Datasets:

Finnish-NLP

/

wikipedia_20230501_fi_cleaned

like 0

1749378

https://fi.wikipedia.org/wiki/Green%20Parkin%20metroasema

Green Parkin metroasema

Green Park on Lontoon metron Jubilee-, Piccadilly- ja Victoria-linjojen asema Green Parkin, Mayfairin ja St. Jamesin rajalla, Piccadillyn varrella. Jubilee-linjalla se sijaitsee Bond Streetin ja Westminsterin asemien välissä, Piccadilly-linjalla Hyde Park Cornerin ja Piccadilly Circusin asemien välissä ja Victoria-linjalla Oxford Circusin ja Victorian asemien välillä. Asemalle on sisäänkäynnit sekä Piccadillyn pohjois- että eteläpuolelta. Alkuperäinen metroasema avattiin Dover Street -nimisenä 15. joulukuuta 1906 osana Great Northern, Piccadilly & Brompton Railwayn uutta linjaa (nykyinen Piccadilly-linja), joka ulottui aluksi Finsbury Parkista Hammersmithiin. Asema rakennettiin uudelleen vuoteen 1933 mennessä, jolloin sen nimeksi vaihdettiin Green Park viereisen puiston mukaan. Vuonna 1969 lisättiin asemalaiturit uutta Victoria-linjaa varten, joka rakennettiin yhdistämään neljä Lontoon päärautatieasemaa toisiinsa. Asemalla otettiin käyttöön vielä kaksi muutakin laituria, kun Jubilee-linja avattiin matkustajille 1. toukokuuta 1979. Alun perin Jubilee-linja päättyi Green Parkin jälkeen Charing Crossin metroasemalle, mutta vuonna 1999 sen reitti muutettiin kulkemaan Green Parkista Westminsterin kautta Stratfordiin. Vuoden 2012 kesäolympialaisia varten asema muutettiin esteettömäksi ja sen ulkoasua kohennettiin. Lisäksi sinne tehtiin Green Parkin puistosta uusi moderni sisäänkäynti, johon kuuluu maanpäällinen vihreä katos. Uuden sisäänkäynnin eteen siirrettiin Diana-suihkulähde puistosta ja katoksen alle tuli kuvanveistäjä John Mainen teos "Sea Strata". Lähteet City of Westminsterin metroasemat

1749380

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor%20Tavaststjerna

Viktor Tavaststjerna

Viktor Alexander Tavaststjerna (6. lokakuuta 1876 Dmitrievsk, Venäjän keisarikunta - 27. maaliskuuta 1920 Helsinki) oli suomalainen asianajaja, raatimies ja pankkiiri. Viktor Tavaststjernan vanhemmat olivat kenraalimajuri Frithiof Alarik Tawaststjerna ja Josefina Maria Laurell. Hän pääsi ylioppilaaksi 1895 Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta ja suoritti oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1900. Tavaststjerna sai varatuomarin arvon 1902. Tavaststjerna toimi asianajajana 1903-1906 Kouvolassa ja Helsingissä ja oli ylimääräisenä raatimiehenä Helsingin raastuvanoikeudessa 1907-1908. Vuonna 1909 Tavaststjerna perusti yhdessä varatuomari Waldemar von Bonsdorffin kanssa Tavaststjerna & von Bonsdorff pörssimeklari- ja kiinteistövälitystoimiston ja vuonna 1913 hän perusti oman pankkiiri- ja pörssivälitysyrityksen, josta muodostettiin sitten vuonna 1917 osakeyhtiö Viktor Tavaststjerna & Co, jolla oli toimisto Unioninkatu 30:ssa. Yritys toimi vuoteen 1922 saakka. Tavaststjerna oli myös yksi Helsingin pörssin perustajista ja hän oli pörssin jäsenenä vuodesta 1912 alkaen yritystensä kautta. Hän kuoli 43-vuotiaana maaliskuussa 1920 sydänkohtaukseen. Tavaststjerna kuului muun muassa Harjun villatehtaan, Agroksen ja Suomen Teollisuuspankin hallintoelimiin. Viktor Tavaststjerna rakennutti vuonna 1919 Laajasalossa sijainneen Jollaksen kartanon päärakennuksen. Tavaststjernan perheen omistuksessa ollut kartano jaettiin 1920 kolmen sisaruksen Viktor Tavaststjernan, arkkitehti Alarik Tavaststjernan ja Selma Maria Josefina Alftanin o.s. Tavaststjernan kesken. Viktor Tavaststjerna sai kartanon alueen keskiosan, joka hänen kuoltuaan jäi hänen leskelleen Gurli von Pfalerille. Kartano myytiin 1940-luvulla Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK:lle. Viktor Tavaststjerna oli naimisissa vuodesta 1910 Gurli von Pfalerin kanssa. Lähteet Suomalaiset juristit Suomalaiset pankinjohtajat Vuonna 1876 syntyneet Vuonna 1920 kuolleet

1749382

https://fi.wikipedia.org/wiki/Angolan%20escudo

Angolan escudo

Angolan escudo () oli Angolan rahayksikkö ennen kwanzan käyttöön ottoa vuonna 1977. Se jakautui sataan centavoon. Angolassa käytettiin 1900-luvun alussa Portugalin siirtomaapankin Banco Nacional Ultramarinon paikallisesti liikkeelle laskemia reisejä ja vuoden 1914 alusta lähtien escudoja. Niiden arvo oli sama kuin emämaan valuutan, eivätkä ne olleet virallisesti erillisiä rahayksikköjä. Ensimmäinen oma valuutta, siirtomaan hallituksen ja Banco de Angolan liikkelle laskema angolar otettiin käyttöön vuonna 1928. Se vastasi yhtä Portugalin ja 1,25 Angolan escudoa. Angolar korvattiin vuoden 1959 alussa uudella Angolan escudolla suhteessa yksi yhteen. Angolan escudo irrotettiin Portugalin escudosta ja sidottiin Yhdysvaltain dollariin maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1976. Banco de Angola kansallistettiin ja sen nimeksi tuli Banco Nacional de Angola. Escudot vaihdettiin kwanzaan suhteessa yksi yhteen vuonna 1977. Yksityishenkilöt saattoivat vaihtaa vain ja yritykset 1,5 miljoonan escudon summan. Ulkomailla olleet escudot julistettiin arvottomiksi. Lähteet Afrikan rahayksiköt Angola Historialliset rahayksiköt

1749388

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nummilinnunruoho

Nummilinnunruoho

Nummilinnunruoho (Polygala serpyllifolia) on linnunruohojen sukuun kuuluva laji. Se on monivuotinen kasvi. Se on verrattain matala ja sen varsi on hento. Se on joskus rento, joskus yläosasta pystympi. Alimmat lehdet sijaitsevat varressa vastakkain, ylälehdet sijaitsevat yleensä kierteisesti ja ne ovat monesti alalehtiä kapeampia. Lehdet ovat muodoltaan soikeita tai soikeasti vastapuikeita. Kukinta-aika on toukokuulta elokuulle. Kukinto on terttu. Yhdessä tertussa on 3-10 kukkaa. Kukan leveys on 5-6 mm ja se on väriltään yleensä sininen. Siemenkota on lenninsiipiä lyhyempi, mutta leveämpi. Nummilinnunruoho kasvaa nummilla ja niityillä ja se menestyy vuorten rinteillä 1 800 metriin saakka. Sen pohjoisimmat esiintymisalueet ovat Färsaarilla ja eteläisessä Norjassa. Lähteet Linnunruohot

1749389

https://fi.wikipedia.org/wiki/Angeln

Angeln

Angeln () on historiallinen alue ja varhaiskeskiaikaisen anglien germaanikansan kotimaa nykyisessä Schleswig-Holsteinissa, Pohjois-Saksassa. Angeln on Kongeå- ja Eiderjokien väliin jäävä niemimaa, jolla tänä päivänä ei ole hallinnollista merkitystä. Alueen historiasta muistuttaa Mittelangelnin kunnan nimi. Lähteet Saksan maantiede

1749392

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom%20Sahlberg

Tom Sahlberg

Tom Sahlberg (11. tammikuuta 1869 Yläne - 7. elokuuta 1925) oli suomalainen pankkiiri ja pankkiiriliike Tom Sahlbergin perustaja. Tom Sahlbergin isä oli tilanomistaja W. R. Sahlberg. Hän kävi Helsingissä ruotsalaista kauppaoppilaitosta ja sai sieltä päästötodistuksen 1888. Vuosina 1891-1892 Sahlberg opiskeli kieliä ja kaupallista alaa Saksassa ja Englannissa. Sahlberg oli Suomen Yhdyspankin Hämeenlinnan konttorin apulaisjohtajana 1895-1903 ja pankin Tammisaaren konttorin johtajana 1903-1905. Hän oli sen jälkeen pankin pääkonttorissa vuoteen 1911 saakka, jolloin hän perusti oman lainanvälitustoimistonsa. Tämä toimisto laajensi pian toimintaansa ja siitä muodostettiin Pankkiiriliike Tom Sahlberg Oy. Sahlbergin liike menestyi ja erityisesti vuodet 1917-1920 olivat sille tuottoisia. Sahlbergin liike oli tässä vaiheessa suurin meklari Helsingin pörssin yli kuudestakymmenestä arvopaperikauppiaasta. Liike toimi myös luottojen välittäjänä ja teki kiinteistö- ja valuuttakauppaa. Valuuttakaupoista liike sai suurimmat voittonsa. 1920-luvun alussa Tom Sahlbergin pankkiiriliike joutui kuitenkin vaikeuksiin erään suuren lainan kanssa ja liike joutui irtisanomaan kaikki työntekijänsä. Sahlbergin kuoleman jälkeen hänen liikkeessään aiemmin työssä ollut Ane Gyllenberg osti liikkeen jäljelle jääneen omaisuuden Sahlbergin kuolinpesältä ja sai liikkeen uudelleen menestymään. Vuonna 1936 Gyllenberg muutti Pankkiiriliike Tom Sahlberg Oy:n nimeksi sitten Pankkiiriliike Ane Gyllenberg Oy:ksi. Lähteet Suomalaiset pankinjohtajat Vuonna 1869 syntyneet Vuonna 1925 kuolleet

1749393

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korroosion%20est%C3%A4minen

Korroosion estäminen

Korroosio on ympäristön vaikutuksesta tapahtuvaa materiaalin muuttumista käyttökelvottomaan muotoon. Materiaalin vahingoittuessa se liukenee tai reagoi ympäristössä olevien aineiden kanssa. Esimerkiksi ilmassa oleva happi, vesi, auringonvalo ja maa-aines aiheuttavat korroosiota. Korroosio perustuu sähkökemialliseen tai kemialliseen ilmiöön. Lisäksi ympäristö voi vaikuttaa mekaanisesti korroosion nopeuteen ja syntymiseen mekaanisesti [1]. Korroosion estäminen voidaan jakaa kahteen eri osaan: vaikuttamalla itse metalliin tai vaikuttamalla metallin ympäristöön. Korroosion estämiseen on useita eri tapoja. Hyvä tapa torjua on estämällä anodi- tai katodireaktio sekä katkaisemalla virtapiiri korroosiota aiheuttavasta sähkökemiallisesta reaktiosta. Virtapiiri katkeaa, kun kosteuden eli elektrolyytin pääsy metallipinnoille saadaan estettyä. Ulkotiloissa elektrolyytin pääsy metallipinnoille saadaan estettyä suojaamalla pinta ympäristöstä pinnoitteiden avulla. Pinnoitteita ovat esimerkiksi erilaiset ruosteenestomaalit ja metallipinnan sinkitys. Metallisen pinnoitteen ollessa epäjalompi kuin suojattava pinta, pinnoite syöpyy helpommin kuin suojattava rakenne. Tällöin pinnoite "uhrautuu" galvaanisen korroosion seurauksena, joka suojaa rakennetta katodisesti [2]. Korroosion estäminen vaikuttamalla metalliin Pinnoittaminen Yksi helpoimmista ja halvimmista tavoista estää korroosiota, on käyttää pinnoitteita, kuten maalia, muovia tai jauhetta. Jauheet, mukaan lukien epoksi, nylon ja uretaani, tarttuvat metallipintaan luoden ohuen kalvon. Muovia ja vahoja suihkutetaan usein metallipinnoille. Muovit ja vahat toimivat suojakerroksina metallipinnalla, estäen kosteuden ja hapen pääsyn metallin pintaan vähentäen näin korroosion todennäköisyyttä. Maali toimii suojakerroksena ja estää ionien pääsyn metallien pinnalle ja estää näin ollen korroosiota aiheuttavan sähkökemiallisen virran kulkeutumisen. Nykyiset maalaustekniikat koostuvat eri maalikerroksista, jotka palvelevat erilaisia tarkoituksia. Pohjamaalikerros toimii inhibiittorina korroosion kemiallisella reaktiolla, välimaali kerrostuu maalin kokonaispaksuuteen ja pintamaali tarjoaa vastustuskyvyn ympäristötekijöille. Suurin haittapuoli pinnoitteilla on, että ne voivat usein kulua pois, jolloin pinnoite on poistettava kokonaan ja levitettävä uudestaan. Pinnoitteet, jotka eivät ole oikein levitetty, voivat nopeasti epäonnistua ja johtaa lisääntyneeseen korroosioon. Pinnoitteet sisältävät usein haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka tekevät niistä haitallisia ihmisille ja ympäristölle. [3], [4] Galvanointi eli sinkitys on prosessi, jossa teräspinnalle luodaan sinkkikerros suojaamaan sitä korroosiolta. Sinkki on epäjalompi metalli, kuin teräksen sisältämä rauta, joten korroosio vaikuttaa ensin siihen. Tämä ilmiö perustuu sähkökemialliseen korroosioon, jossa kahden kosketuksissa olevan metallin välillä tapahtuu hapetus-pelkistysreaktio. Eli epäjalompi metalli, kuten sinkki, toimii elektroneja luovuttavana anodina ja hapettuu eli ruostuu. Katodina eli elektroneja vastaanottavana aineena toimii jalompi metalli eli rauta. Tällöin vain päällyste voi ruostua mutta itse teräksen rauta ei pääse ruostumaan. Katodi reaktio: O2 + 2 H2O + 4 e- → 4 OH- Anodi reaktio: 2 Zn + O2 → 2 ZnO Sinkitys voidaan toteuttaa eri menetelmillä, joista yleisimmät ovat sähkösinkitys ja kuumagalvanointi. Galvanoinnin lopputuloksena teräkselle muodostuu kiinnittyvä, tiivis ja vedenpitävä sinkkikarbonaattikerros, joka suojaa terästä korroosiolta. Galvanoinnin jälkeen pinnan ulkonäkö voidaan kohentaa maalaamalla sitä. [5] Kuumagalvanointi Selkeästi yleisin galvanointi menetelmä on kuumagalvanointi. Kuumagalvanoinnissa teräspinnat upotetaan sulatettuun sinkkiin, jolloin metallit sekoittuvat ja muodostavat kestävän, suojaavan kerroksen. Kuumagalvanointi voidaan tehdä joko upottamalla kappaleet sinkkiin, ruiskuttamalla sulaa sinkkiä kappaleiden päälle tai käyttämällä rullagalvanointia. Kuumagalvanointi koostuu kolmesta vaiheesta, jotka ovat puhdistus, esikäsittely ja galvanointi. Kaikki pinnoitetut metallit, kuten putket, joissa on maalia tai lakkaa, puhdistetaan päällysteestä esimerkiksi hiekkapuhaltamalla. Tämän jälkeen loput jäänteet ja epätasaisuudet puhdistetaan laimeassa hapossa ja vesiputsauksessa. Putsauksen jälkeen kuumagalvanoinnissa suoritetaan esikäsittely. Esikäsittelyssä kappaleet upotetaan juoksutekylpyyn lyhyeksi ajaksi, jossa kappaleiden pinnalle muodostuu ohut suojaava kerros. Kerroksen tehtävänä on estää oksidien muodostumista metallin pinnalle. Juoksutekylpy on yleensä sinkkiammoniumkloridia. Tämän jälkeen suoritetaan itse galvanointi. Galvanoinnissa metallikappaleet sijoitetaan kuumaan noin 460 C sinkkikylpyyn, jossa metalli, kuten rauta ja sinkki, reagoivat keskenään kemiallisesti. Raudan pintaan syntyy pinnoite, joka koostuu rautasinkkifaaseista. Rautasinkkifaasit riippuvat raudan ja sinkin pitoisuudesta seoksessa sekä seoksen lämpötilasta. Kolme yleisintä rautasinkkifaasia ovat delta-, gamma- ja eta-faasi. Delta-faasi muodostuu, kun sinkin pitoisuus seoksessa on alhainen. Eta-faasi muodostuu, kun sinkin pitoisuus seoksessa on korkea. Kun raudan ja sinkin pitoisuudet ovat lähellä toisiaan, syntyy gammafaasi. Kuumagalvanoinnissa syntyy tyypillisesti sähkösinkitystä paksumpi sinkki kerros, sen kokoluokka on noin 60-150 µm. [5] Kuumagalvanointi voidaan jakaa kolmeen eri menetelmään riippuen kappaleiden tyypistä ja muodosta. Kappaletavara sinkitys linkosinkityksenä Teräsohutlevyn sinkitys kuuma sinkityslinjalla Kestokuumasinkitys moniulotteisille pinnoille Menetelmillä on erilaiset ominaisuudet, joiden huomioiminen on tärkeää menetelmän valinnassa. Kappaletavara sinkitys linkosinkityksenä antaa tasaisen, kiiltävän ja hopeanvärisen pinnoitteen kappaleille. Sen muodostama sinkkikerroksen paksuus on 7-40 µm kokoluokkaa riippuen vaatimuksista. Teräsohutlevyn sinkitys kuumasinkityslinjalla antaa epätasaisen kidekuvioisen pinnan, jossa on kiiltävä ja ohut hopeinen pinta tai paksu ja mattapintainen sinkkipinnoite. Tämä menetelmä täyttää hyvin kappaleen epätasaisuudet ja suojaa kappaletta erittäin pitkään. Kestokuumasinkitys moniulotteisille pinnoille on hyvä menetelmä sinkkipinnoituksen luomiseen moniulotteisille kappaleille, kuten putkille ja ajoneuvojen rungoille. Menetelmän ansiosta sinkki pääsee myös putkien sisäpintoihin ja muihin vaikeasti saavutettaviin paikkoihin. Kappaleiden muotoilussa ja suunnittelussa on tärkeää huomioida tarvittavat aukot, jotta ylimääräinen sinkki pääsee pois rakenteista ja pinnalle muodostuu tasainen pinnoitekerros. [5] Sähkögalvanointi eli sähkösinkitys on yksi yleisimmistä galvanointimenetelmistä, jota usein käytetään suojaavan sinkkikerroksen luomiseen. Siinä teräspinnat upotetaan sinkkisuolaliuokseen ja yhdistetään tasavirtalähteeseen, jonka jälkeen sinkki saostuu teräspinnalle. Menetelmä sisältää teräspinnan puhdistuksen, upottamisen sinkkisuolaliuokseen ja yhdistämisen tasavirtalähteeseen. Anodina toimivat puhtaasta sinkistä tehdyt levyt tai pallot, ja elektrolyytti voi olla hapan, neutraali tai emäksinen riippuen pinnoitteen vaatimuksista. Esimerkiksi hapan elektrolyytti tuottaa tarkan pinnoitteen ja sopii pienille kappaleille ja monimutkaisille muodoille. Lisäksi se antaa kirkkaan pinnoitteen ja sitä voidaan käyttää tarkat laatuvaatimukset omaavissa instrumenteissa. Emäksinen elektrolyytti valitaan, kun kyseessä on suuremman kokoluokan kappaleet. Emäksinen elektrolyytti tuottaa pinnoitteen nopeammin. Lisäksi se antaa pinnalle suuremman tarttuvuuden, paksumman pinnoite kerroksen ja siten myös vahvemman korroosio suojan. Kun virta kytketään päälle, sinkki alkaa liueta anodista ja kulkeutua elektrolyytin välityksellä teräspinnalle (katodi), jonne se saostuu. Suuret kappaleet ripustetaan yleensä koukkuihin, kun taas pienemmät esineet upotetaan elektrolyyttiin rummussa. Sähkösinkityksen ominaisuuksiin kuuluu erittäin tasainen ja hopeanhohtoinen pinta, joka suojaa terästä korroosiolta kerroksen paksuudesta riippuen. Kuljetuksen ja varastoinnin ajaksi sinkki voidaan passivoida, jolloin pinnasta tulee eri värinen riippuen muodostuneesta sinkkiyhdisteestä. Keltainen tai sininen väri syntyy, koska kappaleen pinnalle muodostuu sinkkikromaattikerros. Musta väri tulee sinkkioksidista ja vihreä väri tulee sinkkikloridin tai sinkkisulfaatin muodostumisesta. Sähkösinkitys tuottaa standardien mukaisia kerroksia, joiden paksuus on yleensä 3, 5, 8, 12 tai 25 µm. Eripaksuisia pinnoitteita tuotetaan käyttötarkoituksen ja laatuvaatimusten mukaan. Paksuuteen vaikuttaa muun muassa virrantiheyden vaihtelu sekä aika kuinka pitkään sinkitystä tehdään. Yleisesti paksummat pinnoitteet tuottavat vahvemman korroosiosuojan. Toisaalta eri paksuudet antavat myös erilaisen ulkonäön kappaleille. [5] Anodisuojaus Yksi tapa suojata pinta korroosiolta on anodisuojaus, jossa suojattava pinta pinnoitetaan vähemmän herkästi reagoivalla metallilla, kuten tinalla tai kromilla. Tämä pinnoite suojaa pinnan korroosiolta niin kauan kuin se pysyy paikallaan. Anodisointi muodostaa sähkövirran avulla suojaavan oksidipinnoitteen metallin pinnalle. Anodisuojauksen nimi tulee siitä, että suojattavasta metallipinnasta tulee anodi. Anodisuojauksella suojataan usein hiiliteräksestä valmistettuja varastosäiliöitä, joissa varastoidaan esimerkiksi 50-prosenttista lipeää ja rikkihappoa. Tällaisessa ympäristössä katodisuojausta (galvanointia) ei voida käyttää, sillä metallipinta altistuu voimakkaille korroosiota aiheuttaville tekijöille, kuten happamille liuoksille. Tällöin katodisuojaus vaatii paljon sähkövirtaa suuren korroosiovaikutuksen estämiseksi. [7] Korroosion estäminen vaikuttamalla metallin ympäristöön Korroosio johtuu kemiallisesta reaktiosta metallin ja ympäröivän hapen välillä. Ympäristöä hallitsemalla ei-toivotut reaktiot voidaan minimoida. Hyviä toimenpiteitä ovat rikin, kloorin tai hapen määrän hallinta ympäröivässä ympäristössä [7], [8]. Etenkin ilman happipitoisuuden alentamisella saadaan korroosiota hidastettua merkittävästi, sillä korroosio tarvitsee tapahtuakseen happea. Oikein käytettynä ja oikeassa muodossa rikkiä voidaan käyttää korroosiota estävänä suojana [10], [9]. Kloori puolestaan edistää korroosiota, sillä se toimii hapettimena. Yksinkertainen tapa estää korroosiota on vähentää metallin altistusta sateelle ja ilmakehässä olevalle kosteudelle [3]. Viitteet [1] Korroosio - Wikipedia Viitattu 19.4.2023 [2] Viitattu 5.4.2023 [3] Viitattu 5.4.2023 [4] Viitattu 4.4.2023 [5] Viitattu 3.4.2023 [6] Viitattu 24.4.2023 [7] Viitattu 4.4.2023 [8] Viitattu 5.4.2023 [9] Viitattu 19.4.2023 [10] Viitattu 19.4.2023

1749396

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirsten%20Hansteen

Kirsten Hansteen

Kirsten Hansteen (o.s. Moe; 5. tammikuuta 1903 Lyngen - 17. marraskuuta 1974 Oslo) oli norjalainen toimittaja ja kommunistisen puolueen poliitikko. Hän istui suurkäräjillä 1945-1949 ja toimi salkuttomana ministerinä Gerhardsenin I hallituksessa 1945. Hansteen oli Norjan ensimmäinen naispuolinen ministeri. Kirsten Hansteen oli naimisissa Viggo Hansteenin kanssa, joka oli asianajaja ja kommunisti. Norjan miehityksen aikana saksalaiset teloittivat Viggon, ja Kirsten aktivoitui vastarintaliikkeessä. Lähteet Aiheesta muualla Kirsten Hansteen Norjan suurkäräjien verkkosivuilla Norjan ministerit Norjan vastarintaliikkeen henkilöt Norjalaiset kommunistit Norjalaiset toimittajat Vuonna 1903 syntyneet Vuonna 1974 kuolleet

1749397

https://fi.wikipedia.org/wiki/Minna%20Maaria%20Virtanen

Minna Maaria Virtanen

Minna Maaria "Mima" Virtanen (s. 16. toukokuuta 1965) on suomalainen näyttelijä. Hän on työskennellyt Joensuun kaupunginteatterissa koko uransa ajan. Virtanen on kotoisin Virolahdelta. Hän aloitti teatteri- ja lauluharrastuksen kouluaikoinaan Mikkelissä. Virtanen kouluttautui ensin kultasepäksi, mutta lähti vuonna 1993 opiskelemaan näyttelijäntyötä Pietarin teatteritaiteiden akatemiaan (nyk. Venäjän esittävän taiteen valtioninstituutti). Valmistuttuaan sieltä 1997 hän aloitti samana vuonna työskentelyn Joensuun kaupunginteatterissa. Myöhemmin Virtanen on kouluttautunut myös muusikoksi ja hierojaksi. Vuonna 2023 Virtanen viettää 25-vuotistaiteilijajuhlaansa. Juhlaproduktiona on monologiesitys Anjan lähes erinomainen elämä, joka perustuu monologin ohjaajana toimivan Esko-Pekka Tiitisen romaaniin. Virtanen on dramatisoinut romaanin yhdessä Tiitisen kanssa. Näytelmästä on tehty kaksi versiota, lyhyt hoivakodeissa kiertävä ja pitkä teatterinäyttämöllä esitettävä. Virtanen on todennut, että on poikkeuksellista, että saman produktion parissa on saanut työskennellä niin pitkään - esityksen työstäminen aloitettiin keväällä 2022, hoivakotikiertue toteutui syksyllä 2022 ja pitkä versio saa ensi-iltansa keväällä 2023. Teatterirooleja Anja. Anjan lähes erinomainen elämä. Joensuun kaupunginteatteri. 2022/2023. Simone Päiväperhonen. Orkesteri. Joensuun kaupunginteatteri. 2015. (Virtasen 50-vuotissyntymäpäivää muistettiin 16.5. näytelmän viimeisen näytännön yhteydessä.) Laura. Lasinen eläintarha. Joensuun kaupunginteatteri. Muita rooleja Kertoja. Kansankodin kuokkavieraat. YLE. Lähteet Elävät henkilöt Vuonna 1965 syntyneet Suomalaiset näyttelijät

1749400

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luisa%20Landov%C3%A1-%C5%A0tychov%C3%A1

Luisa Landová-Štychová

Luisa Landová-Štychová (s. Aloisie Vorlíčková) (31. tammikuuta 1885 Ratboř u Kolína, Itävalta-Unkari - 31. elokuuta 1969 Praha, Tšekkoslovakia) oli tšekkoslovakialainen poliitikko ja tähtitieteilijä. Elämä Landová-Štychová syntyi keskiluokkaiseen perheeseen lähellä Kolínin kaupunkia keskisessä Böömissä. Hänen vanhempansa omistivat ruokakaupan, mutta Landová-Štychová kieltäytyi jatkamasta perheyritystä ja omistautui politiikalle. Vuodesta 1905 lähtien hän oli mukana Tšekin vallankumouksellisen työväenliikkeen anarkistisessa siivessä. Erityisesti naisten aseman parantaminen oli hänelle tärkeää. Ensimmäisen maailmansodan aikana Landová-Štychová toimi silloisen anarkokommunistiliiton edustajana neuvotteluissa, jotka johtivat neljän merkittävän sosialistisen puolueen yhdistymiseen vuonna 1918. Tämän myötä hän pääsi myös Vallankumouksellisen kansalliskokouksen jäseneksi, missä roolissa hän toimi vuosina 1918-1920. Tšekkoslovakian ensimmäisissä parlamenttivaaleissa vuonna 1920 Landová-Štychová valittiin edustajainhuoneen jäseneksi Kansallissosiaalisen puolueen listalta. Parlamentaarikkona Tultuaan valituksi parlamenttiin, Landová-Štychová pyrki parantamaan naisten ja orpojen asemaa. Hän myös vastusti prostituutiota ja kirkon asemaa yhteiskunnassa. Vuonna 1923 Landová-Štychová erotettiin sekä parlamentista, että puolueestaan hänen kieltäydyttyä tukemasta tasavallan suojelulakia valtiovarainministeri Alois Rašínin murhan jälkeen. Tämän jälkeen hän oli perustamassa uutta puoluetta, joka sulautui Tšekkoslovakian kommunistiseen puolueeseen vuonna 1925. Myöhemmin samana vuonna Landová-Štychová valittiin uudelleen edustajainhuoneistoon, jossa hän toimi vuoteen 1929 saakka. Sosialistisessa Tšekkoslovakiassa Kommunistien kaapattua vallan toisen maailmansodan jälkeisessä Tšekkoslovakiassa Landová-Štychová ei enää juurikaan ottanut osaa päivänpolitiikkaan, vaan keskittyi enemmän tähtitieteentieteen edistämiseen. Poliittiset mielipiteet Landová-Štychová oli vankka neuvostokommunismin kannattaja ja Neuvostoliiton ihailija. Hän kannatti abortin laillistamista ja naiskiintiöitä poliittisissa puolueissa. Yksityiselämä Landová-Štychová tapasi tulevan aviomiehenstä Jaroslav Štychin Wienissä 1900-luvun alussa. He saivat yhdessä kaksi lasta, mutta heistä huolehtimen koitui Landová-Štychoválle raskaaksi. 50-vuotiaana hän kirjoitti avioliittostaani elämänsä suurimpana typeryytenä, jossa hänen roolinsa oli pelkkä palvelija. Toisaalta aviopari jakoi saman maailmankuvan ja suuren innostuksen tähtitiedettä kohtaan. He olivat kumpikin perustamassaa observatoriota Prahan Petřínin kukkulalle. Tähtitieteen hyväksi tekemästään työstä Landová-Štychová nimettiin Tšekkoslovakian tiedeakatemian kunniajäseksi vuonna 1959. Lähteet Vuonna 1885 syntyneet Vuonna 1969 kuolleet Tšekkoslovakialaiset poliitikot Kommunistit Feministit Anarkistit

1749405

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suvi-Maaria%20Virta

Suvi-Maaria Virta

Suvi-Maaria Virta (s. 1976 Porissa) on suomalainen näyttelijä. Hän on työskennellyt Joensuun kaupunginteatterissa vuodesta 2003. Virta on näytellyt myös Rauman teatterissa, Teatteri Imatrassa, Porin teatterissa ja Rakastajat-teatterissa sekä elokuvissa ja tv-sarjoissa. Virta on taitava laulaja ja laulanut monissa rooleissaan sekä eri yhtyeissä. Teatterirooleja Eliza Doolittle. My Fair Lady, Joensuun kaupunginteatteri, 2022. Elli. Lempi, Joensuun kaupunginteatteri, 2022. Mollie Ralston. Hiirenloukku, Joensuun kaupunginteatteri, 2020, uusintaensi-ilta 2022. Elokuva- ja tv-rooleja Ei tiedossa olevaa roolinimeä. Mixteip - The Greatest Tape Ever Told -lyhytelokuva. 2016. Tuija Pärnänen. Me Rosvolat -elokuva. 2015. Ei tiedossa olevaa roolinimeä. Ilonen talo -minitv-sarja. 2006. Lähteet Elävät henkilöt Vuonna 1976 syntyneet Suomalaiset näyttelijät

1749406

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vakoilupeli%20%28vuoden%201988%20televisiosarja%29

Vakoilupeli (vuoden 1988 televisiosarja)

Vakoilupeli (Game, Set and Match) on brittiläinen 13-osainen tv-sarja vuodelta 1988. Se perustuu Len Deightonin romaanitrilogiaan Berliinin peli, Meksikon erä ja Lontoon ottelu. Sarjan pääosassa näyttelee Ian Holm. Sarjan esitti Suomessa Kolmoskanava syksyllä 1989. Lähteet 1980-luvun televisiosarjat Brittiläiset draamasarjat Vakoiluelokuvat Romaaneihin perustuvat televisiosarjat

1749410

https://fi.wikipedia.org/wiki/Firdaposten

Firdaposten

Firdaposten on norjalainen vuonna 1948 perustettu paikallislehti, jonka toimitus on Florøssä Floran kunnassa. Lehti ilmestyy kahdesti viikossa ja kuuluu Amedia-konserniin. Vuodesta 1976 lehti on ollut tabloid-kokoinen. Lähteet Aiheesta muualla Lehden verkkosivut Norjalaiset sanomalehdet Flora

1749411

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyrkstadin%20kartano

Kyrkstadin kartano

Kyrkstadin kartano (ruots. Kyrkstad gård) on Lohjalla, Uudellamaalla sijaitseva entinen ratsutila. Kartanon nykyinen empiretyyliä edustava puinen päärakennus on valmistunut vuonna 1876. Nykyisin kartano on yksityisomistuksessa. Kartano sijaitsee Lohjanjärven rannalla Lohjanharjua pitkin kulkevan maantien varrella. Kyrkstadin kartano ja sitä ympäröivä puisto ovat suojeltuja asemakaavalla. Historia ja arkkitehtuuri Kyrkstadin kylä mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1420, jolloin kylän osti Tomas Tomasson. Keskiajan lopulla Kyrkstadissa oli kaksi taloa, jotka yhdistettiin vuonna 1643 yhdeksi tilaksi Martin Pavalssonin toimesta. Pavalssonin suku omisti Kyrkstadin vuoteen 1874. 1700-luvulla Kyrkstadista tuli ratsutila, johon liitettiin vielä Kittfallin kylän Lassin ja Markun perintötilat vuonna 1894. Kyrkstad toimi myös kestikievarina 1830-luvulta kievarilaitoksen lakkauttamiseen asti 1900-luvun alkupuolelle. Kyrkstadin kievarirakennus sijaitsi kartanon alkuperäisessä tilakeskuksessa nykyisten Tynniharjuntien ja Jermunkujan kulmassa. Vuosina Kyrkstadin kartanon mailla toimi oma höyrysahayhtiö nimeltään Kyrkstad Ångsåg Ab. Yhtiö toimi myös kartanon omistajana ostettuaan sen vuonna 1875 maisteri Hornborgilta. Vuonna 1917 Kyrkstadin kartanon osti Lohjan kalkkitehdas ja lähes kaikki kalkkitehtaan rakennukset on rakennettu pääosin Kyrkstadin kartanon entisille maille. Myös esimerkiksi Virkkalan kirkko on rakennettu Kyrkstadin kartanon entisille maille. 1930-luvun lopulla Kyrkstadin kartanon maiden pinta-ala käsitti noin 250 hehtaaria. Kyrkstadin kartano oli Dahlberg-suvun omistuksessa vuodesta 1885 vuoteen 1980, jolloin Lohjan kunta osti kartanon. Kunta antoi kartanon olla tyhjillään yli 10-vuotta ja myi sen yksityiselle taholle vuonna 1994. Arkkitehtuuri Kartanon alueella on sijainnut kolme eri rakennusta, jotka ovat kukin vuorollaan olleet päärakennuksina. Rakennuksista vanhin oli rakennettu heti isonvihan jälkeen ja myöhemmin sitä käytettiin kouluhuoneistona. Toinen rakennuksista toimi myöhemmin työväenasuntona. Kyrkstadin kartanon nykyinen päärakennus edustaa empiretyyliä ja se on valmistunut vuonna 1876. Rakennus on yksikerroksinen satulakattoinen hirsirakennus, jonka ulkoseinät on vuorattu keltaiseksi maalatulla vaakasuuntaisella puoliponttilaudoituksella. Vesikate on saumapeltiä. Arkkitehti Bauffin laati 1900-luvun alussa suunnitelmat Kyrkstadin kartanon korottamisesta kaksikerroksiseksi, mutta nämä suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. Päärakennuksen ikkunat ovat T-mallia ja sitä on korjattu ja uudistettu vuosina 1900 ja 1932. Viimeisimpiä muutoksia on tehty vuonna 1995 jolloin päärakennus uudistettiin kauttaaltaan. Tuolloin päärakennuksen pihan puoleiselle lappelle lisättiin frontoni ja kattoikkunoita, joissa kaikissa on satulakatto. Vastaavanlaiset ikkunat näkyvät vanhan maatilakirjan valokuvissa vuodelta 1931. Päärakennuksen pihan puoleisella sivulla on vuonna 1890 rakennettu tiilirunkoinen lasiveranta, jossa on kolmelappeinen katto. Verannan yhteydessä toimi kartanon konttori ja talvipuutarha. Talon koillispäädyssä on päätykuisti. Kyrkstadin kartanon päärakennus käsittää 10 huonetta. Kyrkstadin kartanoon johtaa pitkä puukuja ja sitä ympäröi 1880-luvulla perustettu laaja englantilaistyyppinen puisto, johon kuuluu muun muassa kaksi lampea. Talouskeskuksen rakennuksista on jäljellä vain tiilinen viljamakasiini. Kartanon muut vanhat rakennukset mm. mansardikattoinen harmaakivinavetta vuodelta 1893, renkitupa, muonamiesten mökit ja portinvartijan tupa purettiin 1980-luvulla. Omistajat Luettelo Kyrkstadin kartanon omistajista: Lähteet Lohjan kartanot Suomen 1800-luvulla rakennetut rakennukset ja rakennelmat

1749412

https://fi.wikipedia.org/wiki/Don%20Richardson

Don Richardson

Don Richardson voi viitata ainakin seuraaviin henkilöihin: Don Richardson, brittiläinen liikemies Don Richardson, kanadalainen lähetyssaarnaaja Don Richardson, yhdysvaltalainen ohjaaja ja näyttelemisen opettaja Don Richardson, yhdysvaltalainen viulisti.

1749417

https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%A0uvalovin%20palatsi

Šuvalovin palatsi

Šuvalovin palatsi () on Pietarissa sijaitseva palatsi. Ei tiedetä, milloin palatsia tarkalleen ottaen alettiin rakentaa. Palatsin vanhin osa on kuitenkin sen uusklassista tyyliä edustava vasen siipi, jonka suunnitteli 1780-luvulla oletettavasti Giacomo Quarenghi ja rakennutti Vorontsovin suku. Vuonna 1799 Vorontsovin suku myi palatsin kreivitär Maria Naryškinalle. Oikea siipi rakennettiin vuonna 1821-1822, ja sen suunnitteli oletettavasti Carlo Rossi. 1800-luvulla palatsissa pidettiin paljon tanssiaisia, joihin osallistui Pietarin ylhäistöä ja Venäjän keisarillinen perhe. Vuosina 1919-1925 palatsin tiloissa toimi museo, ja sen jälkeen vuorotellen eri neuvostoliittolaisia instituutioita. Palatsi vaurioitui koko Leningradin piirityksen aikana laajalti, ja joitain osia palatsista tuhoutui. Esimerkiksi syksyllä 1941 palatsin pylvässali vaurioitui pommituksen synnyttämässä tulipalossa. Sali kuitenkin entisöitiin 1940-luvun aikana. Lisää entisöintejä palatsissa tehtiin vuosien 1963-1965 ja 2006-2013 välillä. Marraskuussa 2013 palatsin tiloihin avautui Fabergén pääsiäismunia esittelevä Pietarin Fabergé-museo. Lähteet Pietarin palatsit Uusklassinen arkkitehtuuri

1749423

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jari%20Heino

Jari Heino

Jari Heino (s. 1963) on opiskellut Oulunkylän Pop & Jazz -opistossa . Hän on työskennellyt freelancemuusikkona ja tehnyt studio- ja livetöitä lukuisille artisteille Suomessa. Heinon bassonsoittoa voi kuulla monilla suomalaisilla levyillä eri genreissä, kuten popissa, rockissa, iskelmässä ja jazzissa. Heinon ura studiomuusikkona on ollut pitkä ja menestyksekäs. Hän esiintyy yli 1500 äänilevyraidalla ja hän on tehnyt yhteistyötä monien tunnettujen artistien kanssa. Hän on esiintynyt monissa TV-orkestereissa ja lukuisilla suomalaisilla musiikkifestivaaleilla sekä konserteissa. Heino on arvostettu basisti Suomessa, ja hänen monipuolinen työnsä studiomuusikkona on ollut merkittävä osa suomalaista musiikkikulttuuria. Lähteet Jari Heino | Kitaransoiton kehittäjä Juha Björninen (wordpress.com) Suomalaiset muusikot Vuonna 1963 syntyneet Elävät henkilöt

1749424

https://fi.wikipedia.org/wiki/Don%20Richardson%20%28ohjaaja%29

Don Richardson (ohjaaja)

Don Richardson (30. huhtikuuta 1918 New York, Yhdysvallat - 10. tammikuuta 1996 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen ohjaaja ja näyttelemisen opettaja. Richardson teki pitkän uran sekä ohjaajana että opettajana. Hän ohjasi kolme Broadway-tuotantoa sekä yli 800 jaksoa televisiosarjoihin. Hän opetti sekä Barnard Collegessa että American Academy of Dramatic Artsissa sekä kirjoitti näyttelemisestä kirjan Acting Without Agony: An Alternative to the Method. Richardsonin kehittämä tekniikka perustuu lihasmuistiin, ja Richardsonin mielestä näytteleminen on kuin urheilua. Harjoitusten tarkoituksena on saada näyttelijä toimimaan lihasmuistinsa varassa. Näyttelijän ei pitäisi ajatella seuraavia liikkeitensä, vaan niiden pitäisi tulla luonnostaan ilman ajattelua. Richardsonin oppilaisiin kuuluivat muun muassa Anne Bancroft, Grace Kelly, Elizabeth Montgomery ja Zero Mostel. Lähteet Yhdysvaltalaiset teatteriohjaajat Yhdysvaltalaiset televisio-ohjaajat Yhdysvaltalaiset opettajat Vuonna 1918 syntyneet Vuonna 1996 kuolleet

1749427

https://fi.wikipedia.org/wiki/Huawei%20P9%20lite

Huawei P9 lite

Huawei P9 Lite on Huawein P-sarjan puhelin. Se julkaistiin vuonna 2016. Kosketusnäytölliset älypuhelimet Huawein matkapuhelimet Android-pohjaiset laitteet Vuoden 2016 matkapuhelimet

1749434

https://fi.wikipedia.org/wiki/Operation%20Finale%20%28elokuva%29

Operation Finale (elokuva)

Operation Finale on vuonna 2018 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen historiallinen draamaelokuva, jonka on ohjannut Chris Weitz ja käsikirjoittanut Matthew Orton. Se kertoo Israelin kommandojen vuonna 1960 tekemästä salaisesta operaatiosta, jonka tarkoituksena oli vangita entinen SS-upseeri Adolf Eichmann ja kuljettaa hänet Jerusalemiin oikeudenkäyntiin syytettyinä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Elokuvan pääosissa ovat Oscar Isaac, Ben Kingsley, Lior Raz, Mélanie Laurent, Nick Kroll ja Haley Lu Richardson. Metro-Goldwyn-Mayer julkaisi elokuvan teattereissa Yhdysvalloissa 29. elokuuta 2018 Annapurna Picturesin kanssa (nykyään United Artists Releasing), ja se sai kriitikoilta ristiriitaisia arvosteluja. Viitteet

1749437

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sara%20Hershkowitz

Sara Hershkowitz

Sara Hershkowitz on yhdysvaltalainen ooppera- ja konserttilaulaja, joka on äänialaltaan sopraano. Hershkowitz on lähtöisin Los Angelesista. Hän sai kandidaatin arvon laulussa Manhattan School of Musicissa. Lisäksi hän opiskeli Aix-en-Provencen festivaalin Académie lyriquessa ja osallistui Salzburgin musiikkijuhlien nuorten laulajien hankkeeseen. Hershkowitz oli kiinnitettynä Bremenin teatteriin oopperalaulajana vuosina 2007-2012. Hänen oopperaohjelmistoonsa on kuulunut rooleja muiden muassa Wolfgang Amadeus Mozartin, Johann Strauss II:n, Engelbert Humperdinckin, Jacques Offenbachin, Richard Straussin, Benjamin Brittenin, Alexander von Zemlinskyn ja György Ligetin teoksissa. Hershkowitzin konserttiohjelmistoon kuuluneiden teosten joukossa ovat olleet muiden muassa Antonio Vivaldin Gloria, Ludwig van Beethovenin yhdeksäs sinfonia ja Johannes Brahmsin Saksalainen sielunmessu. Vuonna 2019 Hershkowitz loi Claire Claremontin roolin Michael Wertmüllerin teoksen Diodati. Unendlich kantaesityksessä. Hershkowitz voitti yleisöpalkinnon Wienin Klassik-Mania-laulukilpailussa. Vuonna 2020 hän sai kolmannen ehdokkuutensa parhaan laulajan kategoriassa Opernweltin kilpailussa. Hershkowitz on toiminut myös laulaja-lauluntekijänä pseudonyymillä Sara Shiloh Rae yhtyeessään Bluebird Junction. Hän on tulkinnut klassisen ohjelmistonsa lisäksi bluegrassiin, americanaan tai kansanmusiikkiin luettavaa musiikkia. Lähteet Yhdysvaltalaiset oopperalaulajat Sopraanot Syntymävuosi puuttuu Elävät henkilöt

1749440

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fie%20H%C3%A6kkerup

Fie Hækkerup

Fie Thorsted Hækkerup (s. 25. heinäkuuta 1994 Hillerød) on tanskalainen poliitikko sosiaalidemokraattisesta puolueesta. Hän on toiminut vuodesta 2022 Tanskan parlamentin eli kansankäräjien jäsenenä. Hækkerup valittiin kansankäräjille marraskuun 2022 vaaleissa Pohjois-Sjællandin vaalipiiristä. Hän sai vaaleissa 5 789 ääntä. Hänen isänsä, useissa ministerintehtävissä toiminut Nick Hækkerup toimi kansankäräjäedustajana samasta vaalipiiristä vuosina 2007-2022. Samaan sukuun kuuluu muitakin merkittäviä poliitikkoja, muun muassa ministereinä olleet Fien isosetä Hans Hækkerup, isoisoisä Per Hækkerup ja isoisosetä Hans Erling Hækkerup. Fie Hækkerup on opiskellut tanskan kieltä ja viestintää Kööpenhaminan yliopistossa. Hän suoritti kandidaattitutkinnon (cand. mag.) vuonna 2020. Ennen valintaansa kansankäräjille hän työskenteli vuodesta 2020 viestintäyritys Rud Pedersenin konsulttina. Vuosina 2018-2020 hän toimi puolueensa opiskelijajärjestön Frit Forumin puheenjohtajana. Fie Hækkerup avioitui syyskuussa 2022 Mikkel Juulin kanssa. Hänen puolisonsa otti avioitumisen myötä käyttöön yhdistelmäsukunimen Juul Hækkerup. Lähteet Aiheesta muualla Tanskalaiset poliitikot Vuonna 1994 syntyneet Elävät henkilöt

1749445

https://fi.wikipedia.org/wiki/Katalin%20Mikl%C3%B3ssy

Katalin Miklóssy

Katalin Miklóssy (s. 1964 Budapest) on suomalainen valtiotieteilijä. Hän on tutkinut poliittista historiaa ja Itä-Eurooppaa. Hänen erikoistumisalueinaan ovat olleet varsinkin kilpailun ja autoritaaristen järjestelmien muutosten tutkimukset etenkin Visegrád-ryhmän maissa ja Kaakkois-Euroopassa. Miklóssy on oppiarvoltaan valtiotieteiden tohtori. Hän on toiminut yliopistonlehtorina Aleksanteri-instituutissa sekä Helsingin yliopiston poliittisen historian dosenttina. Miklóssyn väitöskirja on Manoeuvres of national interest : internationalism and nationalism in the emerging Kádárist criticism of Romania, vuodelta 2003. Miklóssy on lisäksi muun muassa toimittanut teoksen Demokratian karikot - itäinen Eurooppa suuntaa etsimässä (Gaudeamus, 2018) yhdessä Jouko Nikulan kanssa. Hänen kotipaikkansa on Mäntsälä. Hän asettui Suomeen mentyään helmikuussa 1988 Tukholmassa naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Lähteet Suomalaiset yhteiskuntatieteilijät Vuonna 1964 syntyneet Elävät henkilöt

1749448

https://fi.wikipedia.org/wiki/V-Rally%20%28pelisarja%29

V-Rally (pelisarja)

V-Rally on ajopelisarja, jonka aiheena on ralli. Ensimmäiset kolme osaa kehitti Eden Studios. Yhdysvalloissa sarjan pelejä on markkinoitu osana Need for Speed ja Test Drive -sarjoja. The Guardianin mukaan sarjan pelejä oli myyty lähes viisi miljoonaa kappaletta lokakuuhun 1999 mennessä. IGN:n mukaan sarja on myynyt neljä miljoonaa kappaletta kesäkuuhun 2002 mennessä. Sarjan neljännen osan V-Rally 4 on kehittänyt Kylotonn ja julkaissut Bigben Interactive. Sarjan pelit V-Rally (1997, PlayStation) V-Rally , Dreamcast, PlayStation, Windows) V-Rally , GameCube, PlayStation 2, Windows, Xbox) V-Rally , Nintendo Switch, PlayStation 4, Windows, Xbox One) Lähteet Aiheesta muualla Sarja MobyGamesissä

1749449

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oslon%20k%C3%A4r%C3%A4j%C3%A4talo

Oslon käräjätalo

Oslon käräjätalo (norj. Oslo tinghus) on Oslossa C. J. Hambron aukiolla sijaitseva oikeustalo, jossa toimii Oslon käräjäoikeus. Rakennus valmistui vuonna 1994 ja edustaa modernismia. Talo tuli laajalti tunnetuksi heinäkuun 2011 terrori-iskujen oikeudenkäynnistä. Lähteet Aiheesta muualla käräjätalo Modernistinen arkkitehtuuri

1749450

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuclei%20Armati%20Rivoluzionari

Nuclei Armati Rivoluzionari

Nuclei Armati Rivoluzionari ("Vallankumoukselliset aseelliset solut", lyhenne NAR) oli Italiassa vuosina 1977-1983 toiminut terroristijärjestö. NAR oli alkujaan yksi Italian väkivaltaisten "lyijyvuosien" uusfasistisista ryhmistä, mutta se kääntyi myöhemmin muita uusfasisteja vastaan ja toimi sen jälkeen ilman selkeää ideologiaa. Se suhtautui hyvin vihamielisesti valtioon ja poliisiin. NAR:n johtajat Valerio Fioravanti ja Francesca Mambro tuomittiin pääsyyllisinä vuoden 1980 Bolognan pommi-iskuun, jossa kuoli 85 ihmistä. NAR oli Italian 1970-luvun lopun merkittävin ja väkivaltaisin oikeistolainen terroristijärjestö. Bolognan iskun ohella sen jäsenten tiedetään surmanneen 28 ihmistä, joista 16 oli valtiovallan edustajia (pääosin poliiseja), seitsemän pettureiksi väitettyjä uusfasisteja, kaksi vasemmistolaisia aktivisteja ja kolme erehdyksessä surmattuja sivullisia. NAR:n toiminnasta on tuomittu oikeudessa noin 60 henkilöä. Ryhmän entiset jäsenet ovat tunnustaneet muut murhat mutta kiistäneet syyllisyytensä Bolognan pommi-iskuun. Historia NAR syntyi tilanteessa, jossa Italian viranomaiset olivat 1970-luvun puolivälissä lakkauttaneet tärkeimmät "ensimmäisen sukupolven" militantit uusfasistiset järjestöt, kuten Ordine Nuovon ja Avanguardia Nazionalen, ja maan äärioikeisto joutui järjestäytymään uudelleen samalla kun äärivasemmiston väkivalta lisääntyi. Monet nuoren polven uusfasistit pettyivät myös MSI-puolueeseen, joka ei tuominnut poliisin suorittamaa nuoren uusfasistin ampumista tammikuun 1978 niin sanottujen Acca Larentian surmien yhteydessä. NAR:n keskushenkilö Valerio "Giusva" Fioravanti oli alkuaan tunnettu lapsinäyttelijä. Muita perustajajäseniä olivat hänen veljensä Cristiano sekä heidän ystäväpiiriinsä kuuluneet Franco Anselmi ja Alessandro Alibrandi. He olivat tuolloin kaikki hyvin nuoria, ja olivat olleet jo teini-iästä alkaen mukana uusfasististen ja äärivasemmistolaisten ryhmien jatkuvassa keskinäisessä katuväkivallassa, jossa uusfasistit olivat joutumassa altavastaajiksi. Heidät oli väkivaltaisen toimintansa vuoksi erotettu MSI:stä. NAR:n enimmillään kymmenen henkilöä käsittäneeseen ydinryhmään kuuluivat myös Francesca Mambro ja osin eritrealaista sukua ollut Giorgio Vale, vaikka uusfasististen ryhmien johdossa ei yleensä ollut naisia tai afrikkalaistaustaisia. NAR:n teoreetikkoihin kuului Dario Pedretti. Nimen Nuclei Armati Rivoluzionari keksi Mambro ja se otettiin käyttöön syksyllä 1977. Fioravanti ja Mambro halusivat NAR:n olevan "avoin toimintamalli" ilman tiukasti määriteltyä organisaatiota, hierarkiaa, jäsenyyttä tai poliittisia päämääriä. Sen nimeä sai käyttää kuka tahansa spontaanista aseellisesta toiminnasta kiinnostunut. Pieni ydinpiiri suoritti kuitenkin lähes kaikki ryhmän nimissä tehdyt murhat. Ne tehtiin pääosin ampumalla, mutta ryhmä teki myös pommiattentaatteja ja polttopulloiskuja. Ensimmäinen murha tapahtui 30. syyskuuta 1977, jolloin Cristiano Fioravanti ja Alibrandi ampuivat Roomassa äärivasemmistolaisen Lotta Continua -järjestön aktiivin Walter Rossin. Kahdessa vuodessa tehtiin yli sata väkivaltaista iskua. NAR päätti lopulta katkaista hyödyttömän koston kierteen äärivasemmiston kanssa. Koska uusfasisteja kuoli mellakoissa myös poliisien ampumina, NAR alkoi noin vuodesta 1979 lähtien nähdä ensisijaisena vihollisenaan Italian valtion. Aiemmat uusfasistiliikkeet olivat yleensä tähdänneet suunniteltuun vallankaappaukseen, mutta NAR halusi sen sijaan horjuttaa valtiota laajalla väkivallalla. Koska MSI ja vanhat uusfasistiset ryhmät eivät pyrkineet kaatamaan valtiovaltaa ja olivat hyvissä suhteissa poliisiin, NAR alkoi pitää niitä pettureina ja siten myös vihollisina. Syksystä 1980 alkaen NAR murhasi useita kilpailevan uusfasistisen ryhmän Terza Posizionen (TP) johtajia samalla kun monet TP:n nuoret jäsenet loikkasivat NAR:ään. Useimmat NAR:n jäsenistä katsoivat lakkaneensa jossain vaiheessa olemasta uusfasisteja ja olleensa sen jälkeen vain "vallankumouksellisia" ilman selkeää ideologiaa. NAR teki myös aloitteita yhteistyöstä vasemmistolaisten ryhmien kanssa, jotka eivät kuitenkaan vastanneet tarjouksiin. NAR:n toiminta oli pääosin suunnittelematonta ja kaoottista. Iskut olivat huonosti valmisteltuja ja uhreiksi valikoitui monesti erehdyksessä viattomia sivullisia. NAR:n ydinpiiriä motivoi halu kostaa "järjestelmälle" ja "pettureille" sekä elää yhteiskunnan vallitsevista arvoista poikkeavaa "sankarillista" elämää. Aseellinen väkivalta oli itsetarkoituksellista. Toimintaa rahoitettiin ryöstöillä ja aseita hankittiin ryöstämällä asekauppoja. Yksi NAR:n merkittävimmistä suunnitelman mukaan onnistuineista iskuista oli uusfasistien toimintaa tutkineen tuomari Mario Amaton murha Roomassa 23. kesäkuuta 1980. NAR:n perustajajäsenistä Anselmi kuoli 6. maaliskuuta 1978, kun röystön kohteena ollut asekauppias ampui hänet. Valerio Fioravanti jäi kiinni 5. helmikuuta 1981 haavoituttuaan vaikeasti ammuskelussa karabinieerien kanssa ja soitettuaan itselleen ambulanssin. Cristiano Fioravanti pidätettiin 8. huhtikuuta 1981, jolloin hän ilmiantoi ryhmän muut jäsenet. Alibrandi kuoli 5. joulukuuta 1981 ammuskelussa poliisin kanssa. Ampumavälikohtauksessa haavoittunut Mambro vangittiin sairaalasta 5. maaliskuuta 1982. Vale kuoli ammuskelussa poliisin kanssa 5. toukokuuta 1982, virallisen tiedon mukaan ammuttuaan itsensä. Alkuperäisten jäsenten kuoltua tai jäätyä kiinni NAR:n toimintaa jatkoi toinen sukupolvi, joka muodostui pääosin entisistä TP:n jäsenistä. Bolognan iskuun liittyneet pidätykset ja omien jäsenten epäileminen poliisin ilmiantajiksi heikensivät NAR:ää huomattavasti 1980-luvun alussa. Väkivaltaiset iskut jatkuivat vuoteen 1982. Viimeinen merkittävä jäsen, Gilberto Cavallini, vangittiin syksyllä 1983. Vielä vuonna 1988 NAR:n nimissä yritettiin tehdä pommi-isku Milanon pääpoliisiasemalle. Bolognan pommi-isku Vakavin terrori-isku, johon NAR on liitetty, on Bolognan keskusrautatieaseman odotussalissa 2. elokuuta 1980 tapahtunut pommi-isku, jossa kuoli 85 ja haavoittui 218 täysin satunnaista ihmistä, joukossa lapsia. Iskun jälkeen paikallisen sanomalehden toimitus sai puhelun, jossa NAR:n ilmoitettiin ottavan siitä vastuun. Iskun motiivi on jäänyt epäselväksi. Siitä nostettiin syytteet 105:aa uusfasistia vastaan, joukossa sekä NAR:n että TP:n jäseniä. Asiaa käsiteltiin vuodesta 1987 alkaen seitsemässä peräkkäisessä oikeudenkäynnissä. Lopulta iskusta tuomittiin NAR:n johtajat Valerio Fioravanti ja Francesca Mambro sekä sen jäsen Luigi Ciavardini. Fioravanti ja Mambro ovat tunnustaneet lukuisia muita murhia mutta väittävät olevansa syyttömiä Bolognan iskuun. Heitä vastaan ei ollut raskauttavaa teknistä näyttöä, ja tuomio perustui pääasiassa yhden todistajan kertomukseen. Monet Italiassa ovat suhtautuneet tuomioon epäillen. Fioravanti ja Mambro menivät naimisiin vankilassa. He ovat sittemmin vapautuneet. Katso myös Banda della Magliana Lähteet Aiheesta muualla Äärioikeistolaiset terroristijärjestöt Italialaiset järjestöt

1749458

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mansaaren%20ralli

Mansaaren ralli

Mansaaren ralli (Rally Isle of Man ja ennen Manx International Rally) on Mansaarella ajettava rallikilpailu, jota on järjestetty yli 40 vuoden ajan. Kilpailu kuuluu Britannian ja Irlannin rallisarjaan. Kilpailu on kuulunut myös rallin EM-sarjaan. Historia Vuonna 1962 John Hopwood otti yhteyttä turismilautakunnan Leonard Bondiin ja päätyi vapaaehtoiseksi järjestämään kilpailua. Seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen Manx Trophy Rally, johon ilmoittautui 75 autokuntaa. Myöhemmin Manx Trophy Rally ja Conister Trust Historical Rally kuuluivat Manx International Rally -kilpailuun. Lähteet Aiheesta muualla Rallin EM-sarjan osakilpailut Mansaari

1749463

https://fi.wikipedia.org/wiki/Beta%20Camelopardalis

Beta Camelopardalis

Beta Camelopardalis, Beta Cam tai β Camelopardalis on Kirahvin tähdistön kirkkain tähti. Sen näennäinen magnitudi on 4,02, joten se näkyy himmeänä paljaalla silmällä. Se on noin 870 valovuoden päässä Maasta. Sillä ei tiedetä olevan kumppaneita. Beta Camelopardaliksen spektriluokka on G Ib tai G IIa. Se on keltainen ylijättiläinen tai kirkas jättiläinen, arviolta 50-60 miljoonaa vuotta vanha. Se pyörii poikkeuksellisen nopeasti (11,7 km/s) tämän tyyppiseksi tähdeksi. Yksi mahdollinen selitys on, että se on nielaissut lähellä kiertäneen jättiläisplaneetan, 'kuuman Jupiterin'. Sen massa on 6,5 kertaa Auringon massa ja se on laajentunut n. 58 kertaa Auringon säteen suuruiseksi. Sen valovoima on 1592 kertaa Auringon valovoima, ja efektiivinen lämpötila 5300 K. Lähteet Aiheesta muualla Kirahvin tähdistö G-spektriluokan tähdet Ylijättiläistähdet Kirkkaat jättiläistähdet

1749466

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dansk%20Melodi%20Grand%20Prix%202022

Dansk Melodi Grand Prix 2022

Dansk Melodi Grand Prix 2022 oli Tanskassa järjestetty laulukilpailu, jossa valittiin Tanskan edusta Eurovision laulukilpailuun 2022. Kilpailu pidettiin avoimena kilpailuna, johon lähetetyistä ehdotuksista kahdeksan valittiin kilpailun finaaliin. Finalistit julkaistiin 10. helmikuuta. Finaali kilpailtiin 5. maaliskuuta Jyske Bank Boxen -hallissa Herningissä. Finaalissa voittajan tuloksen päättivät katsojat tekstiviesti- ja mobiilisovellusäänestyksellä. Finaali pidettiin kaksikierroksisena. Ensimmäisellä kierroksella äänestettiin kolme kappaletta superfinaaliin, jossa voittaja valittiin. Kilpailun voitti yhtye Reddi kappaleella "The Show". Finaalia seurasi katsojaa. Tulos Ensimmäinen kierros Superfinaali Lähteet Viitteet Eurovision laulukilpailu 2022 Tanskan musiikki

1749468

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lacey%20Evans

Lacey Evans

Macey Estrella-Kadlec (ent. Evans s. 24. maaliskuuta 1990) on yhdysvaltalainen showpainija ja työskentelee WWE:ssä kehänimellä Lacey Evans. Hän on tällä hetkellä Smackdown brändissä. Evansilla on sotilaskoulutus ja hän on sotilasarvoltaan merijalkaväen kersantti. Hän on osallistunut sotilaspoliisina Afganistanin ja Irakin sotiin. NXT Sotilasuran jälkeen huhtikuuta 2016 Estrella-Kadlec allekirjoitti sopimuksen WWE:n kanssa ja aloitti harjoittelut WWE Performance Centerissä Vuonna 2017 hänelle annettiin kehänimi Lacey Evans, mikä sattui myös olemaan hänen siskonsa tyttönimi. Ensimmäinen isompi ottelu oli osallistumin Mae Young Classic-turnaukseen, mutta Toni Storm päihitti hänet toisella kierroksella. Viimeiset ottelut NXT:ssä Evans paini joulukuussa 2018 ennen siirtymistä WWE:n pääsarjaan Raw:in. Raw ja Smackdown Evans oli yksi kuudesta NXT:n painijasta, jotka siirtyi 2019 alussa pääsarjaan. Virallinen debyytti tapahtui Royal Rumblessa, johon hän osallistui sijalta 1. Evans selvisi kehässä 29 minuuttia, kunnes Charlotte Flair eliminoi hänet. kevään ja kesän ajan Evans lähinnä keskeytti ja häiritsi muiden otteluita, kunnes 2019 Draftissä hänet siirrettiin Smackdown brändiin. Evans on tehnyt myös historiaa sillä hän ja Natalya olivat ensimmäiset naiset, jotka saivat painia Saudi Arapiassa Crown Jewel-tapahtumassa. Helmikuussa 2021 Evansin ilmoitettiin olevan raskaana, joka liitettiin osaksi juonta, että Ric Flair olisi ollut lapsen isä. Tämän myötä myös ottelu mestaruudesta Asukaa vastaan peruttiin. Evans oli sivussa painista yli vuoden, kunnes palasi huhtikuussa 2022 Smackdownin jaksossa takaisin. Evans ei ole onnistunut WWE:n urallaan saavuttamaan vielä mestaruuksia. Lähteet Yhdysvaltalaiset showpainijat Vuonna 1990 syntyneet Elävät henkilöt

1749469

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6%20Tuhkunen

Yrjö Tuhkunen

Yrjö Väinö Antero Tuhkanen (19. kesäkuuta 1897 Helsinki - 13. kesäkuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen pääsarjatason jääpalloilija 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa. Ammatiltaan hän oli voimistelunopettaja, mutta oli vuosia Sanoma Oy:n palveluksessa urheilutoimittajana Helsingin Sanomissa ja Iltasanomissa. Ura jääpalloilijana Yrjö "Tuhku" Tuhkunen liittyi Helsingin Normaalilyseon oppilaana Helsingin Jalkapalloklubiin (HJK). Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän opiskeli Helsingin yliopistossa voimistelunopettajaksi. Vuonna 1920 hän suoritti asepalveluksen Viipurissa ja pelasi sen kauden Viipurin Susissa - silloin vielä VBJS voittaen ensimmäisen jääpallon Suomen mestaruutensa keväällä 1920. Pelipaikka Tuhkusella oli keskikenttä ja tukimies. Seuraavaksi kaudeksi hän palasi Helsinkiin HJK:n riveihin ja oli voittamassa toista Suomen mestaruutta; nyt HJK riveissä. "Tuhku" sai jatkoa mestaruuksilleen HJK:ssa jatkoa vuosina 1923, 1924 ja 1928 eli kaikkiaan viisi mestaruutta. Ura erotuomarina Lopetettuaan aktiivisen pelaajauransa kauden 1929 jälkeen Yrjö Tuhkusesta tuli aktiivi erotuomaritoiminnan jäsen; ensin tuomarina ja sitten erotuomarien kouluttajana. Tuomariurallaan hän tuomitsi yhdeksän jalkapallomaaottelua ja kaksi jääpallomaaottelua. Hän toimi lisäksi Palloliiton erotuomarivaliokunnan jäsenenä ja sekä erotuomarikouluttajana ympäri Suomea pidetyissä tilaisuuksissa. Ura toimittajana Tuhkunen toimi aina vuoteen 1940 asti Helsingin Sanomien urheilutoimituksen avustajana nimimerkillä "Poiku". Silloin hänestä tuli lehteen vakinainen urheilutoimittaja. Sotien jälkeen hän toimi myös Ilta-Sanomissa urheilutoimittajana ja teki erillisiä artikkeleita myös Suomen Urheilulehteen. Tuhkunen oli muös aktiivinen Urheilutoimittajain Liiton jäsen aivan sen alkuhetkistä lähtien. Toimittajauran lisäksi Tuhkunen toimi alkuperäisen koulutuksensa mukaisesti liikunnanopettajana Meilahden yhteiskoulussa. Palkitsemiset Ansioistaan urheilun alalla Tuhkanen palkittiin Suomen Urheilun hopeisella ansiomitalilla ja hopeisella ansioristillä, Suomen Palloliiton kultaisella ansiomerkillä, Palloliton Helsingin piirin kultaisella ansiomerkillä ja HJK:n ansiomerkillä. Saavutukset urheilijana Jääpallo: Viisi SM-kultaa 1920, 1921, 1923, 1924 ja 1928 Kaksi SM-hopeaa 1923 ja A-maaottelua ja niissä 5 maalia Vesipallo: Suomen mestaruus 1922 Helsingin Uimarien riveissä Lähteet Suomalaiset jääpalloilijat Suomalaiset jääpallotuomarit Suomalaiset jalkapallotuomarit Suomalaiset urheilutoimittajat Suomalaiset urheiluvaikuttajat Suomalaiset opettajat Vuonna 1897 syntyneet Vuonna 1958 kuolleet

1749470

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuumat%20linjat

Kuumat linjat

Kuumat linjat (videona Vakoojapeli, Hot Enough for June tai Agent 8 ¾) on Ralph Thomasin ohjaama brittiläinen vakoilukomedia vuodelta 1964. Dirk Bogarde näyttelee aloittelevaa lontoolaiskirjailijaa, jonka työvoimatoimisto lähettää lasitehtaan työhaastatteluun ja haastattelija (oikeasti vakoilueversti) saman tien Prahaan, koska mies on syntynyt siellä ja osaa kieltä. Työ osoittautuu vakoiluun liittyväksi, mutta työsuhde-etuna on viileän viehättävä autonkuljettaja Vlasta, joka kuitenkin paljastuu paikallisen poliisipäällikön tyttäreksi. Rooleissa Vastaanotto Helsingin Sanomissa Paula Talaskivi piti uutuuselokuvaa näppärästi tehtynä ja vauhdikkaana värikomediana, joka tarjoaa niin hupia kuin jännitystäkin. Video-oppaassa (WSOY 1994) Bello Romano piti tätä varhaisten James Bond -elokuvien menestyksen myötä syntynyttä parodiaa parempana agenttikomediana kuin esimerkiksi Casino Royale ja antoi sille kolme tähteä viidestä, joka vastaa sanallista arviota "hyvä". Lähteet Vuoden 1964 brittiläiset elokuvat Vakoiluelokuvat Romaaneihin perustuvat elokuvat Brittiläiset komediaelokuvat

1749474

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka%20Tolkkinen

Pekka Tolkkinen

Pekka Tolkkinen on suomalainen mäkihyppääjä. Tolkkinen osallistui mäkihypyn maailmancupiin kerran. Hän sijoittui tammikuussa 1981 Harrachovin osakilpailussa kymmenenneksi. Lähteet Suomalaiset mäkihyppääjät Syntymävuosi puuttuu Elävät henkilöt

1749475

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arado%20E.570

Arado E.570

Arado E.570 oli toisen maailmansodan aikainen Saksassa suunniteltu maataistelukone, joka tuotettiin vastauksena RLM:n pyynnölle kehittää lentokone, joka tulisi korvaamaan vanhenevan Junkers Ju 87:n. Koneen suunnitteli Arado, ja siitä laadittiin neljä hyvin erilaista versiota, mutta yksikään niistä ei edennyt suunnitteluastetta pidemmälle. Suunnittelu ja kehitys Vuoden 1943 helmikuun 18. päivänä lähetti Saksan ilmailuministeriö (Reichsluftfahrtministerium, RLM) Aradolle luettelon suoritusarvoista sekä muista kriteereistä maataistelukonetta varten pyyntönä suunnitella kaikki nämä vaatimukset täyttävä lentokone. Tarkoituksena oli onnistuneimmasta ehdokkaasta tehdä korvaaja käytössä olleille mutta nopeasti vanheneville Junkers Ju 87 syöksypommittajille. Ilmailuministeriön vaatimukset RLM:n asettamiin vaatimuksiin kuului että koneessa oli oltava noin 2 000 hv moottoritehoa ja suosituksena käyttää ilmajäähdytteistä moottoria. Siinä oli oltava vähintäänkin sama näkyvyys ohjaamosta ulos kuin Ju 87:ssa sisällyttäen lattiaikkunan tähystämistä varten. Sen panssaroinnin haluttiin suojaavan ohjaamoa 2 cm ammuksilta edestä, alta ja takaa, ja jonkinlaista suojausta haluttiin myös moottorin tärkeimmille osille. Aseistuksen oli oltava kahdet eteenpäin ampuvat 20 mm MG 151/20 konetykit, sekä kahdet taaksepäin ampuvat 13 mm MG 131 konekiväärit. Lisäksi oli koneeseen kyettävä asentaa varustepaketein joko kahdet tai kolmet 30 mm MK 103 konetykit, kahdet 3,7 cm Flak 18 konetykit tai yksittäinen 7,5 cm Pak 40 raskas konetykki. Hyötykuormaksi vaadittiin joko yhtä 500 kg tai 1 000 kg lentopommia, tai kolmesta neljään 250 kg lentopommia, tai jotain muuta hyötykuormaa vastaavan painon verran ilman että mikään edellä mainittu vaihtoehto vaikuttaisi liikaa lentokoneen suorituskykyyn. Suoritusarvoiltaan oli halutun lentokoneen kyettävä lentämään vähintään 500 km/h nopeuksilla ja syöksylennossa ilmajarrujen kanssa korkeintaan 550 km/h. Kantamaksi haluttiin 1 000 kilometriä ja lisäpolttoainesäiliön kanssa 1 400 kilometriä. Toiminnallisesti oli koneen kyettävä nousta ilmaan päällystämättömiltäkin kiitoradoilta, sekä toimia yölentotehtävissä. Muita RLM:n pyyntöjä konetta varten olivat hyvät lento-ominaisuudet, hyvä pyrstön ohjattavuus syöksylennossa, pieni huollon tarve, hyvä kesto kulumista vastaan, helppo huollettavuus, mahdollisimman rajoitettu pääsy sähkö- ja hydrauliikkakomponentteihin, yksinkertainen rakenne, sekä työmäärä jokaista massatuotettua koneyksilöä varten ei saisi ylittää 3 000 työtuntia. Aradon suunnittelutyöt Saatuaan RLM:ltä edellämainitun luettelon suoritusarvoista, ominaisuuksista sekä muista kriteereistä, lähti Arado tutkimaan muita vastaavantyyppisiä lentokoneita omaa kehitystyötään varten. Näihin tutkittuihin lentokoneisiin kuuluivat Ju 87, Hs 123, Douglas SBD ja Fw 190. Pian tutkimusten jälkeen aloitti Arado suunnittelemaan omaa lentokonettaan, joka pyrkisi täyttämään RLM:n asettamat toiveet ja vaatimukset. Lopputuloksena oli 14-sylinteristä BMW 801 C tähtimoottoria hyödyntävä lentokone, josta laadittiin kolme erikokoista versiota. Näistä suurimman siipipinta-ala olisi ollut 35 m² ja paino 4 645 kg, ja pienimmän siipipinta-ala 22.5 m² ja paino 3 648 kg. Jokainen näistä kolmesta versiosta oli aseistettu kahdella MG 151 konetykillä asennettuna siipien juuriin. Arado jatkoi töitä projektin parissa viimeisintään vuoden 1943 huhtikuun 15. päivään saakka, jolloin Aradolta ilmoitettiin kirjeitse RLM:lle että työt projektin eteen jouduttiin lakkauttamaan resurssipulan vuoksi. Syynä tähän oli Aradon lukuisat muut projektit joiden eteen suunnittelutoimistolla työskenneltiin samanaikaisesti, jättäen huomattavasti liian vähän työvoimaa käytettäväksi E.570 projektia varten. Samassa kirjeessä Arado kuitenkin esittää vielä kolme Aradon tutkimaa teknistä ratkaisua, joiden avulla voitaisiin paremmin saavuttaa RLM:n kaipaamia ominaisuuksia uutta lentokonetta varten. Mukana olivat myös liitteenä kolmet eri viivapiirrokset lentokoneista, joista jokainen hyödyntäisi yhtä Aradon ehdottamaa ratkaisua. Ensimmäinen näistä Aradon tutkimista ratkaisuista "a" olisi sisällyttänyt sisäänvedettävän ohjaamon, jonka ideana oli antaa syöksylennossa hyvä näkyvyys ulos lisäten myös ilmanvastusta pienempää syöksynopeutta varten. Sisäänvedetyssä tilassa olisivat rungon poikkimitat pysyneet myös pienempinä. Toinen Aradon esittämä ratkaisu "b" oli asentaa moottori ohjaamon taakse, jolloin ohjaamo saisi huomattavasti paremman näkyvyyden eteen ilman että koneen rungosta jouduttaisiin tekemään liian suuri. Haittapuolena oli kuitenkin että moottorin oli oltava nestejäähdytteinen ja todennäköisesti vain yksi olisi ollut mahdollista asentaa. Kolmas ja viimeinen ratkaisu "c" olisi ollut käyttää suihkumoottoria, joka olisi asennettu koneen rungon yhteyteen jättäen paljon tilaa ohjaamon näkyvyyden parantamiseksi. E.570 c Yhdetkään E.570 projektin lentokoneita kuvaavat viivapiirrokset eivät selvinneet sodasta, mutta lukuisia projektiin liittyviä kirjeitä ja tietolomakkeita on selvinnyt. Lisäksi yhden tietolomakkeen takana on säästynyt käsin piirretty luonnos suihkumoottorikoneen sivuprofiilista, jonka uskotaan olevan Aradon kirjeessään kuvaama "c" malli luonnoksen ja kirjeessä annetun kuvauksen yhtenäisyyksien vuoksi. Ulkonäöllisesti tämä malli näyttää hyvin samanlaiselta Aradon vain kymmenen päivää myöhemmin suunnitteleman TEW 16/43-15 suihkuhävittäjän kanssa, ja saattaakin olla kyseisen mallin edeltäjä. Säästyneen luonnoksen mukaisesti E.570 c oli matalasiipinen ja yksipaikkainen suihkumoottorikone, jossa oli kaksiosainen pyrstö. Sen suihkumoottori sijaitsi ohjaamon takana ja sen ilmanottoaukko oli rungon päällä myös ohjaamon takana. Lisäksi sen pyrstön sivuvakainten alaosat olisivat todennäköisesti toimineet kannuksina laskeutuessa. Versiot Jabo mitt BMW 801 C Suoraan muiden lentokonemallien tutkimisesta seurannut maataistelukone, josta kolme erikokoista versiota. Suurimman siipipinta-ala 35 m² ja paino 4 645 kg, seuraavan siipipinta-ala 30 m² ja paino 4 280 kg ja pienimmän siipipinta-ala 22.5 m² ja paino 3 648 kg. Jokainen oli aseistettu kahdella MG 151 konekiväärillä. E.570 a Aradon ensimmäistä kirjeessään ehdottamaa teknistä ratkaisua hyödyntävä lentokonemalli. Sen oli tarkoituksena käyttää mäntämoottoria ja siinä oli sisäänvedettävä ohjaamo. E.570 b Aradon toista kirjeessään ehdottamaa teknistä ratkaisua hyödyntävä lentokonemalli. Siinä oli ohjaamon taakse asennettu nestejäähdytteinen mäntämoottori. E.570 c Aradon kolmatta kirjeessään ehdottamaa teknistä ratkaisua hyödyntävä lentokonemalli. Siinä oli ohjaamon taakse rungon yhteyteen asennettu suihkumoottori. Katso myös Arado E.530 Luettelo saksalaisista lentokoneprojekteista, 1939-1945 Lähteet Saksalaiset lentokoneprojektit, 1939-1945 Aradon ilma-alukset Maataistelukoneet

1749477

https://fi.wikipedia.org/wiki/Annankadun%20adventtiseurakunta

Annankadun adventtiseurakunta

Annankadun adventtiseurakunta on helsinkiläinen adventtiseurakunta, joka sijaitsee Helsingin Punavuoressa. Seurakunta on perustettu vuonna 1894 ja on Suomen ensimmäinen adventtiseurakunta. Seurakunnan pastoreita ovat Sakari Vehkavuori ja Atte Helminen. Historia Ruotsin adventistikonferenssi pyysi Yhdysvaltain pääkonferenssilta vuonna 1892 tukea saarnaajan lähettämiseksi Suomeen. Samana vuonna ruotsalainen Olof Johnsson aloitti yhdessä kahden sisaren, Augusta Larssonin ja Matilda Lindgrenin kanssa lähetystoiminnan Suomessa. Kolmikko vaikutti Suomessa vuosina 1892-1898. Alkujaan toiminta oli ruotsinkielistä ja ensimmäinen seurakunta perustettiin Helsinkiin vuonna 1894. Olof Johnsson valittiin Helsingin adventtiseurakunnan johtajaksi. Lähteet Viitteet Suomen adventtiseurakunnat Helsingin seurakunnat Punavuori

1749479

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ypres-ralli%202022

Ypres-ralli 2022

Ypres-ralli 2022 oli rallin maailmanmestaruussarjan kilpailu kaudella 2022. Kilpailu ajettiin 18.-21. elokuuta 2022. Ralli järjestettiin Ypresin (hollanniksi Ieper) kaupungin ympäristössä. Tapahtumia Ott Tänak siirtyi kilpailun johtoon lauantaina iltapäivällä kun Thierry Neuville suistui ojaan kilpailun johtopaikalta. Neuville saatiin ojasta, mutta hän joutui keskeyttämään vaurioiden vuoksi. Kalle Rovanperä kaatoi auton perjantaina aamulla, mutta keräsi Power Stage -erikoiskokeet täydet viisi lisäpistettä. Elfyn Evansilla oli perjantaina hitaasti vuotava rengas, jonka vuoksi hänen oli ajettava sadekelin renkaalla kuivalla kelillä, ja lisäksi hän sai 10 sekunnin aikasakon myöhästymisestä erikoiskokeelle 8. Erikoiskoe 10 pysäytettiin kun Craig Breenin auto syttyi tuleen ulosajon jälkeen. Kilpailijat Erikoiskokeet Shakedown ajettiin torstaina 18. elokuuta 2022. Kilpailussa oli kaikkiaan 20 erikoiskoetta ja yhteensä ajoitettua reittiä. Tulokset Power Stage -sijoitukset Lähteet Aiheesta muualla Rally-Maps.com erikoiskokeet kartalla MM-rallikausi 2022 Ypresin ralli

1749485

https://fi.wikipedia.org/wiki/Merope%20%28t%C3%A4hti%29

Merope (tähti)

Merope eli 23 Tauri on Härän tähdistöön, tarkemmin Seulasten tähtijoukkoon kuuluva tähti. Se on saanut nimensä kreikkalaisesta mytologiasta. Tähdellä on ollut suuri merkitys heijastussumujen, nimen omaan emissiosumujen tutkimuksessa. Brittiläinen astronomi William Huggins teki spektroskooppista tutkimusta jo 1860-luvulla. Yhdysvaltalainen Vesto Slipher valokuvasi Meropen sumua vuonna 1913 ja totesi, että Meropen sumu vastasi tähden spektriä tarkasti. Tähden massa on 4,25 M ja säde 7,7 R. Lähteet Alijättiläistähdet B-spektriluokan tähdet Beta Cephei -muuttujat Orionin haara

1749499

https://fi.wikipedia.org/wiki/John%20Urho%20Kemp

John Urho Kemp

John Urho Kemp (18. kesäkuuta 1942 Kalifornia, USA-31. tammikuuta 2010), joka tunnettiin myös nimellä "Crystal John" tai "Cosmic John", oli amerikkalainen suomalaissukuinen outsider-taiteilija, "metafyysinen tutkija" ja vegaani. Hänen pääasialliset taiteelliset tuotoksensa koostuivat "tarjouksista", valokopioiduista lehtisistä, jotka esittelivät kaavoja, piirroksia, mandaloita, taikakuutioita ja runosäkeitä, jotka perustuivat Kempin ajatuksiin jumaluudesta, henkisyydestä ja metafysiikasta. Hän jakoi näitä lehtisiä kaikille kiinnostuneille. Lehtisten lisäksi hän teki myös alkuperäisiä taideteoksia samasta teemasta omaan käyttöönsä. Kemp alkoi tuottaa näitä teoksia luultavasti 1970-luvun lopulla. Hän ei saanut elämänsä aikana tunnustusta taiteilijana, mutta hänen kuolemansa jälkeisinä vuosina kiinnostus hänen töitään kohtaan on herännyt. Hänen teoksensa kiertävät enimmäkseen Art Brut -piireissä. Tunnettu elämänkerta John Urho Kempin elämästä ei tiedetä paljoa, ja suurin osa olemassa olevista elämäkerrallisista tiedoista on peräisin hänen kuolinpesästään löydetystä ansioluettelosta. John Kemp syntyi 18. kesäkuuta 1942 Kaliforniassa rakennusinsinööri Urho Kempin ja kotiäiti Roberta Kempin perheeseen. Hän oli heidän ainoa lapsensa. Hänen isänsä Urho kasvoi suomalaisessa maahanmuuttajayhteisössä ja hänen äitinsä Robertan suku oli Kalifornian varhaisia uudisasukkaita. John Urho oli matemaattisesti lahjakas opiskelija, joka valmistui vuonna 1959 Berkeley High Schoolista yhtenä matematiikan kunniaopiskelijoista. Valmistuttuaan hän ilmoittautui Berkeleyn yliopistoon Kaliforniassa. Vuonna 1965 hän suoritti kandidaatin tutkinnon kemiasta ja biokemiasta. Kemp työskenteli kemian insinöörinä lähes kaksi vuotta Union Oil Companyn öljynjalostamolla. Hän erosi tehtävästään opiskellakseen skientologiaa Englannissa ja Los Angelesissa vuoteen 1971 asti ja valmistui Clearing-kurssilta vuonna 1969. Sen jälkeen, kun hänen rahansa olivat kuluneet skientologian maksuihin, hänestä tuli entinen jäsen. Vuosina 1972-1980 Kemp piti antiikkikauppaa Los Angelesissa. Hän oli kiinnostunut metafyysisestä filosofiasta koko ikänsä ja hän opiskeli aktiivisesti new age -oppeja ja esoteerista filosofiaa. Kemp osallistui Manly P. Hallin luennoille 1980-luvun alussa ja matkusteli ympäri maailmaa nähdäkseen auringonpimennyksiä. Hän oli myös kiinnostunut parantavien kristallien ominaisuuksista ja oli usein kylpijänä Marinin kuumissa lähteissä Pohjois-Kaliforniassa. Elämänsä aikana Kemp oli myös jäsenenä Institute of Divine Metaphysical Researchissa. Kemp kuoli 31. tammikuuta 2010. Kun hänen asuntoaan siivottiin hänen kuolemansa jälkeen, sieltä löydettiin valtava määrä hänen töitään. San Franciscossa asuva taiteilija Aram Muksian tallensi nämä materiaalit ja loi verkkoarkiston, joka on herättänyt uutta kiinnostusta John Urho Kempin töihin. Taitelijaura Tekotavat ja materiaalit John Urho Kempin varhaisimmat päivätyt teokset ovat 1970-luvun lopulta. Hän oli todennäköisestiitseoppinut outsider-taiteilija, joka käytti teoksiaan kommunikoidakseen ajatuksiaan metafysiikasta, terveydestä, meditaatiosta ja muista hengellisistä aiheista, kuten elämän tarkoituksesta, rakkaudesta ja jumaluudesta. Hänen töihinsä kuuluvat matemaattiset kaavat, geometriset esineet ja gematriset laskelmat. Suurin osa hänen teoksistaan on luotu kynällä tai lyijykynällä tyhjille kierrätetyille paperinpalasille. Jotkut hänen teoksistaan on kuitenkin muotoiltu taikakuutioiksi, jotka ohjeiden mukaan kopioidaan paperille, joka taitellaan muodostamaan kolmiulotteisia rakenteita. Teokset piirrettiin ja kirjoitettiin usein hyvin huolellisesti, minkä jälkeen Kemp kopioi niitä massoittain ja jakoi ihmisille, joita hän kohtasi. Kempillä oli tapana jättää kopioita teoksistaan satunnaisesti autojen tuulilaseille, ja hänen tiedettiin jakavan niitä kaikille kiinnostuneille tapaamilleen henkilöille. Tunnustukset John Urho Kemp ei saavuttanut merkittävää näkyvyyttä elämänsä aikana, mutta hänen kuoltuaan valokuvaaja Aram Muksian dokumentoi hänen teoksensa internetiin. Kokoelma herätti merkittävää kiinnostusta John Urho Kempin tuotantoa kohtaan. Tällä hetkellä hänen taidettaan on esillä useissa kokoelmissa ympäri maailmaa ja uusia näyttelyitä suunnitellaan jatkuvasti. Näyttelyt The Beauty of the Beast: with John Urho Kemp, Frac Franche-Comté - Cité des Arts 15.11. .4. 2023. Power(less) DOX centre d'art contemporain, Praha, Tsekki 3.6.-6.11.2022. do the write thing: read between the lines #3, main gallery. 2.4-22.5.2022. Eureka! Centro de arte Oliva, Portugali 23.7. .8.2022. L'homme gris Casino Luxembourg. 14.11.2020 to 6.6.2021. Ojo electrico Casa Encendida, Madrid, Espanja 24.9.2019 beyond on the edge of the visible and the invisible, at the gallery. 7.3.-13.4. 2019. do the write thing 2 read between the lines, at the gallery. 26.4.-2.6. 2018. drawing now 2018 Carreau du Temple. 22.-25.3. 2018. The Museum of everything Museum of Old and New Art, Tasmania 17.6.2017-2.4. 2018. In abstracto at the gallery. 8.6.-15.7. 2017. Art Brut A Story of Individual Mythologies, Treger Saint Silvestre Collection, Portugali. 1.1- 26.2.2017 Brut Now art brut in the technological era, Belfort Museums . 29.10. .1.2017 Cracking The Code Appleton Square, Lissabon 7.10.-7.11.2016 YIA art fair, Espace Louise 186, Bryssel, 21.-24.4.2016 On The Wire by Jean-Hubert Martin, at the gallery. 9.4.-22.5. 2016. PreTENse at the Gallery. 12.9.-10.10. 2015. John Urho Kemp a Bermuda Triangle, at the gallery. 30.5.-18.7. 2015. CHOICES 2015, Palais des Beaux Arts, Pariisi, Ranska 29-31.5. 2015. Outsider Art Festival New York City 2014ja 2015 Kokoelmat Musée national d'art moderne (Pompidou) Antoine Frérot, Ranska abcd / Bruno Decharme, Ranska Treger Saint Silvestre, Portugali Antoine de Galbert collection, Ranska Piet Meyer, Sveitsi Amr Shaker, Sveitsi Laurent Dumas, Ranska Emmanuelle ja Guy Delcourt, Ranska Aram Muksian, USA Lähteet Aiheesta muualla Crystal John Archive Vuonna 1942 syntyneet Vuonna 2010 kuolleet Visionaariset taiteilijat

1749512

https://fi.wikipedia.org/wiki/Zauriel

Zauriel

Zauriel on DC Comicsin sarjakuvissa esiintyvä supersankari. Hahmo esiintyi ensimmäisen kerran JLA #6 tarinassa kesäkuussa 1997 ja hänet loivat Grant Morrison, Mark Millar, Howard Porter ja John Dell. Alunperin Zauriel suunniteltiin Haukkamiehen uudeksi inkarnaatioksi, mutta Morrisonia kiellettiin käyttämästä heidän alun perin tarkoitettua nimeään Hawkman, koska DC:n toimittajat olivat julistaneet Hawkmanin off-limitiksi hahmon monimutkaisen jatkuvuuden vuoksi, jota vaikeuttivat Hawkworld-minisarjan retconit, joita DC yritti kumota Zero Hour -minisarjan aikana. Morrison viittaa Hawkman-yhteyteen antamalla Vesimiehen erehtyä luulemaan Zaurielia "Katariksi", kun hahmot kohtaavat ensimmäisen kerran keskellä kiihkeää taistelua. Ensimmäisellä esiintymisellään hän pelasti Vesimiehen hengen ja solmi hänen kanssaan ajan myötä läheisen ystävyyden ja auttoi Justice League -järjestöä estämään ja karkottamaan luopioenkeli Asmodelin voimat. Myöhemmin The New 52 sarjakuvissa Zaurielista tuli Justice League Dark järjestön jäsen. Taustaa Alunperin Zauriel oli suojelusenkeli, joka palveli taivasta miljoonia vuosia, kunnes rakastuttuaan ihmiseen hän putoaa mielellään maan päälle palvelemaan ihmiskuntaa heidän mestarinaan ja liittyy Oikeuden Puolustajiin. Zauriel oli Kotkan sotajoukon enkeli, yksi neljästä taivaan isännästä, muut olivat Ihminen, Härkä ja Leijona. Luomisen kynnyksellä Zauriel palveli Läsnäoloa (Jumalaa) suojelusenkelinä, joka suojeli lukemattomien naisten sieluja, mukaan lukien Kleopatraa, Mona Lisaa ja Jeanne d'Arcia. Myöhemmin hän rakastuu yhden työtehtävänsä yhteydessä naiseen, jolla on poikaystävä San Franciscosta. Suunnilleen samaan aikaan Zauriel saa vahingossa tietää Asmodelin, Härkäjoukon kuningas-enkelin ja yhden taivaan armeijoiden kenraalien salaisista suunnitelmista sekä härkäenkelilegioonasta, joka yrittää onnistua siinä, missä Lucifer epäonnistui Läsnäolon kukistamisessa. Yrittääkseen olla todellisen rakkautensa kanssa ja paeta Asmodelin vihaa Zauriel vetosi asiansa neljän kuningas-enkelin edessä, joista yksi oli Asmodel, ilmaisten halunsa luopua asemastaan taivaassa suojelusenkelinä ja etsiä hänen rakkauttaan maan päällä. Kuningas-enkelit hylkäsivät hänen ajatuksensa ja lähettivät hänet kiertelemään kohti Maata liekeissä, jotka kiinnittivät Oikeuden Puolustajien jäsenen Metsästäjän Marsista huomion. Hänen laskeutumisensa seurauksena Zaurielista tuli kuolevainen. Saavuttuaan Maahan Zauriel huomasi heti, että joukko härkäenkeleitä oli seurannut häntä alas ja omaksunut väliaikaisen kuolevaisen lihan, jonka Asmodel itse oli myöntänyt yrittääkseen metsästää hänet ja tappaa hänet, ennen kuin hän saattoi ilmoittaa taivaalle heidän juonistaan. Zauriel tapasi JLA:n ja yhdessä he taistelivat enkelien hyökkäystä vastaan. Zauriel pelasti Vesimiehen hengen tässä vaiheessa höyrystämällä Bull Angelin Sonic Flash -salamalla. Sitten Asmodel ilmestyi paikalle. Hän toi mukanaan massiivisen enkelivaunun, joka murskasi hitaasti San Franciscon laskeutuessaan. Ihmenainen auttoi Zaurielia hidastamaan laivaa. Vesimies kertoi Salamalle (Wally West), kuinka Zauriel voitti Bull Angelin aiemmin, ja yhdessä Vihreän Lyhdyn (Kyle Rayner) avulla he havaitsivat enkelien heikkoudet ja onnistuivat voittamaan ne. JLA oli vaikuttunut Zaurielin kyvyistä ja hänet kutsutaan myöhemmin liittymään JLA:han heidän ensimmäiselle suurelle rekrytointimatkalleen joukkueen maagiseksi asiantuntijaksi. Kun Zaurielin kiintymyksen kohde päätti jäädä poikaystävänsä kanssa, taivas määräsi Zaurielin heidän lähettilääkseen maan päälle olemaan toivon ja varmuuden majakka. Hänelle myönnettiin taivaallinen haarniska ja uusi päämaja, Aerie, Los Angelesin yllä kelluva rakennelma. Hyväksyessään JLA:n jäsentarjouksen Zauriel liittyi heihin avustaen heitä useissa tehtävissä. Kun Mageddon-tilanne oli ratkaistu, useat liigan jäsenet erosivat JLA:sta, Zauriel mukaan lukien. Myöhemmin hän ilmestyi muistomerkille, joka muisteli modernin JLA:n loppua. Häntä pidetään kuitenkin edelleen Liigan jäsenenä, mutta häntä kutsutaan apuun tarvittaessa. Zauriel esiintyy muissa nimikkeissä, yleensä toimien henkisenä neuvonantajana tai oppaana muille sankareille. JSA:n sivuilla hän antaa Haukkatytölle neuvoja hänen ruumiinsa tulevaisuudesta ja sielujen nykytilasta. Supergirl-nimikkeessä hän selittää Supergirl-version enkeliluonteen ja auttaa häntä voittamaan demonisen hyökkäyksen Hollywoodiin. Hän toimii sivuhahmona Spectre-sarjassa, jossa on mukana Hal Jordan. Zauriel jopa sitoutuu itse Spectre-Forceen tapahtuman aikana, jossa Hal joutuu tekemisiin muinaisen olennon kanssa, joka haluaa muuttaa Maan kauan kadonneeksi paratiisiksi. The New 52:ssa Zauriel esiintyi Trinity of Sin: Phantom Strangerissa #9. Hän varoittaa Phantom Strangeria, ettei hänen anneta enää koskaan päästä taivaaseen, koska hän on lähtenyt yrittämään pelastaa perheensä. Zauriel kertoo Phantom Strangerille, että jos tämä yrittää, hänet pyyhitään pois ajasta ja historiasta. Kolminaisuussodan tarinan aikana Zauriel ilmestyy ja erottaa Batmanin, Katanan ja Deadmanin saatuaan osan Tohtori Valon (Arthur Light) sielusta. Hän palauttaa Tohtori Valon "kohtuunsa", jotta taivas parantaa hänet. Zauriel kysyy Phantom Strangerilta, miksi hän vaaransi olemuksensa palatessaan ja miksi hän ei kertonut ryhmälle seurauksista. Ilman vastausta Zauriel poistaa Phantom Strangerin olemassaolosta. Myöhemmin Läsnäolo herätti hänet kuolleista, koska hän halusi auttaa. Forever Evil tarinan aikana Zauriel oli Aaveen kanssa, kun John Constantinen ryhmä ilmestyi taivaan rajalle. Kun Läsnäolo näyttää Constantinelle muiden ryhmien ymmärryksen, Constantine pakenee ja saa Zaurielin jahtaamaan häntä. He saapuvat Mysteeritaloon, jossa Constantine vangitsee Zaurielin taivaalliseen ympyrään toivoen, että tämä auttaa heitä taistelemaan Blightia vastaan. Hän kertoo muille, että matka oli turha, koska hän näki vain, miksi hän ei voinut luottaa mihinkään ryhmään. Muut kuitenkin näkivät totuuden tai hyvän jäävän sydämeensä, minkä Zauriel vahvistaa suostuessaan auttamaan heitä taistelemaan. Zauriel hyökkää Blightin kimppuun, ennen kuin hänet myös voitetaan. Hän liittyy Phantom Strangerin ja Pandoran kollektiiviseen alitajuntaan, koska molemmat loivat illuusion, että he kuolivat. Ryhmä löytää ihmisen, Chrisin, Blightin sydämestä. Kun Pandora yrittää vapauttaa hänet keinona heikentää Blightia, Zauriel pysäyttää hänet, joka kertoo hänelle ja Phantom Strangerille, että Chrisillä on suurempia suunnitelmia. Zauriel jatkaa taistelua osan kanssa Blightista, kun Phantom Stranger ja Pandora työskentelevät auttaakseen Chrisiä. Trinity of Sin: The Phantom Stranger #21 tarinassa Zauriel kuoli vammoihinsa, jotka hän sai viimeisessä taistelussaan Justice League Darkin kanssa. Myöhemmin Läsnäolo kuitenkin herätti hänet kuolleista sen jälkeen, kun Phantom Stranger päätti avoimesti sovittaa omat syntinsä ja ikuisen rangaistuksensa niistä. Zauriel syntyi uudelleen ohjatakseen ja suojellakseen Phantom Strangeria jälleen. Zaurielin näkyvin erikoisominaisuus ovat hänen siivensä, jotka antavat hänelle voiman lentää uskomattomilla nopeuksilla ja korkealla hallinnassa. Entisenä taivaan enkelinä Zauriel on pohjimmiltaan kuolematon, immuuni ikääntymisen ja sairauksien tavallisille kuolevaisille heikkouksille. Hän ei ilmeisesti tarvitse ruokaa, vettä, ilmaa tai unta, ja hän on kestänyt miljoonia vuosia palvellakseen Paratiisia. Zaurielin voimakkain voima on hänen tuhoisa äänihuuto, jota joskus kutsutaan "äänivilkuksi", joka pystyy tuhoamaan valtavia määriä. Kyky, joka on ominaista Eagle Host -enkeleille, Zaurielin huuto on tarkasti virittynyt värähtelytaajuuteen, jonka enkelit omaksuvat laskeutuessaan tilapäisesti maan tasolle, jolloin Zauriel voi höyrystää enkelin millisekunneissa. Zaurielin enkelihupun vähemmän määritelty ominaisuus on se, mitä hän viittaa enkelilliseen ylimielisyyteen, Zaurielin henkiseksi yhteydeksi taivaaseen. Tämä yhteys antaa Zaurielille erilaisia kykyjä, mukaan lukien kyvyn kommunikoida minkä tahansa tyyppisten eläinten kanssa ja jumalallisen yhteyden maapallon taikuuteen. Hän voi myös aistia hyvän ja pahan ympärillään ja ihmisissä. Zaurielilla on lukuisia muita voimia, mukaan lukien parannettu vahvuus, kestävyys ja ketteryys normaaliin ihmiseen verrattuna. Hän pystyy suorittamaan sen, mitä hän kutsuu "Punaisenmeren tempuksi", jolloin hän voi jakaa vesistöä samalla tavalla kuin Mooses teki. Useammin kuin kerran hän on ollut upotettuna veteen pitkiä aikoja ilman, että hän olisi hukkunut. Zaurielilla on varsin monenlaiset ja monipuoliset taidot. Zauriel on uskomaton miekkamies, joka on käyttänyt liekehtivää miekkaa luomisen kynnyksellä suojelusenkelinä. Hänen roolinsa johtajana ja oppaana on vaikuttava, hän on johtanut ryhmiä taivaaseen ja toiminut oppaana eri henkilöille, mukaan lukien nykyinen Haukkatyttö, Kendra Saunders. Hän on aabrahamilaisten uskonnollisten perinteiden muinaisen sodankäynnin, tapojen ja teologioiden asiantuntija. Hän esimerkiksi vetosi gnostilaisten kristittyjen uskomuksiin neuvoessaan Haukkatyttöä. Zaurielilla on kolme suurta varustetta. Ensimmäinen on hänen taivaallinen haarniskansa. Vaikka tämä prototyyppi on rakennettu maallisista materiaaleista, se on taivaan insinöörien suunnittelema, ja sitä on siunattu jumalallisilla ominaisuuksilla, joita on teoriassa mahdoton jäljitellä maan päällä ilman kaikkitietämistä. Tämä panssaripuku parantaa suuresti Zaurielin fyysisiä kykyjä, mukaan lukien voimaa, kestävyyttä, jalkanopeutta, ketteryyttä, lentonopeutta ja kestävyyttä. Zaurielin toinen varuste on hänen liekehtivä miekkansa Flaming Sword, elementaalisen enkelitulen luomus. Viidennen taivaan valimoissa valettu ja molemmille tähän mennessä kuvatuille suojelusenkeleille ominaista miekka on suoraan sidottu Zaurielin tahtoon. Se pystyy säteilemään pyhän tulen räjähdyksiä, ja koska sitä ohjaa Zaurielin tahto, miekka voi leikata läpi käytännöllisesti katsoen mitä tahansa, mukaan lukien muuten aineettomat esineet ja ihmiset, ja jopa ulottuvuuksien kudoksen. Zauriel pystyi kerran leikkaamaan reiän taivaan ja maan erottavaan ulottuvuusesteeseen, kun joukkuetoverit lisäsivät terää maagisesti, jolloin hän ja hänen tiiminsä pystyivät kulkemaan mittojen läpi. Zaurielin viimeinen varuste on hänen päämajansa, Aerie. Korkealla Los Angelesin yllä kelluva tämä kiiltävä kultainen torni muistuttaa paljon Zaurielin panssaria, koska se on valmistettu maallisista materiaaleista, mutta se on taivaallista. Laitteet ylittävät paljon ihmisten tekniikan, jopa niin pitkälle, että ne syrjäyttävät JLAn Vartiotornin tekniikan. DC-universumin supersankarit

1749526

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rachel%20Zegler

Rachel Zegler

Rachel Anne Zegler (s. 3. toukokuuta 2001 Hackensack, New Jersey, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli Steven Spielbergin ohjaamassa musikaalielokuvassa West Side Story (2021). Elämä Zeglerin äiti on sukujuuriltaan kolumbialainen ja isä puolalainen. Ennen elokuvauransa alkua Zegler esiintyi teatterissa useissa musikaaleissa, myös West Side Storyssa. Filmografia Elokuvat Lähteet Aiheesta muualla Virallinen YouTube-kanava Yhdysvaltalaiset näyttelijät Yhdysvaltalaiset laulajat Vuonna 2001 syntyneet Elävät henkilöt

1749528

https://fi.wikipedia.org/wiki/Milania%20V%C3%A4%C3%A4n%C3%A4nen

Milania Väänänen

Milania Väänänen (29 marraskuuta 2003) on suomalainen taitoluistelija. Hän on kilpaillut muun muassa Finlandia Trophyssä 2021, Tallinnan Euroopan mestaruudessa vuonna 2022 ja Suomen mestaruuksissa. Väänänen aloitti uransa yksinluistelijana 6-vuotiaana Lahden taitoluistelijoissa. Uransa myöten hän on edustanut Suomessa muita seuroja. Väänäsen juuret ovat peräisin Venäjältä äitinsä puolelta, kun taas isä suomalainen. Lähteet Suomalaiset taitoluistelijat Elävät henkilöt Vuonna 2003 syntyneet

1749532

https://fi.wikipedia.org/wiki/Topkapi%20%28elokuva%29

Topkapi (elokuva)

Topkapi on Jules Dassinin tuottama ja ohjaama yhdysvaltalainen rikoselokuva vuodelta 1964. Eric Amblerin romaaniin perustuvan, Istanbuliin sijoittuvan viihteellisen tarinan pääosissa näyttelevät Melina Mercouri, Peter Ustinov, Maximilian Schell, Robert Morley ja Akim Tamiroff. Juoni Tarinassa kansainvälinen murtovarasryhmä yrittää kaapata sulttaanin jalokivin koristellun tikarin. Vastaanotto Peter Ustinov voitti koomisesta sivuroolistaan Oscarin, minkä lisäksi hän ja Melina Mercouri olivat Golden Globe -ehdokkaina. Helsingin Sanomissa vuoden 1972 tv-esityksen alla elokuvaa luonnehdittiin lyhyesti hauskaksi, jännittäväksi ja harmittomaksi viihteeksi, mutta vuonna 1984 saman lehden Mikael Fränti oli analyyttisempi ja kirjoitti Topkapin edustavan Jules Dassinia sovinnaisimmillaan. Hänestä ohjaaja ei oikein vaikuta innostuneelta vaan tekee hitaasti etenevää pakkopullaa. Päänäyttelijöistä hän kehui monia paitsi hänestä viileän noitamaiseksi ohjattua Melina Mercouria ja "jälleen rutikuivaa maneeripökkelöä" Maximilian Schelliä. Lähteet Vuoden 1964 yhdysvaltalaiset elokuvat Romaaneihin perustuvat elokuvat Jules Dassinin ohjaamat elokuvat

1749534

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ullavan%20helluntaiseurakunta

Ullavan helluntaiseurakunta

Ullavan helluntaiseurakunta on Kokkolan Ullavalla toimiva helluntaiseurakunta. Seurakunta on perustettu vuonna 1975 nimellä Ullavan Helluntailähetys ry. Seurakunnan toimintamuotoihin kuuluva jumalanpalvelusten, raamattutuntien ja rukouskokousten lisäksi lapsi- ja nuorisotyö. Helluntaiherätys saapui Ullavalle toisen maailmansodan jälkeen vuosien 1947-1948 aikana ja herätys jakoi paikkakunnan kahtia kannattajiin ja vastustajiin. Seurakunnan syntyyn vaikutti alkuaikoina Kälviän helluntaiseurakunnasta käsin tehty työ. Seurakunnan rukoushuone rakennettiin lähes täysin talkoovoimin ja vihittiin käyttöön 1975. Vuosina 1984-1985 rakennuksessa toteutettiin peruskorjaus, jolloin laajennettiin keittiötä, ruokasalia, toimistoa ja kerhotiloja. Lähteet Suomen helluntaiseurakunnat Kokkolan seurakunnat Ullava

1749537

https://fi.wikipedia.org/wiki/Akiva%20Schaffer

Akiva Schaffer

Akiva D. Schaffer (s. 1. joulukuuta 1977 Berkeley, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijä, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on yksi komediaryhmä The Lonely Islandin jäsenistä. Ura Schaffer aloitti uransa tekemällä sketsejä Andy Sambergin ja Jorma Tacconen kanssa. Koomikkotrio otti nimekseen The Lonely Island, ja se saavutti kuuluisuutta lyhyillä komediaelokuvillaan ja musiikkivideoparodioillaan. Schaffer ja Taccone otettiin viihdeohjelma Saturday Night Liven käsikirjoittajien ryhmään ja Samberg ohjelman näyttelijäkaartiin. Schafferin vahvinta antia olivat niin kutsutut "SNL Digital Short" -sketsit. Schafferin ensimmäinen elokuvaohjaus on komedia Hot Rod vuodelta 2007. The Lonely Island -trio käsikirjoitti, tuotti ja ohjasi pseudodokumentaarisen musiikkikomedian Popstar: Never Stop Never Stopping (2016). Lisäksi kolmikko näytteli elokuvan pääroolit. Schaffer, Samberg ja Taccone ovat jatkaneet yhteistyötään muun muassa komediaelokuvassa Palm Springs (2020). Muuta Schafferin aviopuoliso on käsikirjoittaja ja komedienne Liz Cackowski. Lähteet Aiheesta muualla The Lonely Island Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat Yhdysvaltalaiset käsikirjoittajat Yhdysvaltalaiset näyttelijät Vuonna 1977 syntyneet Elävät henkilöt

1749539

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fatal%20Instinct

Fatal Instinct

Fatal Instinct - vaarallinen vaisto (Fatal Instinct) on Carl Reinerin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1993. Elokuva parodioi toiminta- ja trillerielokuvia kuten Cape Fear, Vihollinen vuoteessani, Vaarallinen suhde sekä Basic Instinct - vaiston varassa. Elokuvan nimi on yhdistelmä Vaarallinen suhde -elokuvan alkuperäisnimeä Fatal Attraction sekä Basic Instinct. Rooleissa Aiheesta muualla Yhdysvaltalaiset komediaelokuvat Vuoden 1993 yhdysvaltalaiset elokuvat Carl Reinerin ohjaamat elokuvat

1749542

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tutu%20Sohlberg

Tutu Sohlberg

Suvi Tuulikki Tutu Sohlberg (o.s. Bärlund, s. 8. elokuuta 1941 Helsinki) on suomalainen kouluratsastaja ja autourheilja. Hän kilpaili Soulin olympialaisissa 1988 ja sijoittui kouluratsastuksen joukkuekilpailussa kuudenneksi sekä henkilökohtaisen kilpailun karsinnassa 35:nneksi. Hevosena hänellä oli Pakistan. Hän voitti Suomen-mestaruuden Frenchman-hevosellaan vuonna 1985. Hän edusti seuratasolla Suomen Kenttäratsastusseuraa. Hän voitti autourheilijana Suomen-mestaruuden jäärata-ajossa vuosina 1967, 1968, 1969 ja 1971. Tutu Sohlbergin puoliso Kari O. Sohlberg on autourheilija, autourheiluvaikuttaja ja yritysjohtaja. Heidän poikansa Mika Sohlberg on kilpaillut ralliautoilussa ja toiminut urheilumanagerina. Tutu Sohlbergin serkku oli menestynyt nyrkkeilijä Gunnar Bärlund. Lähteet Suomalaiset kouluratsastajat Vuonna 1941 syntyneet Elävät henkilöt

1749544

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haapoj%C3%A4rvi

Haapojärvi

Haapojärvi on rannoiltaan mutkainen ja valtaosin matala metsäjärvi Ilomantsissa Pohjois-Karjalassa. Sen pinta-ala on 2,1 neliökilometriä. Etäisyys Joensuusta on 70 kilometriä itään. Maantiede Haapojärven ulottuvuus kaakosta luoteeseen on 3,7 kilometriä. Järven polveilevan rantaviivan pituus on 16 026 metriä. Järven eteläosa on pohjoisosaa leveämpi. Luoteessa Läävästönpohja sijaitsee varsin erillään pääaltaasta. Useista niemistä laajimpia ovat Lehtimäenniemi järven luoteisosassa sekä pitkä ja kapea Hakosalmenniemi järven eteläosassa. Haapojärven selkävedet ovat matalia. Syvin kohta, lähes kymmenen metriä, sijaitsee Hakosalmen tienoilla järven länsirannan tuntumassa. Vain kuutisen hehtaaria järven alasta on vähintään kuusi metriä syvä. Haapojärven saariluku on kuusi. Saarista viisi on yli aarin mutta alle hehtaarin laajuisia. Järven keskivaiheilla sijaitseva Lehmisaari on yli hehtaarin laajuinen. Haapojärven rannoilla on metsä- ja suomaata. Länsirannalla sijaitsee Kauniinniemenkangas, jonka alueella on jonkin verran pientaloja. Haapojärven pohjoispuolella sijaitsee Petkeljärven kansallispuisto. Haapojärveen virtaa Niemenjoki etelästä Melaselänjärveltä (145,0 metriä mpy). Pienempiä tulouomia ovat Heinäpuro luoteesta Patrikkasuolta ja Säynesuonpuro pohjoisesta Säynesuolta. Haapojärven lasku-uoma on noin puolen kilometrin mittainen Haapovirta järven kaakkoiskulmalla. Haapovirran kapein kohta on noin 30 metriä leveä ja virta vie järven vettä itään Nietalahteen (144,7 metriä mpy). Kartan perusteella Haapojärven pohjoisosan Korpilahdelta lähtee vähäinen lasku-uoma pohjoiseen Korpilammelle, joka on noin kolmen hehtaarin laajuinen suolampi, jonka tilavuus on vain 5 000 kuutiometriä. Haapojärven vesitilavuus on kuutiometriä. Haapojärvi (04.922.1.065) kuuluu Nuorajärven alueeseen (04.922), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Vuoksen vesistössä (04). Toinen jakovaihe on Mekrijärven-Nuorajärven alue (04.92) ja ensimmäinen jakovaihe on Koitajoen valuma-alue (04.9). Suuri Haapojärvi on neljänneksi laajin Nuorajärven alueen 84:stä vähintään hehtaarin laajuisesta vakavedestä. Laajimmat ovat Nuorajärvi, Niettaanselkä ja Viinijärvi. Lähteet Ilomantsin järvet Koitajoen valuma-alue

1749549

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulisielu%20%28kappale%29

Tulisielu (kappale)

Tulisielu on suomalaisen iskelmätaiteilija Paula Koivuniemen CD-single vuodelta 1996. Se on myös samannimisen studioalbumin nimikappale. Sen sävelsi ja sovitti Esa Nieminen ja sanoitti Sinikka Svärd. Singlen b-puoli "Jos sä rakastat mua vielä" on Jukka Kuoppamäen käsialaa. "Tulisielu" on edellä mainitun albumin avausraita, "Jos sä rakastat mua vielä" puolestaan on päätösraita. Rakenne "Tulisielu" etenee iskelmälle tavanomaisesti introsta säkeistöön ja siltaa pitkin kertosäkeistöön, jota seuraa lyhyt välisoitto, josta edetään toisen säkeistön ja sillan kautta kertosäkeistöön. Toisen kertosäkeistön jälkeen on lyhyehkö välisoitto, jonka jälkeen kertosäkeistöä toistetaan laulun loppuun. Sanoituksessa laulun kertojaminä laulaa tulisesta sielustaan, jonka vuoksi hän ei voi elää hetkeäkään puolittain. Vastaanotto Koivuniemen uralla 1990-luku oli levymyynnin osalta vaisua verrattuna 1980-lukuun. "Tulisielu" kohosi Jukebox-listan sijalle 28 ja radiosoittolistan sijalle 8. Lähteet Paula Koivuniemen kappaleet Vuoden 1996 kappaleet

1749551

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maarit%20Raiskio

Maarit Raiskio

Tiina Maarit Raiskio (s. 5. helmikuuta 1964 Pori) on suomalainen kouluratsastaja. Hän kilpaili Soulin olympialaisissa 1988 ja sijoittui kouluratsastuksen joukkuekilpailussa kuudenneksi sekä henkilökohtaisen kilpailun karsinnassa 48:nneksi. Hevosena hänellä oli Nør, jolla Kyra Kyrklund ratsasti Los Angelesin olympialaisissa 1984. Raiskio voitti Suomen-mestaruuden Ramsig-hevosellaan vuonna 1993. Hän edusti seuratasolla Porin Ratsastajia ja Lohjan Ratsastajia. Lähteet Suomalaiset kouluratsastajat Vuonna 1964 syntyneet Elävät henkilöt

1749552

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jennifer%20Eriksson

Jennifer Eriksson

Jennifer Alexandra "Jenny" Eriksson (s. 23. heinäkuuta 1959 Helsinki) on suomalainen kouluratsastaja. Hän kilpaili Soulin olympialaisissa 1988 ja sijoittui kouluratsastuksen joukkuekilpailussa kuudenneksi sekä henkilökohtaisen kilpailun karsinnassa 39:nneksi. Hevosena hänellä oli My Way. Hän edusti seuratasolla Suomen Kenttäratsastusseuraa. Lähteet Suomalaiset kouluratsastajat Vuonna 1959 syntyneet Elävät henkilöt

1749554

https://fi.wikipedia.org/wiki/Piccadilly

Piccadilly

Piccadilly on katu Lontoon City of Westminsterin kaupunkipiirissä. Se alkaa Piccadilly Circusin risteyksestä ja päättyy lounaassa Hyde Park Cornerin risteykseen. Sen pohjoispuolella levittäytyy Mayfair, kaakkoispuolella St. James ja lounaispuolella Green Parkin kuninkaallinen puisto. Piccadillyn eteläpuolella kohoaa Christopher Wrenin barokkityylinen St. Jamesin kirkko, jota Wren piti yhtenä onnistuneimmista seurakuntakirkoistaan. Se vihittiin käyttöön 1684 ja kärsi pahoja vaurioita Lontoon pommituksissa 1940. Kirkosta länteen kadun pohjoispuolella sijaitsevassa Burlington Housessa on toiminut vuodesta 1867 lähtien kuninkaallinen taideakatemia Royal Academy of Arts. Kadun länsipäässä Hyde Park Cornerin pohjoislaidalla on arkkitehti Robert Adamin 1770-luvulla suunnittelema Apsley House, jonka Wellingtonin herttua Arthur Wellesley remontoi kodikseen 1820-luvulla. Nykyään siinä toimii Wellesleyn taidekokoelmaa esittelevä museo. Piccadillyllä on monia tunnettujen brittiläisten ja kansainvälisten merkkien myymälöitä, esimerkiksi tavaratalo Fortnum & Mason, koruliike Bentley & Skinner sekä vaateliikkeet Tiger of Sweden ja Arc'teryx. Sen varrella sijaitsevat myös vuonna 1819 perustettu kauppakäytävä Burlington Arcade ja loistohotellit Ritz ja Dilly (entinen Piccadilly Hotel). Lähteet City of Westminster Lontoon kadut

1749555

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iso%20Haukilampi%20%28Ilomantsi%29

Iso Haukilampi (Ilomantsi)

Iso Haukilampi on korpijärvi Ilomantsin keskustan itäpuolella Pohjois-Karjalassa. Sen pinta-ala on 16 hehtaaria. Etäisyys Joensuusta on 66 kilometriä itäkoilliseen. Maantiede Ison Haukilammen pituus kaakosta luoteeseen on 1,15 kilometriä. Leveimmät kohdat ovat noin 200 metriä. Järven länsiranta on melko suora, itäranta mutkittelee. Kolmasosa Isosta Haukilammesta on vähintään kymmenen metriä syvä. Syvin kohta, noin 15 metriä, sijaitsee järven pohjoisosassa. Ison Haukilammen ainoa saari on noin kahden aarin laajuinen luoto järven länsirannan tuntumassa. Isoa Haukilampea reunustaa metsämaa. Järven länsipuolella sijaitsee Iso Hiislampi. Järvien välinen kannas on Ison Haukilammen pituinen ja noin sata metriä leveä. Kannasta pitkin kulkee Taitajan taival. Kannaksen korkeimmat kohdat ovat noin 20 metriä Ison Haukilammen pintaa ylempänä. Ison Haukilammen pohjoispuolella sijaitsee Pieni Haukilampi (04.922.1.023), jonka korkeustaso on sama kun Ison Haukilammen. Järvien välillä on vesiyhteys. Ison Haukilammen vesitilavuus on kuutiometriä. Iso Haukilampi (04.922.1.076) kuuluu Nuorajärven alueeseen (04.922), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Vuoksen vesistössä (04). Toinen jakovaihe on Mekrijärven-Nuorajärven alue (04.92) ja ensimmäinen jakovaihe on Koitajoen valuma-alue (04.9). Lähteet Ilomantsin järvet Koitajoen valuma-alue

1749556

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuonokoppa

Kuonokoppa

Kuonokoppa on eläimen suun tai turvan päälle laitettava esine, joka estää eläintä avaamasta suutaan. Yleisin käyttökohde on koira, jotta ne eivät voisi purra tai haukkua. Ne valmistetaan yleensä muovista ja niissä on laajoja aukkoja hengittämistä varten. Hevosten kuonokoppia käytetään yleensä niiden syömisen rajoittamiseen. Koirilla kuonokoppia voidaan käyttää puremisen ja haukkumisen estämisen lisäksi myös haavojen nuolemisen vähentämiseen tai estämään myrkyllisten asioiden syönti. Kuonokoppaa käytetään myös erilaisilla kilpailu- ja työkoirilla. Lähteet Koirien tarvikkeet

1749565

https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4nner-ralli

Jänner-ralli

Jänner Rallye tai Jänner-ralli on Itävallassa Freistadtin lähellä järjestettävä rallikillpailu. Kilpailua on järjestetty vuodesta 1969 lähtien ja se on kuulunut rallin EM-sarjaan. Kilpailua ei ole järjestetty vuonna 1974, vuosina eikä vuonna 2010. Voittajat Lähteet Aiheesta muualla Viralliset verkkosivut Jänner Rallye eWRC-sivustolla Rallin EM-sarjan osakilpailut Itävallan moottoriurheilu

1749569

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kanariansaarten%20ralli

Kanariansaarten ralli

Kanariansaarten ralli eli Rally Islas Canarias on vuodesta 1977 lähtien järjestetty rallikilpailu, joka järjestetään Kanariansaarilla. Kilpailu pidettiin aluksi nimellä Rally El Corte Inglés ja siitä tuli osa Espanjan mestaruussarjaa vuonna 1979. Kilpailun nimeksi vaihdettiin Rally de Canarias vuodelle 2002 ja uudestaan nimelle Rally Islas Canarias vuodelle 2009. Ralli on kuulunut Intercontinental Rally Challenge -sarjaan vuodesta 2010 ja kuuluu rallin EM-sarjaan. Voittajat Lähteet Aiheesta muualla Viralliset verkkosivut Rally El Corte Inglés / Islas Canarias eWRC-sivustolla Rallin EM-sarjan osakilpailut Espanjan moottoriurheilu

1749572

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fred%20Williamson

Fred Williamson

Frederick Robert Williamson (s. 5. maaliskuuta 1938 Gary, Indiana, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä, elokuvantekijä ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Hän pelasi 1960-luvulla kulmapuolustajana American Football League -sarjassa Oakland Raidersin ja Kansas City Chiefsin joukkueessa, jolloin hänet tunnettiin lempinimellä The Hammer. 1970-luvulla Williamsonista tuli blaxploitaatio-elokuviin erikoistunut näyttelijä, elokuvatuottaja ja -ohjaaja. Filmografia Elokuvat Lähteet Aiheesta muualla Yhdysvaltalaiset näyttelijät Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat Yhdysvaltalaiset amerikkalaisen jalkapallon pelaajat Vuonna 1938 syntyneet Elävät henkilöt

1749574

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n%20Kulitsa

Venäjän Kulitsa

Kulitsa (; , ) on slaavilaisten perinteinen leipä, jota leivotaan pääsiäisenä. Sana "kulitsa" tulee kreikkalaisesta κόλλιξ -sanasta ja on pyöreäksi tai soikeaksi muotoiltu leipä. Se on tuttu jo 1700-luvulta. Kulitsa valmistetaan pähkinöillä, hedelmillä tai sokerilla runsaasti maustetusta voitaikinasta. Kulitsa sekä pasha muodostavat pääosan kirkossa pyhitetyistä pääsiäisruoista. Hyvänä pääsiäistapana pidetään pääsiäiskakkujen ja väritettyjen kananmunien antaminen lahjaksi. Kulitsa koristellaan usein kahdella kirjaimella ХВ (lat. HV), joka venäjän kielessä äänettään Hristos voskrese! (Христос Воскресе!), eli Kristus nousi kuolleista. Kulitsan alkuperä Pääsiäiskakun (kulitsan) alkuperästä on ainakin kaksi erilaista versiota. Yksi versioista liittyy slaavilaiseen pakanuuteen. Uskotaan, että kulitsan prototyyppi oli ollut Venäjällä jo kauan ennen kristinuskoon kääntymistä. Muinaiset slaavit leipoivat erikoisleipää keväällä ennen kylvämistä. Leivällä kunnioitettiin Äiti Maata, jotta se olisi antelias ihmisiä kohtaan ja antaisi hyvän runsaan sadon. Leipää lahjoitettiin myös luonnolle, että suotuisa sää auttaisi saamaan hyvän sadonkorjuun. Kristinuskon tullessa pakanalliset rituaalit Venäjällä vähitellen katosivat slaavien elämästä. Tapahtui kahden täysin erilaisen uskonnon sulautuminen, joka johti kummankin perinteiden sekoittumiseen. Kulitsa historian toinen versio on kreikkalaista alkuperää. Kulitsa, samalla kuin kristinusko, tuli Venäjälle Kreikasta. Tämän pääsiäiskakun prototyyppinä oli kreikkalainen pyhä leipä nimeltään "artos". Artos oli mainittu ensimmäisen kerran jo 1100-luvulla. Juuri artos leivotaan ja pyhitetään nykyaikaisessa ortodoksisessa kirkossa. Pyhän leivän kotiversio eroaa selvästi kirkkoversiosta. Tämä on juuri se pääsiäiskakku, jota kutsutaan nimeltään kulitsa ja josta nykyaikainen pääsiäisleivonta koostuu. Kulitsan merkitys ortodoksisessa kirkossa Tullessaan Bysantin valtakunnasta Venäjälle kristinusko toi mukanaan pääsiäisjuhlan. Pääsiäisestä tuli iso juhlapäivä, jota kutsutaan Suureksi päiväksi, ja tätä päivää edeltävä viikko tunnetaan Suurena (Pyhänä) viikkona. Perinteen mukaan, kun Jeesus jakoi pääsiäisaterian apostolien kanssa, hän julisti leivän olevan "hänen ruumiinsa". Niin leivästä tuli Kristuksen tunnusmerkki. Hänen taivaaseen ylösnousemuksen jälkeen kukaan apostoleista ei ottanut Kristuksen paikkaa pöydän ääressä. Sen sijaan leipä laitettiin pöydän vapaaseen paikkaan. Tämä kunniamerkki tarkoitti Jumalan läsnäoloa, ja pääsiäiskakku (kulitsa) on nykyaikana "Herran pojan osa" uskonnollisille ihmisille. Pääsiäisenä kulitsa on juhla-aterian olennainen osa. Pääsiäisen aattona, Suurena lauantaina, juhla-ateria pyhitetään kirkossa. Aterian pyhittäminen on uskonnollisten tahto ylläpitää Pyhän Hengen perinnettä. Kulitsaan liittyvät enteet Useat kiellot ja määräykset liittyivät ennen vanhaan kulitsan valmistamiseen. Joillakin Venäjän alueilla (esimerkiksi Karpaateilla) leipää ei saanut laittaa uuniin "paljain" käsin. Usein talon emäntä ei uskaltanut istua kulitsan leivontaprosessin aikana, jotta leipä ei lässähtäisi. Voronežin maakunnassa oli tapana leipoa pääsiäiskakkua ovi lukittuna: jotta pääsiäisleipä onnistuisi, vieraita ei saanut olla talossa. Talo oli myös pidettävä rauhallisena ja hiljaisena. Uskottiin, että kulitsasta tulisi upea ja maukas siellä, missä ihmiset eivät kiroilleet eivätkä moittineet. Kulitsan ulkoasun mukaan oli tapana ennustaa perheenjäsenten kohtaloa ja tulevaa satoa: korkea, kokonainen ja kaunis pääsiäisleipä tarkoitti menestysvuotta perheelle. Jos kulitsa lässähti tai halkesi, taloudessa odotettiin onnettomuutta. Ontoksi sisäpuolelta paistettu leipä oli talonväen kuolemanmerkki. Lähteet Все про кулич: традиции, история возникновения, что символизирует. Пасхальный кулич - традиции, история, рецепты Когда начали печь куличи на пасху история / Виктория Романова. Пасхальный кулич / П. Сюткин. Пасхальный кулич: История заблуждений / Все про кулич: традиции, история возникновения, что символизирует / Elisabeth Morney. Pasha ja kulitsa - näin valmistat perinteiset venäläis-ortodoksiset herkut pääsiäispöytään / Pääsiäisen perinnekaksikko: Kulitsa ja pasha / Hanna Sumari. Kulitsa ja pasha-minulle vieraat perinteet haltuun ja lahjoiksi lapsilleni / Пасхальный кулич / Sintonen, Ann-Mari. Anna ja Onni Karjalassa. Lector Kustannus Oy, 2021 Агапкина Т. А. Хлеб пасхальный / Славянские древности : этнолингвистический словарь : в 5 т. / под общ. ред. Н. И. Толстого. - Москва : Международные отношения, 2012. - Т. 5. - С. 421-424. Viitteet Pullat Pääsiäisruoat Venäläinen keittiö

1749576

https://fi.wikipedia.org/wiki/Villikkotytt%C3%A4reni

Villikkotyttäreni

Villikkotyttäreni, televisioesityksessä Varokaa, isä irti! (Take Her, She's Mine), on Henry Kosterin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1963. Sen pääosia, opiskelemaan lähtevää teinitytärtä ja tätä Eurooppaan asti seuraavaa ylisuojelevaa isää näyttelevät Sandra Dee ja James Stewart. Tarina perustuu Henry ja Phoebe Ephronin näytelmään, jonka pohjalta käsikirjoituksen laati Nunnally Johnson. Helsingin Sanomat luonnehti elokuvaa pikkuhauskaksi komediaksi, joka sopii lähinnä tyttöjen katsottavaksi. Cleveland Pressin aikalaiskritiikissä Tony Mastroianni moitti elokuvan vitsejä pahimmillaan nolostuttavan huonoiksi - esimerkkinä se, että Stewartin esittämää hahmoa luullaan lentokentällä kuuluisaksi näyttelijäksi James Stewartiksi - mutta kirjoitti Stewartin ja Deen tekevän kuitenkin parhaansa. Hauskimmaksi rooliksi hän nimesi Robert Morleyn sivuosan brittituristina. Sekä Stewart että Dee olivat rooleistaan Laurel Award -ehdokkaina. Lähteet Vuoden 1963 yhdysvaltalaiset elokuvat Yhdysvaltalaiset komediaelokuvat Näytelmiin perustuvat elokuvat

1749578

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rumeysa%20Gelgi

Rumeysa Gelgi

Rumeysa Gelgi (s. 1. tammikuuta 1997 Karabük, Turkki) on turkkilainen nainen, joka pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan "maailman pisimpänä naisena" ja "maailman pisimpänä alle 18-vuotiaana tyttönä". Gelgi syntyi vuonna 1997 Karabükissa, jossa hän vieläkin asuu. Hän on 215 cm pitkä, ja hänen pituutensa johtuu Weaverin oireyhtymästä, harvinaisesta sairaudesta, joka aiheuttaa nopeaa kasvua. Tilansa vuoksi hän käyttää usein pyörätuolia liikkumiseen, mutta pystyy kuitenkin kävelemään lyhyitä aikoja ilman tukea. Katso myös Sultan Kösen Lähteet Elävät henkilöt Vuonna 1997 syntyneet Turkkilaiset henkilöt

1749584

https://fi.wikipedia.org/wiki/Abbie%20Eaton

Abbie Eaton

Abigail "Abbie" Eaton (s. 2. tammikuuta 1992 Kingston upon Hull, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen autourheilija. Hän on ollut The Grand Tour -televisiosarjan testikuljettaja sarjan toisesta tuotantokaudesta lähtien. Hän on kilpa-ajouransa ohella myös kilvanajon opettaja. Eaton kasvoi lapsena moottoriurheilun parissa: hänen isänsä Paul oli 1980-luvulla menestyksekäs kartingkuljettaja. Hän aloitti itse kartingin harrastamisen kymmenvuotiaana ja kilpaili lajissa Britannian kansallisella tasolla. Hän siirtyi kilpa-autoihin 15-vuotiaana kilpailtuaan Citroën Saxo VTR -autoilla ajetussa SAXMAX-sarjassa. Vuonna 2009 hän voitti luokkansa mestaruuden ensimmäisellä kaudellaan Production Touring Car Championship -sarjassa voitettuaan kauden 18:sta kilpailusta 15. Hän siirtyi kilpailemaan Mazda MX-5 Supercup -sarjaan, jossa voitti mestaruuden vuonna 2014. MX-5 Supercupin jälkeen Eaton siirtyi kilpailemaan GT-luokkiin. Ensimmäisellä osittaisella kaudellaan brittiläisessä GT Cupissa hän voitti yhden osakilpailun ja siirtyi sitten British GT Championshipiin, jossa hän sijoittui GT4-luokan Maseratilla Pro Am -luokan toiseksi ja koko sarjan neljänneksi. Kaudella 2017 Eaton ei saanut täysiaikaista ajopaikkaa, vaan kilpaili osittaisen kauden Blancpain GT Seriesissä GT3-luokan Ferrarilla. Monzan osakilpailussa Eaton otti luokkavoiton sarjan historian ensimmäisenä naisena. Eaton oli alun perin naisille tarkoitetun W Series -formulasarjan kriitikko, mutta hänen suhtautumisensa sarjaan muuttui, kun hän näki sen edistävän siihen osallistuneiden naisten uria. Hän liittyi itse sarjaan kilpakuljettajaksi kaudelle 2021. Hänen paras kilpailusijoituksensa kauden aikana oli kuudes sija, jonka hän saavutti kahdesti. Kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Austinissa hän ajoi terävän kanttikiven päältä ajauduttuaan ulos kilparadalta ja mursi yliajon aiheuttamassa iskussa selkänsä. Hän joutui jättämään kauden päätösosakilpailun väliin loukkaantumisensa vuoksi ja sijoittui sarjan loppupisteissä kolmanneksitoista. Hän kuntoutui vammoistaan ajoissa kauden 2022 avauskilpailua varten ja ajoi jälleen täyden kauden sarjassa. Toisella kaudellaan hän sijoittui jälleen sarjassa kolmanneksitoista oltuaan yksittäisessä kilpailussa parhaimmillaan seitsemäs. Kilpauransa ohella Eaton on esiintynyt television autoiluohjelmissa. Hänen ensiesiintymisensä oli Drive-sarjassa, jossa ammattikuljettajat opettivat julkisuuden henkilöitä ajamaan kilpaa. Hän toimi sarjassa räppäri Professor Greenin ajokouluttajana, ja he voittivat sarjan ensimmäisen tuotantokauden. Hänet valittiin The Grand Tour -televisiosarjan testikuljettajaksi sarjan toisesta tuotantokaudesta lähtien. Eaton on tullut tunnetuksi myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana. Hän seurustelee niin ikään W Seriesissä kilpailleen Jessica Hawkinsin kanssa. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Brittiläiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 1992 syntyneet Elävät henkilöt

1749595

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bruna%20Tomaselli

Bruna Tomaselli

Bruna Alberti Tomaselli (s. 18. syyskuuta 1997 Caibi, Brasilia) on brasilialainen autourheilija. Tomaselli aloitti kilvanajon seitsemänvuotiaana ja sijoittui heti ensimmäisessä kilpailussaan kolmanneksi. Hän siirtyi kartingista Formula-kilpailuihin kaudella 2013. Hän ajoi kaudet 2013-2014 Brasilian juniorisarjoissa ennen kuin siirtyi kaudeksi 2015 Fórmula 4 Sudamericana -sarjaan. Kaudella 2016 hän sijoittui sarjan neljänneksi. Vuonna 2017 hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän alkoi kilpailla MRF Challenge Formula 2000 -sarjassa. Kaudet 2018 ja 2019 hän ajoi sarjassa täysiaikaisesti sijoittuen kokonaispisteissä 16:nneksi ja kahdeksanneksi. Kaudella 2018 hän ajoi myös Formula Academy Sudamericana -sarjaa, jossa sijoittui viidenneksi. Tomaselli haki mukaan naisille tarkoitetun W Series -formulasarjan ensimmäiselle kaudelle vuonna 2019. Hänet valittiin 55 kuljettajaehdokkaan joukkoon, mutta hän ei päässyt valintaprosessissa jatkoon. Hän haki uudestaan mukaan seuraavalle kaudelle, ja tällä kertaa hänet otettiin yhdeksi sarjan uusista kilpakuljettajista. Kausi 2020 peruttiin kuitenkin koronaviruspandemian vuoksi, ja Tomaselli kilpaili sen sijaan Brasilian Império Endurance Brasil -kestävyyskilpailusarjassa. Hän otti kauden aikana sarjan historian ensimmäisenä naisena osakilpailuvoiton. Hän debytoi W Seriesissä lopulta kaudella 2021, mutta menestyi heikohkosti. Kauden kahdeksasta kilpailusta hän ajoi vain kahdessa pisteille ja sijoittui sarjan 15:nneksi. Kaudella 2022 hän jatkoi sarjassa, mutta ajoi jälleen vain kahdesti pisteille ja sijoittui 12:nneksi. Hänen paras sijoituksensa yksittäisestä kilpailusta on viides, jonka hän saavutti kerran kummallakin kaudellaan sarjassa. Kaudeksi 2023 Tomaselli siirtyi kilpailemaan Brasilian vakioautosarja Stock Seriesiin. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Brasilialaiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 1997 syntyneet Elävät henkilöt

1749600

https://fi.wikipedia.org/wiki/John%20B.%20Kelly%20%28nuorempi%29

John B. Kelly (nuorempi)

John Brenden "Jack" Kelly Jr. (24. toukokuuta 1927 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat - 2. maaliskuuta 1985 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen soutaja, olympiamitalisti, poliitikko ja urheilujohtaja. Kelly osallistui neljiin olympialaisiin ja sai 1956 pronssia yksikkösoudusta. Hän voitti urallaan muun muassa kultaa Pan-Amerikan kisoista, ja hänet palkittiin James E. Sullivan -palkinnolla Yhdysvaltain parhaimpana yliopistourheilijana. Kilpauransa jälkeen Kelly jatkoi urheilujohtajana, ja hänet valittiin juuri ennen kuolemaansa Yhdysvaltain olympiakomitean johtoon. Lisäksi hän toimi Philadelpian paikallispolitiikassa ja edusti valtuustossa 1968-1979. Nuoruus ja opiskelu John Kelly syntyi Philadelphiassa 1927. Hän oli John ja Margaretin Kellyn toiseksi vanhin lapsi. Johnilla oli kolme siskoa, Peggy, Grace ja Lizanne. Grace Kellystä tuli kuuluisa näyttelijä sekä myöhemmin Monacon ruhtinatar. John Kelly vanhempi oli voittanut soudussa kaksi olympiakultaa vuoden 1920 kesäolympialaisista ja kolmannen kullan neljä vuotta myöhemmin. Perhe oli varakas, sillä irlantilaista sukujuuria omaavalla Johnilla oli myös menestynyt muurausyritys. Kelly opiskeli Pennsylvanian yliopistossa, missä hän muun muassa toimi Kappa Sigma -veljeskuntansa puheenjohtajana sekä kuului veljeskuntien väliseen valtuustoon. Hän valmistui vuonna 1950. Urheilu-ura Kelly oli opiskeluaikanaan yliopistojoukkuen soutaja ja voitti 1947 James E. Sullivan -palkinnon Yhdysvaltain parhaimpana yliopistourheilijana. Kelly valittiin Yhdysvaltain joukkueeseen Lontoon 1948 olympialaisiin, joissa hän osallistui yksikkökilpailuun muttei sijoittunut mitaleille. Kellyn toiset olympialaiset olivat Helsingissä 1952. Hän jäi jälleen mitalien ulkopuolelle, mutta Pan-Amerikan kisoissa 1955 hän voitti kultaa. Kelly sai olympiapronssia Melbournessa 1956, mutta Roomassa 1960 hän ei sijoittunut mitaleille. Kelly voitti urallaan viisi kertaa Yhdysvaltain-mestaruuden sekä kahdesti Royal Henley Regattan Diamond Challengen. Poliitikkona ja urheilujohtajana Kelly oli urheilu-uransa jälkeen aktiivinen Philadelphian paikallispolitiikassa sekä johti isänsä perustamaa muurausyritystä. Kelly istui demokraattisen puolueen listoilta vuodet 1968-1979 Philadelphian kaupunginvaltuustossa. Lisäksi hän toimi Philadelphia Athletic Clubin ja Philadelphian baletin puheenjohtajana. Kelly oli aktiivisesti mukana myös Yhdysvaltain olympiakomiteassa, ja hän oli kesäolympialaisissa 1964 kahdeksikon joukkueenkohtaja ja kesäolympialaisissa 1968 viisiottelun järjestelykomiteassa. Kelly oli Yhdysvaltain olympiakomitean varapuheenjohtajana 1980-1984, ja hänet valittiin puheenjohtajaksi helmikuussa 1985. Kelly kuoli seuraavassa kuussa saatuaan sydänkohtauksen hölkkälenkillä. Lähteet Aiheesta muualla Yhdysvaltalaiset soutajat Yhdysvaltalaiset olympiamitalistit Yhdysvaltalaiset urheiluvaikuttajat Yhdysvaltalaiset demokraattipoliitikot Vuonna 1927 syntyneet Vuonna 1985 kuolleet

1749604

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ayla%20%C3%85gren

Ayla Ågren

Ayla Ågren (s. 20. kesäkuuta 1993 Bærum, Norja) on norjalais-ruotsalainen autourheilija, joka edustaa autourheilussa Norjaa. Ågren aloitti kartingin harrastamisen seitsemänvuotiaana. Hän kilpaili kartingissa Norjan, Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Alankomaiden kansallisissa sarjoissa sekä Euroopan- ja maailmanmestaruustasolla. Hän siirtyi Formula-kilpailuihan vuonna 2012 muutettuaan Yhdysvaltoihin, jossa osallistui sponsorinsa tuella Skip Barber Racing Schooliin. Hän ajoi koulun kesäsarjassa neljästi palkintokorokkeelle. Kaudeksi 2013 hän siirtyi F1600 Championship Series -sarjaan ja voitti vuonna 2014 toisella yrityksellään sarjan mestaruuden noustuaan päätöskilpailun voittoon viimeisen kierroksen ohituksella. Seuraavaksi kaudeksi hän nousi USF2000 Championshipiin, jossa Ågren sijoittui tulokaskaudellaan yhdeksänneksi. Hän kilpaili sarjassa vielä kahdella seuraavalla kaudella, mutta häneltä jäi kilpailuja väliin rahoituksen puutteen vuoksi. Oman kilpailu-uransa jäätyä tauolle Ågren työskenteli spotterina Indianapolis 500 -kilpailussa. Ågren haki mukaan naisille tarkoitetun W Series -formulasarjan ensimmäiselle kaudelle vuonna 2019. Hänet valittiin 55 kuljettajaehdokkaan joukkoon, mutta hän ei päässyt valintaprosessissa jatkoon. Sen sijaan hän sai paikan IndyCar Seriesin turva-auton kuljettajana. Ågren haki uudelleen W Seriesiin kaudeksi 2020 ja sai kilpakuljettajan paikan sarjasta. Kausi kuitenkin peruttiin koronaviruspandemian takia. Ågren pääsi lopulta debytoimaan sarjassa kaudella 2021. Hän ajoi täyden kauden lukuunottamatta Belgian osakilpailua, johon hän ei startannut jouduttuaan sairaalaan aika-ajoissa sattuneen usean auton kolarin seurauksena. Hän sijoittui kauden kahdeksassa kilpailussa kuitenkin vain kahdesti pisteille ja tuli sarjan lopputuloksissa 17:nneksi. Kaudeksi 2022 Ågren menetti kilpakuljettajan paikkansa, mutta hänestä tuli sen sijaan sarjan varakuljettaja. Hän ajoi kaudella yhden kilpailun, kun hän korvasi loukkaantuneen Tereza Bábíčkován Singaporessa. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Norjalaiset autourheilijat W Series -kuljettajat Vuonna 1993 syntyneet Elävät henkilöt

1749610

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bianca%20Bustamante

Bianca Bustamante

Bianca Bustamante (s. 19. tammikuuta 2005) on filippiiniläinen autourheilija. Bustamante aloitti autourheilun kuusivuotiaana. Hän on kolminkertainen Filippiinien vuoden kartingkuljettaja, kaksinkertainen Aasian kartingin juniorimestari ja kolminkertainen Macaon kansainvälisen karting-GP:n voittaja. Vuonna 2021 hänelle myönnettiin FIA Girls on Track -stipendi. Bustamante kutsuttiin alkuvuodesta 2022 Yhdysvaltoihin naisille tarkoitetun W Series -formulasarjan uusien kuljettajien testeihin. Hän osallistui myös toiseen testiin Barcelonassa, jonka perusteella valittiin kauden 2022 kilpakuljettajat. Bustamante valittiin kilpakuljettajaksi W Seriesin akatemiaohjelmaan, johon hän sai kaksivuotisen sopimuksen. 17-vuotiaana hän oli sarjan toiseksi nuorin kuljettaja. Esikoiskaudellaan sarjassa Bustamante ajoi vain kerran pisteille ja sijoittui kokonaispisteissä 15:nneksi. Hän oli kuitenkin sarjan paras tulokaskuljettaja. Alkuvuodesta 2023 Bustamante ajoi Prema Racing -tallin kuljettajana täyden kauden Formula 4 UAE -talvisarjassa. Hän ajoi kauden aikana kahdesti pisteille. Kesäkaudeksi 2023 hän siirtyi uuteen F1 Academy -sarjaan, jossa hän ajaa niin ikään Preman kuljettajana. Hän nousi ensimmäisen kerran palkintopallille heti kauden ensimmäisessä kilpailussa, jossa hän nousi Nerea Martín hylkäyksen myötä toiseksi. Bustamante on rahoittanut kilpa-ajouraansa muun muassa myymällä NFT:itä. W Series -tulokset Lähteet Aiheesta muualla Filippiiniläiset autourheilijat W Series -kuljettajat F1 Academy -kuljettajat Vuonna 2005 syntyneet Elävät henkilöt

1749619

https://fi.wikipedia.org/wiki/Leopoldin%20ritarikunta

Leopoldin ritarikunta

Leopoldin ritarikunta (, , ) on belgialainen ritarikunta, joka perustettiin 11. heinäkuuta 1832 Leopold I:n ensimmäisen kaudella. Sitä myönnetään tunnustuksesta urhoollisesta palveluksesta tai muista Belgian valtiota hyödyttäneistä ansioista. Saajan ei tarvitse olla Belgian kansalainen. Ritarikunta on Belgian korkein mahdollinen, ja maan hallitsija toimii ritarikunnan suurmestarina. Ritarikunnassa on kolme divisioonaa (sotilaille, merimiehille ja siviileille), ja kunnianosoituksen saajan tulee olla vähintään 42 (poikkeuksena sotilaat). Ritarikuntaa jaetaan viidessä luokassa: Suurristi Suurupseeri Komentaja Upseeri Ritari Lähteet Belgialaiset ritarikunnat

1749621

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kruunun%20ritarikunta%20%28Belgia%29

Kruunun ritarikunta (Belgia)

Kruunun ritarikunta (, , ) on belgialainen ritarikunta, joka perustettiin 15. lokakuuta 1898 kuningas Leopold II:n käskystä. Aluksi kuningas jakoi sitä tunnustuksena sankarillisista saavutuksista Kongon vapaavaltiossa. Belgian valtio otti ritarikunnan osaksi omaa palkitsemisjärjestelmäänsä vuonna 1908 ja sijoitti sen Leopoldin ritarikunnan alapuolelle. Nykyään kunnianosoitusta myönnetään tunnustuksena ansioista taiteen, kirjallisuuden, tieteen, kaupan ja teollisuuden saralla sekä valtion hyväksi tehdystä palveluksesta. Ritarikuntaa jaetaan viidessä luokassa, kahdessa alemmassa palmu-luokassa sekä kolmessa mitaliluokassa: Suurristi Suurupseeri Komentaja Upseeri Ritari Kultapalmu Hopeapalmu Kultamitali Hopeamitali Pronssimitali Lähteet Belgialaiset ritarikunnat

1749623

https://fi.wikipedia.org/wiki/Leopold%20II%3An%20ritarikunta

Leopold II:n ritarikunta

Leopold II:n ritarikunta (, , ) on belgialainen ritarikunta, joka perustettiin 24. elokuuta 1900. Alkujaan ritarikunta kulki nimellä Kongon vapaavaltion ritarikunta, mutta vuonna 1908 Belgian valtio otti ritarikunnan osaksi kansallista palkitsemisjärjestelmäänsä, kun Kongon vapaavaltio lakkasi olemasta kuningas Leopold II:n henkilökohtaista omaisuutta. Järjestyksessään se on Belgian ritarikunnista alin Leopoldin ritarikunnan ja kruunun ritarikunnan jälkeen. Ritarikuntaa jaetaan tunnustuksena Belgian kuningashuoneen hyväksi tehdystä työstä tai muista poikkeuksellisista ansioista. Myös vähintään 40-vuotta kestäneen uran julkisella sektorilla tehneet työntekijät voivat saada tunnustuksen. Saajan ei tarvitse olla Belgian kansalainen. Ritarikuntaa jaetaan viidessä luokassa sekä kolmessa mitaliluokassa: Suurristi Suurupseeri Komentaja Upseeri Ritari Kultamitali Hopeamitali Pronssimitali Lähteet Belgialaiset ritarikunnat

1749625

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alankomaiden%20kruunun%20ritarikunta

Alankomaiden kruunun ritarikunta

Alankomaiden kruunun ritarikunta () on alankomaalainen ritarikunta, joka perustettiin vuonna 1969 kuningatar Julianan käskystä, kun Oranian kuningashuoneen ritarikunta uudelleenorganisoitiin. Sitä myönnetään ulkomaiden kansalaisille tunnustuksena Alankomaiden hyväksi tehdyistä ansioista. Ritarikuntaa jaetaan viidessä luokassa sekä kolmessa mitaliluokassa: Suurristi Suurupseeri Komentaja Upseeri Ritari Kultamitali Hopeamitali Pronssimitali Lähteet Alankomaalaiset ritarikunnat

1749626

https://fi.wikipedia.org/wiki/Timo%20Ala-Lipasti

Timo Ala-Lipasti

Timo Ala-Lipasti (s. 27. tammikuuta 1980 Seinäjoki) on suomalainen pesäpalloilija. Ala-Lipasti edusti urallaan Superpesiksessä kasvattajaseuraansa Seinäjoen Maila-Jusseja ja Nurmon Jymyä. Ala-Lipasti saavutti kaksi SM-pronssia kaudella 2004 ja kaudella 2008. Hän pelasi ulkokentällä kolmoskopparina. Ala-Lipasti pelasi 124 Superpesiksen runkosarjan ottelua. Näissä otteluissa hän löi kuusi kunnaria ja 35 tavallista juoksua, toi 53 juoksua ja keräsi 304 kärkilyöntipistettä. Ala-Lipasti pelasi 34 Superpesiksen ylemmän loppusarjan ottelua. Näissä otteluissa hän löi kaksi tavallista juoksua, toi kymmenen juoksua ja keräsi 32 kärkilyöntipistettä. Ala-Lipasti pelasi viisi Superpesiksen alemman loppusarjan ottelua. Näissä otteluissa hän toi yhden juoksun ja keräsi kaksi kärkilyöntipistettä. Lähteet Suomalaiset pesäpalloilijat Vuonna 1980 syntyneet Elävät henkilöt

1749627

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoisen%20leijonan%20ritarikunta

Valkoisen leijonan ritarikunta

Valkoisen leijonan ritarikunta () on alkujaan tšekkoslovakialainen, nykyisin tšekkiläinen, ritarikunta, joka perustettiin vuonna 1922. Nykyään ritarikunta on Tšekin korkein mahdollinen tunnustus, ja siinä on kaksi divisionaa sotilaille ja siviileille. I luokasta erotetaan myös korkeampi ketju-luokka, jota myönnetään ainoastaan valtionpäämiehille. Ritarikunnan suurmestarina toimii Tšekin presidentti, joka saa virkansa puolesta kantaa ritarikunnan I luokan tunnuksia ketjuineen ja saa pitää ne presidenttikautensa jälkeen, mikä maan parlamentti sen hänelle myöntää. Ritarikunnassa olevian luokkien määrä on vaihdellut vuosien varrella seuraavasti: Lähteet Tšekin kunniamerkit

1749630

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom%C3%A1%C5%A1%20Garrigue%20Masarykin%20ritari%C2%ADkunta

Tomáš Garrigue Masarykin ritari­kunta

Tomáš Garrigue Masarykin ritarikunta () on tšekkiläinen ritarikunta, joka perustettiin alunperin vuonna 1990. Se perustettiin uudestaan vuonna 1994. Ritarikuntaa jaetaan tunnustuksena demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen hyväksi tehdystä työstä. Tšekin presidentti on ritarikunnan suurmestari ja sitä kautta oikeutettu kantamaan sen I luokan tunnuksia, jotka hän saa pitää, mikäli maan parlamentti antaa siihen luvan. Kunnianosoitusta myönnetään viidessä luokassa: I luokka II luokka III luokka IV luokka V luokka Lähteet Tšekin kunniamerkit

1749631

https://fi.wikipedia.org/wiki/Perun%20auringon%20ritarikunta

Perun auringon ritarikunta

Perun auringon ritarikunta () on perulainen ritarikunta, joka on perustettu 8. lokakuuta 1821 José de San Martínin päätöksellä. Alkujaan sillä palkittiin Etelä-Amerikan vapaussodissa ansioituneita henkilöitä. Ritarikunta lakkautettiin vain neljä vuotta myöhemmin Perun parlamentin päätöksellä, kun sillä palkitut henkilöt alkoivat käyttää aatelistitteleitä. Presidentti Augusto Leguía perusti ritarikunnan uudelleen vuonna 1921. Ritarikuntaa myönnetään tunnustuksena poikkeuksellisita ansioista sekä siviileille että sotilaille mm. tieteen, taiteen, kulttuurin ja politiikan saralla. Saajan ei tarvitse olla Perun kansalainen. Kunnianosoitusta jaetaan kuudessa luokassa: Suurristi timantein Suurristi Suurupseeri Komentaja Upseeri Ritari Lähteet Perun kunniamerkit

1749643

https://fi.wikipedia.org/wiki/Beledweynen%20etsiv%C3%A4

Beledweynen etsivä

Beledweynen etsivä (Detektiven från Beledweyne) on ruotsalainen vuonna 2023 julkaistu televisosarja. Sen ovat ohjanneet Zaida Bergroth (neljä jaksoa) ja Patrik Gyllström (kaksi jaksoa), ja käsikirjoittajana on Aron Levander. Juoni Syyttäjän toiminut Tilda Renström (Malin Levanon) on saanut potkut, ja sen jälkeen mennyt töihin pakolaisten säilöönottokeskukseen joka sijaitsee Karkebon pienessä kaupungissa Uppsalan läänissä. Hän joutuu karkoittamaan somalialaista tulleen pakolaisen joka ei suostu kertomaan nimeään, eikä mitään muutakaan itsestään, ja sen takia hänestä käytetään vain hänen huoneensa numeroa 24. Kun säilöönottokeskuksen lähellä katoaa teinityttö alkaa Renström tutkimaan katoamistapausta toiveenaan päästä takaisin syyttäjäksi. Hän saa apua 24:tä joka osottautuu Renströmiä pätevämmäksi tekemään päätelmiä tutkimuksissa. Lähteet Aiheesta muualla Ruotsalaiset rikossarjat Ruotsalaiset draamasarjat

1749644

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rally%20di%20Roma%20Capitale

Rally di Roma Capitale

Rally di Roma Capitale tai Rooman ralli on rallikilpailu, joka järjestetään Rooman kaupungin lähistöllä. Ralli on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 2013 ja se on kuulunut rallin EM-sarjaan vuodesta 2017 lähtien. Voittajat Kilpailun voittajat: Lähteet Aiheesta muualla Viralliset verkkosivut Rally di Roma Capitale eWRC-sivustolla Rallin EM-sarjan osakilpailut Italian moottoriurheilu

1749648

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiit%20Riisalo

Tiit Riisalo

Tiit Riisalo (s. 17. helmikuuta 1967) on Viron talous- ja IT-ministeri Kaja Kallaksen III hallituksessa. Hän on Viro 200 -puolueen jäsen. Vuosina 2012-2016 hän kuului IRL-puolueeseen ja toimi vuosina 2012-2015 sen puoluesihteerinä. Vuodesta 2016 Riisalo työskenteli Viron presidentin kanslian johtajana. Hänen puolisonsa on reformipuolueen poliitikko ja saman hallituksen sosiaaliturvaministeri Signe Riisalo. Riisalo on työskennellyt erilaisissa tehtävissä julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla, muun muassa Viron ulkoministeriössä, ollut Eläinlääkintä- ja Elintarvikeviraston vt. pääjohtaja, AS GO Travelin hallituksen jäsen, Kansalaisyhteiskuntarahaston neuvoston puheenjohtaja ja Elintarvikeviraston pääsihteeri. Hän on aktiivinen puolustusliittolainen ja hengenpelastaja. Vuoden 2022 lopulla Riisalo valittiin Viron kansainvälisen kehityksen keskuksen (ESTDEV) toimitusjohtajaksi. Lähteet Aiheesta muualla Isänmaan ja Res Publican liiton poliitikot Viron ministerit Vuonna 1967 syntyneet Elävät henkilöt

1749650

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asev%C3%A4kivalta

Aseväkivalta

Aseväkivalta on poliittinen termi. Se on tarkoitushakuinen termi ohjaamaan mielipiteitä ja mielikuvia aseiden käytöstä. Huoli rikollisesta väkivallasta, itsemurhista ja vahingoista kohdistetaan poliittiseen keskusteluun kuinka rajoittaa aseiden omistusta ja aseiden lukumäärää. Aseväkivalta on lainasana Yhdysvalloista, "gun violence". Aseiden kieltoa ajava järjestö "The National Council to Control Handguns" perustettiin 1974. Siitä tuli "Handgun Control Inc." vuonna 1980. Myöhemmin se muodosti järjestön nimeltä "The Center to Control Handgun Violence". Vuonna 2001 nimi muutettiin "Brady Campaign and Center to Prevent Gun Violence", josta aseita kieltävän agendan termi aseväkivalta levitettiin laajemmin käyttöön. Poliittisessa keskustelussa aseväkivalta on virheellinen käsite, koska aseilla tehtävä väkivalta voi olla lainmukaista tai rikollista. Rikollista väkivaltaa ovat henki- ja väkivaltarikokset. Lainmukaista väkivaltaa ja aseidenkäyttöä ovat esimerkiksi metsästys, poliisin ja puolustusvoimien käyttö, hätävarjelu eli itsepuolustus ja itsemurhat. Esimerkiksi poliisin aseiden käyttö ja kansalaisten lainmukainen itsepuolustus päinvastoin estävät väkivalta- ja henkirikoksia. Väkivaltarikoksen tekoväline, kuten nyrkit, teräaseet tai ampuma-aseet, ei ole koskaan väkivallan varsinainen syy tai edes väkivallan tyyppi. Väkivallan muotoja ovat esimerkiksi lähisuhdeväkivalta, naisiin kohdistuva väkivalta, seksuaaliväkivalta, jengiväkivalta tai kunniaväkivalta. Termit ilmaisevat väkivallan uhria tai väkivallan teon motiivia. Tarkoitushakuinen poliittinen määritelmä, aseväkivallan lisäksi voisi olla puukkoväkivalta tai nyrkkiväkivalta, mikä olisi koomista, vakavasta aiheesta huolimatta. Lähteet

1749652

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alb-Donau-Kreis

Alb-Donau-Kreis

Alb-Donau-Kreis on piirikunta Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa Tübingenin hallintopiirissä. Sen pinta-ala on 1 359 neliökilometriä, ja siihen kuuluu 55 kuntaa. Kesäkuun 2022 lopussa piirikunnassa oli asukasta. Piirikunnan keskus on Ulm, joka ei kuitenkaan itse kuulu piirikuntaan. Kunnat ja kaupungit Alb-Donau-Kreisiin kuuluu 55 kuntaa, joista 9 on kaupunkeja. Suluissa kuntien asukasluvut 30. kesäkuuta 2022. Lähteet Aiheesta muualla Piirikunnan verkkosivut Baden-Württembergin piirikunnat

1749653

https://fi.wikipedia.org/wiki/EM-rallikausi%202022

EM-rallikausi 2022

EM-rallikausi 2022 oli rallin EM-sarjan kausi vuonna 2022. Kauden viimeinen kilpailu ilmoitettiin elokuussa kun muut kilpailut ilmoitettiin edeltävän vuoden joulukuussa. Päätöstapahtumana ajettava Katalonian ralli ajettiin samana viikonloppuna rallin MM-sarjan tapahtuman kanssa, mutta erillisenä tapahtumana ERC-sarjan säännöillä. Kilpailukalenteri Tulokset Kuljettajien mestaruuden voitti Espanjan Efren Llarena 166 pisteellä. Toiseksi tuli Espanjan Javier Pardo 99 pisteellä ja kolmanneksi Ranskan Yoann Bonato 88 pisteellä. Lähteet 2022 Vuoden 2022 moottoriurheilu

1749654

https://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaahanhikki

Harmaahanhikki

Harmaahanhikki (Potentilla inclinata) on sormihanhikkien sukuun kuuluva laji. Kasvi on monivuotinen, ja sen kasvutapa on melko pysty. Varsi on karvainen, ja kasvilla on harvoin tyviruusuke. Lehdet ovat viisi- tai seitsensormisia. Lehdykät ovat joskus syvään hampaisia ja joskus pariliuskaisia, ja niiden alapuolella on harmaata karvaa. Harmaahanhikki kukkii runsain kukin heinäkuulta elokuulle. Terälehdet ovat 5-7 mm pituisia, ja niiden alla olevat verholehdet ovat hieman lyhyempiä. Kukkien väri on keltainen. Harmaahanhikin kasvuympäristöjä ovat niityt ja kalliot, ja sitä esiintyy enimmäkseen Ranskassa ja Etelä-Saksassa. Sitä on havaittu Suomessa satunnaistulokkaana. Lähteet Aiheesta muualla Sormihanhikit

1749663

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rally%20Zl%C3%ADn

Rally Zlín

Rally Zlín (koko nimeltä Barum Czech Rally Zlín) on Tšekissä Zlínissä ajettava rallikilpailu. Kilpailu on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1971. Rallin kilpailupaikka on noin 300 kilometriä etelään pääkaupungista Prahasta. Kilpailun sponsori on rengasvalmistaja Barum, jonka tehtaat sijaitsevat lähellä. Kilpailu kuuluu rallin EM-sarjaan ja se on kuulunut myös Intercontinental Rally Challenge -sarjaan. Lähteet Aiheesta muualla Viralliset verkkosivut Barum Rally eWRC-sivustolla Rallin EM-sarjan osakilpailut Tšekin moottoriurheilu

1749666

https://fi.wikipedia.org/wiki/Uno%20Kh%C3%BCry

Uno Khüry

Uno Khüry (1. toukokuuta 1883 Turku - 1950) oli suomalainen konsuli ja Winterin maali- ja tapettitehtaiden toimitusjohtaja. Khüry aloitti uransa harjoittelijana Viipurissa. Hän oli sitten Uuraan Laivaus Oy:n palveluksessa ja oli jonkin aikaa Englannissa, missä hän harjoitti kieliopintoja. Suomeen palattuaan hän hoiti belgialaisen Charleroissa sijainneen toiminimen Leonard Bollen puutavarakauppoja Suomessa. Khüry tuli Tampereen Tapettitehdas Oy:n palvelukseen vuonna 1904, ja hän toimi yrityksen edustajana Venäjällä, minne hän järjesti tapettien vientiä. Vuonna 1909 hänet nimitettiin Tampereen Tapettitehdas Oy:n ja väritehdas D. Winter & Co Oy:n isännöitsijäksi ja vuonna 1914 hänestä tuli näiden yhtiöiden toimitusjohtaja. Khüry aloitteesta rakennettiin 1909 Tampereen Tapettitehdas Oy:lle uusi tehdaslaitos Epilään ja vuonna 1926 tehdaslaitokset väritehdas D. Winter & Co Oy:lle. Khüryn aikana D. Winterin väritehtaaseen liitettiin 1925 Äströmin painoväritehdas Turusta, 1928 Emil Björkellin Teknillinen Tehdas Helsingistä, 1931 Koloriväritehdas Alho & Kumppanit Tampereelta ja 1937 Ab Frisenborg Fabriker Oy. Khüry oli Winterin toimitusjohtajana kuolemaansa saakka 1950. Khüry teki useita opintomatkoja ulkomaille muun muassa Saksaan ja 1924 Yhdysvaltoihin tutustuakseen maan lakkateollisuuteen. Vuonna 1917 hänet nimitettiin Italian varakonsuliksi Tampereelle. Hän asui Epilässä vuonna 1919 valmistuneessa Winterin johtajan talossa, jonka oli suunnitellut arkkitehti Runar Eklund. Lähteet Suomalaiset yritysjohtajat Vuonna 1883 syntyneet Vuonna 1950 kuolleet

1749670

https://fi.wikipedia.org/wiki/Alversund

Alversund

Alversund on taajama ja entinen kunta Hordalandin läänissä Norjassa. Se liitettiin vuonna 1964 Lindåsin kuntaan, joka on nykyisin osa vuonna 2020 perustettua Alverin kuntaa. Kuvia Lähteet Aiheesta muualla Norjan entiset kunnat Norjan taajamat

1749672

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oliver%20Onions

Oliver Onions

George Oliver Onions (13. marraskuuta 1873 - 9. huhtikuuta 1961) oli brittiläinen kirjailija ja kuvittaja. Hänen esikoisteoksensa ilmestyi 1899, ja läpimurtonsa hän saavutti vuonna 1913 julkaistulla romaanilla The Story of Louie. Onionsin eläessä hänen menestynein teoksensa oli historiallinen romaani The Story of Ragged Robyn (1945). Seuraavana vuonna ilmestynyt Poor Man's Tapestry (1946) voitti James Tait Black Memorial Prize -palkinnon. Onions julkaisi myös lukuisia novelleja, ja nykyään hänet muistetaan parhaiten kummitusjutuistaan ja muista yliluonnollisista kauhutarinoistaan. Onions oli naimisissa walesiläisen kirjailijan Berta Ruckin kanssa. Pariskunta avioitui 1909 ja pysyi yhdessä Oliverin kuolemaan saakka. Vuonna 1918 Onions vaihtoi virallisen nimensä George Oliveriksi mutta julkaisi jatkossakin teoksensa Oliver Onionsin nimellä. Suomennetut teokset "Kutsuva kaunokainen" (The Beckoning Fair One, 1911). Antologiassa "Maalatut kasvot" (The Painted Face, 1929). Antologiassa Lähteet Brittiläiset kauhukirjailijat Brittiläiset novellikirjailijat Historiallisten romaanien kirjoittajat Vuonna 1873 syntyneet Vuonna 1961 kuolleet

1749674

https://fi.wikipedia.org/wiki/Marine%20One

Marine One

Marine One () on radiokutsukoodi Yhdysvaltain merijalkaväen ilma-alukselle, joka kuljettaa Yhdysvaltain presidenttiä. Yleensä koodia käytetään merijalkaväen HMX-1 -osaston VH-3D Sea King tai VH-60N -helikoptereissa, jotka kuljettavat presidentin Valkoisesta Talosta esim. Andrewsin lentotukikohtaan. Vastaavasti merijalkaväen Yhdysvaltain varapresidenttiä kuljettava ilma-alus on Marine Two. Historia Ensimmäisen kerran helikopteria käytettiin presidentin kuljettamiseen vuonna 1957, kun Dwight D. Eisenhower lensi Bell UH-13 Siouxilla kesäkodilleen. Vuonna 1958 H-13 korvattiin Sikorsky H-34:llä. Vuonna 1961 käyttöön otettiin VH-3A. Pian helikoptereiden ottamisesta kuljetusmuodoksi merijalkaväelle annettiin tehtäväksi tutkia Valkoisen talon etelänurmikon käyttöä helikopterin laskeutumispaikkana. Tilaa oli riittävästi, joten se onnistui. Vuoteen 1976 asti presidentin kuljettaminen helikopterilla oli jaettu merijalkaväen ja maavoimien kesken. Maavoimien vastaava kutsukoodi on Army One. VH-3D otettiin käyttöön vuonna 1978 ja VH-60N vuonna 1987. Kumpaakin mallia käytetään presidentin kuljettamiseen, ja ne ovat täysin modifioituja käyttötarkoitukseensa. Nykyisten helikopterien korvaajaa on etsitty jo kauan. Monimutkaisen hankintakilpailun päätteeksi Sikorsky VH-92 Patriot valittiin nykyisten kopterien seuraajaksi. Käyttö nykyään Marine One on usein vaihtoehto kalliille ja hankalille autosaattueille. Eniten sitä käytetään kuljettamaan presidentti Valkoisen talon etelänurmikolta Andrewsin lentotukikohtaan jatkolentoa Air Force Onella varten. Uuden presidentin virkaanastujaisissa väistyvä presidentti lentää usein viimeisen lennon Capitolilta Andrewsiin. Turvallisuuden takia helikoptereita lentää aina useampi, jolloin yksi kuljettaa presidenttiä ja muut toimivat hämäyksenä. Helikopterit ovat varustettu ohjustentorjuntajärjestelmillä kuten soihduilla ja silpulla. Pidemmillä matkoilla Marine One kuljetetaan C-5 tai C-17 -kuljetuskoneella minne ikinä presidentti matkustaakaan. Vaikka presidentti ei tarvitsisi sitä, vähintään yksi kopteri on aina varuilla lähistöllä. Katso myös Air Force One Lähteet Yhdysvaltain merijalkaväki Yhdysvaltain presidenttiys