_id
stringlengths 15
23
| url
stringlengths 31
375
| title
stringlengths 1
208
| text
stringlengths 100
38.7k
|
|---|---|---|---|
20231101.fi_1266790_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Taateliluumu | Taateliluumu | Taateliluumu eli lootusluumu on eebenpuiden sukuun kuuluva puulaji. Sitä tavataan luonnonvaraisena laajalla alueella Aasiassa. Lajia myös viljellään sen hedelmien takia. |
20231101.fi_1266790_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Taateliluumu | Taateliluumu | Taateliluumun rungon kaarna on karkeaa, tummaa ja pienilevyistä. Kuumina, tyyninä päivinä puun ympärillä leijuu mustaherukkamainen tuoksu. Lehdet ovat suikeita ja kiiltäviä. Ne pysyvät puussa pitkälle syksyyn mutta putoavat lopulta vihreinä. Hede- ja emikukat sijaitsevat eri puissa. Kukkien teriö on uurnamainen, neliliuskainen ja väriltään punertavan- tai vihertävänvalkoinen. Hedelmät ovat pieniä ja maultaan tympeänimeliä. |
20231101.fi_1266790_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Taateliluumu | Taateliluumu | Taateliluumua tavataan luonnonvaraisena alkuperäislajina Japanista ja Kiinasta aina Vähään-Aasiaan saakka. Lajin levinneisyysalueen länsirajaa on tosin hankala määritellä, koska puuta on jo kauan viljelty Etelä-Eurooppaa myöten. |
20231101.fi_1266790_3 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Taateliluumu | Taateliluumu | Taateliluumu on vanha viljelykasvi, jota kasvatetaan syötävien hedelmiensä takia. Lajia käytetään myös koristepuuna. |
20231101.fi_1266790_4 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Taateliluumu | Taateliluumu | Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas. Suom. Arto Kurtto. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2009 (1997). |
20231101.fi_1266795_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Raissiluoto | Raissiluoto | Raissiluoto on saari Velkuassa Naantalissa. Saaren pinta-ala on 0,86 neliökilometriä, ja vakituisia asukkaita on kymmenen. Vapaa-ajan asuntoja saarella on neljä, pois lukien vapaa-ajan asunnot, joissa asutaan pysyvästi. Saarelle ei ole kiinteää tieyhteyttä. |
20231101.fi_1266795_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Raissiluoto | Raissiluoto | Raissiluodon erottaa suuremmasta pohjoispuolella sijaitsevasta Salavaisten saaresta vain kapea ruovikoitunut salmi. Raissiluodon ja Salavaisten välillä on kiinteä tieyhteys. Raissiluodon suurin pituus on noin 1,7 kilometriä. |
20231101.fi_1266797_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Estadio%20Monumental%20David%20Arellano | Estadio Monumental David Arellano | Estadio Monumental David Arellano on jalkapallostadion, joka sijaitsee Chilen pääkaupungin Santiagon kaakkoisosassa Maculissa. Stadion on avattu käyttöön vuonna 1975, ja sen nykyinen yleisökapasiteetti on 47 347. Se toimii paikallisseura Colo-Colon kotikenttänä. |
20231101.fi_1266798_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Sakoluoto | Sakoluoto | Sakoluoto on entisen Rymättylän kunnan, nykyisen Naantalin kaupungin eteläosassa sijaitseva saari. Saaren pinta-ala on 0,97 neliökilometriä, ja siellä on yksi vakituinen asukas. Vapaa-ajan asuntoja saarella on 46, pois lukien vapaa-ajan asunnot, joissa asutaan pysyvästi. Saarelle ei ole kiinteää tieyhteyttä. |
20231101.fi_1266798_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Sakoluoto | Sakoluoto | Suuremmista saarista Sakoluodon läheisyydessä on pohjoispuolella Iso Maisaari, itäpuolella Airismaa ja eteläpuolella Aaslaluoto. Sakoluodon suurin pituus on noin 2,9 kilometriä. |
20231101.fi_1266799_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Samsaari | Samsaari | Samsaari on entisen Rymättylän kunnan, nykyisen Naantalin kaupungin eteläosassa sijaitseva saari. Saaren pinta-ala on 0,80 neliökilometriä ja vakituisia asukkaita on 6. Vapaa-ajan asuntoja saarella on 8, pois lukien vapaa-ajan asunnot, joissa asutaan pysyvästi. Saarelle ei ole kiinteää tieyhteyttä. |
20231101.fi_1266800_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Talosmeri | Talosmeri | Talosmeri on saari Velkuassa Naantalissa. Saaren pinta-ala on 0,53 neliökilometriä, ja vakituisia asukkaita on kymmenen. Vapaa-ajan asuntoja saarella on 15, pois lukien vapaa-ajan asunnot, joissa asutaan pysyvästi. Saarelle ei ole kiinteää tieyhteyttä. |
20231101.fi_1266800_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Talosmeri | Talosmeri | Suurempia saaria Talosmeren läheisyydessä ovat eteläpuolella Vähämaa, lännessä Lailuoto, luoteessa Palva ja koillisessa Livonsaari. Talosmeren suurin pituus on noin 1,2 kilometriä. |
20231101.fi_1266801_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4h%C3%A4%20Maisaari | Vähä Maisaari | Vähä Maisaari on entisen Rymättylän kunnan, nykyisen Naantalin kaupungin eteläosassa sijaitseva saari. Saaren pinta-ala on 0,40 neliökilometriä ja vakituisia asukkaita on 2. Vapaa-ajan asuntoja saarella on 7 (pois lukien vapaa-ajan asunnot, joissa asutaan pysyvästi). Saarelle ei ole kiinteää tieyhteyttä. |
20231101.fi_1266801_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4h%C3%A4%20Maisaari | Vähä Maisaari | Suuremmista saarista Vähä Maisaaren läheisyydessä on koillispuolella Sakoluoto ja eteläpuolella Aaslaluoto. Vähä Maisaaren suurin pituus on noin 1,3 kilometriä. |
20231101.fi_1266802_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Yll%C3%A4np%C3%A4%C3%A4 | Yllänpää | Yllänpää on entisen Merimaskun kunnan, nykyisen Naantalin kaupungin länsiosassa sijaitseva saari. Saaren pinta-ala on noin 0,36 neliökilometriä ja vakituisia asukkaita oli vuonna 2009 yksi. Saarelle ei ole kiinteää tieyhteyttä. |
20231101.fi_1266802_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Yll%C3%A4np%C3%A4%C3%A4 | Yllänpää | Metsäinen saari on pääosin kallioista, korkeimpien kohtien ollessa yli 30 metriä merenpinnan yläpuolella. Alavimmissa kohdissa on kuitenkin aikaisemmin harjoitettu maataloutta, sittemmin pellot ovat niityttyneet. Saarella on kymmenisen vapaa-ajanasuntoa ja sitä halkoo polkuverkosto. Yllänpää on ruovikoitunut kiinni saman kokoiseen Hunkerin saareen, sekä pienempiin Lohikarin ja Oomanninkarin saariin. Saarten yhteispinta-ala on noin 81 hehtaaria. Suuremmista saarista Yllänpään läheisyydessä ovat lounaassa Liettinen, lännessä Salavainen ja idässä Iskola−Liianmaan saari. |
20231101.fi_1266802_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Yll%C3%A4np%C3%A4%C3%A4 | Yllänpää | 1960- ja 1970-lukujen peruskartoissa saaressa oli yksi tai kaksi tilaa ja jonkin verran peltomaata. 70-luvulla saaressa oli myös muutamia mökkejä. Yllänpään maa-alue oli jakautunut neljän kylän kesken: Foudila-Koveri, Ritonpää, Kaukola ja Länsipää. |
20231101.fi_1266803_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4h%C3%A4paasi | Vähäpaasi | Vähäpaasi on entisen Merimaskun kunnan, nykyisen Naantalin kaupungin eteläosassa sijaitseva saari. Saaren pinta-ala on 0,09 neliökilometriä ja vakituisia asukkaita on 1. Vapaa-ajan asuntoja saarella ei ole. Saarelle ei ole kiinteää tieyhteyttä. |
20231101.fi_1266806_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle%20Heikkinen%20%28hiiht%C3%A4j%C3%A4%29 | Kalle Heikkinen (hiihtäjä) | Kalle Heikkinen (20. helmikuuta 1908 Paltamo – 16. joulukuuta 1938 Hyvinkää) oli suomalainen kilpahiihtäjä, joka saavutti kaksi voittoa Holmenkollenin kisoissa sekä osallistui olympialaisiin ja MM-kilpailuihin 1930-luvulla. Heikkinen kuoli harjoituslenkillään tapaturmaisesti. |
20231101.fi_1266806_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle%20Heikkinen%20%28hiiht%C3%A4j%C3%A4%29 | Kalle Heikkinen (hiihtäjä) | Kalle Heikkisen nimi nousi esille ensimmäisen kerran Zakopanessa 1929 järjestetyissä sotilaspartiohiihdon MM-kisoissa, johon hänet nimettiin asevelvollisena. Suomalaisjoukkue saavutti niissä voiton. Murtomaahiihdossa Heikkinen nousi esille ensi kerran vuonna 1931, jolloin hän oli seitsemäs Ounasvaaran talvikisojen 17 km:n pikamatkalla. Seuraavana vuonna hän siirtyi Lapin rajavartioston palvelukseen ja voitti samana vuonna eli 1932 niin 10 km pikamatkan kuin 50 kilometriä Ounasvaaralla. |
20231101.fi_1266806_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle%20Heikkinen%20%28hiiht%C3%A4j%C3%A4%29 | Kalle Heikkinen (hiihtäjä) | Vuoden 1933 SM-hiihdoissa Heikkinen saavutti pikamatkalla SM-pronssia. Hän edusti Suomea Holmenkollenin kisoissa, mutta menestys avausmatkana olleella 50 kilometrillä oli vaatimaton eli 26:s. Pikamatka 18 km toi sitten kautta aikain ensimmäisen pikamatkan suomalaisvoiton voittaen Norjan aikansa nimimiehen Lars Bergendahlin 32 sekunnilla. Saman vuoden Ounasvaaran kisoissa hän voitti 50 kilometrin ja toiseksi tulleen saman vuoden maailmanmestarin Ruotsin Nils-Joel Englundin kahdella minuutilla. |
20231101.fi_1266806_3 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle%20Heikkinen%20%28hiiht%C3%A4j%C3%A4%29 | Kalle Heikkinen (hiihtäjä) | Vuodesta 1934 tuli Heikkisen uran huippuvuosi. Hän sijoittui Hiihdon SM-kisoissa 18 ja 50 kilometrillä kummallakin viidenneksi. Saman vuoden Sollefteån MM-kisoissa menestys ei vielä ollut mainittava – 18 kilometrillä 11:s ja 50 kilometrillä 10:s. Holmenkollenilla tuli sitten huippumenestys, kun Heikkinen voitti 50 kilometriä jättäen Norjan Bergendahlia yli minuutin. Saman matkan hän voitti myös Ounasvaaralla. |
20231101.fi_1266806_4 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle%20Heikkinen%20%28hiiht%C3%A4j%C3%A4%29 | Kalle Heikkinen (hiihtäjä) | Vuonna 1935 Heikkinen siirtyi Hyvinkäälle urheiluohjaajaksi. Kyseisenä vuotena menestys oli huomattavasti heikompi kuin vuonna 1934. Vuoden 1936 olympiakarsinnoissa Heikkinen voitti 50 kilometriä, mutta itse Garmisch-Partenkirchenin kisoissa menestys oli vaatimaton – 14. sija 50 kilometrillä. Saman vuoden Ounasvaaran pikamatkalla tuli voitto ja Salpausselän 50 kilometrillä kolmas sija. Vuonna 1938 Heikkinen oli vielä Lahdessa järjestetyissä MM-kisoissa 50 kilometrillä kymmenes ja Ounasvaaralla neljäs. |
20231101.fi_1266806_5 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle%20Heikkinen%20%28hiiht%C3%A4j%C3%A4%29 | Kalle Heikkinen (hiihtäjä) | Heikkisen syksyllä 1938 alkanut valmentautuminen Zakopanen MM-kisoihin päättyi dramaattisesti. 15. joulukuuta hän oli hiihtäjä Eino Koskelan kanssa juoksulenkillä Hyvinkäällä ratavallia pitkin. Pimeyden vuoksi he eivät huomanneet alikäytävää ja putosivat noin 5–6 metriä syvän viemärin pohjalle. Koskela selviytyi suuremmitta vammoitta, mutta Heikkinen toimitettiin Kirurgiseen sairaalaan Helsinkiin jossa hän kuoli seuraavana aamuna. Onnettomuuspaikan läheisyydessä oli Hyvinkään Tahkon 1948 pystyttämä muistomerkki, joka siirrettiin nykyiselle paikalleen 1973 Hanko–Mäntsälä-tien rakentamisen yhteydessä. Vuonna 1945 julkaistiin eri urheilulajeja kuvaava suomalainen postimerkkisarja, jonka hiihtoa esittävässä merkissä on kuvattuna Kalle Heikkinen. |
20231101.fi_1266808_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Bill%20Stevenson%20%28muusikko%29 | Bill Stevenson (muusikko) | John William "Bill" Stevenson (s. 10. syyskuuta 1963) on amerikkalainen muusikko ja levytuottaja. Hän on rumpali ja pääasiallinen laulunkirjoittaja kalifornialaisessa punk rock bändissä nimeltä Descendents, sen alusta (v.1978) lähtien. Stevenson on syntynyt Torrancessa Kaliforniassa ja käynyt Mira Costan lukiossa, muutaman muun Descendentsin jäsenen kanssa. |
20231101.fi_1266808_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Bill%20Stevenson%20%28muusikko%29 | Bill Stevenson (muusikko) | Joulukuun kopulla 1981 hän soitti muutaman konsertin Black Flagissä, koska sen rumpali ROBO oli pidätettynä Englannissa heidän siellä pitämän kiertueen jälkeen. Hän äänitti Black Flagin kanssa useita heidän albumeistaan, vuoteen 1985 asti. Sen jälkeen hän keskittyi soittamaan Descendentsissä, kunnes Milo Aukerman lähti vuonna 1987. Kun Milo oli lähtenyt, Bill ja muut bändin jäsenet, Karl Alvarez ja Stephen Egerton, saivat laulajan Dave Smalley Dag Nastysta. Yhdessä he muodostivat nyt uuden bändin nimeltä All. All:lle tuli vielä yhteensä kaksi laulajaa Scott Reynolds (1989-1993) ja Chad Price (1993-Nykyhetki). Aukerman teki yhtyeen kanssa albumit Everything sucks ja Cool to be you. Stevenson ja Jason Livermore ovat perustaneet Fort Collinsiin Coloradoon levytysstudion nimeltä The Blasting Room. |
20231101.fi_1266808_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Bill%20Stevenson%20%28muusikko%29 | Bill Stevenson (muusikko) | Tällä hetkellä Stevenson on mukana Russ Rankinin sivuprojektissa "Only Crime" Muutaman GWAR:in ja Converge:n entisen jäsenen kanssa. Yksi Stevensonin uusimmissa töistä on tuottaa Rise Against's seitsemäs studioalbumi, The Black Market, joka on julkaistu 15. heinäkuuta 2014. |
20231101.fi_1266809_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Vardan%20Militosjan | Vardan Militosjan | Vardan Militosjan (, , 8. kesäkuuta 1950 Leninakan, Armenian SNT – 29. huhtikuuta 2015) oli urheilu-urallaan Neuvostoliittoa edustanut painonnostaja, olympiamitalisti ja Euroopan mestari. |
20231101.fi_1266809_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Vardan%20Militosjan | Vardan Militosjan | Militosjan saavutti painoluokan 75 kg olympiahopeaa Montréalissa 1976 bulgarialaisen Jordan Mitkovin jälkeen. Hän voitti urallaan myös kaksi MM-hopeaa ja kaksi Euroopan mestaruutta sekä teki useita maailmanennätyksiä. |
20231101.fi_1266812_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin%20valtiop%C3%A4ivien%20puhemies | Ruotsin valtiopäivien puhemies | Ruotsin valtiopäivien puhemies () on Ruotsin valtiopäivien korkein edustaja, joka johtaa valtiopäivien työskentelyä. Valtiopäivien puhemies on korkein virka, mihin henkilö voidaan valita Ruotsissa. Puhemies on rankijärjestelmässä valtionpäämiehen, eli kuninkaan, jälkeen, mutta ennen pääministeriä. Valtiopäivien nykyinen puhemies on Andreas Norlén, joka valittiin tehtävään vuoden 2018 vaalien jälkeen. |
20231101.fi_1266812_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin%20valtiop%C3%A4ivien%20puhemies | Ruotsin valtiopäivien puhemies | Puhemies toimii valtiopäivien kokousten eli täysistunnon puheenjohtajana. Hän johtaa ja suunnittelee valtiopäivien työjärjestystä. Uusi puhemies valitaan lakisääteisesti aina valtiopäivävaalien jälkeen, jonka jälkeen puhemiehen ensimmäinen tehtävä on valita ja esittää pääministeriä valtiopäiville. |
20231101.fi_1266816_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Greer%20Skousen | Greer Skousen | Aytch Greer Skousen Spilsbury (24. syyskuuta 1916 Casas Grandes, Chihuahua – 20. maaliskuuta 1988 San Antonio, Texas, Yhdysvallat) oli meksikolainen koripalloilija. |
20231101.fi_1266817_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Francisco%20Mart%C3%ADnez%20%28koripalloilija%29 | Francisco Martínez (koripalloilija) | Francisco Martínez ”El Quico” Cordero (20. kesäkuuta 1910 Ciudad Juárez – 1. joulukuuta 1993 El Paso, Yhdysvallat) oli meksikolainen koripalloilija ja olympiamitalisti. |
20231101.fi_1266818_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Ra%C3%BAl%20Fern%C3%A1ndez | Raúl Fernández | Raúl ”El Foch” Fernández Robert (17. syyskuuta 1905 México – 4. syyskuuta 1982 México) oli meksikolainen koripalloilija ja olympiamitalisti. |
20231101.fi_1266819_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Luis%20Ignacio%20de%20la%20Vega | Luis Ignacio de la Vega | Luis Ignacio ”El Tallarín” de la Vega Leija (23. kesäkuuta 1914 San Luis Potosí – 19. syyskuuta 1974 Tijuana) oli meksikolainen koripalloilija ja olympiamitalisti. |
20231101.fi_1266820_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9s%20G%C3%B3mez%20%28koripalloilija%29 | Andrés Gómez (koripalloilija) | Andrés Gómez Domínguez (30. marraskuuta 1913 Guadalaraja – 26. heinäkuuta 1991 México) oli meksikolainen koripalloilija ja olympiamitalisti. |
20231101.fi_1266821_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Carlos%20Borja | Carlos Borja | Carlos Borja Morca (23. toukokuuta 1913 Guadalaraja – 25. marraskuuta 1982 Guadalaraja) oli meksikolainen koripalloilija ja olympiamitalisti. |
20231101.fi_1266821_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Carlos%20Borja | Carlos Borja | Borja voitti Meksikon maajoukkueessa olympiapronssia Berliinissä 1936. Samaan joukkueeseen kuului myös hänen veljensä Víctor Borja. |
20231101.fi_1266822_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%ADctor%20Borja | Víctor Borja | Víctor Hugo Borja Morca (18. heinäkuuta 1912 Guadalaraja – 8. marraskuuta 1954) oli meksikolainen koripalloilija ja olympiamitalisti. |
20231101.fi_1266822_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%ADctor%20Borja | Víctor Borja | Borja voitti Meksikon maajoukkueessa olympiapronssia Berliinissä 1936. Samaan joukkueeseen kuului myös hänen veljensä Carlos Borja. Borja teki itsemurhan. |
20231101.fi_1266824_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Alfonso%20Rojo%20de%20la%20Vega | Alfonso Rojo de la Vega | Alfonso Rojo de la Vega (3. syyskuuta 1895 Culiacán – 11. toukokuuta 1967) oli meksikolainen koripallovalmentaja ja jalkapallovalmentaja. Hän valmensi Meksikon koripallomaajoukkueen olympiapronssille Berliinissä 1936 ja maan jalkapallomaajoukkuetta Amsterdamin kesäolympialaisissa 1928. |
20231101.fi_1266825_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Smith%20%26%20Wesson%20Model%2039 | Smith & Wesson Model 39 | Smith & Wesson Model 39 on yhdysvaltalainen kaksitoiminen itselataava pistooli, jota valmistettiin vuosina 1954–1982. Aseen kehitti Smith & Wessonin pääsuunnittelija Joseph Norman. |
20231101.fi_1266825_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Smith%20%26%20Wesson%20Model%2039 | Smith & Wesson Model 39 | Pistoolin rakenteessa yhdistettiin useiden aiempien pistoolimallien ominaisuuksia. Piipunsuun ohjausholkki ja piipun yläosassa ja luistin sisäpuolella olevat sulun lukitusolakkeet olivat peräisin John Moses Browningin suunnittelemasta M1911 Coltista ja piipun lukituksen avausmekanismi hänen alkujaan suunnittelemasta FN Browning High Powerista. Kaksitoiminen liipaisinmekanismi ja luistiin sijoitettu varmistin, joka toimii myös iskuvasaran vireenpoistajana perustuivat Walther P38:n rakenteeseen. Manuaalivarmistimen lisäksi siinä on myös lipasvarmistin, joka estää lippaattoman pistoolin laukaisemisen. Aseen runkoa valmistettiin sekä anodisoidusta alumiinista, että teräksestä, mutta kaikkiaan teräsrunkoja arvioidaan valmistuneen vain alle tuhat kappaletta. |
20231101.fi_1266825_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Smith%20%26%20Wesson%20Model%2039 | Smith & Wesson Model 39 | Smith & Wesson aloitti toisen maailmansodan jälkeen uusien asemallien suunnittelun, yhtenä näistä uusi kaksitoiminen itselataava pistooli. Pistoolin ensimmäinen prototyyppi, jonka sarjanumero oli X-46 valmistui lokakuun 28. päivä vuonna 1948, sen kahvakulma oli 25 astetta, kun taas myöhemmissä prototyypeissä ja tuotantomallissa kulma oli 15 astetta. X–sarjanumeroinnilla valmistettiin elokuun 10. päivään 1954 mennessä kaikkiaan 31 esituotantoasetta. |
20231101.fi_1266825_3 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Smith%20%26%20Wesson%20Model%2039 | Smith & Wesson Model 39 | Yhdysvaltain armeija käynnisti vuonna 1948 projektin 9×19 mm Parabellum kaliiperiseen pistooliin siirtymistä varten ja aloitti 1950-luvun alussa Aberdeen koeampumaalueella ja Fort Benningissä ehdokkaiden testauksen. Smith & Wesson osallistui testeihin usealla esituotantoaseellaan, joista kaksitoimisten alumiinirunkoisten lisäksi kuusi oli armeijan pyynnöstä yksitoimisia teräsrunkoisia ja ainakin yksi .380 ACP kaliiperinen. Armeijan peruttua suunnitelmansa vuonna 1954, Smith & Wesson ryhtyi valmistamaan pistooliaan siviilimyyntiin vuonna 1955 mallinimellä 9mm pistol. Vuonna 1957 tehdas otti käyttöön mallinumeroinnin ja ase sai nimekseen Model 39. Aseen kokonaisvalmistusmäärät olivat hyvin pieniä, esimerkiksi vuosina 1954–1957 kaikkia variaatioita valmistettiin vain 1 233 kappaletta. Italian markkinoita varten pistoolia valmistettiin 7,65×21 mm Parabellum kaliiperisena runsas 500 kappaletta. |
20231101.fi_1266825_4 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Smith%20%26%20Wesson%20Model%2039 | Smith & Wesson Model 39 | Vuosina 1954–1959 pistoolia valmistettiin myös yksitoimisena Model 44 – mallina hyvin pieni määrä, esimerkiksi 1954–1955 kymmenen kappaletta, mutta tämä muunnos ei kuitenkaan herättänyt ostajien kiinnostusta. Aseita ei myöskään koskaan leimattu Model 44–leimalla. |
20231101.fi_1266825_5 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Smith%20%26%20Wesson%20Model%2039 | Smith & Wesson Model 39 | Yhdysvaltain armeijan tarkkuusammuntayksikkö (US Army Marksmanship Unit, AMU) kehitti .38 Special patruunasta puolilaippakantaisen .38 AMU version tarkkuusammuntaa varten ja tilasi S&W:lta sille pesitetyn mallin. Tehdas aikoi antaa aseelle mallinimeksi 39-1, mutta sekaannusten välttämiseksi päättikin mallinimeksi Model 52A. Asetta valmistettiin vuosina 1961-1964 vain 87 kappaletta. |
20231101.fi_1266825_6 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Smith%20%26%20Wesson%20Model%2039 | Smith & Wesson Model 39 | Model 39 – mallia ei koskaan hyväksytty armeijan viralliseksi palveluspistooliksi, mutta Yhdysvaltain laivaston SEAL-erikoisyksikkö käytti pientä määrää niitä Vietnamin sodassa.. Laivaston kehitysyksikkö Naval Ordnance Laboratory kehitti ja valmisti aseesta myös pienen määrän äänenvaimentimella varustettua 9mm Pistol Mark 22 Mod 0–versiota SEAL–yksikön käyttöön. |
20231101.fi_1266825_7 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Smith%20%26%20Wesson%20Model%2039 | Smith & Wesson Model 39 | Illinoisin osavaltion poliisi (Illinois State Police, ISP) otti sen käyttöönsä vuonna 1967 korvaamaan siihen asti käyttämänsä eri revolverimallit. Suurin syy valintaan oli se, että ISP velvoitti poliisinsa kantamaan asetta ympäri vuorokauden ja revolveria litteämpi pistooli oli tältä kannalta helpompi kannettava. Koska ISP halusi uuden pistoolinsa olevan kaksitoiminen, Model 39 oli ainoa yhdysvaltalaisvalmisteinen vaihtoehto. |
20231101.fi_1266825_8 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Smith%20%26%20Wesson%20Model%2039 | Smith & Wesson Model 39 | Model 44, aseen yksitoimisella laukaisukoneistolla varustettu versio, jota valmistettiin pieni määrä vuosina 1954–1959. |
20231101.fi_1266826_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Juankosken%20kirkko | Juankosken kirkko | Juankosken kirkko eli Ylösnousemuksen kirkko on Järvi-Kuopion seurakunnan kirkko, joka sijaitsee Juankosken taajamassa Kuopiossa. Kirkko toimii kesäisin tiekirkkona. Kirkko on vihitty käyttöön toukokuussa 1990. Sen suunnittelivat arkkitehdit Erkki Karvala ja Matti Silvennoinen. Kirkossa on yli 300 istumapaikkaa. |
20231101.fi_1266826_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Juankosken%20kirkko | Juankosken kirkko | Kirkon alttaritaulu on Hannu Konolan maalaama Liiton merkki. Tekstiilit ovat Annikki Linturin suunnittelemia ja krusifiksi Raimo Maanisen valmistama. |
20231101.fi_1266827_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tumma%20y%C3%B6%20%28Tapio%20Liinojan%20albumi%29 | Tumma yö (Tapio Liinojan albumi) | Levyn kappaleista suurin osa on coverkappaleita, esimerkiksi ”Jos sinut saan” -kappaleen ovat levyttäneet muun muassa Four Cats ja Pepe Kovanen. |
20231101.fi_1266827_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tumma%20y%C3%B6%20%28Tapio%20Liinojan%20albumi%29 | Tumma yö (Tapio Liinojan albumi) | Albumilla on myös joitakin käännöskappaleita, kuten Sauvo Puhtilan suomeksi kääntämä kappale ”Viimeinen mahdollisuus”, jonka myös Eija Merilä on levyttänyt. |
20231101.fi_1266828_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Anamari%20Velen%C5%A1ek | Anamari Velenšek | Anamari "Ana" Velenšek (s. 15. toukokuuta 1991 Celje) on slovenialainen judon olympia-, MM- ja EM-mitalisti. |
20231101.fi_1266828_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Anamari%20Velen%C5%A1ek | Anamari Velenšek | Velenšek saavutti olympiapronssia alle 78 kg:n painoluokassa Rio de Janeirossa 2016 kukistettuaan pronssiottelussa saksalaisen Luise Malzahnin. Hän on saavuttanut MM-kilpailujen alle 78 kg:n sarjassa hopeaa Astanassa 2015 hävittyään loppuottelussa japanilaiselle Mami Umekille ja pronssia Tšeljabinskissa 2014. Hän sai samassa painoluokassa EM-kilpailuissa hopeaa Budapestissa 2013, pronssia Istanbulissa 2011 ja Tšeljabinskissa 2012 sekä sijoittui viidenneksi Kazanissa 2016 ja seitsemänneksi Wienissä 2010. Hän kuului EM-joukkuepronssia saaneeseen Slovenian joukkueeseen Montpellier’ssa 2014. Hän sai Bakun Euroopan kisoissa 2015 pronssia 78 kg:n sarjassa ja joukkuekilpailussa. |
20231101.fi_1266828_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Anamari%20Velen%C5%A1ek | Anamari Velenšek | Velenšek saavutti alle 78 kg:n painoluokassa MM-hopeaa alle 20-vuotiaiden sarjassa 2010 ja EM-pronssia alle 23-vuotiaissa 2012. Hän on saavuttanut Masters-, Grand Slam- ja Grand Prix -kilpailuissa viisi turnausvoittoa, viisi kakkossijaa ja neljä kolmossijaa sekä maailmancupeissa ja Continental Open -kilpailuissa kolme turnausvoittoa, yhden kakkossijan ja kaksi kolmossijaa. Hän on voittanut aikuisten sarjassa seitsemän Slovenian-mestaruutta. |
20231101.fi_1266835_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tina%20Trstenjak | Tina Trstenjak | Tina Trstenjak (s. 24. elokuuta 1990 Celje) on slovenialainen judon olympiavoittaja, maailman- ja Euroopan-mestari.. |
20231101.fi_1266835_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tina%20Trstenjak | Tina Trstenjak | Trstenjak voitti maailmanmestaruuden 63 kg:n painoluokassa Astanassa 2015 kukistettuaan loppuottelussa ranskalaisen Clarisse Agbegnenoun. Hän voitti samassa sarjassa olympiakultaa Rio de Janeirossa 2016 voitettuaan finaalissa jälleen Agbegnenoun. Budapestissa 2017 hän saavutti hopeaa hävittyään loppuottelussa Agbegnenoulle. Hän saavutti MM-pronssia 63 kg:n sarjassa Tšeljabinskissa 2014 ja Bakussa 2018 sekä sijoittui samassa painoluokassa viidenneksi Rio de Janeirossa 2013 ja Tokiossa 2019. Vuodelle 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa Trstenjak sai 63 kg:n sarjassa hopeaa hävittyään loppuottelussa jälleen Agbegnenoulle. |
20231101.fi_1266835_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tina%20Trstenjak | Tina Trstenjak | Trstenjak voitti Euroopan-mestaruuden 63 kg:n sarjassa Kazanissa 2016 kukistettuaan loppuottelussa itävaltalaisen Kathrin Unterwurzacherin, Varsovassa 2017 voitettuaan finaalissa ranskalaisen Margaux Pinot’n ja Lissabonissa 2021, jolloin kukisti finaalissa venäläisen Darja Davydovan. Hän sai samassa painoluokassa EM-hopeaa Montpellier’ssa 2014 ja Tel Avivissa 2018, pronssia Budapestissa 2013 sekä sijoittui seitsemänneksi Istanbulissa 2011 ja Prahassa 2020. Hän kuului EM-joukkuepronssia saaneeseen Slovenian joukkueeseen Montpellier’ssa 2014. Bakun Euroopan kisoissa 2015 hän sai hopeaa 63 kg:n sarjassa ja pronssia joukkuekilpailussa. |
20231101.fi_1266835_3 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Tina%20Trstenjak | Tina Trstenjak | Trstenjak saavutti alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa pronssia 57 kg:n sarjassa 2008 ja 2009. Hän sai alle 23-vuotiaiden EM-pronssia 63-kiloisissa 2012. Hän sijoittui Välimeren kilpailuissa 2009 kolmanneksi 57 kg:n painoluokassa. Hän on saavuttanut Masters-, Grand Slam- ja Grand Prix -kilpailuissa neljätoista turnausvoittoa, seitsemän kakkossijaa ja kahdeksan kolmossijaa sekä maailmancupeissa ja Continental Open -kilpailuissa neljä turnausvoittoa, kolme kakkossijaa ja kolme kolmossijaa. Hän on voittanut aikuisten sarjassa kahdeksan Slovenian-mestaruutta. |
20231101.fi_1266837_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rok%20Drak%C5%A1i%C4%8D | Rok Drakšič | Rok Drakšič (s. 2. tammikuuta 1987 Griže) on slovenialainen judon Euroopan-mestari, moninkertainen EM-mitalisti sekä Euroopan kisojen mitalisti. |
20231101.fi_1266837_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rok%20Drak%C5%A1i%C4%8D | Rok Drakšič | Drakšič voitti Euroopan-mestaruuden 73 kg:n sarjassa Budapestissa 2013. Hän sai EM-pronssia 66-kiloisissa Wienissä 2010 ja Tšeljabinskissa 2012 sekä 73-kiloisissa Montpellier’ssa 2014 ja Kazanissa 2016. Hän oli EM-kilpailuissa seitsemäs 60-kiloisissa Belgradissa 2007. Hän saavutti Bakun Euroopan kisoissa 2015 pronssia 73 kg:n sarjassa. |
20231101.fi_1266837_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rok%20Drak%C5%A1i%C4%8D | Rok Drakšič | MM-kilpailuissa Drakšič on sijoittunut viidenneksi 60 kg:n painoluokassa Rio de Janeirossa 2007 ja 66-kiloisissa Pariisissa 2011 sekä seitsemänneksi 73-kiloisissa Rio de Janeirossa 2013. Lontoon olympialaisissa 2012 hän oli 66-kiloisissa yhdeksäs. Pekingin olympialaisissa 2008 ja Rion olympialaisissa 2016 hän putosi ensimmäisellä kierroksella. |
20231101.fi_1266837_3 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rok%20Drak%C5%A1i%C4%8D | Rok Drakšič | Drakšič saavutti alle 20-vuotiaiden MM-pronssia 60 kg:n painoluokassa 2006. Hän voitti alle 23-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden 66 kg:n sarjassa 2009 ja sai samassa ikäluokassa EM-pronssia 60-kiloisten sarjassa 2004. Hän sai alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa hopeaa 60-kiloisissa 2004 ja 2005. Hän sijoittui Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla toiseksi 55-kiloisissa 2003 sekä kadettien EM-kilpailuissa (alle 17-v.) kolmanneksi 55 kg:n sarjassa 2002. |
20231101.fi_1266837_4 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Rok%20Drak%C5%A1i%C4%8D | Rok Drakšič | Drakšič sai Välimeren kilpailuissa hopeaa 60 kg:n sarjassa Almeriassa 2005 ja pronssia 66-kiloisissa Pescarassa 2009. Hän on saavuttanut Masters-, Grand Slam- ja Grand Prix -kilpailuissa kolme turnausvoittoa, viisi kakkossijaa ja viisi kolmossijaa sekä maailmancupeissa ja Continental Open -kilpailuissa kolme turnausvoittoa ja kolme kolmossijaa. Hän on voittanut aikuisten sarjassa seitsemän Slovenian-mestaruutta. |
20231101.fi_1266841_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi%20Pietik%C3%A4inen | Jussi Pietikäinen | Juho ”Jussi” Pietikäinen (k. 31. joulukuuta 1920 Pietari, Neuvosto-Venäjä) oli suomalainen kivenhakkaaja, sosiaalidemokraatti ja ammattiyhdistysaktiivi, joka toimi lyhyen aikaa SDP:n puheenjohtajana keväällä 1917. |
20231101.fi_1266841_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi%20Pietik%C3%A4inen | Jussi Pietikäinen | Pietikäinen oli syntynyt Pielavedellä. Hän oli vuonna 1897 kahden veljensä kanssa perustamassa Helsingin ulkotyöväenyhdistystä. Huhtikuussa 1907 Pietikäinen oli Suomen kivityöntekijäin liiton edustajana SAK:n edeltäjän Suomen Ammattijärjestön Tampereella pidetyssä perustavassa kokouksessa ja kuului myöhemmin pitkään sen toimikuntaan eli hallitukseen. SDP:n varapuheenjohtajaksi Pietikäinen valittiin vuoden 1913 Tampereen puoluekokouksessa. Maaliskuussa 1917 hänestä tuli puolueen puheenjohtaja, kun tehtävää hoitanut Matti Paasivuori erosi SDP:n johdosta tultuaan valituksi Tokoin senaattiin. Pietikäinen oli puheenjohtajana vain vajaan kolmen kuukauden ajan kesäkuussa 1917 järjestettyyn Helsingin puoluekokoukseen saakka, jolloin hänen tilalleen astui Kullervo Manner. |
20231101.fi_1266841_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi%20Pietik%C3%A4inen | Jussi Pietikäinen | Vuoden 1918 Suomen sisällissodan aikana Pietikäinen toimi Suomen kansanvaltuuskunnan työasiain osaston yleisten töiden alaosaston valvojana. Sisällissodan loppuvaiheessa Pietikäinen johti Viipurissa 25. huhtikuuta pidettyä punaisten yleistä kokousta, jossa pohdittiin toimenpiteitä kansanvaltuuskunnan paettua Venäjälle. Pietikäinen pakeni lopulta itsekin Venäjälle, ja joutui Venäjän sisällissodan aikana Siperiassa Aleksandr Koltšakin valkoisen armeijan vangiksi. Hänen terveytensä romahti kolmen kuukauden vankeusaikana ja hän kuoli vuoden 1920 lopussa keuhkotautiin pietarilaisessa sairaalassa. |
20231101.fi_1266842_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Diawandou%20Diagne | Diawandou Diagne | Diawandou Diagne (s. 1994) on senegalilainen jalkapalloilija, joka edustaa FC Barcelona B:tä, joka pelaa Espanjan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Segunda División B:ssä. Diagne on ollut myös FC Barcelonan kokoonpanossa. Diagnen pelipaikka on keskuspuolustaja. |
20231101.fi_1266843_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Deltaplan%20%28laulu%29 | Deltaplan (laulu) | Deltaplan (, suom. Riippuliidin) on neuvostoliittolainen laulu vuodelta 1983. Laulun on kirjoittanut Eduard Artemjev ja Nikolai Zinovjev. Se on ensimmäiseksi julkaistu Valeri Leontjevin albumilla Muse. |
20231101.fi_1266844_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Asetus%20Galician%20autonomiasta%20%281936%29 | Asetus Galician autonomiasta (1936) | Asetus Galician autonomiasta (1936) oli ensimmäinen asiakirja, joka määritteli Galician muusta Espanjasta erillisenä alueena, samaan tapaan kuin Katalonia ja Baskimaa mielletään historiallisiksi erillisalueiksi. |
20231101.fi_1266844_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Asetus%20Galician%20autonomiasta%20%281936%29 | Asetus Galician autonomiasta (1936) | Asetuksesta järjestettiin kansanäänestys 28. kesäkuuta 1936. Äänestysprosentti oli noin 70. Annetuista äänistä 991 476 oli puolesta ja 6805 vastaan. |
20231101.fi_1266844_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Asetus%20Galician%20autonomiasta%20%281936%29 | Asetus Galician autonomiasta (1936) | Galicialaiset poliitikot ja intellektuellit Alfonso Daniel Rodríguez Castelaon johdolla esittelivät asetuksen Espanjan presidentille 15. heinäkuuta 1936. Kolme päivää myöhemmin puhjennut Espanjan sisällissota keskeytti asetuksen käsittelyn Espanjan valtionhallinnossa, ja itsehallinto toteutui vasta 43 vuotta myöhemmin vuonna 1979. Espanjan parlamentti hyväksyi asetuksen vuonna 1938. |
20231101.fi_1266844_3 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Asetus%20Galician%20autonomiasta%20%281936%29 | Asetus Galician autonomiasta (1936) | Ajatus erillisalueiden autonomiasta eräänlaisessa liittovaltiossa oli mukana jo Espanjan ensimmäisen tasavallan perustuslaissa 1800-luvulla. Galician lisäksi myös Katalonia ja Baskimaa tavoittelivat autonomiaa 1930-luvun alussa, mutta se ehdittiin myöntää ennen sisällissotaa vain Katalonialle 1931. |
20231101.fi_1266849_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo%20Jaakkola | Toivo Jaakkola | Toivo Jaakkola (11. maaliskuuta 1941 Pelkosenniemi – 24. toukokuuta 1995) oli suomalainen teoreettisen fysiikan tutkija ja kosmologi. Hän selvitteli erityisesti punasiirtymää. Jaakkola väitteli tohtoriksi vuonna 1977 Pariisin Pierre ja Marie Curien yliopistossa, minkä jälkeen hän toimi eri tehtävissä Kiovassa sekä Helsingin ja Turun yliopistoissa. |
20231101.fi_1266849_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo%20Jaakkola | Toivo Jaakkola | Jaakkolan noin 80 tieteellisestä julkaisuista parisenkymmentä käsittelee punasiirtymää sekä valon ja gravitaatiokentän välistä vuorovaikutusta. Jaakkolan käsityksen mukaan punasiirtymä ei aiheutunut maailmankaikkeuden laajenemisesta. |
20231101.fi_1266850_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Petra%20Nareks | Petra Nareks | Nareks saavutti alle 52 kg:n painoluokassa EM-hopeaa Düsseldorfissa 2003 sekä EM-pronssia Mariborissa 2002, Bukarestissa 2004, Rotterdamissa 2005, Belgradissa 2007 ja Lissabonissa 2008. Viidenneksi hän sijoittui Tampereella 2006 ja Tbilisissä 2009. Hän kuului joukkuekilpailun pronssia saaneeseen Slovenian joukkueeseen Montpellier’n EM-kilpailuissa 2014 ja Bakun Euroopan kisoissa 2015. |
20231101.fi_1266850_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Petra%20Nareks | Petra Nareks | Nareks sai Välimeren kilpailuissa 52 kg:n sarjassa hopeaa Mersinissä 2013 sekä pronssia Tunisissa 2001, Almeriassa 2005 ja Pescarassa 2009. Hän sijoittui samassa painoluokassa kolmanneksi nuorten maailmankisoissa (World Youth Games) 1998, junioreiden EM-kilpailuissa 1998 sekä alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2000 ja 2001. |
20231101.fi_1266850_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Petra%20Nareks | Petra Nareks | Nareks on saavuttanut Masters-, Grand Slam-, ja Grand Prix -kilpailuissa yhden kakkossijan ja kolme kolmossijaa sekä maailmancupeissa ja Continental Open -kilpailuissa 11 turnausvoittoa, yhden kakkossijan ja 14 kolmossijaa. Hän on voittanut aikuisten sarjassa 15 Slovenian-mestaruutta. |
20231101.fi_1266851_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Alja%C5%BE%20Sedej | Aljaž Sedej | Sedej saavutti Tbilisiin EM-kilpailuissa 2009 pronssia 81 kg:n sarjassa. Wienin EM-kilpailuissa 2010 hän oli samassa painoluokassa seitsemäs. Hän karsiutui Pekingin 2008 ja Lontoon 2012 olympialaisissa ensimmäisen ottelun jälkeen. Hän sai Välimeren kilpailuissa 81 kg:n sarjassa kultaa Pescarassa 2009 ja hopeaa Mersinissä 2013. |
20231101.fi_1266851_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Alja%C5%BE%20Sedej | Aljaž Sedej | Sedej saavutti 81 kg:n sarjassa alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa kultaa 2007 ja pronssia 2006 sekä alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa kultaa 2007 ja pronssia 2009. |
20231101.fi_1266851_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Alja%C5%BE%20Sedej | Aljaž Sedej | Hän on sijoittunut Masters-, Grand Slam- ja Grand Prix -kilpailuissa kaksi kertaa toiseksi sekä saavuttanut maailmancupeissa ja Continental Open -kilpailuissa kaksi turnausvoittoa, kaksi kakkossijaa ja kolme kolmossijaa. Hän on voittanut aikuisten sarjassa neljä Slovenian-mestaruutta. |
20231101.fi_1266853_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo | 1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo | 1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo eli ACC (C4H7NO2) on aminohappoihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Se ei osallistu proteiinisynteesiin, mutta on tärkeässä osassa kasveissa eteenin biosynteesin välivaiheena. |
20231101.fi_1266853_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo | 1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo | 1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappoa muodostuu kaikissa kasvinosissa erityisesti kukissa ja hedelmissä, joiden kypsymistä eteeni edistää. Yhdistettä muodostuu S-adenosyylimetioniinista ACC-syntaasientsyymin katalysoimana. Sivutuotteena muodostuu metyylitioadenosiinia. 1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo hapettuu ACC-oksidaasin vaikutuksesta eteeniksi ja syanidi-ioneiksi. Bakteereissa esiintyy esiintyy 1-aminosyklopropaani-1-karboksylaattideaminaasientsyymiä, joka hajottaa yhdisteen ammoniakiksi ja alfaketovoihapoksi. |
20231101.fi_1266853_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo | 1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo | 1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo nopeuttaa eteenin esiasteena kasvin kukkien kuihtumista ja hedelmien kypsymistä. Tämän vuoksi esimerkiksi leikkokukkia voidaan käsitellä ACC-syntaasin inhibiittoreilla kuten amino-oksietikkahapolla tai aviglysiinillä. |
20231101.fi_1266853_3 | https://fi.wikipedia.org/wiki/1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo | 1-aminosyklopropaani-1-karboksyylihappo | 1-Aminosyklopropaani-1-karboksyylihapon käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich (Merck), viitattu 20.6.2018 |
20231101.fi_1266854_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/RN%20Canopo | RN Canopo | RN Canopo () oli Italian kuninkaallisen laivaston Spica-luokan torpedovene toisessa maailmansodassa. |
20231101.fi_1266854_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/RN%20Canopo | RN Canopo | Alus tilattiin Riva Trigososta Cantieri del Tirrenolta, missä köli laskettiin 10. joulukuuta 1935. Alus laskettiin vesille 1. lokakuuta 1936 ja liitettiin laivastoon 31. maaliskuuta 1937. |
20231101.fi_1266855_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/RN%20Cassiopea | RN Cassiopea | RN Cassiopea () oli Italian kuninkaallisen laivaston Spica-luokan torpedovene toisessa maailmansodassa. |
20231101.fi_1266855_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/RN%20Cassiopea | RN Cassiopea | Alus tilattiin Riva Trigososta Cantieri del Tirrenolta, missä köli laskettiin 10. joulukuuta 1935. Alus laskettiin vesille 22. marraskuuta 1936 ja liitettiin laivastoon 26. huhtikuuta 1937. |
20231101.fi_1266857_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Mustuaiset | Mustuaiset | Mustuaiset (Verrucaria) on jäkäläsuku. Siihen kuuluvat jäkälät ovat rupimaisia ja ovat väriltään valkoisia, vihreitä, ruskeita tai mustia. Kotelopullot ovat vajonneet sekovarteen tai ovat sen päällä. Itiöt ovat tavallisesti yksisoluisia, lähes pyöreitä, värittömiä tai ohutseinäisiä. Fotobionttina on viherlevä. |
20231101.fi_1266857_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Mustuaiset | Mustuaiset | Mustuaiset kasvavat useimmiten rantakivien tai kalkkikallioiden päällä tai kiviaineksella (kuten betonilla). Osa lajeista kasvaa myös puulla tai maassa. |
20231101.fi_1266859_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Indomito-luokka | Indomito-luokka | Indomito-luokka eli I-luokka oli Italian laivaston kuuden hävittäjän muodostama alusluokka ensimmäisessä maailmansodassa. Luokka oli ensimmäinen Regia Marinan suuri kokoinen hävittäjäluokka ja se oli samalla ensimmäinen turbiinimoottorein varustettu alusluokka laivastossa. Luokan suunnitteli Pattisonin insinööri Luigi Scaglia. Ensimmäisestä maailmansodasta selvinneet alukset luokiteltiin 10. lokakuuta 1929 torpedoveneiksi. |
20231101.fi_1266859_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Indomito-luokka | Indomito-luokka | Luokan alusten aseistukseen lisättiin vuonna 1914 kaksi torpedoputkea ja ensimmäisen maailmansodan aikana tilattiin miinakiskot kymmenelle miinalle. Vuosina 1918-1919 sodasta selvinneiden alusten tykit vaihdettiin viiteen neljän tuuman 35 pituuskaliiperin ja yhteen 40 millimetrin 39 pituuskaliiperin tykkiin. |
20231101.fi_1266863_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Davor%20Vla%C5%A1kovac | Davor Vlaškovac | Vlaškovac saavutti Birminghamin EM-kilpailuissa 1995 pronssia 71 kg:n sarjassa. Hän oli samassa painoluokassa viides Haagin EM-kilpailuissa 1996. Hän edusti Bosnia-Hertsegovinaa Atlantan olympialaisissa 1996, minkä jälkeen hän siirtyi edustamaan Saksaa. |
20231101.fi_1266865_0 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduardo%20Blanco%20Amor | Eduardo Blanco Amor | Eduardo Blanco Amor (14. syyskuuta 1897 Ourense – 1. joulukuuta 1979 Vigo) oli espanjalainen kirjailija ja toimittaja, joka kirjoitti sekä espanjaksi että galician kielellä. |
20231101.fi_1266865_1 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduardo%20Blanco%20Amor | Eduardo Blanco Amor | Blanco Amor tuli vaatimattomista oloista eikä käynyt paljoakaan kouluja, mutta silti hän pääsi vuonna 1915 El diario de Orense -lehden toimitussihteeriksi. Hän tutustui kirjallisiin piireihin ja Galician kansallisuusaatteeseen Burgosin kaupungissa. Vuonna 1919 Blanco muutti Argentiinaan. Siellä hän julkaisi runoja ja otteita keskeneräiseksi jääneestä romaanistaan ja perusti galicialaisen teatteriryhmän. Vuonna 1959, juuri ennen Eurooppaan palaamistaan, Blanco Amor julkaisi pääteoksensa Esmorgan, jota pidetään galicialaisen kirjallisuuden uudistumisen merkkiteoksena. Palattuaan Galiciaan hän palasi myös galician kielen käyttöön ja vuonna 1962 ilmestynyt seuraava romaani Os biosbardos (Kuu) sai myös suuren suosion. Viimeisinä vuosinaan hän keskittyi kirjoittamaan teatterille. |
20231101.fi_1266865_2 | https://fi.wikipedia.org/wiki/Eduardo%20Blanco%20Amor | Eduardo Blanco Amor | Kirjallisen toimintansa lisäksi Blanco Amor otti valokuvia. Kolmentuhannen kuvan kokoelmaa säilytetään Ourensen kirjastossa, ja vuosina 1933–1973 otetuista kuvista julkaistiin valokuvateos vuonna 2004. |