Krebs, vuoden 1953 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut saksalainen lääkäri ja biokemisti (k. . elokuuta - L. Arvi P. Poijärvi, suomalainen koulumies ja professori (k. . elokuuta - Hellmuth Walter, saksalainen insinööri ja keksijä (k. . elokuuta - Knud Thestrup, tanskalainen poliitikko (k. . syyskuuta - Urho Kekkonen, kahdeksas Suomen tasavallan presidentti (k. . syyskuuta - Bruno Nurmi-Johansson, suomalainen taikuri ja vatsastapuhuja (k. . syyskuuta - Lauri Viljanen, suomalainen runoilija ja kirjallisuudentutkija (k. . syyskuuta - Uuno Klami, suomalainen säveltäjä (k. . syyskuuta - Michelangelo Abbado, italialainen viulisti ja säveltäjä (k. . syyskuuta - Örnulf Tigerstedt, suomenruotsalainen runoilija ja kirjailija (k. 1962) lokakuu-joulukuu 3. lokakuuta - Thomas Wolfe, yhdysvaltalainen kirjailija (k. . lokakuuta - Heinrich Himmler, saksalainen natsivirkamies ja SS:n johtaja (k. . lokakuuta - Martti Jäppilä, suomalainen säveltäjä ja harmonikkataiteilija (k. . lokakuuta - Eileen Law, kanadalainen oopperalaulaja (k. . lokakuuta - Erna Berger, saksalainen oopperalaulaja ja näyttelijä (k. . lokakuuta - Karin Boye, ruotsalainen runoilija (k. . lokakuuta - Lidija Ruslanova, venäläinen laulaja (k. . lokakuuta - Ragnar Granit, vuoden 1967 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut suomalaissyntyinen fysiologi (k. . marraskuuta - Adi Dassler, saksalainen suutari ja liikemies, Adidas-yhtiön perustaja (k. . marraskuuta - Margaret Mitchell, yhdysvaltalainen kirjailija (k. . marraskuuta - Charlie Paddock, yhdysvaltalainen urheilija (k. . marraskuuta - Aaron Copland, yhdysvaltalainen säveltäjä (k. . marraskuuta - Nikolai Pogodin, neuvostoliittolainen näytelmäkirjailija (k. . marraskuuta - Gunnar Wasastjerna, suomalainen ylilääkäri, lääkintöneuvos ja muistelmakirjailija (k. . marraskuuta - Anna Seghers, saksalainen kirjailija (k. . marraskuuta - Martti Jukola, suomalainen urheilutoimittaja (k. . marraskuuta - Rudolf Höss, saksalainen SS-upseeri (Auschwitzin keskitysleirin päällikkö) (k. . joulukuuta - Viljo Sohkanen, suomalainen sosiaalijohtaja ja sosiaalineuvos (k. . joulukuuta - Richard Kuhn, vuoden 1938 Nobelin kemianpalkinnon saanut itävaltalainen kemisti (k. . joulukuuta - Sammy Davis, Sr., yhdysvaltalainen tanssija (k. . joulukuuta - Aino Kassinen, suomalainen selvänäkijä (k. . joulukuuta - Lempi Jääskeläinen, suomalainen kirjailija (k. . joulukuuta - Irma Wikström, suomalainen näyttelijä (k. . joulukuuta - Audrey Mildmay, brittiläinen oopperalaulaja (k. . joulukuuta - Vsevolod Višnevski, neuvostoliittolainen kirjailija (k. . joulukuuta - Joseph Smallwood, kanadalainen poliitikko (k. 1991) Kuolleita huhtikuu-kesäkuu 5. huhtikuuta - Joseph Louis François Bertrand, ranskalainen matemaatikko (s. . huhtikuuta - George Douglas Campbell, Argyllin kahdeksas herttua ja brittiläinen poliitikko (s. . toukokuuta - Jean Gaspard Felix Ravaisson-Mollien, ranskalainen filosofi (s. . kesäkuuta - Belle Boyd, yhdysvaltalainen näyttelijä (Konfederaation vakoilija) (s. 1843) heinäkuu-syyskuu 10. elokuuta - Charles Russel, Killowenin paroni Russell, Englannin oikeuden lordiylituomari (s. . syyskuuta - William Marsh Rice, yhdysvaltalainen ihmisystävä ja yliopiston perustaja (s. 1816) Muuta Kirjallisuusvuosi 1900 Lähteet

1418

https://fi.wikipedia.org/wiki/1986

1986

Vuosi 1986 oli normaalivuosi, joka alkoi keskiviikosta. Tapahtumia Tammikuu 1. tammikuuta - Espanja ja Portugali liittyivät Euroopan yhteisöön. 1. tammikuuta - Suomi liittyi Euroopan vapaakauppajärjestö EFTAn täysjäseneksi. 1. tammikuuta - Aruba irtautui Alankomaiden Antilleista ja sai laajennetun autonomian. 1. tammikuuta - Alajärvi, Jämsänkoski, Kannus, Kauhava, Keuruu, Kuhmo, Laitila, Orivesi, Saarijärvi ja Ähtäri muuttuivat kaupungeiksi. 3. tammikuuta - Libya kiisti osallisuutensa Rooman ja Wienin lentokentille joulukuussa 1985 tehtyihin terrori-iskuihin. Arabiliitto tuki lausunnollaan Libyaa Yhdysvaltojen syytöksiä vastaan. 8. tammikuuta - Yhdysvallat katkaisi kaikki suhteensa Libyaan ja määräsi siellä olevat kansalaisensa poistumaan maasta. 9. tammikuuta - Hävittyään patenttioikeudenkäynnin Polaroidille Kodak luopui pikakameravalmistuksesta. 10. tammikuuta − Kirjailija Jörn Donner sai toisen kerran myönnetyn Finlandia-palkinnon romaanistaan Far och son (Isä ja poika). 14. tammikuuta - Valtion elokuvatarkastamo kielsi suomalaissyntyisen Renny Harlinin Yhdysvalloissa ohjaaman Jäätävä polte -elokuvan esittämisen ja levityksen Suomessa, koska sitä pidettiin raakana ja ulkopoliittisesti arveluttavana. Elokuvan leikattu versio koki maaliskuussa saman kohtalon, mutta Korkein hallinto-oikeus kumosi esityskiellon lokakuussa. Kokonaisuudessaan Jäätävä polte vapautui esityskiellosta vuonna 2006, jolloin se julkaistiin Suomessa DVD-muodossa. 20. tammikuuta - Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska ilmoittivat aikeista rakentaa tunnelin Englannin kanaalin ali. 22. tammikuuta - Kolme sikhiä tuomittiin kuolemaan Intian pääministerin Indira Gandhin murhasta. 24. tammikuuta - Voyager 2 -avaruusluotain ohitti Uranuksen. 24. tammikuuta - Tasavallan presidentti Mauno Koivisto vahvisti kirkkolain muutoksen, jolla ns. arkipyhät (loppiainen ja helatorstai) siirrettiin takaisin omille paikoilleen. Lain oli alun perin ollut tarkoitus tulla voimaan jo vuonna 1987, mutta Koivisto muutti voimaantulon vasta vuoteen 1992. Koivisto moitti opetusministeri Gustav Björkstrandia lain huonosta valmistelusta. Presidentin päätös synnytti vilkkaan valtiosääntöoikeudellisen keskustelun. 24. tammikuuta - Suomi sai kolmoisvoiton Monte Carlon rallissa. Kilpailun voitti Henri Toivonen Lancialla, toiseksi tuli Timo Salonen Peugeot'lla ja kolmanneksi Hannu Mikkola Audilla. 28. tammikuuta - Avaruussukkula Challenger tuhoutui onnettomuudessa. Koko miehistö sai surmansa. Lähtö televisioitiin laajalti, ja Yhdysvalloissa sitä seurattiin mm. kouluissa, koska mukana ollut opettaja Christa McAuliffe oli valittu "opettaja avaruudessa" -projektiin, jonka tavoitteena oli innostaa koululaisia matematiikkaan, luonnontieteisiin ja avaruustutkimukseen. NASA:n sukkulaohjelma oli jäissä aina syyskuuhun 1988 asti, jolloin tehtiin seuraava lento. 29. tammikuuta - Yoweri Kaguta Musevenista tuli Ugandan presidentti viisivuotisen itsenäisyyskamppailun jälkeen. 30. tammikuuta - Henkilöjuna ja tavarajuna törmäsivät toisiinsa Lapuan rautatieasemalla, 15 loukkaantui. Helmikuu 1. helmikuuta - Suomen Pankin johtokunnan jäsen Esko Ollila nimitettiin uudeksi valtiovarainministeriksi Ahti Pekkalan siirryttyä Oulun läänin maaherraksi. Pekkala ehti toimia valtiovarainministerinä kauemmin kuin kukaan ennen häntä. Pekkalan tilalle eduskuntaan tuli rehtori Tellervo Nousiainen. 2. helmikuuta − Sosialidemokraattisen puolueen ehdokas Oscar Arias Sanchez valittiin keskiamerikkalaisen Costa Rican presidentiksi. 4. helmikuuta - Kansanedustaja Ulla Bogdanoff loikkasi Suomen maaseudun puolueesta Perustuslailliseen oikeistopuolueeseen. POP:lla oli nyt kaksi kansanedustajaa (toinen oli Georg C. Ehrnrooth) ja SMP:llä 16. 5. helmikuuta - Libanonilainen muslimiryhmä kaappasi YK:n helikopterin miehistön ja matkustajat. Joukossa oli kaksi suomalaista. Kaappaajat luulivat helikopteria israelilaiseksi. 5. helmikuuta - Presidentti Mauno Koivisto ja eduskunnan puhemies Erkki Pystynen ottivat yhteen valtiopäivien avajaisissa arkipyhäkiistan vuoksi. Koivisto syytti eduskuntaa vastuun pakoilusta kirkkolain muutoksen valmistelussa. Pystynen puolestaan piti Koiviston moitteita aiheettomina ja sysäsi osavastuun kiistasta presidentille. 7. helmikuuta - Haitin diktaattori Jean-Claude Duvalier pakeni maasta. 8. helmikuuta - Tavarajuna ja henkilöjuna törmäsivät Hintonissa Albertassa; kuolonuhreja oli 23. 9. helmikuuta - Halleyn komeetta ohitti Maan. 11. helmikuuta - Puolalaisen Solidaarisuus-ammattiliiton johtaja Lech Wałęsa vapautettiin syytteistä, jotka oli nostettu sen vuoksi, että hän oli sanonut marraskuussa 1985 pidettyjen parlamenttivaalien äänestysprosenttia viranomaisten ilmoittamaa pienemmäksi. 13. helmikuuta − Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi uuden virsikirjan otettavaksi käyttöön ensimmäisenä adventtisunnuntaina 1987. 16. helmikuuta − Sosialistisen puolueen ehdokas Mario Soares valittiin Portugalin presidentiksi. 19. helmikuuta - Neuvostoliitto laukaisi avaruusasema Mirin ensimmäisen moduulin. 20. helmikuuta − Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n hallitus päätti vapauttaa juoksija Martti Vainion hänelle syksyllä 1984 langetetusta elinikäisestä kilpailukiellosta. Vapautusta olivat anoneet Vainio itse ja Suomen Urheiluliitto. 25. helmikuuta - Filippiinien presidentti Ferdinand Marcos pakeni 20 vuoden hallinnon jälkeen, presidentiksi tuli Corazón Aquino. Yhdysvallat tunnusti välittömästi Aquinon hallituksen. 25. helmikuuta − Helsingin hovioikeus tuomitsi Keskustapuolueen maksamaan valtiolle markkaa, jotka puolueen katsottiin saaneen laittomasti tamperelaiselta Rakennusliike Nopalta. Hovioikeus korotti siten huomattavasti Helsingin raastuvanoikeuden helmikuussa 1985 Keskustan maksettavaksi määräämää summaa. 27. helmikuuta − Yhdysvallat luovutti natsirikoksista syytetyn John Demjanjukin Israeliin oikeudenkäyntiä varten. Demjanjukin epäiltiin olleen Treblinkan keskitysleirin "Iivana Julmaksi" kutsuttu vartija. 28. helmikuuta - Olof Palmen salamurha: tuntematon henkilö ampui Ruotsin pääministeri Olof Palmen hänen ollessaan kävelemässä teatterista kotiinsa vaimonsa kanssa. Maaliskuu 3. maaliskuuta - Metalliyhtye Metallica julkaisi Master of Puppets -levyn. 3. maaliskuuta − Filippiinien entisen presidentin Ferdinand Marcosin puolue tunnusti Corazón Aquinon hallituksen ja häviönsä presidentinvaaleissa. Marcosin puolueella oli ylivoimainen enemmistö parlamentissa. 6. maaliskuuta - Oikeuskansleri Kai Korte antoi työministeri Urpo Leppäselle huomautuksen niin sanotun Rinteen työllistämismallin kokeilun yhteydessä tapahtuneista määrärahan ylityksistä. 7. maaliskuuta − Juutalainen maailmankongressi esitti syytöksiä Itävallan presidenttiehdokkaan, YK:n entisen pääsihteerin Kurt Waldheimin toiminnasta toisen maailmansodan aikana. Syytökset koskivat Waldheimin toimia Kreikassa aikana, jolloin juutalaisia siirrettiin keskitysleireille. Waldheim kiisti syytteet. 8. maaliskuuta - Japanin luotain Suisei ohitti Halleyn komeetan tutkien sen koronaa ja aurinkotuulta. 10. maaliskuuta − Intian länsirannikolla sijaitsevan Bombayn miljoonakaupungin nimi ilmoitettiin muutetun Mumbaiksi erään hindujen jumalan mukaan. 13. maaliskuuta − Paavo Väyrynen matkusti ensimmäisenä Suomen ulkoministerinä viralliselle vierailulle Israeliin ja tapasi virkaveljensä Jitzhak Shamirin. Shamir vaati Suomea lopettamaan Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n tukemisen. Väyrynen ilmoitti kuitenkin Suomen jatkavan tukeaan PLO:lle. 15. maaliskuuta − Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) aloitti lakon, joka päättyi kaksi päivää myöhemmin. Lakkoon osallistui noin työntekijää. 16. maaliskuuta − Sveitsissä järjestettiin kansanäänestys maan jäsenyydestä Yhdistyneissä Kansakunnissa. Yksikään kantoni ei äänestänyt järjestöön liittymisen puolesta. 23. maaliskuuta - Suomalainen rahtilaiva Karelia ajoi karille Gotska Sandössa Gotlannin edustalla. Kuusi ihmistä sai surmansa. 24. maaliskuuta - Presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto matkustivat valtiovierailulle Sveitsiin. Kyseessä oli ensimmäinen Suomen presidentin virallinen vierailu Sveitsissä. Koivisto laski vierailun aikana seppeleen marsalkka Mannerheimin muistomerkille Montreux'ssä. 25. maaliskuuta - Filippiinien uusi presidentti Corazon Aquino hajotti parlamentin, lakkautti edeltäjänsä Ferdinand Marcosin aikaisen perustuslain ja julisti voimaan väliaikaisen perustuslain siihen saakka, kunnes valmisteilla oleva uusi perustuslaki hyväksyttäisiin kansanäänestyksessä. Huhtikuu 2. huhtikuuta - Suomessa alkoi virkamieslakko, johon osallistui enimmillään noin 42 000 virkamiestä. Presidentti Mauno Koivisto joutui muuttamaan muutamaksi päiväksi valtion vierastaloon Munkkiniemeen, kunnes presidentin kanslian henkilökunta rajattiin lakon ulkopuolelle. 3. huhtikuuta - IBM esitteli kannettavan tietokoneen, PC Convertiblen. 5. huhtikuuta - Yhdysvaltalaissotilaiden keskuudessa suosittu La Belle -disco räjäytettiin Länsi-Berliinissä, kolme ihmistä kuoli ja 230 loukkaantui. Libyaa pidetään syyllisenä. 7. huhtikuuta − Ruotsin uusi pääministeri Ingvar Carlsson teki ensimmäisen virallisen ulkomaanvierailunsa Suomeen. Hän tapasi presidentti Mauno Koiviston ja pääministeri Kalevi Sorsan. 9. huhtikuuta − Itävallan presidenttiehdokas Kurt Waldheim myönsi salanneensa tiedot siitä, että hän oli palvellut Natsi-Saksan armeijassa Kreikassa ja Jugoslaviassa vuodesta 1942 toisen maailmansodan loppuun saakka. Waldheim kiisti kuitenkin häneen kohdistetut sotarikossyytteet. 10. huhtikuuta - Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan nimitti televisioidussa puheessaan Libyan johtajaa Muammar Gaddafia "Lähi-idän hulluksi koiraksi". 12. huhtikuuta - SKP:n vähemmistö perusti uuden puolueen nimeltä Demokraattinen Vaihtoehto. Puolueen puheenjohtajaksi valittiin Leo Suonpää. 14. huhtikuuta − Euroopan talousyhteisön EEC:n jäsenmaiden ulkoministerit päättivät kokouksessaan Haagissa Alankomaissa ryhtyä rajoittamaan libyalaisten diplomaattien toimintaa yhteisön jäsenmaissa, mutta varoittivat Yhdysvaltoja voimakeinojen käytöstä Libyaa vastaan. 15. huhtikuuta - Yhdysvaltain pommikoneet iskivät brittiläisistä tukikohdista Libyaan ja pommittivat pääkaupunkia Tripolia ja Bengasin aluetta. Noin sata henkeä kuoli. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan julisti kaksi tuntia myöhemmin iskun olleen itsepuolustusta. Pommikoneiden oli kierrettävä Välimerelle Atlantin ja Gibraltarin salmen kautta, koska Ranska oli kieltänyt niiltä oman ilmatilansa käytön. Israel ja Iso-Britannia ilmoittivat välittömästi hyväksyvänsä iskun, kun taas Neuvostoliitto tuomitsi sen. 16. huhtikuuta - Josif Stalinin tytär Svetlana Allilujeva muutti Neuvostoliitosta takaisin Yhdysvaltoihin. Hän oli palannut maanpaosta kotimaahansa vain vajaat puolitoista vuotta aiemmin. 16. huhtikuuta - Virkamieslakko laajeni koko maahan koskettuaan aluksi vain pääkaupunkiseutua. 21. huhtikuuta − Itä-Saksan kommunistisen puolueen pääsihteeri Erich Honecker valittiin uudelle viisivuotiselle virkakaudelle. 24. huhtikuuta − Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan varoitti Syyriaa ja Irania vastaavista iskuista kuin Libyaan oli kohdistettu. 24. huhtikuuta − Kenraalimajuri Gustav Hägglund nimitettiin YK:n Etelä-Libanonissa toimivien UNIFIL-rauhanturvajoukkojen komentajaksi kesäkuun alusta lukien. 25. huhtikuuta - Tohtori Ahti Karjalainen kieltäytyi hänelle tarjotusta Keskustapuolueen kunniajäsenyydestä. Karjalainen oli eronnut puolueesta vuonna 1983 sen jälkeen kun presidentti Mauno Koivisto oli erottanut hänet Suomen Pankin pääjohtajan paikalta. 25. huhtikuuta − Suomi solmi diplomaattisuhteet aasialaisen Bhutanin ja afrikkalaisen Malawin kanssa. 26. huhtikuuta - Tšernobylin lähellä Ukrainassa V.I. Lenin -ydinvoimalan reaktorissa syttyi grafiittitulipalo, joka aiheutti historian vakavimman ydinonnettomuuden. 31 ihmistä kuoli heti, ja suuria määriä radioaktiivisuutta pääsi ympäristöön. 30. huhtikuuta - Kouvolassa järjestettiin ensimmäistä kertaa Vappugospel 30. huhtikuuta − Libya karkotti noin sata brittiläistä, espanjalaista ja italialaista diplomaattia kostoksi EEC:n päätökselle rajoittaa libyalaisten diplomaattien toimintaa. Toukokuu 2. toukokuuta - Ralliautoilija Henri Toivonen ja hänen amerikanitalialainen kartanlukijansa Sergio Cresto saivat surmansa rajussa ulosajossa Korsikan rallissa. Heidän Lancia-autonsa syttyi palamaan suistuttuaan tieltä. 2. toukokuuta − Vancouverissa Kanadassa avattiin vuoden 1986 maailmannäyttely EXPO 86, johon osallistui yli 50 maata. Pohjoismaista näytteilleasettajana oli mukana ainoastaan Norja. 3. toukokuuta - Euroviisut järjestettiin Bergenissä Norjassa. Kilpailun voitti Belgia edustajanaan Sandra Kim kappaleella J'aime la vie. 4. toukokuuta − Afganistanin turvallisuuspalvelun entinen päällikkö Najibullah valittiin maan kommunistipuolueen uudeksi johtajaksi Babrak Karmalin tilalle. Karmal jatkoi kuitenkin presidenttinä. 4. toukokuuta − Läntisten teollisuusmaiden johtajat julistivat huippukokouksessaan Tokiossa Libyan kansainvälisen terrorismin suojelijaksi. 8. toukokuuta - Maailman eniten myyty virvoitusjuoma Coca-Cola täytti sata vuotta. Suomessa Coca-Cola oli tullut myyntiin vuonna 1952. 16. toukokuuta − Kansainvälisen poliisin Interpolin päämaja Pariisissa vaurioitui pahoin pommiräjähdyksessä. Äärivasemmistolainen Action directe (Suora toiminta) -ryhmä ilmoittautui iskun tekijäksi. 16. toukokuuta − Argentiinan entinen presidentti Leopoldo Galtieri tuomittiin 12 vuodeksi vankeuteen rikoksista ihmisyyttä vastaan. 17. toukokuuta - Virkamieslakko päättyi kestettyään lähes seitsemän viikkoa. Lakon aikana oli herännyt kiivas keskustelu siitä, pitäisikö yhteiskunnalle vaaralliset lakot lopettaa erityislailla. Presidentti Mauno Koivisto kehotti eduskunnan perustuslakivaliokuntaa selvittämään tällaisen lainsäädännön mahdollisuuksia. 20. toukokuuta - Oulun lentokonekaappausyritys 1986: nuori mies kaappasi Helsinkiin lähdössä olleen Finnairin matkustajakoneen Oulun lentoasemalla. Poliisi pidätti kaappaajan koneeseen tekemällään rynnäköllä. Kaappaaja ilmoitti tekonsa olleen vastalause ihmisten sulkemiselle laitoksiin. 26. toukokuuta - Euroopan yhteisö otti käyttöön Euroopan lipun. Kesäkuu 5. kesäkuuta - SKDL:n vähemmistö ("taistolaiset") erotettiin puolueen eduskuntaryhmästä. Kymmenen erotettua kansanedustajaa järjestyi Demokraattisen Vaihtoehdon eduskuntaryhmäksi, joka valitsi puheenjohtajakseen Ensio Laineen. 6. kesäkuuta - Hanasaaren hiilivoimalassa Helsingissä syttyi tulipalo, joka aiheutti kymmenien miljoonien markkojen vahingot. Henkilövahingoilta vältyttiin. 6. kesäkuuta - Frankfurter Allgemeine Zeitungissa julkaistiin Ernst Nolten kirjoitus, josta alkoi Historikerstreit eli historioitsijoiden riita. 7. kesäkuuta - Liberaalinen Kansanpuolue erosi Keskustapuolueesta. 8. kesäkuuta - Entinen YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim valittiin Itävallan presidentiksi. Liittokansleri Fred Sinowatz erosi vaalituloksen selvittyä ja Israel kutsui Itävallan-suurlähettiläänsä kotiin. 12. kesäkuuta - Etelä-Afrikan hallitus julisti koko maan poikkeustilaan lähestyneen Soweton kansannousun ja joukkomurhien vuosipäivän edellä. Poliisi pidätti satoja mustia opposition edustajia "varmuuden vuoksi". YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi toimenpiteet yksimielisesti ja jyrkin sanoin ja vaati poikkeustilan välitöntä kumoamista. 13. kesäkuuta - Presidentti Mauno Koivisto nimitti eduskunnan oikeusasiamiehen Jorma S. Aallon uudeksi oikeuskansleriksi elokuun alussa eläkkeelle siirtyvän Kai Kortteen tilalle. 15. kesäkuuta - Keskustapuolue valitsi puoluekokouksessaan Lappeenrannassa puheenjohtajansa, ulkoministeri Paavo Väyrysen presidenttiehdokkaakseen vuoden 1988 vaaleihin. Väyrynen ilmoitti kuitenkin aloittavansa kampanjansa vasta syksyllä 1987. 16. kesäkuuta - Yleisradion pääjohtajalle Sakari Kiurulle osoitettu kirjepommi räjähti yhtiön toimitalossa Kesäkadulla Helsingissä. Postia avannut sihteeri loukkaantui lievästi. Pommin lähettäjää ei saatu selville. 17. kesäkuuta - Eduskunta torjui niukalla ääntenenemmistöllä (91-89) uusien Satakunnan, Pirkanmaan ja Kainuun läänien perustamisen, jota oli valmisteltu liki 30 vuotta. 20. kesäkuuta − Vakoilusta vankeuteen tuomittu Norjan ulkoministeriön entinen lehdistöpäällikkö Arne Treholt siirrettiin tiukemmin vartioituun vankilaan hänen pakosuunnitelmansa paljastuttua. Poliisi pidätti kolme henkilöä epäiltyinä osallistumisesta paon suunnitteluun. 22. kesäkuuta - Diego Maradona teki Vuosisadan maalin. 26. kesäkuuta - Suomen hallitus vetosi elinkeinoelämän järjestöihin, jotta ne supistaisivat kaupallisia suhteitaan Etelä-Afrikkaan. 26. kesäkuuta − Helsingin hovioikeus tuomitsi Helsingin entisen metrojohtajan Unto Valtasen yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeuteen lahjomien vastaanotosta. Helsingin raastuvanoikeus oli aiemmin vapauttanut Valtasen syytteistä. 27. kesäkuuta - Haagin kansainvälinen tuomioistuin totesi, että Yhdysvaltain tuki Nicaraguan hallitusta vastaan taistelleille contra-sisseille oli puuttumista Nicaraguan sisäisiin asioihin ja siten YK:n peruskirjan vastaista. Heinäkuu 4. heinäkuuta - Yhdysvaltain symbolina pidetty, New Yorkin sataman suulla oleva Vapaudenpatsas täytti sata vuotta. 6. heinäkuuta - Entisen presidentin Ferdinand Marcosin kannattajat yrittivät vallankaappausta Filippiineillä. Yritys kuivui kokoon seuraavana päivänä. Maanpaossa ollut Marcos kiisti olleensa itse mukana hankkeessa. 7. heinäkuuta - Ranska ja Uusi-Seelanti pääsivät YK:n pääsihteerin Javier Perez de Cuellarin välityksellä sopimukseen maiden suhteita hiertäneessä, ympäristöjärjestö Greenpeacen Rainbow Warrior -aluksen räjäytystä koskeneessa kiistassa. Ranska esitti Uudelle-Seelannille virallisen anteeksipyynnön ja maksoi seitsemän miljoonan dollarin vahingonkorvauksen. 12. heinäkuuta − Silja Linen matkustaja-alus Wellamo ajoi karille Maarianhaminan edustalla. Turusta Tukholmaan matkalla ollut alus saatiin irrotetuksi karilta seuraavana päivänä Ruotsista hälytetyn voimakkaan jäänmurtajan avulla. Henkilövahinkoja ei sattunut. 23. heinäkuuta - Yorkin herttua, prinssi Andrew meni naimisiin Sarah Fergusonin kanssa Lontoossa. 28. heinäkuuta - Voimakas autopommi surmasi yli 30 ihmistä ja haavoitti yli sataa Libanonin pääkaupungissa Beirutissa. Samanlainen räjähdys surmasi seuraavana päivänä 24 ihmistä. 30. heinäkuuta - Suomen maaseudun puolueen kunniapuheenjohtaja Veikko Vennamo sai pyytämänsä eron puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtävästä myrskyisässä puoluekokouksessa Jyväskylässä. Hänen tilalleen valittiin J. Juhani Kortesalmi. Veikko Vennamo ei itse ollut läsnä puoluekokouksessa. Puolueen puheenjohtaja Pekka Vennamo oli aiemmin kesällä syyttänyt isäänsä "varjopuoluejohdon" pystyttämisestä ja uhannut erota puheenjohtajan paikalta. Elokuu 3. elokuuta − Viisivuotias poika sai surmansa Imatranajossa länsisaksalaisen moottoripyöräilijän menetettyä ajokkinsa hallinnan ja suistuttua yleisön joukkoon. 8. elokuuta - Mikkelin panttivankidraama: Kansallis-Osake-Pankin Jakomäen konttori ryöstettiin Helsingissä. Ryöstäjän pakomatka päättyi seuraavana yönä Mikkelin torille, jossa hän räjäytti itsensä, yhden panttivankinsa ja pakoautonsa. 12. elokuuta - Yhdysvallat erotti Uuden-Seelannin ANZUS-puolustusliitosta, koska Uusi-Seelanti ei ollut päästänyt satamiinsa ydinvoimalla käyviä tai ydinaseita kuljettaneita aluksia. 13. elokuuta - Berliinin muuri täytti 25 vuotta. Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Kohl sanoi juhlapuheessaan, etteivät Länsi-Berliinin asukkaat koskaan mukaudu muuriin ja piikkilankaan. Itä-Saksan puoluejohtaja Erich Honecker puolestaan totesi muurin rakentamisen palvelleen rauhan asiaa. 14. elokuuta − Yhdysvaltain senaatti hyväksyi presidentti Ronald Reaganin ajaman 100 miljoonan dollarin tukipaketin Nicaraguan hallitusta vastaan taistelleille contra-sisseille. Edustajainhuone oli hyväksynyt paketin jo aiemmin. 21. elokuuta - Nyosjärvestä Kamerunissa purkautui kaasua (hiilidioksidia), joka tukehdutti 2 000 ihmistä 20 km:n säteellä. 21. elokuuta − Suomen Eläkeläisten Puolue piti ensimmäisen puoluekokouksensa Tampereella. Puheenjohtajaksi valittiin Yrjö Virtanen Hyvinkäältä. 25. elokuuta − Israel ja Kamerun solmivat uudelleen diplomaattisuhteensa. Kamerun oli katkaissut suhteensa Israeliin yhdessä 28 muun Afrikan maan kanssa lokakuun 1973 sodan vuoksi. Kolme muuta Afrikan valtiota oli palauttanut suhteensa Israeliin jo aiemmin. 26. elokuuta − Helsingin entinen metrojohtaja Unto Valtanen ilmoitti valittavansa metrojupakan vuoksi hovioikeudessa saamastaan vankeustuomiosta Korkeimpaan oikeuteen. KKO myönsi Valtaselle valitusluvan syyskuussa. 26. elokuuta − Presidentti Urho Kekkosen omaiset ilmoittivat presidentin terveydentilan heikentyneen selvästi. Kekkonen kuoli Tamminiemessä 31. elokuuta. 29. elokuuta - Eka-yhtymä osti Valintatalo-ketjun Euromarket Oy:ltä. 31. elokuuta - Neuvostoliiton risteilyalus Admiral Nahimov törmäsi rahtialus Pjotr Vaseviin Mustallamerellä ja upposi; 423 ihmistä sai surmansa. Syyskuu 5. syyskuuta - Pan Amin lento 73, mukanaan 358 ihmistä, kaapattiin Karachin kansainvälisellä lentokentällä. 6. syyskuuta - Istanbulissa synagoogan räjähdyksessä kuoli 21 juutalaista ja kaksi terroristia. Tekijäksi ilmoittautui neljä eri arabijärjestöä. 6. syyskuuta − Chilen presidentti Augusto Pinochet yritettiin murhata maan pääkaupungissa Santiagossa. Iskussa sai surmansa viisi Pinochet'n henkivartijaa, mutta Pinochet itse sai vain lieviä vammoja. Hallitus julisti tapauksen vuoksi Santiagon kolmeksi kuukaudeksi piiritystilaan. Pinochet'n valtaannoususta tuli 11. syyskuuta kuluneeksi 13 vuotta. 7. syyskuuta - Desmond Tutusta tuli Etelä-Afrikan anglikaanikirkon ensimmäinen musta arkkipiispa. 7. syyskuuta - Urho Kekkosen hautajaisiin Helsingissä osallistui arvovieraita neljästäkymmenestä maasta. Helsingin tuomiokirkossa pidetyn siunauksen toimitti arkkipiispa John Vikström. 10. syyskuuta − Finnkino Oy osti Kinosto- ja Savoy-elokuvayhtiöiden koko osakekannan ja enemmistön Adams-filmin osakkeista. Kaupan tuloksena Finnkino sai haltuunsa kolmanneksen koko Suomen elokuvateattereista. 11. syyskuuta - New Yorkin pörssiromahdus: Dow Jones -indeksi laski yhden päivän aikana 86,6 pistettä, mikä oli siihen mennessä suurin koskaan yhden päivän aikana tapahtunut pudotus. 12. syyskuuta - Presidentti Mauno Koivisto paheksui voimakkain sanoin julkisesti kenraalimajuri Pentti Syrjän muistelmateoksen Gruppa Finljandija julkaisemista alkuperäisessä muodossaan. Pääesikunta oli jo aiemmin yrittänyt estää teoksen julkaisun, koska sen oli katsottu sisältävän sellaisia Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin liittyviä tietoja, jotka olisi ollut pidettävä salassa. 16. syyskuuta - Kansanedustaja Kaarina Suonio siirtyi Tampereen apulaiskaupunginjohtajaksi vastuualueenaan kulttuuri- ja opetustoimi. Hänen tilalleen eduskuntaan nousi vuoden 1983 vaaleissa eduskunnasta pudonnut Seija Karkinen. 19. syyskuuta - Kokoomuksen työministeri Urpo Leppäselle esittämä epäluottamuslause kaatui eduskunnassa äänin 100-43. Välikysymyksen aiheena oli työministeriölle vuoden 1984 budjetissa varatun määrärahan ylitys lähes kuudella miljoonalla markalla niin sanotun Rinteen työllistämismallin kokeilussa. 25. syyskuuta − Hiihtäjä Juha Mieto vastaanotti hänelle myönnetyn Pierre de Coubertin -kunniamitalin YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon päämajassa Pariisissa. Mitali myönnettiin rehdistä käytöksestä urheilussa ja Mieto oli mitalin ensimmäinen suomalainen saaja. 27. syyskuuta - Metallican basisti Cliff Burton kuoli Euroopan-kiertueella keikkabussin jouduttua ojaan, minkä johdosta Burton jäi bussin alle yhtyeen matkustaessa Ruotsista Kööpenhaminaan. 30. syyskuuta - Israelin turvallisuuspalvelu Mossad sieppasi ydinteknikko Mordechai Vanunun Roomassa ja kuljetti hänet Israeliin. 30. syyskuuta − Presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto matkustivat viralliselle vierailulle Japaniin. Lokakuu 2. lokakuuta - Sotalelujen valmistus, maahantuonti ja myynti Suomessa sovittiin lopetettavaksi vuoden 1987 alusta lukien. 5. lokakuuta - Brittiläinen The Times -lehti kertoi sunnuntainumeronsa etusivulla Israelin valmistaneen salaisessa tehtaassa 20 vuoden aikana noin sata ydinpommia. Lehti perusti uutisensa Mordechai Vanunun antamiin tietoihin. Israel kiisti tiedot. 6. lokakuuta - Neuvostoliittolainen Projekti 667A -luokan sukellusvene K-219 upposi päivän ohjusosaston tulipalon jälkeen Hatterasin syvänteeseen 1 000 km Bermudan itäpuolelle. Veneessä on 34 ydinkärkeä ja kaksi reaktoria. 7. lokakuuta - Dingo hajosi virallisesti. Samana päivänä hajoamisesta tiedottivat mm. TV-uutiset ja Ajankohtainen kakkonen. 10. lokakuuta - 7,5 richterin maanjäristys surmasi 1 500 ihmistä San Salvadorssa. 10. lokakuuta − YK:n turvallisuusneuvosto ja yleiskokous valitsivat pääsihteeri Javier Perez de Cuellarin yksimielisesti uudelle viisivuotiselle virkakaudelle. 11. lokakuuta - Liennytys: Ronald Reagan ja Mihail Gorbatšov tapasivat Reykjavíkissa. Huippukokous päättyi tuloksettomana. 15. lokakuuta − Taiwan lakkautti vuodesta 1949 voimassa olleen sotatilan. 17. lokakuuta − Kansainvälinen olympiakomitea myönsi vuoden 1992 talvikisat Ranskan Albertvillelle ja kesäkisat Espanjan Barcelonalle. KOK päätti myös, että vuoden 1992 jälkeen kesä- ja talvikisat järjestetään vuorotellen kahden vuoden välein. 19. lokakuuta - Mosambikin presidentti Samora Machel sai surmansa lento-onnettomuudessa Etelä-Afrikassa. Onnettomuudessa kuoli kaikkiaan 34 ihmistä. Mosambik syytti Etelä-Afrikkaa onnettomuuden aiheuttamisesta. 21. lokakuuta - Marshallinsaaret itsenäistyi Yhdysvalloista. 21. lokakuuta - Helsingin metrorata laajeni Itäkeskuksesta Kontulaan. 23. lokakuuta - Keski-Afrikan vuonna 1979 syrjäytetty hallitsija Bokassa palasi yllättäen kotimaahansa. Hänet vietiin suoraan lentokentältä vankilaan. 25. lokakuuta − Genevessä Sveitsissä kokoontunut Kansainvälisen Punaisen Ristin konferenssi päätti äänin 159−25 sulkea Etelä-Afrikan järjestön toiminnan ulkopuolelle. Suomi äänesti päätöstä vastaan. Vastavetona Etelä-Afrikka karkotti kaikki Punaisen Ristin työntekijät. 27. lokakuuta - Pääministeri Kalevi Sorsa arvosteli keskustapuoluetta ja sen puheenjohtajaa, ulkoministeri Paavo Väyrystä, punamultayhteistyön tuhoamisesta ja presidentti Urho Kekkosen poliittisen perinnön tuhlaamisesta. 27. lokakuuta - Yhdysvaltalainen Newsweek-aikakauslehti julkaisi Länsi-Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin haastattelun, jossa tämä rinnasti Neuvostoliiton puoluejohtajan Mihail Gorbatšovin ja Natsi-Saksan propagandaministerin Josef Goebbelsin luonnehtien heitä "hyviksi suhdetoiminnan asiantuntijoiksi". Lausunto herätti suurta kohua Euroopassa ja Kohl joutui pyytämään puheitaan anteeksi sekä omalta maaltaan että Neuvostoliitolta. 28. lokakuuta - Vapaudenpatsaan satavuotisjuhlat New York Cityssä. Marraskuu 1. marraskuuta - Sandoz-lääkeyhtiön kemiantehtaalla Sveitsissä lähellä Baselia syttyi tulipalo. Reinjokeen valui sammutusvesien mukana noin tuhat kuutiometriä erilaisia myrkkyjä, jotka tappoivat joesta Baselin ja Saksan Karlsruhen kaupunkien väliltä miltei kaiken elollisen. Parikymmentä tehtaan työntekijää hakeutui sairaalahoitoon. 3. marraskuuta - Mikronesia itsenäistyi Yhdysvalloista. 3. marraskuuta - Iran-Contra-skandaali: libanonilainen lehti Ash-Shiraa paljasti Yhdysvaltain myyneen aseita Iraniin vapauttaakseen seitsemän yhdysvaltalaista panttivankia Libanonissa. 3. marraskuuta − Mosambikia hallinneen FRELIMO-puolueen keskuskomitea valitsi maan uudeksi presidentiksi ulkoministeri Joaquim Chissanon. 5. marraskuuta - Helsingin uuden oopperatalon rakennustyöt käynnistyivät. Alkuräjäytyksen laukaisi opetusministeri Gustav Björkstrand. Talon arvioitiin valmistuvan vuonna 1990. 6. marraskuuta - Kirkolliskokous päätti avata pappisviran naisille äänin 87-21, mikä merkitsi muutosta kirkkolakiin. Lainmuutoksen päätettiin tulevan voimaan aikaisintaan vuoden 1988 alussa. Naispappeutta vastustanut Oulun hiippakunnan piispa Olavi Rimpiläinen poistui kokouksesta kesken kaiken. 9. marraskuuta − Israelin hallitus ilmoitti ydinteknikko Mordechai Vanunun olevan vangittuna Israelissa. 11. marraskuuta - Sperry Rand ja Burroughs fuusioituivat luoden Unisysin, maailman toiseksi suurimman tietotekniikka-alan yhtiön. 12. marraskuuta - Ulkoministeriön alivaltiosihteeri Martti Ahtisaari nimitettiin YK:n hallintoasioiden alipääsihteeriksi vuoden 1987 alusta lukien. 16. marraskuuta - Kokoomus piti puoluekokouksensa Joensuussa. Pankinjohtaja Harri Holkeri valittiin puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 1988 presidentinvaaliin. Puheenjohtaja Ilkka Suominen syytti puheessaan hallitusta toimintakyvyttömäksi sekä pyysi presidentti Mauno Koivistoa hajottamaan eduskunnan ja määräämään uudet vaalit jo helmikuuksi 1987. 17. marraskuuta - Etelä-Korean puolustusministeriö kertoi Pohjois-Korean johtajan Kim Il Sungin tulleen murhatuksi. Seuraavana päivänä Kim Il Sung esiintyi itse Pohjois-Korean televisiossa ja kumosi huhun. 25. marraskuuta - Yhdysvaltain oikeusministeri Edwin Meese paljasti asemyynnistä saatujen varojen menneen Contra-sisseille Nicaraguassa. 26. marraskuuta - Arolan junaturma Kuhmon Härmänkylässä. 27. marraskuuta - Dagens Nyheter kertoi ruotsalaisen liikemiehen välittäneen eurooppalaisista valtioista peräisin olleita aseita ja ammuksia Iraniin vastoin Ruotsin lakeja, jotka kielsivät aseiden viennin sotaa käyviin maihin. Myös suomalaisen Forcit- ja ruotsalaisen Bofors-tehtaan kerrottiin sekaantuneen juttuun. 28. marraskuuta − Ydinteknikko Mordechai Vanunulle luettiin israelilaisessa tuomioistuimessa syytteet vakoilusta, valtiosalaisuuksien paljastamisesta viholliselle ja maanpetoksesta. 29. marraskuuta - Hiihtäjä Marjo Matikainen valittiin suomalaisten urheilutoimittajien äänestyksessä vuoden parhaaksi urheilijaksi. 30. marraskuuta − Pietarsaaren maaseurakunnan kivikirkko vihittiin uudelleen käyttöön. Kirkko oli vaurioitunut heinäkuussa 1985 sattuneessa tulipalossa. Joulukuu 1. joulukuuta - Oy Kolmostelevisio Ab aloitti ohjelmatoiminnan. 1. joulukuuta - Suomen Pankki laski liikkeelle uudistetut 50 ja 100 markan setelit sekä kokonaan uuden 1000 markan setelin. 2. joulukuuta - SKDL:n kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja sekä entinen ministeri Veikko Saarto siirtyi Kansaneläkelaitoksen johtajaksi ja erosi eduskunnasta. Uudeksi kansanedustajaksi tuli vuoden 1983 vaaleissa pudonnut toimitsija Pauli Uitto ja uudeksi eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Lauha Männistö. 6. joulukuuta - Erikoispikajuna 57 Lapponia suistui raiteilta Lapualla. 7. joulukuuta - Näyttelijä Kristiina Halkola valittiin Demokraattisen vaihtoehdon (Deva) puheenjohtajaksi. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen naispuoluejohtaja. Puoluekokous antoi julkilausuman, jonka mukaan Deva ei ollut päässyt riittävästi esille tiedotusvälineissä. 8. joulukuuta - Oikeuskansleri Jorma S. Aalto vapautti Johannes Virolaisen lopullisesti lahjusepäilyistä. 16. joulukuuta - Eduskunta hyväksyi koskiensuojelulain sekä samalla Keskustapuolueen ponsiehdotuksen, jossa hallitusta kehotettiin tutkimaan mahdollisuuksia Kollajan altaan rakentamiseksi Iijokeen sekä allashankkeen vaikutuksia alueen työllisyyteen. 17. joulukuuta - Alma-Atassa Kazakstanissa alkoivat kolmipäiväiset levottomuudet Kremlin nimitettyä Venäjältä kotoisin olleen Gennadi Kolbinin tasavallan johtoon Dinmuhamed Kunajevin tilalle. 19. joulukuuta - Neuvostoliiton korkein neuvosto päätti sallia maan tunnetuimman toisinajattelijan, ydinfyysikko Andrei Saharovin, ja hänen puolisonsa Jelena Bonnerin paluun sisäisestä maanpaosta Gorkin kaupungista Moskovaan. Saharov ja Bonner saapuivat Moskovaan 23. joulukuuta ja vaativat kaikkien mielipidevankien vapauttamista Neuvostoliiton vankiloista. 22. joulukuuta - Helsingin kaupungin uusi pääkirjasto avattiin Pasilassa. 22. joulukuuta - Helsingin raastuvanoikeus julisti laittomaksi SKP:n edustajakokouksen päätöksen, jolla kahdeksan puolueen vähemmistön hallitsemaa piirijärjestöä oli erotettu puolueesta keväällä 1985. 23. joulukuuta - Voyager, Burt Rutanin suunnittelema lentokone pilotteinaan Dick Rutan ja Jeana Yeager, laskeutui ensimmäiseltä välilaskuttomalta ja -tankkauksettomalta maailmanympärilennolta. 28. joulukuuta − Salainen oikeudenkäynti ydinteknikko Mordechai Vanunua vastaan alkoi Israelin pääkaupungissa Jerusalemissa. 31. joulukuuta - Hovioikeudenneuvos Paavo Nikula nimitettiin Suomen ensimmäiseksi tasa-arvovaltuutetuksi. Hänen tärkeimmäksi tehtäväkseen tuli valvoa vuoden 1987 alusta voimaan astuvan tasa-arvolain toteutumista. Nikula oli toiminut oikeusministerinä Kalevi Sorsan toisessa hallituksessa vuosina 1978-1979. Tuntematon päivämäärä Vuoden parhaaksi suomalaiseksi jazz-levytykseksi valittiin Vesa-Matti Loirin levyttämä kappale Naurava kulkuri. Joel Hallikainen ja Timo Koivusalo tapasivat ensimmäisen kerran Neuvostoliiton Sotšissa Hallikaisen ollessa häämatkalla. Suomen viimeinen kolmiomittaustorni valmistui. Syntyneitä Tammikuu-maaliskuu 3. tammikuuta - Lloyd Polite, Jr., yhdysvaltalainen R&B -laulaja 6. tammikuuta - Petter Northug, norjalainen maastohiihtäjä 8. tammikuuta - Carl-Oskar Bohlin, ruotsalainen poliitikko 24. tammikuuta - Mischa Barton, englantilainen näyttelijä 26. tammikuuta - Matt Heafy, japanilaissyntyinen laulaja ("Trivium") 26. tammikuuta - Eva Maydell, bulgarialainen poliitikko 27. tammikuuta - Sergei Litvinov, venäläinen moukarinheittäjä 28. tammikuuta - Miguel Torres, espanjalainen jalkapalloilija 31. tammikuuta - Megan Ellison, yhdysvaltalainen elokuvatuottaja 5. helmikuuta - Saara Pekkarinen, suomalainen keskimatkojen juoksija 6. helmikuuta - Dane DeHaan, yhdysvaltalainen näyttelijä 6. helmikuuta - Sopo Nižaradze, georgialainen laulaja, näyttelijä ja lauluntekijä 14. helmikuuta - Sara Melleri, suomalainen näyttelijä 14. helmikuuta - Tiffany Thornton, yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja 15. helmikuuta - Valeri Božinov, bulgarialainen jalkapalloilija 15. helmikuuta - Amber Riley, yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja 17. helmikuuta - Satu Aarnio, suomalainen malli ja juontaja, Miss Suomi . helmikuuta - Sini-Maria Makkonen ("Sini Sabotage"), suomalainen rap-artisti ja DJ 25. helmikuuta - Justin Berfield, yhdysvaltalainen näyttelijä 25. helmikuuta - James Phelps, englantilainen näyttelijä 25. helmikuuta - Oliver Phelps, englantilainen näyttelijä, James Phelpsin kaksoisveli 1. maaliskuuta - Johnny Reed McKinzie ("Jay Rock"), yhdysvaltalainen rap-muusikko 3. maaliskuuta - Mehmet Topal, turkkilainen jalkapalloilija 14. maaliskuuta - Jamie Bell, englantilainen näyttelijä 24. maaliskuuta - Christian Rabjerg Madsen, tanskalainen poliitikko 28. maaliskuuta - Lady Gaga, yhdysvaltalainen muusikko 30. maaliskuuta - Sergio Ramos García ("Sergio Ramos"), espanjalainen jalkapalloilija Huhtikuu-kesäkuu 1. huhtikuuta - Ireen Wüst, alankomaalainen pikaluistelija 9. huhtikuuta - Leighton Meester, yhdysvaltalainen näyttelijä 23. huhtikuuta - Jessica Stam, kanadalainen malli 25. huhtikuuta - Markus Virtanen, suomalainen näyttelijä 28. huhtikuuta - Jenna Ushkowitz, korealais-yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja 1. toukokuuta - Adrian Lux, ruotsalainen musiikkituottaja ja DJ 1. toukokuuta - Konstantin Nikkari, suomalainen näyttelijä ja malli 2. toukokuuta - James Kirk, kanadalainen näyttelijä 6. toukokuuta - Marie Bjerre, tanskalainen poliitikko 13. toukokuuta - Robert Pattinson, englantilainen näyttelijä, malli ja muusikko 13. toukokuuta - Alexander Rybak, valkovenäläissyntyinen norjalainen laulaja (euroviisuvoittaja . toukokuuta - Patrick Bantamoi, sierraleonelainen jalkapallomaalivahti 3. kesäkuuta - Rafael Nadal, espanjalainen tennispelaaja 5. kesäkuuta - Amanda Crew, kanadalainen näyttelijä 13. kesäkuuta - Keisuke Honda, japanilainen jalkapalloilija 13. kesäkuuta - Akihiro Ienaga, japanilainen jalkapalloilija 13. kesäkuuta - Mary-Kate ja Ashley Olsen, yhdysvaltalaiset näyttelijäkaksoset 13. kesäkuuta - Måns Zelmerlöw, ruotsalainen laulaja, muusikko ja juontaja 18. kesäkuuta - Richard Madden, skotlantilainen näyttelijä 26. kesäkuuta - Francisco Jiménez Tejada ("Xisco"), espanjalainen jalkapalloilija Heinäkuu-syyskuu 1. heinäkuuta - Agnes Monica, indonesialainen laulaja ja näyttelijä 2. heinäkuuta - Lindsay Lohan, yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja 5. heinäkuuta - Piermario Morosini, italialainen jalkapalloilija (k. . heinäkuuta - Antti Kurvinen, suomalainen keskustalainen poliitikko ja ministeri 14. heinäkuuta - Ambruse Vanzekin, nigerialainen jalkapallomaalivahti 19. heinäkuuta - Juho Paukku, suomalainen tennispelaaja 25. heinäkuuta - Juho Jokinen, suomalainen jääkiekkoilija 27. heinäkuuta - Courtney Kupets, yhdysvaltalainen telinevoimistelun olympiamitalisti ja maailmanmestari 31. heinäkuuta - Jevgeni Malkin, venäläinen jääkiekkoilija 4. elokuuta - Alex Sando Mendonça dos Santos ("Cicinho"), brasilialainen jalkapalloilija 4. elokuuta - Oleg Ivanov, venäläinen jalkapalloilija 8. elokuuta - Peyton List, yhdysvaltalainen näyttelijä ja malli 13. elokuuta - Wesley Taylor, yhdysvaltalainen näyttelijä 14. elokuuta - Terin Humphrey, yhdysvaltalainen telinevoimistelun olympiamitalisti ja maailmanmestari 15. elokuuta - Besik Kuduhov, venäläinen vapaapainija (k. . elokuuta - Heikki Hätönen, suomalainen salibandyn pelaaja 26. elokuuta - Cassandra Ventura ("Cassie"), yhdysvaltalainen R&B-laulaja 30. elokuuta - Ryan Ross, yhdysvaltalainen kitaristi ("Panic! at the Disco") 6. syyskuuta - Ville Liimatainen, suomalainen laulaja ("Flinch") 9. syyskuuta - Christian Ward ("Yung Berg"), yhdysvaltalainen rap-artisti 12. syyskuuta - Emmy Rossum, yhdysvaltalainen näyttelijä 14. syyskuuta - Berat Sadik, suomalainen jalkapalloilija 27. syyskuuta - Niklas Räsänen, suomalainen nyrkkeilijä Lokakuu-joulukuu 3. lokakuuta - Adrian Mariappa, englantilais-jamaikalainen jalkapalloilija 9. lokakuuta - Laure Manaudou, ranskalainen uimari 18. lokakuuta - Senni Eskelinen, suomalainen kanteleensoittaja 23. lokakuuta - Emilia Clarke, brittiläinen näyttelijä 30. lokakuuta - Thomas Morgenstern, itävaltalainen mäkihyppääjä 1. marraskuuta - Riku Nieminen, suomalainen näyttelijä, rumpali ja tanssija 8. marraskuuta - Aaron Swartz, yhdysvaltalainen tietokoneohjelmoija ja aktivisti 11. marraskuuta - Greta Salóme, islantilainen laulaja 22. marraskuuta - Jan Kolář, tšekkiläinen jääkiekkoilija 4. joulukuuta - Nevin Galmarini, sveitsiläinen lumilautailija 8. joulukuuta - Amir Khan, brittiläinen nyrkkeilijä 11. joulukuuta - Tiina Elovaara, suomalainen kansanedustaja 24. joulukuuta - Ana Brenda Contreras, meksikolais-yhdysvaltalainen näyttelijä 30. joulukuuta - Ellie Goulding, brittiläinen laulaja Ina Colada, saksalainen pop-laulaja Kuolleita Nobelin palkinnot Nobelin fysiikanpalkinto: Ernst Ruska, Gerd Binnig ja Heinrich Rohrer Nobelin kemianpalkinto: Dudley R. Herschbach, Yuan T. Lee ja John Charles Polanyi Nobelin lääketieteen palkinto: Stanley Cohen ja Rita Levi-Montalcini Nobelin kirjallisuuspalkinto: Wole Soyinka Nobelin rauhanpalkinto: Elie Wiesel Tapahtumia aiheittain Elokuvat Kirjallisuus Musiikki Urheilu Videopelit Vuosi 1986 fiktiossa Valerian ja Laureline -sarjakuva-albumin Liikkuvien vetten kaupunki (1968) tapahtumat sijoittuvat tähän vuoteen. Aikamatkaajat saapuvat ydinvahingon nostattaman vedenpaisumuksen vallassa olevaan New Yorkiin estämään toista aikamatkaajaa muuttamasta historiaa. Lähteet Aiheesta muualla

1419

https://fi.wikipedia.org/wiki/11.%20lokakuuta

11. lokakuuta

11. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 284. päivä (285. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 81 päivää. Nimipäivät suomalainen kalenteri: Otso, Ohto suomenruotsalainen kalenteri: Björn, Styrbjörn ortodoksinen kalenteri: Ilpo, Teo, Siina saamenkielinen kalenteri: Bierdna, Bienná vanhemmissa kalentereissa: Buckhard, Erling, Probus, Protus, Thorbern, Vilma, Walfrid Tapahtumia 1649 - Wexfordin verilöyly Irlannissa. New Model Armyn joukot tuhosivat Kilkennyn konfederaation varuskunnan. 1865 - Morant Bayn kapina puhkeaa Jamaikalla. 1896 - Tampereen Rakennusmestariyhdistyksen perustava kokous. 1899 - Toinen buurisota alkoi: Etelä-Afrikassa puhkesi sota Yhdistyneen kuningaskunnan ja Transvaalin tasavallan sekä Oranjen vapaavaltion buurien välillä. 1914 - Saksan keisarikunnan laivaston sukellusvene upotti panssariristeilijä Palladan miehistöineen Itämerellä. 1939 - Manhattan-projekti: Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltille esiteltiin Albert Einsteinin allekirjoittama kirje, jossa kehotettiin Yhdysvaltoja pikaisesti käynnistämään atomipommi-ohjelma. 1939 - Neuvostoliitto esitti Kremlissä Suomelle kovia vaatimuksia. 1939 - Suomessa aloitettiin vapaaehtoinen asutuskeskusten evakuointi. Helsingistä siirtyi maaseudulle noin ihmistä. 1939 - Valtioneuvoston tiedoituskeskus perustettiin huolehtimaan tiedotus- ja sensuuritoiminnasta mahdollisen sodan aikana. 1944 - Itsenäinen Tannu-Tuvan valtio liitettiin Neuvostoliittoon. 1953 - Isojoella löydettiin 17. toukokuuta kadonneen Kyllikki Saaren ruumis suohautaan peitettynä. Isojoen kirkossa 25. lokakuuta pidettyihin hautajaisiin osallistui noin 25 000 henkilöä. 1954 - Vietnamin sota: Việt Minh otti Pohjois-Vietnamin hallintaansa. 1958 - Avaruustutkimus: Pioneer-ohjelma. NASA lähetti kuuluotain Pioneer 1:n matkaan (luotain putosi takaisin Maahan ja paloi ilmakehässä). 1962 - Vatikaanin toinen kirkolliskokous: paavi Johannes XXIII kutsui koolle ensimmäisen katolisen kirkon ekumeenisen kirkolliskokouksen 92 vuoteen. 1964 - Helsingin hiippakunnan piispa Martti Simojoki vihittiin arkkipiispaksi edellisen arkkipiispan Ilmari Salomiehen jäätyä eläkkeelle. 1966 - Ranska ja Neuvostoliitto solmivat sopimuksen ydinaseyhteistyöstä. 1967 - Suomen markka devalvoitiin 31,25 %. 1968 - Avaruustutkimus: NASA laukaisi Apollo 7:n, ensimmäisen miehitetyn Apollo-lennon, miehistönä astronautit Wally Schirra, Donn F. Eisele ja Walter Cunningham. 1968 - Sotilasvallankaappaus Panamassa eversti Omar Torrijos Herreran johdolla. 1971 - Iranin Persepoliissa alkoivat viikon kestäneet Persian valtakunnan 2500-vuotisjuhlallisuudet. Kaikkiaan 69 valtiota oli lähettänyt viralliset edustajansa juhlaan; Suomea edusti presidentti Urho Kekkonen. 1975 - Televisiokomediasarjan Saturday Night Live ensimmäinen lähetys Yhdysvalloissa (studioisäntänä toimi George Carlin). 1982 - Suomen Pankin pääjohtajaa Ahti Karjalaista kehotettiin jäämään kuukauden sairauslomalle pitkään jatkuneen alkoholinkäytön vuoksi. Pääjohtajan tehtäviä hoiti tänä aikana Karjalaisen varamies Rolf Kullberg. 1984 - Avaruussukkula Challengerin astronautti Kathryn D. Sullivan suoritti ensimmäisenä yhdysvaltalaisena naisena avaruuskävelyn. 1986 - Kylmä sota: Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov tapasivat Reykjavíkissa voidakseen jatkaa keskusteluita Euroopassa olevien keskipitkän matkan ohjusten määrän rajoittamisesta. Huippukokous päättyi tuloksettomana. 1988 - Presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto aloittivat kuusipäiväisen valtiovierailun Kiinassa. Kyseessä oli ensimmäinen Suomen valtionpäämiehen Kiinaan tekemä vierailu. 1989 - Svean hovioikeus vapautti Olof Palmen murhasta syytetyn Christer Petterssonin näytön puutteessa. Syyttäjä ei valittanut päätöksestä. Pettersson vaati kahden miljoonan kruunun korvauksia kymmenen kuukautta kestäneestä vapaudenriistosta; Ruotsin valtio maksoi hänelle kruunua toukokuussa 1990. 1990 - Posti- ja telelaitos ilmoitti lakkauttavansa yli 1 800 postitoimistoa ympäri Suomea talven ja kevään 1991 aikana. 1991 - YK:n turvallisuusneuvoston päätös 715 määräsi Irakin hyväksymään kaikki komission asettaman tarkastajat. Irak protestoi päätöstä kutsuen sitä laittomaksi. 1993 - Valtakunnanoikeus kokoontui käsittelemään Kauko Juhantaloa vastaan nostettua syytettä Helsingin Säätytalossa. 1994 - Rautakirja osti Suomen suurimman elokuva-alan yrityksen Finnkinon osake-enemmistön 70 miljoonalla markalla. 1998 - Kapinalliset ampuivat alas Congo Airlinesin Boeing 727:n Kindussa Kongon demokraattisessa tasavallassa, ja 40 ihmistä sai surmansa. 2000 - NASA laukaisi STS-92:n, joka oli 100. avaruussukkulalento. 2001 - Turvallisuuselinten valtuuksia lisännyt terrorisminvastainen lakipaketti Patriot Act hyväksyttiin Yhdysvaltain senaatissa. 2002 - Myyrmannin räjähdys: kemian opiskelija Petri Gerdtin omatekoinen pommi räjähti Vantaalla Myyrmannin ostoskeskuksessa. Seitsemän ihmistä kuoli, mukaan lukien Gerdt itse. 2006 - Pienkone törmäsi kerrostaloon New Yorkissa. 2009 - Yle TV1 esitti dokumentin Disko ja ydinsota. Dokumentista ilmeni, että Suomen Yleisradion 1980-luvulla esittämiä TV-ohjelmia oli pidetty tuon ajan Virossa imperialistisena länsimaisena propagandana. Ohjelmista mainittiin nimeltä mm. Dallas- ja Ritari Ässä -sarjat sekä K-kaupan Väiskin lihatiski -mainokset. 2018 - Kauppakeskus Lähde avautui Syntyneitä 1671 - Fredrik IV, Tanskan kuningas (k. - Arthur Phillip, brittiläinen amiraali (k. - George Williams, englantilainen kangaskauppias (NMKY:n perustaja) (k. - Henry Heinz, yhdysvaltalainen elintarviketehtailija (k. - Mikko Hovi, suomalainen kuvanveistäjä (k. - Hans Kelsen, itävaltalainen oikeusteoreetikko (Reine Rechtslehre) (k. - Lewis Fry Richardson, englantilainen fyysikko ja psykologi (k. - Friedrich Bergius, vuoden 1931 Nobelin kemianpalkinnon saanut saksalainen kemisti (k. - Eleanor Roosevelt, yhdysvaltalainen ihmisoikeusaktivisti (Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltin puoliso) (k. - François Mauriac, vuoden 1952 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut ranskalainen kirjailija ja akateemikko (k. - Gerda Ryti, Suomen presidentin Risto Rytin puoliso (k. - Jakov Gotovac, kroatialainen säveltäjä (k. - Roman Jakobson, yhdysvaltalainen kielitieteilijä (k. - Valentin Vaala, suomalainen elokuvaohjaaja (k. - Juan Carlos Zabala, argentiinalainen maratonjuoksija (olympiavoittaja) (k. - Leo Laukkanen, suomalainen kuvanveistäjä (k. - Nanaji Deshmukh, intialainen poliitikko ja aktivisti (k. - Eino Poutiainen, suomalainen poliitikko (k. - Jerome Robbins, yhdysvaltalainen koreografi ja ohjaaja (k. - Arthur Blakey ("Art Blakey"), yhdysvaltalainen jazz-rumpali (k. - Malvin Whitfield, yhdysvaltalainen keskimatkojen juoksija (k. - Elmore Leonard, yhdysvaltalainen kirjailija (k. - Dana Scott, yhdysvaltalainen tietojenkäsittelytieteilijä ja matemaatikko 1935 - Outi Nyytäjä, suomalainen kirjailija, dramaturgi, elokuvakäsikirjoittaja, suomentaja ja kolumnisti (k. - Robert Charlton ("Bobby Charlton"), englantilainen jalkapalloilija 1939 - Maria Bueno, brasialainen tennispelaaja (k. - Lester Bowie, yhdysvaltalainen jazz-muusikko (k. - Charles Shyer, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja (Morsiamen isä) 1942 - Amitabh Bachchan, intialainen näyttelijä 1942 - Rei Kawakubo, japanilainen muotisuunnittelija 1946 - Sawao Katō, japanilainen voimistelija (kahdeksankertainen olympiavoittaja) 1947 - Loukás Papadímos, Kreikan pääministeri 2011- - David Morse, yhdysvaltalainen näyttelijä 1956 - Nicanor Duarte Frutos, Paraguayn presidentti 2003- - Keith Armstrong, englantilais-suomalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja 1957 - Dawn French, brittiläinen näyttelijä ja käsikirjoittaja 1958 - Pekka Ruuska, suomalainen laulaja, lauluntekijä ja äänilevytuottaja 1959 - Pertti Nieminen ("Neumann"), suomalainen muusikko ("Dingo") 1961 - Joel Hallikainen, suomalainen viihdetaiteilija 1962 - Joan Cusack, yhdysvaltalainen näyttelijä 1962 - Antti Hulkko ("Andy McCoy"), suomalainen kitaristi ("Hanoi Rocks") 1963 - Jelena Belevskaja, valkovenäläinen pituushyppääjä 1965 - Julianne McNamara, yhdysvaltalainen telinevoimistelun olympiamitalisti 1966 - Coy Luther Perry ("Luke Perry"), yhdysvaltalainen näyttelijä (Beverly Hills - Anssi Kankkonen, suomalainen golfinpelaaja 1968 - Jane Krakowski, yhdysvaltalainen näyttelijä 1969 - Alankomaiden prinssi Constantijn 1969 - Stephen Moyer, englantilainen näyttelijä 1973 - Justin Lin, taiwanilainen elokuvaohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja 1976 - Emily Deschanel, yhdysvaltalainen näyttelijä (Bones) 1977 - Matthew Bomer ("Matt Bomer"), yhdysvaltalainen näyttelijä 1982 - Terrell Suggs, yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja 1985 - Michelle Trachtenberg, yhdysvaltalainen televisio- ja elokuvanäyttelijä 1989 - Henry Lau ("Henry"), kiinalainen muusikko ("Super Junior-M") 1989 - Wi Seong-mi ("Michelle Wie"), yhdysvaltalainen golf-pelaaja 1990 - James Nikander ("Musta Barbaari"), suomalainen rap-artisti ja kehonrakentaja 1992 - Belcalis Marlenis Almánzar ("Cardi B"), yhdysvaltalainen rap-artisti 1992 - Emilia Bottas, suomalainen uimari ja esteratsastaja 1996 - Arttu Lindeman, suomalainen rap-artisti ja videobloggaaja Kuolleita 1188 - Robert I Suuri, Ludvig VI:n poika (s. n. - Bonifatius VIII, paavi (s. n. - Ludvig IV Baijerilainen, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari (s. - Ulrich Zwingli, sveitsiläinen protestanttijohtaja ja uskonpuhdistaja (s. - James Prescott Joule, englantilainen fyysikko (Joulen ilmiö) (s. - Anton Bruckner, itävaltalainen säveltäjä (s. - Karl Adolph Gjellerup ("Epigonos"), vuoden 1917 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut tanskalainen kirjailija (s. - Rolf Witting, suomalainen merentutkija ja poliitikko (s. - Rudolf Koivu, suomalainen taidemaalari, kuvittaja ja satukirjailija (s. - Leonard Marx ("Chico Marx"), yhdysvaltalainen koomikko (yksi Marx-veljeksistä) (s. - Jean Cocteau, ranskalainen elokuvaohjaaja ja kirjailija (Kaunotar ja hirviö) (s. - Édith Giovanna Gassion ("Édith Piaf"), ranskalainen laulaja (s. - Stanley Morison, englantilainen kirjasinsuunnittelija (Times New Roman) (s. - Simo Puupponen ("Aapeli"), suomalainen kirjailija (Siunattu hulluus) (s. - Sirkka Salonen, suomalainen missi (Miss Eurooppa 1938) (s. - Kyösti Skyttä, suomalainen kirjailija ja toimittaja (s. - Jussi Jalas, suomalainen kapellimestari (s. - Mies Reenkola, suomalainen gynekologi ja tietokirjailija (s. - Marion King Hubbert ("M. King Hubbert"), yhdysvaltalainen geofyysikko (s. - Väinö Lahtinen, suomalainen voimistelunopettaja ja kouluneuvos (s. - Lars Ahlfors, suomalainen matemaatikko (s. - William Vickrey, vuoden 1996 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut kanadalainen taloustieteilijä (s. - Louis Albert Heindrich Denninger Jr. ("Richard Denning"), yhdysvaltalainen näyttelijä (s. - Carl Gustaf Mattias Haupt ("Matti Haupt"), suomalainen kuvanveistäjä (s. - Rauni Mollberg ("Molle"), suomalainen elokuvaohjaaja (Maa on syntinen laulu') (s. - Jörg Haider, itävaltalainen poliitikko (s. - Anita Cerquetti, italialainen oopperalaulaja (s. - Lars Huldén, suomenruotsalainen kirjailija, kielentutkija ja kääntäjä (s. - Clifford Husbands, barbadosilainen poliitikko, Barbadosin kenraalikuvernööri 1996-2011 (s. - Aleksei Leonov, neuvostoliittolainen kosmonautti, ensimmäinen avaruuskävelyn tehnyt ihminen (s. 1934) Katso myös: kalenteri ~ 10. lokakuuta, 12. lokakuuta Lokakuu -10-11

1420

https://fi.wikipedia.org/wiki/2000-luku

2000-luku

2000-luku on nykyinen vuosisata, joka sisältää vuodet 2000-2099. Se on kolmannen vuosituhannen ensimmäinen vuosisata. 2000-luvun suurimpia keskustelunaiheita ovat olleet esimerkiksi terrorismi ja sen vastainen sota, Irakin sota, ilmastonmuutos, liikakansoitus, vähemmistöryhmien oikeudet sekä 2000-vuosikymmenen lopun finanssikriisi. 2000-luku on merkittävää digitaalisen vallankumouksen aikaa. Viime vuosisadan lopulla läpimurtonsa tehnyt internet on kehittynyt voimakkaasti ja levinnyt yhä useamman ihmisen käyttöön. Muun muassa sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut ovat yleistyneet voimakkaasti 2000-luvulla. Digitaalitelevisiot ja -kamerat, litteät LCD- ja nestekidenäyöt sekä älypuhelimet yleistyivät. Merkittäviä tapahtumia 2000- : Venäläinen ydinsukellusvene Kursk upposi Barentsinmerellä. 2001: Wikipedia aloitti toimintansa. 2001: Käytöstä poistettu Mir-avaruusasema päästettiin tuhoutumaan. 2001: Alankomaat laillisti ensimmäisenä maana maailmassa samaa sukupuolta olevien avioliiton. 2001: New Yorkin World Trade Center tuhoutui terrori-iskussa. Lähes 3 000 ihmistä kuoli. Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin. 2002: Eurokolikot ja -setelit otettiin käyttöön. 2002: Terroristit ottivat panttivankeja teatterissa Moskovassa. Vähintään 170 kuoli. 2002: Algerian sisällissota päättyi. 2003: Avaruussukkula Columbia tuhoutui. 2003: Alkoi Darfurin konflikti, joka tuli kestämään vuosia ja vaatimaan satoja tuhansia siviiliuhreja. 2003: Yhdysvaltojen johtama liittoutuma aloitti Irakin sodan. Irak-skandaali Suomessa. 2004: Euroopan unioniin liittyi kymmenen uutta jäsenmaata. 2004: Sosiaalisen median kanava Facebook avattiin. 2004: Madridin junapommit. 191 kuoli. 2004: Pohjois-Ossetiassa tapahtuneessa Beslanin koulukaappauksessa kuoli satoja lapsia. 2004: Intian valtameren maanjäristyksessä ja sitä seuranneessa tsunamissa kuoli lähes ihmistä. 2005: Internetin suosituin suoratoistovideopalvelu YouTube avattiin. 2005: Maailmanlaajuinen lintuinfluenssapandemia alkoi. 2005: Lontoon joukkoliikenneräjähdyksissä tapahtui neljä räjähdystä. 52 kuoli. 2005: Hurrikaani Katrina laski meriveden New Orleansin kaduille. 2006: Pohjois-Korea teki ensimmäisen ydinkokeensa. 2006: Pluto menetti statuksensa planeettana ja luokiteltiin kääpiöplaneetaksi. 2006: Suomi voitti ensimmäistä kertaa Eurovision laulukilpailun Ateenassa järjestetyssä kilpailussa. Suomea edustanut Lordi teki silloisen piste-ennätyksen 292 pisteellä. 2006: Serbia ja Montenegro hajosi Montenegron julistauduttua itsenäiseksi. 2006: Israelin ja Libanonin aseellinen konflikti. 2006: Profeetta Muhammedia esittävä pilapiirros aiheutti kansainvälisen jupakan. 2007: Euroopan unioniin liittyi kaksi uutta jäsenmaata: Bulgaria ja Romania. 2007-2008: Suomessa koettiin kaikkien aikojen lämpimin koskaan mitattu talvi Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan talven keskilämpötila oli 5-7 astetta tavallista korkeampi. Edellinen ennätys mitattiin talvella 1924-1925. Yksittäisten päivien tai kuukausien lämpöennätyksiä ei kuitenkaan rikottu, kuten kävi 2006-2007 talvella, jolloin joulukuu oli mittaushistoriamme lämpimin. 2008: Kosovo julistautui itsenäiseksi. Serbia ei kuitenkaan tunnustanut valtiota. 2008: Kuuban presidentti Fidel Castro luopui virastaan presidenttinä 49 hallitsijavuoden jälkeen. Presidentiksi nousi hänen veljensä Raúl. 2008: Georgian konflikti käynnistyi. 2008: Yhdysvaltojen pankkikriisi laajeni kansainväliseksi taantumaksi. 2008: Islamistit iskivät Mumbaissa. 175 kuoli. 2009: Barack Obama aloitti ensimmäisenä afroamerikkalaisena Yhdysvaltojen presidenttinä. 2009: Poplaulaja Michael Jackson kuoli. 2009: Maailmanlaajuinen sikainfluenssapandemia alkoi. 2010- : Haitissa tapahtui 7,0 momenttimagnitudin maanjäristys. Yli ihmistä kuoli. 2010: Puolan presidentti Lech Kaczyński ja useita muita Puolan viranomaisia kuoli lento-onnettomuudessa Venäjällä. 2010: Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkauksen ilmaan levittämä tuhka aiheutti kymmenientuhansien lentojen peruuntumisen Euroopassa. 2010: Suomessa koettiin kaikkien aikojen kuumin kuukausi, kun heinäkuussa rikottiin vanhoja lämpöennätyksiä; myös valtakunnallinen lämpöennätys +37,2 astetta mitattiin loppukuusta Liperissä, Pohjois-Karjalassa. Lisäksi edellisenä päivänä Lahdessa rikottiin 2000-luvun aiempi valtakunnallinen lämpöennätys. 2011: Japanin maanjäristys 2011 aiheutti merkittävää tuhoa ja käynnisti Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden. 2011: Ns. arabikevät, laaja mielenosoitusten, kansannousujen ja väkivaltaisuuksien aalto alkoi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Syyrian ja Libyan sisällissodat alkoivat. 2011: Etelä-Sudan, maailman nuorin itsenäinen valtio, itsenäistyi. 2011: Oslon pommi-iskussa ja Utøyan saarella Norjassa tapahtuneessa ammuskelussa kuoli 77. 2012: Higgsin bosoni löydettiin mahdollisesti Large Hadron Colliderissa. 2012: Voyager 1 poistui tähtienväliseen avaruuteen. 2012: Mars Science Laboratory laskeutui Gale-kraatteriin, Marsiin. 2013: Ihmisen kantasoluja kloonattiin ensimmäistä kertaa onnistuneesti. 2013: Supertaifuuni Haiyan surmasi yli 10 000 ihmistä Filippiineillä. 2013: Kiinan ensimmäinen kuuluotain Chang'e 3 laskeutui tehden Kiinasta kolmannen maan, joka on saavuttanut Kuun pinnan. 2014: Venezuelassa alkoi tapahtua vuosia kestäneitä, levottomia suurmielenosoituksia Nicolás Maduron sosialistihallitusta vastaan. 2014: Itä-Ukrainan sota alkoi. 2014: Ebolaepidemia tappoi tuhansia ihmisiä Länsi-Afrikassa. 2014: Euroopan pakolaiskriisi alkoi. 2015: 132 ihmistä kuoli terrori-iskuissa Pariisissa. 2016: Ligo-koelaitteet havaitsivat ensimmäisen kerran Einsteinin ennustamat painovoima-aallot. 2016: Kuorma-autoisku tappoi 85 ihmistä Nizzassa. 2017: Donald Trump aloitti työnsä Yhdysvaltojen presidenttinä. 2018: Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapasi Etelä-Korean presidentti Moon Jae-inin demilitarisoidulla alueella, ylittäen Koreoiden välisen rajan ensimmäistä kertaa sitten Korean sodan. Paria kuukautta myöhemmin Kim Jong-un tapasi Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin huippukokouksessa Singaporessa, mikä oli ensimmäinen Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean valtionjohtajien välinen huippukokous. 2019: Uusi koronavirus, SARS-CoV-2, alkoi levitä joulukuussa Kiinan Wuhanissa aiheuttaen pandemian. Tautiin on sairastunut lokakuuhun 2022 mennessä yli 600 miljoonaa ihmistä, joista ainakin 6,5 miljoonaa on kuollut. 2020- 2020: Brexit eli Ison-Britannian ero Euroopan unionista astui voimaan. Iso-Britannia oli ensimmäinen Euroopan unionista eronnut valtio. 2021: Joe Biden aloitti työnsä Yhdysvaltojen presidenttinä. 2022: Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan. Useat maat ovat määränneet lisäpakotteita Venäjän valtiolle sekä useille Venäjän kansalaisille ja pankeille. 2022: Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II kuoli. Charles III:sta tuli maan kuningas. 2023: Suomesta tuli Naton jäsenmaa. Merkittäviä valtionjohtajia Bill Clinton, Yhdysvallat George W. Bush, Yhdysvallat Barack Obama, Yhdysvallat Donald Trump, Yhdysvallat Gerhard Schröder, Saksa Angela Merkel, Saksa Jacques Chirac, Ranska Nicolas Sarkozy, Ranska François Hollande, Ranska Emmanuel Macron, Ranska Elisabet II, Yhdistynyt kuningaskunta Charles III, Yhdistynyt kuningaskunta Vladimir Putin, Venäjä Dmitri Medvedev, Venäjä Volodymyr Zelenskyi, Ukraina Recep Tayyip Erdoğan, Turkki Saddam Hussein, Irak Bašar al-Assad, Syyria Muammar Gaddafi, Libya Kim Jong-il, Pohjois-Korea Kim Jong-un, Pohjois-Korea Fidel Castro, Kuuba Raúl Castro, Kuuba Hugo Chávez, Venezuela Nicolás Maduro, Venezuela Lähteet Aiheesta muualla

1421

https://fi.wikipedia.org/wiki/1.%20lokakuuta

1. lokakuuta

1. lokakuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 274. päivä (275. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 91 päivää. Nimipäivät suomalainen kalenteri: Rauno, Rainer, Raine, Raino suomenruotsalainen kalenteri: Ragnar, Rainer ortodoksinen kalenteri: - saamenkielinen kalenteri: Rávdnár vanhemmissa kalentereissa: Ihalempi, Johanna, Remigius, Rudolf, Valio Tapahtumia 331 eaa. - Gaugamelan taistelu: Aleksanteri Suuri kukisti persialaisen kuninkaan Dareios III:n. 959 - Edgarista tuli koko Englannin kuningas. 965 - Johannes XIII tuli paaviksi. 1779 - Kustaa III perusti Tampereen kaupungin. 1795 - Ranska valloitti Belgian. 1814 - Wienin kongressin avajaiset. 1847 - Werner von Siemens perusti Siemens AG:n. 1861 - Helsingin palokunta perustettiin. 1869 - Itävalta julkaisi maailman ensimmäiset postikortit. 1890 - Yosemiten kansallispuisto perustettiin. 1906 - Suomen valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilain uudistukset astuivat voimaan. 1908 - Ensimmäinen T-mallin Ford valmistui. 1918 - Hyvinkään yhteiskoulu aloitti toimintansa. 1928 - Neuvostoliitto julkaisi ensimmäisen viisivuotissuunnitelmansa. 1941 - Toinen maailmansota: Suomi miehitti Petroskoin jatkosodan hyökkäyksessä Neuvostoliittoon. Miehityshallinto käytti kaupungista nimeä "Äänislinna" (ruots. "Onegaborg"). 1944 - Toinen maailmansota: Suomen puolustusvoimat suorittivat Saksaa vastaan Röytän maihinnousun Tornioon Lapin sodassa. 1946 - Ensimmäinen Nürnbergin oikeudenkäynti antoi tuomionsa. 1947 - Suomen ensimmäinen hakemus Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi hylättiin. 1949 - Kiinan kansantasavalta perustettiin. 1949 - Neuvostoliitto lähetti Yhdysvalloille, Isolle-Britannialle ja Ranskalle nootin, jonka mukaan Saksan liittotasavallan perustaminen oli vastoin liittoutuneiden keskinäisiä, voimassa olevia sopimuksia. 1950 - Tukholman metro avattiin. 1958 - Nasa aloitti toimintansa. 1960 - Nigeria itsenäistyi oltuaan sitä ennen Ison-Britannian siirtomaa. 1965 - Helsingin Lapinlahden silta ja Länsiväylän alkuosa avattiin liikenteelle. 1969 - Concorde ylitti äänennopeuden ensimmäistä kertaa. 1972 - Turun raitiotieliikenne loppui. 1975 - Thrilla in Manila: Muhammad Ali voitti Joe Frazierin nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaruusottelussa, jota pidetään yhtenä lajihistorian parhaista. 1978 - Vietnam hyökkäsi Kamputseaan. 1978 - Tuvalu itsenäistyi. 1980 - Iltalehden ensimmäinen numero ilmestyi Uuden Suomen iltapäiväpainoksena. 1982 - Helmut Kohl valittiin Saksan liittokansleriksi. 1982 - Philips ja Sony toivat Japanissa CD-levyn ensimmäistä kertaa markkinoille. Samalla Sony julkaisi ensimmäisen CD-levysoittimen, Sony CDP-101:n. 1994 - Palau itsenäistyi. 1999 - Toinen Tšetšenian sota alkoi. 2003 - Internet-sivusto "4chan" perustettiin. 2005 - Balin pommi-iskut: 20 ihmistä kuoli ja 129 loukkaantui itsemurhapommittajien iskuissa Jimbaranssa ja Kutassa klo 6.50-7.00 paikallista aikaa. 2017 - Las Vegasin joukkoampuminen: 58 ihmistä kuoli ja 527 loukkaantui, kun mies avasi tulen Las Vegasin Mandalay Bay -kasinohotellista viereisen countrymusiikkitapahtuman yleisöä kohti. 2019 - Kuopion kouluhyökkäys: yksi kuoli ja kymmenen loukkaantui, kun aseistautunut nuorehko mieshenkilö hyökkäsi ammattioppilaitoksen koululuokkaan Kuopiossa. Syntyneitä 208 - Severus Alexander, Rooman keisari (k. - Henrik III, Englannin kuningas (k. - Alessandro Stradella italialainen säveltäjä (k. - Kaarle VI, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari (k. - Sergei Aksakov, venäläinen kirjailija (Perhekronikka) (k. - William Christie, brittiläinen tähtitieteilijä ja Astronomer Royal (k. - Anna Brigadere, latvialainen kirjailija (k. - Charles Henry Martin, yhdysvaltalainen kenraalimajuri ja poliitikko (k. - Paul Dukas, ranskalainen säveltäjä (Noidan oppipoika) (k. - Ip Man, kiinalainen Wing Tsungin opettaja (k. - Uuno Laakso, suomalainen näyttelijä (k. - Katri Stigell-Hyvönen, suomalainen musiikinopettaja, kuoronjohtaja sekä laulu -ja lausuntapedagogi (k. - Ernest Haycox, yhdysvaltalainen lännenkirjailija (k. - Vladimir Horowitz, venäläinen pianisti (k. - Bonnie Parker, yhdysvaltalainen rikollinen (k. - Hélio Gracie, brasilialainen kamppailulajien taitaja (k. - Ralph Bishop, yhdysvaltalainen koripalloilija (k. - Walter Matthau, yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä (Onnenonkijat) (k. - James Whitmore, yhdysvaltalainen näyttelijä (Rita Hayworth - avain pakoon) (k. - Jimmy Carter, vuoden 2002 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Yhdysvaltain 39. presidentti 1924 - William Rehnquist, yhdysvaltalainen juristi ja Yhdysvaltain korkeimman oikeuden 16. puheenjohtaja (k. - Liisa Kulhia, suomalainen poliitikko ja kansalaisaktivisti (k. - Tom Bosley, yhdysvaltalainen näyttelijä (Onnen päivät) (k. - Richard Harris, irlantilainen näyttelijä (k. - John Vikström, suomalainen arkkipiispa 1932 - Albert Collins, yhdysvaltalainen blues-kitaristi (k. - Julia Elizabeth Wells ("Julie Andrews"), englantilainen Oscar-palkittu näyttelijä ja laulaja (Maija Poppanen) 1943 - Jean-Jacques Annaud, ranskalainen elokuvaohjaaja (Karhu) 1944 - Antti Tuuri, suomalainen kirjailija (Pohjanmaa -sarja) 1947 - Dave Arneson, yhdysvaltalainen roolipelisuunnittelija (Dungeons & Dragons) (k. - Aaron Ciechanover, vuoden 2004 Nobelin kemianpalkinnon saanut israelilainen biologi 1949 - Martti Häikiö, suomalainen historiantutkija 1952 - Frank Madeloni ("Earl Slick"), yhdysvaltalainen kitaristi 1953 - Grete Waitz, norjalainen kestävyysjuoksija (maailmanmestari) (k. - Andrus Ansip, virolainen poliitikko, Viron pääministeri - Theresa May, englantilainen poliitikko, Ison-Britannian pääministeri - Youssou N'Dour, senegalilainen laulaja 1965 - Jari Hallikainen ("Jakke Hallikainen"), suomalainen laulaja ("Kaaos") (k. - George Weah, liberialainen jalkapalloilija ja Liberian presidentti 1969 - Zacharius Knight Galifianakis ("Zach Galifianakis"), yhdysvaltalainen näyttelijä ja koomikko 1970 - Moses Kiptanui, kenialainen estejuoksija (maailmanmestari) 1970 - Jukka Pirttilä, suomalainen taloustieteilijä 1970 - Aleksei Žamnov, venäläinen jääkiekkoilija 1972 - Esa Holopainen, suomalainen kitaristi ("Amorphis") 1979 - Gilberto Martínez, costaricalainen jalkapalloilija 1981 - Júlio Baptista, brasilialainen jalkapalloilija 1989 - Brie Larson, yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä (Room) 1990 - Anthony Lopes, ranskalais-portugalilainen jalkapallomaalivahti 1991 - Timothée Kolodziejczak, ranskalainen jalkapalloilija 2000 - Kalle Rovanperä, suomalainen ralliautoilija Kuolleita 959 - Edwy, Englannin kuningas (s. n. - Gerard de Ridefort, temppeliritarien suurmestari (s. n. - Bonifatius IX, paavi (s. - Marsilio Ficino, italialainen renessanssifilosofi ja astrologi (s. - Pierre Corneille, ranskalainen kirjailija (Le Cid) (s. - Andreas Sushinda, japanilainen kristitty marttyyri 1708 - John Blow, englantilainen barokkisäveltäjä (s. - Washington Shirley, englantilainen amiraali ja tähtitieteilijä (s. - Reuben Wood, yhdysvaltalainen poliitikko ja Ohion kuvernööri (s. 1792 tai - Matti Kurikka, suomalainen lehtimies, teosofis-sosialistinen kirjailija ja utopisti (s. - John Gustaf Agelii ("Ivan Aguéli"), ruotsalaissyntyinen vaeltava sufi, taidemaalari ja kirjailija (s. - Vladimir Giljarovski, venäläinen sanomalehtimies ja kirjailija (s. - Kaarlo Angerkoski, suomalainen näyttelijä (s. - Ants Piip, Viron pääministeri 1920-1921 (s. - Enrico De Nicola, Italian ensimmäinen presidentti (s. - Henry Kjellson, ruotsalainen lentoinsinööri ja lentojohtaja (s. - Ralph Bishop, yhdysvaltalainen koripalloilija (s. - Irja Lautia, suomalainen näyttelijä (s. - Vladimir Bron, venäläinen shakinpelaaja, shakkitehtävien laatija ja shakkikirjailija (s. - Elwyn Brooks White ("E. B. White"), yhdysvaltalainen kirjailija ja esseisti (s. - Curtis LeMay, Yhdysvaltain ilmavoimien kenraali (s. - Petra Kelly, saksalainen poliitikko (s. - Erkki Hirvikallio, suomalainen näytelmäkirjailija (s. - Alfred Vogel, sveitsiläinen luontaislääkinnän kehittäjä (s. - Richard Avedon, yhdysvaltalainen valokuvaaja (s. - Shlomo Venezia, kreikanjuutalainen kirjailija, kuului Auschwitzin Sonderkommandoon (s. - Thomas Clancy Jr. ("Tom Clancy"), yhdysvaltalainen menestyskirjailija (s. - Sakari Tahvanainen, suomalainen päätoimittaja ja maakuntasihteeri (s. - Arthur Janov, yhdysvaltalainen psykologi ja psykiatri, primaaliterapian kehittäjä (s. - Chahnour Vaghinag Aznavourian ("Charles Aznavour"), armenialais-ranskalainen laulaja, näyttelijä ja säveltäjä (s. - Đỗ Mười, Vietnamin pääministeri 1988-1991 (s. - Karel Gott, tšekkiläinen laulaja ja näyttelijä (s. 1939) Juhlapäiviä Suomi: Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivä, liputuspäivä vuodesta 2023 lähtien. Tampere: Tampereen päivä. Vietetty vuodesta 1955. YK: Kansainvälinen ikääntyneiden päivä ("International Day of Older Persons"). Vietetty vuodesta 1991. Mensa: Kansainvälinen älykkyyspäivä ("Intelligence Day"). Ortodoksinen kirkko: Jumalanäidin Neitsyt Marian suojelusjuhla (Pokrova, , ) Katso myös: kalenteri ~ 30. syyskuuta, 2. lokakuuta Lähteet Aiheesta muualla Lokakuu -10-01 Suomen liputuspäivät

1422

https://fi.wikipedia.org/wiki/28.%20helmikuuta

28. helmikuuta

28. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 59. päivä. Vuodesta on jäljellä 306 päivää (karkausvuonna 307). 28. helmikuuta vietetään Suomessa Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Päivä on virallinen liputuspäivä. Nimipäivät suomalainen kalenteri: Onni, Sisu suomenruotsalainen kalenteri: Rune, Runa ortodoksinen kalenteri: Vasili, Vilho, Ville saamenkielinen kalenteri: Curtnaš vanhemmissa kalentereissa: Lage, Leander, Macarius, Macharius, Makarius, Maria, Romanus, karkausvuosina ennen vuotta 2000 Torsti Tapahtumia 364 - Valentinianus I valittiin Länsi-Rooman keisariksi. 1700 - 28:tta helmikuuta seurasi Ruotsissa 1. maaliskuuta, mistä sai alkunsa ruotsalainen kalenteri. 1784 - John Wesley perusti metodismin. 1835 - Elias Lönnrot allekirjoitti ja päiväsi Kalevalan ensimmäisen version, ns. Vanhan Kalevalan esipuheen. 1854 - Yhdysvaltain republikaaninen puolue perustettiin Wisconsinin Riponissa. 1900 - Toinen buurisota: 118 päivää kestänyt Ladysmithin piiritys päättyi. 1922 - Egypti itsenäistyi 1935 - Wallace Carothers keksi nailonin. 1938 - Suomen Kulttuurirahaston säätiö perustettiin. 1947 - Taiwanissa alkoi verisesti hajotettu kansannousu Kuomintangia vastaan. 1952 - 8. talviolympialaiset päättyivät Oslossa. 1953 - James D. Watson ja Francis Crick ilmoittivat ystävilleen, että he ovat selvittäneet DNA:n kemiallisen rakenteen. Virallinen ilmoitus annettiin 25. huhtikuuta, mitä edelsi Nature-lehdessä 2. huhtikuuta ilmestynyt artikkeli. 1960 - 10. talviolympialaiset päättyivät Squaw Valleyssa Kaliforniassa. 1974 - Suomen ainoa ruotsinkielinen iltapäivälehti Nya Pressen ilmestyi viimeisen kerran. 1982 - Mäkihyppääjä Matti Nykänen otti 18-vuotiaana ensimmäisen aikuisten sarjan arvokisamitalinsa voitettuaan Holmenkollenilla käydyn maailmanmestaruuskilpailujen suurmäen kilpailun. 1983 - M*A*S*H-televisiosarjan viimeinen jakso esitettiin Yhdysvalloissa kaikkien aikojen katsotuimpana televisiosarjan jaksona (106-125 miljoonaa katsojaa). 1986 - Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin Tukholmassa. 1987 - Vihreä liitto perustettiin Suomessa. 1988 - Suomi voitti Calgaryn talviolympialaisissa ensimmäisen arvokisamitalinsa jääkiekossa saavuttaen hopeaa. 1991 - Persianlahden sota päättyy. 1993 - Alkoholia, tupakkaa ja tuliaseita valvovan yhdysvaltalaisen viraston (ATF) agentit järjestivät ratsian Daavidin oksa -uskonlahkon päämajaan Wacossa Teksasissa, tarkoituksenaan pidättää kulttijohtaja David Koresh. Neljä ATF:n agenttia ja viisi kultin jäsentä kuoli ratsian ensimmäisessä vaiheessa, mitä seurasi 51 päivää kestänyt piiritys. 1997 - North Hollywoodin pankkiryöstö Los Angelesissa. 2001 - Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali 2001: kolme suomalaista urheilijaa jäi kiinni hemohesin käyttämisestä. 2013 - Paavi Benedictus XVI päätti kautensa katolisen kirkon johtajana. 2014 - Venäjä aloitti sotilasoperaation vallatakseen Krimin niemimaan. Syntyneitä 1552 - Jost Bürgi, sveitsiläinen matemaatikko (k. - Michel de Montaigne, ranskalainen kirjailija ja filosofi (Esseitä) (k. - René Antoine Ferchault de Réaumur, ranskalainen tiedemies (Réaumur-lämpötila-asteikko) (k. - Louis-Joseph de Montcalm, ranskalainen kenraali ja aatelinen (k. - Karl Ernst von Baer, baltiansaksalainen biologi (k. - Berthold Auerbach, saksalainen kirjailija (k. - John Tenniel, englantilainen kuvataiteilija (Liisan seikkailut ihmemaassa) (k. - Ernest Renan, ranskalainen filosofi (k. - Alfred von Schlieffen, Preussin yleisesikuntapäällikkö, sotamarsalkka ja kreivi ("Schlieffen-suunnitelma") (k. - Victor L. Berger, yhdysvaltalainen poliitikko (k. - Kaarlo Castrén, Suomen pääministeri (1919) (k. - Geraldine Farrar, yhdysvaltalainen oopperalaulaja (k. - Annie Mörk, suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja (k. - Vsevolod Pudovkin, neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja (k. - Ben Hecht, yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja ohjaaja (k. - Philip Showalter Hench, vuoden 1950 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen lääkäri (k. - Wolfram Hirth, saksalainen lentäjä ja lentokonesuunnittelija (k. - Linus Pauling, sekä vuoden 1954 Nobelin kemianpalkinnon että vuoden 1962 Nobelin rauhanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen kemisti (k. - Lester Anthony Minnelli ("Vincente Minnelli"), yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja (Hän rakasti elämää) (k. - Benjamin Siegel ("Bugsy Siegel"), yhdysvaltalainen gangsteri (k. - Fritz-Hugo Backman, suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja (k. - Milton Caniff, yhdysvaltalainen sarjakuvantekijä (k. - Stephen Spender, englantilainen kirjailija (k. - Prinssi Bertil, Ruotsin prinssi (k. - Kullervo Kalske, suomalainen näyttelijä (Jääkärin morsian) (k. - Claretta Petacci ("Clara Petacci"), Benito Mussolinin rakastajatar (k. - Viljam Pylkäs, suomalainen pienviljelijä ja taistelija, Antero Rokan esikuva (k. - Peter Brian Medawar, vuoden 1960 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut brasilialaissyntyinen tiedemies (k. - Zero Mostel, yhdysvaltalainen näyttelijä (k. - Svend Asmussen, tanskalainen viulisti (k. - Svetlana Allilujeva, venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, Josif Stalinin tytär (k. - Leon Neil Cooper, vuoden 1972 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko 1934 - Unto Palokas, suomalainen kirjailija ja kunnallisvaikuttaja sekä pitkän linjan ammattiyhdistysmies 1938 - Iris-Lilja Lassila, suomalainen näyttelijä ja laulaja 1939 - Daniel Chee Tsui, vuoden 1998 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut kiinalais-yhdysvaltalainen fyysikko 1940 - Mario Andretti, italialainen kilpa-autoilija (Formula 1 -maailmanmestari) 1942 - Brian Jones, brittiläinen muusikko ("The Rolling Stones") (k. - Dino Zoff, italialainen jalkapallomaalivahti 1944 - Sepp Maier, saksalainen jalkapallomaalivahti 1946 - Robin Cook, Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri 1997-2001 (k. - Kari Somerjoki, suomalainen musiikkitoimittaja ja laulaja (k. - Stephanie Beacham, englantilainen näyttelijä 1947 - Leena Krohn, suomalainen kirjailija 1948 - Steven Chu, vuoden 1997 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko ja ministeri 1948 - Mercedes Ruehl, yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä (Fisher King) 1951 - Gustav Thöni, italialainen alppihiihtäjä (olympiavoittaja) 1953 - Paul Krugman, vuoden 2008 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen taloustieteilijä 1954 - Jean Bourgain, belgialainen matemaatikko (k. - Tommy Remengesau, Palaun presidentti 2000- - Ainsley Harriott, englantilainen kokki, juontaja ja viihdetaiteilija 1958 - Thomas Wallgren, suomalainen filosofi ja kansalaisaktivisti 1960 - Konstantin Volkov, neuvostoliittolainen seiväshyppääjä 1960 - Dorothy Ruth Hoogstraten ("Dorothy Stratten"), kanadalainen malli ja elokuvanäyttelijä (k. - Tarja Omenainen, suomalainen näyttelijä 1970 - Daniel Handler, yhdysvaltalainen kirjailija 1970 - Noureddine Morceli, algerialainen juoksija (olympiavoittaja) 1970 - Mika Strömberg, suomalainen jääkiekkoilija 1971 - Janina Andersson, suomalainen poliitikko 1972 - Ville Haapasalo, suomalainen näyttelijä ja televisiojuontaja 1972 - Niko Saarela, suomalainen näyttelijä 1973 - Eric Lindros, kanadalainen jääkiekkoilija 1974 - Janne Lahtela, suomalainen kumparelaskija (olympiavoittaja) 1974 - Alexander Zickler, saksalainen jalkapalloilija 1978 - Mira Luoti, suomalainen laulaja ("PMMP") 1978 - Benjamin Raich, itävaltalainen alppihiihtäjä (olympiavoittaja) 1979 - Primož Peterka, slovenialainen mäkihyppääjä 1979 - Sébastien Bourdais, ranskalainen kilpa-autoilija (nelinkertainen Champ Car -mestari) 1980 - Sigurd Pettersen, norjalainen mäkihyppääjä 1982 - Jelena Slesarenko, venäläinen korkeushyppääjä (olympiavoittaja) 1982 - Natalja Vodjanova, venäläinen valokuvamalli 1984 - Karolína Kurková, tšekkiläinen malli 1985 - Diego Ribas da Cunha ("Diego"), brasilialainen jalkapalloilija 1985 - Jannika Wirtanen ("Jannika B"), suomalainen laulaja 1988 - Markéta Irglová, tšekkiläinen lauluntekijä, muusikko, laulaja ja näyttelijä 1992 - André Linman, suomalainen laulaja ja kitaristi 1993 - Emmelie de Forest, tanskalainen laulaja 1996 - Karsten Warholm, norjalainen yleisurheilija Kuolleita 1105 - Raimund IV, Toulousen kreivi (s. - Ägidius Tschudi, sveitsiläinen historioitsija (s. - Kristian IV, Tanskan ja Norjan kuningas (s. - Henry James, yhdysvaltalainen kirjailija (Naisen muotokuva) (s. - Per Glimstedt, Suomen sisällissotaan osallistunut ruotsalainen upseeri (s. - Friedrich Ebert, Weimarin tasavallan ensimmäinen presidentti 1919-1925 (s. - Charles Jules Henri Nicolle, vuoden 1928 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut ranskalainen bakteriologi (s. - Alfonso XIII, Espanjan kuningas (1886-1931) (s. - Maxwell Anderson, yhdysvaltalainen kirjailija (s. - Rajendra Prasad, Intian presidentti 1950-1962 (s. - Victor Barna, unkarilainen pöytätennispelaaja (hänen mukaansa on nimetty Victor Barna Cup) (s. - David Garrick ("David Byron"), brittiläinen rock-laulaja ("Uriah Heep") (s. - Olof Palme, Ruotsin pääministeri (murhattiin) (s. - Irja Hagfors, suomalainen tanssitaiteilija, koreografi ja tanssinopettaja (s. - Ishirō Honda, japanilainen elokuvaohjaaja (Godzilla) (s. - Dermot Morgan, irlantilainen näyttelijä (s. - Chris Brasher, brittiläinen juoksija (olympiavoittaja) (s. - Erkki Rapo, suomalainen nimikirjoitusten keräilijä (s. - Owen Chamberlain, vuoden 1959 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko (s. - Joseph Juran, yhdysvaltalainen tuotantotalousvaikuttaja (s. - Philip Rabinowitz, eteläafrikkalainen pikajuoksija, maailman nopein satavuotias (s. - Donald Arthur Glaser, vuoden 1960 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko, kuplakammion keksijä (s. - Michio Mado, japanilainen runoilija (s. - Yaşar Kemal, turkkilainen kirjailija (s. 1922 tai - Ezra Laderman, yhdysvaltalainen säveltäjä (s. - Toivo Vuorinen, suomalainen kirjailija (s. - Frank Kelly, irlantilainen näyttelijä (s. - George Kennedy, yhdysvaltalainen näyttelijä (s. - Raija-Liisa Lappalainen, suomalainen keraamikko (s. - Eigil Nansen, norjalainen ihmisoikeusaktivisti, tutkimusmatkailija Fridtjof Nansenin pojanpoika (s. - Harvey Schmidt, yhdysvaltalainen säveltäjä (s. - André Previn, saksalaissyntyinen yhdysvaltalainen pianisti, kapellimestari ja säveltäjä (s. 1929) Katso myös: kalenteri ~ 27. helmikuuta, (29. helmikuuta, 30. helmikuuta), 1. maaliskuuta Helmikuu -02-28 Suomen liputuspäivät

1423

https://fi.wikipedia.org/wiki/16.%20maaliskuuta

16. maaliskuuta

16. maaliskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 75. päivä (76. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 290 päivää. Nimipäivät suomalainen kalenteri: Ilkka suomenruotsalainen kalenteri: Herbert ortodoksinen kalenteri: Savina, Risto saamenkielinen kalenteri: Mohkku vanhemmissa kalentereissa: Eberhard, Gabriel, Heribert, Juliana, Kauko, Longinus, Santeri Tapahtumia 1521 - Fernão de Magalhães saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Filippiineille. 1660 - Pitkä parlamentti hajosi vapaaehtoisesti Englannissa. 1792 - Ruotsin kuningasta Kustaa III:ta ammuttiin. Hän kuoli 29. maaliskuuta. 1802 - Yhdysvaltain sotilasakatemia West Point perustettiin. 1815 - Vilhelm I (Willem I) tuli Belgiasta ja Hollannista koostuneen uuden valtion, Alankomaiden, kuninkaaksi Wienin kongressin päätöksellä. 1850 - Nathaniel Hawthornen romaani Tulipunainen kirjain julkaistiin. 1900 - Sir Arthur Evans osti itselleen Knossoksen ympärillä olevan maa-alueen Kreetalla. 1917 - Helmikuun vallankumous: kenraalikuvernööri Franz Seyn ja senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Mihail Borovitinov vangittiin Helsingissä ja kuljetettiin Pietariin. 1918 - Suomen sisällissota: valkoisten hyökkäys kohti Tamperetta alkoi Länkipohjan taistelulla. 1924 - Työtehoseura perustettiin nimellä Maatalouden työtehoseura. 1925 - Korkein oikeus määräsi Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen (SSTP) lakkautettavaksi. 1926 - Robert Goddard laukaisi ensimmäisen nestemäistä polttoainetta käyttäneen raketin Auburnissa Massachusettsissa. 1929 - Radioinsinööriseura merkittiin yhdistysrekisteriin. 1930 - Lapualla Etelä-Pohjanmaalla pidetyssä kansalaiskokouksessa perustettiin Suomen Lukko -järjestö johtamaan kommunismin vastaista taistelua Suomessa. 1935 - Adolf Hitler määräsi Saksan aseistautumaan uudelleen Versailles'n rauhansopimuksen vastaisesti. Saksassa otettiin käyttöön asevelvollisuus ja armeijan nimeksi tuli Wehrmacht. 1942 - Jatkosota: Ruotsin prinssi Kustaa Aadolf saapui vierailulle Suomeen ja tapasi marsalkka Mannerheimin Päämajassa Mikkelissä. 1945 - Toinen maailmansota: Iwo Jiman taistelu päättyi vaikka vähäistä japanilaisvastarintaa esiintyi edelleen. 1945 - Toinen maailmansota: saksalainen Würzburgin kaupunki tuhoutui 90-prosenttisesti ja 5 000 ihmistä kuoli 20 minuuttia kestäneessä brittien ilmahyökkäyksessä. 1952 - Pohjoismaiden neuvosto perustettiin Kööpenhaminassa. 1956 - "Pyhän Urhon" päivää ("St. Urho's Day") vietettiin ensimmäisen kerran amerikansuomalaisen keskuudessa. 1958 - Vantaalainen yleisurheiluseura Kenttäurheilijat-58 perustettiin. 1961 - Oikeuskansleri Olavi Honka suostui SDP:n, Kokoomuksen ja neljän pienemmän puolueen yhteiseksi ehdokkaaksi vuoden 1962 presidentinvaaliin. 1962 - Ilmailu: Flying Tigersin Lockheed Constellation katosi läntisellä Tyynellämerellä 107 ihmistä mukanaan. 1966 - Avaruudessa suoritettiin ensimmäinen telakoituminen, kun Gemini 8 kiinnitettiin Agena-satelliittiin. 1968 - Vietnamin sota: My Lain verilöylyssä yhdysvaltalaiset sotilaat surmasivat 350-500 vietnamilaiskylän asukasta: miehiä, naisia ja lapsia. Teko paljastui loppusyksyllä 1969. 1969 - Ilmailu: Venezuelan Airlinesin DC-9 syöksyi maahan lentoonlähdön jälkeen Maracaibossa Venezuelassa, 155 ihmistä sai surmansa. 1970 - Suomessa pidettiin eduskuntavaalit. Suurin voittaja oli SMP ja myös Kokoomus lisäsi paikkalukuaan huomattavasti. Uutena eduskuntapuolueena aloitti Suomen Kristillinen Liitto. Sen sijaan kaikki hallituspuolueet menettivät kannatustaan ja TPSL putosi eduskunnasta. 1971 - Kaliforniassa Yhdysvalloissa alkoi oikeudenkäynti ihmisoikeusaktivisti, professori Angela Davisia vastaan. 1976 - Hallitus päätti sijoittaa perustettavan valtioenemmistöisen kuvaputkitehdas Valcon laitokset Imatralle ja Sotkamoon. 1978 - Vasemmistolaiset "Punaiset prikaatit" sieppasivat ja myöhemmin surmasivat Aldo Moron Italiassa. 1978 - Säiliöalus Amoco Cadiz haaksirikkoutui Ranskan rannikon edustalla. 1986 - Sveitsiläiset torjuivat kansanäänestyksessä maansa liittymisen Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi. 1987 - Suomessa käytiin eduskuntavaalit. Suurimmat voittajat olivat Kokoomus ja vihreät ja suurimmat häviäjät sisäisistä kiistoista kärsineet SKDL ja SMP. 1988 - Iran-Contra skandaali: everstiluutnantti Oliver Northia ja vara-amiraali John Poindexteriä syytettiin Yhdysvaltojen vastaisesta salaliitosta. 1988 - Iranin rajan lähellä sijaitsevaa irakilaista Halabdjan kurdikaupunkia vastaan hyökättiin myrkky- ja hermokaasuja käyttäen (Irakin hallitusta pidetään syyllisenä). Kuolleiden määrä vaihteli eri lähteiden mukaan useista sadoista aina seitsemään tuhanteen. Tapahtumaa kutsutaan nimellä Halabjan joukkomurha 1988. 1993 - Yhdysvaltain itärannikon lumimyrskyssä sai 184 henkeä surmansa. 1994 - Tonya Harding myönsi osallisuutensa kilpakumppaninsa taitoluistelija Nancy Kerriganin vahingoittamisyritykseen. 2001 - Ainoa päivä vuosien 1993 ja 2002 välillä, jolloin kukaan ei tappanut itseään Yhdistyneessä kuningaskunnassa. 2003 - Peikkometalliyhtye Finntrollin kitaristi Teemu Raimoranta kuoli 25-vuotiaana pudotessaan päihtyneenä alas Helsingin Pitkältäsillalta. 2003 - Suomessa pidettiin eduskuntavaalit. Suurimmaksi puolueeksi nousi Keskusta ja myös SDP lisäsi kannatustaan, kun taas Kokoomus menetti kuusi paikkaa. 2005 - Hallitus päätti lakkauttaa kaksi varuskuntaa, Helsingin ilmatorjuntarykmentin Tuusulan Hyrylässä ja Savon prikaatin Mikkelissä, vuoden 2007 aikana. 2006 - Eduskunta päätti, että Suomi voi vastaisuudessa osallistua myös sellaisiin kriisinhallintatehtäviin, joihin ei ole Yhdistyneiden Kansakuntien valtuutusta. 2011 - Keisari Akihito esiintyi televisiossa puhuessaan tsunamin ja ydinvoimalaonnettomuuden kiusaamille japanilaisille. Kyseessä oli kautta aikojen ensimmäinen kerta, kun Japanin keisari puhui televisiossa. 2014 - Krimillä järjestettiin kansanäänestys, jonka tuloksiin viitaten Venäjä liitti Krimin itseensä. Syntyneitä 1399 - Xuande, Kiinan keisari (k. - Henrik Hurskas, Saksin herttua ja Meissenin rajakreivi (k. - James Madison, Yhdysvaltain 4. presidentti (1809-1817) (k. - Jean-Baptiste Carrier, ranskalainen vallankumouksellinen (k. - Suzanne Androuin, ranskalainen marttyyri ja pyhimys (k. - Antoine-Jean Gros, ranskalainen taidemaalari (k. - Matthew Flinders, englantilainen merenkulkija ja tutkimusmatkailija (k. - Georg Simon Ohm, saksalainen fyysikko (keksi Ohmin lain) (k. - Anna Atkins, englantilainen valokuvaaja ja kasvitieteilijä (k. - Enrico Tamberlik, italialainen tenori (k. - Rosa Bonheur, ranskalainen taidemaalari (k. - Camilo Castelo Branco, portugalilainen kirjailija (k. - René François Armand Sully-Prudhomme ("Sully Prudhomme"), vuoden 1901 (ensimmäisen) Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut ranskalainen kirjailija (k. - Gösta Mittag-Leffler, ruotsalainen matemaatikko (k. - Aleksandr Popov, venäläinen fyysikko (k. - Elza Johanna Emilija Lizete Pliekšāne ("Aspazija"), latvialainen runoilija ja näytelmäkirjailija (k. - Julian Robert Lindsey, yhdysvaltalainen kenraali (k. - Mark Sykes, brittiläinen poliitikko ja diplomaatti (k. - Reggie Walker, eteläafrikkalainen pikajuoksija (olympiavoittaja) (k. - César Vallejo, perulainen runoilija (k. - Francisco Ayala, espanjalainen kirjailija (k. - Robert Rossen, yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija ja elokuvantekijä (k. - Pierre Harmel, Belgian pääministeri 1965-1966 (k. - Josef Mengele ("Auschwitzin kuolemanenkeli"), saksalainen lääkäri ja SS-upseeri (hirmuteoista tunnettu sotarikollinen) (k. - Pat Nixon, Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin puoliso (k. - Kunihiko Kodaira, japanilainen matemaatikko (k. - Christopher Foxley-Norris, Britannian kuninkaallisten ilmavoimien kenraali ja aktivisti (k. - Frederick Reines, vuoden 1995 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut yhdysvaltalainen fyysikko (k. - Tonino Guerra, italialainen runoilija, kirjailija ja käsikirjoittaja (k. - Gertrude Humps ("Traudl Junge"), saksalainen sihteeri (Adolf Hitlerin viimeinen sihteeri) ja kirjailija (Viimeiseen saakka) (k. - Pauli Koskinen, suomalainen kuvanveistäjä (k. - Joseph Levitch ("Jerry Lewis"), yhdysvaltalainen koomikko (k. - Vladimir Komarov, neuvostoliittolainen kosmonautti (k. - Ilkka Auer, suomalainen kestävyysjuoksija (k. - Teresa Berganza, espanjalainen oopperalaulaja (k. - Raymond Vahan Damadian ("Raymond V. Damadian"), yhdysvaltalainen fyysikko, lääkäri ja ensimmäisen MRI-laitteen keksijä 1939 - Risto Aaltonen, suomalainen näyttelijä (V2 - Jäätynyt enkeli) (k. - Carlos Bilardo, argentiinalainen jalkapalloilija ja valmentaja 1939 - Ramon B. Villena, filippiiniläinen katolinen piispa 1941 - Bernardo Bertolucci, italialainen Oscar-palkittu elokuvaohjaaja (Viimeinen keisari) (k. - Johannes Koroma, suomalainen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja päätoimittaja 1943 - Kirsti Muinonen, suomalainen taidemaalari 1944 - Pekka Kostiainen, suomalainen säveltäjä ja kuoronjohtaja 1948 - José García Belaúnde, perulainen diplomaatti 1949 - Victor Garber, kanadalainen näyttelijä 1949 - Tuula Nordstrom ("Berit"), suomalainen iskelmälaulaja 1951 - Juhani Lindholm, suomalainen kirjallisuuden kääntäjä 1951 - Hannu Niklander, suomalainen kirjailija 1953 - Isabelle Huppert, ranskalainen näyttelijä (Elle) 1953 - Richard Stallman ("RMS"), yhdysvaltalainen ohjelmoija (vapaiden ohjelmistojen liikkeen, GNU-projektin ja Free Software Foundationin perustaja) 1955 - Kari Heiskanen, suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja 1959 - William Jonathan Drayton Jr. ("Flavor Flav"), yhdysvaltalainen rap-artisti ("Public Enemy") 1959 - Jens Stoltenberg, Norjan pääministeri 2000-2001, 2005-2013 ja Naton pääsihteeri 2014- 1960 - Markus Selin, suomalainen elokuvatuottaja 1961 - Todd McFarlane, kanadalainen sarjakuvapiirtäjä (Spawn) 1963 - Jimmy DeGrasso, yhdysvaltalainen rumpali ("Megadeth") 1963 - Jerome Flynn, englantilainen näyttelijä (Game of Thrones) ja laulaja 1964 - Hans Peter Geerdes ("H. P. Baxxter"), saksalainen laulaja ("Scooter") 1964 - Gregor Verbinski ("Gore Verbinski"), yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja 1965 - Belén Rueda, espanjalainen näyttelijä (Serranon perhe) 1966 - Ilkka Koivula, suomalainen näyttelijä 1967 - Lauren Graham, yhdysvaltalainen näyttelijä 1968 - David MacMillan, vuoden 2021 Nobelin kemianpalkinnon saanut skotlantilainen kemisti 1971 - Alan Tudyk, yhdysvaltalainen näyttelijä 1973 - Frank Mikko Mäntymäki ("Herra Ylppö"), suomalainen muusikko ("Maj Karma", "Herra Ylppö & Ihmiset") 1975 - Sienna Guillory, englantilainen näyttelijä ja malli 1976 - Zhu Chen, kiinalainen shakinpelaaja 1979 - Leena Peisa, suomalainen kosketinsoittaja ja laulaja ("Lordi") 1980 - Tapio Sammalkangas, suomalainen jääkiekkoilija 1986 - Alexandra Daddario, yhdysvaltalainen näyttelijä 1988 - Niko Hovinen, suomalainen jääkiekkomaalivahti 1989 - Theo Walcott, englantilainen jalkapalloilija 1991 - Sandhja Kuivalainen, suomalais-guayanalainen poplaulaja 1991 - Admir Mehmedi, sveitsiläinen jalkapalloilija 1991 - Wolfgang Van Halen, yhdysvaltalainen basisti ("Van Halen") Kuolleita 37 - Tiberius, toinen Rooman keisari (s. 42 eaa.) 455 - Valentinianus III, Länsi-Rooman keisari (s. - Giovanni Battista Pergolesi, italialainen säveltäjä, viulisti ja urkuri (s. - George Bähr, saksalainen arkkitehti (s. - Henrik Gabriel Porthan, suomalainen humanisti (s. - Félix Savart, ranskalainen fyysikko, magnetismin ja akustiikan tutkija (s. - Viktoria Saxe-Coburg-Saalfeld, Kentin prinsessa, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktorian äiti (s. - Ernst Wilhelm Leberecht Tempel, saksalainen tähtitieteilijä (s. - Aubrey Beardsley, englantilainen kuvittaja ja kirjailija (s. - Roy Bean ("The Law West of the Pecos"), Villin lännen saluunanpitäjä ja tuomari (s. - Charles Albert Gobat, vuoden 1902 Nobelin rauhanpalkinnon saanut sveitsiläinen poliitikko (s. - Miguel Primo de Rivera, Espanjan diktaattori 1923-1930 (s. - John James Rickard Macleod, vuoden 1923 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut skotlantilaissyntyinen lääkäri ja fysiologi (s. - Aron Nimzowitsch, latvialainen šakinpelaaja (s. - Marguerite Durand, ranskalainen näyttelijä ja naisasianainen (s. - Selma Lagerlöf, vuoden 1909 Nobelin kirjallisuuspalkinnon (ensimmäisenä naisena) saanut ruotsalainen kirjailija (Gösta Berlingin taru, Peukaloisen retket villihanhien seurassa) (s. - Alma Söderhjelm, suomalainen historiantutkija ja kirjailija (s. - Nicolas de Staël, ranskalais-venäläinen taidemaalari (s. - Väinö Kotilainen, suomalainen varatuomari, vuorineuvos ja ministeri (s. - Mario Castelnuovo-Tedesco, italialainen säveltäjä (s. - Gunnar Ekelöf, ruotsalainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä (s. - Tammi Terrell, yhdysvaltalainen laulaja (s. - Thomas Dewey, yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko, New Yorkin kuvernööri 1943-1954 (s. - Aaron Thibeaux Walker ("T-Bone Walker"), yhdysvaltalainen blues-kitaristi, laulaja ja lauluntekijä (s. - Jean Monnet, ranskalainen valtiomies (s. - Maria Gorska ("Tamara de Lempicka"), puolalainen taidemaalari (s. - Eddie Shore, kanadalainen jääkiekkoilija (s. - Derek Barton, vuoden 1969 Nobelin kemianpalkinnon saanut brittiläinen kemisti (s. - Teemu Raimoranta ("Somnium"), suomalainen kitaristi ("Finntroll") (s. - Ralph Erskine, brittiläinen arkkitehti (s. - Vladislav Mamyshev-Monroe, venäläinen taiteilija (s. - Andy Fraser, englantilainen lauluntekijä ja basisti ("Free") (s. - Martti Mäkisalo, suomalainen kirjailija ja toimittaja (s. - James Cotton, yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja huuliharpisti (s. - Aleksander Einseln, virolainen kenraali (s. - Armas Hursti, suomalainen kuvataiteilija ja taidegraafikko (s. - Torgny Lindgren, ruotsalainen kirjailija (s. - Tankmar Horn, suomalainen vuorineuvos ja ministeri, Wärtsilä Oy:n toimitusjohtaja 1970-1976 (s. - Richard Anthony Monsour ("Dick Dale"), yhdysvaltalainen kitaristi (s. - Julia Natšalova, venäläinen laulaja, näyttelijä ja televisiojuontaja (s. - Stuart Whitman, yhdysvaltalainen näyttelijä (s. - Aarno Strömmer, suomalainen ministeri ja kaupunginjohtaja (s. 1927) Juhlapäiviä Bakkanaalien ensimmäinen päivä antiikin Roomassa. Pyhän Urhon päivä, Minnesotan pohjoisosissa elävien amerikansuomalaisten juhlapäivä. Katso myös: kalenteri ~ 15. maaliskuuta, 17. maaliskuuta Maaliskuu -03-16

1424

https://fi.wikipedia.org/wiki/5.%20maaliskuuta

5. maaliskuuta

5. maaliskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 64. päivä (65. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 301 päivää. Nimipäivät suomalainen kalenteri: Leila, Laila suomenruotsalainen kalenteri: Laila, Leila ortodoksinen kalenteri: Kuuno, Marko, Markus, Feodor, Heikki, Teo, Teppo, Teuvo saamenkielinen kalenteri: Láilá vanhemmissa kalentereissa: Angelus, Conon, Eusebius, Fredrich, Fridericus, Gerasimus, Konon, Seppä, Tiitus, Toora Tapahtumia 1821 - James Monroe vannoi virkavalan toiselle virkakaudelleen Yhdysvaltain presidenttinä. 1824 - Ensimmäinen Burman sota: Yhdistynyt kuningaskunta julisti virallisesti sodan Burmalle. 1836 - Samuel Colt valmisti ensimmäisen tuotantomallisen revolverin (.34-kaliiperinen). 1849 - Zachary Taylor vannoi virkavalan Yhdysvaltain 12:ntena presidenttinä. 1860 - Parma, Toscana, Modena ja Romagna äänestivät kansanäänestyksessä Sardinian kuningaskuntaan liittymisen puolesta. 1868 - Virkarikossyytetuomioistuin perustettiin Yhdysvaltain senaatissa käsittelemään presidentti Andrew Johnsonin vastaisia syytöksiä. 1868 - Arrigo Boiton ooppera Mefistofeles ensi-illassa La Scalassa. 1869 - Kemin kaupunki perustettiin. 1877 - Rutherford B. Hayes vannoi julkisesti virkavalan Yhdysvaltain 19:ntenä presidenttinä. (Hän oli yksityisesti vannonut virkavalan 3.3.) 1905 - Venäjän-Japanin sota: venäläiset joukot alkoivat vetäytyä Mukdenista Mantšuriasta menetettyään sotilasta kolmessa päivässä. 1907 - Toinen duuma aloitti Pietarissa; venäläiset joukot joutuivat hajottamaan 40 000:n mielenosoittajan joukon. 1912 - Italialaiset joukot käyttivät ensimmäistä kertaa maailmassa ilmalaivoja sotilaallisiin tarkoituksiin: tiedustelemaan turkkilaisten joukkoja linjojen takana. 1917 - Woodrow Wilson vannoi virkavalan toiselle virkakaudelleen Yhdysvaltain presidenttinä. 1918 - Suomen sisällissota: Saksan armeija saapui tukemaan Suomen tasavallan joukkoja (valkoiset). 1918 - Moskovasta tuli Venäjän pääkaupunki Pietarin jälkeen. 1919 - Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin rautatieasema (nykyisin Helsingin päärautatieasema) vihittiin käyttöön. 1933 - Suuri lamakausi: Franklin Delano Roosevelt sulki kaikki maan pankit ja jäädytti kaikki rahansiirrot. 1933 - Kansallissosialistit saivat Saksassa 44 prosenttia parlamenttivaalien äänistä. 1936 - Hävittäjälentokone Supermarine Spitfiren malli 300:n ensilento. 1940 - Neuvostoliiton politbyroo allekirjoitti määräyksen 25 700:n puolalaisen älymystöön kuuluvan henkilön surmaamisesta, joihin lukeutui 14 700 puolalaista sotavankia (tapahtuma tunnetaan nimellä Katynin joukkomurha). 1943 - Gloster Meteor -suihkuhävittäjän ensilento Britanniassa. 1946 - Winston Churchill käytti termiä "rautaesirippu" puhuessaan Fultonin Westminster Collegessa Missourissa. Neuvostoliitto reagoi puheeseen voimakkaasti syyttämällä Churchillia sodanlietsojaksi. 1955 - Liettuan presidentti Antanas Merkys kuoli sen jälkeen, kun hänet oli vangittu ja karkotettu Neuvostoliittoon. 1958 - Explorer 2 -satelliitti laukaistiin. 1963 - 16-vuotias koululainen Pirkko Ryhänen puukotettiin Helsingin Kumpulassa. Ehdonalaisessa ollut Torsti Ossian Koskinen tuomittiin teosta 12 vuodeksi kuritushuoneeseen ja eristettäväksi pakkolaitokseen. Kärsittyään rangaistuksesta 7,5 vuotta Koskinen todettiin syyttömäksi eikä Ryhäsen puukottajaa ole löytynyt. Tapauksesta tehtiin elokuva Kujanjuoksu. 1966 - Ilmailu: BOAC:n Boeing 707 törmäsi Fuji-vuoreen Japanissa, 124 ihmistä sai surmansa. 1970 - Ydinaseiden rajoitussopimus (Nuclear non-proliferation treaty) astui voimaan sen jälkeen, kun 43 valtiota oli ratifioinut sen. 1970 - Alkuaine Dubniumista tehtiin ensimmäiset vahvistetut havainnot. 1971 - Led Zeppelinin Stairway to Heavenin ensimmäinen live-esitys. 1974 - Jom Kippur -sota: israelilaiset joukot vetäytyivät Suezin kanavan länsirannalta. 1978 - Avaruustutkimus: Landsat 3 -kaukokartoitussatelliitti laukaistiin. 1979 - Suuressa Magellanin pilvessä havaittiin gammasädepurkaus, mikä johti "pehmeän" gammasäteilyn purkauksia lähettävien magneettitähtien (neutronitähtien tyyppi) löytymiseen. 1981 - Kannibaali Alferd Packer armahdettiin kuolemansa jälkeen. 1982 - John Belushi kuoli huumeiden yliannostukseen hotellihuoneessaan. 1982 - Neuvostoliittolainen Venera 14 -avaruusluotain saapui Venus-planeetan luo. 1991 - Irak vapautti kaikki Persianlahden sodan panttivangit. 1993 - Kanadalainen pikajuoksija Ben Johnson tuomittiin elinkautiseen kilpailukieltoon (kansainvälisissä kilpailuissa) sen jälkeen, kun hänet oli toisen kerran todettu kiellettyjen aineiden käyttäjäksi. 1995 - Venäjän Helsingin-suurlähettiläs Juri Derjabin varoitti Vasabladetille antamassaan haastattelussa Suomea Venäjän reaktioista, mikäli Suomi liittyisi Naton jäseneksi. 1998 - Nasa ilmoitti, että Kuuta kiertänyt Clementine-avaruusluotain oli löytänyt riittävästi vettä Kuuhun mahdollisesti perustettavan siirtokunnan tarpeita varten. 1999 - Paul Okalik valittiin ensimmäiseksi Nunavutin pääministeriksi. 2002 - Music Television aloitti The Osbournes-tosi-tv-sarjan lähetyksen. 2003 - Tiedejulkaisu Nature peruutti useiden artikkelien julkaisun Jan Hendrik Schönin skandaalin takia. 2004 - Kolmipäinen sammakko löydettiin Weston-super-Maressa Englannissa. 2011 - Jukka Poika sai kultalevyn Jyväskylän Lutakossa Syntyneitä 1133 - Henrik II, Englannin kuningas (k. - David II, Skotlannin kuningas (k. - Ludvig I Suuri, Unkarin kuningas (k. - Gerhardus Mercator, flaamilainen kartantekijä (k. - Antoine de la Mothe Cadillac, ranskalainen sotilas, tutkimusmatkailija ja liikemies (k. - Francesco Gasparini, italialainen säveltäjä ja musiikkipedagogi (k. - Giovanni Battista Tiepolo, venetsialainen taidemaalari (k. - Austen Henry Layard, brittiläinen arkeologi, diplomaatti ja poliitikko (Niniven löytäjä) (k. - Étienne-Jules Marey, ranskalainen fysiologi ja valokuvaaja (k. - Rosa Luxemburg, puolalais-saksalainen vallankumouksellinen (k. - William Beveridge, brittiläinen taloustieteilijä (k. - Dong Biwu, Kiinan kommunistisen puolueen perustaja (k. - Heitor Villa-Lobos, brasilialainen säveltäjä (Bachianas brasileiras) (k. - Zhou Enlai, Kiinan kansantasavallan pääministeri (k. - Gösta Diehl, suomalainen taidemaalari (k. - Eero Tommila, suomalainen kemisti (k. - László Benedek, unkarilainen elokuvaohjaaja (k. - Sir Reginald Carey Harrison ("Rex Harrison"), englantilainen Oscar-palkittu näyttelijä (My Fair Lady) (k. - Aaro Laine, suomalainen urheilutoimittaja ja pituushyppääjä (k. - Donald Piper, yhdysvaltalainen koripalloilija (k. - Laurent Schwartz, ranskalainen matemaatikko (k. - James Tobin, vuoden 1981 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen ekonomisti (k. - Milt Schmidt, kanadalainen jääkiekkoilija ja valmentaja (k. - Pier Paolo Pasolini, italialainen kirjailija ja elokuvaohjaaja (Sodoman 120 päivää) (k. - Jacques Vergès, ranskalainen juristi (k. - Erkki Wiksten, suomalainen toimitussihteeri ja päätoimittaja (k. - Daniel Kahneman, vuoden 2002 ns. Nobelin taloustieteen palkinnon saanut israelilainen tutkija ja psykologi 1936 - Canaan Banana, Zimbabwen ensimmäinen presidentti (k. - Olusegun Obasanjo, Nigerian presidentti 1938 - Heikki Kytölä, suomalainen eräkirjailija 1938 - Lynn Margulis, yhdysvaltalainen biologi (k. - Sepp Piontek, saksalainen jalkapalloilija ja valmentaja 1942 - Felipe González, Espanjan pääministeri 1982- - Hannu Karpo, suomalainen toimittaja (Karpolla on asiaa) 1945 - Randy Matson, yhdysvaltalainen kuulantyöntäjä ja olympiavoittaja 1948 - Elaine Bickerstaff ("Elaine Paige"), englantilainen laulaja ja näyttelijä 1948 - Eeva-Liisa Myllymäki, suomalainen yleisurheilija 1948 - Edmond Montague Grant ("Eddy Grant"), guyanalaissyntyinen laulaja 1949 - Bernard Arnault, ranskalainen liikemies ja miljardööri 1954 - Antti Muurinen, suomalainen jalkapallovalmentaja 1955 - Penn Jillette, yhdysvaltalainen taikuri ja koomikko ("Penn & Teller") 1956 - Markku Rossi, suomalainen Keskustan kansanedustaja 1958 - Andy Gibb, australialainen laulaja ("Bee Gees") 1963 - Joel Osteen, yhdysvaltalainen kirjailija ja pastori 1969 - Moussa Saïb, algerialainen jalkapalloilija ja valmentaja 1970 - John Frusciante, yhdysvaltalainen kitaristi ("Red Hot Chili Peppers") 1972 - Luca Turilli, italialainen kitaristi ("Rhapsody of Fire") 1974 - Kevin Connolly, yhdysvaltalainen näyttelijä 1989 - Jake Lloyd, yhdysvaltalainen näyttelijä (Tähtien sota: Episodi I - Pimeä uhka) Kuolleita 1778 - Thomas Arne, englantilainen säveltäjä (Rule Britannia) (s. - Franz Mesmer, saksalainen lääkäri ja astrologi (hypnoosin kehittäjä) (s. - Pierre-Simon Laplace, ranskalainen matemaatikko (s. - Alessandro Volta, italialainen fyysikko (sähköpariston keksijä) (s. - Carl Albert Edelfelt, ruotsalainen arkkitehti (Albert Edelfeltin isä) (s. - Max Jacob, ranskalainen runoilija ja taidemaalari (s. - Alfredo Casella, italialainen säveltäjä (s. - Josif Stalin, Neuvostoliiton diktaattori (s. - Sergei Prokofjev, neuvostoliittolainen säveltäjä (s. - Johan Sigfrid Sirén, suomalainen arkkitehti (s. - Anna Andrejevna Gorenko, neuvostoliittolainen runoilija (Runoelma ilman sankaria) (s. - Atte Laitila, suomalainen taidemaalari (s. - Tom Pryce, walesilainen Formula 1 -kuljettaja (s. - Alan Crofoot, kanadainen tenori ja näyttelijä (s. - Winifred Wagner, saksalainen oopperajuhlien johtajaa (Bayreuthin musiikkijuhlat) (s. - John Belushi, yhdysvaltalainen näyttelijä ja koomikko (The Blues Brothers) (s. - Unto Jutila, suomalainen harmonikkataiteilija ja säveltäjä (s. - Eve Valois ("Lolo Ferrari"), ranskalainen eroottinen tanssija ja pornonäyttelijä (s. - Masanori Tokita, japanilainen jalkapalloilija (s. - Roberts Liede, latvialainen säveltäjä (s. - Yvan Delporte, belgialainen sarjakuvakirjoittaja ja päätoimittaja (s. - Edgar Wayburn, yhdysvaltalainen luonnonsuojelija (s. - Alberto Granado, kuubalainen kirjailija (s. - Robert B. Sherman, yhdysvaltalainen säveltäjä (s. - Hugo Chávez, Venezuelan presidentti (s. - Erkki Alajärvi, suomalainen taiteilija (s. - Ray Tomlinson, yhdysvaltalainen ohjelmoija, sähköpostin keksijä (s. - Florence S. Jacobsen, yhdysvaltalainen mormonijohtaja (s. - Kurt Moll, saksalainen oopperalaulaja (s. - Martti Asunmaa, suomalainen virkamies (s. - Susanna Majuri, suomalainen valokuvataiteilija (s. - Margarita Maslennikova, neuvostoliittolainen maastohiihtäjä (s. - Lynda Baron, brittiläinen näyttelijä (s. - Denys Kirjejev, ukrainalainen pankkiiri (s. - Matti Klinge, suomalainen historiantutkija, filosofian tohtori, professori ja kirjailija (Keisarin Suomi) (s. 1936) Katso myös: kalenteri ~ 4. maaliskuuta, 6. maaliskuuta Maaliskuu -03-05

1425

https://fi.wikipedia.org/wiki/8.%20maaliskuuta

8. maaliskuuta

8. maaliskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 67. päivä (68. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 298 päivää. 8. maaliskuuta on kansainvälinen naistenpäivä. Nimipäivät suomalainen kalenteri: Vilppu suomenruotsalainen kalenteri: Filip, Filippa ortodoksinen kalenteri: Lasari, Lasse, Ahvo, Ohvo saamenkielinen kalenteri: Filpa vanhemmissa kalentereissa: Cyprianus, Filemon, Philemon, Virkku Tapahtumia 1558 - Juhana-herttua perusti Porin kaupungin. 1618 - Johannes Kepler keksi planeettojen liikkeen kolmannen lain (hän hylkäsi pian ajatuksen tehtyään muutamia alustavia laskelmia, mutta hän vahvisti löydön 15. toukokuuta). 1702 - Kuningatar Annasta tuli Ison-Britannian hallitsija. 1844 - Oskar I nousi Ruotsi-Norjan hallitsijaksi. 1844 - Islannin parlamentti Allting avattiin uudestaan oltuaan 45 vuotta suljettuna. 1906 - Moro-kapina: Bud Dajon ensimmäinen taistelu. Sadat siviilit saivat surmansa yhdysvaltalaisjoukkojen vallatessa morojen linnoittaman Bud Dajon tulivuoren Jolon saarella. 1911 - Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran. 1917 - Helmikuun vallankumous alkoi Venäjällä (23. helmikuuta juliaanisen kalenterin mukaan). 1921 - Espanjan pääministeri Eduardo Dato salamurhattiin Madridissa. 1921 - Neuvosto-Venäjällä luovuttiin niin sanotusta sotakommunismista ja otettiin käyttöön uusi talouspolitiikka (NEP). 1938 - Yrjö Väisälä löysi asteroidi 1453 Fennian. 1942 - Toinen maailmansota: alankomaalaiset joukot antautuivat japanilaisille Jaavan saarella. 1942 - Toinen maailmansota: japanilaiset valtasivat Rangoonin nykyisessä Burmassa. 1944 - Toinen maailmansota: japanilaiset aloittavat hyökkäyksen kohti Imphalia. 1950 - Neuvostoliitto ilmoitti, että sillä on atomipommi. Ensimmäinen Neuvostoliiton ydinasekoe RDS-1 oli suoritettu jo 29. elokuuta 1949. 1952 - Antoine Pinay Ranskan pääministeriksi. 1957 - Egypti avasi Suezin kanavan uudestaan liikenteelle. 1963 - Vallankaappaus Syyriassa. 1965 - Vietnamin sota: 3 500 Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta saapui Etelä-Vietnamiin ensimmäisinä yhdysvaltalaisina taistelujoukkoina Vietnamissa. 1966 - Vietnamin sota: Australia ilmoitti lisäävänsä merkittävästi joukkojensa määrää Vietnamissa. 1972 - Goodyearin ilmalaiva lensi ensimmäistä kertaa. 1974 - Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema avattiin Pariisissa. 1979 - Philips esitteli ensimmäistä kertaa CD-levyä julkisesti. 1983 - Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan kutsui Neuvostoliittoa Pahan valtakunnaksi. 2004 - Irakin väliaikaishallitus vahvisti uuden demokratiaan perustuvan perustuslain. 2014 - Malaysia Airlinesin lento 370 katosi. 2017 - Maltan kuuluisa luonnonnähtävyys Sininen ikkuna romahti. Syntyneitä 1566 - Carlo Gesualdo, italialainen säveltäjä ja luutisti (k. - Carl Philipp Emanuel Bach, saksalainen klaveerinsoittaja ja säveltäjä (k. - Johann Köler, virolainen taidemaalari (k. - Kenneth Grahame, brittiläinen kirjailija (Kaislikossa suhisee) (k. - Mathilda Wrede, suomalainen vankien auttaja (k. - Otto Hahn, vuoden 1944 Nobelin kemianpalkinnon saanut saksalainen fyysikko (fissioreaktion keksijä) (k. - Edward Calvin Kendall, vuoden 1950 Nobelin lääketieteen palkinnon saanut yhdysvaltalainen kemisti (kortisonin keksijä) (k. - Mississippi John Hurt, yhdysvaltalainen blueslaulaja ja -kitaristi (k. - Wäinö Aaltonen, suomalainen kuvanveistäjä (Hämeensillan Pirkkalaisveistokset) (k. - Konstantínos Karamanlís, Kreikan presidentti 1980-1985, 1990-1995 ja pääministeri 1955-1958, 1961-1963 ja 1974-1980 (k. - Alan Hovhaness, yhdysvaltalainen säveltäjä (k. - Tapio Rautavaara, suomalainen urheilija, laulaja ja näyttelijä (olympiavoittaja) (k. - Jeanette Campbell, argentiinalainen uimari (olympiamitalisti) (k. - Cyd Charisse, yhdysvaltalainen näyttelijä ja tanssija (Laulavat sadepisarat) (k. - Shigeru Mizuki, japanilainen mangaka (k. - Neil Postman, yhdysvaltalainen yhteiskuntatieteilijä ja mediatutkija (k. - Juvénal Habyarimana, Ruandan presidentti 1973-1994 (k. - Lidija Skoblikova, venäläinen pikaluistelija (moninkertainen olympiavoittaja) 1943 - Lynn Redgrave, brittiläinen näyttelijä (Georgy Girl - keinoista paras) (k. - Anneli Valtonen ("Anneli Sari"), suomalainen laulaja 1948 - Mel Galley, brittiläinen kitaristi ("Whitesnake", "Trapeze") (k. - Raimo Grönberg, suomalainen näyttelijä 1954 - Karl Schnabl, itävaltalainen mäkihyppääjä (olympiavoittaja) 1954 - Marie-Thérèse Nadig, sveitsiläinen alppihiihtäjä (olympiavoittaja) 1957 - Clive Burr, brittiläinen rock-muusikko ("Iron Maiden") (k. - Gary Numan, brittiläinen muusikko 1961 - Camryn Manheim, yhdysvaltalainen näyttelijä 1961 - Larry Murphy, kanadalainen jääkiekkoilija 1972 - Pia Torvinen, suomalainen televisio-ohjaaja 1976 - Freddie Prinze Jr., yhdysvaltalainen näyttelijä 1976 - Hines Ward, yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja 1977 - James Van Der Beek, yhdysvaltalainen näyttelijä 1979 - Jessica Michael Redding ("Jessica Jaymes"), yhdysvaltalainen pornonäyttelijä 1981 - Timo Boll, saksalainen pöytätennispelaaja 1981 - Pirjo Muranen, suomalainen hiihtäjä (kolminkertainen maailmanmestari) 1985 - Maria Ohisalo, suomalainen poliitikko ja ministeri 1989 - Jesse Rohtla, suomalainen jääkiekkoilija 1989 - Sebastian Tynkkynen, suomalainen poliitikko Kuolleita 1144 - Celestinus II, paavi 1702 - Vilhelm III Oranialainen, Englannin kuningas (s. - Christopher Wren, englantilainen arkkitehti (suunnitteli St Paulin katedraalin) (s. - Anna Maria Lenngren, ruotsalainen kirjailija ja runoilija (s. - Robert Henrik Rehbinder, suomalainen ministerivaltiosihteeri (s. - Kaarle XIV Juhana, Ruotsi-Norjan kuningas 1818-1844 (s. - Hector Berlioz, ranskalainen säveltäjä (Fantastinen sinfonia), kapellimestari ja musiikkikirjailija (s. - Millard Fillmore, Yhdysvaltain 13. presidentti (1850-1853) (s. - John Ericsson, ruotsalainen insinööri ja keksijä (s. - Ferdinand von Zeppelin, saksalainen kenraali ja kreivi (ilmalaivan kehittäjä) (s. - Kasimir Agathon Lönnbohm ("Kasimir Leino"), suomalainen kirjailija, sanomalehtimies ja teatterimies (s. - Johannes Diderik van der Waals, vuoden 1910 Nobelin fysiikanpalkinnon saanut alankomaalainen fyysikko (s. - William Howard Taft, Yhdysvaltain 27. presidentti (1909-1913) (s. - Maria Vilhelmiina Lindell ("Minna Craucher"), seurapiirihuijari, poliittinen juonittelija ja (Lapuan liikkeen "kapteeni") (s. - José Raúl Capablanca, kuubalainen šakinpelaaja (maailmanmestari) (s. - Harold Lloyd, yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä (Tuhannen dollarin nousukas) (s. - Ron McKernan ("Ron Pigpen McKernan"), yhdysvaltalainen muusikko ("Grateful Dead") (s. - George Stevens, yhdysvaltalainen Oscar-palkittu elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -kuvaaja (Paikka auringossa) (s. - Kaarlo Halttunen, suomalainen näyttelijä (Mies tältä tähdeltä) (s. - Joe DiMaggio, yhdysvaltalainen baseball-pelaaja (s. - Abu Abbas, palestiinalainen vapaustaistelija (PLO:n perustaja) (s. - Aslan Mashadov, Tšetšenian vapaustaistelun johtaja (s. - Katariina Pantila, suomalainen sairaanhoitaja ("insuliinimurhaaja") (s. - George Martin, brittiläinen levytuottaja, säveltäjä ja sovittaja (s. - George Andrew Olah ("George A. Olah"), vuoden 1994 Nobelin kemianpalkinnon saanut unkarilais-yhdysvaltalainen kemisti (s. - Michael Gielen, itävaltalainen kapellimestari (s. - Max von Sydow, ruotsalainen näyttelijä (s. - Risto Aaltonen, suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja (s. - Christer Kihlman, suomenruotsalainen kirjailija ja kulttuurikriitikko (s. 1930) Juhlapäiviä YK: Kansainvälinen naistenpäivä (International Women's Day / United Nations Day for Women's Rights and International Peace). Vietetty vuodesta 1975, joka oli samalla myös Kansainvälinen naisten vuosi. Katso myös: kalenteri ~ 7. maaliskuuta, 9. maaliskuuta Maaliskuu -03-08