id
stringlengths 1
7
| url
stringlengths 31
375
| title
stringlengths 1
208
| text
stringlengths 1
226k
|
|---|---|---|---|
1749523 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ada%20Hakoniemi | Ada Hakoniemi | Ada Elisabeth Hakoniemi (o.s. Onnela, 14. helmikuuta 1908 Vaasa – 29. kesäkuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen uimari ja taidemaalari. Hän voitti 100 metrin vapaauinnissa Suomen-mestaruuden vuosina 1927–1929.
Ada Onnelan pikkusisko Greta Onnela oli uimahypyissä olympiaedustaja ja moninkertainen Suomen-mestari.
Lähteet
Suomalaiset uimarit
Suomalaiset taidemaalarit
Vuonna 1908 syntyneet
Vuonna 1994 kuolleet |
1749526 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rachel%20Zegler | Rachel Zegler | Rachel Anne Zegler (s. 3. toukokuuta 2001 Hackensack, New Jersey, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli Steven Spielbergin ohjaamassa musikaalielokuvassa West Side Story (2021).
Elämä
Zeglerin äiti on sukujuuriltaan kolumbialainen ja isä puolalainen. Ennen elokuvauransa alkua Zegler esiintyi teatterissa useissa musikaaleissa, myös West Side Storyssa.
Filmografia
Elokuvat
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen YouTube-kanava
Yhdysvaltalaiset näyttelijät
Yhdysvaltalaiset laulajat
Vuonna 2001 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749528 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Milania%20V%C3%A4%C3%A4n%C3%A4nen | Milania Väänänen | Milania Väänänen (29 marraskuuta 2003) on suomalainen taitoluistelija. Hän on kilpaillut muun muassa Finlandia Trophyssä 2021, Tallinnan Euroopan mestaruudessa vuonna 2022 ja Suomen mestaruuksissa. Väänänen aloitti uransa yksinluistelijana 6-vuotiaana Lahden taitoluistelijoissa. Uransa myöten hän on edustanut Suomessa muita seuroja. Väänäsen juuret ovat peräisin Venäjältä äitinsä puolelta, kun taas isä suomalainen.
Lähteet
Suomalaiset taitoluistelijat
Elävät henkilöt
Vuonna 2003 syntyneet |
1749529 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Katri%20Suutari | Katri Suutari | Katri Johanna Suutari (s. 8. huhtikuuta 1976 Anjalankoski) on suomalainen jousiampuja. Hän kilpaili Sydneyn olympialaisissa 2000 ja sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa 50:nneksi. Hän sijoittui EM-kilpailuissa vuonna 2000 joukkuekilpailussa 12:nneksi ja henkilökohtaisessa kilpailussa 29:nneksi sekä MM-kilpailuissa vuonna 2001 joukkuekilpailussa 17:nneksi ja henkilökohtaisessa kilpailussa 53:nneksi. Hän voitti tauluammunnan Suomen-mestaruuden vuosina 2000–2001. Hän edusti seuratasolla kotkalaisseura Piiliä.
Katri Suutarin isosisko Kaisa Suutari on myös jousiammunnan arvokisaedustaja ja Suomen-mestari.
Lähteet
Suomalaiset jousiampujat
Vuonna 1976 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749530 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaisa%20Suutari | Kaisa Suutari | Kaisa-Mari Suutari (s. 8. elokuuta 1969 Anjala) on suomalainen jousiampuja. Hän edusti Suomea MM-kilpailuissa vuosina 1995, 1997, 1999 ja 2001 sekä EM-kilpailuissa vuosina 1996 ja 2000. Hän voitti tauluammunnan tähtäinluokan Suomen-mestaruuden vuosina 1993 ja 1997.
Kaisa Suutarin pikkusisko Katri Suutari on myös jousiammunnan arvokisaedustaja ja Suomen-mestari.
Lähteet
Suomalaiset jousiampujat
Vuonna 1969 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749532 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Topkapi%20%28elokuva%29 | Topkapi (elokuva) | Topkapi on Jules Dassinin tuottama ja ohjaama yhdysvaltalainen rikoselokuva vuodelta 1964. Eric Amblerin romaaniin perustuvan, Istanbuliin sijoittuvan viihteellisen tarinan pääosissa näyttelevät Melina Mercouri, Peter Ustinov, Maximilian Schell, Robert Morley ja Akim Tamiroff.
Juoni
Tarinassa kansainvälinen murtovarasryhmä yrittää kaapata sulttaanin jalokivin koristellun tikarin.
Vastaanotto
Peter Ustinov voitti koomisesta sivuroolistaan Oscarin, minkä lisäksi hän ja Melina Mercouri olivat Golden Globe -ehdokkaina.
Helsingin Sanomissa vuoden 1972 tv-esityksen alla elokuvaa luonnehdittiin lyhyesti hauskaksi, jännittäväksi ja harmittomaksi viihteeksi, mutta vuonna 1984 saman lehden Mikael Fränti oli analyyttisempi ja kirjoitti Topkapin edustavan Jules Dassinia sovinnaisimmillaan. Hänestä ohjaaja ei oikein vaikuta innostuneelta vaan tekee hitaasti etenevää pakkopullaa. Päänäyttelijöistä hän kehui monia paitsi hänestä viileän noitamaiseksi ohjattua Melina Mercouria ja ”jälleen rutikuivaa maneeripökkelöä” Maximilian Schelliä.
Lähteet
Vuoden 1964 yhdysvaltalaiset elokuvat
Romaaneihin perustuvat elokuvat
Jules Dassinin ohjaamat elokuvat |
1749533 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Elisabet%20Ehrnrooth | Elisabet Ehrnrooth | Filippa Josefin Elisabet Ehrnrooth (o.s. Dengg, s. 2. toukokuuta 1967 Nyköping, Ruotsi) on ruotsalais-suomalainen kouluratsastaja. Hän sai Suomen kansalaisuuden keväällä 2000. Hän edusti Suomea Sydneyn olympialaisissa 2000 ja sijoittui kouluratsastuksen henkilökohtaisessa kilpailussa Harald-hevosellaan 37:nneksi. Hän voitti Suomen-mestaruuden Angard-hevosellaan vuosina 2001 ja 2003. Hän on edustanut seuratasolla Helsingin Ratsastajia.
Lähteet
Suomalaiset kouluratsastajat
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749534 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ullavan%20helluntaiseurakunta | Ullavan helluntaiseurakunta | Ullavan helluntaiseurakunta on Kokkolan Ullavalla toimiva helluntaiseurakunta. Seurakunta on perustettu vuonna 1975 nimellä Ullavan Helluntailähetys ry. Seurakunnan toimintamuotoihin kuuluva jumalanpalvelusten, raamattutuntien ja rukouskokousten lisäksi lapsi- ja nuorisotyö.
Helluntaiherätys saapui Ullavalle toisen maailmansodan jälkeen vuosien 1947–1948 aikana ja herätys jakoi paikkakunnan kahtia kannattajiin ja vastustajiin. Seurakunnan syntyyn vaikutti alkuaikoina Kälviän helluntaiseurakunnasta käsin tehty työ. Seurakunnan rukoushuone rakennettiin lähes täysin talkoovoimin ja vihittiin käyttöön 1975. Vuosina 1984–1985 rakennuksessa toteutettiin peruskorjaus, jolloin laajennettiin keittiötä, ruokasalia, toimistoa ja kerhotiloja.
Lähteet
Suomen helluntaiseurakunnat
Kokkolan seurakunnat
Ullava |
1749537 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Akiva%20Schaffer | Akiva Schaffer | Akiva D. Schaffer (s. 1. joulukuuta 1977 Berkeley, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijä, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on yksi komediaryhmä The Lonely Islandin jäsenistä.
Ura
Schaffer aloitti uransa tekemällä sketsejä Andy Sambergin ja Jorma Tacconen kanssa. Koomikkotrio otti nimekseen The Lonely Island, ja se saavutti kuuluisuutta lyhyillä komediaelokuvillaan ja musiikkivideoparodioillaan. Schaffer ja Taccone otettiin viihdeohjelma Saturday Night Liven käsikirjoittajien ryhmään ja Samberg ohjelman näyttelijäkaartiin. Schafferin vahvinta antia olivat niin kutsutut "SNL Digital Short" -sketsit.
Schafferin ensimmäinen elokuvaohjaus on komedia Hot Rod vuodelta 2007. The Lonely Island -trio käsikirjoitti, tuotti ja ohjasi pseudodokumentaarisen musiikkikomedian Popstar: Never Stop Never Stopping (2016). Lisäksi kolmikko näytteli elokuvan pääroolit. Schaffer, Samberg ja Taccone ovat jatkaneet yhteistyötään muun muassa komediaelokuvassa Palm Springs (2020).
Muuta
Schafferin aviopuoliso on käsikirjoittaja ja komedienne Liz Cackowski.
Lähteet
Aiheesta muualla
The Lonely Island
Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat
Yhdysvaltalaiset käsikirjoittajat
Yhdysvaltalaiset näyttelijät
Vuonna 1977 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749538 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulla%20Rantala | Ulla Rantala | Ulla Margit Rantala (o.s. Rajakisto, myöh. Rajakisto, s. 1. toukokuuta 1957 Tammela) on suomalainen jousiampuja. Hän kilpaili Los Angelesin olympialaisissa 1984 ja sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa 15:nneksi. Hän sijoittui MM-kilpailuissa henkilökohtaisessa kilpailussa 44:nneksi vuonna 1984 ja 20:nneksi vuonna 1985 sekä joukkuekilpailussa kahdeksanneksi vuonna 1987. Hän saavutti EM-kilpailuissa pronssia joukkuekilpailussa 1982 ja sijoittui tuolloin 24:nneksi henkilökohtaisessa kilpailussa. Vuonna 1986 hän oli EM-kilpailujen joukkuekilpailussa neljäs ja henkilökohtaisessa kilpailussa yhdestoista. Rantala voitti Pohjoismaiden-mestaruuden henkilökohtaisessa kilpailussa vuonna 1982 ja joukkuekilpailussa vuonna 1986. Hän voitti tauluammunnan Suomen-mestaruuden vuonna 1984. Hän edusti seuratasolla Turengin Kiilaa.
Lähteet
Suomalaiset jousiampujat
Vuonna 1957 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749539 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Fatal%20Instinct | Fatal Instinct | Fatal Instinct – vaarallinen vaisto (Fatal Instinct) on Carl Reinerin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1993. Elokuva parodioi toiminta- ja trillerielokuvia kuten Cape Fear, Vihollinen vuoteessani, Vaarallinen suhde sekä Basic Instinct – vaiston varassa. Elokuvan nimi on yhdistelmä Vaarallinen suhde -elokuvan alkuperäisnimeä Fatal Attraction sekä Basic Instinct.
Rooleissa
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset komediaelokuvat
Vuoden 1993 yhdysvaltalaiset elokuvat
Carl Reinerin ohjaamat elokuvat |
1749541 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Chris%20Pang | Chris Pang | Christopher Pang (s. 29. joulukuuta 1984 Melbourne, Victoria) on australialainen näyttelijä ja tuottaja. Hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Huomenna taistelun alettua (2010) ja Crazy Rich Asians (2018).
Ura
Pangin ensimmäinen merkittävä rooli oli Lee Takkam australialaisessa seikkailuelokuvassa Huomenna taistelun alettua vuonna 2010. Hän laajensi uranäkymiään muuttamalla Hollywoodiin 2013. Hän sai roolin muun muassa kungfu-elokuvassa Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme: Kohtalon miekka (2016). Roolihahmon nimi on Flying Blade, ja sen puitteissa Pang sai hyödyntää kungfu-taitojaan. Pangin ura on jatkunut muun muassa sivuosilla komedioissa Palm Springs (2020) ja The Portable Door (2023).
Pang on näytellyt myös televisiosarjoissa, kuten Marco Polo (2016) ja As We See It (2022).
Lähteet
Aiheesta muualla
Stage13 : Chris Pang
Australialaiset näyttelijät
Vuonna 1984 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749542 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tutu%20Sohlberg | Tutu Sohlberg | Suvi Tuulikki Tutu Sohlberg (o.s. Bärlund, s. 8. elokuuta 1941 Helsinki) on suomalainen kouluratsastaja ja autourheilja. Hän kilpaili Soulin olympialaisissa 1988 ja sijoittui kouluratsastuksen joukkuekilpailussa kuudenneksi sekä henkilökohtaisen kilpailun karsinnassa 35:nneksi. Hevosena hänellä oli Pakistan. Hän voitti Suomen-mestaruuden Frenchman-hevosellaan vuonna 1985. Hän edusti seuratasolla Suomen Kenttäratsastusseuraa. Hän voitti autourheilijana Suomen-mestaruuden jäärata-ajossa vuosina 1967, 1968, 1969 ja 1971.
Tutu Sohlbergin puoliso Kari O. Sohlberg on autourheilija, autourheiluvaikuttaja ja yritysjohtaja. Heidän poikansa Mika Sohlberg on kilpaillut ralliautoilussa ja toiminut urheilumanagerina. Tutu Sohlbergin serkku oli menestynyt nyrkkeilijä Gunnar Bärlund.
Lähteet
Suomalaiset kouluratsastajat
Vuonna 1941 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749544 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Haapoj%C3%A4rvi | Haapojärvi | Haapojärvi on rannoiltaan mutkainen ja valtaosin matala metsäjärvi Ilomantsissa Pohjois-Karjalassa. Sen pinta-ala on 2,1 neliökilometriä. Etäisyys Joensuusta on 70 kilometriä itään.
Maantiede
Haapojärven ulottuvuus kaakosta luoteeseen on 3,7 kilometriä. Järven polveilevan rantaviivan pituus on 16 026 metriä. Järven eteläosa on pohjoisosaa leveämpi. Luoteessa Läävästönpohja sijaitsee varsin erillään pääaltaasta. Useista niemistä laajimpia ovat Lehtimäenniemi järven luoteisosassa sekä pitkä ja kapea Hakosalmenniemi järven eteläosassa. Haapojärven selkävedet ovat matalia. Syvin kohta, lähes kymmenen metriä, sijaitsee Hakosalmen tienoilla järven länsirannan tuntumassa. Vain kuutisen hehtaaria järven alasta on vähintään kuusi metriä syvä.
Haapojärven saariluku on kuusi. Saarista viisi on yli aarin mutta alle hehtaarin laajuisia. Järven keskivaiheilla sijaitseva Lehmisaari on yli hehtaarin laajuinen. Haapojärven rannoilla on metsä- ja suomaata. Länsirannalla sijaitsee Kauniinniemenkangas, jonka alueella on jonkin verran pientaloja. Haapojärven pohjoispuolella sijaitsee Petkeljärven kansallispuisto.
Haapojärveen virtaa Niemenjoki etelästä Melaselänjärveltä (145,0 metriä mpy). Pienempiä tulouomia ovat Heinäpuro luoteesta Patrikkasuolta ja Säynesuonpuro pohjoisesta Säynesuolta. Haapojärven lasku-uoma on noin puolen kilometrin mittainen Haapovirta järven kaakkoiskulmalla. Haapovirran kapein kohta on noin 30 metriä leveä ja virta vie järven vettä itään Nietalahteen (144,7 metriä mpy). Kartan perusteella Haapojärven pohjoisosan Korpilahdelta lähtee vähäinen lasku-uoma pohjoiseen Korpilammelle, joka on noin kolmen hehtaarin laajuinen suolampi, jonka tilavuus on vain 5 000 kuutiometriä.
Haapojärven vesitilavuus on 4 407 000 kuutiometriä.
Haapojärvi (04.922.1.065) kuuluu Nuorajärven alueeseen (04.922), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Vuoksen vesistössä (04). Toinen jakovaihe on Mekrijärven-Nuorajärven alue (04.92) ja ensimmäinen jakovaihe on Koitajoen valuma-alue (04.9). Suuri Haapojärvi on neljänneksi laajin Nuorajärven alueen 84:stä vähintään hehtaarin laajuisesta vakavedestä. Laajimmat ovat Nuorajärvi, Niettaanselkä ja Viinijärvi.
Lähteet
Ilomantsin järvet
Koitajoen valuma-alue |
1749549 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulisielu%20%28kappale%29 | Tulisielu (kappale) | Tulisielu on suomalaisen iskelmätaiteilija Paula Koivuniemen CD-single vuodelta 1996. Se on myös samannimisen studioalbumin nimikappale. Sen sävelsi ja sovitti Esa Nieminen ja sanoitti Sinikka Svärd. Singlen b-puoli "Jos sä rakastat mua vielä" on Jukka Kuoppamäen käsialaa. "Tulisielu" on edellä mainitun albumin avausraita, "Jos sä rakastat mua vielä" puolestaan on päätösraita.
Rakenne
"Tulisielu" etenee iskelmälle tavanomaisesti introsta säkeistöön ja siltaa pitkin kertosäkeistöön, jota seuraa lyhyt välisoitto, josta edetään toisen säkeistön ja sillan kautta kertosäkeistöön. Toisen kertosäkeistön jälkeen on lyhyehkö välisoitto, jonka jälkeen kertosäkeistöä toistetaan laulun loppuun. Sanoituksessa laulun kertojaminä laulaa tulisesta sielustaan, jonka vuoksi hän ei voi elää hetkeäkään puolittain.
Vastaanotto
Koivuniemen uralla 1990-luku oli levymyynnin osalta vaisua verrattuna 1980-lukuun. "Tulisielu" kohosi Jukebox-listan sijalle 28 ja radiosoittolistan sijalle 8.
Lähteet
Paula Koivuniemen kappaleet
Vuoden 1996 kappaleet |
1749551 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Maarit%20Raiskio | Maarit Raiskio | Tiina Maarit Raiskio (s. 5. helmikuuta 1964 Pori) on suomalainen kouluratsastaja. Hän kilpaili Soulin olympialaisissa 1988 ja sijoittui kouluratsastuksen joukkuekilpailussa kuudenneksi sekä henkilökohtaisen kilpailun karsinnassa 48:nneksi. Hevosena hänellä oli Nør, jolla Kyra Kyrklund ratsasti Los Angelesin olympialaisissa 1984. Raiskio voitti Suomen-mestaruuden Ramsig-hevosellaan vuonna 1993. Hän edusti seuratasolla Porin Ratsastajia ja Lohjan Ratsastajia.
Lähteet
Suomalaiset kouluratsastajat
Vuonna 1964 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749552 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jennifer%20Eriksson | Jennifer Eriksson | Jennifer Alexandra "Jenny" Eriksson (s. 23. heinäkuuta 1959 Helsinki) on suomalainen kouluratsastaja. Hän kilpaili Soulin olympialaisissa 1988 ja sijoittui kouluratsastuksen joukkuekilpailussa kuudenneksi sekä henkilökohtaisen kilpailun karsinnassa 39:nneksi. Hevosena hänellä oli My Way. Hän edusti seuratasolla Suomen Kenttäratsastusseuraa.
Lähteet
Suomalaiset kouluratsastajat
Vuonna 1959 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749554 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Piccadilly | Piccadilly | Piccadilly on katu Lontoon City of Westminsterin kaupunkipiirissä. Se alkaa Piccadilly Circusin risteyksestä ja päättyy lounaassa Hyde Park Cornerin risteykseen. Sen pohjoispuolella levittäytyy Mayfair, kaakkoispuolella St. James ja lounaispuolella Green Parkin kuninkaallinen puisto.
Piccadillyn eteläpuolella kohoaa Christopher Wrenin barokkityylinen St. Jamesin kirkko, jota Wren piti yhtenä onnistuneimmista seurakuntakirkoistaan. Se vihittiin käyttöön 1684 ja kärsi pahoja vaurioita Lontoon pommituksissa 1940. Kirkosta länteen kadun pohjoispuolella sijaitsevassa Burlington Housessa on toiminut vuodesta 1867 lähtien kuninkaallinen taideakatemia Royal Academy of Arts. Kadun länsipäässä Hyde Park Cornerin pohjoislaidalla on arkkitehti Robert Adamin 1770-luvulla suunnittelema Apsley House, jonka Wellingtonin herttua Arthur Wellesley remontoi kodikseen 1820-luvulla. Nykyään siinä toimii Wellesleyn taidekokoelmaa esittelevä museo.
Piccadillyllä on monia tunnettujen brittiläisten ja kansainvälisten merkkien myymälöitä, esimerkiksi tavaratalo Fortnum & Mason, koruliike Bentley & Skinner sekä vaateliikkeet Tiger of Sweden ja Arc’teryx. Sen varrella sijaitsevat myös vuonna 1819 perustettu kauppakäytävä Burlington Arcade ja loistohotellit Ritz ja Dilly (entinen Piccadilly Hotel).
Lähteet
City of Westminster
Lontoon kadut |
1749555 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Iso%20Haukilampi%20%28Ilomantsi%29 | Iso Haukilampi (Ilomantsi) | Iso Haukilampi on korpijärvi Ilomantsin keskustan itäpuolella Pohjois-Karjalassa. Sen pinta-ala on 16 hehtaaria. Etäisyys Joensuusta on 66 kilometriä itäkoilliseen.
Maantiede
Ison Haukilammen pituus kaakosta luoteeseen on 1,15 kilometriä. Leveimmät kohdat ovat noin 200 metriä. Järven länsiranta on melko suora, itäranta mutkittelee. Kolmasosa Isosta Haukilammesta on vähintään kymmenen metriä syvä. Syvin kohta, noin 15 metriä, sijaitsee järven pohjoisosassa. Ison Haukilammen ainoa saari on noin kahden aarin laajuinen luoto järven länsirannan tuntumassa.
Isoa Haukilampea reunustaa metsämaa. Järven länsipuolella sijaitsee Iso Hiislampi. Järvien välinen kannas on Ison Haukilammen pituinen ja noin sata metriä leveä. Kannasta pitkin kulkee Taitajan taival. Kannaksen korkeimmat kohdat ovat noin 20 metriä Ison Haukilammen pintaa ylempänä.
Ison Haukilammen pohjoispuolella sijaitsee Pieni Haukilampi (04.922.1.023), jonka korkeustaso on sama kun Ison Haukilammen. Järvien välillä on vesiyhteys.
Ison Haukilammen vesitilavuus on 1 394 000 kuutiometriä.
Iso Haukilampi (04.922.1.076) kuuluu Nuorajärven alueeseen (04.922), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Vuoksen vesistössä (04). Toinen jakovaihe on Mekrijärven-Nuorajärven alue (04.92) ja ensimmäinen jakovaihe on Koitajoen valuma-alue (04.9).
Lähteet
Ilomantsin järvet
Koitajoen valuma-alue |
1749556 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuonokoppa | Kuonokoppa | Kuonokoppa on eläimen suun tai turvan päälle laitettava esine, joka estää eläintä avaamasta suutaan. Yleisin käyttökohde on koira, jotta ne eivät voisi purra tai haukkua. Ne valmistetaan yleensä muovista ja niissä on laajoja aukkoja hengittämistä varten. Hevosten kuonokoppia käytetään yleensä niiden syömisen rajoittamiseen.
Koirilla kuonokoppia voidaan käyttää puremisen ja haukkumisen estämisen lisäksi myös haavojen nuolemisen vähentämiseen tai estämään myrkyllisten asioiden syönti. Kuonokoppaa käytetään myös erilaisilla kilpailu- ja työkoirilla.
Lähteet
Koirien tarvikkeet |
1749557 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Katri%20Kalpala | Katri Kalpala | Katri Johanna Kalpala (s. 29. syyskuuta 1976 Helsinki) on suomalainen rytminen voimistelija. Hän kilpaili Atlantan olympialaisissa 1996 ja sijoittui henkilökohtaisen kilpailun karsinnassa 34:nneksi. Maailmanmestaruuskilpailuissa hän sijoittui joukkuekilpailussa 12:nneksi vuonna 1992 sekä henkilökohtaisessa kilpailussa 42:nneksi vuonna 1993 ja 31:nneksi vuonna 1995. Euroopan-mestaruuskilpailuissa hän sijoittui joukkuekilpailussa kahdeksanneksi vuosina 1992 ja 1993 sekä henkilökohtaisessa kilpailussa 29:nneksi vuonna 1994 ja 18:nneksi vuonna 1996. Hän voitti Pohjoismaiden-mestaruuden vuonna 1994. Hän voitti neliottelun Suomen-mestaruuden vuosina 1994–1996 sekä useita mestaruuksia eri välineillä. Hän edusti seuratasolla Elannon Iskua.
Katri Kalpalan isä Asmo Kalpala toimi Tapiola-ryhmän pääjohtajana ja isoisä Osmo Kalpala voitti kolme kertaa Jyväskylän suurajot alppihiihtäjänä olympialaisissakin kilpailleen veljensä Eino Kalpalan kanssa.
Lähteet
Suomalaiset rytmiset voimistelijat
Vuonna 1976 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749560 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Minna%20Heinonen | Minna Heinonen | Minna Kaarina Heinonen (myöh. Koivisto, s. 26. elokuuta 1967 Harjavalta) on suomalainen jousiampuja. Hän kilpaili Soulin olympialaisissa 1988 ja sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa 56:nneksi ja joukkuekilpailussa 13:nneksi. Hän sijoittui MM-kilpailuissa henkilökohtaisessa kilpailussa 63:nneksi vuonna 1989 sekä joukkuekilpailussa kahdeksanneksi vuonna 1987 ja 15:nneksi vuosina 1989 ja 1993. Hän saavutti EM-kilpailuissa hopeaa joukkuekilpailussa vuonna 1988 ja sijoittui tuolloin 15:nneksi henkilökohtaisessa kilpailussa. Vuonna 1986 hän oli EM-kilpailujen joukkuekilpailussa neljäs ja henkilökohtaisessa kilpailussa kahdeksastoista sekä vuonna 1990 henkilökohtaisessa kilpailussa 46:s. EM-hallikilpailussa hän sijoittui yhdeksänneksi henkilökohtaisessa kilpailussa vuonna 1989. Heinonen voitti useita Suomen-mestaruuksia. Hän edusti seuratasolla Harjavallan Jousiampujia.
Heinosen ennätys FITA-kierroksella on 1291 pistettä vuodelta 1989. Hän ampui parhaimmillaan 70 metristä 311, 60 metristä 329, 50 metristä 319 ja 30 metristä 345 pistettä.
Lähteet
Suomalaiset jousiampujat
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749561 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jutta%20Poikolainen | Jutta Poikolainen | Jutta Anneli Poikolainen (o.s. Vähäoja, s. 15. maaliskuuta 1963 Tampere) on suomalainen jousiampuja. Hän kilpaili Soulin olympialaisissa 1988 ja sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa 55:nneksi ja joukkuekilpailussa 13:nneksi. Hän sijoittui MM-kilpailuissa henkilökohtaisessa kilpailussa 58:nneksi vuonna 1981, 36:nneksi vuonna 1983 ja 57:nneksi vuonna 1985 sekä joukkuekilpailussa seitsemänneksi vuonna 1983 ja 11:nneksi vuonna 1985. Hän saavutti EM-kilpailuissa hopeaa joukkuekilpailussa vuosina 1980 ja 1988 ja sijoittui noina vuosina henkilökohtaisessa kilpailussa 11:nneksi ja 12:nneksi. Vuonna 1983 hän saavutti EM-hallikilpailujen joukkuekilpailussa hopeaa. Poikolainen voitti Suomen-mestaruuden henkilökohtaisessa kilpailussa vuonna 1986 sekä joukkuekilpailussa vuosina 1986 ja 1988. Hän edusti seuratasolla hyvinkääläistä Amarcoa.
Poikolaisen ennätys FITA-kierroksella on 1278 pistettä vuodelta 1988. Hän ampui parhaimmillaan 70 metristä 313, 60 metristä 328, 50 metristä 319 ja 30 metristä 342 pistettä.
Jutta Poikolaisen puoliso on jousiammunnan olympiavoittaja Tomi Poikolainen.
Lähteet
Suomalaiset jousiampujat
Vuonna 1963 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749565 | https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4nner-ralli | Jänner-ralli | Jänner Rallye tai Jänner-ralli on Itävallassa Freistadtin lähellä järjestettävä rallikillpailu. Kilpailua on järjestetty vuodesta 1969 lähtien ja se on kuulunut rallin EM-sarjaan.
Kilpailua ei ole järjestetty vuonna 1974, vuosina 1987-1999 eikä vuonna 2010.
Voittajat
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset verkkosivut
Jänner Rallye eWRC-sivustolla
Rallin EM-sarjan osakilpailut
Itävallan moottoriurheilu |
1749567 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Annikki%20Maattola | Annikki Maattola | Annikki Maattola (s. 7. joulukuuta 1945 Hollola) on suomalainen keilaaja ja ampuja. Hän saavutti keilailun MM-kilpailuissa 1991 hopeaa 5 × 6 sarjan joukkuekilpailussa. Soulin olympialaisissa 1988 keilailu oli näytöslajina ja Maattola sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa kolmanneksi oltuaan alkukilpailussa toinen ja hävittyään välierässä Japanin Atsuko Asaille pistein 187–209.
Maattola voitti keilailussa Pohjoismaiden-mestaruuden joukkuekilpailussa vuonna 1984. Hän sijoittui henkilökohtaisessa maailmancupissa viidenneksi vuonna 1990 ja Euroopan-cupissa 13:nneksi vuonna 1994. Hän voitti henkilökohtaisen Suomen-mestaruuden vuosina 1984, 1992 ja 1993 sekä pari- ja joukkuekilpailun mestaruudet vuonna 1990.
Maattola voitti ammunnassa Suomen-mestaruuden trapissa vuonna 1971, olympiatrapissa vuonna 1974 ja kaksoistrapissa vuonna 1975.
Annikki Maattolan siskot Hilkka ja Mirjam sekä veljen vaimo Helena ovat menestyneet haulikkoampujina.
Lähteet
Suomalaiset keilaajat
Suomalaiset ampujat
Vuonna 1945 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749568 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Invenius | Invenius | Invenius on muun muassa seuraavien suomalaisten henkilöiden sukunimi:
Anitra Invenius ( (s. 1942), näyttelijä ja teatteriohjaaja
Otto Invenius (s. 2000), ampumahiihtäjä
Rosa Invenius (1853–1932), kansakoulunopettaja, kansansivistäjä ja ruotsin kielellä kirjoittanut kirjailija
Tuukka Invenius (s. 1997), ampumahiihtäjä |
1749569 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kanariansaarten%20ralli | Kanariansaarten ralli | Kanariansaarten ralli eli Rally Islas Canarias on vuodesta 1977 lähtien järjestetty rallikilpailu, joka järjestetään Kanariansaarilla.
Kilpailu pidettiin aluksi nimellä Rally El Corte Inglés ja siitä tuli osa Espanjan mestaruussarjaa vuonna 1979. Kilpailun nimeksi vaihdettiin Rally de Canarias vuodelle 2002 ja uudestaan nimelle Rally Islas Canarias vuodelle 2009. Ralli on kuulunut Intercontinental Rally Challenge -sarjaan vuodesta 2010 ja kuuluu rallin EM-sarjaan.
Voittajat
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset verkkosivut
Rally El Corte Inglés / Islas Canarias eWRC-sivustolla
Rallin EM-sarjan osakilpailut
Espanjan moottoriurheilu |
1749572 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Fred%20Williamson | Fred Williamson | Frederick Robert Williamson (s. 5. maaliskuuta 1938 Gary, Indiana, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä, elokuvantekijä ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Hän pelasi 1960-luvulla kulmapuolustajana American Football League -sarjassa Oakland Raidersin ja Kansas City Chiefsin joukkueessa, jolloin hänet tunnettiin lempinimellä The Hammer. 1970-luvulla Williamsonista tuli blaxploitaatio-elokuviin erikoistunut näyttelijä, elokuvatuottaja ja -ohjaaja.
Filmografia
Elokuvat
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset näyttelijät
Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat
Yhdysvaltalaiset amerikkalaisen jalkapallon pelaajat
Vuonna 1938 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749574 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n%20Kulitsa | Venäjän Kulitsa | Kulitsa (; , ) on slaavilaisten perinteinen leipä, jota leivotaan pääsiäisenä. Sana ”kulitsa” tulee kreikkalaisesta κόλλιξ -sanasta ja on pyöreäksi tai soikeaksi muotoiltu leipä. Se on tuttu jo 1700-luvulta. Kulitsa valmistetaan pähkinöillä, hedelmillä tai sokerilla runsaasti maustetusta voitaikinasta. Kulitsa sekä pasha muodostavat pääosan kirkossa pyhitetyistä pääsiäisruoista. Hyvänä pääsiäistapana pidetään pääsiäiskakkujen ja väritettyjen kananmunien antaminen lahjaksi. Kulitsa koristellaan usein kahdella kirjaimella ХВ (lat. HV), joka venäjän kielessä äänettään Hristos voskrese! (Христос Воскресе!), eli Kristus nousi kuolleista.
Kulitsan alkuperä
Pääsiäiskakun (kulitsan) alkuperästä on ainakin kaksi erilaista versiota. Yksi versioista liittyy slaavilaiseen pakanuuteen. Uskotaan, että kulitsan prototyyppi oli ollut Venäjällä jo kauan ennen kristinuskoon kääntymistä. Muinaiset slaavit leipoivat erikoisleipää keväällä ennen kylvämistä. Leivällä kunnioitettiin Äiti Maata, jotta se olisi antelias ihmisiä kohtaan ja antaisi hyvän runsaan sadon. Leipää lahjoitettiin myös luonnolle, että suotuisa sää auttaisi saamaan hyvän sadonkorjuun.
Kristinuskon tullessa pakanalliset rituaalit Venäjällä vähitellen katosivat slaavien elämästä. Tapahtui kahden täysin erilaisen uskonnon sulautuminen, joka johti kummankin perinteiden sekoittumiseen.
Kulitsa historian toinen versio on kreikkalaista alkuperää. Kulitsa, samalla kuin kristinusko, tuli Venäjälle Kreikasta. Tämän pääsiäiskakun prototyyppinä oli kreikkalainen pyhä leipä nimeltään "artos". Artos oli mainittu ensimmäisen kerran jo 1100-luvulla. Juuri artos leivotaan ja pyhitetään nykyaikaisessa ortodoksisessa kirkossa. Pyhän leivän kotiversio eroaa selvästi kirkkoversiosta. Tämä on juuri se pääsiäiskakku, jota kutsutaan nimeltään kulitsa ja josta nykyaikainen pääsiäisleivonta koostuu.
Kulitsan merkitys ortodoksisessa kirkossa
Tullessaan Bysantin valtakunnasta Venäjälle kristinusko toi mukanaan pääsiäisjuhlan. Pääsiäisestä tuli iso juhlapäivä, jota kutsutaan Suureksi päiväksi, ja tätä päivää edeltävä viikko tunnetaan Suurena (Pyhänä) viikkona.
Perinteen mukaan, kun Jeesus jakoi pääsiäisaterian apostolien kanssa, hän julisti leivän olevan "hänen ruumiinsa". Niin leivästä tuli Kristuksen tunnusmerkki. Hänen taivaaseen ylösnousemuksen jälkeen kukaan apostoleista ei ottanut Kristuksen paikkaa pöydän ääressä. Sen sijaan leipä laitettiin pöydän vapaaseen paikkaan. Tämä kunniamerkki tarkoitti Jumalan läsnäoloa, ja pääsiäiskakku (kulitsa) on nykyaikana ”Herran pojan osa” uskonnollisille ihmisille.
Pääsiäisenä kulitsa on juhla-aterian olennainen osa. Pääsiäisen aattona, Suurena lauantaina, juhla-ateria pyhitetään kirkossa. Aterian pyhittäminen on uskonnollisten tahto ylläpitää Pyhän Hengen perinnettä.
Kulitsaan liittyvät enteet
Useat kiellot ja määräykset liittyivät ennen vanhaan kulitsan valmistamiseen. Joillakin Venäjän alueilla (esimerkiksi Karpaateilla) leipää ei saanut laittaa uuniin "paljain" käsin. Usein talon emäntä ei uskaltanut istua kulitsan leivontaprosessin aikana, jotta leipä ei lässähtäisi. Voronežin maakunnassa oli tapana leipoa pääsiäiskakkua ovi lukittuna: jotta pääsiäisleipä onnistuisi, vieraita ei saanut olla talossa. Talo oli myös pidettävä rauhallisena ja hiljaisena. Uskottiin, että kulitsasta tulisi upea ja maukas siellä, missä ihmiset eivät kiroilleet eivätkä moittineet.
Kulitsan ulkoasun mukaan oli tapana ennustaa perheenjäsenten kohtaloa ja tulevaa satoa: korkea, kokonainen ja kaunis pääsiäisleipä tarkoitti menestysvuotta perheelle. Jos kulitsa lässähti tai halkesi, taloudessa odotettiin onnettomuutta. Ontoksi sisäpuolelta paistettu leipä oli talonväen kuolemanmerkki.
Lähteet
Все про кулич: традиции, история возникновения, что символизирует. Пасхальный кулич - традиции, история, рецепты Когда начали печь куличи на пасху история /https://iia-rf.ru/mittens/vse-pro-kulich-tradicii-istoriya-vozniknoveniya-chto-simvoliziruet/
Виктория Романова. Пасхальный кулич /https://vlv-mag.com/rubriki/gurman/pasxalnyij-kulich/
П. Сюткин. Пасхальный кулич: История заблуждений /https://p-syutkin.livejournal.com/277405.html
Все про кулич: традиции, история возникновения, что символизирует /https://tvbesedka.com/article/vsie_pro_kulich_traditsii_istoriia_vozniknovieniia_chto_simvoliziruiet_359/
Elisabeth Morney. Pasha ja kulitsa - näin valmistat perinteiset venäläis-ortodoksiset herkut pääsiäispöytään /https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/03/24/pasha-ja-kulitsa-nain-valmistat-perinteiset-venalais-ortodoksiset-herkut/
Pääsiäisen perinnekaksikko: Kulitsa ja pasha /https://www.etlehti.fi/artikkeli/ruoka/leivonta/paasiaisen-perinnekaksikko-kulitsa-ja-pasha/
Hanna Sumari. Kulitsa ja pasha-minulle vieraat perinteet haltuun ja lahjoiksi lapsilleni /https://www.hannasumari.fi/2020/kulitsa-ja-pasha-minulle-vieraat-perinteet-haltuun-ja-lahjoiksi-lapsilleni/
Пасхальный кулич /https://www.pravmir.ru/kulich/
Sintonen, Ann-Mari. Anna ja Onni Karjalassa. Lector Kustannus Oy, 2021
Агапкина Т. А. Хлеб пасхальный // Славянские древности : этнолингвистический словарь : в 5 т. / под общ. ред. Н. И. Толстого. – Москва : Международные отношения, 2012. – Т. 5. – С. 421–424.
Viitteet
Pullat
Pääsiäisruoat
Venäläinen keittiö |
1749576 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Villikkotytt%C3%A4reni | Villikkotyttäreni | Villikkotyttäreni, televisioesityksessä Varokaa, isä irti! (Take Her, She’s Mine), on Henry Kosterin ohjaama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1963. Sen pääosia, opiskelemaan lähtevää teinitytärtä ja tätä Eurooppaan asti seuraavaa ylisuojelevaa isää näyttelevät Sandra Dee ja James Stewart. Tarina perustuu Henry ja Phoebe Ephronin näytelmään, jonka pohjalta käsikirjoituksen laati Nunnally Johnson.
Helsingin Sanomat luonnehti elokuvaa pikkuhauskaksi komediaksi, joka sopii lähinnä tyttöjen katsottavaksi. Cleveland Pressin aikalaiskritiikissä Tony Mastroianni moitti elokuvan vitsejä pahimmillaan nolostuttavan huonoiksi – esimerkkinä se, että Stewartin esittämää hahmoa luullaan lentokentällä kuuluisaksi näyttelijäksi James Stewartiksi – mutta kirjoitti Stewartin ja Deen tekevän kuitenkin parhaansa. Hauskimmaksi rooliksi hän nimesi Robert Morleyn sivuosan brittituristina.
Sekä Stewart että Dee olivat rooleistaan Laurel Award -ehdokkaina.
Lähteet
Vuoden 1963 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset komediaelokuvat
Näytelmiin perustuvat elokuvat |
1749577 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Daryll%20Neita | Daryll Neita | Daryll Saskia Neita (s. 29. elokuuta 1996 Lontoo) on brittiläinen pikajuoksija. Hän on saavuttanut useita arvokisamitaleja erityisesti viestijuoksussa.
Neita sijoittui neljänneksi 100 metrin juoksussa alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2015. Yleisessä sarjassa hän saavutti vuonna 2016 ensimmäiset arvokisamitalinsa 4 × 100 metrin viestijuoksussa, hopeaa EM-kilpailuissa ja pronssia olympialaisissa. Hän saavutti viestissä vuonna 2017 MM-hopeaa ja voitti vuonna 2018 EM-kultaa. MM-kilpailuissa 2019 saaliina oli jälleen viestihopeaa.
Neita saavutti Tokion olympialaisissa 2021 pronssia viestijuoksussa ja ylsi henkilökohtaisessa 100 metrin juoksussakin loppukilpailuun, jossa hän sijoittui kahdeksanneksi. Vuonna 2022 britit jäivät MM-kilpailujen viestissä kuudenneksi mutta saavuttivat Kansainyhteisön kisoissa hopeaa. Neita saavutti henkilökohtaisessa 100 metrin juoksussa pronssia sekä Kansainyhteisön kisoissa että EM-kilpailuissa. Sisäratojen EM-kilpailuissa 2023 hän saavutti pronssia 60 metrin juoksussa.
Neita on voittanut Britannian-mestaruuden ulkoradoilla 100 metrin ja 200 metrin juoksussa vuonna 2022 sekä sisäradoilla 60 metrin juoksussa vuonna 2023. Hän alitti 100 metrillä 11 sekunnin rajan ensi kerran Tokion olympialaisten alkuerissä 2021 ja sen jälkeen samana vuonna Timanttiliigan kilpailuissa Lausannessa ja Zürichissä. Vuonna 2022 hän paransi Birminghamissa Kansainyhteisön kisojen välierissä ennätyksekseen 10,90. Sisäradoilla hän on juossut 60 metriä parhaimmillaan aikaan 7,05 Berliinissä helmikuussa 2023.
Lähteet
Brittiläiset pikajuoksijat
Brittiläiset olympiamitalistit
Vuonna 1996 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749578 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rumeysa%20Gelgi | Rumeysa Gelgi | Rumeysa Gelgi (s. 1. tammikuuta 1997 Karabük, Turkki) on turkkilainen nainen, joka pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan "maailman pisimpänä naisena" ja "maailman pisimpänä alle 18-vuotiaana tyttönä".
Gelgi syntyi vuonna 1997 Karabükissa, jossa hän vieläkin asuu. Hän on 215 cm pitkä, ja hänen pituutensa johtuu Weaverin oireyhtymästä, harvinaisesta sairaudesta, joka aiheuttaa nopeaa kasvua. Tilansa vuoksi hän käyttää usein pyörätuolia liikkumiseen, mutta pystyy kuitenkin kävelemään lyhyitä aikoja ilman tukea.
Katso myös
Sultan Kösen
Lähteet
Elävät henkilöt
Vuonna 1997 syntyneet
Turkkilaiset henkilöt |
1749582 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Maantieviestin%20Suomen-mestaruuskilpailut | Maantieviestin Suomen-mestaruuskilpailut | Maantieviestin Suomen-mestaruuskilpailut järjestettiin vuosina 1987–1991. Kilpailut järjesti Suomen Urheiluliitto.
Kisaohjelma
Mitalistit
Miehet
Naiset
Lähteet
Suomen yleisurheilukilpailut
Viestijuoksu |
1749584 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Abbie%20Eaton | Abbie Eaton | Abigail ”Abbie” Eaton (s. 2. tammikuuta 1992 Kingston upon Hull, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen autourheilija. Hän on ollut The Grand Tour -televisiosarjan testikuljettaja sarjan toisesta tuotantokaudesta lähtien. Hän on kilpa-ajouransa ohella myös kilvanajon opettaja.
Eaton kasvoi lapsena moottoriurheilun parissa: hänen isänsä Paul oli 1980-luvulla menestyksekäs kartingkuljettaja. Hän aloitti itse kartingin harrastamisen kymmenvuotiaana ja kilpaili lajissa Britannian kansallisella tasolla. Hän siirtyi kilpa-autoihin 15-vuotiaana kilpailtuaan Citroën Saxo VTR -autoilla ajetussa SAXMAX-sarjassa. Vuonna 2009 hän voitti luokkansa mestaruuden ensimmäisellä kaudellaan Production Touring Car Championship -sarjassa voitettuaan kauden 18:sta kilpailusta 15. Hän siirtyi kilpailemaan Mazda MX-5 Supercup -sarjaan, jossa voitti mestaruuden vuonna 2014.
MX-5 Supercupin jälkeen Eaton siirtyi kilpailemaan GT-luokkiin. Ensimmäisellä osittaisella kaudellaan brittiläisessä GT Cupissa hän voitti yhden osakilpailun ja siirtyi sitten British GT Championshipiin, jossa hän sijoittui GT4-luokan Maseratilla Pro Am -luokan toiseksi ja koko sarjan neljänneksi. Kaudella 2017 Eaton ei saanut täysiaikaista ajopaikkaa, vaan kilpaili osittaisen kauden Blancpain GT Seriesissä GT3-luokan Ferrarilla. Monzan osakilpailussa Eaton otti luokkavoiton sarjan historian ensimmäisenä naisena.
Eaton oli alun perin naisille tarkoitetun W Series -formulasarjan kriitikko, mutta hänen suhtautumisensa sarjaan muuttui, kun hän näki sen edistävän siihen osallistuneiden naisten uria. Hän liittyi itse sarjaan kilpakuljettajaksi kaudelle 2021. Hänen paras kilpailusijoituksensa kauden aikana oli kuudes sija, jonka hän saavutti kahdesti. Kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Austinissa hän ajoi terävän kanttikiven päältä ajauduttuaan ulos kilparadalta ja mursi yliajon aiheuttamassa iskussa selkänsä. Hän joutui jättämään kauden päätösosakilpailun väliin loukkaantumisensa vuoksi ja sijoittui sarjan loppupisteissä kolmanneksitoista. Hän kuntoutui vammoistaan ajoissa kauden 2022 avauskilpailua varten ja ajoi jälleen täyden kauden sarjassa. Toisella kaudellaan hän sijoittui jälleen sarjassa kolmanneksitoista oltuaan yksittäisessä kilpailussa parhaimmillaan seitsemäs.
Kilpauransa ohella Eaton on esiintynyt television autoiluohjelmissa. Hänen ensiesiintymisensä oli Drive-sarjassa, jossa ammattikuljettajat opettivat julkisuuden henkilöitä ajamaan kilpaa. Hän toimi sarjassa räppäri Professor Greenin ajokouluttajana, ja he voittivat sarjan ensimmäisen tuotantokauden. Hänet valittiin The Grand Tour -televisiosarjan testikuljettajaksi sarjan toisesta tuotantokaudesta lähtien.
Eaton on tullut tunnetuksi myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolestapuhujana. Hän seurustelee niin ikään W Seriesissä kilpailleen Jessica Hawkinsin kanssa.
W Series -tulokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Brittiläiset autourheilijat
W Series -kuljettajat
Vuonna 1992 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749588 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Lea%20Meyer | Lea Meyer | Lea Meyer (s. 16. syyskuuta 1997 Löningen) on saksalainen yleisurheilija, jonka päälaji on 3 000 metrin estejuoksu.
Meyer sijoittui alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa estejuoksussa kuudenneksi vuonna 2017 ja viidenneksi vuonna 2019. Maastojuoksun MM-kilpailuissa hän sijoittui alle 23-vuotiaiden sarjassa parhaimmillaan 12:nneksi vuonna 2019.
Meyer karsiutui alkuerissä 3 000 metrin juoksussa sisäratojen EM-kilpailuissa 2021 sekä estejuoksussa Tokion olympialaisissa 2021 ja Eugenen MM-kilpailuissa 2022. Münchenin EM-kilpailuissa 2022 hän saavutti hopeaa ennätysajallaan 9.15,35.
Meyer voitti 3 000 metrin estejuoksussa Saksan-mestaruuden vuonna 2022.
Lähteet
Saksalaiset estejuoksijat
Vuonna 1997 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749592 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Nienke%20Brinkman | Nienke Brinkman | Nienke Brinkman (s. 28. lokakuuta 1993) on alankomaalainen kestävyysjuoksija.
Brinkman sijoittui vuonna 2022 Rotterdamin maratonilla toiseksi Alankomaiden-ennätyksellä 2.22,51. Myöhemmin samana vuonna hän saavutti Münchenin EM-kilpailuissa maratonilla pronssia ajalla 2.28,52. Maaliskuussa 2023 hän juoksi Haagissa puolimaratonin ennätyksensä 1.07,44. Huhtikuussa 2023 hän sijoittui Bostonin maratonilla 15:nneksi ajalla 2.24,58.
Lähteet
Alankomaalaiset kestävyysjuoksijat
Vuonna 1993 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749595 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Bruna%20Tomaselli | Bruna Tomaselli | Bruna Alberti Tomaselli (s. 18. syyskuuta 1997 Caibi, Brasilia) on brasilialainen autourheilija.
Tomaselli aloitti kilvanajon seitsemänvuotiaana ja sijoittui heti ensimmäisessä kilpailussaan kolmanneksi. Hän siirtyi kartingista Formula-kilpailuihin kaudella 2013. Hän ajoi kaudet 2013–2014 Brasilian juniorisarjoissa ennen kuin siirtyi kaudeksi 2015 Fórmula 4 Sudamericana -sarjaan. Kaudella 2016 hän sijoittui sarjan neljänneksi. Vuonna 2017 hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän alkoi kilpailla MRF Challenge Formula 2000 -sarjassa. Kaudet 2018 ja 2019 hän ajoi sarjassa täysiaikaisesti sijoittuen kokonaispisteissä 16:nneksi ja kahdeksanneksi. Kaudella 2018 hän ajoi myös Formula Academy Sudamericana -sarjaa, jossa sijoittui viidenneksi.
Tomaselli haki mukaan naisille tarkoitetun W Series -formulasarjan ensimmäiselle kaudelle vuonna 2019. Hänet valittiin 55 kuljettajaehdokkaan joukkoon, mutta hän ei päässyt valintaprosessissa jatkoon. Hän haki uudestaan mukaan seuraavalle kaudelle, ja tällä kertaa hänet otettiin yhdeksi sarjan uusista kilpakuljettajista. Kausi 2020 peruttiin kuitenkin koronaviruspandemian vuoksi, ja Tomaselli kilpaili sen sijaan Brasilian Império Endurance Brasil -kestävyyskilpailusarjassa. Hän otti kauden aikana sarjan historian ensimmäisenä naisena osakilpailuvoiton. Hän debytoi W Seriesissä lopulta kaudella 2021, mutta menestyi heikohkosti. Kauden kahdeksasta kilpailusta hän ajoi vain kahdessa pisteille ja sijoittui sarjan 15:nneksi. Kaudella 2022 hän jatkoi sarjassa, mutta ajoi jälleen vain kahdesti pisteille ja sijoittui 12:nneksi. Hänen paras sijoituksensa yksittäisestä kilpailusta on viides, jonka hän saavutti kerran kummallakin kaudellaan sarjassa.
Kaudeksi 2023 Tomaselli siirtyi kilpailemaan Brasilian vakioautosarja Stock Seriesiin.
W Series -tulokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Brasilialaiset autourheilijat
W Series -kuljettajat
Vuonna 1997 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749596 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Christine%20Caron | Christine Caron | Christine "Kiki" Caron (s. 10. heinäkuuta 1948 Pariisi) on ranskalainen kilpauimari, joka 1960-luvulla voitti selkäuinnissa Euroopan-mestaruuden ja saavutti olympiahopeaa.
Caron ui 100 metrin selkäuinnissa maailmanennätyksen 1.08,6 vuonna 1964 ja useita Euroopan-ennätyksiä 100 metrin ja 200 metrin selkäuinnissa vuosina 1963–1964. Hän saavutti Tokion olympialaisissa 1964 hopeaa 100 metrin selkäuinnissa ajalla 1.07,9, millä hän hävisi 0,2 sekuntia maailmanennätyksen uineelle Yhdysvaltain Cathy Fergusonille. Caron voitti Utrechtin EM-kilpailuissa 1966 kultaa 100 metrin selkäuinnissa.
Christine Caronin sisko Annie Caron kilpaili myös olympialaisissa uimarina.
Lähteet
Ranskalaiset uimarit
Ranskalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1948 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749598 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Annie%20Caron | Annie Caron | Annie Caron (s. 10. elokuuta 1941 Pariisi) on ranskalainen kilpauimari.
Caron edusti Ranskaa Rooman olympialaisissa 1960 mutta ei yltänyt loppukilpailuihin. Hän sijoittui alkuerissä yhdeksänneksi 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä, kymmenenneksi 4 × 100 metrin sekauintiviestissä ja 18:nneksi 100 metrin perhosuinnissa.
Annie Caronin pikkusisko Christine Caron on uinnin Euroopan-mestari ja olympiamitalisti.
Lähteet
Ranskalaiset uimarit
Vuonna 1941 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749600 | https://fi.wikipedia.org/wiki/John%20B.%20Kelly%20%28nuorempi%29 | John B. Kelly (nuorempi) | John Brenden ”Jack” Kelly Jr. (24. toukokuuta 1927 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat – 2. maaliskuuta 1985 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen soutaja, olympiamitalisti, poliitikko ja urheilujohtaja. Kelly osallistui neljiin olympialaisiin ja sai 1956 pronssia yksikkösoudusta. Hän voitti urallaan muun muassa kultaa Pan-Amerikan kisoista, ja hänet palkittiin James E. Sullivan -palkinnolla Yhdysvaltain parhaimpana yliopistourheilijana.
Kilpauransa jälkeen Kelly jatkoi urheilujohtajana, ja hänet valittiin juuri ennen kuolemaansa Yhdysvaltain olympiakomitean johtoon. Lisäksi hän toimi Philadelpian paikallispolitiikassa ja edusti valtuustossa 1968–1979.
Nuoruus ja opiskelu
John Kelly syntyi Philadelphiassa 1927. Hän oli John ja Margaretin Kellyn toiseksi vanhin lapsi. Johnilla oli kolme siskoa, Peggy, Grace ja Lizanne. Grace Kellystä tuli kuuluisa näyttelijä sekä myöhemmin Monacon ruhtinatar. John Kelly vanhempi oli voittanut soudussa kaksi olympiakultaa vuoden 1920 kesäolympialaisista ja kolmannen kullan neljä vuotta myöhemmin. Perhe oli varakas, sillä irlantilaista sukujuuria omaavalla Johnilla oli myös menestynyt muurausyritys.
Kelly opiskeli Pennsylvanian yliopistossa, missä hän muun muassa toimi Kappa Sigma -veljeskuntansa puheenjohtajana sekä kuului veljeskuntien väliseen valtuustoon. Hän valmistui vuonna 1950.
Urheilu-ura
Kelly oli opiskeluaikanaan yliopistojoukkuen soutaja ja voitti 1947 James E. Sullivan -palkinnon Yhdysvaltain parhaimpana yliopistourheilijana. Kelly valittiin Yhdysvaltain joukkueeseen Lontoon 1948 olympialaisiin, joissa hän osallistui yksikkökilpailuun muttei sijoittunut mitaleille.
Kellyn toiset olympialaiset olivat Helsingissä 1952. Hän jäi jälleen mitalien ulkopuolelle, mutta Pan-Amerikan kisoissa 1955 hän voitti kultaa. Kelly sai olympiapronssia Melbournessa 1956, mutta Roomassa 1960 hän ei sijoittunut mitaleille. Kelly voitti urallaan viisi kertaa Yhdysvaltain-mestaruuden sekä kahdesti Royal Henley Regattan Diamond Challengen.
Poliitikkona ja urheilujohtajana
Kelly oli urheilu-uransa jälkeen aktiivinen Philadelphian paikallispolitiikassa sekä johti isänsä perustamaa muurausyritystä. Kelly istui demokraattisen puolueen listoilta vuodet 1968–1979 Philadelphian kaupunginvaltuustossa. Lisäksi hän toimi Philadelphia Athletic Clubin ja Philadelphian baletin puheenjohtajana.
Kelly oli aktiivisesti mukana myös Yhdysvaltain olympiakomiteassa, ja hän oli kesäolympialaisissa 1964 kahdeksikon joukkueenkohtaja ja kesäolympialaisissa 1968 viisiottelun järjestelykomiteassa. Kelly oli Yhdysvaltain olympiakomitean varapuheenjohtajana 1980–1984, ja hänet valittiin puheenjohtajaksi helmikuussa 1985. Kelly kuoli seuraavassa kuussa saatuaan sydänkohtauksen hölkkälenkillä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset soutajat
Yhdysvaltalaiset olympiamitalistit
Yhdysvaltalaiset urheiluvaikuttajat
Yhdysvaltalaiset demokraattipoliitikot
Vuonna 1927 syntyneet
Vuonna 1985 kuolleet |
1749602 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Marilyn%20Ramenofsky | Marilyn Ramenofsky | Marilyn Ramenofsky (s. 20. elokuuta 1946 Phoenix) on yhdysvaltalainen kilpauimari, jonka päälaji oli 400 metrin vapaauinti.
Ramenofsky paransi vuonna 1964 kolme kertaa 400 metrin vapaauinnin maailmanennätystä ajoillaan 4.42,0, 4.41,7 ja 4.39,5. Hän saavutti Tokion olympialaisissa 1964 hopeaa 400 metrin vapaauinnissa ajalla 4.44,6, millä hän hävisi 1,3 sekuntia joukkuetoverilleen Virginia Duenkelille. Maailmanennätys pysyi Ramenofskyn hallussa elokuuhun 1965 saakka.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset uimarit
Yhdysvaltalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1946 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749604 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ayla%20%C3%85gren | Ayla Ågren | Ayla Ågren (s. 20. kesäkuuta 1993 Bærum, Norja) on norjalais-ruotsalainen autourheilija, joka edustaa autourheilussa Norjaa.
Ågren aloitti kartingin harrastamisen seitsemänvuotiaana. Hän kilpaili kartingissa Norjan, Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Alankomaiden kansallisissa sarjoissa sekä Euroopan- ja maailmanmestaruustasolla. Hän siirtyi Formula-kilpailuihan vuonna 2012 muutettuaan Yhdysvaltoihin, jossa osallistui sponsorinsa tuella Skip Barber Racing Schooliin. Hän ajoi koulun kesäsarjassa neljästi palkintokorokkeelle. Kaudeksi 2013 hän siirtyi F1600 Championship Series -sarjaan ja voitti vuonna 2014 toisella yrityksellään sarjan mestaruuden noustuaan päätöskilpailun voittoon viimeisen kierroksen ohituksella. Seuraavaksi kaudeksi hän nousi USF2000 Championshipiin, jossa Ågren sijoittui tulokaskaudellaan yhdeksänneksi. Hän kilpaili sarjassa vielä kahdella seuraavalla kaudella, mutta häneltä jäi kilpailuja väliin rahoituksen puutteen vuoksi. Oman kilpailu-uransa jäätyä tauolle Ågren työskenteli spotterina Indianapolis 500 -kilpailussa.
Ågren haki mukaan naisille tarkoitetun W Series -formulasarjan ensimmäiselle kaudelle vuonna 2019. Hänet valittiin 55 kuljettajaehdokkaan joukkoon, mutta hän ei päässyt valintaprosessissa jatkoon. Sen sijaan hän sai paikan IndyCar Seriesin turva-auton kuljettajana. Ågren haki uudelleen W Seriesiin kaudeksi 2020 ja sai kilpakuljettajan paikan sarjasta. Kausi kuitenkin peruttiin koronaviruspandemian takia. Ågren pääsi lopulta debytoimaan sarjassa kaudella 2021. Hän ajoi täyden kauden lukuunottamatta Belgian osakilpailua, johon hän ei startannut jouduttuaan sairaalaan aika-ajoissa sattuneen usean auton kolarin seurauksena. Hän sijoittui kauden kahdeksassa kilpailussa kuitenkin vain kahdesti pisteille ja tuli sarjan lopputuloksissa 17:nneksi. Kaudeksi 2022 Ågren menetti kilpakuljettajan paikkansa, mutta hänestä tuli sen sijaan sarjan varakuljettaja. Hän ajoi kaudella yhden kilpailun, kun hän korvasi loukkaantuneen Tereza Bábíčkován Singaporessa.
W Series -tulokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Norjalaiset autourheilijat
W Series -kuljettajat
Vuonna 1993 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749606 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Vasili%20Dolgorukov | Vasili Dolgorukov | Vasili Dolgorukov voi tarkoittaa jotain seuraavista henkilöistä:
Vasili Vladimirovitš Dolgorukov (1667–1746), venäläinen sotamarsalkka
Vasili Lukitš Dolgorukov (n. 1670 – 1739), venäläinen diplomaatti
Vasili Mihailovitš Dolgorukov (1722–1782), venäläinen kenraali
Vasili Andrejevitš Dolgorukov (1804–1868), venäläinen kenraali, Venäjän sotaministeri
Vasili Aleksandrovitš Dolgorukov (1868–1918), venäläinen kenraali, hovimarsalkka |
1749607 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Svetlana%20Babanina | Svetlana Babanina | Svetlana Viktorovna Babanina (s. 4. helmikuuta 1943 Tambov) on Neuvostoliittoa edustanut kilpauimari, joka oli 1960-luvuln puolivälissä maailman kärkipään rintauimareita.
Babanina kilpaili kaksissa olympialaisissa. Tokion olympialaisissa 1964 hän saavutti pronssia 100 metrin rintauinnissa ja 4 × 100 metrin sekauintiviestissä. Méxicon olympialaisissa 1968 hän sijoittui 200 metrin rintauinnissa kuudenneksi ja 100 metrin rintauinnissa seitsemänneksi. Vuoden 1965 universiadeissa Babanina voitti kultaa 200 metrin rintauinnissa sekä saavutti pronssia 100 metrin vapaauinnissa ja 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä. Utrechtin EM-kilpailuissa 1966 hän ui alkuerissä 4 × 100 metrin vapaauintiviestissä, jossa Neuvostoliitto voitti kultaa.
Babanina paransi kahdesti 100 metrin rintauinnin maailmanennätystä, ensin vuonna 1964 aikaan 1.17,2 ja seuraavana vuonna aikaan 1.16,5. Hänen maannaisensa Galina Prozumenštšikova vei ennätyksen häneltä heinäkuussa 1966.
Lähteet
Neuvostoliittolaiset uimarit
Neuvostoliittolaiset olympiamitalistit
Vuonna 1943 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749608 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Terri%20Stickles | Terri Stickles | Terri Lee Stickles (s. 11. toukokuuta 1946) on yhdysvaltalainen kilpauimari, joka saavutti olympiapronssia vapaauinnissa vuonna 1964.
Stickles voitti Pan-Amerikan kisoissa 1963 kultaa 100 metrin vapaaäuinnissa ja saavutti hopeaa 200 metrin vapaauinnissa. Tokion olympialaisissa 1964 hän saavutti pronssia 400 metrin vapaauinnissa ajalla 4.47,2, millä hän hävisi kahdelle maannaiselleen selvästi mutta voitti australialaisen Dawn Fraserin 0,4 sekunnilla.
Stickles oli naimisissa kolumbialaisen kestävyysjuoksijan Álvaro Mejían kanssa.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset uimarit
Yhdysvaltalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1946 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749610 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Bianca%20Bustamante | Bianca Bustamante | Bianca Bustamante (s. 19. tammikuuta 2005) on filippiiniläinen autourheilija.
Bustamante aloitti autourheilun kuusivuotiaana. Hän on kolminkertainen Filippiinien vuoden kartingkuljettaja, kaksinkertainen Aasian kartingin juniorimestari ja kolminkertainen Macaon kansainvälisen karting-GP:n voittaja. Vuonna 2021 hänelle myönnettiin FIA Girls on Track -stipendi. Bustamante kutsuttiin alkuvuodesta 2022 Yhdysvaltoihin naisille tarkoitetun W Series -formulasarjan uusien kuljettajien testeihin. Hän osallistui myös toiseen testiin Barcelonassa, jonka perusteella valittiin kauden 2022 kilpakuljettajat. Bustamante valittiin kilpakuljettajaksi W Seriesin akatemiaohjelmaan, johon hän sai kaksivuotisen sopimuksen. 17-vuotiaana hän oli sarjan toiseksi nuorin kuljettaja. Esikoiskaudellaan sarjassa Bustamante ajoi vain kerran pisteille ja sijoittui kokonaispisteissä 15:nneksi. Hän oli kuitenkin sarjan paras tulokaskuljettaja.
Alkuvuodesta 2023 Bustamante ajoi Prema Racing -tallin kuljettajana täyden kauden Formula 4 UAE -talvisarjassa. Hän ajoi kauden aikana kahdesti pisteille. Kesäkaudeksi 2023 hän siirtyi uuteen F1 Academy -sarjaan, jossa hän ajaa niin ikään Preman kuljettajana. Hän nousi ensimmäisen kerran palkintopallille heti kauden ensimmäisessä kilpailussa, jossa hän nousi Nerea Martín hylkäyksen myötä toiseksi.
Bustamante on rahoittanut kilpa-ajouraansa muun muassa myymällä NFT:itä.
W Series -tulokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Filippiiniläiset autourheilijat
W Series -kuljettajat
F1 Academy -kuljettajat
Vuonna 2005 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749612 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Harriet%20Nordlund | Harriet Nordlund | Gerd Harriet Linnéa Nordlund (20. syyskuuta 1954 Nautijaur, Jokimukka, Ruotsi – 19. huhtikuuta 2023 Ekerö, Tukholma, Ruotsi) oli luulajansaamelainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja kirjailija. Nordlund oli myös yksi Dálvadis-teatterin perustajista, kun teatteri perustettiin vuonna 1971. Sen lisäksi hän toimi Beaivváš Sámi Našunálateáhterin teatterijohtajana vuosina 2003–2006.
Elämäkerta
Gerd Harriet Linnéa Nordlund syntyi 20. syyskuuta 1954 Nautijaurissa, Jokimukassa, Ruotsissa. Hänen vanhemmat olivat porosaamelaisia. Hän oli vain 7-vuotias, kun hänet lähetettiin asuntolakouluun pohjois-Ruotsiin.
Nordlund alkoi kirjoittaa jo nuorena. Esimerkiksi hänen 15-vuotiaana kirjoittama dialogi Samtal med dig esitettiin Ruotsissa Sverige TV1:n televisiokanavalla vuonna 1969. 17-vuotiaana Nordlund muutti Tukholmaan opiskelemaan teatteritaidetta. Siellä hän kävi Valtion näyttämökoulua () vuosina 1973–1976.
1980-luvusta lähtien Harriet Nordlundin puoliso oli ruotsalainen näyttelijä Gustav Levin (s. 1952). Heille syntyi kaksi tytärtä: ensimmäinen vuonna 1982 ja toinen vuonna 1985.
Ura
Nordlund työskenteli näyttelijänä monessa teatterissa, kuten Orionteaternissa, Turteaternissa, Uppsalan kaupunkiteatterissa, Gottsunda Teaternissa, Norrbottensteaternissa, Tukholman kaupunkiteatterissa, Dálvadis ja Beaivváš Sámi Našunálateáhterissa. Myöhemmin Nordlund työskenteli Gävlen kansanteatterissa. Keväällä 2009 hän aloitti työtä Jokimukan kulttuuri- ja vapaa-aikapäällikkönä.
Nordlund sovitti ainakin 14 näytelmää ja kirjoitti itse seitsemän. Vuosina 1971–1985 hän työskenteli Dálvadisteatterin taiteellisena johtajana ja vuosina 2003–2006 Beaivváš Sámi Našunálateáhterin teatterijohtajana. Näiden lisäksi Nordlund toimii myös juontajana elokuussa 1990 Ruotsin Sveriges Radio P1 Sommar-radio-ohjelmassa.
Palkintoja ja tunnustuksia
Vuona 2009 Nordlund voiti Biret Elle -muistopalkinnon rajojen ylittävästä työstään, joka edisti saamelaiskulttuuria. Vuonna 2016 hän voitti samoista syistä sekä Såhkie-kunnianpalkinnon että Ubmejen Biejvieh -kunnianpalkinnon.
Vuonna 2017 hän ja toinen saamelainen kirjailija, Ann-Helen Laestadius, olivat ehdolla Norrland-palkinnon saajiksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden kategoriassa yhdessä Madeleine Bäckin, John Holmvallin ja Mirja Ungen kanssa. Palkinnon voitti Ann-Helen Laestadius kirjastaan Tio över ett.
Filmografia (valikoitu)
TV-sarjat tai -elokuvat
1975 – Långtradarchaufförens berättelser
1982 – Profeten i Pajala
1997 – Hästen och tranan
Elokuvat
1991 – Önskas
1997 – Larmar och gör sig till
Bibliografia
2016 – Årddå: vid trädgränsen
2019 – Trumbäraren
2019 – Samernas skapelseberättelse
2021 – Kvinnan och barnet
2022 – Dikter från trädgränsen
Lähteet
Saamelaiskirjailijat
Saamelaiset näyttelijät
Ruotsalaiset kirjailijat
Ruotsalaiset näyttelijät
Vuonna 2023 kuolleet
Vuonna 1954 syntyneet |
1749613 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Martha%20Randall | Martha Randall | Martha Irene Randall (s. 12. kesäkuuta 1948 Chicago) on yhdysvaltalainen kilpauimari, joka saavutti olympiapronssia sekauinnissa vuonna 1964.
Randall saavutti Tokion olympialaisissa 1964 pronssia 400 metrin sekauinnissa ajalla 5.24,2 edellään maannaisensa Donna De Varona ja Sharon Finneran. Randall voitti universiadeissa 1967 kultaa 100 metrin perhosuinnissa ja vapaa- ja sekauintiviesteissä sekä saavutti pronssia 100 metrin selkäuinnissa.
Randall ui 400 metrin vapaauinnissa vuonna 1965 maailmanennätykset 4.39,2 ja 4.38,0. Hän menetti ennätykset maannaiselleen Pamela Kruselle kesäkuussa 1967.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset uimarit
Yhdysvaltalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1948 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749614 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Zenia%20Stampe | Zenia Stampe | Zenia Stampe Lyngbo (s. 30. maaliskuuta 1979 Roskilde) on tanskalainen poliitikko Radikaali Venstre -puolueesta. Hän on toiminut vuodesta 2011 Tanskan parlamentin eli kansankäräjien jäsenenä.
Stampe valittiin kansankäräjille ensimmäisen kerran syyskuun 2011 vaaleissa Sjællandin vaalipiiristä. Hänet on valittu jatkokaudelle vuosien 2015, 2019 ja 2022 vaaleissa. Hän on toiminut kansankäräjillä muun muassa kulttuurivaliokunnan varapuheenjohtajana vuodesta 2023.
Stampe opiskeli politiikan tutkimusta Kööpenhaminan yliopistossa ja suoritti maisterintutkinnon vuonna 2009. Ennen valintaansa kansankäräjille hän työskenteli vuosina 2010–2011 Tanskan elinkeino- ja rakennushallituksen (Erhvervs- og Byggestyrelsen) virkailijana ja vuosina 2009–2010 Kööpenhaminan kunnan terveys- ja hoitohallinnon (Sundheds- og Omsorgsforvaltning) konsulttina.
Vuosina 2008–2011 Stampe toimi puolueensa varapuheenjohtajana ja vuosina 2003–2006 puolueen nuorisojärjestön Radikal Ungdomin puheenjohtajana. Hän lähti mukaan nuorisojärjestön toimintaan vuonna 1998.
Zenia Stampe on naimisissa teatteriohjaaja Martin Lyngbon kanssa. Hänellä on kolme omaa lasta sekä yksi bonuslapsi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Tanskalaiset poliitikot
Vuonna 1979 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749615 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Pamela%20Kruse | Pamela Kruse | Pamela Jean "Pam" Kruse (s. 3. kesäkuuta 1950 Miami) on yhdysvaltalainen kilpauimari, joka saavutti olympiahopeaaa vapaauinnissa vuonna 1968.
Kruse saavutti Méxicon olympialaisissa 1968 hopeaa 800 metrin vapaauinnissa ja sijoittui neljänneksi 400 metrin vapaauinnissa. Vuonna 1967 hän ui 400 metrin vapaauinnissa maailmanennätykset 4.36,8 ja 4.36,4 ja 200 metrin vapaauinnissa maailmanennätyksen 2.09,7.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset uimarit
Yhdysvaltalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1950 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749619 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Leopoldin%20ritarikunta | Leopoldin ritarikunta | Leopoldin ritarikunta (, , ) on belgialainen ritarikunta, joka perustettiin 11. heinäkuuta 1832 Leopold I:n ensimmäisen kaudella. Sitä myönnetään tunnustuksesta urhoollisesta palveluksesta tai muista Belgian valtiota hyödyttäneistä ansioista. Saajan ei tarvitse olla Belgian kansalainen. Ritarikunta on Belgian korkein mahdollinen, ja maan hallitsija toimii ritarikunnan suurmestarina.
Ritarikunnassa on kolme divisioonaa (sotilaille, merimiehille ja siviileille), ja kunnianosoituksen saajan tulee olla vähintään 42 (poikkeuksena sotilaat).
Ritarikuntaa jaetaan viidessä luokassa:
Suurristi
Suurupseeri
Komentaja
Upseeri
Ritari
Lähteet
Belgialaiset ritarikunnat |
1749621 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kruunun%20ritarikunta%20%28Belgia%29 | Kruunun ritarikunta (Belgia) | Kruunun ritarikunta (, , ) on belgialainen ritarikunta, joka perustettiin 15. lokakuuta 1898 kuningas Leopold II:n käskystä. Aluksi kuningas jakoi sitä tunnustuksena sankarillisista saavutuksista Kongon vapaavaltiossa. Belgian valtio otti ritarikunnan osaksi omaa palkitsemisjärjestelmäänsä vuonna 1908 ja sijoitti sen Leopoldin ritarikunnan alapuolelle.
Nykyään kunnianosoitusta myönnetään tunnustuksena ansioista taiteen, kirjallisuuden, tieteen, kaupan ja teollisuuden saralla sekä valtion hyväksi tehdystä palveluksesta.
Ritarikuntaa jaetaan viidessä luokassa, kahdessa alemmassa palmu-luokassa sekä kolmessa mitaliluokassa:
Suurristi
Suurupseeri
Komentaja
Upseeri
Ritari
Kultapalmu
Hopeapalmu
Kultamitali
Hopeamitali
Pronssimitali
Lähteet
Belgialaiset ritarikunnat |
1749623 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Leopold%20II%3An%20ritarikunta | Leopold II:n ritarikunta | Leopold II:n ritarikunta (, , ) on belgialainen ritarikunta, joka perustettiin 24. elokuuta 1900. Alkujaan ritarikunta kulki nimellä Kongon vapaavaltion ritarikunta, mutta vuonna 1908 Belgian valtio otti ritarikunnan osaksi kansallista palkitsemisjärjestelmäänsä, kun Kongon vapaavaltio lakkasi olemasta kuningas Leopold II:n henkilökohtaista omaisuutta.
Järjestyksessään se on Belgian ritarikunnista alin Leopoldin ritarikunnan ja kruunun ritarikunnan jälkeen. Ritarikuntaa jaetaan tunnustuksena Belgian kuningashuoneen hyväksi tehdystä työstä tai muista poikkeuksellisista ansioista. Myös vähintään 40-vuotta kestäneen uran julkisella sektorilla tehneet työntekijät voivat saada tunnustuksen. Saajan ei tarvitse olla Belgian kansalainen.
Ritarikuntaa jaetaan viidessä luokassa sekä kolmessa mitaliluokassa:
Suurristi
Suurupseeri
Komentaja
Upseeri
Ritari
Kultamitali
Hopeamitali
Pronssimitali
Lähteet
Belgialaiset ritarikunnat |
1749625 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Alankomaiden%20kruunun%20ritarikunta | Alankomaiden kruunun ritarikunta | Alankomaiden kruunun ritarikunta () on alankomaalainen ritarikunta, joka perustettiin vuonna 1969 kuningatar Julianan käskystä, kun Oranian kuningashuoneen ritarikunta uudelleenorganisoitiin. Sitä myönnetään ulkomaiden kansalaisille tunnustuksena Alankomaiden hyväksi tehdyistä ansioista.
Ritarikuntaa jaetaan viidessä luokassa sekä kolmessa mitaliluokassa:
Suurristi
Suurupseeri
Komentaja
Upseeri
Ritari
Kultamitali
Hopeamitali
Pronssimitali
Lähteet
Alankomaalaiset ritarikunnat |
1749626 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Timo%20Ala-Lipasti | Timo Ala-Lipasti | Timo Ala-Lipasti (s. 27. tammikuuta 1980 Seinäjoki) on suomalainen pesäpalloilija. Ala-Lipasti edusti urallaan Superpesiksessä kasvattajaseuraansa Seinäjoen Maila-Jusseja ja Nurmon Jymyä. Ala-Lipasti saavutti kaksi SM-pronssia kaudella 2004 ja kaudella 2008. Hän pelasi ulkokentällä kolmoskopparina. Ala-Lipasti pelasi 124 Superpesiksen runkosarjan ottelua. Näissä otteluissa hän löi kuusi kunnaria ja 35 tavallista juoksua, toi 53 juoksua ja keräsi 304 kärkilyöntipistettä. Ala-Lipasti pelasi 34 Superpesiksen ylemmän loppusarjan ottelua. Näissä otteluissa hän löi kaksi tavallista juoksua, toi kymmenen juoksua ja keräsi 32 kärkilyöntipistettä. Ala-Lipasti pelasi viisi Superpesiksen alemman loppusarjan ottelua. Näissä otteluissa hän toi yhden juoksun ja keräsi kaksi kärkilyöntipistettä.
Lähteet
Suomalaiset pesäpalloilijat
Vuonna 1980 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749627 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoisen%20leijonan%20ritarikunta | Valkoisen leijonan ritarikunta | Valkoisen leijonan ritarikunta () on alkujaan tšekkoslovakialainen, nykyisin tšekkiläinen, ritarikunta, joka perustettiin vuonna 1922.
Nykyään ritarikunta on Tšekin korkein mahdollinen tunnustus, ja siinä on kaksi divisionaa sotilaille ja siviileille. I luokasta erotetaan myös korkeampi ketju-luokka, jota myönnetään ainoastaan valtionpäämiehille. Ritarikunnan suurmestarina toimii Tšekin presidentti, joka saa virkansa puolesta kantaa ritarikunnan I luokan tunnuksia ketjuineen ja saa pitää ne presidenttikautensa jälkeen, mikä maan parlamentti sen hänelle myöntää.
Ritarikunnassa olevian luokkien määrä on vaihdellut vuosien varrella seuraavasti:
Lähteet
Tšekin kunniamerkit |
1749630 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom%C3%A1%C5%A1%20Garrigue%20Masarykin%20ritari%C2%ADkunta | Tomáš Garrigue Masarykin ritarikunta | Tomáš Garrigue Masarykin ritarikunta () on tšekkiläinen ritarikunta, joka perustettiin alunperin vuonna 1990. Se perustettiin uudestaan vuonna 1994. Ritarikuntaa jaetaan tunnustuksena demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen hyväksi tehdystä työstä. Tšekin presidentti on ritarikunnan suurmestari ja sitä kautta oikeutettu kantamaan sen I luokan tunnuksia, jotka hän saa pitää, mikäli maan parlamentti antaa siihen luvan.
Kunnianosoitusta myönnetään viidessä luokassa:
I luokka
II luokka
III luokka
IV luokka
V luokka
Lähteet
Tšekin kunniamerkit |
1749631 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Perun%20auringon%20ritarikunta | Perun auringon ritarikunta | Perun auringon ritarikunta () on perulainen ritarikunta, joka on perustettu 8. lokakuuta 1821 José de San Martínin päätöksellä. Alkujaan sillä palkittiin Etelä-Amerikan vapaussodissa ansioituneita henkilöitä. Ritarikunta lakkautettiin vain neljä vuotta myöhemmin Perun parlamentin päätöksellä, kun sillä palkitut henkilöt alkoivat käyttää aatelistitteleitä. Presidentti Augusto Leguía perusti ritarikunnan uudelleen vuonna 1921.
Ritarikuntaa myönnetään tunnustuksena poikkeuksellisita ansioista sekä siviileille että sotilaille mm. tieteen, taiteen, kulttuurin ja politiikan saralla. Saajan ei tarvitse olla Perun kansalainen.
Kunnianosoitusta jaetaan kuudessa luokassa:
Suurristi timantein
Suurristi
Suurupseeri
Komentaja
Upseeri
Ritari
Lähteet
Perun kunniamerkit |
1749634 | https://fi.wikipedia.org/wiki/IBM%207070 | IBM 7070 | IBM 7070 on IBM:n vuonna 1958 julkaisema tietokone. Tietokone pohjautuu desimaalijärjestelmään. Se painaa 10,5 tonnia ja kuluttaa 54 kW sähköä.
Lähteet
IBM
1950-luvun tietokoneet |
1749635 | https://fi.wikipedia.org/wiki/P.%20O.%20Ekko | P. O. Ekko | Paavo Olavi Ekko (vuoteen 1935 Ekholm, 19. elokuuta 1903 – 1995) oli suomalainen pappi, joka tunnetaan keräämistään ja tutkimistaan puumerkeistä.
Ekko valmistui papiksi vuonna 1928. Hän toimi vt. kappalaisena Loimaassa 1928–1929, Karunassa 1929–1931 ja Raumalla 1931–1932, kappalaisena Kalannissa 1933–1954 ja kirkkoherran apulaisena Porissa 1956–1961. Herännäisiin kuulunut Ekko vaikutti myös Suomen Partiopoikajärjestössä.
1930-luvun alussa Ekko kiinnostui kirkon pöytäkirjoissa tapaamistaan puumerkeistä ja alkoi kerätä niitä. Vuosien saatossa Ekko keräsi kirkonkirjoista ja arkistoista yli 13 000 puumerkin kokoelman. Suomen ohella hän keräsi niitä Pohjoismaista ja Saksasta. Ekko julkaisi kolme puumerkkejä käsittelevää teosta, joista kaksi toimitti hänen poikansa Timo Ekko.
Teoksia
Lähteet
Aiheesta muualla
Puumerkit Timo Ekon kotisivu
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit
Herännäiset henkilöt
Vuonna 1903 syntyneet
Vuonna 1995 kuolleet |
1749640 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Lilou%20Wadoux | Lilou Wadoux | Lilou Wadoux (s. 10. huhtikuuta 2001 Amiens) ranskalainen moottoriurheilija. Hän ajaa kaudella 2023 FIA World Endurance Championship (FIA WEC) -sarjassa.
Wadoux on ensimmäinen nainen, joka on voittanut FIA WEC -sarjan kilpailun. Autokunta Alessio Rovera, Lilou Wadoux ja Luis Perez Companc voittivat LMGTE Am -luokassa AF Corse -tallin Ferrari 488 GTE Evo -autolla Spa-Francorchampsin kilpailussa 29. huhtikuuta 2023.
Wadoux on ajanut aiemmin muun muassa TCR Europe ja Alpine Elf Europa Cup -sarjoissa.
Lähteet
Ranskalaiset moottoriurheilijat
Vuonna 2001 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749641 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Peyton%20parrish | Peyton parrish | Peyton Parrish on amerikkalainen muusikko. Hän on erikoistunut viikinkihenkiseen musiikkiin ja julkaisee aktiivisesti musiikkia YouTubessa omalla kanvallaan. |
1749643 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Beledweynen%20etsiv%C3%A4 | Beledweynen etsivä | Beledweynen etsivä (Detektiven från Beledweyne) on ruotsalainen vuonna 2023 julkaistu televisosarja. Sen ovat ohjanneet Zaida Bergroth (neljä jaksoa) ja Patrik Gyllström (kaksi jaksoa), ja käsikirjoittajana on Aron Levander.
Juoni
Syyttäjän toiminut Tilda Renström (Malin Levanon) on saanut potkut, ja sen jälkeen mennyt töihin pakolaisten säilöönottokeskukseen joka sijaitsee Karkebon pienessä kaupungissa Uppsalan läänissä. Hän joutuu karkoittamaan somalialaista tulleen pakolaisen joka ei suostu kertomaan nimeään, eikä mitään muutakaan itsestään, ja sen takia hänestä käytetään vain hänen huoneensa numeroa 24. Kun säilöönottokeskuksen lähellä katoaa teinityttö alkaa Renström tutkimaan katoamistapausta toiveenaan päästä takaisin syyttäjäksi. Hän saa apua 24:tä joka osottautuu Renströmiä pätevämmäksi tekemään päätelmiä tutkimuksissa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ruotsalaiset rikossarjat
Ruotsalaiset draamasarjat |
1749644 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rally%20di%20Roma%20Capitale | Rally di Roma Capitale | Rally di Roma Capitale tai Rooman ralli on rallikilpailu, joka järjestetään Rooman kaupungin lähistöllä. Ralli on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 2013 ja se on kuulunut rallin EM-sarjaan vuodesta 2017 lähtien.
Voittajat
Kilpailun voittajat:
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset verkkosivut
Rally di Roma Capitale eWRC-sivustolla
Rallin EM-sarjan osakilpailut
Italian moottoriurheilu |
1749645 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Mart%20V%C3%B5rklaev | Mart Võrklaev | Mart Võrklaev (s. 30. toukokuuta 1984) on virolainen poliitikko ja valtiovarainministeri Kaja Kallaksen III hallituksessa. Hän on Viron reformipuolueen jäsen ja tuli valituksi Riigikogun vaaleissa 2023 maan parlamenttiin.
Vuosina 2012–2019 Võrklaev työskenteli Raen kunnan pormestarina.
Lähteet
Viron ministerit
Viron valtiovarainministerit
Riigikogun jäsenet
Viron reformipuolueen poliitikot
Vuonna 1984 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749648 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiit%20Riisalo | Tiit Riisalo | Tiit Riisalo (s. 17. helmikuuta 1967) on Viron talous- ja IT-ministeri Kaja Kallaksen III hallituksessa. Hän on Viro 200 -puolueen jäsen. Vuosina 2012–2016 hän kuului IRL-puolueeseen ja toimi vuosina 2012–2015 sen puoluesihteerinä. Vuodesta 2016 Riisalo työskenteli Viron presidentin kanslian johtajana. Hänen puolisonsa on reformipuolueen poliitikko ja saman hallituksen sosiaaliturvaministeri Signe Riisalo.
Riisalo on työskennellyt erilaisissa tehtävissä julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla, muun muassa Viron ulkoministeriössä, ollut Eläinlääkintä- ja Elintarvikeviraston vt. pääjohtaja, AS GO Travelin hallituksen jäsen, Kansalaisyhteiskuntarahaston neuvoston puheenjohtaja ja Elintarvikeviraston pääsihteeri. Hän on aktiivinen puolustusliittolainen ja hengenpelastaja. Vuoden 2022 lopulla Riisalo valittiin Viron kansainvälisen kehityksen keskuksen (ESTDEV) toimitusjohtajaksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Isänmaan ja Res Publican liiton poliitikot
Viron ministerit
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749649 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki%20Ylih%C3%A4rsil%C3%A4 | Erkki Ylihärsilä | Erkki Jaakko Ylihärsilä (s. 26. toukokuuta 1932 Lapua) on suomalainen metsänhoitaja ja metsätalouden asiantuntija ja johtaja, joka on saanut metsäneuvoksen arvonimen.
Ylihärsilän vanhemmat olivat maanviljelijä Toivo Erkki Ylihärsilä ja emäntä Rauha Maria Yliselä. Hänen puolisonsa vuodesta 1964 on lehtori Eira Hillevi Tirkkonen. Ylihärsilä tuli ylioppilaaksi Lapuan yhteiskoulusta 1951 ja valmistui metsänhoitajaksi Helsingin yliopistosta 1956, metsätaloudellisen virkatutkinnon hän suoritti 1957. Ylihärsilä oli Etelä-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnan harjoittelijametsänhoitaja 1956, Metsähallituksen Tuomarniemen hoitoalueen harjoittelijametsänhoitaja 1956–1957, Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran metsänhoitaja 1957–1962, Etelä-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnan, vuodesta 1968 piirimetsälautakunta ja vuodesta 1987 metsälautakunta, asutusmetsänhoitaja Seinäjoella 1962–1964 ja Suupohjan piirin piirimetsänhoitaja 1964–1988 ja johtaja 1988–1994.
Suupohjan maatalousoppilaitoksen metsäopin opettaja ja metsäkurssien johtaja Ylihärsilä oli 1964–1966 ja 1969–1970, Vaasan läänin palotarkastajaa avustava metsäammattimies 1972–1980, Seinäjoen teknillisen oppilaitoksen sivutoiminen tuntiopettaja 1974–1975 ja Etelä-Pohjanmaan piirimetsälautakunnassa työsuojelupäällikkö 1974–1985. Hänellä on ollut myös useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Metsäneuvoksen arvonimen Ylihärsilä sai 1993.
Lähteet
Suomalaiset metsänhoitajat
Suomalaiset opettajat
Vuonna 1932 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749650 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Asev%C3%A4kivalta | Aseväkivalta | Aseväkivalta on poliittinen termi. Se on tarkoitushakuinen termi ohjaamaan mielipiteitä ja mielikuvia aseiden käytöstä. Huoli rikollisesta väkivallasta, itsemurhista ja vahingoista kohdistetaan poliittiseen keskusteluun kuinka rajoittaa aseiden omistusta ja aseiden lukumäärää.
Aseväkivalta on lainasana Yhdysvalloista, "gun violence". Aseiden kieltoa ajava järjestö "The National Council to Control Handguns" perustettiin 1974. Siitä tuli "Handgun Control Inc." vuonna 1980. Myöhemmin se muodosti järjestön nimeltä "The Center to Control Handgun Violence". Vuonna 2001 nimi muutettiin “Brady Campaign and Center to Prevent Gun Violence”, josta aseita kieltävän agendan termi aseväkivalta levitettiin laajemmin käyttöön.
Poliittisessa keskustelussa aseväkivalta on virheellinen käsite, koska aseilla tehtävä väkivalta voi olla lainmukaista tai rikollista. Rikollista väkivaltaa ovat henki- ja väkivaltarikokset. Lainmukaista väkivaltaa ja aseidenkäyttöä ovat esimerkiksi metsästys, poliisin ja puolustusvoimien käyttö, hätävarjelu eli itsepuolustus ja itsemurhat. Esimerkiksi poliisin aseiden käyttö ja kansalaisten lainmukainen itsepuolustus päinvastoin estävät väkivalta- ja henkirikoksia.
Väkivaltarikoksen tekoväline, kuten nyrkit, teräaseet tai ampuma-aseet, ei ole koskaan väkivallan varsinainen syy tai edes väkivallan tyyppi. Väkivallan muotoja ovat esimerkiksi lähisuhdeväkivalta, naisiin kohdistuva väkivalta, seksuaaliväkivalta, jengiväkivalta tai kunniaväkivalta. Termit ilmaisevat väkivallan uhria tai väkivallan teon motiivia. Tarkoitushakuinen poliittinen määritelmä, aseväkivallan lisäksi voisi olla puukkoväkivalta tai nyrkkiväkivalta, mikä olisi koomista, vakavasta aiheesta huolimatta.
Lähteet |
1749652 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Alb-Donau-Kreis | Alb-Donau-Kreis | Alb-Donau-Kreis on piirikunta Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa Tübingenin hallintopiirissä. Sen pinta-ala on 1 359 neliökilometriä, ja siihen kuuluu 55 kuntaa. Kesäkuun 2022 lopussa piirikunnassa oli 201 208 asukasta. Piirikunnan keskus on Ulm, joka ei kuitenkaan itse kuulu piirikuntaan.
Kunnat ja kaupungit
Alb-Donau-Kreisiin kuuluu 55 kuntaa, joista 9 on kaupunkeja. Suluissa kuntien asukasluvut 30. kesäkuuta 2022.
Lähteet
Aiheesta muualla
Piirikunnan verkkosivut
Baden-Württembergin piirikunnat |
1749653 | https://fi.wikipedia.org/wiki/EM-rallikausi%202022 | EM-rallikausi 2022 | EM-rallikausi 2022 oli rallin EM-sarjan kausi vuonna 2022.
Kauden viimeinen kilpailu ilmoitettiin elokuussa kun muut kilpailut ilmoitettiin edeltävän vuoden joulukuussa. Päätöstapahtumana ajettava Katalonian ralli ajettiin samana viikonloppuna rallin MM-sarjan tapahtuman kanssa, mutta erillisenä tapahtumana ERC-sarjan säännöillä.
Kilpailukalenteri
Tulokset
Kuljettajien mestaruuden voitti Espanjan Efren Llarena 166 pisteellä. Toiseksi tuli Espanjan Javier Pardo 99 pisteellä ja kolmanneksi Ranskan Yoann Bonato 88 pisteellä.
Lähteet
2022
Vuoden 2022 moottoriurheilu |
1749654 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaahanhikki | Harmaahanhikki | Harmaahanhikki (Potentilla inclinata) on sormihanhikkien sukuun kuuluva laji. Kasvi on monivuotinen, ja sen kasvutapa on melko pysty. Varsi on karvainen, ja kasvilla on harvoin tyviruusuke. Lehdet ovat viisi- tai seitsensormisia. Lehdykät ovat joskus syvään hampaisia ja joskus pariliuskaisia, ja niiden alapuolella on harmaata karvaa. Harmaahanhikki kukkii runsain kukin heinäkuulta elokuulle. Terälehdet ovat 5–7 mm pituisia, ja niiden alla olevat verholehdet ovat hieman lyhyempiä. Kukkien väri on keltainen. Harmaahanhikin kasvuympäristöjä ovat niityt ja kalliot, ja sitä esiintyy enimmäkseen Ranskassa ja Etelä-Saksassa. Sitä on havaittu Suomessa satunnaistulokkaana.
Lähteet
Aiheesta muualla
Sormihanhikit |
1749663 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rally%20Zl%C3%ADn | Rally Zlín | Rally Zlín (koko nimeltä Barum Czech Rally Zlín) on Tšekissä Zlínissä ajettava rallikilpailu. Kilpailu on järjestetty ensimmäisen kerran vuonna 1971.
Rallin kilpailupaikka on noin 300 kilometriä etelään pääkaupungista Prahasta. Kilpailun sponsori on rengasvalmistaja Barum, jonka tehtaat sijaitsevat lähellä.
Kilpailu kuuluu rallin EM-sarjaan ja se on kuulunut myös Intercontinental Rally Challenge -sarjaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset verkkosivut
Barum Rally eWRC-sivustolla
Rallin EM-sarjan osakilpailut
Tšekin moottoriurheilu |
1749665 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Nygaardsvoldin%20hallitus | Nygaardsvoldin hallitus | Nygaardsvoldin hallitus oli Norjan hallitus 20. maaliskuuta 1935 – 25. kesäkuuta 1945. Vuosina 1940–1945 se toimi pakolaishallituksena Lontoossa.
Ministerit
Pääministeri
Johan Nygaardsvold (Työväenpuolue)
Kirkko- ja opetusministeri
Nils Hjelmtveit (Työväenpuolue)
Oikeusministeri
Trygve Lie (Työväenpuolue) 20.3.–1935–1.7.1939
Terje Wold (Työväenpuolue) 1.7.1939–25.6.1945
Ulkoministeri
Halvdan Koht (Työväenpuolue) 20.3.1935–19.11.1940
Trygve Lie (Työväenpuolue) 19.11.1940–25.6.1945
Puolustusministeri
Fredrik Monsen (Työväenpuolue) 20.3.1935–15.11.1935
Adolf Indrebø (Työväenpuolue) 15.11.1935–20.12.1935
Oscar Torp (Työväenpuolue) 20.12.1935–15.8.1936
Fredrik Monsen (Työväenpuolue) 15.8.1936–22.12.1939
Birger Ljungberg (Høyre) 22.12.1939–28.11.1941
Oscar Torp (Työväenpuolue) 28.11.1941–28.2.1942
Birger Ljungberg (Høyre) 28.2.1942–20.3.1942
Oscar Torp (Työväenpuolue) 20.3.1942–25.6.1945
Sosiaaliministeri
Kornelius Bergsvik (Työväenpuolue) 20.3.1935–13.11.1936
Oscar Torp (Työväenpuolue) 13.11.1936–1.7.1939
Sverre Støstad (Työväenpuolue) 1.7.1939–25.6.1945
Kauppaministeri
Alfred Madsen (Työväenpuolue) 20.3.1935–1.7.1939
Trygve Lie (Työväenpuolue) 1.7.1939–2.10.1939
Anders Frihagen (Työväenpuolue) 2.10.1939–7.6.1940
Terje Wold (Työväenpuolue) 7.6.1940–15.4.1942
Anders Frihagen (Työväenpuolue) 15.4.1942–1.10.1942
Olav Hindahl (Työväenpuolue) 1.10.1942–9.3.1945
Sven Nielsen (Høyre) 9.3.1945–25.6.1945
Merenkulkuministeri
Arne Sunde (Venstre) 1.10.1942–25.6.1945
Valtiovarainministeri
Adolf Indrebø (Työväenpuolue) 20.3.1945–13.11.1936
Kornelius Bergsvik (Työväenpuolue) 13.11.1936–1.7.1939
Oscar Torp (Työväenpuolue) 1.7.1939–28.11.1941
Paul Hartmann (Hjemmefronten) 28.11.1941–28.2.1942
Oscar Torp (Työväenpuolue) 28.2.1942–20.3.1942
Paul Hartmann (Hjemmefronten) 20.3.1942–25.6.1945
Maatalousministeri
Hans Ystgaard (Työväenpuolue) 20.3.1935–25.6.1945
Säännöstelyministeri
Trygve Lie (Työväenpuolue) 2.10.1939–19.11.1940
Arne Sunde (Venstre) 19.11.1940–1.10.1942
Säännöstely- ja jälleenrakennusministeri
Anders Frihagen (Työväenpuolue) 1.10.1942–25.6.1945
Työministeri
Johan Nygaardsvold (Työväenpuolue) 20.3.1935–2.10.1939
Olav Hindahl (Työväenpuolue) 2.10.1939–25.6.1945
Salkuttomat ministerit
Johan Ludwig Mowinckel (Venstre) 22.4.1940–5.6.1942 (ulkoministeriö)
Sven Nielsen (Høyre) 22.4.1940–12.3.1945
Arne Sunde (Venstre) 7.6.1940–19.11.1940
Anders Fjeldstad (Keskustapuolue) 7.6.1940–7.10.1943
Lähteet
Norjan hallitukset |
1749666 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Uno%20Kh%C3%BCry | Uno Khüry | Uno Khüry (1. toukokuuta 1883 Turku – 1950) oli suomalainen konsuli ja Winterin maali- ja tapettitehtaiden toimitusjohtaja.
Khüry aloitti uransa harjoittelijana Viipurissa. Hän oli sitten Uuraan Laivaus Oy:n palveluksessa ja oli jonkin aikaa Englannissa, missä hän harjoitti kieliopintoja. Suomeen palattuaan hän hoiti belgialaisen Charleroissa sijainneen toiminimen Leonard Bollen puutavarakauppoja Suomessa.
Khüry tuli Tampereen Tapettitehdas Oy:n palvelukseen vuonna 1904, ja hän toimi yrityksen edustajana Venäjällä, minne hän järjesti tapettien vientiä. Vuonna 1909 hänet nimitettiin Tampereen Tapettitehdas Oy:n ja väritehdas D. Winter & Co Oy:n isännöitsijäksi ja vuonna 1914 hänestä tuli näiden yhtiöiden toimitusjohtaja. Khüry aloitteesta rakennettiin 1909 Tampereen Tapettitehdas Oy:lle uusi tehdaslaitos Epilään ja vuonna 1926 tehdaslaitokset väritehdas D. Winter & Co Oy:lle. Khüryn aikana D. Winterin väritehtaaseen liitettiin 1925 Äströmin painoväritehdas Turusta, 1928 Emil Björkellin Teknillinen Tehdas Helsingistä, 1931 Koloriväritehdas Alho & Kumppanit Tampereelta ja 1937 Ab Frisenborg Fabriker Oy. Khüry oli Winterin toimitusjohtajana kuolemaansa saakka 1950.
Khüry teki useita opintomatkoja ulkomaille muun muassa Saksaan ja 1924 Yhdysvaltoihin tutustuakseen maan lakkateollisuuteen. Vuonna 1917 hänet nimitettiin Italian varakonsuliksi Tampereelle. Hän asui Epilässä vuonna 1919 valmistuneessa Winterin johtajan talossa, jonka oli suunnitellut arkkitehti Runar Eklund.
Lähteet
Suomalaiset yritysjohtajat
Vuonna 1883 syntyneet
Vuonna 1950 kuolleet |
1749669 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Nils%20Hjelmtveit | Nils Hjelmtveit | Nils Hjelmtveit (21. heinäkuuta 1892 Alversund – 30. lokakuuta 1985 Arendal) oli norjalainen opettaja ja työväenpuolueen poliitikko. Hän istui suurkäräjillä 1925–1930 sekä toimi Norjan kirkko- ja opetusministerinä 1935–1945. Vuosina 1932–1935 hän oli Stokkenin pormestari ja 1945–1961 Itä-Agderin maaherra.
Lähteet
Aiheesta muualla
Norjan opetusministerit
Norjan maaherrat
Norjan pormestarit
Norjalaiset opettajat
Vuonna 1892 syntyneet
Vuonna 1985 kuolleet |
1749670 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Alversund | Alversund | Alversund on taajama ja entinen kunta Hordalandin läänissä Norjassa. Se liitettiin vuonna 1964 Lindåsin kuntaan, joka on nykyisin osa vuonna 2020 perustettua Alverin kuntaa.
Kuvia
Lähteet
Aiheesta muualla
Norjan entiset kunnat
Norjan taajamat |
1749671 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean%20Ferry | Jean Ferry | Jean Ferry (alkuperäiseltä nimeltään Jean André Medous ja vuodesta 1910 Jean Levy; 16. kesäkuuta 1906 Capens, Haute-Garonne – 5. syyskuuta 1974 Créteil, Val-de-Marne) oli ranskalainen kirjailija ja käsikirjoittaja, joka kuului ’patafysiikka -nimiseen koulukuntaan OuLiPoon.
Ferry osallistui OuLiPoon tiiviisti, vaikka hän ei teoksissaan tuonut fantasiaa tai science fictionia kovin vahvasti esille. Hänen työssään on selvästi vaikutteita ranskalaisesta surrealismista ja Franz Kafkan tuotannosta.
Teoksia
Kirjoja
Le Mécanicien et autres contes (Paris 1950)
The Conductor and Other Tales (Cambridge, Massachusetts: Wakefield Press, 2013)
Elokuvien käsikirjoituksia
Les Musiciens du ciel (1940) - ohjaus Georges Lacombe
L'invité de la onzième heure (1945) - ohjaus Maurice Cloche
Quai des Orfèvres (1947) - ohjaus Henri-Georges Clouzot
Éternel conflit (1948) - ohjaus Georges Lampin
Manon (1949) - ohjaus Henri-Georges Clouzot
Miquette et sa mère (1949) - ohjaus Henri-Georges Clouzot
L'invité du mardi (1950) - ohjaus Jacques Deval
La belle image (1951) - ohjaus Claude Heymann
Spartacus (1951) - ohjaus Riccardo Freda
Nana (1955) - ohjaus Christian-Jaque
Cela s'appelle l'aurore (1955) - ohjaus Luis Buñuel
Nathalie (1957) - ohjaus Christian-Jacque
Tabarin (1958) - ohjaus Richard Pottier
Babette s'en va-t-en guerre (1959) - ohjaus Christian-Jaque
La famille Fenouillard (1960) - ohjaus Yves Robert
Madame Sans-Gêne (1961) - ohjaus Christian-Jaque
Vie privée (1962) - ohjaus Louis Malle
Le Gentleman de Cocody (1965) - ohjaus Christian-Jaque
La Faute de l'abbé Mouret (1970) - ohjaus Georges Franju
Les Lèvres rouges (1971) - ohjaus Harry Kümel Malpertuis (1972) - ohjaus Harry Kümel
De Komst van Joachim Stiller'' (1974) - ohjaus Harry Kümel
Lähteet
Aiheesta muualla
Internet Speculative Fiction Database.
Ranskalaiset kirjailijat
Ranskalaiset käsikirjoittajat
Vuonna 1906 syntyneet
Vuonna 1974 kuolleet |
1749672 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Oliver%20Onions | Oliver Onions | George Oliver Onions (13. marraskuuta 1873 – 9. huhtikuuta 1961) oli brittiläinen kirjailija ja kuvittaja. Hänen esikoisteoksensa ilmestyi 1899, ja läpimurtonsa hän saavutti vuonna 1913 julkaistulla romaanilla The Story of Louie. Onionsin eläessä hänen menestynein teoksensa oli historiallinen romaani The Story of Ragged Robyn (1945). Seuraavana vuonna ilmestynyt Poor Man’s Tapestry (1946) voitti James Tait Black Memorial Prize -palkinnon. Onions julkaisi myös lukuisia novelleja, ja nykyään hänet muistetaan parhaiten kummitusjutuistaan ja muista yliluonnollisista kauhutarinoistaan.
Onions oli naimisissa walesiläisen kirjailijan Berta Ruckin kanssa. Pariskunta avioitui 1909 ja pysyi yhdessä Oliverin kuolemaan saakka. Vuonna 1918 Onions vaihtoi virallisen nimensä George Oliveriksi mutta julkaisi jatkossakin teoksensa Oliver Onionsin nimellä.
Suomennetut teokset
”Kutsuva kaunokainen” (The Beckoning Fair One, 1911). Antologiassa
”Maalatut kasvot” (The Painted Face, 1929). Antologiassa
Lähteet
Brittiläiset kauhukirjailijat
Brittiläiset novellikirjailijat
Historiallisten romaanien kirjoittajat
Vuonna 1873 syntyneet
Vuonna 1961 kuolleet |
1749674 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Marine%20One | Marine One | Marine One () on radiokutsukoodi Yhdysvaltain merijalkaväen ilma-alukselle, joka kuljettaa Yhdysvaltain presidenttiä. Yleensä koodia käytetään merijalkaväen HMX-1 -osaston VH-3D Sea King tai VH-60N -helikoptereissa, jotka kuljettavat presidentin Valkoisesta Talosta esim. Andrewsin lentotukikohtaan. Vastaavasti merijalkaväen Yhdysvaltain varapresidenttiä kuljettava ilma-alus on Marine Two.
Historia
Ensimmäisen kerran helikopteria käytettiin presidentin kuljettamiseen vuonna 1957, kun Dwight D. Eisenhower lensi Bell UH-13 Siouxilla kesäkodilleen. Vuonna 1958 H-13 korvattiin Sikorsky H-34:llä. Vuonna 1961 käyttöön otettiin VH-3A.
Pian helikoptereiden ottamisesta kuljetusmuodoksi merijalkaväelle annettiin tehtäväksi tutkia Valkoisen talon etelänurmikon käyttöä helikopterin laskeutumispaikkana. Tilaa oli riittävästi, joten se onnistui. Vuoteen 1976 asti presidentin kuljettaminen helikopterilla oli jaettu merijalkaväen ja maavoimien kesken. Maavoimien vastaava kutsukoodi on Army One.
VH-3D otettiin käyttöön vuonna 1978 ja VH-60N vuonna 1987. Kumpaakin mallia käytetään presidentin kuljettamiseen, ja ne ovat täysin modifioituja käyttötarkoitukseensa.
Nykyisten helikopterien korvaajaa on etsitty jo kauan. Monimutkaisen hankintakilpailun päätteeksi Sikorsky VH-92 Patriot valittiin nykyisten kopterien seuraajaksi.
Käyttö nykyään
Marine One on usein vaihtoehto kalliille ja hankalille autosaattueille. Eniten sitä käytetään kuljettamaan presidentti Valkoisen talon etelänurmikolta Andrewsin lentotukikohtaan jatkolentoa Air Force Onella varten. Uuden presidentin virkaanastujaisissa väistyvä presidentti lentää usein viimeisen lennon Capitolilta Andrewsiin.
Turvallisuuden takia helikoptereita lentää aina useampi, jolloin yksi kuljettaa presidenttiä ja muut toimivat hämäyksenä. Helikopterit ovat varustettu ohjustentorjuntajärjestelmillä kuten soihduilla ja silpulla. Pidemmillä matkoilla Marine One kuljetetaan C-5 tai C-17 -kuljetuskoneella minne ikinä presidentti matkustaakaan. Vaikka presidentti ei tarvitsisi sitä, vähintään yksi kopteri on aina varuilla lähistöllä.
Katso myös
Air Force One
Lähteet
Yhdysvaltain merijalkaväki
Yhdysvaltain presidenttiys |