Datasets:

Villekom

/

oa_dolly_15k_fi

like 0

{ "CATEGORY": "open_qa", "CONTEXT": null }

{ "CATEGORY": "open_qa", "CONTEXT": null }

{ "CATEGORY": "open_qa", "CONTEXT": null }

{ "CATEGORY": "open_qa", "CONTEXT": null }

{ "CATEGORY": "general_qa", "CONTEXT": null }

{ "CATEGORY": "closed_qa", "CONTEXT": "Zigalgan kansallispuisto (venäjäksi Национальный парк \"Зигальга\") sijaitsee Etelä-Uralin vuoriston korkealla Zigalgaharjanteella Venäjällä, Euroopan ja Siperian välisellä rajalla. Suuri osa alueesta on ihmistoiminnan koskematonta, joten se ylläpitää jääkauden jäänteisiä kasviyhdyskuntia kaikilla korkeusvyöhykkeillä - mänty- ja koivumetsää, tummaa havupuita kasvavaa taigaa, alppiniittyjä ja vuoristotundraa. 1 Puisto perustettiin virallisesti vuonna 2019. 2 Puisto sijaitsee Tšeljabinskin alueen Katav-Ivanovskin piirissä. 2. Puisto sijaitsee Tsheljabinskin alueella.\n\nTopografia\nZiglalgan kansallispuisto yhdistää kaksi suurta suojelualuetta Etelä-Uralin pääharjanteella, Zyuratkulin kansallispuiston koillisessa ja Etelä-Uralin luonnonsuojelualueen lounaassa. Puistoon kuuluu Jurjuzanjoen ja Kutkurkajoen latvavesiä. Puiston korkein kohta on 1 387 metrin korkeudessa sijaitseva Poperechnaja[3][4]." }

{ "CATEGORY": "classification", "CONTEXT": null }

{ "CATEGORY": "closed_qa", "CONTEXT": "Käynnistyslatausohjelma, joka kirjoitetaan myös nimellä käynnistyslatauslaite tai kutsutaan nimellä käynnistyksenhallinta ja käynnistyslatauslaite, on tietokoneohjelma, joka vastaa tietokoneen käynnistämisestä.\n\n Kun tietokone kytketään pois päältä, sen ohjelmistot, kuten käyttöjärjestelmät, sovelluskoodi ja tiedot‍- jäävät haihtumattomaan muistiin. Kun tietokoneeseen kytketään virta, siinä ei yleensä ole käyttöjärjestelmää tai sen lataajaa satunnaiskäyttömuistissa (RAM). Tietokone suorittaa ensin suhteellisen pienen lukumuistiin (ROM ja myöhemmin EEPROM, NOR-flash) tallennetun ohjelman sekä joitakin tarvittavia tietoja RAM-muistin alustamiseksi (erityisesti x86-järjestelmissä), jotta se pääsee käsiksi haihtumattomaan laitteeseen (yleensä lohkolaitteeseen, esim. NAND-flash) tai laitteisiin, joista käyttöjärjestelmän ohjelmat ja tiedot voidaan ladata RAM-muistiin.\n\n Jotkin aiemmat tietokonejärjestelmät voivat ihmisen tai oheislaitteen antaman käynnistyssignaalin saatuaan ladata hyvin pienen määrän kiinteitä ohjeita muistiin tiettyyn paikkaan, alustaa ainakin yhden suorittimen ja osoittaa sitten suorittimelle ohjeet ja aloittaa niiden suorittamisen. Nämä ohjeet käynnistävät tyypillisesti jostakin oheislaitteesta (joka voi olla käyttäjän valittavissa) tulevan syötteen. Toiset järjestelmät voivat lähettää laitteistokomentoja suoraan oheislaitteille tai I/O-ohjaimille, jotka saavat aikaan erittäin yksinkertaisen syöttöoperaation (kuten \"lue järjestelmälaitteen sektori nolla muistiin alkaen paikasta 1000\"), jolloin pieni määrä käynnistyslatausohjeita ladataan tehokkaasti muistiin; sen jälkeen I/O-laitteelta tulevaa valmistumissignaalia voidaan käyttää käynnistämään ohjeiden suorittaminen CPU:ssa.\n\n Pienemmissä tietokoneissa käytetään usein vähemmän joustavia mutta automaattisempia käynnistyslatausmekanismeja, joilla varmistetaan, että tietokone käynnistyy nopeasti ja ennalta määrätyllä ohjelmistokokoonpanolla. Esimerkiksi monissa pöytätietokoneissa käynnistysprosessi alkaa siten, että CPU suorittaa ROM-muistissa olevan ohjelmiston (esimerkiksi IBM PC:n tai IBM PC-yhteensopivan tietokoneen BIOS) ennalta määritettyyn osoitteeseen (jotkin suorittimet, kuten Intelin x86-sarja, on suunniteltu suorittamaan tämä ohjelmisto nollauksen jälkeen ilman ulkopuolista apua). Tämä ohjelmisto sisältää alkeellisia toimintoja, joilla etsitään laitteita, jotka voivat osallistua käynnistykseen, ja ladataan pieni ohjelma lupaavimman laitteen erityisestä osiosta (tavallisimmin käynnistyssektorista), joka yleensä alkaa kiinteästä aloituskohdasta, kuten sektorin alusta." }

{ "CATEGORY": "classification", "CONTEXT": null }

{ "CATEGORY": "closed_qa", "CONTEXT": "Yhden lapsen politiikalla tarkoitetaan Kiinassa vuosina 1980-2015 toteutettua väestösuunnittelualoitetta, jolla pyrittiin hillitsemään maan väestönkasvua rajoittamalla monien perheiden lapsiluku yhteen lapseen. Aloite oli osa paljon laajempaa väestönkasvun hillitsemistä, joka alkoi vuonna 1970 ja päättyi vuonna 2021. Puoli vuosisataa kestäneeseen ohjelmaan kuului muun muassa avioliiton ja lapsen saamisen alaikärajat, kahden lapsen rajoitukset monille pariskunnille, vähimmäisaikaväli syntymisten välillä, ankara valvonta ja ankarat sakot sääntöjen rikkomisesta. Ohjelmalla oli laaja-alaisia sosiaalisia, kulttuurisia, taloudellisia ja demografisia vaikutuksia, vaikka yhden lapsen rajoitusten osuudesta laajempaan ohjelmaan on kiistelty[1]." }

{ "CATEGORY": "brainstorming", "CONTEXT": null }

{ "CATEGORY": "summarization", "CONTEXT": "Laser on laite, joka lähettää valoa sähkömagneettisen säteilyn stimuloituun emissioon perustuvan optisen vahvistusprosessin avulla. Sana laser on anakronymi, joka on peräisin lyhenteestä light amplification by stimulated emission of radiation (valon vahvistaminen säteilyn stimuloidulla emissiolla). Ensimmäisen laserin rakensi vuonna 1960 Theodore Maiman Hughes Research Laboratoriesissa Charles H. Townesin ja Arthur Leonard Schawlow'n teoreettisen työn pohjalta.\n\n Laser eroaa muista valonlähteistä siinä, että se lähettää valoa, joka on koherenttia. Paikkakoherenssin ansiosta laser voidaan kohdistaa tiiviiseen pisteeseen, mikä mahdollistaa esimerkiksi laserleikkauksen ja litografian kaltaiset sovellukset. Paikkakoherenssin ansiosta lasersäde pysyy kapeana myös suurilla etäisyyksillä (kollimointi), mikä mahdollistaa esimerkiksi laserosoittimet ja lidar (light detection and ranging). Lasereilla voi olla myös suuri ajallinen koherenssi, jolloin ne voivat lähettää valoa hyvin kapealla spektrillä. Vaihtoehtoisesti ajallista koherenssia voidaan käyttää tuottamaan ultralyhyitä valopulsseja, joiden spektri on laaja mutta kesto jopa femtosekunnin mittainen.\n\n Lasereita käytetään optisissa levyasemissa, lasertulostimissa, viivakoodiskannereissa, DNA-sekvensointilaitteissa, kuituoptisessa ja vapaassa avaruudessa tapahtuvassa optisessa viestinnässä, puolijohdesirujen valmistuksessa (fotolitografia), laserleikkauksissa ja ihonhoidossa, leikkaus- ja hitsausmateriaaleissa, sotilas- ja lainvalvontalaitteissa kohteiden merkitsemisessä ja etäisyyden ja nopeuden mittaamisessa sekä viihdeteollisuuden laservalaistusnäytöissä. Puolijohdelasereita sinisestä lähelle ultraviolettisäteilyä on myös käytetty valodiodien (LEDien) sijasta fluoresenssin herättämiseen valkoisen valon lähteenä. Tämä mahdollistaa paljon pienemmän säteilevän alueen, koska laserin säteilyteho on paljon suurempi, ja välttää LEDien aiheuttaman valonaleneman; tällaisia laitteita käytetään jo joissakin autojen ajovaloissa." }

{ "CATEGORY": "open_qa", "CONTEXT": null }

{ "CATEGORY": "general_qa", "CONTEXT": null }

{ "CATEGORY": "general_qa", "CONTEXT": null }