id
stringlengths 1
7
| url
stringlengths 31
375
| title
stringlengths 1
208
| text
stringlengths 1
226k
|
|---|---|---|---|
1749314 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Southern%20Cross%20Rally | Southern Cross Rally | Southern Cross Rally oli AMSAGin järjestämä australialainen rallikilpailu, jota ajettiin vuodesta 1966 vuoteen 1980.
Kilpailu oli viimeisinä vuosinaan kandidaatti silloin tuoreeseen rallin MM-sarjaan. Osa samoista teistä oli käytössä myöhemmin Australian rallissa.
Kilpailulle haettiin selkeästi australialaista nimeä ja nimeen vaikutti tähdistö Etelän risti, joka on näkyvissä vain eteläisellä pallonpuoliskolla. Australiassa oli myös ollut vastaavasti nimetty purjehduskilpailu.
Kilpailu ei käyttänyt erikoiskokeita ennen vuotta 1977 ja sitä ennen kilpailu ajettiin avoimilla teillä, joita ei suljettu kilpailua varten. Vuonna 1977 käyttöön otettiin erikoiskokeet FIA Drivers Cupin sääntöjen myötä ja kilpailusta oli ajettava täydet sata prosenttia jotta merkittiin maaliin tulleeksi. Myös sakkoaikoja annettiin tavoiteaikojen ylittämisestä.
Voittajat
Lähteet
Aiheesta muualla
Historic Rally Event
Rallikilpailut
Australian moottoriurheilu |
1749316 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Migration%20%28elokuva%29 | Migration (elokuva) | Migration on vuonna 2023 tuleva tietokoneanimaatioelokuva, jonka ohjaajana toimii Benjamin Renner. Elokuvan ääninäyttelijöihin kuuluvat Kumail Nanjiani, Elizabeth Banks, Keegan-Michael Key, Awkwafina, David Mitchell, Carol Kane ja Danny DeVito.
Ääninäyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
Tulevat elokuvat
Vuoden 2023 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset animaatioelokuvat |
1749318 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Erika%20Hilton | Erika Hilton | Erika Hilton (s. 9. joulukuuta 1992) on brasilialainen poliitikko.
Hilton heitettiin ulos kodistaan 14-vuotiaana, ja hän elätti itsensä seksityöllä vuosien ajan. Hän teki äitinsä kanssa sovinnon ja aloitti kasvatustieteen ja gerontologian opinnot yliopistossa. Siellä hän lähti opiskelijapolitiikkaan.
Hilton sai näkyvyyttä aktivistina vuonna 2015 vaatimalla transihmisille oikeutta käyttää valittua nimeään bussiyhtiön lipuissa.
Poliitikon ura jatkui São Paulon kaupunginvaltuustossa, johon Hilton valittiin ensimmäisenä transtaustaisena valtuutettuna. Vuonna 2022 hän asetuui ehdolle parlamenttivaaleihin. Hän oli 29-vuotias. Hilton pääsi parlamenttiin ja on siellä ensimmänen musta transtaustainen nainen.
Hiltonn edustaa sosialistista vapauspuoluetta PSOL. Kampanjassaan hän alleviivasi, ettei vasemmisto voi pitää kaikkia uskovaisia oletusarvoisesti vastustajinaan, ja että kirkko tekee paljon hyvää työtä vähäosaisten hyväksi. Hän osallistui jopa ehdokkaana olleen pastorin vaalitilaisuuksiin.
BBC valitsi Hiltonin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women.
Lähteet
Brasilialaiset poliitikot
Vuonna 1992 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749319 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Oslo%20Plaza | Oslo Plaza | Oslo Plaza on Oslossa sijaitseva pilvenpiirtäjä, jossa toimii Radisson Blu -hotelli. Rakennus valmistui vuonna 1989 ja on Oslon toiseksi korkein rakennus Tryvannstårnetin jälkeen. Aivan rakennuksen vieressä sijaitsee Oslo Spektrum -areena, johon hotellista on kulkuyhteys kävelysiltaa pitkin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Oslon rakennukset ja rakennelmat
Pilvenpiirtäjät
Radisson Hotels & Resorts |
1749321 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Global%20Tech%20Summit | Global Tech Summit | Global Tech Summit on sarja teknologiateollisuuden tulevaisuutta käsitteleviä konferensseja. Nämä konferenssit järjestetään vuoden 2023 aikana Riadissa, Soulissa, Tokiossa, Roomassa, Pariisissa, New Yorkissa, Melbournessa, Pekingissä, Lontoossa ja New Delhissä . Global Tech Conference isännöi keskusteluja useiden maiden teknologisista edistysaskeleista, lääkkeiden valmistamisesta uudella teknologialla ja lääkkeiden saatavuudesta kohtuuhintaan. Puhutaan nykyaikaisten maatalouskäytäntöjen omaksumisesta ja globaalista talouskehityksestä . Noin 1000 valtion virkamiestä, teollisuuden johtajaa, tutkijaa, yrittäjää, hallitusjohtajaa, tiedemiestä ja muuta edustajaa osallistuu jokaiseen G20 Global Tech Summit -kokoukseen, jonka mottona on suojella ihmisten terveyttä ja ohjata tulevaa sukupolvea tieteen ja teknologian aloilla.
Teknologiahuippukokous kattaa useita yrityksiä ja sisältää teknisiä istuntoja, HealthTech, PharmaTech, EduTech, AgriTech, Med Tech, FinTech, BioTech, meijeriteollisuus ja Startup fests, Crowdfunding, Digital Health, teknologiasovellukset terveydenhuollossa, mukaan lukien teknologian vallankumous syövän alalla hoito ja onkologia, suun terveyden ja hammaslääketieteen tulevaisuutta muovaava teknologia sekä teknologian kehitys pediatriassa, psykiatriassa ja kardiologiassa . Liikekumppanuudet, tekniset konferenssit, keskustelut maailmanluokan asiantuntijoiden kanssa, interaktiiviset istunnot, toimitusjohtajan konklaavit, startup showcase, teollisuusvierailut jne.
Osana Global Tech Summit -sarjaa pidettiin 16.-17.2.2023 Visakhapatnamissa tapaamisia teknologia- ja lääketeollisuuden ihmisten kanssa ja viimeisenä päivänä pidettiin Startup -yritysten esittelyjä, varainhankintaa jne. Noin 100 startuppia on esitellyt innovaatioitaan, kun taas 20 startup-yrityksen varainhankinta on saatu päätökseen. Visakhapatnamin konferenssiin ilmoittautui 1400 ihmistä, joista 400 ulkomaista delegaattia yli 25 maasta. Global Tech Summit -tapahtumasarja kokoaa yhteen poliitikot, päättäjät, innovaattorit ja teknologia-alan asiantuntijat keskustelemaan teknologiaan liittyvistä nousevista trendeistä, innovaatioista ja ratkaisuista sekä sen vaikutuksista eri sektoreihin.
Konferenssin aikataulu
Viitteet
Ulkoiset linkit
Official website
Tekniikkakonferenssit
Luettelot organisaation mukaan
Konferenssit |
1749324 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Betolar | Betolar | Betolar Oyj on vuonna 2016 perustettu suomalainen pörssilistattu materiaaliteknologiayritys, joka tarjoaa kehittämäänsä Geoprime-ratkaisua betonituotannon muuttamiseksi kestäväksi ja vähähiiliseksi. Se pyrkii vastaamaan rakennusteollisuuden kolmeen keskeisen haasteeseen: sementin hiilidioksidipäästöt, teollisuuden hyödyntämättömät sivuvirrat ja neitseellisten raaka-aineiden rajallisuus. Ratkaisulla muunnetaan teollisuuden sivuvirtoja sementin korvikkeeksi.
Betolarin missiona on auttaa betoniteollisuutta vähentämään CO2-päästöjä ja neitseellisten luonnonvarojen käyttöä. Sementtiteollisuus tuottaa noin seitsemän prosenttia globaaleista CO2-päästöistä. Betolarin Geoprime-ratkaisulla raaka-aineen CO2-päästöjä voidaan vähentää jopa 80 prosenttia nykyisestä . Lisäksi Betolarin ratkaisun avulla kaivosteollisuuden sivuvirtoja saadaan muutetuksi jätteestä hyödynnettäviksi raaka-aineiksi.
Betolar on listattu Nasdaq First North Growth Market Finland -markkinapaikalle ja yrityksen kotipaikka on Kannonkoskella.
Historia
Yhtiön tarina alkoi sementin korvaamisesta pihakalusteissa. Kannonkoskelainen Juha Leppänen ryhtyi valmistamaan betonisia erikoispihalaattoja 2016. Sementin sijaan hän kokeili käyttää laattojen sidosaineena tuhkaa. Seuraavana vuonna Mikkelin asuntomessuilla Ajanta-rahaston pääomasijoittaja Ari Salmivuori kiinnitti tuotteisiin huomiota. Sijoittaja näki isomman mahdollisuuden kuin paikallisen pihalaattojen valmistuksen.
Tuotantolinjastot myytiin pois, ja tuotekehitys aloitettiin palkkaamalla ensimmäinen kemian tohtori tekemään geopolymeerien tutkimusta tavoitteena teknologian kaupallistaminen. Tutkimusta jatkettiin pari vuotta ja liiketoimintamallia alettiin suunnitella. Kehitystyö on jatkunut nopeasti erilaisten teollisuuden sivuvirtojen tutkimiseen tieteellisesti. Sovellutukset ovat rakentuneet syvällisen tieteellisen ja käytännössä testatun tietämyksen varaan.
Vuoden 2020 lopulla Betolar sai ankkurisijoittajaksi Voima Venturesin. Kahden miljoonan euron rahoituskierrokseen osallistuivat myös Taaleri Sijoitus Oy, Taaleri Impakti sekä Valve Ventures. Vuonna 2021 Betolar järjesti syyskuussa päättyneen viiden miljoonan euron rahoituskierroksen, jossa yhtiön sijoittajiksi tulivat muun muassa Alexander ja Albert Ehrnroothin omistama Nidoco ja Soljan suvun omistama Kiilto Ventures sekä Ahti Invest ja Kilo Invest. Betolarin yhtenä keskeisenä neuvonantajana on ollut varhaisesta vaiheesta lähtien Olli-Pekka Kallasvuo.
Marraskuussa 2021 Suomen valtion Ilmastorahasto myönsi Betolarille seitsemän miljoonan euron pääomalainan sivuvirtatietokantaa hyödyntävän tekoälyalustan ja digitaalisen markkinapaikan kehittämiseen. Rahoitus on Ilmastorahaston ensimmäinen digitaaliseen ratkaisuun kohdistuva rahoitus.
Betolar vahvisti johtoryhmäänsä ja hallitustaan kesän ja syksyn 2021 aikana. Hallituksen muodostivat heinäkuun lopussa perustaja Juha Leppäsen lisäksi puheenjohtajana Tero Ojanperä sekä jäseninä pääomasijoittaja Inka Mero, Kalle Härkki ja Soile Kankaanpää. Toimitusjohtajana oli Matti Löppönen.
Betolar listautui Helsingin pörssin ylläpitämälle Nasdaq First North Growth Market Finland -markkinapaikalle 9.12.2021. Yhtiö keräsi listautumisannissa noin 35 miljoonan euron bruttovarat ja sai yli 4300 uutta osakkeenomistajaa.
Betolar aloitti kaupallisen vaiheen vuonna 2022 solmittuaan Euroopassa ja Aasiassa ensimmäiset yhtiön Geoprime-ratkaisuun perustuvat sopimukset yhteensä kahdeksan asiakkaan kanssa. Yhtiö toteutti tuotannollisia pilotointeja 25 uuden asiakkaan kanssa.
Kaupallisten sopimusten lisäksi Betolarilla kolme strategista kehitysyhteistyösopimusta: Critical Metalsin vanadinista puhdistetun masuunikuonan hyödyntämiseksi , betonielementtivalmistajan Consolis Parman kanssa sementittömien ontelolaattojen kehittämiseksi sekä Lujabetonin kanssa työstöominaisuuksiltaan paremman seossementin kehittämiseksi .
Vuonna 2022 Betolarille myönnettiin patentti, joka koskee menetelmää ja järjestelyä jätemateriaalin käsittelemiseksi sekä muuntamiseksi lujittuvaksi sideaineeksi. Tulevaisuudessa sideaine voidaan hyödyntää kaupallisesti. Siten se muodostaa arvoa jätemateriaalille, joka nykyisellään aiheuttaa kustannuksia. Yhtiöllä on kaiken kaikkiaan viisi patenttia tai patenttiperhettä.
Betolarilla oli vuoden 2022 lopussa 61 työntekijää, jotka edustavat 14 eri kansallisuutta. Toteutetut rekrytoinnit sijoittuivat erityisesti kaupallisen osaamisen vahvistamiseen, tutkimus- ja tuotekehitykseen sekä toimitusketjujen rakentamiseen. Toimitusjohtajana aloitti 1.11.2022 Exel Compositesin entinen toimitusjohtaja Riku Kytömäki.
Strategia ja markkinatilanne
Betolarin liiketoiminta perustuu korvaavien ratkaisujen tuomiseen nykyisin sementtipohjaisiin betonituotteisiin. Liiketaloudellinen logiikka perustuu siihen, että sementitöntä sideainetta voidaan käyttää suoraan tai pienillä muutoksilla olemassa olevassa betoninvalmistusprosessissa, eikä siirtyminen sementittömään betonituotantoon edellytä asiakkailta mittavia investointeja.
Kansalliset ilmastositoumukset ja kestävän rahoituksen mallit kasvattavat vihreiden rakentamisteknologioiden kysyntää voimakkaasti Betolarin kohdemarkkinoilla. Vihreän rakentamisen markkinan arvo on lyhyessä ajassa noussut merkittäväksi, eikä kasvun arvioida hidastuvan.
Euroopassa Betolarin kilpailu muodostuu tällä hetkellä erityisesti seossementtejä tarjoavista yrityksistä. Seossementeissä osa sementtiklinkkeristä on korvattu pääosin jauhetulla masuunikuonalla (GGBFS), joka on yksi terästeollisuuden sivuvirroista.
Seossementin haasteena kuitenkin on, että sementtiklinkkeriä voidaan korvata masuunikuonalla vain tiettyyn pisteeseen asti. Kasvava kuonapitoisuus vaikuttaa heikentävästi betonin käyttöominaisuuksiin, kuten betonin sitoutumis- ja lujuudenkehitysnopeuteen, mikä rajoittaa seossementtien sovellettavuutta. Tämä luo tarpeen Betolarin ratkaisuille, jotka mahdollistavat sivuvirtojen tehokkaan hyödyntämisen sementtibetonia vastaavin ominaisuuksin.
Aasiassa merkittävimmät kilpailijat ovat perinteiset sementtivalmistajat. Aasiassa sivuvirtojen saatavuus ajaa markkinaa, ja tuotestandardit yleisesti keskittyvät ominaisuuksiin eikä raaka-aineisiin, jotka luovat suotuisat mahdollisuudet sementittömille sideaineille. Lisäksi länsivaltioiden kehitysrahoitus suuntautuu ensi sijassa vihreisiin hankkeisiin, minkä voi arvioida vaikuttavan myönteisesti Betolarin markkinakysyntään.
Betolarin strategia perustuu viiteen keskeiseen teemaan, jotka suuntaavat yhtiötä
Fokusoitumaan vaihtoehtoisten sivuvirtojen tunnistamiseen, kehittämiseen ja erityisesti hinnaltaan edullisten jätevirtojen tuotteistamiseen;
Hakemaan vahvempaa asemaa arvoketjussa sivuvirtojen suhteen esimerkiksi yhteistyösopimusten tai investointien kautta;
Kiihdyttämään Geoprime-ratkaisukehitystä suurivolyymisiin ja skaalautuviin asiakassegmentteihin rakentamisen elementeissä ja kaivosteollisuudessa;
Keskittämään myyntiä ja markkinointia maantieteellisille avainmarkkinoille perustuen vihreän siirtymän kysyntään, sivuvirtojen saatavuuteen ja Betolarin kykyyn tuottaa taloudellista lisäarvoa tuotteistettujen sovellusten kautta;
Jatkamaan liiketoimintamallin ympärille rakennettavan dataan perustuvan liiketoimintaekosysteemin kehitystä, jossa Betolarin tekoälyalustan rooli on keskeinen.
Teknologia
Geoprime-teknologia
Tekoälyä hyödyntävä innovaatio voi vähentää sementin käytöstä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä 80 prosenttiin asti optimoimalla olemassa olevia valmistusprosesseja, tukemalla ratkaisukehitystä kehittyneellä analytiikalla ja luomalla globaaleita markkinoita sivuvirroille.
Geoprime-ratkaisun toimivuus on käytännössä todistettu valmisvaletuissa betonituoteryhmissä, kuten pihakivissä ja viemäriputkissa sekä erilaisissa valaisinten ja latausasemien jalustoissa. Euroopassa tanskalainen IBF ja belgialainen Tubobel on aloittanut sementittömien viemäriputkien tuotannon. Myös intialainen Sneh Precast on käynnistänyt infra- ja ympäristörakentamisen betonituotteiden, kuten putkien ja päällysteiden, tuotannon Geoprime-ratkaisulla.
Kannonkoskelle, Betolarin kotipaikkakunnalle valmistuu kesällä 2023 uusi innovaatiokeskus, jossa tutkitaan uusia sivuvirtoja hyödynnettäviksi betoniteollisuudessa. Materiaalitutkimuksen piirissä on noin 200 erilaista sivuvirtaa, mutta tutkimuksen painopiste kohdistuu tällä hetkellä lentotuhkaan (luokka F), kuonaan (GGBFS tai SSM), saveen, luonnollisiin pozzolaaneihin, piidioksidiin ja riisin kuoriin.
Digitalisaation ja tekoälyn hyödyntäminen
Betolar on toiminnan alusta alkaen kehittänyt datapankista ja digitalisaatiosta keskeistä vahvuustekijää. Osana omassa laboratoriossa tehtävää sivuvirtojen tutkimus- ja analyysityötä Betolar kerää myös ulkoisista lähteistä dataa sivuvirtojen ominaisuuksista. Dataa kerätään materiaalitutkimukseen ja reseptien kehittämiseksi myös asiakkaiden tuotantoprosesseista.
Digitaalisia sovelluksia ja tekoälyn hyödyntämistä Betolar tutkii ja kehittää ulkopuolisten yhteistyökumppanien kanssa. Kertyvää laaja-alaista tekoälyavusteista ymmärrystä hyödynnetään materiaalitutkimuksessa. Betolarin kehitystyöllä tavoitellaan data- ja palvelualustaa asiakasyritysten sekä koko arvoketjun käyttöön. Alustan avulla sivuvirran tuottaja ja käyttäjä löytävät toisensa sekä saavat sivuvirralle ja käyttökohteelle sopivan reseptiikan Betolarilta.
Tunnustuksia
2021 – Kannonkosken Yrittäjät ry: Juha Leppänen – Vuoden yrittäjä
2021 – Sitra: Kiertotalouden kiinnostavimmat 2.1
2022 – Pörssisäätiön Pörssigaala: Kiertotalouden edelläkävijä
Suomalaiset pörssiyhtiöt |
1749325 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Monika%20Kallies | Monika Kallies | Monika Kallies (myöh. Leschhorn, s. 31. heinäkuuta 1956 Stralsund) on saksalainen, Itä-Saksaa edustanut soutaja. Hän voitti kahdeksikossa maailmanmestaruuden Nottinghamissa 1975 ja olympiakultaa Montrealissa 1976.
Lähteet
Itäsaksalaiset soutajat
Itäsaksalaiset olympiavoittajat
Vuonna 1956 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749327 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Henrietta%20Ebert | Henrietta Ebert | Henrietta Ebert (o.s. Dobler, s. 15. tammikuuta 1954 Kirchmöser) on saksalainen, Itä-Saksaa edustanut soutaja. Hän voitti maailmanmestaruuden kahdeksikossa Luzernissa 1974 ja perämiehellisessä nelosessa Nottinghamissa 1975 sekä olympiakultaa kahdeksikossa Montrealissa 1976. Lisäksi hän saavutti hopeaa kahdeksikossa Moskovan EM-kilpailuissa 1973 ja Lake Karapiron MM-kilpailuissa 1978.
Lähteet
Itäsaksalaiset soutajat
Itäsaksalaiset olympiavoittajat
Vuonna 1954 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749329 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Monica%20Musonda | Monica Musonda | Monica Katebe Musonda on sambialainen elintarvikealan yrittäjä. Hän perusti Java Foods -nimisen yrityksen, jonka tavoitteena on tuottaa kohtuuhintaisia ravitsevia elintarvikkeita paikalllisista raaka-aineista eteläisen Afrikan markkinoille.
Koulutukseltaan Musonda on juristi. Hänellä on 15 vuoden työkokemus asianajajajana, ja hän on toiminut johtotehtävissä ja hallituksen jäsenessä useissa yrityksissä.
BBC valitsi Musondan vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women.
Lähteet
Sambialaiset henkilöt
Syntymävuosi puuttuu |
1749330 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Helma%20Lehmann | Helma Lehmann | Helma Lehmann (o.s. Mähren, s. 23. kesäkuuta 1953 Plaue) on saksalainen, Itä-Saksaa edustanut soutaja. Hän voitti maailmanmestaruuden kahdeksikossa Luzernissa 1974 ja perämiehellisessä nelosessa Nottinghamissa 1975 sekä olympiakultaa kahdeksikossa Montrealissa 1976. Lisäksi hän saavutti hopeaa kahdeksikossa Moskovan EM-kilpailuissa 1973.
Lähteet
Itäsaksalaiset soutajat
Itäsaksalaiset olympiavoittajat
Vuonna 1953 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749333 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Uuden-Seelannin%20ralli%201983 | Uuden-Seelannin ralli 1983 | Uuden-Seelannin ralli 1983 (viralliselta nimeltään 14. Sanyo Rally of New Zealand) oli rallin maailmanmestaruussarjan kilpailu kaudella 1983. Kilpailu järjestettiin 25.–28. kesäkuuta 1983 Aucklandissa. Kilpailu oli kauden seitsemäs ja sen kokonaispituus oli .
Kilpailuun lähti 59 autokuntaa, joista 33 pääsi maaliin.
Tulokset
Lähteet
MM-rallikausi 1983
Uuden-Seelannin ralli |
1749334 | https://fi.wikipedia.org/wiki/S/S%20Koli | S/S Koli | S/S Koli oli suomalainen vuonna 1902 rakennettu matkustajahöyrylaiva, joka liikennöi aluksi Pielisellä ja Saimaalla ja sen jälkeen Turun saariston reiteillä sekä Selkämeren ja Suomenlahden rannikkolinjoilla. Laiva muutettiin vuonna 1932 moottorialukseksi ja se liikennöi sitten nimillä M/S Meritähti ja M/S Anja.
S/S Koli valmistui vuonna 1902 Paul Wahl & Co:n Varkauden telakalta. Laivan pituus oli 26,27 metriä, leveys 5,55 metriä ja syväys 2,27 metriä. Vetoisuus oli 145 bruttorekisteritonnia ja höyrykoneen teho 150 hevosvoimaa. Laiva saattoi lastata 500–600 säkkiä jauhoja ja ottaa 150 matkustajaa. Matkustajia varten laivalla oli pari salonkia ja kuusi hyttiä. Laivan tilasi joensuulainen Höyryvenhe Oy Salmi, ja se liikennöi aluksi Pielisellä.
Vuonna 1915 laivan osti savonlinnalainen Höyryvenhe Oy Kerttu ja liikennöi sitten linjalla Savonlinna–Mikkeli. Elokuussa 1917 S/S Koli myytiin Uudestakaupungista kotoisin olleille Johan Aulalle ja Elis Eskolalle ja se aloitti syyskuussa 1917 kulkea linjalla Turku–Uusikaupunki. Vuonna 1918 laiva myytiin Rymättylään "Pakinainen" Kestilä & Co -nimiselle avoimelle yhtiölle ja se liikennöi sitten linjalla Turku–Uusikaupunki–Rauma–Pori ja vuodesta 1919 linjalla Turku–Brändö ja Kumlinge. 1920-luvulla laiva liikennöi Turun saaristossa muun muassa linjoilla Turku–Nauvo–Korpoström ja Turku–Kustavi–Uusikaupunki. Vuonna 1923 laiva myytiin Kustaviin Anton Emil Janssonille Höyrylaiva Koli -nimiselle yhtymälle.
1930-luvun alussa matkustajalaivaliikenne oli tullut kannattamattomaksi autojen alkessa yleistyä. Toukokuussa 1932 S/S Koli-laivan omistajaksi tuli Angelniemeltä kotoisin ollut laivuri Wäinö Johannes Jylhä. Tässä vaiheessa laiva muutettiin Turussa Crichtonin telakalla moottorirahtilaivaksi, matkustajatilat purettiin, se sai 50 hevosvoiman Bolinder-puolidieselmoottorin ja uudeksi nimeksi tuli M/S Meritähti. Laiva oli rannikkorahtiliikenteessä ja kuljetti muun muassa katukiviä Lyperön varavankilasta Turkuun, tiiliä Paraisilta Helsinkiin ja Raumalle, kalkkikiveä Korppoosta Salon raakasokeritehtaalle, viljaa Länsi-Suomesta Kotkassa sijainneelle Kauppiaiden myllylle ja paluulastina Kotkafosfaattia sekä raakasokeria Salon raakasokeritehtaalta Kotkan sokeritehtaalle.
Jylhä poltti 19. elokuuta 1943 mielenhäiriössä Kemiön Eknäsissä sijainneen kotitalonsa, sytytti talon edustalla ankkurissa olleen Meritähti-laivan palamaan ja ampui lopuksi itsensä. Meritähti upposi palon seurauksena ankkuripaikalleen. Jatkosodan jälkeen rymättyläläiset Toivo, Tauno ja Alma Saarni ostivat laivan hylyn, nostivat sen pinnalle ja korjauttivat sen Rymättylän Röölässä puutavarankuljetusalukseksi. Lavan uudeksi nimeksi tuli M/S Anja ja se rekisteröitiin tammikuussa 1946 Rymättylän Laiva Oy -varustamolle. Anja myytiin syyskuussa 1947 turkulaisille Leo Lehtoselle, Gustaf ja Iris Plathinille sekä uusikaupunkilaisille Kaarlo ja Meeri Virenille. Aluksen ruumaan rakennettiin matkustajatiloja ja vuonna 1948 se lähti Suomesta mukanaan siirtolaisia, joiden joukossa oli tiettävästi asekätkentään osallistuneita henkilöitä. Laivan kerrotaan sitten ilmestyneen siirtolaisten määränpäänä olleeseen Brasiliaan.
Lähteet
Höyrylaivat
Rahtilaivat |
1749335 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Marina%20Wilke | Marina Wilke | Marina Wilke (ent. Jährling, s. 28. helmikuuta 1958 Berliini) on saksalainen, Itä-Saksaa edustanut soutaja. Hän voitti perämiehenä kaksi olympiakultaa ja kaksi maailmanmestaruutta
Wilke voitti kahdeksikossa maailmanmestaruuden Nottinghamissa 1975 ja olympiakultaa Montrealissa 1976. Hän siirtyi vuodeksi 1977 Ilona Richterin kanssa kilpailemaan perämiehelliseen neloseen Marion Rohsin, Katja Rothen ja Bärbel Bendiksin kanssa, ja he voittivat maailmanmestaruuden Amsterdamin MM-kilpailuissa. Lake Karapirolla 1978 ja Bledissä 1979 Wilke saavutti kahdeksikossa MM-hopeaa Neuvostoliiton venekunnan vietyä voitot. Moskovan olympialaisissa 1980 Wilke voitti toisen kerran olympiakultaa, kun Itä-Saksan joukkue voitti neuvostoliittolaiset 0,97 sekunnilla.
Wilke avioitui soudun olympiavoittajan Harald Jährlingin kanssa, ja he muuttivat Australiaan vuonna 1989. Heidän poikansa Rob Jahrling saavutti soudussa Australian edustajana olympiahopeaa. Wilke palasi avioeronsa jälkeen Saksaan.
Lähteet
Itäsaksalaiset soutajat
Itäsaksalaiset olympiavoittajat
Vuonna 1958 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749337 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Bel%C3%A9n%20Garc%C3%ADa | Belén García | Belén García Espinar (s. 26. heinäkuuta 1999 L’Ametlla del Vallès, Espanja) on espanjalainen autourheilija ja seiväshyppääjä.
García asui lapsena perheineen Circuit de Barcelona-Catalunyan lähellä ja oli kiinnostunut moottoriurheilusta pienestä pitäen. Hän sai kuusivuotiaana oman motocross-pyörän ja yhdeksänvuotiaana karting-auton. Hänen vanhemmillaan oli moottoriurheilukilpailujen ajanottoa tekevä yritys, ja García auttoi usein heitä kilpailutapahtumissa. Hän ajoi kuitenkin itse vain harrastuksena, kunnes alkoi 15-vuotiaana kilpailla Espanjan kartingmestaruussarjassa. Kaudella 2018 hän sijoittui sarjan Senior KZ2 -luokassa kymmenenneksi ja pääsi kokeilemaan F4-autoa. Seuraavalla kaudella hän kilpaili Espanjan Formula 4 -sarjassa, jossa voitti yhden osakilpailun ensimmäisenä naisena. Hän voitti sarjan naisten cupin, ja hänet kutsuttiin edustamaan Espanjaa FIA Motorsport Games -tapahtumassa.
Kaudeksi 2020 García valittiin yhdeksi W Series -sarjan uusista kuljettajista. Hänen oli tarkoitus ajaa lisäksi joitakin kilpailuja Formula Renault Eurocup -sarjassa. Koronaviruspandemian vuoksi W Seriesin kausi peruttiin ja Garcían talli vetäytyi Formula Renault Eurocupista, minkä seurauksena hän jäi kaudeksi ilman ajopaikkaa. Hän palasi kilpailemaan Espanjan kartingmestaruussarjaan, jossa hän sijoittui KZ-luokan kokonaispisteissä seitsemänneksi.
Kaudella 2021 García pääsi osallistumaan W Seriesiin ja ajoi sen ohella Formula Regional European Championship -sarjan kilpailuja. Hän sijoittui esikoiskaudellaan W Seriesissä kymmenenneksi, ja hänen paras kilpailutuloksensa oli neljäs sija kauden avauskilpailussa. Hän jatkoi sarjassa myös kaudella 2022 ja kohensi suoritustasoaan. Hän jäi vain yhdessä kilpailussa pisteiden ulkopuolelle, ajoi ensimmäisen kerran palkintokorokkeelle oltuaan Le Castellet’ssa toinen ja sijoittui sarjan kokonaispisteissä viidenneksi.
W Series -kauden 2022 päätteeksi García siirtyi kestävyyskilpailuihin. Hän osallistui LMP3-luokan autolla Michelin Le Mans Cupin osakilpailuun Portimãossa ja Ultimate Cup Series -sarjan päätösosakilpailuun Le Castellet’ssa ja voitti jälkimmäisen. Kaudeksi 2023 hän siirtyi Asian Le Mans Series -sarjaan LMP3-autolla.
Moottoriurheilun ohella García on harrastanut yleisurheilua kuusivuotiaasta lähtien. Hän kokeili nuorena useita eri lajeja, mutta vuodesta 2017 hänen lajinsa on ollut seiväshyppy. Vuonna 2018 hän sijoittui seiväshypyssä Katalonian alle 20-vuotiaiden mestaruuskilpailuissa viidenneksi.
W Series -tulokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Espanjalaiset autourheilijat
Espanjalaiset seiväshyppääjät
W Series -kuljettajat
Vuonna 1999 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749339 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Sabine%20He%C3%9F | Sabine Heß | Sabine Heß (myöh. Schubert, s. 1. lokakuuta 1958 Dresden) on saksalainen, Itä-Saksaa edustanut soutaja. Hän voitti perämiehenä olympiakultaa perämiehellisessä nelosessa Montrealissa 1976 ja maailmanmestaruuden kahdeksikossa Amsterdamissa 1977.
Lähteet
Itäsaksalaiset soutajat
Itäsaksalaiset olympiavoittajat
Vuonna 1958 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749343 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Laura%20Kalliomaa-Puha | Laura Kalliomaa-Puha | Laura Kalliomaa-Puha (s. 1964) on suomalainen oikeustieteilijä, joka toimii sosiaalioikeuden professorina Tampereen yliopistossa. Hän väitteli oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2007. Hän kuvailee tutkivansa, "millainen sosiaaliturvajärjestelmän pitäisi olla, jotta sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat."
Julkaisut
Laura Kalliomaa-Puha: Kielletyt kartellit ja hyödyllinen yhteistyö kilpailuoikeudessa. Lakimiesliitto 1995.
Laura Kalliomaa-Puha: Perspectives of equality: work, women and family in the Nordic countries and EU. Pohjoismaiden ministerineuvosto 2000.
Laura Kalliomaa-Puha: Vanhoille ja sairaille sopivaa? Omaishoitosopimus hoivan instrumenttina (väitöskirja). Kansaneläkelaitos 2007.
Tuula Helne ja Laura Kalliomaa-Puha (toim.): Filmi-Kela: Suomi-filmistä sosiaalipolitiikkaan. Kansaneläkelaitos 2009.
Laura Kalliomaa-Puha, Toomas Kotka ja Marketta Rajavaara (toim.): Harkittua? Avauksia sosiaaliturvan harkintavallan tutkimukseen. Kansanelälaitos 2014. Saatavilla internetissä
Laura Kalliomaa-Puha ja Olli Kangas: Yhteistä ja yksityistä varautumista: vanhusten hoivan tulevaisuus. Kalevi Sorsa -säätiö 2015. Saatavilla internetissä
Laura Kalliomaa-Puha ja Anna-Kaisa Tuovinen (toim.): Sosiaaliturvan rajoilla: Kirjoituksia kansainvälisestä sosiaalioikeudesta. Kansaneläkelaitos 2017. Saatavilla internetissä
Eeva Nykänen, Laura Kalliomaa-Puha ja Yrjö Mattila (toim.): Sosiaaliset oikeudet: Näkökulmia perustaan ja toteutumiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017.
Lähteet
Aiheesta muualla
Tampereen yliopiston tutkimusportaali
ResearchGate
Google Scholar
Suomalaiset oikeustieteilijät
Suomalaiset professorit
Tampereen yliopiston professorit
Vuonna 1964 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749344 | https://fi.wikipedia.org/wiki/NACAM-rallisarja | NACAM-rallisarja | NACAM-rallisarja on FIA:n alueellinen rallisarja, jota ajetaan Pohjois-Amerikan ja Keski-Amerikan alueella vuodesta 2008 lähtien.
Kaudella 2020 ajettiin koronapandemian rajoituksista johtuen vain kolme kilpailua, jotka kaikki ajettiin Meksikossa.
Pistejärjestelmä
Pistejärjestelmänä käytetään FIA:n alueellisien sääntöjen mukaista pisteytystä.
Mestarit
Lähteet
Rallisarjat |
1749345 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Yakup%20Yilmaz | Yakup Yilmaz | Yakup Yilmaz (s. 4. huhtikuuta 1964, Turkki) on 90-luvulla Suomeen muuttanut turkkilainen kirjailija ja yrittäjä, joka on julkaissut vuonna 2004 omakustanteisen tietokirjan nimeltä todellinen islam. Yilmaz on toiminut yrittäjänä Trabzon Oy:ssä ja kirjojen kustannusta harjoittaneessa toiminimi yrityksessä Finevissä. Trabzon Oy:n toiminta on Asiakastiedon mukaan lakannut jo vuonna 2018. Yilmaz on toiminut myös Helsingin kaupungin maahanmuutto- ja kotoutumisasioiden neuvottelukunnan jäsenenä vuosina 2013 - 2015 sekä Helsingin kaupungin yhdenvertaisuustoimikunnan varajäsenenä vuosina 2017 - 2019.
Yilmaz on toiminut muun muassa RKP:n, Kokoomuksen, Vapauden liiton ja Seitsemän tähden liikkeen ehdokkaina sekä vuonna 2008 sitoutumattomana ehdokkaana. Yilmaz on vaaleissa kertonut puolustavansa maahanmuuttajien oikeuksia ja haluavansa monikulttuurisen sekä suvaitsevaisen pääkaupungin.
Poliittinen ura
Kuntavaalit 2008
Yakup Yilmaz on ollut sitoutumattomana ehdokkaana ensimmäisen kerran Helsingin vaalipiirissä vuoden 2008 kuntavaaleissa, jolloin hän sai 113 ääntä eikä tullut valituksi.
Kuntavaalit 2012
Yakup Yilmaz on ollut RKP:n ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä vuoden 2012 kuntavaaleissa, jolloin hän sai 111 ääntä eikä tullut valituksi.
Eduskuntavaalit 2015
Yakup Yilmaz on ollut sitoutumattomana ehdokkaana vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, jolloin hän sai 93 ääntä eikä tullut valituksi.
Kuntavaalit 2017
Yakup Yilmaz on ollut Kokoomuksen ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä vuoden 2017 kuntavaaleissa, jolloin hän sai 156 ääntä eikä tullut valituksi.
Eurovaalit 2019
Yakup Yilmaz on ollut Seitsemän tähden liikkeen ehdokkaana vuoden 2019 eurovaaleissa, jolloin hän sai 245 ääntä eikä tullut valituksi.
Eduskuntavaalit 2019
Yakup Yilmaz on ollut Seitsemän tähden liikkeen ehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa, jolloin hän sai 87 ääntä eikä tullut valituksi.
Kuntavaalit 2021
Yakup Yilmaz on ollut RKP:n ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä vuoden 2021 kuntavaaleissa, jolloin hän sai 199 ääntä eikä tullut valituksi.
Eduskuntavaalit 2023
Yakup Yilmaz on ollut Vapauden liiton ehdokkaana vuoden 2023 eduskuntavaaleissa, jolloin hän sai 97 ääntä eikä tullut valituksi.
Yilmaz on poliittista uraansa kommentoinut todeten;
”Viimeksi minua äänestivät Suomessa asuvat eri maista tulleet henkilöt; esimerkiksi turkkilaiset, bosnialaiset ja somalit. Myös sellaiset suomalaiset äänestivät, jotka ovat naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Olen oppinut paljon viime vaalien jälkeen. Nyt teen kaikkeni, että pääsen läpi."
Lähteet
Kirjailijat
Poliitikot
Yrittäjät |
1749350 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Pensaikkovirna | Pensaikkovirna | Pensaikkovirna (Vicia dumetorum) on virnojen sukuun kuuluva laji. Se on metsävirnan tapaan monivuotinen ja pisimmillään noin 2 metriä pitkä ja se on kasvutavaltaan rento. Lehdet ovat muodoltaan kolmesta viiteen parisia ja niiden alla on soikeat lehdykät. Kukka on sininen tai violetti. Palko on väriltään ruskea ja se on 2,5 cm:stä kuuteen senttimetriä pitkä. Pensaikkovirnan kasvuympäristöjä ovat niityt ja kalliot ja sitä esiintyy alueella, joka ulottuu Ranskan itäosasta Saksan ja Tanskan kautta eteläiseen Ruotsiin.
Lähteet
Virnat |
1749351 | https://fi.wikipedia.org/wiki/CODASUR-rallisarja | CODASUR-rallisarja | CODASUR-rallisarja on FIA:n alueellinen rallisarja, jota ajetaan Etelä-Amerikan alueella vuodesta 1997 lähtien. Nimi on lyhenne alueellisen järjestön nimestä Confederacion Deportiva Automovilismo Sudamericana.
Pistejärjestelmä
Pistejärjestelmänä käytetään FIA:n alueellisien sääntöjen mukaista pisteytystä.
Lähteet
Rallisarjat |
1749355 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Akropolis-ralli%201983 | Akropolis-ralli 1983 | Akropolis-ralli 1983 (viralliselta nimeltään 30. Rothmans Acropolis Rally) oli rallin maailmanmestaruussarjan kilpailu kaudella 1983. Kilpailu järjestettiin 30. toukokuuta–2. kesäkuuta 1983 Ateenassa. Kilpailu oli kauden kuudes ja sen kokonaispituus oli (suunniteltu pituus oli ).
Kilpailuun lähti 120 autokuntaa, joista 36 pääsi maaliin.
Tulokset
Lähteet
MM-rallikausi 1983
Akropolis-ralli |
1749357 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ari%20Tolppanen | Ari Tolppanen | Ari Kalervo Tolppanen (s. 12. toukokuuta 1953 Helsinki) on talouselämän ja elokuva-alan vaikuttaja. Hänet tunnetaan pääomasijoitusyhtiö CapMan Oyj:n perustajana, toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Tolppanen on edelleen CapManin merkittävä omistaja perheyhtiönsä kautta.
Ura
Ari Tolppanen pääsi ylioppilaaksi Pohjois-Haagan yhteiskoulusta vuonna 1972. Koulutukseltaan Tolppanen on tuotantotalouden diplomi-insinööri Aalto-yliopistosta. Opiskeluaikana Tolppanen osallistui Pohjola-Nordenin toimintaan ja oli perustamassa järjestön elokuvakerhoa Walhallaa ja Hanasaaren pohjoismaisia elokuvafestivaaleja.
Vuosina 1978-82 Tolppanen toimi elokuva-alan yrittäjänä ja mm. Oy Nordfilm Ab:n toimitusjohtajana. Nordfilm omisti mm. elokuvateatteri Nordian Helsingin Yrjönkadulla.
Myytyään Nordfilm-omistuksensa Kinostolle Tolppanen toimi Paavo V. Suomisen perustaman kylmäalan yrityksen Huurre Oy:n varatoimitusjohtajana (1982-85) ja toimitusjohtajana (1985-89).
Vuonna 1989 Tolppanen siirtyi Kansallis-Osake-Pankin, Pohjolan ja Programatorin perustaman pääomasijoitusyhtiö CapManin toimitusjohtajaksi. CapMan listautui Helsingin pörssiin vuonna 2001, minkä jälkeen yhtiö laajensi toimintaansa muihin Pohjoismaihin. CapMan-aikanaan Tolppanen toimi hallituksen puheenjohtajana mm. PKC-Groupissa, OneMed Groupissa, Esperi Care Groupissa ja Kämp Collection Hotelsissa. Tolppasen aikana Kämp Collection Hotels rakennutti mm. loistohotelli St.Georgen Yrjönkadulle Helsinkiin.
Ari Tolppanen on osallistunut pääomasijoittamisen kehittämiseen Suomessa ja Euroopassa vuodesta 1989 lähtien. Vuosina 2000-2001 Tolppanen toimi alan kattojärjestön European Venture Capital Associationin (EVCA) puheenjohtajana.
CapManin jälkeen Tolppanen on vuodesta 2016 lähtien keskittynyt jälleen elokuva-alan toimintaan. Hän on toiminut rahoittajana ja vastaavana tuottajana noin 20 kotimaisessa elokuvassa, kuten Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas, AJ Annilan Ikitie, Zaida Bergroothin Tove ja Saara Saarelan Vedenvartija sekä Veikko Aaltosen TV-sarja Ratamo. Tolppanen on ollut tuottajana John Websterin Jörn Donnerin elämästä kertovassa dokumenttielokuvassa Privat sekä Marit Lallin Nokian matkapuhelinliiketoiminnan kehittymistä kuvaavassa TV-sarjassa Made in Finland (Mobile 101).
Tolppanen on elokuvien tuotanto- ja levitysyhtiö Aurora Studiosin ja sen hallinnoiman Finnish Impact Filmfundin merkittävä omistaja ja hallituksen puheenjohtaja. Tolppanen on myös merkittävä omistaja ja hallituksen puheenjohtaja Kulttuurikasarmi Oy:ssä, joka yhteistyössä Föreningen Konstsamfundetin kanssa rakennuttaa Helsingin Lasipalatsin kortteliin, vanhan linja-autoaseman tiloihin, kolmea elokuvateatteria sekä ravintola ja tapahtumatiloja. Hanke valmistuu vuoden 2023 syksyllä.
Tolppanen on kotimaisen nykytaiteen pitkäaikaisena keräilijä. Hän on myös ollut keskeisesti vaikuttamassa kahden Aalto-yliopiston Tuotantotalouden ja Informaatioverkostojen laitosten professuurin syntyyn. Hän on kustantanut elokuvateattereiden historiasta kertovan Urmas Hilapielen tietokirjan Kino Suomi (2021) sekä mahdollistanut vuonna 2023 ilmestyvän Jörn Donner Valokuvat -kirjan.
Tolppanen on Kiasman tukisäätiön hallituksen sekä uuden Arkkitehtuuri- ja Designmuseon ohjausryhmän jäsen.
Yksityiselämä
Tolppanen asuu Helsingissä. Hänellä on kuusi aikuista lasta.
Lähteet |
1749358 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Mosambikin%20escudo | Mosambikin escudo | Mosambikin escudo () oli Mosambikin rahayksikkö ennen meticalin käyttöö ottoa vuonna 1980. Se jakautui sataan centavoon.
Mosambikissa käytettiin 1500-luvulta lähtien Portugalin rahaa. Maassa lyötiin kolikoita vuodesta 1725 ja annettiin seteleitä vuodesta 1854. Portugalin siirtomaapankki Banco Nacional Ultramarino laski liikkeelle seteleitä vuodesta 1877 ja sai yksinoikeuden setelinantoon vuonna 1905.
Mosambikin escudo luotiin virallisesti erillisenä valuuttana vuonna 1922. Se oli saman arvoinen kuin Portugalin escudo, mutta ei täysin vapaasti vaihdettavissa.
Escudon heikkouden ja Etelä-Afrikan kanssa käydyn kaupan takia Mosambikissa käytettin maksuvälineenä myös Englannin puntaa ja laskettiin liikkeelle paikallisia puntaseteleitä 1920-luvun puoliväliin saakka. Escudosta tuli ainoa laillinen maksuväline vuonna 1939.
Maan itsenäistyttyä vuonna 1975 perustettiin valtiollinen Mosambikin pankki. Mosambikin escudo irrotettiin Portugalin escudosta vuonna 1977, ja vuonna 1980 otettiin käyttöön uusi valuutta metical. Se korvasi Mosambikin escudon suhteessa yksi yhteen.
Lähteet
Afrikan rahayksiköt
Mosambik
Historialliset rahayksiköt |
1749360 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Harakurjenpolvi | Harakurjenpolvi | Harakurjenpolvi (Geranium divaricatum) on kurjenpolvien sukuun kuuluva laji. Se on 1-vuotinen kasvi. Sen kasvutapa on melko pysty ja haarova. Lehdet ovat syvään kolmeliuskaisia tai viisiliuskaisia ja liuskoissa on hieman hampaisuutta. Kasvi kukkii toukokuulta elokuulle. Kukinto on pieni ja kukkaperät taipuvat alas jonkin ajan kuluttua kukinnan alkamisesta. Terälehdet ovat 5-7 mm pituisia ja niiden kärjissä on loiva lovi. Terälehtien alla on verholehdet, jotka ovat otakärkisiä ja terälehtien pituisia. Harakurjenpolven kasvuympäristöjä ovat metsät, pensasmaat ja kivikot ja sitä esiintyy Ranskan ja Saksan alueella.
Lähteet
Kurjenpolvet |
1749361 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi%20Tupam%C3%A4ki | Jussi Tupamäki | Jussi Tupamäki (30. marraskuuta 1977 Pori) on Viron jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja. Hän on toiminut tehtävässä kaudesta 2014–2015 alkaen. Aikuisten maajoukkueen lisäksi Tupamäki on valmentanut myös alle 20-vuotiaiden ja alle 18-vuotiaiden maajoukkueita Virossa. Kaudella 2022–2023 hän toimi myös Naisten liigassa Team Kuortaneen apuvalmentajana ja alkukaudella italialaisen Sterzing/Vipiteno-joukkueen päävalmentajana kansainvälisessä Alps Hockey League -sarjassa. Kaudella 2022–2023 hän työskentelee päävalmentajana sarjassa pelaavassa EC Bregenzerwald -seurassa. Kaudella 2020–2021 hän työskenteli JyP:n apuvalmentajana.
Suomalaista jääkiekko-osaamista arvostetaan Virossa suuresti, ja Tupamäki on kouluttanut Virossa myös valmentajia. Tupamäki on tehnyt kehitystyötä virolaisen jääkiekkokulttuurin eteen, ja hän myös puhuu viron kieltä. Jo puolen vuoden Virossa olon jälkeen Tupamäki vastaili monien hämmästykseksi tiedotusvälineiden kysymyksiin sujuvalla virolla. Hän on todennut, että pitää viron kielitaitoa myös arvostuksen osoituksena, jolla hän näyttää ottavansa työnsä tosissaan.
Lähteet |
1749362 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Bruno%20Brunberg | Bruno Brunberg | Karl Bruno Brunberg (29. huhtikuuta 1878 Oulu – 1951) oli suomalainen insinööri ja vakuutusjohtaja.
Bruno Brunbergin vanhemmat olivat vaakamestari Anton Brunberg ja Hanna Laurell. Hän valmistui Polyteknillisestä opistosta koneinsinööriksi 1903 ja teki opintomatkoja Skotlantiin, Skandinavian maihin, Saksaan, Sveitsiin ja Englantiin.
Brunberg oli Kaupunkien yleisen paloapuyhdistyksen palveluksessa 1901–1903, Suomen Kiviteollisuus Oy:n insinöörinä 1903–1907 ja Kaupunkien yleisen paloapuyhdistyksen apukamreerina ja johtokunnan sihteerinä sekä vuodesta 1918 alkaen Axel Lillen jälkeen Kaupunkien yleisen paloapuyhtiön toimitusjohtajana aina vuoteen 1938 saakka.
Brunberg oli Suomen vakuutusyhdistyksen ja Suomen Kiviteollisuus Oy:n johtokuntien jäsenenä. Hän oli Kauniaisten kauppalanvaltuuston jäsenenä ja muissa kunnallisissa luottamustehtävissä. Eläkkeellä ollessaan Brunberg harrasti puutarhaviljelyä maapaikallaan Bromarvissa.
Bruno Brunberg oli naimisissa 1904–1929 Ines Jungin (k. 1929) kanssa. Heidän poikansa oli Espoon palopäällikkö ja taidemaalari Karl Håkan Brunberg (1905–1978).
Lähteet
Suomalaiset insinöörit
Suomalaiset yritysjohtajat
Kauniaisten kaupunginvaltuutetut
Vuonna 1878 syntyneet
Vuonna 1951 kuolleet |
1749363 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Vakoilupeli | Vakoilupeli | Vakoilupeli (The Endless Game) on Bryan Forbesin oman romaaninsa pohjalta käsikirjoittama ja ohjaama brittiläinen television minisarja vuodelta 1989. Sen pääosia näyttelevät Albert Finney, George Segal, Ian Holm ja viimeiseksi jääneessä roolissaan Anthony Quayle. Kuvauksia tehtiin Lontoon lisäksi Itävallassa ja Suomessa: Neuvostoliittoon sijoittuva loppukohtaus on kuvattu talvisella Seurasaaren sillalla.
Los Angeles Timesin aikalaisarvioija piti kaksituntisesta amerikkalaisversiosta, mutta valitteli ettei kaikkia sivujuonia täysin ymmärtänyt. Video-oppaassa vuodelta 1994 Sam Inkinen luonnehti Vakoilupeliä tavalliseksi tv-trilleriksi, jossa Britannian tiedustelupalvelu selvittää naisen salamyhkäistä murhaa ja päätutkija joutuu keskelle korruption ja kansainvälisen rikollisuuden vyyhtiä. Hän antoi kolmituntiselle videojulkaisulle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.
Lähteet
1980-luvun televisiosarjat
Brittiläiset draamasarjat
Vakoiluelokuvat
Romaaneihin perustuvat televisiosarjat |
1749365 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Bom | Bom | Bom on harvinainen sukunimi, jota esiintyy Suomessa ja muualla maailmaa. Vuonna 2022 Suomessa 56 henkilöllä oli Bom sukunimenään. VUOnna 2020 Ruotissa oli 87 henkilöä nimeltään Bom ja Tanskassa 219.
Määrä
Suomessa
lähde:
Kuolleita
11 henkilöä nimeltä Bom kuoli Suomen sisällisodassa
Talvi- ja jatkosodassa kuoli 2 henkiölä nimeltä Bom
Tunnettuja Bomeja
Park Bom (s. 1984), eteläkorealainen pop-laulaja
Lähteet
Viitteet
Sukunimet |
1749366 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Eliisa%20Lintukorpi | Eliisa Lintukorpi | Eliisa Lintukorpi os. Mäkelä ent. Asikainen (s.1957) on suomalainen taidekasvattaja ja teatteri-ilmaisun opettaja, joka on työskennellyt pitkään kansalais- ja työväenopistojen opettajana sekä ohjaajana. Hän on opiskellut taidekasvatusta 1977-81 Jyväskylän yliopistossa ja teatterin ja draaman tutkimusta Tampereen yliopistossa, jossa hän on suoritti filosofian maisterin tutkinnon 2002. Gradunsa hän teki nimellä Eliisa Asikainen: "Performanssi taidemuotona" https://trepo.tuni.fi/handle/10024/89567
Lintukorpi on erityisesti kiinnostunut ryhmä- ja prosessikeskeisestä draamasta, jota hän on käyttänyt opetuksessaan ja ohjauksissaan. Lintukorpi on ollut perustamassa Pientä Teatterikoulua Forssaan vuonna 2007, ja hän on myös ohjannut useita näytelmiä Forssan seurakunnan kanssa. Hänen ohjaamansa JokuRoti -ryhmä teki vaikuttavan musikaalin "ONNI" vuonna 1999, ja ryhmätyön ansiosta he saivat Hämeen kulttuurirahaston tunnustuksen.
Hän perusti kotitilalleen Härkätien Tervalammille "Teatteritraktori Lasten Lavan", jossa maatalouden väistyttyä vanha traktorin peräkärry sai uutta tehtävää lasten esitysten näyttämönä. Teatteritraktorin juhannusesitykset keräsivät väkeä vuosina 1999-1914.
Harrastuksena sekä historia että tulevaisuus. Ennen eläköitymistään vuonna 2021 hän teki tulevaisuusdelfoin kansalaisopistotoiminnasta Lounais-Hämeessä vuonna 2040.
https://wahrenopisto.fi/kansalaisopistotoiminta-vuonna-2040-lounais-hameessa-delfoi-paneelin-loppuraportti/ |
1749368 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jenni%20Ven%C3%A4l%C3%A4inen | Jenni Venäläinen | Jenni Venäläinen on suomalainen kantelisti, laulaja, säveltäjä ja pedagogi. Venäläinen on erikoistunut karjalaiseen kanteleensoittoperinteeseen ja improvisaatioon. Hän asuu Kuopiossa.
Venäläinen on valmistunut musiikkipedagogiksi Karelia-ammattikorkeakoulusta ja vuonna 2019 musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Nordic Master in Folk Music -koulutusohjelmasta.
Venäläinen soittaa sooloprojektiensa ohella muun muassa Aoide- ja Tikkursby-kokoonpanoissa. Sävellys- ja esiintymistyön lisäksi Venäläinen työskentelee soitonopettajana. Venäläinen on julkaissut Kirjastokantele-nimisen kanteleensoiton alkeisoppimateriaalin (2014), jonka hän teki osana musiikkipedagogiikan opinnäytetyötään yhteistyössä Joensuun kirjaston kanssa. Oppimateriaali käsittää soitto-oppaan ja opetusvideoita.
Melkutus Party
Toukokuussa 2022 Venäläinen julkaisi Rähkönen-nimisen ensimmäisen singlen, tulevalta Melkutus Party -albumiltaan. Toinen single ja musiikkivideo, Melkutus, ilmestyivät marraskuussa 2022. Melkutus Party -albumi julkaistaan syksyllä 2023. Projektissa Venäläinen käyttää vanhoja, kanteleella soitettuja tanssisävelmiä yhdistäen niihin elektronista musiikkia, luoden nykyaikana tanssittavaa "kantelebilemusiikkia". Venäläisen työparina projektissa toimii säveltäjä-tuottaja Antti Elias Huuskonen.
Jenni Venäläinen on toiminut Melkutus-musiikkivideolla paitsi säveltäjänä, sovittajana ja soittajana, myös käsikirjoittajana (yhdessä Leena Pukin ja työryhmän kanssa), ohjaajana (yhdessä Leena Pukin kanssa) ja toisena näyttelijänä. Musiikkivideo on osallistunut useisiin kansainvälisiin katselmuksiin ja kilpailuihin, ja saanut näissä erilaisia huomionosoituksia.
Melkutus Party -albumi Melkutus Partyn livekokoonpanoon kuuluvat Jenni Venäläinen (kanteleet, laulu), Janne Storm (live-elektroniikka) ja Tatu Viitala (lyömäsoittimet).
Aoide
Aoide-yhtye voitti yhdeksännen valtakunnallisen Konsta Jylhä -kilpailun vuonna 2018. Palkinto jaettiin Kaustinen Folk Music Festivalilla. Kilpailun järjestävät Pelimannitalo ja Kansanmusiikki-instituutti.
Aoiden ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 2020.
Muita projekteja
Jenni Venäläinen on tehnyt sävellyksen ja äänisuunnittelun kuvataiteilija Leena Pukin mediataideteokseen Limakon aika (2021). Hän toimii teoksessa myös ääninäyttelijänä. Limakon aika on osallistunut erilaisiin kilpailuihin, ja se valittiin Animatricks-animaatiofestivaalin kokeelliseen kilpasarjaan vuonna 2022.
Levytykset
Aoide: I. Helmi Levyt 2020.
Rähkönen (2022, single)
Melkutus (2022, single)
Melkutus Party (julkaistaan 2023)
Viitteet
Aiheesta muualla
Jenni Venäläisen kotisivut
Melkutus - Official Music Video
Elävät henkilöt
Suomalaiset muusikot
Kansanmuusikot |
1749369 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Saint-P%C3%A8re-sur-Loire | Saint-Père-sur-Loire | Saint-Père-sur-Loire on kunta Ranskassa Loiret’n departementissa Centre-Val de Loiren alueella. Se sijaitsee Loirejoen varrella, noin 45 kilometriä Orléansin kaupungista itään.
Saint-Pèren kirkko tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa heinäkuussa 1944. Uusi kirkko rakennettiin vuosina 1957-1959 kylän keskustaan. Vanha kirkko sijaitsi joen rannalla. Loirejoen ylittävä vanha rautatiesilta on muutettu kevyen liikenteen sillaksi, jota pitkin pääsee vastarannalla olevaan Sully-sur-Loiren kuntaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Loiret’n kunnat |
1749370 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Chilen%20escudo | Chilen escudo | Chilen escudo oli Chilen rahayksikkö vuosina 1960–1975. Se jakautui sataan centésimoon.
Chilen rahayksikkönä toimi vuodesta 1851 lähtien Chilen peso. Vuoden 1960 alussa otettiin käyttöön Chilen keskuspankin liikkeelle laskema escudo, joka vastasi tuhatta pesoa. Yhdysvaltain dollarin virallinen kurssi oli aluksi 1,05 escudoa.
Virallisen kurssin asemasta otettiin vuonna 1962 käyttöön vaihtelevat pankki- ja välittäjäkurssit. Escudon arvo suhteessa Yhdysvaltain dollariin laski tasaisesti ja romahti vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen jälkeen. Lokakuun 1973 valuuttauudistuksen jälkeen pankkikurssi oli 280 ja välittäjäkurssi 850 escudoa dollarilta. Vuoden 1975 syyskuussa dollari maksoi noin 6 500 escudoa.
Arvonsa menettänyt escudo korvattiin syyskuussa 1975 uudella Chilen pesolla. Se vastasi tuhatta escudoa.
Lähteet
Amerikan rahayksiköt
Chilen talous
Historialliset rahayksiköt |
1749371 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Aino%20Ruotanen | Aino Ruotanen | Aino Ruotanen on suomalainen kanteletaiteilija, laulaja, säveltäjä ja pedagogi.
Ruotanen on valmistunut musiikkipedagogiksi Karelia-ammattikorkeakoulusta 2013 ja vuonna 2017 musiikin maisteriksi Global Master-maisteriohjelmasta (Royal Academy of Music, Aarhus/Sibelius-Akatemia). Lisäksi hän on opiskellut Malmö Music Academyn maailmanmusiikkilinjalla Ruotanen on kotoisin Rääkkylästä, joka on tunnettu kansanmusiikkipaikkakunta. Urallaan hän on esiintynyt muun muassa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Virossa, Venäjällä, Kirgisiassa, Japanissa, Senegalissa ja Ghanassa.
Ruotanen soittaa muun muassa kokoonpanoissa Aino & Miihkali (perustajajäsen), Uniruukki (perustajajäsen) ja Afrotysonia. Lisäksi hän on Väki-kollektiivin perustajajäsen. Sävellys- ja esiintymistyön lisäksi Ruotanen työskentelee soitonopettajana.
Uniruukki
Uniruukki on Aino Ruotasen vuonna 2010 Joensuussa perustama yhtye, jonka jäsenet Ruotasta lukuun ottamatta ovat vaihdelleet vuosien varrella. Uniruukki julkaisi ensimmäisen albuminsa 2015.
Kanteleliitto valitsi Uniruukin vuoden yhtyeeksi 2016.
Aino & Miihkali
Aino & Miihkali -duo on perustettu 2017. Vuonna 2019 duo julkaisi ensimmäisen albuminsa, jolla kuullaan pääasiassa Ruotasen säveltämiä ja sanoittamia kappaleita.
Duossa Ruotanen laulaa sekä soittaa kanteletta luoden äänimaailmoja liveluuppauksen avulla.
Aino & Miihkali -duo valittiin Kansanmusiikkiliiton tammikuun 2023 kiertueyhtyeeksi. Aikaisemmin kokoonpano on kiertänyt Suomessa, Tanskassa ja Saksassa. Duo on esiintynyt useaan otteeseen Palefacen kanssa, esimerkiksi YLEn Puoli Seitsemän Hyvä Joulumieli -erikoislähetyksessä 2021 sekä Vasemmistoliiton striimatussa vappukonsertissa 2020.
Väki-kollektiivi
Aino Ruotanen ja tanssitaiteilijat Veera Snellman ja Johanna Karlberg perustivat Väki-kollektiivin vuonna 2022. Ruotanen toimii kollektiivissa muusikko-säveltäjänä. Ryhmän ensimmäinen tuotanto oli päiväkoteja kiertänyt tanssi- ja musiikkiteos Vieras väki. Kollektiivi kertoo pyrkivänsä edistämään taiteen saavutettavuutta viemällä taidetta ihmisten, "kaikenlaisen väen" luo.
Levytyksiä
Uniruukki: Uniruukki. 2015.
Siri's Runaway. 2018. (single)
Fireworks. 2019. (single)
Aino & Miihkali: Aino & Miihkali. 2019.
Aino & Miihkali: Akileijat. 2022. (single)
Yksityiselämä
Aino Ruotasen kumppani on muusikko Miihkali Jaatinen.
Viitteet
Aiheesta muualla
Aino Ruotasen kotisivut:
Aino & Miihkali -yhtyeen kotisivut:
Afrotysonian kotisivut:
Väki-kollektiivin kotisivut: |
1749372 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Sihin%C3%A4r%C3%A4%C3%A4kki%C3%A4inen | Sihinärääkkiäinen | Sihinärääkkiäinen (Micropygia schomburgkii) on rantakanoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä-Amerikassa.
Koko ja ulkonäkö
Sihinärääkkiäinen voi kasvaa 14–15 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Lajin pää, rinnan sivut ja kyljet ovat kellanruskeat. Niska, selkä ja siivet ovat harmaanruskeat ja niissä on mustareunaisia valkoisia täpliä. Sihinärääkkiäisen kurkku sekä rinnan ja vatsan keskiosat ovat vakoiset tai kellertävät.
Levinneisyys ja elintavat
Sihinärääkkiäisen alalajia M. s. schomburgkii tavataan paikallisesti Kolumbiasta Ranskan Guayanaan sekä Perusta Boliviaan. Brasiliassa ja Paraguayssa elää alalaji M. s. chapmani. Lajin elinympäristöä ovat korkeaa ruohoa ja hajanaisia pensaikkoja kasvavat alueet, jotka voivat tulvia. Sihinärääkkiäisen ravintoa ovat hyönteiset. Linnun pesimäkausi on lokakuulta maaliskuulle. Pesä on ruohoista maahan rakennettu pallo.
Lähteet
Rantakanat |
1749374 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Vannes-sur-Cosson | Vannes-sur-Cosson | Vannes-sur-Cosson on kunta Ranskassa Loiret’n departementissa Centre-Val de Loiren alueella. Se sijaitsee Cosson-joen varrella, noin 34 kilometriä Orléansin kaupungista kaakkoon.
Kunnan keskustassa on useita vanhoja taloja 1500- ja 1600-luvuilta, mukaan lukien vanha posti "Le Vieux Relais", vanha asemakahvila, kaupungintalo-koulu sekä pappila. Saint-Martinin kirkko on rakennettu 1400-1600-luvuilla.
Tunnettuja kuntalaisia
Ythier Sylvain Privé (1762-1831), kenraali
Lähteet
Aiheesta muualla
Loiret’n kunnat |
1749375 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Mari%20Hietala | Mari Hietala | Mari Hietala (s. 10. marraskuuta 1969 Muonio) on suomalainen entinen maastohiihtäjä. Hän kilpaili naisten 15 kilometrin hiihdossa vuoden 1994 talviolympialaisissa. Vuonna 1996 Hietala voitti EM-hopeaa naisten 15 kilometrin hiihdossa Ylivieskalla.
Lähteet
Suomalaiset maastohiihtäjät
Vuonna 1969 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749376 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Veera%20Snellman | Veera Snellman | Veera Snellman on Joensuussa asuva tanssitaiteilija ja muusikko. Snellman on valmistunut tanssijaksi Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokummusta (nyk. Riveria) ja vuonna 2022 tanssitaiteen maisteriksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta. Snellman on kotoisin Helsingistä ja muutti Pohjois-Karjalaan opiskelemaan tanssia. Valmistuttuaan tanssitaiteen maisteriksi hän muutti uudelleen Helsingistä Pohjois-Karjalaan.
Snellman haluaa lisätä tanssitaiteen saavutettavuutta, niin että tanssiminen ja sen kokeminen olisi mahdollista entistä useammalle. Tähän kuuluu esimerkiksi perinteisten tanssi- ja teatterinäyttämöiden ulkopuolella työskentely, ja Snellman on vienyt teoksia muun muassa päiväkoteihin ja kouluihin. Snellmanin maisterintyö käsitteli muun muassa tanssin ulossulkevuuden syitä ja mahdollisia ratkaisuja saavutettavuuden lisäämiseen.
Projektista riippuen Snellman on työskennellyt muun muassa tanssijana, koreografina, työpajaohjaajana, ääninäyttelijänä ja kuvaajana.
Snellman toimii vokalistina Bereniken hiukset -nimisessä yhtyeessä. Yhtye on julkaissut EP:n ja musiikkivideon vuonna 2022. Lisäksi Snellman muodostaa Väki-kollektiivin tanssitaiteilija Johanna Karlbergin ja muusikko-säveltäjä Aino Ruotasen kanssa.
Tanssi- ja teatteriteoksia
Vieras väki. 3–8-vuotiaille lapsille suunnattu immersiivinen tanssi- ja musiikkiesitys. Väki-kollektiivi. Koreografi, esiintyjä. 2022.
Sodoma, Gomorra ja Blanco - jatkuvan tuhon tuskasta nousevat narrit. Koreografi, esiintyjä. 2021.
Kuka lohduttaisi Nyytiä? Outokummun teatteri. Esiintyjä, koreografi. 2015.
Levytykset
Bereniken hiukset: ”Kuolleiden tähtien alla.” EP. 2022.
Lähteet
Aiheesta muualla
Bereniken hiukset: Aurinko nousee idästä -musiikkivideo
Suomalaiset tanssijat
Suomalaiset muusikot
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
Suomalaiset koreografit |
1749378 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Green%20Parkin%20metroasema | Green Parkin metroasema | Green Park on Lontoon metron Jubilee-, Piccadilly- ja Victoria-linjojen asema Green Parkin, Mayfairin ja St. Jamesin rajalla, Piccadillyn varrella. Jubilee-linjalla se sijaitsee Bond Streetin ja Westminsterin asemien välissä, Piccadilly-linjalla Hyde Park Cornerin ja Piccadilly Circusin asemien välissä ja Victoria-linjalla Oxford Circusin ja Victorian asemien välillä. Asemalle on sisäänkäynnit sekä Piccadillyn pohjois- että eteläpuolelta.
Alkuperäinen metroasema avattiin Dover Street -nimisenä 15. joulukuuta 1906 osana Great Northern, Piccadilly & Brompton Railwayn uutta linjaa (nykyinen Piccadilly-linja), joka ulottui aluksi Finsbury Parkista Hammersmithiin. Asema rakennettiin uudelleen vuoteen 1933 mennessä, jolloin sen nimeksi vaihdettiin Green Park viereisen puiston mukaan.
Vuonna 1969 lisättiin asemalaiturit uutta Victoria-linjaa varten, joka rakennettiin yhdistämään neljä Lontoon päärautatieasemaa toisiinsa. Asemalla otettiin käyttöön vielä kaksi muutakin laituria, kun Jubilee-linja avattiin matkustajille 1. toukokuuta 1979. Alun perin Jubilee-linja päättyi Green Parkin jälkeen Charing Crossin metroasemalle, mutta vuonna 1999 sen reitti muutettiin kulkemaan Green Parkista Westminsterin kautta Stratfordiin.
Vuoden 2012 kesäolympialaisia varten asema muutettiin esteettömäksi ja sen ulkoasua kohennettiin. Lisäksi sinne tehtiin Green Parkin puistosta uusi moderni sisäänkäynti, johon kuuluu maanpäällinen vihreä katos. Uuden sisäänkäynnin eteen siirrettiin Diana-suihkulähde puistosta ja katoksen alle tuli kuvanveistäjä John Mainen teos ”Sea Strata”.
Lähteet
City of Westminsterin metroasemat |
1749380 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor%20Tavaststjerna | Viktor Tavaststjerna | Viktor Alexander Tavaststjerna (6. lokakuuta 1876 Dmitrievsk, Venäjän keisarikunta – 27. maaliskuuta 1920 Helsinki) oli suomalainen asianajaja, raatimies ja pankkiiri.
Viktor Tavaststjernan vanhemmat olivat kenraalimajuri Frithiof Alarik Tawaststjerna ja Josefina Maria Laurell. Hän pääsi ylioppilaaksi 1895 Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta ja suoritti oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1900. Tavaststjerna sai varatuomarin arvon 1902.
Tavaststjerna toimi asianajajana 1903–1906 Kouvolassa ja Helsingissä ja oli ylimääräisenä raatimiehenä Helsingin raastuvanoikeudessa 1907–1908. Vuonna 1909 Tavaststjerna perusti yhdessä varatuomari Waldemar von Bonsdorffin kanssa Tavaststjerna & von Bonsdorff pörssimeklari- ja kiinteistövälitystoimiston ja vuonna 1913 hän perusti oman pankkiiri- ja pörssivälitysyrityksen, josta muodostettiin sitten vuonna 1917 osakeyhtiö Viktor Tavaststjerna & Co, jolla oli toimisto Unioninkatu 30:ssa. Yritys toimi vuoteen 1922 saakka. Tavaststjerna oli myös yksi Helsingin pörssin perustajista ja hän oli pörssin jäsenenä vuodesta 1912 alkaen yritystensä kautta. Hän kuoli 43-vuotiaana maaliskuussa 1920 sydänkohtaukseen.
Tavaststjerna kuului muun muassa Harjun villatehtaan, Agroksen ja Suomen Teollisuuspankin hallintoelimiin.
Viktor Tavaststjerna rakennutti vuonna 1919 Laajasalossa sijainneen Jollaksen kartanon päärakennuksen. Tavaststjernan perheen omistuksessa ollut kartano jaettiin 1920 kolmen sisaruksen Viktor Tavaststjernan, arkkitehti Alarik Tavaststjernan ja Selma Maria Josefina Alftanin o.s. Tavaststjernan kesken. Viktor Tavaststjerna sai kartanon alueen keskiosan, joka hänen kuoltuaan jäi hänen leskelleen Gurli von Pfalerille. Kartano myytiin 1940-luvulla Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK:lle.
Viktor Tavaststjerna oli naimisissa vuodesta 1910 Gurli von Pfalerin kanssa.
Lähteet
Suomalaiset juristit
Suomalaiset pankinjohtajat
Vuonna 1876 syntyneet
Vuonna 1920 kuolleet |
1749382 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Angolan%20escudo | Angolan escudo | Angolan escudo () oli Angolan rahayksikkö ennen kwanzan käyttöön ottoa vuonna 1977. Se jakautui sataan centavoon.
Angolassa käytettiin 1900-luvun alussa Portugalin siirtomaapankin Banco Nacional Ultramarinon paikallisesti liikkeelle laskemia reisejä ja vuoden 1914 alusta lähtien escudoja. Niiden arvo oli sama kuin emämaan valuutan, eivätkä ne olleet virallisesti erillisiä rahayksikköjä.
Ensimmäinen oma valuutta, siirtomaan hallituksen ja Banco de Angolan liikkelle laskema angolar otettiin käyttöön vuonna 1928. Se vastasi yhtä Portugalin ja 1,25 Angolan escudoa. Angolar korvattiin vuoden 1959 alussa uudella Angolan escudolla suhteessa yksi yhteen.
Angolan escudo irrotettiin Portugalin escudosta ja sidottiin Yhdysvaltain dollariin maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1976. Banco de Angola kansallistettiin ja sen nimeksi tuli Banco Nacional de Angola.
Escudot vaihdettiin kwanzaan suhteessa yksi yhteen vuonna 1977. Yksityishenkilöt saattoivat vaihtaa vain 200 000 ja yritykset 1,5 miljoonan escudon summan. Ulkomailla olleet escudot julistettiin arvottomiksi.
Lähteet
Afrikan rahayksiköt
Angola
Historialliset rahayksiköt |
1749384 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Uno%20Bj%C3%B6rklund | Uno Björklund | Uno Walfrid Björklund (18. joulukuuta 1879 Kokkola – 25. heinäkuuta 1941 Helsinki) oli suomalainen konsuli, asianajaja, pankkiiri ja liikemies.
Uno Björklundin vanhemmat olivat kauppaneuvos Johan Alfred Björklund ja Lovisa Emilia Krabbe. Hän pääsi ylioppilaaksi 1898 Oulun ruotsalaisesta lyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän hallintotutkinnon 1902 ja oikeustutkinnon 1903. Björklund sai varatuomarin arvon 1906. Hän teki opintomatkan Skandinavian maihin 1910 ja useita ulkomaanmatkoja muun muassa Afrikkaan sekä Etelä- ja Keski-Amerikkaan.
Björklund toimi kaupunginviskaalina ja asianajajana Kokkolassa 1908–1919. Hän oli isänsä Alfred Björklundin palveluksessa Kokkolassa 1903–1909 ja toimi sitten Oy Alfred Björklundin johtajana ja Suomen tukkukauppiasyhdistyksen asiamiehenä ja sihteerinä 1909–1915. Vuonna 1919 Björklund muutti Helsinkiin, jossa hänellä oli asunto ja toimisto Bernhardinkadun ja Etelärannan kulmatalon ylimmässä kerroksessa sekä kesähuvila Matosaarenniemessä. Hän perusti vuonna 1925 Uno Björklund & Co pankkirikommandiittiyhtiön. Björklund oli vuodesta 1925 alkaen Vaasan Puuvillan pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja ja suurimpana omistaja, hän omisti lopulta 54 prosenttia yhtiön osakkeista. Hänen isänsä oli jo 1910-luvulla tullut Vaasan Puuvillan merkittäväksi omistajaksi. Uno Björklund oli myös Kymin, Crichton-Vulcanin, Strengbergin, Suomen Sokerin, Puuvillatehtaitten Myyntikonttorin ja Suomen Valtamerentakaisen Kaupan hallintoneuvostojen ja johtokuntien jäsenenä. Helsingin pörssin jäsenenä Björklund oli 1919–1926. Hän oli myös Turkin pääkonsuli.
Uno Björklund oli naimisissa 1924–1926 Lilly Viktoria Alftanin, o.s. Ekman kanssa, liitto päättyi avioeroon.
Lähteet
Suomalaiset juristit
Suomalaiset liikemiehet
Suomalaiset pankinjohtajat
Vuonna 1879 syntyneet
Vuonna 1941 kuolleet |
1749387 | https://fi.wikipedia.org/wiki/I%20Never%20Said%204ever | I Never Said 4ever | I Never Said 4ever on suomalaisen bändin Cyan Kicks albumi joka julkaistaan 5.5.23. |
1749388 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Nummilinnunruoho | Nummilinnunruoho | Nummilinnunruoho (Polygala serpyllifolia) on linnunruohojen sukuun kuuluva laji. Se on monivuotinen kasvi. Se on verrattain matala ja sen varsi on hento. Se on joskus rento, joskus yläosasta pystympi. Alimmat lehdet sijaitsevat varressa vastakkain, ylälehdet sijaitsevat yleensä kierteisesti ja ne ovat monesti alalehtiä kapeampia. Lehdet ovat muodoltaan soikeita tai soikeasti vastapuikeita. Kukinta-aika on toukokuulta elokuulle. Kukinto on terttu. Yhdessä tertussa on 3–10 kukkaa. Kukan leveys on 5–6 mm ja se on väriltään yleensä sininen. Siemenkota on lenninsiipiä lyhyempi, mutta leveämpi. Nummilinnunruoho kasvaa nummilla ja niityillä ja se menestyy vuorten rinteillä 1 800 metriin saakka. Sen pohjoisimmat esiintymisalueet ovat Färsaarilla ja eteläisessä Norjassa.
Lähteet
Linnunruohot |
1749389 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Angeln | Angeln | Angeln () on historiallinen alue ja varhaiskeskiaikaisen anglien germaanikansan kotimaa nykyisessä Schleswig-Holsteinissa, Pohjois-Saksassa. Angeln on Kongeå- ja Eiderjokien väliin jäävä niemimaa, jolla tänä päivänä ei ole hallinnollista merkitystä. Alueen historiasta muistuttaa Mittelangelnin kunnan nimi.
Lähteet
Saksan maantiede |
1749392 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom%20Sahlberg | Tom Sahlberg | Tom Sahlberg (11. tammikuuta 1869 Yläne – 7. elokuuta 1925) oli suomalainen pankkiiri ja pankkiiriliike Tom Sahlbergin perustaja.
Tom Sahlbergin isä oli tilanomistaja W. R. Sahlberg. Hän kävi Helsingissä ruotsalaista kauppaoppilaitosta ja sai sieltä päästötodistuksen 1888. Vuosina 1891–1892 Sahlberg opiskeli kieliä ja kaupallista alaa Saksassa ja Englannissa.
Sahlberg oli Suomen Yhdyspankin Hämeenlinnan konttorin apulaisjohtajana 1895–1903 ja pankin Tammisaaren konttorin johtajana 1903–1905. Hän oli sen jälkeen pankin pääkonttorissa vuoteen 1911 saakka, jolloin hän perusti oman lainanvälitustoimistonsa. Tämä toimisto laajensi pian toimintaansa ja siitä muodostettiin Pankkiiriliike Tom Sahlberg Oy.
Sahlbergin liike menestyi ja erityisesti vuodet 1917–1920 olivat sille tuottoisia. Sahlbergin liike oli tässä vaiheessa suurin meklari Helsingin pörssin yli kuudestakymmenestä arvopaperikauppiaasta. Liike toimi myös luottojen välittäjänä ja teki kiinteistö- ja valuuttakauppaa. Valuuttakaupoista liike sai suurimmat voittonsa. 1920-luvun alussa Tom Sahlbergin pankkiiriliike joutui kuitenkin vaikeuksiin erään suuren lainan kanssa ja liike joutui irtisanomaan kaikki työntekijänsä. Sahlbergin kuoleman jälkeen hänen liikkeessään aiemmin työssä ollut Ane Gyllenberg osti liikkeen jäljelle jääneen omaisuuden Sahlbergin kuolinpesältä ja sai liikkeen uudelleen menestymään. Vuonna 1936 Gyllenberg muutti Pankkiiriliike Tom Sahlberg Oy:n nimeksi sitten Pankkiiriliike Ane Gyllenberg Oy:ksi.
Lähteet
Suomalaiset pankinjohtajat
Vuonna 1869 syntyneet
Vuonna 1925 kuolleet |
1749393 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Korroosion%20est%C3%A4minen | Korroosion estäminen | Korroosio on ympäristön vaikutuksesta tapahtuvaa materiaalin muuttumista käyttökelvottomaan muotoon. Materiaalin vahingoittuessa se liukenee tai reagoi ympäristössä olevien aineiden kanssa. Esimerkiksi ilmassa oleva happi, vesi, auringonvalo ja maa-aines aiheuttavat korroosiota. Korroosio perustuu sähkökemialliseen tai kemialliseen ilmiöön. Lisäksi ympäristö voi vaikuttaa mekaanisesti korroosion nopeuteen ja syntymiseen mekaanisesti [1]. Korroosion estäminen voidaan jakaa kahteen eri osaan: vaikuttamalla itse metalliin tai vaikuttamalla metallin ympäristöön.
Korroosion estämiseen on useita eri tapoja. Hyvä tapa torjua on estämällä anodi- tai katodireaktio sekä katkaisemalla virtapiiri korroosiota aiheuttavasta sähkökemiallisesta reaktiosta. Virtapiiri katkeaa, kun kosteuden eli elektrolyytin pääsy metallipinnoille saadaan estettyä. Ulkotiloissa elektrolyytin pääsy metallipinnoille saadaan estettyä suojaamalla pinta ympäristöstä pinnoitteiden avulla. Pinnoitteita ovat esimerkiksi erilaiset ruosteenestomaalit ja metallipinnan sinkitys. Metallisen pinnoitteen ollessa epäjalompi kuin suojattava pinta, pinnoite syöpyy helpommin kuin suojattava rakenne. Tällöin pinnoite ”uhrautuu” galvaanisen korroosion seurauksena, joka suojaa rakennetta katodisesti [2].
Korroosion estäminen vaikuttamalla metalliin
Pinnoittaminen
Yksi helpoimmista ja halvimmista tavoista estää korroosiota, on käyttää pinnoitteita, kuten maalia, muovia tai jauhetta. Jauheet, mukaan lukien epoksi, nylon ja uretaani, tarttuvat metallipintaan luoden ohuen kalvon. Muovia ja vahoja suihkutetaan usein metallipinnoille. Muovit ja vahat toimivat suojakerroksina metallipinnalla, estäen kosteuden ja hapen pääsyn metallin pintaan vähentäen näin korroosion todennäköisyyttä. Maali toimii suojakerroksena ja estää ionien pääsyn metallien pinnalle ja estää näin ollen korroosiota aiheuttavan sähkökemiallisen virran kulkeutumisen. Nykyiset maalaustekniikat koostuvat eri maalikerroksista, jotka palvelevat erilaisia tarkoituksia. Pohjamaalikerros toimii inhibiittorina korroosion kemiallisella reaktiolla, välimaali kerrostuu maalin kokonaispaksuuteen ja pintamaali tarjoaa vastustuskyvyn ympäristötekijöille.
Suurin haittapuoli pinnoitteilla on, että ne voivat usein kulua pois, jolloin pinnoite on poistettava kokonaan ja levitettävä uudestaan. Pinnoitteet, jotka eivät ole oikein levitetty, voivat nopeasti epäonnistua ja johtaa lisääntyneeseen korroosioon. Pinnoitteet sisältävät usein haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka tekevät niistä haitallisia ihmisille ja ympäristölle. [3], [4]
Galvanointi
Galvanointi eli sinkitys on prosessi, jossa teräspinnalle luodaan sinkkikerros suojaamaan sitä korroosiolta. Sinkki on epäjalompi metalli, kuin teräksen sisältämä rauta, joten korroosio vaikuttaa ensin siihen. Tämä ilmiö perustuu sähkökemialliseen korroosioon, jossa kahden kosketuksissa olevan metallin välillä tapahtuu hapetus-pelkistysreaktio. Eli epäjalompi metalli, kuten sinkki, toimii elektroneja luovuttavana anodina ja hapettuu eli ruostuu. Katodina eli elektroneja vastaanottavana aineena toimii jalompi metalli eli rauta. Tällöin vain päällyste voi ruostua mutta itse teräksen rauta ei pääse ruostumaan.
Katodi reaktio:
O2 + 2 H2O + 4 e- → 4 OH-
Anodi reaktio:
2 Zn + O2 → 2 ZnO
Sinkitys voidaan toteuttaa eri menetelmillä, joista yleisimmät ovat sähkösinkitys ja kuumagalvanointi. Galvanoinnin lopputuloksena teräkselle muodostuu kiinnittyvä, tiivis ja vedenpitävä sinkkikarbonaattikerros, joka suojaa terästä korroosiolta. Galvanoinnin jälkeen pinnan ulkonäkö voidaan kohentaa maalaamalla sitä. [5]
Kuumagalvanointi
Selkeästi yleisin galvanointi menetelmä on kuumagalvanointi. Kuumagalvanoinnissa teräspinnat upotetaan sulatettuun sinkkiin, jolloin metallit sekoittuvat ja muodostavat kestävän, suojaavan kerroksen. Kuumagalvanointi voidaan tehdä joko upottamalla kappaleet sinkkiin, ruiskuttamalla sulaa sinkkiä kappaleiden päälle tai käyttämällä rullagalvanointia. Kuumagalvanointi koostuu kolmesta vaiheesta, jotka ovat puhdistus, esikäsittely ja galvanointi. Kaikki pinnoitetut metallit, kuten putket, joissa on maalia tai lakkaa, puhdistetaan päällysteestä esimerkiksi hiekkapuhaltamalla. Tämän jälkeen loput jäänteet ja epätasaisuudet puhdistetaan laimeassa hapossa ja vesiputsauksessa. Putsauksen jälkeen kuumagalvanoinnissa suoritetaan esikäsittely. Esikäsittelyssä kappaleet upotetaan juoksutekylpyyn lyhyeksi ajaksi, jossa kappaleiden pinnalle muodostuu ohut suojaava kerros. Kerroksen tehtävänä on estää oksidien muodostumista metallin pinnalle. Juoksutekylpy on yleensä sinkkiammoniumkloridia. Tämän jälkeen suoritetaan itse galvanointi. Galvanoinnissa metallikappaleet sijoitetaan kuumaan noin 460 °C sinkkikylpyyn, jossa metalli, kuten rauta ja sinkki, reagoivat keskenään kemiallisesti. Raudan pintaan syntyy pinnoite, joka koostuu rautasinkkifaaseista. Rautasinkkifaasit riippuvat raudan ja sinkin pitoisuudesta seoksessa sekä seoksen lämpötilasta. Kolme yleisintä rautasinkkifaasia ovat delta-, gamma- ja eta-faasi. Delta-faasi muodostuu, kun sinkin pitoisuus seoksessa on alhainen. Eta-faasi muodostuu, kun sinkin pitoisuus seoksessa on korkea. Kun raudan ja sinkin pitoisuudet ovat lähellä toisiaan, syntyy gammafaasi. Kuumagalvanoinnissa syntyy tyypillisesti sähkösinkitystä paksumpi sinkki kerros, sen kokoluokka on noin 60–150 µm. [5]
Kuumagalvanointi voidaan jakaa kolmeen eri menetelmään riippuen kappaleiden tyypistä ja muodosta.
Kappaletavara sinkitys linkosinkityksenä
Teräsohutlevyn sinkitys kuuma sinkityslinjalla
Kestokuumasinkitys moniulotteisille pinnoille
Menetelmillä on erilaiset ominaisuudet, joiden huomioiminen on tärkeää menetelmän valinnassa. Kappaletavara sinkitys linkosinkityksenä antaa tasaisen, kiiltävän ja hopeanvärisen pinnoitteen kappaleille. Sen muodostama sinkkikerroksen paksuus on 7–40 µm kokoluokkaa riippuen vaatimuksista. Teräsohutlevyn sinkitys kuumasinkityslinjalla antaa epätasaisen kidekuvioisen pinnan, jossa on kiiltävä ja ohut hopeinen pinta tai paksu ja mattapintainen sinkkipinnoite. Tämä menetelmä täyttää hyvin kappaleen epätasaisuudet ja suojaa kappaletta erittäin pitkään. Kestokuumasinkitys moniulotteisille pinnoille on hyvä menetelmä sinkkipinnoituksen luomiseen moniulotteisille kappaleille, kuten putkille ja ajoneuvojen rungoille. Menetelmän ansiosta sinkki pääsee myös putkien sisäpintoihin ja muihin vaikeasti saavutettaviin paikkoihin. Kappaleiden muotoilussa ja suunnittelussa on tärkeää huomioida tarvittavat aukot, jotta ylimääräinen sinkki pääsee pois rakenteista ja pinnalle muodostuu tasainen pinnoitekerros. [5]
Sähkögalvanointi
Sähkögalvanointi eli sähkösinkitys on yksi yleisimmistä galvanointimenetelmistä, jota usein käytetään suojaavan sinkkikerroksen luomiseen. Siinä teräspinnat upotetaan sinkkisuolaliuokseen ja yhdistetään tasavirtalähteeseen, jonka jälkeen sinkki saostuu teräspinnalle. Menetelmä sisältää teräspinnan puhdistuksen, upottamisen sinkkisuolaliuokseen ja yhdistämisen tasavirtalähteeseen. Anodina toimivat puhtaasta sinkistä tehdyt levyt tai pallot, ja elektrolyytti voi olla hapan, neutraali tai emäksinen riippuen pinnoitteen vaatimuksista. Esimerkiksi hapan elektrolyytti tuottaa tarkan pinnoitteen ja sopii pienille kappaleille ja monimutkaisille muodoille. Lisäksi se antaa kirkkaan pinnoitteen ja sitä voidaan käyttää tarkat laatuvaatimukset omaavissa instrumenteissa. Emäksinen elektrolyytti valitaan, kun kyseessä on suuremman kokoluokan kappaleet. Emäksinen elektrolyytti tuottaa pinnoitteen nopeammin. Lisäksi se antaa pinnalle suuremman tarttuvuuden, paksumman pinnoite kerroksen ja siten myös vahvemman korroosio suojan.
Kun virta kytketään päälle, sinkki alkaa liueta anodista ja kulkeutua elektrolyytin välityksellä teräspinnalle (katodi), jonne se saostuu. Suuret kappaleet ripustetaan yleensä koukkuihin, kun taas pienemmät esineet upotetaan elektrolyyttiin rummussa.
Sähkösinkityksen ominaisuuksiin kuuluu erittäin tasainen ja hopeanhohtoinen pinta, joka suojaa terästä korroosiolta kerroksen paksuudesta riippuen. Kuljetuksen ja varastoinnin ajaksi sinkki voidaan passivoida, jolloin pinnasta tulee eri värinen riippuen muodostuneesta sinkkiyhdisteestä. Keltainen tai sininen väri syntyy, koska kappaleen pinnalle muodostuu sinkkikromaattikerros. Musta väri tulee sinkkioksidista ja vihreä väri tulee sinkkikloridin tai sinkkisulfaatin muodostumisesta.
Sähkösinkitys tuottaa standardien mukaisia kerroksia, joiden paksuus on yleensä 3, 5, 8, 12 tai 25 µm. Eripaksuisia pinnoitteita tuotetaan käyttötarkoituksen ja laatuvaatimusten mukaan. Paksuuteen vaikuttaa muun muassa virrantiheyden vaihtelu sekä aika kuinka pitkään sinkitystä tehdään. Yleisesti paksummat pinnoitteet tuottavat vahvemman korroosiosuojan. Toisaalta eri paksuudet antavat myös erilaisen ulkonäön kappaleille. [5]
Anodisuojaus
Yksi tapa suojata pinta korroosiolta on anodisuojaus, jossa suojattava pinta pinnoitetaan vähemmän herkästi reagoivalla metallilla, kuten tinalla tai kromilla. Tämä pinnoite suojaa pinnan korroosiolta niin kauan kuin se pysyy paikallaan. Anodisointi muodostaa sähkövirran avulla suojaavan oksidipinnoitteen metallin pinnalle. Anodisuojauksen nimi tulee siitä, että suojattavasta metallipinnasta tulee anodi.
Anodisuojauksella suojataan usein hiiliteräksestä valmistettuja varastosäiliöitä, joissa varastoidaan esimerkiksi 50-prosenttista lipeää ja rikkihappoa. Tällaisessa ympäristössä katodisuojausta (galvanointia) ei voida käyttää, sillä metallipinta altistuu voimakkaille korroosiota aiheuttaville tekijöille, kuten happamille liuoksille. Tällöin katodisuojaus vaatii paljon sähkövirtaa suuren korroosiovaikutuksen estämiseksi. [7]
Korroosion estäminen vaikuttamalla metallin ympäristöön
Korroosio johtuu kemiallisesta reaktiosta metallin ja ympäröivän hapen välillä. Ympäristöä hallitsemalla ei-toivotut reaktiot voidaan minimoida. Hyviä toimenpiteitä ovat rikin, kloorin tai hapen määrän hallinta ympäröivässä ympäristössä [7], [8]. Etenkin ilman happipitoisuuden alentamisella saadaan korroosiota hidastettua merkittävästi, sillä korroosio tarvitsee tapahtuakseen happea. Oikein käytettynä ja oikeassa muodossa rikkiä voidaan käyttää korroosiota estävänä suojana [10], [9]. Kloori puolestaan edistää korroosiota, sillä se toimii hapettimena. Yksinkertainen tapa estää korroosiota on vähentää metallin altistusta sateelle ja ilmakehässä olevalle kosteudelle [3].
Viitteet
[1] Korroosio – Wikipedia Viitattu 19.4.2023
[2] https://www.terasrakenneyhdistys.fi/document/1/151/8ac778e/korroosio.pdf Viitattu 5.4.2023
[3] https://wd40.fi/vinkit-ja-neuvot/korroosionesto-nailla-nikseilla-se-onnistuu/ Viitattu 5.4.2023
[4] https://eoncoat.com/corrosion-prevention-methods/ Viitattu 4.4.2023
[5] https://www.coatings.fi/galvanointi/, Viitattu 3.4.2023
[6] https://en.wikipedia.org/wiki/Hot-dip_galvanization#/media/File:The_rustiest_letter_box_in_Bavaria.jpg Viitattu 24.4.2023
[7] https://www.metalsupermarkets.com/how-to-prevent-corrosion/ Viitattu 4.4.2023
[8] https://latem.com/blog/prevent-corrosion-metal-parts.htm Viitattu 5.4.2023
[9] https://en.wikipedia.org/wiki/Sulfidation Viitattu 19.4.2023
[10] http://www.timohapponen.net/sinkitys/index2.html Viitattu 19.4.2023 |
1749394 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Borghese | Borghese | Borghese on italialainen sukunimi.
Borghese, italialainen suku
Junio Valerio Borghese (1906–1974), laivastoupseeri, uusfasistinen poliitikko
Sal (Salvatore) Borgese (myös Borghese; s. 1937), italialainen näyttelijä
Paavali V alun perin Camillo Borghese (1552–1621), paavi
Scipione Borghese, kardinaali
Muita
Palazzo Borghese on palatsi Roomassa
Borghesen gladiaattori, Agasiaan veistos |
1749395 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Burgundin%20Johanna | Burgundin Johanna | Burgundin Johanna (noin [[1291] – 1330) oli Burgundin kreivitär, josta tuli Filip V:n puolisona Ranskan kuningatar.
Vuonna 1307 Johanna avioitui Filip V Pitkän kanssa. Johannasta tuli Burgundin kreivitär vuonna 1315 nimellä Johanna II isänsä, Burgundin kreivi Otto IV:n kuoltua. Vuonna 1329 hänestä tuli myös Artois'n kreivitär äitinsä kuoltua.
Avioliitosta Filipin kanssa syntyi ainakin kolme lasta:
Johanna (1308–1347), Burgundin kreivitär (Johanna III) ja Artois'n kreivitär (Johanna II), avioitui vuonna 1318 Burgundin herttuan Eudes IV:n kanssa.
Marguerite (1310 – 9. toukokuuta 1382), Burgundin ja Artois'n kreivitär (1361–1382), avioitui vuonna 1320 Flanderin, Neversin ja Rethelin kreivin Ludvig I Dampierren (v. 1304–1346) kanssa.
Isabelle (1312–1348), avioitui ensimmäisen karran vuonna 1323 Viennen dauphinin Guigues VIII:n kanssa. Toisen kerran Isabelle avioitui noin vuonna 1335 Faucogneyn Jean III:n kanssa. Kummastakaan liitosta ei ollut jälkeläisiä.
Filip kuoli vuonna 1322 ja Johanna jäi leskeksi.
Filip oli siirtänyt maaaomaisuutta ja muuta varallisuutta ja järjestänyt niin että omaisuus säilyi Johannalla myös Filipin kuoleman jälkeen, vaikka kruunú siirtyi hänen veljelleen Kaarle IV Kauniille.
Lähteet
Ranskan kuninkaalliset
Vuonna 1291 syntyneet
Vuonna 1330 kuolleet |
1749396 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirsten%20Hansteen | Kirsten Hansteen | Kirsten Hansteen (o.s. Moe; 5. tammikuuta 1903 Lyngen – 17. marraskuuta 1974 Oslo) oli norjalainen toimittaja ja kommunistisen puolueen poliitikko. Hän istui suurkäräjillä 1945–1949 ja toimi salkuttomana ministerinä Gerhardsenin I hallituksessa 1945. Hansteen oli Norjan ensimmäinen naispuolinen ministeri.
Kirsten Hansteen oli naimisissa Viggo Hansteenin kanssa, joka oli asianajaja ja kommunisti. Norjan miehityksen aikana saksalaiset teloittivat Viggon, ja Kirsten aktivoitui vastarintaliikkeessä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirsten Hansteen Norjan suurkäräjien verkkosivuilla
Norjan ministerit
Norjan vastarintaliikkeen henkilöt
Norjalaiset kommunistit
Norjalaiset toimittajat
Vuonna 1903 syntyneet
Vuonna 1974 kuolleet |
1749397 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Minna%20Maaria%20Virtanen | Minna Maaria Virtanen | Minna Maaria "Mima" Virtanen (s. 16. toukokuuta 1965) on suomalainen näyttelijä. Hän on työskennellyt Joensuun kaupunginteatterissa koko uransa ajan.
Virtanen on kotoisin Virolahdelta. Hän aloitti teatteri- ja lauluharrastuksen kouluaikoinaan Mikkelissä. Virtanen kouluttautui ensin kultasepäksi, mutta lähti vuonna 1993 opiskelemaan näyttelijäntyötä Pietarin teatteritaiteiden akatemiaan (nyk. Venäjän esittävän taiteen valtioninstituutti). Valmistuttuaan sieltä 1997 hän aloitti samana vuonna työskentelyn Joensuun kaupunginteatterissa. Myöhemmin Virtanen on kouluttautunut myös muusikoksi ja hierojaksi.
Vuonna 2023 Virtanen viettää 25-vuotistaiteilijajuhlaansa. Juhlaproduktiona on monologiesitys Anjan lähes erinomainen elämä, joka perustuu monologin ohjaajana toimivan Esko-Pekka Tiitisen romaaniin. Virtanen on dramatisoinut romaanin yhdessä Tiitisen kanssa. Näytelmästä on tehty kaksi versiota, lyhyt hoivakodeissa kiertävä ja pitkä teatterinäyttämöllä esitettävä. Virtanen on todennut, että on poikkeuksellista, että saman produktion parissa on saanut työskennellä niin pitkään - esityksen työstäminen aloitettiin keväällä 2022, hoivakotikiertue toteutui syksyllä 2022 ja pitkä versio saa ensi-iltansa keväällä 2023.
Teatterirooleja
Anja. Anjan lähes erinomainen elämä. Joensuun kaupunginteatteri. 2022/2023.
Simone Päiväperhonen. Orkesteri. Joensuun kaupunginteatteri. 2015. (Virtasen 50-vuotissyntymäpäivää muistettiin 16.5. näytelmän viimeisen näytännön yhteydessä.)
Laura. Lasinen eläintarha. Joensuun kaupunginteatteri.
Muita rooleja
Kertoja. Kansankodin kuokkavieraat. YLE.
Lähteet
Elävät henkilöt
Vuonna 1965 syntyneet
Suomalaiset näyttelijät |
1749399 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Norjan%20kommunistinen%20puolue | Norjan kommunistinen puolue | Norjan kommunistinen puolue (norj. Norges Kommunistiske Parti; lyh. NKP) on norjalainen kommunistinen puolue, joka on perustettu vuonna 1923. Sen puheenjohtaja on vuodesta 2016 ollut Runa Evensen.
Puolue julkaisee Friheten-nimistä lehteä.
Historia
NKP syntyi vuonna 1923, kun työväenpuolue erotettiin Kommunistisesta internationaalista. Kolmetoista työväenpuolueen suurkäräjäedustajaa siirtyi kommunistiseen puolueeseen, mutta vuoden 1924 vaaleissa kommunistit saivat vain kuusi paikkaa ja vuonna 1927 kolme, joista kaksi palasi vaalikauden aikana takaisin työväenpuolueeseen. Norjan miehityksen aikana NKP noudatti aluksi Molotovin-Ribbentropin sopimukseen perustuvaa politiikkaa ja kehotti olemaan tekemättä vastarintaa. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon puolue siirtyi aktiivisen vastarinnan kannalle.
Sodan jälkeen NKP sai vuoden 1945 suurkäräjävaaleissa 11,9 prosenttia äänistä ja 11 paikkaa, mikä oli puolueen kaikkien aikojen paras tulos. Kannatus kuitenkin hupeni nopeasti kylmän sodan puhjettua, eikä NKP saanut vuonna 1949 yhtään paikkaa. Puolueen toistaiseksi viimeinen suurkäräjäedustaja oli Emil Løvlien vuonna 1961. Vuonna 1973 kommunistisen puolueen puheenjohtaja Reidar T. Larsen valittiin suurkäräjille Sosialistisk Valgforbund -yhteislistalta, mutta puolue jättäytyi listan pohjalta perustetun Sosialistisen vasemmistopuolueen ulkopuolelle. Vuoden 1991 jälkeen puolue ei ole saanut edustajiaan edes aluekäräjille (fylkesting).
Puheenjohtajat
1923–1925: Sverre Støstad
1925–1930: Peder Furubotn
1931–1934: Henry W. Kristiansen
1934–1946: Adam Egede-Nissen
1946–1965: Emil Løvlien
1965–1975: Reidar T. Larsen
1975–1982: Martin Gunnar Knudsen
1982–1987: Hans I. Kleven
1987–1991: Kåre André Nilsen
1991–1993: Ingve Iversen
1993–1998: Per Lothar Lindtner, Terje Krogh ja Kjell Underlid
1998–2000: Per Lothar Lindtner ja Kjell Underlid
2000–2001: Per Lothar Lindtner
2001–2010: Zafer Gözet
2010–2013: Svend Haakon Jacobsen
2013–2016: Jørgen Hovde
2016–: Runa Evensen
Lähteet
Aiheesta muualla
Puolueen verkkosivut
Kommunistinen puolue
Kommunistiset puolueet |
1749400 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Luisa%20Landov%C3%A1-%C5%A0tychov%C3%A1 | Luisa Landová-Štychová | Luisa Landová-Štychová (s. Aloisie Vorlíčková) (31. tammikuuta 1885 Ratboř u Kolína, Itävalta-Unkari – 31. elokuuta 1969 Praha, Tšekkoslovakia) oli tšekkoslovakialainen poliitikko ja tähtitieteilijä.
Elämä
Landová-Štychová syntyi keskiluokkaiseen perheeseen lähellä Kolínin kaupunkia keskisessä Böömissä. Hänen vanhempansa omistivat ruokakaupan, mutta Landová-Štychová kieltäytyi jatkamasta perheyritystä ja omistautui politiikalle.
Vuodesta 1905 lähtien hän oli mukana Tšekin vallankumouksellisen työväenliikkeen anarkistisessa siivessä. Erityisesti naisten aseman parantaminen oli hänelle tärkeää. Ensimmäisen maailmansodan aikana Landová-Štychová toimi silloisen anarkokommunistiliiton edustajana neuvotteluissa, jotka johtivat neljän merkittävän sosialistisen puolueen yhdistymiseen vuonna 1918. Tämän myötä hän pääsi myös Vallankumouksellisen kansalliskokouksen jäseneksi, missä roolissa hän toimi vuosina 1918–1920. Tšekkoslovakian ensimmäisissä parlamenttivaaleissa vuonna 1920 Landová-Štychová valittiin edustajainhuoneen jäseneksi Kansallissosiaalisen puolueen listalta.
Parlamentaarikkona
Tultuaan valituksi parlamenttiin, Landová-Štychová pyrki parantamaan naisten ja orpojen asemaa. Hän myös vastusti prostituutiota ja kirkon asemaa yhteiskunnassa.
Vuonna 1923 Landová-Štychová erotettiin sekä parlamentista, että puolueestaan hänen kieltäydyttyä tukemasta tasavallan suojelulakia valtiovarainministeri Alois Rašínin murhan jälkeen. Tämän jälkeen hän oli perustamassa uutta puoluetta, joka sulautui Tšekkoslovakian kommunistiseen puolueeseen vuonna 1925. Myöhemmin samana vuonna Landová-Štychová valittiin uudelleen edustajainhuoneistoon, jossa hän toimi vuoteen 1929 saakka.
Sosialistisessa Tšekkoslovakiassa
Kommunistien kaapattua vallan toisen maailmansodan jälkeisessä Tšekkoslovakiassa Landová-Štychová ei enää juurikaan ottanut osaa päivänpolitiikkaan, vaan keskittyi enemmän tähtitieteentieteen edistämiseen.
Poliittiset mielipiteet
Landová-Štychová oli vankka neuvostokommunismin kannattaja ja Neuvostoliiton ihailija. Hän kannatti abortin laillistamista ja naiskiintiöitä poliittisissa puolueissa.
Yksityiselämä
Landová-Štychová tapasi tulevan aviomiehenstä Jaroslav Štychin Wienissä 1900-luvun alussa. He saivat yhdessä kaksi lasta, mutta heistä huolehtimen koitui Landová-Štychoválle raskaaksi. 50-vuotiaana hän kirjoitti avioliittostaani elämänsä suurimpana typeryytenä, jossa hänen roolinsa oli pelkkä palvelija. Toisaalta aviopari jakoi saman maailmankuvan ja suuren innostuksen tähtitiedettä kohtaan. He olivat kumpikin perustamassaa observatoriota Prahan Petřínin kukkulalle. Tähtitieteen hyväksi tekemästään työstä Landová-Štychová nimettiin Tšekkoslovakian tiedeakatemian kunniajäseksi vuonna 1959.
Lähteet
Vuonna 1885 syntyneet
Vuonna 1969 kuolleet
Tšekkoslovakialaiset poliitikot
Kommunistit
Feministit
Anarkistit |
1749403 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalervo%20Seppola | Kalervo Seppola | Pekka Kaarle Kalervo Seppola (29. kesäkuuta 1913 Kangasniemi – 2. tammikuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen pääsarjatason jää- ja jalkapalloilija 1930-luvulla. Ammatiltaan hän oli myyntiedustaja.
Kalervo Seppola oli ammatiltaan tehtaanedustaja. Hän suoritti merkonomitutkinnon Helsingin Liikemiesten Kauppaopistossa. Vuodesta 1939 hän työskenteli Suomen Kumitehtaan palveluksessa Seppola osallistui niin Talvi- kuin Jatkosotaan sotilasarvona yliluutnantti. Sodan ajan ansioista hänelle myönnettiin Vapaudenristin ritarikunnan 4. luokka.
Seppola harrasti nuoruudessaan 1920-luvulta lähtien jää- ja jalkapalloa seuranaan HJK. Hän nousi HJK:n jääpallon mestaruussarjamiehistöön hyökkääjäksi vuonna 1932. Hän pelasi kaikkiaan 50 pääsarjaottelua vuosina 1932-1948. Maajoukkueessa Seppola pelasi ensimmäisen kerran vuonna 1934 Viroa vastaan. Kaikkiaan maaotteluita kertyi 5 A- ja 2 B-maaottelua. Jalkapallossa Seppola pelasi HJK:n pääsarjajoukkueessa kaikkiaan 12 ottelua kausilla 1936-1941 tehden niissä kolme maalia. Näinä vuosina HJK voitti kaksi Suomen mestaruutta, mutta Seppolan rooli oli enemmän vaihtomiehenä.
Saavutukset urheilijana
Jääpallo:
SM-kulta 1937
SM-hopeaa 1946
Kaksi SM-pronssia 1938 ja 1941
5A- ja 2 B-maaottelua
Jalkapallo:
Kaksi SM-kultaa 1936 ja 1938
Kaksi SM-hopeaa 1937 ja 1939
Lähteet
Suomalaiset jääpalloilijat
Suomalaiset jalkapalloilijat
Jalkapallon Suomen mestarit
Vuonna 1913 syntyneet
Vuonna 1971 kuolleet |
1749405 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Suvi-Maaria%20Virta | Suvi-Maaria Virta | Suvi-Maaria Virta (s. 1976 Porissa) on suomalainen näyttelijä. Hän on työskennellyt Joensuun kaupunginteatterissa vuodesta 2003.
Virta on näytellyt myös Rauman teatterissa, Teatteri Imatrassa, Porin teatterissa ja Rakastajat-teatterissa sekä elokuvissa ja tv-sarjoissa.
Virta on taitava laulaja ja laulanut monissa rooleissaan sekä eri yhtyeissä.
Teatterirooleja
Eliza Doolittle. My Fair Lady, Joensuun kaupunginteatteri, 2022.
Elli. Lempi, Joensuun kaupunginteatteri, 2022.
Mollie Ralston. Hiirenloukku, Joensuun kaupunginteatteri, 2020, uusintaensi-ilta 2022.
Elokuva- ja tv-rooleja
Ei tiedossa olevaa roolinimeä. Mixteip - The Greatest Tape Ever Told -lyhytelokuva. 2016.
Tuija Pärnänen. Me Rosvolat -elokuva. 2015.
Ei tiedossa olevaa roolinimeä. Ilonen talo -minitv-sarja. 2006.
Lähteet
Elävät henkilöt
Vuonna 1976 syntyneet
Suomalaiset näyttelijät |
1749406 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Vakoilupeli%20%28vuoden%201988%20televisiosarja%29 | Vakoilupeli (vuoden 1988 televisiosarja) | Vakoilupeli (Game, Set and Match) on brittiläinen 13-osainen tv-sarja vuodelta 1988. Se perustuu Len Deightonin romaanitrilogiaan Berliinin peli, Meksikon erä ja Lontoon ottelu. Sarjan pääosassa näyttelee Ian Holm. Sarjan esitti Suomessa Kolmoskanava syksyllä 1989.
Lähteet
1980-luvun televisiosarjat
Brittiläiset draamasarjat
Vakoiluelokuvat
Romaaneihin perustuvat televisiosarjat |
1749410 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Firdaposten | Firdaposten | Firdaposten on norjalainen vuonna 1948 perustettu paikallislehti, jonka toimitus on Florøssä Floran kunnassa. Lehti ilmestyy kahdesti viikossa ja kuuluu Amedia-konserniin. Vuodesta 1976 lehti on ollut tabloid-kokoinen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Lehden verkkosivut
Norjalaiset sanomalehdet
Flora |
1749411 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyrkstadin%20kartano | Kyrkstadin kartano | Kyrkstadin kartano (ruots. Kyrkstad gård) on Lohjalla, Uudellamaalla sijaitseva entinen ratsutila. Kartanon nykyinen empiretyyliä edustava puinen päärakennus on valmistunut vuonna 1876. Nykyisin kartano on yksityisomistuksessa.
Kartano sijaitsee Lohjanjärven rannalla Lohjanharjua pitkin kulkevan maantien varrella. Kyrkstadin kartano ja sitä ympäröivä puisto ovat suojeltuja asemakaavalla.
Historia ja arkkitehtuuri
Kyrkstadin kylä mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1420, jolloin kylän osti Tomas Tomasson. Keskiajan lopulla Kyrkstadissa oli kaksi taloa, jotka yhdistettiin vuonna 1643 yhdeksi tilaksi Martin Pavalssonin toimesta. Pavalssonin suku omisti Kyrkstadin vuoteen 1874. 1700-luvulla Kyrkstadista tuli ratsutila, johon liitettiin vielä Kittfallin kylän Lassin ja Markun perintötilat vuonna 1894. Kyrkstad toimi myös kestikievarina 1830-luvulta kievarilaitoksen lakkauttamiseen asti 1900-luvun alkupuolelle. Kyrkstadin kievarirakennus sijaitsi kartanon alkuperäisessä tilakeskuksessa nykyisten Tynniharjuntien ja Jermunkujan kulmassa.
Vuosina 1875-1898 Kyrkstadin kartanon mailla toimi oma höyrysahayhtiö nimeltään Kyrkstad Ångsåg Ab. Yhtiö toimi myös kartanon omistajana ostettuaan sen vuonna 1875 maisteri Hornborgilta. Vuonna 1917 Kyrkstadin kartanon osti Lohjan kalkkitehdas ja lähes kaikki kalkkitehtaan rakennukset on rakennettu pääosin Kyrkstadin kartanon entisille maille. Myös esimerkiksi Virkkalan kirkko on rakennettu Kyrkstadin kartanon entisille maille. 1930-luvun lopulla Kyrkstadin kartanon maiden pinta-ala käsitti noin 250 hehtaaria. Kyrkstadin kartano oli Dahlberg-suvun omistuksessa vuodesta 1885 vuoteen 1980, jolloin Lohjan kunta osti kartanon. Kunta antoi kartanon olla tyhjillään yli 10-vuotta ja myi sen yksityiselle taholle vuonna 1994.
Arkkitehtuuri
Kartanon alueella on sijainnut kolme eri rakennusta, jotka ovat kukin vuorollaan olleet päärakennuksina. Rakennuksista vanhin oli rakennettu heti isonvihan jälkeen ja myöhemmin sitä käytettiin kouluhuoneistona. Toinen rakennuksista toimi myöhemmin työväenasuntona.
Kyrkstadin kartanon nykyinen päärakennus edustaa empiretyyliä ja se on valmistunut vuonna 1876. Rakennus on yksikerroksinen satulakattoinen hirsirakennus, jonka ulkoseinät on vuorattu keltaiseksi maalatulla vaakasuuntaisella puoliponttilaudoituksella. Vesikate on saumapeltiä. Arkkitehti Bauffin laati 1900-luvun alussa suunnitelmat Kyrkstadin kartanon korottamisesta kaksikerroksiseksi, mutta nämä suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. Päärakennuksen ikkunat ovat T-mallia ja sitä on korjattu ja uudistettu vuosina 1900 ja 1932. Viimeisimpiä muutoksia on tehty vuonna 1995 jolloin päärakennus uudistettiin kauttaaltaan. Tuolloin päärakennuksen pihan puoleiselle lappelle lisättiin frontoni ja kattoikkunoita, joissa kaikissa on satulakatto. Vastaavanlaiset ikkunat näkyvät vanhan maatilakirjan valokuvissa vuodelta 1931. Päärakennuksen pihan puoleisella sivulla on vuonna 1890 rakennettu tiilirunkoinen lasiveranta, jossa on kolmelappeinen katto. Verannan yhteydessä toimi kartanon konttori ja talvipuutarha. Talon koillispäädyssä on päätykuisti. Kyrkstadin kartanon päärakennus käsittää 10 huonetta.
Kyrkstadin kartanoon johtaa pitkä puukuja ja sitä ympäröi 1880-luvulla perustettu laaja englantilaistyyppinen puisto, johon kuuluu muun muassa kaksi lampea.
Talouskeskuksen rakennuksista on jäljellä vain tiilinen viljamakasiini. Kartanon muut vanhat rakennukset mm. mansardikattoinen harmaakivinavetta vuodelta 1893, renkitupa, muonamiesten mökit ja portinvartijan tupa purettiin 1980-luvulla.
Omistajat
Luettelo Kyrkstadin kartanon omistajista:
Lähteet
Lohjan kartanot
Suomen 1800-luvulla rakennetut rakennukset ja rakennelmat |
1749412 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Don%20Richardson | Don Richardson | Don Richardson voi viitata ainakin seuraaviin henkilöihin:
Don Richardson, brittiläinen liikemies
Don Richardson, kanadalainen lähetyssaarnaaja
Don Richardson, yhdysvaltalainen ohjaaja ja näyttelemisen opettaja
Don Richardson, yhdysvaltalainen viulisti. |
1749417 | https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%A0uvalovin%20palatsi | Šuvalovin palatsi | Šuvalovin palatsi () on Pietarissa sijaitseva palatsi. Ei tiedetä, milloin palatsia tarkalleen ottaen alettiin rakentaa. Palatsin vanhin osa on kuitenkin sen uusklassista tyyliä edustava vasen siipi, jonka suunnitteli 1780-luvulla oletettavasti Giacomo Quarenghi ja rakennutti Vorontsovin suku. Vuonna 1799 Vorontsovin suku myi palatsin kreivitär Maria Naryškinalle. Oikea siipi rakennettiin vuonna 1821–1822, ja sen suunnitteli oletettavasti Carlo Rossi. 1800-luvulla palatsissa pidettiin paljon tanssiaisia, joihin osallistui Pietarin ylhäistöä ja Venäjän keisarillinen perhe.
Vuosina 1919–1925 palatsin tiloissa toimi museo, ja sen jälkeen vuorotellen eri neuvostoliittolaisia instituutioita. Palatsi vaurioitui koko Leningradin piirityksen aikana laajalti, ja joitain osia palatsista tuhoutui. Esimerkiksi syksyllä 1941 palatsin pylvässali vaurioitui pommituksen synnyttämässä tulipalossa. Sali kuitenkin entisöitiin 1940-luvun aikana. Lisää entisöintejä palatsissa tehtiin vuosien 1963–1965 ja 2006–2013 välillä.
Marraskuussa 2013 palatsin tiloihin avautui Fabergén pääsiäismunia esittelevä Pietarin Fabergé-museo.
Lähteet
Pietarin palatsit
Uusklassinen arkkitehtuuri |
1749423 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jari%20Heino | Jari Heino | Jari Heino (s. 1963) on opiskellut Oulunkylän Pop & Jazz -opistossa 1978-1982. Hän on työskennellyt freelancemuusikkona ja tehnyt studio- ja livetöitä lukuisille artisteille Suomessa. Heinon bassonsoittoa voi kuulla monilla suomalaisilla levyillä eri genreissä, kuten popissa, rockissa, iskelmässä ja jazzissa.
Heinon ura studiomuusikkona on ollut pitkä ja menestyksekäs. Hän esiintyy yli 1500 äänilevyraidalla ja hän on tehnyt yhteistyötä monien tunnettujen artistien kanssa. Hän on esiintynyt monissa TV-orkestereissa ja lukuisilla suomalaisilla musiikkifestivaaleilla sekä konserteissa.
Heino on arvostettu basisti Suomessa, ja hänen monipuolinen työnsä studiomuusikkona on ollut merkittävä osa suomalaista musiikkikulttuuria.
Lähteet
http://www.noise.fi/jari-heino-all-around-muusikko-keikoilla-ja-studiossa/
Jari Heino | Kitaransoiton kehittäjä Juha Björninen (wordpress.com)
Suomalaiset muusikot
Vuonna 1963 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749424 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Don%20Richardson%20%28ohjaaja%29 | Don Richardson (ohjaaja) | Don Richardson (30. huhtikuuta 1918 New York, Yhdysvallat – 10. tammikuuta 1996 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen ohjaaja ja näyttelemisen opettaja.
Richardson teki pitkän uran sekä ohjaajana että opettajana. Hän ohjasi kolme Broadway-tuotantoa sekä yli 800 jaksoa televisiosarjoihin. Hän opetti sekä Barnard Collegessa että American Academy of Dramatic Artsissa sekä kirjoitti näyttelemisestä kirjan Acting Without Agony: An Alternative to the Method.
Richardsonin kehittämä tekniikka perustuu lihasmuistiin, ja Richardsonin mielestä näytteleminen on kuin urheilua. Harjoitusten tarkoituksena on saada näyttelijä toimimaan lihasmuistinsa varassa. Näyttelijän ei pitäisi ajatella seuraavia liikkeitensä, vaan niiden pitäisi tulla luonnostaan ilman ajattelua. Richardsonin oppilaisiin kuuluivat muun muassa Anne Bancroft, Grace Kelly, Elizabeth Montgomery ja Zero Mostel.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset teatteriohjaajat
Yhdysvaltalaiset televisio-ohjaajat
Yhdysvaltalaiset opettajat
Vuonna 1918 syntyneet
Vuonna 1996 kuolleet |
1749427 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Huawei%20P9%20lite | Huawei P9 lite | Huawei P9 Lite on Huawein P-sarjan puhelin. Se julkaistiin vuonna 2016.
Kosketusnäytölliset älypuhelimet
Huawein matkapuhelimet
Android-pohjaiset laitteet
Vuoden 2016 matkapuhelimet |
1749428 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20Formula%20E%20-kilpailuista | Luettelo Formula E -kilpailuista | Luettelo Formula E -kilpailuista sisältää kaikki ajetut Formula E -osakilpailut eli ePrix'it.
Kronologinen järjestys
Huomiot
Formula E |
1749431 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Meranon%20Agn%C3%A8s | Meranon Agnès | Meranon Agnès (noin 1176–1201) oli saksalainen aatelisneito, Meranon markiisin Berthold IV:n tytär. Filip II:n puolisona hänestä tuli Ranskan kuningatar.
Tästä avioliitosta syntyi kaksi lasta:
Marie (1198–1238?)
Philippe Hurepel (1200–1234)
Lähteet
Ranskan kuninkaalliset
Vuonna 1201 kuolleet |
1749434 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Operation%20Finale%20%28elokuva%29 | Operation Finale (elokuva) | Operation Finale on vuonna 2018 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen historiallinen draamaelokuva, jonka on ohjannut Chris Weitz ja käsikirjoittanut Matthew Orton. Se kertoo Israelin kommandojen vuonna 1960 tekemästä salaisesta operaatiosta, jonka tarkoituksena oli vangita entinen SS-upseeri Adolf Eichmann ja kuljettaa hänet Jerusalemiin oikeudenkäyntiin syytettyinä rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Elokuvan pääosissa ovat Oscar Isaac, Ben Kingsley, Lior Raz, Mélanie Laurent, Nick Kroll ja Haley Lu Richardson.
Metro-Goldwyn-Mayer julkaisi elokuvan teattereissa Yhdysvalloissa 29. elokuuta 2018 Annapurna Picturesin kanssa (nykyään United Artists Releasing), ja se sai kriitikoilta ristiriitaisia arvosteluja.
Viitteet |
1749436 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Christopher%20A.%20Wray | Christopher A. Wray | Christopher Asher Wray (s. 17. joulukuuta 1966) on yhdysvaltalainen asianajaja, joka on toiminut Yhdysvaltain liittovaltion poliisin pääjohtajana vuodesta 2017 alkaen. Vuodesta 2003 vuoteen 2005 Wray toimi George W. Bushin hallinnon rikososaston apulaissyyttäjänä. Vuodesta 2005 vuoteen 2016 hän oli oikeudenkäyntikumppani King & Spalding -lakitoimistossa.
Lähteet
FBI:n johtajat
Yhdysvaltalaiset asianajajat
Vuonna 1966 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749437 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Sara%20Hershkowitz | Sara Hershkowitz | Sara Hershkowitz on yhdysvaltalainen ooppera- ja konserttilaulaja, joka on äänialaltaan sopraano.
Hershkowitz on lähtöisin Los Angelesista. Hän sai kandidaatin arvon laulussa Manhattan School of Musicissa. Lisäksi hän opiskeli Aix-en-Provencen festivaalin Académie lyriquessa ja osallistui Salzburgin musiikkijuhlien nuorten laulajien hankkeeseen. Hershkowitz oli kiinnitettynä Bremenin teatteriin oopperalaulajana vuosina 2007–2012. Hänen oopperaohjelmistoonsa on kuulunut rooleja muiden muassa Wolfgang Amadeus Mozartin, Johann Strauss II:n, Engelbert Humperdinckin, Jacques Offenbachin, Richard Straussin,, Benjamin Brittenin, Alexander von Zemlinskyn ja György Ligetin teoksissa. Hershkowitzin konserttiohjelmistoon kuuluneiden teosten joukossa ovat olleet muiden muassa Antonio Vivaldin Gloria, Ludwig van Beethovenin yhdeksäs sinfonia ja Johannes Brahmsin Saksalainen sielunmessu. Vuonna 2019 Hershkowitz loi Claire Claremontin roolin Michael Wertmüllerin teoksen Diodati. Unendlich kantaesityksessä.
Hershkowitz voitti yleisöpalkinnon Wienin Klassik-Mania-laulukilpailussa. Vuonna 2020 hän sai kolmannen ehdokkuutensa parhaan laulajan kategoriassa Opernweltin kilpailussa. Hershkowitz on toiminut myös laulaja-lauluntekijänä pseudonyymillä Sara Shiloh Rae yhtyeessään Bluebird Junction. Hän on tulkinnut klassisen ohjelmistonsa lisäksi bluegrassiin, americanaan tai kansanmusiikkiin luettavaa musiikkia.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset oopperalaulajat
Sopraanot
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt |
1749440 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Fie%20H%C3%A6kkerup | Fie Hækkerup | Fie Thorsted Hækkerup (s. 25. heinäkuuta 1994 Hillerød) on tanskalainen poliitikko sosiaalidemokraattisesta puolueesta. Hän on toiminut vuodesta 2022 Tanskan parlamentin eli kansankäräjien jäsenenä.
Hækkerup valittiin kansankäräjille marraskuun 2022 vaaleissa Pohjois-Sjællandin vaalipiiristä. Hän sai vaaleissa 5 789 ääntä. Hänen isänsä, useissa ministerintehtävissä toiminut Nick Hækkerup toimi kansankäräjäedustajana samasta vaalipiiristä vuosina 2007–2022. Samaan sukuun kuuluu muitakin merkittäviä poliitikkoja, muun muassa ministereinä olleet Fien isosetä Hans Hækkerup, isoisoisä Per Hækkerup ja isoisosetä Hans Erling Hækkerup.
Fie Hækkerup on opiskellut tanskan kieltä ja viestintää Kööpenhaminan yliopistossa. Hän suoritti kandidaattitutkinnon (cand. mag.) vuonna 2020. Ennen valintaansa kansankäräjille hän työskenteli vuodesta 2020 viestintäyritys Rud Pedersenin konsulttina. Vuosina 2018–2020 hän toimi puolueensa opiskelijajärjestön Frit Forumin puheenjohtajana.
Fie Hækkerup avioitui syyskuussa 2022 Mikkel Juulin kanssa. Hänen puolisonsa otti avioitumisen myötä käyttöön yhdistelmäsukunimen Juul Hækkerup.
Lähteet
Aiheesta muualla
Tanskalaiset poliitikot
Vuonna 1994 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749445 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Katalin%20Mikl%C3%B3ssy | Katalin Miklóssy | Katalin Miklóssy (s. 1964 Budapest) on suomalainen valtiotieteilijä. Hän on tutkinut poliittista historiaa ja Itä-Eurooppaa. Hänen erikoistumisalueinaan ovat olleet varsinkin kilpailun ja autoritaaristen järjestelmien muutosten tutkimukset etenkin Visegrád-ryhmän maissa ja Kaakkois-Euroopassa.
Miklóssy on oppiarvoltaan valtiotieteiden tohtori. Hän on toiminut yliopistonlehtorina Aleksanteri-instituutissa sekä Helsingin yliopiston poliittisen historian dosenttina. Miklóssyn väitöskirja on Manoeuvres of national interest : internationalism and nationalism in the emerging Kádárist criticism of Romania, 1968-1972 vuodelta 2003. Miklóssy on lisäksi muun muassa toimittanut teoksen Demokratian karikot – itäinen Eurooppa suuntaa etsimässä (Gaudeamus, 2018) yhdessä Jouko Nikulan kanssa. Hänen kotipaikkansa on Mäntsälä. Hän asettui Suomeen mentyään helmikuussa 1988 Tukholmassa naimisiin suomalaisen miehen kanssa.
Lähteet
Suomalaiset yhteiskuntatieteilijät
Vuonna 1964 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749448 | https://fi.wikipedia.org/wiki/V-Rally%20%28pelisarja%29 | V-Rally (pelisarja) | V-Rally on ajopelisarja, jonka aiheena on ralli. Ensimmäiset kolme osaa kehitti Eden Studios.
Yhdysvalloissa sarjan pelejä on markkinoitu osana Need for Speed ja Test Drive -sarjoja.
The Guardianin mukaan sarjan pelejä oli myyty lähes viisi miljoonaa kappaletta lokakuuhun 1999 mennessä. IGN:n mukaan sarja on myynyt neljä miljoonaa kappaletta kesäkuuhun 2002 mennessä.
Sarjan neljännen osan V-Rally 4 on kehittänyt Kylotonn ja julkaissut Bigben Interactive.
Sarjan pelit
V-Rally (1997, PlayStation)
V-Rally 2 (1999, Dreamcast, PlayStation, Windows)
V-Rally 3 (2002, GameCube, PlayStation 2, Windows, Xbox)
V-Rally 4 (2018, Nintendo Switch, PlayStation 4, Windows, Xbox One)
Lähteet
Aiheesta muualla
Sarja MobyGamesissä |
1749449 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Oslon%20k%C3%A4r%C3%A4j%C3%A4talo | Oslon käräjätalo | Oslon käräjätalo (norj. Oslo tinghus) on Oslossa C. J. Hambron aukiolla sijaitseva oikeustalo, jossa toimii Oslon käräjäoikeus. Rakennus valmistui vuonna 1994 ja edustaa modernismia. Talo tuli laajalti tunnetuksi heinäkuun 2011 terrori-iskujen oikeudenkäynnistä.
Lähteet
Aiheesta muualla
käräjätalo
Modernistinen arkkitehtuuri |
1749450 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Nuclei%20Armati%20Rivoluzionari | Nuclei Armati Rivoluzionari | Nuclei Armati Rivoluzionari (”Vallankumoukselliset aseelliset solut”, lyhenne NAR) oli Italiassa vuosina 1977–1983 toiminut terroristijärjestö. NAR oli alkujaan yksi Italian väkivaltaisten ”lyijyvuosien” uusfasistisista ryhmistä, mutta se kääntyi myöhemmin muita uusfasisteja vastaan ja toimi sen jälkeen ilman selkeää ideologiaa. Se suhtautui hyvin vihamielisesti valtioon ja poliisiin. NAR:n johtajat Valerio Fioravanti ja Francesca Mambro tuomittiin pääsyyllisinä vuoden 1980 Bolognan pommi-iskuun, jossa kuoli 85 ihmistä.
NAR oli Italian 1970-luvun lopun merkittävin ja väkivaltaisin oikeistolainen terroristijärjestö. Bolognan iskun ohella sen jäsenten tiedetään surmanneen 28 ihmistä, joista 16 oli valtiovallan edustajia (pääosin poliiseja), seitsemän pettureiksi väitettyjä uusfasisteja, kaksi vasemmistolaisia aktivisteja ja kolme erehdyksessä surmattuja sivullisia. NAR:n toiminnasta on tuomittu oikeudessa noin 60 henkilöä. Ryhmän entiset jäsenet ovat tunnustaneet muut murhat mutta kiistäneet syyllisyytensä Bolognan pommi-iskuun.
Historia
NAR syntyi tilanteessa, jossa Italian viranomaiset olivat 1970-luvun puolivälissä lakkauttaneet tärkeimmät ”ensimmäisen sukupolven” militantit uusfasistiset järjestöt, kuten Ordine Nuovon ja Avanguardia Nazionalen, ja maan äärioikeisto joutui järjestäytymään uudelleen samalla kun äärivasemmiston väkivalta lisääntyi. Monet nuoren polven uusfasistit pettyivät myös MSI-puolueeseen, joka ei tuominnut poliisin suorittamaa nuoren uusfasistin ampumista tammikuun 1978 niin sanottujen Acca Larentian surmien yhteydessä.
NAR:n keskushenkilö Valerio ”Giusva” Fioravanti oli alkuaan tunnettu lapsinäyttelijä. Muita perustajajäseniä olivat hänen veljensä Cristiano sekä heidän ystäväpiiriinsä kuuluneet Franco Anselmi ja Alessandro Alibrandi. He olivat tuolloin kaikki hyvin nuoria, ja olivat olleet jo teini-iästä alkaen mukana uusfasististen ja äärivasemmistolaisten ryhmien jatkuvassa keskinäisessä katuväkivallassa, jossa uusfasistit olivat joutumassa altavastaajiksi. Heidät oli väkivaltaisen toimintansa vuoksi erotettu MSI:stä. NAR:n enimmillään kymmenen henkilöä käsittäneeseen ydinryhmään kuuluivat myös Francesca Mambro ja osin eritrealaista sukua ollut Giorgio Vale, vaikka uusfasististen ryhmien johdossa ei yleensä ollut naisia tai afrikkalaistaustaisia. NAR:n teoreetikkoihin kuului Dario Pedretti.
Nimen Nuclei Armati Rivoluzionari keksi Mambro ja se otettiin käyttöön syksyllä 1977. Fioravanti ja Mambro halusivat NAR:n olevan ”avoin toimintamalli” ilman tiukasti määriteltyä organisaatiota, hierarkiaa, jäsenyyttä tai poliittisia päämääriä. Sen nimeä sai käyttää kuka tahansa spontaanista aseellisesta toiminnasta kiinnostunut. Pieni ydinpiiri suoritti kuitenkin lähes kaikki ryhmän nimissä tehdyt murhat. Ne tehtiin pääosin ampumalla, mutta ryhmä teki myös pommiattentaatteja ja polttopulloiskuja. Ensimmäinen murha tapahtui 30. syyskuuta 1977, jolloin Cristiano Fioravanti ja Alibrandi ampuivat Roomassa äärivasemmistolaisen Lotta Continua -järjestön aktiivin Walter Rossin. Kahdessa vuodessa tehtiin yli sata väkivaltaista iskua.
NAR päätti lopulta katkaista hyödyttömän koston kierteen äärivasemmiston kanssa. Koska uusfasisteja kuoli mellakoissa myös poliisien ampumina, NAR alkoi noin vuodesta 1979 lähtien nähdä ensisijaisena vihollisenaan Italian valtion. Aiemmat uusfasistiliikkeet olivat yleensä tähdänneet suunniteltuun vallankaappaukseen, mutta NAR halusi sen sijaan horjuttaa valtiota laajalla väkivallalla. Koska MSI ja vanhat uusfasistiset ryhmät eivät pyrkineet kaatamaan valtiovaltaa ja olivat hyvissä suhteissa poliisiin, NAR alkoi pitää niitä pettureina ja siten myös vihollisina. Syksystä 1980 alkaen NAR murhasi useita kilpailevan uusfasistisen ryhmän Terza Posizionen (TP) johtajia samalla kun monet TP:n nuoret jäsenet loikkasivat NAR:ään. Useimmat NAR:n jäsenistä katsoivat lakkaneensa jossain vaiheessa olemasta uusfasisteja ja olleensa sen jälkeen vain ”vallankumouksellisia” ilman selkeää ideologiaa. NAR teki myös aloitteita yhteistyöstä vasemmistolaisten ryhmien kanssa, jotka eivät kuitenkaan vastanneet tarjouksiin.
NAR:n toiminta oli pääosin suunnittelematonta ja kaoottista. Iskut olivat huonosti valmisteltuja ja uhreiksi valikoitui monesti erehdyksessä viattomia sivullisia. NAR:n ydinpiiriä motivoi halu kostaa ”järjestelmälle” ja ”pettureille” sekä elää yhteiskunnan vallitsevista arvoista poikkeavaa ”sankarillista” elämää. Aseellinen väkivalta oli itsetarkoituksellista. Toimintaa rahoitettiin ryöstöillä ja aseita hankittiin ryöstämällä asekauppoja.
Yksi NAR:n merkittävimmistä suunnitelman mukaan onnistuineista iskuista oli uusfasistien toimintaa tutkineen tuomari Mario Amaton murha Roomassa 23. kesäkuuta 1980.
NAR:n perustajajäsenistä Anselmi kuoli 6. maaliskuuta 1978, kun röystön kohteena ollut asekauppias ampui hänet. Valerio Fioravanti jäi kiinni 5. helmikuuta 1981 haavoituttuaan vaikeasti ammuskelussa karabinieerien kanssa ja soitettuaan itselleen ambulanssin. Cristiano Fioravanti pidätettiin 8. huhtikuuta 1981, jolloin hän ilmiantoi ryhmän muut jäsenet. Alibrandi kuoli 5. joulukuuta 1981 ammuskelussa poliisin kanssa. Ampumavälikohtauksessa haavoittunut Mambro vangittiin sairaalasta 5. maaliskuuta 1982. Vale kuoli ammuskelussa poliisin kanssa 5. toukokuuta 1982, virallisen tiedon mukaan ammuttuaan itsensä.
Alkuperäisten jäsenten kuoltua tai jäätyä kiinni NAR:n toimintaa jatkoi toinen sukupolvi, joka muodostui pääosin entisistä TP:n jäsenistä. Bolognan iskuun liittyneet pidätykset ja omien jäsenten epäileminen poliisin ilmiantajiksi heikensivät NAR:ää huomattavasti 1980-luvun alussa. Väkivaltaiset iskut jatkuivat vuoteen 1982. Viimeinen merkittävä jäsen, Gilberto Cavallini, vangittiin syksyllä 1983. Vielä vuonna 1988 NAR:n nimissä yritettiin tehdä pommi-isku Milanon pääpoliisiasemalle.
Bolognan pommi-isku
Vakavin terrori-isku, johon NAR on liitetty, on Bolognan keskusrautatieaseman odotussalissa 2. elokuuta 1980 tapahtunut pommi-isku, jossa kuoli 85 ja haavoittui 218 täysin satunnaista ihmistä, joukossa lapsia. Iskun jälkeen paikallisen sanomalehden toimitus sai puhelun, jossa NAR:n ilmoitettiin ottavan siitä vastuun. Iskun motiivi on jäänyt epäselväksi. Siitä nostettiin syytteet 105:aa uusfasistia vastaan, joukossa sekä NAR:n että TP:n jäseniä. Asiaa käsiteltiin vuodesta 1987 alkaen seitsemässä peräkkäisessä oikeudenkäynnissä. Lopulta iskusta tuomittiin NAR:n johtajat Valerio Fioravanti ja Francesca Mambro sekä sen jäsen Luigi Ciavardini. Fioravanti ja Mambro ovat tunnustaneet lukuisia muita murhia mutta väittävät olevansa syyttömiä Bolognan iskuun. Heitä vastaan ei ollut raskauttavaa teknistä näyttöä, ja tuomio perustui pääasiassa yhden todistajan kertomukseen. Monet Italiassa ovat suhtautuneet tuomioon epäillen.
Fioravanti ja Mambro menivät naimisiin vankilassa. He ovat sittemmin vapautuneet.
Katso myös
Banda della Magliana
Lähteet
Aiheesta muualla
Äärioikeistolaiset terroristijärjestöt
Italialaiset järjestöt |
1749454 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Riina%20Solman | Riina Solman | Riina Solman (s. 23. kesäkuuta 1972 Viljandi) on virolainen Isänmaa-puolueen poliitikko. Hän toimi Viron väestöministerinä 2019–2021 ja julkishallintoministerinä 2022–2023.
Lähteet
Aiheesta muualla
Viron ministerit
Vuonna 1972 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749458 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Mansaaren%20ralli | Mansaaren ralli | Mansaaren ralli (Rally Isle of Man ja ennen Manx International Rally) on Mansaarella ajettava rallikilpailu, jota on järjestetty yli 40 vuoden ajan. Kilpailu kuuluu Britannian ja Irlannin rallisarjaan. Kilpailu on kuulunut myös rallin EM-sarjaan.
Historia
Vuonna 1962 John Hopwood otti yhteyttä turismilautakunnan Leonard Bondiin ja päätyi vapaaehtoiseksi järjestämään kilpailua. Seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen Manx Trophy Rally, johon ilmoittautui 75 autokuntaa. Myöhemmin Manx Trophy Rally ja Conister Trust Historical Rally kuuluivat Manx International Rally -kilpailuun.
Lähteet
Aiheesta muualla
Rallin EM-sarjan osakilpailut
Mansaari |
1749462 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti%20Roiko-Jokela | Pentti Roiko-Jokela | Pentti Tuomas Roiko-Jokela (21. joulukuuta 1941 Kannus – 1. heinäkuuta 2015 Espoo) oli suomalainen metsänhoitaja, tutkija ja virkamies, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.
Henkilöhistoria
Roiko-Jokelan vanhemmat olivat maanviljelijä Reino Fredrik Roiko-Jokela ja emäntä Martta Jenny Raita ja puoliso vuodesta 1966 lehtori Marja Tellervo Juntunen. Roiko- Jokela tuli ylioppilaaksi Kannuksen yhteiskoulusta 1961 ja valmistui Helsingin yliopistosta metsänhoitajaksi 1966 ja maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi. Tekniikan tohtorin tutkinnon hän suoritti 1974 Sveitsissä, ETH Zürich -korkeakoulussa. Se rinnastettiin Suomessa maatalous- ja metsätieteiden tohtorin tutkintoon 1988. Roiko-Jokela oli Helsingin yliopiston ja valtion maatalous-metsätieteellisen toimikunnan tutkimusapulainen 1966–1968, Helsingin yliopiston kurssiassistentti 1966–1969 ja tutkija Sveitsissä 1969–1974.
Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusaseman puuntuotostutkija hän oli 1974–1982, vt. johtava tutkija 1978–1979 ja johtaja 1982–1984, Metsähallituksen suunnitteluosaston metsäneuvos 1984–1987, tuotanto-osaston osastonjohtaja 1987–1992, va. ylijohtaja 1990, kiinteistöasioiden, kiinteistöpalveluiden ja omaisuuspalveluiden johtaja 1992–1998 ja kiinteistöjohtaja 1999–2005. Hänellä oli myös useita asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Metsämiesten Säätiön hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1995–2010. Metsäneuvoksen arvonimen Roiko-Jokela sai 2010.
Julkaisuja
Studies on improvement of the efficiency of systematic sampling in forest inventory, 1971, Aarne Nyyssösen ja Pekka Kilkin kanssa
Die Schaftformfunktion der Fichte und die Bestimmung der Sortimentsanteile am Stehenden Baum, 1974, väitöskirja
Koepuiden mittauksen tarkkuus ja tehokkuus, 1978, Mikko Hyppösen kanssa
Pintakasvillisuuden, maan ja puuston välisistä suhteista Ounasvaaralla, 1979, Leevi Lohen ja Erkki Lähteen kanssa
Metsäkasvillisuuden ja maan fysikaalisten ominaisuuksien välisestä suhteesta Lapissa, 1979, Pentti Sepposen ja Erkki Lähteen kanssa
Maaston korkeus puuntuotantoon vaikuttavana tekijänä Pohjois-Suomessa, 1980
Kivennäismaiden talousmetsien pysyvät (INKA ja TINKA) kokeet: suunnitelmat, mittausmenetelmät ja aineistojen rakenteet, 1988, Hans Gustav Gustavsenin ja Martti Varmolan kanssa
Metsien puolesta – pro silvis: metsäpoliittisen keskustelun tueksi marraskuussa 1995, 1995.
Lähteet
Suomalaiset metsänhoitajat
Suomalaiset metsätieteilijät
Suomalaiset virkamiehet
Suomalaiset tietokirjailijat
Vuonna 1941 syntyneet
Vuonna 2015 kuolleet |
1749463 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Beta%20Camelopardalis | Beta Camelopardalis | Beta Camelopardalis, Beta Cam tai β Camelopardalis on Kirahvin tähdistön kirkkain tähti. Sen näennäinen magnitudi on 4,02, joten se näkyy himmeänä paljaalla silmällä. Se on noin 870 valovuoden päässä Maasta. Sillä ei tiedetä olevan kumppaneita.
Beta Camelopardaliksen spektriluokka on G Ib tai G IIa. Se on keltainen ylijättiläinen tai kirkas jättiläinen, arviolta 50-60 miljoonaa vuotta vanha. Se pyörii poikkeuksellisen nopeasti (11,7 km/s) tämän tyyppiseksi tähdeksi. Yksi mahdollinen selitys on, että se on nielaissut lähellä kiertäneen jättiläisplaneetan, 'kuuman Jupiterin'.
Sen massa on 6,5 kertaa Auringon massa ja se on laajentunut n. 58 kertaa Auringon säteen suuruiseksi. Sen valovoima on 1592 kertaa Auringon valovoima, ja efektiivinen lämpötila 5300 K.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirahvin tähdistö
G-spektriluokan tähdet
Ylijättiläistähdet
Kirkkaat jättiläistähdet |
1749466 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Dansk%20Melodi%20Grand%20Prix%202022 | Dansk Melodi Grand Prix 2022 | Dansk Melodi Grand Prix 2022 oli Tanskassa järjestetty laulukilpailu, jossa valittiin Tanskan edusta Eurovision laulukilpailuun 2022. Kilpailu pidettiin avoimena kilpailuna, johon lähetetyistä ehdotuksista kahdeksan valittiin kilpailun finaaliin. Finalistit julkaistiin 10. helmikuuta.
Finaali kilpailtiin 5. maaliskuuta Jyske Bank Boxen -hallissa Herningissä. Finaalissa voittajan tuloksen päättivät katsojat tekstiviesti- ja mobiilisovellusäänestyksellä. Finaali pidettiin kaksikierroksisena. Ensimmäisellä kierroksella äänestettiin kolme kappaletta superfinaaliin, jossa voittaja valittiin. Kilpailun voitti yhtye Reddi kappaleella "The Show". Finaalia seurasi 985 000 katsojaa.
Tulos
Ensimmäinen kierros
Superfinaali
Lähteet
http://natfinals.50webs.com/10s_20s/Denmark2022.html
Viitteet
Eurovision laulukilpailu 2022
Tanskan musiikki |
1749468 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Lacey%20Evans | Lacey Evans | Macey Estrella-Kadlec (ent. Evans s. 24. maaliskuuta 1990) on yhdysvaltalainen showpainija ja työskentelee WWE:ssä kehänimellä Lacey Evans. Hän on tällä hetkellä Smackdown brändissä. Evansilla on sotilaskoulutus ja hän on sotilasarvoltaan merijalkaväen kersantti. Hän on osallistunut sotilaspoliisina Afganistanin ja Irakin sotiin.
NXT
Sotilasuran jälkeen huhtikuuta 2016 Estrella-Kadlec allekirjoitti sopimuksen WWE:n kanssa ja aloitti harjoittelut WWE Performance Centerissä Vuonna 2017 hänelle annettiin kehänimi Lacey Evans, mikä sattui myös olemaan hänen siskonsa tyttönimi. Ensimmäinen isompi ottelu oli osallistumin Mae Young Classic-turnaukseen, mutta Toni Storm päihitti hänet toisella kierroksella. Viimeiset ottelut NXT:ssä Evans paini joulukuussa 2018 ennen siirtymistä WWE:n pääsarjaan Raw:in.
Raw ja Smackdown
Evans oli yksi kuudesta NXT:n painijasta, jotka siirtyi 2019 alussa pääsarjaan. Virallinen debyytti tapahtui Royal Rumblessa, johon hän osallistui sijalta 1. Evans selvisi kehässä 29 minuuttia, kunnes Charlotte Flair eliminoi hänet. kevään ja kesän ajan Evans lähinnä keskeytti ja häiritsi muiden otteluita, kunnes 2019 Draftissä hänet siirrettiin Smackdown brändiin. Evans on tehnyt myös historiaa sillä hän ja Natalya olivat ensimmäiset naiset, jotka saivat painia Saudi Arapiassa Crown Jewel-tapahtumassa. Helmikuussa 2021 Evansin ilmoitettiin olevan raskaana, joka liitettiin osaksi juonta, että Ric Flair olisi ollut lapsen isä. Tämän myötä myös ottelu mestaruudesta Asukaa vastaan peruttiin. Evans oli sivussa painista yli vuoden, kunnes palasi huhtikuussa 2022 Smackdownin jaksossa takaisin. Evans ei ole onnistunut WWE:n urallaan saavuttamaan vielä mestaruuksia.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset showpainijat
Vuonna 1990 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749469 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6%20Tuhkunen | Yrjö Tuhkunen | Yrjö Väinö Antero Tuhkanen (19. kesäkuuta 1897 Helsinki – 13. kesäkuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen pääsarjatason jääpalloilija 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa. Ammatiltaan hän oli voimistelunopettaja, mutta oli vuosia Sanoma Oy:n palveluksessa urheilutoimittajana Helsingin Sanomissa ja Iltasanomissa.
Ura jääpalloilijana
Yrjö "Tuhku" Tuhkunen liittyi Helsingin Normaalilyseon oppilaana Helsingin Jalkapalloklubiin (HJK). Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän opiskeli Helsingin yliopistossa voimistelunopettajaksi. Vuonna 1920 hän suoritti asepalveluksen Viipurissa ja pelasi sen kauden Viipurin Susissa - silloin vielä VBJS voittaen ensimmäisen jääpallon Suomen mestaruutensa keväällä 1920. Pelipaikka Tuhkusella oli keskikenttä ja tukimies. Seuraavaksi kaudeksi hän palasi Helsinkiin HJK:n riveihin ja oli voittamassa toista Suomen mestaruutta; nyt HJK riveissä. "Tuhku" sai jatkoa mestaruuksilleen HJK:ssa jatkoa vuosina 1923, 1924 ja 1928 eli kaikkiaan viisi mestaruutta.
Ura erotuomarina
Lopetettuaan aktiivisen pelaajauransa kauden 1929 jälkeen Yrjö Tuhkusesta tuli aktiivi erotuomaritoiminnan jäsen; ensin tuomarina ja sitten erotuomarien kouluttajana. Tuomariurallaan hän tuomitsi yhdeksän jalkapallomaaottelua ja kaksi jääpallomaaottelua. Hän toimi lisäksi Palloliiton erotuomarivaliokunnan jäsenenä 1923-1933 ja 1945-1950 sekä erotuomarikouluttajana ympäri Suomea pidetyissä tilaisuuksissa.
Ura toimittajana
Tuhkunen toimi aina vuoteen 1940 asti Helsingin Sanomien urheilutoimituksen avustajana nimimerkillä "Poiku". Silloin hänestä tuli lehteen vakinainen urheilutoimittaja. Sotien jälkeen hän toimi myös Ilta-Sanomissa urheilutoimittajana ja teki erillisiä artikkeleita myös Suomen Urheilulehteen. Tuhkunen oli muös aktiivinen Urheilutoimittajain Liiton jäsen aivan sen alkuhetkistä lähtien. Toimittajauran lisäksi Tuhkunen toimi alkuperäisen koulutuksensa mukaisesti liikunnanopettajana Meilahden yhteiskoulussa.
Palkitsemiset
Ansioistaan urheilun alalla Tuhkanen palkittiin Suomen Urheilun hopeisella ansiomitalilla ja hopeisella ansioristillä, Suomen Palloliiton kultaisella ansiomerkillä, Palloliton Helsingin piirin kultaisella ansiomerkillä ja HJK:n ansiomerkillä.
Saavutukset urheilijana
Jääpallo:
Viisi SM-kultaa 1920, 1921, 1923, 1924 ja 1928
Kaksi SM-hopeaa 1923 ja 1925
2A-maaottelua ja niissä 5 maalia
Vesipallo:
Suomen mestaruus 1922 Helsingin Uimarien riveissä
Lähteet
Suomalaiset jääpalloilijat
Suomalaiset jääpallotuomarit
Suomalaiset jalkapallotuomarit
Suomalaiset urheilutoimittajat
Suomalaiset urheiluvaikuttajat
Suomalaiset opettajat
Vuonna 1897 syntyneet
Vuonna 1958 kuolleet |
1749470 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuumat%20linjat | Kuumat linjat | Kuumat linjat (videona Vakoojapeli, Hot Enough for June tai Agent 8 ¾) on Ralph Thomasin ohjaama brittiläinen vakoilukomedia vuodelta 1964.
Dirk Bogarde näyttelee aloittelevaa lontoolaiskirjailijaa, jonka työvoimatoimisto lähettää lasitehtaan työhaastatteluun ja haastattelija (oikeasti vakoilueversti) saman tien Prahaan, koska mies on syntynyt siellä ja osaa kieltä. Työ osoittautuu vakoiluun liittyväksi, mutta työsuhde-etuna on viileän viehättävä autonkuljettaja Vlasta, joka kuitenkin paljastuu paikallisen poliisipäällikön tyttäreksi.
Rooleissa
Vastaanotto
Helsingin Sanomissa Paula Talaskivi piti uutuuselokuvaa näppärästi tehtynä ja vauhdikkaana värikomediana, joka tarjoaa niin hupia kuin jännitystäkin.
Video-oppaassa (WSOY 1994) Bello Romano piti tätä varhaisten James Bond -elokuvien menestyksen myötä syntynyttä parodiaa parempana agenttikomediana kuin esimerkiksi Casino Royale ja antoi sille kolme tähteä viidestä, joka vastaa sanallista arviota ”hyvä”.
Lähteet
Vuoden 1964 brittiläiset elokuvat
Vakoiluelokuvat
Romaaneihin perustuvat elokuvat
Brittiläiset komediaelokuvat |
1749474 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka%20Tolkkinen | Pekka Tolkkinen | Pekka Tolkkinen on suomalainen mäkihyppääjä.
Tolkkinen osallistui mäkihypyn maailmancupiin kerran. Hän sijoittui tammikuussa 1981 Harrachovin osakilpailussa kymmenenneksi.
Lähteet
Suomalaiset mäkihyppääjät
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt |
1749475 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Arado%20E.570 | Arado E.570 | Arado E.570 oli toisen maailmansodan aikainen Saksassa suunniteltu maataistelukone, joka tuotettiin vastauksena RLM:n pyynnölle kehittää lentokone, joka tulisi korvaamaan vanhenevan Junkers Ju 87:n. Koneen suunnitteli Arado, ja siitä laadittiin neljä hyvin erilaista versiota, mutta yksikään niistä ei edennyt suunnitteluastetta pidemmälle.
Suunnittelu ja kehitys
Vuoden 1943 helmikuun 18. päivänä lähetti Saksan ilmailuministeriö (Reichsluftfahrtministerium, RLM) Aradolle luettelon suoritusarvoista sekä muista kriteereistä maataistelukonetta varten pyyntönä suunnitella kaikki nämä vaatimukset täyttävä lentokone. Tarkoituksena oli onnistuneimmasta ehdokkaasta tehdä korvaaja käytössä olleille mutta nopeasti vanheneville Junkers Ju 87 syöksypommittajille.
Ilmailuministeriön vaatimukset
RLM:n asettamiin vaatimuksiin kuului että koneessa oli oltava noin 2 000 hv moottoritehoa ja suosituksena käyttää ilmajäähdytteistä moottoria. Siinä oli oltava vähintäänkin sama näkyvyys ohjaamosta ulos kuin Ju 87:ssa sisällyttäen lattiaikkunan tähystämistä varten. Sen panssaroinnin haluttiin suojaavan ohjaamoa 2 cm ammuksilta edestä, alta ja takaa, ja jonkinlaista suojausta haluttiin myös moottorin tärkeimmille osille.
Aseistuksen oli oltava kahdet eteenpäin ampuvat 20 mm MG 151/20 konetykit, sekä kahdet taaksepäin ampuvat 13 mm MG 131 konekiväärit. Lisäksi oli koneeseen kyettävä asentaa varustepaketein joko kahdet tai kolmet 30 mm MK 103 konetykit, kahdet 3,7 cm Flak 18 konetykit tai yksittäinen 7,5 cm Pak 40 raskas konetykki. Hyötykuormaksi vaadittiin joko yhtä 500 kg tai 1 000 kg lentopommia, tai kolmesta neljään 250 kg lentopommia, tai jotain muuta hyötykuormaa vastaavan painon verran ilman että mikään edellä mainittu vaihtoehto vaikuttaisi liikaa lentokoneen suorituskykyyn.
Suoritusarvoiltaan oli halutun lentokoneen kyettävä lentämään vähintään 500 km/h nopeuksilla ja syöksylennossa ilmajarrujen kanssa korkeintaan 550 km/h. Kantamaksi haluttiin 1 000 kilometriä ja lisäpolttoainesäiliön kanssa 1 400 kilometriä. Toiminnallisesti oli koneen kyettävä nousta ilmaan päällystämättömiltäkin kiitoradoilta, sekä toimia yölentotehtävissä.
Muita RLM:n pyyntöjä konetta varten olivat hyvät lento-ominaisuudet, hyvä pyrstön ohjattavuus syöksylennossa, pieni huollon tarve, hyvä kesto kulumista vastaan, helppo huollettavuus, mahdollisimman rajoitettu pääsy sähkö- ja hydrauliikkakomponentteihin, yksinkertainen rakenne, sekä työmäärä jokaista massatuotettua koneyksilöä varten ei saisi ylittää 3 000 työtuntia.
Aradon suunnittelutyöt
Saatuaan RLM:ltä edellämainitun luettelon suoritusarvoista, ominaisuuksista sekä muista kriteereistä, lähti Arado tutkimaan muita vastaavantyyppisiä lentokoneita omaa kehitystyötään varten. Näihin tutkittuihin lentokoneisiin kuuluivat Ju 87, Hs 123, Douglas SBD ja Fw 190. Pian tutkimusten jälkeen aloitti Arado suunnittelemaan omaa lentokonettaan, joka pyrkisi täyttämään RLM:n asettamat toiveet ja vaatimukset. Lopputuloksena oli 14-sylinteristä BMW 801 C tähtimoottoria hyödyntävä lentokone, josta laadittiin kolme erikokoista versiota. Näistä suurimman siipipinta-ala olisi ollut 35 m² ja paino 4 645 kg, ja pienimmän siipipinta-ala 22.5 m² ja paino 3 648 kg. Jokainen näistä kolmesta versiosta oli aseistettu kahdella MG 151 konetykillä asennettuna siipien juuriin.
Arado jatkoi töitä projektin parissa viimeisintään vuoden 1943 huhtikuun 15. päivään saakka, jolloin Aradolta ilmoitettiin kirjeitse RLM:lle että työt projektin eteen jouduttiin lakkauttamaan resurssipulan vuoksi. Syynä tähän oli Aradon lukuisat muut projektit joiden eteen suunnittelutoimistolla työskenneltiin samanaikaisesti, jättäen huomattavasti liian vähän työvoimaa käytettäväksi E.570 projektia varten. Samassa kirjeessä Arado kuitenkin esittää vielä kolme Aradon tutkimaa teknistä ratkaisua, joiden avulla voitaisiin paremmin saavuttaa RLM:n kaipaamia ominaisuuksia uutta lentokonetta varten. Mukana olivat myös liitteenä kolmet eri viivapiirrokset lentokoneista, joista jokainen hyödyntäisi yhtä Aradon ehdottamaa ratkaisua.
Ensimmäinen näistä Aradon tutkimista ratkaisuista "a" olisi sisällyttänyt sisäänvedettävän ohjaamon, jonka ideana oli antaa syöksylennossa hyvä näkyvyys ulos lisäten myös ilmanvastusta pienempää syöksynopeutta varten. Sisäänvedetyssä tilassa olisivat rungon poikkimitat pysyneet myös pienempinä. Toinen Aradon esittämä ratkaisu "b" oli asentaa moottori ohjaamon taakse, jolloin ohjaamo saisi huomattavasti paremman näkyvyyden eteen ilman että koneen rungosta jouduttaisiin tekemään liian suuri. Haittapuolena oli kuitenkin että moottorin oli oltava nestejäähdytteinen ja todennäköisesti vain yksi olisi ollut mahdollista asentaa. Kolmas ja viimeinen ratkaisu "c" olisi ollut käyttää suihkumoottoria, joka olisi asennettu koneen rungon yhteyteen jättäen paljon tilaa ohjaamon näkyvyyden parantamiseksi.
E.570 c
Yhdetkään E.570 projektin lentokoneita kuvaavat viivapiirrokset eivät selvinneet sodasta, mutta lukuisia projektiin liittyviä kirjeitä ja tietolomakkeita on selvinnyt. Lisäksi yhden tietolomakkeen takana on säästynyt käsin piirretty luonnos suihkumoottorikoneen sivuprofiilista, jonka uskotaan olevan Aradon kirjeessään kuvaama "c" malli luonnoksen ja kirjeessä annetun kuvauksen yhtenäisyyksien vuoksi. Ulkonäöllisesti tämä malli näyttää hyvin samanlaiselta Aradon vain kymmenen päivää myöhemmin suunnitteleman TEW 16/43-15 suihkuhävittäjän kanssa, ja saattaakin olla kyseisen mallin edeltäjä.
Säästyneen luonnoksen mukaisesti E.570 c oli matalasiipinen ja yksipaikkainen suihkumoottorikone, jossa oli kaksiosainen pyrstö. Sen suihkumoottori sijaitsi ohjaamon takana ja sen ilmanottoaukko oli rungon päällä myös ohjaamon takana. Lisäksi sen pyrstön sivuvakainten alaosat olisivat todennäköisesti toimineet kannuksina laskeutuessa.
Versiot
Jabo mitt BMW 801 C
Suoraan muiden lentokonemallien tutkimisesta seurannut maataistelukone, josta kolme erikokoista versiota. Suurimman siipipinta-ala 35 m² ja paino 4 645 kg, seuraavan siipipinta-ala 30 m² ja paino 4 280 kg ja pienimmän siipipinta-ala 22.5 m² ja paino 3 648 kg. Jokainen oli aseistettu kahdella MG 151 konekiväärillä.
E.570 a
Aradon ensimmäistä kirjeessään ehdottamaa teknistä ratkaisua hyödyntävä lentokonemalli. Sen oli tarkoituksena käyttää mäntämoottoria ja siinä oli sisäänvedettävä ohjaamo.
E.570 b
Aradon toista kirjeessään ehdottamaa teknistä ratkaisua hyödyntävä lentokonemalli. Siinä oli ohjaamon taakse asennettu nestejäähdytteinen mäntämoottori.
E.570 c
Aradon kolmatta kirjeessään ehdottamaa teknistä ratkaisua hyödyntävä lentokonemalli. Siinä oli ohjaamon taakse rungon yhteyteen asennettu suihkumoottori.
Katso myös
Arado E.530
Luettelo saksalaisista lentokoneprojekteista, 1939–1945
Lähteet
Saksalaiset lentokoneprojektit, 1939–1945
Aradon ilma-alukset
Maataistelukoneet |
1749476 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ciara%20Mageean | Ciara Mageean | Ciara Mageean (s. 12. maaliskuuta 1992 Portaferry) on irlantilainen keskimatkojen juoksija. Hän on saavuttanut arvokisamitaleja 1 500 metrin juoksussa.
Mageean juoksi arvokisamitaleille jo nuorten sarjoissa. Hän saavutti hopeaa 800 metrin juoksussa alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa 2009 sekä 1 500 metrin juoksussa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2010 ja alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2011. Hän ei kilpaillut alle 23-vuotiaiden arvokilpailuissa kärsittyään tuolloin leikkauksen vaatineesta loukkaantumisesta.
Yleisessä sarjassa Mageean sijoittui vuonna 2010 Kansainyhteisön kisoissa 1 500 metrillä kymmenenneksi. EM-kilpailuissa 2012 hän karsiutui välierissä. Vuonna 2016 hän saavutti EM-kilpailuissa pronssia hidasvauhtisessa juoksussa ajalla 4.33,78. Rio de Janeiron olympialaisissa hän karsiutui välierissä. Kaksi viikkoa olympialaisten jälkeen hän juoksi Pariisin Timanttiliigan kilpailussa siihen saakka parhaan aikansa 4.01,46, millä hän paransi ennätystään yli viidellä sekunnilla. Maastojuoksun EM-kilpailuissa hän sijoittui 31:nneksi.
Mageean keskeytti 1 500 metrin loppukilpailussa sisäratojen EM-kilpailuissa 2017. Ulkoratojen MM-kilpailuissa hän karsiutui alkuerissä. Vuonna 2018 hän karsiutui sisäratojen MM-kilpailujen alkuerissä. Kansainyhteisön kisoissa hän sijoittui 1 500 metrillä 13:nneksi ja karsiutui 800 metrin alkuerissä. EM-kilpailuissa hän sijoittui 1 500 metrillä neljänneksi ajalla 4.04,63. Maastojuoksun EM-kilpailuissa hän sijoittui 43:nneksi.
Mageean saavutti sisäratojen EM-kilpailuissa 2019 pronssia 1 500 metrillä ajalla 4.09,43. Heinäkuussa hän sijoittui Monacon Timanttiliigan kilpailussa mailin juoksussa kahdeksanneksi ajalla 4.19,03 ja paransi väliaikana 1 500 metrin juoksun ennätyksekseen 4.01,21. Ulkoratojen MM-kilpailuissa hän sijoittui kymmenenneksi uudella ennätyksellään 4.00,15. Maastojuoksun EM-kilpailuissa hän sijoittui 20:nneksi.
Mageean juoksi 800 metriä heinäkuussa 2020 Bernissä ensi kertaa alle kahden minuutin ajallaan 1.59,69. Tokion olympialaisissa 2021 hän karsiutui 1 500 metrin alkuerissä. Hän kärsi tuolloin pohjerepeämästä. Vuonna 2022 sisäratojen MM-kilpailut jäivät häneltä väliin pohjevamman vuoksi. Kesällä 2022 Mageean saavutti Kansainyhteisön kisoissa hopeaa ajalla 4.04,14. EM-kilpailuissa hän saavutti hopeaa ajalla 4.02,56. Syyskuussa 2022 hän voitti Brysselin Timanttiliigan kilpailussa 1 500 metrin juoksun ennätyksellään ja ensimmäisellä neljän minuutin alituksellaan 3.56,63.
Lähteet
Irlantilaiset keskimatkojen juoksijat
Vuonna 1992 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749477 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Annankadun%20adventtiseurakunta | Annankadun adventtiseurakunta | Annankadun adventtiseurakunta on helsinkiläinen adventtiseurakunta, joka sijaitsee Helsingin Punavuoressa. Seurakunta on perustettu vuonna 1894 ja on Suomen ensimmäinen adventtiseurakunta. Seurakunnan pastoreita ovat Sakari Vehkavuori ja Atte Helminen.
Historia
Ruotsin adventistikonferenssi pyysi Yhdysvaltain pääkonferenssilta vuonna 1892 tukea saarnaajan lähettämiseksi Suomeen. Samana vuonna ruotsalainen Olof Johnsson aloitti yhdessä kahden sisaren, Augusta Larssonin ja Matilda Lindgrenin kanssa lähetystoiminnan Suomessa. Kolmikko vaikutti Suomessa vuosina 1892–1898. Alkujaan toiminta oli ruotsinkielistä ja ensimmäinen seurakunta perustettiin Helsinkiin vuonna 1894. Olof Johnsson valittiin Helsingin adventtiseurakunnan johtajaksi.
Lähteet
Viitteet
Suomen adventtiseurakunnat
Helsingin seurakunnat
Punavuori |
1749479 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ypres-ralli%202022 | Ypres-ralli 2022 | Ypres-ralli 2022 oli rallin maailmanmestaruussarjan kilpailu kaudella 2022. Kilpailu ajettiin 18.–21. elokuuta 2022.
Ralli järjestettiin Ypresin (hollanniksi Ieper) kaupungin ympäristössä.
Tapahtumia
Ott Tänak siirtyi kilpailun johtoon lauantaina iltapäivällä kun Thierry Neuville suistui ojaan kilpailun johtopaikalta. Neuville saatiin ojasta, mutta hän joutui keskeyttämään vaurioiden vuoksi. Kalle Rovanperä kaatoi auton perjantaina aamulla, mutta keräsi Power Stage -erikoiskokeet täydet viisi lisäpistettä. Elfyn Evansilla oli perjantaina hitaasti vuotava rengas, jonka vuoksi hänen oli ajettava sadekelin renkaalla kuivalla kelillä, ja lisäksi hän sai 10 sekunnin aikasakon myöhästymisestä erikoiskokeelle 8. Erikoiskoe 10 pysäytettiin kun Craig Breenin auto syttyi tuleen ulosajon jälkeen.
Kilpailijat
Erikoiskokeet
Shakedown ajettiin torstaina 18. elokuuta 2022. Kilpailussa oli kaikkiaan 20 erikoiskoetta ja yhteensä ajoitettua reittiä.
Tulokset
Power Stage -sijoitukset
Lähteet
Aiheesta muualla
Rally-Maps.com erikoiskokeet kartalla
MM-rallikausi 2022
Ypresin ralli |
1749485 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Merope%20%28t%C3%A4hti%29 | Merope (tähti) | Merope eli 23 Tauri on Härän tähdistöön, tarkemmin Seulasten tähtijoukkoon kuuluva tähti. Se on saanut nimensä kreikkalaisesta mytologiasta. Tähdellä on ollut suuri merkitys heijastussumujen, nimen omaan emissiosumujen tutkimuksessa. Brittiläinen astronomi William Huggins teki spektroskooppista tutkimusta jo 1860-luvulla. Yhdysvaltalainen Vesto Slipher valokuvasi Meropen sumua vuonna 1913 ja totesi, että Meropen sumu vastasi tähden spektriä tarkasti.
Tähden massa on 4,25 M ja säde 7,7 R.
Lähteet
Alijättiläistähdet
B-spektriluokan tähdet
Beta Cephei -muuttujat
Orionin haara |
1749486 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Robert%20Morley | Robert Morley | Robert Morley (26. toukokuuta 1908 Semley, Wiltshire – 3. kesäkuuta 1992 Reading, Berkshire) oli englantilainen näyttelijä, joka työskenteli sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa. Olemukseltaan muhkea Morley oli mahtipontisten yläluokkaisten miesroolien luonnenäyttelijä, usein komedioissa. Vuonna 1939 hän oli parhaan miessivuosan Oscar-palkintoehdokkaana ensimmäisestä filmiroolistaan kuningas Ludvig XVI:na elokuvassa Marie Antoinette (1938).
Morley valmistui Royal Academy of Dramatic Art -teatterikoulusta ja debytoi näyttämöllä vuonna 1928. Läpimurtorooli oli vuoden 1936 nimiosa Oscar Wildena, jonka hän teki myös New Yorkissa 1938. Väliin mahtui Henry Higginsin rooli Pygmalionissa 1937. Hän myös kirjoitti näytelmiä, kuten yhdessä Noel Langleyn kanssa draaman Edward, My Son, jonka alkuperäistuotannossa 1947 Morley näytteli myös pääosaa. Siitä tehtiin kaksi vuotta myöhemmin George Cukorin ohjaama elokuvasovitus Poikani Edward, jossa miespääosaa näyttelee Spencer Tracy.
Morley näytteli yli 60 elokuvassa muun muassa John Hustonin ja Lewis Milestonen ohjauksessa.
Vuonna 1957 Morleylle myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajan (CBE) arvonimi. Vuonna 1975 hän kieltäytyi aateloinnista eli ritarin arvosta.
Elokuvia
1938: Marie Antoinette
1941: Majuri Barbara (Major Barbara)
1942: Petetyt petturit (The Foreman Went to France)
1945: Lentäjäsankarini (I Live in Grosvenor Square)
1951: Afrikan kuningatar (The African Queen)
1952: Aissa – ruskea viettelys (An Outcast of the Islands)
1953: The Final Test
1953: Suurempi kuin rakkaus (Melba)
1953: Gilbert and Sullivan (The Story of Gilbert and Sullivan)
1954: Afrikan aarre (Beat the Devil)
1954: The Rainbow Jacket
1954: Hyvät kuolevat nuorena (The Good Die Young)
1954: Kuninkaan suosikki (Beau Brummell)
1955: Kuninkaan jousimies (The Adventures of Quentin Durward)
1956: Maailman ympäri 80 päivässä (Around the World in 80 Days)
1956: Loma Monte Carlossa (Loser Takes All)
1959: Yö on viholliseni (Libel)
1960: Sukupuolten sota (The Battle of the Sexes)
1961: Lentäjinä vastoin tahtoaan (The Road to Hong Kong)
1961: Nuoret hurjat (The Young Ones)
1962: 9 tuntia ikuisuuteen (Nine Hours to Rama)
1963: Murha hotelli Laukassa (Murder at the Gallop)
1963: Villikkotyttäreni (Take Her, She's Mine)
1964: Kuumat linjat (Hot Enough for June)
1964: Topkapi
1965: Nuo mainiot miehet lentävissä koneissaan (Those Magnificent Men in Their Flying Machines)
1965: Elämää huipulla (Life at the Top)
1965: ABC-murhat (The Alphabet Murders)
1965: Viiltäjä-Jack (A Study in Terror)
1966: Mini-pommia metsästämässä (Finders Keepers)
1966: Jerry avaruudessa (Way... Way Out)
1970: Raju romanssi (Twinky)
1970: Cromwell
1971: Kun kello lyö (When Eight Bells Toll)
1974: Suuria odotuksia (Great Expectations, tv-elokuva)
1976: Lintu sininen (The Blue Bird)
1978: Kuolema korjaa kokit (Who Is Killing the Great Chefs of Europe?)
1980: Lymypaikka (Loophole)
1980: Käpälät irti (Oh Heavenly Dog)
1983: Joka vaaroja etsii... (High Road to China)
1987: Kuolontuuli (The Wind)
Lähteet
Englantilaiset näyttelijät
Vuonna 1908 syntyneet
Vuonna 1992 kuolleet |
1749489 | https://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%A9nelle%20Lamote | Rénelle Lamote | Rénelle Lamote (s. 26. joulukuuta 1993 Coulommiers) on ranskalainen keskimatkojen juoksija. Hän on saavuttanut useita Euroopan-mestaruusmitaleja 800 metrin juoksussa.
Lamote ei menestynyt ensimmäisissä nuorten arvokilpailuissaan mutta voitti kultaa 800 metrin juoksussa alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2015 ajalla 2.00,19. Aiemmin samana vuonna hän alitti ensi kerran kahden minuutin rajan. Heinäkuun lopulla hän voitti Tukholmassa Timanttiliigan kilpailun ajalla 1.59,91. Pekingin MM-kilpailuissa hän paransi välierissä ennätyksekseen 1.58,86 ja sijoittui loppukilpailussa kahdeksanneksi ajalla 1.59,70.
Vuonna 2016 Lamote paransi Timanttiliigassa kahdesti 800 metrin juoksun ennätystään: hän sijoittui Rabatissa kolmanneksi ajalla 1.58,84 ja Birminghamissa toiseksi ajalla 1.58,01. Hän saavutti EM-kilpailuissa hopeaa ajalla 2.00,19. Rio de Janeiron olympialaisissa hän karsiutui alkuerissä ajalla 2.02,19. Vuonna 2017 hän ei kilpaillut. Vuonna 2018 hän saavutti hopeaa ulkoratojen EM-kilpailuissa ajalla 2.00,62. Vuoden 2019 alussa hän saavutti hopeaa sisäratojen EM-kilpailuissa ajalla 2.03,00. Ulkoratojen MM-kilpailuissa 2019 hän karsiutui välierissä.
Lamote paransi heinäkuussa 2021 Monacon Timanttiliigan kilpailussa ennätysajakseen 1.57,98 sijoittuessaan kuudenneksi. Tokion olympialaisissa 2021 hän karsiutui välierissä ajalla 1.59,40. Vuonna 2022 hän karsiutui MM-kilpailujen välierissä ajalla 2.00,86 mutta saavutti EM-kilpailuissa hopeaa ajalla 1.59,49. Viikko EM-kilpailujen jälkeen hän voitti Lausannen Timanttiliigan kilpailun ennätysajallaan 1.57,84.
Rénelle Lamoten pikkusisko Manon Lamote on myös kilpaillut juoksijana.
Lähteet
Ranskalaiset keskimatkojen juoksijat
Vuonna 1993 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749490 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Elliott%20Edmondson | Elliott Edmondson | Elliott Edmondson (s. 29. elokuuta 1994) on brittiläinen kartanlukija.
Ura
Edmondson aloitti kilpailemisen 15 vuotiaana ja eteni brittiläisiin ralleihin 2010-luvulla. Vuonna 2013 hän sai opetusta Nicky Gristiltä Motorsport UK Academyssä. Ensimmäinen kansallisen tason voitto tuli Mark McCullochin kanssa. Vuonna 2014 hän osallistui Niall McShean kanssa Kiinan mestaruussarjaan. Vuonna 2015 hän toimi kartanlukijana Gus Greensmithille Fiesta Trophy -sarjassa. Vuonna 2016 hän oli kartanlukijana Neil Simpsonille ja Chris Ingramille. Vuonna 2019 hän toimi Rhys Yatesin kanssa ja muutamia testejä Elfyn Evansille. Vuonna 2021 hän toimi kartanlukijana Andreas Mikkelsenille WRC2-sarjassa ennen siirtymistään Oliver Solbergin kartanlukijaksi.
Lähteet
Brittiläiset kartanlukijat
Vuonna 1994 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749498 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Emery | Emery | Emery on muun muassa seuraavien henkilöiden sukunimi:
Gareth Emery (s. 1980), brittiläinen trance-tuottaja ja DJ
Paul Emery (1916–1993), brittiläinen F1-kuljettaja
Ralph Emery (1933–2022), yhdysvaltalainen radio- ja televisiotoimittaja
Ray Emery (1982–2018), kanadalainen jääkiekkomaalivahti
Unai Emery (s. 1971), espanjalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja
Muita merkityksiä
Emeryn piirikunta, Yhdysvaltojen Utahin osavaltiossa sijaitseva piirikunta
Emery Kabongo Kanundowi, kinshasankongolainen roomalaiskatolinen arkkipiispa
Emery Roth, amerikanunkarilainen arkkitehti |
1749499 | https://fi.wikipedia.org/wiki/John%20Urho%20Kemp | John Urho Kemp | John Urho Kemp (18. kesäkuuta 1942 Kalifornia, USA–31. tammikuuta 2010), joka tunnettiin myös nimellä "Crystal John" tai "Cosmic John", oli amerikkalainen suomalaissukuinen outsider-taiteilija, "metafyysinen tutkija" ja vegaani. Hänen pääasialliset taiteelliset tuotoksensa koostuivat "tarjouksista", valokopioiduista lehtisistä, jotka esittelivät kaavoja, piirroksia, mandaloita, taikakuutioita ja runosäkeitä, jotka perustuivat Kempin ajatuksiin jumaluudesta, henkisyydestä ja metafysiikasta. Hän jakoi näitä lehtisiä kaikille kiinnostuneille. Lehtisten lisäksi hän teki myös alkuperäisiä taideteoksia samasta teemasta omaan käyttöönsä. Kemp alkoi tuottaa näitä teoksia luultavasti 1970-luvun lopulla. Hän ei saanut elämänsä aikana tunnustusta taiteilijana, mutta hänen kuolemansa jälkeisinä vuosina kiinnostus hänen töitään kohtaan on herännyt. Hänen teoksensa kiertävät enimmäkseen Art Brut -piireissä.
Tunnettu elämänkerta
John Urho Kempin elämästä ei tiedetä paljoa, ja suurin osa olemassa olevista elämäkerrallisista tiedoista on peräisin hänen kuolinpesästään löydetystä ansioluettelosta. John Kemp syntyi 18. kesäkuuta 1942 Kaliforniassa rakennusinsinööri Urho Kempin ja kotiäiti Roberta Kempin perheeseen. Hän oli heidän ainoa lapsensa. Hänen isänsä Urho kasvoi suomalaisessa maahanmuuttajayhteisössä ja hänen äitinsä Robertan suku oli Kalifornian varhaisia uudisasukkaita. John Urho oli matemaattisesti lahjakas opiskelija, joka valmistui vuonna 1959 Berkeley High Schoolista yhtenä matematiikan kunniaopiskelijoista. Valmistuttuaan hän ilmoittautui Berkeleyn yliopistoon Kaliforniassa. Vuonna 1965 hän suoritti kandidaatin tutkinnon kemiasta ja biokemiasta. Kemp työskenteli kemian insinöörinä lähes kaksi vuotta Union Oil Companyn öljynjalostamolla. Hän erosi tehtävästään opiskellakseen skientologiaa Englannissa ja Los Angelesissa vuoteen 1971 asti ja valmistui Clearing-kurssilta vuonna 1969. Sen jälkeen, kun hänen rahansa olivat kuluneet skientologian maksuihin, hänestä tuli entinen jäsen. Vuosina 1972–1980 Kemp piti antiikkikauppaa Los Angelesissa. Hän oli kiinnostunut metafyysisestä filosofiasta koko ikänsä ja hän opiskeli aktiivisesti new age -oppeja ja esoteerista filosofiaa. Kemp osallistui Manly P. Hallin luennoille 1980-luvun alussa ja matkusteli ympäri maailmaa nähdäkseen auringonpimennyksiä. Hän oli myös kiinnostunut parantavien kristallien ominaisuuksista ja oli usein kylpijänä Marinin kuumissa lähteissä Pohjois-Kaliforniassa. Elämänsä aikana Kemp oli myös jäsenenä Institute of Divine Metaphysical Researchissa.
Kemp kuoli 31. tammikuuta 2010. Kun hänen asuntoaan siivottiin hänen kuolemansa jälkeen, sieltä löydettiin valtava määrä hänen töitään. San Franciscossa asuva taiteilija Aram Muksian tallensi nämä materiaalit ja loi verkkoarkiston, joka on herättänyt uutta kiinnostusta John Urho Kempin töihin.
Taitelijaura
Tekotavat ja materiaalit
John Urho Kempin varhaisimmat päivätyt teokset ovat 1970-luvun lopulta. Hän oli todennäköisestiitseoppinut outsider-taiteilija, joka käytti teoksiaan kommunikoidakseen ajatuksiaan metafysiikasta, terveydestä, meditaatiosta ja muista hengellisistä aiheista, kuten elämän tarkoituksesta, rakkaudesta ja jumaluudesta. Hänen töihinsä kuuluvat matemaattiset kaavat, geometriset esineet ja gematriset laskelmat. Suurin osa hänen teoksistaan on luotu kynällä tai lyijykynällä tyhjille kierrätetyille paperinpalasille. Jotkut hänen teoksistaan on kuitenkin muotoiltu taikakuutioiksi, jotka ohjeiden mukaan kopioidaan paperille, joka taitellaan muodostamaan kolmiulotteisia rakenteita. Teokset piirrettiin ja kirjoitettiin usein hyvin huolellisesti, minkä jälkeen Kemp kopioi niitä massoittain ja jakoi ihmisille, joita hän kohtasi. Kempillä oli tapana jättää kopioita teoksistaan satunnaisesti autojen tuulilaseille, ja hänen tiedettiin jakavan niitä kaikille kiinnostuneille tapaamilleen henkilöille.
Tunnustukset
John Urho Kemp ei saavuttanut merkittävää näkyvyyttä elämänsä aikana, mutta hänen kuoltuaan valokuvaaja Aram Muksian dokumentoi hänen teoksensa internetiin. Kokoelma herätti merkittävää kiinnostusta John Urho Kempin tuotantoa kohtaan. Tällä hetkellä hänen taidettaan on esillä useissa kokoelmissa ympäri maailmaa ja uusia näyttelyitä suunnitellaan jatkuvasti.
Näyttelyt
The Beauty of the Beast: with John Urho Kemp, Frac Franche-Comté - Cité des Arts 15.11. 2022 -12.4. 2023.
Power(less) DOX centre d'art contemporain, Praha, Tsekki 3.6.-6.11.2022.
do the write thing: read between the lines #3, main gallery. 2.4-22.5.2022.
Eureka! Centro de arte Oliva, Portugali 23.7.2021-27.8.2022.
L’homme gris Casino Luxembourg. 14.11.2020 to 6.6.2021.
Ojo electrico Casa Encendida, Madrid, Espanja 24.9.2019
beyond on the edge of the visible and the invisible, at the gallery. 7.3.-13.4. 2019.
do the write thing 2 read between the lines, at the gallery. 26.4.-2.6. 2018.
drawing now 2018 Carreau du Temple. 22.-25.3. 2018.
The Museum of everything Museum of Old and New Art, Tasmania 17.6.2017-2.4. 2018.
In abstracto at the gallery. 8.6.-15.7. 2017.
Art Brut A Story of Individual Mythologies, Treger Saint Silvestre Collection, Portugali. 1.1- 26.2.2017
Brut Now art brut in the technological era, Belfort Museums . 29.10.2016-16.1.2017
Cracking The Code Appleton Square, Lissabon 7.10.-7.11.2016
YIA art fair, Espace Louise 186, Bryssel, 21.-24.4.2016
On The Wire by Jean-Hubert Martin, at the gallery. 9.4.-22.5. 2016.
PreTENse at the Gallery. 12.9.-10.10. 2015.
John Urho Kemp a Bermuda Triangle, at the gallery. 30.5.-18.7. 2015.
CHOICES 2015, Palais des Beaux Arts, Pariisi, Ranska 29-31.5. 2015..
Outsider Art Festival New York City 2014ja 2015
Kokoelmat
Musée national d’art moderne (Pompidou)
Antoine Frérot, Ranska
abcd / Bruno Decharme, Ranska
Treger Saint Silvestre, Portugali
Antoine de Galbert collection, Ranska
Piet Meyer, Sveitsi
Amr Shaker, Sveitsi
Laurent Dumas, Ranska
Emmanuelle ja Guy Delcourt, Ranska
Aram Muksian, USA
Lähteet
Aiheesta muualla
Crystal John Archive
Vuonna 1942 syntyneet
Vuonna 2010 kuolleet
Visionaariset taiteilijat |
1749502 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kamini%20Kaushal | Kamini Kaushal | Kamini Kaushal (syntyjään Uma Kashyap; s. 24. helmikuuta 1927 Lahore, Punjab, Brittiläinen Intia) on intialainen näyttelijä, joka on työskennellyt hindinkielisissä elokuvissa ja televisiossa. Hänet tunnetaan rooleistaan elokuvissa, kuten Neecha Nagar (1946), joka voitti Kultaisen palmun Cannesin elokuvajuhlilla, ja Biraj Bahu (1955), josta hän voitti parhaan naispääosan Filmfare Awards -palkinnon vuonna 1955.
Hän näytteli naispääosia elokuvissa vuosina 1946–1963, joista hänen roolinsa elokuvissa Do Bhai (1947), Shaheed (1948), Nadiya Ke Paar (1948), Ziddi (1948), Shabnam (1949), Paras (1949), Namoona (1949), Arzoo (1950), Jhanjar (1953), Aabroo (1956), Bade Sarkar (1957), Jailor (1958), Night Club (1958) ja Godaan (1963) ovat hänen uransa parhaita suorituksia. Hän näytteli luonnerooleja vuodesta 1963 ja sai ylistystä kriitikoilta roolistaan elokuvassa Shaheed (1965). Hän esiintyi kolmessa Rajesh Khannan elokuvassa, Do Raaste (1969), Prem Nagar (1974) ja Maha Chor (1976), elokuvassa Anhonee (1973) Sanjeev Kumarin kanssa ja kahdeksassa elokuvassa Manoj Kumarin kanssa, Shaheed (1965), Upkar (1967), Purab Aur Paschim (1970), Shor (1972), Roti Kapda Aur Makaan (1974), Sanyasi (1975), Dus Numbri (1976) ja Santosh (1989). 2010-luvulla hän teki lyhyitä, mutta ylistettyjä sivurooleja toimintakomediassa Chennai Express (2013) ja romanttisessa draamassa Kabir Singh (2019), jotka molemmat kuuluivat eniten tuottaneisiin intialaisiin elokuviin.
Yksityiselämä
Kun Kaushalin vanhempi sisar Usha kuoli auto-onnettomuudessa jättäen jälkeensä kaksi tytärtä, Kaushal meni naimisiin sisarensa lesken B. S. Soodin kanssa vuonna 1948 ja muutti Bombayhin. He saivat kolme poikaa.
Valikoitu filmografia
Neecha Nagar (1946)
Shaheed (1948)
Aag (1948)
Ziddi (1948)
Shabnam (1949)
Arzoo (1950)
Biraj Bahu (1954)
Jailor (1958)
Godaan (1963)
Shaheed (1965)
Chennai Express (2013)
Kabir Singh (2019)
Laal Singh Chaddha (2022)
Lähteet
Aiheesta muualla
Intialaiset näyttelijät
Vuonna 1927 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749506 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Cyr%C3%A9na%20Samba-Mayela | Cyréna Samba-Mayela | Cyréna Samba-Mayela (s. 31. lokakuuta 2000 Champigny-sur-Marne) on ranskalainen pika-aitajuoksija. Hän on voittanut sisäratojen maailmanmestaruuden 60 metrin aitajuoksussa.
Samba-Mayela voitti alle 18-vuotiaiden sarjassa viestijuoksussa kultaa EM-kilpailuissa 2016 ja saavutti 100 metrin aitajuoksussa hopeaa MM-kilpailuissa 2017. Hän sijoittui kahdeksanneksi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2018. Hän saavutti hopeaa alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2021 ajalla 12,80.
Samba-Mayela oli mukana Tokion olympialaisissa 2021 mutta joutui jättäytymään pois 100 metrin aitajuoksun alkueristä lämmittelyssä ilmi tulleen takareisivamman vuoksi. Hän voitti 60 metrin aitajuoksussa sisäratojen maailmanmestaruuden vuonna 2022 Ranskan-ennätyksellä 7,78. Samana vuonna hän karsiutui 100 metrin aitajuoksun alkuerissä ulkoratojen MM-kilpailuissa ja sijoittui seitsemänneksi EM-kilpailuissa.
Samba-Mayela voitti Ranskan-mestaruuden 100 metrin aitajuoksussa vuonna 2020 omalla ennätysajallaan 12,73 ja vuonna 2021 ajalla 12,80. Hän voitti sisäradoilla Ranskan-mestaruuden 60 metrin aitajuoksussa vuonna 2020.
Lähteet
Ranskalaiset pika-aitajuoksijat
Vuonna 2000 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749512 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Zauriel | Zauriel | Zauriel on DC Comicsin sarjakuvissa esiintyvä supersankari. Hahmo esiintyi ensimmäisen kerran JLA #6 tarinassa kesäkuussa 1997 ja hänet loivat Grant Morrison, Mark Millar, Howard Porter ja John Dell. Alunperin Zauriel suunniteltiin Haukkamiehen uudeksi inkarnaatioksi, mutta Morrisonia kiellettiin käyttämästä heidän alun perin tarkoitettua nimeään Hawkman, koska DC:n toimittajat olivat julistaneet Hawkmanin off-limitiksi hahmon monimutkaisen jatkuvuuden vuoksi, jota vaikeuttivat Hawkworld-minisarjan retconit, joita DC yritti kumota Zero Hour -minisarjan aikana. Morrison viittaa Hawkman-yhteyteen antamalla Vesimiehen erehtyä luulemaan Zaurielia "Katariksi", kun hahmot kohtaavat ensimmäisen kerran keskellä kiihkeää taistelua. Ensimmäisellä esiintymisellään hän pelasti Vesimiehen hengen ja solmi hänen kanssaan ajan myötä läheisen ystävyyden ja auttoi Justice League -järjestöä estämään ja karkottamaan luopioenkeli Asmodelin voimat. Myöhemmin The New 52 sarjakuvissa Zaurielista tuli Justice League Dark järjestön jäsen.
Taustaa
Alunperin Zauriel oli suojelusenkeli, joka palveli taivasta miljoonia vuosia, kunnes rakastuttuaan ihmiseen hän putoaa mielellään maan päälle palvelemaan ihmiskuntaa heidän mestarinaan ja liittyy Oikeuden Puolustajiin. Zauriel oli Kotkan sotajoukon enkeli, yksi neljästä taivaan isännästä, muut olivat Ihminen, Härkä ja Leijona. Luomisen kynnyksellä Zauriel palveli Läsnäoloa (Jumalaa) suojelusenkelinä, joka suojeli lukemattomien naisten sieluja, mukaan lukien Kleopatraa, Mona Lisaa ja Jeanne d'Arcia. Myöhemmin hän rakastuu yhden työtehtävänsä yhteydessä naiseen, jolla on poikaystävä San Franciscosta. Suunnilleen samaan aikaan Zauriel saa vahingossa tietää Asmodelin, Härkäjoukon kuningas-enkelin ja yhden taivaan armeijoiden kenraalien salaisista suunnitelmista sekä härkäenkelilegioonasta, joka yrittää onnistua siinä, missä Lucifer epäonnistui Läsnäolon kukistamisessa.
Yrittääkseen olla todellisen rakkautensa kanssa ja paeta Asmodelin vihaa Zauriel vetosi asiansa neljän kuningas-enkelin edessä, joista yksi oli Asmodel, ilmaisten halunsa luopua asemastaan taivaassa suojelusenkelinä ja etsiä hänen rakkauttaan maan päällä. Kuningas-enkelit hylkäsivät hänen ajatuksensa ja lähettivät hänet kiertelemään kohti Maata liekeissä, jotka kiinnittivät Oikeuden Puolustajien jäsenen Metsästäjän Marsista huomion. Hänen laskeutumisensa seurauksena Zaurielista tuli kuolevainen.
Saavuttuaan Maahan Zauriel huomasi heti, että joukko härkäenkeleitä oli seurannut häntä alas ja omaksunut väliaikaisen kuolevaisen lihan, jonka Asmodel itse oli myöntänyt yrittääkseen metsästää hänet ja tappaa hänet, ennen kuin hän saattoi ilmoittaa taivaalle heidän juonistaan. Zauriel tapasi JLA:n ja yhdessä he taistelivat enkelien hyökkäystä vastaan. Zauriel pelasti Vesimiehen hengen tässä vaiheessa höyrystämällä Bull Angelin Sonic Flash -salamalla.
Sitten Asmodel ilmestyi paikalle. Hän toi mukanaan massiivisen enkelivaunun, joka murskasi hitaasti San Franciscon laskeutuessaan. Ihmenainen auttoi Zaurielia hidastamaan laivaa. Vesimies kertoi Salamalle (Wally West), kuinka Zauriel voitti Bull Angelin aiemmin, ja yhdessä Vihreän Lyhdyn (Kyle Rayner) avulla he havaitsivat enkelien heikkoudet ja onnistuivat voittamaan ne.
JLA oli vaikuttunut Zaurielin kyvyistä ja hänet kutsutaan myöhemmin liittymään JLA:han heidän ensimmäiselle suurelle rekrytointimatkalleen joukkueen maagiseksi asiantuntijaksi.
Kun Zaurielin kiintymyksen kohde päätti jäädä poikaystävänsä kanssa, taivas määräsi Zaurielin heidän lähettilääkseen maan päälle olemaan toivon ja varmuuden majakka. Hänelle myönnettiin taivaallinen haarniska ja uusi päämaja, Aerie, Los Angelesin yllä kelluva rakennelma. Hyväksyessään JLA:n jäsentarjouksen Zauriel liittyi heihin avustaen heitä useissa tehtävissä.
Kun Mageddon-tilanne oli ratkaistu, useat liigan jäsenet erosivat JLA:sta, Zauriel mukaan lukien. Myöhemmin hän ilmestyi muistomerkille, joka muisteli modernin JLA:n loppua. Häntä pidetään kuitenkin edelleen Liigan jäsenenä, mutta häntä kutsutaan apuun tarvittaessa.
Zauriel esiintyy muissa nimikkeissä, yleensä toimien henkisenä neuvonantajana tai oppaana muille sankareille. JSA:n sivuilla hän antaa Haukkatytölle neuvoja hänen ruumiinsa tulevaisuudesta ja sielujen nykytilasta. Supergirl-nimikkeessä hän selittää Supergirl-version enkeliluonteen ja auttaa häntä voittamaan demonisen hyökkäyksen Hollywoodiin. Hän toimii sivuhahmona Spectre-sarjassa, jossa on mukana Hal Jordan. Zauriel jopa sitoutuu itse Spectre-Forceen tapahtuman aikana, jossa Hal joutuu tekemisiin muinaisen olennon kanssa, joka haluaa muuttaa Maan kauan kadonneeksi paratiisiksi.
The New 52:ssa Zauriel esiintyi Trinity of Sin: Phantom Strangerissa #9. Hän varoittaa Phantom Strangeria, ettei hänen anneta enää koskaan päästä taivaaseen, koska hän on lähtenyt yrittämään pelastaa perheensä. Zauriel kertoo Phantom Strangerille, että jos tämä yrittää, hänet pyyhitään pois ajasta ja historiasta.
Kolminaisuussodan tarinan aikana Zauriel ilmestyy ja erottaa Batmanin, Katanan ja Deadmanin saatuaan osan Tohtori Valon (Arthur Light) sielusta. Hän palauttaa Tohtori Valon "kohtuunsa", jotta taivas parantaa hänet. Zauriel kysyy Phantom Strangerilta, miksi hän vaaransi olemuksensa palatessaan ja miksi hän ei kertonut ryhmälle seurauksista. Ilman vastausta Zauriel poistaa Phantom Strangerin olemassaolosta. Myöhemmin Läsnäolo herätti hänet kuolleista, koska hän halusi auttaa.
Forever Evil tarinan aikana Zauriel oli Aaveen kanssa, kun John Constantinen ryhmä ilmestyi taivaan rajalle. Kun Läsnäolo näyttää Constantinelle muiden ryhmien ymmärryksen, Constantine pakenee ja saa Zaurielin jahtaamaan häntä. He saapuvat Mysteeritaloon, jossa Constantine vangitsee Zaurielin taivaalliseen ympyrään toivoen, että tämä auttaa heitä taistelemaan Blightia vastaan. Hän kertoo muille, että matka oli turha, koska hän näki vain, miksi hän ei voinut luottaa mihinkään ryhmään. Muut kuitenkin näkivät totuuden tai hyvän jäävän sydämeensä, minkä Zauriel vahvistaa suostuessaan auttamaan heitä taistelemaan. Zauriel hyökkää Blightin kimppuun, ennen kuin hänet myös voitetaan. Hän liittyy Phantom Strangerin ja Pandoran kollektiiviseen alitajuntaan, koska molemmat loivat illuusion, että he kuolivat. Ryhmä löytää ihmisen, Chrisin, Blightin sydämestä. Kun Pandora yrittää vapauttaa hänet keinona heikentää Blightia, Zauriel pysäyttää hänet, joka kertoo hänelle ja Phantom Strangerille, että Chrisillä on suurempia suunnitelmia. Zauriel jatkaa taistelua osan kanssa Blightista, kun Phantom Stranger ja Pandora työskentelevät auttaakseen Chrisiä.
Trinity of Sin: The Phantom Stranger #21 tarinassa Zauriel kuoli vammoihinsa, jotka hän sai viimeisessä taistelussaan Justice League Darkin kanssa. Myöhemmin Läsnäolo kuitenkin herätti hänet kuolleista sen jälkeen, kun Phantom Stranger päätti avoimesti sovittaa omat syntinsä ja ikuisen rangaistuksensa niistä. Zauriel syntyi uudelleen ohjatakseen ja suojellakseen Phantom Strangeria jälleen.
Zaurielin näkyvin erikoisominaisuus ovat hänen siivensä, jotka antavat hänelle voiman lentää uskomattomilla nopeuksilla ja korkealla hallinnassa. Entisenä taivaan enkelinä Zauriel on pohjimmiltaan kuolematon, immuuni ikääntymisen ja sairauksien tavallisille kuolevaisille heikkouksille. Hän ei ilmeisesti tarvitse ruokaa, vettä, ilmaa tai unta, ja hän on kestänyt miljoonia vuosia palvellakseen Paratiisia.
Zaurielin voimakkain voima on hänen tuhoisa äänihuuto, jota joskus kutsutaan "äänivilkuksi", joka pystyy tuhoamaan valtavia määriä. Kyky, joka on ominaista Eagle Host -enkeleille, Zaurielin huuto on tarkasti virittynyt värähtelytaajuuteen, jonka enkelit omaksuvat laskeutuessaan tilapäisesti maan tasolle, jolloin Zauriel voi höyrystää enkelin millisekunneissa.
Zaurielin enkelihupun vähemmän määritelty ominaisuus on se, mitä hän viittaa enkelilliseen ylimielisyyteen, Zaurielin henkiseksi yhteydeksi taivaaseen. Tämä yhteys antaa Zaurielille erilaisia kykyjä, mukaan lukien kyvyn kommunikoida minkä tahansa tyyppisten eläinten kanssa ja jumalallisen yhteyden maapallon taikuuteen. Hän voi myös aistia hyvän ja pahan ympärillään ja ihmisissä. Zaurielilla on lukuisia muita voimia, mukaan lukien parannettu vahvuus, kestävyys ja ketteryys normaaliin ihmiseen verrattuna. Hän pystyy suorittamaan sen, mitä hän kutsuu "Punaisenmeren tempuksi", jolloin hän voi jakaa vesistöä samalla tavalla kuin Mooses teki. Useammin kuin kerran hän on ollut upotettuna veteen pitkiä aikoja ilman, että hän olisi hukkunut.
Zaurielilla on varsin monenlaiset ja monipuoliset taidot. Zauriel on uskomaton miekkamies, joka on käyttänyt liekehtivää miekkaa luomisen kynnyksellä suojelusenkelinä. Hänen roolinsa johtajana ja oppaana on vaikuttava, hän on johtanut ryhmiä taivaaseen ja toiminut oppaana eri henkilöille, mukaan lukien nykyinen Haukkatyttö, Kendra Saunders. Hän on aabrahamilaisten uskonnollisten perinteiden muinaisen sodankäynnin, tapojen ja teologioiden asiantuntija. Hän esimerkiksi vetosi gnostilaisten kristittyjen uskomuksiin neuvoessaan Haukkatyttöä.
Zaurielilla on kolme suurta varustetta. Ensimmäinen on hänen taivaallinen haarniskansa. Vaikka tämä prototyyppi on rakennettu maallisista materiaaleista, se on taivaan insinöörien suunnittelema, ja sitä on siunattu jumalallisilla ominaisuuksilla, joita on teoriassa mahdoton jäljitellä maan päällä ilman kaikkitietämistä. Tämä panssaripuku parantaa suuresti Zaurielin fyysisiä kykyjä, mukaan lukien voimaa, kestävyyttä, jalkanopeutta, ketteryyttä, lentonopeutta ja kestävyyttä. Zaurielin toinen varuste on hänen liekehtivä miekkansa Flaming Sword, elementaalisen enkelitulen luomus. Viidennen taivaan valimoissa valettu ja molemmille tähän mennessä kuvatuille suojelusenkeleille ominaista miekka on suoraan sidottu Zaurielin tahtoon. Se pystyy säteilemään pyhän tulen räjähdyksiä, ja koska sitä ohjaa Zaurielin tahto, miekka voi leikata läpi käytännöllisesti katsoen mitä tahansa, mukaan lukien muuten aineettomat esineet ja ihmiset, ja jopa ulottuvuuksien kudoksen. Zauriel pystyi kerran leikkaamaan reiän taivaan ja maan erottavaan ulottuvuusesteeseen, kun joukkuetoverit lisäsivät terää maagisesti, jolloin hän ja hänen tiiminsä pystyivät kulkemaan mittojen läpi. Zaurielin viimeinen varuste on hänen päämajansa, Aerie. Korkealla Los Angelesin yllä kelluva tämä kiiltävä kultainen torni muistuttaa paljon Zaurielin panssaria, koska se on valmistettu maallisista materiaaleista, mutta se on taivaallista. Laitteet ylittävät paljon ihmisten tekniikan, jopa niin pitkälle, että ne syrjäyttävät JLAn Vartiotornin tekniikan.
DC-universumin supersankarit |
1749516 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Maria%20do%20Carmo%20Silveira | Maria do Carmo Silveira | Maria do Carmo Trovoada Pires de Carvalho Silveira (s. 14. helmikuuta 1961) toimi São Tomé ja Príncipen 13. pääministerinä 8. kesäkuuta 2005 – 21. huhtikuuta 2006. Tammikuussa 2017 do Carmo aloitti Portugalinkielisten maiden yhteisön pääsihteerin tehtävässä mosambikilaisen Murade Isaac Murargy]n seuraajana. Hän oli virassa 2019 asti.
Lähteet |
1749517 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustaa%20Aapo%20Santavuori | Kustaa Aapo Santavuori | Kustaa Aapo (Aapo, K. A.) Santavuori, vuoteen 1906 Gustaf Abel Sandberg (5. kesäkuuta 1883 Merikarvia – 12. marraskuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen pappi ja opettaja ja kristillinen kirjailija.
Henkilöhistoria
Santavuoren vanhemmat olivat kanttori Frans Niklas Sandberg ja Maria Josefina Sved ja puolisot 1912–1922 pankkivirkailija Berna Matilda Stackelberg ja 1923–1964 käsityönopettaja Ringa Helena Andersin, merenkulkuneuvos Ernst Andersinin tytär. Toimittaja Usko Santavuori oli Santavuoren poika ensimmäisestä avioliitosta ja kirjailija, suomentaja, upseeri Martti Santavuori hänen veljensä. Santavuori tuli ylioppilaaksi Porin klassillisesta lyseosta 1902 . Hän suoritti teologisen erotutkinnon 1909 ja hänet vihittiin papiksi samana vuonna. Pastoraalitutkinnon hän suoritti 1912 ja uudistetun pastoraalitutkinnon 1932. Santavuori oli Kivennavan kappalaisen apulainen ja hoiti osin Terijoen kirkkoherran virkaa 1909, Kivennavan vt. kappalainen ja armovuodensaarnaaja 1909–1911, vt. kirkkoherra 1910, Muolaan vt. kappalainen ja armovuodensaarnaaja 1911–1912 ja samalla Kivennavan vt. kirkkoherra 1912 sekä Kivennavan vt. kappalainen ja armovuodensaarnaaja 1912–1913.
Viipurin kaupunkiseurakunnan kirkkoherran apulaiseksi Santavuori tuli 1913 ja kappalaiseksi 1915, astuen virkaan 1916. Hän oli Viipurissa kunnalliskodin saarnaaja 1916–1930, kaupungin mielisairaalan saarnaaja 1920–1930 ja lääninvankilan vt. saarnaaja 1921. Porin kirkkoherraksi hän tuli 1936 ja oli Turun tuomiokapitulin asessori 1939–1943 ja sitten Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra ja Viipurin tuomiorovasti ja lääninrovasti 1943–1946 sekä Keski-Helsingin seurakunnan kirkkoherra 1948–1956 ja Helsingin Suurkirkkoseurakunnan kirkkoherra vuodesta 1956. Eläkkeelle hän jäi 1957. Santavuori oli myös Viipurin suomalaisen lyseon uskonnon opettaja 1914–1919 ja Viipurin uuden yhteiskoulun uskonnon opettaja 1925–1936 sekä Viipurin kaupunginvaltuuston jäsen 1918–1936. Hänellä oli myös useita muita luottamustehtäviä. Rovastin arvonimen Santavuori sai 1933.
Santavuori muistetaan myös Cantores Minores -poikakuoron perustamisen esittäjänä.
Julkaisuja
Paavali sielunhoitajana, pro gradu ( Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, Uuden testamentin eksegetiikka)
Saarnatuolimuistoja, 1921
Kristuksen nuori väki, 1927
Muistelmia Viipurin kirkkomuusikoista, julkaisussa Kirkkomusiikkilehti, 38(1962):12, s. 7-10
Muistoja Kannakselta ja Viipurista: Vanhan papin kertomaa, 1963.
Lähteet
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit
Suomalaiset opettajat
Viipurin kaupunginvaltuutetut
Suomalaiset kristilliset kirjailijat
Vuonna 1883 syntyneet
Vuonna 1967 kuolleet |
1749518 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Eva%20Sigg | Eva Sigg | Eva Kariitta Sigg (ent. Grahn, s. 17. lokakuuta 1950 Helsinki) on suomalainen uimari. Hän kilpaili kaksissa olympialaisissa ja voitti kolme Pohjoismaiden-mestaruutta sekä kymmeniä Suomen-mestaruuksia 1960- ja 1970-luvuilla. Hän edusti seuratasolla Laaksolahden Viriä, Helsingin Uimareita ja Helsingfors Simsällskapia.
Sigg kilpaili kaksissa olympialaisissa. Méxicossa 1968 hän karsiutui alkuerissä 400 metrin vapaauinnissa sekä 200 metrin ja 400 metrin sekauinnissa. Hän oli 400 metrin sekauinnin alkuerissä yhdeksänneksi nopein eli ensimmäinen loppukilpailusta karsiutunut. Münchenin olympialaisissa 1972 hän karsiutui alkuerissä 200 metrin perhosuinnissa, jossa hän ui Suomen-ennätyksen 2.27,64, sekä 200 metrin ja 400 metrin sekauinnissa. Hän karsiutui EM-kilpailujen alkuerissä 400 metrin sekauinnissa vuonna 1970 ja 100 metrin perhosuinnissa vuonna 1974. Hän voitti Pohjoismaiden-mestaruuden 400 metrin vapaauinnissa ja 400 metrin sekauinnissa vuonna 1967 sekä 200 metrin sekauinnissa vuonna 1971.
Sigg voitti useita kymmeniä Suomen-mestaruuksia. Hän voitti 50 metrin altaassa Suomen-mestaruuden 100 metrin vapaauinnissa vuosina 1971, 1972 ja 1974, 400 metrin vapaauinnissa vuosina 1967 ja 1972, 800 metrin vapaauinnissa vuonna 1967, 100 metrin perhosuinnissa 1969–1972 ja 1974, 200 metrin perhosuinnissa 1968–1972 ja 1974, 200 metrin sekauinnissa vuosina 1968–1972 sekä 400 metrin sekauinnissa vuosina 1966–1972.
Lähteet
Suomalaiset uimarit
Vuonna 1950 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749519 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Anne%20Lackman | Anne Lackman | Anne Susanna Lackman (myöh. Korkalainen, s. 13. syyskuuta 1969 Lieksa) on suomalainen uimari. Hän kilpaili olympialaisissa vuonna 1992 ja voitti Suomen-mestaruuksia 1990-luvun alussa. Hän edusti seuratasolla Lieksan Uimareita.
Lackman kilpaili olympialaisissa Barcelonassa 1992. Hän karsiutui alkuerissä 100 metrin selkäuinnissa Suomen-ennätyksellä 1.06,48 ja 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.
Lackman voitti Suomen-mestaruuden 50 metrin altaassa 100 metrin selkäuinnissa vuonna 1990 sekä 25 metrin altaassa 50 metrin selkäuinnissa vuosina 1990–1992 ja 100 metrin selkäuinnissa vuonna 1991.
Lähteet
Suomalaiset uimarit
Vuonna 1969 syntyneet
Elävät henkilöt |
1749521 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ivan%20Padalka | Ivan Padalka | Ivan Padalka, , (27. lokakuuta 1894 Žornoklovyi, Pultavan kuvernementti – 13. heinäkuuta 1937 Kiova, Ukrainan SNT) oli ukrainalainen taidemaalari ja graafikko. Hän maalasi myös muraaleja. NKVD pidätti Padalkan syyskuussa 1936, ja hänet teloitettiin seuraavana kesänä. Hänen maineensa "puhdistettiin" suojasään aikana 1958.
Padalka opiskeli Myrhorodin taideteollisuuskoulussa 1909–1912, Kiovan taidekoulussa 1913–1917 ja Myh’ailo Boitšukin ja Vasyl Krytševskyin oppilaana Ukrainan valtion taideakateamiassa 1917–1920. Hän oli 1920-luvulla Ukrainan vallankumoustaiteen liiton jäsen ja opetti keramiikan teknikumissa Myrhorodissa 1920–1921 ja Mežyhirjassa 1921–1925, Harkovan taideinstituutissa 1925–1934 ja Kiovan valtion taideinstituutissa 1934–1936. Hän osallistui 1919 Boitšukin johtamassa ryhmässä 14 muraalin maalaamiseen Kiovan Lutskin rykmentin kasarmille (tuhottu 1922) ja 1933–1935 Lepo-freskon maalaamiseen Harkovan Tšervonozavodskyin ukrainalaiseen teatteriin. Hän teki myös puuleikkauksia, maalasi Petro Pantšin ja Oksana Pavlenkon muotokuvat sekä laatukuvia. Hänen grafiikantöitään on muun muassa Dneprin vesivoimala (1928). Hän kuvitti lastenkirjoja ja suunnitteli julisteita, ex libriksiä ja kirjankansia. Maalauksiin ja grafiikkaan hän sai vaikutteita ikoni- ja lubok-perinteestä.
Maalauksia
Lähteet
Aiheesta muualla
Ukrainalaiset taiteilijat
Stalinin vainoissa kuolleet
Vuonna 1894 syntyneet
Vuonna 1937 kuolleet |
1749522 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Greta%20Onnela | Greta Onnela | Greta Naemi Onnela (myöh. Knoblock, 23. elokuuta 1910 Vaasa – 10. elokuuta 1957 Vaasa) oli suomalainen uimahyppääjä. Hän kilpaili olympialaisissa vuonna 1928. Hän edusti seuratasolla Vaasan Uimaseuraa.
Onnela sijoittui suorissa hypyissä viidenneksi Amsterdamin olympialaisissa 1928. Hän sijoittui toiseksi pohjoismaisessa maaottelussa vuonna 1929. Hän voitti suorissa hypyissä Suomen-mestaruuden vuosina 1927–1931.
Greta Onnelan isosisko Ada Onnela oli uinnin Suomen-mestari.
Lähteet
Suomalaiset uimahyppääjät
Vuonna 1910 syntyneet
Vuonna 1957 kuolleet |