text
stringlengths 483
114k
|
|---|
Ravinnonjako oli välttämättömyys varhaisissa Homo-suvun laumoissa. Saalis oli tuotava leiripaikalle, tai muuten tuli sakinhivutus. Tämä on empiirisen tiedon perusteella pääteltävissä. KUVA: Ben Sutherland, Flickr, CC by 2.0
Editoitu Matti Puolakan puheista ja kirjoituksista
Eteläafrikkalaisen antropologin Glynn Isaacin tunnetun teesin mukaan ”keskinäinen jako”, työn ja hyödykkeiden jako, ”loi ihmisen”. Isaacin teesi on tärkein paleoantropologian piirissä tähän mennessä syntynyt näkökulma ihmissuvun syntyyn. Sitä täydentää brittiläisen antropologin Mary Leakeyn teesi ”leiripaikka loi ihmisen.”
Isaacin teesi kuvaa Homo-suvun pyyntikeräilykulttuurin lauman syntyä.
Noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten Homo-suvun jotkin laumat omaksuivat uuden toimeentulotavan, pyyntikeräilykulttuurin. Ulkoisena syynä oli ilmaston kylmeneminen, mikä johti sademetsien harvenemiseen ja savannien syntyyn. Toimeentulotapa perustui uudenlaiseen organisaatioon, pyyntikeräilykulttuurin laumaan. Toimeentulotavan ydin: metsästämällä ja keräilemällä saatu saalis oli tuotava lauman leiripaikalle yhteisesti jaettavaksi. Lisäksi lauma saattoi tehdä satunnaista yhteistyötä ja käydä kauppaa läheisten laumojen kanssa.
Teesiä voidaan tarkentaa ainakin seuraavilla tavoilla:
Keskinäinen jako ei luonut ihmistä (kuten ei leiripaikkakaan). Ensimmäiset merkit inhimillisestä tietoisuudesta eivät tulleet keskinäisen jaon soveltamisen myötä vaan yli kaksi miljoonaa vuotta myöhemmin, yhteiskunnan synnyn myötä. Suuntaa-antavasti Isaac (kuten Leakeykin) oli oikeassa: uuden toimeentulotavan omaksuneet Homo-suvun lajit lähtivät ihmistymisen tielle ja erkaantuivat siten muista kahdelle jalalle nousseista apinalajeista.
Työnjako ”vallankäyttötyön” ja muiden töiden välillä on muita työnjaon muotoja tärkeämpi. Lauman työnjaon perustana oli sukupuolten välinen työnjako: naaraat varhaisnuoret ja vanhukset hoitivat keräilyn, koiraat etsivät haaskoja ja metsästivät. Metsästysretkillä koiraat jakautuivat ryhmiin, jotka tekivät yhteistyötä, kun kohteena oli suuri saalis. Lauma oli sitä menestyksellisempi, mitä enemmän valta oli arvovaltaa eikä fyysistä voimaa.
Oikeudentajutyön ja muun vallankäyttötyön välinen työnjako on kaikkein perustavin työnjaon muoto. Lauman selviytymisen kannalta se on kaikkia muita työnjaon muotoja tärkeämpi. Se on ainoa työnjaon muoto, jota ei ole eikä ole ollut millään eläimillä ihmistymisen tielle lähteneitä Homo-suvun lajeja lukuun ottamatta.
Tuomarin ammatti on maailman vanhin ammatti. ”Tuomarina” saattoi toimia joku vanha naaras, joka osasi sovitella ristiriitoja laumassa ja perustella tarinoillaan lauman menneisyydestä sitä, miksi keskinäinen jako on välttämätöntä esimerkiksi silloin, kun jokin metsästäjäryhmä sai saalista ja toinen jäi ilman. Fossiililöydöt osoittavat, että laumoissa vanhuksia kunnioitettiin.
Mitä on tuomarin etiikka? – ”Totuus on kokonaisuudessa” (Hegel). Pyrkiessään oikeudenmukaiseen päätökseen tuomarin on otettava huomioon kaikki käsiteltävään asiaan liittyvät seikat mahdollisista henkilökohtaisista mieltymyksistään riippumatta.
Mitä on ”työ”? – Ulkoista luontoa muokatessaan ihminen toimii olennaisesti rationaalisesti. Suhteessaan kanssaihmisiinsä, taistellessaan huomiosta, suosiosta ja vallasta yhteisöissään ja yhteiskunnassa, ihminen on luonnostaan, geeniperimänsä pohjalta, taipuvainen irrationalismiin, sokeaan egoismiin. – Vain tästä näkökulmasta on mahdollista erottaa oikeudenmukaisuustyö, oikeudentajukyky, muista työn muodoista, muista inhimillisistä kyvyistä ja taidoista.
Vallankäyttö on sekä työtä että hyödyke. Valta tuo käyttäjälleen paitsi tehtäviä ja velvollisuuksia, niin myös etuja ja oikeuksia. ”Valta” itsessään on ihmiselle tärkein ja halutuin hyödyke.
Hyödykkeiden jako on olennaisesti työnjakoa ongelmallisempaa (kuten myös Isaac toteaa). Edellisessä on kysymys pelkästään yhteisön jäsenten välisistä suhteista, jälkimmäisessä lähinnä suhtautumisesta ulkoiseen luontoon.
Työn- ja hyödykkeiden jaon kehittyminen ei ole merkinnyt vain yhteisön yhteenkuuluvuuden ja keskinäisen solidaarisuuden lisääntymistä – myös yhtenäisyyttä horjuttavat uhat ovat kasvaneet. Keskinäistä jakoa koskevat säännöt kehittivät myös kykyä rikkoa sovittuja sääntöjä kieroilemalla ja huijaamalla. Ne loivat uudenlaista pahuutta, jollaista ei ole millään eläimillä.
Laumaa koossa pitävät säännöt oli tarkoitettu suojaksi nimenomaan lauman omia jäseniä vastaan.
Lauman yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden lisääntyminen ei merkinnyt yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden lisääntymistä suhteessa vieraisiin laumoihin ja niiden jäseniin.
Suhtautuminen vieraisiin laumoihin oli pikemminkin vihamielistä kuin yhteistyöhakuista. Yhteenottoja pyrittiin välttämään, mutta jos niitä syntyi, sisäisesti yhtenäisempi lauma oli etulyöntiasemassa. Yhteenotoissa lauman jäsenet saattoivat lisäksi pyrkiä kunnostautumaan yhteishengen vaalimisessa ja nostamaan omaa statustaan laumassa osoittamalla erityistä julmuutta vihollisia kohtaan.
» Alkuun » Ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi » Erillisiä perusvaiheita » Glynn Isaacin teesin arviointia
Blogiartikkelit Homo-suvun laumat Homo-suvun synty Ihmisen evoluutio Ihmissuvun synty Isaac Glynn Keskinäinen jako Oikeudentaju Työnjako |
Etusivu / Lapin ammattikorkeakoulu - Lapin AMK / Hakijalle / AMK-tutkinnot / Tutkinto Australiasta käsin Tornioon
Tutkinto Australiasta käsin Tornioon
Olen valmistunut aiemmin lukiosta ja päädyin hakemaan Lapin AMKiin kun selailin tutkintoja, jotka voisi suorittaa kokonaan verkossa. Valitsin tradenomin koulutusohjelman, sillä halusin aloittaa opinnot korkeakoulussa ja samaan aikaan asua ulkomailla. Asun Australiassa ja opiskelen myös englanniksi business kurssia, joten ajattelin näiden opintojen tukevan toisiaan.
Opintoni alkoivat nyt syksyllä, tähän mennessä olemme päässeet tutustumaan mm. liiketoimintaosaamisen ja juridiikan maailmoihin. Verkko-opinnot ovat olleet erittäin mukavia ja yhteiset AC- tunnit ovat tehokkaita. Ryhmätöidenkin pariin on jo päästy!
Meillä on kahdesti viikossa yhteinen AC- luento, jonka lisäksi työstämme ryhmätöitä tämän ulkopuolella. Tällä hetkellä työnalla on liiketoimintasuunnitelma oman pienryhmän kanssa. Oppimisalustoina käyttämämme Moodle ja AC ovat tulleet erittäin tutuiksi! Mielestäni oppimisalustat ovat helppokäyttöisiä ja selkeitä.
Verkko-opinnot ovat mahdollistaneet minulle sen, että voin suorittaa tutkinnon Australiasta käsin. Tämän lisäksi ehdin hyvin vielä tekemään töitäkin. Luennot voin katsoa silloin, kun itselleni parhaiten sopii.
Opinnoissa parasta ovat olleet uudet tuttavuudet ja ryhmätöiden tekeminen! On ollut kiva päästä juttelemaan aiheista ja löytämään uusia näkökulmia keskustelujen kautta.
Valmistumisen jälkeen haluaisin työskennellä kansainvälisessä yrityksessä, esimiestehtävissä. Tällä hetkellä haluaisin tehdä johtamistehtäviä sosiaalisen median alalla.
Opinnot antavat todella hyvät eväät työelämää varten! Verkko-opintojen myötä oppii paljon oman elämän aikatauluttamista sekä ajanhallintaa. Tässä opiskelumuodossa olen itse vastuussa siitä, että tehtävät tulevat tehdyksi ja pysyn aikataulussa.
Suosittelen Lapin AMKin verkko-opintoja, jos haluat nähdä maailmaa ja samalla suorittaa korkeakoulututkinnon. Voin lämpimästi suositella Lapin AMKin verkkotutkintoja, sillä opettajat ovat avuliaita ja auttavat aina kaikkien ongelmien kanssa. |
Seitsemän vuotta sitten Tapiolan lukiosta valmistunut Anni Marttinen on opiskellut taloustiedettä yliopistossa sekä työskennellyt niin Suomen Pankissa kuin Euroopan keskuspankissakin. Opiskelemaan häntä inspiroivat muun muassa hyvät opettajat, ja matkustaminen on hänelle lähes elinehto.
Minä vuonna valmistuit Tapiolan lukiosta? Mitkä oppiaineet olivat lukiossa suosikkejasi? Luuletko, että tekisit erilaisia valintoja, jos saisit nyt aloittaa lukion alusta?
Anni: Valmistuin vuonna 2011. Suosikkejani olivat historia ja yhteiskuntaoppi ehkä myös siksi, että niissä oli parhaat opettajat. Uskon, että valinnat olisivat edelleen samat, koska opiskelin valinnaisia niistä aineista, joista pidin eniten.
Mitä hait opiskelemaan lukion jälkeen? Milloin tiesit haluavasi hakea opiskelemaan juuri kyseistä alaa?
A: Hain opiskelemaan taloustiedettä heti ylppäreiden jälkeen. Aluksi olin kiinnostunut myös maantiedosta ja biologiasta lukiossa, mutta Henrin taloustiedon kurssi herätti kiinnostukseni. Muistan istuneeni eturivissä ja tentanneeni Henriä kysymyksillä siihen pisteeseen asti, että hän kehotti minua hakemaan yliopistoon opiskelemaan ainetta, koska kurssilla ei ollut aikaa vastata kaikkiin kysymyksiini. Edelleen olen tyytyväinen valintaan.
Pääsitkö heti lukion jälkeen opiskelemaan vai piditkö välivuoden? Oliko välivuosi tahallinen vai tahaton? Mitä hyvää ja huonoa tässä oli?
A: En pitänyt välivuotta. Jos saisin uudelleen valita, pitäisin välivuoden. Ylioppilaskirjoitukset ja pääsykoe ovat todella rankkoja kokemuksia eikä yliopisto-opiskelukaan sen helpompaa ole. Jossain vaiheessa on hyvä hidastaa ja tehdä jotain ihan muuta.
Mikä oli opiskeluelämässä mukavinta? Mikä taas vähiten mieluista?
A: Parasta oli itsenäinen opiskelu, vapaus, opiskelukaverit ja tapahtumat. Vastuu omista valinnoista tuli vähän yllätyksenä. Sivuaineiden valinta on täysin omalla vastuulla. Toisaalta tämä on tärkeä oppi siinä, että oppii tekemään omia valintoja kuunnellen omia mielenkiinnon kohteita. Opiskeluaikana miettii paljon tulevaisuutta ja kokee epävarmuutta, mutta se kuuluu asiaan. Tärkeintä on vaan luottaa itseensä eikä verrata itseänsä muihin. Näin päätyy myös alalle, josta itse välittää ja nauttii.
Millaista nykyinen työsi on?
A: Olen Euroopan järjestelmäriskikomiteassa ekonomistiharjoittelijana Frankfurtissa. Työssä analysoimme rahoitus- ja pankkisektorin järjestelmäriskejä Euroopan tasolla.
Työllistyitkö heti valmistuttuasi vai onko sinun ollut vaikea löytää töitä?
A: Työllistyin jo opiskeluaikana. Harjoittelupaikat opiskeluiden loppuvaiheessa ovat hyvä tapa tutustua omaan alaan. Työn löytäminen ei ole ollut vaikeaa. Vaikeampaa on sitten ollut löytää työ, jossa omat vahvuudet ja mielenkiinto kohtaavat.
Mikä oli lapsuutesi haaveammatti? Vastaako nykyinen koulutuksesi tai ammattisi tätä haavetta?
A: Haaveilin lapsuudessa monistakin eri ammateista kuten näyttelijän, opettajan, kampaajan, eläinlääkärin, arkeologin ja presidentin työstä. Yhteiskunnallinen kiinnostus heräsi kunnolla kuitenkin vasta lukiossa. Taloustieteilijä ei varmastikaan ole tyypillinen lapsen unelma-ammatti, mutta en nyt aikuisena voisi kuvitella tekeväni työtä, jolla ei olisi yhteiskunnallista vaikutusta. 16-vuotiaana olen sanonut haluavani olla EKP:n pääjohtaja.
Jos sinun täytyisi valita itsellesi jokin toinen, kokonaan uusi ammatti, mikä se olisi? Miksi?
A: Ehkä se olisi se näyttelijän ammatti. Rakastan esiintymistä ja olen kiinnostunut myös käyttäytymistieteistä. Toki se voisi olla myös psykologian tutkija. Olen aina ollut kiinnostunut vähän kaikesta, joten oma haaste on ollut valita yksi ala kaikista kiinnostavista.
Mikä inspiroi sinua eniten elämässä? Työelämässä sekä omassa arjessa.
A: Erittäin hyvä ja tärkeä kysymys. Tämän kysymyksen kysyminen on avain siihen, että pystyy rakentamaan itsellensä oman näköisen elämän. Minua inspiroi elämässä yleisesti vaikuttaminen ja merkityksellisyys. Työni on oltava merkityksellistä siinä mielessä, että voin osaltani vaikuttaa paremman yhteiskunnan ja maailman rakentamiseen. Omassa arjessani ammennan inspiraatiota paljon taiteen eri lajeista, kuten tanssista, musiikista, elokuvista ja kirjoista. Inspiroidun myös eri kulttuureista. Matkustaminen on vähän niin kuin elinehto minulle.
Mitä unelmia sinulla on tulevaisuuden kannalta (sekä työelämässä että omassa arjessa)? Koetko, että olet jo saavuttanut joitakin isoja unelmia?
A: Yksi suurin unelmani oli päästä Suomen Pankkiin ja Euroopan keskuspankkiin töihin ja muuttaa ulkomaille. Nämä tavoitteet saavutin. Henkilökohtaisesti unelmani on myös ollut päästä mukaan esiintyvään ja kilpailevaan tanssiryhmään jo pienestä asti ja tämäkin toteutui muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä keskityn rakentamaan pidemmän tähtäimen unelmia, joihin kuuluu tohtoritutkinnon tekeminen, kestävän kiertotalouden ja käyttäytymistaloustieteen tutkiminen, oman blogin ja kirjan kirjoittaminen ja talouspolitiikan kanssa työskentely. Haaveena on edelleen asua ulkomailla nyt kuitenkin pidempi ajanjakso kuin vuosi.
Mitä vinkkejä antaisit korkeakouluihin hakevalle abiturientille?
A: Ota oma aikasi. Mihinkään ei ole kiire. Jos, et vielä tiedä mikä on intohimosi, se on ok. Pidä vaikka välivuosi. Muista kysyä itseltäsi, mikä sinua inspiroi ja motivoi opiskeluaikana, ja luota itseesi. Opiskeluaika on matka ja opiskelemalla sinua kiinnostavia asioita olet motivoitunut ja varmasti päädyt alalle, josta nautit. Muista, että opiskelu ja työ ei ole koko elämä. Pidä kiinni harrastuksista ja matkustele. Kokeile. On ok myös kokeilla asioita, jotka pelottavat, ja tehdä virheitä. Niistä oppii ja ne vahvistavat omaa tietämystäsi omista intohimoistasi. Ole armollinen itsellesi.
Mitä terveisiä haluaisit välittää vanhoille opettajille sekä uusille Tapiolan lukion opiskelijoille?
Tapiolan lukio on antanut todella vankan pohjan omaan ammattilliseen kehittymiseen. Se, että osallistuin EYP:hen on kiinnostanut jokaista työnantajaa. Kiinnostuin Pian historian kurssilla Kiinan kulttuurista ja päädyinkin opiskelemaan mandariinia, menemään vaihtoon Shanghaihin, tekemään graduni Kiinan taloudesta ja tekemään riskianalyysia Kiinan taloudesta EKP:lle. Lukio on hyvä aika kuunnella omia kiinnostuksen kohteita ja tehdä tavoitteita tulevaisuudelle. Kävin Tapiolan lukiossa viime syksynä ja edelleen siellä on sama hyvä rento meininki, mikä on poikkeuksellista. Nykyoppilaat altistuvat aikaisempaa helpommin stressille ja paineille, miksi haluankin muistuttaa, että eteenpäin puskemista tärkeämpää on rakentaa oma polku. Kun löytää oman merkityksellisyytensä, kaikki sujuu omalla painollaan. Jokaisella meillä on oma paikkamme, löytyi se sitten heti lukion jälkeen tai viiden vuoden päästä. No stress. Tsemppiä abeille! |
Lauantaina saan vieraaksi siskoni Anjan ja Pirkon sekä pojantyttäreni Saden ja hänen äitinsä Iinan. Pirkko on saapunut Tanskasta asti, jossa hänen sukuhaaransa nyt enenee, loput kolme Helsingistä. Poikani taas asuu Englannissa. Kun yhteyksiä on myös Pariisiin ja sen ympäristöön Leila-serkun kautta sekä Venäjälle, jossa vaimoni tyttäret edelleen asuvat, voi sanoa, että ulottuvuuksia riittää. Kuitenkin niin, että kaikkien luo on vielä jotensakin mahdollista matkustaa säällisessä ajassa ilman sen kummempaa jet lagia.
Suku on paras ja pahin. Ehkä niin tosiaan on. Mutta saattaa sukurakkaitakin ihmisiä aidosti löytyä. Vai?
En voi väittää että olisin ollut sen kummemmin sellainen, mutta ihmisrakas kyllä. Ihmisestä itsestään suhde on aina kiinni.
Pojantytär Sade täyttää kohta 14, vanhin siskoni Anja täytti jo 87. Väliä heillä on siis 73 vuotta. Kun siskoni syntyi oli Suomi ollut itsenäinen vasta 13 vuotta. Täällä me yhä taaperramme ja ainakin pidämme itseämme pääosin vapaina. Jack Londonin lapsena lukemastani kulkurikirjasta on mieleeni jämähtänyt lause: ”Hoikka poika Kaukolasta, vapaa orjan raadannasta!”
2.
Lohjalla järjestetään joka vuosi Menneen ajan joulumarkkinat. Se on jotensakin mainio tapahtuma, joka keskittyy Lohjan vanhan ja juhlavan kivikirkon ympärille. Kojuja lie ainakin sata – en ole niitä laskenut – runsaasti yhtä kaikki; niin yksityisten kuin yhteisöjenkin. Mitä tahansa omatekoista myydään talvisista villasukista pakurinkääpäjuomiin.
Anja-siskoni etsii aina oikeita karjalanpiirakoita, sillä sellaisia teki lähinnä vain äitimme ennen, niin ohuita, että kun taikina kaulittiin, siitä lähes näki läpi. Ehkä joku harva karjalainen nykyään vielä osaa taidon? Minä taas suunnistan Sebastian Nurmen kojulle. Se on aina samassa paikassa ja tuotteetkin alan tuntea: savustettua karitsanlihaa ja chorizo-makkaroita. Sinne hakeudun aina, vaikken lihaa liiemmin syö. Sebastian on entinen valokuvaaja joka muuttui lampuriksi ja hoitaa isoa lammastilaa Bovikissä Tammisaaren lähellä. Siinä häntä auttavat Ülle-vaimo ja tytär. Vain he tietävät, kuinka paljon työtä tuo elämä todella vaatii. Mutta sen tulokset ovat yhä erinomaisen maukkaita.
3.
Ulkoilemme parisen tuntia monituhatpäisen yleisön seassa ja palaamme sitten kotiin. Viima on ollut kylmä, sienisoppani onneksi valmis, kuuma keitto kaikille tarpeen. Sitten saamme teetä ja vapaata seurustelua. Kun on yksi mies ja neljä naista, ei puhe lopu aivan heti. Kyllä jokaisella on asiaa, ja vetovastuukin.
Yksi on joukosta poissa. Puhun silti siinä aina joskus myös Svetasta niin kuin hän olisi vain käymässä jossain kauempana. Vaan miksi en puhuisi. Pyyhkiä muistista ja mielestä en häntä voi, en myöskään halua. Mitä aika tällekin tavalle tekee, sen näen vasta joskus, jos olen sitä enää näkemässä.
Pojantytär Sade on 13-vuotias ja yhä innostunut vähän kaikesta; hauska, viisas, reipas ja valpas. Hän nauraa paljon ja saa lähes hepulin silloin. Hyvä. Toivotaan ettei häntä maailma myöhemmin tasi sen kummemmin. Tulevaisuus on aina siellä missä lapset syntyvät.
4.
Sunnuntaina päätän käydä markkinoilla vielä kerran. Koska lauantaina jälleen huomasin, ettei mikään ole Lohjalla vaikeampaa kuin parkkipaikan löytäminen näiden markkinoiden aikana, ajattelen ajaa sinne aikaisemmin, pysäköidä auton lähelle kirkkoa ja istua sitten lämpimässä kirkossa markkinoiden avaamista odottaen. Kirkon vanhoja seinämaalauksia voi tutkia loputtomiin ja ohjelman mukaan siellä lauletaan kauneimpia joululauluja.
Oikein ja väärin, sillä kirkossa pidetään samalla myös tunnin messu. Se on uutuus jota en olekaan ennen kuullut. Kun olen Svetan kanssa käynyt Pietarin kirkoissa ja Helsingin Pyhän kolminaisuuden kirkossa kuuntelemassa ortodoksien palveluksia sekä istunut Venetsiassa San Marcon basilikan vastaavissa katolisissa menoissa, ovat vertauskohdat liiankin selvät.
Luther, joka 500 vuotta sitten puhdisti uskoa ihan vain isäkompleksinsa tähden naulaamalla teesinsä Wittenbergissä, saa taas kiristellä hampaitaan. Nyt uusissa luterilaisissa menoissa sanomaa myös lauletaan, yritetään siis ja siinä messu tosiaan muistuttaa hieman katolilaista. Kelloja ei kuitenkaan kilistellä. Samoin koko kirkkokunta, jopa minä joka siinä syyttömänä istun, saa julkisesti ja kertaheitolla kaikki syntinsä anteeksi – vieläpä ihan pyytämättä.
Ah, Luther!
Välillä voimme mekin laulaa, tosin vähemmän kuin olin luullut. Oikeat kynttilät palavat, mutta ortodoksikirkon tunnelma puuttuu. Valoa on liikaa ja uudet menot kuin lasten näytelmästä, päälleliimattuja. Vain juhlamenojen ohjaajat osaavat vuorosanat oikealla sävelellä. Muut ovat vaiti.
Pyhyys ei synny näin. Pyhyys ei ole tekoja vaan aitoja traditioita. Ehkä luterilaisten suurin virhe on ollut raamatun jatkuva kääntäminen ja aina vain uusien virsien kökkö sanoittaminen ja säveltäminen. Traditio murtuu ja mitä todella jää? Uskossa kyse ei ole sanoman täydellisestä ymmärtämisestä, vaan jostain ihan muusta. Venäjän ortodoksien kirkkoslaavia ei monikaan Venäjällä osaa kunnolla. Silti se puhuttelee paremmin kuin nämä kömpelöt yritykset. Pietarin kirkoissa on meno aitoa ja ihmisiä laidasta laitaan, lapset juoksevat vapaasti sinne tänne ja myös nuorisoa ja ihan työikäisiä miehiäkin riittää vaikka tänne jakaa. Luterilaisten olisi ehkä hyvä pohtia miksi. Pelkkä muoto ei vielä takaa sisältöä.
5.
Varsinaisen hepulin a la Sade saan itsekin, kun kuulen, että kolehti kerätään suomalaiselle perheelle, joka tekee lähetystyötä nimenomaan Venäjällä! Sveta joka on siinä ikään kuin istunut vieressä, jähmettyy. Mitä tuo pappi puhui Venäjästä? Maansa nimestä hän aina sai kiinni. En tiedä mitä vastata, valehdella en halua, mutta totuuden kertominenkaan ei ole helppoa. Suomesta halutaan viedä täkäläistä valjua uskoa sinne missä sitä aidompana ja runsaampana jo on. Kirkot ovat täynnä ihmisiä, hartaus käsin kosketeltavaa. Mutta eipä luterilainen kirkko ole ainoa käännyttäjä. Muistan Pietarin kaduilta Hare Krishnojen kesäiset hupikulkueet; baptistejakin siellä liikkuu, mitäpä ei. Ja nyt siis Luteeruksen nimissä käydään naapurissa kamppailua ihmisten sieluista kuin entisajan pakanamaassa ainakin. Kyllä Sveta ilahtuisi.
Miten turhaa tuo kaikki. Vähänpä täällä toden totta ymmärretään Venäjästä ja varsinkin sen kansasta ja ihmisistä, mietin taas. Eikä kolikkoni kilahda kirstuun kun kolehtimies saapuu, kuten ei sieluni livahda luterilaistenkaan taivaaseen. Maan päällä olen ja jatkan kulkuani täällä niin kauan kuin suinkin voin. Nousen ja kuljen taas ja hengitän raikasta ilmaa, suunnistan taas markkinoille, avoimen taivaan alle, ihmisten joukkoon. Katson heitä, nuuhkin savun hajua, kuuntelen puheita päätäni käännellen. Tässä joukossa olen edelleen oma itseni ja onnekseni yhä myös yksi heistä. |
Mirri haastoi minut kertomaan seitsemän asiaa itsestäni. Päätin toteuttaa haasteen kertomalla seitsemän kuulumista, kun totesin etten ole taas kuukauteen antanut itsestäni mitään elonmerkkiä.
1. Kevätflunssaa lukuunottamatta olen ollut terve ja hyvinvoiva. Peruskunto ei edelleenkään ole entisellään (ainakaan kävelyvauhtini ei ole palautunut siihen mitä se on ollut), mutta ihan hyvällä mallilla ollaan jo. Eikä näin rääkätyltä keholta ehkä voi liikoja odottaakaan (tai ainakaan turhan nopeasti).
2. Huomenna alkaa työharjoittelu, joka kestää koko loppukevään. Jännittää! Lisäksi rupeaa konkretisoitumaan se että saan puuhastella koulun suojissa enää vajaat kaksi vuotta, sen jälkeen pitäisi kasvaa aikuiseksi ja etsiä ihan aikuisten oikeasti töitä. Tosin rupeaisihan se ehkä hiljalleen olemaan aikakin, olenhan 26 kun valmistun...
3. Ensi kuussa otetaan kokovartalokuvat, eli tuomiopäivä on taas lähestymään päin. Onneksi en ole vielä kovin huolissani.
4. Luokseni on muuttanut kissa! Siitä lähtee karvaa ja se on kohta kynsinyt mun runkopatjasängyn paskaksi. Mutta onhan se aika ihana.
5. Musta tulee piakkoin taas lehtijulkkis. Juttu on tehty ja kuvat otettu, ilmeisesti julkaisukin siis tapahtuu lähiaikoina. Vinkkaan jahka tiedän. :)
6. Murehdin ja stressaan kaikenlaista, mutta loppujen lopuksi huoleni ovat nykyisin aika pieniä. Tai ainakin normaaleja. Asiat kutistuvat jännästi oikeisiin mittasuhteisiin kun muistaa, että kaikesta huolimatta voi elää elämäänsä niin ettei aina tarvitse ajatella seuraavaa sairaalakäyntiä.
7. Koska en keksi enää muutakaan kerrottavaa, saatte kuulla että söin äsken iltapalaksi hapankorppuja, ja nyt on kitalaessa haava, au! |
Luin aamulla lehdestä, että muuttolinnut ovat kuukauden myöhässä. Helppo ymmärtää lintuja. Miksi lähteä puskemaan vasten pohjoistuulta ja pakkasta! Parempi on niillekin odotella tuulten kääntymistä ja ilmojen lämpenemistä, ehtii sitä vielä pesimäänkin.
Samoilla fiiliksillä golfarit kevättä elävät. Odotellaan, josko jo ensi viikolla on merkkejä yöpakkasten loppumisesta, lämpimästä kevätsateesta tai niistä suvilinnuista.
Talven aikana on usein kysytty: Tiedätkö, mitä kentälle kuuluu? Vetisen loppusyksyn jälkeen maa routaantui mukavasti ja sai sopivan lumikerroksen päälleen. Tämä tilanne on kentän nurmille parasta, eräänlainen ”luomuratkaisu”. Jäätä tosin muodostui tammikuulla viheriöiden pinnoille, mutta se ei lopulta ollut täydellistä teräsjäätä. Syksyn tautitorjunta onnistui sateiden välissä ilmeisen hyvin. Sieltä täältä löytyy tautilaikkuja, mutta niiden paikkaaminen ei ole kovin iso työ. Viheriöt ovat kohtuullisessa kunnossa. Paremmat, mitä pitkä jääkannen alla oleminen antoi odottaa. Toivotaan, että kevät on leppoisa ja kasvu lähtee hyvin vauhtiin. Yöpakkaset ja kylmät pohjoistuulet voivat tämän toiveen jähmettää.
Maaliskuun lopulla Perttu ja Jussi levittivät hiekkaa kentälle 22 kasettikuormaa. Siis 880 tn., pelkästään väylille tällä kerralla. Se on vähemmän kuin edellisenä keväänä ja kun nurmen kasvu lähtee käyntiin, niin hiekkaa ei kauaa näy. Tuntuu kyllä kesällä hienona pintana pelata.
Tulvahuippu on korkeimmillaan nyt huhtikuun alussa. Loimijoki on noussut normaaliin tapaansa ykkösväylälle. Lumet ovat kuitenkin jo vähissä, jos ei runsaita sateita tule niin veden pinta laskee nopeasti. Roskia väylälle tuskin tulee, ei ainakaan kovin paljoa.
Par-3 työmaa on talven aikana edennyt. Kannot ja pintamaat on ajettu kantokasalle. Seuraavaksi, kun routa on pehmennyt, kuopataan ylimääräiset kivet. Pintojen muotoilu ja kasvukerroksen ajo eli töitä riittää. Onneksi on koneita ja kuskeja.
Hyvillä mielin voidaan kevättä ja kauden alkua odotella. Uskallan sanoa, että kenttä aukeaa normaaliin aikaan. Kaikkihan muistavat suurin piirtein mikä on normaali aika. |
Toimijat, kuten presidentin lääkäri Sean Conley, voivat kohdata leimautumista ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä tätä käytäntöä. Saul Loeb / AFP Getty Imagesin kautta
Kun presidentti Trumpille todettiin COVID-19, monet amerikkalaiset huomasivat, että hänen lääkärinsä oli otsikko DO ommeltu hänen valkoiseen takkiinsa. Paljon hämmennystä syntyi osteopaattisen lääketieteen lääkäreistä. Vuoden 2018 väestönlaskennasta lähtien he muodostivat 9.1% lääkäreistä Yhdysvalloissa. Kuinka ne sopivat laajemmalle lääketieteen alalle?
Andrea Amalfitano on DO ja dekaani Michigan State University College of Osteopathic Medicine. Hän selittää joitain ammatin perusteita ja sen ohjaavaa periaatetta: käyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa potilaiden hoitoon ja ohjaamiseen. Ja älä huoli, kyllä, DO: t ovat ”oikeita lääkäreitä” ja heillä on täysi käytäntöoikeus kaikkialla Yhdysvalloissa
Kuinka osteopaattinen lääketiede alkoi?
Sisällissodan jälkeisinä vuosina, ilman antibiootteja ja rokotteita, monet tämän päivän lääkärit luottivat sairauksien hoitoon tekniikoihin, kuten arseeniin, risiiniöljyyn, elohopeaan ja verenlaskuun. Epäterveelliset kirurgiset käytännöt olivat vakiona. Nämä "hoidot" lupasivat parannuskeinoja, mutta johtivat usein lisääntyneeseen sairauteen ja kipuun.
Vastauksena tähän kauhistuttavaan tilanteeseen ryhmä amerikkalaisia lääkäreitä perusti osteopaattisen lääkärin. He väittivät, että hyvinvoinnin ylläpitäminen ja sairauksien ehkäiseminen olivat tärkeintä. He uskoivat, että terveyden säilyttäminen saavutettiin parhaiten yksittäisten potilaiden, heidän perheidensä ja yhteisöjensä kokonaisvaltaisella lääketieteellisellä ymmärryksellä mielessä, ruumiissa ja hengessä. He hylkäsivät redukcionistiset vuorovaikutukset, joiden tarkoituksena oli puuttua nopeasti vain akuutteihin oireisiin tai ongelmiin.
Hanki uusimmat sähköpostitse
Viikkolehti Päivittäinen inspiraatio
He omaksuivat myös käsitteen, jonka mukaan ihmiskeholla on luonnostaan kyky parantaa itsensä - vuosikymmeniä ennen immuunijärjestelmän monimutkaisuuden ymmärtämistä - ja kehottivat kunnioittamaan ja hyödyntämään tätä kykyä.
Mitä osteopaattiset lääkärit tekevät tänään?
Osteopaattisen lääketieteen lääkärit - lyhyesti sanottuna DO: t - voivat määrätä lääkkeitä ja harjoittaa kaikkia lääketieteellisiä ja kirurgisia erikoisuuksia aivan kuten heidän MD-kollegansa. Koska keskitytään hyvinvoinnin säilyttämiseen sen sijaan, että odotettaisiin oireiden hoitamista, kun yli ilmenee, yli puolet DO: sta suuntautuu perusterveydenhuoltoon, mukaan lukien perhekäytäntö ja pediatria, erityisesti maaseudulla ja huono-osaisilla alueilla.
DO-koulutus sisältää logiikan, jonka mukaan anatomisten rakenteiden ymmärtäminen voi antaa ymmärtää paremmin niiden toimintaa. Esimerkiksi nykyaikaisen lääketieteellisen ja kirurgisen ennaltaehkäisyn ja hoidon tuntemuksen lisäksi kaikki osteopaattiset lääkärit oppivat myös strategioita tuki- ja liikuntaelinten kipu ja sairaudet. Nämä tekniikat tunnetaan nimellä "manuaalinen lääke" tai osteopaattinen manipulatiivinen hoito (OMT). Ne voivat tarjota potilaille vaihtoehdon lääkkeille, mukaan lukien opioidit, tai invasiiviset kirurgiset toimenpiteet.
Osteopaattinen lääketieteen opiskelija harjoittaa säätöä, joka on osa osteopaattista manipulatiivista hoitoa. Gary Friedman / Los Angeles Times kautta Getty Images
Onko ylpeä siitä, että potilaat kokevat, että heitä kohdellaan kokonaisuutena eikä pelkkä pelkkä oire tai verikoe, joka on nopeasti käsiteltävä ja sitten hylättävä. Sanomme pyrkivämme huolehtimaan ”ihmisistä, ei potilaista”, empaattisella asenteella ja painottaen, että huolehdittavien lähimmät henkilöt, kuten perhe ja läheiset, sekä muut sosiaaliset tekijät otetaan huomioon. tili.
Mitä eroa on DO: lla ja MD: llä?
Ehkäisyyn ja hyvinvointiin liittyvä osteopaattinen filosofia saattaa tuntua tänään järkevältä, mutta se oli vallankumouksellinen. Osteopaattisen lääketieteen näkökohdat, mukaan lukien vaihtoehtoisten hoitomuotojen, kuten OMT, käyttö, olivat alun perin skeptisiä tai suoraa vihamielisyyttä joidenkin lääkäreiden keskuudessa, jotka kyseenalaistivat heidän tieteellisen perustan. Itse asiassa vuonna 1961 American Medical Associationin eettiset säännöt julistivat sen "epäeettiseksi" lääkäri voi olla ammattimaisesti yhteydessä osteopatian lääkäreihin.
Joten DO: t perustivat American Osteopathic Associationin ohjauksella omat DO-sairaalansa, residenssi- ja apurahaohjelmansa sekä nelivuotisen DO-tutkintoa myöntävän lääketieteellisen koulun. Nykyisen terveystieteen ja sairauksien ympärillä olevat ohjeet ovat samanlaisia DO: n ja MD: n välillä - erilainen on kyseisen tiedon filosofinen toimittaminen.
Varmasti kokonaisvaltainen lähestymistapa terveyteen ei ole enää yksinomaan lääketieteellisiä vaikutuksia. Itse asiassa monet lääketieteen, sairaanhoitajien, lääkäreiden avustajat ja muut terveydenhuollon ammattikoulut omaksuvat nyt osan hoidosta. Ja nyt DO: t ja MD: t työskentelevät usein rinnakkain lääketieteellisissä olosuhteissa eri puolilla maata. Viime aikoina AMA on viime aikoina myönsi DO-lisensointikokeet vastaaviksi tentteihin, joita MD suorittaa. DO kilpailee samoista koulutusasunnoista kuin MD ja lopulta samoista työpaikoista.
Michigan State University College of Osteopathic Medicine -opiskelijat ottavat osteopaattisen lupauksen. Michigan State University, CC BY-ND
Kuinka yleistä osteopaattinen lääke on nykyään?
Osteopaattinen lääke on nyt yksi nopeimmin kasvavista terveysalan ammattilaisista, yli 150,000 XNUMX DO: n ja DO: n lääketieteen opiskelijaa harjoitellen Yhdysvalloissa ja kansainvälisesti. Joka neljäs äskettäin lyöty Yhdysvaltain lääkäri luokassa 2019 valmistunut osteopaattisesta lääketieteellisestä koulusta.
Osteopaattinen lääketiede on nyt nykyaikaisen lääketieteen perusta, ja DO: t ovat aktiivisia kaikilla kansakunnan terveydenhuoltojärjestelmien osa-alueilla.
kirjailijasta
Andrea Amalfitano, MSU: n osteopaattisen lääketieteen korkeakoulun dekaani ja lastenlääketieteen, mikrobiologian ja molekyyligenetiikan professori, Michigan State University
Tämä artikkeli julkaistaan uudelleen Conversation Creative Commons -lisenssin alla. Lue alkuperäinen artikkeli. |
Levitä Black Pre-Wax Cleaneria tasaisesti levityssienellä maalipinnalle edestakaisin liikkein. Anna kuivahtaa
harmahtavaksi. Käsittele yksi alue kerrallaan.
STEP 2
Suihkuta kevyesti Black Spray Detaileria joko mikrokuituliinaan tai suoraan käsiteltävälle pinnalle ja pyyhi Black Pre-Wax Cleaner pois maalipinnalta. Käytä samaa mikrokuituliinaa koko ajoneuvon puhdistamiseen. Kääntele mikrokuituliinaa useasti puhtaan pyyhintäpinnan takaamiseksi.
STEP 3
Levitä Black Carnauba Blend Wax- vahasekoitusta puhtaalla vahanlevityssienellä levittäen vahaa pyöröliikkein pienelle alueelle kerrallaan. Anna kuivahtaa harmahtavaksi. Suihkuta kevyesti Black Spray Detaileria joko mikrokuituliinaan tai suoraan vahatulle pinnalle ja kiillota pinta kevyesti. Käytä samaa mikrokuituliinaa koko ajoneuvon kiillottamiseen. Kääntele mikrokuituliinaa useasti puhtaan pyyhintäpinnan takaamiseksi. |
Lohkon voittava Linzer Athletik Sport-Klub pääsee UEFA Europa Conference Leaguen viimeisen kierroksen otteluun makea voitto alla. Lauantainen 1-0 LASKille päättynyt Ylä-Itävallan derbyksi kutsuttu taisto SV Reidiä vastaan oli sanalla sanoen vaiherikas. Väriä otteluun toi 10 keltaista ja kaksi punaista korttia, sekä rankkarit molemmille.
Voitosta huolimatta LASK on suurseura Red Bull Salzburgin hallitsemassa Bundesliigassa vasta sijalla 10, ja on pienessä pulassa sillä vain runkosarjan kuusi parasta etenee Mestaruussarjaan, jossa ratkotaan myös ensi kauden Europaikat. Ero karsintaviivaan on tosin vain neljä pistettä kun otteluita on jäljellä vielä viisi.
Vaikka kotona on hankalaa niin Euroopassa kuitenkin kulkee. Maccabi Tel Aviv kaatui edelliskierroksella Sascha Horvathin viime hetkien osumalla 1-0, ja tuo maali ratkaisi lopulta lohkovoiton itävaltalaisille.
UEFA Europa Conference Leaguen ensimmäisellä kierroksella Helsingissä HJK joutui taipumaan LASKille 0-2. Itävaltalaisten ainoa kupru lohkossa on ollut 1-1 tasapeli Maccabin vieraana, muissa otteluissa joukkueen oma verkko on säilynyt koskemattomana. HJK on voittanut Alashkertin ja hävinnyt Maccabille kahdesti. Urakkansa päättävän Klubin saldo vuoden Euro-otteluissa ennen LASK-ottelua on viisi voittoa, kaksi tasapeliä ja kuusi tappiota.
Parin sadan tuhannen asukkaan Linz on Tonavan varrella sijaitseva Wienin ja Grazin jälkeen Alppimaan kolmanneksi suurin kaupunki. Kaupungin suurin vuosittainen urheilutapahtuma on Linzin maraton, joka kokoaa yhteen yli 20 000 juoksijaa ja 100 000 katsojaa radan varrelle.
HJK jatkaa Saksaan siirtyvän kapteeninsa Daniel O’Shaughnessyn jälkeiseen aikaan kuitenkin 250 kilometriä etelään Linzistä. Torstain ottelu pelataan – kuten LASKin aiemmatkin euro-ottelut – Linziä puolta pienemmässä Klagenfurtissa. LASKin kotistadion ei täytä UEFA:n määräyksiä joten joukkue on joutunut pelaamaan kaikki kotiottelunsa evakossa.
Wörthersee Stadion toimi yhtenä vuoden 2008 EM-kisojen näyttämöistä. 30 000 katsojan kapasiteetti jää kokonaan käyttämättä sillä Itävallassa COVID-19-tartuntojen määrä on niin korkea, että koko maa siirtyi pari viikkoa sitten sulkutilaan. Lockdown on voimassa vähintään 12.12. saakka.
31-kertaisen Suomen mestarin pelituntuma joulukuun ainoan ottelun alla on varsin vähäinen, mutta se saa lähteä vuoden viimeiseen otteluunsa tunteikas voitto pohjalla. Alashkert voitettiin kaksi viikkoa sitten Bolt Arenalla Atom Tanakan maalilla 1-0, ja se ratkaisi myös lohkon loppusijoitukset. Klubi tulee olemaan lohkossa kolmas LASKin ja Maccabi Tel Avivin jatkaessa seuraavalle tasolle. Alashkert jää lohkossa jumboksi.
– Tämä on pitkän ja hienon kauden viimeinen puristus, jonka jälkeen jäädään ansaitulle lomalle. Ei valitettavasti saatu viime viikolle harjoituspeliä, mutta tehtiin se mitä pystyyttiin talvisissa olosuhteissa, toteaa HJK:n päävalmentaja Toni Koskela.
HJK:n kosketus itävaltalaisseuroihin on helposti laskettavissa yhden käden sormilla. Kaudella 2014/15 Klubi pudotti Rapid Wienin UEFA Europa Leaguen pudotuspeleissä yhteismaalein 5-4. Paremmuuden ratkaisseessa vierasottelussa Klubi kärsi alussa hätää joutuen päästämään alle vartissa kaksi maalia, mutta taisteli itsensä 0-2 tappiosasemasta 3-2 johtoon Macoumba Kandjin, Nikolai Alhon ja Demba Savagen maaleilla. 3-3 tasuri tiesi HJK:n etenemistä ensimmäistä kertaa liigan lohkovaiheeseen.
– LASK on joukkue joka pystyy pitämään korkeaa intensiteettiä pelissä. He ovat hyvin aggressiivia ilman palloa ja pallon kanssa. Kotipelissä meillä meni liian pitkään sopeutua siihen, mutta toisella jaksolla paransimme ja olisimme laadukkaammalla viimeisellä syötöllä ja viimeistelyllä voineet siitä saada pisteen ennen viimeisen minuutin ratkaisumaalia, kuvailee Koskela tämän kertaista vastustajaa.
Keskikenttäpelaaja Jair Silva jää pois ottelusta henkilökohtaisista syistä. Loukkaantumisten ja sairastelujen vuoksi HJK:n kokoonpanosta puuttuvat Janne Saksela, Tim Sparv, Sebastian Dahlström ja Casper Terho.
HJK:n vuoden viimeistä ottelua voi jännittää Mikko Innasen selostuksella höystettynä Elisa Viihde Viaplaysta ja V Sportin kanavilta kello 19:00 alkaen.
Urheilu
Tietoa julkaisijasta
HJK Helsinki eli Helsingin Jalkapalloklubi on Suomen menestynein jalkapalloseura. Lisää tietoa: HJK.fi
HJK Helsinki
Julkaisijan uutishuone
Julkaisijan viimeisimmät tiedotteet
Toimialan viimeisimmät tiedotteet
HJK Helsinki
ePressi.com
Tiedotteet
Uutishuoneet
Osta tiedotteita
Tilaa tiedotteita
Tietoa palvelusta
Yhteydenotto
Rekisteriseloste
Toimialat
Arkkitehtuuri (1344) Autot ja moottoripyörät (4267) Avustukset ja vapaaehtoistyö (5581) Biotekniikka (1043) Elektroniikka (3028) Elokuvat ja televisio (447) Energia (7597) Euroopan unioni (119) Fashion (597) Hallitus ja valtio (13286) Hanketiedotteet (5320) Historia (2160) Häiriötiedotteet (3444) Ilmailu (711) Juomateollisuus (782) Kauppa (9886)
Kaupungit ja kunnat (31798) Kemianteollisuus (1031) Kieli (11) Kiinteistöt (7710) Kotimaa (34491) Koulutus (19177) Kulttuuri ja taide (21597) Kustannustoiminta (4974) Käsityöt ja askartelu (1447) Laki (4000) Lemmikit (839) Lifestyle (10949) Liikennetilanne (924) Logistiikka ja liikenne (11687) Maanpuolustus (1581) Maaseutu (5429)
Maatalous (5021) Mainonta (3239) Markkinointi (7022) Matkailu (9639) Media (6948) Metalliteollisuus (1577) Metsätalous (3324) Musiikki ja viihde (8678) Ohjelmistoteollisuus (3669) Pankit ja rahoitus (2382) Paperiteollisuus (858) Perhe (8748) Politiikka (12180) Psykologia (707) Puutarha (1744) Puuteollisuus (712)
Pääuutinen (1595) Pörssitiedote (155) Rakentaminen (10675) Ruoka ja elintarvikkeet (7540) Sarjakuva ja kuvitus (547) Sisustaminen (2506) Sosiaaliset kysymykset (9939) Suunnittelu ja tekniikka (5605) Talous (22834) Taloustiede (584) Teknologia (5645) Telekommunikaatio (5639) Terveys (14660) Tiede ja tutkimus (13446) Tietokoneet (2245) Tietotekniikka (5338)
Tietoturva (862) Tuotanto (3476) Turvallisuus (6159) Työelämä (15223) Ulkomaat (3523) Urheilu (10518) Urheilu ja vapaa-aika (6813) Uskonto (4627) Vakuutus (1380) Valokuvaus (1123) Vapaa-aika (18032) Vastuullisuus (2) Veneily (1166) Ympäristö ja luonto (19359) Yrittäjyys (7657) |
HIFK kohtaa lauantaina 18.2. Suomen Cupin C-lohkon ottelussa Kakkosessa pelaavan FC KTP:n. Talin jalkapallohallissa kello 16.00 alkava ottelu on HIFK:n viimeinen kotiottelu tämän vuoden Suomen Cupissa. Ennakkoliput otteluun myy HIFK Shop.
Suomen Cup on ollut HIFK:lle todella iso pettymys. Tasapeli Grankulla IFK:ta vastaan ja tappiot FC Hongalle sekä yhteistyöseura Gnistanille ovat osoittaneet selkeästi, että pelissä on vielä paljon kehityskohtia. Liigakausi käynnistyy HIFK:n osalta lauantaina 8.4. pelattavalla vierasottelulla PS Kemiä vastaan.
– Tuloksellisesti kaikki pelatut ottelumme tänä vuonna eivät ole olleet hääppöisiä. Pelit ovat olleet selkeästi valmistavia otteluita. En halua selitellä, mutta ehkä se tietyllä tavalla korreloi myös tuloksiin, kun meillä on vielä muutamia pelaajia sivussa. Nyt meillä alkaa pikkuhiljaa olemaan ne pelaajat kasassa, jotka tulevat myös pelaamaan, HIFK:n päävalmentaja Antti Muurinen kertoo.
Kolmessa pelatussa Suomen Cupin ottelussa HIFK on onnistunut tekemään vain kaksi maalia. Molemmat maaleista tulivat GrIFK:ta vastaan ja HIFK ei ole onnistunut maalinteossa edellisessä kahdessa ottelussa. Päästettyjä maaleja on myös luvattoman paljon, kun omissa on kolissut seitsemän kertaa.
– Tehojen kanssa on ollut vaikeata ja oma pää on vuotanut. Joukkuepelaaminen on yksi isoimmista kehityskohdistamme. Luotan kuitenkin vahvasti siihen, että pelimme kehittyy, kun pelaajat alkavat tervehtymään, Muurinen sanoo.
HIFK:n päävalmentaja Antti Muurinen ei ole ollut tyytyväinen alkukauden tuloksiin.
HIFK:n kokoonpanosta ovat varmuudella sivussa Pekka Sihvola ja Tommi Vesala. Gnistan-ottelussa sivussa olleet Tommi Jyry, Pauli Kuusijärvi ja Kristian Heinolainen ovat kysymysmerkkejä. Alkukauden ajan sivussa ollut Fredrik Lassas osallistui täysipainoisesti joukkueharjoituksiin tiistaina ja hän lähestyy pelikuntoa. Keskuspuolustaja Kim Raimi on pelikunnossa ja hän pelaa suurella todennäköisyydellä ensimmäisen pelinsä lauantaina.
– KTP:n jälkeen kohtaamme FC Levadian harjoitusottelussa, jonka jälkeen meillä on vielä Suomen cupin ottelu HJK:ta vastaan. Nämä ovat meille hyviä mahdollisuuksia, joten ihan hyvällä mielellä tässä mennään eteenpäin, Muurinen sanoo luottavaisena.
HIFK – FC KTP lauantaina 18.2. kello 16.00 Talin jalkapallohallissa
Lipunmyyntiä varten kannattaa varata mukaan käteistä. Myös kortilla voi maksaa, mutta hitaasta internet-yhteydestä johtuen se saattaa olla hieman haastavaa. Talin hallin kahvio palvelee paikalle saapuvia katsojia ja paikalla on myös fanituotemyyntiä. |
Julkaisimme Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen omaishoitoyhdistysten yhteisen mielipiteen omaishoidon kehittämistarpeista.
Omaishoidon myöntämisperusteet ja käytänteet tullaan yhtenäistämään Länsi-Uudenmaan kymmenessä kunnassa. Nyt on loistava mahdollisuus olla omaishoidon edelläkävijä ja tehdä omaishoidosta kannustava tapa huolehtia läheisestään ja nostaa se osaksi hoivan kokonaisuutta. Tämä tarkoittaa käytännössä omaishoitoystävällisiä päätöksiä sekä riittävää rahoitusta omaishoidon tukeen ja palveluihin.
Meidät, Länsi-Uudellamaalla toimivat omaishoitajayhdistykset, on kutsuttu hyvinvointialueen työryhmään (Omaishoidon tuen kokonaisuus -projekti), tuomaan omaishoitoperheiden ääntä omaishoidon tuen myöntämisperusteiden ja palvelujen kokonaisuuden rakentamiseen. Työryhmälle asetetut yleiset tavoitteet, omaishoidon vahvistaminen ja monipuolistaminen, eivät mielestämme toteudu riittävästi suunnitelluilla sisällöillä ja toimenpiteillä. Lisäksi omaishoidon toimintaohjeen tulee olla kokonaisuutena valmis ennen ensimmäistäkään päätöksentekoa, jotta on selkeästi nähtävissä vahvistaako sisältö omaishoidon kokonaisuutta.
Omaishoito tulee nähdä sijoituksena eikä vain menona, koska se on merkityksellinen ja kustannustehokas tapa huolehtia läheisestä. Omaishoidontuen palkkioiden tulee olla riittäviä suhteessa annettavaan hoivaan ja perheiden tarpeisiin tulee olla tarjolla räätälöityjä palveluita, jotta omaishoidosta ei tule liian kuormittavaa. Omaishoito yhdessä palvelujen kanssa siirtää ja jopa ehkäisee raskaamman hoidon tarvetta. Esimerkiksi tehostettu palveluasuminen on yli viisi kertaa kalliimpaa kuin omaishoito, kun otetaan huomioon omaishoidon keskimääräinen palkkio ja kolme hoitopäivää tehostetussa palveluasumisessa hoidettavan henkilön omaishoitajan vapaan aikana.
Omaishoidon kattavuutta on myös lisättävä alueellamme. Usein omaishoitajuutta ei tunnisteta riittävän ajoissa ja omaishoidon tukea haetaan liian myöhään. Ehdotettavissa myöntämisperusteissa myös hoidon sitovuuden ja vaativuuden tasoa ollaan mielestämme asettamassa liian korkealle. Kansallisista omaishoidon myöntämisperusteista on tehty uudet suositukset. Nyt on mahdollista hyödyntää niitä osana yhtenäistämistyön linjauksia esimerkiksi tuen piiriin pääsemisessä. (THL:n OMAKARI-selvitys).
Työikäisten omaishoitajien määrä jatkaa kasvuaan. Ansiotyö ja omaishoidon yhteensovittaminen tarvitsee uusia ratkaisuja. Pitkäaikaissairaan tai erityislapsen vanhemmalle tai sairastuneen omaiselle kaikki keinot työn ja perheen yhteensovittamisessa ovat tarpeen, jotta hän voi huolehtia työstään, toimeentulostaan ja läheisensä hoidosta. Myös etäomaishoitajuus lisääntyy ja se tarvitsee onnistuakseen palveluita ja työelämän joustoja. Omaishoitajille lainsäädännössä luvattujen vapaapäivien pitäminen on jaksamisen kannalta olennaista. On tärkeää, että vapaita on mahdollista käyttää ja sijaishoidon eri muotoja on tarjolla perheiden erilaisiin tarpeisiin.
Nyt on näytön paikka, millainen omaishoidon kokonaisuus Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle halutaan: tehdäänkö omaishoidosta kannustava tapa huolehtia läheisestään, budjetoidaanko siihen riittävästi ja halutaanko nostaa omaishoitajien määrää sekä huolehtia riittävistä palveluista? Uskallammeko olla edelläkävijä vai pidämmekö kiinni vanhoista toimintamalleista ja käytännöistä? Näemmekö omaishoidon mahdollisuutena? Vai onko taustalla ajatus, että “hoitaahan ne kuitenkin”.
Ritva Särkkä, puheenjohtaja
Suvi Mansukoski-Mustonen, toiminnanjohtaja
Espoon ja Kauniaisten Omaishoitajat ja Läheiset ry
Laura Streng, puheenjohtaja
Minna Mäenpää, OmaisOiva-koordinaattori
Hiiden Omaishoitajat ry
© 2022 Espoon ja Kauniaisten Omaishoitajat ja Läheiset ry I Tietosuojaseloste I Saavutettavuusseloste |
Matkamme kohti Engineering Tomorrow -mottoa alkoi 1. syyskuuta 1933, jolloin Mads Clausen perusti Danfossin vanhempiensa maatilalla Tanskassa Nordborgissa. Sen jälkeen yritys on kasvanut yhden miehen yrityksestä yhdeksi maailman laajimmista innovatiivisten ja energiatehokkaiden ratkaisujen toimittajista.
Lue lisää Lue vähemmän
Danfossin 85-vuotisen historian kohokohtia
Intohimo innovatiivisiin asiakasratkaisuihin on ollut Danfossiin juurtuneena aina Mads Clausenin ensimmäisistä keksinnöistä lähtien. Jäähdytysjärjestelmiin kehitetystä termostaattisesta paisuntaventtiilistä maailman ensimmäisiin patteritermostaatteihin lämmityksen säätelyä varten, maailman ensimmäisiin massavalmisteisiin taajuusmuuttajiin ja tämän päivän tarkassa maanviljelyssä käytettävään telematiikkaan. Tutustu alla näkyvään aikajanaamme ja tärkeimpiin kohokohtiin eri vuosikymmenillä.
1930-luku: Yhden miehen intohimosta maailmanlaajuiseen innovointiin
Virstanpylväät: Mads Clausen perustaa oman yrityksensä nimeltä "Dansk Køleautomatik og Apparatfabrik" vuonna 1933.
Keskeiset innovaatiot: Ensimmäiset termostaattiset paisuntaventtiilit - vesiventtiilit, termostaatit, painekytkimet, suodatinkuivaimet ym.
Maailmanlaajuinen toiminta: Ensimmäinen kumppanuussopimus solmittu jälleenmyyjä Itho-Schiedamin kanssa Alankomaissa.
Tiimi: 26 työntekijää vuoteen 1939 mennessä.
1940-luku: Yrityksen ja kansainvälisen toiminnan rakentamista
Virstanpylväät: Vienti ylitti 30 % vuonna 1941, ja yritys nimetään uudelleen Danfossiksi vuonna 1946.
Keskeiset innovaatiot: Patteritermostaatin prototyyppi ensimmäisten joukossa maailmassa. Öljypoltinten säätimiä ja suuttimia otettiin käyttöön.
Maailmanlaajuinen toiminta: Vuonna 1949 perustettiin ensimmäinen myyntiyritys Argentiinaan.
Tiimi: Danfossin 10-vuotispäivään mennessä työntekijöitä oli 179.
Mads Clausen
Danfossin perustaja Mads Clausen loi yhdestä venttiilistä ja sammuttamattomasta halusta menestyä maailmanlaajuisen yrityksen, joka asettaa yhä standardin innovoinnille.
Mads Clausen
1950-luku: Tuotannon optimointi ja maailmanlaajuisen verkoston rakentaminen
Virstanpylväät: Danfoss myy kompressoriensa ensimmäisen valmistusvuoden aikana 5 000 Danfoss-kompressoria - 10 % yrityksen myyntiliikevaihdosta.
Keskeiset innovaatiot: Termostaattiset patteriventtiilit otetaan sarjatuotantoon. Varhainen digitaalinen virstanpylväs saavutetaan, kun Danfoss saa oman reikäkorttiosastonsa.
Maailmanlaajuinen toiminta: Edustajia 21 eri maasta kokoontuu Danfossin vuoden 1950 kokoukseen Norborgissa.
Tiimi: Danfossin 25-vuotista taivalta juhlii 3 000 työntekijää vuonna 1958.
1960-luku: Perustajan kuolema on merkkinä perinnön synnystä
Virstanpylväät: Mads Clausen kuolee vuonna 1966 - mutta hänen perintönsä elää 305 patenttihakemuksessa, jotka on jätetty vuosina 1965-69. Danfoss ostaa vuonna 1961 ensimmäisen EDP-järjestelmän ja asentaa vuonna 1969 Tanskan teollisuuden suurimman tietokoneen. Tehtaalta toimitetaan 3 000 000. kompressori, ja hydrauliikkakomponenttien valmistus alkaa (lisenssit Char-Lynniltä). Danfoss muuttaa vuonna 1962 uuteen pääkonttoriin. Siihen asti Mads Clausen oli johtanut yli 5 000 henkeä työllistänyttä yritystä lapsuudenhuoneestaan vanhassa maalaistalossa.
Tiimi: Mads Clausenin leskestä Bittenistä tulee hallituksen puheenjohtaja.
1970-luku: Painopisteenä energiatehokkuus
Virstanpylväät: Nordborgiin perustetaan hydrauliikan testikenttä, ja yrityksen ensimmäinen skannaava elektronimikroskooppi otetaan käyttöön. ORT-hydrauliikkamoottori saa "IF 75" -muotoilupalkinnon
Keskeiset innovaatiot: Öljyn esilämmittimet tuodaan markkinoille, ja vuonna 1974 VLT®-taajuusmuuttajat ohjaavat siirtolinjoja Audilla. SONOFLO®-ultraäänivirtausmittarit tulevat markkinoille.
Tiimi: Vuoteen 1977 mennessä työntekijöitä on yli 11 000: 7 800 Tanskassa ja 3 400 ympäri maailmaa.
1980-luku: Tiennäyttäjänä tietokoneiden aikakaudelle
Virstanpylväät: Tietokoneavusteinen suunnittelu (CAD) otetaan käyttöön vuonna 1982, ja vuonna 1986 elektroniikka muodostaa 10 % myynnistä. Nordborgin jäteveden neutralointilaitos avataan vuonna 1985; myöhemmin Danfossille myönnetään "Excellent Environment Administration" -palkinto. Vuonna 1989 Danfoss valmistaa 100 miljoonaa kompressoria.
Keskeiset innovaatiot: Sääolosuhteiden kompensointiin käytettävä ECT-ohjauspaneeli ja ADAP-KOOL-ohjausjärjestelmä tuodaan markkinoille.
Tiimi: Vuonna 1986 Danfossilla on 13 285 työntekijää, joista 9 275 Tanskassa.
1990-luku: Kohti kestävää kehitystä
Virstanpylväät: Danfossin tehtaat saavat ISO 9001 -laatusertifioinnin, ja Danfoss allekirjoittaa ICC:n kansainvälisen kestävän kehityksen julistuksen. Vuonna 1990 asennetaan yli 1 000 PC-tietokonetta. Danfoss ostaa Maneurop Compressorsin vuonna 1990. Se avaa tehtaat Venäjälle (1993) ja Kiinaan (1996).
Keskeiset innovaatiot: Nessie®-vesihydrauliikkaa kutsutaan "vuosisadan innovaatioksi". EVITA®-happimittarit tuodaan markkinoille.
Tiimi: Vuoteen 1999 mennessä Danfossilla on lähes 19 000 työntekijää.
2000-luku: Danfoss-perhe kasvaa
Virstanpylväät: Danfoss Fluid Controls A/S yhdistyy Sauer Inc:n kanssa, ja yrityksen nimeksi tulee Sauer-Danfoss Inc. Tuotanto alkaa Intiassa ja Brasiliassa. Danfoss liittyy YK:n Global Compact -hankkeeseen. Danfoss ostaa useita lämmitystekniikkayrityksiä, mukaan lukien DEVI, Thermia ja LPM. Danfoss asetetaan tehdyn tutkimuksen mukaan maailman eettisimpien yritysten joukkoon.
Tiimi: Vuoteen 2008 mennessä Danfossilla on lähes 32 000 työntekijää.
2010-luku: Huomisen suunnittelua, tänään
Virstanpylväät: Danfoss ja Sauer-Danfoss selviävät maailmanlaajuisesta talouskriisistä vahvempina kuin koskaan. AURELIUS AG ostaa Danfoss Household Compressorsin. Vuonna 2013 Danfoss Turbocor Compressors ja Sauer-Danfoss siirtyvät kokonaan Danfossin omistukseen. Danfoss ostaa myös Vaconin, Sondexin ja White Drive Productsin. Vuonna 2016 Danfoss juhlii 50 vuotta kestänyttä T2-paisuntaventtiilisarjan valmistusta - ja yli 50 miljoonan tuotteen valmistusta.
Keskeiset innovaatiot: Vuonna 2012 Danfoss yhdisti ensimmäisenä vaihtuvanopeuksista tekniikkaa kaupalliseen ilmastointiin. Danfossin älykäs Link™-lämmitys otetaan käyttöön. Pelkästään vuonna 2014 myönnetään 213 uutta patenttia.
Tiimi: Myynnin liikevaihto kaksinkertaistuu vuosina 2006–2016, ja työntekijöiden määrä nousee 22 prosentilla.
2020-luku: Danfoss ei ole koskaan ollut relevantimpi
Virstanpylväät: Helmikuussa 2020 Danfoss asetti kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaa hiilineutraalisuuden kaikessa yhtiön globaalissa toiminnassa vuoteen 2030 mennessä tieteeseen perustuvien tavoitteiden perusteella. Samalla ilmoitettiin, että Danfossin tavoitteena on lisätä naisten osuus johtotehtävissä 30 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.
Tammikuussa 2021 Cooling- ja Heating-segmentit yhdistivät voimansa yhdeksi vahvaksi segmentiksi; Danfoss Climate Solutions.
Danfoss saattaa Eaton Hydraulicsin kaupan päätökseen elokuussa 2021. Danfoss-konsernin koko kasvaa 30 prosentilla saavuttaen yli 7 miljardin euron liikevaihdon. Hankinnan myötä Danfoss Power Solutions saavuttaa maailmanlaajuisesti johtavan aseman liikkuvan ja teollisen hydrauliikan alalla. |
Upeaääninen Sira Moksi kutsuu sinut ja ystäväsi hämärtyvään marraskuun iltaan tekemään musiikillisia taikoja.
Hän esiintyy pianisti Anu Hartikaisen säestyksellä Kemin kulttuurikeskuksessa ensi lauantaina 2.11. klo 16.00.
– Ohjelmistossa on tietenkin uuden Keltaisen Talon Lauluja-levyn kappaleita, ihania cover-klassikkoja, mutta myös muutama villi kortti, Sira lupaa.
Kemistä ja pohjoisempaakin Sira Moksilla löytyy paljon ystäviä, sillä hän vietti monta tärkeää vuotta Meri-Lapissa.
Sira opiskeli muun muassa Tornion Peräpohjolan opistolla nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaksi ja teki akustisia keikkoja Kemistä käsin Tepa Lukkarisen kanssa ja tykitti AC/DC:tä Mama & the Brakemanissä ja 1960- ja-70-lukujen rockia ja soulia Lady Kojak Rewindissä.
Kemiläisten muusikoiden kanssa hän purkitti myös hienon Moneksi-levyn, joka nimensä mukaisesti osoittaa, kuinka Sira taipuu moneksi. Mukana on muun muassa Tina Turneria (River deep,mountain high), Carolaa (Kielletyt leikit), Janis Joplinia (Mercedes Benz) ja Edith Piafia (En kadu mitään).
Kun Siran aviomies Allan, pariskunnan muutettua Ouluun, lähetti Moneksi-levyn legendaariselle tuottaja Atte Blomille, pian tuli vastaus ja syntyi levytysdiili Unja recordsin kanssa. Sopimus sisältää kolme albumia lisäoptiolla, ja levyistä ensimmäinen Keltaisen Talon Lauluja ilmestyi muutama viikko sitten.
Hienosta laulelmarocklevystä huolimatta, Sira haluaa tehdä musiikkia edelleen monipuolisesti. Hän kavahtaa lokerointia.
– Toivon tietenkin, että saisin luotua ja löytäisin ihan oman lokeron. Tärkeintä minulle on kuitenkin, että laulaessa tuntuu joka solussa, hän sanoo.
Nykyisessä kotikaupungissaan Moksi on valloittanut kuulijoita muun muassa Timo Nykyrin Ukuleleorkesterin solistina.
Sira Moksilla, jos kellään on ääni, joka ei jätä ketään kylmäksi!
Liput hänen ja pianisti Anu Hartikaisen Kemin konserttiin ovat 10 euroa ja niitä voi ostaa joko ovelta, tai varata ennakkoon sähköposti-osoitteesta s.moksi@gmail.com. |
Saarijärven Vesihuolto Oy:n liikevaihto oli vuonna 2015 n. 514 760 euroa ja se pieneni edellisvuodesta – 1,3 %. Veden myynnin osuus liikevaihdosta perusmaksuineen oli reilut 450 000 euroa. Veden myynti laski lähes 40 000 m3. Tilikauden tappioksi tuli n. -42 500 euroa.
”Yhtiön taloudellinen tilanne on kuitenkin hyvä, vaikka edellisinä vuosina on ollut muutamia tappiollisia tilikausia”, toimitusjohtaja Tuomo Vilkkilä toteaa.
”Negatiiviseksi jääneeseen tulokseen vaikutti pääasiassa veden myynnin pieneneminen, mikä johtui arviolta asiakkaiden vesivuotojen korjauksista ja yleisestä talouden taantumasta. Jos vedenmyynti jatkaa laskuaan ja ottamoiden sekä verkoston korjauskustannukset nousevat, on taksoissa kuitenkin korotuspaineita” Vilkkilä kuvailee.
Varmuutta vedenjakeluun
Viime vuoden aikana käynnistettyjen digitalisaatio-hankkeiden avulla uudistettiin toimintatapoja ja parannettiin palveluja. Lisäksi kahdelle vedenottamolle asennettiin UV-desinfiointilaitteistot, joiden avulla estetään tehokkaasti mahdollisten bakteerien ja virusten pääsy juomaveteen.
Verkoston uusimista ja kaukovalvonnan kehittämistä
”Kuluvana vuonna tullaan jatkamaan vedenottamoiden kunnostusta sekä uusitaan vanhoja vesijohtoverkostoja. Lisäksi tulemme uudistamaan vedenottamoiden kaukovalvontajärjestelmän ja keskusvalvomon”, kertoo Vilkkilä. |
Jokaisen tulkkauspalvelun sisältö on yksilöllinen. Videolla puhevammaisten tulkit kertovat työstään. Video: Kehitysvammaliiton Tikoteekki.
Tulkkauspalvelun tavoitteena on, että puhevammainen henkilö tulee kuulluksi kaikissa tilanteissa.
Tulkin tehtäviin kuuluvat epäselvän puheen selventäminen, tekstin tulkkaaminen puheeksi tai puheen tulkkaaminen tekstiksi.
Tulkkaukseen sisältyy myös puheen kääntäminen kielestä toiseen, esimerkiksi blisskielisen viestin kääntäminen puhekielelle tai viestin tulkkaaminen puhelimitse puhevammaisen henkilön keskustelukumppanille.
Tulkin tehtäviin kuuluu myös tekstien sisällön selventäminen ja lomakkeiden täyttäminen yhdessä puhevammaisen henkilön kanssa.
Tulkki tulkitsee, selventää ja avustaa
Puhevammainen henkilö voi tuottaa viestejä esimerkiksi ilmeillä ja eleillä, yksittäisillä äänteillä ja sanoilla, piirtämällä, aakkostaululla, sana- ja lauselistoilla, sormiaakkosilla, viittomilla tai osoittamalla esineitä ja kuvia. Tulkin tehtävänä on tällöin viestin tulkinta ja toistaminen puheena.
Tarvittaessa tulkki selventää keskustelukumppanien viestit puhevammaiselle henkilölle käyttäen esimerkiksi selkokieltä tai muuta toimivaa kommunikointikeinoa.
Tulkki tukee puhevammaista henkilöä kommunikoinnissa huolehtimalla, että tarvittavat apuvälineet ovat esillä ja toimivat sekä avustaa tarvittaessa niiden käytössä.
Tulkkauspalveluun kuuluu myös tulkkaustilanteeseen liittyvä vähäinen kommunikointimateriaalin valmistaminen, esimerkiksi muutaman uuden kuvan lisääminen kommunikointikansioon tai lauseen lisääminen puhelaitteeseen.
Tulkki avustaa tarvittaessa myös kommunikoinnin sujuvuuteen ja tulkkaustilanteen onnistumiseen vaikuttavissa asioissa.
Tulkki tukee asiakkaan kommunikointia kannustamalla häntä vuorovaikutukseen ja vahvistamalla hänen keskustelualoitteitaan sekä eri kommunikointikeinojen käyttöä. Tulkki myös kannustaa ja ohjaa lähihenkilöitä kommunikoimaan asiakkaan kanssa. |
Ruokaturvallisuus on tärkeää sekä asiakkaidesi että henkilökuntasi kannalta. Elintarvikeperäiset taudinaiheuttajat ja nykypäivän ammattikeittiöiden hektinen työtahti aiheuttavat aivan riittävästi haasteita, vaikka päällä ei sattuisikaan olemaan globaalia pandemiaa. Siksi tarvitset omavalvontasuunnitelman ja luotettavia käytäntöjä sen toteuttamiseen.
Chefstein® tekee omavalvonnasta (HACCP) helppoa. Palvelun avulla hallinnoit ja vastuutat ruokaturvallisuuteen liittyvät tehtävät vaivattomasti. Chefstein® tallentaa ja dokumentoi ruokaturvallisuuteen liittyvät toimenpiteet digitaalisesti, jotta voit helposti seurata ja vertailla eri toimipisteiden tietoja.
Fredmanin käsikäyttöisillä Bluetooth®-lämpöantureilla on helppo seurata ruoan lämpötiloja keittiön eri prosesseissa, kuten vastaanottotarkastuksissa sekä valmistuksen, jäähdytyksen ja tarjoilun aikana. Reaaliaikainen tieto mahdollistaa nopeat korjausliikkeet.
Kriittisten seurantakohteiden ympärivuorokautinen etävalvonta antaa sinulle mielenrauhan keskittyä herkullisten makujen loihtimiseen.
Muut ominaisuudet
Keittiön hygienia, mintissä
Ruokahävikki, vähennetty
Keittiön päivittäiset tehtävät, helpotettu
Fredmanin Chefstein® on foodservice-alan tarpeisiin kehitetty tiedolla johtamisen palvelu, jonka automaatioratkaisut tekevät ammattikeittiöstäsi entistä älykkäämmän. |
Uusi alkoholiton ja kestävä Brava® Pasta voi auttaa vähentämään ohivuotoja täyttämällä ihon poimut ja taipeet, koska sen avulla avannesidos istuu tiiviisti avanteeseen.
Uusi alkoholiton koostumus on ihoystävällinen, sen pH-arvo on ihoystävällinen eikä se kirvele. Kestävä pasta on kestävä rikkoutumista ja liukenemista vastaan, joten se suojaa ihoa eritteiden aiheuttamalta ihon rikkoutumiselta.
Tärkeimmät edut
Brava® Pasta ei sisällä alkoholia, joten sen asettaminen iholle ei kirvele.
Brava® Pasta on ihoystävällinen, sillä se suojaa ihoa eritteiden aiheuttamalta ihon rikkoutumiselta. Lisäksi sen pH on ihoystävällinen.
Coloplast
Brava® Pasta Tilaa
Suojaa ohivuodoilta ilman kirvelyä. Alkoholiton Brava® Pasta tasoittaa ihon poimut ja epätasaisuudet ja vähentää ohivuotoja, koska avannesidos istuu tiiviisti avanteen ympärille.
Tuotekuvaus
Uusi alkoholiton ja kestävä Brava® Pasta voi auttaa vähentämään ohivuotoja täyttämällä ihon poimut ja taipeet, koska sen avulla avannesidos istuu tiiviisti avanteeseen.
Uusi alkoholiton koostumus on ihoystävällinen, sen pH-arvo on ihoystävällinen eikä se kirvele. Kestävä pasta on kestävä rikkoutumista ja liukenemista vastaan, joten se suojaa ihoa eritteiden aiheuttamalta ihon rikkoutumiselta.
Tärkeimmät edut
Brava® Pasta ei sisällä alkoholia, joten sen asettaminen iholle ei kirvele.
Brava® Pasta on ihoystävällinen, sillä se suojaa ihoa eritteiden aiheuttamalta ihon rikkoutumiselta. Lisäksi sen pH on ihoystävällinen. |
Täysin uudistettu asunto Fuengirolassa Paseo Maritimo F sijaitsee merenrannalla Fuengirolan keskustan tuntumassa. Asunnossa on mm. ilmalämpöpumppu, sähköliesi ja mahtavat näkymät parvekkeelta. Vuokrahintaan sis. vesi- ja wifikulut!
olohuoneessa on mm. vuodesohva, taitettava pöytä ja tuolit, pieni pöytä, kaappi, tv, kaappi ja ilmalämpöpumppu.
keittiössä on sähköliesi, mikroaaltouuni, jääkaappipakastin ja pesukone.
makuuhuoneessa on parisänky, jossa on säilytystilaa.
kylpyhuoneessa on suihkukaappi ja säilytystilaa.
parvekkeella on pöytä ja tuolit.
Jos olet kiinnostunut tämän asunnon vuokrauksesta lähetäthän meille yhteydenottolomakkeen sivustomme kautta ja ilmoita meille tämän asuntomainoksen asuntonumero niin pääsemme kysymään asunnon omistajalta vuokrauksen suhteen.
Haluamme muistuttaa, että jokaisesta sivustomme asunnosta löytyy petivaatteet, monesti myös pyyhkeet, astiasto ja siivousvälineitä. Jos asunnosta puuttuu jotain näistä niin silloin vuokranantaja yleensä ostaa tarvittavat.
Asuntonäytöt
Ilmoitamme julkisesti Facebook-sivustollamme asuntonäytöistä, joihin yleensä saapuu vuokranantaja ja monesti myös yksi työntekijöistämme. Voit myös erikseen pyytää asuntonäyttöä, näytämme asunnot mielellämme jos nämä ovat vapaana vuokralaisista. Emme ehdottomasti näytä asuntoja silloin kun näissä on vuokralaiset. |
”Lähde kanssani tekemään työtä, jolla on merkitystä” oli tsemppaus, jonka sain omalta nuorisotyönohjaajaltani, kun teininä kipuilin tulevaisuuteni kanssa. Vaikka lähdin aikoinani innolla opiskelemaan nuorisotyönohjaajaksi, rehellisesti sanottuna en kyllä valmistuessani uskonut tai edes toivonut, että nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin olisin yhä kirkon palkkalistoilla.
Aika on kulunut vauhdikkaasti. Koen että työni on ollut sitä, mitä lähdin hakemaan. Nuorisotyö kirkossa on monella tapaa merkityksellistä. Työpäivät ja vuodet koostuvat pienistä merkityksellisistä hetkistä. Iloa, surua, kiitollisuutta, syvää kipua, turhautumista, jakamista, ihmettelyä, armoa.
Olen muutaman vuoden ollut kirjoilla Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (YAMK) ylempää yhteisöpedagogi-tutkintoa tekemässä. Opiskelu työnohessa oli minulle pelkästään suorittamista. Lopulta oli pakko tehdä tilaa uusille ajatuksille ja jäin opintovapaalle. Se oli alalle lähtemisen jälkeen urani paras päätös.
Alkuun oli henkisesti todella vaikea päästää irti omasta merkityksellisestä kuplastani. Kuka olen silloin, kun en olekaan kirkossa töissä? Nuorisotyönohjaaja kun on nuorisotyönohjaaja vain niin kauan, kun kirkolta kilahtaa euroja tilille. Kun sain omaa kuplaani hieman avattua, olen nauttinut suunnattomasti saadessani opiskella täysin kirkkokuplamme ulkopuolella elävien eri alojen ammattilaisten kanssa.
Olen yrittänyt valita opintoihini sisältöjä avoimin mielin. Opintoni ovat olleet hyvin tulevaisuusorientoituneita. Oma tulevaisuusajatteluni ja -osaamiseni on kehittynyt valtavasti.
Kun nyt ajattelen kirkkoa ja sen tulevaisuutta, en enää näe alati laskevia käyriä. Näen mahdollisuuksia. Postnormaalissa maailmassamme jatkuvat muutokset, globaalit kriisit ja ristiriitaisuudet sekä niiden mukanaan tuomat tunteet lisääntyvät. Ihmisten tarve ymmärtää elämäänsä ja tunteitaan kasvaa entisestään. Ihmisten kaipuu olla yhteydessä toisiin ihmisiin ei ole katoamassa. Tarve löytää merkityksiä ja kokea merkityksellisyyttä on aina ollut osa ihmisyyttä.
Oman tulevaisuusajattelun kehittäminen on avain tulevaisuuden kohtaamisessa. Kirkossa on osaamista ja taitoa vastata ihmisten tarpeisiin myös tulevaisuudessa. Kysymys on lähinnä siitä, miten olemme läsnä muuttuvassa maailmassa. Kannustan meitä kaikkia oman tulevaisuusosaamisen lisäämiseen. Tulevaisuuden voi kohdata monella tavalla: passiivisesti ja vastustaen tai avoimin mielin, ennakoiden, muovaten ja ohjaten. |
Sähkön hinta hirvittää. Valtiovalta kehottaa energiansäästötalkoisiin, ja tätä toivoisi vuosaarelaistenkin yritysten, yhdistysten, taloyhtiöiden ja muiden toimijoiden noudattavan meidän yksittäisten asukkaiden lisäksi.
Pimeä kausi lähestyy ja kaipaamme valoa. Pian sytytetään niin sanottuja kausivaloja pihoille ja parvekkeille. Joulun lähestyessä tuhannet lamput syttyvät rakennusten julkisivujen ohella joulukuusia leikkiviin, taloyhtiöiden pihoilla ja lähimetsissä kasvaviin suuriin kuusiin ympäri Vuosaarta. Ovatko ne valot tarpeellisia?
Toki kausi- ja jouluvalaistus näyttää hyvältä ja viimeistään joulukuussa synnyttää joulumieltä, mutta pärjäisimmekö niitä ilman. Voisiko pimeästä kaudesta selvitä ja saavuttaa jouluilon mitenkään muuten?
Esimerkiksi ulkokuusessa roikkuva yksittäinen lamppu tuskin vie paljon sähköä, mutta kun lamppuja on tuhansittain, se on jo paljon.
Mikä yritys, yhteisö tai esimerkiksi taloyhtiö rohkenisi olla esimerkkinä jättämällä ”pakolliset” kuusi- ja koristevalot pois? Kuka rohkenee jättää kimaltavat värivaloilottelut pois parvekkeeltaan? Voisivatko esimerkiksi yritykset ja muut yhteisöt tuoda kanssaihmisille iloa ja valoa mieliin muulla tavalla? Mutta miten? Ehdotuksia olisi mukava kuulla. |
Fiskarsin pääraitilla on kaunis punatiilinen Tornikellorakennus. Valoisa tila on Osuuskunta Onoman myymälä, ONOMA Shop. Osuuskunnassa on 117 muotoilija- ja taiteilijajäsentä yli 20:ltä eri ammattialueelta. Myymälästä löytyy tekstiilituotteita, koruja, puumuotoilua, keramiikkaa ym. Osuuskunta Onomalla on kaiken kaikkiaan kolme toiminta-aluetta: Design-myymälän lisäksi jokavuotinen laadukas kesänäyttely, joka kerää tuhansia kävijöitä ja taiteilijaresidenssi Fiskars AIR kansainvälisille taiteilijoille ja muotoilijoille. Residenssiin on paljon hakijoita ja paikka tunnetaan jo hyvin maailmalla.
ONOMA Shopia pyörittää Matleena Kalajoki, joka on valmistunut korumuotoilijaksi Lahden muotoiluinstituutista vuonna 2001. Jossain vaiheessa työskentely ulkomailla alkoi kiinnostamaan ja hän lähti työskentelemään Englantiin. Viimeiset kolme vuotta Matleena työskenteli myyntitiimissä suunnittelija Stephen Einhornilla, joka suunnitteli korutuotteita mm. Walt Disney Productionsille, Tim Burtonin elokuviin, Game of Thrones -sarjan näyttelijöille ja rockmuusikoille.
Suomi alkoi kutsua kymmenen Lontoo-vuoden jälkeen. Matleena sanoo olevansa nyt kyllästetty kauneudella ja nauttii siitä, että saa myydä laadukkaita ja upeita tuotteita. Kun Fiskarsiin tullaan, niin ONOMA Shopissa käydään aina. Kävijöitä myymälässä on kymmeniä tuhansia vuodessa. ”Shopin päädyssä on ihana Cafe Antique, ja joskus se on sellainen miesparkki! Meille on suuri etu, että ensin otetaan pullat ja sitten jaksetaan kiertää. Korvapuustin tuoksu auttaa siis löytämään myös meidät!”
”Fiskarsissa yhteisöllisyys on ihailtavaa. Täällä on aidosti sellaista kyläyhteisöllisyyttä ja -vastuullisuutta, mitä ei varmaan kaupungeista löydy. Tarpeen tullen voi myös vetäytyä omiin oloihinsa. Kylällä asuu varmaan 15 eri kansallisuutta. Asukkaita on alle 600.” Fiskarsissa on Matleenan mukaan pienen paikan edut, mutta samalla tuntuu, ettei ole kaukana mistään. ”Fiskarsin kaltaista ja taiteilija- ja muotoilijayhteisöä ja Onoman kokoista osuuskuntaa ei ole missään muualla Suomessa, eikä oikeastaan Euroopassakaan. Fiskarsissa käsillä tekemisen ja paikallisuuden arvo korostuu enemmän kuin mikään muu.
Fiskars Village palkittiin keväällä 2018 Culture Eden in Finland -palkinnolla. Kilpailussa etsittiin matkakohdetta, joka yhdistää kulttuuria ja matkailua raikkaalla tavalla. Siihen osallistui 25 kohdetta Suomesta, ja Fiskars Village yhteistyössä Onoman ja 5 muun paikallistoimijan kanssa voitti kilpailun. ”Matkailullisesti tämä on tärkeää. Meille palkinto merkitsi samalla palkintoa yhteisölle, ilman Fiskars Villagen matkailuneuvonnan, Fiskarsin museon, Kauppiasyhdistyksen, Tako ry:n, Kyläseuran ja Osuuskunta Onoman yhteistyötä asiat eivät rullaisi täällä. Yhteistyöllä tämä saadaan toimimaan ja voidaan luoda jotain ainutlaatuista.”
Lue koko juttu Fiskarsista ja sen toimijoista Kello & Kulta -lehdestä. Lehteä on muuten saatavilla myös ONOMA Shopista! |
Maalämpö on kestävä, ympäristöystävällinen valinta, ja edullinen maalämpöpumppu sopii kaikkiin asumismuotoihin.
Jos pohdit maalämpöön siirtymistä, ota meihin yhteyttä! Kerromme mielellämme erilaisista energiavaihtoehdoista.
Ympäristöystävällinen maalämpöpumppu
Maalämpöpumppu hyödyntää auringosta maahan tai vesistöön varautunutta ilmaista energiaa. Pumpun asennukseen on kolme erilaista vaihtoehtoa, sillä energiaa voidaan johtaa peruskalliosta, pintamaasta tai vesistöistä.
Asiantunteva tiimimme valitsee sinun kotisi tai yrityksesi tarpeisiin parhaiten sopivan vaihtoehdon! Haluamme taata asiakkaillemme mahdollisimman alhaiset kustannukset ja helpon sähkön käytön.
Selvää säästöä maalämmöllä
Maalämpö on sijoitus, joka kannattaa. Vaikka maalämpöpumpun asennusprosessi voi olla hintavampi kuin muiden lämmitysjärjestelmien, se maksaa itsensä takaisin alhaisina energiakustannuksina. Auringon maahan sitomaa lämpöä voi hyödyntää Suomessakin vuoden ympäri.
Jos valitset kotiisi maalämmön, kuluja kertyy aluksi maalämpöpumpusta, lämpökaivon porauksesta, asennustöistä ja mahdollisista vanhan lämmityslaitteiston purkutöistä. Uudiskohteeseen maalämmön asentaminen on yleensä edullista.
Bosch – turvallinen valinta
1970-luvulta lähtien lämpöpumppujen ja geotermisen energian parissa työskennellyt Bosch tekee suuren osan kehitystyöstään Ruotsissa, joten yrityksen ratkaisut sopivat pohjoismaisiin ilmasto-oloihin.
Saat kauttamme Boschin korkealaatuiset lämpöpumput, jotka takaavat suurimmat mahdolliset säästöt talosi tyypistä tai asuinpaikasta riippumatta.
Kiinnostuitko maalämpöpumpuista? Pirkan Maalämpö Tampereen seudulta on apunasi hankinnassasi!
Tutustu Bosch-lämpöpumppuvalikoimaan
Myymme ja asennamme Tampereen seudulla korkealaatuiset Boschin maalämpöpumput pohjoisiin olosuhteisiin. |
Mistä syntyy ainutlaatuinen asiakaskokemus? Onko mainonta osa asiakaskokemusta? Miten asiakas saadaan sitoutumaan? Tällaisia asioita olen tässä mietiskellyt viimeaikoina. Lähinnä niinä aamuyön tunteina.
Asiakaskokemus on monelle yritykselle kuuma puheenaihe aikana, jolloin kilpailu kiristyy. Monilla yrityksillä asiakaskokemus on jo mukana liiketoiminnan kehittämisessä. Toiset luottavat puolestaan tuotteen voimaan niin vahvasti, että unohtavat, kuinka suuressa roolissa esimerkiksi tunteet ovat ostopäätöstä tehdessä.
Olethan kuullut sanonnan: think global, act local. Se pitää paikkansa asiakaskokemuksen näkökulmasta. Ostotottumukset ovat muuttuneet digitalisaation myötä, mutta ihmisten arvot, kulttuurien peruspiirteet ja yhteiskuntien erot eivät ole kokeneet murrosta samassa mittakaavassa. Kokemuksen kehittäminen nostaa esiin uniikkeja paikallisia ratkaisuja tehden niistä digitalisaation myötä maailmanlaajuisia hittejä.
Moni yritys aloittaa asiakaskokemuksensa parantamisen, koska asiakkaat ovat kaikonneet tai palaute ei miellytä. Asiakaskokemusta mitataan kyselyillä ja vertailemalla kilpailijoiden tapaan toimia. Tässä kohtaan olisi hyvä hyödyntää jo olemassa olevien suosittelijoiden asenne ja aktivoida heidät käytännössä suosittelemaan. Kutsua suosittelijat asiakastilaisuuteen ja pyytää heitä ottamaan mukaan ystävänsä. Suosittelijat odottavat, mitä he voisivat tehdä teidän yrityksen tai brändin puolesta!
Miten ihmiset tekevät ostopäätöksiä? Miten tätä tietoa voidaan hyödyntää yritystoiminnassa? Jokaisen yrityksen tulisi miettiä, millainen on asiakkaan ostopolku. Uskollisuus yritykseen ei rakennu pelkästään palvelumuotoilun avulla nykyistä prosessia asiakaskeskeisemmäksi. Asiakkaiden uskollisuuden vahvistamiseksi tarvitaan kokemuksia, jotka luovat muistijälkiä. Yritysten tulisikin luoda ja vahvistaa näitä muistijälkiä. Muistijälkien muotoilussa yksi käytetty malli on ns. ”peak end rule” malli. Sen mukaan asiakkaan ostopolussa tulisi kiinnittää erityistä huomiota tärkeimpään kohtaamiseen (peak) ja loppuvaiheeseen (end). Asiakkaan kokemus ei ole kaikkien kohtaamisten summa vaan nämä tärkeimmät hetket merkitsevät eniten. Miksi esimerkiksi ravintolat tarjoavat suklaata laskun yhteydessä ja kosmetiikkayritykset antavat näytteitä? He haluavat jättää ”hyvän maun suuhun”.
Lähteistä riippuen asiakaskokemuksesta 2/3 on tunnetta, joka perustuu useimmiten ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Loppuosa kokemuksesta koostuu teknisistä tai toimivuuteen liittyvistä tekijöistä. Asiakkaat etsivät tietoa ja tuotteita verkosta sekä omista yhteisöistään jatkuvasti. Tiedon ja vaihtoehtojen määrä on valtava ja päädymme usein aivan muualle kuin alunperin ajattelimme. Mutta, mikä meidät sai muuttamaan toimintaamme? Näimmekö jotain vielä houkuttelevampaa?
Brändin ydin täytyy edelleen määritellä itse, mutta yhä useammin asiakaskokemus lunastaa brändin. Markkinointiviestintä on osa brändin vahvistamista. Kuitenkin, jos kadulla on kaksi samanlaista kahvilaa rinnakkain, palvelukokemus ja tunne ratkaisevat sen, kummassa asioin mieluiten.
Avainsanat: asiakaskokemus, brändi, digitalisaatio, kahvila, markkinointi, markkinoitnivietsintä, ostopäätös, ostopolku, ostotottumus, palvelukokemus, palvelumuotoilu, tieto, tunne, tuote, yritysJätä kommentti
Search
Haku:
Text Widget
This is a text widget, which allows you to add text or HTML to your sidebar. You can use them to display text, links, images, HTML, or a combination of these. Edit them in the Widget section of the Customizer. |
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) ovat viime vuosina panostaneet maatalouden tukivalvontojen asiakaslähtöiseen kehittämiseen. Kehitystyön vaikutukset näkyvät maatiloille tehdyn kyselyn tuloksissa: valvonnoille annettu kokonaisarvosana parani kahden vuoden takaisesta kouluarvosanasta 8,21 arvosanaan 8,29.
Viljelijät toivovat maataloustukien tarkastajilta nykyistä enemmän opastavaa ja neuvovaa otetta valvontatilanteessa. Esimerkiksi Satakunnan ELY-keskuksessa onkin panostettu erityisesti valvonta-asiakirjojen selkeyteen ja valvonnan lopputuloksen esittämisen ymmärrettävyyteen. Satakunnassa valvonnan asiakastyytyväisyys parani kahden vuoden takaisesta kouluarvosanasta 7,48 arvosanaan 8,70. ”Valvonnasta ja sen tapahtumista pyrittiin kertomaan viljelijöille mahdollisimman selkeästi. Tällä tasolla pysyminen vaatii asiakaslähtöisten toimintatapojen ylläpitoa myös jatkossa”, sanoo valvontapäällikkö Hanna Mäntylä Satakunnan ELY-keskuksesta.
Viljelijät suhtautuivat maataloustukien valvontaan pääosin myönteisesti. Parhaat arviot viljelijät antoivat ELY-keskusten tarkastajille käyttäytymisen asiallisuudesta sekä ystävällisyydestä ja asiakaslähtöisyydestä. Tarkastajien käyttäytymisen asiallisuus sai kouluarvosanaksi 8,94 ja tarkastajien ystävällisyys ja asiakaslähtöisyys 8,80. Tiedot ilmenevät Ruokaviraston tammikuussa tekemästä kyselystä, jossa selvitettiin vuonna 2018 maataloustukien valvonnassa olleiden viljelijöiden kokemuksia tukien hakemisesta ja valvonnoista. Kysely lähetettiin noin 2 700 viljelijälle, joista kyselyyn vastasi noin 26 prosenttia.
Vipu on tärkein tukihakuun liittyvä palvelu
95 prosenttia vastaajista piti viljelijöiden verkkoasiointipalvelu Vipua erittäin tai melko hyödyllisenä. Vipu-palvelun merkitys tiedon lähteenä on kasvanut voimakkaasti. Vastaajista 66 prosenttia ilmoitti saaneensa Vipu-palvelusta tietoa tukihausta ja -ehdoista, kun vastaava luku edellisessä kaksi vuotta sitten tehdyssä kyselyssä oli 48 prosenttia. Tärkeimpänä tiedon lähteenä vastaajat pitivät kuitenkin edelleen tukien hakuoppaita.
Kyselyssä vastaajia pyydettiin myös kertomaan, mitä asiakirjoja he olisivat valmiita tulevaisuudessa vastaanottamaan sähköisesti. Vastaajista 88 prosenttia voisi ottaa sähköisesti vastaan tukipäätökset ja 77 prosenttia valvontatulokset. Palvelujen monipuolinen saatavuus verkosta on yksi Ruokaviraston tärkeimmistä tavoitteista.
Tuloksia käsitellään yhteistyössä
Ruokavirasto käsittelee valvonnan asiakastyytyväisyyskyselyn tuloksia yhdessä ELY-keskusten maataloustukien valvonnasta vastaavien henkilöiden kanssa. Kyselyn tulosten perusteella kootaan valvonnan kehittämiskohteita alueellisesti ja koko maan tasolla.
Viljelijätukia hakeneista maatiloista vähintään viisi prosenttia valvotaan vuosittain, sillä valvonta on edellytys sekä kansallisten että EU-tukien maksamiselle. Ruokavirasto ohjaa maataloustukien valvontoja valtakunnallisesti. ELY-keskusten tarkastajat tekevät tarkastukset maatiloilla.
Lisätietoa:
Blogi: Viljelijöiden tyytyväisyys tukivalvontoihin parani Satakunnassa – ELY-keskuksen panostus valvontojen kehittämiseen kannatti |
Alfatech 10W-30 on moniastemoottoriöljy, joka takaa erinomaisen suorituskyvyn uuden sukupolven traktoreille, maatalous- ja maansiirtokoneille. SAE viskositeettiluokitus 10W-30 takaa käytön – 25°C ja + 25°C lämpötilojen välissä.
Ominaisuudet:
- Erikoiskoostumuksensa avulla Alfatech 10W-30 ylittää kansainväliset raskaan käytön dieselmoottoreiden määritykset API CH4 ja ACEA E5. Siksi voiteluaine optimoi uuden sukupolven moottoreiden suorituskyvyn, jonka on myös vastattava tiukkoja kansainvälisiä päästörajoituksia.
- Standardien vaatimukset täyttyvät vähentämällä vähäpäästöisten moottoreiden korkeiden lämpötilojen aiheuttamaa paksuuntumista ja noen muodostumista.
- Huomattava suoja noen aiheuttamaa kulumista vastaan.
- API CH 4- ja ACEA E5 -luokituksien ansiosta Alfatech 10W-30 auttaa pidentämään öljynvaihtovälejä ja vähentämään koneen seisonta-aikaa.
- Alfatech 10W-30 tarjoaa pidemmän ja tasaisen moottorin suojauksen suurten kuormitusten aiheuttamilta kulumisilta.
Luokitukset:
MB-hyväksyntä 228,3, SAE 10W-30, ACEA E7/E5, API CI-4/CH-4, CUMMINS CES 20078/20077/20076/20072, MIL-L-2104 E (level) |
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23
EtusivuReijon blogiKultaisina loistavat ikkunatMiten löytyy tie iloon ja onnellisuuteenKadonneen kellon ihme Hiekkaan kirjoitettu viestiKuka oli oikeassa?Viisautta vaikka teelusikallaHaukka, joka ei suostunut lentämäänHuikean arvokkaat simpukankuoretKaikki pystyvät kritisoimaan, vain harva tekemäänKun suurin niistä oli sittenkin rakkausRiitelevät veljekset ja ilmeellinen puuseppäEt kai ole huonoissa väleissä itsesi kanssa?Lehdenmyyjä, joka oli rikkaampi kuin Bill GatesKiertelevän kyyhkysen sanomaKeitä ovat todelliset supersankaritVieras käsi keksipussissaRohkaisun ihmeellinen voimaPaljonko yksi rukous painaaTyhjän munan sanomaKuinka vapaasti sinä olet saanut kohota?Hankala anoppi ja tappavat yrtitYllättävä kohtaaminenLahja rakkaalle pikkusiskolleIsän kirje poikansa murhaajalleÄlä anna toivon sammuaÄlä päästä kamelia telttaasiNäetkö mustia pisteitä?Voimmeko olla varmoja huomisestaKun viimeinen tulikin ensimmäisiksiVankina kylmähuoneessaVarakkuus, Menestys ja RakkausYhdessä mutta ei sidottuinaNukutko hyvin myrskynkin keskellä? Uskotko syntymän jälkeiseen elämään?Ja äkkiä onkin jo iltaTaitava metsästäjäTäysin avuttomanaIsistä parhainKoko vuosi täynnä hyviä valintojaTarjolla kaikkien pelkojen poistajaKenellä on puolellaan Jumala?Montako jalkaa lehmällä on?Millaiset ovat juuresi?Pienen tytön ihmeTotuutta salatuimpaan saakkaParas on vielä edessäMiksi me huudammeKuin höyhenet tuulessaJumalan luottamiskoulussaOlisi kannattanut kertoa totuusKurssin tarkistamisen viisausTieto, joka poisti pelonRohkaise, älä lannistaHaluammeko me tarpeeksiTiedätkö miten tehdään norsuKuppi kahvia seinälleTärkein varuste unohtuiMiksi juuri tämä on kaikkein ihmeellisin kirjaKaiken voittava toivoMillaisesta kupista juot kahvisi?On monta tapaa katsoa ja nähdäMaihinnousun päivä vai voiton päivä?Kun luomisen mysteeri ratkesiEniten saa, kun antaaOlenko vapaa tekemään oikeinKuluvatko housuista nopeammin polvet vai takamus?Koko huone täyteen vain parilla eurollaIhmeellinen loppukoeMitä voimme oppia linnuiltaYritätkö paeta rangaistusta vai pelastusta?Yksi suuri vai paljon pieniä?Mekin olemme trapetsitaiteilijoitaMesiaan ateria syntisilleKannattaa uskoa ihmeisiinOletko parempi kertoja vai kysyjä?Odottavan aika on pitkäSiteistä vapaaksiVoisinko ostaa tunnin aikaasi?"Rukoilkaa te siis näin"Väliviiva ratkaisee Kuka minä olen?Rukoile mutta varo vääriä profeettojaEi kannata olla nopea tuomitsemaanKuolevan miehen poikaKadonnutta lasta etsimässäYksinäisen puun tarinaMiten voi pysyä pystyssäVaro virtuaalisia kirouslaattojaKenen lapsi sinä olet?Kauhistuttava kysymysMillaiseen kertomukseen sinä olet joutunut?Trump, Capitolin tapahtumat ja salaliittoteoriatTietäjien kanssa seimelle, mutta keitä he olivat?Pettämätön turvaverkkoLahjoista parhainVoiko jouluun luottaa?Alastomana ja paljastettunaJumalan kuiskausErilaisina samassa laatikossaMiten tulla onnelliseksiIlon ja rohkaisun sanansaattajaKaikki käytössäsi olevat voimatVillihanhien opetusMinä kurja ihminen!Kamala reissu vain yhden ihmisen tähdenKenen pöytä?Odotti autoa, saikin RaamatunKolme sanaa, jotka yllättivät opetuslapsetTiedätkö, minkä kokoinen olet?Paljonko uskoa tarvitaan?Voimatonta on veretön evankeliumiMillainen on paras ystäväsi?Tunnetko nenässäsi oudon tuoksun?Avokätinen Tuhlaaja-isäMikä pitää sinut pystyssä?Kun Jumala on äänettömälläMyös sinulle on tarjolla tehtävä vailla vertaaEttä saisimme viisaan sydämenKannattaa aina jakaa parastaanMiksi vastoinkäymisistä ja kärsimyksistäkin pitäisi kiittää??Kuinka kukaan voisi rukoilla lakkaamatta?Kuka voi iloita aina?Älä luovutaKarhu ja raajarikkoinen kettuMusertavan painavat vesilasitKun kuolleet luutkin heräävät eloonLikaisenakin arvokasVain ponnisteleminen tekee vahvaksiPoika, joka halusi ja myös sai koiranpennunLopeta sokeroidun veden myyminenVaro, ettei kukaan johda sinua harhaanRistiinpölyttäminen tuottaa parhaiten hedelmää Kengät takan reunallaÄlä epäröi vastata kutsuunKun sielun ankkuria koetellaan”Joko minä pian kuolen?””Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos…””Ehkä joku muu pysähtyy ja auttaa…”Nyt tarvitaan rukousta ja Talvisodan henkeäNainen ja köyhän pojan kiitosKävikö huonosti vai ehkä sittenkin hyvin?Kristityn pukukoodiTuhoa kohti kulkeva maailmammeKoronavirus riehuu – miten tulee toimiaPelastuksena toukkaterapiaMillä silmillä sinä katselet Jumalaa?Mistä tuntee todellisen rauhanHirviö sisällämmeKuninkaan rakkaushuoletKadonneen ilon löytäminenOletko sinäkin ehkä majoittanut enkeleitä?Kuka tämän on tehnyt?Älä anna ulkonäön pettääNeljä kertomusta pelon voittamisestaPaljonko rukouksia Jumala kestää?Olipa erikoiset Olympialaiset!Tästä syystä Jeesuksen syntymää juhlitaan jouluna”Juuri tällaisia hetkiä varten joulu on meille annettu!”Joulunäytelmä, joka yllätti yleisönPaganini ja katkenneet viulunkielet Tästä syystä Gandhista ei tullut kristittyäEnnakkovaroitus kuolemisestaPapin hautaAuto, jota rukous ei saanut käynnistymäänKastamattomat kädetKun molemmat ovat väärässä – ja samalla oikeassaMies, joka ei rakastanut rahaaMiten maailma saadaan ehjäksiSinusta tiedetään kaikkiTyhjän tuolin rukouskouluAarre savipalloissaMessias on keskuudessammeHämähäkki ja pikkuinen ötökkäKenen puolella Jumala on?Afrikka, Livingstone ja RaamattuLivingstone ja RaamattuTiesitkö tämän köydestä?Kuka pakkasi laskuvarjosi?Totellako ihmistä vai Jumalaa?Rosvon odottamaton muutosArmo ja laki - kuin kaksi magneettiaMuistokirjoitus, joka järkytti Tyhjä lintuhäkkiMummun ankkaSärkyneestä eheäksiSaatanakin on taitava kalastajaARMO JA ILMAINEN MUOVIÄMPÄRIRyövärin tärkeä opetusKiitosateria huonomuistisilleJärkyttäviä tapahtumia, pelottavaa kehitystäJokaista tarvitaanVain yhdessä me olemme voittamattomiaMiksi meitä verrataan lampaisiin?Jokaisella on varmasti jotakin annettavaaKompassi ja harhautettu RaamattuIlmestyskirjaa iloisesti ja kevein sydämin Minun hyvä PaimeneniSokean yllättävä toivomusOnko sinunkin Jumalasi kuollut?On tärkeää tietää, kenen laumaan kuuluuOlisitko sinä läpäissyt tämän tentin?Rakkauden käsittämätön voima Jaetaanko ehtoollisella lääkettä vai myrkkyä?Punatulkku kiitollisuuden opettajanaVäärällä tavalla syntinenNouse ylös huoliesi keinutuolistaMiksi Paavali ei käyttänyt "Vapaudut vankilasta" -korttia?Kaikkein arvokkain taideteosKannattaa jaksaa kolkuttaa ja anoa Moni rikas elää turhaan köyhyydessäEi pidä vahtia vääriä asioitaKuningas Davidin kanssa kattoterassillaMistä löytyy rohkeus vastustaa vainoa Kristikunnan avoin haavaKotona odotetaanOlipa perin merkillinen kakku!Että oppisimme elämän tarkoituksenJokaiselta on jokin luu poikkiMe kaikki olemme mukana pelottavassa rottakokeessaKurjet hengellisinä opettajinaKun kaikki meni pieleen, vai menikö sittenkään?Esteri ja Pipsa hengenvaarassa?Perhonen ja malttamaton auttajaErilaisia, mutta silti yhtä joukkoaJokaisessa meissä asuu sopuliKauppiasko sinun ostoksesi valitsee?Lampaat valintojen tärkeyden opettajinaKesäretkellä törmäsimme yllättäen PakanatemppeliinKellä oli vahvin usko? Kun tavoite puuttuu"Rakennustyö päättyy. Kiitos kärsivällisyydestä"Salaperäinen paikka, johon me kaikki olemme matkallaSokean hämmästyttävä toivomusOnko joku vaihtanut sinun hintalappusi?Vika löytyy helpoimmin muualtaNöyrä rukous Israelin valtion 70-vuotispäivänä”Mikä on totuus?”Kristittyjen kieliongelmatNäistä syistä uskontunnustus on niin tärkeäSulkematta jääneet ovemme”Mooseksen kaltainen”, Jeesus vai Muhammed?Mistä me tunnistamme väärät kristukset?Ihmeellinen ristiKenen malliksi sinä olisit sopinut, kun tätä kuvaa maalattiin?Hukutettavaksi vai puhdistettavaksi?Haudattu vai istutettu?Kärsimys, kristityn väkevä ase”Isännälle ihravatsa, emännälle perä leveä”Tiedätkö, että Isäsi iloitsee sinusta?Sairastammeko me tuijotustautia?Älä hukkaa saamaasi lastia matkallaÄlä luovu unelmistasiTiedätkö, miksi kristityt ovat kuin värikynälaatikko?Karsiminen tekee kipeääHengelliset kirahvitVääränlainen syntinenVerta käsissämmeRaatelevat kirkon pelastajatOlisitko sinä selviytynyt tästä tentistä?Täydellinen iloPakenetko rangaistusta vai pelastusta?Uuvuttavaa rentoutumista ja kuivia lähteitäKuvat jääkaapin ovessaVapaaksi turhasta murehtimisestaVastoinkäymisiä ja haasteita edessä?Aasi somettajan opettajanaVainottuja mutta emme hylättyjäTaistelun paikkaRatkaisu kaikkiin sotkuihimmeKadonnut löytyi sittenkin"Jauhelihallakin on joskus ollut katse"Ihmeellinen turvaverkkoElämän meri 2018Tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike?Sähkön herran oivallinen ratkaisuKalliit sanatOnko joulu vain kristittyjen kaappaama vanha pakanallinen juhla?Jumala maatamme varjelkoonMies ja raajarikko kettuOnko sinulla Jumalan käyttöjärjestelmä?”Etsikää rakennus, jonka katolla on risti”Miksi Jeesus sanoi olevansa Ihmisen Poika?Pelottava kysymysUsko kasvaa vainojen keskelläLain ja armon käsivarretMiten pysyä pystyssä?Mitä Jeesus tarkoitti käskiessään meitä kantamaan ristiämme?Sitä löytää, mitä etsiiJos me olisimme vain tienneet!Etelän kuningatar, Salomo ja Jeesus”Äiti, millaista on kuoleminen?”Uhrautuvaa rakkauttaOletko joki vai tuuli?Kuvittele ettet aamulla enää heräisikäänMiksi Jumala käski surmata valloitettujen kaupunkien asukkaat ja eläimet?Rakkauden uskomaton voimaKun retkieväistä mudostui ongelmaAina ja kaikkialla läsnäOnnellisen avioliiton salaisuusOliko se merkki Jumalalta?Miksi Jumalalle kelpasi Abelin uhri mutta ei Kainin?Tarzan-opistoon vai Supermies-opistoon?Mitä tehdä, kun kumppani ärsyttää?Raamatunlause joka tilanteeseenKäytössäsi on maailmaa muuttava voimaMitä Jeesus tarkoitti sanoessaan,että vehnänjyvän on kuoltava?RakkauskirjeitäLiian alhaalla kukaan ei kuljeElämämme kallein asiaMe ja he - tällä puolella vai vastarannallaMitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen?Vihan vastakohta ei ole rakkaus vaan apatia”Minä pystyn siihen!”Kristallikruunun salaisuusSinä olet mittaamattoman arvokasOnko Jumala kuollut?Älkää pelätköKun pahan valta kasvaa ympärilläEntä jos rukouksiin ei kuulu toivottuja vastauksia?Haudotuksi vai pilaantuneeksiOletko tietämättäsi trapetsitaiteilija?Kuplat näyttävät oikean suunnan Mitä on todellinen rehellisyysYksi iso vai paljon pieniä?Joko sinullakin on käytössä Kolmoissuodatin?Entä jos en pysty antamaan anteeksi?Pelastettu kokonaan tai ei lainkaanSeuratkaa minua!Seuraa minua!Ei kannata vahtia vääriä asioitaVäärin ymmärretty matka"Älä lopeta, jatka soittamista!Armo on armoa vain ilman ehtojaAina kannattaa jatkaa kolkuttamistaTiedätkö sinä, kenen laumaan kuulut?Erilaisuus synnyttää hedelmääOletko optimisti, pessimisti vai realisti?Lapsen kesä ei lopu koskaanAnsiotonta rakkauttaKuunnella vai ymmärtääHarmaat hapset ovat kunnian kruunuSynnynnäiset lahjat ja niiden puuteHengellinen kuntotestiJumala panee paremmaksiMoneen vaivaan auttava ihmelääkeVievätkö ristiriitaiset kohdat Raamatun luotettavuuden?Mikä on elämän tarkoitus?Vaivaako outo haju?Tutun jakeen yllätys: rukoile mutta varo vääriä profeettojaHengelliset besserwisserit muuttavat hyvän maan kallioksi ja ohdakkeiksiMistä paha ilmestyi Jumalan hyväksi luomaan maailmaan?Varo identiteettivarkaitaKuolemaantuomittu, joka kieltäytyi armahduksestaPuhuvatko Raamattu ja Koraani samasta Jumalasta?Kuolemiseen sisältyy siunausOn uskallettava ottaa kädestä kiinniMitä tarkoitetaan halvalla ja mitä kalliilla armolla?Miksi rukoilla, vaikka Jumala jo tietää kaikenEttemme ajelehtisi virran vieminäPääsevätkö abortoidut sikiöt, kuolleena syntyneet ja kastamatta kuolleet vauvat taivaaseen?Moni rikas elää yhä köyhyydessäMiksi jotkut joutuvat kadotukseen, vaikka Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä?Synti, jota ei voi saada anteeksiVapaaksi stressistäMestari haluaa päästä soittamaanVaikka Jeesus syntyisi tuhat kertaa, ei se mitään auttaisi, jos…Voinko saada syntini anteeksi, kun en voi antaa anteeksi minua vastaan rikkoneelle?Kuinka usein voin käydä ehtoollisella? Miten voin olla varma, etten syö ja juo tuomiokseni?Mitä keveämpi reppu, sitä helpompi on kulkea Vieläkö Jeesus parantaa? Mitä on rukouksella parantaminen? Arvojärjestys, joka ei päästä vähälläMiksi hyvä ja kaikkivaltias Jumala sallii kärsimyksen?Mitä erinomaista on kristinuskossa verrattuna muihin uskontoihin?Kristittyjen yhteys on kuin värikynälaatikko"Ainoastaan sydämellä näkee hyvin."Olemmeko sopuleita vai linnunpoikasia?Kadotettu lapsuusSitäkö saa mitä tilaa?Hulluakin hullumpi maailmammeNauti nyt, maksa myöhemmin!Mutta suurin on rakkausInternetin ja ihmissuhteiden vallankumousSuosimmeko mustaa vai valkoista koiraa?Isänmaan parturitTäydellinen vai ainoastaan kyllin hyvä?Pakanuus tekee paluuta SuomeenSyyria on tullut etupihallemmeOnko sinulla tilaa kasvaa?Onko elämän leivästä kevytversiota?Valistuksen vankeinaEi kannata sahata omaa eikä naapurin oksaaKatumus vai parannuksenteko?Kertoa vai kysyä?Kannattaa jatkaa kolkuttamistaHuomispäivään vangittuinaMyös nautojen on koettava pelastusErilaisuuteen kätkeytyy siunausYhteistyö viisinkertaistaa tuloksetPaluu Kalajoen käräjilleArmo, totuus ja kaksi magneettiaPelastava yhteysKarsiminen tekee kipeää sekä politiikassa että elämässäPaljon paljastava pieni tarinaMahtaakohan siitä mitään tulla...Karttoja kaikille mielensä pahoittajilleEnpä jos meillä ei olisikaan Joulua?Sokeat sokeiden taluttajinaKirkkolaiva törmäsi jäävuoreenNälkä tappaa enemmän kuin EbolaKoetelkaa kaikkea ja keskittykää siihen, mistä olette eri mieltä...William Booth - Hätkähdyttävän tarkka profetia toteutumassaMiten arvioida profetian luotettavuus - profetioiden koetteleminen Kaikki profetiat eivät ole oikeassa – eivätkä kaikki väärässä Herran ateria vai omien kuppikuntien yhteyden vaalimista?Kertomus vailla vertaaAvomaa-seurakunta vai kukkaruukku-seurakunta?"Raamatun profeetat Salomonia ja Jeesusta myöten olivat muslimeja"David Wilkerson – Profetia talouden ja moraalin romahtamisestaOlemmeko samassa joukkueessa?Jumalanpalvelus, viikon tärkein tapahtuma vai ”keisarin uudet vaatteet”Kuuluako vai eikö kuulua kirkkoonMoniko nyt eroaa kirkosta?Onko maapallomme jo lunastuskunnossa, ja miten maailmanloppu tulee?Päivi Räsänen ja lain noudattaminenKuka on oikeasti pätevä?Eikö Jeesuksen nimi olekaan ihanin?Jumalaa ei ole?Helpompi päästä taivaaseen kuin ehtoolliselle? Olenko ahdasmielinen ja suvaitsematon fundamentalisti, joka kärsii homofobiasta?Mikä meitä oikein riivaa?Kuka ja millainen on oikea ystävä?Ylidiakoni Jyrki Härkönen: Julistus pois kaduilta ja kauppakeskuksista”Jumalattoman rakas kirkko”Onko ykkösenä minun seurakuntani vai Jumalan valtakunta?Profetiat taloudellisesta katastrofista toteutumassa?Hämärää puhetta pimeässä salissaMitä kovempaa lyöt, sitä syvemmälle se uppoaaTiedätkö kohtalosi?Tyhjät kupit eivät riitä janoisille Kari Tapion laulun viisas neuvo: Sydänpuoli säätä vastenHätkähdyttävän tarkka profetia on toteutumassaHelluntai: Kirkon vai seurakunnan syntymäpäivä?”Myönteisyys ja usko ovat kaksi eri asiaa”Kuolevan kirkon saattohoitajatEhtoollispöytä avoimeksi kaikille Jeesuksen seuraajille"Jättitukimus: Usko Jumalaan laskussa ympäri maailman"Kirkon Ulkomaanapu oudoilla poluillaOletko iloisesta vai vihaisesta perheestä?Kun risti kaatui ja teltat lentelivätUsko kasvaa paineiden keskelläHenkilöseurakunta - uhka vai mahdollisuus?Tiedätkö, mikä pitää seurakunnat koossa?Seurakuntauudistusta DDR:n menetelminSukupuolineutraalin avioliiton Pandoran lipasKatse, jota en voi unohtaaRakastava Jumala ja helvettiDavid Pawson ja mikä saarnoissa mättää?Kuolemansairautta torjumaanJoko olet syönyt perunankuorikeittoa?Kaikkea voi maistaa kerranMoneenko ihmiseen päivässä sinä jätät jäljen?Sain todistaa Jumalan kunnian ja voimanKaikkien janoisten ystäväYksi runko, monenlaisia oksiaAika kulkee sittenkin vain eteenpäinOn vain yksi lauma ja yksi PaimenVoittava rakkausPiispa Seppo Häkkinen: Kirkko maallistuu sisältä päinIsrael ja viharikoksen erilaiset tulkinnatTutkimuksia julistuksen muuttumisestaOnnittelut rohkeille naisilleMitä meille tapahtuu, kun kuolemme?Rakenteista kohti ydintä”Miksi sinä vielä kuulut kirkkoon?”Ketä ehdottaisit viimeisen TV7 Kirja-ohjelmani vieraaksi?Kristikunnassa syrjään sysätty kirkko?Kuolemaakin vaikeampiKirkossa on käynnissä sisällissotaMitä haluaisit kysyä Miikka Ruokaselta?Polvet vai takamus?Vain noin kolmannes ihmisistä uskoo kristinuskon JumalaanLaitoskirkko ja Kristuksen seurakunta?Yllättävää tukea jäsenhankintaan ja levikkityöhönVapaus uskoa ja vapaus jopa rukoillaTarvitaanko nyt lisää vapautta vai Sanan selkärankaa?Halpaa vai kallista armoaTiedätkö sinä, kuka olet?Väliviiva ratkaisee kaikenSuomi on maailman paras maaSuunniteltu väijytys vai Israelin armeijan provokaatio?Toivo löytyy myös pelon ja masennuksen keskelleOnko kristinuskolla rajoja?Nuoret: Kirkon tärkein tehtävä on hautausmaan ylläpito Nuoria naisia kaatuu kuin heinääIrtisanoin lehtitilaukseniMielenkiintoista uutta tietoa Gazan laivueestaHyvin varustautuneita rauhanaktivistejaPiispa Samuel Salmi: "Lukittujen ovien kristillisyyttä?"Takana on jo 100 jaksoa TV7 Kirja ohjelmaa"Västäräkistä vähäisen..."Isäni terveiset haudan takaaUskotko sinä ihmeisiin?Haluammeko me olla suvaitsevaisia?Kurjet opettavat meille paljonMissä sinä olit silloin, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin?Kummallinen kirkkoherranvaaliKorotammeko me Saatanaa vai Jeesusta?Tuhlaaja-isän yllättävä opetusSeikkailu elävien ja kuolleiden talossaKirkon epäpyhät salaisuudetVaellusta ihmeissä ja merkeissäMiten löydän seurakunnassa oman paikkani ja tehtäväniTunnetko nenässäsi oudon hajun?Miten tullaan onnelliseksi tai katkeraksiKenen lapseksi sinä olisit halunnut syntyä?Jouluevankeliumi omalla murteellasiMikä on paras raamatunkäännös?Blogi: Joulun Rauhaa ja julmaa kidutustaSanan- ja omantunnonvapaus ovat uhattuinaMihin lapsi saa uskoa?Voiko ehtoollisella parantua? Tauno Rantalan profetia – Varoitus Suomen kansalle luopumuksen rangaistuksestaLance Lambertin profetia – Maailmansodista alkoi Jumalan vihan ja tuomion aikaFrank Mangsin profetia – Kolme näkyä Suomen kristittyjen tiestäTommy Hicksin profetia - Näky lopunajan seurakunnastaProfetioita JeesuksestaIsraelia koskevia profetioitaEmanuel Minos sai 1968 väkevän lopunajan profetiaKokoelma profetioita, mm. Hieronymus, Jon Matus, Viljami RaudaskoskiKolmas maailmansota alkaa Israelista: Vilhelmi Raudaskosken hätkähdyttävä profetia, OSA IVilhelmi Raudaskosken ennustukset, osa IIViikon tarinatKIRJABLOGI, kristilliset kirjatPihlavan kanala - blogiPihlavan kuttula - blogiISRAELMISSIO JÄRVENPÄÄ Kuvat kertovatTervetuloa TV7 Raamattukouluun!Mukavia muistojaYhteystiedot, esittelyt, CV, palaute
Etusivulle » Reijon blogi
Ilmestyskirjaa iloisesti ja kevein sydämin
Jos kysymme, mitä ihmiset muistavat Ilmestyskirjasta, niin meille todennäköisesti kerrotaan pelottavista tuhon ja kuoleman näyistä, antikristuksesta, Harmageddonin taistelusta, viimeisestä tuomiosta, tulisesta järvestä, pedon merkistä 666 ja tuhatvuotisesta valtakunnasta.
Raamatun viimeinen kirja Ilmestyskirja ei ole helppoa luettavaa. Johanneksen näyssä eivät asiat etene aina kronologisesti eli tapahtumajärjestyksessä. Mukana on paljon hurjia ja väkeviä näkyjä, joita voidaan selittää monella ristiriitaisellakin tavalla. Ja niin niitä on myös selitetty ja tullaan varmasti vastaisuudessakin selittämään.
Usein Ilmestyskirjasta luettua verrataan television uutislähetyksissä nähtyyn. Pohditaan, että mikä ennustus on juuri nyt toteutumassa? Liittyköhän tämä uutinen juuri siihen ennustukseen? Mitä ja koska tapahtuu seuraavaksi jotain kamalaa? Profetioista luetuista tapahtumista sekä niiden aikataulusta, merkityksestä ja järjestyksestä sitten väitellään ja kirjoitetaan jopa paksuja kirjoja.
Tämän aikakauden, meneillään olevan armon ajan viimeiset vaiheet eivät tule olemaan helppoja. Mullistuksia, kuolemaa ja väkivaltaa on varmasti luvassa. Jo nyt käynnissä oleva taistelu pahan ja hyvän, Saatanan ja Jumalan välillä huipentuu yhteenottoon, jonka lopputuloksen me tiedämme. Ellemme tiedä, me voimme lukea sen Raamatusta.
Taistelun lopputuloksen tietää myös Saatana. Mitä lähempänä se näkee oman tuhonsa olevan, sitä raivokkaammin se yrittää siirtää tilintekon hetkeä edes hieman tuonnemmaksi. Samalla se yrittää juonillaan saada mahdollisimman monia muita mukanaansa tuliseen järveen.
Mikä on Ilmestyskirjan pääsanoma?
Kristillisiä kirjoja arvostellessani olen lukenut valtavan määrän myös sellaisia kirjoja, joissa selitetään Ilmestyskirjaa. Niissä opetetaan, miten Ilmestyskirjaa olisi luettava. Niissä kiistellään siitä, miten kukin näky on ymmärrettävä. Tuollaisia kirjoja lukiessani olen henkilökohtaisesti tullut tällaiseen tulokseen: ajan merkkejä on toki syytä Jeesuksen ohjeen mukaan seurata, mutta aikataulujen ja tapahtumajärjestysten kanssa painimiseen en halua osallistua.
Uskon, että kaikki mitä tulee tapahtumaan, on Jumalan hallussa ja vallassa. Meille riittää, että säilytämme uskomme Jumalan lupauksiin, turvaamme Jeesuksen armoon, pyrimme kaikessa seuraamaan häntä ja luotamme siihen, että hän on luvannut pitää omistaan aina huolen. "Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta." (Room.8:39) "Elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat." (Room.14:8)
Onko Ilmestyskirja siis toisarvoinen Raamatun kirja? Totesihan Martti Lutherkin jo aikanaan, ettei kirjaa olisi ehkä pitänyt lainkaan valita mukaan Uuteen testamenttiin. Tohdin olla hänen kanssaan jyrkästi eri mieltä.
On asioita, joissa "kauneus on katsojan silmissä". Ilmestyskirja on tällainen asia, jossa lukijan asenne ja odotukset värittävät kaiken luetun. Me näemme sitä, mihin kiinnitämme huomiomme. Me näemme asiat, joita pelkäämme tai joissa ajatuksemme alituisesti askartelevat.
Ilmestyskirja rohkaisee meitä iloiten odottamaan Jeesuksen paluuta
Ilmestyskirjan keskeisin sanoma on: Jeesus tulee takaisin. Eikä hän nyt tule avuttomana vauvana seimen oljille vaan kuninkaiden Kuninkaana sekä kuoleman ja pimeyden vallat voittaneena sankarina.
Tätä tapahtumaa ei hänen omiensa, häneen turvautuvien toki tarvitse pelätä. Jeesuksen kutsun torjuneille hänen paluunsa tulee sen sijaan olemaan pelon ja kauhut hetki. Eikä tuo hetki ole kaukana. Ilmestyskirjan ja koko Raamatun viimeiset rivit kuuluvat:
”Hän, joka todistaa tämän, sanoo: "Tämä on tosi, minä tulen pian."
Aamen. Tule, Herra Jeesus!
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. ” (Ilm.22:20-21)
Jeesuksen omikseen lunastamia eivät suinkaan odota kauhut vaan ”vapautuksen ajat”, kuten Jeesus asian ilmaisee:
"Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." (Luuk.21:28)
Ilmestyskirja kertoo valtavasta taivaallisesta jumalanpalveluksesta
Entä ne alussa mainitsemani pelon ja ahdistuksen aiheet, jotka löytyvät Ilmestyskirjasta? Miten meidän tulee niihin suhtautua? Miten ne sopivat yhteen ilon, rauhan ja Karitsan hääaterian riemun ja juhlinnan kanssa?
Alussa mainitsemieni asioiden osuus ja merkitys Ilmestyskirjasta on paljon vähäisempi kuin uskotkaan: sanaa ”antikristus” ei mainita siellä kertaakaan. Myös Harmageddonin sota, Tuhatvuotinen valtakunta ja luku 666 mainitaan vain kerran. Ilmestyskirjan painopiste, törkein sanoma ei ole näissä vaan jossain aivan muualla, kertoo Juho Sankamo erinomaisessa kirjassaan Alkukirkon salaisuus.
Kun jätämme syrjään asiat, jotka ovat saaneet julkisuudessa kohtuuttoman paljon tilaa ja Ilmestyskirjasta opetettaessa ylettömän suuren painotuksen, jäljelle jää jotain yllättävää:
Ilmestyskirja on jatkuvaa Jumalan palvontaa, liturgiaa (Sanan liturgia pohjana oleva kreikankielinen sana tarkoittaa "yhteistä työtä". Sitä käytetään jumalanpalveluksesta, etenkin ehtoollisjumalanpalveluksesta), laulua, taukoamatonta ylistystä, Halleluja- ja aamen huutoja, Jumalan sanan lukemista ja avautumista, palvovaa hiljaisuutta, uhrisavua, pyhien rukouksia ja kaiken huippuna Karitsan hääjuhlaa.
Professori Antti Laato on tiivistänyt Ilmestyskirjan salaisuuden näin:
”Kun jäljelle jätetään vain liturgiset osat, lukija ymmärtää olevansa keskellä kristillistä jumalanpalveluselämää, jossa Jumalan Karitsa palvelee meitä. Hän antaa meille ehtoollisessa ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä.”
On aika lukea Ilmestyskirjaa luottamuksen silmin
Kun me tarkastelemme Ilmestyskirjaa tästä näkökulmasta, meissä saa toivottavasti tapahtua kaksi asiaa:
- Meidän silmämme avautuvat näkemään Ilmestyskirjasta kaiken sen ilon, riemun, rauhan ja rakkauden, jonka Jumala on valmistanut niille lapsilleen, jotka hänen Poikansa on morsiamenaan hääjuhliin tuonut.
- Silmämme avautuvat näkemään tavallisessa viikoittaisessa messussamme samat Ilmestyskirjasta löytyvät ja edellä jo mainitsemani asiat, jotka odottavat meitä kerran Karitsan suurissa juhlissa.
Ratkaisevaa on se minne katseesi suuntaat
Jos olet liikkeellä polkupyörällä tai autolla, niin kiinnität katseesi edessä olevaan. Katsot tiiviisti siihen suuntaan mihin olet menossa. Ellet tee näin, löydät itsesi nopeasti ojasta tai peräti ensiapuklinikalta.
Jos olet Jeesuksen kalliisti lunastamana matkalla taivaaseen, sinun on kiinnitettävä katseesi Jeesukseen sekä Ilmestyskirjan näkyihin taivaassa vietettävästä riemujuhlasta, ylistyksestä, kiitoksesta ja Karitsan hääateriasta.
Jos alati vilkuilet, tai lähes pakkomielteen omaisesti tutkit Ilmestyskirjan sisältämiä näkyjä mullistuksista, sodista ja kulkutaudeista, joudut harhaan tai peräti ojaan. Tuollaiset näyt on tarkoitettu varoitukseksi niille, jotka torjuvat Jeesuksen. Niissä kerrotaan, mitä tulee viimeisellä tuomiolla tapahtumaan Saatanalle, tämän maailman ruhtinaalle ja hänen joukolleen sekä Jeesuksen verta halpana pitäneille.
Olipa elämän tilanteesi mikä tahansa, niin jos Jeesus on sinun Vapahtajasi, tai olet valmis päästämään hänen sydämeesi, niin parhaat ja suuremmoisimmat asiat ovat sinulla varmasti vasta edessäpäin!
"Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm.21:3-4)" |
Omakotitalokauppa käy kuumana. Mökit viedään käsistä ja mökkitontit ostetaan näkemättä. Kotoillaan, hyggeillään, tehdään etätöitä ja rakennetaan pesää. Ne, jotka eivät osta uutta remontoivat nuhruisilta näyttäviä nurkkiaan. Uusi seinämaali, tapetti, keittiökaapisto piristää kummasti. Ostettavaa, myytävää ja päivitettävää tuntuu riittävän mutta remonttimiehistä on huutava pula. On tuskastuttavaa, että uusi keittiö on jo toimitettu ja laatikot täyttävät asunnon, mutta remonttimiehet tulevat vasta kuukausien päästä. Tässä kohtaa usea turvautuu sukulaisiin ja tuttaviin ja järjestää talkoot.
Yksi huolenaihe on vähemmän, kun talkooväki on vakuutettu. Talkoovakuutus on vapaaehtoinen ryhmävakuutus, jonka talkoiden järjestäjä voi ottaa palkatonta työtä tekevien sukulaisten ja tuttavien loukkaantumisen, invalidisoitumisen ja kuoleman varalle.
Talkoita suunnittelevan kannattaa pyytää muutamasta vakuutusyhtiöstä tarjous talkoovakuutuksesta, joka on räätälöity omiin tarpeisiin sopivaksi. Määräaikainen vakuutus otetaan ennen talkoiden alkua ja se on useimmilla vakuutusyhtiöllä voimassa pisimmillään vuoden ajan. Vakuutuksessa nimetään töihin osallistuvat henkilöt tai ilmoitetaan työhön yhtä aikaa osallistuvien henkilöiden lukumäärä. Jotkut vakuutusyhtiöt sisällyttävät myös rakennustöihin osallistuvat perheenjäsenet talkooväen vakuutukseen.
Talkoovakuutusten hinnat ja sisältö vaihtelevat vakuutusyhtiöiden välillä. Ennen vakuutuksen ottamista on syytä tarkistaa mitkä tapahtumat ovat tapaturmia ja onko korvauspiiriä rajoitettu. Vakuutusyhtiöiden vakuutusehdot eroavat toisistaan siinä, millaiset tapahtumat on määritelty korvattaviksi tapaturmiksi, onko hoitoon hakeutumiselle asetettu määräaikoja, kuinka pitkältä ajalta hoitokuluja korvataan ja mitkä ovat enimmäiskorvausmäärän tasot. Esimerkkitapaus kertoo, miten talkoovakuutus käytännössä toimii.
Erik oli veljensä Pentin mökkityömaalla auttamassa viimeistelytöissä. Erik oli asentamassa keittiökaappeja, kun yläkaappia asennettaessa ote lipsahti ja kaappi kaatui Erikin päälle, jolloin hänen ylähuulensa halkesi ja kolme etuhammasta katkesi. Pentin ottama talkoovakuutus korvasi huulen ja kahden etuhampaan hoidon kokonaan mutta kolmannen hampaan osalta vain puolet hoitokuluista, sillä kyseinen hammas oli vaurioitunut jo lapsena sattuneessa tapaturmassa ja korvattu nastahampaalla. Jos Pentti ei olisi ottanut talkoovakuutusta, olisi Erik joutunut kustantamaan hammashoidot omasta pussistaan, sillä Erikin oma yksityistapaturmavakuutus ei korvannut hammasvammoja lainkaan.
Jos ja kun Erik ja muu talkooväki on vakuutettu, tulee talkoiden järjestäjän muistaa vakuuttaa itsensä ja kotona asuvat perheenjäsenet erikseen, sillä talkoovakuutus ei yleensä kata heidän vahinkojaan. FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonta antaa neuvoja vakuutusviidakossa selviämiseen – myös talkoovakuutuksista kysyvä saa neuvoja. |
Sovella on päivittänyt ArchiCAD-rakennussuunnitteluohjelmistolle kolmiulotteisia suunnitteluobjekteja sisältävän Sovella GDL-objektikirjaston. GDL (Geometric Description Language) on ArchiCADissa käytetty ohjelmointikieli parametristen tuoteosien eli objektien luomiseen.
Päivitetty kirjasto on mallinnettu ArchiCADkäyttäjille tutunomaisella tavalla. ArchiCAD ohjelman käyttöliittymässä on linkkipainike verkkosivuillemme, jolloin suunnittelijoiden on tarvittaessa helppo siirtyä sivuillemme katsomaan ja hakemaan tarkempaa tuotetieoa tuotteista.
Kirjastoa voi käyttää ArchiCAD 22 ja sitä uudemmissa ohjelmaversioissa sekä Windows- että Macintoshlaiteympäristöissä.
Kirjasto otetaan käyttöön valitsemalla kirjastohakemisto käytettyihin kirjastoihin valikon komennolla: Arkisto–Kirjastot ja objektit–Kirjastojen hallinta. Ohjeet ArchiCAD-ohjelman ja objektien peruskäytöstä on luettavissa ohjelmiston mukana tulevista oppaista.
Toivotamme innostavaa mallinnusta!
Lataa 3D-mallit käyttöösi täältä
Älykkäät hyllystön osat perivät väritietonsa koko hyllystön oletuksesta tai vaihtoehtoisesti käyttäjä voi säätää jokaista osaa erikseen. Värikoodia käytetään Sovella-hyllystöstä luotavien osien luettelointitiedoissa.
Modulaarinen rakenne mallintuu luontevasti ArchiCADin GDL-ohjelmointikielen oliopohjaisuuden ansiosta. Sovella-hyllykokonaisuuksien suunnittelu on tehokasta |
Toni Mäkiaho jatkoi vakuuttavaa pistetehtailuaan, kun Bewe aloitti ylemmän jatkosarjan urakkansa jääkiekon II divisioonan etelälohkossa. Kellokosken Alku kaatui Helsingissä numeroin 9-4. ”Mäkkäri” oli mukana viidessä (2+3) isäntien osumassa.
Bewe oli jo pelin puolivälissä karannut 6-0-johtoon, ja niistä maaleista viimeisin oli koko ottelun upein, kun Mäkiaho ohjasi läheltä ylänurkkaan pelattuaan ensin hienosti yhteen Riku Rahikaisen kanssa. KelA-vahti Mika Hakola sai siinä vaiheessa tarpeekseen, ja hänen tilalleen tolppien väliin tuli Mikko Heiskanen.
Heiskanen pitikin nollan aina kolmannen erän toiselle minuutille asti, jolloin Ilkka Saarinen teki Bewen seitsemännen maalin. Mutta Mäkiahon ja Saarisen osumien välissä, toisen erän jälkimmäisellä puoliskolla, KelA oli peräti kolmesti ehtinyt upottaa kiekon ohi toista otteluaan Bewen veräjällä pelanneen Juuso Hyypän. Varsinainen peikko Bewelle oli Niko Harju, joka teki vierasjoukkueen neljästä maalista kolme: ensimmäisen, toisen ja neljännen.
Puolustajat pyssyttelivät
Bewen puolustajista peräti neljä pääsi mainioilla kaukolaukauksillaan maalien makuun: Jussi Kuikka (1-0), Janne Tolvanen (2-0), Jan Roos (5-0) ja Timo Ahonen (8-4). Mäkiahon ja Saarisen lisäksi Bewen muut hyökkääjämaalarit olivat Roopertti Martikainen (1+2) ja Jaakko Niemensivu (1+1).
Mäkiaho oli kirjauttanut ensimmäisessä Bewe-pelissään, edellisen sarjavaiheen päätösottelussa GrIFK:ta vastaan tehot 1+3. Nyt hän pani vielä pykälän paremmaksi, vaikka vastus oli kovempaa sorttia.
– Kauniaisten-peli nyt oli mitä oli; joutui vähän katselemaan ympärilleen ja ottamaan varovasti, ettei tule telottua ketään, Mäkiaho naureskeli.
– Tämä peli oli jo vähän normaalimpaa, vaikka aika hakemista toki kuitenkin. Onneksi saimme sovittua pari perusjuttua. Se helpottaa huomattavasti pelaamista, hän selvitti.
– Ja onhan se kiva, että tulee onnistumisia. Muutamat treenit ja pelit kun vielä pääsee vetämään, niin se yhä paranee siitä, Mäkiaho uskoo.
– Toivottavasti pystyn tartuttamaan fiilistä ja asennetta muihinkin. Kun taso treeneissä nousee, se heijastuu peleihinkin.
Pättiniemi kuukauden pelaaja
KelA-pelin jälkeen palkittiin Bewen tammikuun pelaajana Panu Pättiniemi. Hän sai henkilöauton kuukaudeksi käyttöönsä.
Bewen ohjelma jatkuu lauantaina 18. helmikuuta vierasottelulla Järvenpään Haukkoja vastaan. Kotiareenalla Bewe pelaa seuraavan kerran tiistaina 21. helmikuuta. Kello 20 alkavassa kärkikamppailussa on vierasjoukkueena Riihimäen Nikkarit. |
Potkunyrkkeilyn peruskurssi isketään käyntiin 12.8.2019 ja iso osa paikoista on jo varattu! Kurssia luotsaa kova kolmikko, joka jo malttamattomana odottaa, että saa ottaa uudet tappelijat avosylin vastaan ja johdattaa iloisesti kamppailulajien ihmeelliseen maailmaan.
Monia voi uusi paikka, uudet ihmiset ja/tai uusi laji jännittää, mutta se on aivan normaalia ja sallittua ja kuten sanottua, meidän ohjaajakolmikkomme on joskus jännittänyt täysin samojen asioiden äärellä. Haluamme alleviivata sitä, että potkunyrkkeilyn peruskurssille osallistuminen ei edellytä aikaisempaa urheilu- tai kamppailulajitaustaa. Tekniset asiat opetellaan yhdessä alusta asti ja kuntoa kohotetaan kukin oman kuntotasomme mukaan toinen toistamme kannustaen.
Kurssikavereiden lisäksi näiden kolmen ohjaajan naamat tulevat hyvin tutuksi kurssin aikana.
Apuohjaajana toimiva Sonja on TFC:n omia nuoria kasvatteja tammikuun 2018 peruskurssilta. Huikea motivaatio on tuottanut nopean teknisen kehityksen ja avoimen iloisen luonteensa sekä pitkän pinnansa ansiosta Sonja on kiinnitetty apuohjaajaksi kaikkeen mahdolliseen ja nyt virallisesti myös tulevalle peruskurssille. Tajuttoman kovien kiertopotkujen lisäksi Sonjalla on myös ehdottomasti koko seuran huonoimmat vitsit. 🙄
Toisena vastuuohjaajana elokuun peruskurssilla on oman tappelu-uransa tammikuussa 2015 aloittanut Markus eli Make eli Sneppis. TFC:n kisaryhmässä ja ottelukehissäkin edustava Make on aina tasaisen hyväntuulinen, rauhallinen ja kannustava. Make ohjaa myös potkunyrkkeilyn jatkoryhmiä sekä kuntonyrkkeilyä. 🤪
Päävastuuohjaajana toimii someupseerimme ja vuoden 2019 K1 suomenmestari Jonna eli Konna. Tammikuussa 2015 oman tappelu-uransa Maken kanssa samalla peruskurssilla aloittanut Konna luotsaa ties kuinka monetta peruskurssiaan ja ohjaa lisäksi kuntonyrkkeilyä, tarvittaessa potkunyrkkeilyn jatkoryhmiä sekä säännöllisesti yksityistreenejä. Konnalla on väitetty olevan häiritsevän kovaääninen nauru, mutta sitä ei kannata uskoa. Meidän seurassa ei naureta. Ei edes hymyillä. 🤨
Tuusula Fighter Clubilla treenataan hyvässä seurassa huipputyyppien kanssa ja tavoitteenamme on yksilöiden nousujohteinen kehitys ja harrastaminen hyvällä fiiliksellä! 🤩 |
Perheen lasten ja nuorten suosikkilomakohde kotimaassa ovat taatusti Suomen huvipuistot. He ovatkin aivan oikeassa: kesä ja huvipuistot nyt vain kuuluvat ehdottomasti yhteen! Kauas ei tarvitse lähteä, asuipa missä tahansa, sillä huvipuistoja löytyy lukuisia myös kotimaasta. Vaihteluakin on riittämiin niin laitteiden kuin muidenkin aktiviteettien suhteen. Tunnetuimmat huvipuistot ovat Linnanmäki Helsingissä, Särkänniemi Tampereella, Powerpark Alahärmässä ja Tykkimäki Kouvolassa.
Suomen huvipuistot tarjoavat jokaiselle jotakin
Kaikkien tuntema Linnanmäen huvipuisto on kävijämäärältään Suomen suurin huvipuisto. Se on myös kaikkein vanhin, sillä huvipuisto avattiin jo vuonna 1950. Linnanmäki onkin kiehtova yhdistelmä sekä vanhoja ja nostalgisia että uudempia laitteita. Laitteita on yli 40 ja näiden lisäksi löytyy runsaasti erilaisia pelejä. Suosituimmat laitteet ovat vanha kunnon puuvuoristorata sekä maailmanpyörä, joka tarjoaa huimat näkymät Helsingin yli.
Linnanmäen jälkeen seuraavaksi tunnetuin huvipuisto on tietenkin Särkänniemi Tampereella. Särkänniemessä huvilaitevalikoima ei ole aivan yhtä runsas kuin Linnanmäellä, mutta vastapainoksi sieltä löytyy monia muita aktiviteetteja. Huvipuistopäivään voi lisätä käyntikohteeksi vaikkapa planetaarion, pieneläintarhan, taidemuseon tai Näsinneulan näkötornin, josta voi ihailla Tampereen kaupunkinäkymää ja ympäröiviä järvimaisemia. Särkänniemi sijaitsee kätevästi Tampereen keskustan kupeessa.
Suomen suurin huvipuisto löytyy Pohjanmaalta
Suomen suurin huvipuisto on Powerpark Pohjanmaalla. Laajuutta alueella on yli 160 hehtaaria, jolle mahtuu laitteita kaikenikäisille huvittelijoille. Yhteensä laitteita on yli 40, ja näiden joukosta löytyy peräti kahdeksan vuoristorataa. Varsin hurjien laitteiden vastapainoksi huvipuistosta löytyy myös laajin lastenlaitevalikoima, kun kaikki Suomen huvipuistot otetaan mukaan. Mikäli lapsi ei uskalla jonkin laitteen kyytiin yksin, hän voi saada maksutta seurakseen erityisen puistokummin.
PowerPark tarjoaa muutakin kuin perinteisiä huvipuistolaitteita, joista Suomen huvipuistot ovat tunnettuja. Alueella on kartingratoja, joista ulkorata on itsensä formulakuski Mika Salon suunnittelema ja soveltuu kaikille yli 160-senttisille. Lisäksi tutustuttavana on perheen pienimmille muun muassa Röllikylä ja koko perheelle elokuvateatteri, jossa on 2D-, 3D- ja 5D-elokuvia. Lähistöllä on myös pieni ostoskeskus ja ravintoloita moneen makuun.
Yhdistä kesälomamatkaan huvipuistoretki
Monelle huvipuistovisiitti on kesälomamatkan kohokohta, ja huvipuistojen läheltä löytyykin runsaasti majoitusvaihtoehtoja. Leirintäalueet ja vuokramökit ovat monen lomalaisen suosikkivalintoja kodikkuutensa vuoksi. Kun hankit etukäteen edullisesti herkut ja saunatarvikkeet netistä reissuun mukaan, on rentoutuminen huvipuistopäivän jälkeen helposti toteutettu. Saunassa kroppa ja mieli rentoutuvat. Useimpiin huvipuistoihin on saatavilla seuraavaksi päiväksi sisäänpääsyranneke edullisesti, mikäli huvittelua haluaa jatkaa levättyään yön yli.
Huvipuistojen kävijämäärät kesällä 2022 olivat ennätykselliset koronavuosien jälkeen. Kävijäennätyksiäkin rikottiin, vaikka huvipuistoissa olikin käytössä yhä rajoituksia vierailijoiden suhteen. Esimerkiksi Särkänniemessä kasvua edellisvuoteen oli noin 30 prosenttia, kun kävijämäärä oli 450 000. Tykkimäellä kävijämäärässä sen sijaan koettiin laskua, jonka syyksi arveltiin sateista kesää.
Suomen huvipuistot on suunniteltu suomalaiseen makuun
Jos kurvaat kotimatkalle Itä-Suomen kautta, älä unohda katsastaa, minkä valikoiman tarjoavat ravintolat Imatra. Paikallisista ravintoloista löytyy palkittuja menuja ja niin paljon erikoisuuksia, että pelkästään syömään kannattaa tulla kauempaakin. Lähitilat ja luomu ovat hienosti edustettuna. Loppumatkalle kannattaa ehdottomasti pakata evääksi vielä pussillinen tai pari herkullisia ja käsin tehtyjä karjalanpiirakoita.
Suomen huvipuistoista ei löydy yhtä hurjia ja massiivisia laitteita kuin maailmalta. Niitä harva jää kuitenkaan kaipaamaan, sillä kotimaassa tarjolla on turvallisuutta, kodikkuutta ja lämminhenkisyyttä. Yleensä myös jonot ovat mukavan maltilliset ja ilmapiiri ystävällinen.
Suomen huvipuistot tekevät osaltaan myös hyväntekeväisyyttä. Tässä on kunnostautunut erityisesti Linnanmäki, joka Lasten Päivän Säätiön ylläpitämänä on lahjoittanut varoja lastensuojelutyölle jo yli 70 vuoden ajan. Yhteensä apua on löytänyt perille yli 120 000 miljoonan euron edestä. Mikä olisikaan mukavampi tapa tukea tärkeää työtä kuin tehdä se huvittelemalla huvipuistossa täysin rinnoin. |
Aina se on vaan yhtä jännää. Sienestystyskausi siis. Tuleeko huippusienivuosi vai tavallinen ja mitä sieniä tulee erityisesti tänä vuonna? Vuo - Kaikkiaitinireseptit.blogspot.com
SIPULITON SIENIPIIRAKKA
Tässä teille tattipiirakan ohje, jossa ei ole sipulia, eikä ole myöskään juustoa. Tekisi mieli jatkaa, että eikä ollut siis myöskään herkul - Kaikkiaitinireseptit.blogspot.com
HELPOT SUOLASIENET ROUSKUISTA MARTTOJEN TAPAAN
No nyt on ainakin joulu pelastettu! Suolarouskut nimittäin kuuluvat joulupöytään, niistä tulee juuri se oikean makuinen sienisalaatti ja sitä va - Kaikkiaitinireseptit.blogspot.com
TATTIJULIENNE
Täytyy nyt oikein rietastella näiden tattien kanssa ja lisätä vaan pökköä pesään. Tattijulienne on nimittäin herkku, jota en ollut vielä ko - Kaikkiaitinireseptit.blogspot.com
TATTISIPSIT , PARHAAT SIPSIT!
En meinannut nahoissani pysyä kun törmäsin @sauvajyvanen IG:ssä tattisipseihin, jotka oli siltä valmistelulta vedelty pelliltä suuhun. Ohje löy - Kaikkiaitinireseptit.blogspot.com
YLIHYVÄ YKSKÄTISEN TATTIRISOTTO
Kyllä. Teen jotakin toisin kuin moni muu. Ajattelen itse, että sen takia tattirisottoni on vertaansa vailla, superhyvä, ylihyvä ja mitä näit� - Kaikkiaitinireseptit.blogspot.com
Blogivuosi 2020
Jo lähes perinteiseen tapaan kokoan yhteen kuluneen blogivuoden kohokohdat. Blogin päivitysvauhti piristyi hieman muutaman hiljaisemman vuoden jälk - Sauvajyvanen.blogspot.com
Savuporo-leipäjuustopiirakka
Yhteistyössä Rosa Viini & Ruoka kanssa.Olen lapsesta asti sienestänyt eikä sienihulluus ole missään vaiheessa laantunut. Teini-iässäkin mi - Maistuisvarmaansullekin.blogspot.com
Tattidashia ja nyyttejä
Rakastan käydä sienessä. Metsä saa mielen lepäämään ja kaikki kiire, hössötys ja arjen murheet jäävät hetkessä taakse. Sato joka metsäs - Siskotkokkaa.blogspot.com
Oispa kylmä
Rocky Road Glögg -pullo saatu Tulipahan sekin sitten kerran elämässään todettua. Yleensä marmatan, kun missään ei ole tarpeeksi lämmin, nyt h - Masutoaitemu.wordpress.com
Lampaankääpänugetit
Viikonlopun sienireissulla kävi tuuri ja löytyi vielä jokunen hyvä lampaankääpä. Muitakin sieniä tietenkin löytyi, suppilovahveroita, tatteja - Maistuisvarmaansullekin.blogspot.com
Mikä lienee sieninimesi? - Sienihommia tulossa!
Nyt löytyy sieniä mukavasti mettästä! Ainakin paikoittain. Oon jo monta sienireissua tehnyt ja aina sieltä jotain jää kotiin tuomisiksi.En ole - Safkablogi.fi
Kanttarellikastike keitetyillä perunoilla
Pakastimen perukoilta löytyi ihan yllättäen isohko rasia viime syksyn kanttarelleja. En oikein voi ymmärtää, miten voin unohtaa kanttarellit pak - Meanwhileinlongfield.com
Suppisjahdissa
Viime viikonloppu kului mökillä, lähinnä sienessä ja saunassa. Suppilovahveroita on ihana etsiä: kun löydät yhden, olet löytänyt sen kaikki - Masutoaitemu.wordpress.com
Ricotta-korvasieni-nokkospiirakka
Kyllä niitä korvasieniä sitten vain löytyikin, vaikka toisin epäilin. Mutta ei mitään huippusatoa, koska on ollut niin mahdottoman kuivaa ja ky - Maistuisvarmaansullekin.blogspot.com
Mustatorvisieni on pestossa kuin tryffeli, paitsi parempaa.
Mun pitäisi varmaan viimeistellä reseptikkaa siihen BBQ- kirjaan tälläkin hetkellä, mutta tämä meni niin vahvasti yli tutkasta että ajattelin - Siskotkokkaa.blogspot.com
3 x tattipiirakka
Joko olet käynyt tattimetsällä? Tattiapajilla nopeus on valttia, sillä sienestys on kilpajuoksua matojen kanssa. Jos sienimetsällä on tuuria, vo - Yllapito.maku.fi
Männynleppärouskuja ja siankylkeä liemessä
Mieheni, monikossa, löysivät ne epätavallisesta paikasta. Se oli kylmä ja tuulinen päivä kun kolusin männynleppärouskujen vakiopaikkoja liukka - Siskotkokkaa.blogspot.com
Jeeralla ja korianterilla maustettu modernimpi tattikeitto
Tattikeiton tekemisessä on minulla noin kaksi salaisuutta jotka olen oppinut matkan varrella; olen jo pidempään paistanut risottoihin, keittoihin j - Siskotkokkaa.blogspot.com
Mustatorvisienikeitto ranskalaisella rakuunalla ja vihreällä kardemummalla
Joskus yksinkertaisimmat asiat ovat parhaita. Niinkun tämä keitto. Se on niin hyvä, että päätin nyt vaan naputella sen, vaikka piti tarinoida ih - Siskotkokkaa.blogspot.com
Vuosi 2014 fiiliksinä ja keittiöennustajan tulevaisuuskatsaus! ;)
Istuin tähän juuri ja ajattelin kirjoittaa yhden reseptin. Sen sijaan selasinkin läpi Lightroomista kuvia jotka ryhmittyvät vuosiluvun 2014 alle j - Siskotkokkaa.blogspot.com
Köyhyyttä vai pihiyttä vai elämäntapa
Blogilukulistani tämän aamun paras postaus löytyi Kissoja ja kasvisruokaa blogista - Hyvän Arjen Säästövinkit.Jutussa nuori vegaaninainen Liisa - Eilistapaistoa.blogspot.com
Suppilovahverokeitto
Huomasin juuri, että olen tehnyt aivan liian harvoin sienikeittoja.Meinaan vain kun nyt tein, niin oli sen verran herkullista, että meinasimme Ukkos - Tupuv.blogspot.com
Sienestys ♥
Jos bloginpitäjää ei taas kauheasti ole linjoilla näkynyt, johtuu se ihan vain siitä, että bloginpitäjä on päivät pitkät yhden lempiharrast - Maistuisvarmaansullekin.blogspot.com
Natura 2000 –alueilla kielletään metsästys?
Tapiolan takamailla –blogissa on todella mielenkiintoinen nosto Vasabladetin uutisesta. Itse en juuri lue ko. lehteä, joten minulle ainakin tämä - Terveisetravintoketjunhuipulta.com
Kreikkalaiset lihapullat
Tämä ohje on taas kerran aivan omasta päästä tai sanotaanko näin, että omasta jääkaapista jämät pois menetelmällä tehty.Josku - Tupuv.blogspot.com
Pipo
Sainhan minä taas valmista käsityösarallakin. Tälläisen pipon joka on hieman löysä päästä. Nyt vain ei ole noita tyttöjä huvit - Tupuv.blogspot.com
Suppilovahveropiiras
Tässä eilinen suppilovahveropiiras, joka on jo syöty parempiin suihin. Tuo korianteri teki mielestäni tähän piiraaseen ihanan maun.T - Tupuv.blogspot.com
Suppilovahverokeitto ja ensimmäinen sienisato
Jippii...voiko mikään olla sen ihanampaa, kun samoilu metsässä ja sienien kerääminen. Nyt ollaan taas yhtä komekusta viisaampia eli - Tupuv.blogspot.com |
Onko suomalainen ruoka katoavaa kansanperinnettä, vai vieläkö kotimaisella lihalla, maidolla ja viljalla on paikkansa pöydissämme myös tulevaisuudessa? Kyllä on ja pitää olla, sanoo maataloutta ja ruokatuotantoa tutkiva Irene Kuhmonen.
Ruoka on resurssi, jonka riittävyydellä tai vähäisyydellä on aina ollut osansa myös yhteiskunnan murroksissa. Silti moni viljelijä on ahtaalla, ja työtä tehdään rakkaudesta lajiin.
Irene Kuhmonen nostaa kahvipöytään naapurikunnassa leivottua leipää, läheltä tulevaa savukalaa ja oman pihan raparpereista leivottua piirakka.
“Yritän kuluttajana parhaani mukaan suosia kotimaista, luomua ja lähellä tuotettua ruokaa, silloin kun mahdollista. Aina valitettavasti ei ole ja tunnen siitä myös riittämättömyyttä välillä. Nämä ovat kuitenkin niitä pieniä tekoja ja valintoja, joilla yksittäinen ihminen voi vaikuttaa tarjontaan.”
Irene Kuhmonen on Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija, joka on perehtynyt suomalaiseen ruokajärjestelmän ja maatalouden kestävyyssiirtymään ja resilienssiin väitöstutkimuksessaan. Resilienssi tarkoittaa sitä, kuinka hyvin ruokajärjestelmä pystyy täyttämään olemassaolon tarkoituksensa eli ruokkimaan suomalaiset.
Viimeksi Kuhmonen on tutkinut itäsuomalaisten maatalousyrittäjien resilisenssiä. Tutkimuksessa selvisi, että maatilojen kyky sopeutua osana uudistuvaa järjestelmää vaihtelee suuresti.
Kuhmosten koti Vesannolla on Irenen puolison kotitila. Edellinen sukupolvi sai vielä elantonsa maataloudesta, mutta nykyään lehmiä tai vihannesten viljelyä ei enää ole. Pelto tuottaa heinää kahden oman hevosen tarpeiksi ja mansikkapenkki marjaa perheen napsittavaksi.
Kymmenen Savossa asumansa vuoden aikana lähialueiden viljelijät ovat tulleet Kuhmoselle tutuiksi. Myös rivien harventumisen hän on nähnyt läheltä.
“Iso rakennemuutos tosin on tapahtunut jo aiemmin, mutta viimeiset 20 vuotta maanviljelijöiden tilanne on käynyt ahtaammaksi. Maataloustulo on käytännössä ollut laskusuunnassa koko ajan, mutta kustannukset ovat nousseet. Lisäksi maanviljelyn pitäisi olla paitsi taloudellisesti kannattavaa, myös ympäristön kannalta kestävää.”
Ruokajärjestelmä on jälleen mullistumassa
Irene Kuhmonen tutkii puolisonsa Tuomas Kuhmosen kanssa suomalaista ruokatuotantoa, sen haavoittuvuuksia, resilienssiä ja regiimisiirtymiä. Kyse on siitä, millä tavalla yhteiskunta on järjestäytynyt tuottamaan kansalaisten ruokavarannot – ja mikä sitä uhkaa.
Ajanjaksot ovat seuranneet toisiaan syklisenä kuviona, jossa toistuvat tietyt vaiheet: vallalla oleva tapa kukoistaa, kunnes se kangistuu ja lakkaa toimimasta. Kriisiä seuraa purkautuminen, jonka jälkeen palikat on koottava ja järjestettävä uudelleen. Ruokaregiimin lopettaneista kriiseistä esimerkkeinä mainittakoon sisällisota tai 90-luvun lama leipäjonoineen.
“Ruoka ja eriarvoisuus ovat liittyneet vahvasti kaikkiin suuriin mullistuksiin. Monet indikaattorit ovat ennakoineet jonkin ajanjakso päättymistä ja seuraavan alkamista.”
Nyt ne samat indikaattorit osoittavat tutkijoille, että globaali, fossiilisiin polttoaineisiin perustuva nykyjärjestelmä on kangistumisvaiheessa ja mahdollisesti hajoamassa. Joten mitä seuraavaksi?
Maailman ruokatorilla ruuhkaa
Suomessa on voitu luottaa siihen, että jos kotimaassa on vaikkapa kehno satovuosi, muualta saadaan tuontitavaraa. Kaupan hyllyt eivät siis jää tyhjäksi, vaikka halla veisi viljan.
Kotona Vesannolla Irene Kuhmosen hevoset saavat heinänsä kotipellosta. Kuva: Petra Thurén
Nyt tilanne on muuttunut selvästi. Korona sekoitti tuotantopanosten markkinoita, mutta viimeisin naula oli Venäjän aloittama hyökkäyssota Euroopan vilja-aitaksikin kutsuttuun Ukrainaan: motissa on viisi prosenttia maailman viljaviennistä. Maailmanmarkkinat ovat siis sekaisin, ja kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.
“Emme voi ajatella Suomea tai suomalaista ruokatuotantoa irrallisena osana muusta maailmasta. Pitää muistaa, että olemme osa globaalia järjestelmää. Vaikka meillä ei välttämättä tule nälkä, jossain muualla tulee. Nälkä on ennenkin saanut ihmismassoja liikkeelle”, Kuhmonen toteaa.
Laajan inhimillisen kärsimyksen lisäksi sota on kiristänyt myös suomalaisten maatalousyrittäjien tilannetta entisestään. Viljelyssä käytettävää typpilannoitetta tuotetaan maakaasulla, jota puolestaan tuotetaan paljon Venäjällä. Lannoitteiden hinnat ovat nousseet pilviin, eivätkä maatalouskoneet liiku ilman polttoainetta.
“Ruokatuotannon kustannukset ovat kasvaneet jo kauan tuottajahintoja nopeammin. Moni viljelijä tekee työtä rakkaudesta lajiin, ja kattaa omia kustannuksiaan esimerkiksi metsätuloilla.”
Maatalouden muoto muuttuu, mutta merkitys pysyy
Ruokakriiseistä on pakko puhua suuressa mittakaavassa. Suomalaisen maatalouden kriisistä on puolestaan puhuttu jo niin kauan, että tilannetta voisi yhtä hyvin kuvata krooniseksi. Asiat ovat niin monimutkaisia, että tavallinen ihminen voi ihan hyvin kysyä: mitä meillä on jatkossa lautasella?
Irene Kuhmonen tutkii, millä tavalla yhteiskunta on järjestäytynyt tuottamaan kansalaisten ruokavarannot – ja mikä sitä uhkaa.
Irene Kuhmonen toivoo, että edelleen kotimaassa tuotettua ruokaa, mahdollisesti kasvispainotteisempaa. Lihan tuotannollakin hän näkee yhä sijansa. Mutta miten, missä ja millä välineillä ruokaa tulevaisuudessa tuotetaan tai “tehdään”, se on toinen juttu. On kaksi skenaariota.
Seuraava regiimi suomalaisessa ruokatuotannossa voisi olla agroekologinen.
“Maatalous olisi nykyistä omavaraisempaa ja monipuolisempaa, osin pienimuotoisempaa. Jalostusta olisi myös maatiloilla ja paikallisesti.”
Toinen, vaihtoehtoinen näkemys on nimetty tutkimuksessa sähköregiimiksi.
“Tämä tarkoittaisi high tech -ruokajärjestelmää. Tuotanto irrotetaan osin maasta ja eläinkannasta automaation, robotiikan ja laboratorioteknologian avulla isoihin tuotantoyksiköihin”, Kuhmonen kertoo.
Tarvitaanko Suomessa siis maanviljelyä enää lainkaan? Irene Kuhmosen mielestä sellaista yhteiskuntaa ei ole, jossa ei tarvittaisi.
“Harvan meistä työ on yhtä tärkeää, kuin ruokatuotannon alkupäässä työskentelevien. Silti he ovat eniten puun ja kuoren välissä. Toimiva yhteiskunta tarvitsee toimivaa ruokajärjestelmää, ja Suomen on kannettava vastuunsa ruokaturvasta myös globaalissa mittakaavassa.“
Tilaa JYUnity-lehti
Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa. |
Opistolla kohdataan -lehden kevään 2021 numero on ilmestynyt. Lehti sisältää kurssitiedot keväältä ja kesältä 2021 sekä muuta ajankohtaista tietoa Opiston elämästä.
Suomessa asuvat Opiston postituslistalla olevat saavat lehden kotiinsa viikolla 2.
Voit myös ladata lehden luettavaksi tästä:
Opistolla kohdataan 1-2021
Kurssitiedot löydät myös näiden verkkosivujemme kurssikalenterista vähintään lehdessä olevassa laajuudessa. Kurssikalenteriin pääset tästä.
Nyt kannattaa tutustua tarjontaan, merkitä kiinnostavimmat heti kalenteriin ja muistaa ilmoittautua hyvissä ajoissa mukaan! |
Professoriliitto on tehnyt lahjoituksen Nyyti ry:lle opiskelijoiden jaksamisen ja mielenterveyden tukemiseksi. Lahjoitus kohdistetaan opiskelijoiden ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön tieteenalasta riippumatta.
Koronapandemia on heikentänyt opiskelijoiden hyvinvointia monella tavalla. Olemme mukana tukemassa opiskelijoiden jaksamista ja tuemme Nyytin arvokasta ja tärkeää työtä,
toteaa Professoriliiton puheenjohtaja Jukka Heikkilä
Me Nyytissä olemme iloisia ja onnellisia siitä, että opiskelijoiden jaksamista ja mielenterveyttä pidetään tärkeänä, sillä huomisen työelämä tehdään tänään.
Suurkiitos Professoriliitolle lahjoituksestanne, tuestanne ja arvostuksestanne tekemäämme työtä kohtaan. |
K-Ruoka Awards palkitsi ruoka-alan tekijöitä ja tuotteita eri kategorioissa viime viikonloppuna. Vuoden vastuullisuusteoksi 2017 äänestettiin ylivoimaisella ääniosuudella (61,89%) Atrian uusi jauhelihapakkaus. Uutta pakkausta ylistettiin elintarvikealakehityksen hienoksi oivallukseksi, joka on sekä ympäristö- että käyttäjäystävällinen. Arjen suuri pieni teko, joka parantaa maailmaa.
Atria pakkausinnovaatio vähentää muovijätteen määrää 150 tonnilla vuodessa ja tekee jauhelihasta entistä helppokäyttöisemmän arjessa. Uusi jauhelihapakkaus on tuotettu Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi.
Katso video uuden pakkauksen avaamisesta: https://youtu.be/E4ZYWy47Wuw
Lue miten voittoisa pakkaus tehtiin: https://www.atria.fi/konserni/tyonantajana/me-atrialaiset/tiimitarinoita/nelio-sen-olla-pitaa/
Lisätietoja: Tuoteryhmäpäällikkö Anna Kultalahti, anna.kultalahti@atria.com, puh. 040 865 2467
Atria on Pohjoismaiden, Venäjän ja Viron johtavia liha- ja ruoka-alan yrityksiä. Olemme asiakkaidemme, henkilöstömme ja omistajiemme arvostama yli 110-vuotias yritys. Yrityksemme uusiutuminen ja kasvu perustuvat erinomaiseen kaupalliseen osaamiseen, tehokkaaseen toimintaan ja yhtenäiseen, kestävää menestystä arvostavaan toimintatapaan.
Päätuotteemme, Hyvä Ruoka, tuottaa paremman mielen ja kestävää arvoa kaikille sidosryhmillemme. Hyvä ruokamme on vastuullisesti ja eettisesti tuotettua, ravitsevaa ja turvallista. Liikevaihtomme vuonna 2016 oli noin 1,35 miljardia euroa ja palveluksemme oli noin 4 315 liha- ja ruoka-alan osaajaa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Venäjällä ja Virossa. Atria Oyj:n osake on listattu Nasdaq Helsinki Oy:ssä vuodesta 1994 lähtien. |
Ilmoittaudu työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon viimeistään ensimmäisenä lomautuspäivänä. Työnhakijaksi ilmoittaudutaan verkossa. Työnantaja ei voi tehdä ilmoittautumista puolestasi. Työnhaku alkaa siitä päivästä, kun olet ilmoittautunut. Ansiopäivärahaa voidaan maksaa vain siltä ajalta, jona työnhaku on voimassa. TE-toimistoon pääset tästä.
Mikä tulee olemaan ansiopäivärahani suuruus?
Voit laskea päivärahan tason kassan sähköisessä asioinnissa, johon pääset kirjautumaan tästä. Kun olet kirjautunut sisään, etusivulla on osio, jossa lukee päivärahalaskuri.
Milloin ja miten haen päivärahaa?
Kätevimmin se hoituu kassan sähköisessä asioinnissa, johon pääset kirjautumaan tästä. Ohje kirjautumisesta löytyy kirjautumissivulta. Kun olet kirjautunut sisään, klikkaa osiota, jossa lukee ”Hakemukset ja liitteet”. Klikkaa sen jälkeen taas ”Hakemukset ja liitteet”, jolloin aukeaa sivu, jossa on erilaisia hakemuksia. Ylimmäisenä on Ansiopäivärahahakemus.
Huomaa, että ansiopäivärahaa ei voi hakea etukäteen. Sitä ei myöskään makseta kolmea kuukautta vanhemmalta ajalta.
Jos olet lomautettu yhdenjaksoisesti vähintään kaksi viikkoa, täytä ansiopäivärahahakemus kahdelta ensimmäiseltä lomautusviikolta ja lähetä se kassaan vasta sen jälkeen, kun kaksi viikkoa on kulunut. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta käyttää sähköistä asiointia hakemuksen lähettämiseen, postita hakemus liitteineen.
Jos sinut on lomautettu säännöllisesti joka toiseksi viikoksi, lähetä hakemus kassaan, kun lomautuksen alkamisesta on kulunut kolme viikkoa. Jos ensimmäinen lomautusviikko on esimerkiksi viikko 50 ja seuraava lomautusviikko on viikko 52, lähetä hakemus 2.1.2023.
Jos sinut lomautetaan lyhennetylle työviikolle (sinulla on viikon aikana kokonaisia lomautus- ja työpäiviä), lähetä hakemus kassaan, kun sinulla on ollut vähintään kuusi lomautuspäivää. Jos sinulla on lomautuspäiviä vain silloin tällöin, lähetä hakemus lyhyemmältä ajalta, jotta ansiopäivärahapäivät eivät "vanhenisi", sillä ansiopäivärahaa maksetaan vain kolmelta kuukaudelta taannehtivasti.
Lähetä hakemuksen mukana
Työnantajalta saamasi lomautusilmoitus. Kassalle riittää esim. sähköpostitse lähetetty ilmoitus, jota ei ole "kynällä" allekirjoitettu.
Päätös mahdollisesta sosiaalietuudesta (katso hakemuslomakkeesta, mistä etuuksista tarvitaan päätös)
Henkilökohtainen verotuspäätös, jos sinulla on sivutoimista yritystoimintaa, esimerkiksi maa- tai metsätaloutta
Muutosverokortti, jos et ole tilannut sitä suoraan työttömyyskassaan. Työttömyyskassa on saanut 1.2. voimaan tulleet verotiedot suoraan verottajalta, joten ennakonpidätys tehdään ko. tiedon mukaan, jos kassalla ei ole muutosverokorttia. Huomaa, että näissä verokorteissa ennakonpidätys on vähintään 25 %.
Voit tilata muutosverokortin ansiopäivärahaa varten OmaVerosta.
Työttömyyskassa saa palkkatiedot tulorekisteristä, joten palkkatodistusta ei tarvitsisi periaatteessa lähettää. On kuitenkin ilmennyt, että tiedot ovat olleet monesti puutteelliset, joten kannattaa varautua siihen, että työttömyyskassa voi joutua pyytämään palkkatietoihin täydennystä, jos tiedot eivät ole riittävät päivärahan laskemista varten. Käsittelyn sujuvoittamiseksi palkkatodistuksen voi siten edelleen lähettää. Ansiopäiväraha lasketaan lomautusta edeltävien noin kuuden kuukauden tulojen perusteella (jos työssäoloehto on täyttynyt tänä aikana). Jos lomautus alkaa esimerkiksi joulukuussa, voi palkkatodistus olla ajalta 1.6.2022–30.11.2022.
Miten toimin sen jälkeen, kun olen lähettänyt ensimmäisen hakemuksen?
Kun olet lähettänyt ensimmäisen hakemuksen kassaan ja lomautus jatkuu edelleen, lähetä seuraava hakemus, kun on kulunut seuraavat neljä kalenteriviikkoa. Jos maksamme soviteltua päivärahaa, rytmitä ansiopäivärahan hakeminen yhtenäiseksi palkkajakson kanssa (kuukausi tai neljä kalenteriviikkoa).
Jos emme ole vielä antaneet päätöstä ensimmäisestä hakemuksesta, et voi vielä täyttää jatkohakemusta, vaan joudut täyttämään ansiopäivärahahakemuksen. Mutta jos olemme jo antaneet päätöksen ensimmäisestä hakemuksesta, valitse sähköisessä asioinnissa "ei muutettava jatkohakemus", jos olet ollut kokonaan lomautettu. Ja jos sinulla on työpäiviä hakujakson aikana (olet lomautettu vain osittain), valitse "muutettava jatkohakemus".
Menin sähköiseen asiointiin katsomaan tulorekisteritietojani, mutta siellä lukee "tulorekisteritieto puuttuu". Mistä tämä johtuu?
Kassa saa tulorekisteristä tiedot vasta sen jälkeen, kun olet lähettänyt hakemuksen kassaan. Jos haluat käydä katsomassa omia tietojasi tulorekisteristä tätä ennen, sinun täytyy kirjautua tulorekisteriin (www.tulorekisteri.fi)
Mistä voin tarkistaa, missä vaiheessa hakemukseni käsittely on?
Voit seurata hakemuksesi käsittelyn etenemistä sähköisessä asioinnissa. Kassan etusivulla on puolestaan kerrottu kassaan tulleiden hakemusten käsittelytilanne.
Onko merkitystä päivärahan maksamiselle, miten olen lomautettuna?
Kyllä on merkitystä. Selkein lomautustapa on olla lomautettuna aina kokonaisia kalenteriviikkoja. Jos tämä ei ole mahdollista, niin selkeä lomautustapa on myös olla lomautettuna kokonaisia työpäiviä kalenteriviikon aikana (ns. lyhennetty työviikko). Tässä vaihtoehdossa voi tosin joutua sovitellun päivärahan piiriin, mikäli sinulla on myös jotain muuta tuloa, esimerkiksi sivutyö tai sinulla on yritystoimintaa. Tällöin huomioimme lomauttavalta työnantajaltasi saamasi palkan sekä sivutulon tai yritystulon ja maksamme soviteltua päivärahaa. Ja jos olet osa-aikatyössä ja sinut lomautetaan lyhennetylle työviikolle (sinulla on sekä työpäiviä, että lomautuspäiviä kalenteriviikon aikana), maksamme tässäkin tapauksessa soviteltua päivärahaa.
Hankala vaihtoehto on olla lomautettuna sekalaisesti eli sinulla on samalla viikolla esimerkiksi vajaita työpäiviä, kokonaisia lomautuspäiviä ja kokonaisia työpäiviä. Näissä tapauksissa maksamme soviteltua päivärahaa ja tulot huomioidaan siihen ajankohtaan, kun ne on ansaittu, joten tämä voi viivästyttää hakemuksen käsittelyä.
Olin edellisen kerran lomautettuna 5 päivää toukokuussa ja minut lomautetaan uudelleen joulukuussa. Miten toimin ja lasketaanko ansiopäivärahani uudelleen?
Ilmoittaudu ensin TE-toimistoon työnhakijaksi ensimmäisenä lomautuspäivänä. Jos olet lomautettuna vain yhden jakson (esimerkiksi 2 viikkoa) yhteen putkeen, lähetä hakemus lomautuksen päätyttyä. Jos olet lomautettuna vain esimerkiksi yhden viikon tai vähemmän, lähetä hakemus lomautusjakson jälkeen. Jos sinut lomautetaan kokonaan, lähetä hakemus, kun olet ollut lomautettuna kaksi viikkoa. Huomaathan, että ansiopäivärahaa ei makseta 3 kuukautta vanhemmalta ajalta, joten hakemus täytyy olla työttömyyskassassa 3 kuukauden sisällä siitä päivästä, josta haluat päivärahaa maksettavaksi.
Täytä sähköisessä asioinnissa ”muutettava jatkohakemus” ja lähetä se työttömyyskassaan. Lähetä hakemuksen mukana lomautusilmoitus. Muutettavaa jatkohakemusta voi käyttää aina, kun edellisestä lomautuksesta on kulunut alle 6 kuukautta. Jos edellisestä lomautusjaksosta on kulunut yli 6 kuukautta, täytä ansiopäivärahahakemus.
Ansiopäivärahan tasoa ei lasketa uudelleen, vaan sen on sama kuin toukokuussa, koska edellinen ansiopäiväraha on laskettu toukokuun lomautuksen yhteydessä ja uusi lomautus joulukuussa alkaa vuoden sisällä edellisestä lomautuksesta. Omavastuuaika on myös voimassa, koska se oli asetettu kokonaisuudessaan toukokuussa.
Maksetaanko arkipyhiltä ansiopäivärahaa?
Jos saat kuukausipalkkaa ja olet lomautettuna vain osan sellaisesta kuukaudesta, jossa on arkipyhiä, emme maksa arkipyhiltä ansiopäivärahaa, koska näiltä päiviltä ei pääsääntöisesti tehdä vähennystä palkkaan. Jos olet lomautettuna esimerkiksi viikon 52 (vuonna 2022), maksamme ansiopäivärahaa 4 päivältä. On myös aloja, joissa arkipyhät ovat lomautuspäiviä siitä syystä, että työtä tehdään myös arkipyhinä. Tällöin maksamme arkipyhiltä ansiopäivärahaa, jos ne olisivat olleet työpäiviä ilman lomautusta ja palkka on vähennetty lomautuspäiviltä. Joillakin aloilla maksetaan arkipyhäkorvauksia, jolloin ansiopäivärahaa ei makseta arkipyhäpäiviltä arkipyhäkorvauksen vuoksi.
Miten maksan jäsenmaksua lomautuksen aikana?
Jos olet lomautettu kokonaan (et saa palkkaa), sinun ei tarvitse maksaa jäsenmaksua itse. Sinun ei myöskään tarvitse ilmoittaa lomautuksesta erikseen liiton jäsenpalveluun Työttömyyskassa perii työttömyyspäivärahasta jäsenmaksun, joka on 30 senttiä (v. 2022) per maksettu päivärahapäivä. Jos olet lomautettuna osittain (saat palkkatuloa), maksa jäsenmaksu palkkatulosta normaalisti.
Olen osa-aikatyössä tarvittaessa 0-37,5 tuntia viikossa. Työnantajani ilmoitti, että sillä ei ole tarjota työtä seuraavaan kahteen viikkoon. Tarvitseeko työttömyyskassa todistuksen tästä?
Ei tarvitse, koska sinulle ei ole määritelty minimi viikkotyöaikaa. Hae päivärahaa normaalisti samassa rytmissä kuin aikaisemminkin ja ilmoita työtön niille viikoille, joille työnantaja ei ole tarjonnut työtä.
Olin jo sopinut vuosiloman pitämisestä, mutta nyt minut lomautetaan. Miten ilmoitan loman?
Ilmoita vuosiloma ansiopäivärahahakemuksessa merkkaamalla "loma" vuosilomapäivien kohdalle, sillä vuosiloman ajalta ei makseta ansiopäivärahaa, vaan loma-aika hypätään yli ansiopäivärahan maksamisessa ja ansiopäivärahan maksamista jatketaan vuosiloman jälkeen normaalisti.
Vaikuttaako vuosilomalisä ansiopäivärahaan?
Ei vaikuta, jos on kyse kokoaikatyöhön perustuvan vuosiloman ajalta maksettavasta vuosilomalisästä.
Minulle maksetaan lomaraha kokoaikatyöstä lomautukseni aikana. Vaikuttaako se päivärahaani?
Ei vaikuta.
Minulla on puhelinetu käytössä myös lomautuksen aikana. Vaikuttaako tämä ansiopäivärahaani?
Ei vaikuta, jos olet lomautettu kokonaisia päiviä ja maksamme sinulle täyttä ansiopäivärahaa lomautuspäiviltä.
Täytyykö lomautusilmoitus olla allekirjoitettu?
Työttömyyskassa ei edellytä tätä, vaan kassalle riittää myös vaikkapa sähköpostitse lähetetty ilmoitus.
Olen kokonaan lomautettuna. Jos sairastun lomautukseni aikana, miten toimin?
Jos olet kokonaan lomautettuna ja sairaus kestää vain muutaman päivän, maksamme ansiopäivärahaa ihan normaalisti lomautuspäiviltä. Jos sairausloma kestää yli 10 päivää, sinun täytyy hakea Kelasta sairauspäivärahaa, sillä ansiopäivärahaa maksetaan vain Kelan sairausvakuutuslain mukaiselta omavastuuajalta. Sairauspäivärahahakemus löytyy Kelan sivuilta.
Minut on lomautettu lyhennetylle työpäivälle. Jos sairastun, miten toimin?
Jos sairastut lomautuksen aikana, maksamme soviteltua päivärahaa Kelan sairauspäivärahan omavastuuajalta (= sairastumispäivä + 9 seuraavaa arkipäivää) sillä edellytyksellä, että olemme maksaneet sinulle päivärahaa myös sairastumista edeltävältä päivältä. Sairauspäivärahan omavastuuajan jälkeen soviteltua päivärahaa ei ole mahdollista saada. Työnantaja hakee Kelalta palkanmaksuun liittyvän Kelan sairauspäivärahan palkanmaksuvelvollisuuden ajalta. Sinulla on mahdollisuus hakea palkanmaksuvelvollisuuden ajalta itsellesi jäljelle jäävä sairauspäivärahan osuus. Sitä ei pystytä sanomaan, jääkö maksettavaa, mutta Kela laskee sen aina jokaisen hakijan kohdalla erikseen. Jos maksettavaa ei jäisi, on mahdollista hakea toimeentulotukea.
Voinko tienata lomautukseni aikana? Onko 300 euron suojaosa tässä tapauksessa?
Jos olet kokonaan lomautettu ja menet lomautuksen aikana "keikkatyöhön" toisen työnantajan palvelukseen enintään kahdeksi viikoksi, maksamme soviteltua päivärahaa. 300 euron suojaosa on tässä tilanteessa. Voit siis tienata 300 euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaisi päivärahaan.
300 euron suojaosaa ei ole, jos olet kokonaan lomautettu, mutta sinulla on esimerkiksi kaksi työpäivää kuukaudessa lomauttaneelle työnantajallesi. Tämä johtuu siitä, että emme maksa tässä tapauksessa soviteltua päivärahaa, vaan työpäivät jätetään maksamatta ja päivärahaa maksetaan varsinaisilta lomautuspäiviltä.
Olen vanhuuseläkkeellä, mutta olen jatkanut edelleen työntekoa ja nyt minut lomautetaan. Olenko oikeutettu ansiopäivärahaan?
Ansiopäivärahaa ei voida maksaa, sillä vanhuuseläke on ansiopäivärahan maksamisen estävä sosiaalietuus.
Ryhdyin nostamaan osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, mutta edelleen työssä ja minut lomautetaan. Olenko oikeutettu päivärahaan?
Ansiopäivärahaa voidaan maksaa, sillä osittainen varhennettu vanhuuseläke ei ole ansiopäivärahaan vaikuttava sosiaalietuus. Voit edelleen nostaa eläkettä lomautuksen aikana ja ansiopäivärahaa maksetaan täysimääräisesti. Eläkettä ei siis vähennetä ansiopäivärahasta.
Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja minut lomautetaan. Mistä ansiopäivärahani lasketaan ja miten eläke vaikuttaa ansiopäivärahaani?
Ansiopäivärahan taso lasketaan eläkettä edeltävien tulojen perusteella, jos olet ollut työttömyyskassan jäsen tänä aikana. Osatyökyvyttömyyseläke vähennetään ansiopäivärahasta täysimääräisesti. Jos eläke on esimerkiksi 1 000 euroa kuukaudessa, saat 1 000 euroa vähemmän ansiopäivärahaa kuukaudessa.
Jos sinut on lomautettu vain osan kalenteriviikosta eli sinulla on myös työpäiviä lomautuspäivien lisäksi, maksamme soviteltua ja vähennettyä päivärahaa. Tämä tarkoittaa sitä, että eläke vähennetään ansiopäivärahasta sataprosenttisesti. Lisäksi huomioimme palkan, joka sinulle on maksettu lomautuskuukaudelta ja maksamme soviteltua ansiopäivärahaa. Tällöin voi käydä niin, että soviteltua ansiopäivärahaa ei jää maksettavaksi.
Lomautukseni peruttiin, mutta olin jo ehtinyt ilmoittautua työnhakijaksi. Miten toimin?
Ilmoita TE-toimistoon lomautuksesi peruuntumisesta, jolloin TE-toimisto lähettää lausunnon lomautuksesi peruuntumisesta kassaan.
Lomautukseni päättyi aikaisemmin kuin mitä oli sovittu. Miten toimin?
Ilmoita TE-toimistoon lomautuksen päättymisestä. Jos sinulla on vielä hakematta päivärahaa lomautuspäiviltä, lähetä hakemus jäljellä olevista lomautuspäivistä. Käytä muutettavaa jatkohakemusta ja ilmoita hakemuksessa aloittavasi yli kaksi viikkoa kestävän kokoaikatyön.
Päivärahan laskemiseen liittyviä kysymyksiä
Työttömyyskassa ilmoittaa saavansa palkkatiedot tulorekisteristä, joten tarvitseeko minun lähettää palkkatodistusta?
Periaatteessa ei tarvitsisi, koska työttömyyskassa pyrkii ensisijaisesti käyttämään tulorekisterin tietoja. Ongelmana on kuitenkin ollut se, että työnantajat ovat ilmoittaneet tulotietoja hyvin eri tasoisesti, joten tietoihin on jouduttu pyytämään täydennystä. Jos tiedät jo nyt, että yrityksesi palkkatiedot on ilmoitettu hyvin perustasolla, jolloin esimerkiksi lomarahoja ei ole eritelty, sinun kannattaa lähettää palkkatodistus tai palkkalaskelmat. Jos lomautuksesi alkaa joulukuussa, voi palkkatodistus tai palkkalaskelmat olla ajalta 1.6.2022–30.11.2022.
Huomaa, että sitten on eräitä poikkeuksia, jolloin päiväraha lasketaan joltain muulta ajalta kuin suoraan lomautusta edeltävältä ajalta. Näin menetellään esimerkiksi silloin, jos olet ollut vanhempainvapaalla tai kotihoidon tuella etkä ole ehtinyt olla vähintään 26 viikkoa työssä vapaalta palattuasi ennen lomautuksen alkamista. Samoin menetellään, jos olet osittaisella hoitovapaalla.
Olen osittaisella hoitovapaalla ja minut lomautetaan. Miltä ajalta ansiosidonnainen päivärahani lasketaan?
Ansiopäiväraha lasketaan työstä, jota olet tehnyt ennen osittaista hoitovapaata ja jos olet ollut työttömyyskassan jäsen tänä aikana. Jos olet ollut vanhempainvapaalla ja kotihoidon tuella ennen osittaista hoitovapaata, nämä jaksot hypätään yli ja ansiopäivärahan taso lasketaan vanhempainvapaata edeltävän työn perusteella edellyttäen, että olet ollut työttömyyskassan jäsen ja täyttänyt 26 viikon työssäoloehdon ennen vanhempainvapaalle jäämistä. Sillä ei ole merkitystä, kuinka pitkään olet ollut osittaisella hoitovapaalla. Joten päiväraha voidaan joutua määrittelemään hyvinkin pitkältä ajalta. Ansiopäivärahan tasoon ei kuitenkaan voida tehdä indeksikorotusta. Pyydä työnantajaltasi palkkatodistus osittaista hoitovapaata edeltävältä ajalta, sillä osittainen hoitovapaa-aika ei ilmene tulorekisteristä.
Jos olet liittynyt jäseneksi vasta osittaisen hoitovapaan aikana, päiväraha joudutaan laskemaan osittaisen hoitovapaan aikaisen työn perusteella.
Jos Kela maksaa sinulle osittaista hoitorahaa tai joustavaa hoitorahaa lomautuksen aikana, nämä vähennetään ansiopäivärahasta.
Olen osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Miltä ajalta ansiopäivärahani lasketaan?
Ansiopäiväraha lasketaan lomautusta edeltäneiden tulojen perusteella, vaikka olisit tehnyt osa-aikatyötä jäätyäsi osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Osittainen varhennettu vanhuuseläke ei ole ansiopäivärahan laskemisessa yli hypittävää aikaa. Osittainen varhennettu vanhuuseläke ei toisaalta vaikuta ansiopäivärahan maksamiseen, sillä eläke ei ole ansiopäivärahaa vähentävä etuus.
Olen opiskellut viime tammikuusta lähtien ja olen työskennellyt samalla osa-aikaisesti opintojeni ohella. Työnantajani lomauttaa minut joulukuussa. Miltä ajalta ansiosidonnainen päivärahani lasketaan?
Opiskeluaika ei valitettavasti ole yli hypättävää aikaa ansiopäivärahan tason laskemisessa, jos olet työskennellyt opintojesi aikana vähintään 18 tuntia viikossa. Joten ansiopäivärahan laskentaan otetaan mukaan myös nämä viikot.
Olen työskennellyt vapaaehtoisesti osa-aikaisesti. Miltä ajalta ansiopäivärahani lasketaan, kun minut lomautetaan?
Jos olet työskennellyt osa-aikatyössä vähintään 18 tuntia viikossa, ansiopäiväraha lasketaan lomautusta edeltävien tulojen perusteella. Ansiopäiväraha lasketaan siis ajalta, jolta työssäoloehto on täyttynyt. Käytännössä tämä ajanjakso on noin kuusi kuukautta.
Minulla on ollut huomattavasti paremmat tulot viime talvena kuin mitä ne ovat olleet syksystä lähtien. Minut lomautetaan joulukuussa. Kuinka pitkältä ajalta ansiopäivärahani lasketaan?
Ansiopäiväraha lasketaan lomautusta edeltävien tulojen perusteella ja ajalta, jolta 26 viikon työssäoloehto on täyttynyt. Valitettavasti ansiopäivärahan laskentajaksoa ei voida pidentää siitä syystä, että tulot ovat olleet paremmat viime talvena. |
Vaikea, mutta luova ja elinvoimainen liitto. Tällaisen parin rakkaus muistuttaa jännittävää peliä. He kääntyvät toistensa puoleen tunteiden välittömyydellä. Oinas on impulsiivinen, impulsiivinen, mutta heidän ankaruutensa ja epäkohteliaisuutensa voivat vaikeuttaa elämää leojen kanssa. Jos Leo on jalo eikä ylpeydestä sairas, ja Oinas on hiljainen karitsa, tarjotaan rakkautta ja vaurautta. Tyypillisen Oinas-armeijan tai Oinas-Amazonin avioliitto Leon kanssa on mahdollista, jos Leo on kunnianhimoinen ja pyrkii valtaan. Tällaisia ihmisiä yhdistää usein yhteinen luovuus ammattimaisella tavalla tai kotona lasten kasvatuksessa. Jos Oinas on hengeltään ritari ja Leo on kuningatar, voit sanoa heistä: He elivät onnellisena ja kuolivat samana päivänä!
Leo Taurus Soulmate -yhteensopivuus
Rakkauden ja intohimon liitto. Leon kuninkaallinen loisto houkuttelee Taurusta, mutta hän pelkää eksyä tähän loistoon. Leo tarvitsee jatkuvasti palvontaa, ihailua ja ihailua, etsii seikkailua, ja Härkä mieluummin rauhallista kiintymystä, tasapainoista elämäntapaa. Leon maallinen peli yhteiskunnassa aiheuttaa hänelle ärsytystä, mustasukkaisuutta ja vihaa, joita ylpeät leot eivät anna anteeksi. Liitto voi luottaa seksuaaliseen yhteensopivuuteen. Härkä pitää Leoa tiukasti talossa, mutta vuosien mittaan tämä liitto voi uupua.
71 enkelinumeron merkitys
Leo Gemini Soulmate -yhteensopivuus
Kaksoset sokeutuvat Leon kirkkaudesta, hänen anteliaisuudestaan, monimuotoisuudestaan ja luonnon rikkaudestaan. Jos leo on nainen, kaksoismies on hänen tottelevainen sivunsa rakkaudessa. Jos mies päinvastoin on leo, hän kohtelee Kaksosnaisia ikään kuin hän olisi lapsi, jota hoitaa, hemmottelee ja viihdyttää. Leikkisä, ketterä ja iloinen Kaksos tekee vaikutuksen Leoon monipuolisilla kiinnostuksillaan ja sosiaalisuudellaan. Ajan myötä he kehittävät ystävyyssuhteita, mikä vahvistaa avioliittoa entisestään. Totta, heistä voi kyllästyä toisilleen, mutta jos molemmat voivat antaa anteeksi, tämä liitto ei koskaan hajoa.
Leosyövän sielunkumppanien yhteensopivuus
Rakkauden liitto, salaperäinen ja mielenkiintoinen, mutta ei kovin sopiva avioliittoon. Syöpä sekoittaa Leon salaisuuksien verhoon, jonka temput, temput ja houkutukset tekevät Lvivistä täysin avuttoman. Avioliitossa heidän on vaikea sopeutua toisiinsa. Leoa on mahdotonta tehdä ikuisesti kotiin. Hän tarvitsee kirkkautta, yhteiskuntaa, näyttämöä. Ja syöpä haluaa omistaa kaiken. Keskinäiset loukkaukset, riidat alkavat. Tai syöpä kärsii kaikki hiljaisuudessa, mutta hänen kärsimyksensä tekee talon tilanteen sietämättömäksi Leolle. Jos molemmat ovat alkeellisia ihmisiä, joilla on heikko älykkyys, heidän liittonsa, kuten pimennys, hajoaa nopeasti. Toisessa tapauksessa, kun he ovat oppineet ymmärtämään ja antamaan anteeksi toisilleen, he elävät kuin veli ja sisko, kuu ja aurinko, jakavat vaikutusalueet ja uudistuvat jatkuvasti.
Leo Leo Soulmate -yhteensopivuus
Liitto on harvinainen, mutta mahdollinen ja jopa onnistunut, jos molemmat ovat epätyypillisiä. He ovat syntyneet mielenkiintoisia lapsia, kirkkaita ja luovia. Harvemmin päinvastoin tapahtuu: lapset, joilla on kirkkaita vanhempia, osoittautuvat täysin värittöminä, mikä puolisoille tuottaa paljon surua.
Leo Virgo Soulmate -yhteensopivuus
Unioni, joka on täynnä väärinkäsityksiä ja vieraantumista. Viileä ja flirttaileva Neitsyt, joka korjaa kaikki pikkutarkkuudet, sytyttää aluksi taitavasti. Mutta sitten he alkavat nähdä toisilleen paljon puutteita. Neitsyen pikkuherkkyys ja kireys satuttaa Leoa aivan sydämeen, varsinkin jos nainen on leo. Leo Neitsyt näyttää kylmältä. Tai hänen flirttaileva luonteensa (vaikka hän ei petä häntä) ajaa Leoa raivoon. Avioliitto voi onnistua vain yhteisten korkeiden luovien etujen ehtona tai epätyypillisillä merkeillä.
Leo Libra Soulmate -yhteensopivuus
Regal Leo ja harmoninen, tasapainoinen Vaaka. He odottavat avioliiton loistoa, harmoniaa, pysyvyyttä. Vaaka on leon menestynein kumppani kaikista ilmamerkkeistä.
Leo Scorpio Soulmate -yhteensopivuus
Unioni, jonka yhdistää vahva maskuliinisuus ja uskomaton naisellinen magneetti. Se synnyttää hullun intohimon, jota mieli ei voi hallita. Mutta yhdessä eläminen tällaisessa rasituksessa on mahdotonta, ellei heidän tunteensa palaa vuosien varrella, kuten sammunut laava. Sitten he elävät omilla menneisyyden muistoillaan.
Leo Sagittarius Soulmate -yhteensopivuus
Heidän rakkautensa ja avioliitonsa rakentuvat usein keskinäiselle auktoriteetille, yhteiselle maailmankatsomukselle ja yhteiselle työlle. Molemmat rakastavat seikkailua, matkustamista, ovat alttiita jännitykselle ja seikkailulle. Heidän suhde ei ole vain loma, nautintojen, sosiaalisen elämän luonne, vaan myös voimakas yhteinen luovuus. Yhdessä he saavuttavat mahdottoman.
Leo Capricorn Soulmate -yhteensopivuus
Liitto on vaikea, mutta mahdollista. Kauris pettää usein, lahjoittaa Leon anteliaisuus ja lupauksen puolet valtakunnasta. Leo ei tietenkään voi täyttää lupausta, mutta Kauris odottaa ja odottaa, kunnes tajuaa, että hänet on petetty. Sitten - järkytys, pettymys. Leo etsii Kauris-intohimon vakavuutta (ja ei usein tee virheitä), mutta kyllästyy Kauris-elämän jatkuvaan suoraan strategiaan - hän haluaa muutosta.
Leo Aquarius Soulmate -yhteensopivuus
Aluksi he tuntevat suurta vetovoimaa toisiinsa, mutta sitten ymmärtämällä täydellisen vastakohdan pääsääntöisesti eroavat toisistaan. Leo rakastaa olla huomion keskipisteessä. Vesimies ei erota persoonallisuuttaan, hän yrittää pysyä hiljaa ja itsenäisesti. Hän ei pidä tärkeänä leivon symboleja. Vain suurella hengellisellä potentiaalilla ja kypsemmässä iässä nämä ihmiset ymmärtävät, että nämä kaksi vastakohtaa ovat kokonaiset.
Leo Kalojen sielunkumppanien yhteensopivuus
Leon kaikkien merkkien vaikein liitto. Leo on täällä kuin ritari, joka toi koko maailman lahjaksi herkälle tytölle. Se sulaa ja sulaa Kalojen syvyydestä ja mysteeristä. Loppujen lopuksi tämä rakkaus on hänelle traaginen, se tuo kuoleman. Tai persoonallisuuden uudestisyntyminen, jos Leo on valmis metamorfooseihin ja seuraa Kaloja seuraamatta taaksepäin. |
Useat tutkimukset ovat osoittaneet miten hyvin hevoset pystyvät lukemaan ihmisen kehonkieltä. Viime vuonna Sussexin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan nuoret hevoset eivät kuitenkaan ole kovin hyviä tulkitsemaan hienoisempia kehonkielen vivahteita.
– Esimerkiksi koirat ovat jo hyvin nuorina pentuina erittäin taitavia tulkitsemaan ihmisen kehon kieltä. Tutkimuksemme osoitti kuitenkin, etteivät nuoret hevoset ole erityisen lahjakkaita kehonkielen tulkitsijoita ja se näyttäisikin olevan taito mikä hevoselle kehittyy ajan kanssa, kertoi tutkimuksestaan tohtori Leanne Proops The Horsen haastattelussa. Leanne Proops on filosofia tohtori, Mammal Vocal Communication and Cognition Research ryhmästä, Sussexin yliopistosta, Englannista.
– Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hevosella olisi jonkinlaista luontaista taipumista oppia ihmisen kehonkieltä, tutkimus vain osoittaa että se vaatii aikaa ja harjoittelua, jatkaa tohtori Proops.
Sussexin yliopiston tutkimuksessa tohtori Proops kollegoineen tutki kehonkielen ymmärtämistä 35 korkeintaan 3-vuotiaan hevosen kanssa. Hän käytti samoja testimenetelmiä kuin vuonna 2009 tehdyssä tutkimuksessa aikuisten hevosten kanssa. Aikaisempi tutkimus osoitti aikuisten hevosten olevan erittäin hyviä lukemaan ihmisten kehonkieltä.
Tutkimuksessa nuorten hevoset valitsivat mm. ihmisen joka seisoi kasvot kohti hevosta tai ihmisen joka seisoi selin hevoseen tai kahden ihmisen välillä, joista toinen seisoi kasvot käännettyinä sivulle ja toinen kasvot eteenpäin sekä kahdesta ihmisestä, joista toisella oli silmät kiinni. Neljännessä testissä seisoi toinen ihminen sivuttain kasvot kohti hevosta ja toinen suoraan kohti hevosta, mutta kasvot sivuttain.
Testi-ihmisillä oli aluksi ruokaa hevosille kädessä. Toisessa testissä käytettiin kahta ämpäriä, joista toisessa oli ruokaa ja toinen oli tyhjä. Testissä ihminen kertoi pienemmillä ja suuremmilla kehonkielen merkeillä hevoselle kummassa ämpärissä ruokaa oli, esimerkiksi viittomalla, katsomalla ämpäriä kohden jne.
– Vaikka tutkimus kertoi sen, ettei ihmisen kehonkielen osaaminen ole hevoselle synnynnäinen taito, olen varma, että nuori hevonen opettelee ihmisen kehonkielen tuntemuksen ilman minkäänlaista erityistä koulutusta. Riittää että hevonen viettää aikaa ihmisen kanssa, tohtori Proops toteaa.
Lähteet:
The Responses of Young Domestic Horses to Human-Given Cues: Leanne Proops,Jenny Rayner, Anna M. Taylor, Karen McComb 2013 |
Kysyin nelivuotiaalta lapseltani, mitä hän osaa, ja vastaukseksi tulee liuta hienoja taitoja. “Osaan merlijuustilarakentaa legoja, osaan monta pokemonia ja osaan uida kellukkeiden kanssa, mennäänkö uimaan?” kuuluu vastaus. Moni lapsi kertookin hienosti omasta osaamisestaan kunnes jossain vaiheessa elämän realiteetit iskevät vastaan. Mitä ihmettä minä oikeasti osaan? Enää palikoilla rakentaminen tai uiminen eivät tunnu taidoista parhailta.
Osaaminen tunnutaan itse hyväksyvän vain, jos joku toinen antaa siihen leiman. Näin on helpompaa aloilla, jotka valmistavat johonkin tiettyyn ammattiin. Vaikeaksi osaamisesta kertominen menee, kun puhutaan niin sanotuista generalisteista eli henkilöistä, joiden tutkinto ei ole valmistanut suoraan ammattiin. Viime aikojen loimulaisillekin aloille tehdyt tutkintouudistukset ovat johtaneet siihen, että monet alat menevät generalistisempaan suuntaan. Erikoistuminen tehdään vasta ihan opintojen loppuvaiheessa.
Generalistin uralle avautuu puoli maailmaa.
Mitä generalisti sitten osaa? Suoran ammatin puuttumisen voisikin kääntää eduksi, generalistinen tutkinto valmistaa useisiin ammatteihin. Jäljelle jää päättää itse, mihin haluaa suuntautua. Onkin vapauttavaa huomata, että omalle uralle avautuu puoli maailmaa, jos on vain valmis sinne menemään. Sitä varten pitää kuitenkin tietää, mitä osaa ja mitä haluaa tehdä.
Osaamisen sanallistaminen onkin nykyään iso osa työnhakuprosessia. Monet vinkit jäävät kuitenkin aika yleisluonteisiksi ja syystä: kukaan ei voi tunnistaa osaamistasi puolestasi, se on tehtävä itse. Työnhakukirjeissä erottuvat selkeästi henkilöt, jotka ovat sanallistaneet oman osaamisensa ja kertovat tätä kautta omaa pätevyyttään kyseiseen työhön. Sen sijaan pitkät elämäntarinat alkavat olla jo nähty juttu. Kun haet töitä, katso, vastaatko suoraan hakemasi paikan edellytyksiin vai kerrotko pitkää proosaa aikaisemmasta työ- ja opintohistoriastasi. Ongelmanratkaisukyky, oppimiskyky ja innostus työstä ovat asioita, joista kaikkialla on hyötyä ja niistä voi kertoa itse konkreettisia esimerkkejä omalta uraltaan. Ne ovat juuri niitä asioita, joita generalistit osaavat parhaiten.
Mietin vielä hetken nelivuotiaan vastausta omasta osaamisestaan. Legopalikat ovat ongelmanratkaisutaitoja, uuden pokemonin nimeäminen on oppimistaitoja ja uimaan on opittu kellukkeilla, samalla pyytäen, että mennäänkö harjoittelemaan lisää. Ja lapsen innostus uuden oppimisesta tarttuu myös itseen. Yleinen innostuneisuus onkin yksi tärkeimmistä taidoista työelämässä. Kun itse on innoissaan omasta alastaan, niin muutkin uskovat siihen.
Tietyllä tavalla tuo taitojen pukeminen konkreettisiksi teoiksi onkin se, jota nyt pitäisi opetella. Ja ehkä siten jonain päivänä oppii myös uimaan ilman kellukkeita työelämänkin suuressa meressä.
Lataa artikkeli
Tämä artikkeli (pdf)
Merli Juustila
Loimun valtuuston puheenjohtaja 2017 - 2020, hallituksen jäsen ja 1. varapuheenjohtaja 2021 - .
Lue lisää kirjoittajalta
Tilaa RSS-syöte
Valitse julkaisutyyppi Valitse kaikki Edunvalvonta Ilmiöt Ilmiöt, tiede ja tutkimus Loimun uutiset Opiskelijalle Puheenvuorot tiede ja tutkimus Uratarinat |
Blogin kirjoittaja on filosofian maisteri, joka on myynyt kukkia, poiminut mansikoita, työskennellyt siviilipalvelusmiehenä vanhainkodissa ja maisterina jakanut mainoksia, ollut alastonmallina, siivonnut huvipuistoa, opastanut museovieraita, opettanut ruotsalaisia vapaakoululaisia ja suomalaisia lukiolaisia sekä tehnyt käännöstekstityksiä tv-ohjelmiin. Nyt, isänä ja suunnilleen elämänsä puolimatkassa, hän suomentaa ja kustannustoimittaa kirjoja ja odottaa sopivaa hetkeä.
keskiviikko 4. toukokuuta 2022
Eräänlainen kirja-arvio: Miten tuntisi sen tiedon, mikä on oikein
Palaan jatkuvasti sekä kirjoituksissani että arjessani kysymykseen, mikä on oikein. Haluan toimia oikein, eikä se yhtenäkään päivänä onnistu täydellisesti, koska en joko tiedä, mikä on oikein, tai ehdi ja muista olla tietoinen voidakseni toimia tuon tiedon mukaisesti. Tuota tietoisuutta voitaisiin kutsua myös tunteeksi siitä, että tietää. Jos tuntisin tiedon, oloni olisi varmempi kuin jos vain tietäisin pitämättä kuitenkaan tietoa mielessäni juuri kulloisellakin hetkellä, jolla tuota tietoa olisi hyödynnettävä. Silloin en pelkäisi niin paljon, että olen erehtynyt, vaikka tunne ei erehtymättömyyttä takaakaan.
Näin vaikeaa minusta on olla moraalinen ihminen. Siksi minun oli helppo ymmärtää filosofi Sami Pihlströmiä, kun luin hänen kirjansa Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas (ntamo 2018). Tartuin teokseen paitsi rakkaudesta kunnon filosofiaan myös siksi, että toimitan silloin tällöin kirjoja, joihin Pihlström viittaa useaan otteeseen kriittisesti: itseaputeoksia, popularisoitua positiivista psykologiaa ja kevyesti henkistä tai hengellistä kirjallisuutta, usein käännöksiä mutta joskus myös suomalaista tuotantoa. Vaikka noissa kirjoissa neuvotaan myös tekemään jotain konkreettista ja moraalisesti hyvää, päähuomio niissä on usein ja lopulta ihmisen omassa hyvinvoinnissa, joka on kaiken hyvän perimmäisenä tavoitteena. Onko siinä sitten jotain vikana? Kaikki mahdollinen, Pihlström näyttää argumentoivan vakuuttavasti (vaikka onkin muistettava, että psykologia ja filosofia ovat eri asioita). Hyvinvoinnissa ja onnessa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, niillä ei vain ole mitään tekemistä moraalisuuden kanssa. Ne voivat tulla moraalin vanavedessä, mutta moraalia ei saa alistaa niiden saavuttamisen välineeksi. Ihmisellä ei ole velvollisuutta huolehtia omasta hyvinvoinnistaan, vain velvollisuus toimia oikein – toisia kohtaan. Ja se onkin paljon haasteellisempaa.
Ajatus tuntuu nurinkuriselta: Tietenkin moraali on toisten ihmisten (ja laajemmin ehkä tuntevien eläinten ja ekosysteemien) huomioimista, mutta eikö siinä sitten tavoitella juuri näiden toisten hyvinvointia ja onnea? Ja jos minulla on velvollisuus toisia kohtaan, toisilla on kai sama velvollisuus minua kohtaan? Onko siitä muka haittaa, jos vähän kevennän toisten moraalista taakkaa huolehtimalla ainakin osittain itse omasta onnestani? Eikö se pikemminkin olisi yksi tapa olla moraalinen toisia kohtaan?
Ei, moraali on itsessään arvokasta, kaikkein arvokkainta elämässä. Sillä ei tavoitella mitään muuta, ei onnea eikä hyvinvointiakaan. Olemme vastuussa kaikista muista ja velvollisia auttamaan hädänalaisia ja kärsiviä, ja meidän pitää yrittää kantaa vastuumme seurauksia ajattelematta ja laskelmoimatta, sillä jos laskelmoimme vaikka kuinka hyväntahtoisesti, välineellistämme moraalin. Emme saa "poseerata" moraalia eli kehuskella hyveellisyydellämme (tai ainakin meidän on aina varottava sitä, kun ilmoitamme julkisesti tehneemme jotain hyvää – "hyvän esimerkin vuoksi", kuten itsellemme perustelemme). Jollemme yritä olla moraalisia, olemme huonoja ihmisiä. Jos yritämme, olemme hyviä ihmisiä, vaikka epäonnistuisimme. Mistä tiedämme, yritämmekö (tarpeeksi)?
Pihlström ei taida vastata kysymykseen, mutta toinen – vähemmän filosofinen mutta innokkaasti filosofoiva – mies, joulukuussa kuollut biologi Edward O. Wilson esittää kirjassaan Mitä ihmisen olemassaolo merkitsee (Viisas Elämä 2016, suom. Hannu Poutiainen) ajatuksen, joka voi sisältää vastauksen. Wilsonin teksti liikkuu tieteen rajoilla, ja mies väittää yhtä sun toista maailmankuulun ja kokeneen tutkijan itsevarmuudella – hieman samankaltaisella, jolla Pihlströmin sormella osoittamat itseapukirjatkin on monesti kirjoitettu. Hänen sosiobiologinen muistutuksensa on kuitenkin pohtimisen arvoinen: Ihmisen on niin vaikeaa olla moraalinen, koska ryhmän sisällä itsekäs eli epämoraalinen ihmisyksilö saa etua muiden kustannuksella, mutta jos hän moraalisesti tinkii omastaan ryhmän hyväksi, ryhmä saa etua sellaisiin toisiin ryhmiin verrattuna, joissa on enemmän itsekkäästi toimivia yksilöitä. Eivätkä vaikeudet lopu siihen, sillä vaikka ihminen onnistuisikin vastustamaan "itsekkäitä geenejään", ryhmistäkin ongelmaksi muodostuisivat toiset ryhmät, joihin asti moraalinen toimintakykymme ei yleensä yllä, hyvä jos edes ajatuksen (rukouksen tai maailmankansalaisuusideologian tai muun vastaavan) tasolla mutta tuskin koskaan sen konkreettisemmin.
Wilson on muurahaistutkija ja sanoo, ettemme voi oppia muurahaisilta moraalista yhtään mitään, sillä muurahaisille yksilö on pelkkä ratas yhdyskunnan koneistossa. Jos muurahainen esimerkiksi haavoittuu pesää puolustaessaan, toiset muurahaiset, jotka kantavat sen takaisin pesään, eivät suinkaan yritä hoitaa sitä terveeksi tai edes lievittää sen kärsimyksiä, vaan syövät sen. Mutta ei kai meidän tarvitsisi omaksua ihmisille sopimattomia piirteitä muurahaisten elämästä? Oltaisiin vain... kaikkien tunteet huomioon ottavalla tavalla yhteisöllisiä, eikö niin? Kun olemme moraalisina yksilöinä vahvistaneet ryhmäämme riittävästi, annetaan ryhmämme ojentaa kätensä toiselle ryhmälle. Emmekö itse asiassa koko ajan – tai ainakin tässä historian vaiheessa, jossa olemme huomattavasti vähemmän barbaarisia kuin muinoin – tee niin? Meillä on isompien ja pienempien yhteisöjen välisiä sopimuksia ja liittoja. On EU:ta ja YK:ta, Punaista Ristiä ja suomalaisia kuntayhtymiä. Ja on ekumeniaa ja uskontodialogia.
Tieteellisen vastustajansa Richard Dawkinsin tavoin Wilsonkin suhtautuu hyvin kriittisesti uskontoihin, joiden näkee olevan lähtökohtaisesti törmäyskurssilla sekä tieteen kanssa että keskenään ristiriitaisine uskomuksineen ja oppeineen. Pihlström puolestaan on ymmärtäväisempi mutta puolustaa silti antiteodikeaa, jossa maailman kärsimystä ja pahuutta ei vähätellä selittämällä sitä jonkin käsittämättömän jumalaisen tai hengellisen tarkoituksen kannalta parhain päin, ja tuomitsee käytännössä (edellisessä lauseessa määritellyn) teodikean kaikissa – myös "maallisissa" – muodoissaan moraalittomaksi ja moraalia halventavaksi. Kaikenlaisen rasismin, jossa ryhmien väliset ristiriidat korostuvat, hän toteaa "itsensä kumoavaksi" muistuttaessaan, että tiede on luonteeltaan moraalinen hanke eikä siis voisi edes "periaatteessa kertoa meille rasismin olevan sittenkin 'oikeassa' jossakin syrjiviä käytäntöjä oikeuttavassa mielessä", koska silloin "tieteelliseltä ajattelulta itseltään putoaisi pohja pois".
Mistä siis – edelleen – tiedämme, että yritämme tarpeeksi kovasti? Kun olemme tieteellisiä (vaikka olisimmekin uskovaisia). Kun hylkäämme rasismin ja teodikeat eli pahan selittämisen hyväksi millä tavalla tahansa (vaikka olisimmekin "kansallismielisiä" ja näkisimme kaikki menneisyyden ja nykyisyyden tapahtumat haman tulevaisuuden rakennusaineena). Kun emme toivo Venäjän presidentin syöpäleikkauksen epäonnistumista vaan sitä, että hänen pahuutensa pysäytetään ja hän ymmärtää omat virheensä, vaikka niitä ei voikaan antaa anteeksi. Kun vain kurkotamme aina toiseen ja toisiin (silloinkin kun teemme välttämätöntä, ymmärrystä lisäävää matkaa itseemme ja pidämme itsestämme huolta). Pihlström kuvaa tämän viimeisen vastauksen niin, että "moraalin vaatimus on loppumaton" ja että meidän on oltava jatkuvasti hereillä ja valppaana ja arvioitava itseämme ja maailmaa koko ajan.
Jos olen mitään lukemastani käsittänyt, en tässä yhteydessä lopuksi voi olla ajattelematta Nietzscheä ja yrittämättä sovittaa hänen elämänfilosofiaansa Pihlströmin levinasilais-pragmatistiseen moraalifilosofiaan. (Kun viimeksi monta vuotta sitten kirjoitin blogiini Nietzschestä, joku tuntematon kommentoi, että olin ymmärtänyt miehen aivan väärin. Katsotaan, miten nyt käy. Minusta kyllä tuntuu, että minut on nettivaikuttajana vähitellen täysin unohdettu.) Nietzschen mielestähän meidän pitää elää "hyvän ja pahan tuolla puolen" ja niin (valppaasti?), että voisimme hyväksyä "ikuisen paluun" – toisin sanoen sen, että eläisimme elämämme yhä uudestaan ja uudestaan aivan samanlaisena, iloineen ja suruineen, nautintoineen ja kärsimyksineen. Nietzsche ei siis ilmeisesti nostanut mitään asiaa maailmassa moraalia perustavammaksi, asettuipahan vain sen "tuolle puolen", koska Jumalan kuoltua saattoi rauhassa tehdä niin vaikkei saattanutkaan tulla itse Jumalaksi. Onko se nyt moraalisesti valpasta? Ei kai. Sehän on pihlströmiläisittäin nimenomaan ehdottomasti paheksuttavaa ja itse asiassa myös mahdotonta "lomaa" moraalista. Vai onko? Moraalin vaatimus on ehkä loppumaton, mutta eikö meidän käytännössä olisi siihen vastataksemme löydettävä paikka sen takaa (metataso?), jokin tila tai asema, jossa ylipäätään pystymme myös olemaan moraalisia emmekä vain arvioimaan, mikä on oikein? Jos meidän on otettava koko ajan kaikki huomioon, emmekö silloin tee filosofian klassisen laivavertauksen mukaisesti sen virheen, että korjatessamme laivaa merellä tulemme purkaneeksi sen kokonaan ja hukumme? Moraali on ehkä kaikkein arvokkainta elämässä, mutta ainoa, joka voi sitä sen arvon mukaisesti kunnioittaa, olen minä itse. Jotta voin toimia oikein (tai ylipäätään toimia, yrittää), onhan minun myrskyävällä merellä saatava seistä edes yhdellä kansilankulla, vaikka se olisikin valmistettu sertifioimattomasta metsästä kaadetusta puusta.
Entä sitten ikuinen paluu? Se kyllä haiskahtaa... teodikealta. Tämä ainutkertainen elämämme, minun ainutkertainen elämäni, niin surkea ja tuskallinen kuin se saattaakin olla, onhan sen oltava pohjimmiltaan hyvä, jos olen valmis elämään sen ikuisesti uudestaan. Miksi muuten hyväksyisin tämän ajatusleikin? Miksi minua kiinnostaisi palata elämään, joka on epätäydellinen eikä ikuisesti toistuessaan edes voisi tuntua vievän hamaan täydelliseen tulevaisuuteen? Koska minun on pakko. Juuri siksi, että tämä elämä ei oikeasti palaa ikuisesti, ei ole edes ikuisuuden kuva eikä lähelläkään täydellistä. Se jää minun laillani historiaan, joka on yhtä loppumaton kuin moraali. Historia säilyttää kaiken ikuisesti, niin hyvän kuin pahan minussa ja maailmassa. En voi valita ikuista paluuta, elämäni on sitä joka tapauksessa. Tunnen, että tiedän sen. Minua johdatetaan kaikkiin suuntiin, joista monet ovat oikeita mutta joista voin valita – mutten vapaasti, niin kuin moraalilta virheellisesti edellytetään, sillä seison aina vähintään yhdellä kärsineellä ja edelleen kärsivällä kansilankulla – vain niin monta kuin elämääni sopii. Siinä kaikki. Siinä todella on kaikki.
Lähettänyt Aki Räsänen klo 22.56 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 22. syyskuuta 2021
Kirja-arvio: Tunteikasta tunnustamista
Kun vuonna 2014 aloin suomentaa norjankielistä kirjallisuutta, kaikkien huulilla oli Karl Ove Knausgård ja tämän "kirjallisuushistoriaan jäävä", "kirjallisuutta muuttava" "mestariteos" eli Taisteluni-sarja (suom. Katriina Huttunen, Like 2011-2016), jonka kaikki osat eivät vielä olleet ehtineet ilmestyä suomeksi. Minun tehtävänäni oli kääntää suomeksi toisen nykynorjalaiskirjailijan, Stig Sæterbakkenin, viimeiseksi jäänyt romaani. Läpi yön oli taiteellisesti omintakeinen ja upea teos, joka ilmestyi norjaksi samana vuonna (2011) kuin Knausgårdinkin sarja valmistui ja sai kiitosta muttei varmasti yhtä paljon huomiota osakseen kuin Taisteluni. Kaikki puhuivat Knausgårdista, ja minäkin taisin jossain mainostaa omaa suomennostani sanoilla "parempi kuin Knausgård" - tai sitten se oli joku toinen, mutta ainakin ajattelin samoin, vaikka en ollut vielä lukenutkaan Knausgårdia. Vaikka olen kirja-alalla ja minun pitäisi käyttäytyä fiksummin, en minäkään näet kykene vastustamaan kaikkia yhdistävää tarvetta sanoa mielipiteensä asioista, joita julkisuus meille tyrkyttää pystymättä kuitenkaan kertomaan taustoista läheskään kaikkea olennaista. Ja kirjallisuuden tapauksessahan "kaikki olennainen" on yleensä kirjassa ja sen tekstissä. Knausgårdin tekstiä nyt vain oli yhteensä parituhatta sivua, eikä juoni lievästi sanottuna ollut ensimmäisen kirjan etukannesta kuudennen kirjan takakanteen jännitteitä ja käänteitä täynnä eikä aina oikein muutakaan havaittavaa rakennetta. Ei tietenkään, sillä sehän oli tunnustuskirjallisuutta, jossa tärkeintä on rehellisyys ja se että on jotain sanottavaa ja jokseenkin miellyttävä kaunokirjallinen esitystapa. Mutta ennen Knausgårdin lukemista en tietenkään ajatellut mitään tällaista, ihailin vain Sæterbakkenin kirjoitusta ja surin hänen ennenaikaista kuolemaansa 2012 enkä uskonut vähään aikaan lukevani mitään yhtä hienoa. Enkä itse asiassa juuri olekaan lukenut, mutta sen sijaan olen oppinut, ettei tarvitsekaan olla hienoa eikä aina niin kovin kiinnostavaakaan, kunhan vain lukee monenlaista ja katsoo, mitä siitä syntyy tai herää.
Toinen hyvä mutta erilainen norjalaiskirjailija on Ingvar Ambjørnsen, joka mainitsee Knausgårdin esikoisteoksen Poissa päiväjärjestyksestä (suom. Katriina Huttunen, Like 2018) romaanissaan Natten drømmer om dagen (2012) paljastamatta siitä yhtään mitään. Tietenkin luin Knausgårdin ensimmäisen romaanin ennen Taisteluni-sarjan aloittamista, jotta voisin arvioida, mikä yhteys sillä mahdollisesti oli Ambjørnsenin kiehtovaan kertomukseen, jossa yhdistyivät veijaritarina, psykologinen trilleri ja ympäristökriittinen romaani, mutta juuri muuta ei ilmennyt kuin molempien tarinoiden päähenkilön ulkopuolisuus, joka kuitenkin ilmeni eri tavoilla: Ambjørnsenin kertoja-päähenkilö Sune elää mitä tuntuvimmassa etelänorjalaisessa todellisuudessa ja kaipaa sieltä yksinäisyyteen ja unen valtakuntaan, Knausgårdin kertoja-päähenkilö Henrik puolestaan kuvaa unenomaista todellisuutta, joka voisi olla aivan toisenlainen kuin on. Ambjørnsenin kuvaus on paljon varmempi ja ymmärrettävämpi kuin Knausgårdin, onhan hän kokeneempi kirjailija. En siis innostunut menestyskirjailijan pitkänpuoleisesta esikoisesta, vaikka siinä oli hetkensä - erityisesti toisen osan kuvaus päähenkilön vanhempien nuoruudesta oli vahva suoritus, joka toi jostain syystä, ehkä saaristomiljöön vuoksi, mieleeni Walentin Chorellin Miriamin, eikä siksi, että Knausgårdin romaanissakin oli senniminen tyttö, vaikka onhan se kai jonkinlainen sattuma, jos on - mutta Taisteluni-sarja ainakin alkoi todella lupaavasti, kun sen lukemiseen talvella ryhdyin.
Olen kutakuinkin samanikäinen kuin Knausgård oli silloin kun hän kirjoitti sarjaansa, ja minullakin on pieniä lapsia, joskin isompia kuin romaaneissa kuvatut. Pystyn samastumaan isyyteen, jossa mikään ei riitä ja parisuhde muuttaa muotoaan tai haalistuu taustalle. Ja parisuhteesta puheen ollen pystyn itse asiassa samastumaan myös Knausgårdin kirjailijavaimoon Linda Boströmiin, sillä hänkin on kääntänyt Sæterbakkenia - teoksen Siamesisk (1997) - osaamatta kunnolla norjaa. Ja lopuksi, vaikka nämä nyt vain ensimmäiseksi tulevat mieleen, pystyn samastumaan siihen, ettei käytössäni ole autoa, sillä minullakaan ei ole ajokorttia. (JUONIPALJASTUS: tämän samastumisasian Knausgård kylläkin pilaa myöhemmin kertoessaan ilmeisesti perhesyistä hankkineensa ajokortin ja vieläpä nauttivansa vuokra-autoilla ajamisesta.) Sen sijaan en pysty samastumaan teini-iästä asti jatkuneeseen kännäämiseen ja seksinnälkään enkä lapsuudesta asti jatkuneeseen isänpelkoon. Kaikkein vähiten pystyn samastumaan uskomattomaan työkykyyn, jonka ansiosta Knausgårdista on tullut niin aikaansaapa kirjailija olosuhteistaan huolimatta. Loppujen lopuksi eniten ihmistä muokkaavat seikat näyttävätkin olevan hyvin yksityisiä ja omia, mutta varsinkin kirjailijat ovat hyviä esittämään ne niin, että ne voisivat olla yhteisiä tai kenen tahansa kokemuksia ja elinympäristöä. Jotta löytää yhteyden muihin, on luettava, mutta jotta voi erottaa itsensä muista, on lopetettava lukeminen. Hetkeksi. Lukemista pidetään yleensä yksinäisenä puuhana, mutta Knausgårdia lukiessa ei tunne olevansa yksin.
Knausgård kutsui viimeisessä kirjassa sarjaansa epäonnistuneeksi kokeiluksi. Ehkä hän ei päässyt omaan tavoitteeseensa, mutta tulihan sarjasta silti jonkinlainen kaunokirjallinen kokonaisuus. Siihen voi ottaa kaksi näkökulmaa: joko sen kirjat huononevat loppua kohti niin, että viimeisessä kirjassa kaikki lyödään lopullisesti palasiksi, tai sitten sen kirjat huononevat loppua kohti vain viidenteen kirjaan asti niin, että viimeisessä kirjassa kaikki ongelmat selitetään ja käsitellään, loputkin salaisuudet paljastetaan ja kaikki kootaan yhteen erään kuuluisan historiallisen henkilön lausahduksen hengessä: "Tietääkö kukaan mistä elämässä on hyötyä ja mistä ei ole?"
Minusta todella tuntui siltä, että sarja huononi edistyessään, ja viimeisessä kirjassa Knausgård selittikin aika hyvin, mistä tuntemukseni johtui. Katsotaanpa. Ensimmäinen kirja on kaksiosainen: se alkaa nuoruusaikojen kuvauksella ja päättyy kertojan isän arvottomaan kuolemaan tämän muistisairaan äidin talossa. Romaani on uskomattoman hyvä, ja etenkin toisessa osassa on samanlaista selittämätöntä voimaa kuin suomentamani Sæterbakkenin romaanin lopussa, jossa päähenkilö astuu sisään salaperäiseen autiotaloon. Knausgårdin isoäidin koti ei ole autio eikä salaperäinen, mutta kaikilla asuintaloilla on oma luonteensa ja sisältönsä, joka vaikuttaa satunnaiseen vierailijaan ja kehystää kaikki tämän mielenliikkeet. Keino on klassinen ja paljon käytetty mutta aina yhtä tehokas, sillä siitä voi aina muotoilla ikioman version, Knausgårdin tapauksessa hyvin ihmiskeskeisen. Ihminen jonkin tilan, ulko- tai sisätilan, armoilla tavalla tai toisella on aina jännittävää ja kiehtovaa, sillä siinä painottuvat ihmisyyden ehdot ja ihmisen oletettu vapaus näyttäytyy yhtä mitättömänä tai olemattomana kuin se todennäköisesti on.
Toinen kirja kertoo Knausgårdin muutosta Ruotsiin ja yhteisestä elämästä Linda Boströmin kanssa Tukholmassa (josta he myöhemmin lapsineen muuttavat Malmöhön). Kertomus rönsyilee nykyajasta monitasoisesti menneisyyteen päin, vaikka katse on koko ajan nykyisyydessä, ja monella muulla kirjailijalla yleensä ärsyttävä kerrontatekniikka toimii nyt loistavasti, koska Knausgårdin otteessa se tuo tarinaan eräänlaista arkista kohtalonomaisuutta, joka kohottaa elämän pikkuasioiden yläpuolelle. Kirja on valitettavasti hieman liian pitkä, loppupuolella tarina polkee pitkään paikallaan jopa Knausgård-mittapuulla ja lukija kyllästyy etenkin kertojan ja tämän viisastelevan Geir-ystävän välisiin keskusteluihin. Jonkin verran häiritsevät myös Knausgårdin heppoiset kommentit esimerkiksi norjalaisista ja ruotsalaisista, jotka olisivat kymmenen vuotta sitten Suomessakin vallinneen esseistiikan mukaisina uponneet paremmin tuoreeltaan luettuina. Tiedättehän: omaperäisyys ja omaleimaisuus ja maalaisjärki vastaan poliittinen korrektius ja feminismi ja tasa-arvo. Tavallaan ne kuitenkin nyt luettuina toimivat hyvänä muistutuksena siitä, että taiteessa ja filosofiassakin tapahtuu edistystä kokeilujenkin myötä, emmekä joudu jatkuvasti painiskelemaan samojen kysymysten kanssa, kunhan vain välillä myönnämme olleemme väärässä.
Kolmas kirja keskittyy kertojan lapsuuteen Etelä-Norjassa. Se on konstailematonta ja koskettavaa kuvausta lapsuuden viattomuuden nousemisesta juurettomuuden yläpuolelle mutta toisaalta myös isän ankaruudesta. Kuudennessa kirjassa Knausgård selittää parannelleensa kolmatta kirjaa ystävänsä ehdotuksen pohjalta, mutta minusta sillä ei ollut juuri vaikutusta lopputulokseen. Tämäkin oli joka tapauksessa vielä niin hyvä, että nousi keskinkertaisen yläpuolelle. Ansioista merkittävin on ehkä sama kuin Ambjørnsenin Tiputanssissa (suom. Katriina Savolainen, Tammi 2003), jossa lukija käytännössä samastuu Ellingin, "erityisaikuisen", haluihin ja toiveisiin - etenkin seksuaalisiin ja sukupuolisiin - vaikka kirjaa mainostetaankin erilaisuuden kuvauksena, jonka mestari Ambjørnsen on. Samalla tavalla Knausgårdin poikalapsikaan ei ole kaukana aikuisista miehistä.
Neljäs kirja on hieman ongelmallinen jo siksi, että siinä Knausgård kertoo osittain samaa tarinaa kuin esikoiskirjassaan eli nuoren opettajan elämästä pohjoisnorjalaisessa pikkukylässä. Koska tulin lukeneeksi esikoisromaanin ensin, toisin kuin ne suomalaislukijat, jotka tarttuivat tuoreeltaan Taisteluni-sarjan tähän kirjaan, se vaikutti koko ajan lukukokemukseen. Vaikka pitäisi kai ajatella, että niin oli Knausgårdin tarkoituskin, siinä järjestyksessähän hän on kirjat julkaissut, minua se hämmensi. Puhumattakaan siitä, minkä Knausgård paljastaa kuudennessa kirjassa, että tässä kirjassa hän ei voinut arkaluontoisten asioiden vuoksi täysin pysyä "totuudessa". Ja siinä missä kolmannessa kirjassa ankara isä tarjosi hyvän jännitteen kirjaan, jossa poikaa alkavat yhä enemmän kiinnostaa tytöt, neljännessä kirjassa poika on jo aikuinen, jännite on poissa ja kaikkea yrittää kannatella pohjoisen miljöön lisäksi pyrkimys päästä ihan oikeaan sukupuolisuhteeseen. Valitettavasti se ei aivan riitä.
Viidennen kirjan aihe on jälleen laajempi ja kattaa monta vuotta, jotka Knausgård vietti Bergenissä opiskellen ja kirjailijanuransa alkuun päästen. Toisen kirjan tavoin viides on ylipitkä, ja lisäksi sarjan tässä vaiheessa tolkuttoman ryyppäämisen ja sitä seuraavan moraalikrapulan kuvaukset toistavat itseään jo niin, etteivät kuudennessa kirjassa yhtään ihmetytä kirjailijan pohdiskelut siitä, oliko tässä (lähes) peittelemättömän omaelämäkerrallisessa kirjaprojektissa mitään järkeä. Knausgårdin taidot riittävät kuitenkin viemään tämänkin kirjan miten kuten loppuun saakka - koska ilmeisesti korkea työmoraali vaatii, että niin on tehtävä.
Sitten on vielä kuudes kirja, 1200-sivuinen järkäle. Siinä kirjailija kuvaa perhe-elämäänsä kirjasarjan varjossa ja valossa ja tuntuu kohoavan jälleen ainakin toisen kirjan tasolle. Tämän kuvauksen katkaisee monisatasivuinen esseeosa natseista ja Adolf Hitleristä, koska jotenkin natsit ja Hitler liittyvät kirjasarjaan ja koska kertoja ilmoittaa löytäneensä kuolleen isänsä jäämistöstä "natsineulan" sekä Hitlerin Taisteluni-kirjan. Essee pohdiskelee taidetta ja kieltä ja kuvaa melko pitkällisesti, viihdyttävästi ja opettavaisestikin Hitlerin lapsuutta ja nuoruutta, mutta mitään mullistavaa sanottavaa kansallissosialismista Knausgårdilla ei lopulta ole. Moneen kertaan on jo kuultu ajatukset ensimmäisen maailmansodan vaikutuksesta Saksaan ja juutalaisvastaisuuden pitkästä perinteestä. Natsiestetiikasta, jossa todellisuutta alettiin moraalista välittämättä muokata "taiteelliseksi" kokonaisuudeksi, olen myös lukenut. Knausgård filosofoi sosiaalisuudesta, karismasta ja kauneudesta, jotka kuulemma ohjailevat useimpien ihmisten elämää hyveen sijaan. Toiset ihmiset ovat hänen mukaansa meille moraaliakin tärkeämpiä, jos niiden välillä on pakko valita, sillä toisten ihmisten menettäminen tarkoittaa ulkopuolisuutta, jota voi verrata kuolemaan. Kirjasarjansa mittaan Knausgård toistaakin usein pyrkimyksensä olla hyvä ihminen ja kuvaa, miten vaikeaa joskus voi olla pitää kiinni muista omista tavoitteistaan tai ylipäätään itsestään ihmisenä, kun toiset ihmiset vaativat huomionsa ja tuntuvat määräävän kaiken, mitä hän itse on ja ajattelee. Luultavasti se onkin se taistelu, josta koko sarja kertoo - elämästä muttei pelkästä elämästä vaan elämästä ihmisenä. Kuudennen kirjan loppupuolella Knausgård yrittää hoitaa perheensä siirtolapuutarhan myyntikuntoon ja pohdiskelee, miksi hänen vaimonsa valittaa, ettei hän näe tätä. Hän toteaa kyllä näkevänsä, mutta "suunnilleen samalla tavalla kuin [...] tutun huoneen". Sitten hän tuskailee paljastavasti:
"Miksi olen tehnyt elämästäni tällaista? Mihin pyrin tällä neutraalisuudella? Ilmeisesti haluan eliminoida mahdollisimman paljon vastarintaa, saada päivät sujumaan mahdollisimman helposti ja esteettömästi. Mutta miksi? Eikö se ole samaa kuin haluaisi elää niin vähän kuin mahdollista? Sanoa elämälle että sen pitää jättää minut rauhaan, jotta voisin... niin, mitä? Lukea? No helvetti, mistä sitten lukea ellei elämästä? Kirjoittaa? Sama juttu. Luen ja kirjoitan siis elämästä. Ainoa asia mitä en halua elämästä on elää sitä."
Oikeastaan Knausgård kysyy tässä, mikä todella on elämää, ja vastaa, että mikä tahansa. Ongelmana ei ole "vastarinta" ja ponnistelu, vaan se, että emme yksinkertaisesti kykene koko ajan kiinnostumaan kaikesta ja suuntautumaan kaikkeen elämään tavalla, joka saisi sen tuntumaan elämisen arvoiselta. Silti se on sitä. Myös tunteista Knausgård kirjoittaa usein, esimerkiksi pari sivua ennen äskeistä lainausta (ja jälleen kirosanojen saattelemana):
"Sydän ei perustele. Aivot perustelevat. Ja olin oppinut elämässäni että sydän ratkaisi, eivät aivot.
Sen vuoksi kaikki teki elämässä niin saatanan kipeää."
ja:
"Ihmisten kanssa oli se ongelma että he olivat liian herkkiä. [...] Heille oli joskus tapahtunut jotakin, eivätkä he päässeet siitä yli. [V]aikka äitisi joi tai isäsi tappoi itsensä tai vanhempasi eivät vain välittäneet sinusta, ethän sinä jumalauta ollut he, olit oma itsesi [...] Miksi vanhempien rooli painoi elämässä niin paljon? Miksi emme saaneet käsiteltyä asioita?
Mitä hyötyä kaikesta tästä tunteilusta ja pohtimisesta muka oli?"
Ihmisyys siis sisältää jonkin perustekijän, jonka vuoksi elämämme ei koskaan täysin tunnu elämiseltä. Vaikka tietäisimme ajatuksen tasolla, että elämme ja kaikki on oikeastaan hyvin, tunteemme kertovat meille itse asiassa aina, että emme todella elä tätä elämää, olemme oma kokonainen itsemme jossain toisaalla - toisessa ihmisessä, toisessa maassa tai kaupungissa, kokonaan toisessa elämässä. Meidän kaikkien taistelumme - ehkä joitain vaihtelevista psykologis-neurologisista syistä ristiriidattomia ihmisiä lukuun ottamatta - on tunteiden paljous. Tunteet toki yhdistävät meidät maailmaan ja elämään, mutta ne eivät kunnioita pesäkseen tekemänsä ihmisen rajoja vaan hämärtävät tämän käsitystä siitä, kuka hän on. Emme voi hankkiutua tunteista eroon, mutta voimme käsitellä niitä. Knausgårdille voi vastata, että pohtimisesta on hyötyä, sitä on vain ehkä vaikea nähdä tunteiden vallassa.
Palatakseni sosiaalisuuteen, karismaan ja kauneuteen: Knausgårdin filosofiassa, kuten monen muunkin nykyajattelussa, moraali näyttää olevan yhtä kuin moraalikäsitys. Ei ole olemassa ainakaan todistettavasti mitään yleistä moraalia, jonka mukaan voisimme arvioida erilaisia käsityksiä oikeasta ja väärästä, ja sen vuoksi natsit valtaansa kasvattaessaan horjuttivat vastustajiensakin moraalikäsitystä, jonka mukaan juutalaisten vainoaminen ja murhaaminen oli väärin. Sosiaalisuus on niin suuri voima, että vain harvat pystyvät pitämään kiinni omasta käsityksestään, jos se tarkoittaa yksinäisyyttä, syrjäytymistä tai jopa tuhoutumista. Tähän liittyen Knausgård toistaa esseessään toisenkin jokseenkin kuluneen ajatuksen siitä, että uskonnon merkityksen väheneminen jättää maallistuneeseen yhteiskuntaamme aukon, joka pitää paikata jollakin (esimerkiksi karismaattisella Hitlerillä). Kun jumalallinen totuus kuolee, jäljelle ei jää yhtä itsestään selvää maallista totuutta, ja niin olemme kauneuden ja karisman vietävissä.
Olen vähän eri mieltä. Sosiaalisuus vaikuttaa meihin voimakkaasti, mutta minusta on aivan liian pessimististä ajatella, että emme voisi ihan perustellusti edelleen tavoitella Hyvyyttä ja Totuutta. Sillä tiellä pysyminen voi hetkittäin, kuten natsi-Saksassa, olla vaikeaa, mutta sen tien raivaaminen on aloitettu viimeistään jo antiikissa yli 2 500 vuotta sitten, ensimmäisestä esisokraattisesta filosofista alkaen, joka hylkäsi uskonnon ja mytologiat varman tiedon lähteenä ja alkoi tarkkailla maailmaa järkiperäisesti. Uskonto ja mytologiat tietenkin kulkivat mukana eurooppalaisen ajattelun väriläiskänä antiikista valistukseen ja romantiikkaan ja pidemmällekin, mutta järkeä ja totuutta ei koskaan ole todella kadotettu näkyvistä, ei edes maailmansotien aikana. Historia todistaa, että kehitymme koko ajan moraalisemmiksi: orjuus on lakkautettu, naisten ja lasten asema paranee koko ajan, luonnonsuojelualueiden määrä maailmassa kasvaa jatkuvasti ja niin edelleen. Yleensä ottaen me tiedämme jo paljon siitä, mikä on oikein, ja ajattelemme, jos olemme rehellisiä itsellemme, että kun jokin on todella hyvää, se ei ole mikään sopimus vaan maailman ominaisuus. Käsitämme myös, ettemme tiedä vielä kaikkea, vaan työ ja keskustelu erilaisista moraalikäsityksistä ja maailman tutkiminen jatkuvat. Jos joku ei sitoudu tähän työhön ja keskusteluun vaan pitää omaa moraalikäsitystään lopullisena totuutena, hänelle käy niin kuin natseille lopulta kävi.
Osaamme myös tarvittaessa vastustaa karismaa ja kauneutta, vaikka emme tulekaan toimeen ilman niitä ja olemme sallitulla hetkellä heti valmiina nauttimaan niistä. Suomentamani belgialaisen runoilijan Achille Chavéen (1906-1969) eräs aforismi kuuluu: "Oletteko jo havainneet kauneuden merkityksettömyyden?" Minusta tuntuu, että vasta Knausgårdia luettuani ymmärrän paremmin Chavéen ajatuksen, joka on koko ajan kiehtonut minua. Kauneus ei tietenkään ole merkityksetön yhdellekään meistä, mutta juuri siksi, että kauneus tarkoittaa kaikille eri asioita, on merkityksetöntä puhua Kauneudesta isolla K:lla. Vaikka monet olisivatkin kauniiden naisten perään katselevan Knausgårdin kanssa samaa mieltä siitä, millainen nainen on kaunis - luultavasti minäkin olen - sillä on silti merkitystä vain katselijalle. Käsityksen yleisyys ei tee käsityksestä merkitsevää totuutta. Kauneuden merkityksettömyyden huomaa konkreettisesti siinä vaiheessa, kun yrittää määritellä esimerkiksi kauniin naisen: iältään alle 45-vuotias, pitää huolta ulkonäöstään, ei lihava vyötäröltään... Naurettavaa. Vaikka yrittäisin syvällisempää määritelmää, jossa pohdiskelisin sisäistä kauneutta ja hyvyyttä yhdessä ulkoisen kauneuden kanssa, en onnistuisi paljon paremmin vakuuttamaan kaikkia. Melkein sama pätee karismaan, vaikka karisma onkin hieman vaikeammin haltuun otettava ilmiö kuin kauneus - sikäli kuin kauneudella tarkoitetaan hyvännäköisyyttä. Emme palvo ketään jumalana siksi, että hän olisi jumalten edustaja tai korvaaja jumalien "kuoltua", vaan olemme vain käytännöllisiä tai opportunisteja tai teemme virheen tai meillä ei ole vaihtoehtoja. Tiedämme koko ajan, jos - jälleen kerran - olemme rehellisiä itsellemme, että totuuden tielle astuttiin jo yli 2 500 vuotta sitten eivätkä suuretkaan poikkeamiset siltä, edes karismaattisten ihmisten perässä, saa sitä nousemaan pystyyn, vaan se on aina jossain emmekä voi unohtaa sitä.
Vaikka en aina vakuutu Knausgårdin esseistiikasta enkä romaanitaiteestakaan, olen viihtynyt hänen kirjasarjansa parissa. Kuten monet monisatasivuisia romaaneja kirjoittavat kirjailijat, hänkin luo vaikutelman, että kirjoittaminen olisi hänelle vaivatonta, ja silloin hänen lukemisensakin tuntuu vaivattomalta. Kun luen hänen taistelustaan, minun ei itse tarvitse taistella. Se on Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan lahja kirjallisuudelle, eikä enempää tarvitse vaatia. Olen nyt lukenut hänen teinivuosiensa bänditouhuista, hänen isänsä kuolemasta ja isoäitinsä sairaudesta, hänen ruotsalaistumisestaan ja perheen perustamisesta, lapsuudesta ja pornolehtien lukemisesta, naisen saamisen vaikeudesta, opiskelusta ja isoveljestä ja kirjailijaksi tulemisesta ja kaiken tämän pohdiskelusta, ja se riittää nyt. Mutta Knausgård ei ihan vielä riitä: aion ryhtyä lukemaan hänen Vuodenajat-sarjaansa iltalukemisena puolisolleni, jolle usein luen iltasaduksi jotain kirjaa. Se alkaakin sopivasti Syksystä.
Lähettänyt Aki Räsänen klo 15.45 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 16. joulukuuta 2020
Kyllä elämälle
Kristityt juhlivat pian erästä hyvää syntymää. Sitä ennen onkin sopivaa puhua hyvästä kuolemasta eli eutanasiasta. Ylen toimittaja Tiina Merikanto on haastatellut asiantuntijoita, parantumattomasti sairaita ja omaisia ja kirjoittanut 13. joulukuuta tilannetta hyvin kuvaavan jutun ”Eutanasian salliminen huolettaa monia asiantuntijoita”. Yleisesti eutanasiaan suhtaudutaan yhä myönteisemmin, vaikka lääkäreiden kanta ei hevillä eikä hitaasti hivuttamalla muutu. Juha Portaankorvan syyskuisessa jutussa kysyttiin kantaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniltä, joista enemmistö kannatti eutanasian laillistamista erilaisin varauksin tai ei osannut tai halunnut sanoa kantaansa, koska ”tähän asiaan ei voi vastata kyllä tai ei”, lainatakseni Aki Lindéniä. Poliitikotkin alkavat siis vähitellen kääntyä eutanasian kannalle, joten sen laillistaminen on käytännössä vain ajan kysymys. Kärsimyksentäyteisen ajan.
Merikannon jutussa vanhaa Lindéniä näyttää myötäilevän nuori terveyskeskuslääkäri Sara Launio, joka sanoo, että ”oikeaa vastausta eutanasiaan ei ole”. Hän kuitenkin jatkaa heti perään kuin korjaten: ”Emme ole niin fiksuja, että tietäisimme vastauksen.” Oikea vastaus saattaa siis sittenkin olla olemassa, kunhan vain viisastumme, saamme tietoa, käytämme järkeämme ja niin edelleen. Ehkäpä Launio tarkoittaa yksinkertaisesti, että – ainakaan kaikki – lääkärit eivät vielä ole niin fiksuja? Siltä minustakin tuntuu – etenkin kun luen palliatiivisen hoidon professorin ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syöpäkeskuksen ylilääkärin, Tiina Saarron, kommentteja. Oikeastaan Saarto on fiksukin, sillä hän käsittää, että eutanasiassa ei pohjimmiltaan ole kyse kärsimyksestä vaan itsemääräämisoikeudesta. Mutta kun puhumme eutanasiasta, puhumme kuitenkin kärsivistä ihmisistä, joskus hyvinkin suuresti kärsivistä. Siksi valitsisin sanani huolellisemmin kuin Saarto, joka itsemääräämisoikeuden kanssa samaan kasaan heittää myös ”hallinnan tunteen”. Tuosta ilmauksesta tulevat mieleen hybris ja vallantavoittelu, kielteiset seikat siis. Sanoisimmeko kärsivälle ihmiselle, joka toivoo kuolemaa, että äläpä uhmaa jumalia ja universumia äläkä yritä nousta asemaasi korkeammalle edes kuvitelmissasi? Emme varmaankaan, jos haluamme kuulostaa inhimillisiltä.
Saarto jatkaa itsemääräämisoikeudesta puhumista hallinnan tunteena, koska jostain syystä se tuntuu hänestä sopivalta. ”Sektiosynnytysten suosio kasvaa ja alatiesynnytysten suosio on vähentynyt, koska ihminen haluaa hallita niin elämää kuin kuolemaakin. Se on varmaan suurin syy eutanasiamyönteisyyden kasvulle”, hän päättelee. Mitähän eutanasiaa vastustavat äidit, jotka ovat synnyttäneet lapsensa keisarinleikkauksella, ajattelevat Saarron sanoista? Tykkäävätkö he siitä, että heidän vakaasti harkitsemansa ja ehkä myös heille ainoa järkevä synnytysvaihtoehto leimataan muodiksi, johon sopii johdonmukaisesti myös eutanasian kannattaminen? Minä saattaisin loukkaantua. ”Vanhan ihmisen elämän loppuvaiheen hoito on liian usein ihmisarvoa alentavaa. Ja vaikka se korjaantuisikin, nyky-yhteiskuntamme arvostaa mielen kirkkautta. Muistisairaus ei sovi nykyiseen arvomaailmaan”, Saarto jatkaa. Tässä on sentään jotain perää, mutta koska seuraavassa kappaleessa mainitaan eutanasian kannatuksen kasvun syynä vielä lääketieteen kehitys ja se, että ihmiset elävät yhä pidempään ja ehtivät sairastua ennen kuolemaansa, tekee mieli pyytää, että koettakaa, eutanasian vastustajat, nyt päättää: Haluatteko te, että lääketiede ja palliatiivinen hoito kehittyvät ja ihmiset elävät yhä pitempään, vai haluatteko, että kehitys pysähtyy tai ottaa jopa takapakkia, jotta ihmiset eivät ehdi sairastua muun muassa muistisairauksiin eikä eutanasian kannatus vain nouse?
Eutanasian yksityiskohtien määrittelemisen vaikeuttakin Saarto kauhistelee: ”Käytännössä eutanasian rajaa on todella vaikea vetää. [...] Jos eutanasia sallitaan syöpäpotilaille, niin miksi ei muistisairaille tai mielenterveyspotilaille.” Niin, miksi ei? Saarto on ihan oikeassa: rajaa ei tarvitse vetää, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Päinvastoin ongelmia tulisi, jos niin tehtäisiin. Jos joku kokee elämänsä parantumattoman sietämättömäksi tai jos hänen elämänsä ilmiselvästi sellaista on ja hän on ehkä myös aikaisemmin ilmaissut tilanteeseen soveltuvan tahtonsa ja lääkärit ja läheiset ymmärtävät yskän, mitä me odotamme? Kun kuolema näyttää ainoalta hyvältä vaihtoehdolta, niin traaginen kuin sellainen tilanne voikin olla, miksi rajaisimme etukäteen ketään tuon hyvän ulkopuolelle? Ellemme sitten halua kokea hallinnan tunnetta, tulee ensimmäisenä mieleeni. Ja sitä ilmeisesti piti välttää.
”Tulemme tähän maailmaan ryömien ja lähdemme täältä ryömien. Se vain on elämänkaari. Eutanasialla kärsimys ei lopu elämästä”, filosofoi Saarto alentuvasti ja huomauttaa olevansa ateisti, jottei kukaan vain erehtyisi luulemaan häntä eutanasian uskonnolliseksi vastustajaksi (vaikka katsomuksella ei ole mitään tekemistä eutanasian kanssa). Kuka toinen ateistifilosofi, joka todellakin tiesi jotain kärsimyksestä, elämästä ja kuolemasta, olisi voinut sanoa samaa? Tietenkin Nietzsche. Koska Saarto nyt aloitti filosofoinnin, puhutaan sitten filosofiaa. Se saattaakin olla hyvä ajatus, sillä Launiohan peräänkuulutti viisautta, jotta eutanasiakysymys ratkeaisi. Sitä filosofialla on tarjota.
Hieman yksinkertaistaen Nietzschen elämä meni näin: Hän oli isättömässä kodissa kasvanut ahkera koululainen ja lahjakas opiskelija, joka kohosi päteväksi professoriksi jo 24-vuotiaana. Muutaman vuoden kuluttua siitä hän alkoi kärsiä hirveistä päänsäryistä ja muista pahenevista psykofyysisistä vaivoista ehkä aivokasvaimen vuoksi eikä saanut niin hyvää hoitoa, että olisi sitkeästä yrittämisestään huolimatta voinut jatkaa työssään enää kymmenen vuotta sen aloittamisen jälkeen. Sitten hän kirjoitti, edelleen sekä sairaudestaan että yksinäisyydestään kärsien, kymmenen vuotta filosofiaa, jota kauhisteltiin sen epäkristillisyydestä ja moraalia vastaan hyökkäämisestä, koska sitä ymmärsivät vain harvat. Sitten sairaus vei hänestä voiton ja teki hänet hulluksi. Hän vietti elämänsä loput, taas noin kymmenen vuotta, oikeustoimikelvottomana mielisairaana samalla kun hänen juutalaisvastainen natsisisarensa, joka monien muiden tavoin ei ymmärtänyt hänen filosofiaansa, hoiteli hänen asioitaan miten mieli ja käytännössä tahrasi onnettoman veljensä maineen.
Nietzsche siis eli niin hyvin ja totuudellisesti kuin vain osasi ja sai siitä palkkioksi pelkkää kärsimystä, halveksuntaa ja ymmärtämättömyyttä. Kannattiko hän eutanasiaa? Olisiko hän toivonut sitä itselleen noin kymmenen vuotta ennen kuolemaansa, jos se olisi ollut laillinen? Hänen filosofiastaan voisi päätellä, ettei, mutta varma en ole. Nietzschen mukaan elämälle täytyy sanoa kyllä, elämää täytyy rakastaa kaikkine kärsimyksineenkin, sillä Jumalaa ei ole eikä hyvälle ihmiselle ole automaattisesti luvassa autuutta ja palkintoa, ei tässä elämässä eikä sen jälkeen. Tarkoittaako se, että elämästä on pidettävä kiinni kynsin hampain joka tilanteessa? Mahdollisesti. Itse asiassa se tarkoittaa sitä, että ei ole pakko pitää, mutta jos haluaa pitää, saa pitää. Sitä eutanasian laillistaminenkin oikeasti tarkoittaa: ei sitä, että kaikki vähänkin vastenmieliset ja rasittavat ihmiset tapetaan, kun vain on jokin eutanasialain tarkoittama perustelu keksitty, vaan sitä, että viimeinkin hyväksytään hyvän kuoleman vaihtoehto, jonka olemassaolon kaikki tosiasiassa tiedostavat. Hyvä kuolema on kuolemanrangaistuksen vastakohta, sillä se valitaan tai ollaan valitsematta itse ja sillä tahdotaan ihmiselle hyvää. Kun elämälle sanotaan kyllä, se on hyvän tahtomista, ja siksi myös hyvälle kuolemalle on sanottava kyllä. Eutanasialla ei oteta kuolemaa vaan elämä omiin käsiin eikä anneta kuoleman ottaa elämää otteeseensa ennen kuin elämä on siihen valmis. Ei kuolemalle, kyllä elämälle. Pelkästään eutanasian laillisuus, sen mahdollisuus, on elämän voitto kuolemasta. Ihmisen täytyy kantaa ihmisen vastuunsa eikä ulkoistaa tätä toimintaa kohtalolle, sattumalle, Jumalalle, luonnolle tai maailmankaikkeudelle, vaikka ne kaikki olisivatkin olemassa. Sietämätön kärsimys ajaa ihmisen nöyryyttävään itsemurhaan, jos häntä ei auteta, ja apua tarvitsevaa täytyy aina auttaa – jos ei muuten niin siksi, että muiden elämä on meidänkin elämäämme. Kärsimys ei lopu elämästä, mutta jos kärsimyksestä ei voi tehdä siedettävämpää palliatiivisella hoidolla, ei ole mitään järkevää syytä odottaa hoidon kehittymistä ennen kuin eutanasia voidaan laillistaa. Sitä paitsi minä en usko, että mikään kehitys palliatiivisessa hoidossa tai lääketieteessä saisi kaikkia eutanasian vastustajia muuttamaan (julkista) kantaansa.
Auttaakohan tätä asiaa, että pohdiskelen suomalaisen palliatiivisen hoidon professorin nietzscheläisyyttä? Ehkä minulla on liian optimistinen käsitys filosofian vaikuttavuudesta. Lyhyesti vielä ja ehkä vähemmän filosofisesti: On turha pelätä virheitä, joita eutanasiassa voidaan tehdä siinä missä muussakin inhimillisessä, hyväntahtoisessa toiminnassa. Meille riittää tieto siitä, että eutanasia tarkoittaa hyvää kuolemaa ja että kaikki hyvä on oikein. Muut yksityiskohdat selviävät jos ovat selvitäkseen – siinä missä muussakin moraalisessa, jopa päivittäisessä toiminnassa. Kuolema on lopullinen, mutta jos jostain syystä meille selviäisi, että jonkun ihmisen eutanasia on ollut virhe, se ei olisi mitään verrattuna niihin käynnissä oleviin virheisiin, jotka koostuvat tumput suorina seisomisesta ihmisen kärsimyksen edessä. Mutta emmehän me tumput suorina seiso, mehän lohdutamme ja olemme seurana ja lievitämme kipuja, sanovat kivunlievityksen nimeen vannovat. Niin tietenkin, mutta kaikki nuo voisivat tarpeen tullen sisältää eutanasian, ristiriitaa ei ole.
Merikannon jutussa haastatellaan myös amyotrofista lateraaliskleroosia sairastavaa miestä, geriatria ja Parkinsonin tautiin kuolleen naisen tytärtä. Mies kannatti eutanasiaa jo ennen sairastumistaan ja kannattaa edelleen. Geriatri tuo esiin, että eutanasia on myös tasa-arvokysymys, sillä rahalla saa ulkomailta jostain sivistysvaltiosta apua, jos sitä ei Suomessa anneta, ja että sen salliminen voisi lieventää sairaan ahdistusta ja omaisille ikäviä itsemurhia. Kolmas haastateltu puolestaan kertoo miettineensä, miksi hänen äitinsä piti kärsiä niin pitkään ja kuihtua vähitellen pois, mutta lisää, että ”kauniita hetkiä oli loppuun asti”. Ilmeisesti sen vuoksi ”oikeaa hetkeä eutanasialle ei olisi ollut”: äsken oli kaunis hetki, ja vaikka nyt näyttää taas ikävältä, ehkä seuraava kaunis hetki on ihan nurkan takana. Ymmärrän hyvin enkä tuomitse. Turhaa se olisikin, sillä eutanasia ei tällä hetkellä ole laillisessa keinovalikoimassa. Mitä muuta omainen ja sairas siis voivat tehdä kuin odottaa aina seuraavaa kaunista hetkeä, kunnes kaikki on ohi? Sellaista se oli meilläkin, kun puolisoni äiti viisi vuotta sitten 70-vuotiaana sairastui haimasyöpään, joka oli ehtinyt levitä maksaan, ja joutui suoraan saattohoitoon.
Syöpäpotilaalle järjestettiin huone meiltä kotoa, minun ja puolisoni makuuhuone. Me nukuimme lastenhuoneen lattialla. Hoitajat kävivät säännöllisesti hoitamassa potilasta. Sukulaiset kävivät tapaamassa ja sanomassa jäähyväiset. Jotkut jopa saivat puhuttua asiat halki ennen kuin olisi liian myöhäistä. Syöpäyhdistyksen edustajakin kävi juttelemassa. Kuolemasta tehtiin niin hyvä kuin mahdollista, ja aika hyvin siinä taidettiin onnistua. Oli tietenkin kaikenlaista käytännön hässäkkää, jotta saatiin paikallisen yksityisyrittäjän hoivapalvelut kotiin ja potilaan kotikunta maksumieheksi, mutta itse hoidossa ei ollut moittimista. Oli harvinaisen ankara pakkastalvi, saattohoito kesti tammikuusta helmikuuhun. Hakkasin tämän tästä polttopuita liiterissä, joka oli potilaan hikoilevan huoneen seinän takana, ja kerran minulle tultiin huomauttamaan, että kovat yhtäkkiset kalahdukset säikyttivät häntä. Se ei ollut kaunis hetki.
Kun avoanoppini oli vielä voimissaan vaikka kalpeankeltainen kasvoiltaan, hän huuteli makuuhuoneesta ohjeita pullien paistamiseen leivinuunissa tai kampesi itsensä ylös ja tuli keittiöön näyttämään, miten ruisleipää leivotaan, jotta perimätieto ei häviäisi. Ne olivat kauniita hetkiä – niin kuin sekin, kun hän helmikuussa pahimpien pakkasten lauhduttua istuskeli vilpolassamme katsomassa, miten me lasten kanssa rakensimme lumilyhtyä etupihalla. Mutta sitten hän ei enää jaksanut nousta sairaalavuoteesta, joka hänelle oli viimeisiksi päiviksi tuotu. Hän alkoi kuihtua pois, puhui yhä vähemmän kunnes ei enää ollenkaan, ja lopulta veri tuntui kiertävän enää hänen vahvassa sydämessään, joka piti hänet hengissä vielä monta pitkää päivää. Ne eivät olleet kauniita hetkiä. Vahva sydän, joka kertoi hänen noudattamistaan kohtalaisen terveistä elintavoista, tuntui viestivän meille, että eihän tämä voi olla mahdollista, ei näin terve ihminen voi kuolla seitsemänkymmentävuotiaana, minä ainakin taistelen kuolemaa vastaan, jos kukaan muu ei aio tehdä mitään. Vahvasta sydämestä oli ollut iloa ennen syöpää, mutta nyt se näytti pitkittävän kärsimyksiä. Kun potilas vielä kykeni puhumaan, hän jossain vaiheessa voihkaisi niin kuin monet sairaat tai muuten onnettomat vanhukset toisinaan voihkaisevat: ”Kun pääsisi jo pois.” Sekään ei ollut kaunis hetki.
Viimein, helmikuun 20. päivänä aamuyöllä, puolisoni äiti kuoli. Minutkin herätettiin tilanteeseen. Hoitaja oli jo todennut tapahtuneen ja puhui puhelimeen toisessa huoneessa. Puolisoni isä kiitti meitä kaikesta ja sanoi unisuuden takaa heikkona kuulunut helpotus äänessään, että kuollut oli lähtenyt matkaan. Seisoimme vuoteen ympärillä ja katsoimme tiettyyn ilmeeseen jäykistynyttä vainajaa kuin hänen vastakohtinaan, velttoina ja ilmeettöminä. Kukaan ei itkenyt, sillä kaikki itkut oli itketty jo ainakin viikko aikaisemmin. Hetkessä oli ehkä jotain kaunistakin, mutta minulle siitä ei jäänyt päällimmäiseksi hyvää muistoa vaan tyhjä tunne. Aina jonkun kuollessa tuntuu, että jotain jäi tekemättä tai sanomatta, mutta koska asianosaista ei enää ole, siitä ei saa otetta tai otteen saamista arastelee, koska se vaivaisi kuitenkin vain sitä tyhjyyden tuntijaa. Jätimmekö tekemättä viimeisen palveluksen, koska emme voineet tehdä sitä?
Jos eutanasia olisi ollut mahdollinen, olisiko puolisoni äiti ollut siitä kiinnostunut? Merikannon jutussa geriatri Sanna Maula puhuu ahdistuksesta, jota vanhuksille tuottaa taakaksi jäämisen tunne. Jos voisi tarvittaessa poistaa tuon taakan eutanasialla, ahdistaisi ehkä vähemmän. Puolisoni äiti mainitsi monta kertaa, ettei halua olla vaivaksi, ja ilmaisi ainakin kerran haluavansa ”päästä pois”, mutta jää ikuiseksi arvoitukseksi, mitä hän olisi päättänyt, jos olisi ollut vielä yksi vaihtoehto. Vai olisiko ylimääräinen vaihtoehto päinvastoin aiheuttanut ylimääräistä ahdistusta? Olisiko se ollut mahdollista? Ehkä eutanasian vastustajat kokevat niin. Niin heidän kai täytyy kokea.
Mutta siis minun kokemukseni kuolevan läheisenä on se, että kauniita hetkiä oli loppua kohden yhä vähemmän, kunnes niiden kauneus kävi kiistanalaiseksi tai ne loppuivat kokonaan. Jos kiinnittää huomionsa vain niihin, pitää varmaan paikkansa, että niitä on loppuun asti, mutta riittävätkö ne? Joka tapauksessa kaikki kuolemat ovat yksilöllisiä emmekä siis voi päätellä yhden kuoleman kauniista hetkistä, että niitä jossain toisessa olisi. Yhtään. Siksi tarvitsemme myös eutanasiaa.
Eikö oikeaa vastausta eutanasiaan ole vai emmekö vain ole kyllin fiksuja tietääksemme sen? Ne todellakin ovat eri asioita. Minusta tuntuu, että oikea vastaus on kyllä olemassa, mutta vain osa meistä tietää sen, emmekä me ole kyllin fiksuja, jotta osaisimme selittää vastauksen ymmärrettävästi niille, jotka ovat sitä mieltä, että oikeaa vastausta ei ole edes olemassa. Vähän samaan tapaan kuin uskovaisten on vaikea todistaa uskonnottomille, että Jumala on olemassa. Minä kuitenkin uskon eutanasiaan, enkä onneksi ole yksin. Ja onneksi siihen uskovien joukko näyttää kasvavan. Toivon jaksamista kaikille niille, jotka tällä hetkellä, 2020-luvun alkaessa, kärsivät edelleen kohtuuttomasti siitä, että eutanasiaa ei vieläkään ole laillistettu. Ei siihen voi enää kovin kauan mennä.
Lähettänyt Aki Räsänen klo 16.15 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 23. marraskuuta 2020
Eräänlainen kirja-arvio, osa 2: "...muuttaa, muuntaa, siirtää, kirkastaa, ylittää. Kaikki luovuus sisältyy niihin..."
"Tulin, vaikka en muistaa voi ollenkaan, miksi näin kiinni sinuun mä jäin", sanoitti Hector Juha Tikan sävellystä "Odotusta Pariisissa" (1997), jonka tarina on "tosi". Hieman samalla tavalla minä jäin kiinni Anaïs Ninin päiväkirjoihin, jotka hän itse julkaisemista varten toimitti ja joiden suomennokset olen nyt lukenut, yhteensä seitsemän Päiväkirjaa vuosista 1931-1974 (suom. Raija Mattila, Otava). Niidenkin tarina on "tosi" - tai tosi, riippuu vähän lukutavasta. Kirjoitin jo kesällä Anaïs Ninin kolmesta ensimmäisestä Päiväkirjasta, nyt ovat arviovuorossa viimeiset neljä eli vuodet 1944-1974. Noina vuosikymmeninä Anaïs Nin ei enää elä kahden vaiheilla Pariisin ja New Yorkin välillä vaan asettuu vähitellen Yhdysvaltojen länsirannikolle ja tekee sieltä matkoja itseään kiinnostaviin paikkoihin.
On pakko tunnustaa, että ensimmäiset Päiväkirjat kiehtoivat minua aluksi enemmän kuin viimeiset. Nin ei vielä neljäkymmentäluvulla viihdy Yhdysvalloissa, joka ei näytä ymmärtävän hänen työnsä ja tuotantonsa arvoa, ja onnettoman, katkeran keski-ikäistyvän naisen mietteitä on raskasta seurata. Kolmekymppisenä Nin sentään vielä pursui tarmoa ja intoa, veisti kuuluisista ja tuntemattomista ihmisistä hämmästyttävän hienoja "muotokuvia", kuten hän noita impressionismin ja syväpsykologian yhdistelmiään itse kutsui, ja keskittyi vielä jokseenkin kohtuulliseen määrään ihmisiä, niin että lukija pysyi perässä. Neljäkymmentäluvulla hän vähitellen etääntyy Henry Milleristä ja muista Pariisin-aikaisista ystävistään ja yrittää luoda omaa uraa kirjailijana siinä tyydyttävästi onnistumatta ennen Päiväkirjojen julkaisemista 60-luvun puolivälistä alkaen. Samalla hän tapaa uusia ihmisiä ja matkustelee yhä enemmän, mutta tuttavuudet jäävät lukijalle etäisemmiksi ja matkakuvauksetkin tuntuvat ulkokohtaisemmilta. Silloin tällöin hän kuitenkin aikaisempien vuosien tapaan yltää muistettaviin oivalluksiin ja etenkin viimeisessä osassa, jossa jo kertoo aikaisempien päiväkirjojensa toimittamisesta, kertaa vanhoja tapahtumia ja paljastaa niistä uusia tietoja, jotka saattavat ne uuteen valoon ja toimivat osaltaan sen puolustuksena, että Nin ei kertonut julkaistuissa päiväkirjoissa läheskään kaikkea.
No, ei oikeastaan ollut oikein sanoa Niniä onnettomaksi ja katkeraksi. Hän oli päinvastoin monin tavoin onnekas, eli rikkaan elämän ja käsitti sen itsekin. Päiväkirjojen lopun lähestyessä ja tulkitessaan kirjevyörynä saamaansa lukijapalautetta ja muita intiimejä yhteydenottoja talvella 1971-72 hän puhuu siitä, minkä lukija on jo tajunnut tai juuri tajuamassa: vaikka Ninin elämä ei ollut tavallisimmasta päästä, hän eli sen jatkuvasti itseään syväluodaten ja tehden tuosta kaikille suositeltavasta toiminnasta elämänsä sisällön. Hän kirjoittaa:
"Ei Päiväkirjassa ollut mitään minää, siinä oli vain ääni joka puhui tuhansien puolesta, loi yhteyksiä, ystävyyden siteitä. Kliseet itsekeskeisyydestä olivat poispyyhkäistyt. Ei ollut mitään yhtä minää. Me olimme kaikki yhtä. Mitä enemmän omaa minääni kehitin, sitä vähemmän omakseni se muuttui. Jos kaikki olisimme yhtä alttiit paljastamaan tämän minän, emme tuntisi itseämme sen paremmin yksinäisiksi kuin ainutkertaisiksikaan. Olin lopen kyllästynyt latteuksiin joita minulle singottiin. Maailman kaksi väärinymmärretyintä sanaa: narsismi ja ego. Yksinkertainen totuus oli että jotkut meistä tajusivat kehityksen, kasvun, avartumisen välttämättömyyden - toiminnot jotka olivat noiden kahden sanan täysi vastakohta. Että haluaa kasvaa merkitsee että ei ole tyytyväinen minäänsä sellaisenaan ja että ego on vaativa, ei heikko."
Sekin on tietysti "yksinkertainen totuus", että "jotkut meistä" todellakin hukkuvat velvollisuuksiinsa, yhteisönsä odotuksiin tai muuten vain viheliäisiin olosuhteisiin, mutta vaikka itsensä kehittäminen ei olisikaan yhtä hyvin kaikkien ulottuvilla, sen tarpeellisuuden käsittäminen varmasti on, ja vaikka ei pystyisi kasvamaan, voi aina haluta kasvaa. Nin vannoi psykoanalyysin nimeen ja hyödynsi sitä koko kypsän aikuisuutensa ajan 30-luvulta 70-luvulle Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Nyky-Suomessa me, jotka käsitämme ihmisen sisäisen kehityksen tarpeellisuuden ja myös haluamme sitä, mikä on tarpeellista, voimme aluksi yrittää toimia sen hyväksi, että psykoterapiakoulutukseen pääsee kaikenlaisista taustoista ja terapiaan jo ennen kuin uhkaa riistää hengen itseltään. Mutta toki Ninillä oli mielessään jotain muuta kuin terapiatakuu ja psykoterapiakoulutuksen maksuttomuus, sillä hän ei ajatellut ensisijaisesti mielenterveysongelmien hoitamista vaan koko neuroottisen yhteiskunnan uudistamista ihmisen sisältä aloittamalla. Mitä kertoo nykyajasta, että me vasta ponnistelemme saadaksemme sairaamme hoidettua, vaikka elämme hyvinvointivaltiossa?
Silmiinpistävin ja kaikkein tehokkain "omatoimituksellinen" ratkaisu Päiväkirjoissa on politiikan kommentoiminen hyvin niukasti ja teknologiseen kehitykseen viittaaminen lähinnä silloin kun se palvelee tai näyttää Ninistä palvelevan ihmisen todellisia kehitystarpeita. Tehokeinon merkityksen tuntee vasta luku-urakan loppusuoralla, vaikka sen olisikin havainnut aikaisemmin. Niniltä lainataan usein ajatusta, että ihminen on käynyt Kuussa asti, mutta paljon pidempi matka hänellä on omaan sisimpäänsä. Politiikka ja historia puolestaan näyttäytyvät Ninille enimmäkseen epäterveiden valtapyrkimysten ja pahuuden piirinä, johon osallistuessaan tai jota seuratessaan ihminen kadottaa itsensä. Kovin paljon ei ole sanottavaa siitä, että Nin kammoaa Espanjan sisällissotaa, toista maailmansotaa ja Vietnamin sotaa, tai siitä, että hänen mielestään Watergate-skandaaliin kaatunut Richard Nixon oli huono presidentti. Mitä muutakaan mieltä noista asioista voisi olla? Mitä muutakaan mieltä me voimme nyt olla siitä, että ilmastonmuutos uhkaa koko maapallon elämää ja että Yhdysvaltain presidenttinä on kohta täydet neljä vuotta toiminut Donald Trump -niminen narsistinen psykopaatti (ja tässä narsismi on ymmärretty ihan oikein)? Politiikan ja historian suuret linjat ja tapahtumat eivät ole vaikeita ymmärtää, niistä ei ole lainkaan vaikeaa muodostaa mielipidettä. Sota on väärin, korruptio on väärin, valtapyrkimykset vallan itsensä vuoksi ovat väärin, luonnon tuhoaminen on väärin ja niin edelleen. Jos haluamme parantaa maailmaa, tuhlaamme vain aikaamme jäämällä pohtimaan, mikä historiassa ja politiikassa on oikein, sillä vastaukset ovat itsestään selviä. Sen sijaan meidän pitäisi kääntää päähuomio itseemme, sillä oma kehittymättömyytemme aiheuttaa kaikki muut isot ongelmat.
Nin ei tarkoittanut, että olosuhteilla ei olisi merkitystä, vaan kiinnitti vain huomiota oman aikansa ihmisten kypsymättömyyteen. Tällä vuosisadalla voimmekin oppia historiasta, että hyviä ja oikeita poliittisia ja yhteiskunnallisia pyrkimyksiä on kyllä ollut, mutta suora hyökkääminen valtaa vastaan ei ole koskaan onnistunut, koska valta aina lopulta voittaa, ellei sitä pyritä voittamisen sijaan muuttamaan. Samoin epäonnistuvat hyvät ja oikeat yritykset sulkeutua muulta maailmalta, sillä vaille oikeamielisten huomiota ja rakkautta jäänyt valtamaailma lopulta tekee nekin tyhjäksi. Nin ei ollut ylimielinen vaan toi tunnollisesti esiin omatkin kasvamisen haasteensa ja käsitteli kohtaamaansa arvostelua Päiväkirjoissaan niin hyvin kuin ihmisiä nimeltä ja luvatta loukkaamatta kykeni. Silti hänen herkkyytensä, huomaavaisuutensa ja varovaisuutensa, koska ne sattuivat yhdistymään jokseenkin turvattuun asemaan ymmärtäväisen ja vakavaraisen miehen puolisona, ärsyttivät monia - viimeisinä vuosikymmeninä erityisesti joitain feministejä, joista Nin kirjoittaa esimerkiksi: "Rehellisesti sanoen minä uskon vapauttaneeni enemmän naisia kuin raivopäiset Women's Lib -liikkeen kannattajat. [...] Vihaamalla ja sotimalla ei ole koskaan voitettu mitään." Valmiiksi "feminismikriittisen" nykylukijan tulee toki muistaa, että feminismi ei ole 2000-luvulla enää aivan samanlaista kuin 1960-luvulla.
Kun luen Ninin Päiväkirjoja, minusta tuntuu, että ajattelevat ja luovat ihmiset syyllistyvät usein kahteen virheeseen: ensinnäkin he saattavat kuvitella, että kaikenlaiset elämäntavat ovat yhtä oikein ja jonkin elämäntavan tuomitseminen jopa hyvin perustellen on moralismia ja riidankylvämistä maailmassa, jossa ihmisten on muutenkin vaikea tulla toimeen keskenään; toiseksi he saattavat omaksua hyvin vahvan näkemyksen, joka voi olla hyvä ja oikea, ja yrittävät ehkä levittää sitä hyökkäävästi ja kohteidensa lähtökohtia huonosti ymmärtäen. Ensimmäisestä virheestä voi tietenkin heti todeta, että myös se itse voi oman määritelmänsä mukaan olla moralismia ja riidankylvämistä, jolloin johtopäätöksen, jos emme halua elää valheellista elämää, pitäisi olla: meidän on yksinkertaisesti pakko hyväksyä oma moraalisuutemme ja omat moraalikäsityksemme ja lakata teeskentelemästä, että meillä ei olisi mitään ja jopa hyvin perusteltua näkemystä oikeasta ja väärästä. Toisessa virheessä ongelma puolestaan on sen unohtaminen, että ihmisiä ei voi pakottaa muuttumaan ja että eri ihmisissä muutos käynnistyy eri tavoilla. Oikean näkemyksen puolesta saa ja pitää vaikuttaa niin raivokkaasti kuin kykenee, mutta haavoittamatta sellaisiakaan, jotka itse ehkä tietämättään haavoittavat toisia. Anaïs Nin tunnisti selvästi molemmat virheet ja pyrki - minun nähdäkseni - osoittamaan, että ajatuksensa ihmisen on suunnattava omaan sisimpäänsä ja luovuutensa (eli rakkautensa) toisiin ihmisiin. Maailma (lähinnä merkityksessä "toiset ihmiset") on liian monimutkainen järjellä ymmärrettäväksi, mutta yhden, oman mielen syvyyksiin voi aina sukeltaa ja muita täytyy vain rakastaa. Mutta koska rakkaus on luovuutta, omasta näkemyksestä ei saa luopua, sillä se olisi valheellista. Se tarkoittaa, että meillä on oikeus arvostella ankarastikin toisia: jos toiset ovat valheellisia, he eivät ajattele itseään riittävästi eivätkä silloin myöskään kykene rakastamaan tarpeeksi muita. Arvostelulla ei kuitenkaan ole toivottua vaikutusta, jos sen voi yhtä hyvin kohdistaa meihin itseemme - tai jos emme kohdista sitä samaan aikaan itseemme.
Elämän tärkeimmät asiat tulevat tutuiksi Anaïs Ninin Päiväkirjan sivuilla, mutta oman elämänsä haasteet on jokaisen silti itse kohdattava. Eikä kannata lannistua, jos huomaa kehittymättömyytensä, sillä mahdollista on sekin, että ei ole huomannut kehitystään. Meitä muistutetaan usein, että olisimme kiitollisia siitä, mitä meillä jo on. Vaikka kasvaminen on jatkuvaa ja vaatii elämän mittaista työtä, maailma on myös monin tavoin parantunut Ninin ajoista - olkoonkin, että monet parannukset ovat teknisiä ja poliittisia ja antavat useammille vain paremmat aineelliset mahdollisuudet henkiseen kasvuun. Henkinen kasvu ei ole ollut yhtä nopeaa vaan on nyt luultavasti vielä enemmän ulkoista kehitystä jäljessä, koska sisäistä ja ulkoista ei ole edistetty rinta rinnan niin kuin olisi pitänyt - toisin sanoen ulkoista kehitystä ei ole kunnolla perusteltu sisäisillä tarpeilla ja siten ulkoinen kehitys on ollut niin hengästyttävää, että se on jopa vaikeuttanut osaa sisäisestä kehityksestä.
Mitkä ovat minun elämäni haasteet? pohdin jo Niniä lukiessani, kun huomasin aina vähän ahdistuvani hänen rikkaasta elämästään ja rauhoittuvani tajutessani, mitä ongelmia hänellä oli vielä vanhanakin. Vertaanko itseäni muihin liikaa? Varmasti, ei se ole minulle uutinen. Minua on opetettu vertaamaan itseäni muihin lapsesta asti, en pääse siitä taipumuksesta koskaan eroon. Mutta pitääkö huolestua, jos en pysty iloitsemaan toisten menestyksestä edes silloin, kun he ovat saavuttaneet sen käyttämättä muita hyväkseen? Ehkä. Vaikka rakenteet vaikuttaisivatkin niin, että onnekkaat hyötyvät lähes aina jotenkin toisten epäonnesta, kaikki onnekkaat eivät tiedä siitä tai hyväksy sitä vaan taistelevat sitä vastaan tai vähintään käyttävät onnensa luovuuteen eli rakkauteen. Minusta tuntuu, että jotain olisi tehtävä, jotta pystyisin iloitsemaan iloitsemisen arvoisista asioista, ja jonkinlainen käsitys minulla tarpeistani onkin: minun täytyy ryhtyä tekemään enemmän töitä. Vaikka tarvitsisin enemmän rahaa, se ei ole syy tähän tarpeeseen. Minulla on tietynlaisia lahjoja ja tietynlainen koulutus - joilta minun on luultavasti turha odottaa paljon rahaa - ja osaan enkä osaa ja tiedän enkä tiedä tietynlaisia asioita, ja jos en pysty tekemään niitä vastaavaa työtä, en vain pysty iloitsemaan elämästä, jossa toiset menestyvät, koska en koe osallistuvani siihen - koska koen, että olen epäaito. Tällä hetkellä teen sellaista työtä liian satunnaisesti. Pysyn kyllä elämän syrjässä kiinni, onhan minulla suloiset lapset ja rakastettava puoliso, mutta en todella elä ja saa yhteyttä muihin ihmisiin enkä pääse yksinäisyydestäni, ellen pysty olemaan aidompi. Se on vain osoittautunut hyvin vaikeaksi. Ja luulen sen johtuvan korkeasta moraalistani.
Tiedän, että tuo kuulostaa monista ylimieliseltä, mutta en keksi muuta selitystä. Olen ainakin jotkin etuoikeuteni tiedostava ihminen ja kietoutunut moniin moraalisiin velvollisuuksiin, joista en noin vain pyristele vapaammaksi. Kun teen päätöksiä, en kykene ajattelemaan vain itseäni, vaikka juuri kirjoitin oppineeni Niniltä, että juuri itseään pitäisi ajatella ja muita vain rakastaa. Se on elämän epäpoliittinen tasapaino, johon jokaisen tulee pyrkiä. Meitä ihmisiä on paljon, joten jos joku ajattelee vähän liikaa itseään ja rakastaa muita liian vähän, joku toinen kyllä vastaavasti toimii päinvastoin, mutta entä jos itseään ajattelevia alkaa olla paljon enemmän kuin muita rakastavia? Onko sitä syytä pelätä ja olisiko sellaisen seurauksia syytä pelätä kuin sotaa, jossa eloonjääneitä ei riitä hautaamaan kuolleita? Kysymys pitäisi kai torjua liian laajana ja vain rohkeasti keskittyä siihen itsensä ajattelemiseen niin kauan kuin välittömässä läheisyydessä ei näy suoranaista kärsimystä, vaikka ajattelisinkin sitä lopulta nähdessäni, että olisin voinut siihen puuttua aikaisemmin, sillä oikeasti en luultavasti olisi voinut puuttua, koska en olisi kyennyt riittävään luovuuteen ja rakkauteen, ellen olisi ensin ajatellut itseäni. Ehkä. Kyllä elämä on vaikeaa.
Nin lainasi toiseksi viimeisessä Päiväkirjassaan näytelmäkirjailija Eugène Ionescon kirjoitusta, joka oli julkaistu New York Timesissa tammikuussa 1958:
"Minä uskon että se mikä meitä kaikkia toisistamme erottaa on vain yhteiskunta tai - jos niin halutaan - politiikka. Se asettaa ihmisten välille esteitä, se aiheuttaa epäsopua.
Jos saan luvan ilmaista itseäni paradoksaalisesti, sanoisin että oikea yhteiskunta, aito inhimillinen yhteisö on ekstrasosiaalinen - avarampi, syvempi yhteiskunta, joka paljastuu meidän yhteisissä peloissamme, haluissamme, salaisissa kaipuissamme. Nämä kaipuut ja pelot ovat ohjanneet maailmanhistorian kulkua, mutta poliittinen toiminta heijastaa ja tulkitsee niitä hyvin vajavaisesti. Mikään yhteiskunta ei ole pystynyt hävittämään inhimillistä surua, mikään poliittinen järjestelmä ei voi vapauttaa meitä elämisen tuskasta, kuolemanpelostamme, täydellisyydentavoittelustamme. Ihmisen tila määrää yhteiskunnan tilan eikä päinvastoin."
Politiikka on tietenkin välttämätöntä ja joistakin näkökulmista kaikki on poliittista, mutta juuri siksi yhtä välttämätöntä on henkisesti ja ruumiillisesti riittävän onnekkaiden ihmisten ponnisteleminen politiikan terveyden takaamiseksi. Ja jos minä olen voinut lukea Anaïs Ninin kaikki Päiväkirjat noin vuodessa ja minulla on suloiset lapset ja rakastettava puoliso, minä kai kuulun noihin ihmisiin, joiden täytyy ponnistella. Niinpä minä ponnistelen.
Tämän kirjoituksen otsikkoon on lainattu Ninin pitämää puhetta Philadelphia College of Artissa kesällä 1973. Sanan "luovuus" voisi hyvin korvata "rakkaudella", ja Nin jatkaa otsikon sanoja:
"...ja minusta tuntuu että vaikka joutuisimme kokemaan mitä, meidän on saavutettava voima, tasapaino ja synteesi jonka turvin voimme elää, ja luotava itsellemme sisin jonka avulla selviydymme ulkoisista tapahtumista ja kokemuksista jotka järkyttävät meitä. Minä olen aina käyttänyt taidetta itseni kokoamiseen. Sen takia olen pitänyt taiteilijaa muita tärkeämpänä, koska häneltä olen oppinut miten jotakin luodaan tyhjästä."
Lähettänyt Aki Räsänen klo 13.04 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 8. lokakuuta 2020
Maailman tärkein asia
Vietetäänkö lihatonta lokakuuta enää? mietin, tein nettihaun sanoilla "lihaton lokakuu 2020" ja näytin saavan vain yhden tuloksen, jossa oli oikea vuosi. Se oli K-Ruoan nettisivu - "Katso 31 kasvisreseptiä" - mutta kun menin sivulle, siellä luki ensimmäisen päivän kohdalla "tiistai 1.10." No, kun katsoin tarkemmin hakutuloksia, niin olihan niitä muitakin, joissa oltiin ihan oikeassa vuodessakin. Mutta eiväthän hyvät lihattomat reseptit vanhene. Vegaaninen linssikeitto, juustoinen munakoiso- tai kesäkurpitsalasagne ja seitanpihvit ruskean kastikkeen kera ovat omia helppoja bravuureitani. Vaikka enhän minä varsinaisesti vietä lihatonta lokakuuta, olen ollut lakto-ovo-pesco- vai oliko se sittenkin pesco-lakto-ovo-vegetaristi pian yhdeksän vuotta. Se on jo niin pitkä aika, että lihansyöntiin palaaminen tuntuisi hirveältä. Joskus näen painajaisia, joissa syön lihaa ja joista herään helpottuneena toteamaan, että se oli vain pahaa unta.
Kun ensimmäinen lapseni syntyi loppuvuonna 2011 ja söin vielä lihaa, olin lukemassa Jonathan Safran Foerin kuuluisaa kirjaa Eläinten syömisestä (suom. Antti Immonen, Atena 2011) - jonka hän oli kirjoittanut oman ensimmäisen lapsensa syntymän aikoihin. Monet kasvissyöjät tuntevat tämän teoksen, jossa kerrotaan lihantuotannon ongelmallisuudesta. Uutenavuotena 2012 lopetin lihansyönnin. Jos nyt kertoisin tähän perään, että muutamia vuosia aikaisemmin olin lukenut uusateisteiksi nimitettyjen niin ikään englanninkielisten ateistikirjailijoiden teoksia ja samoihin aikoihin eronnut kirkosta, joku voisi ajatella, että onpa siinä tyyppi, johon on helppo vaikuttaa. Ja pitää vielä itseään hyvän maun omaavana kirjallisuusihmisenä ja kriittisenä lukijana!
Myönnän lukevani aivan liian vähän välttyäkseni siltä, että kirjallisuus voi tehdä minuun vaikutuksen, mutta en minä tällaisia päätöksiä kypsyttelemättä tee. Aiheeseen liittyvien kirjojen lukeminen vain auttaa minua suunnistamaan valitsemallani tiellä - tai pikemminkin tiellä, joka minulle valikoituu kaikkien mahdollisten hyvien valintojen joukosta, sillä huonoja valintoja en ota lukuun lainkaan enkä hyvien välillä osaa itse valita. Olin jo pitkään syönyt lihaa vähemmän, sillä avopuolisoni ei syönyt sitä ja yhdessä laitoimme aina kala- tai kasvisruokaa. Kotona en ollut käytännössä syönyt lihaa lainkaan moneen vuoteen, ainoastaan töissä ja ulkona ja matkoilla käydessäni (eli aika harvoin). Ei ollut siis erityisen vaikeaa luopua lihasta kokonaan, olin laskeutunut muutokseen pehmeästi. Lisäksi olin hankkiutunut työpaikkaan, jossa minua ympäröivät itseäni nuoremmat kasvissyöjät, ja heidän osoittelematon esimerkkinsä kannusti minua. Kirkosta puolestaan erosin opiskeltuani ensin lukiossa ja sitten yliopistossa filosofiaa, joka - etenkin Kai Nielsenin Philosophy and Atheism (1985) - auttoi minua lopultakin ymmärtämään, ettei Jumalaa ole. Tiesin sen jo lukiessani Christopher Hitchensin ja Sam Harrisin uskontoaiheisia kirjoja Jumala ei ole suuri (suom. Matti Kinnunen, WSOY 2008) ja Uskon loppu (suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2007), jotka antoivat ateismista houkuttelevan joskin myös joiltain osin arveluttavan kuvan. Arveluttavan siksi, että ne eivät lähestyneet arvostelunsa kohdetta samalla nöyryydellä kuin Foer, jota ehkä juuri varovaisuuden vuoksi jotkut pitävät yliarvostettuna kirjailijana. Mutta se uskonnosta, se ei ole maailman tärkein asia.
Kesällä luin Foerin uusimman kirjan Me olemme ilmasto (suom. Ulla Lempinen, Atena 2020). Siinä käsitellään tietenkin ilmastonmuutosta, ja koska kirjoittajana on Jonathan Safran Foer, ilmastonmuutosta hillitsevänä toimena korostetaan tietenkin lihansyönnin vähentämistä. Paitsi että se ei oikeastaan johdu kirjoittajasta vaan siitä, että lihansyönnin vähentäminen on tutkitusti kaikkein tehokkain, nopein ja helpoin keino hillitä ilmastonmuutosta. Ja nopeus olisi juuri nyt valttia. Foerin kirja viittaa erityisesti Worldwatchin julkaisemaan raporttiin vuodelta 2009, jonka kirjoittivat kaksi Maailmanpankille työskentelevää miestä, eivät mitkään "eläinoikeusaktivistit" tai "harrastelijat", kuten Foer toteaa. Raportista uutisoitiin Suomessakin, mutta ei siitä isompaa haloota syntynyt. On kulunut yli kymmenen vuotta, eikä vieläkään kaikkialla uskota tai haluta uskoa julkaisun hyvin perusteltuun väitteeseen, että eläinmaatalous aiheuttaa vähintään 51 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä, kun otetaan - niin kuin pitää ottaa - huomioon märehtijöiden päästämä metaani ja sen todellinen ilmastonlämmityspotentiaali, kaadetut ja istuttamatta jääneet metsät ja muu maankäyttö sekä eläintuotteiden säilyttäminen ja kypsentäminen. Mikään ei siis, tutkitusti, ole ilmastollemme ja meille kaikille yhtä vaarallista kuin ylenmääräinen eläinproteiinin tuotanto.
Foer kohdistaa sanansa erityisesti niille, jotka eivät epäile karjatalouden turmiollisuutta mutta jättävät silti tekemättä tehokkaimman ilmastoteon. Kuten Le Monde diplomatiquen kirjallisuuskriitikko Jenni Lindvall kirjoittaa (4/2020), valinnasta seuraa "syvälle henkilöön menevää moraalipohdintaa" ja "piinallisia vertauksia", jotka eivät Lindvallin mielestä "sytytä" kaikkia lukijoita. Minut se kyllä sytytti, vaikka minullakin oli välillä vaikeuksia ymmärtää Foerin kaikkien tarinoiden funktiota. Tärkeimmät tosiasiathan tiedetään jo - ne on tiedetty tosiasiasta riippuen jo kymmenen tai kaksikymmentä tai viisikymmentä vuotta sitten - miksi emme siis lähestyisi kysymystä "tunteisiin vetoavalla kertomistavalla", joksi Lindvall Foerin ilmaisua luonnehtii? Kyse on todellakin enää vain siitä, milloin riittävän moni vähentää riittävän paljon lihan (ja käytännössä myös maidon) kulutustaan. Worldwatchin raportin laatijat kehottivat vähentämään karjan määrää neljänneksellä niin, että köyhemmät maanviljelijät eivät joudu kärsimään. Kuulostaa kohtuulliselta, mutta jos neljännes oli tarpeellinen suuruusluokka kymmenen vuotta sitten, mikä se mahtaakaan olla nyt? Joka tapauksessa aivan kaikesta eläinmaataloudesta ei tarvitsisi luopua - ainakaan ilmaston vuoksi - ja vaikka minä en siihen uskokaan, hyvinvointivaltio Suomi saattaisi kyetä ilmastoneuvotteluissa - luultavasti ei faktoihin vaan nimenomaan tunteisiin vetoamalla - vakuuttamaan muut maat siitä, että se on köyhä tai että ainakin sen karjatilalliset ovat köyhiä ja että historiallis-perinteellis-maantieteellis-biologis-sosiaalisista syistä sen nautoja ja sikoja ei voi korvata hampulla ja härkäpavuilla. Ja siitä, ettemme voi kaikki alkaa syödä Serbiasta tuotavaa soijarouhetta, koska sen viljeleminen tuhoaa sademetsiä.
No niin, mutta siis se, että tiedostavatkin ihmiset jättävät vähentämättä lihansyöntiään: he saattavat tehdä kaikkia muita ilmastotekoja ja uskoa niiden tehokkuuteen. Heillä saattaa olla varaa biokaasuautoon tai jopa sähköautoon, he eivät ehkä aja omalla autolla lainkaan, he eivät matkusta lentokoneella, he pitävät pienen asuntonsa lämmön lämmityskaudella 20 asteen tietämillä, he vaihtavat öljylämmityksen maalämpöön, he tekevät tuulisähkösopimuksen, he vaihtavat hehkulamput ledeihin, he sytyttävät varaavat tulisijansa päältä, he pukeutuvat käytettyihin vaatteisiin eivätkä muutenkaan osta mitään turhaa, he tuottavat vähän ruokahävikkiä, he suosivat kotimaista ruokaa tai lähiruokaa (vaikka se ei välttämättä ole ilmastoteko varsinkaan, jos he suosivat lihaa), he kierrättävät, he eivät hanki isoa koiraa tai saa lapsia ainakaan paljon (vaikka lapsilla ei ole oikeastaan paljon merkitystä, sillä jos ilmastonmuutosta hillitään kunnolla, sitä hillitään alkavalla vuosikymmenellä), he välttävät avohakkuita ja istuttavat puita. Nämä ovat tietenkin hyödyllisiä toimia, ja osa niistä on välttämättömiäkin, mutta ne eivät vain riitä - yhdessäkään, sillä päästöjä on leikattava nyt nopeasti, mikä tarkoittaa etenkin metaanipäästöihin puuttumista. Siksi on pakko supistaa karjaa ja syödä vähemmän lihaa, mahdollisimman pian. Samalla vapautuneet laidunalat voidaan valjastaa hiilennielentään tai kasvisten viljelyyn tai molempiin.
Tiedostavat ihmiset saattavat ajatella myös, että tekevät muutakin maailmalle hyödyllistä ja hyvää kuin hillitsevät ilmastonmuutosta, ja sen vuoksi heillä on kai sentään oikeus syödä lihaa niin paljon kuin he haluavat. He harrastavat hyväntekeväisyyttä, toimivat ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöjen kuukausilahjoittajina tai peräti aktivisteina, he tekevät jotain yhteiskunnallisesti tärkeää ja raskasta työtä pienellä palkalla tai vapaaehtoisesti korvauksetta, he kasvattavat lapsiaan, he huolehtivat terveydestään, he osallistuvat taloyhtiön talkoisiin ja aikovat siksi Jaffan juomisen lisäksi syödä grillimakkaraa. Työmies on ansainnut pihvinsä, he sanovat. Näille ihmisille on huomautettava, että mitä tahansa hyvää he maailmalle tekevätkin tai ovat tehneet, se kaikki valuu hukkaan, jos lihansyöntiä ei vähennetä riittävästi ja ilmastonmuutos riistäytyy käsistä. Lihansyönnin vähentäminen on siis oikeastaan osa työmiehen työtä, oli tuo työ mikä tahansa. Jos työmies ei syö vähemmän pihvejä, hän ei ole ansainnut pihvejään. Tai kukapa minä olen sanomaan, mitä kukakin ansaitsee, mutta sanotaan sitten näin: jos työmies ei syö vähemmän pihvejä, hän ei pian saa mistään yhtään pihviä, hyvä jos mitään muutakaan, vaikka ansaitsisikin.
Vaikka Foerin kirjan käsittely on minulla yhä kesken, poikkean tässä toiseen äskettäin lukemaani tietokirjaan, koska se sopii hyvin tähän väliin. Hans Roslingin Faktojen maailma (suom. Matti Kinnunen, Otava 2018) kertoo tilastojen avulla, miten paljon hyvää maailmassa on tapahtunut ällistyttävän lyhyessä ajassa. Rosling toteaakin saman kuin Rutger Bregman kirjassaan Ilmaista rahaa kaikille (suom. Mari Janatuinen, Atena 2018): ihmiskunnan pitäisi järjestää juhlat kaiken edistyksen ja kehityksen kunniaksi. (Miksi ei - koronakriisin jälkeen sitten.) Sen sijaan monet kuulemma synkistelevät suotta ja kuvittelevat, että koska suuren kehityksen keskelläkin monet asiat ovat vielä käsittämättömän huonosti, ne myös kehittyvät huonoon suuntaan. Eivät oikeastaan, mutta kuten Roslingkin myöntää, kehityksen jatkumista uhkaavat muutamat pikkujutut, joista yksi on globaali pandemia - se sattuukin olemaan juuri sopivasti päällä, ikään kuin kansainvälisen terveydenhuollon professori Rosling olisi sen ennen kuolemaansa ennustanut - ja ilmastonmuutos. Kirjan alkupuolella (s. 72-77) on kahdella aukeamalla lukijaa piristämässä 32 kaaviota kuudestatoista "huonosta asiasta, jotka ovat häviämässä", ja kuudestatoista "hyvästä asiasta, jotka yleistyvät". Hyvien asioiden joukosta kannattaa tässä yhteydessä mainita kaksi asiaa, jotka pistävät silmään: Suojellun luonnon määrä on sadassa vuodessa 490-kertaistunut. Hurjaa, eikö? (Vuonna 2018 suojeltua luontoa oli 14,7 prosenttia, ja samana vuonna ilmestyi luonnon monimuotoisuuden ekspertin, biologi Edward Osborne Wilsonin teos Half-Earth, jossa esitetään, että luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tuon prosentin pitäisi olla 50. Luultavasti mahdollisimman pian. Allekirj. huom.) Lisäksi uhanalaisten lajien määrä on noin kuudessakymmenessä vuodessa 2 587-kertaistunut. Hurjaa, eikö? Hetkinen, ei kai tuo mikään hyvä asia ole? Vuonna 2017 uhanalaisia lajeja laskettiin olevan 87 967 siinä missä vuonna 1959, parhaalla öljynousukaudella, niitä oli vain 34. Hirveää! No, Rosling ei tietenkään tarkoita, että uhanalaisten lajien lisääntyminen olisi hyvä asia, vaan että nykyään uhanalaiset lajit tunnistetaan paljon paremmin, jolloin niitä voidaan myös suojella. Uhanalaisten lajien suuri määrä on huono asia, mutta kun tiedämme sen, pystymme tekemään asialle jotain. (Tosin tuollaisen lajimäärän - joka on kaiken lisäksi luultavasti alakanttiin - suojelemiseksi ei taatusti riitä mikään vähäisempi kuin Wilsonin esityksen toteuttaminen. Allekirj. huom.)
Miksi ekskursio Faktojen maailmaan sopi tähän väliin? Koska emme voi pitää pihvijuhlia ennen kuin pihvejä on niin vähän, että puolet maailmasta on suojeltu ja silti maapallon kaikki 10-12 miljardia ihmistä - siihen ihmismäärään Maan väestö tulee tasaantumaan tällä vuosisadalla - tulevat ravituiksi ja pääsevät äärimmäisestä köyhyydestä. Puolet! Eikä yhtään vähempää!
Takaisin Foeriin ja hänen "syvälle henkilöön menevään moraalipohdintaansa": Miksi moraalipohdinta ei sytytä kaikkia? Luullakseni vastaus on, että moraalikäsityksiä pidetään mielipiteinä, jotka eivät ole tosiasioita, ja juuri tänä aikana tosiasiat tuntuvat merkitsevän enemmän kuin koskaan. On totta, että tosiasiat merkitsevät, mutta ei ole totta, että moraalikäsitykset olisivat mielipiteitä. Roslingin kirjassa kerrotaan, että kuolemanrangaistus harvinaistuu, laillinen orjuus on käytännössä loppunut ja naiset ovat saaneet äänioikeuden. Mihin muuhun nämä kehityskulut perustuvat kuin moraalikäsityksiin? Aivan kuten ilmastonmuutokseen liittyviä luonnontieteellisiä seikkoja, näitäkin voidaan tutkia ja todeta, että näiden asioiden moraalisuus on kaikin puolin totta. Joku on varmasti näistäkin eri mieltä, jopa orjuudesta, mutta ajattelevathan jotkut ilmastonmuutoksestakin, ettei hiilidioksidilla ole mitään merkitystä, sillä vesihöyry on merkittävin kasvihuonekaasu. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan joko ole tutkineet asiaa kunnolla tai ovat käsittäneet jotain olennaista aivan väärin. Usein evoluution ja ilmastonmuutoksen kieltäjät ja feminismin vastustajat eivät edes ymmärrä, mitä evoluutio ja kasvihuoneilmiö ja tasa-arvo ovat. He eivät tiedä, mistä puhuvat. Mutta moraalikäsityksistä voidaan aina keskustella, sanotaan kuitenkin. Niin, periaatteessa meidän pitäisi olla aina valmiina selittämään, miksi orjuus ja naisten jääminen ilman äänioikeutta ovat väärin, mutta jossain vaiheessa niiden epämoraalisuus pitäisi vain hyväksyä ja jatkaa eteenpäin vielä ratkaisemattomiin pulmiin. Yksi sellaisista on eläinten syöminen tai muu hyödyntäminen ruoantuotannossa, vaikka se ei ilmastonmuutosta kiihdyttäisikään.
Moraalipohdinta ei tunnu johtavan mihinkään, joten siihen suhtaudutaan kärsimättömästi. Olen kuluneen vuoden aikana lukenut Anaïs Ninin Päiväkirjaa vuosilta 1931-1974 (suom. Raija Mattila, Otava 1977-89) ja olen menossa jo toiseksi viimeisessä kirjassa, vuodessa 1957. Nin ei vuosien saatossa muuttanut (moraali)käsitystään, jonka mukaan maailman muuttuminen edellyttää politiikan, uhrausten ja hyväntekeväisyyden sijaan mahdollisimman monen ihmisyksilön itsereflektiota, psykoanalyysia ja aitoa kiinnostusta toistenkin ihmisten mielensyvyyksiin. Häntä arvosteltiin siitä, että hän ajatteli vain itseään, vaikka etenkin elämänsä ensimmäisinä vuosikymmeninä hän ei juuri muuta tehnytkään kuin auttoi muita taiteilijoita (ja myöhempinä vahti naapurinsa lapsia). Totuus onkin, että itseään ymmärtämätön ja tuntematon ihminen jos kuka vaikuttaa itsekkäämmältä kuin vastakohtansa, menkää mille tahansa huonosta ilmapiiristä kärsivälle työpaikalle katsomaan. Monet uskovat tietävänsä, keitä ovat, mutta unohtavat, että koska ihminen on osa muuttuvaa maailmaa, hänkin muuttuu ja joutuu koko ajan tutustumaan itseensä uudelleen. Kaikki eivät sitä jaksa tehdä. Esimerkiksi lihaa syövä sekasyöjä uskoo - eikä jaksa muuta uskoa - että hänen täytyy syödä lihaa niin kuin kissaeläinten, vaikka hän ei ole lihansyöjä niin kuin kissaeläimet vaan nimenomaan sekasyöjä, joka maailman muuttuessa voi lakata syömästä lihaa ja syödä sen sijaan vaikka kalaa ja kasviksia.
Yksi ensimmäisiä suomennostöitäni oli Gary Snyderin Pulitzer-palkittu runokokoelma Kilpikonnasaari (Basam Books 2014), joka julkaistiin alun perin vuonna 1974. Sen lopussa on pamfletti "Neljä muutosta", jossa ympäristöaktivisti Snyder esittää moralistin leimaa pelkäämättä, mitä väestölle, saasteille ja kulutukselle pitäisi tehdä ja millaista muodonmuutosta ihmiskunnalta vaaditaan, jotta se säilyy "maan päällä" ja siirtyy "viisi vuosituhatta kestäneestä kaupungistumiskulttuurin perinteestä uuteen, ekologiaan eläytyvään, harmoniaan pyrkivään, villin mielen tieteellis-henkiseen kulttuuriin". "Yksinkertaisesta ja tiedostavasta ruokavaliosta voi moni aloittaa", hän kirjoittaa varoitettuaan, ettei peuraa pidä ampua, jollei osaa "käyttää kaikkea, kiitollisuudella, jänteitä ja sorkkia myöten". Snyder arvostaa alkuperäiskansojen elämäntapaa, jota eivät niniläiset neuroosit ja syyllisyys hallitse kuten meitä hypermarketyhteiskuntien asukkaita, vaikka toisaalta toteaa, ettei voi jäädä käyttämään pelkkää kynää ja paperia, jos hänen vihollisellaan on tietokone. Entiseen ei ole paluuta. Koska ihmisten määrää ei nähtävästi voida puolittaa, kuten Snyder oli viisikymmentä vuotta sitten toivonut, heidän on vain elettävä ja kulutettava niin, että maapallo kestää. Siinä ei paljon lihaa syödä, riistaakaan.
Foer, Nin ja Snyder peräänkuuluttavat kaikki yksilöiltä oikeita toimia. He eivät kiistä rakenteiden merkitystä eivätkä todellakaan odota liikoja mutta muistuttavat, että kaikilla on moraalinen velvollisuus yrittää. Voimme tuomita rakenteet, ihmiskunnan kokonaisuutena ja jotkut harvat, äärimmäisen vaikutusvaltaiset, rakenteiden kaltaiset yksilöt (kuten miljardöörit ja huippupoliitikot, varsinkin jos joku on molempia), mutta yleensä vain ihminen itse voi tietää, yrittääkö hän tarpeeksi. Foerista tuntuu, että hän ei itsekään yritä tarpeeksi, ja kirjoittaa siitä paljon toivoen, että muut yrittäjät onnistuisivat yrityksessään. Hän ei omien sanojensa mukaan ole edes yrittänyt luopua maitotuotteista ja kananmunista, vaikka varmaan kaikki - myös minä - saivat jo Eläinten syömisestä -kirjasta sen käsityksen, että miehen täytyy olla vegaani. Mitä vielä, hän ei ole lopettanut kokonaan vielä (tehotuotetun!) lihankaan syömistä, hän tunnustaa häpeillen ja kipuillen, vaikka syökin toki lihaa paljon vähemmän kuin ihmiset keskimäärin voisivat kohtalaisen hyvällä omallatunnolla syödä. Foerin tunnustuksissa neuroosi ja syyllisyys hallitsevat, mutta läsnä on myös vapauttava tunne, joka seuraa matkasta sinne, minne Nin halusi meidän kaikkien matkaavan, eikä vähiten yhdysvaltalaisten.
Kuten kerroin tämän kirjoituksen alussa, minä onnistuin yrityksessäni lopettaa lihansyönti. Minua tosin tukivat rakenteet sikäli, että - ainakin minulle - rakenteen kaltainen ja vaikutusvaltainen puolisoni ei syönyt lihaa, ja sikäli, että vaikka olin kotona syönyt usein lihaa, äitini ei panostanut ruoanlaittoon eikä saanut lihasta aikaiseksi sellaisia aterioita, joita minä nyt osaan itse tehdä kasviksista. Olin siis luultavasti saanut esteettisessäkin mielessä liharuoasta tarpeekseni. Isäni lempiruoka on pieni ilmastomurha, naudansisäfilepihvi chateaubriand, jota äitini ei koskaan laittanut ja isäkin sai syödäkseen vain joskus jollain nuoruutensa ulkomaanmatkalla mutta harvoin sen jälkeen. Isäni nykyinenkään vaimo ei laita hänelle chateaubriandia. Kuulisin varmasti häneltä, jos hän saisi jostain sitä. Mutta takaisin minuun, joka en kaipaa chateaubriandia - tuo nimi on kuitenkin hauska kirjoittaa ja lausua - enkä muutakaan lihaa: moraalinen yrittämisen velvollisuus koskee minua yhä. Lihaa syövät sekasyöjät toteavat joskus vegaaneista, että miksi heidän pitää olla niin ehdottomia. Hyvä vastaus on, että koska jotkut ovat niin ehdottomia vastakohtia eivätkä edes vähennä lihankulutustaan. Koska ilmastolle merkitystä on vain kokonaiskulutuksella eivätkä läheskään kaikki ole kiinnostuneita karsimaan lihaa lautaselta lainkaan, toiset kokevat ja arvioivat ymmärrettävästi, että heidän on vastaavasti yritettävä karsia muutakin haitallista, kuten juustoa, viljelylohta ja munia. Se on monille vaikeampaa kuin lihan vähentäminen, mutta jotkut onnistuvat siinäkin. Minä en ole vielä onnistunut. Yritin luopua maitotuotteista ja munista ja pärjätä vain kalalla ja kasviksilla. Minun pitäisi jatkaa yrittämistä. Käytän sentään maidottomia levitteitä ja maapähkinävoita leivän päällä ja syön kaurajogurttia, mutta juusto on osoittautunut vaikeaksi rastiksi. Maitoa ja munaa puolestaan menee monien leivosten mukana. Melko tavallinen ruokavaliotarina siis, ihan niin kuin tämän kirjoituksen alussa mainitsemieni kirjojen vaikutus - melkein. Haluaisin onnistua ja muuttua vuorostani rakenteen kaltaiseksi puolisolleni ja lapsilleni, jotka - toisin kuin minä, jos totta puhun - näyttävät nauttivan siitä, että saavat syödä eläinproteiineja ja -rasvoja. Koska minä en erityisemmin nauti, minun pitäisi onnistua. Minähän innostun edelleen nyhtökaurasta ja härkiksestä ja maustamattomasta kaurajogurtista ja hamppurouheesta ja tofusta ja soijasuikaleista ja seitanista, vaikka olen syönyt niitä jo vuosia - nyhtökauraa, härkistä ja hamppurouhetta vähemmän; kaurajogurttia, tofua, soijasuikaleita ja seitania enemmän. Kysymys ei siis oikeastaan ole siitä, että erityisemmin tykkäisin maitotuotteista ja munista ja kalasta tai että edes tuntisin jonkinlaista riippuvuutta niistä, vaan pelosta, jolla suhtaudun onnistumisestani seuraavaan lapsiperhearkirumban muutokseen. On niin paljon ajateltavaa ja huolehdittavaa, ja sitten pitäisi vielä jaksaa tällainenkin muutos niin sanotusti ajaa sisään. Mutta ennemmin tai myöhemmin onnistun, koska jaksamisen puute on oikeastaan ainoa todellinen esteeni. Alkavalla vuosikymmenellä melko varmasti.
Ilmastonmuutoksesta puhutaan niin, että sen hillitsemiseksi meidän pitää luopua jostain, mutta se on virhe. Asia on päinvastoin: jos emme hillitse ilmastomuutosta, joudumme luopumaan monestakin asiasta, ellemme aivan kaikesta (itse asiassa joudumme luopumaan monesta asiasta jo nyt aivan varmasti siksi, että ilmasto lämpenee ainakin puolitoista astetta, mutta niiden luetteleminen tässä tuntuu niin pahalta, etten tee sitä). Jos sen sijaan hillitsemme ilmastonmuutosta vähentämällä lihansyöntiä, emme luovu mahdollisuudesta syödä herkullista ruokaa, hyvästä seurasta emmekä varsinkaan terveydestä, sillä vastoin monien lihanystävien luuloja kasvisruokavalio on terveellinen niin aivoille kuin lihaksille. Koska asun melko keskustalaisessa kunnassa, olen hämmästynyt koulujemme ja päiväkotiemme ruokalistojen kasvisruokien runsastumisesta. Lasten, joiden lempiruokaa on perunamuusi ja uunimakkara, ei enää tarvitse valittaa, että kasvissosekeitosta ja raejuustosta ei lähde nälkä, sillä kasvisruokapäivänä ruoaksi voi nykyään yhtä hyvin saada härkispastaa. Ja siitä tiemmä tykätään (minun toinen lapseni tosin ei). Kohta uunimakkaran voi poistaa menulta kokonaan. Mutta sitten siitä ei ole luovuttu, se on vain korvattu.
Ehkä muodonmuutos tapahtuu, vaikka onkin huolestuttavaa, etten osaa muodostaa siitä visiota. Keksin vain huonon vitsin, että 4H-kerhon, jonka toimintaan osallistuin lapsena, h:t voisivat tulevaisuudessa tarkoittaa hamppua, hernettä, hirssiä ja härkäpapua. Vai onko se huono vitsi?
Kyllä, nyt on taas lihaton lokakuu! Ja minulla on jääkaapissa kattilallinen linssikeittoa, jota syön taas huomenna. Ja yritän olla höyläämättä leipäpalan päälle juustoa. Yrittäkää tekin parhaanne. Tätä tärkeämpää asiaa ei maailmassa ole.
Lähettänyt Aki Räsänen klo 21.16 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 28. heinäkuuta 2020
Mökillä
Puolisoni ja hänen isänsä omistavat kesämökin Saarijärvellä. Mökillä oli tehty jokin aika sitten remonttia, mutta sen jäljiltä tontilla oli vielä siivoamista. Lisäksi - kuten havaitsimme käytyämme mökillä istuttamassa perunat - varastorakennukseen oli kertynyt niin paljon tavaraa, ettei sen toistakaan päätä pystynyt enää kunnolla käyttämään puuliiterinä, vaan eriasteisesti käsiteltyjä polttopuita oli pinottu sinne tänne sen ympärille taivasalle suojapeitteiden ja vanhojen katonpalojen alle. Puolisoni pyysi minua lähtemään juhannusviikon alussa avuksi, kun hän raivaisi varastoa ja veisi peräkärryllä roinaa jätteidenvastaanottopisteeseen. Koska minulla ei ollut paljon töitä tähteeksi kesälle, suostuin. Lapset lähtivät tietenkin mukaan tutustumaan pariksi päiväksi mökkielämään, joka oli heille vielä vierasta.
Pakkasimme mukaan uimapuvut, pyyhkeet, vaatteita, tyynyjä, pussilakanoita, pesuaineita, syötävää, juotavaa, mausteita, astioita, ruokailuvälineitä, työkaluja, pitkän peräkärryn ja kissamme. Mökillä ei ollut vietetty montaakaan yötä viime vuosina puolisoni äidin kuoleman jälkeen, joten siellä ei ollut juuri muuta kuin tilaa, huonekaluja ja hyttysiä. Matkalla tutkin kännykältä maastokarttoja, joiden ihmeelliseen maailmaan olin tutustunut retkeillessäni kesäkuun alussa yksin Muuratsalossa, ja kertoilin puolisolleni mökkitien varrelta paikannimiä, joita hän ei ollut koskaan kuullut, vaikka oli viettänyt mökillä teini-iässä monia kesiä. Siitä se johtuikin, hän selitti, että hän oli ollut jo teini-ikäinen, kun hänen perheensä oli hankkinut mökin: hänelle ei ollut koskaan ehtinyt syntyä mökkiin niin läheistä suhdetta kuin pikkulapsesta saakka mökillä lomailleille ja käyneille tapaa syntyä. Toisaalta minulla ja hänellä oli joitain muistoja mökiltä ensimmäisiltä yhteisiltä vuosiltamme. Tiesin, että tällä kertaa emme ehtisi niiden parissa tunnelmoida, mutta odotin silti mukavaa vaihtelua taajama-arkeemme.
Puolisoni isä oli vastassa, kun saavuimme tapamme mukaan ja päivänvirkkuina perille vasta puolilta päivin, vaikka mökille oli vain korkeintaan puolentoista tunnin matka. Aivan kannoillamme seurasi omalla autollaan esikoisemme kummitäti, jolla oli pari vapaapäivää ja joka oli siksi myös tarjoutunut avuksi ja seuraksi. Sekavan järjestäytymisen jälkeen, kun vain osa matkatavaroista oli purettu, muut aikuiset olisivat heti halunneet ryhtyä työhön, mutta minä, jonka lounasnälkä yllätti aina pian kello kahdentoista jälkeen - tai jo aikaisemmin, jos olin sattunut syömään aamupalan viimeistään seitsemältä - huomautin, että eikö olisi syytä jo pian aloittaa ruoan laittaminen, jossa kuitenkin mökkiolosuhteissa kestäisi tunti pari. Kaikki ymmärsivät, että puheessani oli vinha perä, sillä mökille tuotiin käyttövesi lähteestä mökkitien varrelta. Pesuvesi nostettiin järvestä ja lämmitettiin saunan kiukaassa silloin kun saunottiin. Mökissä oli sähköt ja keittiössä sähköhella, mutta tiesin puolisoni ja hänen isänsä tahtovan käyttää ruoan valmistuksessa pihalla seisovaa puuhellaa, jonka lämmittäminen otti oman aikansa ja jolla järvestä nostettu pesuvesi lämmitettiin silloin kun ei saunottu. (Joskus pesuvesi saatettiin lämmittää myös sähköhellalla, mutta mieluiten vahingossa siten, että esimerkiksi ylimääräinen teevesi käytettiin hyödyksi.) Sade ei uhannut eikä hidastanut toimintaamme, mutta hyttyset, jotka eivät näyttäneet juuri välittävän pihahellan savusta, sitäkin enemmän. Onneksi olimme varautuneet hyönteiskarkotteella. Ja onneksi minulla oli mukanani eväspähkinäni, joita saatoin napostella odotellessani nälkäisenä ruokaa.
Tontilla kasvoi paljon puita, erityisesti kuusia. Jotkin niistä olivat niin isoja, että ne oli jo syytä kaataa, ja sitä oli suunniteltukin. Samaan aikaan mökille oli kuitenkin istutettu uusia taimia, kuten mänty ja vaahtera, joita meidän piti kastella mökillä ollessamme. Vuosia sitten istutettu tammi kasvoi jo hienosti. Järven puoleisella etupihalla puiden väliin oli ripustettu pyykkinaru, ja niiden vierestä kulki polku uudelle laiturille. Vain tuolla harvalla laatoituksella kivetyllä polulla saattoi välttyä paljaisiin jalkapohjiin tarttuvilta neulasilta ja pihkalta, joita oli etupihan puolella kaikkialla. Järven vesi virtasi rannasta katsoen vasemmalta oikealle, melko lähellä yläjuoksulla niemenkärjessä kohisi koski. Siksi uimavesi oli usein melko viileää kesälläkin, mutta nyt kesäkuussa oli ollut poikkeuksellisen lämmintä ja vähän virtaavassakin vedessä tarkeni mainiosti pulikoida. Lapset huomasivat sen pian ja innostuivat polskimaan laiturin välittömässä läheisyydessä, missä olin nimenomaisesti käskenyt heitä polskimaan, sillä vähänkin kauempana oli liian syvää etenkin täysin uimataidottomalle viisivuotiaallemme. Varmuuden vuoksi heidän ukkinsakin meni työssä kuumennuttuaan heidän seuraansa pulikoimaan.
Me muut aikuiset jaoimme työmme niin, että puolisoni raivasi varastoa, minä irrottelin nauloja kaatopaikalle tai polttopuiksi menevistä laudoista ja lapsemme kummitäti autteli vuoron perään meitä molempia. Työssä tuli kuuma ja oli välillä vaikea arvioida, missä järjestyksessä asioita kannatti tehdä, vaikka kyse oli yksinkertaisista toimenpiteistä. Vasta parin päivän päästä käsitin tehneeni virheen, kun halusin ensin irrottaa kaikista laudoista naulat, jotka ruosteisuuttaan kirskahtivat korvia raastavasti irrotessaan, ja vasta sitten sahata polttopuiksi kelpaavat pätkiksi: aika ei riittänyt molempiin vaiheisiin, ja jouduin lopulta pinoamaan lähes kaikki naulattomat laudat takaisin samaan paikkaan varaston seinän viereen räystään alle sen sijaan, että olisin saanut tuon paikan vapaaksi tikanheitolle - seinällä lautojen yläpuolella oli tikkataulu - ja suuremman osan laudoista pätkinä sisälle varastoon, josta puolisoni oli siihen mennessä ehtinyt raivata niille tilaa, kuten hänen tavoitteenaan oli ollutkin. Mutta en voinut mitenkään arvata, miten paljon aikaa ja energiaa mökillä kuluisi muihin asioihin ja kommelluksiin.
*
Puolisoni isä poistui mökiltä kahvin jälkeen noin kello viideltä autettuaan ensin teltan pystyttämisessä etupihalle. Olinkin unohtanut teltan matkatavaraluettelostani. Otimme sen mukaan lasten iloksi ja siksi, että siinä nukkuvat olisivat todennäköisesti paremmassa suojassa hyttysiltä kuin mökissä yöpyvät. Teltta oli neljän hengen teltta mutta pieni, enkä itse ollut erityisen innostunut nukkumaan siinä, mutta lapset saivat haluamaansa seuraa puolisostani ja kummitädistä. Minä asetuin mökin parvelle savupiipun takaiseen pimeään nurkkaan yhden hengen vuoteeseen, jossa puolisoni isällä oli ollut tapana nukkua silloin kun olin vieraillut mökillä ensimmäisen kerran ja ollut hyvin rakastunut puolisooni. Saunan lämmittämisen jälkeen paikassa olisi hyvin lämmin nukkua, mutta saunan lämmittäisimme vasta seuraavana iltana, ensimmäisenä iltana oli aivan liikaa muuta tekemistä ja opettelemista ja lapsille opettamista.
Mökin parvelle noustiin hieman vinoja portaita pitkin, jotka lähtivät leivinuunin vierestä. Leivinuunin eteen olimme sijoittaneet kissamme hiekkalaatikon ja ruokakupit. Kissaa varten mukana olivat myös valjaat ja talutushihna, mutta emme ikinä ehtineet ulkoiluttaa sitä tai edes kehitellä sille pihalta paikkaa, johon jättää hihnaan ympäristöä nuuskimaan. Sen ainoaksi ulkoiluksi muodostuivat käynnit mökin parvekkeella, jonne pääsi parvelta kaksilehtisestä ovesta. Kun lapset avasivat oven kissalle, he eivät saaneet sitä koskaan kunnolla suljettua, huomasin hyvin pian, ja näin he tulivat laskeneeksi sisään hyttysiä. Enemmän noita kiusankappaleita kuitenkin tunkeutui etuovesta kuistilta, missä niitä oli koko ajan runsaasti, niin että ensimmäisen päivän jälkeen keskityimme ruokailemaan sisällä. Kumma kyllä nukuin ensimmäisen yön levollisesti, ja seuraavana päivänä minulle selvisi, mistä se luultavasti johtui: alakerran keittiönurkkauksen pistorasiassa hehkui punaisena Raid Liquid Electric -hyttyskarkotin, josta vapautui huoneilmaan verenimijät poissa pitävää "tehoainetta". Kun olin vuosia aiemmin yöpynyt mökillä, olin hädin tuskin saanut nukuttua hyttysiltä, jotka eivät kuulemma muita kiusanneet juuri lainkaan, mutta nyt niiden torjuntaan oli viimein panostettu. Ehkä tällä mökillä viihtyisi jatkossa useamminkin.
Toisen päivän ohjelmaan kuului peräkärryn täyttäminen roskalla ja roinalla ja kaiken kuskaaminen Äänekoskelle jätteidenvastaanottoon, joksi kaatopaikkaa nykyään kutsutaan. Matkalla pysähdyimme lähteellä täyttämässä juomapullomme jääkylmällä vedellä. Lähteellä oli jos mahdollista vielä enemmän hyttysiä kuin mökin kuistilla, todellinen verenimijöiden massakokoontuminen. Raikkaasta vedestä, jota ottamaan täytyi kyykistyä niin että hyttyset pääsivät oikein kunnolla iskemään, sai maksaa kalliin ja kutisevan hinnan. Mökkitiellä matelemisen jälkeen pääsimme uudelle asfaltille, jota jatkui melkein perille asti, Äänekoskella on rakennettu niin paljon uutta tietä viime aikoina. Sillä välin kun lajittelimme roskat ja tyhjensimme peräkärryn paahteessa, lapset leikkivät auton takapenkillä. Kuten kaikilla käyttämilläni lajittelupihoilla, tälläkin jätelavat olivat sellaisessa järjestyksessä ja peräkärrymme pakattu sellaiseen järjestykseen, että jouduimme tekemään toisen kierroksen pihan poikki. Lisäksi minun oli ja on aina vaikea erottaa toisistaan erilaisia puujätteitä - käsittelemätön puu, käsitelty puu, kyllästetty puu, maalattu puu. Kun ne ovat kyllin vanhoja, ne näyttävät kaikki melko lailla samalta, harmaalta ja laholta. Tein kuitenkin parhaani, ja kuten kaikilla lajittelupihoilla, peräkärry tyhjeni lopulta.
Ajoimme Äänekosken keskustaan ostamaan hyvin ansaitut jäätelöt ja joitain mökiltä vielä puuttuvia tarvikkeita, kuten voiveitsen, jota emme löytäneet kaupastakaan. Sitten söimme tuutteja kadulla kävellen ja huomasimme kadun toisella puolella kirpputorin, jonne menimme jäätelöistä päästyämme. Sieltäkään emme löytäneet voiveistä, mutta löysimme paljon halpoja lautasia, pieniä hörppymaljoja ja lapsille uuden lelun sillä ehdolla, että he olisivat kilttejä. Yhdessä palapelissä ei ollut hintaa, joten emme voineet ostaa sitä. Samantekevää, iltapäivä oli jo pitkällä ja minulla oli nälkä.
Paluumatkalla täytimme vesikanisterit lähteellä ja saimme lisää hyttysenpistoja. Kun pääsimme takaisin mökille, iltapäivä oli vielä pidemmällä ja minulla vielä kovempi nälkä. Kummitädillä oli jo kiire lähteä kotiin kissojaan hoitamaan, joten hän ei jäänyt syömään. Laitoimme ruoan nopeasti ja palasimme työhömme, vaikka oli jo myöhä. Varastolla oli vielä paljon tekemistä eikä kaikki jäte ollut sopinut yhteen kuormaan, osa rojuista oli vietävä Mustankorkealle matkalla kotiin. Lapset alkoivat tuskastua hyttysiin mutta menivät silti uimaan. Olin nostamassa puolisoni avuksi painavia pölkkyjä sivuun varaston lattian tutkimiseksi, kun vanhempi tyttäremme huusi rannasta. Puolisoni käsitti sekunnin murto-osaa nopeammin kuin minä, että kyse ei ollut tavallisista leikkihuudoista vaan todellisesta hädästä, ja juoksi pikavauhtia laiturille. Sieltä näimme lapsemme vierekkäin vedessä, vanhemman seisovan syvällä huolestuneen näköisenä ja nuoremman hänen vieressään pää veden alla niin, että vain hieman päälakea näkyi pinnalla. Puolisoni syöksyi suoraan veteen vaatteet päällä hakemaan lapset pois, etenkin sen, josta näkyi vain vähän päälakea.
Kaikki nousivat vedestä vettä valuvina ja istahtivat mökin kuistille. Nuorempi tyttäremme oli vesileikkien tiimellyksessä ajautunut metrin päähän laiturista ja heti liian syvälle. Vanhempi tytär oli yrittänyt auttaa häntä mutta joutunut melkein itse pulaan sitä tehdessään ja huutanut sitten heti apua. Onneksi hänellä oli kuuluva ääni ja hän oli käyttänyt sitä heti, ja onneksi nuorempi tytär oli veden alle jouduttuaan pitänyt silmänsä ja suunsa kiinni odottaessaan pelastusta ja pysynyt paikallaan. Melko pian hän avasi hitaasti silmänsä näyttäen kuin juuri unesta havahtuneelta. Puolisoni ja vanhempi tyttäreni, jotka olivat säikähtäneet pahimmin, itkivät äänekkäästi helpotuksesta. Hain heille pyyhkeet ja kehotin kaikkia pukemaan kuivat vaatteet päälle. Sillä välin minä väänsin puolisoni litimärät vaatteet vähemmän tippuviksi ja ripustin ne narulle kuivumaan. Sitten menimme sisälle rauhoittumaan ja lepäämään emmekä enää jatkaneet töitä sinä iltana. Myöhemmin puolisoni heitti kastuneet työkenkänsä roskiin.
*
Muut menivät taas telttaan nukkumaan. Minuakin pyydettiin sinne nyt, kun siellä oli tilaa, mutta kieltäydyin, sillä tiesin, että nukkuisin huonosti lasten vieressä, vaikka hyttysiltä saisikin olla rauhassa. Ratkaisu tuntui minusta pahalta, sillä kaiken jälkeen olisi kai ollut paikallaan nukkua niin sanotusti perhepedissä. Vetosin siihen, että jaksaisin seuraavana päivänä paremmin työskennellä, jos saisin yhtä hyvät yöunet kuin edellisenä yönä, mutta kävikin niin, että makasin pitkään valveilla ja jouduin nousemaan sängystä käydäkseni vessassa. Koska oli lämmintä, en jaksanut pukeutua muuten kuin panemalla sandaalit jalkaani. Mennen tullen huussiin jouduin huitomaan hyttysiä kimpustani, mennen tullen laiturille käsiä pesemään myös. Kun olin ohittamassa telttaa, puolisoni pisti päänsä esiin teltan aukosta ja hämmästyi nähdessään minut alasti teltan edustalla. Selitin, mitä olin tekemässä. Hän näytti jo selvinneen kovasta kokemuksestamme, ei ollut minulle vihainen vaan antoi iltasuukon ja kömpi takaisin telttaan.
Yöllä näin outoa unta, joka ei liittynyt mitenkään illan järkyttävään läheltä piti -tapahtumaan. Olin jonkun espanjaa osaavan ystäväni, erään ikäiseni naisen, seurassa. Menimme yhdessä johonkin oppilaitokseen, jonka käytävillä kuljeskeli sekä normaalisti pukeutuneita että täysin alastomia ihmisiä. Kaikki elehtivät hillitysti niin, että tuntuivat jotenkin tiedostavan tilanteen outouden, mutta käyttäytyivät silti aivan luontevasti kuin mikään ei olisi hullusti. Meidät otti vastaan (pukeissa oleva) nainen, joka näytti selvästi ja röyhkeästi nauttivan minun hämmennyksestäni - ystäväni ei ollut läheskään yhtä hämillään kuin minä - mutta kohteli meitä kuitenkin ystävällisesti. Ainakin siihen asti, kunnes ajautui ystäväni kanssa väittelyyn. He väittelivät aiheesta, jota en täysin ymmärtänyt ja hallinnut. Se oli puoliakateeminen väittely jostain yhteiskunnallisesta aiheesta, ja minun olisi kai pitänyt osata espanjaa ymmärtääkseni sitä paremmin, vaikka he väittelivätkin suomeksi. Lopulta he suuttuivat toisilleen ja meidän piti lähteä ennen kuin minä ehdin kunnolla tajuta, miksi olimme oppilaitokseen tulleetkaan. Sitten istuin ystäväni kanssa taksissa. Oli pimeää ja satoi vettä. Minä istuin takaistuimella, ystäväni edessä. Ystäväni keskusteli taksinkuljettajan kanssa, en jostain syystä saanut selvää heidän puheestaan. Äkkiä ystäväni kääntyi katsomaan minua. Hän nousi istuimeltaan ja pyrki auton liikkuessa takaistuimelle etuistuinten välistä. Hän oli ketterä. Taksinkuljettaja ei puuttunut asiaan. Tuli yhä pimeämpää, en erottanut ystävääni enää kokonaisena, hän oli liian lähellä minua. Sisätila muuttui yhtä hämäräksi ja sumeaksi kuin ulkoilma, ja kaikki äänet hävisivät. Tunsin hänen huulensa omiani vasten, ne polttivat. Ystäväni alkoi riisua housujaan ahtaassa tilassa, se kävi yllättävän nopeasti...
Samassa heräsin lasten kirkkaisiin ääniin ja siihen, että minun piti päästä vessaan. Tällä kertaa pukeuduin. Aamupalan jälkeen palasimme työmaallemme miettimään, mitä vielä ehtisimme tehdä niin, etteivät paikat seuraavana päivänä lähtiessämme näyttäisi työmaalta eikä ruohikon kätköihin jäisi nauloja ja ruuveja tai vähemmänkään vaarallista roskaa. Käytännössä meidän oli päätettävä urakka kunniallisesti puolitiehen. Kun nypin lautakasojen alta paljastuneesta maan ja lahopuun sekaisesta sotkusta vanhoja muovin- ja kattohuovanpaloja, pohdin usein, mitä muinaiset "rakentajat" noin viisikymmentä vuotta sitten olivat ajatelleet rakentaessaan kivijalattoman varaston ja oliko aherruksessamme mitään järkeä, hökötyshän sortuisi kuitenkin ennen pitkää kuin niiden kahden tyhmän porsaan talot, mutta kun kävin välillä sisällä varastossa katsomassa, mitä puolisoni oli saanut aikaan, en voinut jättää työtä kesken. Siinä missä minä turhauduin ja hermostuin, puolisoni väsyi ja vajosi ajoittain epätoivoon. Minä aloin viskellä roskia yhä vihaisemmin joko suoraan peräkärryyn tai jätesäkkeihin, puolisoni löi päänsä kattonaulaan.
Jossain vaiheessa, kun olimme lopen väsyneitä siivoamiseen, puolisoni meni käymään sisällä juomassa vettä. Olimme jättäneet lapset leikkimään sinne, jottei meidän tarvitsisi pelätä, että he hukkuvat. Pian näin vanhemman tyttäreni tulevan ovesta ulos itkuisena ja kuulin sisältä puolisoni vihaista huutamista. En ehtinyt mökkiin katsomaan, mitä oli tapahtunut, kun puolisoni jo käveli kuistille pari mattoa sylissään ja alkoi kiihtyneenä selittää, minkä sotkun lapset olivat saaneet aikaan. Reagoin hänen kiihtymykseensä kiihtymällä itsekin ja aloin niin ikään huutaa lapsille. Huusimme heille vuorotellen yrittäen kuunnella toisiamme, jotta emme toistaisi turhaan asioita, joita ei ollut tarpeen toistaa, ja jotta toistaisimme asiat, jotka oli tarpeen toistaa. He olivat olleet kertakaikkisen tuhmia ja tyhmiä: Koska heistä oli hauskaa, että kissamme kävi välillä mökin toisen kerroksen parvekkeella ulkoilemassa, he olivat päättäneet kuljettaa myös kissan hiekkalaatikon yläkertaan. (He olivat maininneet tästä neronleimauksellisesta leikki-ideastaan heti ensimmäisenä päivänä, jolloin olimme nimenomaisesti kieltäneet heitä tekemästä niin ja koskemastakaan hiekkalaatikkoon, ja he olivat tuntuneet ymmärtävän asian.) Jostain syystä, jota emme lasten itkuisesta selittelystä pystyneet käsittämään, he eivät olleet ainoastaan lähteneet viemään hiekkalaatikkoa yläkertaan asti vaan olivat myös jättäneet viemättä sen sinne asti. He olivat jättäneet hiekkalaatikon portaisiin. Vinoihin, kapeisiin, jyrkkiin portaisiin. Hiekkalaatikko, jonka "hiekka" oli kuivaa sahanpurua ja sytykkeiksi kelpaamatonta halonhakkuujätettä, puu-, kaarna- ja tuohisilppua, oli kaatunut portaissa. Koska laatikko ei ollut ollut täysin puhdas, seuraukset olivat olleet tuhoisat. Likaista kissanhiekkaa oli levinnyt portaisiin, olohuoneen ja ruokailutilan lattialle, matoille, nojatuoleille, portaiden alla sijaitsevan lipaston päälle ja taakse, lipaston päällä säilytettäviin esineisiin ja moniin muihin paikkoihin. Siivoamiseen menisi monta tuntia. Sättiessään lapsia puolisoni, joka oli jo kyllin väsynyt varastontyhjennysurakasta, itki sitä, miten ajattelemattomia ja tottelemattomia lapsemme olivat, ja komensi heidät auttamaan siivoamisessa. Siihen he sentään ymmärsivät ryhtyä. Matonpesusta he eivät kuitenkaan olisi selviytyneet, joten se jäi minun tehtäväkseni. Kun kannoin sangoilla vettä järvestä matonpesupaikkana toimivalle pöydälle, joka sijaitsi hieman sivummalla etupihalla, välillä kuistilla käyneet lapset kysyivät minulta, mitä oikein tein kahdella sangollani. Tiuskaisin heille pysähtymättä, että heidän typeryytensä vuoksi jouduin nyt pesemään mattoja enkä esimerkiksi ehtinyt pelaamaan heidän kanssaan krokettia, jota muuten olisimme voineet yhdessä iloiten harrastaa.
Välikohtauksen ja sen jälkiselvittelyiden jälkeen oli pakko laittaa taas ruokaa. Tällä kertaa valmistimme sen sähköhellalla, olimme jostain syystä hieman voimattomia. Kun kävimme ruokapöytään, vilkaisin mökin pihalle ja huomasin äkkiä, että yhdestä linnunpöntöstä poistui lintu vähän liian putoavaisella tavalla ja kömpelösti ollakseen linnunpoikasen isä tai äiti. Sen täytyi olla itse linnunpoikanen, tarkemmin sanottuna sinitiaisen poikanen. Kerroin havainnostani muille, ja sitten me kaikki vahtasimme pönttöä aitiopaikalta. Sieltä lähti toinenkin poikanen, joka räpisteli hieman eri suuntaan kuin ensimmäinen. Seuraava onnistui laskeutumaan viereiseen puuhun, joka olikin vain puolentoista metrin päässä. Pieniä sinitinttejä tuli aina vain lisää, yhteensä ehkä seitsemän tai kahdeksan. En ollut koskaan ennen nähnyt poikasten lähtevän pesästä, mutta silloin toivoin hartaasti, että näkisin näiden sinitiaisten lisäksi vielä ainakin kerran.
*
Linnuista puheen ollen olin aikaisemmin ilmoittanut lapsille myös havainnostani, että sorsaperhe ohitti mökin laiturin oikealta vasemmalle eli vastavirtaan. Lapset juoksivat paikalle niin äänekkäästi, että sorsat lisäsivät solmuja ja vaihtoivat kurssin kohti vastarantaa, emmekä saaneet ihailla niitä niin läheltä kuin ehkä olisimme saaneet, jos lapset olisivat lähestyneet niitä maltillisemmin. Muistin kesän ennen lapsia, jolloin olin puolisoni kanssa ollut mökillä, kun sorsat olivat nousseet rohkeasti silloiselle laiturille tepastelemaan. Olin enemmän pettynyt lasteni hätäisyyteen kuin sorsien arkuuteen. Ajattelin, että minäkin varmasti haluaisin kauemmas lapsistani, jos olisin sorsa. Ja itse asiassa myös siinä tapauksessa, etten olisi sorsa. Mutta minulla oli vain tämä perhe eikä lapsiaan voi valita, hyvä jos puolisoakaan.
*
Varastotyömaa oli saatava jonkinlaiseen kuntoon ennen tulevaa yötä, jolloin oli luvassa ukkosta. Puolisoni totesi, että mökki sijaitsi paikassa, johon ukkonen osui hyvin helposti, jos sellaista pienelläkin todennäköisyydellä ennustettiin, ja toimimme sen mukaisesti: suljimme peräkärryn kuomun, keräsimme ulkoa kaiken irtaimen ja kastuessaan pilalle menevän ja purimme teltan. Teltan purkaminen oli nopeampaa ja helpompaa kuin sen pystyttäminen, mutta jostain syystä en yhtäläisesti käden käänteessä kuin viimeksi onnistunut pakkaamaan sitä sen pussiin, vaan pussi alkoi ratkeilla ja repeillä, kun yritin väkisin rutata ja tunkea telttaa sen sisään ja vetää pussin vetoketjua kiinni. Pussin oli täytynyt kutistua sitten viime kerran, vaikkei sitä tietenkään ollut pesty. Puoliso tuli rauhoittamaan minua sanomalla, että ei pussia ollut tarpeen saada ihan kiinni, ja niin sen vetoketju jäi puoliksi auki.
Avasimme mökin olohuoneen vihreän vuodesohvan lapsille nukkumapaikaksi. Huomasimme oudon jäljen yhdessä sen tyynyssä ja arvelimme, että sitä oli varmaankin hiiri nakertanut, mökillä oli tiettävästi jyrsijöitä. Levitimme lakanan sen päälle. Puolisoni halusi nukkua lattialla lasten vieressä eikä tulla yläkertaan, missä oli hänen mielestään liian kuuma. Minä puolestani en vain jaksanut laittautua makuulle hänen viereensä, sillä olohuoneessa oli jo muutenkin ahdasta, siellä oli turhan paljon nojatuoleja. Nukuin siis viimeisenkin yön yläkerrassa, mutta hyvin levottomasti. Kun lapset olivat lopultakin hiljentyneet ja olin saamassa unen päästä kiinni, jyrähtely alkoi ja voimistui nopeasti. Eikä mennyt kauan, kun vettä alkoi sataa kaatamalla. Ja se ainoa ilmeisesti mutatoitunut hyttynen, johon Raid Liquid Electric ei näyttänyt tehoavan, inisi vuoteeni välittömässä läheisyydessä koko yön näyttäytymättä tai edes imemättä vertani kertaakaan. Ja koska en päässyt uneen, jouduin vähän väliä käymään ulkona huussissa, usein vesisateessa. Eikä minua juurikaan lohduttanut, että puolisollani oli sama ongelma, sillä en ole erityisen hyvä valvoja. Kun aamu koitti, katsahdin väsyneenä sisäkattoon ja näin viimein vilaukselta hyttysen, jota en yön aikana ollut löytänyt, vaikka olin metsästänyt sitä otsalampun kanssa. Yritin nyt tappaa sen, mutta olin liian hidas.
Onneksi olimme lähdössä iltapäivällä kotiin, en olisi pidempään mökkireissua jaksanut. Teimme jotain mukavaa yhdessä ennen lähtöä. Minä yritin heittää lasten kanssa tikkaa, mutta he olivat liian pieniä eivätkä saaneet tikkoja jäämään tauluun kiinni. Krokettia emme pelanneet. Emme ehtineet ulkoiluttaa kissaamme, mutta sisäkissa se onkin. Ehkä emme tehneet muuta kuin kävimme lopuksi yhdessä uimassa, sitä ennen oli niin paljon tekemistä ja valmisteltavaa ja muistettavaa. Olin viestitellyt netissä naapurikuntamme kaatopaikan kanssa siitä, voiko vanhan ruohonleikkurin tuoda sinne, ja saanut vastauksen, että se on metalliromua, kunhan sen tankin tyhjentää bensiinistä. Tankki oli ollut lähes tyhjä, mutta otimme senkin vähän talteen - läikyttäen vain hieman nurmikolle, sillä tankin tyhjentäminen oli vaikeaa. Ruohonleikkurin ja muun rautaromun lisäksi oli lähinnä käsiteltyä puuta, käsittelemätöntä puuta, lahoa puuta, harmaata puuta, kyllästettyä puuta ja niin edelleen. Ja tietenkin monta säkillistä epämääräistä sekajätettä varaston maalattialta ja seinien ympäriltä ulkoa.
En koskaan kutsu meitä karavaaniksi, mutta mökiltä täyden peräkärryn ja takakontin kanssa lähtiessämme olisin voinut todeta, että nyt tämä meidän karavaanimme lähtee vihdoin liikkeelle.
Kaatopaikalla ihmettelin montaa asiaa. Kun kysyin, missä muovijätteiden keräysastia on, nuoret työntekijät neuvoivat panemaan ne sekajäteastiaan. Olin vähän järkyttynyt. Toisen kerran hämmästyin, kun yksi nuorista miehistä istuskeli keräyslavan reunalla, sillä hänhän oli siinä kaatopaikan asiakkaiden tiellä, joku olisi voinut vahingossa heittää hänen päälleen likaisen ja repaleisen suojapeitteen tai homeisen tuolin. Kolmanneksi päivittelin jälleen sitä, miten olisi pitänyt pystyä erottamaan toisistaan monta erilaista puutavaraa. Sitä mukaa kun peräkärryn pohja alkoi näkyä, puu oli yhä silppuisempaa ja vaikeammin tunnistettavaa. Lajittelu on hieno keksintö, mutta se on näemmä tarkoitettu vain alle viisikymmentävuotiaalle materiaalille, josta vielä näkee, mitä se on tai on ollut. Se, mikä unohdetaan ja laiminlyödään, on seka- tai ongelmajätettä, sillä tuottaa ongelmia selvittää, mitä jätettä se on. Varsinkin kun selvittelijä on usein eri ihminen kuin se, joka on unohtanut ja laiminlyönyt.
Miten ihanaa päästä kotiin juhannukseksi.
Pesimme kolme koneellista pyykkiä. Kolmannen loppulinkouksessa pesukone hajosi.
*
Heinäkuun puolivälissä kävimme uudestaan mökillä. Tällä kertaa meillä ei ollut mukanamme peräkärryä eikä telttaa ja olimme siellä vain yhden yön. Emme siivonneet varastoa, sillä se oli jo tehty, mutta sivelimme neljä terassituolia ja yhden pöydän ruskealla puuöljyllä. Se ei ollut isokaan urakka, sillä puolisoni hoiti suurimman osan. Kävelimme lasten kanssa läheiselle kankaalle poimimaan ensimmäisiä mustikoita. Soutelimme järvellä, olimme hankkineet kaikille pelastusliivit. Kun olimme soudelleet viitisentoista minuuttia, vanhempi tyttäreni huudahti riemuissaan: "Emme ole vielä kertaakaan pudonneet järveen!" Soudimme kaislikkoon lähelle koskea. Näimme joutsenperheen ja sorsaperheen etäältä. Uimme ja saunoimme. Pelasimme krokettia etupihalla, josta pallot vierivät laiturille päin, mutta ehdimme aina pysäyttää ne ennen kuin ehtivät veteen asti. Heittelimme liitokiekkoa ja potkimme palloa. Lapset kiukuttelivat jostain pikkuasiasta, mutta en enää muista, mistä. Hyttysiä oli paljon vähemmän, ne eivät häirinneet yöunta lainkaan. Vesi oli viileämpää ja virkistävämpää. Uin monta kertaa aurinkoon eli niin kauas varjoisesta rannasta, että näin valon. |
Jooga muuttuu. Tarvitaan uutta, moniulotteista tapaa hahmottaa, mitä jooga on ja mitkä ovat sen mahdollisuudet – tarvitaan joogasivistystä.
2010-luvun myötä uusi sivu on kääntynyt joogan historiassa. 1800-luvulla jooga kuin sattumalta pelastui unohdukselta ja siitä kasvoi intialaisten uuden kulttuurisen itseymmärryksen symboli. 1900-lukua puolestaan leimasivat joogan globalisoituminen ja muuttuminen uskonnollisesta mystiikasta terveyden ja hyvinvoinnin välineeksi. Mutta mitä tapahtui uuden vuosituhannen toisella vuosikymmenellä?
Joogan kansainvälisessä voittokulussa keskeistä osaa näytteli kourallinen joogaguruja, jotka tahoillaan uudistivat joogaa ja joiden länsimaiset oppilaat levittivät mestariensa sanomaa kotimaissaan. Tirumalai Krishnamacharya (1888–1989), Swami Sivananda (1887–1963), Paramahansa Yogananda (1893–1952), Indra Devi (1899–2002), B. K. S. Iyengar (1918–2014), Pattabhi Jois (1915–2009) ja T. K. V. Desikachar (1938–2016) olivat kaikki kansainvälisen joogailmiön keskeisiä arkkitehtejä. Heidän juurensa olivat syvällä intialaisessa kulttuurissa ja joogisissa perimyslinjoissa. Silti he itse olivat modernin maailman kasvatteja ja kurottivat työllään kauas tulevaisuuteen.
2010-luvun lähetessä loppuaan kaikki 1900-luvun merkittävät joogagurut ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Tietenkään heidän opetuksensa eivät ole mihinkään kadonneet. Lukemattomat oppilaat jatkavat gurujensa työtä. Lisäksi suurempia ja pienempiä mestareita on tänä päivänä mahdollisesti enemmän kuin koskaan. Mutta tässä saattaakin piillä tämän päivän joogailmiön suurin ero aiempaan verrattuna: gurujen, joogasuuntausten ja harjoittajien ennennäkemättömän suuri määrä pienentää kunkin yksittäisen gurun ja suuntauksen vaikutusta.
Perimyslinjojen jälkeinen aika
Joogan nykyisen suosion kannalta karismaattisia guruhahmoja ja heidän perimyslinjojaan suurempi merkitys tuntuu olevan sillä, että joogan asanaharjoitusta brändätään yhä uusille kohderyhmille. Joogaa yhdistellään muihin lajeihin. Sitä tuodaan uusiin ympäristöihin, puetaan uudenlaisiin vaatteisiin, siitä puhutaan uusilla tavoilla.
Tässä prosessissa liikkeellepanevana voimana eivät ole perinteeseen nojaavat hengelliset auktoriteetit ja perinteiset koulukunnat, vaan yksittäiset joogaopettajat, joiden osaaminen perustuu laaja-alaiseen opiskeluun niin joogan kuin muidenkin harjoitteiden parissa. Nykyinen joogaopettaja on enemmänkin asiantuntija kuin hengellinen mestari. Yhä harvemmat harjoittajat seuraavat vain yhtä opettajaa ja sitoutuvat vain yhteen joogatyyliin.
Joogatutkija Theodora Wildcroft on kutsunut joogan valtavirran erkanemista gurujen auktoriteetista ja tiukasta koulukuntiin sitoutumisesta ”perimyslinjojen jälkeiseksi joogaksi” (Post-Lineage Yoga). Perinteisesti harjoituksen siirtyminen perimyslinjan sisällä on ollut tae sen autenttisuudesta. Nykyjoogeista yhä useampi on kuitenkin opiskellut useamman kuin yhden perimyslinjan harjoitusta ja monet myös yhdistävät opetukseensa ja harjoitukseensa täysin joogan ulkopuolelta omaksumiaan asioita. Autenttisuus ja auktoriteetti perustuvat – ainakin teoriassa – osaamiseen ja tuloksiin pikemmin kuin perinteeseen.
Perimyslinjojen jälkeinen jooga on puhtaasti kuvaileva termi. Se toteaa, mihin suuntaan jooga on viime vuosikymmeninä kehittynyt ja todennäköisesti kehittymässä. Se ei tee arvoasetelmaa perimyslinja jatkavan ja niistä irtaantuneen joogan välille, ainoastaan toteaa niiden välisen eron. Tästä huolimatta Wildcroftin oivallus on joissakin piireissä nähty hyökkäyksenä ”perinteistä joogaa” kohtaan.
Näyttääkin siltä, että joogan kenttä on jakautunut kahtia niihin, jotka haluavat pitää tiukasti kiinni jonkin tietyn gurun tai koulukunnan opetuksista ja niihin, joiden mielestä jooga voi olla käytännössä mitä tahansa. Kuten kaikilla muilla inhimillisen toiminnan alueilla, näiden kahden ääripään väliin mahtuu monen asteisia, enemmän tai vähemmän tolkullisia näkemyksiä, sekä puhdasta välinpitämättömyyttä mistään muusta kuin omasta harjoituksesta.
Joogaa ajassa ja tilassa
Vaikka joogan juuret ovat kaukana muinaisuudessa, se ei ole ajaton ja muuttumaton ilmiö. Se, mitä joogalla on aikojen kuluessa tarkoitettu, miten sitä on harjoitettu ja mitä sillä on tavoiteltu, on muuttunut moneen kertaan. Samoin on muuttunut se, millaisia ihanteita ja huolenaiheita joogaan kohdistetaan ja millaiset mielikuvat joogan harjoittajista vallitsevat.
Intiassa joogaa on määritelty suhteessa maan kotoperäisiin uskonnollisiin perinteisiin. Varhaisimmissa muodoissaan jooga esitetään harvoille ja valituille sopivana, yksilöllisenä polkuna erotuksena valtavirran kollektiivisesta uskonnonharjoituksesta. Myöhemmin jooga määriteltiin suhteessa islamiin, kristinuskoon, länsimaiseen filosofiaan ja luonnontieteisiin. 1900-luvulla siitä tuli Intian kansallisen identiteetin symboli. Länsimaissa joogaa on puolestaan pyritty esittämään tavoilla, joka toisaalta korostaa sen tieteellisyyttä, toisaalta yhteensopivuutta kristillisen perinteen kanssa. Joogan kaupallistumisen myötä tyypilliseksi on muodostunut puhetapa, jonka mukaan ”jooga sopii kaikille”.
Ulkopuolelta jooga on nähty esimerkiksi uhkana (etenkin naisten) moraalille, mielenterveydelle ja kristinuskolle. 2000-luvun taitteessa huomio kiinnittyi asanaharjoituksen aiheuttamiin loukkaantumisiin. Nyt keskustelu puolestaan keskittyy kulttuurisen omimisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin. Kaikki nämä huolenaiheet kertovat enemmän joogaa ympäröivästä kulttuurista kuin joogasta itsestään. Ne ovat samalla tavoin mielivaltaisia varjoja, jotka heijastavat sitä aikaa ja laajempaa ympäristöä, jossa joogaa harjoitetaan.
2000-luvun myötä myös joogan humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus lähtivät uuteen kasvuun. 2010-luvun lähestyessä loppuaan modernin joogan tutkimus on vakiinnuttanut asemansa monitieteisenä tutkimuskenttänä, joka on aktiivisesti vuorovaikutuksessa joogan opettajien ja harjoittajien kanssa. Näyttääkin siltä, että tämänhetkistä joogailmiötä määrittää kasvavassa määrin tietoisuus joogasta historiallisena ja kulttuurisena ilmiönä. Tämä mahdollistaa joogan uudenlaisen, etääntyneemmän tarkastelun.
Moniulotteinen jooga
Edellä olevan pohjustuksen tavoitteena on ollut kuvata, millaisia käsityksiä joogasta nykymaailmassa vallitsee ja millaisiin keskusteluihin se kytkeytyy. Joogasta ei ole nykypäivänä enää mahdollista puhua pelkästään intialaisen uskonnollisuuden tai edes idän ja lännen kohtaamisen kontekstissa. On mahdotonta löytää minkäänlaista muuttumatonta ydintä, joka esimerkiksi yhdistäisi Patanjalin Joogasutran filosofian ja kaikki nykyiset asanapainotteiset joogamuodot. Suurimmalla osalla joogan opettajista ja harjoittajista ei ole mitään tekemistä Intian tai sen uskonnollisten perinteiden kanssa. Kuitenkin ajatus joogasta puhtaasti maallistuneena ja historiattomana liikuntamuotona on yhtä lailla mahdoton. Niin kauan kuin sana ”jooga” kulkee harjoituksen mukana, se kietoutuu osaksi vuosituhansien mittaista, globaalia ideoiden ja käytäntöjen rihmastoa.
Yksittäinen joogan harjoittaja kuitenkin tarkastelee joogaa ennen kaikkea oman harjoituksensa kautta. Vaikka onkin yhä tyypillisempää, että joogan harrastajat harjoittavat useampaa kuin yhtä joogatyyliä, on harjoitettu jooga aina jotain tiettyä joogaa, ei ”joogaa yleensä”. Moniulotteinen ja -ilmeinen joogailmiö on abstraktio, joka on johdettu lukemattomista konkreettisista tavoista ”tehdä joogaa”. Kuten muissakin kulttuurin tason asioissa, moninaisuutta voi olla olemassa ainoastaan selvärajaisten, konkreettisten ilmenemismuotojen kautta.
Samaan aikaan on tiedostettava, että joogaa ei harjoiteta tyhjiössä, vaan tietyssä historiallisessa, kulttuurisessa, sosiaalisessa ja maantieteellisessä tilanteessa. Jooga ei ole pelkkä harjoitus tässä ja nyt, vaan osa laajempaa historiallista ja kulttuurista verkostoa. Kaikki maailmassa harjoitettu jooga on suhteessa myös kaikkeen muuhun harjoitettuun joogaan. Siksi – vaikka se saattaakin vaikuttaa houkuttelevalta – ei linnoittautuminen oman harjoituksen aitouden ja parhauden turviin ole kestävä ratkaisu. Mutta ei sitä ole myöskään joogan sisäisen moninaisuuden ja ristiriitaisuuden sivuuttaminen olankohautuksella. Kaikki jooga ei ole samaa.
Jotta jooga voisi olla jotain muuta kuin menneisyyteen takertunutta ja historiallisesti kestämätöntä traditionalismia tai pinnallista ja harmitonta hyvän mielen jumppaa, tarvitaan uudenlaista, moniulotteista lähestymistapaa. Sellaista, joka on juurtunut konkreettiseen joogaharjoitukseen, joka ottaa huomioon joogan filosofisen ja maailmankuvallisen ulottuvuuden, ja joka ammentaa yhä kasvavasta joogaa koskevasta tutkimustiedosta. Tällainen lähestymistapa palvelisi niin perinteisten joogasuuntausten omistautuneita harjoittajia kuin joogaan välittömämmin ja vapaamuotoisemmin suhtautuvia. Tarvitaan joogasivistystä.
Mitä on joogasivistys?
Kutsun joogan teorian ja käytännön, perinteen, historian ja monimuotoisuuden huomioivaa lähestymistapaa joogasivistykseksi. Sana ’sivistys’ saattaa, etenkin joogan yhteydessä, synnyttää omituisia mielikuvia – ehkä se kalskahtaa elitistiseltä. Aikana, jota kiinnostaa enemmän tasapäisyys kuin totuus, joka arvostaa enemmän määrää kuin laatua, yhdistyy sivistys ennen kaikkea epäkäytännölliseen ja usein eksklusiiviseen kirjatietoon.
Oikeastaan asia on juuri päinvastoin. Vuonna 1991 Martti Rapola kirjoitti Kielikello-lehdessä, että sivistys ”tulee näkyviin paitsi tiedollisen ja taidollisen myös esteettisen ja aineellisen tason nousuna sekä tunne-elämän ja sosiaalisen suhtautumisen, käyttäytymisen jalostumisena. Se saattaa olla sisäistä, maailmankatsomusta ja vakaumusta perustavaa, mutta sillä voidaan ymmärtää pelkästään ulkonaistakin, muotojen ja tapojen säännöttymistä ja hienostumista.”
Sivistys siis tarkoittaa eräänlaista jalostumista, joka tapahtuu useilla eri tasoilla: tiedon, taidon, herkkyyden, ulkoisten olosuhteiden ja käyttäytymisen tasolla. Sivistynyt ihminen paitsi tietää paljon, hän osaa myös soveltaa tietojaan käytäntöön, arvioida uutta tietoa ja tilanteita, sekä suhtautua avarakatseisesti kohtaamiinsa ilmiöihin. Sivistys ei ole rikkiviisautta; sivistynyt ihminen ei eksy irrallisen knoppitiedon suohon. Päinvastoin, hän osaa tehdä perusteltuja arvostelmia, erottaa tärkeän tarpeettomasta ja hyödyllisen haitallisesta. Hän ei kuitenkaan ole dogmaattinen, vaan on avoin myös uudelle tiedolle ja toisenlaisille näkemyksille.
Juuri tällaista jalostumista myös nykyinen joogakenttä kaipaa. Olipa kyseessä sitten jonkin perinteisen joogakoulun, modernin gurun tai viimeisimmän trendijoogan harjoittaja, joogasivistys voi ainoastaan rikastuttaa hänen kokemustaan joogasta. Ainoastaan joogasivistyksen kautta ihmisen on mahdollista hahmottaa, mitä jooga oikeastaan on, mitä sillä on mahdollista saavuttaa, millaisia menetelmiä siihen sisältyy, ja miten jokin tietty joogasuuntaus sijoittuu joogan historialliseen jatkumoon ja kulttuuriseen kenttään.
KirjoittanutM.R. 24.10.2019 Kategoria(t):Joogasivistys
Täydellisen vapauden polku
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Ananda-lehden numerossa 4/2017.
Jooga ei ole muusta maailmasta irrallinen ilmiö. Mutta mikä on sen rooli aikamme ristiriidoissa? Onko joogalla poliittinen ulottuvuus?
Vanha buddhalainen tarina kertoo kuninkaasta, jolla oli herkät jalkapohjat. Kun hän asteli valtakunnassaan avojaloin, tekivät tikut ja pikkukivet hänen kulkemisestaan tuskallista. Siispä kuningas määräsi palvelijoitaan peittämään koko maan nahalla. Tämä osoittautui kuitenkin hankalaksi, sillä mistä palvelijat löytäisivät riittävästi nahkaa valtakunnan vuoraamiseen? Entä miten kävisi kasvien ja eläinten? Silloin kuninkaan luokse tuli vaeltava munkki. Kuultuaan kuninkaan huolen munkki antoi tälle kaksi pientä nahkapalaa ja neuvoi, miten niistä tehdään kengät.
Tämä tarina ilmentää buddhalaista oppia, jonka mukaan on parempi muuttaa itseään sen sijaan, että yrittäisi epätoivoisesti muuttaa maailmaa. Sama käsitys läpäisee koko Intian henkisen perinteen, myös joogan. Joogan mukaan kärsimyksistä ei vapauduta ulkoisia olosuhteita muuttamalla, vaan vahvistamalla itseään ja suuntaamalla huomionsa sisäänpäin.
Modernit yhteiskunnalliset teoriat perustuvat aivan päinvastaiselle ajatukselle. Niiden mukaan ihminen on ensisijaisesti ympäristönsä tuote. Erityisesti marxilaisuudesta ammentavat suuntaukset väittävät, että epäoikeudenmukaiset yhteiskunnalliset olosuhteet ovat kaiken kärsimyksen, rikollisuuden, väkivallan ja sosiaalisten ongelmien syy. Vapauden ja onnellisuuden saavuttaminen edellyttää ulkoista muutosta.
Kukaan tuskin kiistää, etteivätkö olosuhteet muokkaisi meitä. Koko maailmankuvamme, kuten myös persoonallisuutemme oikut, tottumuksemme ja mieltymyksemme ovat ulkoisten tekijöiden muovaamia. Myöskään joogafilosofia ei tätä kiellä. Päinvastoin, sen lähtökohta on, että toimintaamme ohjaavat elämän (ja edellisten elämien) meihin kaivertamat ehdollistumat. Ne värittävät kokemustamme maailmasta – jopa luovat sen.
Toisin kuin materialistiset yhteiskuntafilosofiat, joogafilosofia kuitenkin opettaa, että kaiken tämän takana ihmisellä on muuttumaton, todellinen olemus. Kärsimystä aiheuttavat ulkoiset olosuhteet ovat vain seurausta kollektiivisesta etääntymisestä tästä olemisen perustasta. Jos alamme ”peittää maailmaa nahalla” – siis muuttaa sitä suopeammaksi ehdollistumillemme – tuotamme ainoastaan lisää kärsimystä. Poliittisten ideologioiden verinen historia havainnollistaa tätä varsin kouriintuntuvasti. Kaikkia vallankumouksia ja hirmuhallintoja yhdistää se, että niiden takana on puutteellinen visio paremmasta maailmasta.
Edistyksen myytti
Joogafilosofian näkemys sisäisen muutoksen ensisijaisuudesta vaikuttaa tietysti äärimmäisen idealistiselta ja alttiilta kritiikille. On vaikea nähdä, miten diktatuurissa elävien tai vainottujen ihmisryhmien kärsimys johtuisi siitä, että he ovat etääntyneet omasta todellisesta olemuksestaan. Tämä kritiikki paljastaa perustavanlaatuisen perspektiivieron joogafilosofian ja modernien ideologioiden välillä.
Länsimaista kulttuuria määrittää ajatus edistyksestä – siitä, että historia kulkee eteenpäin ja että velvollisuutemme on luoda maailmasta parempi paikka. Modernin ihmisen oletetaan (ainakin teoriassa) näkevän itsensä globaalin yhteisön osana, ei pelkästään oman perheensä, sukunsa, heimonsa tai kansansa edustajana. Vastaavasti moderniin maailmankuvaan kuuluu oletus, että tulevaisuudessa häämöttävä ”parempi maailma” on samanlainen kaikille.
Tämä sinänsä hyvältä kuulostava ajatus on kuitenkin kaikkea muuta kuin yleisinhimillinen. Se edellyttää lineaarista aikakäsitystä, oletusta ihmiskunnan ykseydestä ja siitä, että ihminen voi muokata todellisuutta mielensä mukaiseksi. Näiden käsitysten juuret ovat kristillisessä odotuksessa, että aikojen lopussa Jumalan valtakunta saapuu maan päälle. Valistuksen myötä tämä messiaaninen oppi maallistui luottamukseksi ihmisen kykyyn parantaa maailmaa järkeen perustuvan tieteen ja teknologian avulla.
Vastaava pyrkimys loistaa poissaolollaan lähes kaikista perinteisistä kulttuureista. Myös joogafilosofialle ajatukset edistyksestä, yhdenmukaisuudesta ja aikojen lopussa koittavasta autuudesta ovat täysin vieraita. Lineaarisen, tulevaisuuteen suuntautuvan kehityksen sijaan jooga näkee maailman syklinä, jossa tietyt vaiheet toistuvat säännönmukaisessa järjestyksessä (ks. artikkelini Kaiken olevan kannattelija). Jos otamme joogafilosofian vakavasti, on suhteemme todellisuuteen aivan erilainen kuin tulevaisuudessa häämöttävää utopiaa tavoittelevan nykyihmisen.
Joogi ei kuitenkaan käännä selkäänsä todellisuuden nurjille puolille. Hän näkee ne luonnollisena ja väistämättömänä osana syklin kääntymistä kohti loppuaan. Hän ei myöskään vastusta yrityksiä vähentää kärsimystä esim. teknologian tai humanitaarisen työn avulla, päinvastoin. Joogille on kuitenkin selvää, että kärsimys ei lakkaa sen oireita hoitamalla. Paras lääke sitä vastaan on itsensä vahvistaminen ja sisäisen riippumattomuuden tavoittelu.
Jooga ja politiikka
Kaikesta huolimatta jooga on historiansa aikana kytkeytynyt politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen monin, jopa keskenään ristiriitaisin tavoin. Viime vuosina Intian hallitus on nostanut joogan intialaisen kansallisidentiteetin symboliksi ja suurvaltapolitiikkansa välineeksi. Samaan aikaan länsimaissa yhä useammat joogaopettajat ovat alkaneet muokata joogasta valtarakenteita purkavaa ja tasa-arvoa edistävää poliittisen aktivismin muotoa.
Miten jooga voi yhtä aikaa olla toisaalta konservatiivisuuden ja perinteisten arvojen, toisaalta yhteiskunnallisen tiedostavuuden ja pehmeiden arvojen symboli? Syy löytyy joogan historiasta.
Intian ollessa yli seitsemän vuosisataa vieraan vallan alla joogit eivät tyytyneet seuraamaan tilannetta sivusta. Muslimihallitsijoiden ajaessa intialaisia ahtaalle pitivät joogiarmeijat puoliaan valloittajia vastaan. Myös East India Companyn kauppamiehet joutuivat kohtaamaan aseistautuneita joogeja luodessaan perustaa siirtomaahallinnolle. Näiden esikuvien pohjalta itsenäisestä ja vapaasta joogista tuli 1800-luvun kansallismielisessä liikkeessä vieraan vallan vastustamisen symboli.
Länteen jooga puolestaan saapui sellaisten tahojen kautta, jotka kansallisen itsenäisyyden sijaan etsivät vaihtoehtoa heitä ympäröineelle elämäntavalle. Länsimaiden ensimmäinen joogi H. D. Thoreau vetäytyi metsään ja kieltäytyi maksamasta veroja, koska ei halunnut tukea orjuutta. Joogan käsitteistön popularisoineet teosofit etsivät kolmatta tietä dogmaattisen uskonnon ja materialistisen luonnontieteen välistä. Aleister Crowley hyökkäsi viktoriaanista moraalia vastaan aseinaan magia, jooga ja huumeet. Vesimiehen ajan kukkaislapset hylkäsivät porvarillisen elämäntavan ja pyrkivät murtautumaan aikakautensa ajattelumalleista hapon ja henkisyyden voimin.
Lyhyesti sanottuna jooga edustaa historiallisesti valtakulttuuria Intiassa, vastakulttuuria länsimaissa. Intiassa joogalla on vuosituhantiset juuret, länteen se on saapunut vasta vähän yli sata vuotta sitten. Intiassa jooga edustaa jotain kotoperäistä, lännessä se on tuontitavaraa. Tästä syystä se myös asemoituu eri tavalla myös poliittiselle kentälle.
Onko jooga ideologista?
Erot joogan kulttuurisessa merkityksessä ja poliittisessa asemoitumisessa eivät ole ainoita siihen sisältyviä ristiriitoja. Historiallisista muodonmuutoksistaan huolimatta myös länsimaissa harjoitettu jooga kantaa valtavasti intialaista metafysiikkaa, kulttuuria ja arvoja, jotka eivät sovi yhteen modernin eetoksen kanssa. Samalla Intian hallituksen visio ”aidosta intialaisesta joogasta” jättää huomiotta, että nykyjooga on aikojen saatossa muovautunut kulttuurinen hybridi.
Ristiriitoja ei vähennä se, että etenkin Yhdysvalloissa jooga on sotkeentunut identiteettipolitiikkaan. Hinduryhmät, kristilliset järjestöt ja poliittiset agitaattorit käyttävät joogaa lyömäaseena ja pyrkivät muokkaamaan sitä mielensä mukaiseksi. Esimerkkejä ovat koulujen joogaopetuksesta käydyt oikeustaistelut, kiihkeä keskustelu kulttuurisesta omimisesta ja jopa vaatimukset tehdä alkujaan harvoille ja valituille tarkoitetusta joogasta inklusiivisempaa.
Kaikkia näitä pyrkimyksiä yhdistää se, että ne tulkitsevat joogaa yhden tai toisen modernin ideologian näkökulmasta. Ne kaikki yrittävät osoittaa, että joogan harjoittajien tulisi ajatella ja toimia tietyllä tavalla. Joogaan ei kuitenkaan sisälly poliittista ideologiaa, jota sen harjoittajan tulisi seurata. Kuten modernin joogan pioneereihin lukeutuva Shri Yogendra on todennut, kuka tahansa voi hyötyä joogasta, olipa hänen vakaumuksensa millainen hyvänsä.
Paetakseen joogaan sisältyviä ristiriitoja, yhä useampi joogaopettaja Yhdysvalloissa on viime aikoina yksinkertaisesti päättänyt lakata kutsumasta harjoitustaan joogaksi. Tämä on tietysti loogista jatkoa joogan historiallisille muodonmuutoksille. Se kuitenkin tarkoittaa, että jooga katkaisee viimeisetkin siteensä siihen, mikä tekee joogasta arvokasta. Leviääkö tämä surkea trendi myös Eurooppaan? Se riippuu siitä, missä määrin joogan harjoittajat kykenevät pitämään puoliaan ajan henkeä vastaan.
Syyllisyys ei kuulu joogaan
Historia osoittaa, että jooga ei ole ympäröivästä maailmasta irrallinen ilmiö. Samalla jooga metafyysisenä systeeminä pyrkii ulos historiasta, ulos sosiaalisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta todellisuudesta – ulos persoonallisista ehdollistumista. Tämä ristiriita ei ole uusi. Se voidaan nähdä jo Bhagavadgitan alkukohtauksessa, jossa prinssi Arjuna pohtii taistelukentällä toimintansa oikeutusta.
Krishna kehottaa epäröivää prinssiä karistamaan epäilyksensä ja toimimaan svadharmansa, todellisen olemuksensa mukaisesti. Korostaessaan, että jokaisella ihmisellä on muuttumaton olemus ja sen mukainen tehtävä elämässä, jooginen maailmankuva huomioi ihmisten erilaisuuden. Ei voida olettaa, että sama ratkaisu sopisi kaikille.
Joogan ympärillä käytävää ideologista kahinaa kuitenkin luonnehtii moralisointi ja syyllistäminen. Syyllisyydellä hallitseminen ja yhdenmukaisuuden vaatimus ovat dogmaattisten uskontojen ja totalitaaristen ideologioiden erityispiirteitä. Jos ihminen saadaan vakuutettua siitä, että hänessä on jotain vikaa, että hän on ”syntinen” ja hänen on muututtava, häntä on helppo hallita. Tämä on päinvastainen päämäärä joogalle, jota voitaisiin kutsua täydellisen vapauden poluksi.
Joogan mukaan täydellinen vapaus ei ole sitä, että vertauskuvallisesti peitämme koko maailman nahalla, ettemme joutuisi kohtaamaan heikkouksiamme. Jooga tarjoaa meille menetelmiä, joilla voimme oppia paremmin kohtaamaan todellisuuden sellaisenaan, nähdä asiat laajassa perspektiivissä ja tarjota konkreettista apua sitä tarvitseville. Ulkoisten olosuhteiden ja toisten ihmisten kontrolloinnin sijaan joogi kantaa turvallista tilaa omassa sisimmässään.
KirjoittanutM.R. 24.10.2019 24.10.2019 Kategoria(t):Joogafilosofia
Olevan kannattelija
Täma kirjoitus on alunperin julkaistu Ananda-lehden numerossa 2/2017.
Sanalle dharma ei löydy suoraa käännöstä mistään länsimaisesta kielestä. Se on sanskritia ja tarkoittaa koko kosmoksen luonnollista järjestystä. Dharma näyttelee tärkeää osaa myös joogan maailmankuvassa, mutta mitä se oikeastaan merkitsee?
Bhagavadgitan ehkä siteeratuin säepari kuuluu: ”Parempi on hoitaa omat tehtävänsä epätäydellisesti kuin toiselle kuuluva osa täydellisesti.” Tähän nykyjoogienkin suosimaan toteamukseen törmää usein esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, jossa tehtävien hoitaminen on kuitenkin usein käännetty oman polkunsa kulkemiseksi.
Sanskritin sana, jota ”omasta tehtävästä” tai ”omasta polusta” käytetään, on svadharma. Sva-etuliite tarkoittaa omaa tai itseä. Dharma puolestaan viittaa intialaisen kulttuurin ehkä tärkeimpään käsitteeseen, koko maailmankaikkeutta kannattelevaan ”kosmiseen lakiin”. Bhagavadgitan toteamuksen taustalla on siis ajatus, että jokaisella ihmisellä on paikkansa maailmankaikkeuden järjestyksessä; oma elämän tarkoituksensa, jonka seuraaminen on korkein mahdollinen hyve.
Mutta millaisessa yhteydessä tämä syvällinen toteamus on alun perin esitetty? Säeparia edeltävät säkeistöt kuvaavat muinaisen Intian neljää säätyä (varna) ja niihin perinteisesti liitettyjä ominaisuuksia. ”Oman juttunsa tekemisen” sijaan teksti viittaakin käsitykseen, että ihmisellä on paitsi sisäinen olemuksensa, myös ennalta määrätty paikkansa yhteiskunnassa. Merkitseekö ”oman dharmansa seuraaminen” siis postmodernia individualismia vai sosiaalista konformismia?
Ikuinen laki
Sanskritin sana dharma on peräisin juuresta dhr, joka tarkoittaa kannattelemista tai ylläpitämistä. Dharma voidaan siis kääntää muotoon ”se, joka kannattelee”. Perinteisesti dharmalla onkin Intiassa viitattu toimintaan, jonka katsotaan paitsi ilmentävän, myös ylläpitävän kosmoksen luonnollista järjestystä ja mahdollistavan harmonisen elämän maailmassa.
Kosmisella tasolla dharma tarkoittaa maailmankaikkeuden ”luonnollisen järjestyksen” (rita) mukaista toimintaa. Yhteiskunnassa sitä ovat perinteisesti ilmentäneet neljä säätyä (varna): papisto, soturit, kauppiaat ja työläiset. Sosiaalisella tasolla dharma liittyy kullekin säädylle ominaisten velvollisuuksien noudattamiseen. Yksilön elämässä dharmaa puolestaan ilmentävät neljä elämänvaihetta (ashrama), niihin kuuluvat päämäärät (purusha artha), sekä eettinen toiminta.
Dharmaan perustuva yhteiskuntarakenne samastetaan usein ”kastilaitokseen”, joka on eurooppalaisten nimitys neljän säädyn ja lukemattomien klaanien tai heimojen (jati) muodostamalle perinteiselle intialaiselle yhteiskunnalle. Siinä missä jati määräytyy syntyperän mukaan, valikoituu varna henkilökohtaisten taipumusten mukaan. Muinaisessa Intiassa ihminen päätyi pappien, soturien, kauppiaiden tai työläisten säätyyn luontaisten kykyjensä, eli svadharmansa perusteella.
Vaikka dharma on universaali, se ei ole kaikille sama. Esimerkiksi opiskelijan dharma on perinteisen käsityksen mukaan erilainen kuin perheellisen, papin erilainen kuin kauppiaan, miehen erilainen kuin naisen. Velvollisuudet ja rajoitukset myös kasvavat sitä mukaa, mitä korkeammalle säätyjen symbolisessa hierarkiassa edetään. Bramiinipapin elämä ja kontaktit muiden ihmisten kanssa ovat äärimmäisen säädeltyjä, kun taas työläisiä eivät juuri elämäntapaa koskevat rajoitteet paina. On tärkeää huomata, että kyse on metafysiikkaan perustuvasta hierarkiasta. Bramiinit ovat arvoasteikon huipulla, koska he pyrkivät mahdollisimman puhtaaseen, henkiseen elämään. Poliittinen ja taloudellinen valta on sen sijaan sotureilla ja kauppiailla.
Järjestys ja kaaos
Filosofisena ideana dharma luo kuvan harmonisesta ja järjestyneestä kosmoksesta, jossa kaikella on paikkansa. Muinainen intialainen yhteiskunta ei kuitenkaan sulkenut silmiään todellisuuden nurjilta puolilta. Dharmaan perustuva käsitys todellisuudesta ei ole staattinen: niin maailmankaikkeus, yhteiskunta kuin ihminenkin ovat itseään sääteleviä dynaamisia systeemejä, joissa vastavoimat käyvät loputonta kamppailua toistensa kanssa.
Dharman, eli oikean järjestyksen lisäksi on siis olemassa adharma, epäjärjestys tai kaaos. Intialaisissa myyteissä dharmaa ilmentävät jumalat (deva), adharmaa demonit (asura). Esimerkiksi Bhagavatapurana kertoo, miten näiden kahden vastavoiman välinen köydenveto maailmanvuoren ympärillä synnyttää sekä kaiken tuhoavan myrkyn, että kuolemattomuuden nektarin.
Myös Bhagavadgitan kehystarinan muodostava Pandava- ja Kaurava-sukujen myyttinen taistelu ilmentää dharman ja adharman välistä kamppailua. Juuri tämän taistelun keskellä prinssi Arjuna vastaanottaa Krishnalta opetuksen joogasta, joka kehottaa häntä seuraamaan omaa polkuaan, eli toteuttamaan omaa soturin dharmaansa.
Vaikka dharma on ikuinen ja muuttumaton, ihmiskunnan suhde dharmaan on muuttunut aikakausien kuluessa. Perinteisen intialaisen historiakäsityksen mukaan maailmankaikkeus käy läpi neljä aikakautta (yuga). Manun laeissa neljän yugan jakson kerrotaan kestävän 12 000 vuotta. Kukin kausi on edellistä lyhyempi ja parhaillaan ihmiskunta elää niistä viimeistä, kali yugaa, jonka nimi tarkoittaa kiistojen aikakautta.
Näiden neljän kauden suhdetta dharmaan kuvataan Intialaisissa kirjoituksissa näin: Satya yugan aikana dharmaa symboloiva lehmä seisoo tukevasti kaikilla neljällä jalalla, eikä sitä tarvitse kannatella. Treta yugalla tasapaino on jo heikompi, sillä lehmä seisoo vain kolmella jalalla ja tarvitsee tuekseen rituaaleja. Dvapara yugalla dharma tasapainottelee kahden jalan varassa ja lopulta kali yugan saapuessa se horjuu yhden ainoan jalan varassa. Tällöin kukaan ei edes yritä ylläpitää kosmista järjestystä ja maailma natisee liitoksissaan. Kali yugan lopussa vanha maailma tuhoutuu ja uusi syntyy. Sykli alkaa alusta.
Sorron vai vapauden järjestelmä?
Useimmille moderneille länsimaalaisille ajatus kosmisesta järjestyksestä, sen mukaisesti järjestetystä yhteiskunnasta ja syklisestä historiasta vaikuttavat todennäköisesti epämiellyttäviltä. Olemme oppineet ajattelemaan, että muutamia luonnonlakeja lukuun ottamatta maailmankaikkeudessa ei ole sisäistä järjestystä, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia, ja että ihmiskunnan historia ilmentää jatkuvaa edistystä ja kehitystä.
Tästä valistuksenjälkeisestä näkökulmasta dharma näyttäytyy mielivaltaisena sääntökokoelmana, joka pakottaa ihmiset ennalta määrättyihin rooleihin, oikeuttaa epätasa-arvon ja luo sosiaalista apatiaa. Aivan kuten Platonin Valtion monisyinen filosofia on viime vuosikymmeninä typistetty totalitarismin oppikirjaksi, pidetään perinteistä intialaista yhteiskuntaa useimmiten pelkkänä sorron mekanismina. Mikäli maailmankuvamme on vailla metafyysistä ulottuvuutta, tämä on toki johdonmukaista.
Kaikki eivät kuitenkaan allekirjoita tätä näkökulmaa. Hindut eri puolilla maailmaa pitävät dharmaa korkeimpana ihanteenaan ja yrittävät parhaansa mukaan mukautua siihen. Mikään ei estä noudattamasta vaikkapa tiettyyn varnaan kuuluvia puhtaussääntöjä modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi Krishna-liikkeen kanta on, että dharman noudattaminen tarkoittaa yksinkertaisesti nyky-yhteiskunnan lakien ja sääntöjen mukaista elämää – ainakin silloin kun se ei ole räikeästi ristiriidassa pyhien tekstien kanssa.
Modernissa maailmassa dharma kuitenkin helposti typistyy abstraktiksi sääntökokoelmaksi. Sir John Woodroffe, eräs 1900-luvun alkupuolen merkittävimmistä tantratutkijoista, sitä vastoin esittää, että dharma ei pohjimmiltaan ole mikään ulkoa määrätty ohjenuora, vaan kaikkien asioiden luonnollinen tila. Kun ihminen oppii tuntemaan itsensä esimerkiksi joogan avulla ja vapautuu harhoistaan, hän mukautuu dharman kosmiseen järjestykseen.
Ranskalainen indologi Alain Daniélou on puolestaan esittänyt samankaltaisen, modernia lukijaa ravisuttavan näkemyksen: entä jos varnan, ashraman ja dharman periaatteita noudattava yhteiskunta ei olekaan sorron järjestelmä, vaan päinvastoin perustuukin ihmisten erilaisuuden ja monimuotoisuuden vaalimiseen? Entä jos ne rakenteet, jotka meille näyttäytyvät epätasa-arvoisina, ovatkin olemassa taatakseen erilaisille ihmisryhmille parhaan mahdollisuuden toteuttaa omaa todellista olemustaan?
Mitä voimme oppia dharmasta?
Totta kai on selvää, että niin 1900-luvun indologien kuin muinaisten tekstienkin kuvaukset dharman toteutumisesta ovat ihanteellisia. Dharmaa koskevat käsitykset ovat aina olleet moninaisia ja kiisteltyjä. Sen nimissä on epäilemättä oikeutettu paljon inhimillistä kärsimystä. Etääntyminen dharmasta on huolettanut intialaisia oppineita jo vuosituhansia ja voi olla, että satya yuga, jolloin kosminen järjestys säilyi ilman apua, on ollut olemassa ainoastaan bramiinipappien mielikuvituksessa.
Mitä dharma voisi sitten tarkoittaa länsimaiselle nykyjoogille? Harva ajattelee kosmista järjestystä julkaistessaan Facebookissa sitaatin ”oman polkunsa kulkemisesta”. Totuus kuitenkin on, että svadharmassa on kyse jostain paljon syvällisemmästä kuin ”oman juttunsa tekemisestä”. Mikäli näistä ulottuvuuksista ei välitä, miksi edes vaivautua siteeraamaan joogafilosofian klassikkoa?
Vaikka sitä on lähes mahdotonta uskoa nykyisin, jooga on pohjimmiltaan metafyysinen systeemi. Sen käsitykset todellisuudesta ja ihmisestä on äärimmäisen vaikea sovittaa yhteen niin tieteellisen materialismin kuin siitä kumpuavan postmodernin individualisminkin kanssa. Se, että joogan menetelmiä ja klassisia tekstejä on eri aikoina tulkittu eri tavoin, ei poista tätä tosiseikkaa. Jos vähänkään raaputamme nykyjoogan siloteltua pintaa, törmäämme väistämättä käsitteisiin ja oppeihin, jotka haastavat nykyihmisen maailmankuvan. Dharma on yksi tällainen.
Samalla on selvää, etteivät jooga tai Bhagavadgitan siteeraaminen myöskään edellytä hinduksi kääntymistä. Käsitys dharmasta ei ole intialaisen kulttuurin yksityisomaisuutta. Esimerkiksi kiinalainen tao, muinaisegyptiläinen maat ja baltialainen darna ilmentävät aivan samanlaista orgaanista käsitystä maailman ja ihmisen suhteesta. Kuten René Guénon on todennut, myös muinaiseurooppalaiset käsitykset maailmanpuusta tai -pylväästä voidaan nähdä samankaltaisen maailmankuvan ilmentyminä.
Joogasta puhutaan kokonaisvaltaisena harjoituksena, jonka päämääränä on yhteys. Juuri tätä dharma ja muut edellä kuvatut käsitykset ilmentävät. Kuten joogassa, myöskään dharmassa ei ole kyse uskosta. Se ei ole abstraktio tai dogmi. Dharman merkityksen ja siihen liittyvien ongelmien pohtiminen voi johtaa syvempään ymmärrykseen paitsi joogasta, myös omasta itsestämme ja maailmasta. Se voi auttaa meitä laajentamaan käsityksiämme ja ehkä jopa tarjota toisenlaisen tavan katsoa maailmaa.
Kaikista hyvistä puolistaan huolimatta moderni maailma ruokkii käsitystä, että ihminen on juureton yksikkö; vailla tarkoitusta oleva biologinen robotti. Kulttuuri nähdään valtarakenteita ylläpitävänä sumuverhona, joka piilottaa taakseen loputtoman taistelun vallasta ja resursseista. Merkitys typistetään kielellisiin konstruktioihin. Kaikki inhimillisen toiminnan alueet alistetaan materiaalisen hyödyn tavoittelulle. Entä, jos jokaisella ihmisellä olisikin muuttumaton olemus, tarkoitus elämässä ja paikka maailmassa? Entä, jos elämänvaiheet ja -alueet toimisivat niille parhaiten sopivien sääntöjen mukaan? Ehkä ihminen on jotain muutakin kuin kuluttaja? Ehkä elämässä on lopulta kyse jostain muusta kuin yksilöllisen nautinnon maksimoimisesta?
Tällä kaikella on myös globaaleja ulottuvuuksia. Modernia maailmaa hallitsee usko rajattomaan kasvuun ja jatkuvaan kehitykseen. Ajatellaan, että maailma on olemassa ihmistä varten ja että ihmiskunnan historia on jatkuvaa voittokulkua kohti parempaa maailmaa. Tämä ”edistyksen myytti” on kuitenkin johtanut meidät tilanteeseen, jossa elämäntapamme on jo ylittänyt maapallon kantokyvyn. Luonnon ja kulttuurien moninaisuus supistuu päivä päivältä. Selvää on, että menneisyyteen ei ole enää paluuta. Mutta ehkäpä jatkuvan ”eteenpäin menemisen” ja ”taantumuksen” torjumisen sijaan olisi syytä pysähtyä miettimään, millainen voisi olla ikuiseen kiertokulkuun perustuva, orgaanisesti toimiva ja tasapainoinen yhteiskunta tässä ja nyt?
KirjoittanutM.R. 24.10.2019 24.10.2019 Kategoria(t):Joogafilosofia
Miten kaikki alkoi
Tämä blogiteksti on kirjoitettu vuonna 2015, juuri ennen Erakkomajoista kuntosaleille -kirjani julkaisua. Se kertoo, miten itse päädyin joogan pariin.
Olin 24-vuotias ja minua kiinnosti henkinen kehitys. Moisen kiinnostuksen syvimpiä juuria voi vain arvailla, mutta jonkinlainen käännekohta oli psykologi Carl Gustav Jungin omaelämäkerran lukeminen vuosituhannen taitteessa. Jungin ideat saivat minut katsomaan maailman uskonnollisia traditioita uudella tavalla ja johtivat minut lopulta opiskelemaan uskontotiedettä Helsingin yliopistoon.
Jungin kautta törmäsin ensimmäistä kertaa myös joogaan. Omaelämäkerrassaan Jung kertoo harjoittaneensa joogatekniikoita syvän henkilökohtaisen kriisin aikana, jota hän kutsui ”välienselvittelyksi piilotajunnan kanssa”. Hän kuitenkin jatkuvasti korosti, ettei länsimaalaisten pitäisi harjoittaa intialaista joogaa, sillä se vain voimistaisi kulttuurimme psykologista epätasapainoa.
Varoituksista huolimatta mielenkiintoni oli herännyt. Jungin myötä uppouduin paitsi maailman uskonnollisen kirjallisuuden klassikoihin, myös länsimaisen uskonnonhistorian hämärämpiin sivupolkuihin. Niillä harhaillessani jooga pilkisti esiin monen kulman takaa. Brittiläisen maagikon, Aleister Crowleyn, joogaa koskevat kirjoitukset innostivat minut kokeilemaan meditaatiota ensimmäisen kerran.
Samoihin aikoihin käsiini sattui Judith Harrisin teos Jung and Yoga, joka sitoi silloiset kiinnostuksenkohteeni yhteen. Omistan kirjalle ja Jungin joogatulkinnoille myöhemmin oman blogitekstin, sillä niiden ylimalkainenkin käsitteleminen vaatisi enemmän kuin pari riviä. Tässä yhteydessä riittää todeta, että Harrisin kirja vahvisti päätöstäni paneutua joogaan toden teolla.
Mutta mistä aloittaa? Internethaut eivät selkeyttäneet asiaa. Yliopiston ilmoitustauluilla roikkui erilaisten joogakoulujen mainoksia, jotka kaikki lupasivat terveyttä ja valaistumista. Keräsin yhteystietoja ja lentolehtisiä, selailin nettisivuja, mutten osannut päättää mille tunnille uskaltautuisin. Joogatarjonnan monimuotoisuus ja oudot etuliitteet hämmensivät.
Asiaa ei auttanut se, että yritin etsiä vastauksia akateemisesta tutkimuskirjallisuudesta. Mircea Eliaden klassikkoteos Yoga: Immortality and Freedom vaikutti läpitunkemattoman vaikeaselkoiselta ja muistan pohtineeni sen samkhya-filosofiaa käsittelevää avauslukua lukiessani, miten tämä kaikki liittyy joogaan. (Vuosia myöhemmin pidän kirjaa yhä ylittämättömänä yleisesityksenä esimodernista joogasta, mutta sen oivaltaminen vaati paljon lukemista ja harjoittamista.)
Eräänä päivänä selailin yhden Helsingin esoteerisen kirjakaupan divariosastoa, kun sisään tuli asiakas, joka kysyi myyjältä joogasta. Höristin korviani. Myyjä valisti kysyjää, että joogassa on kyse muustakin kuin fyysisestä harjoittelusta, ja että muiden osa-alueiden laiminlyöminen johtaisi vakaviin ongelmiin. ”Kun radio aukeaa, sitä on vaikea saada pois päältä”, muistan hänen sanoneen. Myyjä jatkoi, että Helsingissä on vain yksi joogakoulu, jossa joogaa opetetaan kokonaisuutena. Olin löytänyt etsimäni joogamuodon.
Elo-syyskuun taitteessa vuonna 2005 osallistuin elämäni ensimmäiselle joogatunnille Lauttasaaressa sijaitsevan autokorjaamon takahuoneessa. Harjoitus tehtiin kokolattiamatolla, eikä joogamattoja ollut. Intialainen opettaja aloitti tunnin kertomalla, että jooga syntyi 7500 vuotta sitten Intiassa, ja sen kehitti henkilö nimeltä Shiva. Uskontotieteilijä minussa kohotti kulmakarvojaan, mutta sitten vähälukuinen joukkomme ohjattiinkin jo läpi puolitoistatuntisen asanaharjoituksen. Autokorjaamon puolella soi Lordi.
Muistan yhä tunteen, joka minulla oli ensimmäisen asanaharjoitukseni jälkeen. Muistan valon, joka siivilöityi puiden lomasta odotellessani bussia kotiin. Muistan, että kehoni tuntui perin juurin moukaroidulta. Samalla olin täynnä elinvoimaa ja iloa. Aloin käydä tunneilla kerran viikossa. Samalla jatkoin joogaa koskevien kirjojen lukemista.
Elizabeth De Michelisin kirja A History of Modern Yoga selitti monia niistä eroista, joita olin havainnut joogan historian ja nykymuotojen välillä. Kahta vuotta myöhemmin tein kandidaatintutkielmani joogasta. Näihin aikoihin tein myös ensimmäisen matkani Intiaan tuolloisen joogaopettajani johdolla. Matkan jälkeen päätin kuitenkin jättää koulun, jossa olin harjoitukseni aloittanut. Tapaukseen ei liittynyt dramatiikkaa, ainoastaan jano laajentaa käsitystäni joogasta.
Seuraavat vuodet seikkailin joogakoulusta toiseen, luin ja kirjoitin paljon, ja lopulta putkahdin ulos yliopistosta maisterin paperit ja astangajoogaa käsittelevä gradu käsissäni. Sen jälkeen suhteeni joogaan on käynyt läpi lukemattomia vaiheita. Olen harjoittanut fanaattisesti. Olen vihannut joogaa. Monet illuusiot ovat karisseet, monia oivalluksia on tapahtunut, monet aiemmin vakavat asiat naurattavat. Olen luopunut ihanteista ja omaksunut uusia. Harjoitus on muuttunut, katkennut, jatkunut, muuttunut taas. Intohimo tutkimukseen on säilynyt. |
Työpisteen valoergonomiaan vaikuttaa työpisteen sijoittelu suhteessa luonnonvaloon ja käytettävissä oleviin valaisimiin ja niiden sijoitteluun.
Työtilan valaistus olisi hyvä pyrkiä toteuttamaan yhdistämällä epäsuoraa ja suoraa valoa. Toimistoissa työpisteiden valaistus toteutetaan yleensä käyttämällä riippuvalaisimia sekä erillisiä työpistevalaisimia. Kotitoimistoissa valopisteiden olemassa olevat paikat ja tilan muu käyttötarkoitus rajoittavat usein optimaalista valontuloa.
Tarvittavaan valonmäärään vaikuttavat yksilölliset tekijät, kuten ikä ja työtehtävien luonne. Sekä iän että tarkkuutta vaativien tehtävien myötä valon tarve usein kasvaa. Monissa työtilojen valaisimissa on nykyään mahdollista säätää valon voimakkuutta, jolloin yksilölliset tarpeet voidaan huomioida.
Valon värilämpötila
Valaisimen värilämpötila kertoo sen, tuottaako valaisin kylmän sävyistä vai lämpimän sävyistä valoa. Suosituin valon värilämpötila toimistoihin ja työpisteisiin on 4000K. Täältä voit lukea lisää valon värilämpötiloista.
Häikäisemättömyys
Työpistettä ei tulisi sijoittaa suoraan ikkunan eteen, sillä häikäisy ja valoisuus erot rasittavat helposti silmiä. Parempi paikka työpisteelle on ikkunan viereisellä seinällä.
Häikäisyä syntyy, kun valaistavan pinnan valaistusvoimakkuus on sopimaton tai se muuttuu liian nopeasti, jolloin silmällä ei ole riittävästi aikaa sopeutua muutokseen. Häikäisy voi olla suoraa häikäisyä tai epäsuoraa heijastushäikäisyä.
Häikäisyä aiheuttavat sekä valaisimet että päivänvalo. Häikäisy voi olla suoraan näkökentässä tai se voi heijastua lähiympäristön kautta. Yksi tapa vähentää häikäisyä on käyttää riittävän hyvin häikäisysuojattuja valaisimia. Kiusahäikäisyä esiintyy silloin, kun valaisimen tai lampun pinnan valoisuus on suurempi kuin mihin silmä on sopeutunut. Kiusahäikäisyä voidaan osaltaan vähentää kasvattamalla tilan muiden pintojen valoisuutta.
Työskenneltäessä ei koko ajan katsota työkohdetta, vaan katseen suunta vaihtelee tilassa työpisteen ja työpistettä ympäröivän tilan välillä. Mikäli työkohteessa ja ympäristössä on hyvin erilaiset valovoimakkuudet, joutuvat silmät tekemään enemmän työtä sopeutuessaan tilanteesta toiseen. Tilan visuaalinen selkeys on sitä suurempi ja työskentely sitä helpompaa, mitä paremmin valovoimakkuusjakauma on tilassa suunniteltu.
Seuraavia seikkoja tulisi välttää
Liian suurta valovoimakkuutta, sillä se voi häikäistä
Liian suuria valovoimakkuuden kontrastieroja, sillä suuret kontrastierot rasittavat silmiä
Liian pieniä valovoimakkuuden kontrastieroja, sillä voimakkuuseroilla saat luotua mielenkiintoisemman ja dynaamisemman vaikutelman tilaan
Kotitoimiston valaistus
Kotitoimistossa tilassa on usein muitakin käyttötarkoituksia kuin ainoastaan työskentely. Tällöin lisävalaistus työpisteelle on helpointa lisätä siirrettävillä pöytävalaisimilla.
Suurta valaisutehoa vaativa työtila kannattaa sijoittaa mahdollisuuksien mukaan erilleen pienempää valaisustehoa vaativista tiloista, jotta koko tilan valaistusta ei turhaan ylimitoiteta. Valotehon alentuminen kannattaa toteuttaa tilojen välillä portaittain.
Heräsikö kysymyksiä toimiston valaistuksesta tai kaipaatko valaistusinspiraatiota remonttiprojektiin? Ole yhteydessä, niin keskustellaan lisää! |
(+) Koira venyttelee ja haukottelee makeasti. Se tassuttelee häkkiinsä ja köllähtää patjalleen. Toimeliaan päivän jälkeen karvakuono kohta tuhisee tyytyväisessä unessa. (-) Koira pakotetaan häkkiin. Ovi loksahtaa kiinni ja ehkä vielä varmistetaan lisäkiinnityksillä. Siellä on ja pysyy. Väliovi kiinni, niin ulina ei pahasti haittaa. Oppiipa olemaan tekemättä pahojaan!
Häkki on koirankasvatuksessa eräs niistä välineistä, joista käydään ikuisuuskiistelyä. Koiran omistajasta ja hänen arvomaailmastaan riippuen häkki on välineenä joko hyvä tai paha.
On ihmisiä, jotka eivät missään vaiheessa kuvittelisikaan sulkevansa omaa kultaansa ”kaltereiden taa”, olipa heillä koiransa kanssa millaisia ongelmia hyvänsä. On – ikävä kyllä – myös heitä, joiden mielestä on ihan asiallista pitää koiriaan valtaosa vuorokaudesta ahtaassa häkissä kuin mitä tahansa tehotuotantoeläintä. On myös valtava määrä koiraperheitä, joiden elämään häkki liittyy yhtenä käytännöllisenä varusteena muiden joukossa.
Koiran kokoinen tila
Häkillä tarkoitan tässä metalliverkosta tai muusta kestävästä materiaalista tehtyä, laatikkomaista, riittävän ilmavaa rakennelmaa, johon koira (tai koirat) mahtuvat seisomaan suorana ja makaamaan pitkin pituuttaan. Häkki voi nykyään myös olla kankainen/verkkoikkunainen, ns. kevythäkki. – erittäin kätevä ja kestävä, ellei koira ole ulos murtautuvaa tyyppiä.
Koiran aikuiskoko on se nyrkkisääntö, jolla määritellään häkin vähin mahdollinen pohjapinta-ala ja tilavuus. Olosuhteet asettavat yleensä rajat häkin enimmäiskoolle – mikä tekee jättirotujen häkeistä monella tavoin ongelmallisia lisävarusteita. Tarha on jo ihan muuta. Sekin on rajattu tila, mutta monta kertaa häkkiä suurempi ja yleensä ulkona. Sen alueella koiralla on oltava suojanaan myös koppi tai se pääsee halutessaan tarhasta esimerkiksi seinäluukun kautta sisälle taloon.
Tarhojenkin mielekkyydestä koiran ”säilytykseen” voitaisiin keskustella paljon nykyistä enemmän. Helposti unohdetaan, että eläinsuojelulaki ilmoittaa niin häkkien kuin tarhojenkin kohdalla hyväksyttävän vähimmäistilan – ei ihanneolosuhteita.
”Häkki heilahtaa”
Koiraharrastaja ei voi olla vuosien mittaan törmäämättä melko räikeääkin häkin väärään käyttöön.
Koiria pidetään hyvin rajoitetussa tilassa, jopa häkissä, vuorokaudet ympäriinsä. Niiden arjen kohokohtia on, että ne pääsevät määräajoin hetkeksi ulos tarpeilleen ja saavat ateriansa.
On paljon koiria, joiden tehtävä ei ole olla omistajansa seuralaisia ja harrastuskumppaneita. Ne ovat harrastusvälineitä. Miksi siis omistaja näkisi vaivaa sen enempää, kuin hänen tarkoitusperänsä edellyttävät. Onhan ruuassa ja puhtaudessakin jo yllin kyllin.
Koiria myös suljetaan häkkiin, koska omistaja ei ymmärrä tai osaa tai viitsi antaa koiralle riittävästi mielekästä tekemistä.
Koira kuitenkin usein itse keksii itselleen puuhaa. Ihminen kutsuu tätä pahanteoksi. Koira on ollut tuhma – onhan siis oikeudenmukaista sulkea se ”miettimään tekosiaan”? Moni koira istuu häkissä omistajan työpäivien tai muissa harrastuksissa viettämän ajan. Yleensä näin käy siksi, että omistaja on laiminlyönyt velvollisuutensa opettaa koira odottamaan ja olemaan yksin. Onhan niin paljon helpompaa vain sulkea koira häkkiin. Oikein käytettynä häkki tarjoaa monia yhteiselämää helpottavia etuja.
Oikea käyttö edellyttää, että koira totutetaan häkkiin ilman pakkoa. Koiraa ei liioin pidetä suljetussa häkissä tuntikausia eikä sitä suljeta häkkiin ”rangaistukseksi”.
Kertasijoitus
Hyvä häkki on kokoontaitettava. Oikein hyvässä mallissa on ovi sekä sivulla että päädyssä. Lisäovi monipuolistaa suuresti häkin sijoitusmahdollisuuksia vallitsevien olojen mukaan. Se tietysti myös lisää tuotteen ostohintaa.
Litteänä ”pakettina” häkki ei vie kohtuuttomasti tilaa autossa muun tavaran joukossa. Kookkaiden koirien häkit tosin ovat pinta-alaltaan laajoja ja painoakin niissä riittää. Pikkuautossa sellaisen joutuu jo kuljettamaan tavaratelineellä, jotta koiralle jää tilaa.
Hyvälaatuinen häkki kestää useita koirasukupolvia. Näin tarkastellen se ei ole kustannuksena kohtuuton. Käytettyjä, edullisia häkkejä on myös myynnissä usein – ja tarpeettomaksi käyneestä varusteesta pääsee myös tuota pikaa eroon harrastuspiireissä ilmoitellen.
Heti pentuna
Totutus häkkiin käy helpoiten pikkupentuaikana. Aikuinen koira totutetaan häkkiin aivan samoin kuin pentukin. Siihen vain voi mennä enemmän aikaa.
Häkin ovi on opetteluvaiheessa auki. Koiraa voi kehaista aina, kun se vain sattuu vilkaisemaankin häkkiä kohti ja palkita sen pienellä makupalalla. Uskaltautuminen häkin ovelle tuottaa jo superkehut ja herkkupalan. Käväisy häkissä samoin.
Älä ”pakkohoukuttele” puhein, makupaloin tai leluilla pentua häkkiin – äläkä ainakaan koiran sinne saatuasi sulje sitä sinne.
Tue koiran oma-aloitteista toimintaa kehuen ja herkkupaloilla. Tehokkainta on, kun se itse vapaaehtoisesti omaksuu ajatuksen häkistä oikein mukavana soppena, jonne meneminen aina tuottaa kivoja yllätyksiä.
Totuta vähän kerrallaan
Voit alkaa pitää luukkua kiinni lyhyitä toveja, kun pentu on selkeästi hyväksynyt häkin lekottelupaikakseen. Anna pennulle porkkana tai puruluu nakerreltavaksi tai muu sopiva viihdyke ajankuluksi.
Vähitellen alat pidentää aikaa, jonka pentu viettää häkissä. Voit myös alkaa välillä pistäytyä toisessa huoneessa.
Kunnon lenkin tai leikkien jälkeen häkissä on hyvä unilelun tai puruluun kanssa rauhoittua päiväunille. Häkin päälle levitetty viltti tekee tilasta luolamaisen pesän, jossa pentu tuntee olonsa mukavan turvalliseksi.
Hyvä hetki pistää pentu häkkiin on myös silloin, kun sen käytös kertoo, että se on oikein väsynyt. Monilla vilkkailla pennuilla tämä ilmenee ikävänä räyhäämisenä.
Ylikierroksilla käyvä pikku ärripurri yleensä sammahtaa hetken kiukuttelun jälkeen pesäänsä kuin kuka tahansa pikkulapsi. Voit istuskella häkin lähellä ja kääntää rauhallisesti koiran takaisin petilleen joka kerran kun se yrittää tulla ulos.
Siivosti ulos
Opeta, että avaat häkin suljetun oven vasta, kun koira odottaa rauhallisesti. Se saa tulla ulos luvalla, ei rynnätä läpi käsien.
Tämän pentu oppii, kun otat kätesi säpiltä pois, heti, kun se alkaa reuhata. Kätesi lähestyy lukkoa vain, kun pentu pysyy kiltisti aloillaan. Sinun ei tarvitse puhua yhtään mitään. Elekielesi riittää.
Toiminta katkeaa, kun koira ei tee toivotulla tavalla. Toiminta jatkuu, kun koira malttaa mielensä. Muista aina myös kehaista maltillisesti ulos tassuttelevaa karvakuonoa.
Opeta pikkupennulle rauhallista ovesta ulos tulemista vain, kun varmasti tiedät, että sen ei ole kauhea hätä. Öiseen aikaan, herätessäsi surkeaan vikinään, ei ole sopiva ajankohta alkaa kuluttaa minuutteja tällaiseen. Luukku auki, koira tarpeille ja sitten rauhallisesti takaisin nukkumaan.
Mukavimmin yöt sujuvat, jos nukkumahäkkiä ympäröi sopivasti rajattu tila, jossa on sanomalehtialusta öistä tarvetta ajatellen. Koira ei tällöin joudu sotkemaan häkkiä, jonka ovi oikeaoppisesti on koko ajan auki.
Apuna siisteyskasvatuksessa
Koirat eivät pentunakaan mielellään tee tarpeitaan nukkumatilaansa. Yönsä suljetussa häkissä nukkuva pentu oppii yleensä varsin nopeasti ääntelemään merkiksi, että sen on hätä. Omistajan on tietysti syytä nukkua niin lähellä, että jo pienikin vikinä havahduttaa.
Siisteyskasvatuksen kestäessä kannattaa myös varata riittävän monta vaihtoalustaa häkkiä varten. Ihmisen uni voi satunnaisesti olla liian sikeää. Jokainen pentu ei liioin heti opi pyytämään ulos.
Pentua ei tietenkään koskaan toruta siitä, että sille sattuu vahinkoja. Sotkut vain kääritään tyynesti pois odottamaan aamua ja levitetään tilalle puhdas alusta. Aikaa myöten koira kyllä oppii hallitsemaan ruumiintoimintonsa riittävän pitkään.
Sisäsiisteyden ja ulos pyytämisen oppinutta koiraa ei tietenkään enää pidetä öitä suljetussa häkissä. Yleensä se kömpii petiluolaansa illalla ihan itse ja tulee herättämään omistajan vain, jos sen on päästävä ulos poikkeavaan aikaan.
Matkoilla mainio
Paljon koiran kanssa liikkuvalle koiran oma ”matkayksiö” on kätevä apuväline. Tutussa häkissä, omien tavaroidensa keskellä koiralla on turvallinen olo.
Koiratapahtumissa häkki rajaa koiralle henkilökohtaisen, rauhallisen reviirin. Verkot estävät muita tunkeutumasta häiritsemään koiraa. Koiran taas on mahdoton päästä ryntäilemään ohikulkevien luo joko ystävällisyyttään tai aggressiivisuuttaan.
Hotelleissa, laivamatkalla tai kyläillessä tuttavien luona häkki varmistaa, että koira ei pääse tekemään mitään luvatonta, kun itse olet jonkin aikaa poissa, esimerkiksi syömässä.
Totutus häkkiin helpottaa myös, jos joudut yhtäkkiä esimerkiksi kuljettamaan koirasi johonkin lentoteitse. Lentokoneessahan koiran on matkustettava säädösten mukaisessa kuljetuskopassa.
Mahdollinen oleskelu eläinsairaalassakaan ei ole häkkiin koulutetulle koiralle yhtä stressaavaa kuin vapautensa rajoituksiin tottumattomalle.
Tarpeellinen autossa
Tukevin kiinnityksin autoon pysyvästi asennettu koirahäkki tai takaluukun aukon sulkeva verkko-ovi on monella tavoin käytännöllinen.
Erillinen irtohäkki palvelee siinä missä kiinteäkin – kunhan sen vain saa mahtumaan auton sisälle.
Autossa irtohäkki kannattaa kiinnittää esimerkiksi turvavöillä tukevasti. Onnettomuustilanteissa koira ei pääse paiskautumaan pitkälle.
Häkissä oleva koira ei estä pelastajien toimintaa – eikä koira pääse paniikissa ryntäämään teille tietymättömille auton ovia avattaessa.
Irtohäkissä olevan, vihaisen koiran todennäköisesti pystyy vieraskin henkilö ongelmatilanteissa siirtämään ulos autosta.
Kesäkuumilla häkki mahdollistaa auton ikkunoiden tai takaluukun pitämisen avoinna ja sen päälle, auringon puolelle on helppo levittää varjostava suojakangas.
Irti ollessaan moni hurtta autossa haukkuu ja pomppii edestakaisin. Matkakäytös rauhoittuu häkissä, ehkä vielä kankaalla näkösuojattuna, kun koira ei saa kiihokkeita ulkopuolelta.
Opeta häkkiin näin:
Aseta häkki sopivan rauhalliseen, mutta talossa keskeiseen paikkaan.
Älä käske koiraa menemään häkin luo tai häkkiin äläkä yritä sanallisesti tai viehein houkutella sitä sinne.
Kehu (naksutinkoulutuksessa naksauta) ja palkitse makupalalla koira, kun se vaikka vain katsookin häkkiin päin.
Askelkin häkkiä kohti saa sinut kehaisemaan (naksauttamaan) ja koira tulee luoksesi hakemaan makupalan.
Kehu (naksauta) koiran jokaista oma-aloitteista liikettä häkkiä kohti. Anna koiran aina tulla hakemaan sinulta kehusanaa (naksautusta) seuraava makupala.
Tee toistoja kerralla 10 – 15 pienen makupalan verran. Koiran meno häkin luo tai jopa pään työntäminen sen sisään aiheuttaa kehut (naksautuksen) ja jättipotin eli monta makupalaa kerralla. Voit sillä kertaa lopettaa harjoittelun siihen.
Lisää ohjesana (”oma paikka” tms.), kun koira harjoitustuokioissa jo suuntaa epäröimättä kulkunsa häkkiin.
Ala viivyttää kehua (naksausta) ja palkkaa, kun koira on sisällä häkissä. Aluksi vain muutama sekunti kerrallaan.
Koiran istahtaminen tai makuulle meno häkissä on ilman muuta jättipotin paikka.
Ala harjoitella oven sulkemista ja taas avaamista vasta, kun näet, että koira menee häkkiin mielellään ja tuntee selvästi siellä olonsa hyväksi.
Pidennä asteittain aikaa, jonka koira on häkissä suljetun oven takana. Ota aina väliin jokunen hyvin lyhytkestoinen oven takana olo. Kehu (naksauta), avaa ovi ja palkitse koira, kun se on häkissä mutinoitta.
Harjoittele muutama jakso päivittäin, niin saat koiran totutettua häkkiin keskimäärin parissa viikossa.
Jatka häkissä oleskelun harjoittelua vähitellen piteneviä aikoja.
Voit pistää pennun vaikka ensimmäisestä yöstään alkaen häkkiin yöksi. Nuku kuitenkin häkin vieressä tai välittömässä läheisyydessä, jotta pääset hätiin tarvittaessa ja pentu kuulee läheisyytesi totuttautuessaan omaan paikkaansa. |
Imatran katuradalla nähdään 2.-3. elokuuta ensimmäistä kertaa tositoimissa ratamoottoripyöräilyn sivuvaunuluokassa neljä maailmanmestaruutta saavuttaneen Pekka Päivärinnan uusi ajopeli.
Päivärinta ja Timo Karttiala poistavat esiripun tuliterän LCR-BMW:n päältä Muistojen Imatranajo 2014:n avauspäivänä lauantaina Vuoksenrannan varikolla.
Kaksikko ajaa ensimetrit uudella ajopelillään lauantaina klo 12.55, jolloin katuradan valtaa 20 sivuvaunuparia.
Päivärinnan pajalla on
vietetty unettomia öitä
Ratamoottoripyöräilyn sivuvaunuluokan hallitseva maailmanmestari, Keravan Moottorikerhoa edustava Päivärinta jäi keväällä työttömäksi hänen pitkäaikaisen purkkiorjansa ja tiimin pääasiallisen rahoittajan, sveitsiläisen Adolf Hännin sairastelun myötä.
Lauttasaaren tallissa ei kuitenkaan jääty toimettomaksi, vaan vanhojen yhteistyökumppaneiden avulla rakentui uusi pyörä ja samalla kyytiläiseksi palasi Päivärinnan ensimmäisen maailmanmestaruuden jakanut purkkiorja Karttiala.
Tuliterä LCR-BMW puhkui ensisavut viikko ennen Imatran muisteloita ja Päivärinnan tallissa on vietetty tällä viikolla unettomia öitä, jotta Muistojen Imatranajo 2014 pääsee toimimaan uutukaisen esittelyareenana.
Imatran ja Alastaron SM:n kautta
Oscherslebenin MM-osakilpailuun
Päivärinta avaa pelin Imatralla, kun miehellä kerrankin on mahdollisuus muisteloissa esiintyä.
– Minua on monesti pyydetty tulemaan, mutta aina on tapahtuma ollut kilpailukalenterin kanssa päällekkäin. Nyt kun kaikki natsasi, niin tulen sinne mielelläni, vakuuttaa keravalainen.
– Monet kerrat olin silloin pikkupoikana Imatranajon varikolla. Isänikin ajoi siellä aikanaan. Lisäksi tapahtuma on meille hyvää peeärrää ja saadaan siinä sivussa ajella uusi pyörä sisään, listasi Päivärinta syitä osallistumiseensa.
– Imatralla ei vielä voi uutukaista isommin testata, mutta sitten Alastaron SM-kisassa viikko myöhemmin nähdään onko lastentauteja. MM-lisenssit on jo hankittu ja seuraavaan MM-osaan, elokuun lopulla Saksan Oscherslebenissä ajettavaan kilpailuun on ilmoittauduttu, paljastaa sivuvaunupilotti suunnitelmistaan. |
Vimpelin Veto ja Pattijoen Urheilijat kohtasivat kevään ensimmäisessä harjoitusottelussa lauantaina. Ylivieskassa pelattu ottelu päättyi Pattijoen voittoon kotiutuskisan jälkeen 2-1.
Vedon kokoonpano:
1Isoketo 2Kanala 3Haapakoski 4Puputti 5Hautala 6Rinta-Aho 7Huuskonen 8Lassila 9Hanhisalo 10Heikkala 11Suominen 12Mäkelä
-Eka ottelu ulkona, joten vähän oli vielä pelaaminen sekavaa. Tärkeää että saimme ulkokauden käyntiin sekä selvää palautetta asioista jotka täytyy tehdä jatkossa paremmin, kertoi Vedon pelinjohtaja Jussi Järvinen.
kuvia ottelusta
Vedon treenipelit jatkuvat lauantaina 3.5 klo 15 Saarikentällä, jolloin Vedon vieraaksi saapuu Jymy-Jussit Seinäjoelta. |
Löydän jotain tavattoman kaunista ulkona vallitsevasta säätilasta. Juuri tuosta harmaasta loskaisesta välikelistä. Siinä on jotain todella nostalgista. En tiedä mitä, en ole toistaiseksi saanut siitä kiinni.
Joka kerta kun astun pihalle (jota on kieltämättä tapahtunut viimepäivinä lähes häpeällisen vähän), jokin mun sisällä hykertelee ja kehrää. Vaikka kävelytiet on pääsosin märkiä, liukkaita ja harmaita, ulkona tuntuu, näyttää ja kuulostaa ihanalta. Plusasteinen kevään harmaus, satunnaisesti kurkkiva aurinko, paikoin kuiva asvaltti, katupölyn tuoksu, pienet purot lohkeilleen jääpinnoitteen väleissä ja luonnon melankolinen heräily sykähdyttää mua todella. Sydämeni sulaa synkronaatiossa lumen ja jään kanssa. Mun pitäisi varmaan varata enemmän aikaa ulkona harhailuun. Kotona on vain liikaa teetä ja tulvivat ajatukset. Enimmäkseen huonot sellaiset. Ainakin sata kysymystä ilman vastausta.
Lämpötilan laskiessa nollan alapuolelle taika katoaa. Sitten on vaan kylmä. Onneksi valo on palannut Suomeen, Pohjolaan ja Ouluun. Kiitos valosta.
Lähettänyt Vimmu klo maanantaina, helmikuuta 23, 2015 2 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 9. helmikuuta 2015
juttuja
Pienenä tyttönä mä halusin olla isona avaruustutkija, hyönteistutkija tai taiteilija. Planeetat, kastemadot ja puuvärit kiinnosti. Myöhemmin halusin olla vain taiteilija. Lukiossa kiinnosti filosofia ja matematiikka.
Yöllä Pyynö murtautui ulos häkistään ja hyppäsi pöydälle banaaninkuorten perässä. Ei enää ikinä roskia pöydälle. Roskat kuuluu roskikseen.
K-kaupasta saa taas ämpäreitä appelsiinien kylkiäisenä. Ämpärit on iloisuutta ja me kyllä tarvittaisiin toinen roskakori, jotta voitaisiin lajitella roskia. Vaikka niitä banaaninkuoria.
Toissapäivänä ulkona tuntui ja näytti keväältä. Odotan enää tuoksua.
Opettelen aikatauluttamaan elämää. Jakamaan päivät työ- ja vapaa-aikaan. Tässä mä kirjoitan blogia työajalla, koska nyt juuri tuntuu siltä. Aina ei tunnu, joten parempi kai ottaa kiinni näistä hetkistä. Illalla varmaan tuskailen asuntosuunnittelun parissa.
Yritän suunnitella tulevaisuuttani. Se näyttää avarammalta, aurinkoisemmalta ja keveämmältä kuin ennen. Se näyttää vähän multa, mutta kaiken sattumanvaraisuus pelottaa. Mun pää on täynnä vaihtoehtoja, tekemättömiä päätöksiä ja mitä jos alkuisia lauseita.
Haluaisin jääkaappirunoutta ja runoutta muutenkin. Kauniita sanoja, sanayhdistelmiä ja ilmauksia kaikkialle mun ympärille. Haluaisin keskustella ja jakaa kiinnostavia asioita(ni).
Etymologia on aika mielenkiintoista ja niin on myös psykologia, teologia, filosofia ja estetiikka. Mä haluaisin tutkia, innostua ja inspiroitua.
Haluaisin, että elämä ja oleminen kutkuttelisi mahanpohjaa. Aina, muttei välttämättä kokoaikaisesti. Luulen että se on ihan realistinen haavekuva.
Mua hämmentää se, että läheiset ihmiset kuvailee mua vaaleansiniseksi ja niin teen myös minä. Ehkä mä olen pohjimmiltani aika vaaleansininen. Sellainen tosi haaleanvaalea pastellityttö.
Lähettänyt Vimmu klo maanantaina, helmikuuta 09, 2015 2 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
ihmisistä, hyvinvoinnista (ja vähän maailmastakin)
Koska olen suhteellisen kuulu keittiöpsykologi ja sunnuntaifilosofi (sekä sivumennen sanoen pöytälaatikkorunoilija) tahdon nyt esittää varsin painavan, joskin alati päivittyvän mielipiteeni maailmasta, ihmisistä, yleisestä hyvinvoinnista tai vähintäänkin jostain, joka osuu hyvin lähelle kaikkia edellämainittuja.
Maailma ei voi hyvin, ihmiskunta ei voi hyvin, me ei voida hyvin. Maailma voisi voida hyvin, ihmiskunta voisi voida hyvin, me voitaisiin voida hyvin.
Hyvinvointi lähtee sisäisistä asioista, ei ulkoisista. Mä uskon vakaasti, että hyvinvoiva, terve ja eheä ihminen ei tee pahaa muille tai ympäristölleen. Uskon, että ihminen ei ole luonnostaan paha, julma tai raaka eläin, ei ainakaan nykyihminen. Uskon ettei kukaan ole läpeensä paha. Pahat asiat ja negatiiviset teot kumpuavat esiin, kun ihminen ei voi hyvin. "Maailma pahuus" johtuu siitä, että ihmiskunta ei voi hyvin ja arvomaailmat ovat vääristyneet niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa.
Kun vuosien kuluessa muodostaa sisälleen huonoja ajatusmalleja, solmuja ja patoumia sekä kerryttää mukanaan kantamaansa negatiivisen tunneroskan määrää, on pieni (tai suuri) ihminen pian aivan jumissa. Harva ymmärtää itsekään, miten jumissa ja hukassa todella on. Sitä hukutaan ympäristön paineisiin, yhteiskunnan odotuksiin, konsumerismiin, hedonismiin ja vääristyneisiin arvomaailmoihin. Hukutaan loputtoman tuntuiseen kuravelliin, eikä edes tajuta hukkuvamme. Sinne iso osa ihmisistä varmaan jää vellomaan lopuksi elämäkseen, ruokkien samalla kanssaihmistensä vastaavaa tilannetta. Me vahvistetaan jatkuvasti omia ja toistemme ongelmia koska ei tajuta tai haluta myöntää olevamme itse pulassa, pinteessä, avun tarpeessa.
On vaikeaa myöntää, että ei voi henkisesti hyvin. On vaikeaa uskoa, että oma henkinen hyvinvointi voi vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti omaan toimintaan. Tuntuu ikävältä myöntää itselleen, että suuttuu rakkaimmalleen typeristä pikkuasioista vain omien ongelmiensa takia tai että viikoittain toistuvat riidat eivät välttämättä oikeasti johdukaan tiskivuoresta, naapurin Emman koirasta tai maidosta, joka unohtui kauppalistalta. Vielä vaikeampaa lienee myöntää itselleen, että omat negatiiviset tunteet kanssaihmisiä kohtaan johtuvat omista ajatusmalleista. Siis sellaisista, joille voi tehdä jotain. Tavallaanhan tämän pitäisi olla helpottavaa - kaikesta negatiivisesta roskasta voi päästä eroon. Muita ei tarvitse katsoa pahalla, muita ei tarvitse kadehtia tai pelätä. Tärkeimpiä ihmisiä ei tarvitse satuttaa. Heitä voi ymmärtää ja he voivat ymmärtää sinua. Niin simppeliä se voisi olla. Kai.
Varmasti aika moni tietää, miten ikävältä itsestäkin tuntuu, kun kilahtaa tärkeälle ihmiselle täysin turhasta syystä x. Itse teen tätä erityisesti nälkäisenä ja viikkoa ennen sitä aikaa kuusta. Ja näin vyörytän omat negatiivisuuden puuskani taitavasti ulkoisten syiden aiheuttamiksi. Tietenkin esimerkiksi hormonitoiminnalla ja fyysisellä kunnolla on vaikutusta ihmisen mielialoihin. Pointtina on se, että vaikka sisällä myllertäisi ja kaikki sukkien väristä väärällä paikalla olevaan kaurahiutalepakettiin ärsyttäisi, ei omaa negatiivista tunnetaakkaa tarvitse kaataa toisen niskaan. Omia tunteita voi havainnoida, tiedostaa ja käsitellä. En jaksa uskoa, että meidät on tuomittu olemaan hormoniemme orjia. Kun ymmärtää, mistä negatiiviset tunteet kumpuavat on kanssaeläjätkin helpompaa ottaa huomioon.
Jonkin aikaa sitten tämä artikkeli herätti minussa ajatuksia. Mitä tulee mielisairauksiin (joka tuntuu kieltämättä aika radikaalilta ja monien korviin "leimaavalta" termiltä) ja henkiseen pahaan oloon, omien empiiristen tutkimusteni perusteella monet ihmiset tuntuvat etsivän pahalle ololleen selitystä mistä tahansa muualta. Ei todellakaan tahdota, uskalleta tai viitsitä hakeutua hoitoon pelkän pahan olon takia, kyllähän siinä on pakko olla takana jotain muutakin. Milloin epäillään kilpirauhasta, milloin astmaa ja milloin kolmatta tai neljättä kroonista sairautta. Olisihan se toki yksinkertaista jos kaikki paha olo lähtisi lääkereseptillä. Joskus se varmasti lähteekin.
Omien ongelmien ulkoistaminen on toinen valitettavan yleinen ilmiö. Kaiken kuvitellaan korjautuvan ulkosia asioita muuttamalla. Kaikki toivo lasketaan suurten elämän(tapa)muutosten varaan ja kun hetken päästä samat ongelmat alkavat nostaa päätään uudessakin kontekstissa, aletaan miettiä seuraavaa suurta muutosta. Muutoksilla voidaan pyrkiä esimerkiksi parantamaan fyysistä kuntoa (elämäntapamuutokset, urheilun aloittaminen, ruokavalion muuttaminen), toiset saattavat muuttaa uuteen kaupunkiin paremman elämän toivossa. Henkinen hyvinvointi ja fyysinen hyvinvoiti liittyvät kyllä toisiinsa, mutta kumpikaan ei tule kaupanpäälisenä. Ihminen ei välttämättä voi hyvin, vaikka hänen elämäntapansa ja ruokavalionsa olisivat kuinka terveet.
Kukaan tässä yhteiskunnassa elelevä tuskin voi säästyä elämänsä aikana alussa mainitsemiltani ajatussolmuilta, tunnelukoilta ja patoumilta. Tärkeää on kuitenkin hyväksyä se, että kaikki negatiivisuus kumpuaa jostain ja omia ongelmakohtiaan voi (ja kannattaa!) pyrkiä selvittämään. Omaa oloaan ja läheisten oloa voi parantaa. Itsetutkiskelu, tiedostaminen ja huonoista ajatusmalleista hellittäminen ovat tärkeitä työkaluja, jos haluaa voida hyvin ja hengittää keveämmin.
Mutta kunhan mutuilen. Mitäpä minä vielä maailmasta, elämästä, hyvinvoinnista ja yhteiskunnasta tietäisin. No vähän tiedän, mutta varmasti melko rajoittuneesta omasta näkökulmastani. En ole mikään asiantuntija, ainoastaan vilpittömän kiinnostunut siitä, miten ihmiset voisivat oppia kohtelemaan itseään ja toisiaan paremmin. |
Aiotko hankkia ajokortin opetusluvalla? Vai kenties opettaa opetusluvalla? Tämän sivun anti on juuri sinulle.
Autoliiton Ajokoulu -verkko-oppimisympäristö on tarkoitettu B-luokan ajokorttia opetusluvalla ajaville sekä opetuslupaopettajille. Sieltä löydät teoriaopetusmateriaaleja, tehtäviä sekä teoriakokeen harjoittelumahdollisuudet erikseen oppilaalle ja opettajalle. Ajokoulussa voit myös kysellä oppimiseen tai opettamiseen liittyviä asioita Autoliiton asiantuntijalta.
Mopo- tai moottoripyöräkortin teoriakokeeseen voit valmistautua erillisessä AM- ja A-luokan sääntöharjoittelu -palvelussa. Vastaavasti pyöräilijöille on tarjolla oma sääntöharjoittelunsa.
Tämän sivun kautta pääset myös kertaamaan liikennemerkkejä Liikenneviraston nettisivuilta tai katsomaan kulloinkin voimassa olevat tutkintomaksut Ajovarman nettisivuilta.
Startti-oppikirjan opetuslupaopetukseen hankit kätevästi AL-kaupasta.
Autoliiton Ajokoulu on monipuolinen oppimisympäristö henkilöautokortin opetuslupaopetukseen.
Siirry Ajokouluun
Oletko hankkimassa mopo- tai moottoripyöräkorttia? Autoliitto tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden harjoitella myös AM- ja A-luokan teoriakoetta. |
Pankit muodostavat kapitalistisen järjestelmän selkärangan, joka sykkii hermoimpulsseja rahan muodossa talouteen. Nyt tämä selkäranka on poikki, mikä johtaa laman ja siitä seuraavien tuhojen kasvuun, taloudelliseen katastrofiin.
Pankista ei ole rahat loppu. Niitä ei vain lainata, mikä alentaa taloudellista toimeliaisuutta. Nyt pankista ei saa rahaa enää taloudellisesti perusteltuihinkaan hankkeisiin, koska pankit jääräpäisesti pitävät kolikoistaan kiinni, ettei enää satu vahinkoja. Tämä logiikkaa on syvältä. Pankkien tappiot syntyvät holtittomasta luototuksesta nousukaudella, ei lama-ajan vipeistä.
Pankkitoiminnassa tulisi noudattaa käänteistä logiikkaa talouden muuhun sykliin verrattuna. Korkeasuhdanteissa rahan tarjontaa pitäisi rajoittaa ylikuumenemisen ehkäisemiseksi ja montussa rahaa pitäisi roiskia enemmän koneen käynnistämiseksi.
Pankit eivät ole oikeita liikeyrityksiä, jotka todellisuudessa ottaisivat muita kuin tyhmiä riskejä. Pankkien tappiot johtuvat spekulaatiosta, joka ei niille kuulu. Harva pankki kaatuu normaalissa lainanannossa tehtyihin virheisiin.
Pankkien toiminta on turvattu julkisilla varoilla antamalla pankeille takuita omassa varainhankinnassa. Pankkien toimintaa valvotaan, jotta ne eivät ota kohtuuttomia riskejä. Valvoja voi pahimmillaan ottaa kyltin seinästä ja kieltää pankkitoiminnan, milloin siinä ei ole noudatettu riittävää varovaisuutta.
Valvojilla pitäisi olla valta ottaa kyltti seinästä myös silloin, kun pankki lopettaa järkevän liiketoimintansa lama-aikana. Kun pankit toimivat yhteiskunnan takaamina, yhteiskunnalla tulee olla valta käskeä pankkeja hoitamaan hommansa, lainaamaan järkeviin kohteisiin rahaa erityisesti lamaolosuhteissa. |
Tutustu Kuivas-Jarvanjoen vesiensuojelusuunnitelmaan http://www.lumi.fi/sivut/wp-content/uploads/2021/10/011021-Kuivas-Jarvanjoki.pdf
Lamminkoskien koskikalastus
Parkanon pohjoisosassa sijaitsevat Kuivasjärvi ja Linnanjärvi. Järvien välisessä Kuivas-Jarvanjoessa on Lamminkosken koskikalastuskohde. Kohteen molemmat kosket, Lamminkoski ja Hautalankoski, ovat samaa lupa-aluetta. Kalastus on sallittu heitto- ja perhokalastusvälinein. Aluetta hallinnoi Linnankylän kalastuskunta.
Kosket on kalataloudellisesti kunnostettu vuonna 2004 ja avattu kalastukseen 2006. Koskissa on luontaisesti lisääntyvä taimenkanta ja lisäksi suoritetaan 3-kesäisten taimenien istutuksia.
Kosket ovat hyvien liikenneyhteyksien varrella ja siten helposti saavutettavissa. Hautalankoskella sijaitsee nuotiopaikka polttopuineen. Tulenteko on sallittu vain siellä. Auton pysäköinnissä on huomioitava muiden tienkäyttäjien esteetön liikkuminen. Myös ranta-asukkaiden rauhaa on muistettava kunnioittaa.
Koskille myydään 24 tunnin lupia. Luvan hinta on 15 euroa ja sillä saa ottaa kaksi taimenta. Alle 15-vuotias perheenjäsen voi kalastaa samalla luvalla samaan kiintiöön.
Rasvaevällinen taimen on rauhoitettu ja on aina vapautettava. Rasvaevättömän taimenen alamitta on 50 cm.
Kalastus on sallittu koskien länsirannoilla kyltein merkityillä alueilla. Kalastaminen silloilta on kielletty. Taimenen kuturauhoitus 1.9-30.11. Kahlaaminen on kielletty 1.12.- 31.5. taimenen mädin suojelemiseksi. Kaikenlaisten syöttien ja tahnojen käyttö on kielletty.
Linnanjärvi ja Kuivasjärvi
Linnanjärveen istutettiin lokakuun alussa 2020 planktonsiian 1-kesäisiä poikasia n. 12 400 kappaletta Killin voiman korvausrahoilla. Kalat tulivat Kuusamosta ja ovat Koitajoen kantaa. Toivotaan niille menestystä ja pitkää ikää. |
Lasten leikit ovat joka säällä parhaimmillaan, kun pihalla on oma leikkimökki. K-Raudan leikkimökit löydät myymälöistä ja netistä, tilaa jo tänään! Sievä m² leikkimökki on valmistettu mm puusta.
Leikkimökki toimitetaan puuvalmiina rakennuspakettina, joka sisältää kaikki rakentamiseen tarvittavat . Leikkimökki on lasten suosikki ja sopii monenlaisiin leikkeihin – säällä kuin säällä. Herttainen Polhus Tina -leikkimökki on helppo koota, ja voit pintakäsitellä sen . Lasten pihaleikit ovat joka säällä parhaimmillaan, kun pihalla on oma leikkimökki.
Leikkimökki pulpettikatolla on monikäyttöinen ja tyylikäs leikkimökin ja vierasmajan yhdistelmä, jossa mahtuu aikuinenkin yöpymään vaivattomasti. Pihakartano on harjakattoisen leikkimökin ja vierasmajan yhdistelmä, jossa mahtuu yöpymään aikuinenkin vaivattomasti. Tammiston Puun Fanni-leikkimökki on kaunis ja malliltaan perinteinen puinen leikkimökki. Siinä yksi ikkuna, ikkunallinen ovi sekä kapea etuterassi.
Tammiston Harmonia-leikkimökki on pienten tilojen ja pienten lasten mökki. K-Raudasta löydät kaikenlaiset piharakennukset mitä erilaisimpiin tarpeisiin. Miten olisi vaikkapa leikkimökki nurmikentän laidalla?
Haullasi ei löytynyt yhtään kauppaa. Pihan rakentaminen (14); Piharakennukset (14); Pihasaunat (5); Aitat ja vierasmajat (5); Leikkimökit .
Pihan rakentaminen (20); Piharakennukset (20); Ulkovarastot ja vajat (9); Aitat ja vierasmajat (6); Leikkimökit (2); Pihasaunat (2); Huvimajat ja pihamökit (1). Linus-leikkimökki kuin pienoiskoossa oleva talo, jossa on oma pieni kuisti ja näppärä. Pakkauksen koko: P 22x L11x K 5mm; Paino: 4kg; Ruuvit ja . Netraudasta löydät unelmiesi piharakennuksen, olipa se sitten maisemaan sopiva pihasauna, leikkimökki lapsille tai vaikka viihtyisä vierasmaja, jonne voit paitsi . Nuo Bauhausin ja K-Raudan leikkimökit on yleensä ilman katetta ja maalausta. Eli hintaan saa laskea sellaisen 2euroa lisää ja lisäksi työn.
Meillä olisi tarkoitus laittaa ensi kesäksi lapsille leikkimökki. Hirsiunelma myös perheen pienimmille. Kimara Leikkimökki sopii kaikenlaisiin pihapiireihin ja voidaan maalata tai. Huippusuosion saavuttanut Helmi leikkimökki.
Voiko leikkimökiltä enempää toivoa. Tämä upea, mansardikattoinen kotimainen leikkimökki on koko perheen . |
Kaikille avoin ja maksuton ICT-alan rekrytapahtuma järjestetään Joensuun Tiedepuistolla keskiviikkona 12.10. kello 14 – 17.
ICT-alan ura- ja rekrytointitapahtuma Joensuun Tiedepuistolla ke 12.10.2022
Kaikille avoin ja maksuton ICT-alan rekrytapahtuma järjestetään Joensuun Tiedepuistolla keskiviikkona 12.10. kello 14 – 17.
Tapahtumassa pääsee tutustumaan laajasti alan työ- ja koulutusmahdollisuuksiin, tapaamaan yrittäjiä, sekä hakemaan työ- ja harjoittelupaikkoja Joensuun seudulla. Tapahtuman juontaa Antti Gavrilov.
Millaiset tulevaisuuden näkymät ohjelmistoalalla on ja millaisia työpaikkoja pelimaailma tarjoaa? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaavat paikan päällä Vaki Gamesin toimitusjohtaja Teemu Jyrkinen, Solenovon perustaja Kimmo Tanskanen ja BLC-turvan yksikönpäällikkö Jouni Asikainen, Mimmit Koodaa -ohjelman vetäjä Milja Köpsi murtaa omalla puheenvuorollaan kuvaa siitä, että koodaaminen ja IT-ala olisivat vain miehille tai matemaattisesti lahjakkaille.
Tarjolla on runsaasti työpaikkoja aina ohjelmistokehittäjän työstä myyntityöhön ja yksittäisistä paikoista jatkuvaan hakuun saakka.
Edellä mainittujen yritysten lisäksi paikalla on muun muassa Kooders, Valamis, Nolwenture, Nordea Bank ja Meidän IT & talous Oy.
Tekijöitä etsitään esimerkiksi nimikkeillä Software Developer, Sovelluskehittäjä, Fullstack Developer, Customer Success Manager ja Senior Software Architect.
Itä-Suomen yliopisto, ammattiopisto Riveria ja Karelia AMK esittelevät alan opiskelutarjontaansa.
"Mukana on jo 20 yritystä, joilla on aidosti ja oikeasti tarpeita ja kiinnostusta rekrytoida henkilöitä. Vuoden suurin ICT-alan rekrytapahtuma, mitä ei kannata missata”, kertoo Piia Sallinen Business Joensuulta.
Tapahtuman tarjoaa Business Joensuu, Joensuun työllisyyspalveluiden Luotsi -hanke, Riveria, YTYÄ! – Yhteistyöllä tuloksiin -hanke, sekä Pohjois-Karjalan TE-toimisto. |
Lassin Tunnit Ky - yksityisopetus, valmennuskurssit, tukiopetus - Peruskoulu, lukio, yliopisto, aikuiskoulutus - Turku
Järjestämme myös valmennuskursseja ylioppilaskirjoituksiin harjoitteleville lukiolaisille sekä eri oppilaitosten pääsykokeisiin. Kaikki valmennuskurssit ovat pienryhmäkursseja, joiden aikana voimme tehokkaasti seurata yksittäisten oppilaiden kehitystä ja mahdollisia ongelmakohtia.
Ota yhteyttä 02 2313 470
Saksan tukiopetus ja kielikurssit, Turku
Saksan tukiopetuksella avata ovia moneen maahan! Saksa on Euroopan suurin ja maailman neljänneksi suurin talous sekä Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita. Jos siis suunnittelet kansainvälistä uraa, saksan kielestä on valtavasti etua.
Tule harjoittelemaan tai kertaamaan Saksan kieltä kanssamme, olipa sitten edessä koe, ylioppilaskirjoitukset taikka matka tähän kauniiseen maahan. Ota yhteyttä! |
Kun taas viime viikon jakso Valtaistuinpeli huolehtinut ensisijaisesti pöydän kattaamisesta, tällä viikolla kaikki hahmomme ovat valmiita pureskelemaan maisemia. Tämä oli epäilemättä yksi näyttelijän raskaimmista jaksoista Valtaistuinpeli jo jonkin aikaa, ja kun otetaan huomioon viimeisen jakson närkästynyt ja päättäväisesti akateeminen sävy, muutos oli erittäin tervetullut.
Paitsi että on enemmän hetkiä todellisesta hahmotoiminnasta, myös jotkut juonet, jotka tuntuivat jääneen viime kauden suruiksi, poimitaan ja toimitetaan aplombilla. Jaime Lannisterista Arya Starkiin ja Theon Greyjoyyn saamme nähdä, mitä kaipasimme viime viikolla.
Viime viikolla tuotanto näytti olevan niin tarkoituksellinen vain tarinan asettamiseksi, että meiltä puuttui kaikenlainen kehystys tai mis en-kohtaus. Oli hetkiä, jolloin käsitteellinen mielenkiinto oli syvällistä (esimerkiksi sietämättömien armeija), mutta vaikutti siltä, ettei välineellä ollut todellista mahdollisuutta visuaaliseen ihmeeseen ja maailman rakentamiseen. Onneksi se muuttui tällä viikolla.
Mutta tarpeeksi kiertää kiitosta tästä jaksosta halventamalla edellistä. Kaivetaan tätä pentua selvittääkseen tarkalleen mikä tekee siitä erityisen merkittävän parannuksen.
Arya Stark palaa ripustinparinsa kanssa, kuljeskelee metsän läpi ja yrittää päästä tielle turvasatamaan, kun veljeskunta ilman lippuja tarttuu heihin, ihmiset, joita Harrenhalin sotilaat etsivät. Ja lepakoiden ulkopuolella voimme nähdä, miksi armeija pelkää näitä miehiä, koska heillä on luonnoltaan taitoja tarkkailuun ja taisteluun. Tässä kohtaus jousiammuntaajan ja hänen pukeutumisensa Aryan porttiseuraan kanssa oli erottuva koomisen ja dramaattisen herkkyyden suhteen ja uusien hahmojen kyky sietää elämää muuten väsyneisiin juonilankoihin. |
Kristina Raiko on nuori turkulainen trubaduuri, joka on keikkaillut kitaransa kanssa jo yli 10 vuotta.
Kristinan akustiset versiot radiohiteistä sekä tunnetuista klassikoista valloittavat niin pubeissa kuin häissä, ja taipuvaisuus asiakkaan toiveisiin takaa, että toiveesi tulevat kuulluksi!
Jos etsit tapahtumaasi tunnelmallista artistia joka osaa ottaa yleisön haltuun, Kristina on juuri oikea valinta.
Musiikinteko
Musiikin tekeminen on lähellä sydäntäni. Olen julkaissut yli 20 kappaletta musiikintuottajien kanssa, ja nimeni alla on yli 2 miljoonaa Spotify-striimiä. Teen demoja kovalla tahdilla, joten jos olet kiinnostunut yhteistyöstä, otathan yhteyttä manageriini sähköpostitse. |
Videonauhan aikaa-blogissani kerroinkin jo aikaisemmin suhteestani J.K.Rowlingin Harry Potter sarjaan ja siitä kuinka olen siihen hurahtanut. En ala tässä nyt vertaamaan elokuvien eroja ja "virheitä" kirjasarjaan, vaan pyrin käsittelemään Potter elokuvat itsenäisinä kokonaisuuksina.
Harry Potter ja Viisasten Kivi elokuvan mainosjuliste
Viisasten Kivi on Potter sarjalle hieno aloitus. Siinä luodaan hitaasti, mutta varmasti vankka pohja tulevalle taikamaailmalle. Heti jo elokuvan ensimmäinen kohtaus, yö Likusteritiellä, on taianomaisen tunnelmallinen ja Dumbledoren ilmestyessä katsojakin tajuaa, että ei nämä henkilöt tässä elokuvassa ihan tavallisia heppuja ole. McGarmivan näyttää jo heti alussa muodonmuutoksensa kissasta ihmiseksi, joten noituus alkaa heti elokuvan alussa ja taian määrä kasvaa kokoajan loppua kohden. Voin vain kuvitella kuinka haastavaa on tälläiselle fantasiakirjalle alkaa luomaan semmoisisa asioita, kuin huispaus tai Tylypahka. Vaikka niitä kirjassa kuinka hvyin kuvataan, niin sellaisen fyysinen toteuttaminen on todellakin tekijäporukalta vaatinut paljon mielikuvitusta ja teknistä osaamista. Uskon, että käsikirjoituksessa on alunperin koitettu ottaa tälläisiä teknisesti todella vaikeita toteutuskohtia pois, mutta Rowlingin pyynnöstä niitä on sitten sinne jätetty, koska kyseinen juttu voi olla tärkeä myöhemmissä osissa tarinaa. Aaveet esimerkiksi Viisasten Kivessä ovat aika mitättömissä osaissa ja näyttävät näin 10 vuotta myöhemmin katsottuna todella kököiltä, mutta jos ne olisi kokonaan jätetty pois, niin seuraavan osan, Salaisuuksien Kammion, tarina olisi muuttunut liiaksi.
Hagrid tuo Harrylle kirjeen
Viisasten kiven tarina ei saa vielä mitään erikoisen synkkiä sävyjä ylleen ja siksi tätä voi hyillä mielin sanoa perhe-elokuvaksi, toisin kuin sitten ihan myöhempiä Pottereita. Elokuva seuraa uskollisesti kirjan juonta, vaikka muutamissa kohdissa onkin menty helpompaa reittiä ja jätetty esim. Norbertin lähettäminen Ronin veljelle Charlielle, toinen huispausottelu ja Kalkaroksen luoma Viisasten Kiven suoja kokonaan pois. Juonessa pysyy tässä vielä kärryillä ilman, että tarvii olla kirjaa lukenut. Ei kyllä voi muuta kuin nostaa hattua käsikirjoittajalle, kun on saanut romaanista tiivistetyä niin hyvin kaikki tärkeimmät osat talteen. Elokuvasta on tosin poistettu kohtaus, jota ei kirjassakaan suoraan sanota, mutta minkä olisin kuiteskin toivonut jätettäväksi elokuvaan. Siinä Harry ja Waesleyt syövät jouluateriaa suuressa salissa ja Harry katsoo takkaan mietteissään Iseeviot-peiliä,missä hän näki vanhempansa ja Ron koittaa saada tätä unohtamaan sen. Kirjassa, kun Harry on päähenkilönä, niin kaikki ajatukset kerrotaan hänen kauttaan, mutta elokuvassa kun ei hahmon pään sisälle pääse, pidän valtavasti näistä yksittäishetkistä, jolloin kuvataan hänen mietiskelyään. Elokuvaan onkin ihanasti jäänyt muutama kohta, joissa harry istuu ikkunalaudalla ja myöhemmin kävelee linnan tiluksilla Hedwigin kanssa. Ajan kuluminen on leikattu elokuvassa kivasti juurikin Hedwig pöllön lennon kautta.
Ron ja Harry junassa matkalla Tylypahkaan
Viisasten Kiven ohjannut Chris Columbus tunnetaankin hyvin perhe-elokuvien ohjaajana (kuten Yksin kotona) ja huomaa, että hän on osannut hyvin ohjata lapsinäyttelijöitä, jotka eivät missään välissä ole liian teennäisiä. Lapsirooleilla on valitettavan usein tapana puhua repliikit ns. suoraan paperista, mutta Pottereissa koen näyttelijöiden jo tuon ikäisenä muokkautuvan ja syventyvän hahmoihinsa. Otin heti omakseni kaikki näyttelijät, eikä kukaan tee mitään huonoa roolia, muutama korkeintaan vähän mitäänsanomattoman, kuten profesoori Orave. Daniel Radcliffe, Emma Watson, ja Rubert Grit ovat vielä ihanan viattomia lapsia ja elokuvan jälkeen oikein kasvaa halu nähdä kuinka näyttelijät kasvaa roolien mukana. Itse kun katsoin Viisasten kiven juuri sopivasti 11-vuotiaana, samaistuin en pelkästään roolihahmojen kasvuun sarjan myötä, vaan myös näyttelijöiden kasvuun. Viisasten Kivessä on todella loistavia roolitöitä joista mieleeni jää ehdottomasti Severus, Hagrid, McGariva, Lipetit, Dumledore, Fred ja George Wasley, Lee Jordan, Angelina Johnsson, Neville Longbottom, Draco Malfoy, sekä Oliver Wood. On hienoa, että kun elokuvasta on tiedetty tekevän sarja niin näyttelijät pysyy samana koko sarjan aikana, eikä näyttelijän vaihdoksia suuremmin tapahtunut, Dumbledoren esittämää Richard Harrisin poismenoa lukuunottamatta (en oikein pidä tästä uudemmasta Dumledoresta. MIchael Gambon on siinä liian agressiivisen oloinen).
Suosikkihahmo ja rooli löytyy tästä elokuvasta ihan helposti ja se on tietysti kaikkien vihaama liemimaisteri Kalkaros. Alan Rickman limaisessa peruukissa ja koukkunenässä on yksinkertaisesti lumoava. Myöhemmissä elokuvissa lapsinäyttelijät saavat enemmän vakuuttavuutta ja uskottavuutta, niin että muutama niistä päätyy suosikkihahmokseni.
Severus opettamassa liemitunnilla
Kaiken kaikkiaan Viisasten Kivi on hyvä alku Potter saagalle. Siellä on paljon huumoria, kauniita kohtauksia, toimintaa, seikkailua ja jännitystä. Kirjan lukeneelle muutamat kohdat saattavat olla jopa pitkäveteisiä (kuten kielletty metsä), mutta taas toteutus on sen luokan fantasiaa, ettei sellaista ihan joka elokuvassa näekkään. Ensimmäinen elokuva antaa enemmänkin todella vankkaa pohjaa jatko elokuville, sekä tietenkin tarina- ja hahmokehityksille. Yksittäisinä suosikkikohtauksina voisin mainita Hagridin esittäytymisen, Harryn junamatkan Tylypahkaan, Harryn, Ronin ja Hermionen oppitunnit sekä Kalkaroksen kuittailut loppupuolella, kun pikku rohkelikot suunnittelevat menevänsä illalla kolmannen kerroksen kiellettyyn käytävään. |
Bonanza 2 on korkean suorituskyvyn sport-performance-XC siipi piloteille, jotka arvostavat ylivoimaisen hyvää käsiteltävyyttä, luokkansa parasta suorituskykyä ja käytön helppoutta.
Bonanza 2 syntyi jahtaamaan horisonttia. Ginin R&D tiimi käytti paljon aikaa saadakseen siiven toimimaan erinomaisesti spiidin kanssa lennettäessä, sillä tämä on erittäin tärkeä ominaisuus lennettäessä pitkiä matkalentoja. Poljinta painettaessa siipi kiihtyy nopeasti ja sillä on erinomainen liitoluku läpi koko nopeusalueen. Se läpäisee turbulenssin ja vastatuulen. Tämän lisäksi siipi on myös erittäin helppo lennettävä, se kiipeäää termiikeissä todella hyvin ja siinä on moderni semi-kevyt rakenne.
erinomainen suorituskyky koko nopeusalueella
pehmeä täyttyminen kaikenlaisissa tuuli-olosuhteissa
erittäin stabiili, erityisesti spiidin kanssa
hyvin dumpattu pituusvakavuus kovissa keleissä
hyvä termiikeissä nousukyky
suuri passiivinen turvallisuus tämän suorituskyvyn siiveksi
Suunnittelijan muistiinpanoja
Gin on suunnitellut siipiä jo 40 vuotta. Originaali Bonanza oli Gin Seok Songin suosikki siipi kautta aikojen. Bonanza 2 on hieno seuraaja originaalille Bonanzalle, josta suunnittelija voi olla ylpeä. Gin tarkentaa:Työskentelimme yli kaksi vuotta tämän liitimen kimpussa ja uudet suunnittelumetodit mahdollistivat erilaisia ratkaisuja. Lopulta olemme erittäin tyytyväisiä lopputulokseen.
Sivusuhde ja muoto lyötiin lukkoon jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Ja niin kuin kaikkien viimeisimpien siipiemme kanssa, käytimme paljon aikaa saadaksemme siiven jäykkyyden optimoitua sekä täydellisen 3D-muotoilun siiven etureunaan.
Punosten optimaaliset pituudet ja materiaalivalinnat vaativat myös paljon aikaa.Siiven sisäinen rakenne on myös todella tärkeä tämän tason liitimelle. Suurin osa kolmen tunnelin blokeista on kiinnitetty "cross-beam" tekniikalla, joka antaa paljon paremman stabiliteetin ja suorituskyvyn.
Tuloksena liidin pitää kaarevuutensa hyvin, jopa silloin kun spiidi on poljettuna täysille. Suosittelen spiidin käyttämistä mahdollisimman paljon. Liidin ei ole pelkästään stabiili koko nopeusalueella, vaan se kiihtyy todella nopeasti ja pehmeästi. Suorituskyky pysyy hyvänä koko ajan.
C-liina ohjaus "smart-Risereilla"
Bonanza 2 liitimessä on uusi "smart-riser" teknologia. Kun ohjaat liidintä takimmaisista C-liinoista, myös B-liinat aktivoituvat ja kontrollointi on helppoa, tasaista ja luonnollista.
Siiven lento-ominaisuudet spiidin kanssa sekä sen termiikeissä kiipeämis-kyvyt yhdessä passiivisen turvallisuuden kanssa, tekevät Bonanza 2 liitimestä unelma siiven piloteille, jotka haluavat lentää pitkälle. |
Allastilojen teräspinnoille paras suojauskeino on puhdas makea vesi. Suihkuttamalla pinnat päivittäin puhtaalla vedellä, kloridi ja muut epäpuhtaudet eivät pääse kertymään ja syövyttämään teräspintoja.
Samanlainen suojauskeino pätee myös kaakelipinnoille. Niissä on kuitenkin ongelmana saumat, jotka huokoisena imevät sisäänsä likaa. Kirkaspinnoitteella voidaan ehkäistä tämä ongelma.
Keraamisella suojapinnoitteella voidaan suojata myös muita materiaaleja lialta, töherryksiltä, jne.
Pintojen suojaus allastiloissa
Suoritamme pintojen puhdistusta ja suojausta julkisissa tiloissa keraamipinnoitteilla.
Teräspintojen suojaus
Uimahalleissa olevat teräspinnat joutuvat alttiiksi voimakkaalle kloorin sekä otsonin aiheuttamalle syövyttävälle vaikutukselle. Metallipinnat vaativat puhdistusta, mutta samalla tämä kuluttava toimenpide vaurioittaa teräksen pinnalla olevaa oksidikerrosta ja luo edellytykset korroosion käynnistymiseen.
Ainoa tehokas tapa poistaa ruoste näiltä pinnoilta on niiden hapottaminen. Ruoste poistetaan kemiallisesti ja tuloksena on puhdas ja kiiltävä teräs.
Alkanut syöpyminen on erittäin hankala pysäyttää ilman teräksen suojausta. Tähän tarkoitukseen käy parhaiten keraaminen kirkaspinnoite. Keraami muodostaa kestävän ja ohuen lasimaisen pinnan, eristäen metallin korroosiota aiheuttavasta ympäristöstä. Teräs on tämän jälkeen suojassa ja helppo puhdistaa. Kustannukset tulevat nopeasti takaisin säästyneinä pesuaine- ja siivouskuluina, samalla kun rakenteiden huolto ja korjausväli pitenee.
Kaakelipintojen suojaus
Saniteettitilojen kaakelit voidaan suojata keraamisella kirkaspinnoitteella, jolloin varsinkin saumoissa esiintyvä tummuminen sekä pintojen likaantuminen vähenee ja niiden aikaavievä puhdistus helpottuu.
Keraami muodostaa saumoihin ja laatan pinnalle ohuen lasimaisen kerroksen, estäen lian, saippuan ja mm. virtsan tunkeutumista ja kertymistä niihin.
Saniteettitiloissa yleisesti esiintyvät hajuhaitat saadaan näin tehokkaasti eliminoitua ja niiden hygienisyys ja viihtyisyys paranee. |
Nunnanlahti on Juuan kylä. Se sijaitsee Juuan kirkonkylältä 15 kilometriä Joensuuhun päin valtatie 6:n varrella. Nimen alkuosa sisältää saamenkielisen miehennimen Nunná.[1]
Asukkaita kylällä on noin 480. Nunnanlahden koulussa oli 36 oppilasta lukuvuonna 2005–2006. Vuonna 2019 peruskoulun oppilaita oli enää 21.[2] Tämän lisäksi tulevat esiopetuksen oppilaat.[3]
Nunnanlahti tunnetaan kiviteollisuudesta. Siellä on Suomen tunnetuin vuolukivikeskittymä. Siellä toimivat Tulikivi Oyj ja Nunnanlahden Uuni Oy. Suomen Kivikeskus esittelee, tutkii ja opettaa geologiaa monipuolisesti. Kivikeskuksessa on myös Geo-tietokeskus ja vaihtuvia taidenäyttelyitä.
Nunnanlahden Mustanvaaran vuolukivilouhoksella tapahtui 29. elokuuta 1912 onnettomuus, jossa kuoli seitsemän työmiestä. Se on Suomen pahin kaivosonnettomuus.[4][5]
LähteetMuokkaa
↑ Paikkala, Sirkka ym.: Suomalainen paikannimikirja, s. 294. Helsinki: Karttakeskus : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 9789515939760 sid.. Näköisversio.
↑ Perusopetuksen oppilaat vuosiluokilla 1-9 (2019) (xlsb) Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen, vipunen.fi. Viitattu 2.8.2021.
↑ Nunnanlahden koulu
↑ Kuusikymmentä vuotta kulunut Nunnanlahden kaivosonnettomuudesta. Vaarojen Sanomat, 1.9.1972, nro 20.
↑ Seitsemän miehen surma. Karjalainen, 29.8.2012, s. 9.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Vuolukivi, Helsingin Sanomat, 30.05.1937, nro 142, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kivi, jota sahataan, höylätään ja vuollaan. Kaukaisen Juuan Nunnanlahdessa on maamme ainoa teollisesti käyttökelpoinen vuolukivivyöhyke, Seura, 10.11.1937, nro 45, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot |
Espoon Lintuvaarassa avautui elokuussa Honkarakenteen toimittama kaksikerroksinen hirrestä tehty päiväkoti.
Pilke päiväkotien tiedepainotteisessa päiväkodissa on kerrosalaa yli 1 500 neliömetriä ja hoitopaikat 170 lapselle.
Pilke Päiväkodeilla on kohteen valmistumisen jälkeen yhteensä 11 hirsipäiväkotia Suomessa. Niiden avulla on tarkoitus luoda lapsille sisäilmaltaan puhtaita päiväkotitiloja.
Päiväkodissa panostetaan erityisen paljon ilmanvaihtoon. Ilmanvaihtojärjestelmä mittaa ilmanlaatua reaaliajassa ja säätää sitä tilan käytön ja tarpeen mukaan.
Hirsirakennus on toteutettu Honkarakenteen painumattomasta hirrestä ja nollanurkkaratkaisulla.
Honkarakenne on toimittanut päiväkodin hirsirungon säältä suojaan asennettuna, ja hankkeen kokonaisvastuu-urakoitsijana on toiminut hoivarakentamiseen erikoistunut Mediset Hoivarakentajat.
Lue juttu täältä!
Tutustu Pilke tiedepäiväkoti Siruun täältä!
Kategoria: Pilke mediassa 09/09/2019
Avainsanat: hirsipäiväkodit
Kerro kavereille
Share on FacebookShare on Facebook TweetShare on Twitter Share on LinkedInShare on LinkedIn Share on WhatsAppShare on WhatsApp
Post navigation
EdellinenPrevious post:Länsiväylä: Espoossa avautui hirrestä rakennettu päiväkoti – ”Sisäilma on puhdasta ja hyväntuoksuista”SeuraavaNext post:Blogi: Ympäristökasvatusta Pilke päiväkodissa |
Joten olemme vain antaneet itsellemme pörröiset pornoleikit netissä, - toinen hämärä silmä, - pohjan rajaus on:
Suomi
Português Svenska Suomi Deutsch ไทย Русский English Dansk मानक हिन्दी Lietuvių Kalba Magyar 한국어 日本語 Български Српски Ελληνικά Indonesia Italiano Nederlands Polski Norsk Español Melayu Gaeilge Français Latviešu Valoda 繁體中文 Türkçe Tiếng Việt Estonia Čeština
Pörröiset Pornopelit Verkossa
Selaimesi Ei Tue Videolaataa.
Enemmän Sukua
Joten olemme vain antaneet itsellemme pörröiset pornoleikit netissä, - toinen hämärä silmä, - pohjan rajaus on:
Gohan Super Saiyan todentaa olevan vitamiini kumppani hänen tuottaa atomi numero 49 taistelun Goku kommentoi aikana vitamiini myöhemmin grooming istunto, jossa hän laskeutui hänen isänsä takaisin Gohan huomannut hänen isät vapina myöhemmin rikkomatta kello Hyperbolinen Ajan Jaosto kyselemällä, mitä helium oli mutisten ja näki myös hänen Kolmannen Luokan Super Saiyan muodossa käytännössä vahvempi ja bulkier kuin normaali Super Saiyan muotoutua Goku selitti sen vahvuudet ja heikkoudet päällisin puolin karvainen porno pelejä verkossa tulla ulos kaapista tyhjästä ja aiheutti Gohan kääntää sekava
Testaa Pornopelejäsi Netissä.
Vuonna jokapäiväinen elämä axerophthol henkilön nielu oli muta-beplastered karvainen porno pelejä verkossa, koska se oli nähnyt arseeni elintärkeä jakaa lääketieteen ja to information technology oli likainen TAI likainen. |
Jatkuvan rakkauden salaisuus on ymmärryksessä, kyvyssä tulla toimeen toisen kanssa sekä kunnioituksessa. Tällaiset pariskunnat ottavat vastuuta kasvamisesta yhdessä sekä tuovat suhteeseensa onnellisuutta.
Viimeisin päivitys: 20 helmikuuta, 2019
Jotkut rakkaudet kestävät kesän tai vuoden, ja jotkut melkein koko elämän. Totuus asiasta on kuitenkin se, että sillä ei ole merkitystä, mikä jonkin suhteen kesto oli, kunhan se oli vaivan arvoista, teki sinut onnelliseksi sekä jätti sinulle muiston, jota voit vaalia.
Kaikkein rikastuttavimmat rakkaudet – sellaiset, jotka ravitsevat ihmistä sekä auttavat kasvamaan, ja jotka kasvattavat juuret sisä- ja ulkopuolellemme – ovat seuranamme silloinkin, kun luihimme särkee ja vuodet alkavat painaa. Yhdessä jaettu aika ei tällaisessa rakkaudessa koskaan tule vanhaksi.
Jotkut ihmiset eivät kuitenkaan oikein usko ajattomaan rakkauteen. Mutta lähes koko elämän pituista rakkautta on silti olemassa. Sitä on varmasti olemassa, ja siihen on tietyt “salaisuudet”. Seuraavassa kerromme tarkemmin tällaisesta pitkästä rakkaudesta, johon aika ei vaikuta.
Mikä saa rakkauden kestämään elämän loppuun asti?
Aloitetaan selkeyttämällä yksi hyvin tärkeä asia. On olemassa pareja, jotka nauttivat suhteestaan kaksi, viisi tai kymmenen vuotta, ja heillä on sitä samaa onnea, jota koko elämänsä loppuun asti yhdessä olevilla pareilla on.
Ja on olemassa ihmisiä, jotka löytävät hyvinvointinsa ja tasapainonsa ollessaan yksin. Tällä tarkoitamme sitä, että totuus rakkaudesta on tämä: on olemassa monia polkuja onneen, ja onni näkyy hyvin monenlaisena. Ei siis ole mitään tarvetta romantisoida “ikuista rakkautta”. Kaikki rakkaudet ovat erilaisia.
Rakkaus kestää niin kauan kuin sen kuuluu kestää, ja se säilyy, jos molemmat osapuolet antavat sille aikaa, rakkautta ja vaivannäköä. Katsotaan seuraavaksi niitä tekijöitä, jotka muodostavat perusteet kaikkein vakaimmille parisuhteille – sellaisille, jotka kestävät ajan kuluessa pitkälle ja ryppyjenkin ilmaantuessa.
Ei ole kyse toisen sietämisestä, vaan suhteen rakentamisesta
Olen varma, että jossakin vaiheessa elämääsi olet kuullut jonkun sanovan, että mitä tulee rakkauteen, tärkein asia on osata sietää, antaa periksi ja antaa anteeksi. Eikö totta?
Tässä täytyy kuitenkin olla hiukan varovainen, sillä “kansanviisaudet” voivat joskus saada aikaan huonoja tuloksia. On totta, että täytyy olla kärsivällinen, ja on myös totta, että täytyy antaa anteeksi. Kaikki täytyy kuitenkin tasapainottaa, ja omasta itsetunnosta täytyy ottaa vastuuta.
Rakkaudet, jotka kestävät elämän loppuun asti, eivät rajoitu vain toisen sietämiseen, hiljaa pysymiseen ja teeskentelemiseen. Se ei tarkoita sitä, että kätket tyytymättömyytesi erinäisiin asioihin, ja valitat niistä sitten myöhemmin kotona. Tämä ei ole terveellistä, eikä se ole hyväksi psyykkiselle hyvinvoinnillesi.
Positiivinen ja kestävä suhde sisältää sen, että osaatte rakentaa ja luoda siltoja. Voitte päästä sopimukseen, löytää asioita yhdessä sekä välittää toisesta joka ikinen päivä. Se tarkoittaa, että et mene sänkyyn vihaisena, vaan innostuneena seuraavasta päivästä, jotta voisit jatkaa tätä toisen ihmisen kanssa jakamaasi projektia.
Aito välittäminen toisesta ihmisestä
Parit käyvät läpi useita erilaisia vaiheita, eivätkä kriisit ole poisluettuja näistä jaksoista. Suhteeseen kuuluvat työ-, perhe- ja muut ongelmat, ja ajat, jolloin olette samassa tylsässä rutiinissa päivästä toiseen.
Aito rakkaus kestää elämän loppuun asti, sillä se kohtaa osapuolten henkilökohtaiset ongelmat. Tällöin on aitoa ymmärrystä ja molemminpuolista välittämistä.
Et etsi aina omaa hyvinvointiasi, egosi on hajotettu – ei toisen ihmisen hyväksi, vaan molempien hyväksi.
Jos suhteessa ei ole välittämistä tai kiinnostusta toista ihmistä kohtaan, eikä ole aitoutta ja vilpittömyyttä, tämä yhteys alkaa hitaasti rikkoontua. Kuolet halusta saada kiintymystä ja kunnioitusta.
“Ymmärrän, että olet onnellinen kehittäessäsi uraasi, nauttiessasi harrastuksistasi ja ystävyyksistäsi, ja kaikki tämä hyvinvointi tulee sitten sijoituksena meidän parisuhteeseemme onnen muodossa.”
Yhdessä tekemisen taika
Onnelliset parit ovat ennen kaikkea mahtava tiimi. Osapuolet hiovat hitaasti erojaan, ja tämä ei ole periksi antamista tai toisen ihmisen sietämistä, vaan siinä on kyse selkeästä ja molemminpuolisesta kunnioituksesta.
Yksi asia, joka tuo teidät lähemmäksi toisianne joka päivä, on asioiden yhdessä tekemisen nautinto. Nousette ylös yhdessä, menette nukkumaan yhdessä, nauratte yhdessä ja pidätte hauskaa yhdessä.
Jos ymmärrätte toisianne sekä osoitatte selkeän halun jakaa asioita, tilaa ja projekteja, tulette vanhenemaan yhdessä enemmän helliä tunteita omaten.
Yksi asia, joka sinun tulisi muistaa, on kasvu. Yhdessä asioiden tekeminen tarkoittaa sitä, että jatkatte yhdessä kokemista ja aloitatte uusia projekteja yhdessä. Tämä auttaa teitä löytämään uusia asioita toisistanne, ja voitte vahvistaa yhteyttänne vieläkin enemmän.
Yhdessä matkustaminen, uusien ystävien kanssa ulos meneminen sekä toisen omien harrastusten ja projektien salliminen edistävät henkilökohtaista ja pariskunnan yhteistä kasvua.
En tiedä, tunnetko itse jotakin sellaista ikääntynyttä pariskuntaa, jota kohtaan tunnet suurta ihailua, sillä voit edelleen nähdä aidon rakkauden heidän silmissään. Tämä rakkaus on säilynyt siitä huolimatta, että vuodet ovat vierineet.
Epäilemättä on niin, että kyseiset ihmiset ovat käyneet läpi monta vaikeaa aikaa ja kriisiä, mutta he ovat taistelleet toisistaan ja suhteestaan. He tietävät, että rakkautta täytyy rakentaa, ja että se on sijoitus. Ennen kaikkea nämä ihmiset kuitenkin todella välittävät toisistaan.
Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Lue se täällä Askel Terveyteen
Intohimoinen vai tasainen rakkaus?
Intohimoinen rakkaus on hallitsematonta tunteiden vuoristorataa. Kypsä ja tasapainoinen rakkaus on sen sijaan hitaampaa, rauhallisempaa ja syvempää...
Lähdeluettelo
Zeki, S. (2007). The neurobiology of love. FEBS Letters. https://doi.org/10.1016/j.febslet.2007.03.094
Rubin, Z. (1970). Measurement of romantic love. Journal of Personality and Social Psychology. https://doi.org/10.1037/h0029841
Hendrick, C., & Hendrick, S. (1986). A Theory and Method of Love. Journal of Personality and Social Psychology. https://doi.org/10.1037/0022-3514.50.2.392 |
Kirjoitettu 15/09/2011 15/09/2011 by Salla Kuuluvainen in Kaupunkiviljely, Lähiruokaprojekti, Maailmalla
Kävin elokuussa New Yorkissa tutustumassa paikallisiin lähiruoka - ja kaupunkiviljelyprojekteihin. Osallistuin myös American Community Gardening Associationin vuotuiseen konferenssiin, jonka teemana tänä vuonna oli Community Gardening Works! Paikalle oli tullut sadoittain yhteisöpuutarha - aktiiveja kaikkialta Yhdysvalloista, ja joitakin myös muualta maailmasta. Itse esitelmöin aiheesta How to Create Blooming Gardening Communities with Better Communication, ja kerroin yleisemmin … Jatka lukemista Kaupunkiviljelyn trendejä Yhdysvalloissa →
Avainsanat: community garden, CSA, kattopuutarhat, kaupunkiviljely, lähiruoka, New York, ruoantuotanto, USA, yhteisöpuutarhaJätä kommentti
Lähiruokaa Pariisissa
Kirjoitettu 27/03/2011 27/03/2011 by Salla Kuuluvainen in Maailmalla
Kävin hiljattain Pariisissa. Pariisi on tunnettu kulinarismin pääkaupunkina, joten tietenkin minua kiinnosti, että miten paikallinen ruuantuotanto, kuten kaupunkiviljely ja paikalliset Community Supported Agriculture - systeemit toimivat. Kaupunkiviljelmiä löytyikin, paikallisen Main Vert - yhdistyksen minulle antaman kartan avulla. Main Vert, "vihreä käsi", perustaa Pariisiin kaupunkiviljelmiä, joita paikalliset yhdistykset hoitavat. Viljelmät perustetaan Pariisin kaupungin niille myöntämille paikoille. … Jatka lukemista Lähiruokaa Pariisissa →
Avainsanat: AMAP, kaupunkiviljely, lähiruoka, PariisiJätä kommentti
Kaupunkilaisten oma pelto – hanke starttaa!
Kirjoitettu 24/02/2011 24/02/2011 by Salla Kuuluvainen in Lähiruokaprojekti
Ensimmäinen Community Supported Agriculture - hanke Suomessa Olisitko sinä yksi sadasta uuden ruokaosuuskunnan jäsenestä? Oletko koskaan miettinyt, että millä pellolla se sinun ruokasi oikein kasvaa? Kaupunkilaisten oma pelto - hankkeessa tiedät! Idea lyhykäisyydessään on, että perustamme yhdistyksen, joka vuokraa muutaman hehtaarin peltoa ja palkkaa viljelijän sitä viljelemään. Viljelijälle maksetaan reilu korvaus työstä, ja me saamme … Jatka lukemista Kaupunkilaisten oma pelto – hanke starttaa! → |
Yllikkälänraitti halkoo Yllikkälän peltoaukeaa. Hyvinhoidettu kylä on perinteistä ja vahvaa maaseutua. Kylällä toimii edelleen kaksi maitotilaa, muutoin tuotanto painottuu kasvinviljelyyn.
Viljelytoiminnan ohella toimeentuloa saadaan käymällä töissä taajamassa ja mm. koneurakoinnilla.
Yllikkälässä kuten sen naapurikylissäkin uudet tiejärjestelyt helpottivat ja nopeuttivat liikkumista.
Maantieliikenteen turvallisuus parani, kun rautatien ja VT 6:n alukulkutunnelit otettiin käyttöön VT 6 remontin yhtydessä.
Yllikkälässä asutaan maaseudulla, lähellä palveluita ja katsotaan onko asutuksen laajeneminen valtatie 6 eteläpuolelle mahdollista – tai edes toivottavaa. |
Miesten edustusjoukkue pelasi jo viikon ja kauden kolmannen ottelunsa kuuteen päivään tänään Oulussa. Kotijoukkue OLS oli viimeistelyssä terävämpi ja vei voiton 5-1-lukemin.
Tilastot puhuvat TPS:n otteiden paranemisen puolesta, mutta viimeistelyssä joukkue jäi selkeästi vielä OLS:ia heikommaksi.
“Pystyttiin tänään luomaan useita hyviä maalipaikkoja, mutta ei vain saatu niitä millään siirtymään tulostaululle. Haasteet tekevät joukkueen ja tämä viikko tekee meistä entistä vahvemman ryhmän,” TPS-päävalmentaja Santeri Raatarila summaa OLS-ottelun saldon.
TPS-puolustaja Lauri Stenfors analysoi ottelua kriittisesti ja myöntää uuden opettelun vievän vielä tietyn terän vielä toistaiseksi joukkueelta.
“Kokonaisuudessaan melko koominen ottelu. Parannettiin kahdesta edellisestä ottelusta, mutta tänään viimeistely oli luokkaa työpaikkasähly ja sitä kautta pisteet ansaitusti kaverille.
Kauden aloitus kokonaisuudessaan toistaa aikalailla 2 vuoden takaista aloitusta, kun voittoja ei meinannut irrota millään. Uuden opettelu verottaa aika kovalla kädellä tällä hetkellä, mutta tässä jengissä on se fiilis että tehdään tämä sitten vaikka hieman vaikeamman kautta,” Stenfors toteaa. |
Kun keskustelun aiheena on kuumat kundit, ei ehkä parta ole ensimmäisenä listallasi, kun mietit omia kriteereitäsi. Mutta, uuden tutkimuksen mukaan, miehen partakarvoituksella voi olla suurempi rooli kuin ajattelitkaan.
Tutkimus, joka julkaistiin Journal of Evolutionary Biologyssä, totesi, että pidämme parrakkaista miehistä enemmän kun etsimme pitkäaikaista parisuhdetta.
Tutkimuksessa naisille näytettiin yli 8,500 tietokoneella luotua kuvaa mieskasvoista. Kuvissa oli eri pituisia ja näköisiä partakarvoituksia — ei yhtään, sänki, lyhyt parta ja kunnon parta. Tutkijat muuttavat myös miesten kulmakarvoja, poskiluita, leukalinjaa ja muita ominaisuuksia, jotka tekivät miehistä maskuliinisemman näköisiä. Tämän jälkeen he kysyivät naisilta, kuinka he arvostelisivat kuvat erityyppisten parisuhteiden mukaan.
Ilmeisestikin kaikki meistä pitävät jonkintasoisesta kasvokarvoituksesta: Sänki määritettiin viehättävimmäksi, erityisesti niiden naisten toimesta, jotka olivat kiinnostuneita lyhyistä suhteista. Mutta parrakkaat miehet voittivat, kun naiset etsivät miehiä pitkää parisuhdetta varten. Puhtaat, ajetut leuat miehillä, joilla oli erittäin feminiiniset tai erittäin maskuliiniset kasvonpiirteet arvosteltiin vähiten viehättäväksi, riippumatta siitä, minkälaista parisuhdetta nainen etsi.
Mistä tämä johtuu? Tutkijat sanovat, että parta viittaa miehen olevan hedelmällinen ja maskuliininen, joka saa meidät alitajuisesti ajattelemaan, että he ovat kykeneviä tekemään lapsia, tappamaan hain paljain käsin, pilkkomaan puita kuin mestari, ja tekemään muita todella miehekkäitä hommia.
Jos taas kasvoilla ei ole karvoja, ajattelemme alitajuisesti, ettei henkilö ole vielä saavuttanut puperteettiaan, ja tästä syystä ei voi saada meitä raskaaksi (ainakin sängen kanssa tiedämme, että se on mahdollista – hän vain pidättäytyy parran kasvattamisesta).
Joten, tiedoksi kundeille: Jos olet kiinnostunut pitkäaikaisesta, vakavasta parisuhteesta, jätä parta ajamatta. Mutta, jos haluat maksimoida kuumuusmittarin naisille, jätä sheivaaminen joka toinen päivä ja anna sängen näkyä. |
Skoda Octavia 1,6 TDI moottorilla ja Style-varustelulla osoittautui oman leasing-auton valinnassa voittajaksi, vaikka vaihtoajankohdan lähestyessä selvittelinkin paljon tuolloisen NEDC-mittaustavan mukaisen 95 g/km päästöporkkanan rajan alittavien autojen valikoimaa erillisen juttusarjan puitteissa.
Harmillisesti vaihtoajankohta osui aikaan, jolloin päästöhuijausten jälkipyykki kävi vielä kuumana ja samalla osa rajoihin mahtuvista malleista, kuten Skodan Greenline-mallisto poistui valikoimista - ehkä tosin normaalin malliuudistuksenkin myötä. Kahden aikaisemman Skoda Octavian kokemuksella, malli oli jo hinta- ja laatusuhteeltaan hyväksi havaittu, Skoda-termein "simply clever", joten päädyin jatkamaan samaa sarjaa vain nuoremmalla yksiköllä.
Merkittävimpänä muutoksena vanhaan verraten, uusi Octavia tuli nyt hankittua DSG-vaihteistolla. Varustelutaso pysyi suurin piirein samalla kattavalla tasolla, joka aikaisemmassa oli nimeltään Elegance ja hankintahetken Skodissa kutsumanimeltään Style. Perushinta autolle oli hankintahetkellä 2017 syyskuussa 30191,14 €.
Kokemuksia
Verrattuna aikaisempaan Octaviaani, uusi malli toi DSG-vaihteiston kanssa pienimpään dieseliin 19 kWh lisää tehoa, tehon noustessa, aikaisemman 2012 vuosimallin 1,6 TDI Octavian lukemasta 66 kW (90 hp), lukemaan 85 kW (116 hp). Alussa tuon tehon nousun huomasi selkeästi, erityisesti ohituksissa. Hetken jo epäilin, josko auto on tullut virheellisesti 1,6 TDI:n sijaan isommalla moottorilla, joten lähdin selvittämään asiaa. Selvitys ei onnistunutkaan aivan perinteisin tavoin, koska auton mukana ei tulee enää rekisteriotetta, eikä moottorin päälläkään ole merkkejä litramääristä. Lopulta asensin ohjekirjassa mainitun Skoda-sovelluksen, johon voi syöttää auton tuulilasissa näkyvän valmistenumeron, niin sovellus osaa näyttää auton tekniset tiedot oheisen kuvan tyyliin.
Asia varmistui, pienelläkin tehon lisäyksellä on aika merkittävä vaikutus ohituksiin. Sovelluksen asennus oli hyödyllinen kokemus myös siinä mielessä, että siinä on hyödyllinen näkymä merkkivalojen merkityksen selvittämiseen. Tämän näkymän saa myös auton keksikonsoliin Android Auton valikoiden kautta kuten seuraavassa kuvassa.
Uusimman Android Auton kanssa tuli tosin huomattua, että symbolien painaminen ajon aikana ei ole sallittua. Tämä johtunee siitä, että symblolista painamalla saa pysähdyksissä ollessaan ohjekirjasta aika pitkän tekstin kustakin symbolista. Pakotus pysähtymään on sinänsä harmi, ajon aikana lyhytkin teksti merkin selitteenä voisi auttaa arvioimaan pysähtymisen tarvetta.
Alussa auto teki tiheässä tahdissa hiukkassuodattimen hiukkaspolttoja, jonka huomaa aina pysähtyessä, kun auto haisee pahalle ja moottorin tuuletin saattaa jatkaa pyörimistä vielä muutaman minuutinkin auton sammuttamisen jälkeen. Tällöin myöskään auton start-stop automatiikka ei sammuta autoa liikennevaloissa. Kollegan kanssa ihmettelimme, että miksei näiden polttojen käynnistämiselle ole nykyaikana kehitetty mitään järkevämpää logiikkaa. Usein poltto käynnistyy parin kilometrin kauppareissullakin meno- ja tulomatkalla, jolloin poltto jäänee keskeneräiseksi. Ei tarvitsisi kovin kummoista logiikkaa analysoimaan minun ajoprofiiliani ja toteamaan, että kun mennään motarinopeuksiin, niin poltolle on hyvin aikaa.
Vaihteistosta löytyy normaalin ajotilan lisäksi Sport- ja ECO-ajotilat. Itse olen mieltynyt ECO-ajotilan käyttöön, jolloin kaasupolkimen vapauduttua vaihteisto siirtää itsensä vapaalle ja auto rullaa ilman vastusta. Tällä tavoin rullaamalla pääsee yllättävänkin pitkiä, jopa yli kilometrin matkoja kaupunkialueellakin 40-50 km/h nopeuksilla sopivan loivan alamäen osuessa reitille. Tästä esimerkkinä alla oleva kuva 1,1 km pätkästä vakioreitiltäni, jonka pystyy ajamaan liikenteen salliessa rullaamalla 50 km/h nopeudella.
Ajotilojen valinnassa on mahdollisuus säätää avainkohtaisesti kuljettajaa miellyttäviä asetuksia ja Individual-tilaan voi asettaa ajotilaksi myös eco-tilan.
Tämä asetusten vakiointi toimii muuten hienosti, mutta vaihteiston asetus ei kuitenkaan pysy, vaan seuraavan käynnistyksen yhteydessä mittaristossa näkyy jälleen "D"-kirjain normaalin vaihteistoasetuksen merkkinä ECO vaihteistoasetuksen "E"-kirjaimen sijaan, ja tällöin auto ei myöskään rullaa.
Kävin alussa kyselemässä asiasta paikallisesta Skoda-huollosta, jossa huoltomies hetken asiaa tutkittuaan otti puhelun maahantuojalle. Teknisen tuen mukaan ECO-tilaa ei voi asettaa pysyväksi ajotilaksi koska EU ja päästöasetukset estävät valikosta vastaavasti löytyvän Sport-tilan asettamisen auton vakioasetukseksi. Hieman ihmeellistä, että vähäpäästöistä tilaa ei voi myöskään vakioida, mutta lopputuloksena ainakin selvisi, että kyseessä on vian sijaan auton ominaisuus. Ihmeellistä kyllä, Saksassa vuokra-autona ollutta saman konsernin Seat Terragoa ei vaivanneet samat EU-säädökset ECO-tilan osalta, vaan auton sai hienosti käynnistymään ECO-tilassa.
Hieman olen kyllä miettinyt, että onko tuo ECO-ajotila varmasti taloudellisin, koska siinä tilassa moottori käy kuitenkin normaalilla tyhjäkäynnillä ja vaikka mittariston hetkellisen kulutuksen näkymä ei osaa näyttää lukemaa mittaristossa, täytyy kulutuksen olla vastaavan seisonnassa tapahtuvan tyhjäkäynnin tasolla, eli n. 0,6 l/h. Vaihteiston normaaliasetuksella kulutus kuitenkin katkeaa nollaan kaasun vapautuessa ja auton siirtyessä moottorijarrutukselle. Parasta olisi, jos moottori myös sammuisi rullauksen ajaksi, kuten esim. Audin kevythybridissä tapahtuu 30-160 km/h nopeudessa maksimissaan 40 sekunnin ajan.
Ajelin testimielessä aikaisemmassa kuvassa näkyvän 1,1, km matkan ensin normaalilla ajotilalla, jolloin keskikulutukseksi tähän lievään alamäkeen muodostui 2.0 l/100 km.
Tämän jälkeen palasin alkuun ja ajoin saman matkan uudelleen, tällä kerralle ECO tilassa rullaten. Pysähdyttyäni samalle pysäkille, tällä kerralla välissä nollattu keskikulutusmittaus näytti lukemaa 0,8 l/100 km. Ainakin siis tämän lyhyen alamäkitestin puitteissa ECO-tila vaikuttaisi hyödylliseltä.
Sport-tilaa, jossa käytetään pienempiä vaihteita normaalia suuremmalle kierrosluvulle asti, olen käyttänyt todella vähän sen kulutusta lisäävän luonteen vuoksi. Se on kuitenkin hyödyllinen tilanteissa, joissa risteyksestä tarvitaan rivakkaa lähtöä. ECO- tai normaalitilassa vaihteisto toimii kyllä liikennevaloissakin kohtalaisesti, kunhan kaasujalkaa malttaa painaa maltillisesti kaasua lisäten. Jos tarvetta on kuitenkin ripeämpään lähtöön, niin silloin olen vaihtanut suosiolla Sport-tilaan, jolla välttyy vaihteiston pieneltä arpomiselta, kun poljinta painetaankin rivakammin kohti metallia.
Ohitustilanteisiin on myös näppärää ECO-tilassa nykäistä vaihdekepistä taaksepäin, niin saa Sport-tilan väliaikaisesti käyttöön jo omaa vuoroaan odotellessa. Hyöty saattaa jäädä tosin aika minimaaliseksi, koska ECO-tilassakin kaasun painallus pohjaan asti aktivoi kick-down tilan, joka pudottaa pykälät hyvin rivakasti pienemmälle.
Edelliseen malliin verrattuna selkeä parannus on ollut moottoritilan nesteiden täyttöaukkojen siirtyminen lähemmäs auton keulaa, jolloin nestetäydennysten ja tarkistusten tekeminen on tullut helpommaksi. Tämäkin yksi Skodan käyttöä helpottavista oivalluksista.
Tavaratilan osalta Octavia on osoittautunut jo edellisten kokemusten perusteella varsin tilavaksi, eikä nykyinenkään malli tee tähän poikkeusta. Tavaratilaan saa näppärästi aseteltua neljä testilaatikkoa ja tuolloinkin tilaa jää vielä sivujen syvennyksiin pienemmille tavaroille. Tässä varustetasossa molemmilta reunoilta löytyy kiinnikkeet kauppakasseille, mutta nämä ovat hieman alempana kuin 2012-vuoden mallissa, jolloin ruokakasseja ei saa samalla tavalla pysymään helposti pystyssä. Tavaratilasta löytyvä 12 V pistoke on näppärä varuste jäähdytetyn kylmälaukun kuljettamiseen tavaratilassa.
Toisin kuin esim. Mondeossa, Octavian suksiluukku on isokokoinen ja mahdollistaa koko perheen suksien kuljettamisen autossa. Mikäli tämä ei riitä, niin penkkien kaataminen onnistuu 40/60 suhteessa helposti takaluukun kautta - kunhan vain on ensin tyhjännyt takapenkin lasten leluista ja kirjoista. Molemmat penkit kaadettuna tavaraa saakin jo mahtumaan peräti seitsemän testilaatikon verran.
Eikä siinä vielä kaikki - lisäisi lehtimyyjä. Tavaratilan pohjan alta löytyy vielä kätevä tila kuljetella tavaraa. Tila on mukavasti vielä vaahtomuovilla eristetty, joten tänne on usein tullut sujautettua kaupasta hankittuja kylmätuotteita, mikäli varsinainen kylmälaatikko on loistanut poissaolollaan.
Lisävarusteet
Liisari.fi-sivuston lisävarustelaskurin mukaan lisävarusteita oli mahdollista hankkia 1201.42 euron arvosta alimman 475 €/kk verotusarvon puitteissa. Lisävarusteiksi valikoituivat RS-mallista tuttu Race Blue -metalliväri, lämmitettävä tuulilasi, sekä adaptiivinen vakionopeudensäädin. Lisävarusteisen navigoinnin jätin suosiolla hankkimatta, koska luin Skodan Octavian tukevan Android Auto -sovellusta. Alun asennushaasteiden jälkeen se onkin käyttökokemuksiltaan osoittanut varsin toimivaksi lisävarusteeksi, ja erityisesti navigoinnissa todella hyödylliseksi ilmaiseksi vaihtoehdoksi valmistajan navigointivarusteille.
Valittujen varusteiden arvo ylitti jo hieman perusautolle muodostuvan verotusarvon ensimmäisen portaan rajan 475 €/kk, joten seuraavasi hintaa optimoitiin vielä myyjän kanssa niin, että seuraavan 485 €/kk verotusarvon puitteissa saatiin varmasti kaikki hyöty tuleville maksuille. Lopullisiksi lisävarusteiksi tulivat lisäksi vielä penkinlämmittimet takapenkeille sekä lohko- ja sisätilanlämmittimet, jolloin kokonaishinnaksi auton lisävarusteille muodostui 1870,76 € joka oli laskurin mukaan juuri alle 495 €/kk verotusportaan rajan, hyödyntäen siten täysmääräisesti käyttöedun verotusarvon toisen tason lisävarustepotentiaalin. Neljän vuoden pitoajalla näiden valittujen lisävarusteiden todelliseksi kustannukseksi muodostuu n. 720 €, koska omassa diilissä työnantaja vähentää autoedun verotusarvon palkasta.
Lämmitettävä tuulilasi on osoittautunut oikein käteväksi varusteeksi. Tuulilasin raaputtamisen on voinut unohtaa täysin ja harvinaisemmassa, mutta hankalassa, alijäähtyneen veden kelissä se on tuonut myös turvallisuutta ajamiseen. Style-varustetaso on muuten hyvin kattava ja erityisen suosittuja ovat olleet takamatkustajille löytyvät kaksi USB-latauspaikkaa ja niiden lisänä vielä löytyvä 230 V pistoke.
Loppukommentit
Kokonaisuutena Skoda Octavia on täyttänyt hyvin odotukset. Auto tuottaa jatkuvasti tunteen laadusta, joka ei ole pelkkää bulkkia, vaan sen sijaan se on juurikin riittävän hyvällä tasolla tehden hinta-laatu -suhteesta erinomaisen. Nähtäväksi jää jatkuuko tämä kolmen Octavian sarja vielä neljännelle kaudelle, ehkä tuolloin jo sitten hybridinä. |
Koska luet tätä sivua, lienee todennäköistä, että opettajasi, ohjaajasi tai muu aikuinen on suositellut sinulle hakemista Camp Rising Sunille. Mistä oikein on kysymys ja kannattaako hakea? Suosittelemme sinua katsomaan lyhyen esittelyvideon sekä nauhoitetun infosession ensi kesä leiristä. Vastaukset kaikkein yleisimpiin kysymyksiin löytyvät FAQ:sta, joka kannattaa käydä lukaisemassa. Lisäksi olemme tähän keränneet tietoa CRS-leiristä erityisesti leiriläisen kannalta.
Saisiko vielä kerran leirin tiedot pähkinänkuoressa?
CRS on neljä viikkoa kestävä kansainvälinen kesäleiriohjelma. Leirille tulee noin 80 15-16-vuotiasta nuorta eri puolilta maailmaa. Vuonna 2023 haemme kahta osallistujaa, jotka ovat syntyneet 23.8.2006-23.6.2008 välillä. Joulu-tammikuussa järjestetään ensimmäinen hakukierros, joka tapahtuu LAJF:n hallinnoiman portaalin kautta. Parhaat hakijat kutsutaan ryhmä- ja henkilökohtaiseen haastatteluun – lopullisen valinnan teemme 15. helmikuuta mennessä. Tämän hakuinformaation löydät vielä tarkennettuna hakusivulta.
Kenen kannattaa hakea?
Kannattaa hakea, jos ajatus kesästä leirillä kiinnostaa sinua itseäsi, ja sinut tunteva opettaja, ohjaaja tai muu vastaava suosittelee sinua hakijaksi. Perinteisesti CRS:lle on haettu määrätietoisia johtajatyyppejä, ”tulevaisuuden johtajia”, mutta kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen on myös ensiarvoisen tärkeää. Jos olet sosiaalinen, et pelkää uusia tilanteita, olet kiinnostunut maailman tapahtumista, haluat tutustua erilaisiin ihmisiin eri puolilta maailmaa ja kuukauden oleskelu kaukana kotoa onnistuu, niin tarjottu hakutilaisuus kannattaa ehdottomasti käyttää.
Mitä leirillä tehdään?
Leiriläiset tekevät leirin, eli ohjelma muotoutuu myös sen mukaan, minkälaista porukkaa sinne tulee. Pääsääntöisesti leirillä tehdään vaikka mitä filosofoinnista teatteriesitysten tekemiseen, lehdenteosta eräilyyn. Myös yleiseen hengailuun ja ympäristöön tutustumiseen jää aikaa. Tämäntyyppisiin käytännön kysymyksiin on vastattu tarkemmin FAQ:ssa, käyhän katsomassa!
Pitääkö olla erityisen hyvä koulussa päästäkseen leirille?
Koulumenestys ei sinänsä ole lopullinen valintakriteeri, emme etsi ”kympin oppilasta”, mutta hyvin usein etsimämme kaltaiset ihmiset ovat kiinnostuneita opiskelusta ja menestyvätkin monissa aineissa. Useilla on myös jokin oma erityistaito tai -harrastus, jossa he ovat kehittyneet pitkälle.
Mitä leiristä saa irti/miksi sinne kannattaa lähteä?
Ennen kaikkea leirillä on tilaisuus kokeilla monia uusia asioita ja saada ohjausta aloilla, joita ei ole ennen kokeillut. Myös omiin, vanhoihin taitoihin saa uutta näkökulmaa. Suuressa ryhmässä asuessaan oppii vastuuta ja kesä on usein melkoinen itsenäistymiskokemus; kaukana kotoa, ”omillaan” oleminen tarjoaa hyvän tilaisuuden miettiä omia arvoja, ja asioita, joita tulevaisuudessa haluaa tehdä. Kielitaito karttuu kesän aikana kuin huomaamatta, ja leirillä solmitut ystävyyssuhteet ovat usein erikoislaatuisia – moni pitää yhteyttä entisiin leirikavereihinsa vielä vuosikymmenien jälkeen.
Voisin haluta lähteä, mutta en usko että kotiväki ilahtuu.
Huolehtiminen on ihan tervettä – kukapa päästäisi mielellään lapsensa koko kesäksi toiselle puolelle maailmaa. Vanhemmillekin voi antaa nämä nettisivut luettaviksi, ja kehottaa ottamaan yhteyttä yhdistykseemme. Kerromme mielellämme lisää leireistä ja niiden takana olevasta organisaatiosta. Kaikki toiminnassa aktiivisesti mukana olevat ovat entisiä leiriläisiä, ja heidänkin vanhempansa ovat joskus olleet samassa tilanteessa… Vanhemmat voivat myös katsoa koko pitkää, aikaisemmin leirillä olleiden suomalaisten CRS:läisten listaa, ja ottaa sähköpostitse yhteyttä parhaaksi katsomaansa henkilöön – alumnien ikähajonta on noin 15-80 vuotta, joten monenlaista näkökulmaa on tarjolla. Myös nuorempien entisten leiriläisten vanhemmille voi halutessaan soittaa ja keskustella.
Voisiko joku kertoa, millaista siellä oikeasti on?
Vastaamme mielellämme kysymyksiin ja kerromme lisää omista kokemuksistamme. Jos haluat lisää tietoa, voit lähettää sähköpostia osoitteeseen crsaaf@gmail.com. |
Elbeco toteuttaa kustannustehokkaat ja turvalliset keittiöremontit sovitussa aikataulussa. Olemme pieni yritys ja tarjoamme henkilökohtaista ja kokonaisvaltaista keittiöremontointia Oulun alueella. Toimintamallimme perustuu kustannustehokkaalle ja turvalliselle palvelulle, jonka myötä olemme saaneet monia tyytyväisiä asiakkaita. Otamme asiakkaan toiveet ja unelmat aina huomioon remonttia suunnitellessa. Tutustu tarkemmin palveluihimme ja jätä meille tarjouspyyntö tai soita kysyäksesi lisää.
Ota yhteyttä
Keittiökalusteremontit
Keittiökalusteremontit ovat vankasti erikoisalaamme. Haaveiletko uudesta keittiöstä? Tarvitsetko pelkästään uudet ovet keittiösi kaappeihin, tai vaikka lipastoon uudet laatikot? Elbecolta löytyy ratkaisu jokaiseen keittiöön ja remonttitarpeeseen; niin pieniin kuin suuriin. Sovimme asiakkaan kanssa keittiöprojektin suorittamisesta yksityiskohtaisesti ja laadimme yhdessä sopivan budjetin ja aikataulun. Tällä tavoin olet aina selvillä siitä, mitä keittiöllesi tullaan tekemään ja mitä se maksaa. Teemme myös kotikäyntejä asiakkaan luona suunnittelemassa uutta keittiötä.
Tällä tavoin toteutamme kustannustehokkaan ja turvallisen toimintamallimme periaatteita alusta loppuun. Keittiöovien remontointi ja asennus on pääasiallinen toimialamme ja erikoisuutemme. Palvelumme kattaa kaikki työvaiheet ja materiaalit suunnittelusta mittaamiseen, laskentatöihin, kalusteiden asentamiseen ja vanhojen kalusteiden poisvientiin. Kokonaisvaltaisen
palvelumme avulla sinun ei tarvitse edes seurata töiden sujumista, vaan voit keskittyä omiin askareisiisi. Erityisesti kalusteiden siirrossa ja poistamisessa on usein melkoisesti työtä, mutta onneksesi me teemme sen puolestasi.
Teemme töitä pääasiassa yksityisasiakkaille, mutta myös yritykset hyötyvät ammattitaitoisista keittiöremonteistamme. Firman keittiötilat kokevat usein kovaa käyttöä ja ne on uusittava viihtyisän ja siistin työskentely-ympäristön takaamiseksi.
Kuvagalleria
Muut palvelut
Keittiökalusteremonttien lisäksi teemme kaappien, lipastojen ja liukuovien asennuksia esimerkiksi makuuhuoneen puolella. Vaatekaappien ja liukuovien asennukset hoituvat meiltä kätevästi esimerkiksi keittiöremontin ohessa. Esimerkkejä muista kalusteasennuksista löydät helposti galleriasivulta sekä oheisista kuvista. |
Saavutettavuudesta säädetään laissa digitaalisten palveluiden tarjoamisesta ja sitä edeltäneessä EU:n saavutettavuusdirektiivissä.
Saavutettavuusvaatimukset koskevat Kirkon Ulkomaanavun kaikkia verkkosivustoja 23.9.2020 alkaen. Tämä saavutettavuusseloste koskee opettajatilmanrajoja.fi-verkkosivustoa ja sähköisiä palveluita. Seloste on laadittu syyskuussa 2020 teknisen kumppanimme tuella.
opettajatilmanrajoja.fi-sivusto täyttää kriittiset saavutettavuusvaatimukset
Opettajat ilman rajoja -verkoston verkkosivusto ja sähköiset palvelut vastaavat pääosin osin Web Content Accessibility Guidelines (WCAG) 2.1:ssä esitettyjen vaatimusten tasoja A ja AA.
Ei-saavutettava sisältö
Sivustolla on kuvia, joista puuttuu tekstivastine. Tämä on aktiivisesti järjestössä työn alla ja puute korjaantuu syksyn 2020 aikana.
Ei-saavutettavista kuvista osa on julkaistu ennen 23.9.2018, jolloin niitä ei tarvitse tehdä takautuvasti saavutettavuusvaatimusten mukaiseksi.
Palaute ja yhteystiedot
Jos huomaat sivustolla puutteita, ota meihin yhteyttä, jotta voimme korjata asian ja tarjota sinulle tarvitsemasi tiedon saavutettavasti. |
Analyysipalveluita malminetsintään ja kaivosteollisuudelle kehittävä Lumo Analytics Oy on saanut kumppanikseen pääomasijoitusyhtiö Midinvest Management Oy:n, kun Midinvestin hallinnoima pääomarahasto teki yhtiöön merkittävän sijoituksen. Sijoitus on osa vuodenvaihteessa 2021–2022 päättynyttä siemenrahoituskierrosta, johon osallistui Midinvestin lisäksi myös kansainvälinen teollinen sijoittaja ja sekä enkelisijoittajia.
Lumo Analyticsin juuret ovat Aalto yliopistossa, jossa on tutkittu laserspektroskopian hyödyntämistä geologiassa. Lumo Analytics Oy on perustettu huhtikuussa 2021 ja se työllistää 6 henkilöä. Yritys kehittää analyysilaitetta ja -palvelua, jonka avulla geologit, geoteknikot ja metallurgit voivat saada nopeasti selville kivinäytteiden alkuaine- ja mineraalikoostumuksen ja -pitoisuuden. Näiden analyysitulosten perusteella malminetsintää tai kaivoksen louhinta- ja rikastusprosesseja voidaan ohjata ja optimoida aiempaa täsmällisemmin. Tämä paitsi säästää aikaa ja rahaa, myös pienentää malminetsinnän ja kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia.
Vielä nykyäänkin malminetsinnästä ja toimivista kaivoksista kairattavia kivinäytteitä eli kairasydämiä tutkitaan aluksi vain aistinvaraisesti ja pistemäisesti tehtävillä hitailla mittauksilla. Tarkempia analyysituloksia saadaan vasta viikkojen kuluttua, kun kairasydämet on lähetetty tarkempiin laboratoriotutkimuksiin. Viive tarkkojen ja edustavien analyysitulosten saamisessa heikentää malminetsinnän osumatarkkuutta ja kaivosten tehokkuutta. Tätä haastetta Lumo Analytics ratkoo omalla kivinäytteiden syntysijoille vietävällä ratkaisullaan. Haaste on yleismaailmallinen ja tuttu kaikille alan toimijoille.
”Suomi on erinomainen ympäristö teknologiamme ja palvelumme kehittämiseen, koska täällä on laaja kirjo kaivoksia sekä paljon malminetsintähankkeita. Lisäksi Suomessa on alan tutkimusta ja koulutusta sekä kattavasti tehtyä kallioperän kartoitusta. Kaivosteollisuuden isoimmat markkina-alueet sijaitsevat kuitenkin muualla, joten katseemme on suunnattu globaaleille markkinoille, jossa on mahdollista saavuttaa suurin vaikuttavuus”, kertoo Lumo Analyticsin toimitusjohtaja Antti Kotanen.
”Globaalit mineraalivarat käyvät koko ajan vaikeammin hyödynnettäviksi, mutta toisaalta esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävä liikenteen sähköistäminen vaatii entistä enemmän kallioperästä louhittavia raaka-aineita. Uskomme Lumo Analyticsin innovaation tuovan tarkkuutta malminetsintään ja sitä kautta auttavan kaivostoimialaa vähentämään energian ja veden käyttöä sekä sivukiven louhintaa ja näin vievän omalta osaltaan koko toimialaa kestävämpään suuntaan”, toteaa Midinvest Management Oy:n toimitusjohtaja Jukka-Pekka Nikula.
”Siemenrahoituksen myötä pystymme keskittymään ensimmäisen kaupallisen laitteen ja palvelun kehittämiseen. Ensimmäiset käyttöönotot on tarkoitus tehdä valikoiduille asiakkaille vuoden 2022 aikana”, sanoo Antti Kotanen.
Lisätietoja
Toimitusjohtaja Antti Kotanen, Lumo Analytics Oy, puh. 050 581 6319
Toimitusjohtaja Jukka-Pekka Nikula, Midinvest Management Oy, puh. 050 539 9378
Midinvest Management Oy on pääomasijoittaja, joka keskittyy pienten ja keskisuurten yritysten omistusjärjestelyihin ja kasvun rahoittamiseen. Midinvestin hallinnoimien rahastojen suurimmat sijoittajat ovat suomalaisia institutionaalisia sijoittajia. Midinvest-rahastoissa on tällä hetkellä 15 kohdeyhtiötä. www.midinvest.fi
Lumo Analytics Oy kehittää kivinäytteiden kuten kairasydänten analyysipalveluita malminetsintään ja kaivosteollisuudelle. Yhtiö toimii Helsingissä ja työllistää kuusi henkilöä. www.lumoanalytics.com |
Katelevyjen ruodelaudoituksena käytetään yleisimmin 32×100 mm:n raakalautaa, myös 22×100 mm:n lauta käy, mikäli kattotuolit ovat 600mm tai sitä pienemmällä jaolla. Normaaleilla profiilityypeillä ruodejaon määrää yleensä levyn kantokyky, joka on n.300–600 mm. Vain tiilikuvioisella pellillä, on määrätty ruodelautajako.
Ensimmäisen varsinaisen ruodelaudan keskelle 300 mm räystäältä, jonka jälkeen 350 mm:n välein laudan keskeltä keskelle. Ruodelaudat naulataan kattotuoleihin kuumasinkityillä nauloilla (100×34), 2 kpl kiinnityskohtaan.
Aluskate
Aluskatteen tarkoitus on estää kondenssiveden pääsyn katon alapuolisiin rakenteisiin.
Räystäällä aluskate on asennettava seinälinjan ulkopuolelle, ettei valuva kondenssiovesi pääse seinärakenteisiin.
Harjalla aluskatteen täytyy mennä harjan yli.
Päätyräystäällä aluskatteen on myös mentävä kuten räystäälläkin seinälinjan ulkopuolelle.
Aluskate asennetaan alhaalta alkaen vaakasuoraan kattotuolien päälle, limityksen ollessa vähintään 150 mm.
Aluskate saa hieman roikkua kattotuolien välissä ja se kiinnitetään nitojalla kattotuoleihin.
Aluskatteen päälle naulataan tuuletusrimat kattotuolien kohdalle samansuuntaisesti.
Tuuletus
Hyvällä tuuletuksella sekä huolellisella lämmöneristeen ja höyrysulun asentamisella vesikatteen alapuolinen tila pyritään pitämään samanlämpöisenä kuin ulkoilma. Siksi tuuletettava tila on yhdistettävä ulkoilmaan.
Tuuletus on suunniteltava siten, että tuuletusilma pääsee virtaamaan esteettä räystäältä harjalle. Poistoilma-aukot on sijoitettava katon korkeimpaan kohtaan. Seuraavat vaihtoehdot ovat tällöin valittavana: tuuletussäleiköt rakennuksen kummassakin päädyssä, tuulettava harjalevy tai tuuletushormit.
Vaikeasti tuuletettavissa katoissa (lämmöneristeet lähellä kateainetta) on käytettävä aluskatteen lisäksi, joko tuulettavaa harjalevyä tai harjalle asennettavia tuuletushormeja.
Mikäli katelevyt asennetaan näiden ohjeiden mukaisesti ja kiinnitetään kateruuveilla, ei levyjen limityssaumojen tiiviyden varmistamiseksi tarvita aluskatetta.
Suosittelemme kuitenkin aluskatetta käytettäväksi aina silloin, kun katteen alapuolisen tilan tuuletus on riittämätön. Tällöin aluskatteen tehtävänä on kondensaatiohaittojen estäminen.
Levyjen mitoitus
Kattopellit toimitetaan tilauksen pituisena. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että levyn pituus on yläpaarteen pituus+otsalauta. (Levy asetetaan lappeelle siten, että se on 20–40 mm ulkona otsalaudasta. Näin myös harjalle jää pieni rako.)Levyjen määrä selviää jakamalla harjan pituus ao. levyn hyötyleveydellä ja pyöristämällä saatu luku ylöspäin tasaluvuksi.
Esim. Tiilikuvioinen
hyötyleveys 1100 mm
harjan pituus 18500 mm
levyjen määrä =18500 mm: 1100 mm = 16,82
eli 17 kpl x 2 = 34 kpl
Katelevyjen asennus
Asennuksen aikana katelevyä on varjeltava kolhiintumiselta eikä levyjä saa vetää toisiaan vasten. Tilapäiset lapetikkaat suojaavat levyjä ja helpottavat liikkumista katolla. Linjalanka on kätevä apuväline levyjen asennuksessa. Sen avulla kiinnikerivit saadaan siististi suoraan ja kiinnikkeet osuvat varmasti ruodelaudan päälle. Asennuksen aikana on huomioitava, ettei 0,5 mm:n levy kestä suuria pistekuormia, joten levyn päällä on liikuttava varoen. Mikäli mahdollista, on astuttava levyn uran pohjalle eikä harjan päälle.
Levykohtaiset erikoisohjeet
Tiilikuvioisessa on poikittaiskuviointi ja kapillaariura eli niitä ei voi käyttää ristikkäin katon toisella puolella kuten tavallisia poimulevyjä. Jos lappeelle tulee erimittaisia levyjä, on kattolevyjen poikittaiskuvioiden osuttava kohdalleen varsinaisen lappeen kohdalla. Siksi ulokkeen mitta on oltava jaollinen 0,35 m:llä. Jokainen tällainen uloke on ratkaistava aina tapauskohtaisesti.
Ruuvikiinnitys
Katelevyt suositellaan kiinnitettäväksi kateruuveilla. Ruuvi kierretään aina katelevyn uran pohjalta. Kiinnityksestä tulee tiivis ja kestävä, koska katelevy puristuu tiukasti alusrakennetta vasten. Ruuvien paksu ja pitkäaikainen tiiviste on elastista EPDM-kumia. Se on vulkanoitu ruuvin kuperaan aluslaattaan.
Ruuveissa on piikkikärki, joten katelevyä ei tarvitse rei’ittää. Ruuveissa on 8 mm:n kuusiokanta, johon sopivat kiinnitysistukat kuuluvat myös tuotevalikoimaamme. Kateruuvin pitolujuus on lähes kaksinkertainen kampanaulaan verrattuna, joten ruuveja tarvitaan huomattavasti nauloja vähemmän. Ruuvit säilyttävät alkuperäisen pitolujuutensa muuttumattomina, koska ruuvi kiertyy puun syiden väliin. Kampanaula puolestaan painaa puun syitä alaspäin.
Puun kuivuessa syyt oikenevat ja nostavat naulaa. Tämä on eräs suurimmista vesivuotojen aiheuttajista. Ruuvikiinnityksessä saavutetaan ehdoton varmuus, koska ruuvit voidaan kiertää aina haluttuun tiukkuuteen. Naulaa puolestaan on vaikea lyödä sopivaan syvyyteen. Ruuvien tiiviste ja aluslaatta on muotoiltu siten, että ruuvi voidaan kiertää jopa 15° vinoon ja silti tiiviste suojaa kiinnityskohdan yhtä tehokkaasti kuin kohtisuorassakin asennuksessa. Limitysten ja listojen kiinnitykseen suositellaan samoja ruuveja. Ruuveissa on kannan alapuolella lyhyt kierteetön osa, joka estää ruuvin ”ylikiertämisen”. Ruuvivääntimenä voidaan käyttää tavallista nopeudensäädöllä varustettua porakonetta.
Muutamat katelevyt voidaan kiinnittää myös naulaamalla levyt poimujen päältä. Ennen naulausta levyt ovat esirei’itettävä ainakin saumasta piikillä tai poralla. Naulat on lyötävä aina kohtisuoraan poimun pintaa vasten. Naulaa ei saa lyödä niin tiukkaan, että poimuun tulee vesivuotoa aiheuttava painuma. Liian pienellä voimalla lyödyn naulan tiiviste ei puolestaan puristu riittävän tiukasti levyä vasten. |
Eläketurvakeskuksen kolmiosainen Kanada-eläkeblogisarja alkaa. Ensimmäisessä osassa perehdytään maan poikkeukselliseen eläkeuudistukseen. Vastoin ajan henkeä pääministeri Justin Trudeaun ajama uudistus nostaa työeläkkeiden enimmäistasoa lähes viisikymmentä prosenttia.
“We promised that we would provide hardworking Canadians across the country with a more secure and dignified retirement. Today we kept that promise. This stronger and more stable pension program will help middle class Canadians enjoy their retirement years as they should – enjoying their health and families – instead of worrying about making ends meet.”
—The Rt. Hon. Justin Trudeau, Prime Minister of Canada
Tämä blogi on otsikon mukaisesti ensimmäinen osa Kanada-eläkeblogisarjaa. Miksi juuri Kanada? Vanhaa Kummeli-sketsiä mukaillen vastaus on tietysti Kanada – on kysymys sitten mikä tahansa. Mutta vakavasti puhuen, tällä hetkellä maa on erityisen ajankohtainen eläkkeiden näkökulmasta. Kanadassa on vuoden alusta tullut voimaan merkittävä eläkeuudistus, joka on vastakkaissuuntainen verrattuna usean muun maan viimeaikaisiin uudistuksiin.
Uudistuksen lisäksi eläkkeiden rahoituksen suhteen maa on kerännyt viime vuosina paljon kansainvälistä huomiota, useimmiten positiivisessa mielessä. Myös maahanmuuttopolitiikassa Kanada vetää omaa linjaansa, ja sillä on oma vaikutuksensa eläkejärjestelmään. Näitä seikkoja käydään tarkemmin läpi seuraavissa blogeissa, mutta nyt keskitytään eläkeuudistukseen ja Kanadan eläkejärjestelmän erikoisuuksiin.
Kanadan eläketurva – huono diili keskituloisille
Useissa maissa 2000-luvun jälkeen tehdyt eläkeuudistukset ovat keskittyneet järjestelmien taloudellisen aseman vahvistamiseen, kun rahoituspaineet ovat lisääntyneet talouden kehityksen ja väestörakenteen muuttuessa epäedullisempaan suuntaan. Tämä on tarkoittanut monessa maassa eläkeikien korottamisia, varhaiseläkkeiden karsimisia ja automaattisten vakauttajien, kuten esimerkiksi elinaikakertoimen tai järjestelmän kestävyyteen liitettyjen indeksointisääntöjen käyttöön ottamista.
Kun lakisääteisen eläketurvan rooli on ollut tiukassa puristuksessa, on lisäeläketurvalle sälytetty vastaavasti usein yhä merkittävämpi osa kokonaiseläketurvasta, erityisesti keski- ja hyvätuloisten kohdalla. Näin eläketurva on pyritty pitämään kohtuullisena lakisääteisen järjestelmän leikkauksista huolimatta. Lisäeläkkeiden kasvavasta roolista todistaa myös EU:n Pension adequacy 2018 -raportti (PAR), jonka mukaan työmarkkinaeläkkeiden (occupational pensions) kattavuus oli esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa vuonna 2017 noin 90 prosenttia yli 50-vuotiaista työskentelevistä henkilöistä, kun eläkkeensaajissa kattavuus oli vain noin puolet tästä.
Kanadassa lisäeläkkeiden rooli on angloamerikkalaiseen tyyliin ollut perinteisesti merkittävä. Vuosikymmenten kuluessa järjestelmissä vakuutettujen määrät ovat kuitenkin pudonneet merkittävästi. Nykyisellään enää alle 40 prosenttia kaikista työntekijöistä kuuluu työnantajan tarjoamaan lisäeläkejärjestelmään. Menemättä syihin sen tarkemmin, on selvää, että lisäeläkkeiden merkitys on muiden maiden kehityksestä poiketen heikentynyt kokonaiseläkepaketissa.
Keskivertopalkansaajan lakisääteisen turvan taso on puolestaan aina ollut Kanadassa verrattain matala. Työeläke (CPP ja QPP) on rajoitettu enimmillään vain neljännekseen maan keskipalkasta. Tosin viimeisten tilastojen mukaan keskimääräinen alkava vanhuuseläke oli vain reilut puolet tästä enimmäistasosta eli n. 455 €/kk. Monien hämmästykseksi Kanadassa peruseläketurva on kuitenkin verrattain korkealla tasolla. Kansaneläke (OAS) maksetaan periaatteessa kaikille, ja se on 40 vuoden asumisen perusteella yksinasuvalle 410 €/kk. Tämän lisäksi pienituloiselle eläkkeensaajalle voidaan maksaa eläkelisää (GIS) enimmillään 615 €/kk.
Toisin sanoen Kanadan lakiseläkejärjestelmä tarjoaa verraten hyvän turvan vanhuusköyhyyden varalta, mutta keski- ja hyvätuloisille järjestelmän etuudet jäävät mataliksi. Kompensoivan lisäeläketurvan jäädessä yhä harvemman herkuksi, on järjestelmä ollut jo jonkin aikaa uudistuspaineiden alla erityisesti keskituloisten palkansaajien eläketurvan riittävyyden suhteen (ks. kuvio).
Mikä muuttuu?
Lyhykäisyydessään voi sanoa, että 2016 säädetyn ja tämän vuoden alusta voimaan tulleen uudistuksen fokus on ollut työeläke-etuuksien merkittävässä parantamisessa. Suurin muutos on työeläketason nosto nykyisestä 25 prosentista vähitellen 33 prosenttiin työuran aikaisesta keskipalkasta. Tasonnoston lisäksi eläkepalkkakattoa nostetaan 14 prosentilla vuoteen 2025 mennessä, joten jatkossa eläkettä karttuu noin puolitoistakertaiseen keskituloon saakka. Korotetut etuudet rahoitetaan etukäteisrahastointina niin, että peruseläkemaksut nykyiseen palkkakattoon saakka nousevat 9,9 prosentista 11,9 prosenttiin neljän vuoden kuluessa, ja vanhan sekä uuden palkkakaton välisistä ansioista peritään jatkossa uusi 8 prosentin eläkemaksu.
Rahastointipäätös juontaa juurensa jo 1990-luvulle, jolloin sovittiin, että kaikki etuusparannukset tulee tehdä etukäteisrahastoinnin kautta. Ratkaisua perustellaan sukupolvien välisellä oikeudenmukaisuudella, joka kanadalaisen tulkinnan mukaan tarkoittaa sitä, että jokainen sukupolvi rahoittaa itse omat eläkkeensä. Rahoitustavasta johtuen korotukset ovat siten täysimääräisesti voimassa vasta noin 40 vuoden kuluttua, mutta kun ne ovat voimassa, on täyden eläkkeen taso inflaatiokorjattuna jopa noin 50 prosenttia korkeampi kuin nykyisin (n. 750€/kk vs. 1 140 €/kk).
Vanhuuseläkkeiden lisäksi tasoparannuksia tulee myös niistä johdettuihin työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeisiin. Etuusparannuksiin voi lisätä myös vuonna 2016 sovitut kansaneläkeiän korotusten peruminen (67:stä takaisin 65:een) ja pienituloisten eläkelisään (GIS) tehtävät korotukset. Sukupolvien suhteen uudistukset suosivat pääasiassa nuoria, joille korotukset tulevat täysimääräisenä. Vanhempien sukupolvien kohdalla korotukset koskevat käytännössä vain pienituloisimpia.
Keskiluokka ja Trudeau
Kokonaisuudessaan uudistusten painopiste on siten keskiluokkaisten kanadalaisten eläketurvan parantamisessa. Tämä ei kylläkään ole mikään ihme, sillä Trudeaun politiikan kulmakivi on ollut keskiluokan aseman parantaminen (Liberaalipuolueen ohjelmajulistus). Työeläkereformi liittyy tähän agendaan saumattomasti, ja kuuluu samaan kategoriaan muiden hallituksen uudistusten kanssa, kuten keskituloisten verohelpotukset ja lapsilisäuudistus, jonka suurimpia hyötyjiä ovat juurikin keskituloiset perheet. Onko kyse siis vain politiikasta ja halusta turvata keskiluokan äänet?
On uudistuksen motiiveista mitä mieltä vain, selvää kuitenkin on, että erityisesti keskituloisille Kanadan eläkejärjestelmä on tarjonnut tähän saakka kohtalaisen huonon ja heikkenevän diilin. Nyt voimaan tullut uudistus kääntää tämän kehityksen ja kasvattaa lakisääteisen eläketurvan roolia ja merkitystä tulevaisuudessa. Vaikka lähtökohdat ovat pohjoismaalaisittain ja työeläketurvan kautta tarkasteltuna kohtalaisen vaatimattomat, ja etuuksia (sekä maksuja) on sen suhteen varmasti helpohkoa nostaa, on Kanadan suunta eläkejärjestelmän kehittämisessä merkille pantavaa: lakisääteisen järjestelmien laajentaminen ja etuuksien nosto ovat nimittäin maailman mittakaavassa kohtuullisen harvinaista herkkua. |
Tapahtumat saivat alkunsa tammikuussa, kun muslimipariskunta Fayaz ja Samina Riazia pyydettiin muuttamaan pois kristityltä Amjad Dildarilta vuokraamastaan asunnosta Karachissa, enimmäkseen kristittyjen asuttamassa kaupunginosassa. Paikallisten kristittyjen mukaan he olivat aiheuttaneet ongelmia naapuruston kristityille ja heitä pyydettiin sen vuoksi lähtemään.
Pariskunta ei ollut halukas muuttamaan. Helmikuun 19. päivä Samina Riaz syytti kolmea vuokraisäntänsä tytärtä Sunainaa (22), Sophiaa (18), Sonehaa (14) ja neljättä naista, Sophia Qamaria (30) Koraanin häpäisemisestä. Samina väitti, että naiset olisivat varastaneet Koraanin ja turmelleet sen upottamalla likaiseen veteen.
Uutinen syytöksistä levisi ja raivostuneet muslimit hyökkäsivät kristittyjen koteja vastaan, myös Amjad Dildarin, sekä läheiseen kirkkoon. Joukkio tappoi lemmikkieläimiä, karjaa ja vahingoitti useita kristittyjen koteja kivittämällä niitä. Noin 200 kristittyä perhettä pakeni toisaalle Karachiin.
”Poliisitutkinnassa kävi ilmi, että Samina Riaz lainasi Koraanin lähistöllä kauppaa pitävältä Khalid Khanilta”, kertoo silminnäkijä Aslam Masih. ”Kun hän pääsi kotiin, hän heitti sen kylpyhuoneen vesisäiliöön.” Samina Riaz myönsi myöhemmin tekonsa ja hänet sekä hänen miehensä pidätettiin. Tilanne on silti yhä kesken, sillä kristittyjen ei ole esimerkiksi sallittu avata uudelleen kirkkojaan.
Lähde: International Christian Concern
Kiitos Herralle siitä, että vakavammilta vahingoilta vältyttiin ja poliisit saivat nopeasti selville, että syytökset olivat valheellisia. Rukoile, että tilanne rauhoittuisi pian.
Rukoile myös sen puolesta, että poliisit ja muut viranomaiset olisivat oikeudenmukaisia ja uskaltaisivat toimia sen mukaisesti. |
Mustalampi on osa Tainionkosken kaupunginosaa. Se sijaitsee Vuoksen länsipuolella puolivälissä Imatrankosken ja Vuoksenniskan keskustoja. Saimaa on “kivenheiton päässä” ja voi sanoakin kaikkien Mustalammen metsäpolkujen johtavan Saimaan rantaan. Syrjässä emme kuitenkaan ole. Linja-autoyhteyksien toimiessa autottomatkin ihmiset kulkevat palveluiden äärelle.
Mustalammen asuinalue koostuu kahdesta lammesta ympäristöineen. Pienmustalampi on kuin erämaa keskellä kaupunkia kauniine, rauhoitettuine maisemineen. Se on paikka, jossa mieli lepää. Suurempi Mustalammen ranta on enemmän kaupunkilaisvirkistysaluetta, josta on talkoovoimin kehitetty viihtyisä luonnon ystävien “olohuone”.
Mustalammen rantamaisemissa sijaitsevat hyvin hoidetut luontopolut sekä kylän yhteinen kokoontumispaikka, laavu ja lasten leikkikenttä. Lammen laavulla on pidetty suosittuja kylätapahtumia eri-ikäiset asukkaat huomioon ottaen. Onpa sen viereen istutettu myös ainutlaatuinen hedelmä- ja marjapuisto ja syksyllä saamme nauttia puutarhan antimista. Puistossa voi maistella Suomessa viihtyviä marja- ja pensaslajikkeita ja kaupan päälle voi tutustua alueen luontoon. Mustalammen luontopolut ovat tuttu retkikohde lähikoulun koululaisille ja alueen perhepäivähoitolapsille ohjaajineen.
Asuinalueena Mustalampi on viehättävä kaikkina vuoden aikoina ja vieri vieressä sijaitsevat eri aikakautena rakennetut pientalot sulautuvat hyvin yhteen. Ominaista asuinalueelle on hyvin hoidetut puutarhat, jotka ihastuttavat asukkaiden lisäksi myös alueella vierailevia. Luonto on todellakin lähellä, se alkaa kotiovelta. Ylpeitä olemme myös kylällämme vallitsevasta vahvasta asukkaiden välisestä yhteisöllisyydestä. Talkoilla olemme rakentaneet pitkospuupolkuja ja nuotiopaikkoja, jotka ovat ahkerassa käytössä. Yhteiset tapahtumat yhdistävät eri sukupolvia.
Mukavalla kylänraitilla on helppo tutustua asukkaisiin ja moikata ei-niin-tuttujakaan. Tällä kylällä vallitsee hyvä fiilis! |
Aiemmin asunnottomana ollut nuori aikuinen mies on vähän aikaa sitten saanut vihdoin asunnon itselleen. Pikkuhiljaa hän on saanut tehtyä itselleen kodin lahjoituksena saaduin tarvikkein.
Joitakin tavaroita vielä puuttuu, kuten imuri kodin siistinä pitämiseen.
Jotta hän pääsisi elämässään eteenpäin, suunnitelmissa on myös aloittaa opinnot. Sitä varten hän tarvitsee tietokoneen.
Auta tätä miestä elämässään eteenpäin ja lahjoita näiden arkea helpottavien laitteiden hankintaan. Kotimaanavun kautta lahjoituksesi menee varmasti perille.
Nuoren miehen tilanteen on selvittänyt ja avun perille vie Vaasan suomalaisen seurakunnan diakoniatyö, Tiina Vähämaa tiina.vahamaa@evl.fi. |
Lokakuu saapui jälleen ja syyskuu jäi taakse joten on aika tavalliseen tapaan tehdä pikainen vilkaisu taakse jääneeseen kuukauteen.
Syyskuu oli pääpiirteittäin varsin tavallinen kuukausi ilman kovin suuria poikkeamia. Käytännössä elämä pyöri arkea – töiden tekoa, seurakunnan toiminnassa mukana olemista, myös muidenkin kavereiden kanssa näkyilemistä ja leffoja ja pelaamista. Sitä tuttua ja turvallista elämää.
Suurimpana poikkeamana oli luultavastikin kodin sisustuksellisien ratkaisuiden uudelleen miettimiset joista tulee tänne blogiinkin postauksia lähiviikkoina. Koska sisustukselliset jutut on pahasti vielä vaiheessa jäi elokuvien katsominen vähälle, mutta toivon mukaan iltojen hämärtyessä kerkeää taas enemmän saada aikaa elokuvillekin.
Kuten blogista on voinut lukea pelaamista tuli harrastettua hieman tavallista enemmän ja sain muutaman pelinkin pelattua läpi, Finding Paradisen (lue täältä), Call of Duty: Modern warfare 2 – Remasteredin (lue täältä) sekä Assassin’s Creedin (lue täältä). Tälläkin hetkellä useampia pelejä on pelaamisen alla joten syksyn pimetessä pelaaminen on ottanut jälleen jalansijaa taistelukentällä missä ratkaistaan vapaa-aikani valloittajaa.
Syyskuussa tuli kotistudiosetuppia viriteltyä paremmaksi josta toivon mukaan joskus saan aikaiseksi kirjoittaa myös tänne blogiini. Lisäksi kotistudio-setupppiin ja videotuotantoon liittyvänä itselleni uutena asiana tuli paremmin opeteltua käyttämän OBS:ää ja toteuttamaan monikameravideointia, eli esimerkiksi nyt osaan tehdä omaa pianonsoittoa ja laulamista äänittäessä videon joka automaattisesti vaihtaa useamman kameran välillä.
Tätä videotuotantopuolta olisi kiintoisaa opetella syvemminkin ja ammattimaisemminkin, mutta se valitettavasti vaatisi investointeja lisälaitteistoihin jonka saatavuus Suomessa on valitettavan heikkoa. Ehkä loppuvuoden puolella vielä löydän tolkullisella hinnalla tähän liittyviä laitteistoja ja pääsen opettelemaan syvemmin ja ammattimaisemmin näitäkin asioita. Toki oman soiton ja laulun videointi monikamerasysteemillä ei ole se koko jutun pointti vaan oman osaamisen ja ymmärryksen lisääminen videotuotantopuolella jotta voin laajentaa siitä sitten taas uudenlaisiin asioihin.
Muutaman kilometrin päässä kotoani on myös mielenkiintoista seurakunnan toimintaa
Seurakunnan kanssa alkoi jälleen pienryhmä jossa on nyt kolmena viikona tullut käytyä. Mukavaa että pitkän koronakeväästä saakka jatkuneen tauon jälkeen saimme jälleen palata lisäväen kanssa pienryhmätoimintaan.
Mikäli seurakunantien pienryhmätoiminta ei ole millään tapaa tuttua, tarkoitan sillä siis sitä että yhdessä seurakuntalaisten (tai tietenkin kenen tahansa kanssa kuka mukaan tahtoo tulla) kanssa kerran viikossa kokoonnumme kirkolle, vaihdamme kuulumiset, rukoilemme yhdessä, mahdollisesti pienimuotoisesti myös laulamme ja soitamme ja pohdimme uskon elämään liittyviä kysymyksiä ja luemme Raamattua. Keskustelut ovat monesti käytännöllistä teologiaa, eli kuinka ajattelemme eri asioista, mitä Raamatun opetuksessa kohdalla X tai Y mahdetaan tarkoittaa ja kuinka se sopii vaikkapa omaan nykyhetken elämään ja muuta sellaista. Mukavaa ja mielenkiintoista pohdintaa siis!
Viime kuun itseäni ilahduttaneisiin asioihin kuului myös Ava Maxin albumin julkaisu josta tänne blogiinikin kirjoitin (lue täältä). Levy on soinut todella ahkerasti ja jos katson viimeisen 365 päivän ajalta tilastoja kaikesta musiikista joita olen kuunnellut Spotifystä on Ava Maxin levy jo parin viikon jälkeen noussut itselläni toiseksi kuunnelluimmaksi albumiksi. Ava Maxin levyä useammin on soinut vain Maustetyttöjen Kaikki tiet vievät Peltolaan joten tästä voi helposti päätellä että levy on ollut loistava ja kolahtanut allekirjoittaneelle kovasti.
Hyvä kuukausi jäi taakse, joten toivon mukaan uusi alkanut kuukausi on vähintäänkin yhtä hyvä kuin edellinen. Mukavaa alkanutta kuukautta! |
Ruudukko tilanjakajat, lasiseinät, liukuovet ja komerot netistä, kotimaisesti laadukkaasti kotiovellesi koko Suomeen
Oletko hankkimassa lasiseiniä, ruudukko tilanjakajia, liukuovia, tilanjako-ovia, liukuovikomeroita. Hanki Ovinetistä korkealaatuiset kotimaiset Mirrorline tuotteet. Pyydä tarjous ja totea erinomainen hinta-laatusuhde kilpailukykyiseen hintaan.
Pyydä tarjous Mirrorline esite
Mirrorline lasiseinät, liukuovet, tilanjako-ovet ja komerot
Tyylikkäät ja turvalliset liukuovet ja komerot valmistetaan mittojen mukaan. Oma jakeluautoverkosto mahdollistaa täsmälliset toimitukset sovitun mukaan sekä tarvittaessa myös hyvin nopeat toimitusajat.
Laajasta valikoimasta löytyy vaihtoehtoja jokaiseen tilantarpeeseen. Oviin on saatavilla useita erilaisia kehys ja pintamateriaali vaihtoehtoja.
Komerorunkoihin voidaan asentaa hyvin monipuolisesti lisätarvikkeita kuten koreja, laatikoita, kenkätelineitä, housutelineitä, vaateripustimia jne. Rungon väri vaihtoehtoja on useita kymmeniä, runkomateriaalina voidaan käyttää mitä tahansa väriä jotka ovat kuvagalleriassa/levyt.
Ota yhteyttä posti@ovinetti.fi tai 0400 534 778 tai yhteydenottolomakkeen kautta. Tuotteista saatavilla lisätietoa myös Mirrorlinen sivuilta www.mirrorline.fi.
Toimitusehdot
Toimitusajat vahvistetaan tilauksen yhteydessä. Tyypillisesti toimitus on 2-3 viikon kuluessa tai tietyllä sovitulla viikolla myöhemmin. Tapauskohtaisesti voi olla mahdollisuus myös nopeampiin toimituksiin. Vakiotoimitus sisältää rahdin reittiautoverkoston kattavuusalueella ja autosta purun. Vastaanottajan vastuulla on tuotteiden siirto sisätiloihin, mahdollinen siirto kuskin toimesta esim. kerrostalossa kerroksiin veloitetaan Mirrorlinen voimassaolevan rahtihinnaston mukaisesti.
Huomioi että kyseessä on mittatilaustuote, joten tehdyt tilaukset ovat sitovia.
Takuu
Ovimekanismeilla on 10 vuoden tehtaan takuu. Katso myös lisätietoja www.mirrorline.fi.
Hakusanoja, liukuovikomero liukuovet tilanjakoovet liukuovi tilanjako tilanjako-ovet pirkanmaa uusimaa helsinki tampere jyväskylä oulu lappi turku salo hämeenlinna häme lahti vaasa kuopio mikkeli kouvola rovaniemi pori rauma sodankylä kemi kokkola pietarsaari joensuu kajaani hyvinkää riihimäki lappeenranta imatra peiliovi keskisuomi länsisuomi itäsuomi pietarsaari nurmes komeron liukuovet edullisesti vaatekaappi |
Espoolainen pariskunta murehti televisiossa kohtaloaan. He olivat hankkineet neljä lasta, joista kolme syntyi enemmän tai vähemmän vaikeasti vammaisena. Onko espoolaisilla oikeus hankkia lapsia kuinka paljon tahansa erityisesti, mikäli on suuri todennäköisyys, että osa lapsista syntyy vaikeasti vammaisina?
Kortsulla on suunnaton teho vahinkojen ja ilon tuottamisessa. Käyttö on vapaaehtoista, mutta joissakin tapauksissa hyvin toivottavaa. Tällä en ota kantaa espoolaisiin, vaan lähinnä rajamäen ja luhtasen vanhempien ajattelemattomuuteen.
Jos hankit paljon lapsia, joudut valmistautumaan niiden hoitamiseen, mikä väistämättä rajoittaa kapakkailtojen pituutta. Mikäli lapset syntyvät vammaisina kuten espoolaisten tapauksessa, vaikutus on espoolaisittain turbomainen.
En oikein osaa sympatiseerata espoolaisten ruinaamista. Pidän lapsista, mutta en aikuisista, jotka ehdoin tahdoin ottavat riskin lapsiensa kanssa, minkä jälkeen käännytään yhteiskunnan puoleen, hoitakaa meidät.
Mikäli lapset jäävät vaille hoitoa, heidät otetaan huostaan ja sijoitetaan jonnekin, missä saavat hoitoa. Lapsirakas, tykkään vauvoista idealla rakennettu espoolaispari kantakoon vastuunsa lapsistaan. |
Tervetuloa lukupiiriin keskiviikkona 11.11.2020 klo 17-19. Kokoontumispaikkamme onkin nyt Turun kristillinen opisto, osoite Lustokatu 7, Turku. Varasin meille saman tilavan luokkahuoneen, missä kokoonnuimme viimeksi. Tarjoilut ovat kahvia/teetä, suolaista ja makeaa hintaan 10 €/henkilö.
Luettavaksi olemme valinneet Katarina Baerin teoksen "He olivat natseja", joka on toimittaja Baerin kertomus isovanhemmistaan, ennen muuta isoisästään, josta tuli lapsuuden ja nuoruuden dramaattisten maailmanhistoriallisten tapahtumien myötä Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen jäsen.
Helena Varjus-Järvinen esittelee kirjailijan ja kirjan ja alustaa keskustelun.
Santalan Helena kertoo meille Köyliö-seuran ja Köyliön kuulumisia.
Pirteää syksyä ja hyvää vointia teille kaikille!
T. Marita ja Helena
-----------
Tapasimme iloisissa merkeissä Turun kristillisellä opistolla tiistaina 22.9.. Luokkahuone oli tilava, palvelu ystävällistä ja tarjoilut maukkaita.
Mirja kertoi toimittaja/kirjailija Ulla-Maija Paavilaisesta ja hänen kirjoittamastaan Kirsti Paakkasen elämänkerrasta. Saimme kuulla seikkaperäisesti Kirsti Paakkasen elämänvaiheista, myös mainiota lisätietoa saarijärveläisten sukujen liittymisestä Salmin perheeseen. Kirja ja erinomainen alustus synnyttivät varsin vilkkaan keskustelun. Kirsti Paakkasen persoonaa pohdiskeltiin monipuolisesti. Kriittiset puheenvuorot antoivat oivan lisän keskusteluumme. Suurkiitokset Mirjalle ja kaikille mukana olleille.
Santalan Helena toi terveiset Köyliöstä. Tänä syksynä on tapahtunut Köyliön kulmilla monenlaista. Vanha kunnanvirasto on myyty laatikkotehtailijalle. Säkylän kunnan säästötoimet myös puhuttivat.
Köyliö-seuran sadonkorjuujuhla on peruutettu tältä syksyltä. Marraskuussa on vuoden 2020 kevät- ja syyskokoukset, molemmat samana päivänä 15.11. Seuralle etsitään nyt uutta puheenjohtajaa! |
Taas on yksi ihana villapaita neulottu. Tai on tämä ollut valmiina jo jonkin aikaa,mutta tänne blogin puolelle kirjoittaminen on jäänyt aika vähiin. Instan puolella näkyy valmistuneet neuleet paljon nopeammin 😀
Tämä Hopi villapaita on Linka Neumann:in suunnitteleman ja löytyy kirjasta Norjalaisia villapaitoja 2.
Lankana on Lettlopi ,jota on ollut ajoittain aika haastava löytää sen suuren kysynnän vuoksi.
Tällaisilla väreillä neuloin oman Hopi villapaidan ja tykkään tosi paljon!
Minulla on nuo molemmat Linka Neumannin kirjat Norjalaisia villapaitoja, ostettuna ja niistä löytyy kyllä todella monta ihanaa mallia, ainut vaikeus on se,että osaisi päättää minkä mallin valikoisi seuraavaksi 🙂
Sitten haluaisin kokeilla myös minulle uutta lankaa, eli plötulopi, siitä saisi varmasti ihanan pehmeän paidan. Onko teillä millaisia kokemuksia Plötulopista? |
Onko edessäsi auton tuulilasin vaihto? Onko tuulilasisi halkeamilla tai pahoilla kivenhakkaamilla? Jos näkyvyys on huonontunut kriittisesti, vaihda tuulilasi uuteen mahdollisimman pian. Meillä tuulilasin vaihto käy nopeasti ja tehokkaasti: autosi saa käden käänteessä uuden tuulilasin. JJL Service Oy palvelee sinua Hämeenlinnan Iittalassa, kun autosi kaipaa uutta ja kirkasta tuulilasia.
Annamme mielellämme lisätietoja palveluistamme puhelimitse ja sähköpostitse.
Ota yhteyttä ja varaa aikasi!
Ammattilainen vaihtaa tuulilasin käden käänteessä
Mikäli tuulilasia ei pystytä enää korjaamaan, on se vaihdettava uuteen. Iso halkeama tai rikkoontunut kohta reunassa edellyttää uuden lasin vaihtoa. Me huolehdimme autosi kuntoon nopeasti, jotta pääset jatkamaan ajomatkaasi. Kirkkaalla tuulilasilla takaat ajosi turvallisuuden ja mukavuuden.
Ennen tuulilasin vaihtoa suojaamme luonnollisesti autosi ulko- ja sisätilat. Poistamme rikkoutuneen lasin ja vaihdamme sen uuteen oikeilla metodeilla, jotta autosi pysyy siistinä vaihdon aikana. Uuden tuulilasin asentamisessa noudatetaan automallikohtaisia asennusohjeita. Pidämme aina huolta siitä, että auton sisätilat eivät likaannu ja vaihdettu uusi lasi on kirkas. Kokeneet ja ammattitaitoiset työntekijämme hoitavat vaihdon käden käänteessä.
Asiakaslähtöistä ja joustavaa autonkorjausta
Voit kääntyä kaikissa auton huolto- ja korjausasioissa puoleemme. Osaavat työntekijämme palvelevat sinua aina ammattitaidolla huoltaen ja korjaten autosi, oli se sitten mitä merkkiä tai mallia tahansa. Teemme työmme poikkeuksetta sovitussa aikataulussa ja etsimme sinulle kustannustehokkaita ratkaisuja. Teemme kaikenlaiset autojen korjaus- ja huoltotyöt tuulilasin vaihdosta ilmastointiin. Olemme alan asiantuntijoita myös rengasmyynnissä, ja meillä on laaja valikoima kestäviä ja laadukkaita renkaita parhailta rengasvalmistajilta.
Meille on tärkeää asiakastyytyväisyys ja onnistunut lopputulos tehdyssä työssä. Palvelemme asiakkaitamme Hämeenlinnan Iittalassa. Samassa rakennuksessa hoituu tarvittaessa myös autosi pesu. |
Kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, mitä Oikeus olla -kansalaisaloite minulle merkitsee. Sain siihen kirjoitukseen kommentin, että miten vastaisin Femina non grata -blogissa esitettyihin kysymyksiin ko. kansalaisaloitteesta. Lupasin vastata, jos minun mielipiteeni tosiaan kiinnostaa. Suhtaudun epäilevästi esitettyyn kiinnostukseen, koska yleensä tällaisten kysymysten takana ei ole aito kiinnostus, vaan toive päästä repimään vastaukset kappaleiksi ja halu osoittaa oma mielipide "oikeaksi".
Olen kiinnostuneempi siitä, mitä hyötyjä lakimuutoksesta olisi transihmisille, kuin siitä, mitä mahdollisia haittoja sillä olisi muille. En ole huomannut, että niissä maissa, joissa sukupuolen itsemääräämisoikeuteen perustuva sukupuolen korjaamista ohjaava laki on jo voimassa, olisi ilmennyt mitään haitallisia vaikutuksia. Minulle on linkattu useita uutisartikkeleita, joissa kerrotaan miesten tekemistä rikoksista, tai naispedofiilien määrän noususta tilastoissa, ja kysytään, miten lakimuutos estää nämä. (Yleensä uutiset ovat maista, joissa itsemäärittely ei ole voimassa) Tähän on helppo vastata, että ei mitenkään. Mikään laki ei estä rikoksia etukäteen tapahtumasta. Tilastot ovat tilastoja, ja niiden haitallinen vaikutus jonkun elämään lienee marginaalista.
EDIT. 10.6.21:
Yllä olevaa kappaletta on siteerattu ja levitetty muualla ja väitetty, että siinä "paljastan" jotain vahingossa. Ilmeisesti sitä tulkitaan niin, että minusta transihmiset ovat tärkeämpiä kuin muut, tai jopa että en välittäisi rikosten uhreista, tai jotain. Sen vuoksi haluan nyt selventää, mitä yllä olevalla kappaleella tarkoitan:
Kuten kaikessa lainsäädännössä on punnittava edut vs. haitat, myös translain uudistamisessa on punnittava erityisesti lakimuutoksen edut transihmisille vs. mahdolliset haitat muille. Minun ymmärrykseni mukaan translain muutos itsemäärittelyä kunnioittavaksi sisältää huomattavasti enemmän hyötyä transihmisille kuin haittaa muille. Haitat ovat mahdollisia, mutta eivät ilmeisiä. Tämän perusteluksi on olemassa artikkeleita ja tutkimuksia, mm. nämä:
15 experts debunk right-wing transgender bathroom myth
The transgender bathroom debate at the intersection of politics, law, ethics and science
Artikkeli edellisestä tutkimuksesta
Gender Identity Nondiscrimination Laws in Public Accommodations: a Review of EvidenceRegarding Safety and Privacy in Public Restrooms, Locker Rooms, and Changing Rooms
Artikkeli edellisestä tutkimuksesta
Lisäksi kappaleen viimeinen lause tarkoittaa tilastoja, ei rikoksia. Jos tilastot vääristyvät sukupuolen itsemäärittelyn vuoksi, sillä ei liene suoria konkreettisia haitallisia vaikutuksia kenenkään elämään. Alempana vastaan tarkemmin.
Minusta lakimuutoksen hyödyt ylittävät mahdolliset haitat moninkertaisesti, mutta selvästi on olemassa ihmisiä, jotka ovat eri mieltä, tai ainakin huolissaan. Osa näistä ihmisistä on omista ennakkoluuloistaan johtuen selkeästi kaikkea sellaista vastaan, joka voisi auttaa transihmisiä, mutta eivät tokikaan kaikki. Siksi yritän nyt omalta pieneltä osaltani hälventää huolia.
Vastaukseni ei ole täydellinen, enkä varmasti pysty vastaamaan tyydyttävästi kaikkiin kysymyksiin, koska A. en ole aloitteen tekijä, B. en ole kysynyt aloitteen tekijöiltä vastauksia näihin kysymyksiin ja C. en ole lakiasiantuntija. Minulle esitettiin myös joukko lisäkysymyksiä kommenteissa pariin blogikirjoitukseeni, mutta periaatteessa kaikki kysymykset liittyvät itseidentifikaation mahdollisesti aiheuttamiin ongelmiin liittyen sukupuolitettujen tilojen ja palvelujen käyttöön (pukuhuoneet, vankilat, terveydenhoito, urheilu, jne.).
Itsemääräämisoikeuteen perustuva sukupuolenkorjausta koskeva laki on jo voimassa muutamissa maissa - miten esitetyt kysymykset on näissä maissa ratkaistu? Maita, joissa laki on voimassa, ovat ainakin Tanska, Irlanti, Malta, Norja, Islanti, Belgia, Luxemburg, Itävalta, Alankomaat, Kanada, Brasilia, Argentiina, Kolumbia, Uuruguay ja Pakistan. Osassa Yhdysvaltoja ja Australiaa on voimassa vastaavia lakeja. Keskityn lähinnä niihin, joista pystyin löytämään jotain tietoja kielellä, jota ymmärrän. Onko itsemäärittelystä aiheutunut ongelmia näissä maissa? Tai onko nähtävissä selkeitä hyötyjä? (Tätä ei kysytty, mutta käytän tilaisuuden hyväksi.) Lähteenä olen useassa kohdassa käyttänyt Ihmisoikeuskeskuksen selvitystä Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen vuodelta 2018.
Toinen näkökulma lähestyä asiaa on katsoa, miten näistä kysymyksistä keskustellaan niissä maissa, joissa sukupuolen korjausta koskevaa lakia ollaan uudistamassa, kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Saksassa, Espanjassa tai Uudessa Seelannissa.
Esitän tämän kirjoituksen lopussa muutaman vastakysymyksen.
----------
Iso-Britannia: esimerkiksi tässä The Guardianin artikkelissa ja tässä Vicen artikkelissa sekä tässä The Conversationin artikkelissa todetaan, että jo nykyisessä lainsäädännössä (The Equality Act) sukupuolitetut tilat ja palvelut ovat myös transihmisten käytössä heidän sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti. Laissa on mainittu sallittuja poikkeustilanteita, joissa yhdelle sukupuolelle tarkoitetuista palveluista voidaan sulkea ulos transsukupuoliset, mikäli se on oikeutettua ja oikeasuhteista palvelun tarpeisiin nähden. The Equality Act säilyy nykyisellään, vaikka sukupuolen korjaaminen muuttuisi itsemääräämisoikeuteen perustuvaksi. Esimerkiksi miesten taholta väkivaltaa kokeneille naisille on perusteltua olla palvelu, josta transnaiset on suljettu ulkopuolelle, mikäli heidän fyysinen sukupuolenkorjauksensa on kesken, ja tällaista väkivaltaa kokeneilla naisilla on oikeus saada fyysisesti nainen tekemään ruumiintarkastus ja lääketieteellinen intiimitarkastus.
Tuoreen oikeustapauksen päätös (Pohjois-Irlanti) julistaa, että häiriön diagnoosin vaatiminen sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on tarpeeton ja perusteeton. Voisi siis olettaa, että itsemääräämisoikeus sukupuoleen tulisi Isossa-Britanniassakin voimaan, mutta... kun kyseessä on "TERF Island", niin ei. (<- EDIT. Lisäys 25.5.) Viime syksynä lakimuutos tuli voimaan, mutta itsemäärittelyoikeus sukupuoleen jäi toteutumatta. Sukupuolen juridisen korjaamisen hintaa alennettiin, ja päätettiin avata kolme sukupuoli-identiteetin kilinikkaa lisää. Ilmeisesti erinäisten naisjärjestöjen lobbaus on enimmäkseen tämän taustalla (sen perusteella mitä olen seurannut keskusteluja lähinnä Twitterissä).
Irlanti: Irlannissa laki itsemääräämisoikeudesta sukupuolen korjaamisessa tuli voimaan v. 2015. Guardianin artikkelissa vuodelta 2018 todetaan, että se ei ole aiheuttanut ongelmallisia tilanteita. Yksikään mies ei ole vilpillisesti korjannut sukupuoltaan päästäkseen naisten tiloihin, eikä yhtään nuorta ole painostettu lääketieteellisiin hoitoihin. Hyötyinä mainitaan merkittävästi laskenut henkinen stressi transihmisten keskuudessa. Tilastot eivät ole vääristyneet, koska juridisten sukupuolenkorjausten määrä vuosittain on hyvin pieni.
Yhdysvalloissa tilanne vaihtelee osavaltioittain, Australiassa niin ikään. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan (Massachusetts) itsemääräämisoikeudella ja sukupuolitetuissa tiloissa tapahtuvalla häirinnällä ei ole yhteyttä: uutinen aiheesta. Tasmanian osavaltio oli Australian ensimmäinen osavaltio, jossa sukupuolen itsemäärittely tuli voimaan. Tässä Tasmanian yliopiston artikkeli aiheesta, ja tässä selvitys lain vaikutuksista. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että ei-toivottuja haittavaikutuksia ei ole ilmennyt:
"The institute's inquiry uncovered no evidence that allowing people to change their officially recorded gender would have any significant unforeseen legal consequences.
At most, there are small issues to be considered, but they have been taken into account and the legislation carefully responds to them. Most notably, this was done by ensuring effective scrutiny of gender change applications to ensure they are genuine and warranted."
Eli joitakin pieniä asioita oli laissa huomioitava, ja tämän johdosta sukupuolen juridinen korjaaminen vaatii hakemuksen, jonka vilpittömyys ja perustelut tarkistetaan (miten, en tiedä, mutta joka tapauksessa vaaditaan muutakin kuin rasti ruutuun).
Tanska: Tämän tutkimusartikkelin mukaan itsemäärittelyoikeus sukupuolen juridisessa korjaamisessa johti siihen, että pääsy korjaushoitoihin vaikeutui. Käytännössä lakiuudistus johti siis siihen, että juridisesti sukupuoltaan korjanneet henkilöt eivät ole päässeet tai halunneet mennä korjaushoitoihin, koska niissä vaaditaan pitkiä psykiatrisia arvioita, sekä siihen, että osa sukupuolenkorjausta toivovista ei ole korjannut juridista sukupuoltaan, koska pelkäävät etteivät pääse korjaushoitoihin. Juridisen sukupuolen korjaaminen ilman korjaushoitoja on monelle vaikea tilanne, johon ei haluta joutua.
Tanskassa ko. laki tuli voimaan vuonna 2014, ja Tanskan lainsäädäntö määrittelee ja tunnustaa erikseen biologisen sukupuolen ja juridisen sukupuolen. Terveydenhuolto, hedelmöityshoidot ja vanhemmuus määritellään biologisen sukupuolen mukaan.
Uusi-Seelanti: tässä Stuffin artikkelissa todetaan, että vankiloiden osalta transsukupuoliset ja intersukupuoliset vangit voivat anoa pääsyä naisten osastolle / naisten vankilaan, mutta mikäli heidät on tuomittu seksuaalirikoksista naisia kohtaan, pääsyä ei myönnetä. Artikkelissa siteerataan Speak Up For Women -järjestöä, joka viittaa tietoon, että Isossa-Britanniassa sukupuolenkorjaukseen pyrkivien miesten määrä on noussut, mutta turvallisuusnäkökohdat on aina otettava huomioon, vankien sukupuolista ja sukupuoli-identiteeteistä huolimatta.
Norja: Lakimuutos tuli voimaan vuonna 2016. Myös Norjassa laki tunnistaa erikseen biologisen ja juridisen sukupuolen. Vanhemmuus ja huoltajuus määrittyvät biologisen sukupuolen mukaan.
Norjassa ainakin yksi häirintätapaus on käsitelty lain voimaantulon jälkeen. Lyhyesti kyse oli siitä, että kuntosalin pukuhuoneessa cisnainen meni kysymään transnaiselta, onkohan hän oikeassa paikassa. Naiset kohtasivat kaksi kertaa. Transnainen syytti cisnaista häirinnästä sukupuoli-identiteetin perusteella ja vei asian yhdenvertaisuusvaltuutetulle (tjsp), joka oli sitä mieltä, että häirintää tapahtui toisessa kohtaamisessa. Cisnainen vei sitten asian oikeuteen, jossa häirintäsyytös hylättiin. Oikeuden päätöksessä todetaan, että niiden transihmisten, jotka ovat korjanneet vain juridisen sukupuolensa, on varauduttava siihen, että heidän läsnäolonsa sukupuoli-identiteettinsä mukaisissa intiimitiloissa herättää reaktioita. Epämiellyttävät kysymykset ja epäilykset eivät kuitenkaan ole häirintää.
Alankomaat: Lakimuutos tuli voimaan vuonna 2014. Juridisen sukupuolen korjaamista varten hakija tarvitsee lausunnon yliopistosairaalan sukupuoliasiantuntijalta. Tällä menettelyllä pyritään karsimaan pois ns. hupivaihtajat. Vanhemmuus määräytyy biologisen sukupuolen mukaan.
Argentiina: laki tuli voimaan vuonna 2012. Juridinen sukupuolen korjaus ei vaikuta henkilön niihin velvoitteisiin, jotka ovat peräisin ajalta ennen korjausta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mikäli henkilö on saanut lapsen ennen sukupuolen korjausta, hänen vanhemmuutensa määrittyy sen mukaan mikä hänen sukupuolensa oli ennen korjausta. Laki takaa myös kaikki sukupuolen korjaukseen liittyvät lääketieteelliset hoidot niitä haluaville tietoisen suostumuksen periaatteilla.
Tämä on yllättävä tieto, sillä olen ollut siinä käsityksessä, että transihmisten asema Latinalaisessa Amerikassa on heikko. Yli 90% transihmisistä tekee seksityötä, koska muuta ei ole tarjolla, ja he yleensä kuolevat alle 40-vuotiaina. (Lähde mm. tämä) Argentiinan hallitus on kuitenkin hyvin sitoutunut transihmisten oikeuksien edistämiseen. NBC:n uutisen mukaan transihmisille on nyt varattu 1 % kiintiö julkisista viroista. Vankiloissa transihmiset kuitenkin sijoitetaan homoseksuaalien kanssa samalle erillisosastolle.
Espanja: lakimuutos äänestettiin kumoon tällä viikolla. Artikkelin mukaan lakimuutosta vastaan kampanjoineet tahot ovat vandalisoineet asiaa, mutta en ryhtynyt kääntämään espanjankielistä uutista asiasta, joten en osaa kertoa tarkemmin.
EDIT. 16.9.21 Kesällä lakimuutos hyväksyttiin: uutinen asiasta.
Saksa: lakimuutos äänestettiin kumoon niin ikään tällä viikolla, mutta äänestyksen takana vaikuttaisi olevan poliittisia kähinöitä. Asia tulee uudelleen äänestykseen ensi syksynä. (Lähde: LGB Alliance Deutschlandin twiitti ja sen alla oleva keskustelu, johon en linkkaa. Kyseinen organisaatio vakuuttaa kampanjoivansa jatkossakin lakimuutosta vastaan.)
----------
Miten Suomen translaki sijoittuu suhteessa muihin EU-maihin?
EU:n tutkimusraportissa vuodelta 2020 luokitellaan ne Euroopan maat, joissa juridinen sukupuolen korjaaminen ylipäätään on mahdollista, erilaisiin kategorioihin sen mukaan, miten hyvin laki kunnioittaa transihmisten ihmisoikeuksia. Kategorioita on viisi, joista nro 1 on huonoin ja nro 5 paras. Suomi on kategoriassa kaksi.
Suomen tasa-arvolaissa on jo, kuten Isossa-Britanniassa ja monessa muussakin maassa, EU:n yleistä linjaa vastaavat tasa-arvoa edistävät ja syrjinnän kieltävät pykälät, joihin sisältyy sukupuoli-identiteettiperuste. Näistä myönnetään poikkeuksia tietyissä tilanteissa:
Tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen yksinomaan tai pääasiallisesti toisen sukupuolen edustajille on kuitenkin sallittua, jos se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin.
Suomen vankiloissa kunnioitetaan jo nyt vangin itsemääräämisoikeutta sukupuoleen, ja sijoitus tehdään sukupuoli-identiteetin mukaisesti, mikäli se on turvallista. Näin toimitaan myös siinä tapauksessa, että sukupuoli-identiteetin tutkimukset tai sukupuolen korjaushoidot eivät ole vielä alkaneet. Lähde: Sukupuolen korjausprosessin läpikäyneen ja korjausprosessissa olevan henkilön sijoittaminen Rikosseuraamuslaitoksessa (8/004/2018)
----------
Onko sukupuolen itsemääräämiseen perustuvasta sukupuolen juridisesta korjaamisesta jotain raportoituja hyötyjä? Yllä linkatussa EU:n tutkimusraportissa kerrotaan:
Most respondents from countries with self-determination LGR procedures viewed the procedures in these countries most favourably and agreed that the process is quick, accessible and transparent.
LGR procedures based on self-determination are important for allowing transgender people to live with greater dignity and can support them to feel ‘seen’. At the individual level, participant testimonies suggest that gaining legal recognition of their gender can also reduce their overall experiences of discrimination and help to safeguard against hostility from others. The eradication of discrimination facilitates greater economic participation of transgender people, which leads to improvements in their socioeconomic position.
Access to LGR can play a big role in the social inclusion of trans people across the EU, however it must be accompanied with measures to tackle discrimination and improve the wider social acceptance of trans individuals in society.
----------
Näiden tietojen valossa, kysymykset (kopioin Femina non gratan blogista ja tarvittaessa lisäsin sulkeisiin selventäviä ilmauksia) ja omat vastaukseni niihin lyhyesti:
Onko näihin ryhmiin lukeutuvilla naisilla (mm. seksuaaliväkivallan ja parisuhdeväkivallan uhrit, sekä uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset ryhmät) oikeus tiloihin, joissa ei ole miespuolisia ihmisiä?
Kyllä on.
Onko naisilla tällaisen lain tultua voimaan ylipäätään oikeutta intiimitiloihin, joihin pääsy määräytyy fyysisen sukupuolen perusteella?
Kyllä, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki).
Miten varmistetaan tämän suojavaikutuksen (fyysisen sukupuolen perusteella eroteltujen intiimitilojen tarkoitus on estää seksuaalirikollisilta helppo pääsy potentiaalisten uhrien keskelle) säilyminen, jos pääsy intiimitiloihin muuttuu lailliseen sukupuoleen perustuvaksi? (Kysymystä perustellaan sillä, että valtaosa naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä esim. uimahalleissa tapahtuu nimenomaan unisex-tiloissa)
Laki ei ota kantaa siihen, onko esim. uimahalleissa oltava unisex-tilat, vaan palvelun tarjoaja päättää pukuhuonetilojen järjestämisestä. Suomen väkivaltarikostilastojen mukaan 90 % raiskauksista tapahtui yksityisasunnossa tai muussa yksityisessä paikassa. En ole onnistunut löytämään suomalaista tilastoa seksuaalirikoksista pukuhuoneissa, wc-tiloissa ym., joten en pysty vastaamaan muuten kuin seuraavasti: mikään laki ei ennalta ehkäise rikosta. Palvelujen tarjoajien intresseissä varmasti on asiakkaiden tyytyväisyys, joten uskoisin, että heillä on tällöin taloudellista motivaatiota saada turvallisuus kaikkien mielestä hyvälle tasolle.
Tuleeko pääsy näiden lajien (viitaten kontaktilajeihin sekä sellaisiin lajeihin, joissa miesten ylivoima säilyy hormonihoidoista huolimatta) naisten luokkiin määräytymään fyysisen vai laillisen sukupuolen perusteella?
Olympiakomitea ja lajiliitot päättävät näistä kriteereistä jatkossakin. Joissakin lajiliitoissa käytetään fyysistä sukupuolta, joissakin itseidentifikaatiota, joissakin testosteronirajoja ja/tai aikamääreitä (elänyt korjatussa sukupuolessa / käyttänyt hormonihoitoa xx kuukautta tai vuotta).
Tuleeko laillisen sukupuolen muuttaminen ilmoitusasiaksi vaikuttamaan siihen, miten osanottajat jaetaan urheilujoukkueisiin ja -kilpailuluokkiin? Ja tuleeko tämä pätemään sekä kontaktilajeihin, että muihin lajeihin?
Todennäköisesti ei. Kts. edellinen vastaus.
Miten turvataan se, että terveydenhoitohenkilökunnalla on aina tieto potilaan fyysisestä sukupuolesta, riippumatta esimerkiksi potilaan tajunnan tasosta? Kenen on vastuu, jos potilasta hoidetaan esimerkiksi väärän fyysisen sukupuolen mukaisilla viitearvioilla ja seurauksena on munuaisvaurio?
Useissa maissa, joissa itseidentifikaatioon perustuva sukupuolen korjaamista koskeva laki on voimassa, terveydenhoitoviranomaisilla on pääsy tietoon potilaan fyysisestä sukupuolesta. Tiedän, että Oikeus olla -kansalaisaloite haluaa poistaa ns. transrekisterin, mutta minulla ei ole tietoa, tarkoittaako tämä myös terveydenhoitoa.
Millä perusteella määritellään sairaanhoidossa potilaiden jakaminen vuodeosastoille? Tuleeko se perustumaan fyysiseen vai lailliseen sukupuoleen? Ja onko potilaalla oikeus valittaa sijoituksesta?
Laillisen sukupuolen mukaan, mutta potilaalla on oikeus valittaa, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki).
Valitaanko hoitohenkilökunta fyysisen vai laillisen sukupuolen perusteella? Ja jos potilas ei ole valintaan tyytyväinen, onko potilaalla oikeus valittaa?
Katso edellinen vastaus.
Miten toimitaan potilaan pyytäessä hoitohenkilökuntaa, joka on potilaan kanssa samaa fyysistä sukupuolta?
Katso edellinen vastaus.
Miten määritellään ruumiintarkastusten kohdalla se, kuka ruumiintarkastuksen saa suorittaa? Fyysisen vai laillisen sukupuolen mukaan?
Laillisen sukupuolen mukaan, mutta ruumiintarkastuksen kohteena olevalla henkilöllä on oikeus pyytää fyysisen sukupuolen mukaista henkilöä, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki)
Onko ruumiintarkastukseen joutuvilla oikeus siihen, että ruumiintarkastuksen suorittaa samaa fyysistä sukupuolta oleva henkilö?
On, katso edellinen vastaus.
Millä perusteella määräytyy vankilassa olevan henkilön sijoitus? Fyysisen vai laillisen sukupuolen mukaan? Jos se päätetään laillisen sukupuolen mukaan, miten taataan naispuolisten vankien turvallisuus siinä tapauksessa, että naisten vankilaan siirretään miespuolinen vanki, joka on syyllistynyt seksuaaliseen väkivaltaan naisia kohtaan?
Laillisen sukupuolen mukaan, kuten nytkin. Myös vangin esittämä toive hakeutua sukupuolen korjaushoitoihin otetaan huomioon ja sijoitus tehdään sen mukaan. Jokaisen vangin sijoittamisen kohdalla tehdään riskiarvio, ja mikäli on kohonnut riski sille, että vanki itse joutuu vaaraan tai hän asettaa muut vangit vaaraan, se huomioidaan sijoituksessa.
Miten päätetään, onko vanhempi “kykenevä päättämään puolueettomasti” lapsen puolesta?
Asiassa huomioidaan lapsen oikeudet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti. Tapaukset käsitellään yksilöllisen harkinnan mukaan.
Onko vanhemmalla missään tilanteessa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta suostumustaan ilman, että lapselle automaattisesti asetetaan laillinen holhooja, joka sitten antaa suostumuksensa? Tuleeko sama periaate pätemään hormonaalisen kehityksen keskeyttäviin hoitoihin ja leikkauksiin?
Katso edellinen vastaus.
Millä perusteella tullaan määrittelemään oikeus sukupuolen mukaan rajoitettuihin palkintoihin, apurahoihin tai muihin vastaaviin? Fyysisen vai laillisen sukupuolen mukaan? Naisille tarkoitetut apurahat ja rahapalkinnot on usein tarkoitettu parantamaan fyysisesti naispuolisten henkilöiden mahdollisuuksia toimia kyseisellä alalla.
Laillisen sukupuolen mukaan. Myös transnaiset kohtaavat samantyyppisiä esteitä aloilla, joilla naisten mahdollisuuksia pyritään huomioimaan apurahoilla ja palkinnoilla.
Miten taataan, että fyysisen sukupuolen perusteella annettavien palkintojen, apurahojen yms. aiottu vaikutus säilyy, jos ne jaetaan laillisen sukupuolen perusteella?
Palkintoja ja apurahoja jakavat tahot joutunevat harkitsemaan tämän.
Tullaanko nämä (sukupuolen mukaan jaotellut) tilastot jatkossa kokoamaan fyysisen sukupuolen vai laillisen sukupuolen mukaisesti?
En pysty vastaamaan tilastoja tekevien laitosten puolesta, mutta uskoisin, että suurissa, kansallisissa tilastoissa sukupuolensa korjanneiden määrä on niin vähäinen, että sillä ei ole merkitystä. Sellaisissa tilastoissa, joissa sukupuolella tai sen korjaamisella arvioidaan olevan merkitystä, uskoisin että tilastojen sukupuolitus rakennetaan uudelleen esimerkiksi siten, että sukupuolensa korjanneet kootaan omiin luokkiinsa.
Onko naispuolisilla kansalaisilla oikeutta ilmaista tyytymättömyytensä fyysisesti miespuolisten henkilöiden läsnäoloon intiimitiloissa, vai tulkitaanko nämä ilmaisut sukupuoleen perustuvaksi häirinnäksi?
Norjalaisen oikeustapauksen perusteella sanoisin, että on oikeus.
Arvioidaanko tässä tapauksessa (tasa-arvolain vaatimus sukupuolten tasa-arvosta valtion, kuntien ym. elinten toimikunnissa jne) tilanne fyysisen vai laillisen sukupuolen perusteella?
Laillisen sukupuolen perusteella.
Miten taataan, että tasa-arvolain selkeä aikomus fyysisen sukupuolen perusteella tasaisen edustuksen takaamisesta toteutuu?
Tasa-arvolaissa myös sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu on suojattu häirinnältä ja syrjinnältä.
Jos kriteeriksi (yhdistyksen jäsenyyteen liittyen) otetaan laillinen sukupuoli, tuleeko naispuolisilla henkilöillä jatkossakin olemaan oikeus muodostaa yhdistyksiä, joihin on pääsy sallittu ainoastaan fyysisesti naispuolisilla henkilöillä?
Kyllä, mikäli "se on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin" (tasa-arvolaki)
----------
Vastakysymykseni:
Ihmisoikeusvaltuuskunta on vaatinut translain pikaista uudistamista: 1) vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä on poistettava, 2) oikeus lääketieteelliseen hoitoon ja henkilön omiin tarpeisiin perustuviin palveluihin on turvattava osana terveyspalveluja, 3) sukupuolen oikeudellista vahvistamista ja sukupuolenkorjausta koskevat prosessit on eriytettävä toisistaan, 4) täysi-ikäisyyden kriteeriä on selvitettävä ja 5) translain nimi on muutettava ”laiksi sukupuolen vahvistamisesta”.
Miten yllä olevat vaatimukset toteutetaan, ellei uudistamalla translaki itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi?
Ja tarkempia kysymyksiä:
Miten transsukupuolisuuden depatologisointi eli poistaminen tautiluokituksesta puretaan lainsäädännössä, ellei muuttamalla translakia itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi?
Miten poistetaan transihmisten ihmisoikeusloukkaukset, kuten vaatimukset lisääntymiskyvyttömyydestä ja lääketieteellisestä diagnoosista, ellei translakia uudistamalla?
Miten sukupuolidysforiasta kärsivien lasten ihmisoikeudet toteutuvat, ellei translakia uudistamalla? Lapsen oikeuksien sopimus toteaa mm. (poimin ne, jotka mielestäni sopivat tähän yhteyteen):
Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.
Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.
Sopimusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista terveyspalveluista.
Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja.
Sopimusvaltiot suojelevat lasta kaikilta muilta hänen hyvinvointiaan jollain tavoin uhkaavilta hyväksikäytön muodoilta.
EDIT. 4.8.2021:
Linkkasin tämän postaukseni Femina non gratan blogiin, mutta hän ei julkaissut kommenttiani. Kun kysyin asiasta häneltä Twitterissä, hän vastasi: "Hei Anne! Huomasin kommenttisi ja luin tekstisi. Oma kirjoitukseni oli kuitenkin ns. valmis pohja päättäjille lähetettäväksi, suosittelisin siis sinuakin lähestymään em. tahoja aiheen tiimoilta :)" - johon minä vastasin: "Heipä hei. Minun tekstini oli vastaus noihin kysymyksiin, koska niitä minulta joku blogissa pyysi. Ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan vastaukset. :) Päättäjät todennäköisesti jo tietävät nuo vastaukset."
Silti keskustelupalstoilla toistetaan mantraa "kukaan ei vastaa näihin kysymyksiin".
Lähettänyt Anne M klo 15.43 15 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Ihmisoikeudet, Translaki
lauantai 15. toukokuuta 2021
Taistelua transfobiaa vastaan - transfobian vastainen päivä 17.5.2021
Maanantaina 17.5. vietetään transfobian vastaista päivää.
Niin sanotulle tavalliselle tallaajalle sana transfobia tarkoittanee muihin fobioihin verrattavaa irrationaalista kauhua, pelkoa tai vastenmielisyyttä, tai suoraa väkivaltaa transsukupuolisia kohtaan. Transfobia tarkoittaa kuitenkin muutakin. Fobinen käyttäytyminen voi ilmetä mitätöintinä, vähättelynä, poissulkemisena, häirintänä tai syrjintänä. Transfobia rinnastuu seksismin ja rasismin kaltaisiin ilmiöihin. Kuten brittiläinen TransActual-sivusto asian määrittelee, transfobiaa on myös esimerkiksi se, jos kannattaa tiukkoja rajoituksia transihmisten terveydenhoidolle.
Gender critical eli sukupuolikriittiset ovat kasvava ilmiö erityisesti Isossa-Britanniassa, ja täällä Suomessakin se näkyy erilaisilla keskustelualustoilla. Omasta mielestään he eivät ole transfoobikkoja, vaan realisteja. LGB Alliance on yhdistys, jonka ovat perustaneet nämä sukupuolikriittiset, ja he väittävät ajavansa homojen, lesbojen ja biseksuaalien oikeuksia, mutta tähän mennessä he ovat keskittyneet lähinnä kampanjoimaan transihmisten oikeuksia vastaan. Nyt myös Suomeen on tällä viikolla perustettu LHB-liitto, joka seuraa edellisen jalanjäljissä.
Transfobian vastaisen päivän kunniaksi ajattelin käydä hieman läpi heidän perustelujaan sille, miksi he eivät ole transfobisia, vaan realisteja. Olen nyt joitakin vuosia seuraillut heidän kirjoitteluaan, ja yrittänyt ymmärtää, miten he ajattelevat. En ole onneksi ainut, joka tätä on miettinyt, joten voin tukeutua esimerkiksi Kim Hipwellin kirjoitukseen. Kim tiivistää gender criticalien ydinuskomukset seuraaviin kolmeen (vapaa käännös, yritän välttää vaikeita termejä):
1. Gender eli sukupuoli-identiteetti on termi, jonka olemassaolon he pyrkivät kieltämään. Tämä johtuu siitä, että ilman sukupuoli-identiteetin käsitettä transsukupuolisuutta ei voida tyydyttävästi selittää, ja sehän heille sopii.
2. Sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin ilmaisu on sukupuolikriittisten mielestä kuin irrotettava kuori, jolla ei ole yhteyttä sukupuoli-identiteettiin (eihän sillä voi olla, koska sitä ei ole olemassa heidän uskomuksensa mukaan). Tämän ydinuskomuksen avulla voidaan selittää transihmisten sukupuolen ilmaisu vilpilliseksi, epärehelliseksi.
3. Ainoastaan binäärinen sukupuolijaottelu on pätevä, jolloin ihmisiä ei tarvitse jakaa eri ryhmiin sukupuoli-identiteetin perusteella.
----------
1. Kim käyttää tämän uskomuksen kohdalla termiä ontologia (olevaisen perimmäisen olemuksen tutkiminen).
Mitä transsukupuolisuus perimmältään on? Transsukupuolisuuden määritelmä edellyttää käsitteen sukupuoli-identiteetti määrittelyä, koska transsukupuolisen ihmisen sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan, eli hän kokee sukupuoliristiriitaa syntymässä määriteltyä sukupuolta kohtaan.
Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen omaa sisäistä ymmärrystä sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan. Esimerkiksi, kun ihminen havainnoi sukupuolensa kehonsa piirteiden perusteella, ja se johtaa ymmärrykseen sukupuolesta, syntyy sukupuoli-identiteetti.
Jos kyseenalaistaa sukupuoli-identiteetin olemassaolon, kyseenalaistaa samalla kaiken muunkin sellaisen olemassaolon, joka on ihmisen oma ymmärrys asiasta. Jos väittää, että sukupuoli-identiteettiä ei ole olemassa, väittää samalla, että ihminen ei ymmärrä olevansa jotain sukupuolta.
On olemassa sukupuoli-identiteetti "agender", joka tarkoittaa kirjaimellisesti sukupuoli-identiteetitöntä sukupuoli-identiteettiä, suomeksi lähinnä oleva termi lienee muunsukupuolinen. Sukupuolikriittiset eivät kuitenkaan julistaudu agendereiksi, vaikka he sanoisivat, ettei heillä ole sukupuoli-identiteettiä, koska silloinhan he olisivat itsekin transihmisiä. Sen sijaan he uskovat paradoksiin "Minulla ei ole sukupuoli-identiteettiä, mutta olen nainen."
Jotta tämä paradoksaalinen väite voisi pitää paikkansa, olisi hyväksyttävä, että mies ja nainen voidaan määritellä täysin ilman psykologista korrelaatiota. Kehon eli biologian/fysiologian ja mielen eli psykologian pitäisi siis olla toisistaan täysin erilliset. Väitteen esittäjä ei siis omaa subjektiivista käsitystä itsestään joko miehenä tai naisena. Tämä kuulostaa melko originellilta jos sitä miettii esimerkiksi jonkin muun kehoon liittyvän asian yhteydessä, esimerkiksi nälän. "En koe nälkää, mutta havainnoin kehoni biologista tilaa ravitsemuksellisen riittävyyden perusteella." On tietysti olemassa tilanteita ja tiloja, joissa ihminen ei havaitse kehonsa nälkäviestejä, tai joissa muutoin ihmisen biologiset ja psykologiset viestit ovat ristiriidassa keskenään, mutta vapaaehtoisesti tällaista valintaa ei pysty tekemään.
Ihminen voi ymmärtää sukupuolensa joko kehon biologiasta tai sukupuoli-identiteetistä käsin, ja molemmat näkökulmat sisältävät sukupuoli-identiteetin. Nämä näkökulmat eivät ole mitenkään luontaisesti ristiriidassa keskenään. Suurimmalla osalla ihmisistä nämä käsitykset ovat keskenään yhteneväiset, eikä ristiriitaa ole, jolloin on ymmärrettävää, että sukupuoli-identiteetti erillisenä käsitteenä sukupuolesta tuntuu turhalta, mutta olemassa se silti on.
Yksi sellainen selitys transsukupuolisuudelle, joka ei sisällä sukupuoli-identiteettiä, on autogynefilia. Tätä selitystä sukupuolikriittiset mielellään käyttävätkin näkemystensä perustelemiseksi. Autogynefiili tarkoittaa miestä, joka kiihottuu seksuaalisesti ajatuksesta itsestään naisena. Se on seksuaalinen parafilia, joka on laajasti lääketieteen ja transyhteisön hylkäämä. Tällä selityksellä on kuitenkin kätevä perustella, miksi transnaiset tulisi sulkea pois naisten tiloista, koska hehän ovat siellä vain kiihottuakseen (tai jotain sinne päin). Julia Seranon artikkeleista voi lukea lisää.
Toinen tapa yrittää välttää viittauksia sukupuoli-identiteettiin on sukupuolidysforian diagnoosiin sen sijasta. Ajatuksena on, että dysforia voidaan havaita objektiivisemmin. Kim viittaa Debbie Haytoniin esimerkkinä tästä ajattelusta. Debbie Hayton on transnainen, joka näkyvästi kampanjoi transfobisten riveissä, koska hän on sitä mieltä, että biologinen sukupuoli on tärkeämpi kuin sukupuoli-identiteetti. Kimin viittaus Haytoniin on tämä mielipidekirjoitus, jossa hän perustelee, miksi lakien tulee perustua fyysiseen todellisuuteen eikä tunteisiin. Kim toteaa, että koska on olemassa transihmisiä, joilla ei ole sukupuoliristiriitaa, perustelu ei ole pätevä. Lisäksi sukupuolidysforia ei ole objektiivisesti havaittavissa ja mitattavissa oleva asia, vaan se selvitetään subjektiivisin menetelmin eli kysymällä ihmiseltä itseltään, miten hän asian kokee. Eli jotta sukupuolidysforia voisi olla sukupuoli-identiteetistä vapaa selitys, olisi oltava keino diagnosoida sukupuolidysforia ilman subjektiivista kyselyä, ja tällaista ei ole olemassa. (Jonkin verran aivotutkimuksia on tehty, ja jotkut tutkimukset ovat löytäneet transihmisten aivoista merkkejä transsukupuolisuudesta, mutta luotettavia tuloksia ei vielä ole.)
Jäljelle jää vielä yksi keino välttää viittaus sukupuoli-identiteettiin, eli selitys että transihmiset ovat hämmentyneitä, harhaisia, tai valehtelijoita. Silloinhan transihmiset ovat vain mieleltään sairaita biologisen sukupuolensa edustajia. Transihmisyyttä ei ole olemassa, paitsi sairautena. Sukupuolikriittiset manifestoivat tätä uskomustaan mm. väärinsukupuolittamalla transihmisiä, tai kuvailemalla transnaista "transidentifioituvaksi mieheksi". Tähän uskomukseen perustuu myös heidän väitteensä, että transihmisiin kohdistuva eheytysterapia on toimiva hoitomuoto, koska se parantaa heidät tästä harhasta
Toinen transihmisten harhaisuuteen ja eheytykseen liittyvä väite on, että transihmisten sukupuoli-identiteetin hyväksyminen on pakotettua eheytysterapiaa homoille ja lesboille, jotka joutuvat muuttamaan seksuaalista suuntautumistaan, tai että homoiksi tai lesboiksi kasvavat nuoret "eheytetään" transsukupuolisiksi. Esimerkkinä tästä Kim linkkaa Kathleen Stockin artikkelin , ja vastapainoksi Kim suosittelee tutustumaan Christa Petersonin vasta-artikkeliin. Lisäksi Kim linkkaa mielenkiintoiseen Aleandro Zanghellinin artikkeliin, josta löytää runsaasti vasta-argumentteja sukupuolikriittisten uskomuksille.
Lyhyesti ilmaistuna Stock siis väittää, että mikäli lesbo hyväksyy transnaisen sukupuoli-identiteetin, lesbosta tuleekin heteroseksuaalinen (koska transnainen on biologisesti mies). Sanat homo ja lesbo menettävät merkityksensä, kun niillä ei voida enää kuvata seksuaalista kiinnostusta samaa (biologista) sukupuolta olevaan henkilöön. Logiikka ei toimi, jos sukupuoli-identiteetin käsite hylätään. Mutta jos se hyväksytään, logiikka toimii. Ongelma on siis täysin keksitty, koska sukupuoli-identiteetti on olemassaoleva ilmiö, kuten alussa todettiin.
Radikaalit feministit Janice Raymond ja Sheila Jeffreys ovat jo kauan sitten kirjoissaan "The transsexual empire" ja "Gender hurts" julistaneet, että ilman sukupuoli-identiteettiä transsukupuolisuutta ei ole olemassa. Tämä ei ole pelkkää teoriaa, sillä esimerkiksi Unkarin valtio on saattanut voimaan lain, jonka mukaan syntymätodistukseen merkittyä sukupuolta ei voi muuttaa.
2. Tämän uskomuksen kohdalla Kim käyttää termiä mereologia (osien ja kokonaisuuden suhde).
Sukupuolen ilmaisu sisältää kaiken yksilön toiminnan ja käyttäytymisen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa nainen, mies tai jotain muuta. Näitä ilmaisun tapoja ovat esimerkiksi vaatetus, muu ulkonäkö, puhetyyli, ilmeet ja eleet.
Sukupuolikriittisessä uskomuksessa tämä sukupuolen ilmaisu on sukupuoli-identiteetistä irrallinen, kuin simpukan kuori, joka ei välttämättä ole yhteydessä ihmisen sisimpään. Kuoren voi ottaa pois ja vaihtaa toiseen. Näin voidaan tehdä tietoisesti esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että halutaan herättää huomiota, järkyttää, rikkoa rajoja tai tabuja, jne. Sisimmän sijaan sukupuolen ilmaisu ohjautuu ulkoa päin, eli yhteiskunta ja sosiaaliset normit ohjaavat sukupuolen ilmaisua.
Sukupuoli-identiteetit voidaan siis poistaa hylkäämällä nämä sosiaaliset normit. Esimerkiksi lasten vaatteiden ja lelujen sukupuolineutraalius tähtää tähän. Sekä sukupuolikriittiset että transihmiset voivat olla samaa mieltä siitä, että kuluttamisen suhteen sukupuolineutraalius on tavoiteltavaa, mutta toiset tavoittelevat sillä sukupuolten tasa-arvoa ja toiset sukupuolen häivyttämistä, jotka ovat täysin eri asioita.
Jos ajatellaan kuitenkin, että sukupuolen ilmaisu on tiiviisti kytköksissä sukupuoli-identiteettiin niin, että se on osa ihmistä eikä ulkoapäin ohjattu vaihdettava kuori, siitä tulee vilpitöntä. Esimerkiksi musliminaisen huntu tai skottilaisen ruudullinen asu ovat merkkejä tietynlaisesta uskonnollisesta tai kansallisesta identiteetistä, joita luontaisesti pidämme vilpittöminä. Miksi sama ei pätisi sukupuolen ilmaisuun? Sukupuolen ilmaisua ei myöskään voi oikein välttää.
Sosiaaliset konstruktiot ovat osa materiaalista todellisuutta. Ne ilmenevät tavoissamme ja laeissamme, ja luovat mahdollisuuksien ja rajoitusten ympäristön, jossa mieli ja keho kehittyvät aivan kuten fyysinen maailmakin kehittyy. Sosiaalisista konstruktioista voi tulla meille yhtä materiaalisia kuin raaka fyysisyys; ne voivat muokata mieltämme ja aivojamme. Tällaisia sisäistettyjä konstruktioita ei saa "pois päältä" - esimerkiksi luku- ja kirjoitustaitoa.
Emme suoraan ymmärrä maailmaa, vaan lähinnä tulkitsemme sitä ja opimme toimimaan siinä. Jokaiselle muodostuu oma henkilökohtainen tulkinta ympäristöstä. Fyysisten, henkisten ja sosiaalisten tulkintojen välillä ei ole eroa, vaan ne kaikki yhdessä muodostavat kokonaisuuden, tulkintamme todellisuudesta.
Sukupuolikriittisestä näkökulmasta katsottuna sukupuolen ilmaisu vaihdettavana kuorena rakentaa transsukupuolisen sukupuolen ilmaisun stereotyypin esittämisenä. Se on valheellinen, päälle puettava rooli. Tämän näkökulman voi huomata vääräksi, jos kuuntelee transihmisten kertomuksia elämästään - miten he ovat joutuneet tekemään suuriakin uhrauksia oman näköisensä elämän vuoksi, ja kärsimään yhteiskunnan ja läheisten hyljeksintää. Tällaisen elämänmuutoksen takana ei voi olla muuta kuin vilpitön ja vahva sisäinen tekijä.
Mikäli sukupuolen ilmaisun vilpittömyys hylätään, mikään ei erota transihmisen sukupuoli-identiteetin ilmaisua cis-ihmisen sukupuolistereotypioiden esittämisestä - transnainen Lili Elbeä ei erota drag queen Lily Savagesta (Paul O´Gradyn hahmo). Cismiesten käyttäminen transnaisten roolissa elokuvissa vahvistaa tätä käsitystä, kuten Disclosure-dokumenttielokuva meille kertoo.
Myös transihmisten lääketieteellisten hoitojen vaatimukset on helppo ohittaa ja mitätöidä, jos uskoo heidän sukupuoli-identiteettinsä ilmaisun olevan vilpillistä. Tällöin heidän olisi vain hylättävä tämä vilpillinen kuori ja hyväksyttävä oma fyysinen kehonsa. Tällä logiikalla voisimme luopua lääketieteestä kokonaan ja tyytyä kaikki siihen, mitä olemme luonnolta saaneet.
3. Tästä uskomuksesta Kim käyttää termiä monismi (ykseysajattelu). Tämän sukupuolikriittisen uskomuksen mukaan vain biologinen sukupuolijaottelu on todellista, ja siksi ei tarvita muita, kuten esimerkiksi sukupuoli-identiteetin perusteella tapahtuvaa jaottelua.
Biologian materiaalinen todellisuus vastaan sukupuoli-identiteetin epätodellisuus - tämä vastakkainasettelu on polttoainetta laajalle rintamalle kiihkoilua ja fanaattisuutta.
On olemassa ilmiö nimeltä transhumanismi, uskomus että ihmiset vapautuvat biologian ja sukupuoli-identiteettien kahleista uuden teknologian avulla. Sukupuolikriittiset hylkäävät tällaisen ajattelun, koska heille on tärkeää säilyttää se, "mikä on ihmiselle luonnollista", eli traditionaalinen sukupuolen binäärisyys. Tämän vuoksi sukupuolikriittisten ja äärioikeiston sekä evankelisuskonnollisten ryhmien retoriikka on osittain yhtenevää. Sukupuolikriittisten mielestä transihmiset ovat osa transhumanismia, kun taas äärikonservatiivien mielestä myös ehkäisy ja hedelmöityshoidot ovat transhumanismia.
Sukupuolikriittiset tuntuvat olevan tyytyväisiä, että joku muukin on heidän kanssaan samaa mieltä transihmisistä, vaikka nämä mainitut ääriryhmät uhkaavat myös naisten oikeuksia, kuten esimerkiksi Puolassa on jo tapahtunut.
Mainittujen ääriryhmien ja sukupuolikriittisten äänet yhtyvät myös yhä lisääntyvässä retoriikassa naisten sukupuoliperusteisten oikeuksien (women's sex-based rights) puolustamisesta. Nämä oikeudet ovat sukupuolikriittisten mukaan vuosisatoja kestäneen taistelun tulosta. Fraasi on kuitenkin vasta muutaman vuoden vanha, ja pohjimmiltaan poliittinen "dogwhistle" - päältä katsoen järkevä ja kohtuullinen, koska se vaikuttaa anti-seksistiseltä, mutta se viestittää tietyn asennoitumisen, jonka asiaan vihkiytyneet tunnistavat. Korostamalla sukupuolta sukupuoli-identiteetin kustannuksella, palauttamalla kysymyksen biologiaan, viestitään että transihmisten ja naisten oikeudet ovat keskenään ristiriitaiset. Tämä merkitsee ajattelutapaa, jossa transihmisten tasa-arvoisia oikeuksia ei pitäisi vahvistaa laein.
Jotta jonkun ihmisryhmän oikeudet olisivat ristiriidassa toisen ihmisryhmän oikeuksien kanssa, pitäisi oikeuksien olla nollasummapeli: jos joku voittaa, joku toinen häviää. Mutta mikäli tavoitteena ovat yhtäläiset oikeudet, eikä jonkun ryhmän nostaminen toisen edelle, nollasummapelin säännöt eivät päde. Jos väittää, että yhden ihmisryhmän yhtäläiset oikeudet ovat ristiriidassa toisen ryhmän yhtäläisten oikeuksien kanssa, puolustaa epätasa-arvoa tai status quon hajottamista. Toisin sanoen, kannattaa rotuerottelun tyyppistä järjestelmää.
Sukulainen tälle "sukupuoliperusteisten oikeuksien" fraasille on "sukupuolen häivyttäminen" tai "samaan sukupuoleen kohdistuvan seksuaalisen kiinnostuksen häivyttäminen". Sukupuolikriittiset tahot syyttävät transihmisiä myös näistä. Nämä ovat sukua fasistisille ja rasistisille vähemmistövastaisille puheille. Niissä puhutaan, miten he saastuttavat ja tekevät asiat epäpuhtaiksi, valloittavat tilat ja termit itselleen, häivyttävät perinteet, ja niin edelleen. Ilmeisten ennakkoluulojen selkiinnyttyä on helppo nähdä, miten pinnallista heidän "järkevyytensä ja kohtuullisuutensa" on.
Sukupuolikriittiset ilmaisevat huolensa siitä, että sukupuoliperusteisten oikeuksien kohdalla sukupuoli-identiteetin korostaminen biologisen sukupuolen sijaan aiheuttaa haittaa. On kuitenkin vaikea löytää selkeitä ja hyvin perusteltuja haittoja, joita tämä aiheuttaisi. Kim käy artikkelissaan läpi Kathleen Stockin listauksen tällaisista haitoista.
Ensimmäinen haitta Stockin listalla on, että menetettäisiin ymmärrys naisten alttiuteen kokea seksuaalista väkivaltaa. Stock siis olettaa, perusteettomasti, että biologia selittää tämän ilmiön. Tämä on kuitenkin välinpitämätön ja väsynyt oletus, jolle ei ole todisteita. Todisteita sen sijaan on sille, että transihmiset ja erityisesti transnaiset kohtaavat seksuaalista väkivaltaa paljon enemmän kuin cisnaiset. Tämä ei johdu biologiasta, vaan sosiaalisista rakenteista.
Toinen Stockin väite on, että menetettäisiin ymmärrys naisten alttiuteen sairastua anoreksiaan ja itsetuhoisuuteen. Kim kysyy, miten nämä liittyvät biologiaan, ja eivätkö psykologiset ja sosiaaliset tekijät liity Stockin mielestä näihin ilmiöihin lainkaan. Todisteet osoittavat jälleen päinvastaista, eli transnaiset kokevat näitä enemmän kuin cisnaiset.
Kolmas Stockin väite on, että menetettäisiin ymmärrys naisten alttiuteen tietyille syöpäsairauksille. Biologia ei kuitenkaan selitä täysin näitäkään. Transnaiset voivat sairastua rintasyöpään, koska he saavat estrogeeniä. Inklusiivinen kielenkäyttö lääketieteessä saa sukupuolikriittiset joskus raivon partaalle.
Transihmisen biologinen sukupuoli ei kerro koko totuutta lääketieteessä, se on vain osa sukupuolen kokonaisuudesta. Hormonihoito on useissa tapauksissa paljon tärkeämpi tieto kuin henkilön syntymäsukupuoli.
Stockin neljäs väite on, että tilastot vääristyvät, jos ihmiset tilastoidaan sukupuoli-identiteetin eikä biologisen sukupuolen mukaan. Stock ei kuitenkaan anna konkreettisia esimerkkejä siitä, millaisia vaikeuksia tämä aiheuttaisi. Transihmisiä on sen verran vähän, että suuria vääristymiä ei synny. Eikö silloinkin synny vääristymiä, jos transihmiset tilastoidaan biologisen sukupuolen mukaan? Tämä varmaan riippuu siitä, mitä tilastoja tarkastellaan ja missä tarkoituksessa.
Biologiseen sukupuoleen vetoaminen ainoana oikeana materiaalisena todellisuutena vertautuu rasistisiin, seksistisiin, ableistisiin ja homofobisiin ideologioihin siitä, että luonnonlaki määrää jotain. Sukupuolikriittisten väite kahdesta sukupuolesta vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta sukupuolen määräytyminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista.
Vaikka intersukupuolisuutta on monenlaista, ja heitä on vähän, se ei tietenkään ole kolmas sukupuoli, aivan kuten sukupuolikriittiset sanovat. Mutta mitä enemmän intersukupuolisuudesta tiedetään, sitä enemmän tiedetään ihmisen sukupuolen määräytymisestä, ja sitä selvemmäksi käy, että jako kahteen sukupuolikategoriaan ei ole mikään luonnontieteellinen totuus. Ihmiset ovat asettaneet sukupuolten rajat johonkin kohtaan, ja nuo rajat eivät ole niin selkeät kuin peruskoulun biologian tunnilla on opetettu. Jos sukupuolen biologinen binäärisyys asetetaan ohjaavaksi, intersukupuolisilla ei olisi oikeutta sukupuoli-identiteettiin.
Sukupuolen spektri ei ole kaksiulotteinen jana, jolla sukupuoli voi olla jotain miehen ja naisen välissä, vaan se on moniulotteinen avaruus. (Verrataan vaikka väreihin: valkoisen ja mustan välissä on eri sävyisiä harmaita, mutta sukupuoli ei ole mustavalkoinen, vaan sisältää kaikki värit ja sävyt.) Sukupuolikriittisten katsantokannassa mies- ja naissukupuoli ovat toisilleen vastakkaiset ja toisiaan täydentävät (musta ja valkoinen), ja sen vuoksi sukupuolen ajatteleminen spektrinä on heille vaikea. Heidän mielestään intersukupuolinen on aina joko nainen tai mies, mutta tämä ei ole totta. Tällainen ajattelu on myös intersukupuolisten lasten kirurgisten leikkausten takana - heidän kehonsa pakotetaan jompaan kumpaan sukupuoleen. Tällainen toiminta hävittää ihmisen luonnollisen sukupuolen moninaisuuden. Ironista kyllä, sukupuolikriittisten mielestä sukupuoli on muuttumaton, eikä sitä voi leikkauksilla muuttaa.
Biologisen sukupuolen olemassa oloa ei kielletä, eivätkä kaikki ihmiset ole intersukupuolisia, mutta sukupuolikriittisten vetoomukset "perusbiologiaan" ja maalaisjärkeen eivät perustu tieteeseen, vaan ne ovat ideologisia. Luokitusjärjestelmä, joka pakottaa kaikki ihmiset kahteen kategoriaan - joissakin tapauksissa pakollisten kirurgisten toimenpiteiden kautta, joissakin tapauksissa kirurgisista toimenpiteistä huolimatta - voi olla vain ideologiaa, joka on monelle ihmiselle haitallinen.
Binäärisen sukupuolijaon päteminen sukupuoli-identiteetin sijaan osoittautuu riittämättömäksi selitykseksi myös silloin, kun tarkastellaan sukupuoli-identiteetin muuttumista eri kulttuureissa ja eri aikoina. Useat kulttuurit ja aikakaudet tuntevat useampia sukupuoli-identiteettejä kuin kaksi.
Eri kulttuureissa ja aikakausina ilmenevät binäärin ulkopuoliset sukupuoli-identiteetit ovat toisistaan erillisiä ja omaan kulttuuriinsa ja aikaansa sidottuja, eikä niitä voi suoraan verrata länsimaisiin kulttuureihin ja tähän hetkeen. Näiden sukupuoli-identiteettien olemassaolo kuitenkin todistaa, että sukupuoli-identiteetin käsitteessä on paljon kirjavuutta.
Sukupuoli-identiteettien määrää tärkeämpi kysymys on, onko käytettävä luokittelujärjestelmä käytännöllinen vai ei, ja kuvastaako se todellisuutta - käyttävätkö ihmiset sitä. Koska on olemassa kulttuureja, joissa useampi sukupuoli-identiteetti on kulttuurinen normi, se on käytännöllinen. Länsimaisissa kulttuureissa yleistynyt kolmas pronomini "they" kertoo, että myös länsimainen kulttuuri kaipaa binäärin jaottelun muuttamista.
Yritys asettaa malli, jossa on vain kaksi sukupuolta, eikä ollenkaan sukupuoli-identiteettiä, ei ole vapauttava, vaan painostava fantasia, visio kurinalaisesta maailmasta, jossa transsukupuoliset, ei-binäärit ja intersukupuoliset ihmiset eivät ole olemassa.
----------
Kuten Kim toteaa loppusanoissaan, sukupuolikriittisten uskomukset kierrättävät vanhoja homofobisia ja rasistisia kielikuvia. Vaikka ne voivat kuulostaa pintapuolisesti järkeviltä ja kohtuullisilta, ne eivät kestä lähempää kriittistä tarkastelua. Voisi jopa kysyä, uskovatko ihmiset näihin aivan tosissaan - mutta onko se mikään ihme nykymaailmassa, jossa rokotevastaisuus, ilmastonmuutosvastaisuus ja kaikenlaiset salaliittoteoriat kukoistavat.
Kim toteaa, että seksismin lopettaminen ei edellytä sukupuolen tai sukupuoli-identiteetin häivyttämistä, niin kuin ei nälänhädän lopettaminen edellytä ruokahalun häivyttämistä tai antirasismi ei edellytä etnisyyden hävittämistä. Sukupuoli-identiteetin kieltämisen sijaan on hyödyllisempää luopua sen käyttämisestä sosiaalisen kontrollin välineenä ja muuttaa se voimaksi, jonka avulla voidaan murtaa cisnormatiiviset tukahduttavat rakenteet.
Lähettänyt Anne M klo 16.10 3 kommenttia:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Ihmisoikeudet, Myytinmurtaja, transfobia
keskiviikko 12. toukokuuta 2021
Elämätön nuoruus
Tänään minulla on ollut vaikea päivä. Olen ollut surullinen. Nuoreni koulussa tanssittiin vanhojen tanssit, mutta hän ei halunnut osallistua. Taidan surra sitä, mikä jää häneltä ja minulta kokematta. Samalla olen ollut iloinen ja liikuttunut siitä, että vanhojen tanssit pystyttiin kaikesta huolimatta järjestämään, ja tilaisuus striimattiin kotiväelle.
Ei hän ole koskaan tansseista tai diskoista välittänyt. Hän halusi jättää myös ysiluokan itsenäisyyspäivän tanssiaiset väliin, mutta opettajien painostuksesta johtuen hän oli paikalla, katsomassa. Onneksi kukaan ei pakottanut häntä tanssimaan, eikä pukeutumaan mekkoon.
Nuorten tanssiaiset ovat sukupuoliroolien manifesti. Tytöt laittautuvat kauniiksi ja käyttävät suuria rahasummia upeaan mekkoon, kampaukseen ja meikkiin. Pojat harjoittelevat herrasmiehen käyttäytymissääntöjä. Pareja etsitään ja varataan kuukausia etukäteen, tansseja harjoitellaan viikkokaupalla.
Minun nuoruudessani vanhojen tanssit eivät olleet vielä sellainen spektaakkeli kuin nykyään. Toimittajat eivät käyneet kuvaamassa, vanhemmat eivät olleet katsomassa, rahaa käytettiin niukasti, tansseja harjoiteltiin liikuntatunnilla kerran tai kaksi.
Nyt nuoreni ikätoverien vanhemmat laittavat ylpeinä kauniita kuvia pojistaan ja tyttäristään someen ja hehkuttavat heidän ihanuuttaan ja nuoruuttaan. Kuvia katsellessani ja postauksia lukiessani tunnen paitsi iloa ja liikutusta ystävieni puolesta, myös surua ja tyhjyyttä. Minun nuoreni ei halua osallistua tähän nuoruuteen kuuluvaan rituaaliin, ja se surettaa minua.
Olen surullinen, koska nuoreni on ulkopuolinen. Taidan olla hieman myös kateellinen, koska en voi olla hänestä samalla tavalla ylpeä kuin muut vanhemmat vanhojentanssipäivänä ovat. Olen hänestä suunnattoman ylpeä toisella tavalla, vaikka tätä vanhojentanssipäivän iloa en pääse kokemaan.
Nuori sanoo, että tanssiaiset eivät kiinnosta häntä. Hän ei ole koskaan halunnut "olla kuten muut", vaan on aina ollut omanlaisensa, ihan pienestä saakka. Siksi mietin, että jos hän olisi cistyttö, haluaisiko hän osallistua tanssiaisiin silloinkaan. En voi tietää sitä, mutta nyt tässä tilanteessa minusta tuntuu, että hänen sisäinen syvällinen erilaisuuden kokemuksensa estää häntä osallistumasta tähän muille tärkeään rituaaliin.
Viime tai edellisvuonna näin kuvan, jossa transpoika tanssi vanhojen tansseissa tytön kanssa. He näyttivät iloisilta ja hulluttelivat kuvaajalle. Olin iloinen heidän puolestaan, mutta samalla tunsin samaa surua ja tyhjyyttä kuin nytkin. Aavistin jo silloin, että oma nuoreni ei tule vanhojen tansseihin osallistumaan.
Lainaan tekstiä nuoren transmiehen blogista (Matkalla Leimuksi), koska se onnistuu niin osuvasti kuvailemaan sitä tunnetta, jota luulen nuorenikin tuntevan:
Mulla on oikeastaan ollut niin kauan kuin muistan sellainen olo, että mä en oikein kuulu mihinkään. Suurin osa mun ystävistä on aina ollut tyttöjä, ja muistan monta kertaa miettineeni, että jos joku katsoo mua ja mun kavereita ulkopuolelta, niin ne varmaan näkee etten mä oikein sovi siihen porukkaan. Että olen jotenkin poikkeavalla tavalla erilainen, vaikken ihan itsekään tiennyt miten. Kyse ei ollut siitä, etteikö mun ystävätkin olisi pukeutuneet varsin erikoisesti ja huomiotaherättävästi, tai ettenkö muuten olisi saanut ystävieni seurassa olla juuri sitä mitä olen (jos teistä joku lukee tätä, niin kiitos kun sain!), mutta musta tuntui että mä en vaan sopinut mihinkään, ja pohdin usein sitä miten selkeästi kaikista porukoista varmasti erotun.
Nyt kuitenkin kun kaikki alkaa olla hyvin ja mä alan tuntea olevani oma itseni, on mulla välillä ollut sellainen oudon haikea ja surumielinen tunne silloin kun kuulen muiden nuoruudesta tai käyn vaikka katsomassa penkkareita. Tuntuu väärältä ja ristiriitaiselta, että vaikka mulla on menneisyys, niin se ei ole yhtään sitä mitä olisin itselleni halunnut. Oon tehnyt jonkinlaisen rauhan menneisyyteni kanssa kyllä, tai ehkä enemmän sen kanssa mitä se ei ole ollut, mutta välillä se suuri haikeus valtaa mut ja pysähdyn sekunniksi suremaan sitä elämää, jonka nuorelle itselleni olisin suonut, mutta jota en koskaan itselleni voi antaa.
Sellaiset asiat kuin tämänkin tekstin alussa mainitsemani vanhojentanssit tai penkkarit ei tuntuneet millään tavalla tärkeiltä, vaan enemmänkin nololta turhuudelta johon mä en ainakaan osallistuisi. Nyt kun klikkasin YouTubesta jonkun tämänvuotisen vanhojentanssivideon auki, huomasin yhtäkkiä herkistyväni. Herkistytti ne mua kymmenen vuotta nuoremmat ihmiset jotka hölmöili hienoissa vaatteissa, nauroi ja piti hauskaa, vaihtoi hymyjä keskenään ja oli jotenkin niin nuoria ja täynnä elämää. Kyllä mä tiedän, että siellä taustalla on monenlaisia tarinoita jotka juhlapäiväksi ehkä peitetään ja piilotetaan, mutta silti rintakehään ilmestyi outo paino ja mieli muuttui surulliseksi.
Mä en koskaan ollut sillä tavalla nuori. Enkä mä silloin koskaan sitä kaivannutkaan. Vaikka mun itsetunto oli varsin heikko enkä kyennyt uskomaan omiin kykyihini vähääkään, mä olin aina hieman ylpeä siitä että minähän en tuollaista tee, keskityn "oikeasti tärkeisiin" asioihin, pyrin ihan muihin juttuihin. Olin ylpeä siitä etten ollut "tavallinen", etten halunnut samaa kuin muut. Eikä kaikkien tarvitsekaan haluta.
Totuus kuitenkin on, että mä en uskaltanut haluta. Mä en kokenut että munkaltaisen ihmisen olisi sopivaa tanssia tai pitää hauskaa penkkareissa, mä en voinut kuvitellakaan että antaisin ihmisten nähdä mut niin. Tiesin jossakin syvällä sisimmässäni, että mä en yksinkertaisesti pystyisi tanssimaan vanhoissa tai hölmöilemään penkkareissa muiden ikäisteni kanssa. Tiesin, että mun ja tuon kaltaisten asioiden välissä oli joku näkymätön mutta luja este, jota mä en vaan voisi ylittää. En tiennyt miksi, mutta tiesin että se on.
Tajusin tänä iltana, että jos mä olisin tanssinut vanhoissa, siitä olisi tosiaan aikaa nyt kymmenen vuotta. En ole koskaan sen enempää ajatellut sitä, mutta nyt tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että voi kun olisin taas niin nuori, voi kun voisin nyt tehdä noita asioita. Koska nyt kun alan tietää kuka olen ja mun olo alkaa omassa kehossani olla jo aika hyvä, mulla yhtäkkiä on sellainen tunne, että olisihan se hauskaa pukea juhlapuku päälle ja tanssia. Olisi hienoa olla yhtä oman vuosikurssin kanssa, ottaa valokuvia ja kutsua perhe ja isovanhemmat katsomaan, saavuttaa ikään kuin joku rajapyykki yhtäaikaa kaikkien muiden kanssa, yhdessä, juuri niin kuin kaikki muutkin tekee.
Mä olen aina kulkenut jollakin tavalla omia polkujani. En ole pitänyt sitä rohkeana, vaan olen kokenut ettei mulla ole ollut muita vaihtoehtoja. Se pätee myös mun sukupuolenkorjausprosessiin. Yleensä ihmisten elämä ei mene näin, yleensä murrosikää ei käydä läpi (toista kertaa) 27-vuotiaana tai elämän alkamista odotella tässä vaiheessa. Koen, että mun kyky kulkea omaa tietäni jo hyvin nuoresta asti on tukenut mua myös mun prosessissa ja koen myös, että tämä konkreettinen prosessi on vain jatkoa sille tielle, jota mä olen aina elämässäni kulkenut.
Tämä elämätön nuoruus tuntuu olevan monelle transihmiselle valitettavan tuttua. Becca Green kirjoittaa Twitterissä:
Being trans is doing puberty twice but never actually getting to be a teenager.
The fact we could spare trans kids of this generation this pain and just won’t is heartbreaking.
There’s a version of me who never got to exist and I will never fully understand what she might have been and done and everything from my hobbies to my mannerisms were affectations for decades and even though I get to be me now it will always be a me filtered through that lens.
I quit sports around puberty, avoided activities I loved, and never once understood what my peers felt when they went on dates. I spent my formative years learning to hide me instead of learning to be me and I don’t mean to be a downer but how the hell do you come back from that?
This is why I get so angry when they come for trans kids. I know how desperately I needed adults to give a shit about kids like me back then and no one did and I’ll live with the damage that caused for the rest of my life but y’all the next generation shouldn’t have to suffer.
Pystyisimmekö me muut ihmiset näiden sukupuoliristiriitaisten nuorten ympärillä jotenkin vaikuttamaan siihen, että hekin voisivat elää nuoruuttaan siten kuin heidän ikätoverinsa? Että hekin voisivat tosiaan olla teinejä?
En tiedä, mutta haluaisin ainakin yrittää. Toivon, että moni muukin haluaisi.
Lähettänyt Anne M klo 20.29 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: Oma tarina
perjantai 7. toukokuuta 2021
Alaikäisten sukupuolidysforian hoito kyseenalaistettu
Ennen kuin menen otsikon aiheeseen, teen pienen tutkimuskatsauksen. Huhtikuussa 2021 julkaistiin tutkimusartikkeli belgialaisen alaikäisten sukupuoli-identiteettiklinikan tilastoista 10 vuoden ajalta.
Mitä se kertoo meille esimerkiksi hoitoon hakeutuneiden määrästä tällä ajalla? Heidän sukupuolestaan ja sukupuoli-identiteetistään? Heidän voinnistaan?
Sisältövaroitus: itsensä vahingoittaminen, itsemurha.
Vuoden 2007 alun ja vuoden 2016 lopun välillä klinikalle sai lähetteen 235 nuorta iältään 12 - 18 vuotta. Näistä 35:n ensimmäinen tapaaminen klinikalla tapahtui tarkasteluajanjakson jälkeen, joten heidät poistettiin tutkimuksesta. 200:sta jäljelle jääneestä 12 ohjattiin aikuisten puolelle heidän tultuaan täysi-ikäisiksi, ja 11 ei koskaan ilmestynyt ensimmäiseen tapaamiseen, joten heidät niin ikään poistettiin tutkimuksesta. Jäljelle jääneistä 177:stä nuoresta viiden tiedetään tehneen itsemurhan.
Tutkittavat olivat keskimäärin 15-vuotiaita ensimmäisen tapaamisen ajankohtana. Vuodesta 2010 eteenpäin syntymässä tytöksi määritettyjen tutkittavien määrä oli huomattavasti suurempi kuin poikien. Lähetteiden määrä kasvoi tarkastelujaksolla siten, että ennen vuotta 2011 niitä oli alle 10 vuosittain ja vuoden 2011 jälkeen yli 25.
59 tutkittavaa antoi luvan käyttää tietojaan kyselyistä, joilla on lyhenteet CBCL ja YSR. Kyselyillä mitataan käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia. 40,4 %:lla oli itsetuhoisia ajatuksia ja 32,1 %:lla itsetuhoista käyttäytymistä ja/tai vähintään yksi itsemurhayritys edeltävän 6 kk aikana.
177 tutkittavasta 29 lopetti klinikalla käymisen. Lopettaneista ainoastaan neljä vastasi olevansa halukas vastaamaan kyselyyn lopettamisen syistä, ja heistä vain kaksi toimittivat vastauksen. Toinen totesi olevansa tyytyväinen syntymässä määritettyyn sukupuoleen, ja toinen kertoi ettei tarvitse hoitoja ollakseen oma itsensä (hän koki sukupuoli-identiteettinsä liukuvana). Seitsemän näistä lopettaneista hakeutui saman klinikan aikuisten puolelle hoitoon myöhemmin.
Tutkimusartikkelin keskusteluosiossa tuodaan esiin mahdollisia syitä kasvaneisiin lähetemääriin. Näitä ovat
a) transihmisten näkyvyyden lisääntyminen mediassa,
b) internetin kautta saatavilla oleva tieto, ja
c) lisääntynyt tietoisuus alaikäisten mahdollisuudesta hakeutua tutkimuksiin ja hoitoon.
V. 2017 valmistunut belgialainen tutkimus kertoo, että tyypillisin transsukupuolisen identiteetin itseymmärryksen ikä on vaihdellut hyvin vähän tutkituissa ikäluokissa (v. 1941 - 2000 syntyneet). Ikä on vaihdellut 12 ja 14 ikävuoden välillä ollen tyypillisimmin 12,7 vuotta, eli myös ennen lähetemäärien kasvua transihmiset ovat tunnistaneet itsensä transsukupuolisiksi tyypillisimmin murrosiässä. Ns. kaapista ulos tulemisen ikä sen sijaan on pudonnut dramaattisesti - vuosina 1941-55 syntyneiden keskuudessa se on 35,4 vuotta ja vuosina 1986-2000 syntyneiden joukossa 17,5 vuotta. Tämä luonnollisesti näkyy alaikäisten lähetemäärien kasvuna.
Kiinnostavana lisähuomiona yllä linkatusta tutkimuksesta mainitsen itseymmärryksen iän eri identiteettikategorioiden mukaan: transmiehillä se oli alhaisin (10,5 vuotta) ja ristiinpukeutujilla korkein (16,1 vuotta).
Syntymässä tytöksi määritettyjen (AFAB) osuus lähetteissä on v. 2010 jälkeen noussut paitsi Belgiassa, myös muissa länsimaissa. Ensimmäinen selitys asialle on, että AFAB lasten ja nuorten murrosikä alkaa aikaisemmin kuin syntymässä pojiksi määritettyjen (AMAB) lasten ja nuorten, joten oman sukupuoli-identiteetin ymmärtäminenkin tapahtunee aikaisemmin. AMAB henkilöiden osuus myöhemmällä iällä lähetteiden saaneissa ei kuitenkaan kasva samassa suhteessa, joten selitys ei ole kattava. Toinen mahdollinen selitys on, että AMAB lapset ja nuoret kohtaavat enemmän stigmatisaatiota poikkeavasta sukupuoli-identiteetistään ja sukupuolen ilmaisustaan kuin AFAB lapset ja nuoret, joka voi johtaa identiteetin piilottamiseen.
Tiukkojen eettisten sääntöjen vuoksi tutkimuksen tekijät eivät saaneet kerättyä riittävästi tietoa niistä tutkittavista, jotka olivat lopettaneet klinikalla käymisen. Artikkelissa esitetään siksi vain olettamuksia asiasta. He esittävät, että osa lopettaneista tarvitsi mahdollisesti lisää aikaa sukupuoli-identiteetin pohtimiseen ja tutkimiseen, tai he eivät olleet tyytyväisiä klinikan toimintaan. On myös mahdollista, että heidän ajatuksensa muuttuivat, eivätkä he enää koenneet tarvitsevansa hoitoa sukupuoli-identiteettiin liittyen. Joidenkin kohdalla lähipiirin suhtautuminen on saattanut vaikuttaa niin, että hoitoa on ollut vaikea jatkaa.
Lopuksi artikkelissa todetaan, että koska kyseinen klinikka on Belgiassa ainoa, joka tarjoaa tutkimuksia ja hoitoa alaikäisten sukupuolidysforiaan, jonot ovat pitkiä ja hoitoon pääsy vaikeaa. Tämän ja aiempien tutkimusten perusteella alaikäiset sukupuolidysforiasta kärsivät lapset ja nuoret ovat mielenterveydeltään merkittävästi heikommassa asemassa kuin ikätoverinsa, ja heidän auttamisekseen olisi tehtävä enemmän kuin nyt tehdään.
----------
Tämän tutkimusartikkelin löydösten ja johtopäätösten perusteella on mielestäni selvää, että alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuneiden määrän nousu ei ole merkki siitä, että nuoret etsisivät syytä pahalle ololleen muodikkaasti transsukupuolisuudesta (en kiistä, etteikö tällaistakin ilmiötä voisi olla olemassa, mutta pääsyynä kasvuun en sitä pidä ja suurin osa näistä tapauksista luopuu tutkimuksista tai hoidoista ennemmin tai, valitettavasti, myöhemmin). Tämän kertoo tutkimustulos, jonka mukaan oman sukupuoli-identiteetin ymmärtämisen ikä on jo pitkään ollut sama eli tutkimuksessa mainittu 12,7 vuotta keskimäärin. Tiedon, näkyvyyden ja hyväksynnän lisääntyessä yhä nuoremmat transihmiset uskaltavat ja pystyvät hakeutumaan tutkimuksiin ja hoitoon.
Minusta on kerta kaikkiaan sydäntä särkevää, että useat länsimaiset valtiot eivät ole pystyneet vastaamaan riittävästi tähän alaikäisten kasvaneeseen hoidon tarpeeseen, ja vielä sydäntä särkevämpää on, että joissakin valtioissa hoitoon pääsyä entisestään rajoitetaan, kuten uutiset Britanniasta ja Ruotsista kertovat.
Maailmanlaajuisen transterveydenhuollon järjestön WPATH:n hyvän hoidon suositus on siis alaikäisten osalta kyseenalaistettu ainakin Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa. Ruotsin päätöksen takana ovat uutisten mukaan mm. Bell vs. Tavistockin oikeustapauksesta tehdyt johtopäätökset. Karoliinisen yliopistollisen sairaalan esimerkkiä on seurannut pari muutakin sairaalaa Ruotsissa. Hiljattain on julkaistu myös arvio sukupuolivähemmistöjen hyvän hoidon suosituksista, jossa todetaan ne tieteelliseltä pohjaltaan hatariksi ja osittain ristiriitaisiksi. Jos minulta kysytään, niin mikäli sukupuolidysforiasta kärsivien alaikäisten hoitoa ja sen perustana olevaa tieteellistä tutkimusta ja sen laatua verrataan johonkin keskivertoon, suuremman potilasryhmän omaavaan terveydenhoidon alaan, niin ei mikään ihme, että se vaikuttaa hataralta. Tutkittavia on vain kerta kaikkiaan liian vähän laadukkaaseen tutkimukseen, kun lisäksi on runsaasti eettisiä kysymyksiä pohdittavana.
Täytyy toivoa, että arvion ja edellä mainitun oikeustapauksen myötä alaikäisten sukupuolidysforiasta kärsivien hoitoa todellakin parannetaan, ja pian, eikä hoidon väliaikainen kieltäminen jää pysyväksi. Linkkaamassani Ruotsia koskevassa uutisessa ylilääkäri sanoo, että hoidoilla on ilmennyt pitkäaikaisia vaikutuksia, joista ei aiemmin oltu tietoisia. Ymmärrän lääkärien ja muiden asiantuntijoiden varovaisuuden, jos näin todellakin on. Itselleni on jäänyt vielä epäselväksi, missä yhteydessä näitä pitkäaikaisvaikutuksia on ilmennyt ja millaisia ne ovat. Oletan, että tässä tarkoitetaan niitä vaikutuksia, joita "tuli ilmi" Bell vs. Tavistock -oikeustapauksen yhteydessä. (Lainausmerkeissä siksi, että oikeuden kuulemat asiantuntijat olivat hyvin kyseenalaisia, katso aikaisempi blogikirjoitukseni aiheesta.)
EDIT. Tässä uutisessa kerrotaan lisää sivuvaikutuksista, joista nyt ollaan huolissaan. Edelleen, en tiedä, mihin tutkimuksiin nämä huolet perustuvat.
Hoitamatta jättämisellä on myös vakavia vaikutuksia, kuten Mia tässä haastattelussa kertoo. Hän pelkää menettävänsä poikansa sukupuolidysforian aiheuttamalle "ahdistusaukolle" (ångesthål), ja niin pelkäävät tuhannet muutkin vanhemmat.
Tässä Twitter-ketjussa kerrotaan, että Ruotsin Karoliinisen yliopistollisen sairaalan johtokunnan päätös lopettaa alaikäisten hormoniblokkeri- ja hormonihoidot tuli hoitaville lääkäreille ja endokrinologeille, sekä tietenkin potilaille ja heidän perheilleen yllätyksenä. Lisäksi siinä sanotaan, että hoito jatkuu entisellään muissa alaikäisten potilasryhmissä, joita hoidetaan hormoniblokkereilla, mikä vaikuttaa kummalliselta. Edelleen ketjussa kirjoitetaan, että sukupuolidysforiaan saakin hormoniblokkereita ja hormonihoitoa alaikäisenä (yhdessä sairaalassa?), jos suostuu osallistumaan uuteen tutkimukseen niiden pitkäaikaisvaikutuksista.
En ole nyt ihan varma, mistä tässä on kyse. Hyvän hoidon suosituksilla, jotka sisältävät hormoniblokkerit, on kyllä tutkimustuloksia takanaan. Minun silmääni ne ovat olleet aivan riittävän luotettavia, mutta en toki ole asiantuntija. Esimerkiksi tämä tutkimusartikkeli "Is puberty-delaying treatment experimental treatment?" huhtikuulta 2020 esittää johtopäätöksenään, että blokkerihoito ei ole kokeellista ja sen vaikutukset tunnetaan hyvin. Onko jollakin lobbauksella ollut vaikutusta asiaan, vai miksi Karoliininen sairaala nyt päätti, että tutkimuksia on tehtävä enemmän ennen kuin hoitoa voidaan jatkaa? Onko Bell vs. Tavistock -tapauksella voinut tosiaan olla näin suuri vaikutus? Oikeuslaitos ei huomioinut käsittääkseni lainkaan kaikkea sitä laajaa tutkimusta, jota aiheessa on tehty, vaan päätös perustui nähdäkseni yhteen ainoaan keskeneräiseen tutkimukseen.
Bell vs. Tavistock päätöksen mukaan alaikäiset eivät ole kykeneviä antamaan tietoista suostumusta hormoniblokkerihoidolle, vaan nämä päätökset on jatkossa haettava oikeusistuimen kautta. Harkinnan mukaan 16-18-vuotiaat voivat olla kykeneviä tekemään päätöksen ilman oikeusistuintakin. Kirjoitin: "Hypoteettinen cis-lapsi näyttää olevan tärkeämpi nykyiselle järjestelmälle kuin hyvin todelliset translapset, joita klinikan oletetaan auttavan." ja "Walsh väittää: Tilanne on siis se, että translapset tietävät oman sukupuolensa, mutta muuntohormonihoitoon pääseminen vasta 16-vuotiaasta lähtien on tällä hetkellä sääntö, ja nyt he todennäköisesti tarvitsevat tuomioistuimen luvan estää sukupuolen kanssa ristiriitaisen murrosiän aiheuttamat haitat. Kaiken tämän tarkoituksena on "suojella" lasta omilta päätöksiltään. Tämä on todellinen skandaali lasten sukupuolen hoidossa, tämä on todistamaton hoitoprotokolla, ja näin klinikka ei toimi todella tietoon perustuvalla suostumuksella." - sama pätee nyt myös Ruotsin kohdalla.
Esimerkiksi Australiassa kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan - oikeusistuinten rooli on pienentynyt. Aiemmin Australia oli ainoa maa, joka edellytti oikeusistuinten päätöstä alaikäisten hormoniblokkeri- ja hormonihoidoille.
Miten näissä ruotsalaisissa sairaaloissa jatkossa sitten oikein toimitaan? Ei anneta hormoniblokkereita, koska niiden pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta - paitsi että annetaankin, jos suostuu osallistumaan tutkimukseen pitkäaikaisvaikutuksista? Jos Ruotsissa on toimittu suositusten mukaisesti, potilaille on kerrottu tiedetyistä sivuvaikutuksista, jotta he ovat voineet tehdä tietoisen suostumuksen hoidolle. Mikä siis nyt muuttuu? Se, että kerrotaan lisäksi, että pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta tarkasti? Voisin olettaa, että sekin on pitänyt potilaille kertoa jo aiemmin. Muutos on siis se, että hoitoa saadakseen on pakko suostua osallistumaan tutkimukseen. Onko se nyt sitten eettistä?
Toistan aiemman teesini: mitä tiukempi portinvartijuus, sitä enemmän kärsimystä. Mitä tiukemmat hoitoon pääsyn kriteerit ovat, sitä epätoivoisemmin nuoret niihin pyrkivät, jopa valehtelevat niihin päästäkseen. Tämä ei ole kestävä tie.
En vastusta hoitojen vaikutusten tutkimista, en missään nimessä. Alaikäisten sukupuolidysforia on hyvin monimutkainen ja herkkiä aihealueita kosketteleva ilmiö, joka asiantuntijoiden olisi pystyttävä ottamaan kokonaisvaltaisesti haltuun. Psykiatrit ja endokrinologt eivät pysty tätä yksin selvittämään. Tarvitaan myös sosiologiaa, etiikkaa ja ennen kaikkea inhimillisyyttä. Potilaan näkökulmasta yhdelläkään hoitotaholla ei ole tällaista kokonaisvaltaista käsitystä. Usein potilas itse tuntee aihealueen paremmin kuin yksittäiset asiantuntijat. Kun tutustuu transterveydenhoidon satavuotiseen historiaan, potilaiden halu osallistua oman hoitonsa kehittämiseen on ollut silmiinpistävää. Minusta se kertoo siitä, että heitä olisi rajoittamisen ja patologisoinnin sijaan vihdoin kuunneltava ja autettava.
----------
EDIT. 10.5.2021
Tämä twiitti valaisee asiaa: ruotsalaiset vanhemmat ovat kampanjan takana. Brittiläiset tutkijat ovat auttaneet heitä. Linkattu sivusto "genderchallenge" kertoo, että kyseessä on joukko vanhempia Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta, jotka suhtautuvat kriittisesti alaikäisten hoitamiseen:
We take a critical view of investigation and treatment of children, and attach importance to "science and proven experience".
Sivuston etusivulla julistetaan ROGD-teoriaa:
Ever more parents feel that their child wants to change their gender without previous evidence of gender icongruence. We wonder what has brought this about and how to deal with this phenomenon generally refered to as Rapid Onset Gender Dysphoria - ROGD
Eli rogd-teoriaan uskovat vanhemmat ovat värvänneet kampanjaansa asiantuntijoita ja saaneet aikaan tämän takapakin.
Tässä ketjussa mainitaan Suomen PALKOn hoitosuositukset ja kuvaillaan niitä tiukoiksi hormoniblokkerihoidon suhteen.
Lähettänyt Anne M klo 20.38 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: hormoniblokkerit, kannanotto, translapsi, Tutkimuskatsaus
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Blogitekstit (Atom)
Tietoja minusta
Anne M
Tarkastele profiilia
Kuvaus
Transnuoren äidin blogi. Sisältää tutkittua tietoa, kirjareferaatteja, omia pohdintoja ja tukea translapsille ja -nuorille ja heidän läheisilleen. |
Noutopöytä on ABC:n myydyin ravintola-annos, eikä ihmekään, sillä noutopöydästä asiakas voi rakentaa mieleisensä annoksen kahdesta lämminruokavaihtoehdosta. Samaan hintaan kuuluu aina myös monipuolinen salaattipöytä, ruokajuomat sekä tuoretta leipää. Uudistetulle noutopöytälistalle on asiakkaiden toiveista tuotu enemmän vaihtuvuutta, vaikkakin kestosuosikit, kuten lohiruuat ja lasagne esiintyvät edelleen noutopöydässä.
Noutopöytäuudistuksen lähtökohtana on aina asiakkailta ja ABC-ketjun omilta keittiöammattilaisilta saatu palaute, mitä käydään läpi ravintolan tuotekehitystiimin voimin. Tuotekehitystiimi koostuu seitsemästä keittiömestarista, joista suurin osa työskentelee ABC-liikennemyymälöissä eri puolilla Suomea.
– Meidän omalla henkilökunnalla on paras tietämys siitä, mikä maistuu noutopöydässä, sillä ovathan he päivittäin kontaktissa asiakkaidemme kanssa, toteaa ABC-tuotekehityspäällikkö Jani Forssell SOK ABC-ketjuohjauksesta.
Arki koetaan yhä kiireisempänä ja sen vuoksi niin sanottu nopean syömisen kulttuuri on kasvussa*. Noutopöytä on monen autoilevan asiakkaan terveellisempi vaihtoehto tien päällä, kun ruokailuhetkeen ei ole välttämättä niin paljon aikaa. Myös ruuan alkuperään kiinnitetään yhä enemmän huomiota, samoin kuin kotimaisuuteen. ABC:n noutopöytäruuat valmistetaankin aina kotimaisesta lihasta.
– Meille on kunnia asia se, että voimme tarjota asiakkaillemme kotimaisista liharaaka-aineista valmistettuja maukkaita arkiruokia. Pyrimme myös huomioimaan entistä paremmin eri ruokavaliota noudattavat asiakkaat tarjonnassamme. Uudistetulla listalla on esimerkiksi aina vähintään toinen lämminruokavaihtoehto gluteeniton, kertoo Forssell.
Jauheliharuuat säilyttävät suosionsa vuodesta toiseen, ja asiakkaiden toiveena listalta löytyy nyt kebabia tarjoiltuna kahdella kastikkeella: lämpimän tomaattikastikkeen ja kylmän jogurttipohjaisen valkosipulikastikkeen kera. Listan tarjonnassa on nyt myös enemmän kokolihasta valmistettuja ruokia, kuten porsaan kasslerista valmistettua BBQ-possupataa ja Keittiömestarin rosvopaistia. Viikonloppuisin noutopöydässä syödään aina vähän paremmin. |
Leningradin alueelta, 70 km päässä Pietarista, löydät ihmeellisen paikan. Kaukana maantiestä, keskellä vanhaa mäntymetsää sijaitsee kodikkaita hirsimökkejä, 3-tähden hotelli, ravintola ja kesäterassi. Täällä on myös urheilu- ja kuntokeskus, kolmen uimaradan uimahalli isoine panoraamaikkunoineen, puulämmitteisiä saunoja, urheilukentät, urheiluvälineiden vuokraus ympäri vuoden, pieni eläintarha, kappeli, museo «Käkisalmen suunnalla» ja jopa FRISBEEGOLFPUISTO!
Tätä kaikkea on Lomakeskus «Dacha», joka on ollut tuhansien lomailijoiden suosima lomapaikka yli 10 vuoden ajan. Vartioitu alue, noin 3 km pitkä ranta Suhodolskoje- eli Suvanto-järvellä. Kesällä voit ottaa aurinkoa lomakeskuksen uimarannalla ja nauttia järvimaisemista vene- tai katamaraaniristeilyllä.
Aktiiviloman ystäville lomakeskus tarjoaa teambuilding-tapahtumia ja quest-pelejä, värikuulasotia ja lasertag-taisteluja. Näiden jälkeen on mukava käydä saunassa, vihtoa ja hypätä kylmään veteen. Voit varata myös hierontapalveluja.
Vartioidulla metsäalueella sijaitsee erikokoisia hirsimökkejä (4-32 hlöä/mökki), rivitaloja (4-6 hlöä/asunto), 28 huoneen hotelli, ravintola, baari ja bankettisalit. Monipuolista lomailua ympäri vuoden, mm. erikoistarjoukset.
Lomakeskus «Dachan» erikoisuus on sotahistoriallinen museo. Lomakeskuksen sijainti on historiallisesti merkittävä. Petrovskoje- eli Petäjärven kylä sijaitsee Leningradin alueen Priozerskin (Käkisalmen) kunnassa – Karjalan kannaksella.
Talvisodan aikana täällä oli sotilaiden korsuja, joissa sairaanhoitajat hoitivat taitavasti haavoituneita sotilaita. Aika on kuin pysähtynyt täällä. Jokainen museokävijä voi tutustua siihen, miten sotaa sodittiin ja miten venäläisten ja suomalaisten sotilaiden arkielämää järjestettiin. Museo «Käkisalmen suunnalla» on yksi lomakeskuksen suosituimmista paikoista, missä turistiryhmät käyvät tutustumassa historiaan, maistelemassa perinteistä varusmiesten puuroa kenttäkeittiöstä ja jopa nauttimassa 100 g «rintamasnapssia».
Tämä luonnonkaunis paikka Leningradin alueella on ainutlaatuinen, koska täällä on niin monenlaisia lomamahdollisuuksia. Pidätpä rauhallisesta lomasta tai seikkailusta – tervetuloa lomailemaan Lomakeskus «Dachaan»! |
Osakesijoittaminen on kenellä tahansa hyvä tapa alkaa kerryttää omaa varallisuutta, joka hiljalleen muuttuu suuremmaksi passiiviseksi tulovirraksi. Monet osakesijoittamista pohtivat henkilöt jättävät sijoituksensa aloittamatta, koska uskovat, että tulojen pitää olla suuret.
Kuka tahansa voi ryhtyä osakesijoittajaksi, olipa kyseessä sitten pieni- tai suurituloinen henkilö. Nykyään kaupankäyntialustojen kirjo on niin laaja, että kaupankäynnistä maksettavat kulut ovat suorastaan marginaalisia ja mahdollistavat myös pienemmät kertasijoitukset.
Tämän artikkelin tarkoituksena on opastaa sinulle, miten osakesijoittaminen toimii, miten sijoitat osakkeisiin ja annamme samalla vinkkejä, miten voit käydä kauppaa mahdollisimman alhaisilla palkkioilla.
Aloita osakesijoittaminen tästä
Vastuuvapaus: Pääomasi on vaarassa. Muut maksut ovat voimassa. Lisätietoja on osoitteessa etoro.com/trading/fees
Käy kauppaa 0% kuluilla!
eToron kautta on mahdollista käydä kauppaa osakkeilla 0% komissioilla. Avaa tili 3 minuutissa ja aloita sijoittaminen jo tänään! Helppokäyttöinen, edullinen, nopea ja turvallinen.
Onko osakesijoittaminen kannattavaa?
Osakesijoittaminen on aina ollut ja tule aina olemaan kannattavaa niin kauan, kuin yksittäiset osakepoiminnat ja hajautus tehdään oikein. Osakesijoitukset ovat tuottaneet sijoittajille tuottoa pääomalle keskimäärin 4 – 8 prosenttia vuodessa.
Osakesijoittamisen yksi tärkeimmistä kulmakivistä on sijoitusten hajauttaminen. Hajauttaminen kannattaa tehdä sijoituskohtaisesti, toimialakohtaisesti, ajallisesti ja pääomallisesti. Tästä on tehnyt myös kaupankäyntialusta Nordnet tutkimuksen vuosien 2017-2019 aikana – lopputuloksena on, että eniten hajauttaneet olivat saaneet eniten tuottoa.
Hajauttamisella tarkoitetaan markkinariskin pienentämistä seuraavasti:
Toimialakohtainen hajautus: eri toimialat saattavat liittyä toisiinsa tai vastaavasti, kun toinen laskee, toinen nousee.
Ajallinen hajautus: älä sijoita kaikkea kerralla, jos satutkin ostamaan laskusuhdanteessa. Voit tehdä sijoituksia esimerkiksi vuosineljänneksittäin.
Pääomallisesti: koko pääoman sijoittaminen kerralla voi olla melko riskialtista puuhaa. On ehkä parempi, jos sijoitat pääomaa pienemmissä erissä ja eri sijoituskohteisiin.
Tässäkin oli vain muutama esimerkki siitä, miten voit pienentää sijoittamiseen liittyviä riskejä. Pitkäjänteisessä sijoittamisessa korostuu oma strategia, jota kannattaa noudattaa. Oman strategian noudattamisessa voi auttaa oikean sijoitussuunnitelman laatiminen.
Osakesijoittaminen on kasvava trendi
Sijoittaminen on tullut vuosien varrella yhä lähemmäs tavallisia kuluttajia. Lisäksi verkosta saatava ilmainen informaatio auttaa monia sijoittamisesta kiinnostuneita tekemään konkreettisia tekoja.
Jo pelkästään Suomessa piensijoittajien lukumäärä on kasvanut lähes räjähdysmäisesti. Viimeisten vuosien aikana keskimääräinen kasvu suomalaisten sijoittajien määrässä on lähes 10 prosenttia.
Osasyynä suosion kasvulle voi olla myös suurten kaupankäyntialustojen rantautuminen suomeen. Nämä modernit verkossa toimivat kauppapaikat pystyvät tarjoamaan asiakkailleen ennätysmäisen alhaisia komissioita, joita ei kannata edes verrata pankkien omiin sijoituspalveluihin.
Osakesijoittaminen perinteisten pankkien kautta onkin mielestämme melko vanhanaikaista, sillä järjestelmät ovat juuttuneet 2000-luvun alkuun ja kustannukset ovat niin korkeita, että osakkeiden on pakko nousta merkittävästi, jotta osakesijoittamisella voi ylipäänsä tehdä edes voittoa.
Tässä artikkelissa kerromme, miten voit luoda tilin eToron kaupankäyntialustalle ja osake sijoittaa kokonaan ilman välityspalkkioita.
Osakesijoittamisen aloittaminen – ohjeet
Osakesijoittamisen aloittaminen on tänä päivänä uskomattoman helppoa ja juuri tämän takia sijoitusinto koko Suomen mittakaavassa on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Ensimmäisen alkavan osakesijoittajan on hyvä tutustua erilaisiin kaupankäyntialustoihin, jotka tarjoavat arvo-osuustilejä, joiden kautta voit sijoittaa osakkeisiin. Suosituimpia kaupankäyntialustoja Suomessa ovat eToro ja Nordnet.
Aloita siirtymällä eToron sivuille tästä ja luo maksuton sijoitustili
Tilin luomisen jälkeen voit tallettaa haluamasi määrän sijoituspääomaa parhaaksi katsomallasi maksutavalla.
Nyt voit selata yli 2000 erilaisen sijoitustuotteen joukosta mieleisimpiä osakepoimintoja. eToron kautta voit ostaa myös amerikkalaisia osakkeita ilman palkkioita.
Amerikkalaiset osakkeet ovat erinomainen mahdollisuus kokeilla osakesijoittamista suuremmassa mittakaavassa, sillä eToro ei peri palkkioita näistä kaupoista. Monet jenkeistä peräisin olevat osakkeet maksavat myös varsin arvokätisesti osinkoa, jolloin niitä kannattaa lisätä niitä portfolioosi.
Kohta 1 - Avaa tili eTorolle
Seuraa alapuolella olevia ohjeita luodaksesi itsellesi käyttäjän eTorolle, jotta voit aloittaa treidaamisen.
Siirry www.etoro.com/fi sivuille ja klikkaa liity nyt tai käy kauppaa nyt -painiketta.
Täytä lyhyt rekisteröitymislomake, jossa pyydetään yhteystietojasi. Voit rekisteröityä suoraan myös Facebook tai Gmail tililläsi.
Viimeistele rekisteröitymislomake lukemalla ilmoittamalla lukeneesi ehdot painamalla rastin ruutuun ja klikkaa rekisteröidy -painiketta.
Kohta 2 - Vahvista tilisi
Kaikki palvelut verkossa, joissa raha liikkuu ja jotka kuuluvat rahavalvonnan alaisuuteen vaativat henkilöllisyyden todentamisen, joka tehdään seuraavasti:
Kun olet lähettänyt rekisteröitymislomakken palveluun, sinua pyydetään vahvistamaan tilisi.
Tilin vahvistaminen tapahtuu lähettämällä todiste henkilöllisyydestä. (kuva henkilöllisyystodistuksesta, esimerkiksi ajokortti tai passi) ja todistus asuinpaikasta. (kuva laskusta, esimerkiksi viimeisin sähkölasku, jossa on nimesi ja asuinpaikkasi yhteystiedot näkyvissä. Ei saa olla yli puoli vuotta vanha.)
Sinun ei tarvitse itse murehtia dokumenttien tarkistamisesta. eToro ilmoittaa sinulle sähköpostilla, kun dokumentit on tarkistettu ja käyttäjätilisi on vahvistettu.
Osakesijoittamisen voi aloittaa pienellä pääomalla
Aikaisemmin jo mainitsisimme, miten sijoittamista varten ei tarvita enää suuria pääomia ollakseen kannattavaa. Nykyään pienimmät talletukset arvo-osuustileille ovat vain 50 euron luokkaa.
Osakekaupankäynnistä perittävät palkkiot ovat myös varsin maltillisia. Ne ovat ilmaisia, jos ostat eTorolla amerikkalaisia osakkeita. Tavallinen kaupankäyntikulu 1000 euron sijoitetulle pääomalle on 10 euroa.
Jokaisen sijoittajan on aloitettava jostakin. Vain harva on voinut aloittaa sijoittamisen heti suuremmalla pääomalla. Pitkäjänteisellä strategialla ja kuukausittaisilla talletuksilla sijoitustileille voi olla merkittävä vaikutus pitkässä juoksussa etenkin, kun huomioon otetaan korkoa korolle -efekti.
Suositellut osakkeet – näin poimit parhaat
Sijoittamisessa on hyvin tärkeää seurata markkinoilla tapahtuvia muutoksia ja ajankohtaisia uutisia. Uutiset ovatkin yksi tärkeimmistä sijoittajien informaation lähteistä.
Ennen kuin pohdit osakepoimintoja, on hyvä pohtia omaa sijoitusstrategiaa siinä mielessä, että kuinka pitkällä aikavälillä aiot sijoittaa? Aktiivinen treidaaminen ja päiväkauppa ovat asia erikseen – näitäkin voit kokeilla eTorolla.
Netistä löytyy useita hyviä työkaluja suorittaa osakekohtaisia analyysejä. Pitkäntähtäimen sijoituksissa kannattaa tarkastella osakkeen kurssia viimeisen viiden vuoden ajalta ja katsoa, kuinka hyvin kyseinen osake on pystynyt arvonsa säilyttämään.
Pitkällä aikavälillä valitsisimme itse sellaisia osakkeita, jotka ovat pystyneet säilyttämään arvonsa hyvin ja samalla maksavat vuosittain osinkoa.
Jo pelkästään osinko-osakkeisiin sijoittamalla voi kerätä muhkean potin joka vuosi, puhumattakaan arvonnoususta.
Osakesijoittamisen lisäksi voit kokeilla myös näitä
Osakesijoittaminen on sijoitusmuodoista kaikkein perinteikkäin, mutta sen rinnalle on tullut useita uusia sijoitustuotteita ja sijoituskohteita, joissa on entistä houkuttelevampia tuottopotentiaaleja. Tällaisia tuotteita ovat erilaiset johdannaiset ja CFD-tuotteet, joita voidaan pitää erittäin korkean riskin sijoitustuotteina.
On kuitenkin myös turvallisempia sijoituskohteita, jotka ovat myös melko uusia ja mielenkiintoisia:
ETF-rahastot: ETF-rahastot ovat pörssinoteerattuja rahastoja, jotka sijoittavat osakkeisiin, indekseihin tai raaka-aineisiin siinä ilmoitettujen tietojen perusteella. Voit ostaa rahaston ja ansaita tuottoa ilman, että sinun tarvitsee ostaa jokaista osaketta erikseen. Nämä ovat todella suosittuja tänä päivänä ja eToro tarjoaakin satoja erilaisia ETF-rahasto kokonaisuuksia alhaisilla palkkioilla.
Kryptovaluutat: virtuaalivaluutat ovat olleet uutisissa jo pitkään. Näiden sijoitustuotteiden potentiaali on aivan jotain muuta, sillä ne saattavat vain yhden päivän aikana heilahdella tuhansia prosentteja. Kryptovaluutat ovatkin luoneet myös Suomeen useita miljonäärejä vain yhdessä yössä. Myös kryptovaluuttoja voit ostaa suoraan eTorolta ilman, että tarvitset erillistä krypto-lompakkoa.
Indeksit ja raaka-aineet: indeksit ja raaka-aineet ovat osakkeiden lisäksi myös hyvä tapa hajauttaa omaa sijoitusportfoliota. Voit koota esimerkiksi sellaisia sijoituskokonaisuuksia, jossa sijoitat tietyn tuotteen jalostuksen jokaiseen vaiheeseen ja näin minimoit niiden välillä tapahtuvia markkinariskejä.
Kuten huomaat, osakesijoittaminen on muuttunut viimeisten vuosien aikana valtavasti. Tämä on todella hyvä asia, joka nostaa yksittäisten kuluttajien mahdollisuutta kerryttää varallisuutta tavallisen palkkatyön lisäksi. Sanonta työllä elää, mutta kaupalla rikastuu, on pitänyt paikkansa monen suomalaisen piensijoittajan kohdalla. Osakesijoittamista ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa, uusi Nokia voi löytyä mistä tahansa.
Miten osakesijoittamista verotetaan – osakkeiden verotus
Kaikkia sijoituksia, kuten myös osakesijoituksia verotetaan pääomatuloverolain mukaisesti 30 – 34 prosentin verohaarukassa. Verojen suuruus riippuu saamistasi myyntivoitoista, joista on vähennetty jo myyntitappiot.
Sijoittamisessa saat vähentää osakekaupoista syntyneet tappiot verotuksessa, jolloin ne kirjataan luovutusvoitoiksi.
Osakesijoittamisesta saatavista pääomatuloista maksetaan siis aina 30 prosentin pääomatuloveroa, kun näitä sijoituksista saatavia tuloja on enintään 30 000 euroa verovuonna. Jos pääomatulot ylittävät 30 000 euroa, tältä osuudelta maksetaan veroa 34 prosenttia. Tarkista veroilmoituksen yhteydessä, että saat varmasti tehtyä verovähennykset tappioiden osalta.
On hyvä huomioida, että kaikkien sijoitustuotteiden kohdalla ei ole vähennysoikeutta. Esimerkiksi jotkin johdannaiset ja CFD-tuotteet eivät ole lainkaan vähennyskelpoisia, mutta niiden kohdalla verotus kuitenkin tapahtuu normaalisti.
Rahastosijoittaminen on verotuksellisesti järkevää
Tavallisesti osakesijoituksissa verot tulevat maksettaviksi vasta siinä kohtaa, kun osakkeet myydään voitolla. Osinkotulojen kohdalla verot kirjautuvat maksettaviksi heti, eli joka vuosi.
Sen sijaan rahastojen kohdalla asia voi olla toisenlainen. Monet rahastot, etenkin ETF-rahastot ovat sellaisia instrumentteja, jossa saatu tuotto sijoitetaan uudestaan kyseisen ETF:n mukaisesti, jolloin rahat eivät saavu tilillesi missään kohtaa, vaan arvonnousu ja tuotto näkyvät puolestaan kyseisen ETF-tuotteen hinnan nousussa.
Rahaston kohdalla verotus tapahtuu vasta, kun myyt kyseisen rahaston. Eli saat sijoitettua pääomalle saatua tuottoa yhä uudestaan ja uudestaan ilman, että verot pitää maksaa välissä.
Lisätietoa sijoittamiseen ja verotukseen liittyvistä asioista löydät suoraan Vero.fi sivuilta.
Aloita osakesijoittaminen eTorolla – seuraa ammattilaisia
Aloita osakesijoittaminen kansainvälisellä eToron kaupankäyntialustalla. Voit käydä osakekauppaa yli 2000 erilaisella osakkeella alhaisilla palkkioilla. Amerikkalaiset osakkeet ovat kaupan ilman palkkioita.
Luo tili eTorolle ja voit hyödyntää ainutlaatuista Copytrading järjestelmää, jossa voit seurata ammattilaisia sijoittajia ja käydä samat kaupat, joita nämä käyvät.
Perinteisten osakkeiden lisäksi saatavilla ovat myös johdannaiset, rahastot, etf-rahastot, CFD-tuotteet, kryptovaluutat ja paljon muuta!
Siirry eTorolle ja luo tili tästä
Talleta sijoituspääomaa avaamallesi tilille (minimi 50 euroa)
Aloita osakesijoittaminen jo tänään
Nyt kun pääsit tähän asti, olet valmis ja täynnä intoa. Osakesijoittaminen kannattaa aloittaa heti jo pienillä pääomilla. Huomaat nopeasti, miten voit kerryttää varallisuutta huomaamattasi. Jokaisen kuluttajan on järkevä pistää pieni siivu sijoituksiin sen sijaan, että makuuttaisi rahoja inflaation tuhoamalla säästötilillä, jossa se menettää arvoaan.
Aloita osakesijoittaminen tästä
Vastuuvapaus: Pääomasi on vaarassa. Muut maksut ovat voimassa. Lisätietoja on osoitteessa etoro.com/trading/fees
Käy kauppaa 0% kuluilla!
eToron kautta on mahdollista käydä kauppaa osakkeilla 0% komissioilla. Avaa tili 3 minuutissa ja aloita sijoittaminen jo tänään! Helppokäyttöinen, edullinen, nopea ja turvallinen.
Treidaaminen.fi on kaupankäyntiin erikoistunut sivusto, jossa on tarjoilla tietoa, ohjeita ja oppaita sijoittajille.
Mainosta kanssamme
2022 Treidaaminen.fi - Kokemuksia ja opas
Sivustolla esiintyvää tietoa ei saa pitää taloudellisena tai sijoituksellisena neuvona. Ne ovat vain mielipiteitämme ja omia kokemuksiamme aiheesta. |
Istuin maanantaina 26.1.2009 valtuustosalin orsilla kuuntelemassa ja seuraamassa uuden valtuuston järjestäytymistä ja luottamuspaikkojen jakoa.
Hallituspaikat ja lautakuntien puheenjohtajat oli jo julkaistu lehdessä, joten jännitystä tai äänestysdramatiikkaa ei saliin saatu.
Ainut vaali käytiin kaupunginhallitukseen nimitettävien jäsenten välillä. Yhdeksän paikkaa oli jaossa ja ehdokkaita kymmenen. Liekö lopputulokseltaan varma äänestyttäminen ollut tökkäys Vasemmistoliitolle vaaliliitostaan Keskustan kanssa?
Muut lautakuntapaikat oli jaettu puolueiden kesken etukäteen ja ryhmien puheenjohtajat vuorollaan pyysivät puheenvuoroa ja ilmineerasivat omat ihmisensä.
Keskustelua ei liiemmin käyty: muutama kommentti kaupungin kotisivujen tulevasta reeraamisesta: (oli muuten meidän Demarien syksyllä 2008 tekemä aloite)
– kuinka voi edelleen vuonna 2006 hyväksytty hallintosääntö olla sivuilla, vaikka valtuusto hyväksyi uuden hallintosäännön joulukuussa 2008?
– miksei uutta valittua valtuustoa oltu päivitetty sivuille
– miksi osalla lautakuntia ovat liitteet luettavissa, osalla ei
En tiedä kenen toimenkuvaan kotisivujen päivittäminen kuuluu. Sen tiedän, että tehtävää ei ole hoidettu. |
Koulun pihapiiri loppuvuodesta 2018. Pakkanen on puraissut, mutta piipusta nouseva savu kertoo sisätilan lämmöstä.
Vuonna 1910 rakennettu vanha kyläkoulu siirtyi omistukseemme kesällä 2012. Koulutoiminta oli loppunut 1966, minkä jälkeen rakennus oli ensin ollut muutamia vuosia tyhjillään ja sen jälkeen toiminut kesäasuntona kahdella eri omistajalla. Kesäasuntona se meilläkin oli ensimmäiset vuodet. Kesällä 2019 jätimme vuokra-asunnon kaupungissa lopullisesti taaksemme ja muutimme kyläkoulun ympärivuotisiksi asukkaiksi.
Hauska yksityiskohta oli, että molemmat aikaisemmat omistajapariskunnat olivat opettajia! Me olimme puolestamme aivan eri alan ihmisiä, mutta yhtä kaikki koulun estetiikka vetosi meihin vahvasti. Se oli ihastusta heti ensi kertaa pihaan saapuessamme.
Kyläkoulu aivan uutena vuoden 1910 tienoilla. Portailla vasemmalla koulun veistonopettaja ja oikealla koulun ensimmäinen opettaja, joka opetti siellä useamman vuosikymmenen ajan. Koulun seinät ovat vielä paljaalla hirrellä. Vuorilaudoitus laitettiin vuonna 1912. Kuvan pärekatto korvattiin paloturvallisemmalla palapeltikatolla 1920-luvulla.
Ilmakuva elokuulta 2013.
Ilmakuva vuodelta 1960. Pihapiiri on melko karu ja avoin. Varaston takana ovat koulun lämmitykseen tarvittavat valtavat halkopinot.
Kyläkoulu oli rakennettu arkkitehti Yrjö Sadeniemen vuonna 1904 laatimien mallipiirustusten mukaan. Joidenkin lähteiden mukaan Sadeniemen mallipiirustukset olivat tyystin kadonneet, mutta itse emme pitäneet tätä kovin todennäköisenä - olihan piirustusten mukaan rakennettu lukuisia maalaiskansakouluja koko Suomen alueelle. Onnistuimmekin vuonna 2014 saamaan haltuumme kopioita muutamista kunnan arkistojen kätköissä säilyneistä piirustuksista, jotka antoivat viitteitä siitä, millainen koulu oli aivan uutena ollut.
Vuonna 2015 pian katon kunnostuksen jälkeen. Julkisivut vielä odottavat vuoroaan.
Lokakuussa 2018, kun julkisivuremontit on saatu valmiiksi.
Rakenteiltaan kyläkoulu oli pääpiirteissään terve ja ikäisekseen hyvässä kunnossa. Se oli ns. peruspilaamaton; esimerkiksi ulkoremontit oli toteutettu vanhoin menetelmin ja talo oli niiltä osin alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Ainoastaan sisäänkäyntien kaiteet ja terassi poikkesivat alkuperäisistä piirustuksista. Tulisijoja oli rakennuksessa jokaisessa huoneessa, edelleen käyttökuntoisia, joten edellytykset puulämmitykselle olivat hyvät.
Vuosien saatossa sisätiloihin oli tehty joitakin melko vähäisiä muutoksia. Päätimme ennallistaa rakennusta joiltakin osin ja tehdä pintaremonttia vanhaa kunnioittavin materiaalein ja menetelmin. Paperitapetteja aikakaudelle ominaisin kuvioin, hengittäviä maaleja, vanhat lankkulattiat esiin uudempien kerrosten alta... Julkisivujen osalta oli myös täysin selvää, että ikkunat entisöitäisiin perinteisin menetelmin ja punamultaa keiteltäisiin, kunhan sen aika koittaisi.
Ensimmäinen vuosi meni etupäässä taloon tutustuen ja tulevia toimenpiteitä suunnitellen. Joitakin 1970-luvulla tehtyjä rakenteita purettiin. Kunnolla toimiin tartuttiin kesällä 2013, kun sisätiloissa aloitettiin pintaremontti koulun toisesta päästä. Puolet huoneista ehdittiin sinä vuonna käydä läpi. Seuraavana vuonna edettiin jälleen kahden huoneen verran kohti koulun toista päätyä. Viimeinen huone jäi kolmannen kesän töiksi.
Vuonna 2014 keksimme, että talon remonttiin olisi mahdollista hakea avustusta Museovirastolta. Museovirasto suhtautui hankkeisiimme myötämielisesti ja myönsi meille avustukset ensin koulun peltikaton ruostesuojaukseen ja maalaukseen (toteutettiin kesän 2015 kynnyksellä) ja sitten koulun ikkunoiden ulkopokien entisöintiin (aloitettiin kesällä 2016, työ jatkuu edelleen, valtaosa ikkunoista on jo saatu kunnostettua.) Avustukset toivat lisämotivaatiota vanhan rakennuskannan ylläpitoon.
Kolmas avustus tuli vuonna 2018 julkisivun kunnostustöihin, joihin kuului mm. punamultamaalaus. Olimme sangen iloisia siitä, että Museoviraston suopeus jatkui - ja luultavasti virastokin oli mielissään aktiivisesta työstämme kulttuurihistorian säilyttämiseksi jälkipolville!
Kyläkoulun pihapiiriin kuuluu kaikkiaan viisi rakennusta. Koulurakennuksen lisäksi tontilla on suuri varastorakennus, maakellari, sauna ja käytöstä poistettu savusauna. Sivurakennuksissa on runsaasti kunnostettavaa ja niiden parissa aloitimme vähitellen työskentelyn kesästä 2017, kun akuuteimmat työt koulurakennuksessa alkoivat olla mallillaan. Odotettavissa on usean vuoden työrupeama sivurakennustenkin kanssa.
Tontin kunnostus on kokonaan oma lukunsa - olemme tehneet vuosien saatossa melko radikaalejakin maisematöitä ja sekä istuttaneet että kylväneet uutta kasvillisuutta. Luultavasti entiset omistajat ja vanhat koululaiset olisivat tontin nykytilaa katsellessaan ihmeissään, sillä paikoin muutokset ovat olleet mittavia.
Pihapiiri tuskin ikinä valmistuu, aina on jotain laiteltavaa, mutta sepä juuri on puuhan hauskuus.
Vielä on töitä tekijöille, kertoivat saunan ja pienen savusaunamökin kauhtuneet julkisivut, kun vuosi 2018 kääntyi kesäksi.
Kesän lopulla sauna oli saanut uuden punaisen värin ja entisöidyt ikkunat. Pikkumökistä oli ehditty vasta purkaa hiukan betonilattiaa. Kaikkea mitä haluaisi ei millään ehdi tehdä niin nopeasti kuin mieli tekisi! Keskeneräisyyden sietäminen on tärkeä ominaisuus ja siihen pihapiiri kyllä kouluttaa. |
Uudistavan viljelyn e-opistoMaksimoi yhteytys, mikrobit ja suoja Allelopatia – kasvien kemiallinen vuorovaikutus
III.
Allelopatia – kasvien kemiallinen vuorovaikutus
Kasvit elävät sijaintipaikkojensa olosuhteiden armoilla, mutta ne pyrkivät vaikuttamaan ympäristöönsä ja muihin eliöihin itselleen suotuisasti. Ilmiö nimeltä allelopatia tarkoittaa kasvien kemiallista vaikutusta toisiin kasveihin ja muihin eliöihin.
Allelopatian avulla kasvi kilpailee kasvutekijöistä ja puolustautuu tuholaisia sekä tauteja vastaan, tai hankkiutuu itselleen hyödylliseen vuorovaikutukseen muiden eliöiden kanssa. Tämä herättää kysymyksen esimerkiksi siitä, voiko kasveista eristettyjä puolustusyhdisteitä käyttää niiden rokottamiseen taudinaiheuttajia vastaan?
Lue lisää allelopatiasta tästä linkistä: Allelopatia – kasvien ja muiden eliöiden biokemiallinen vuorovaikutus
Kuva 20. Allelopatia on kasvien kemiallinen ominaisuus, jolla ne vaikuttavat toisiinsa ja muihin eliöihin. Vaikutus voi olla kasvua estävä tai edistävä. Kasvien muodostamat yhdisteet, allelokemikaalit, joutuvat ympäristöön huuhtoutumalla, haihtumalla, erittymällä juurista tai vapautumalla hajoavista kasvijätteistä. Maassa mikrobit voivat tuottaa, hajottaa ja muuntaa näitä kemikaaleja edelleen.
Allelopatian esiintymismuotoja:
Allelokemikaalit ovat kasvien tuottamia yhdisteitä, jotka saattavat estää toisten kasvilajien maassa olevien siementen itämistä ja taimien kehittymistä.
Kasvit tuottavat yhdisteitä, jotka voivat olla myrkyllisiä, haitata ruuansulatusta, tai häiritä muuten kasvinsyöjien solujen toimintaa. Nämä yhdisteet esimerkiksi estävät entsyymien toimintaa ja häiritsevät hormoneja. Tällä tavoin kasvit torjuvat syödyksi tulemista.
Kasvinsyöjien vahingoittamista lehdistä voi haihtua kemikaaleja, jotka taas houkuttelevat petoja syömään kirvoja ja hyönteisten toukkia.
Kasvit puolustautuvat mikrobien aiheuttamia tauteja vastaan käynnistämällä solutason puolustusreaktioita ja puolustusyhdisteiden tuoton. Tauteja aiheuttavat mikrobit ovat viruksia, bakteereja, sieniä tai munasieniä.
Juurista maahan erittyvät tai kasvijätteistä vapautuvat kemikaalit vaikuttavat myös maaperän pieneliöihin ja niiden hajotustoimintaan.
Kumppanuuskasvit tukevat toistensa kasvua. Vanha esimerkki on aurankukan vehnän kasvua edistävä vaikutus.
Myös kasvien lehdissä ja juuristossa elävät hyödylliset bakteerit ja sienet tuottavat vaikuttavia yhdisteitä, jotka voivat joko parantaa kasvin puolustusta tai edistää sen ravinteidenottoa.
Kukat ja kypsät hedelmät erittävät haihtuvia yhdisteitä, jotka houkuttelevat pölyttäjiä ja eläimiä levittämään kasvin siemeniä.
Allelopatian hyödyntäminen viljelyssä
Allelopatian mahdollisuuksia tutkitaan osana uudistavaa maanviljelyä, jossa pyritään vähentämään synteettisten torjunta-aineiden käyttöä ja alentamaan tuotantokustannuksia. Perinteisesti allelopatia on yhdistetty rikkakasvien torjuntaan, mutta yhä enemmän myös tuholaisten ja tautien hallintaan.
Kasvien erilaisilla kemiallisilla ominaisuuksilla voidaan vaikuttaa kilpaileviin rikkakasveihin ja maan mikrobeihin. Sadon määrä tai laatu voi heiketä, jos sama kasvilaji kasvaa vuodesta toiseen samalla lohkolla.
Ilmiöön voi vaikuttaa muun muassa autotoksisuus, joka tarkoittaa kasvin kemikaalien haitallisuutta saman lajin taimille. Viljelykasvivalikoiman ja kierron monipuolistamisesta on monia hyötyjä, joista allelopatia on yksi.
Hallituissa kasvihuone- ja laboratorio-oloissa on ollut helppo osoittaa kasvien juurieritteiden ja korjuutähteiden tai niistä tehtyjen uutteiden estävän siementen itämistä ja taimien kehittymistä. Allelopatian soveltaminen pellolla vaatii kuitenkin lisätutkimusta. Epäselvää on muun muassa se, miten allelopatian avulla voidaan saada haluttu vaikutus aikaiseksi. Tähän vaikuttaa sekä kasvien kehitysvaihe että siihen kytköksissä oleva allelokemikaalien muodostuminen. Myös maaperän ja mikrobien osuus yhdisteiden vaikuttavuuteen on vielä selvittämättä. Allelopatiaa hyödyntävän viljelytekniikan kehittäminen edellyttää kasvien ominaisuuksien nykyistä parempaa tuntemusta ja havainnointia kasvukaudella.
Sekaviljelyssä allelopaattiset kumppanuuskasvit voivat molemmat olla satokasveja tai toinen voi olla varsinaisesta satokasvista poikkeava aluskasvi. Satokasvin jälkeen talvehtiva allelopaattinen kasvi voidaan muokata maahan keväällä ennen uutta kylvöä.
Kuva 21. Sekaviljelyssä eri kasvilajit ovat suoraan tekemisissä toistensa kanssa, jolloin yhdisteitä tuottavan kasvin kasvavien juurien eritteet ja haihtuvat yhdisteet vaikuttavat kumppanikasviin. Tutkimuksella voidaan selvittää, onko kasvustosta jatkuvasti vapautuvalla pienellä allelokemikaalien määrällä toivottua vaikutusta. Kuvassa härkäpapu ja kaura Luonnonvarakeskuksen koeruudulla Jokioisilla. Kuva: Soja Sädeharju.
Viljelykierron edellisen kasvin korjuutähteistä vapautuvat yhdisteet voivat vaikuttaa maan pieneliöihin ja kierron seuraavan kasvin itämiseen ja kasvuun. Yhdisteiden vaikutusaika vaihtelee suuresti niiden olomuodon ja hajoamisherkkyyden mukaan. Hyvä maan rakenne edesauttaa yhdisteiden kulkeutumista ilmahuokosissa ja veden mukana. Kaasumaisten yhdisteiden vaikutus maassa voi kuitenkin laimentua jo parin päivän kuluessa. Kevytmuokkaus hidastaa kasvimateriaalin ja allelokemikaalien hajoamista. Se taas saattaa vaikuttaa kierron seuraavaan kasviin. Esimerkiksi viherkesanto kannattaa muokata maahan siinä vaiheessa, kun allelokemikaalien määrä on kasvin kehitysvaiheen mukaan huipussaan. Allelokemikaalien vaikutusta voidaan tehostaa myös tuomalla kasvimassaa pellolle muualta.
Allelopatian vaikutusta voi olla vaikea erottaa lannoitteiden ja torjunta-aineiden tuoman hyödyn takaa. Silti kasvien aktiivinen rooli ympäristössään kannattaa pyrkiä hyödyntämään monilajisessa viljelykierrossa.
Saman kasvilajin viljeleminen vuodesta toiseen samalla lohkolla voi laskea satotasoa. Yksi ilmiötä selittävä tekijä saattaa olla kasvua estävien allelokemikaalien kertyminen peltoon ja autotoksisuus, eli yhdisteiden haitallisuus saman lajin kasveille.
Viljelykasvien tuottamat yhdisteet ja vaikutukset
Tärkeiden viljelykasvien ja rikkakasvien vaikutuksista toisiinsa on raportoitu ainakin jo vuosisata. Kasvilajien luokitteleminen muun muassa kemiallisten ominaisuuksien mukaan saattaisi helpottaa kasvien sijoittamista viljelykiertoon ja sekaviljelyyn. Vaikutus on voimakkainta kasvun alussa. Nuoret kasvit ovat usein alttiimpia allelokemikaaleille, mikä näkyy heikkona itävyytenä, kasvun estymisenä tai taimien kalvakkuutena. Hyvin kasvuun päässyt satokasvi alkaa myös varjostaa kilpailijoitaan.
Note
Esimerkkejä tutkimuksissa havaituista kasvienvälisistä vaikutuksista
Vehnä käyttää itsensä puolustamiseen fenolisia yhdisteitä, mutta niiden teho vaihtelee lajikkeittain.
Ruis voi elävänä katteena torjua leveälehtisiä, yksivuotisia rikkakasveja.
Ohran tuottamat emäksiset ja typpipitoiset alkaloidit voivat estää esimerkiksi pihatähtimön ja lutukan kasvua.
Tattarin juurieritteet heikentävät juolavehnän ja viherrevonhännän kasvua. Tattari on havaittu myös hyväksi esikasviksi vehnälle.
Ruokonadan solukoissa voi elää mikroskooppisen pieniä sieniä, jotka tuottavat alkaloideja. Liian suurina määrinä ne ovat myrkyllisiä karjalle, mutta sopivana määränä puolustavat heinää hyönteisiltä.
Peruna voi kasvaa huonosti keväällä maahan muokatun rapsin jälkeen. Riittävät varoajat kylvämiselle ristikukkaisten jälkeen on hyvä tietää, sillä pääsääntöisesti niillä on hyvä esikasvivaikutus(6). Tämä voi johtua osin siitä, että kasvien yhdisteet torjuvat viljojen tauteja ja lisäävät tautien kanssa kilpailevia maaperän mikrobeja.
Kitupellava vaikuttaa pellavan kasvuun sekaviljelmässä välillisesti. Maan bakteerit voivat muuttaa kitupellavan lehdiltä huuhtoutuvia, typpeä ja rikkiä sisältäviä glukosinolaatteja aineiksi, jotka ehkäisevät pellavan sirkkajuuren kehitystä.
Rikkakasveista puolestaan juolavehnä, jauhosavikka, hukkakaura, hierakat ja jotkut ohdakkeet sekä leinikit vaikuttavat ympäröiviin kasveihin niitä heikentävästi. Jauhosavikka voi ehkäistä maissin ja soijapavun kasvua.
Vaikutukset hyönteisiin ja muihin kasvinsyöjiin
Lehtien vioittaminen voi saada kasvin tuottamaan yhdisteitä, jotka maistuvat katkerilta ja haittaavat ruuansulatusta. Ristikukkaisten kasvien tuottamat glukosinolaatit vapautuvat vahingoittuneista kasvisoluista. Kasvisolut ja bakteerit muuttavat niitä tuholaisille myrkyllisiksi haihtuviksi yhdisteiksi, jotka voidaan tunnistaa kaalikasveille tyypillisenä rikinkatkuna. Samat tuoksut houkuttelevat kaalikasveihin erikoistuneita hyönteisiä.
Hyönteisten vahingoittamista lehdistä haihtuvat terpeenit houkuttelevat paikalle tuholaisten luontaisia saalistajia. Ilmiö on havaittu esimerkiksi maissilla, jonka lehtiä perhosentoukka vioittaa. Voisiko tällaisia tehokkaasti apua kutsuvia kasveja kasvattaa herkempien satokasvien rinnalla?
Allelopatian hyödyntämisellä on perinteitä vihannesten viljelyssä, jossa kumppanuuskasvien tuottamat yhdisteet ovat houkutelleet loispistiäisiä, kukkakärpäsiä ja muita petohyönteisiä syömään varsinaisten satokasvien tuholaisia.
Vaikutukset mikrobeihin
Glukosinolaattien hajoamistuotteet estävät bakteerien valmistaman ammoniumtypen hapettamista nitraatiksi maassa. Vaikutusta voidaan hyödyntää ehkäisemään nitraattitypen valumista vesistöön.
Ruis, keltasinappi, tattari ja auringonkukka ovat hyviä rivivälikasveja porkkanalle, koska ne tehostavat sienitauteja torjuvien bakteerien vaikutusta maassa.(13) Näiden kasvilajien juurieritteet ruokkivat hyödyllisiä bakteereja. Ristikukkaisten kasvien murskaaminen peltoon ennen seuraavan kasvin kylvöä voi torjua maassa olevia kasvintuhoojia.
Kuva 22. Kukkiva tattari houkuttelee kirvoja saalistavia kukkakärpäsiä. Kuva: Soja Sädeharju.
Palkokasvien juurieritteet eli flavonoidit ovat viestimolekyylejä ilmakehän typpeä sitoville Rhizobium-suvun juurinystyräbakteereille. Juurieritteet sekä kasvien kyky muodostaa yhteys keräsienijuurien kanssa ovat esimerkkejä kemiallisesta vuoropuhelusta eri eliöryhmien kesken. Tällöin kyseessä ei ole allelopatia vaan symbioosi. Rajat ovat liukuvia ja ihmisten määrittelemiä.
Taulukko 1. Esimerkki taulukosta, jollaiseen voi koota kasvien kemiallisia vuorovaikutuksia ja suunnitella sen hyödyntämistä. Agrometsätalouden harjoittaminen moninkertaistaa mahdollisten kasvien ja niiden ominaisuuksien ja vuorovaikutusten määrän.*(14) |
OBS Agrostis canina puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Agrostis capillaris puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Agrostis vinealis puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Alnus incana puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Andromeda polifolia puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Arctostaphylos uva-ursi puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Betula nana puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Betula nana x pubescens puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Betula pendula puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Betula pubescens puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Calamagrostis arundinacea puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Calamagrostis epigejos puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Calamagrostis purpurea puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Calluna vulgaris puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Carex echinata puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Carex magellanica puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Carex nigra subsp. nigra puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Carex pauciflora puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Carex pilulifera puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Cirsium arvense puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Cirsium helenioides puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Convallaria majalis puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Dactylorhiza maculata puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Deschampsia cespitosa puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Deschampsia flexuosa puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Diphasiastrum complanatum subsp. complanatum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Dryopteris carthusiana puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Eleocharis palustris puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Empetrum nigrum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Empetrum nigrum subsp. nigrum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Epilobium angustifolium puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Euphrasia stricta var. stricta puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Festuca ovina puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Hieracium umbellatum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Juncus bufonius puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Juncus filiformis puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Juniperus communis puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Ledum palustre puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Leontodon autumnalis puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Linnaea borealis puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Luzula multiflora subsp. multiflora puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Luzula pilosa puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Lycopodium annotinum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Lycopodium clavatum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Lysimachia vulgaris puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Melampyrum sylvaticum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Molinia caerulea puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Nardus stricta puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Orthilia secunda puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Picea abies puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Pilosella puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Pinus sylvestris puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Plantago major subsp. major puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Poa annua puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Polygonatum odoratum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Populus tremula puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Potentilla erecta puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Potentilla palustris puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Pteridium aquilinum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Pyrola media puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Ranunculus repens puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Rhamnus frangula puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Rubus chamaemorus puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Rubus idaeus puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Salix aurita puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Salix phylicifolia puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Salix repens subsp. repens puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Solidago virgaurea puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Sorbus aucuparia puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Spergula morisonii puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Taraxacum puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Trientalis europaea puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Trifolium repens puuttuu TV tulokas, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut tulokas
OBS Vaccinium microcarpum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Vaccinium myrtillus puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Vaccinium oxycoccos puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Vaccinium uliginosum puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Vaccinium vitis-idaea puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen
OBS Viola palustris puuttuu AV alkuperäinen, ei arviota tuloajasta, vakinainen Vakiintunut alkuperäinen |
62 min 2 vuotta sitten / 698 katselukertaa / Koulutuskanava, Livetallenteet, Viestintä ja markkinointi / Ääniraita : suomi / Tekstitys cc: suomi
Päivi Jokitalo pitää esityksen ”Kirjasto täällä, huomaako kukaan? Lisää näkyvyyttä kirjastoille, mutta miten?” Esitys on osa Turun AKEn 18.2.2021 järjestämää kirjastojen näkyvyyteen keskittynyttä koulutuspäivää. Koulutuspäivä koostui aamupäivän luento-osuudesta sekä iltapäivän […]
Timo Turja: Tiedon käyttö lobbauksessa
44 min 9 vuotta sitten / 359 katselukertaa / Koulutuskanava, Livetallenteet, Viestintä ja markkinointi / Ääniraita : suomi
Livestream-tallenne Etelä-Suomen AVI:n Pasilan kirjastossa Helsingissä 11.4. järjestämästä päättäjäpäivästä. Tilaisuuden aiheena oli viestintä, vuorovaikutus ja lobbaaminen ja kohderyhmänä sekä kuntapäättäjät ja luottamushenkilöt että kirjastoammattilaiset. Miten päättäjille puhutaan? Minkälaista tietoa luottamushenkilöt […]
Tuula Haavisto: Kirjastolobbausta 80-luvulta tähän päivään
41 min 9 vuotta sitten / 261 katselukertaa / Koulutuskanava, Livetallenteet, Viestintä ja markkinointi / Ääniraita : suomi
Livestream-tallenne Etelä-Suomen AVI:n Pasilan kirjastossa Helsingissä 11.4. järjestämästä päättäjäpäivästä. Tilaisuuden aiheena oli viestintä, vuorovaikutus ja lobbaaminen ja kohderyhmänä sekä kuntapäättäjät ja luottamushenkilöt että kirjastoammattilaiset. Miten päättäjille puhutaan? Minkälaista tietoa luottamushenkilöt […]
Nana Korpelainen: Kirjasto luottamushenkilön elämässä
45 min 9 vuotta sitten / 245 katselukertaa / Koulutuskanava, Livetallenteet, Viestintä ja markkinointi / Ääniraita : suomi
Livestream-tallenne Etelä-Suomen AVI:n Pasilan kirjastossa Helsingissä 11.4. järjestämästä päättäjäpäivästä. Tilaisuuden aiheena oli viestintä, vuorovaikutus ja lobbaaminen ja kohderyhmänä sekä kuntapäättäjät ja luottamushenkilöt että kirjastoammattilaiset. Miten päättäjille puhutaan? Minkälaista tietoa luottamushenkilöt […]
Risto Kolanen: Kirjasto kunnan peruspalveluna, kuntapäättäjän näkökulma
48 min 9 vuotta sitten / 243 katselukertaa / Koulutuskanava, Livetallenteet, Viestintä ja markkinointi / Ääniraita : suomi
Livestream-tallenne Etelä-Suomen AVI:n Pasilan kirjastossa Helsingissä 11.4. järjestämästä päättäjäpäivästä. Tilaisuuden aiheena oli viestintä, vuorovaikutus ja lobbaaminen ja kohderyhmänä sekä kuntapäättäjät ja luottamushenkilöt että kirjastoammattilaiset. Miten päättäjille puhutaan? Minkälaista tietoa luottamushenkilöt […]
Kristiina Kontiainen: Suomen kirjastoseura lobbajana ja lobbaustukena
38 min 9 vuotta sitten / 251 katselukertaa / Koulutuskanava, Livetallenteet, Viestintä ja markkinointi / Ääniraita : suomi
Livestream-tallenne Etelä-Suomen AVI:n Pasilan kirjastossa Helsingissä 11.4. järjestämästä päättäjäpäivästä. Tilaisuuden aiheena oli viestintä, vuorovaikutus ja lobbaaminen ja kohderyhmänä sekä kuntapäättäjät ja luottamushenkilöt että kirjastoammattilaiset. Miten päättäjille puhutaan? Minkälaista tietoa luottamushenkilöt […]
Kirjastouria osa 4: Kirsti Kekki
11 min 11 vuotta sitten / 226 katselukertaa / Asiaa kirjastoista, Kirjastouria-sarja / Ääniraita : suomi
Kirsti Kekki ja Päivi Jokitalo käyvät ohjelmassa läpi Kirstin työuraa opetus- ja kulttuuriministeriössä, jossa Kirsti työskenteli vuosina 1998-2011. Kirsti Kekki on visionäärinen virkamies, joka on huolehtinut kirjastolainsäädännön ajanmukaisuudesta kirjastojen kehityksen […]
Sanat peliin
16 min 11 vuotta sitten / 101 katselukertaa / Livetallenteet / Ääniraita : suomi
Live-stream tallenne 4.5.2012 järjestetystä ”Etsivä löytää, hakeutuva liikuttaa: sosiaalisen kirjastotyön uusia muotoja” -seminaarista. Verkko haltuun! Nätet i besittning! -hanke järjesti yhdessä Vaasan kaupunginkirjaston, Etelä-Suomen ELY-keskuksen, Helsingin kaupunginkirjaston ja Kirjastokaistan kanssa päivän mittaisen […]
Etsitsä sanoja? Kirjallisuusterapia sosiaalisessa kirjastotyössä
47 min 11 vuotta sitten / 101 katselukertaa / Livetallenteet / Ääniraita : suomi
Live-stream tallenne 4.5.2012 järjestetystä “Etsivä löytää, hakeutuva liikuttaa: sosiaalisen kirjastotyön uusia muotoja” -seminaarista. Verkko haltuun! Nätet i besittning! -hanke järjesti yhdessä Vaasan kaupunginkirjaston, Etelä-Suomen ELY-keskuksen, Helsingin kaupunginkirjaston ja Kirjastokaistan kanssa päivän mittaisen […]
Sinikka Sipilä avaa ”Etsivä löytää, hakeutuva liikuttaa” -seminaarin
11 min 11 vuotta sitten / 92 katselukertaa / Livetallenteet / Ääniraita : suomi
Live-stream tallenne 4.5.2012 järjestetystä “Etsivä löytää, hakeutuva liikuttaa: sosiaalisen kirjastotyön uusia muotoja” -seminaarista. Verkko haltuun! Nätet i besittning! -hanke järjesti yhdessä Vaasan kaupunginkirjaston, Etelä-Suomen ELY-keskuksen, Helsingin kaupunginkirjaston ja Kirjastokaistan kanssa päivän mittaisen […]
Äänikirjat oppimisen tukena ja syrjäytymisen ehkäisijänä
34 min 11 vuotta sitten / 60 katselukertaa / Livetallenteet / Ääniraita : suomi
Live-stream tallenne 4.5.2012 järjestetystä “Etsivä löytää, hakeutuva liikuttaa: sosiaalisen kirjastotyön uusia muotoja” -seminaarista. Verkko haltuun! Nätet i besittning! -hanke järjesti yhdessä Vaasan kaupunginkirjaston, Etelä-Suomen ELY-keskuksen, Helsingin kaupunginkirjaston ja Kirjastokaistan kanssa päivän mittaisen […]
Tällainen on uudistunut Kirjastolehti
5 min 12 vuotta sitten / 11764 katselukertaa / Koulutuskanava, Viestintä ja markkinointi / Ääniraita : suomi
102-vuotias Kirjastolehti on ehtinyt uudistua monta kertaa historiansa aikana. Kirjastoseura teetti vuonna 2009 kyselyn, jonka pohjalta Kirjastolehdelle lähdettiin kehittämään kokonaan uutta konseptia. Lehden uusi päätoimittaja Ira Koivu jatkaa kyselyn tulosten […]
Kirjasto 2012 -teos ruotii asiakaslähtöisyyttä
3 min 12 vuotta sitten / 758 katselukertaa / Ammattikirjallisuus, Koulutuskanava, Viestintä ja markkinointi / Ääniraita : suomi
Asiakaslähtöisyydestä keskustellaan runsaasti, mutta onko sitä ja missä? Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon toimittamassa Kirjasto 2012 -kirjassa kirjastoalan asiantuntijat pohtivat artikkeleissaan asiakaslähtöisyyden tärkeimpiä kysymyksiä: Millaisia työkaluja kirjastoammattilainen voi käyttää asiakkuuden […]
Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon teos Kirjasto 2011 tulvii kirjastotyön mausteita
15 min 12 vuotta sitten / 1551 katselukertaa / Ammattikirjallisuus, Koulutuskanava, Viestintä ja markkinointi / Ääniraita : suomi
Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon Kirjasto 2011 on yksi Avaimen syyskauden 2010 kirjastoalan virkeistä uutuuskirjoista. Tekijät itse luonnehtivat kirjaa vihjekirjaksi, joka ei pelasta kirjastoja, mutta esittelee valopilkkuja ja kirjastotyön mausteita, […] |
”Vuoden 2019 joulukuussa tilasimme MABCOlta voimalaitosten käyttötoiminnan nykytilaselvityksen. Se käsitti haastatteluja ja työpajoja, joihin osallistui laaja skaala voimalaitosten käytön ja kunnossapidon osaajia liiketoiminnan eri organisaatiotasoilta.
”Mabcolaisilla oli rakentava lähestymistapa, ja kysymykset oli hyvin valmisteltu, joten asioita oli helppo käydä läpi. Saimme selvityksestä valtavan määrän tietoa niin kehityskohteista kuin myös asioista, jotka jo jossain määrin toimivat. Lisäksi kaikilta haastateltavilta tuli hyvää palautetta.”
”Niinpä vuonna 2020 tilasimme MABCOlta voimalaitosten kunnossapidon kehitysohjelman tuleville vuosille. Meillä oli valmis runkosuunnitelma, jonka kävimme yhdessä läpi ja teimme siihen tarvittavia muutoksia ja tarkennuksia. Vuoden 2021 keväällä teimme vielä yhdessä käytön ja kunnossapidon sekä investointien toimintaohjeet prosessikaavioineen.”
”Operatiivisen tehtävien lomassa toiminnan kehittämiseen ei aina tahdo löytyä riittävästi aikaa eikä resursseja. Olemmekin saaneet yhteistyöstä MABCOn kanssa paitsi lisää henkilöresursseja kehitystoimintaan myös arvokasta asiantuntemusta ja näkemystä käyttö- ja kunnossapitotöihin. Saimme muun muassa vahvistusta ideoillemme, että olemme menossa oikeaan suuntaan.”
”Ison lisäarvon tuovat mabcolaisten referenssit energia- ja muilta aloilta. Heidän kanssaan olemme pystyneet peilaamaan laajemmalla perspektiivillä, mihin maailma on menossa ja miten suunta vaikuttaa omaan alaamme. Ja ennen kaikkea heillä on käytännön työssä hyväksi koettuja työtapoja, valmiita malleja sekä asiantuntemus vetää läpi kehitysprosesseja.”
”Ennen kuin aloitamme työt, mabcolaiset käyvät tarkasti läpi työn sisällön, laajuuden, aikataulun ja hinnoittelun. Heiltä saa siis hyvän materiaalin jo tarjousvaiheessa. Kaikki kolme keissiä ovat menneet juuri sillä tavalla kuin on sovittu, eikä esimerkiksi hinnoitteluun ole tarvinnut palata tarjouksen jälkeen.”
”MABCOn etuna on riippumattomuus. Täysin itsenäisenä yritys ei ole kytköksissä mihinkään suuntaan. He myyvät ainoastaan omaa kunnossapidon laajaa asiantuntemustaan.”
”Aiomme tehdä jatkossakin yhteistyötä. Heidän palvelunsa sopivat mielestäni kaltaisellemme yritykselle, jolla ei ole juurikaan omia kehitysresursseja eikä hirmuisesti aikaa paneutua toiminnan kehittämiseen.”
Jari Mäkelä
Tuotantojohtaja
Kotkan Energia Oy
Kotkan kaupungin omistaman Kotkan Energia -konsernin päätuotteita ovat kaukolämpö, teollisuushöyry, sähkö ja jätteen hyötykäyttöpalvelu. Yhtiö hyödyntää biopolttoaineita, turvetta, kierrätykseen kelpaamatonta jätettä ja maakaasua Hovinsaaren voimalaitoksessa, Hyötyvoimalaitoksessa ja lämpökeskuksissa. Yhtiöllä on lisäksi kolme tuulivoimalaa.
Kotkan Energian liikevaihto vuonna 2020 oli 49,8 miljoonaa euroa. Konsernissa työskentelee noin 120 henkilöä.
Kotkan Energiaverkot Oy, Kotka Gas Oy ja KotkaTec Oy ovat Kotkan Energian 100-prosenttisesti omistamia tytäryhtiöitä. |
Magnesia Festival tekee paluun neljän päivän Magnesia Summer Days -ulkoilmatapahtumana, joka laittaa sydämet ja kehot kuplimaan ja mahdollistaa kohtaamiset rajoitteiden puitteissa. Kesäpäivät ovat uniikki yhdistelmä joogaa, tanssia ja musiikkia, kehoa hellivää ruokaa ja juomaa, suomalaista saaristoluontoa sekä kaupunkikulttuuria. Tapahtuma tuo yhteen Suomen kiinnostavimmat jooga- ja hyvinvointialan ohjaajat, DJ’t ja musiikkiartistit sekä hyvinvoinnista kiinnostuneen yleisön.
Magnesiassa tavoitat kohderyhmäsi rentoutuneissa tunnelmissa. Festivaalikävijät hakevat kesäpäiviltä elämyksiä, kokemuksia ja inspiraatiota arkeen - paikalla olevat kumppanit saavat todella eksklusiivisen mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa kohdeyleisön kanssa! Jokainen yhteistyö räätälöidään kumppanille sopivaksi.
Jätä meille yhteystietosi alle ja kerro lyhyesti, millaisesta yhteistyöstä olet kiinnostunut, niin olemme sinuun yhteydessä.
Voit myös olla suoraan yhteydessä kumppanuuksista vastaavaan Magnesian toimitusjohtaja Mari Rasimukseen sähköpostitse mari@magnesiafestival.com tai puh. 040 702 9115.
Myyjäksi Magnesiaan?
Jos olet kiinnostunut myymään tuotteitasi tai palveluitasi Magnesia Summer Days -tapahtumassa, niin laita meille viestiä alla olevan lomakkeen kautta. Voit myös olla suoraan yhteydessä Mari Rasimukseen sähköpostitse mari@magnesiafestival.com tai puh. 040 702 9115. |
Suomi on yhdistysten luvattu maa. Noin 75 prosenttia kansalaisista on elämänsä aikana jonkin yhdistyksen jäsen. Vaikka useimmat osallistuvat yhdistystoimintaan jäsenyyden muodossa, aktiivisuus kasautuu. Koulutetut ja hyvin toimeentulevat osallistuvat kaikkein aktiivisimmin. Yhdistyksilläkin on tässä turbulentissa maailmassa omat haasteensa. On syntynyt ja synnytetty monia lyhytkestoisempia toimintamuotoja, joihin sitoudutaan vain hetkeksi ja sitten siirrytään uusiin vaikuttamismuotoihin.
Suomalaisen demokratian kehittymiselle on leimallista osallistumisen ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen polarisoituminen. Se näkyy erityisesti nuorissa ikäryhmissä. Läheskään kaikki eivät koe äänestämistä tai muutakaan yhdistystoimintaa mielekkääksi tavaksi osallistua ja vaikuttaa. On siis annettava tilaa myös uudenlaisille osallistumisen muodoille.
Itselläni on vahva kokemus kansalaisjärjestöistä. Olen johtanut puhetta jo noin 13 vuotta valtakunnallisessa sijaisvanhempien, perhehoitajien ja sijoitettujen lasten ja nuorten Perhehoitoliitossa. Syöpälasten järjestön, Sylvan kipparina toimin seitsemisen vuotta. Tuorein johtamani järjestö on Suomen Harrastajateatteriliitto. Osallistun myös moniin vapaaehtoisiin tempauksiin ja varaan joka vuosi muutamia päiviä osallistuakseni työhön esimerkiksi vanhusten, kehitysvammaisten nuorten ja maahanmuuttajien parissa.
Olen saanut valtavasti sosiaalista pääomaa vapaaehtois- ja vertaistukityöstä. Olen tavannut valtavan joukon upeita ihmisiä, joilla on tinkimättömänä tavoitteena kansalaisyhteiskunnan äänen kuuluviin saattaminen. Se on välttämätöntä, jos aiomme saada näköala- ja kokemusasiantuntijuutta sekä kuntien että eduskunnan päätöksentekoon. Monet järjestöt tarjoavat vertaistukea ja palveluita, joita julkiselta sektorilta ei saa. Potilasjärjestöt tietävät parhaiten oman alansa palvelutarpeet ja esimerkiksi Perhehoitoliitto on ainoa perhehoidon ja sijaisvanhemmuuden kehittämiseen keskittynyt järjestö. Minut saa liekkeihin se, että pääsen viemään viestikapulaa järjestöjen tarpeista eduskuntaan ja ministeriöihin. Työ voi monesti kestää vuosia, ennen kuin parannukset on saatu lakiin tai ministeriö on ottanut esityksistä kopin. Mutta kun se tapahtuu, riemu ja voimaantumisen tunne on pakahduttava. Silloin voi olla varma, että työ ei haasteista huolimatta ole mennyt hukkaan.
Teksti: Aila Paloniemi, kansanedustaja (Kesk.)
Kuntavaaliehdokas, Jyväskylä
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen
Kansalaisareena käynnisti kuntavaalikevään tarjoamalla Eduskunnan vapaaehtoistoiminnan tukiryhmän Kiitos, olet tärkeä -haastekampanjaan osallistuneille mahdollisuuden kirjoittaa Kansalaisareenan viime vuoden lopulla uudistettuun VerkkoAreenaan/Nätarenaniin/Webarenaan vertaistuesta, vapaaehtoistoiminnasta tai yleensä kansalaistoiminnasta uudessa kunnassa. Artikkelinsa sai lähettää 4.4.2017 saakka. |
”OBAMA” 3D Oraakkeli sinetti maakoostumuksineen. Se on leikattu suoraan pronssikautisesta maanviljelypinnasta
Namescope Korusinetit muodostuvat Namescope Pelissä, jota voidaan Adoben Flash Standalone Playerilla.
Pelilauta ja kirjaimet on leikattu pronssikautisesta aavikkoviljelmästä. Historiaperustaiset pelit ovat ajattomia ja sisältävät ikiaikaisia mystistä tietoa, joka kiehtoo ihmisiä vuosikymmenestä toiseen.
Nameskooppi pelilauta ja maat (klikkaa isommaksi) Oraakkeli Sinetti “Clinton”
Jos sinulla on jokin NIMI tai SANA mielessäsi, niin Nameskooppi muuntaa sen Oraakkeli Sinetiksi. Se tarjoaa virikkeitä ajatuksillesi, sillä sinetti kertoo paljonko nimessä/sanassa on rikkautta, rakkautta, rohkeutta jne. Sinetit jakautuvat sataan ryhmään. Niitä voidaan hyödyntää henk. koht. logoina, koruina tms.
Pelin valikoista voidaan tehdä sinettejä myös rokki- ja elokuvastaroille. Välillä voi hypätä pelin kautta kuuntelemaan musaa tai selaamaan leffatähtien sivuja tai siirtyä huipputuotteiden ikkunaostoksille. Peli häivyttää jyrkän rajan milloin pelataan milloin selataan. Nettiselaimella pelattava pikapaussipeli tarjoaa viihdehetkiä myös sellaisille ihmisille, jotka eivät yleensä edes pelaa pelejä.
Oraakkeli Sinettejä (klikkaa isommaksi)
Namescope on ajaton, lisäksi sen vahvuus on potentiaalisten oheistuotteiden runsaus. Sinettien ja klassisten korukuvioiden kombinaatioita on tuhansia. Sinetit soveltuvat julkkisten fanituotteiksi (katso esim. Madonna, Gaga jne). Maasinettien esim. Italia, USA, yms. sinettikorujen kysyntä voi nousta jopa miljooniin. Peli toimii myös sisäänheittäjänä satojen huippubrändien nettisivuille.
Tehtävänä on pelin ja korusinettien lanseeraus. Merkittävän yhteistyökumppanin löytäminen olisi toivottavaa.
Nykyisin netistä voi jo ladata tietokoneohjatuille ompelukoneille monia viihteellisiä kuvia arkielämästä juhliin. Useimmiten nimikointiin käytetään monogrammeja eli nimikirjainsommitelmia. Niillä pystytään tekemään tavanomaisista tekstiileistä persoonallisia lahjatavaroita monenlaisiin surprise-kekkereihin.
Asusteisiin kirjaillut Nameskooppisinetit tuovat uuden jännittävän lisävaihtoehdon, sillä sinetistä henkilön nimeä joutuu leikkisästi arvuuttelemaan, lisäksi kuvio sisältää maarakenteen ja Nameskooppi ryhmän sekä mielikuvat sisäisen sankarin seikkailuista.
Nykyisin lähes jokainen ihminen tietää horoskooppiryhmänsä. Tavoitteena on, että 5 vuoden sisällä vähintään joka toinen ihminen tietää oman Nameskooppiryhmänsä.
Katso lisää: www.namescope.com
Seuraavaan artikkeliin: ”Molten images” elokuvahanke
Kirjoittaja VillenpoikaJulkaistu helmikuu 19, 2018 huhtikuu 21, 2021 Kategoriat 083. Namescope korusinetitJätä kommentti artikkeliin Namescope korusinetit
Etusivun kartasta
Pohjakartta kokonaisuudessaan: suomenkuvalehti.fi
Kirjoittajan lisäykset:
Reitti 1 = Violetti viiva
Reitti 2 = Tumman sininen viiva
Reitti 3 = Vihreä viiva
Taulu kertoo tainaansa
Tarinan keskiössä on vanha vaurioitunut, liki hylätty taulu. Aloin etsiskellä millainen tarina tauluun liittyy?
Taulun jokinäkymässä etenee kaksi vaurioitunutta ja aseistettua puualusta saapuen Käkisalmeen. Löysin taulusta signeerauksen Ilja Repin 1918. |
Posted in Muuta, tagged helluntai, lehtimajanjuhla, menora, pääsiäinen, sovituspäivä, tempaus on 29 tammikuun, 2016| 1 Comment »
The amazing festivals that tell us the future
28.12.2015 by Pat Franklin, suom. SK
Tunnemme juhlakauden (Englannin ja USA:n kiitospäivästä uuteen vuoteen) niin hyvin, mutta kuinka moni tuntee sen hämmästyttävän juhlasysteemin, jonka Jumala asetti Raamatussa? Se on Vanhassa Testamentissa esitetty vuosittainen seitsemän juhlan sykli. Se ei merkinnyt minulle paljonkaan, ennen kuin tajusin, että nuo seitsemän juhlaa olivat profeetallisia – toisin sanoen, että juhlat itsessään olivat profetioita tulevista tapahtumista.
On jännittävä asia, että ensimmäiset neljä juhlaa ovat jo toteutuneet historiassa ja viimeiset kolme ovat vielä toteutumassa ja mahdollisesti lähitulevaisuudessa. Viimeiset kolme juhlaa kertovat, mitä on tulossa ja vau; nyt, juuri nyt, on aika valmistautua, sillä kun tuo seuraava viides juhla toteutuu, niin ei ole aikaa tehdä yhtään mitään. Pyydän sinua jatkamaan lukemista ja pääsemään selville ällistyttävästä tapahtumasta, joka yhtäkkiä on päällämme, maailmanhistorian ratkaiseva hetki.
Olemme kuvailleet seitsemää juhlaa ja niiden kätkettyjä merkityksiä kirjassamme Goodbye America, Goodbye Britain, joka on saatavana verkkokaupassamme ja seuraavassa ovat kohokohdat. Jumala asetti ne Israelin lapsille ja vielä nytkin, vaikka moderni Israel on suurimmalta osalta sekulaari, seitsemää juhlaa edelleen vietetään. Ne ovat seuraavat. Ensimmäiset neljä ovat keväällä; sitten on pitkä, kuuma kesä, jolloin on vähän sadetta ja viimeiset kolme juhlaa ovat syksyllä.
Pääsiäinen. Tämä palautuu juutalaisten lähtöön Egyptistä ja oli vertauskuva Kristuksen Golgatalla vuodatetusta verestä. Pääsiäisenä juutalaiset teurastivat karitsan ja sivelivät verta oven kamanaan ja pieliin, mikä varjeli heidät Kuoleman Enkeliltä yönä, jolloin kaikkien egyptiläisten esikoiset surmattiin ja se oli esikuva siitä, kuinka Kristuksen Jumalan Karitsan veri pelastaa meidät tuomiolta.
Happamattoman leivän juhla. Hapan on Raamatussa aina synnin vertauskuva ja tänä päivänäkin juutalaiset perheet puhdistavat kotinsa kaikesta happamesta tämän juhlan viikoksi. Kätketty sanoma siinä on, että Jeesus oli se happamaton leipä, koska hänellä ei ollut syntiä ja siksi Hänen uhrinsa syntiemme tähden ristillä oli Jumalalle kelvollinen. Ilman Hänen vuodatettua vertansa kenellekään meistä ei olisi mitään anteeksiantamusta.
Ensihedelmien juhla. Tämä oli varhainen sadonkorjuu ja vertauskuva ylösnousemuksesta, koska Herra Jeesus on ensimmäinen kaikessa; Hän on yli kaikkien, ensimmäinen, joka nousee kuolleista ja toivomme perustus, että myös me nousemme.
Viikkojuhla eli helluntai. Seitsemän viikkoa ynnä yksi päivä (sunnuntaina), 50 päivää ensihedelmienjuhlan jälkeen, vietettiin helluntaita, varhaista sadonkorjuuta. Toteutuminen juuri sinä päivänä oli seurakunnan syntymäpäivä, kun Pyhä Henki tuli uskovien päälle, Pietari piti ensimmäisen saarnansa ja kolme tuhatta juutalaista kääntyi ja kastettiin yhdessä päivässä.
Nuo neljä ensimmäistä juhlaa toteutuivat sinä vuonna, jona Kristus kuoli. Noudattaen profeetallisia juhlia olemme nyt pitkässä kuumassa ajanjaksossa, jolloin on vähän sadetta. Sade on vertauskuva Pyhästä Hengestä ja on varmaa, että läntisessä maailmassa sataa nyt hyvin vähän ja kääntymisiä on hyvin vähän.
Nyt kuitenkin tulevat viimeiset kolme syksyn juhlaa.
Pasuunansoiton juhla. Tämä on seuraava juhla, seuraava profeetallinen tapahtuma, joka toteutuu kirjaimellisesti, aivan kuten neljä ensimmäistä toteutuivat kirjaimellisesti. Se merkitsee Kristuksen paluuta seurakunnalleen, sitä tärkeää tapahtumaa, jota on kuvailtu kohdassa 1. Tess. 4:16-17: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (Tätä juhlaa kutsutaan myös nimellä, Rosh Hashanah, juutalainen Uusi Vuosi.) Tämä on seurakunnan ylösotto (tempaus), jolloin jokainen uudestisyntynyt Herraan Jeesukseen uskova liittyy Häneen yläilmoissa – kuolleet uskovat ensin, sitten me, jotka olemme silloin elossa. Se on elämämme onnellisin päivä – jos elämme Kristukselle. On jopa kruunu luvattu kaikille, jotka rakastavat Herran ilmestymistä (2. Tim. 4:8). Se on kruunu, jota jokainen uskova voi tavoitella. Haluatko sinä saada tuon kruunun? Vai hävettääkö sinua se, mitä olet tekemässä sinä päivänä, kun Hän tulee?
Sovituspäivä, Yom Kippur. Yhdeksän päivää pasuunansoitonjuhlan jälkeen on tämä kauhea päivä. Modernissa Israelissa mikään ei liiku tuona päivänä; jokainen on vain kotonaan ja paastoaa koko päivän vaivaten sieluaan ja rukoillen anteeksi syntejään. Tämä ilmentää Israelin kansan katumusta seurakunnan tempauksen jälkeen, kun kansa on äärimmäisessä vaarassa ja eloonjäävät vaivaavat sieluaan ja kääntyvät vihdoin Kristuksen puoleen lopulta tunnistamaan Hänet Israelin Messiaana ja kerjäämään Häntä pelastamaan heidät täydelliseltä tuholta. Tämä on se, mitä koko taivas odottaa ja tämä on se, mikä käynnistää taivaasta palaavan Herran Jeesuksen Toisen Tulemuksen kaikkien pyhiensä kanssa lyömään vihollisensa ja perustamaan valtakuntansa tämän maan päälle.
Lehtimajanjuhla. Tämä myös katsoo taaksepäin ja katsoo eteenpäin. Se katsoo taaksepäin aikaan, jolloin Israel eli teltoissa erämaassa Egyptistä lähdön jälkeen, mutta se katsoo myös eteenpäin Kristuksen valtakuntaan maan päällä, siihen tuhatvuotiseen hallintaan, josta Herra kertoo meille Ilmestyskirjan 20. luvussa. Silloin ne, jotka ovat olleet uskollisia Herran palvelemisessaan, saavat runsaan palkan.
Tässä on toinen mielenkiintoinen seikka, joka liittää seitsemän juhlaa menoraan, seitsenhaaraiseen kynttiläjalkaan, joka valaisi muinaista juutalaisten temppeliä. Menorassa on kolme kynttilää toisella puolella (kolme ensimmäistä kevätjuhlaa), keskipilari (helluntai, seurakunta), joka pitää kaiken koossa ja kolme kynttilää toisella puolella (kolme viimeistä juhlaa). Koko pelastushistoria on esitetty yhdessä kauniissa esineessä. Toivon, että lukijamme ymmärtävät seitsemän juutalaisen juhlan suunnattoman suuren merkityksen. Ne ovat ihmisen historian runko sisältäen historian kliimaksin – kaikkien todellisten uskovien ylösoton – seuraava tapahtuma Jumalan kalenterissa.
Ollessamme uusia uskovia 1980-luvulla näimme Amerikassa autotarroja, joissa kysyttiin: ”Are you ready for the Rapture” (Oletko valmis tempaukseen)? Emme ole nähneet niitä vuosiin ja on ikään kuin ihmiset olisivat unohtaneet tai väsyneet odottamaan, mutta Jumalan Sana on edelleen voimassa.
Tempaus on todellinen tapahtuma ja meitä on varoitettu siitä eikä vähiten juutalaisten juhlien kautta. Niinpä me kysymme lukijoiltamme (ja itseltämme) – oletko valmis tempaukseen? Oletko ottanut tuon ratkaisevan tärkeän askeleen hyväksyä Herra Jeesus Vapahtajaksesi ja pyytää Häntä antamaan anteeksi kaikki syntisi? Oletko uskollisesti tekemässä, mitä ikinä Hän on antanut tehtäväksesi? Jos voit vastata myöntävästi kahteen viimeiseen kysymykseen, niin todennäköisesti olet valmis! Ellet, niin tämä päivä on sinun päiväsi tulla valmiiksi…
Lue näistä juhlista luvuista 3. Moos. 23 ja 5. Moos. 16. Olen näistä opetuksista kiitollisuudenvelassa tri. Arnold Fruchtenbaumille (www.ariel.org) ja kehotan lukijoita menemään hänen verkkosivustolleen ja hankkimaan opetusmateriaaleja, koska ne ovat olleet niin suuri siunaus meille.
Read Full Post »
Viisi syytä äärimuslimien mielettömyyksille
Posted in Islam, tagged Aisha, Allah, arabi, äärimuslimi, burka, islam, jihadisti, Koraani, marttyyri, marttyyrius, mestaaminen, mestaus, Muhammed, muslimi, neitsyet, niqab, pakolainen, pakolaiset, pedofilia, raiskaus, ristiinnaulitseminen, sharia, sharia-laki, teloittaminen, teloitus, turvapaikanhakija on 23 tammikuun, 2016| 1 Comment »
Five Reasons Why Muslims Want To Kill Us
By Bill Perkins, suom. SK
CBS News postitti hiljattain mielenkiintoisen kommentin, joka viittasi kahteen muslimiterroristiin, jotka tappoivat 14 ihmistä Kalifornian San Bernardino’ssa. Kaksi terroristia olivat aviopari ja näennäisesti harmiton kommentti oli: ”Kuinka voi kukaan kuusikuisen lapsen kanssa olla niin täynnä vihaa?”
Hyvä kysymys. Emme Amerikassa tahdo uskoa ajatukseen viattomien siviilien, vielä vähemmän naisten ja lasten, määrätietoisesta tappamisesta, riippumatta tarkoituksesta tai lopullisesta poliittisesta agendasta.
Silti äärimuslimit tekevät juuri sitä. He todella iästään ja sukupuolestaan riippumatta uskovat, että mitä enemmän ei-muslimeja tapetaan, sitä parempi. Mistä tämä irrationaalinen ajattelu tulee?
Vastaus tähän kysymykseen on raamatullisesti kiehtova. Olemme aikaisemmin kirjoittaneet artikkeleita, jotka viittaavat Jumalan julistukseen, että Ismael ja hänen arabialaiset jälkeläisensä olisivat aina irrationaalisia – aina taistellen kaikkia vastaan, myös toisiaan.
”Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan ja kaikkien käsi on häntä vastaan ja hän on kaikkien veljiensä niskassa” (1. Moos. 16:12).
Tämä ei kuitenkaan täysin selitä, mitä tänä päivänä on käynnissä. Tässä on viisi loogista syytä, miksi äärimuslimit ovat niin mielettömän ilkeitä ja haluavat tappaa ei-muslimeja.
1) Koraani opettaa väkivaltaa
Muhammed kirjoitti koko Koraanin itse vuoden 600 vaiheilla jonkun sellaisen avustuksella, jonka sanoi olleen ”enkeli Gabriel”. Jumala kuitenkin sanoo Ilmestyskirjassa, että mikä tahansa tuleva ilmoitus on tehokkaasti suljettu pois.
”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” (Ilm. 22:18-19)
Joten pohjimmiltaan jokainen, joka vuoden 94 AD jälkeen yrittää lisätä jotakin ilmoitettuun Jumalan Sanaan, ei kuule eikä saa innoitustaan Jumalalta eikä Gabrielilta. Siksi Muhammedin enkeli oli yksinkertaisesti valeasuinen demoni, tai jopa itse Saatana.
”Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi” (2. Kor. 11:14).
On jopa hyvin dokumentoitu, että Muhammed itsekin epäili, että kyseessä oli demoni. Toiset hänen ympärillään ilmeisesti kyselivät, että tuliko se, mitä hän kuuli, demonilta.8
Siksi meillä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin päätellä, että Koraani on Saatanan innoittama kirja. Ei siis ole yllätys, että se on aika verinen ja perimmäinen syy muslimimaailman kyllästävälle vihalle.
Koraanissa on yli 100 värssyä, jotka kutsuvat muslimeja sotaan ei-muslimeja vastaan aika opettavaiseen tyyliin – katkomalla heidän sormiaan ja/tai kaulojaan, elleivät käänny islamiin.1 Itse asiassa islamin julistettu päämäärä on kirjaimellisesti valloittaa maailma ja pakottaa kaikki palvelemaan Saatanaa (”Allahiksi” naamioituneena), tai tulla tapetuksi.
Näin he ovat toimineet siitä saakka, kun Muhammed perusti uskonnon 610 AD. Strategia ”liity meihin tai kuole” on menneisyydessä palvellut heitä hyvin.
Maailmassa on nykyisin noin 1,6 miljardia muslimia. Suurin piirtein joka neljäs ihminen planeetalla on ansassa jossakin sellaisessa, joka täyttää kaikki saatanallisen kultin määritelmät.
Vaikka voit väittää, että muslimien enemmistö näyttää olevan rauhallisia, niin arviot ”äärimuslimien” määrästä vaihtelevat 15 %:sta 40 %:iin. Mutta vaikka vain 15 % olisi äärimuslimeja, niin se merkitsee, että ympäri maailman on 400 miljoonaa muslimia, jotka uskovat irrationaalisesti, että sinun ja minun tappaminen tai käännyttäminen on hyvä asia.
Ja se merkitsee myös, että niistä 2,75 miljoonasta muslimista, jotka jo elävät USA:ssa, noin 400 000 on äärimuslimeja. [Euroopassa on 20 milj. muslimia, joista saman kaava mukaan radikaaleja olisi kolme miljoonaa!]
Salli minun toistaa se toisella tavalla – amerikkalaisissa lähiöissämme asuu noin 400 000 ihmistä, jotka ajattelevat ja uskovat, kuten nuo kaksi San Bernardino’n terroristia! Näkeekö kukaan tässä ongelmaa?
Ja tämä on matalimman arvion mukaan! Yhteisöihimme soluttautuneiden muslimiterroristien määrä on todennäköisesti paljon suurempi.
Koraani sisältää kuitenkin paljon enemmän, joten seuraavassa lyhyt kertaus sen opetuksellisesta sisällöstä:
Voitte raiskata ja naida tyttöjä, jotka ovat täyttäneet yhdeksän vuotta ja erota heistä. Koraani 65:4
Voitte pieksää vaimojanne. Koraani 4:34
Teitä ei voida syyttää raiskauksesta, ellei ole vähintään neljä miestodistajaa. Koraani 24:4
Tappakaa juutalaiset ja kristityt, elleivät he maksa isoa Jizya-veroa. Koraani 9:29
Ristiinnaulitkaa ja amputoikaa ei-muslimit. Koraani 8:12, 47:4
Tappakaa ei-muslimit; saatte 72 neitsyttä taivaassa. Koraani 9:111
Tappakaa jokainen, joka jättää islamin. Koraani 2:217, 4:89
Mestatkaa ei-muslimeja. Koraani 8:12, 47:4
Tappakaa ja tulkaa tapetuksi Allahille. Koraani 9:5
Varastaminen ei-muslimeilta on sallittua. Koraani 8
Valehteleminen islamin levittämiseksi on sallittua. (Tulee mieleen Iran-sopimus.) Koraani 3:54, 9:3, 16:106, 40:28, 2:225
Raamattu rinnastaa valehtelemisen murhaamiseen. Joten se tosiasia, että heille sanotaan sen olevan ok, on lisätodiste, että Koraani ei ole Jumalasta.
Ja Pariisin pommitusten jälkeen 236 turvapaikanhakijaa 237:stä, jotka päästämme tähän maahan, ovat muslimeja. Joten se tarkoittaa, että vähintään 30 uudelle äärimuslimiterroristivalehtelijalle on annettu sama pääsy tappamaan amerikkalaisia, kuin San Bernardino’n terroristeille. Uskomatonta.
Lopuksi, on mielenkiintoista, että Jumalan rakkauteen, joko suoraan tai epäsuorasti, viitataan Raamatussa yli 500 kertaa, mutta kuten voi odottaa, rakkautta ei edes mainita Koraanissa. Eikä siellä ole Jerusalemiakaan.
2) Muslimeille opetetaan vihaa jo lapsina
Saatanan Koraania opetetaan osana koulutusjärjestelmää kaikissa arabien hallitsemissa maissa. Puheen ollen muslimien koulutuksesta sinun tietysti täytyy ymmärtää, että me puhumme vain miespuolisista muslimeista.
Arabimaailmassa naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa – he ovat pohjimmiltaan arabimiesten orjia. Naiset ovat olemassa vain miesten tyydyttämiseksi ja lasten saamiseksi. Koraanin hallitsemassa muslimimaailmassa kamelien asema on paljon parempi kuin naisten.
Ajattele vaimoa Saudi-Arabiassa tai Afganistanissa. Hän ei ole tasa-arvoinen miehensä kanssa eikä hänellä ole mitään oikeuksia. Hänen ei sallita olla kotinsa ulkopuolella, ellei hänellä ole miespuolista sukulaista mukanaan saattajana.
Hän ei saa ajaa autoa eikä omistaa kiinteistöä. Hänellä ei ole mitään lakiin perustuvaa oikeutta syyttää miestään mistään rikoksesta, kuten pahoinpitely, joka on hyvin yleistä. Jokaisessa maassa, jossa sharia-laki on voimassa, muslimivaimo on periaatteessa rajoitettu naisten sisätöihin ja hänellä on vähemmän asemaa, kuin kodin koiralla. Ja koiran ei sentään tarvitse pitää tuota kammottavaa burkaa! [ylemmässä kuvassa niqab, alla naisella hijab; sen sijaan burka on täysin peittävä vaatetus, jossa kasvojen peitteenä on verkko]
Muslimimies voi automaattisesti erota vaimostaan, jos vain sanoo kolme kertaa sanat, ”Minä eroan sinusta”. Jos hän sanoo ne kerran, hän voi ottaa vaimonsa takaisin. Jos hän sanoo ne kahdesti, hän voi ottaa vaimonsa takaisin toisen kerran. Jos hän sanoo ne kolmannen kerran, he ovat eronneet, eivätkä voi tehdä sovintoa. Minulla tämä ei mene jakeluun!2
Jotkut muslimimiehet sanovat vain, ”Minä eroan sinusta” kolmesti peräkkäin ja kaikki on ohi. Mitään syytä ei tarvita. Sano vain sanat. Kuvittele eläväsi muslimivaimona, joka tietää, että koska tahansa hänen miehensä voi suuttua, erota hänestä ja tehdä hänen loppuelämänsä kurjaksi arabimaailman eronneena naisena.
On siis helppo ymmärtää, miksi muslimimaailmassa kasvanut mies uskoo, että naisten kouluttaminen on ajan ja rahan haaskausta. Viimeinen asia, jota muslimimies haluaa, on, että hänen vaimonsa koulutettaisiin ja saisi tietää, että useimmat naiset maailmassa eivät ole seksiorjia.
Tiukoilla muslimialueilla, kuten Afganistan ja Saudi-Arabia, naiset saavat olla koulussa vain kahdeksan vuoden ikään, oppien tuskin lukemaan ja kirjoittamaan. Luulenpa, että vanha vitsi, ”Naisten pitäisi olla paljasjaloin ja raskaana”, täytyy olla lähtöisin muslimikulttuurista.
Miesmusliminkaan koulutus ei kuitenkaan ole paljon parempi.
Arabialaiset oppikirjat ovat vitsi. Hiljattainen arabikulttuuriyhdistyksen (Arab Cultural Association) tutkimus löysi 3.–9. luokkien oppikirjoista yli 16 000 virhettä kielessä, lause- ja kieliopissa.3 Lisäksi, kun on kyse Israelista, he ovat patologisia valehtelijoita.
Arabivaltiot ovat niin järkyttyneitä siitä, että Israel on menestyvä valtio niiden keskellä, että ovat muuttaneet kartat ja oppikirjat poistaen sanan ”Israel”.
He väittävät, että Israelin ei pitäisi olla maassa eivätkä edes tunnusta sitä lailliseksi valtioksi.
Ollaksemme oikeudenmukaisia on sanottava, että muutkin ei-muslimimaat valehtelevat koskien Israelin valtiollista asemaa, rajoja ja kulttuuria. Katso viereistä karttaa brittiläisessä oppikirjassa, jossa ”Israel” on jätetty pois ja ”Miehitetty Palestiina” (Occupied Palestine) on maalle annettu nimi.
Jopa Amerikassa fiksuilta näyttävät ihmiset lankeavat poliittisesti korrektiin roska-ajatteluun ja luulevat, että Israelin ei jostain syystä pitäisi olla siellä. Newsweek laittoi hiljattain alla olevan kartan verkkosivustolleen.
On mielenkiintoista, että Israel sai valtioasemansa samaan aikaan kuin Saudi-Arabia, Jordania, Irak, Syyria, Qatar ym. vuosina 1937-1948, kun Ottomaanien valtakunta hajosi ensimmäisessä maailmansodassa. Joten jos Israel on laiton, niin sitä ovat muutkin näistä arabimaista.
3) Muslimit ovat Jumalan kiroamia
Jumala sanoi Aabrahamille, että ne, jotka kiroavat Hänen valittuja juutalaisia jälkeläisiään, maksavat siitä raskaasti.
Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat (1. Moos. 12:3).
Kun soveltaa tätä avointa lupausta, on ihmeellistä nähdä ne kolmannen maailman olosuhteet, joissa useimmat arabit elävät. Useimmat perheet onnistuvat juuri ja juuri raapimaan elantonsa mailla, jotka kasvavat muutamia lajeja kiduttavissa ilmasto-olosuhteissa. Uskon tämän täysin liittyvän heidän haluunsa pyyhkäistä Israel pois kartalta.
Ei kuitenkaan vain arabien maa ole kirottu, vaan ennemminkin arabikansa. Vuonna 1917 Israel otti haltuunsa samat aavikot ja suot, maan, jonka arabit ajattelivat olevan hyödytön, maan, jonka he nauraen MYIVÄT israelilaisille vuoden 1917 jälkeen ajatellen petkuttavansa juutalaisia, jotka olivat typeriä ostajia.
Nyt arabeja nöyryytetään heidän katsellessaan Israelia, kun se on muuttanut maiseman tuottamaan niin suuria satoja, että nykyisin Israel vie ylimääräisiä tuoreita elintarvikkeita lennättäen niitä päivittäin Eurooppaan.
Ja suuri osa tästä ruuasta tuotetaan Jordanin laaksossa maan alimmassa kohdassa ja karuimmissa olosuhteissa aivan kuten Raamattu ennusti:
”Erämaa ja aavikko on iloitseva ja Arabah [Jordanin laakso] on riemuitseva ja kukoistava; Kuin krookus se on kukkiva ylenpalttisesti…”
Jordan-joki vuonna 1913
Israelilaisia taatelipalmuja Jordanin laaksossa
”The wilderness and the desert will be glad, and the Arabah [Jordan Valley] will rejoice and blossom; Like the crocus, it will blossom profusely…” Jes. 35:1,2 (NASB, New American Standard Version, monet asiantuntijat pitävät tätä käännöstä parhaana englanninkielisenä.)
Vuodesta 1917 juutalaisten alettua palata ja varsinkin vuodesta 1948 YK:n annettua heille virallisen valtion aseman Israel on kunnostanut maata. He ovat kuivanneet soita, kastelleet maata ja istuttaneet noin 250 miljoonaa puuta.
Kaikki tämä uusi kasvullisuus on kirjaimellisesti muuttanut alueen säämallin ja siellä sataa nyt enemmän. Tässä on jyrkkä kontrasti verrattuna siihen, millaisena he löysivät sen.
Autiomaa kukoistaa Israelissa
Itseasiassa maa oli vuonna 1869 niin huonossa kunnossa, että Mark Twain sanoi käytyään alueella:
”…Autio maa, jonka maaperä on kyllin rikas, mutta jätetty kokonaan rikkakasvien valtaan … hiljainen murheellinen lakeus … autius … emme nähneet missään ihmistä koko reitillä … tuskin yhtään puuta ja pensasta. Jopa oliivipuu ja kaktus, nuo arvottoman maan sitkeät ystävät, olivat melkein hyljänneet maan.” (Mark Twain ”The Innocents Abroad”, p. 361-362)
Kovalla työllä ja kekseliäisyydellä juutalaiset ovat elvyttäneet maan. He käyttivät ensimmäisinä kastelemiseen tiputussysteemiä, joka käyttää vettä vain murto-osan siitä, mitä yleensä tarvitaan viljelykasvien kasteluun.
Israelilaiset käyttivät myös biotekniikkaa taatelipalmuihinsa saaden ne kasvamaan kolme kertaa enemmän hedelmiä paljon matalammalla, niin ettei koneita tarvita sadonkorjuussa.
Joten maa ja sää eivät olleet enää ongelma, vaan se oli Jumalan kirous niille, jotka vihaavat Israelia.
4) Marttyyrius ainut mahdollisuus pelastua
Kristityillä on lupaus, että voimme ennen kuolemaamme tietää, että olemme menossa taivaaseen.
”…Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:11-13)
Muslimeilla ei ole sellaista varmuutta, ei mitään keinoa tietää, menevätkö kuoltuaan taivaaseen. Heille opetetaan, että tuomiopäivänä Allah punnitsee kaikki heidän elämänsä teot. Jos hyviä tekoja on riittävästi, he menevät taivaaseen. Jos ei, niin heidät heitetään ikuiseen helvettiin. Ja arabimiehet uskovat, ettei moni nainen selviä taivaaseen.
On kuitenkin yksi poikkeus. Jos kuolee marttyyrina, niin voi ohittaa tuomiopäivän ja mennä suoraan taivaaseen kohtaamatta Jumalan tuomiota. Marttyyrius kattaa myös saman perheen jäsenet.
Ja kun taivaassa ei ole monta naista, niin kun heille kerrotaan, että marttyyreja odottaa 72 neitsyttä heidän saapuessaan, niin heikosti koulutetusta muslimimiehestä marttyyrius kuulostaa kuin yhteisvoitolta.
5) Muslimien historia
Muslimien historia on vain kuolemaa ja tuhoa, eikä kukaan tunnu haluavan puhua siitä. On mahdotonta kattaa sitä kaikkea, mutta ajattele tätä lyhyttä listaa:
Intian islamilainen valloitus 1200-1600 AD: 80 miljoonaa intialaista kuoli.
Muslimien orjaratsiat Afrikassa 700-1800 AD: 20 miljoonaa orjaa myytiin. Lisäksi 80 miljoonaa kuoli vangitsemisen ja toimituksen välillä.
Pohjois-Afrikan Välimeren rannikon merirosvohyökkäykset 1530–1805: 1,2 miljoonaa murhaa Välimerellä.
Armenialaisten kansanmurha 1915-1918: 1,5 miljoonaa kristittyä teurastettiin turkkilaisten toimesta.
Elossa olevat sukuelimiltään silvotut musliminaiset: 125 miljoonaa
Joten islamin alkamisesta saakka muslimit ovat olleet järjettömän raivopäisiä kaikkia kohtaan ja kaiken aikaa ja historia osoittaa meille, että mikään ei koskaan muutu. Koska tämä on tosiasia, niin onko järkevää päästää kymmeniä tuhansia ”pakolaisia” mihinkään maahan?
Muslimien jalansijan saaminen jossakin maassa aiheuttaa aina kuolemaa ja tuhoa – fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti.
Jos kansallinen johtomme yrittäisi suojella kristillisiä hyveitä ja arvoja, joille tämä valtio perustettiin ja jotka tekivät tämän maan siksi, mitä se on, niin he eivät päästäisi lisää muslimeja tähän maahan. Piste.
”Yksi ongelmistamme on, että Washingtoniin on soluttautunut muslimeja, jotka neuvovat Valkoista Taloa.”
– Franklin Graham Fox News’ille 26.2.2015 –
Maamme viholliset päättivät kauan sitten, että Amerikkaa ei voitaisi tuhota voimalla, vaan se on tuhottava sisäisesti. Kun tuhoat kulttuurin, tuhoat kansakunnan.
Valitettavasti Euroopan kulttuuri on kuolemassa
Muslimit aina tuhoavat paikallisen kulttuurin maassa, jossa asuvat. Katso vain Eurooppaa. Muslimit eivät omaksu eurooppalaisia tapoja. Sen sijaan he lisääntyvät, kunnes ovat varteenotettava voima ja voivat ottaa käyttöön sharia-lain.
Johtuen sekä eurooppalaisten voimakkaasti käyttämästä syntyvyyden säännöstelystä (keskimäärin 1,6 lasta perhettä kohti) että muslimien säännöstelemättömästä syntyvyydestä (keskimäärin 4–5 lasta perhettä kohti) Euroopan kulttuuri, sellaisena kuin sen tunnemme, lakkaa olemasta alle 50 vuodessa.
Ajattele, mitä nyt tapahtuu:
Saksassa muslimi-tuomarien johtamat sharia-tuomioistuimet toimivat kaikkialla maassa. Jopa ei-muslimit saksalaiset tuomarit viittaavat nyt sharia-lakiin ja lainaavat Koraania puolustamaan muslimimiesten oikeuksia hakata vaimojaan.
Ranskassa poliisille on liian vaarallista mennä tiheästi asuttuihin muslimighettoihin, jotka ympäröivät Pariisia. Ranskan elintarviketeollisuudessa kaikki myytävä liha on Halal, mikä tarkoittaa, että se on uhrattu Allahille (joka tunnetaan myös Saatanana ja/tai kuun jumalana). Hiljattainen muslimiterroristien suorittama Pariisin verilöyly oli herätys monille Ranskan kansalaisille.
Tanskassa muslimit vaativat, että heidän uskonnollisen poliisinsa on voitava pidättää ja rangaista kaikkia sharia-lain rikkojia.
Hollannissa kuolemantuomiot on julistettu Pim Fortuyn’ille ja Theo Van Gogh’ille islamin julkisesta arvostelusta!
Itävallassa Wienin korkein oikeus piti voimassa Elisabeth Sabaditsch-Wolf’in tuomion seuraavan TODENPERÄISEN lausunnon esittämisestä:
”Me kaikki tiedämme, että Muhammed nai Aisha’n, kun tämä oli kuusivuotias ja aloitti avioelämän hänen ollessaan yhdeksän. Miksi meidän pitäisi sanoa tällaista käytöstä, ellei pedofiliaksi?”
Ja usko tai älä, tähän meidän kansakuntamme viedään, ellemme herää. Meidän on kohdattava tosiasiat, että yli 50 vuoden ajan rajojamme, kieltämme, kulttuuriamme ja kristillisiä vapauksiamme vastaan on hyökätty vastustuksen ollessa vähäistä.
Jopa suurin osa kansallista mediaamme näyttää antavan uskottavuutta kansalliselle tuhon politiikalle. Enkä voi olla ihmettelemättä, minne johtomme on viemässä tämän kansakunnan, kun peräti seitsemän korkeinta neuvonantajaa Valkoisessa Talossa ovat hartaita muslimeja … mukaan lukien Valerie Jarrett, jota on sanottu maailman vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi.7
Valerie Jarrett, Iranissa syntynyt harras muslimi, on presidentin vanhempi neuvonantaja
Onneksi tiedämme, että Herra hallitsee. Onneksi tiedämme, että Jumala saa kaiken toimimaan niiden hyväksi, jotka on kutsuttu hänen päämääränsä mukaisesti.
Ilmeisesti Jumala antaa maailman ajaa itsensä nurkkaan niin, että kun tempaus tapahtuu, niin jäljellejääneille maailmanhallitus ja maailmanjohtaja näyttävät olevan looginen ratkaisu.
Joten kun Herra viipyy, meillä on tilaisuus olla Pyhän Hengen käytössä vaikutuspiirissämme olevien elämässä. Meillä on ainoa tärkeä totuus.
Käytä meitä, Herra!
Bill Perkins
Additional Resources:
http://www.answering-islam.org/Quran/Themes/jihad_passages.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Divorce_in_Islam
http://www.haaretz.com/israel-s-textbooks-in-arabic-are-full-of-mistakes-study-finds-1.360617
http://www.csmonitor.com/World/Security-Watch/terrorism-security/2015/0113/How-many-Muslim-extremists-are-there-Just-the-facts-please
http://www.nationalreview.com/article/428146/more-than-few-islamic-extremists
http://www.billionbibles.org/sharia/sharia-europe.html
http://theblacksphere.net/2013/04/devout-muslims-in-key-positions-in-the-white-house/
http://www.answering-islam.org/Silas/demons.htm
Read Full Post »
Raamatun profetioita koskevat huippuartikkelit vuonna 2015
Posted in Lopunaika, tagged ahdistuksen aika, ajan merkit, antikristus, apokalypsi, eksytys, Facebook, Fransiskus, Gaza, Goog, Google, Hamas, Hizbollah, homoagenda, homoseksuaalisuus, homous, ilmastonmuutos, ISIS, islam, Israel, jesuiitta, jihadisti, lopunaika, maailmanuskonto, marksismi, marxismi, Nooan päivät, Obama, pedonmerkki, Putin, Syyria, Twitter, Uusi maailmanjärjestys, vainot, väkevä eksytys, Venäjä, Windows 10, YouTube on 16 tammikuun, 2016| 2 Comments »
Top Bible Prophecy Stories of 2015
By Jan Markell www.olivetreeviews.org, suom SK
On ollut hämmästyttävä vuosi. Seuraatpa mitä tahansa raamatunprofetiasivustoa, blogia, mediaohjelmaa, niin tiedät, että ne ovat hukkua artikkeleihin, jotka enteilevät aikaa, jota Raamattu sanoo Jaakobin vaivaksi, joka tunnetaan myös Ahdistuksena.
Tiedän olevan niitä, jotka uskovat, ettei tälle päivälle ole merkkejä. Eräs seminaarin professori – peräti baptisti – moitti minua merkkien mainostamisesta. Hän sanoo, ettei merkkejä ole ennen Ahdistusta. Millään nyt tapahtuvalla ei ole merkitystä. Kuinka traagista. Minkä karhunpalveluksen hän tekeekään seminaarioppilailleen, jotka siksi ovat huonosti varustettuja käsittelemään hyvin synkkiä otsikoita.
Seulottuani viime vuonna satoja, itseasiassa tuhansia otsikoita, päädyin 18 artikkeliin, jotka minusta ovat voimakkaimpia Hänen tulemuksensa airueita:
1) Israelin paheneva eristäminen. (Sak. 12:3.) Barack Obaman alainen vasemmisto hylkäsi Israelin joitakin vuosia sitten. Kanadan Stephen Harper’in tappion myötä Israelille jäi vain joitakin evankelisia kristittyjä siroteltuina ympäri maailman. Sillä ei ole tukenaan yhtään suurvaltaa.
2) ”Nooan päivät” ovat taas. (Matt. 24:37.) Jokainen tekee sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein. (Tuom. 17:6) Laittomuus on päivän sääntö. Pahaa ihannoidaan. Valkoinen Talo koristettiin homosateenkaaren väreillä ja Hillary Clinton’illa on kampanjamainos, jossa homot irstailevat Hillary’n juhliessa heidän tekojaan.
3) Pettymys tämän päivän poliitikkoon on pystyttämässä näyttämön ”miehelle, jolla on suunnitelma” ja joka ei ole poliitikko, mutta jolla on vastaus kaikkiin maailman ongelmiin. Emme tiedä hänen nimeään. Tiedämme, että hänen tittelinsä on antikristus. Hän voi olla ainoa, joka voi stabiloida ISISin kriisin, joka suunniteltiin sinisilmäiselle läntiselle maailmalle.
4) Väkevän eksytyksen nousu. (2. Tess. 2:10-12) Yksinkertaisesti, Jumala lähettää väkevän eksytyksen niille, jotka eivät halua uskoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Ne, jotka nauttivat Hänen pilkkaamisestaan ja hylkäämisestään, Hän tuomitsee, sekoittaa heidän ajattelunsa ja saa heidät uskomaan satuihin. Ja he todella uskovat! Islam on hyvä ja rauhallinen; aseet ovat paha; ilmastomuutos on vaarallisempi kuin jihadistit; Israel on pahis ja palestiinalaiset ovat uusia sankareita tämän päivän seurakunnassa. Tämä on ”Liisa Ihmemaassa” -maailma. Kristityt eivät sovi siihen. Hullu hatuntekijä hallitsee.
5) Amerikan jatkuva alamäki. Amerikkaa ei ole Raamatussa lopunaikoina. Venäjä ja Iran ovat Lähi-idän pääpelurit. Amerikan hyvä vaikutus on katoamassa Barack Obaman alaisuudessa. Amerikka sulautuu globaaliin hallintoon. Sitä ei olisi voinut kuvitellakaan 20 vuotta sitten. Nyt se on ”coolia”.
7) Israelia valmistetaan Antikristukselle. Se on vihollisten ympäröimä. Sillä on pohjoisessa ja idässä Hizbollah, ISIS, Venäjä ja Syyria ja etelässä Gazassa Hamas. Iran kerskuu päivittäin pudottavansa ydinaseita Israeliin. Jossain vaiheessa se antautuu näille uhkille ja kutsuu Antikristuksen tekemään rauhansopimusta – hyvin todennäköistä varsinkin ottaen huomioon Amerikan tuen menettämisen.
8) Goog on nyt liikekannalla. Jos Goog on Venäjä, niin Vladimir Putin on jälleenrakentanut sitä päivistä, jolloin Ronald Reagan hillitsi sitä. Venäjä etenee monin paikoin. Kaikki Googin ja Maagogin kansakunnat ovat järjestäytymässä ja uutisissa: Venäjä, Turkki, Libya ym. näkyvät Raamatun pelurit liikehtivät ikään kuin shakkilaudalla. Ks. Hes. 38-39.
9) Israel on pommittanut Damaskon esikaupunkeja vieden ulos salaisia aseita. Raamattu kertoo ajasta, jolloin Damaskosta tulee rauniokasa (Jes. 17:1).
10) Kristittyjä pilkataan kuin ei koskaan ja juutalaisia pakenee Israeliin ennennäkemättömään tahtiin sitten toisen maailmansodan. (Matt. 10:22.) Vain islamia ihannoidaan, kunnioitetaan ja suojellaan. Irakin ja Syyrian alueella kristittyjä tapetaan viiden minuutin välein. Silti harvat osoittavat mitään huolestumista. Kristinuskoa ollaan poistamassa synnyinalueeltaan. Tämä kehitys voimistui vuonna 2015.
11) Teknologiajättiläiset haluavat tukahduttaa totuuden ja syrjäyttää kristityt. YouTubesta Googleen, Facebookiin, Twitteriin ym. evankeliumia sensuroidaan ja pahuutta ihannoidaan. He ovat valmistamassa tietä ”pedonmerkki”-teknologialle. Vuonna 2015 se eteni ylikierroksilla. Tämä palvelutyöjärjestö (Olive Tree Ministries) joutui sensuurin uhriksi useammin kuin kerran. On paljastavia artikkeleita, että Windows 10 todella vakoilee sähköposteja, luottokortteja ym. [Jos käytät em. käyttöjärjestelmää, lue ohje Windows 10:n tietosuoja-asetusten muuttamiseen.]
12) Globaalia uskontoa vaadittiin loppuvuodesta 2015 Utah’issa alkaen paavi Fransiskuksesta aina maailman uskontojen parlamenttiin (Parliament of World Religions). Jos maailma joskus aiotaan yhdistää, niin myös uskonnot täytyy yhdistää. Vuonna 2015 paavi Fransiskus paljasti olevansa apokalyptinen hahmo. Emme ihan vielä uskalla varustaa häntä Väärän Profeetan hännällä, mutta jopa konservatiiviset katoliset ovat huolissaan tästä jesuiittapaavista. Itseasiassa tämä paavi edustaa marxismia, ympäristöliikettä, uutta maailmanjärjestystä, maailmanhallitusta, kestävää kehitystä, jesuiitta-agendaa, uskontojen yhteyttä, maailman perustuslakia, maailmanoikeutta ja lähtöä katolisista perinteistä. Hän on varmasti maailmanuskonnon airut.
13) Globalismi eteni ylikierroksilla, kiitos siitä Barack Obamalle, YK:lle, paavi Fransiskukselle ja maailman vasemmistojen konsortiolle. John Lennon, joka vuosikymmeniä sitten ”kuvitteli” tämän kaiken, olisi ylpeä!
14) Pyrkimys tehdä käteinen raha laittomaksi voimistui vuonna 2015. Siirtyminen rahattomaan yhteiskuntaan ei tapahdu yhdessä yössä. Sitä toteutetaan hyvin hitaasti ja systemaattisesti vähän kerrallaan. Hallitukset kaikkialla planeetalla ovat alkamassa asettaa rajoituksia käteisen käytölle turvallisuussyistä.
15) Israelin Temppelivuori on tänä vuonna ollut myllerryksen keskipiste. Pystytettäessä näyttämöä Raamatun profetian toteutumiselle tämän seurakunta-ajan loppuessa ei pitäisi olla mikään yllätys, että Moorian vuorella on ollut jännitystä. Se saattaa olla koko planeetan kiistellyin 15 hehtaaria.
16) Tämä oli vuosi, jolloin Raamatun profetiaa pilkattiin ja sitä vastaan hyökättiin enemmän kuin koskaan! ”Autuaalliseen toivoomme” uskovia kutsuttiin Lopunajan Eddie’iksi ja Estereiksi. Vaikka tätä on ollut aina, niin nyt yhä useammat näkyvät opettajat kehottavat meitä olemaan haaskaamatta aikaamme uhkakuvien levittämiseen.
17) Liberaali, jumalaton Eurooppa luhistui. Saksan Angela Merkel’in kaltaiset johtajat menettivät järkensä, asettivat kansansa suunnattomaan vaaraan terroristien hyödyntäessä ”pakolais”-tilannetta ja ovat tehneet Euroopasta aikapommin. Myös Antikristus tulee hyödyntämään tätä.
18) Tämä oli vuosi, jolloin evankelikaalit alkoivat hyväksyä homoagendan ja muutamat väittivät, että Allah ja Jehova ovat sama. Uskonnollisen vasemmiston äänet kannustivat tätä. Suuressa lopunajan luopumuksessa suuri osa seurakunnasta on putoamassa jyrkänteeltä korjaamattomin seurauksin. Vakaan seurakunnan löytämisestä tuli uskovan suurin haaste vuonna 2015.
***
Asiat eivät ole hajoamassa – ne ovat loksahtamassa paikoilleen. Kuuletko neljän apokalyptisen ratsastajan etäisen kavionkopseen?
Minä en vaikene ajanmerkeistä. Jos Jeesus nuhteli fariseuksia siitä, etteivät he tunteneet Hänen ensimmäisen tulemuksensa merkkejä, niin miksi meidän ei odotettaisi olevan tietoisia tämän päivän apokalyptisistä merkeistä?
Herätkää, katsokaa ylös ja nouskaa.
Read Full Post »
Raamattusovellukset
Posted in Tiede ja tekniikka, tagged BibleTime, Digi-IRT, DigiNovum, DigiRaamattu, iPad, Linux, Linux Mint, PocketSword, Raamattu Kansalle, Windows on 11 tammikuun, 2016| 2 Comments »
Johdanto
Niin tietokoneille kuin mobiililaitteillekin on saatavilla lukuisia raamatunlukusovelluksia. Niitä on olemassa Windows-, Mac OS X -, Android- ja Linux-käyttöjärjestelmille maksullisina mutta myös ilmaisina sovelluksina. Ulkomaisten raamatunkäännösten lisäksi sovelluksilla pystyy lukemaan myös suomenkielisiä käännöksiä, myös uusinta Raamattu Kansalle -käännöstä.
Kattava lista ilmaisista raamattusovelluksista tietokonekäyttöön eri käyttöjärjestelmille löytyy osoitteesta http://www.crosswire.org/applications. Joidenkin sovellusten käyttöliittymä on käännetty myös suomeksi, mutta käyttöliittymän kielestä huolimatta niillä pystyy lukemaan suomenkielisiäkin raamatunkäännöksiä. Eräs tällainen ilmaissovellus on BibleTime, josta on kerrottu tuonnempana tässä artikkelissa.
Mobiililaitteita käytettäessä katso suositellut sovellukset sivulta http://www.raamattukansalle.fi.
Seuraavana esitellään joitakin raamattusovelluksia ja kuvataan kahden sovelluksen käyttöönotto Windows-tietokoneessa ja Apple iPad -tabletissa.
Raamattusovelluksia Windowsille
Windows-, Mac OS X – ja Linux-käyttöjärjestelmille on saatavilla niin maksullisia kuin ilmaisiakin raamatunlukusovelluksia. Ulkomaisten raamatunkäännösten lisäksi niillä pystyy lukemaan myös suomenkielisiä käännöksiä, myös uusinta Raamattu Kansalle -käännöstä. Seuraavassa esitellään lyhyesti kaksi Windows-sovellusta.
DigiRaamattu
Multiversum Oy:n DigiRaamattu-tuoteperhe on verraton työväline raamatuntutkimiseen. Se sisältää raamatunkäännöksiä useilla kielillä kreikasta lähtien. Suomalaisia käännöksiä on mukana toistakymmentä. Ohjelmassa on mahdollista pitää avoinna useita eri käännöksiä rinnakkaisissa ikkunoissa samanaikaisesti. Ne saa synkronoitua niin, että kun valitaan jokin raamatunkohta, se avautuu kaikkiin ikkunoihin. Kun tekstiä vieritetään yhdessä ikkunassa, myös muiden käännösten ikkunoissa teksti kulkee mukana. Kunkin jakeen rinnakkaisviitteet saa näkymään omassa ikkunassaan. Omassa ikkunassaan näkyvät jakeeseen liittyvät avainsanat. Avainsanoja napsauttamalla avautuu Digi-IRT (Iso Raamatun Tietosanakirja), Digisanakirja tai DigiTietosanasto, jos sellainen on ostettu.
Ohjelma kannattaakin hankkia sellaisena pakettina, jossa mukana tulee DigiRaamatun lisäksi ainakin yksi edellä mainituista sanakirjoista sekä DigiNovum. DigiNovum on luotettava Uuden testamentin selitysteos, jossa jokainen jae on vertailtavissa sana sanalta kreikan alkukielellä. Lisäksi DigiNovumissa on jae jakeelta etenevä kommentaari, joka selittää jakeiden sisältöä. DigiNovum sisältää myös valtavan määrän erityisartikkeleja, jotka taustoittavat ja selittävät Uuden testamentin evankeliumeja ja kirjeitä.
Lue lisää DigiRaamattu-tuoteperheestä seuraavista linkeistä. Vaikka kyseessä on maksullinen tuote, se on erinomainen hankinta. Tuote on aivan välttämätön niille, jotka opettavat Raamattua tai vetävät raamattupiirejä.
digiraamattu.fi
Kristillinen kirjakauppa, DigiRaamattu
BibleTime
BibleTime on suomenkielinen ilmainen raamatunlukusovellus Windows, Linux, Mac OS X ja FreeBSD-käyttöjärjestelmille. Seuraavassa kerrotaan ohjelman asennus pääpiirteittäin ja miten siinä otetaan käyttöön suomalaiset raamatunkäännökset.
Monissa Linux-jakeluissa, kuten Linux Mintissä, BibleTime on asennettavissa suoraan Ohjelmistonhallinnasta. Asennuksen jälkeen raamatunkäännösten käyttöönotto, asetusten tekeminen ja sovelluksen käyttö tapahtuu täysin samalla tavalla kuin Windows-ympäristössä.
Sovelluksen asentaminen
Siirry BibleTimen lataussivulle tästä linkistä. Lataa sieltä tiedosto bibletime-2.10.1-win32.exe. Huomaa, että versionumero tiedostossa voi olla joku muukin, ja että vain exe-päätteinen tiedosto on tarkoitettu Windowsille.
Kun tiedosto on ladattu koneelle, käynnistä asennusohjelma (avaamalla tiedosto). Tiedostojen lataamisesta ja asentamisesta on kerrottu tarkemmin ICT-materiaalia-sivustolla, suora linkki ohjeeseen tässä.
Siirry asennusohjelmassa vaihe vaiheelta eteenpäin hyväksymällä ehdotetut oletusasetukset.
Suomalaisten raamatunkäännösten käyttöönotto
Avaa BibleTime. Huomaa, että asennusohjelma ei luo BibleTimen kuvaketta työpöydälle, mutta kuvake löytyy Windowsin Käynnistä-painikkeen takaa (painike työpöydän vasemmassa alanurkassa).
BibleTimen käyttöliittymä on valmiiksi suomalainen, kun Windowsin maa- eli alueasetuksena on Suomi. Asetus Suomi onkin normaalisti Windowsissa oletuksena valittuna.
Valitse Asetukset-valikosta Kirjahyllyn hallinta, jolloin seuraavan kuvan mukainen valintaikkuna avautuu. Varmista, että asennuslähteenä on CrossWire Bible Society ja napsauta vihreää päivityspainiketta. Hetken kuluttua näkyville ilmestyy teosluettelo. Avaa Raamatut-kategoria napsauttamalla sen edessä olevaa nuolta.
Etsi Raamatut-kategoriasta Suomi. Valitse haluamasi käännökset ja napsauta Install-painiketta.
Seuraavassa valintaikkunassa ohjelma kysyy vielä varmistuksen. Hyväksy asennus OK-painikkeella. Odota hetki, kun asennus lataa tiedostoja.
Sulje lopuksi Kirjahyllyn hallinta -ikkuna napsauttamalla sen oikean yläkulman rastia.
Käyttöliittymän asetukset
Asennetut raamatunkäännökset näkyvät vasemman reunan Kirjahyllyssä. Avaa haluamasi käännös sitä kaksoisnapsauttamalla.
Oletusarvoilla teksti näyttää ehkä liian pieneltä. Fonttiasetuksia voi säätää valitsemalla Asetukset-valikosta BibleTimen asetukset.
Valitse asetuksista ensin Kirjasimet ja sitten kohta Käytä omaa kirjasinta. Nyt voit valita haluamasi fontin ja fonttikoon. Hyväksy valinnat OK-painikkeella.
Raamattusovellus Apple iPad -tabletissa
Tabletti on Raamatun lukemiseen kätevä väline. Seuraavassa on ohjeet, miten Apple iPadille asennetaan PocketSword-sovellus ja siihen suomalaiset raamatunkäännökset. Tämä sovellus on tällä hetkellä ainoa, johon on saatavilla Raamattu Kansalle -käännös Kirkkoraamatun 33/38 ja 92 lisäksi.
Avaa tabletilla AppStore ja etsi sieltä PocketSword. Asenna se.
Asennuksen jälkeen avaa sovellus. Toimintokuvakkeet löytyvät käyttöliittymän alareunasta. Napauta sieltä Downloads-kuvaketta.
Suomalaiset raamatunkäännökset löytyvät tämän polun takaa: CrossWire -> Biblical Texts -> Suomi.
Valitse napauttamalla haluamasi käännös ja napauta sitten oikeasta yläreunasta Install. Hyväksy asennus valitsemalla Yes. Odota, kun moduulia asennetaan.
Lukutilaan pääset lopuksi napauttamalla alarivistä Bible.
Asennetuista käännöksistä voi kerrallaan olla näkyvissä vain yksi. Aktiivisen käännöksen nimilyhenne näkyy lukutilan oikeassa yläkulmassa. Toiseen käännökseen siirtyminen tapahtuu kyseistä nimilyhennettä napauttamalla.
Oletuksena tekstin fontti saattaa olla liian pientä. Asetuksia pääsee muuttamaan valitsemalla alareunasta Preferences -> haluttu käännösmoduuli -> Use custom Font. Valitse fonttikooksi (Font Size) esimerkiksi 16 ja fontiksi vaikkapa HelveticaNeue-Light. Siirry lukutilaan valitsemalla alareunasta Bible. Jos fontti ei näytä muuttuneen, valitse välillä jokin muu käännös. |
Viime kesäkuussa lähdimme viimeiselle CULTrips-retkelle, joka suuntautui tällä kertaa Itävallan kaakkoisosaan, Styyriaan. Styyria ei edustanut ainakaan itselleni stereotyyppistä Itävaltaa korkeine vuorenhuippuineen, vaan loisti aivan muilla ominaisuuksillaan, kuten päärynätarhoillaan ja vehreillä maisemillaan.
Lensimme keskiviikkona 12. kesäkuuta neljän pohjois-karjalaisnaisen voimin Wieniin, josta pääsimme kätevästi bussikuljetuksella Pöllauun, hurmaavaan parin tuhannen asukkaan kylään. Majoituimme sympaattiseen Gasthaus Hubmanniin, ja lähdimme tutkimaan ja ihmettelemään pikkukylää. Ihmetystä varsinkin lisäsi kuusi, joka oli tökätty pitkän kepin nokkaan keskelle toria! Myöhemmin paljastui, että kyseinen puu laitetaan esille toukokuussa, ja että varhaisina aikoina kyseistä puuta piti vahtia ettei naapurikyläläiset tuleet sitä nappaamaan itselleen.
Myöhemmin tapasimme paikalliset CULTrips-aktiivit, kylän pormestarin sekä muut CULTrips-matkalaiset illallisella. Illallisen jälkeen vielä piipahdettiin kirkossa, joka oli näinkin pienelle kylälle todella mahtipontinen - sinne mahtui peräti 1000 ihmistä, mikä on hämmästyttävän suuri kirkko 2100 asukkaan kylälle!
Ainakin 700 ihmistä tulee kirkkoon joka sunnuntai.
Seuraavana aamuna herätys olikin aikaisin, sillä aamu aloitettiin seikkailulla - kuumailmapalloajelulla!
Kaksi palloa ja muutama alan ammattilainen käytössämme asensimme korit ja purimme pallokankaat pusseistaan yhteisvoimin. Pallokangas levitettiin ensin maahan ja sitä alettiin täyttää kaasulla niin, että se kasvoi suureksi palloksi. Sitten vain kyytiin ja lentoon!
Kohti korkeuksia!
Kuumailmapalloilu on mahdollista yleensä vain aamulla tai illalla, jolloin ei tuule niin paljoa. Sää todellakin suosi meitä matkalaisia, ja saimme kaikki muistoihimme upean lintuperspektiivin tästä itävaltalaisesta maalaismaisemasta.
Lento jo itsessään oli uskomaton kokemus, ja järjestäjät olivat lisänneet siihen vielä pienen lisäosion - heitimme maahan matkamme varrella oransseja merkkejä, ja tallensimme sijainnin GPS-laitteelle. Myöhemmin iltapäivällä sitten etsimme samaisen laitteen avulla merkit ja näimme samat maisemat jalankulkijan silmin - yllättävän erilaisilta näyttivät kuin ilmasta katsottuna olisi luullut!
Syyrian maaseutua.
Yllättävän pehmeän laskeutumisen jälkeen (meidän pallomme viljapellolle, muut mansikkamaalle - ja mansikanpoimijat olivat heitelleet matkalaisille mansikoita!) suuntasimme nälkäisine vatsoinemme maalaisaamiaiselle.
Maalaisherkkuina oli kahvia, maalaisleipää, kinkkua ja lisäksi erilaisia "mössöjä", jotka olivat rakenteeltaan vähän niin kuin mannapuuroa.
Valkoista mössöä dipattiin kahvissa, koska niin paikalliset kuulemma tekee, muita sitten syötiin sellaisinaan.
Seuraavaksi vuorossa oli työpaja ravintolan keittiössä, jossa vetäisimme kokinhatut ja -essut päällemme ja rupesimme hommiin! Menu oli punottu omenateeman ympärille - oli selleri-omenakeittoa, röstiperunoita (joita valmistamme alla olevassa kuvassa) lihalla tai kalalla, ja jälkiruoaksi omenaparfaita. Olimme vielä niinkin ripeitä, että pääsimme nauttimaan aurinkoisesta kesäpäivästä kiireettömästi ulos - harvinaisia hetkiä tiheässä CULTrips-aikataulussa!
Röstit pyöriteltiin kuin ammattilaiset konsanaan iloisissa tunnelmissa.
Jotta emme varmasti pääsisi laihtumaan tämän matkan aikana, oli seuraavana kohteena mansikkafarmi, omistajanaan herra Singer. Ainakin meille suomalaisillehan tämä mansikankeruu oli varsin tuttua puuhaa, ja jokainen sai poimia itselleen rasiallisen. Laatu tilalla oli todella tärkeää, ja mansikoiden piti olla tarpeeksi punaisia ja isoja, jotta ne pystytään laittamaan myyntiin. Mansikat maistuivat kyllä todella maukkailta!
Meillä oli tilalla työpaja, jossa talon reipas emäntä opasti meitä ja jokainen sai oman tehtävänsä - toiset leikkasivat hillopurkkien kansipaloja, toiset asettivat niitä paikoilleen ja kolmannet taittelivat lautasliinoja yhteistä kahvihetkeä varten, mukavaa pikku puuhailua siis. Itse pääsin käyttämään taiteellisia lahjojani hyväksi hilloetikettien kirjoittamisessa. Kaikki saivat mansikkahillopurkin mukaansa kotiinviemiseksi.
Seuraavaksi jakaannuimme kahteen ryhmään riippuen siitä kummassa kuumailmapallossa kukin oli ollut, ja lähdimme paikantimen kanssa etsimään alas heittämiämme oransseja merkkejä. Alussa vähän kesti tekniikan ymmärtämisessä ja oikean suunnan löytämisessä, mutta löysimme kaikki merkit, ja sen kunniaksi löydön tuuletus oppaaltamme:
Ilta huipentui illalliseen, jolle kuljimme perinteisellä tavalla - hevoskärreillä! Matka kului leppoisasti ja taivaalla lenteli pari kuumailmapalloa. Kun hevoset nousivat laukkaan saapuessamme erääseen linnaan, olo oli vähintäänkin kuin kuninkaallisella - varsinkin kun jokainen nainen sai vielä ruusun!
Omistajien koira kulki erittäin lunkisti vaunujen mukana.
Illallisen nautimme "Haus am See" - "Talo järven rannalla"- nimisessä ravintolassa. Nimensä mukaisesti vieressä oli järvi. Ruoka oli hyvää ja illalla uni maittoi.
Perjantaina lähdimme kohti perhe Pöltlin farmia, jossa he kasvattavat mm. syyspäärynää ("Hirschbirne"), joka on paikallinen erikoisuus juuri tässä osassa Itävaltaa. Pihapiirissä oli vanhojakin päärynäpuita, mitkä olivat aika harvinaisuuksia - aiemmin puita nimittäin hakattiin alas, sillä niistä itse puusta sai enemmän rahaa mitä puiden päärynöistä.
Alkuesittelyjen jälkeen pääsimme työpajojen kimppuun. Farmilla valmistetaan paikallisista tuotteista lähes kaikkea mitä nyt vain keksiikään jalostaa - oli mehua, etikkaa, siideriä, likööriä, hilloa, suklaata, marmeladia... Itävaltalaisilla tuntuu olevan alituinen ideariihi menossa, ja ahkeruuden määrää ei voi kuin ihmetellä (tai ehkä jopa ottaa mallia)!
Mekin pääsimme mukaan tuotantolinjalle, ja ensin kokeilimme pienellä liukuhihnasysteemillämme päärynäetikan purkitusprosessia.
Kaikilla keskittyneet ilmeet, tämä on tärkeää työtä! Vasemmalta oikealle: pullojen täyttö, korkitus, etikettien laitto ja pakettiin pakkaaminen.
Loppumatonta luovuuttamme pääsimme kokeilemaan marmeladityöpajassa, jossa päärynä- ja rypälemehuun lisättiin yllättävän eksoottisia makuja, kuten rosmariinia ja chiliä! Ikinä en ollut aiemmin ajatellut, että ne toimisivat hillon kanssa yhdessä. Ja lopputulos oli kuin olikin erittäin herkullinen. Muita lisämausteita olivat muun muassa seljankukka ja kardemumma.
Omista hilloista voi helposti tuunata oman makunsa mukaisen, eikä aina tarvitse juurtua kaikkein perinteisimpään ratkaisuun.
Lounasta söimme kauniissa linnanpuistossa - herkullista kasviskeittoa sekä munakasta paikallisella erikoisuudella, kurpitsansiemenöljyllä maustettuna!
Päivän viimeinen työpaja oli Öllerbauerissa, jossa pääsimme vierailemaan paikalliseen perheeseen ja leivoimme perinteistä itävaltalaista herkkua, omenastruudelia.
Kuten edellinenkin päärynäfarmi, tässäkin talossa asui varsinainen superperhe. He valmistivat tuotteita päärynämehusta päärynäsinappiin, ja lähistöllä oli vierastalo, jota pääsimme ihastelemaan - huonekalut oli tehnyt perheen poika omin kätösin, tietenkin.
Omenastruudelin tekoon ei tarvita monimutkaisia ainesosia - itse struudelin kokoaminen oli se hankalin osa.
Taikinan piti olla kuulemma niin ohutta, että sen läpi pystyy lukemaan sanomalehteä.
Siinä olikin viimeistään ryhmän yhteistyökyvyn koettelun paikka, kun taikina piti levittää pöydän kokoiseksi vetäen kaikista reunoista ilman reikiä. Ja hienosti se onnistuikin, kunhan vain jaksoi keskittyä!
Levylle laitettiin maustettuja omenapaloja ja se käärittiin rullalle pitkäksi pötköksi, sitten vain uunipellille paistumaan! Ja tässä lopputulos ihanan ohjastajamme kätösissä, jokainen sai palan ikiomalla nimilipullaan varustettuna.
Ahkera itävaltalaisrouva, joka opasti omenastruudelin teon saloihin.
Viimeinen virallinen ohjelmapäivä aloitettiin taidetyöpajalla "Atelier Knoll":ssa, missä taiteilijapariskunta Knoll kierrätti meitä ympäri ateljeetaan - he olivat muun muassa inspiroituneet persikansiemenestä ja ideoineet siitä niin tuolia, peiliä, kangasprinttiä kuin postikorttiakin.
Me itse pääsimme kokeilemaan taiteellisia lahjojamme jälleen työpajoissa - toiset painoivat kankaalle juurikin persikansiemenkuvioita, ja me toiset pääsimme muotoilemaan vuolukiviä oman mielemme mukaan. Omani yritti kovasti muotoutua päärynäksi, mutta päätyi loppujen lopuksi olemaan lähinnä vain hiukan tavallista pyöreämpi vuolukivi.
Maalaustyöpajassa, kuva Auli Partio.
Työpajan ehdoton kohokohta oli taiteilijanaisen isä, joka kiersi jokaisen luona katselemassa valmistuvia töitä. Englantia hän ei osannut ja vaikka saksan taitoni ovatkin vähän hatarat, sain käytyä pienen keskustelun hänen kanssaan, ja eikös tämä pappa vielä lurautauttanutkin keskustelun huipennukseksi pienen laulunkin!
Matka jatkui Pischeldorfiin, mikä on kuuluisa kirkkotornilaulajistaan ("Turmsingen") - joka sunnuntai paikallinen tai muista kylistä saapuva kuoro nousee kirkon torniin laulamaan, ja ihmiset kerääntyvät torialueella kuuntelemaan ja laulamaan mukana. Paikalliset olivat järjestäneet jopa pienen show'n laulamisen kylkeen. Juontaja mainosti moneen kertaan, mistä maista olemme täältä tulleet ja lauloimme saksaksi paikallisten kanssa yhteislaulua nimeltä Bleibn ma bånad. Saksaa näiden osaamiseksi ei tarvinnut hallita, sillä saimme kätösiimme lyriikat, joissa lähinnä toistettiin samaa: "Tria-lei-da-rei-djo, rei-di-a-ho". Toinen Rääkkylän vahvistuksistamme kutsuttiin myös lavalle esittämään vähän suomalaisempaa musiikkia, ja saimme kuulla upean laulun karjalan kielellä.
Juontaja, Sari sekä kirkkolaulajat, jotka laskeutuivat kirkontornista torille loppuesityksen ajaksi.
Maittavan lounaan jälkeen edessä oli junamatka vanhan kunnon höyryveturilla. Birkfeldin juna-asemalla meidät ottivat vastaan sympaattiset junankuljettajaherrat, jotka sanoivat olevansa meistä yhtä innoissaan kuin jos itse presidentti tulisi käymään. Itse junarata oli noin 22 kilometriä pitkä, ja matkamme kulki Anger-nimiseen kylään. Junarata on toiminnassa kesäaikaan, ja junan voi myös vuokrata omaan käyttöönsä - näin oli tehnyt myös meidän junassamme hääpari, jolla oli oma vaunu käytössään heidän hääjuhlaansa varten.
Junan lähtövalmisteluissa tarvittiin hiukan apua, ja ryhmämme miehet pääsivätkin "työpajaan" siirtämään hiiltä junaan. Muille oli järjestetty pientä kisailua, jossa pulloja piti kaataa vanhanaikaisella vesiruiskulla. Lisäksi kokeilimme munakkaan paistoa veturin uunissa - hienosti se paistui ja meille myös maistui!
Lähtövilkutukset.
Matka kulki Angeriin asti, ohikulkijoille vilkutettiin ja koska kyseessä oli ns. avomalli, vaunujen välissä pääsi nauttimaan ulkoilmastakin!
Hiukan aikatauluongelmista johtuen emme päässeetkään shoppailemaan Angerissa niin laajalti kuin oli suunniteltu, mutta saimme mahdollisuuden piipahtaa paikallisessa lähikaupassa ja kahvilla. Tästä jatkoimme bussilla matkan viimeiselle yhteiselle illalliselle maaseudun siimekseen.
Illallisen jälkeen pääsimme tutustumaan paikalliseen savutupaan - muistutti kovasti Kesälahden vastaavaa, vähän laajempi versio vain, ja tämä oli oikeasti toiminnassa. Savutuvassa oli kaksi kerrosta ja entisajan välineitä seinillä. Jälkiruoaksi saimme nauttia keskiaikaista herkkua (nimi on päässyt unohtumaan), jonka valmisti meidän oppaamme tulen äärellä:
Taikinapallero uppopaistettiin ja kääneltiin sitä puolelta toiselle ja välillä lisättiin taikinaa, niin että se kasvoi isoksi. Valmis pallo vain paloiksi, vähän tomusokeria päälle ja ääntä kohti! Yksinkertaista, näin sitä tehtiin jälkiruoka ennen vanhaan!
Sitten olikin jo aika hyvästelyjen ja kotiinpaluun.
Matkan aikana opin, että ei ikinä pidä aliarvioida vanhoja perinteitä ja tapoja - esimerkiksi hevoskärriajelu ja höyryveturi ovat hieno tapa ylläpitää entisajan kulttuuria, ja tämä on onneksi huomattu myös kotimaassa - esimerkiksi Joensuussa Ukko-veturi. Tietenkin pitää pysyä realiteettien asettamissa rajoissa eikä esimerkiksi rakentaa uutta rautatietä vain, jotta saataisiin jotain erikoista, vaan huomata oman alueen rikkaudet ja osata hyödyntää niitä.
Tämä oli siis viimeinen CULTrips-matka, ja voisin koota tähän ajatuksia, joita nämä matkat ovat minussa herättäneet.
CULTrips on tarjonnut paljon uusia kokemuksia, joita en olisi varmasti päässyt kokemaan ilman tätä projektia. On pystynyt vertailemaan eri maiden eroja ja näkemään paikkoja, joihin ei välttämättä olisi hoksannut mennä muuten, mikä on todella hieno juttu, ja näitä voin suositella tutuillekin.
Arvostus omaa kulttuuria, ja erityisesti Kesälahtea kohtaan on noussut, ja on ollut hämmästyttävää huomata, että meilläkin voi olla jotain mielenkiintoista tarjottavaa myös ulkomaalaisille. Mitään ei pidä väheksyä, vaan olla rehellisesti ylpeä siitä, mitä meillä on. Meille hyvinkin itsestäänselvät asiat, kuten sähkötolpat parkkipaikalla(tämä huomattiin kun itävaltalaiset olivat Kesälahti-kierroksella), saattavat hyvinkin olla kiinnostavia ja kysymyksiä herättäviä asioita ulkomaalaisen mielestä.
Lähimatkailun merkitys on myös korostunut - aina ei välttämättä tarvitse lähteä kauas, vaan läheltäkin voi löytyä mielenkiintoisia kohteita. Vierailut Rääkkylään, Ukkolaan ja Honkavaaraan yllättivät positiivisesti, miten näin lähellä voi olla sellaista, joka voi tarjota jotain uutta! Olisikin hienoa, jos kylämatkailua ei kehitettäisi pelkästään ulkomaalaisille, mutta myös lähialueiden asukkaille.
Todellinen kulttuuri ei aina todellakaan löydy pääkaupunkiseudulta ja perusturistikohteista. Aitoa yhteys paikalliseen kulttuuriin tulee olemalla yhteydessä paikallisten ihmisten kanssa. Esimerkkinä Italia - Colosseum ihan mukava nähdä, mutta Italian reissullakin mieleen painuivat ennemminkin tryffelinmetsästys ja ristipistotyön tekeminen yhdessä paikallisen mummon kanssa. Oikeaan kulttuuriin pääsee sisälle, kun on mukana siinä arjessa, missä paikallisetkin, ja kun saa seurata miten asiat tehdään muualla. |
Kannabiksen lääkekäytöstä rohkaisevia tuloksia. Kuivuminen uhkaa Indonesian harvinaisia suosademetsiä. Ihmiselle yhä pienempiä varaosia.
Tiededokumentti: Huumetta aivoille 1
(Drugs and Brain 1 / Arte)
Torstai 26.04.2007 klo 21.00 Yle Teema
http://www.yle.fi/teema/tiede/tiededokumentti/id10808.html
Kannabis, yrttien paholainen vai taikajuoma? Uusimmat tulokset hasiksen vaikutusmekanismeista yllättävät tutkijatkin. Löydöt avaavat uusia mahdollisuuksia kivun, ahdistuksen, lihavuuden ja MS-taudin hoitoon.
Kannabis on maailman käytetyin huume. Neljä prosenttia maapallon väestöstä polttaa kannabista. Euforia, rentoutuminen, hallusinaatiot ja tajunnan tilan muutokset ovat tyypillisimpiä huumeen vaikutuksia ja kannabista onkin joskus mainostettu ns. pehmeänä huumeena. Vastustajat puolestaan varoittavat kannabiksen olevan portti vahvempiin huumeisiin.
Hampusta eli Cannabis sativa kasvista voidaan käyttää kasvista raaputettua hartsimaista ainetta, hasista, tai kuivattuja lehtiä ja kukinnon osia eli marihuanaa. Kannabiksen lääkekäyttöä on tutkittu aktiivisesti viime vuosina. Lupaavia tuloksia on saatu ainakin skitsofrenian ja depression ja kipujen hoidossa. Tosin huumaavien aineiden lääkekäyttö ei ole ristiriidatonta. tutkijoiden haastava tehtävä on eristää hyödyllisesti vaikuttavat aineet huumaavista.
Kannabis stimuloi mielihyvää aiheuttavan dopamiinin eritystä aivoissa. Kannabiksen pääasiallinen vaikuttava aine on kuitenkin kannabinoidi - sama aine, jota aivot itsekin tuottavat. Erona on se, että kannabinoideja vapautuu aivoissa vain hyvin rajatuilla alueilla ja rajattu määrä. Kun taas kannabista poltettaessa määrä ovat suuria ja hallitsemattomia.
Nyt nähtävä dokumentti on ensimmäinen osa viisiosaisessa sarjassa, joka käsittelee huumeiden vaikutuksia aivoihin. |
Matti Nuutinen ei matkustanut muun Susijengin mukana Liettuaan pelattavaan turnaukseen eikä hän myöskään osallistu tuleviin EM-kisoihin. Nuutisen kisahaaveet tyssäsivät loukkaantumiseen.
Nuutisella on alaraajavamma ja hän toipuu vammastaan Slovenian EM-kisojen ajan ja on maajoukkueen EM-kisakokoonpanosta sivussa.
Hänen paikkansa Liettuassa ottaa Joonas Cavén, joka debytoi Susijengin mukana Liettuassa.
Viimeisen kahden kauden ajan espanjalaisen suurseura Joventut Badalonan farmijoukkue CB Pratissa pelannut Joonas Cavén, 20, pelaa ensimmäisen miesten maaottelunsa tänään Liettuaa vastaan. 211-senttinen Tampereen Pyrinnön kasvatti säkitti tänä kesänä Suomen 20-vuotiaiden miesten maajoukkueelle 17,3 pistettä ottelua kohden.
Ensimmäistä kesäänsä Susijengin harjoitusvahvuudessa viettävä Cavén on pelannut nuorisomaajoukkueurallaan 78 ottelua 12,2 pisteen keskiarvolla. Viime kaudella Cavén urakoi CB Prat Joventutille Espanjan Adecco Plata -liigassa 7,5 pistettä ja 2,6 levypalloa ottelua kohden.
Susijengi kohtaa tänä iltana klo 19:20 alkaen Euroopan terävimpään kärkeen kuuluvan Liettuan maajoukkueen. Ottelu esitetään www.sportotv.lt -nettisivustolla suorana lähetyksenä. |
Tapahtumatukku on vuonna 1991 perustettu ohjelmapalveluyritys. Tavoitteemme on tarjota viihde-, valaistus-, äänentoisto- ja AV-palveluita asiakasystävälliseen hintaan, laadusta tai palvelusta tinkimättä.
Ota yhteyttä »
Bileet, joista puhutaan – Tapahtumatukku
Seuraamalla tarkkaan alan kehitystä olemme pystyneet tarjoamaan asiakkaillemme aina uusinta uutta viihdepalveluiden saralla.
Show-tekniikka kehittyy jatkuvasti, mikä antaa uusia mahdollisuuksia soveltaa tekniikkaa uudenlaisiin tiloihin ja käyttötarkoituksiin. Myymme ja vuokraamme show-tekniikkaa vastaamaan juuri sinun tarpeitasi.
Luotettavuus ja palvelualttius ovat yrityksemme ohjenuora. Kuulumme Luotettava kumppani -tilaajavastuurekisteriin. |